Just stop. Please. Just let me go, just let me go.

"No siellähän sä olet!" Sadie naurahti nähdessään Harrietin ovisyvennöksessä. Ulkona tihutti hieman vettä, mutta ei sentään satanut kunnolla. "Täälläpä täällä", Harriet sanoi puolestaan vastaan ja Sadie tullessa lähemmäs halasi tätä. He halasivat pitkään, ennen kuin irrottautuivat toisistaan. Sadien silmistä näkyi huoli aivan, kuten Harrietinkin omista. "Oletko sä kuullut mitään Kieranista?" Harriet kysyi lopulta, hieman vaivautuneelta. Sadie kuitenkaan ei ehtinyt vastata ennen, kuin Harriet jo jatkoi. "Ajattelin vaan, että... Me riideltiin pari viikkoa sitten. Sen jälkeen Kieran on ollut jotenkin outo. Mä en ole edes nähny sitä sen jälkeen. Olisin halunnu käydä sen luona tämän meidän pubireissun jälkeen, mutta sillä oli jotain menoa oman kaverinsa kanssa, enkä mä tietenkään mahtunu mukaan sen suunnitelmiin", Harriet sanoi hieman katkeran kuuloisena. Harriet tunsi olonsa ennen kaikkea typeräksi. Sadie puolestaan mietti - hän tiesi tästä hieman liikaakin.

Sadie ja Harriet lähtivät kävelemään hiljalleen kohti The Irish Pubia. He tulivat eri suunnasta, kuin Rosanna, joten kolmikko oli sopinut tapaavansa vasta pubissa. Rosie, Sadien paras ystävä - Harriet oli nähnyt tämän muutaman kerran ja nuori nainen oli vaikuttanut kaikkiaan mukavalta. Oli mukavaa laajentaa omiakin ystäväpiirejään - yleensä Harriet vietti aikaansa vain Kieranin tai Nellin kanssa. "Onhan se varmasti sulle sekä Rosielle molemmille ihan okei, että mä tuun mukaan?" Harriet kysyi vielä epäröiden, kun Sadie tarttui pubin ovenkahvaan. "Joo joo, älä nyt stressaa siitä. Rosie on ihan OK, sä oot ihan OK - mitä pahaa siinä nyt on? Otetaan parit tuopit näin naisten kesken, pistetään maailman murheet yhteen nippuun ja katellaan vähän sitä jalkapallopeliä, mikä alkaa kohta", Sadie sanoi ja vinkkasi silmää. Niine hyvineen kaksikko lähti etsiskelemään sopivaa paikkaa pubista - paikkaa, jossa voisi istua ja rentoutua.

Pari viikkoa oli kulunut siitä, kun Rosannalle oli selvinnyt totuus yhden illan jutustaan. Siksi hän oli epäröinyt suostua lähtemään pubiin Sadien ja Harrietin kanssa. Sadie kuitenkin oli saanut hänet ylipuhuttua. Rosanna ei tiennyt, miten pystyisi kohtaamaan Harrietin, kun oli ollut "toinen nainen" tämän ja Kieranin suhteessa. Hän oli kuitenkin luvannut pitää suunsa kiinni. Mies saisi itse hoitaa omat sotkunsa, kunhan ei tulisi hänen silmiensä eteen.

Rosanna oli sopinut näkevänsä kaksikon The Irish Pubissa, sillä he tulivat eri suunnalta. Hän astui sisään pubiin yhä tuntien epäröintiä. Hän tiesi, että nyt oli liian myöhäistä perua, kun oli jo paikan päälle saapunut, mutta silti hän halusi vain lähteä kotiin. Miten hän voisi katsoa Harrietia silmiin? Ei mitenkään.
Nainen suuntasi tiskille tilaten lonkeron itselleen. Hän vaihtoi muutaman sanan tutuksi tulleen baarimikon kanssa. Rosanna oli usein käynyt The Irish Pubissa tekemässä taustatyötä ja nyt vuorossa oleva baarimikko oli ollut niinä kertoina työvuorossa.

Harriet antoi Sadien mennä edeltä. Tämä pubi ei ollut hänelle aivan yhtä tuttu, kuin Sadielle ja mahdollisesti Rosiellekin. Miehiä oli alkanut kerääntyä televisioiden ääreen, sillä jalkapallopeli tosiaan alkaisi tuota pikaa. Jos siinä ei muuta positiivista olisi niin ainakin se, että naiskolmikko saisi olla rauhassa. Miesten keskittyessä jalkapalloon kukaan ei olisi häiritsemässä heitä. "Kai sä toit tuopin mullekin?" Sadie virnisti, kun Harriet tuli takaisin pöytään. Naisen kädessä näkyi kaksi tuoppia, joten kyllä, niistä toinen oli väistämättäkin Sadielle. Ellei Harriet sitten halunnut syystä tai toisesta juoda kaksin käsin. Sadie ei olisi ihmetellyt sitä tippaakaan, jos Harriet olisi tietänyt totuuden Kieranin touhuista. Hän huokasi raskaasti ja Harriet huomasi sen. "Onko sulla huolia?" hän kysyi katsoen Sadieen huolestuneena.

Ennen vastaustaan Sadie mietti hetken. Ehkä liian pitkän hetken, sillä Harriet ehti tulla epäluuloiseksi. "Ei mitään elämää suurempaa. Älä sä huolehdi musta, kyllä mä pärjään", Sadie sanoi hymyillen ja taputti Harrietia olkapäälle. Sadie yritti tähyillä baaritiskin puolelle nähdäkseen Rosieta, mutta ainakaan toistaiseksi naista ei näkynyt. Hitto, mitäköhän tästä olisi tulossa. Yhtäkkiä Sadie tunsi olonsa epävarmaksi. Hän ei kuitenkaan enää voinut perääntyä, sillä nyt Sadie näki Rosien juttelemassa baaritiskillä. Damnit. Sadie kuitenkin loihti kasvoilleen ystävällisen hymyn ja nousi seisomaan. "Rosie! Täällä näin!" Sadie huusi ja hymyili leveästi. "Tuutte Rosien kanssa hyvin juttuun tälläkin kerralla. Mä tiedän sen", Sadie sanoi Harrietille. Hän ei ollut oikeastaan varma, vakuutteliko enemmän itseään vai Harrietia.

Rosanna oli juuri kertonut baarimikolle uusimmasta kirjastaan, kun hän kuuli Sadien äänen. Hän lupasi tuoda uuden kirjan signeerattuna ja lähti lonkerolasinsa kanssa kohti pöytää, jossa ystävätär istui Harrietin kanssa. Hänen sydämensä hakkasi tiheään jännityksestä.

"Moi", Rosanna sanoi istuessaan alas. Hän katsoi hymyillen Sadieen ja Harrietiin.
"Tää oli itse asiassa oikeastaan hyvä, että me tavattiin. Mä tarvitsinkin kirjotustaukoa, kun kirjan kirjottaminen jumittaa pahasti tällä hetkellä."
Syy jumittamiseen oli syyllisyyden tunne, jota Rosanna tunsi yhä, vaikka Sadie olikin pari viikkoa sitten, ettei hänellä ollut mitään syytä.
Nainen siemaisi lonkeroaan miettien, mitä sanoisi seuraavaksi.

//lyhyttä...//

"Noniin, sieltä se vihdoin tulee", Sadie virnisti, kun Rosie käveli vihdoin heidän pöytäänsä kohden. Myös Harrietin kasvoille syttyi iloinen hymy. Suuremmalla joukolla oli aina mukavampaa, eikä Harrietilla ollut mitään Rosieta vastaan. Ei, ainakaan vielä. Lähes samanaikaisesti Sadie ja Harriet sanoivat tervehdyksensä Rosielle tämän istuutuessa pöydän ääreen. Harriet nosti oluen huulilleen, Sadie nyökytteli Rosien sanoille. "Sä kirjotat ihan mielettömästi. Sulla pitäis olla välillä muutakin elämää. Sun pitää lähteä tuulettumaan joku kerta. Mennään isommalla porukalla", Sadie sanoi, vilkaisten vuoron perään Rosieen ja Harrietiin. Mikään Sadien käytöksessä ei viitannut siihen, että tällä oli mitään peiteltävää ystävänsä ja veljensä puolesta.

Harriet oli pysynyt toistaiseksi melko hiljaa, kuunnellen lähinnä Sadien ja Rosien rupattelua. Kaksikosta lähinnä Sadie tuntui rupattelevan - Harriet oli aina ihmetellyt, kuina yksi naisihminen pystyikin puhumaan niin paljon ja niin nopeasti. Sadieta tuskin saisi hiljaiseksi haudassakaan. Lopulta Harriet kuitenkin päätti olla kohtelias ja avata suunsa, kun Sadie hiljeni hetkeksi juodakseen omasta tuopistaan. "Mitä sulle kuuluu, Rosanna?" Harriet kysyi hetken päästä, katsoen naista silmiin. "Ei olla nähty pitkään aikaan - mukava nähdä suakin välillä", Harriet sanoi hymyn sävyttämin kasvoin.

Rosanna naurahti Sadien sanoille. Tämä sai hänet aina hyvälle tuulelle, vaikka hän olisi kuinka huonolla tuulella.
"Ehkä. Minkä mä sille mahdan, että mä rakastan kirjottamista. Kyllä mulla on muuta elämää. Mä kävin vähän aikaa sitte strippibaarissa tekemässä taustatyötä, enkä menny yksin."
Nainen hymyili ajatellessaan Muttia. Mies todellakin oli tehnyt häneen sellaisen vaikutuksen, ettei hän saanut tätä mielestään.

Rosanna huomasi Harrietin oleva hiljaa. Oliko tälle jo kerrottu Kieranin pettäneen tätä? Ilmeisesti ei, sillä tämä katseli häntä ystävällisen oloisena.
"Ihan hyvää. Ehkä mun tosiaan pitäisi pitää taukoa kirjojen kirjoittamisessa. Eihän siitä ole kuin kuukausi kun edellinen ilmesty. Entä sulle?"
Nainen oli vain tyytyväinen, kun he pystyivät olemaan näin rennosti. Hän karisti ajatuksistaan erehdyksensä, josta tunsi yhä syyllisyyttä.

Harriet nosti tuopin huulilleen ja otti pienen hörpyn olutta. Ei hän varsinaisesti ollut oluen ystävä, mutta Harrietilla oli omat tapansa - jos pubiin tultiin istuskelemaan iltaa - tai tässä tapauksessa lähinnä viettämään aikaa - siellä piti hänen mittapuullaan ehdottomasti juoda tuopillinen tai kaksi. Siideri ei muutenkaan kuulunut Harrietin lempijuomiin, joten siiderin ja oluen välillä valittaessa Harriet valitsi ehdottomasti oluen. "Ei tässä oikeastaan mitään kummempaa. Oon yrittäny saada Kierania viimeisen viikon päälle - tiedät varmaan, Sadien veli ja mun poikaystäväni - mutta siitä ei oo kuulunu oikeastaan yhtään mitään. Alan olla oikeastaan jo vähän huolissani", Harriet sanoi hieman hämmentyneenä. Sadie puolestaan tunsi siinä kohdin piston sydämellään. Olisi ollut helpompaa, jos toinen nainen olisi ollut kuka tahansa muu, kuin Rosie. Silloin hän olisi voinut kertoa Harrietille.

"Sadie muuten, sä et tosiaan oo kuullut siitä Kieranista mitään?" Harriet kysyi vielä. "Ei, en oo kuullu siitä nyt mitään", Sadie sanoi. Hän vilkaisi Rosieta pikaisesti - niin pikaisesti, ettei edes Harriet huomannut pientä katsetta. Harriet pysytteli hetken aikaa hiljaa, kunnes avasi jälleen suunsa. "Anteeksi molemmille. Mua vaan stressaa, yleensä Kieran ei ole näin pitkään vihainen riitelyn jälkeen", hän sanoi hiljaa, katsellen tuoppiaan. Ehkä hän voisi hukuttaa surunsa edes hetkellisesti siihen.

Rosanna hymyili ymmärtäväisesti. Hän halusi avata suunsa ja kertoa, mutta vilkaisu Sadien kasvoihin sai hänet toisiin ajatuksiin. Ehkä oli vain parempi pitää suunsa kiinni, eikä pilata toistaiseksi hyvin alkanutta iltaa Harrietin seurassa. Jos nainen nyt avaisi sanaisen arkkunsa, niin Harriet ei pelkästäään suuttuisi Kieranille, tämä suuttuisi takuulla myös Rosannalle.
"Sadie on maininnu Kieranin", hän tyytyi kommentoimaan.

Rosanna pysytteli hiljaa Harrietin puhuessa Sadielle. Hän huomasi ystävänsä vilkaisun, mutta oli kuin ei olisi huomannut.
"Harriet, älä suotta pyytele anteeksi. Mä ymmärrän kyllä. Mä stressaisin itekin, jos mä olisin samankaltaisessa tilanteessa."
Nainen hymyili itsekseen. Sadie ei ollut aloittanut uteluaan, kun hän oli maininnut käyneensä strippibaarissa, mutta ei yksin. Tai sitten tämä oli pistänyt sen merkille ja aloittaisi utelunsa kahden kesken. Sadiesta ei koskaan tiennyt etukäteen.

"Jotenkin vaan tuntuu niin hölmöltä, kun mä jankutan asiasta nyt kaiken aikaa. Sori", Harriet sanoi vielä, jonka jälkeen hän nosti tuopin uudelleen suulleen. Ihana, aivot turruttava olut - mikä ihana tekosyy. Sadien ilme puolestaan kirkastui hieman. Tietenkin nainen oli huolissaan Harrietin ja Kieranin tilanteesta, mutta tällä hetkellä Sadie sai hänet vedettyä maanpinnalle. "Se sun käynti siellä strippibaarissa", Sadie aloitti, saaden myös Harrietin huomion kiinnitettyä takaisin keskusteluun. "Kerropa mulle siitä. Millanen se jätkä oli? Yhtään parempi kuin edellinen?" Sadie kysyi, pientä vitsailua äänessään. Tätä Harriet ei ymmärtänyt, joten hän vain sivuutti asian ja keskittyi jälleen tuopilliseensa. Hän oli saanut sen jo lähes kokonaan juotua. "Äläkä yritä väittää, että se on ollu ihan vaan kaunista ja 'ei-niin-mitään'." Sadien olisi tehnyt mieli udella enemmänkin, mutta toistaiseksi - näissä tiedoissa piti pitäytyä.

Harrietin huomion kiinnitti jokin toisella puolella pubia. Tutun näköinen mieshahmo toisen mieshahmon seurassa. Toinen miehistä oli juuri istuutumassa pöytään ja kyllä - se oli Kieranin kaveri, Rocky. Aluksi Harriet ei tunnistanut toista miestä Kieraniksi, mutta pitkään katsottuaan hän huomasi tulleensa oikeaan lopputulokseen. Se oli todella Kieran. Sadie oli puhunut Rosielle jotain omasta, edellisestä viikonlopustaan, mutta Harriet ei edes ollut tajunnut puheen tauonneen. Yhtäkkiä Harrietin ympärillä tuntui olevan hiljaista. "Mun pitää mennä. Kieran."

Rosanna heilautti kättään merkiksi, että häntä ei haitannut Harrietin jankutus. Hän pudisteli huvittuneena päätään Sadien aloittaessa utelunsa.
"Parempi kuin edellinen. Mä en ole nähny tai kuullu siitä sen baarireissun jälkeen, joten mä en tiedä missä mennään. Tosin mä olen ollu hautuneena kirjottamaan, mutta se kyllä tietää missä mä asun."
Enempää nainen ei suostunut kertomaan. Ei hänellä kyllä ollut mitään kertomista. Hän ei todellakaan ollut kuullut baariseuralaisestaan mitään sen jälkeen, kun tämä oli lähtenyt hänen asunnostaan.

Rosanna siirsi katseensa samaan suuntaan kuin Harriet. Hänen onnistui juuri ja juuri pitää ilmeensä peruslukemilla. Hänen teki mieli mennä haukkumaan Kieran, mutta hän tunsi Sadien puristavan jalkaansa pöydän alla. Ehkä oli parempi olla menemättä. Rosanna saisi toivon mukaan tilaisuutensa vielä.

Sadien mielessä tapahtui nopeassa tahdissa monta asiaa. Hän huomasi Harrietin äkäisen ilmeen, Rosien hämmennyksen ja tiesi, että jollei hän kohta itse hillitsisi jompaa kumpaa, tiedossa olisi melkoinen soppa. Niinpä Sadie iski jalkansa Mandyn jalalle ja painoi koko kengällään Rosien jalkaa, jotta tämä ymmärtäisi pysyä paikoillaan. Harriet puolestaan katosi pöydästä, vauhdilla kohti Kierania ja Rockya. Ilme naisen kasvoilla oli pakostakin aavistuksen raivostunut, sillä Harriet oli todella yrittänyt tavoittaa Kieranin. Turhaan.

Harriet tuli pöydän ääreen juuri sopivasti - Kieran tosin ei edes huomannut Harrietin saapumista. Mitä pidemmälle Kieran puhui, sitä enemmän Harrietin silmiin kohosi kyyneleitä ja sitä enemmän raivo kasautui naisen sisällä. Kyyneleet silmissään Harriet astui Kieranin eteen ja löi tätä kasvoille, suoraan ja lujaa. "Paskiainen", Harriet sanoi täysin koruttomasti, vailla minkäänlaista sääliä. "Miten sä edes kehtaat? Etkä sä edes kadu sitä. Sen kuulee sun äänestä. Tiedätkö, Kieran - vietä oikein hauska loppuelämä. Mä en nimittäin kuulu siihen", Harriet sanoi ja lähti paikalta ovet paukkuen. Kirjaimellisesti - Harriet katosi ulos ovesta, katsomatta taakseen. Välinsä Rosien ja Sadien kanssa Harriet ehtisi selvittää toiste.

((Lopetus))