Spaceball Ricochet /Sov.

/ Otsikosta ei puhuta:: D /

Kun näet kahden pörröpäisen rokkarin kävelevän lujaäänisesti vieraalla kielellä puhuen (= huutaen) makealta haiskahtavat 'tupakat' suupielessä mieleesi ei ehkä ensimmäisenä tule mennä puhumaan, etenkään kun ilta on jo pimennyt, parivaljakko on rashee roadin pahamaineisella alueella ja kumpikin näyttää enemmän tai vähemmän epäilyttävältä. Ilta oli edennyt puolen yön tienoille, normaalit ihmiset olivat jo vetäytyneet nukkumaan kun taas rasheen yöeläjät alkoivat vasta valmistautua illanviettoon ja aamuun asti sekoiluun.
Alessiokaan ei ollut jättäytynyt pois kuviosta vaan arvatenkin tämä oli toinen italiaa sönköttävistä rokkareista. Päälle oli löytänyt tiensä yksinkertainen musta paita jossa oli syvä röyhelökauluksinen v-kaula-aukko joka jätti vielä navankin paljaaksi, sen päälle vedetty musta hiukan tyylitelty takki joka oli jotain nahkarotsin ja hännystakin välimaastosta, käsivarsia kyynärpään alapuolelta peittivät 'nahkahihat' joissa oli cowboytyylisiä hapsuja jotka sointuivat hyvin yhteen cowboysaappaiden kanssa joiden sisään nahkahousujen lahkeet katosivat. Housujen etumusta peitti suuri koristeellinen vyönsolki, reisillä roikkui kymmenkunta ketjuja jotka helisivät samassa tahdissa saappaiden kannusten kanssa. Mustalla meikattuja silmiä peittivät aurinkolasit, mustat hiukset olivat siisti tupeerattu pallo, jonkinnäköinen raju ja epätasainen otsatukka peitti aurinkolasien yläreunan ja kulmakarvat.

"Rocco, rocco, kamoon!", italiaano pyörähti ympäri kävellen hetken takaperin ystäväänsä tuijottaen. Toinen oli selvästi jäänyt jälkeen. Alessiolla oli kiire vain sen takia, että hän oli aiemmin löytänyt diilerinsä talon edestä pussillisen riemunkirjavia tabletteja joita oli ihan pakko päästä nopeasti kokeilemaan, niiden sisällöstä tai käyttötarkoituksesta miehellä ei ollut mitään käsitystä mutta hän ei tosiaankaan aikoisi tyytyä pelkkään alkoholiin jota oli veressä nyt jo ihan tarpeeksi.
Oikean talon tunnisti heti. Valot olivat päällä, ihmiset olivat lähes yhtä äänekkäitä kun musiikki ja juhlivat niin sisällä kun ulkonakin, selvästikkään kaikki eivät olleet edes mahtuneet sisään.

Jokin italialainen laulu, hilpeällä ja hyvin korkealla voluumilla hoilattuna herätti epäilemättä paheksuntaa niissä jotka yrittivät saada unta kaaliin, mutta Rocco siitä vähät välitti. Ei mies välittänyt siitäkään että miehen laulu ääni ei välttämättä ollut se kaikkein viehättävin. Välillä mies pulputti italiaa Alessiolle ja ratkesi taas laulamaan, olo oli mitä hilpein, erityisesti ystävän löydön takia, ties minkäläiset fibat niistäkin saisi. Alkoholiin ei kuitenkaan tarvinnut tyytyä.

"Sulla on kiire vaan niiden värikkäiden karkkien takia." Rocco vastasi virnistäen, miehen italiassa oli selvä roomalainen vivahde, mutta sitä ei italiaa osaamaton voinut tietää. Miehen mustat hiukset olivat, jos mahdollista, tavallistakin pörröisemmät ja muhkeammat, ne muistuttivat leijonan harjaa peittäessään italiaanon silmät. Oli ihme että tummaverikkö edes näki mihin kulkea.
"Miksei niitä vain vois vetää tässä välillä, olis ainaki hilpee tunnelma ku selvittäis sisälle asti." mies kysyi työntäen kätensä syvälle taskuihinsa, vaikkeivat ne siellä kovinkaan pitkään pysyisi. Tällä kertaa italiaano Alessioon verrattuna melko hillitystikkin pukeutunut, nahkahousut ja valkoinen hihaton paita, jonka teksti julisti italiaksi naisten kertakäyttöisyyttä. Nahkatakki oli unohtunut jonnekkin, ehkö se jossakin vaiheessa kävelisi vastaan. Paitakin luultavasti katoaisi melko nopeasti Roccon päästyä vauhtiin. Käsissä kilisivät rannerenkaat, jotka olivat miehen mielestä lisääntyneet illan mittaan, mistä lie sekin johtui, kaiketi italiaano oli vienyt muutamalta naiselta koruja.. Se ei käynyt aivan järkeen sillä mies ei ollut ehtinyt vielä panemaan ketään sille päivälle.

Bootseihin tuli kuitenkin vauhtia ja Rocco ihmetteli itsekkin miten pysyi pystyssä ottaessaa muutaman juoksuaskeleen saadakseen Alen kiinni.
"Wow, emmä taidakkaan olla niin humalassa." mies julisti virnuillen ja kaatui sen sileän tien nenilleen.

Alession oli vaikea tajuta Italiaa ilman Roccon perin kummallista aksenttiakin ja tapaa pälpättää jatkuvasti selvästi ilman suun sulkemista välissä. Kikkurapää puhui ehkä epäselvää Italiaa, mutta niin puhui Ale itsekkin, puheessa oli jonkinlainen ranskalaisenglantilainen aksentti ja joitain sanoja piti hakea pitkäänkin ennenkun ne muistuivat mieleen.
Rokkari oli iloinen ystävänsä näkemisestä pitkästä aikaa vaikkei tuonutkaan sitä millään tavoin ilmi, hän kohteli toista italialaista kun ketä tahansa muutakin, hyödykkeenä. Tietystikkään ihmiset eivät näin tajunneet miesten olevan kaukaisia lapsuudenystäviä, useat varmasti katsoivat näiden olevan enemmänkin.. Hyvänpäivän kännijuoppoja.
"Koska sä olet nyt kulta pieni lontoossa", rokkari julisti ystävälleen levittäen käsieen itseselvyyden merkiksi,
"jos sä sammut siltä istumalta keskelle katua ni heräät raiskattuna seksiorjana ranskassa sisäelimet myytynä ja kaapelit kiinni aivoissa."

Ale ei turhaan kaunistellut sanojaan, tottahan se oli. Ihmiset täälläpäin olivat kaikkea muuta paitsi oikeamielisiä, sammuneet käytettiin heti hyväksi. Mies teki niin itsekkin, sammuneilta katosi Alession mukaan ensimmäiseksi kaikki rahanarvoinen, tukasta lompakkoon vaatteiden kautta, eikä hän halunnut kokea samaa kohtaloa itse sen takia ettei malttanut odottaa paria minuuttia. Todennäköisesti itsehillintä olisi pettänyt jos ei talo olisi jo näkyvissä, sen verran kovasti pillerit taskussa polttelivat.

Vaikka miehet olivat juoneet yhtä paljon olivat Roccon aivot selvästi ne jotka olivat kärsineet enemmän, ehkäpä siksi että toinen oli alusta asti ollut hiukan vajaamielinen ja humala korosti tätä piirrettä? Hullu se joka väitti Alession olevan yhtään tervejärkisempi.
"Kerää ittes", italiaano käski ja jatkoi matkaa jäämättä odottamaan, että toinen pääsisi ylös.

"No älä yhtään, romaassa sillä tavoin hankkiutuu homojen mafiosojen lemmikiksi." Rocco vastasi punnertaen ylös, mies oli aina ollut kömpelö, humala vain korosti tätä piirrettä entisestään, tosin naisista se oli vain hurmaavaa joten ei italiaano valittanut.
"Ja lopulta pääsyt johonki Toscanaan, aivot myytynä ulkomaiselle bisnessmiehelle, maksa varattuna juopolle japsille ja perse varattuna kelle hyvänsä joka viitsii aivotonta panna." tummaverikkö ilmoitti, tarkistaen nyt että pysyi pystyssä, sehän siitä puutuisikin jos nenä murtuisi taas jälleen kerran ja tarinana olisi pelkkä kaatuminen. Noloa.

"Englantilaisnaiset on kyllä helppoja tapauksia, hieman mongerrat italiaa ja ne tyrkyttää itteään sulle." Rocco totesi, saaden Alession taas kiinni, "Niitä ei haittaa alkuunkaan etten vaivaudu puhuun niiden kieltä." mies virnuili itsekseen, ilmeisesti ei olisi tarpeenkaan opetella englantia, riitti kun sitä ymmärsi ja naista sai. Englantihan olikin varsin mainio maa, mitä ne kaikki valittajat puhuivat? Ehkä se ei koskenut Lontoota.

"Ja minkäs minä voin sille että oon hieman kömpelömpi, ei musta ole ikinä ollut tarkotus tulla mitään balettitanssijaa." italiaano totesi hymyillen, Alession käskyt sinänsä kaikuivat kuuroille korville, Rocco kun toivotettaisiin tervetulleeksi missä kunnossa vain, ainakin lyhyiden välienselvittelyjen jälkeen.

Alessio kääntyi jälleen kävellessään ympäri katsoen virnistäen miestä joka puhua pälpätti samalla kun nousi ylös muistuttaen pientä varista joka ei hallinnut siipiään. Rokkari järkyttyi mielikuvaa suunnattomasti, hänhän oli jo melkein kaunopuheinen! Lentotaidoton varis.. Mitä vielä?
"Saat varmasti maksastas punnan jos nätisti pyydät ja lupaat ottaa suihin", rokkari irvaili,
"perseestäs et saa mitään, korkeintaan homon perääs paremman puutteessa." Alessio odotteli toista hetken, ihme kyllä, tosin hyvin ärtyneen ja vittuuntuneen näköisenä. Eikö toinen tajunnut, että hänellä oli kova kiire sekoamaan? Selvästikkään ei.

Rokkari jatkoi matkaa nyt toisen tahdissa valmiina nappaamaan Roccon kiinni jos tuo päättäisi slaidata toisen kerran lähimpään ojaan.
"Italia iskee aina, mut ranska viel paremmin", italiaano naurahti. Yleensä naiset vaativat sen, että mies osasi sanan tai pari englanniksi, ja Roccohan osasi, joten.. Tottakai naiset olivat hunajaa tuon käsissä! Samasta syystä Alessio oli opetellut sanomaan 'vittu mä rakastan suo' ja 'nussitaanko' kaikilla kielillä mitä vain oli tullut mieleen.
"Jos sä yrittäisit et sais keltään, ne pitäis suo keharina", Alessio kertoi taas tosiasian kun suurenkin kohteliaisuuden.

Parivaljakko käveli sen biletalon pihaan, ja nämä tosiaankin huomattiin. Ale tunnettiin siitä, että hän veti aina yli ja päätti illan joko sammumiseen tai turpiinsaamiseen usealta eri taholta, arvatenkin nytkin kuiskinta siis alkoi heti, nyt kuitenkin keskityttiin enemmän kikkurapäiseen toveriin kun itse rokkariin. Miesten pariin liittyi samantien myös hunajakiharainen nuori nainen joka kyseli Alessiolta vahvalla brittiaksentilla seuralaisen nimeä ja kotimaata.

"Pyh, mun maksasta pitäs maksaa että joku sen huolis." Rocco vastasi virnistäen, "Se on taatusti huonommassa kunnossa ku normijuopon sisusparat." mies varmisti että pysyisi pystyssä, joka kaatuminen vain pitkittäisi perille pääsyä, mikä ei ollut suotavaa.
"Hei! Mulla on kuule valioluokan perse, tiedä se. Joukkotuho ase jos sitä käyttää väärin." italiaano ilmoitti, ihmetellen kun Alessio jopa viitsi odottaa toveriaan hetkosen, eihän tuosta rokkarista saanut selvää, mutta kyllä Rocco tämän tarpeeksi hyvin tunsi. Vaikka ei ollutkaan vähään aikaan nähnyt.

"Se taas riippuu aivan ukosta, ootko ikinä nähny oikeesti täysiveristä ranskalaista miestä joka oli hyvän näkönen?" Rocco huomautti hymyillen leveästi, eihän ranskankieltä tietenkään saanut vähätellä, naiset se ainakin tuntui sokaisevan täysin siltä miltä ukko näytti. Kun taas otti italialaisen.. Tai no, ehkä Rocco oli nyt hieman puolueellinen, mutta pysyi silti kannassaan. Ranskalaiset naiset olivat hyvännäköisiä, ranskalaiset miehet taas.. Ei siellä ainakaan mitään lihaskimppuja löytynyt, kuin muutama poikkeus.

"Ei pahempi, kaunis nainen." Rocco kommentoi uteliaa lyhyesti, tietäen hyvin lähes kaikkien ymmärtävän mitä 'bella donna' tarkoitti, lisäksi elekielestäkään ei voinut erehtyän. Lupaava alku ainakin, ottaen huomioon ettei italiaano kieltäytynyt kauniista naisseurasta ja ilmeisesti sitä kyllä riittäisi. Mutta tärkein asia ensin!
"Alessio, ne karkit." tummaverikkö muistutti hymyillen hilpeästi.

Hunajakiharainen neiti oli hyvin rasittava tapaus, Alessio tiesi sen ennestään, olihan hän vahingossa naista iskenyt baarissa ja saanut myöhemmin katua kun nainen oli välttämättä halunnut hyppiä hänen päällään korkokengillä ja hankkia jostain nahka-asun ja ruoskan. Oikea sekopää, ulkonäkö petti pahasti.
"Antonio, italiasta", Alessio esitteli ystävänä raahaten tämän sitten kiireen vilkkaa pois sekoneidin ulottuvilta. Tietysti mielessä kävi ihan piruuttaan päästää Roccokin tekemään neidin kanssa tuttavuutta, tuo totta helvetissä ansaitsi koronreiät egoonsa.
Mies toivotti Roccon ranskaksi tervetulleeksi helvettiin. Hunajablondi herkesi hysteeriseen kikatukseen Antonion sanojen myötä, Ale kommentoi pyöräyttämällä sormea ohimollaan ja pudistaen päätään. Naikkonen jäikin kun nalli kalliolle eikä yrittänyt lähteä perään, se oli selvästi liian kännissä kävelläkseen korkeilla koroillaan.

"Iskikö makeannälkä?", Alession huulilla käväisi jälleen virnistys. Hänen karkkihammastaan ainakin kolotti pahemman päälle, selvänä oleminen oli totaalisen tylsää.
Mies otti kaksi pulloa jonkun tuntemattoman kädestä, ojensi toisen Roccolle ja suunnisti tottuneena täpötäyden talon läpi portaikkoon ja sitä kautta lähes tyhjään yläkertaan. Ei olisi kiva pyörtyä tanssilattialle ihmisten jalkoihin. Italiaanon sormet löysivät pussin ja noukkivat siitä molemmille kolme eriväristä tablettia, hän pudotti Roccolle toiset ja nielaisi omansa kuiviltaan hörpäten jotain imelää juomaa päälle.

"Erityisen paha." Rocco vastasi virnistäen, vilkaisematta enää toista kertaa vaaleaa naista, ei Alessio olisi tätä niin huolettomasti esitellyt ellei olisi jo koeajanut tätä, luultavasti toisessa oli jotain vikaa, eikä italiaano halunnut edes arvata mitä. Ja olihan paikalla muitakin naisia, joiden voisi sitten antaa taistella huomiosta, karkkihetken jälkeen.

Tummaverikkö otti pullon ja pillerit hyvällä halulla käsiinsä, mutta seurasi hetken ystävänsä edesottamuksia, toinen oli karkkinsa jo vetänyt ja heilui yhä hengissä. Se riitti. Rocco nieli omansa yksitellen, välittämättä mausta jonka huuhtoi alas imelän makuisella juomalla. Ilmeisesti Lontoolaiset eivät osanneet juoda edes alkoholia oikein, tälläistä limsaa kun joivat. Aivan heti eivät pilleritkään tuntuneet tepsivän, hetken mies ehti epäillä olivatko karkit olleet ollenkaan mitään kivaa ainetta.

Vaikutus tuli lähes heti, sitä ei tosiaankaan tarvinnut odottaa pitkään. Tuntui kun salama olisi iskenyt suoraan otsaan, välähdyksen saattelemana katosi tunto raajoista ja ajatukset päästä. Mieleen ei jäänyt tyhjän rentoutunutta oloa, se oli vain ahdistava, pelottavakin, aivan kun olisi kuoleman uhalla etsimässä jotain muttei muistaisi mitä, miksi tai miten, kun juoksisi pakoon pirua etsien kuumeisesti piilopaikkaa jota ei koskaan tulisi eteen. Raajat selvästikkin toimivat, rokkari näes katsoi alas ja näki kuinka jalat kävelivät rappuja, hänellä ei vain tuntunut olevaan kehoon minkäänlaista kontrollia, eihän hän tuntenut edes varpaitaan tai sormiaan saati sitten lihaksia jotka selvästi olivat ottaneet komennuksen itselleen. Ja se kaikki oli Alession mielestä ilmeisesti hyvin hauskaa, nauru näes pulppusi kurkusta ilman minkäänlaista syytä, eikä se loppunut vaikka mies kuinka yritti karjua itselleen järkeä.
Oksennus kupli kurkussa mutta oksennusrefleksi ei toiminut, tyhjässä päässä jyskytti jotain mikä todennäköisesti oli etäistä sukua päänsärylle. Mies taisteli pitkän tovin saadakseen jalkansa pysähtymään, ja lopulta ne pysähtyivätkin, kesken askeleen jonka oli tarkoitus saattaa hänet turvallisesti seuraavalle portaalle. Rokkari arvatenkin menetti säikähtäneenä olemattoman tasapainonsa ja lihaskontrollin ja romahti jonkun viattoman tytön päälle tullen tämän päälle jonkinlaisen mahalaskusyöksyn jälkeen. Tilanne ei näyttänyt edes koomiselta, siinä oli pelottavan aavemainen sävy, tiedä sitten miksi.

Alession oli tarkoitus kiittää tyttöä pelastusalustana toimimisesta mutta sanat eivät koskaan päätyneet oikein kielelle asti, tämän sijaan mies näes sanoi italiaksi tai ranskaksi jotain minkä merkitystä ei tajunnut itsekkään. Eikä tajunnut tuo tyttökään, se nousi kiroten lattialta ja käveli leuka pystyssä pois jättäen italiaanon makaamaan maahan.

Alessio näytti surkuhupaisalta, Rocco räkätti maassa pystymättä lopettamaan, mies pelkäsi jo tukehtuvansa omaan nauruunsa. Oudointa oli ettei miestä todella oikeasti edes naurattanut, silti nauru kumpusi pihalle italiaanon suusta. Olo tuntui kuin olisi irtaantunut omasta ruumiistaan, mutta jäänyt sitten jonnekkin silmien taakse loukkuun, ilman enää minkäänmoista kontrollia omaan kehoonsa. Samaan aikaan Rocco tunsi itsensä täysin vesiselväksi ja olevansa pahasti pihallla koko maailmasta.

Hiljalleen tummaverikkö pääsi lattialta ylös ja oli raahautumassa ihmisten ilmoille tahtomattaan, mies olisi halunnut lukita itsensä johonkin ja pysyä siellä niin kauan että saisi nostettua pikkusormensa omasta tahdostaan. Jalat eivät vain kuunnelleet, vaan kuljettivat miestä hyvää vauhtia sinne minne Alessio oli hieman aiemmin kadonnut. Siellähän rokkari portaiden alapäässä söhelsikin, oli ilmeisesti jo saanut pakit osakseen. Rocco aikoi kääntyä takaisin, nyt kun tiesi mihin kaveri oli kadonnut, mutta jalat jatkoivatkin matkaansa ja melko ammattimaisesti mies kaatui, rysähtäen alas portaita.

Huomenna moinen temppu taatusti sattuisi, mutta nyt Rocco ei ihmeekseen tuntenut kipua, vaikka muutamat mustelmat alkoivatkin selvästi sinertää käsissä. Luultavasti muuallakin.
'Ei saatana Alessio mitä kamaa.' Rocco ähkäisi, tai niin miehen oli ainakin pitänyt ähkäistä, sen sijaan miehen suusta pääsikin epämääräinen litania italialaisia sanoja, joihin vielä sekoittui melko sekavaa hörinää. Aivan kuin italiaano olisi ollut riivattu.

Silmissä pyöri, korvissa surisi ja lihaksissa jomotti. Putoamisesta aiheutuvat kivut tulivat hetken viiveellä ja saivatkin rokkarin huulilta karkaamaan epäuskoisen tuskaisen älähdyksen, tuntui kun joku olisi kumauttanut vasaralla samaa aikaan kymmeneen paikkaan, 'iskujen' voimasta kaikista raajoista katosi ensin tunto vielä aiempaa pahemmin ja niitä alkoi sekuntin päästä pistellä. Mies ehti hetken tosissaan kuvitella, että joku oli kaikki raajat leikannut irti, hän ei kyennyt tuntemaan niitä, eikä näkemäänkään.
Silmät näkivät jotain ihan muuta kun todellisia asioita, ne näkivät hirtetyn ihmisen joka verikaulaisena roikkui portaikossa, ivallisesti hymyileviä mustahiuksisisa italiaanottaria, nahkaan ja niitteihin verhoutuneita perhosia.. Sateenkaaren väreissä hehkuvissa kuvissa ei ollut mitään tolkkua eikä niiden kirkkaudelta voinut erottaa enään mitään todellista, koko juhlaväki oli täydellisestä sulketunut Alession tietoisuden ulkopuolelle.

Rokkarin katse jäi kiinni siihen hirtettyyn naiseen joka elottomana roikkui portaikon päällä. Nainen näytti täydellisen aidolta, Ale näki kuinka veri juoksi edelleen tuon auki hiertyneestä kaulasta, sotki kauniit aaltoilevat pähkinänruskeat hiukset ja ennen niin viattoman valkoisen mekon, hän saattoi kuulla naisen hidastuvat sydämenlyönnit korvissaan ja tuntea tuon tukahtuneen viimeisen henkäyksen ihollaan.
Ja kun Alessio katsoi naista tarkemmin, käveli lähemmäs, ei tuo enään ollutkaan tuntematon. Ruskeat hiukset tummentuivat silmissä, muuttuivat pikimustiksi, ihoon kirjautui yksi kerrallaan jokainen tatuointi.
"Flacără şi Pulbere", sanat karkasivat Alession huulilta ilman, että hän edes tajusi niitä. Ja sinä silmänräpäyksenä mies tajusi.

Reaktio tuli hitaasti mutta varmasti. Sydän alkoi tykyttää, hengitys lamaantui hetkeksi, ja juuri kun mies oli jossain sydänkohtauksen partaalla muuttui kuva jälleen. Hirressä roikkui nyt Marilyn, ja marilyn avasi silmänsä ja remahti ilkeään, halveksivaan nauruun joka iskeytyi piikkien tavoin tajunnan jokaiseen kolkkaan. Ja Alessio huusi hetkessä kuvajaisen kanssa kilpaa, hysteerisenä, paniikkokohtauksen partaalla. Rokkari viskasi naista kohti ensimmäisen asian jonka käteensä sai, korkeajalkaisen drinkkilasin joka lensi suoraan hahmon läpi ja pirstoutui seinään.

Ties mistä kiittäminen, Roccon ei tarvinnut katsella hirmukuvia, sen sijaan mies tunsi itsensä halvaantuneeksi, vaikkei sitä ollutkaan. Vaarallisen oloisesti tumma italiaano hoiperteli ympäri taloa, 'kieliä' puhuen. Ihan italiaa tämä yritti solkata, mutta sanat tulivat ulos täysin väärinä ja lopulta tummaverikkö ei itsekkään tiennyt mitä puhui. Tieto siitä että Alessiolla meni paljon huonommin rauhoitti ja samalla hermostutti niin pirusti, ystävän solkatessa jotakin kauhistuneen näköisenä, Rocco lähinnä hermoili milloin tuo vaihe koittaisi ja upotti päänsä boolimaljaan. Tai ainakin kuvitteli upottaneensa, todellisuudessa mies oli työntänyt päänsä varsin suuririntaisen naisen kaula-aukkoon, mutta huonoksi onnekseen italiaano ei tästä itse tiennyt mitään vaan yritti juoda boolia, nyt kun kerran kehokin tuntui tottelevan.

Jokin näkymätön voima tuntui iskevän italiaanon kuitenkin irti boolimaljasta, muiden silmissä tämä oli naisen poikaystävä, Roccolle se oli jokin jumalan tapainen olento ja tämä alkoikin rukoilla armoa ja vakuuttaa raitistuvansa. Tajuamatta itsekkään miksi pelkäsi jotakin tälläistä 'voimaa' niin pirusti.

Lopulta huutaen jotakin, mikä hyvin kaukaisesti muistutti latinaa, Rocco jätti oman näyttämönsä rynnäten ulos tunnottomin jaloin ja oksentaen. Tai ainakin yrittäen oksentaa. Yllättäen iskenyt paha olo sai nielun kramppaamaan, mutta mitään ei silti suostunut nousemaan ylös. Tästä kauhistuneena mies palasi sisälle, istuutuen ensimmäisen naisen syliin, toivoen että tämä olisi vielä aamullakin nainen jos nyt sattuisi tämän aineissa pokaamaan.

/Repesin aika totaalisesti: D /

Alession aivot löivät kertakaikkisesti tyhjää. Asioissa ei ollut mitään järkeä, muttei ollut myöskään siinä, ettei mikään olisi todellista koska se ei käynyt millään muotoa järkeen koska kaiken olemassa olevan oli oltava todellista, sillä muuten sitä ei ollut olemassa, ja jos jotain asiaa ei ollut olemassa, se ei voinut olla todellinen eikä näin roikkua hirttoköydessä Alession silmissä. Mies ei tajunnut omaa logiikkaansa mutta päätteli silti, että kaiken oli oltava todellista koska se kuitenkin oli olemassa. Aukoton päättelyketju.
"Mene vittuun!", rokkari huusi niin lujaa kun keuhkoista ikinä lähti, ja se oli lujaa. Lähes yhtä lujaa iskeytyi nyrkki kuvajaisen läpi suoraan seinään. Alen ei ollut tarkoitus sanoa mitään eikä tosiaankaan lyödä seinää, mutta kumpaakaan näistä hän ei edes tosissaan huomannut, ainoa asia millä oli väliä oli tässä vaiheessa se hirtetty nainen joka jatkuvasti ulkonäköään muuttaen nauroi korvia kiduttaen. Lyöntiä seurasi toinen, ja kirousta muut, eikä loppua näkynyt, ennen kun italiaano hetken päästä menetti jälleen tasapainonsa ja kaatui osan portaista alaspäin. Vain noustakseen edelleen rähisten takaisin porrastasanteelle.

Alessio ei päässyt porrastasanteelle asti kun oudosti toiminut keho yllättäen petti alta ja mies romahti kontilleen maahan. Oksennus syöksyi ylös kurkusta, keho kouristeli rajusti ja kädet tahriutuivat vereen pian kasvojen jälkeen, Ale oli onnistunut kolhimaan itsensä melko lahjakkaasti parin syöksylaskunsa aikana. Rystyset olivat molemmat auki, pärstän kunnossakaan ei ollut kehuttavaa.
Mies kontti portaat alas heti kun oli saanut tyhjennettyä vatsalaukkunsa sisällön lattialle, oksentaminen ei edes auttanut oloa vaan ennemminkin teki sen vain huonommaksi.
"Roccoperkele, rocco! rocco, rocco, rocco", italiaano oli saanut kömmittyä jaloilleen vaikkakin hän näytti uhkaavasti siltä, että kippaisi lähimpään puskaan. Alession sormiin tarttui uusi drinkkilasi jonkun naisen kädestä ja hän tyhjensi juoman varsin nopeasti sisäänsä antaen lasin sitten vain pudota lattialle.

Rocco huomasi istuvansa hyvin hurmaavan naisen sylissä, mikäs sen parempaa, jopa ollessaan täysin sekaisin, miehen aivot viestittivät lisäytymishaluista ja halusta pokata tämä enkeli osaksi niitä naisia joita oli saanut lakanoiden välissä hauskuttaa.
"Vittu sä oot kaunis." mies ilmoitti italiaksi, välittämättä alkuunkaan naisen poikaystävästä, joka uhkaavasti alkoi hiljalleen hiiltyä italiaanon julkeuteen, varsinkin kun pörröpään käsi eksyi kaunokaisen rinnalle ja kaiken lisäksi neitokainen tuntui pitävän saamastaan huomiostaan. Edes Alession töppäily ei häirinnyt Roccoa, koko tilanne oli juuri siksi huvittava, sillä kaikkien muiden silmät olivat kiinnittyneet verissään huutavaan rokkariin, paitsi juuri sen jonka nimeä tämä kailutti. Ehei, Roccoa kiinnosti paljon enemmän kaula-aukko, jota hyvin julkeasti ihaili.

"Mennäänkö panemaan?" Rocco möläytti kysymyksen, yllätys yllätys englanniksi, miehen aivot olisivat halunneet toimia hienovaraisemmin, välttää kahnausta poikaystävän kanssa ja panna naista, ilmeisesti suu ei kuitenkaan ollut samaa mieltä. Vaaleaverikön ilmeestä kuitenkin selvästi näki että tämä oli juuri tarpeeksi humalassa suostuakseen tähän julkeaan ehdotukseen. Tämä kun ei näyttänyt edes välittävän siitä että tumma pörröpää riisui tämän topin uskomattomalla nopeudella, siltä istumalta.

Todellisuudessahan vaaleaverikkö nainen kiljui, tämän poikaystävä yritti kiskoa Roccoa irti rakkaastaan ja italiaanon puhumiset kuulostivat lähinnä aivokuolleen pölinöiltä, samalla kun tämä virnuili paljaille rinnoille.

Alession kieli oli löytänyt sen yhden sanan jonka lausuminen onnistui, eikä se suostunut enään pysähtymään vaan 'roccoroccoroccorocco' mölinä vain jatkui jatkumistaan. Ei puhetulva kauaa kestänyt, sana yksinkertaisesti katosi mielestä eikä italiaano voinut kun hiljentyä.
Selvästi oksentamisella oli ollut jonkinlainen vaikutus johonkin, ainakaan rokkari ei enään karjunut hysteerisenä tai nauranut kippurassa. Ja tällä meni myös huomattavasti paremmin kun Roccolla joka muistutti lähes sarjakuvahahmoa tuijottaessaan kieli pitkällä ja silmät suurina jonkun blondin rintoja tajuamatta, että naisen poikaystävä koitti kovasti repiä tuota irti. Alession aivot tajusivat tilanteen hyvin hitaasti, ja hyvin väärin. Mies kuvitteli selvästikkin, että tämä poikaystävä oli käymässä Roccon kimppuun, ja kumautti näin miehen takaraivoon jotain mikä kädessä sattui olemaan ja iski nyrkkinsä heti perään tuon kasvoihin repien ihmisen irti ystävänsä kimpusta. Ja ikävä kyllä teko oli todellinen eikä suinkaan italiaanon mielikuvitusta, tosin nyt hän luuli, ettei juttu ollut todellinen, joten.. Takaisin lähtöpisteeseen.

Varmasti kaikki huoneessa olijat olivat hiljentyneet ja jääneet katsomaan, ja todennäköisesti kaikille oli myös selvää ettei italiaanoista kumpikaan ollut varsinaisesti täysin järjissään.
Alen äkillinen energiapuuska taltui nopeasti ja keho vajosi takaisin siihen halvaantuneeseen tilaan, rokkari ei tajunnut laisinkaan saavansa nyt vuorostaan lyöntejä tältä poikaystävältä. Joku sivussakatsoja kävi hakemassa poikaystävän pois sanomatta mitään, pari muuta huusi jotain mistä rokkari ei saanut mitään selkoa.
Näkökentässä ei taas ollut mitään todellista, sateenkaarioliot hyppelivät ympäriinsä. Ja ne kaikki nauroivat, kumartelivat alen puoleen ja kuiskivat.. Äänet kaikuivat miehen päässä eikä hän osannut ku kuunnella niitä lumoutuneena. Alessio oli tajuamattaan valahtanut maahan makaamaan kädet korvillaan ja silmät kiinni, kielikin oli löytänyt jälleen toimintakyvyn ja huulilta pääsikin nyt ilmoille tuskaisia kauhuleffakuiskauksia; "mee pois", "ei oo totta", "mene kiltti pois, en halua..", ja ne kaikki toistuivat. Jossain vaiheessa mukaan tuli myös pään hakkaaminen lähimpään terävään kulmaan. Ale oli tekemisistään onnettoman tietoinen, omasta mielestään hän vain leijui epätodellisuudessa keskellä neonvärejä ja hiljaista hyräilyä joka täytti koko mielen.

Roccon maailmaan ei juuri vaikuttanut se että Alessio hoiteli vaaleaverikön poikaystävän, eihän mies edes ollut alunperinkään tiedostanut tämän olemassa oloa. Päin vastoin nyt saivat lähteä naisen rintaliivit ja sitten italiaano keskittyi suutelemaan enkeliään. Enkeliksi italiaano oli naisen nyt nimittänyt, koska oli kysynyt tämän nimeä ja saanut vastauksen todella oudolla kielellä.

Todellisuudessa nainen kirkui ja nyt Rocco oli saanut kimppuunsa jo kolme miestä, jotka yrittivät pelastaa vaalean neitokaisen sekaisin olevan italiaanon tunkeilevien sormien ja huulien ulottuvilta. Harmi vain saadessaan pörröpään irti, niin irtosivat myös naisen hame ja rintaliivit. Lähes ilkialaston nainen hyökkäsi maassa makaavan Roccon kimppuun raivoisasti yrittäen raapia ja lyödä tätä.

Italiaano käsitti tämän seuraavana vaiheena ja antoi käsiensä hyväillä hymyilevän, irvistelevän, naisen muotoja. Tästähän tuli mukava ilta.

/ Jos pelittelet ni, ett ne tunkasee Roccon siihen pakkopaitaan ny? Ja Ale puolustaa ja pääsee itekki kokeilemaan /

Tilanne näytti ulkopuolisen silmiin varmasti pitkälti käsistä karanneelta. Kaksi aikuista miestä käyttäytyi kun kuusivuotiaat ikään, ja muut tuijottelivat hämmentyneenä sivusta. Rokkari ei ainakaan käyttäytynyt uhkaavasti, makasi vain lattialla silmät selällään omia mielikuviaan tuijotellen ja itsekseen puhellen, sekavana ja selvästikkin mielisairaan oloisena.
Ale erotti Roccon harhojen läpi, muttei tajunnut tilannetta enään minkään vertaa. Hän tiesi vain, että miehen kimpussa oli kasa muita, ja italiaano menisi puolustamaankin ja auttamaan. Heti kun jaksaisi. Juuri nyt lihakset olivat hyvin väsyneet ja astmakohtaus niin lähellä, että hän heittäisi vielä oman veivinsä Roccoa pelastaessaan.. Eikä se nyt millään tullut kyseeseenkään. Oma terveys aina ensimmäisenä. Oman mielihyvän jälkeen, tietenkin.

Alessio käänsi harittavan katseensa portaikkoon josta kaikuvat askeleet kuuluivat luonnottoman lujana, aivan kun joku olisi paukuttanut jotain lautasia aivan korvan juuressa. Mies hätkähti rajusti ja hyvin selvästi kavahtaen selkä seinää vasten, eikä se jäänyt ihmisiltä huomaamatta vaan joku- Alen diileri- tuli hämmästyneen oloisena tiedustelemaan mitä rokkari oli ottanut. Ale ei ottanut sanoista selvää eikä tunnistanut ihmistä, joten hän tyytyi vain panikoimaan.
Paikan ihmiset olivat jakautuneet oikeastaan kahteen osaan, toiset tuijottivat Alea ja toiset Roccoa. Italiaanot olivat tosiaan nousseet illan tähdiksi.

Nainen katosi, kuin maannielemänä, tilalle tulivat vihaiset tiikerit ja leijonat, jotka karjuivat ja raapivat Roccoa kaikkialta. Mies hätääntyi ja alkoi huitoa, milloin mitäkin kissaeläintä kuonoon, milloin veti tätä hännästä. Samalla karjuen italialaisia solvauksia, keho kun tuntui palauttaneen tummalle pörröpäälle itsemääräämisvaltansa ja samalla paljon luuloja omista voimistaan. Mies nimittäin tarttui yhtä suurempaa tiikeriä hännästä ja yritti pyörittää tätä ympärillään kuten sarjakuvissa Asterix roomalaisia.

Todellisuudessa pörröpää oli mennyt tarttumaan jotakuta onnetonta jalasta ja riuhtoi tätä oudosti, hekottaen samalla omalle kekseliäisyydelleen ja huumorintajulleen. Tämä sai aikaan muutamia hermostuneita naurahduksia joukossa, mutta nekin hiljenivät kun Rocco kohdisti riehumisensa muihinkin 'petoihinsa'. Lähtien sitten näitä pakoon ja esitellen melkoisia temppuja, ainakin ollakseen se sama kömpelö italiaano joka oli aiemmin kompastellut kyseisiin juhliin.

Eräs erityisen kooka mies lopulta sai kun saikin otteensa pörröpäästä, kuvitteli Rocco itsensä kuinka voimakkaasti tahansa, ilmeisesti edes tämä mielikuvitus italiaano ei mahtanut mitään tälle kaapille. Mies mutisi italiaksi jotakin perhanan täplikkäästä kivikautisesta karhusta ja yritti rimpuilla. Samalla kun kaksi muuta miestä ilmestyi paikalle, alkaen pukea miestä johonkin, mistä tämä tuskin pitäisi.

Lopulta, pitkän kahnauksen ja ähinän jälkeen Rocco löysi itsensä istumasta lattialta pakkopaidassa ja yritti hölmistyneenä järsiä itsensä irti tästä jättiläisboan otteesta.

Alessio katsoi hölmistyneenä kuinka Rocco pyöri ympäriinsä roikottaen milloin mitäkin ihmistä ja ollen itsekkin roikotettavana. Myötähäpeä iski sekavaankin mieleen, eikö toinen oikeasti osannut tehdä _mitään_?
"Menes ny vittuun siitä", rokkari hätisteli diilerin luotaan ja kompuroi seinään nojaten pystyyn. Mieliala muuttui olotilan ohella hyvin nopeasti. Kieli toimi vuoroin itsenäisesti, hallinnassa ja ei ollenkaan, sama juttu kehon ja tajunnan kanssa. Harhat katosivat, tilanne muuttui oikeaksi, ja hetken päästä kaikki oli taas siirappista prinsessalinnailua ja ties mitä, hirtettyjä ihmisiä ja tappavia terroristiampiaisia, ja muuta kivaa. Tunne siitä, että oli oman sekavan mielensä orjuuttama ei ollut edes kovin mukava.
Selvästikkin italiaanolla oli tappelutaidot niin syvällä lihasmuitissa, että homma onnistui miten sekavana tahansa ilman sen suurempia ongelmia, lihaksetkin olivat keränneet jostain aivan uutta energiaa.

Rutinisoitunein ottein mies repi Roccon kimpusta ihmisiä iskuja säästelemättä, varsin iloisena siitä, että oma kiputuntemus oli edelleen jossain päin huitsin nevadaa. Nyrkit osuivat kun nouduttuina oikeille paikoille, potkut löysivät tiensä perille eivätkä käteen tiensä löytävät esineetkään jääneet käyttämättä. Ikävä kyllä myös Ale oli turhan itsevarma voimiensa suhteen, hyvin pian hän tunsi terävän iskun selässään ja löysi itsensä lattialta. Varjot ja valot tanssivat taas kilpaa näkökentässä ja korvissa kaikuivat äänet jotka eivät kuuluneet kellekkään.

Italiaano ei tehnyt vastarintaa laisinkaan saadessaan päälleen samanlaisen valkoisen paidan kun Roccokin, eihän Alessio siinä tilassa edes tajunnut mitä juuri oli tapahtunut. Hän makasi vain vaihteeksi avuttomana silmät selällään kyljellään lattialla, kädet tiukasti oman kropan ympärillä.

Lopulta Rocco luovutti, ilmeisesti edes hampaat eivät hoitaneet miestä tästä kapistuksesta, jonka tajusi jo olevan jotain muuta kuin jättiläisboa, sellainenhan olisi jo purrut miestä ja tehnyt tästä lopun.
"Helvetin helvetti. Hei päästäkää irti, lupaan olla kiltisti." italiaano aneli koiranpentuilmeellä, ainakin miehellä oli ilmeisesti vielä edes jokin asia hallussa, sillä yksi tyttö erkaantui jo joukosta, vapauttaakseen söpön pörröpään. Mutta sitten tälle karjaistiin jättämään moinen sekopää rauhaan. Hiljalleen väki alkoi muutenkin vähentyä, kuka panemaan, kuka sammui ja kuka lähti jonnekkin muualle jatkoille. Yksi kerrallaan jokainen unohti italiaanot pakkopaitoihinsa.

Hiljalleen myös Roccon ymmärrys myös alkoi palata, tosin hyvin hitaasti. Mies ihmetteli mistä ihmeestä ihmiset olivat kaivaneet pakkopaidat? Oliko tämä taas jokin outo englantilaistapa josta italiaanolla ei ollut hajuakaan? Jokaisessa bilepaikassa on oltava vähintään yksi pakkopaita ääliötä kohden?

Samalla kun väkeä virtasi ulos ja juhlat alkoivat kuivua kokoon, Quepek ilmestyi paikalle, lähinnä siksi että oli saanut melko oudon humalaisen soiton jossa oli höpisty Alessiosta. Nainen oli melko varma että mies oli jo kadonnut paikalta, italiaanon ympäriltä kun juhlia ei yksinkertaisesti voinut saada kuivumaan. Tummaverikkö asteli jo valmiiksi turhautuneena ovesta sisään, siellä täällä ihmiset olivat paneskelun eri vaiheissa, ympäripäissään. Muutama pari huojui vielä, outo liike muistutti etäisesti tanssia. Tummat silmät eivät tajunneet edes vilkaista kahden pakkopaitaan kahlitun hahmon suuntaan.

Ale sopeutui tilanteeseen yllättävän hyvin, mies oli onnistunut ilman käsiäkin kaatamaan pullon niin, että neste valui suoraan suuhun. Jotain teinilitkua, mutta kelpasi paremman puutteessa. Ja kun oli viinaa, mikään ei voinut olla vialla. Toki rokkari yritti hetken riuhtoa käsiään vapaaksi, hän tajusi kuitenkin pian ettei se onnistunut ja päätteli, että se johtui joko siitä, että kädet olivat halvaantuneet tai, että.. Tai jostain muusta. Sellainen asia kun pakkopaita ei luonnollisesti käynytkään mielessä, alaskaan tämä ei tajunnut katsoa nähdäkseen mikä oli vialla.
Rocco oli selvästikkin jo suht koht hyvässä kuosissa, ainakin tuo papatti nätisti italiaksi.
"Mitäs vittua?", italiaano tiedusteli toiselta kangertavalla italialla saatuaan valmiiksi lähes tyhjän pullon tyhjennettyä. Pian kasvoille levisi huvittunut virnistys, Rocco oli mitä ilmeisemmin löytänyt aivan uuden vaatteen.

Alen ilo kuivui kasaan bileiden tapaan hyvin äkkiä kun hän sai yhdistettyä tilansa Roccon tilaan. Ilme kirjaimellisesti venähti, rokkarin oli hyvin vaikea käsittää, että mitä vittua.
Huulilta karkasi jonkinlainen 'höh' tyylinen älähdys eikä kestänyt kauaa kun italiaano taas tiedosti kaikki mustelmat ja ruhjeet ympäri kehoaan, hän oli tosiaan saanut turpiinsa portaikolta ja muilta paikallaolijoilta. Viina tuntui selkiyttävän mieltä sen verran, että olo oli enemmän humalainen kun puhtaasti sekava.
Tilanteen tajunnan myötä iski päälle myös jonkinlainen etäisesti pakokauhua muistuttava tila, irti piti päästä. Ihan sama kun se, ettei kukaan ollut rimpuilematta jos joku veti väkisin murskaavaan 'halaukseen'. Alessio yritti riuhtoa käsiään irti, onnistumatta, hän yritti kiemurrella irti paidasta, onnistumatta, hän yritti muljauttaa olkapäänsä pois hihnojen alta, onnistumassa muussa kun olkapään sijoiltaan muljauttamisessa.

Quepekia Ale ei tunnistanut.

Alessio näytti olevan kuin kotonaan pakkopaidassakin, tämä hörppi jotain pulloa, samalla kun Rocco seurasi huvittuneena ystävänsä edesottamuksia. Tämä itse oli hyväksynyt että lattialla istuttaisiin joko siihen asti kunnes joku muistaisi italiaanot taikka siihen asti kunnes pörröpää saisi leperreltyä jonkun kaunokaisen vapauttamaan ainakin itsensä. Alen vapauttamista voisi pohtia sitten myöhemmin, sillä hetkellä mies ainakin vaikutti tajuavansa tilansa.

Huumehöyryissä toisen rimpuilua oli ratkiriemukasta seurata, rokkari tuntui olevan valmis muuttamaan itsensä joksikin tahdonvoimalla, rimpuillessaan pakkopaidassaan. Ainoa mikä sai Roccon mielenkiinnon vedettyä pois ystävän rimpuilusta oli harvinaisen vaikuttava nainen, joka asteli sisään. Tämä ei vaikuttanut edes huomaavan kaksikkoa lattialla, vaan vilkuili ympärilleen, mikä vain lisäsi Roccon mielenkiintoa naiseen. Varsin herkullinen tapaus.
"Kaunis nainen, voisitko irrottaa minut tästä kapistuksesta?" tummaverikkö kysyi italiaksi, tietäen hyvin kuinka pieni mahdollisuus oli että nainen osaisi italiaa, mutta äänensävystä ja ilmeestä oli helppo päätellä mitä italiaano halusi.

Tummaverikön tummat silmät kääntyivät kaksikon puoleen, mutta Roccon katkeraksi pettymykseksi jumalattaren huomio kiinnittyikin Alessioon, eivätkä edes käyneet italiaanossa, lukuunottamatta ensimmäistä hieman hämmentynyttä vilkaisua.
"Alessio mitä vittua?" Quepek kysyi kyykistyen rokkarin vierelle, välittämättä tämän seuralaisesta tuon taivaallista, tämä kun näytti olevan kuin kotonaan pakko paidassaan sillä hetkellä. Siinä missä Alessio taas rimpuili.

Lisäksi naista ei olisi voinut vähempää välittää jonkun vieraan italiaa solkkaavan miehen oloista, vaikka tämän melkoisen hyvännäköinen pakkaus olikin pörröpäineen.

Alessio ei tiennyt pitäisikö itkeä, nauraa vai friikahtaa. Paikat olivat järkyttävän kipeänä, olkapää vähintäänkin pois paikaltaan, tilanne oli sairaalla tavalla hyvin huvittava mutta samalla myös ahdistava. Ehkä hän voisi tehdä kaikki kolme vaihtoehtoa samaan aikaan? Onnistuisikohan se? Tuskin.
Rocco keskeytti italiaanon mietteet ja keskittyneet vapautusyritykset eikä Ale ollut siitä mielissään, mies karjaisi 'fuck off' täyteen ääneen sen enempää miettimättä, hän tietenkin oletti kikkurapään puhelevan yksikseen. Miestä kohti olisi lentänyt jotain, jos ne kirotun kädet olisivat päässeet irti siitä paidasta, joka ne sitkeästi piti paikallaan.
"Muo ei rocco kiinnosta, turpa kiinni, turpa kiinni! Vittu sun kanssas!", kieli vaihtui johonkin englannin ja italian välimaastoon ja äänenvoimakkuus laskeutui siedettävän huudon paikkeille. Rokkarin hermot olivat ehkä hivenen kireällä. Vastaus tuli samalla Quepekin sanoihin, Ale ei ollut sellaisessa kuosissa, että olisi tajunnut kielen tai äänen eron, kaikki oli puhetta, ja Rocco tuntui sillä hetkellä olevan ainut elävä sielu koko paikassa.

Italiaano kierähti kyljeltä toiselle kun käsi alkoi ikävästi puutua. Mies kierähti suoraan Quepekin jalkoihin, iski päänsä vieressä olevan kaatuneen tuolin selkänojaan ja kirosi. Alessiosta tosiaankin huomasi, ettei hän ollut selvin päin, viimeistään siitä, että silmät seisoivat päässä ja pupillit olivat järkyttävän isot, kun suoraan kuvasta jonka mittasuhteet olivat päin persettä.
Alella meni hetki koota itsensä siihen tilaan, että hän tunnisti naisen, ja silloinkaan yhteistä kieltä ei löytynyt vaan mies yritti sönköttää tuolle jotain kieltä, jota tuskin tunsi kukaan koko universumissa. Monikielisyyden ongelma, sekaisin ollessa yksikään kieli ei toiminut kunnolla.

Alessio oli sekaisin, sitä ei ollut vaikea huomata, tämä ei tuntunut edes tajuavan taikka edes tunnistavan Quepekia. Nainen päätti antaa miehen rauhoittua pakkopaidassaan, jollakulla oli selvästi ollut hyvä syy sitoa mies paikoilleen. Samassa tämä pyörähtikin naisen jalkoihin ja sai tämän tasapainon pettämään. Ehkä rokkarin omaksi onneksi tummaverikkö sai estettyä itseään rösähtämästä toisen päälle ja jäi nelinkontin tämän päälle. Korkokenkien kanssa takaisin tasapainoon pääseminen oli vaikeampaa, mutta onnistui kyllä.
"Nyt saatana rauhotut ku olis jo." Quepek ilmoitti päästyään takaisin kyykkyasentoonsa, nainen tarttui miehen kasvoihin ja tutkaili tämän laajenneita silmäteriä.

"Mitä helvettiä te veditte?" nainen kysyi, Alessiolta, sillä italiaa kiihkeästi sönköttävä Rocco ei tuntunut osaavan muuta solkata kuin 'bella donna', minkä merkityksen tummaverikkö kyllä tiesi, muttei välittänyt siitä sen kummempaa. Olivat muutkin miehet ehtineet naista kehuneet kauniiksi, Alessio ei ihme ja kumma.

Rocco oli pettynyt, tummaverikkö ei tuntunut olevan laisinkaan kiinnostunut miehestä! Puheli vain Alessiolle ja hiplaili tätä. Mikä loukkaus pörröpäälle.

Alessio tunnisti Quepekin etäisesti muttei yhdistänyt tuota millään tavalla ystäväkseen tai edes tutukseen, jotenkin hän vain sattui tuon tuntemaan. Vähän sama fiilis kun jos näki kadulla ihmisen jonka oli nähnyt lehden kannessa, sen tunsi vaikkei ollutkaan edes sen tuttu.
Rokkari kavahti jälleen selvästi ylireagoiden taakse kun näki naisen käsien tulevan eteenpäin, koko miehen olemus säpsähti, aivan kun tämä odottaisi saavansa siltä istumalta osakseen harvinaisen kovan lyönnin. Lyöntiä ei kuitenkaan kuulunut, sen sijaan Quepek laski kätensä Alession poskille pitäen tämän pään paikallaan. Pää pysyikin paikallaan, silmät sen sijaan tähyilivät kaikkialle kohdistumatta mihinkään. Kaikki oli sumeaa, ihan kun liikaa tarkennetussa kuvassa joka väreili liikaterävyyden ja sumeuden välillä.
Kysymyksen tajuamiseen meni hyvin pitkä tovi, ja vastaamiseen vielä kauemmin. Kieli ja aivot eivät yksinkertaisesti suostuneet minkäänlaiseen yhteistyöhön, Alessio sai sönköttää 'en tiedä' miljoonalla ja yhdellä kielellä, ennen kun löysi jonkun, joka hyvällä tuurilla oli englantia tai jotain läheistä sukua sille.

Alessio tärisi kauttaaltaan, vähän samaan tapaan kun ihminen joka oli äärettömän raivoissaan, räjähdyspisteessä, mutta joka yritti epätoivoisesti hillitä itsensä vielä hetken.
Selvästikkin rokkarin runsaasti kiskoma viina oli todella surkea valinta näiden tabujen kanssa, Alessio ei näes yleensä reagoinut mihinkään kovin vahvasti, ja vain vähän juonut Rocco tuntui olevan elämänsä kunnossa lauleskellessaan bella donnaa taustalla.

/ lenkki - > /