Spaceball Ricochet /Sov.

Alessio oli todellakin sekaisin, todella sekaisin, Quepek ei ollut nähnyt miestä niin sekalaisena, aina tämä oli tuntunut kuitenkin naisen tuntevan. Nyt tuskin sitäkään. Lisäksi mies solkkasi ties mitä kieltä ennen kuin tummaverikkö tajusi mitä tämä yritti sanoa.
"Kiva, eli olet mennyt vetämään jotakin täysin outoa ainetta etkä edes varmistanut ettei se ole tappavaa." nainen tiivisti, pakottaen itsensä rauhoittumaan, rokkari tuntui pelkäävän romanittaren lyövän ja muutenkin oli tavallista sätkympi.

Tummaverikkö veti syvään henkeä, pakottaen itsensä puhumaan nätimmin miehelle, vaikka olisikin halunnut sanoa yhtä ja toista tämän varomattomuudesta ja typeryydestä.
"No niin, yritä rauhoittua. Onko sinulla kylmä?" Quepek kysyi, yrittäen vangita Alession katsetta edes hetkeksi, samalla nainen totesi asuvalinta jälleen kerran täysin vääräksi, olisihan tämän jo pitänyt tietää ettei italiaanoon liittyviä retkiä hoidettu anteliaassa ja lyhyessä mekossa, eikä korkokengissä. Mutta minkäs teit, nainen oli itsekkin aloittelemassa hienoista rentoutuskeikkaa.

Rocco sulki hetkeksi suunsa, pohtien mikä oli pielessä. Miksi nainen ei huomioinut alkuunkaan italiaanoa? Ilmeisesti kyse oli niistä pillereistä, ehkä mies taas lateli jotakin mitä ei kuvitellut sanovansa tai kuvitteli sanovansa jotain mitä ei halunnut sanoa tai.. Lopulta pörröpää ei tiennyt mitä sanoi ja mitä kuvitteli.

Seuraavia sanoja rokkari ei sitten tajunnut laisinkaan, niissä ei tuntunut olevan mitään järkeä saati merkitystä, pelkkää sanahelinää joka karkasi naisen huulilta tulkitsemattomana mölinänä. Alessio tuijotti hetken hämmästyneenä kunnes kiinnitti jälleen huomionsa johonkin ihan muualle, hän yritti löytää niiden äänien lähteen joiden sanat hän tajusi. Jos mahdollista näytti italiaano nyt entistä mielipuolisemmalta tähyillessään paniikinomaisesti ympärileen, koko olemus oli pelonsekainen, jännittynyt ja samalla myös tavallaan hyvin agressiivinen.
Alessio oli tavallaan pakkopaidasta hyvin kiitollinen, hän oli näes jo tajunnut ettei missään muotoa pystynyt hallitsemaan kehoaan. Quepek oli varmasti myös, oli näes laajalti tiedossa, että Ale turvautui välittömästi nyrkkeihinsä jos tilanne olialkuunkaan ahdistava.

Rokkarin kehon läpi kulki raju kouristus, tämä veti päänsä tuntemattoman naisen otteesta taipuakseen kaksin kerroin ja kakoakseen. Mies ei oksentanut, hän oli antanut ylen aiemmin jo kaiken mikä oli ylen annettavissa, nyt hänellä oli vain loputtoman surkea olo. Suuhun tuli veren rautainen maku, rintakehää pisti ja silmissä pimeni. Korvissa jatkuvasti kaikuva nauru yltyi yltymistään ruokkien päänsärkyä. Alessio olisi voinut vaikka heittää henkensä siihen paikkaan, ikävä kyllä paita esti myös kaiken yhtään itsetuhoisuuteen viittaavan kuten pillereiden napsimisen ja ranteiden auki viiltämisen, eipä tainnut pistäminenkään onnistua.

Roccosta Alessio ei enään murehtinut, kyllä se hengissä pysyisi. Mies ei edes tajunnut tuon olevan paikalla, naisenkin hän oli jo autuaasti unohtanut.

/ jatketaanko vai lukitsenko? /