Tätä peliä voi pelata kaksikin... || Sinikeiju

Maanantai aamupäivä, Lontoon paloasemalla

Tänään ei ollutkaan päivä kun hän työskentelisi koulussa talkkarina, muttei myöskään palomiehenä joten miksi ihmeessä hän sitten oli paloasemalla vapaaehtoisesti? Ja sen sijaan että Mutt olisi ollut väsynyt, kärttyinen ja hiljainen oma itsensä tämän kasvoilla oli leveä hymy tämän istuessa varikossa sijaitsevalla yhdellä penkeistä kädet puuskassa aurinkolaist päässään. Jotkut palomiestoveritkin olivat hieman ihmeissään tästä muutoksesta mikä oli Piskiin iskenyt, mutta alkoivat sitten virnuilla kun Mark selitti että kevät oli aikaisin iskenyt vanhalla koiralla. Eieiei, Mutt kielsi että hän ei ollut mitään rakastunut tai ihastunut, hänellä vain oli ihmeellisen hyvä päivä, mutta kuka nyt häntä uskoisikaan muiden välillä kiusatessa häntä asiasta? Mark selitti Muttille jotakin hauskaa juttua mikä oli tapahtunut Amberin kanssa pari päivää sitten, sotilaspojan nauraessa kumealla äänellään suupielet korkealla hymyssä. Vaikka töitä palomiehillä ei nyt ollutkaan, he olivat silti ihan vain huvin vuoksi kokoontuneen asemalle rentoutumaan. Osa paetakseen vaimojaan/tyttöystäviään syystä josko toisesta, joillakuilla ei ollut muutakaan tekemistä tai muuten vain tulleet. Joku paistoi lepohuoneessa hampurilaisia ja manka soitti rockia pöydällä varikolla, jotkut pelasivat korista heitellen kaapin päälle asetettuun roskikseen jonkun tuomaa koripalloa. Melko rentoa äijämeininkiä siis, eikös?
"Kertoisit nyt vaan, mitä sun ja Rosannan välillä oikein on. Tiedät että minä en kerro muille", Mark yritti houkutella Piskiä kertomaan siitä brunette naisesta jonka kanssa Mutt oli lähtenyt treffeille varmaan noin kuukausi sitten. Mutt hymyili leveästi, kohauttaen olkiaan ja tokaisi; "Usko jo, ei meillä mitään erikoista ole tekeillä... Kunhan... Siis-" "Pyysit seksikkään kirjailijan treffeille ja sanot ettei teillä ole mitään erikoista? Hei joku, heittää kylmää vettä tän koiran päälle!" Naurua ja virnuilua mihin Mutt ei vastannut mitenkään. Ei hän nyt halunnut kertoa mitään Rosannasta, kun ei ollut varmaa missä he kaksi nyt menivät. Kyllä he olivat -melkein, lähes- suudelleet mutta se oli jäänytkin pois syystä tai toisesta.
Moottoripyörän ääntä kun joku kurvasi ajokillaan asemalle, herättäen muiden miesten huomion ja Mutt sekä Mark katsoivat kummissaan. Eihän kukaan muu heistä ollut tulossa tänne? Lisäksi ajaja näytti naiselta ja kun tämä riisui mustan kypäränsä, Mutt tunsi itsensä kalpenevan hetkeksi... Siis...
"Albarisia?"

Muutaman korttelin päässä paloasemalta liikuskeli pieni kultahiuksinen nainen vihreässä kevätmekossaan, kantaen kilisevää muovikassia mukanaan sekä toisessa kädessä toista kassia joka taas sisälsi ruokaa. Hyräillen jotakin musiikkia ääneen nainen hyppeli katua pitkin kuin pieni simpanssi -miksi Mark hellittelevästi naista kutsuikin- kunnes naisen silmiin osui joku tuttu. Mikäs toisen nimi oli... Aivan! "Hei Rosanna!" blondi huudahti laskien toisen kassin maahan ja heilutellen kättään kirjailijan suuntaan.

Rosanna oli kirjoittanut uusimman kirjansa kahdessa viikossa. Hän oli yllättynyt siitä inspiraatiosta, mikä hänet oli vallannut. Hänen ei ollut tarvinnut kuin ajatella pari viikkoa sitten tapaamansa miestä ja tekstiä oli syntynyt. Hän oli käyttänyt tätä esikuvana miespäähenkilölle. Ei ulkonäöllisesti, mutta luonteen perusteella. Tai ainakin sen luonteen, minkä hän oli ymmärtänyt.

Naisella oli käsilaukussaan uuden kirjansa raakaversio. Hän oli menossa ostamaan isoja kirjekuoria, jotta saisi lähetettyä kirjan kustantajalle. Hän oli myös ottanut sen mukaan siksi, että jos sattuisi törmäämään Muttiin. Hän halusi antaa tämän lukea raakaversion ja kysyä mielipidettä. Hänellä oli jo kirjan omistuskirjoituskin mielessään. Muttille, inspiraation lähteelleni.

Mutt. Missähän mies meni? He olivat baarireissun jälkeen melkein suudelleet. Rosanna ei ollut saanut Muttia mielestään. Hän oikeastaan halusi tietää, oliko heillä mahdollisuutta mihinkään.
Hän pysähtyi kuullessaan nimeään huudettavan ja katsoi äänen suuntaan. Hän näki kultahiuksisen naisen heiluttavan kättään ja kutsuvan häntä. Hän käveli tämän luokse.
"Hei Amber", hän sanoi. Hänen teki mieli kysyä tältä Muttista, mutta ei uskaltanut. Hän oli erittäin kiinnostunut tämän kihlatun ystävästä, mutta epäröitsi kysyä miehestä mitään.

Amber hymyili leveästi valkeat hampaat esillä ja suorastaa sädehtien onnellisena Rosannalle kun nainen tuli hänen luokseen sanoen heti Rosannan tervehdyksen jälkeen innokkaasti hyppien; "Arvaamitäarvaamitä?! Mark ja minä tulemme saamaan lapsen!" Nainen oli selvästikin innoissaan asiasta näyttäen siltä kuin ei meinaisi pysyä paikoillaan viittä sekunttiakaan, mutta sitten tämä yhtäkkiä tokaisi; "Ja olisi kivaa jos sinä ja Mutt olisitte lapsen kummia, Mark oli hieman mietteliäs asiasta mutta minusta kun te olette niin söpö pari yhdessä ja molemmat pohjimmiltanne mukavia ihmisiä niin olisitte sopivia kummeja lapsellemme. Eikö olekin hienoa?"
...No, Amber oli sellainen ihminen joka helposti innostui ottaen suuriakin askelia niin päätöksissä kuin päättelemisessä. Sekä antoi harvoin suunvuoroa muille kun itsellään oli vielä asiaa, joten ennen kuin Rosanna ehtisi edes suutaan avata, Amber nappasi molemmat kasit takaisin käsiinsä katsellen brunettea silmät säihkyen.
"Oletko sinäkin tulossa palomiesten juhliin? Mutt on siellä tänään vaikka ei ole vielä hänen työvuoronsa mikä on kyllä ihme, Markin mukaan Mutt on ollut paljon normaalimpi kuin ennen sen jälkeen kun olitte treffeillä. Kunpa minullakin ja Markilla olisi vielä sen ihanan alkusuhteen huumaantunut tunne. Tuletko mukaan?" nainen lopulta tokaisi yhä leveä hymy kasvoillaan katsoen Rosannaa odottavasti, oikeastaan hän jo ajatteli että tietenkin brunette tulisi mukaan kun Amber lähti jo tepastelemaan innoissaan kohti paloasemaa. Tästä tulisi kivaa kivaa kivaa!

#Amber the papupata ^^'#

Rosannaa huvitti. Amber oli papupata. Hyvä kun antoi hänelle puheenvuoroa.
"Sehän on hienoa. Onneksi olkoon. Kummi? Minusta? Minä ja Mutt emme ole pari." Ainakaan vielä. Se ei ole musta kiinni. Ajatuksiaan nainen ei ääneen sanonut. Hän tunsi punastuvansa hiukan Amberin sanoessa heidän olevan Muttin kanssa söpö pari.
Hän ei ollut kuullut mistään juhlista.
"Mihin juhliin? Ei ne ollu mitkään treffit. Mä kävin tekemässä taustatyötä ja Mutt vain halusi tulla seuraksi."
Rosanna lähti seuraamaan Amberia. Hän halusi nähdä Muttin ja näyttää raakaversion. Ehkä hän saisi myös tilaisuuden jutella tämän kanssa.
"Mitä sä tarkotit sillä, että Mutt on ollu paljon normaalimpi sen jälkeen, kun se oli mua auttamassa?"

((Amber the papupata : D ))

Amber oli kuin ei olisi kuullutkaan Rosannan kieltoja siitä etteivät nuo kaksi olleet yhdessä tai treffeillä, kultatukka kuvitteli kyllä tietävänsä mitä noiden kahden välillä oikein olikaan, olihan hänellä ja Markilla vähän samanlainen alku~ Tässähän oikein innostui lisää kun ajatteli nuo kaksi toisiinsa kiinnittyneinä umpirakastuneina, Amber oikein hymyili leveästi kasvot kuumottaen tämän kävellessä Rosannan vierellä, varmaan vaikuttaen kuin omissa maailmoissaan olevalta mikä blondi oikeastaan oli. Mutta kun juhlista sekä Muttista -Amber virnisti kuin ovela kettu konsanaan miehen nimen kohdalla- kysyttiin nainen oli heti maanpinnalla valmiina selittämään juurta jaksaen brunetelle kaikkea mistä toinen ei tiennytkään. Mikä oli kultatukasta outoa kun hän oli kuullut Rosannan ja Piskin tapaamisen menneen hyvin, ihan kuin Kulkuri ja Kaunotar elokuvassa. Ei varmaan tarvinnut selittää kumpi oli kaunotar ja kumpi kulkuri? Tai vielä paremmin Hirviö ja Kaunotar, tai kuin Julia ja Romeo. Tässähän alkoi tuntea itsensä ihan amoriksi.
"Siis palomiesten juhliin? Lontoon paloaseman miehet pitää aamupäivän tauon pitäen hauskaa saaden tuoda omat seuralaisensakin... Eikö Mutt pyytänyt sinua? Outoa kyllä kun miettii että hän on muuttunut parempaan suuntaan. Siis- Hän ei ole enää niin kauhea mörökölli kuin ennen jopa hymyillen ja nauraenkin! Oikeasti, siitä asti kun Mark esitteli mut Piskille, ajattelin että kaveri ei koskaan tuosta piristyisi mutta sitten sä tulit! Tää on ihan kuin jostain romantiikkakirjasta mitä Mutt tykkää lukea", kultatukka siinä sitten selitteli pitkät litanniat, kunnes vakavoitui hetkeksi astuen lähemmäksi Rosannan vierelle samalla jatkaessaan kävelyä, kuiskaten toiselle kuin salaliittolaiselle; "Kyllä Mutt susta tykkää kun se kerran niin on muuttunut, se on vaan sellanen toope kaikkien niiden naisten jälkeen että ei uskalla enää mennä suhteisiin mukaan. Siis kysehän on selvästi siitä että ne naiset joita se on tapaillut on- Hei, perillä!" Niinpäs oltiinkin, ja ihan tahallaan jätettiin Rosanna ilkeästi ehkä tuumimaan noita Muttin entisiä naikkosia. Amber laski molemmat kassit maahan ja koputti napakasti rautaiseen oveen että kumahti. Samassa ovi avautui ja Mark kurkkasi oven raosta tuijottaen Amberia silmät suurian.
"Mitä ihmettä sä teet viel talvipakkasilla kesämekossa?! Siis kyllähän ilmat on lämpenemään alkanut mut-" "Enkö saa toivoa että tuleva mieheni ja lapseni isä lämmittää minut?" Amber keskeytti miehensä sulavasti suudellen toista tulisesti huulille, saaden vaaleatukkaisen miehen virnistämään ja nappaamaan kassit maasta aukaisten ovea että neidit pääsisi sisälle. Tämä tosin vilkaisi Rosannaa huolestuneena, sanoen sitten; "Tota Rosanna... Mä en oo varma haluutko sä nyt ihan tulla tänne." Markin äänestä kuului pientä huolta, sekä tämä näytti kuin pikku pojalta joka oli nähnyt jotakin sellaista, minkä tiesi satuttavan jotakuta. Amber vilkaisi kummastuneena tulevaa aviomiestään, tarttuen sitten Rosannaa kädestä ja lähtien viemään tätä tokaisten; "No älä nyt viitti Mark, ei kai Mutt pahalla päällä voi olla kun se on muutenkin ollut hyvällä päällä noiden kahden treffeistä asti?" Mark jäi paikoilleen hetkeksi miettimään mitä tästä nyt tulisikaan...

Varikolla oli täysi hälinä meneillään koripallo alueella, miehet kannustaen Muttia ja jotakuta Albarisia nimistä tyyppiä. Amber sai Markin vaimona miehet päästämään hänet ja Rosannan eturiviin katsomaan peliä, mikä olikin vain kaksinpeli, miehen ja naisen välillä?
Mutt oli riisunut paitansa sekä aurinkolasinsa, hieman hikeä pinnassa ja adrealiini virtaamassa hiukset taakse vedettynä löysälle ponnarille tämän pompottaessa palloa juosten samalla aiemmin mainitulle roskikselle. Vastapelaajana toimi taas latinolainen, hoikka lyhyt punatukkainen naikkonen joka oli pukeutunut kireään mustaan toppiin sekä maastokuvoisiin housuihin tennareiden kera. Tämä yrittää kampittaa Muttin, onnistuen siinä osittain mutta sotilaspoika putosikin naisen päälle koripallon vieriessä muualle. Vihellyksiä ja huutelua kun nainen hymyili ilkikurisesti punastelevalle pojulle, tuoden huulensa lähelle miehen omia kuiskaten toiselle jotain ennen kuin yhtäkki tyrkkäsi punastuneen Piskin pois päältään painuen pallon perään. Sotilaspoikakin nousi pystyyn ja esti naikkosta donkkaamasta, heittäen sitten itse korin mille miehet hurrasivat. Albarisia niminen punapääkin taputti käsiään, vinkaten Muttille silmää ja nopeasti suikkasi suukon tämän silmän arvelle, mikä sai Muttin punastumaan ja tämä lähti nopeasti pois naisen luota hakemaan paitaansa, huomaamatta Rosannaa ja Amberia.
"...Oho", oli kaikki mitä Amber pystyi sanomaan.

#Oh no, what's gonna happen? >x) #

Rosanna pudisti päätään.
"Mä en ole nähny tai kuullu Muttista mitään sen baarireissun jälkeen. Tosin mä olen ollu viimeset pari viikkoa neljän seinän sisällä kirjottamassa uusinta kirjaa, jonka raakaversio mulla on mukana."
Hän oli yllättynyt Amberin selittäessä muutosta miehessä. Hän ei ollut tiennyt aiheuttaneensa sen. Hän odotti, että toinen olisi jatkanut lauseensa loppuun Muttin entisistä naisystävistä, mutta tämä jättikin sen kesken. He olivat tulleet paloasemalle.
Nainen huomasi Amberin sulhasen ilmeen ja kuuli pienen huolen äänestä.

Rosanna seurasi Amberia eturiviin katsomaan koripalloalueella meneillään olevaa peliä. Hymy nousi hänen huulilleen hänen huomatessa Muttin olevan toinen pelaaja. Hän kurtisti kulmiaan miehen vastapelaajan onnistuen osittain kampittaa mies ja tämän pudotessa naisen päälle. Rosanna tunsi mustasukkaisuuden valtaavan sisimpänsä, kun toinen nainen vei huulensa lähelle Muttin omia ja suukottaessa miehen silmän arpea. Harmikseen hän huomasi miehen punastuvan ja lähtevän nopeasti pois paikalta huomaamatta häntä. Oliko tuon toisen naisen ja Muttin välillä jotain? Rosanna huomasi menneensä sanattomaksi tilanteesta. Hän ei tiennyt, mitä hänen pitäisi sanoa tai tehdä.

Rosanna saattoi tuntea käden laskeutuvan lohduttavasti olkapäälleen Markin ilmestyessä kirjoittajan taakse. Muut miehet olivat alkaneet juttelemaan Albarisialle joka flirttaili ja puhui takaisin näille, lyhyet punahiukset sähäkkäästi sekaisin ja juoden välillä oluttaan. Amber käänsi huomionsa huolestuneena Rosannaan ja sitten mieheensä joka vastasi; "Yritin kyllä varoittaa." Oli kaikki mitä mies saattoi sanoa, ihan totta, hän oli yrittänyt mutta naiset -tai oikeammin Amber- ei ollut antanut hänen selittää loppuun. "Punapään nimi on Albarisia. Hän taitaa olla Muttin entinen armeijatoveri tai jotain, hän tuli vähän aika sitten ja Mutt oli ihan kuin aaveen nähnyt." Mark selitteli kunnes sitten halasi Amberia takaapäin suukottaen tämän päälakea, kultatukkaisen naisen kuitenkin ollen edelleen huolissaan Rosannasta, sekä Muttin ja brunetten suhteesta. Typerä Albatrossi tai mikä nyt tuon akan nimi olikaan, tulla nyt pilaamaan toisten suhteita! Ja sinä paha missä mainitaan, punapää oli huomannut brunetten ja blonditukan tullen näiden luokse hymyillen kuin niiden mainosten täydelliset naiset. "Hola amigos! Mukavaa että täällä on muita naisia miesten lisäksi, olen Albarisia, Muttin tyttöystävä. Tai oikeammin entinen mutta ei sillä nimikkeellä niin väliä ole. Entä te?" punapää esittäytyi virnuillen ilkikurisesti Muttin nimen kohdalla, mistä Amber tunsi kiehuvansa ja uskoen että Rosanna ei vielä kerennyt sanomaan mitään vastasi brunetten puolesta; "Olen Markin kihlattu Amber ja tämä tässä on Muttin tyttöystävä Rosanna." Kultatukka sanoi asian hymyillen, mutta ääni hieman tiukkana ja selvästikin vihjaillen mille punapää vain kohottii kulmaansa epäuskoisena vilkaisten sitten arvioivasti Rosannaa.
"Siis sinä olet Muttin tyttöystävä? Hän ei kyllä maininnut mitään sellaista. Enkä tiennyt että hän harrastaa brunetteja. Tuliset naiset jotka potkivat häntä eteenpäin tuntuvat olevan enemmän hänen mieleen, vaikka hän onkin hieman ujonpuoleinen, mutta se tekee hänestä vain namusen eikös?" Albarisia julkesi sanoa noin herttaisen hymyn ja kepeän äänen kera päin Rosannan kasvoja, kulauttaen lisää olutta pullostaa suuhunsa.
Kun naiset juttelivat keskenään, Mutt oli taas käynyt palomiesten suihkutiloissa ja oli pukeutumassa lepohuoneessa ollen saaneena jo farkkunsa jalkaan, ottaen seuraavaksi harmaan hupparin käsiinsä. Aikamoinen yllätys että Albarisia oli tullut yhtäkkiä takaisin hänen elämäänsä, tai ei ehkä pysyvästi mutta kuitenkin... Olisikohan hänen pitänyt pyytää Rosanna näihin juhliin, kun kerran Mark pyysi kihlattunsa? Eihän hänen ja Rosannan välillä välttämättä mitään ollut, mutta olisi se kai ollut mukavaa näin takaisin maksuna siitä että Rosanna oli hyväksynyt hänen pyyntönsä seuralaiseksi sinne strippibaariin ja sitten kotiinsa. Mutta he eivät olleet edes vielä suudelleet, joten missä he oikein menivät...

#Rosanna, slap that bitch! She ask for it! >D #

Rosanna tunsi käden laskeutuvan olkapäälleen. Hänen katseensa oli suunnattuna Muttin vastapelaajaan, joka oli juttelemassa ja flirttailemassa muille miehille. Hän kuunteli Markin selittäessä naisesta, jonka nimi oli Albarisia. Outo nimi. Mitä nainen oli tehnyt Muttille, jos mies oli ollut kuin aaveen nähnyt nähdessään tämän?
Hän ei ehtinyt kysyä Albarisiasta tarkemmin, kun tämä jo oli huomannut heidät ja tuli juttelemaan. Käsilaukkunsa suojissa Rosanna puristi kätensä nyrkkiin toisen sanoessa olevansa Muttin tyttöystävä. Tai oikeastaan entinen.
Rosanna ei korjannut Amberin sanoessa hänen olevan Muttin tyttöystävä. Nyt ei todellakaan ollut sopiva hetki sanoa asian oikea laita. Hän halusi olla miehen tyttöystävä, mutta ei tiennyt, mitä ajatteli hänestä. Halusiko mies edes heidän olevan yhdessä?
"Tulisuus ei aina näy ulospäin. Ja kyllä musta tulisuutta löytyy. Mä olen puoliksi espanjalainen", Rosanna tokaisi. Hän ei pitänyt väkivallasta. Hän antoi sanallisesti mieluiten takaisin.
"Mark, mihin Mutt meni? Mä haluaisin näyttää yhden jutun sille", hän kääntyi kysymään Markilta ja oli kuin Albarisiaa ei ollut. Hänelle nainen oli kuin ilmaa.

"No sehän on kiva, mutta Mutt tuskin etsii uutta vakavaa suhdetta kun niitähän on sillä ollut pilvin pimein", punapää tokaisi ylimielisesti Rosannalle, ehkä hieman haastavaksi, katsoen sitten naista uudestaan arvostelevasti, miettien olisiko vastusta hänelle. Ei, toinen vaikutti sellaista naapurintytöntylleröltä joka alkaisi itkeä pienestä tönäisystä, oli sitten puoliksi latinoa tai ei. Asenne kertoi enemmän kuin tuhatsanaa ettei toinen ollut Muttin mieleen joka Albarisian mielestä piti hänenlaisistaan voimakasluonteisista naisista jotka osasivat olla eläimiä sängyssä... Mark taas veti hymyn kasvoilleen -vaikka hän kyllä inhosi olla lähellä naisia jotka kilpailivat keskenään, toooosi huonoja muistoja- Rosannan kysyessä Muttista, ollen tyytyväinen sillä taas hänen mielestään Muttille sopi rauhallinen nainen joka osasi hallita itseään tiukoissa tilanteissa. Se oli aitoa voimaa ja tulisuutta. Blondi neuvoi brunetelle tien lepohuoneeseen, kierreportaita ylös ja sitten käytävään, kolmas ovi oikealla.
Albarisia ehdotti voivansa tulla mukaan, jolloin Amber sulavasti esti tämän hyökkäyksen ystävätärtään vastaan alkaen kysellä Albarisilta missä tämä oli tutustunut Muttiin, asuiko nainen täällä ja niin edelleen. Samallahan saisi tietojakin tästä naisesta, joista kertoa Rosannalle jos tämä pyytäisi. Amber oikeastaan tunsi pientä, ihanaa kihelmöintiä kehossaan tuntuen kuin salaliittolaiselta koulutyttöjen piireissä.
"Eiköhän se Mutt oo siellä", Mark sanoi sormellaan osoittaen portaikkoa mikä veisi seuraavaan kerrokseen. Ja tosiaan, Mutt oli nyt istumassa lepohuoneen sohvan, mikä oli levitetty sängyksi, reunalla huppari kädessään yläkeho paljaana ja päätään hieroen. Albarisia... Siitä oli nyt... Kolme vuotta, kun he olivat eronneet eikös? Tulinen nainen, joka tykkäsi turhankin kiihkeästi kilpailla kaikessa jopa hänen kanssaan. Jopa sängyssäkin. Missä naikkonen oli kerran antanut hänelle pari haaleaa arpea selkään kun he olivat touhunneet lakanoiden seassa. Piski tunsi kasvojensa muuttuvan punaiseksi, peittäen silmänsä kädellään. Se punapää tuli nyt ihan väärään aikaan.

Rosanna ei ollut kuulevinaan punapään ylimielisiä sanoja, vaan kuunteli Markin antamat ohjeet. Punapää meinasi ängetä mukaan, mutta Amber onnnistui sulavasti estämään tämän hyökkäyksen alkamalla kyselemällä asioita tältä. Rosanna väläytti pienen hymyn Amberille ja lähti sitten Markin ohjeiden mukaan pois koripalloalueelta. Hänen sydämensä hakkasi tuhatta ja sataa. Häntä hermostutti hiukan nähdä Mutt.
Nainen asteli hiljaa lepohuoneen ovelle ja kurkkasi varovasti sisään. Hän nielaisi hiljaa nähdessään miehen ylävartalo paljaana. Hän ei tahtonut saada silmiään iriti tästä.
"Mutt?" Rosanna sanoi kysyvästi astuessaan ovesta.
Hän ei tiennyt, oliko mies halunnut nähdä häntä. Ainakin hän oli käsittänyt niin Amberin puheista. Toivottavasti hänen käsityksensä ei ollut väärä.

Mutt säpsähti pään nousten käsistä tuon tutun äänen kuullessaan pitkästä aikaa -tai pitkän ja pitkän, mutta Piskille se oli tuntunut kuin vuosilta tai ainakin pitkältä ajalta- ainoan silmän suunnatessa katseensa ovelle nähden Rosannan siellä. Muttin kasvoille levisi leveä, vaikkakin hieman ujo ja epävarma, hymy suupielten kohotessa naisen näkemisestä ja sotilaspoika nousi jaloilleen sängyn reunalta. Hän ei laittanut aurinkolaseja kasvoilleen sillä hän ei edes muistanut moista, ikään kuin laseilla ei ollut väliä bruneten kanssa ollessa.
Suu avautui sanoakseen jotakin, mutta sulkeutui kun mies muisti olevansa edelleen yläosattomana Rosannan edessä. Kasvot kuumottaen hän kääntyi toiseen selin, noukkien hupparin käsiinsä ja vetäen sen päähänsä, huomaten ne aurinkolasit sängyllä laittaen ne kasvoilleen. Täysipukeisena palomies sitten kääntyi Rosannaa kohti, karistaen kurkkuaan ikään kuin varistaen äskeisen epävarman tilanteen olkapäiltään ja hymyili naikkoselle pienesti.
"Hei... Rosanna. Mitä-" Mutt hymähti hermostuneesti, haroen hiuksiaan ja katsellen muualle; "Siis, tarkoitukseni ei ole olla negatiivinen tai mitään, mutta miten jouduit tänne? Amberko?" Mies sanoi kaverinsa kihlatun nimen melkein heti, hänestä tuntui kuin se nainen olisi ottanut oikein elämäntehtäväkseen saada hänelle jonkinmoista romanssia. Joskut naiset vain tuntuivat olevan outoja tavallaan. "Koska tulit tänne?"

Rosanna astui peremmälle ja hymyili. Mies näytti erittäin hyvältä. Harmi, että tämä veti hupparin päälleen.
"Mä törmäsin Amberiin kadulla ja se pyysi mut tänne. Sä et huomannu meitä koripalloalueella."
Nainen käveli lähemmäksi miestä istahtaen tämän viereen sohvalle.
"Amber sitten väitti sille Albarisialle, että mä olen sun tyttöystäväs." Vaikka se onkin tällä hetkellä valetta, niin mun puolestani se saisi olla tottakin. Ajatuksiaan Rosanna ei sanonut ääneen.
"Mark neuvoi mut tänne, kun mulla oli sulle asiaakin, joten oli vain hyvä, että mä törmäsin Amberiin", hän sanoi kaivaen ison paperinipun isosta käsilaukustaan. Hän ojensi sen miehelle.
"Tää on vasta raakaversio ja mä halusin antaa sun lukea sen ennen kuin mä lähetän sen kustantajalle."
Häntä hermostutti. Mitähän mies tuumaisi omistuskirjoituksesta? Muttille, inspiraationi lähteelle. Ilman sinua tämä kirja ei olisi koskaan valmistunut.

Koripalloalueella? Muttin hartiat näyttivät hieman jäykistyvän kuten tämän olemus Rosannan sanojen takia. Eli Rosanna oli ollut silloin paikalla? Nähnyt Albarisian ja kenties kaiken muun? Pitiköhän nainen nyt häntä jonakin naisten kaatajana tai jonain muuna samallalailla naisia hyväksikäyttävänä sikana? Ei hemmetti. Mutt istuutui takaisin hitaasti sohvan reunalle, nyökäten pienesti bruneten sanoille vaikka todellisuudessa hän ei kuullut ja tyttöystävä kohta meni häneltä ohi korvien, ajatukset siitä mitä nuo kaksi naista, Rosanna ja Albarisia, olivat jutelleet keskenään sekä kaikkea muuta. Eikös naiset olleet joskus sellaisia? Juttelivat kaikesta keskenään ja siten ne sellaiset juorut saivat alkunsa.
Ajatuksistaan Piski havahtui vasta kun hänelle tarjottiin jotakin paperinippua, minkä kädet ottivat vastaan automaattisesti miehen tutkiessa sitä uteliaana. Muttin kasvot olivat ilmeettömät, eikä tämän silmistä voinut lukea mitään niiden ollessa aurinkolasien takana piilossa. Ensiksi hän silmäili omistuskirjoitusta, sormen liukuen painetun tekstin yli kevyesti kunnes raakaversiota selailtiin hetken sinne tänne, muutamia rivejä luettiin miehen ollen kokonaan Rosannan kirjoituksiin keskittyneenä mutta kertaakaan mies ei mennyt aivan viimeisille sivuille. Hän haluaisi ostaa naisen kirjan kun se tulisi kauppoihin, ja siksi hän ei lukisi tärkeimpiä kohtia haluten niiden tulla yllätyksenä itselleen. Jo hetken saatikka tovin tutkittuaan saamaansa kirjaa Mutt lopetti lukemisen pitäen raakversiota siistinä nippuna käsissään tuijottaen sitä edelleen ilmeettömänä, siirtäen sitten katseensa Rosannaan. Tarinan päähenkilö... Oli tutunoloinen. Ja omistuskirjoitus... Mutt riisui toisella kädellään aurinkolasinsa ennen kuin aikoi antaa Rosannan huulille pienen suudelman, mistä ei kuitenkaan puuttunut niin syvyyttä kuin hellyyttä ennen kuin sotilaspoika vetäytyi katsellen Rosannaa silmiin.
"Minusta tuntuu, että tästä kirjastasi tulee seuraava suosikkini", hän tokaisi viimein leveän hymyn kera näkyen miten miehen kasvoille kohosi puna. Tämä kaikki oli jotenkin outoa mutta samalla kertaa hauskaa, siis kun oikein ajatteli miten kaikki oli alkanut aina tähän hetkeen asti. Mies jatkoi hymyilyään Rosannalle, kunnes kuuluikin tuttu ääni huoneen ovelta; "Täälläkö te kaksi teette tuhmuuksianne?"

Rosanna hymyili Muttin sanoille. Hän ei ollut varma julkaistaisiinko sitä kirjaa koskaan. Todennäköisesti kyllä. Hän ei sanonut mitään siitä, että pyytäisi miehelle oman kappaleen kirjasta.
Vihdoin nainen tunsi tämän huulet omillaan. Hän vastasi suudelmaan enemmän kuin mielellään nojautuen lähemmäksi tätä.
"Toivottavasti sä tulet pitämään tosta."
Rosanna oli sanomassa muutakin, mutta hänet keskeytti ääni ovelta. Hän käänsi katseensa ovelle ja näki harmikseen Albarisian. Pitikö tämän tulla häiritsemään heitä.
"Ja mitä se sulle kuuluu, vaikka oltaisiinkin?"
Rosannan ilme oli tyyni, vaikka hänen sisällään kiehui. Hän olisi halunnut olla kahdestaan Muttin kanssa ja selvittää, voisivatko olla pari ilman esittämistä. Albarisian aikana hän ei halunnut asiaa selvittää.

((Jos kyseessä ei ollu Albarisia niin muokkaan vastaukseni. Niin ainakin päättelin))

#Iha oikein meni#

Toden totta ovella seisoi tuo punatukkainen latinolainen oviaukon reunoihin nojaillen ylpeä, itsevarma virne kasvoillaan kohottaen siellä kulmiaan Rosannan vastaukselle. Oho, naapurintyttöhän osasi vastata takaisin kunnolla, mutta ei niin että hän siitä vingahtaisi. Ei noin vähästä pikku tytöntyllerö, ei todellakaan. Punapää tönäisi itsensä irti ovenraosta alkaen astelemaan kohti kaksikkoa kuin vaaniva kissa kohti hiiriä, haastava hymy kasvoillaan minkä Mutt tunnisti ennestään. Mies ei halunnut tappelua näiden kahden välille, ei tässä paikassa, ei nyt. Ja tietenkään hän ei halunnut aliarvioida Rosannaa, mutta Albarisia oli sentään kokenut taistelija armeijasta... Voisi tulla ilkeää jälkeä jos tästä tappelu tulisi muuten kuin sanallisesti. Joten entinen sotilas toimi kuten hänestä tuntui ja nousi pystyyn sohvasängyn reunalta, asettuen Albarisian tielle ja nostaen kätensä kuin pieneksi puolustuksesi avaten suunsa. Hän ei aikoisi antaa Albarisian käydä Rosannan päälle vaikka hän hieman pelkäsi naikkosta. Olihan toinen piessyt hänet en-
Kas niin, käsi tarttui hänen hupparinsa kauluksista ja mies jo odotti saavansa turpiinsa toiselta, mutta tunsikin tutut, pehmeät huulet omillaan jotka kävivät agressiivisesti hänen omiensa kimppuun. Albarisia antoi kielensä käväistä miehen suussa, suudellen toista vielä hetken ennen kuin päästi irti tyrmistyneestä Muttista joka tuijotti Albarisiaa jokseenkin pelästyneenä. Punapää heitti samantien ilkeän katseen Rosannalle, kuin narttukoira joka oli osoittanut omistavansa jotakin. Mutt ei huomannut mitään vaan oli melko lailla tyrmistynyt moisesta päälle käymisestä.
O- Okei....

Rosannan sisällä kiehui koko ajan. Hän ei pitänyt punapäästä yhtään. Etenkin tämä ilme ei luvannut hyvää. Mutt asettui heidän väliinsä. Nainen aavisteli, että kohta tulisi tappelu ja hän vihasi väkivaltaa. Hän antoi aina mieluiten sanallisesti takaisin.
Rosanna katsoi tyrmistyneenä, kun punapää ja Mutt suutelivat. Hän näki kaiken vain miehen takaa ja hänestä näytti siltä kuin mies olisi ollut suudelmassa mukana. Vastahan tämä oli suudellut häntä ja nyt tuota punapäätä.
Mutt oli siis vain leikkinyt hänellä ja siitä hän ei pitänyt yhtään. Amber oli ollut väärässä sanoessaan miehen olevan kiinnostunut hänestä. Rosannaa ei huvittanut taistella miehestä, joka ei muuta tehnyt kuin leikkinyt hänen tunteillaan. Hän tiesi myös, koska oli hävinnyt taistelun.
"Mutt, sä voit pitää ton raakaversion. Se ei kuitenkaan tule koskaan näkemään päivänvaloa", hän sanoi miehelle ennen kuin lähti lepohuoneesta.

Rosanna meni ulos Amberin luo. Hän halusi vaihtaa tämän kanssa pari sanaa.
"Amber, on suloista, että te Markin kanssa yrititte tehdä musta paria Muttin kanssa. Mä en halua yrittää miestä, jota ei selvästi kiinnosta. Mitä tulee siihen kummijuttuun, mä suostun siihen mielelläni, vaikka mä en mikään maailman paras kummi tule olemaan", hän sanoi toiselle naiselle hivenen apeana. Hänestä tuntui, että hänen sydämensä oli pirstaleina. Hän ei ollut osannut odottaa tuntevansa Muttia kohtaan mitään näin voimakkaasti.
"Missä täällä voi polttaa?"

((Rosanna parka...tekee päätelmänsä sen perusteella, mitä näkee tajuamatta asian oikeaa laitaa))

#Surullista... *sniff*#

Amber katseli hetken Rosannaa perin pohjin hämmentyneenä kun brunette oli tullut vahingossa keskeyttämään hänen ja Markin lemmen osoittelut, mutta ohjasti sitten sulhasensa kädet pois selältään paidan alta, laskien tämän huulille anteeksipyytävän suukon ennen kuin lähti ohjeistamaan Rosanna palomiesten pienimuotoiseen ruokalaan, missä oli tupakkahuone. Siellä kultatukka antoi bruneten rauhassa aloittaa savuttamisensa, ennen kuin kysyi; "Mitä siellä oikein tapahtui Rosanna?" Blondin kasvoilla oli huolestunut ja yhä hämmentynyt ilme tämän katsellessa Rosannaa pää kallellaan, kädet puuskassa ja purren hieman alahuultaan. Mitä se hemmetin paholaisnainen punaisissa hiuksissaan oikein oli mennyt tekemään? Amber vielä- Khhh!
Jos olisi kulkenut yläkerrassa olevan lepohuoneen aukinaisen oven ohi, olisi voinut kuulla kovan läpsäyksen. Mutt hieroi punertaa poskeaan aurinkolasit maassa rikkoutuneina, Albarisian katsoessa miestä käärmeissään. Kaipa kaksikolla oli ollut riita, tai Piski sanonut jotakin mistä punapää ei ollut tykännyt? "Usko Albarisia, meistä ei voi tulla mitään", Mutt sanoi ansaiten toisen lyönnin samalle poskelle, minkä hän otti tyyneti vastaan vaikka tämän punapään avonaisen kämmenen iskut tuntuivat kuin jäätyneellä kalkkunalla olisi hakattu. Mutt ei koskaan tajunnut tällaisiä naisia, jotka olivat... Mikä se sana olikaan... Maanisia? "Aiotko sitten ottaa sen pikkutytön?" Albarisia kääntyi jo mutta tuli miehen pysäyttämiseksi, kun Mutt tarttui tätä olkapäästä puristaen yllättävän lujaa että punapää sähähti kivusta. "Sanon tämän vain kerran... Anna olla, niin minun kuin hänen... Kenraali." Muttin ääni oli varoittavan matala ja hiljainen, kun tämä tyrkkäsi toisen sohvalle makaamaan lähtien itse pois lepohuoneesta.

Rosanna seurasi Amberia tupakkatilaan sytyttäen heti tupakan. Hän veti pari henkosta ennen kuin vastasi toisen esittämään kysymykseen.
"Mä näytin Muttille raakaversion kirjasta, joka ei tosin nyt tuu näkemään päivänvaloa. Mä sanoin Muttille, että se saa pitää raakaversion."
Nainen veti jälleen pari henkosta.
"Mutt näytti tehneen valintansa. Albarisia tuli ja mä en halunnu jäädä katteleen niiden suutelemista, joten mä lähdin", Rosanna sanoi hiljaa. "Mä luulin, että Mutt todella olis ollu kiinnostunu musta. Mä sain sen käsityksen sun sanoista ja sen käytöksestä sillo baarissa Mä olin väärässä."
Tupakka oli nopeasti poltettu. Rosanna sytytti toisen. Hänestä tuntui, että hän tarvitsi nyt kunnon hermosauhut.
"Mun varmaan on parempi lähteä kotiin kohta. Mitä mä täällä edes tekisin?"
Nainen räpytteli silmiinsä nousseet kyyneleet pois. Hän ei aikonut itkeä.

Amber ei voinut uskoa korviaan kun Rosanna selitti katsoen tätä perin pohjin hämmentyneenä, ei, ei ja ei. Nyt kyllä oli jokin virhe tapahtunut, jokin tai hän läksyttäisi sen rakin omin käsin and that wouldn't be pretty!
"Oletko nyt ihan varma siitä mitä siellä tapahtu? Mun kokemuksen mukaan se Albarisia on oikea narttu ja Billy on aina vähän muiden vietämänä, erityisesti naisten kun sillä on kuulemman ollut ongelmia niiden kanssa..." Amber selitti tuumivaan sävyyn katsellen lattiaa jyrsien alahuultaan keskittyneen näköisenä. Kyllä Mark hänelle oli selitellyt asioita, osittain koska kultatukka käski sulhastaan, ja hän tiesi vähän kaikenlaista Billystä. Eikä ollut kaunis menneisyys toisella jos saa vaan sanoa. Vielä jotain Amber aikoi sanoa suun raottuessa, mutta takaa kuuluvat askeleet kiinnittävät blondin huomion ja tämä siristi silmiään nähdessään Billyn astelleen ruokalaan. Tällä tosin ei ollut aurinkolaseja sekä miehen toinen poski punersi ilkeän näköisesti.

"Mitä sinulle on tapahtunut?" Amber tokaisi muuta kuin ystävällisesti, mihin rakki vastasi siten ettei huomioinut ja asteli naikkosia kohti jokseenkin ärsyyntyneen näköisenä. Muttin katse tosin hieman pehmeni tämän nähdessä Rosannan, katsoen sitten Amberia. Kädet painuivat farkkuhousujen taskuihin, syvä huokaisu ja; "Saanko puhua Rosannan kanssa kahden? Pyydän."

"Siltä se mun silmissä näytti", Rosanna vastasi hiljaa. Toinen tupakka oli pian poltettu ja hän alkoi jo harkita kolmannen polttamista, mikä ei välttämättä olisi viisasta. Ehkä hänen kannattaisi vain jättää polttamatta se.
Rosanna siirsi katseensa ovelle Amberin taakse. Hän yllättyi nähdessään Muttin. Miehen poski punersi ilkeän näköisesti, eikä tällä ollut laseja päässään. Amber esitti kysymyksensä kaikkea muuta kuin ystävälliseen sävyyn. Mies näytti ärsyyntyneeltä, tosin tämän katse pehmeni hieman.

"Amber, mene vain", Rosanna sanoi. Ehkä olisi vain hyvä idea jutella Muttin kanssa kahden. Ehkä nyt selviäisi se, oliko nainen ymmärtänyt kaiken väärin vai oliko hänellä taas leikitty. Hän puri huultaan tuntien olonsa hermostuneeksi.
Rosanna istahti penkille ja odotti. Hän halusi tietää, mitä asiaa miehellä oli. Mikä asia oli sellainen, että se piti puhua kahden kesken?

Mutt jätti huomioimatta Amberin jokseenkin pistävän mulkaisun kun blondi lähti Rosannan luvan antamana pois ruokalasta, miehen kädet housujensa taskuissa puristuivat nyrkkiin välillä kun hän yritti keksiä mistä aloittaa. No niin, hän seisoi siinä ovella, Rosanna penkillä odottaen hänen aloittavan ja sanoa asiansa. Hetken sotilasmiehellä kesti etsiä sanoja joita käyttää, tämän katsellessa muualle kuin brunetteen näyttäen jotenkin hermostuneelta. Ei hän koskaan ollut omatoimisesti puhunut naisen kanssa, ainakaan tällaisistä joten tietenkin hän oli hermostunut. Mutta syteen tai saveen vai mitä?
"Se- Ei ollut sitä mitä kuvittelit", Mutt aloitti haluten lyödä itseään heti sanojensa jälkeen aloittaessaan tuolla tavalla. "En siis tarkoita ettäkö olisit tyhmä, minusta olet todella älykäs nainen ja haluaisin että me..." mies huokaisi ärsyyntyneenä. Miksi h*lv*tti hän ei pystynyt puhumaan toiselle?! "Okei, asia on näin. Minä ja Albarisia olimme kerran pari mutta hän jätti minut koska en suostunut kihlaukseen. Hän suuteli minua yllättäen lepohuoneessa en minä. Ja minä todella haluaisin että julkaiset kirjasi sillä se on sinun kirjoittamasi ja- En osaa puhua naisille sillä he usein pompottavat minua mutta todella haluan että osaisin puhua sinulle sillä todella pidän sinusta, sinä ikäänkuin saat minut tuntemaan itseni taas ihmiseksi. Monen vuoden jälkeen ja olen siitä sinulle tuhannesti kiitollinen Rosanna", Mutt huokaisi jo toisen kerran käden hieroessa hänen otsaansa tuskastuneena. Noh, ainakin hän taisi nyt tehdä itsestään pellen toisen edessä, nice one.

Rosanna huomasi, ettei Mutt katsonut häneen. Hän pisti merkille tämän hermostuneisuuden ja odotti kärsivällisesti, että mies puhuisi. Hän ei hoputtanut.
Muttin viimein aloittaessa nainen avasi suunsa sanoakseen vastaan, mutta sulki suunsa päättäen antaa miehen puhua rauhassa. Miehen kesken jättämä lause aiheutti ailahduksen Rosannan sisällä. Oliko tämä aikonut sanoa, että halusi heidän olevan yhdessä?
"Se näytti mun silmissä erilaiselta", Rosanna aloitti Muttin lopetettua. Hän uskoi miestä, sillä jos tämä olisi suudellut Albarisiaa, niin tämä ei olisi tullut juttelemaan hänen kanssaan. "Kun mä alotin sen kirjan kirjottamisen, mun ei tarvinnut kuin ajatella sua, niin tekstiä syntyi nopeammin kuin mitä mä yleensä oon kirjottanu. Mä en tienny näistä juhlista ennen kuin Amber tosiaan sanoi niistä, kun mä törmäsin siihen kadulla. Mä käsitin sun käytöksestä ja Amberin sanoista, että meillä olisi mahdollisuus." Rosanna vaikeni hetkeksi. Hän mietti, miten saisi sanottua sanansa järkevästi. Hän tunsi sydämensä lyövän ylimääräisiä lyöntejä Muttin sanojen johdosta. Hän nousi penkiltä astellen tämän eteen.
"Mä en pompota miehiä kuin kirjoissani. Mäkin pidän susta." Rosanna sipaisi sormellaan miehen poskea katsoen sitten tätä silmiin. "Mä en halua enää puhua Albarisiasta. Mä en tiedä, mitä mun pitäisi ajatella."