Just a perfect day for you and me

// Anteeksi, on vähän kökköä nyt aluksi..

Paljon oli tapahtunut kuukausien aikana ja tämä ilta näytti olevan yhtä täynnä eloa. Pimeyden turvin suuri joukko ihmisiä hiippaili puistoon ties minkälaiset tarkoitukset mielessään ja näiden seassa raahusti selvästi hieman ärtyneen oloinen nuorukainen. Haljennut huuli kertoi tarinaansa aikaisemmin tänään sattuneesta välikohtauksesta josta ei oltukaan selvitty niin helposti. Olihan se tietenkin Frankien oma vika ei sitä käynyt kieltäminen, mutta ei se hänen omasta mielestään silti reilua ollut. "Pitäisit Frankster välillä housut jalassa!" Joku enemmän vähemmän fiksuista kavereista hihkaisi ja sai tuohtuneen vilkaisun osakseen. "Pidä pääs kiinni kun sulta ne housut ei tunnu lähtevän vaikka kuinka haluaisit.." Heitti takaisin sormimerkkien säestämänä. Ei hän mielellään uutta tappelua ollut kehittämässä, mutta puheen tuloa ei voinut vain estää.
Huutelija ei ollut niin mielissään Frankin kommentista ja ilman muita ihmisiä jotka estelivät olisi varmasti ottanut mittaa laiheliinista. Frankie pysähtyi mieltään tyynnyttämään rakkaan ystävänsä tupakan avulla ja kirosi mielessään että edellisestä alkoholi kerrasta oli jo liian kauan aikaa, jopa 8 tuntia. Kaikkien onneksi hän siis oli selvinpäin ja vitutuksen laannuttua olisi tarkempi sanomisistaan. Ehkä hän selviäisi päivän loppuun vain yhdellä sotahaavalla vaikka suunnitelmissa oli alkoholi tankkaus ja jos onni ollisi puolella myös puuteri vahvistusta.
Illan suuri puheen aihe oli siis mitä miekkonen oli tällä kertaa mennyt tekemään ansaitakseen selkäsaunan. Uteliaimmat yrittivät tivata kaiken näköisiä tietoja, mutta Frankielle seksin suhteen luottamus oli tärkeintä, minkä takia monet varatutkin hänen kanssaan uskalsivat tehdä tuttavuutta. Hän kuitenkin vältteli kysymyksen kertomalla vain että oli väärässä paikassa väärään aikaan. Frank toivoi ettei ilta olisi vain täällä seisomista ja hänen seikkailuistaan keskustelua.

(( Täältähän me tulemme! Ja ei tuo aloitus ny mitää kökköä ollu, kuules ;>! ))

Ilta oli ollut Tristianin osalta melko hiljainen ja niin oli kyllä ollut sitä edeltänyt päiväkin. Hän oli ollut töissä ja oli melkein kuollut tylsyyteen, sillä tämä oli ollut se kuuluisa hiljainen päivä. Ei poika ollut oikein muuta tehnytkään kuin järjestellyt levyjä ja juonut kahvia. Oli siellä kaupassa pistäytynyt yksi kiinalainen turistiryhmä, joka kysyi reittiä lähimpään ravintolaan, mutta varsinaisia asiakkaita ei ollut näkynyt. Tai ainakaan maksavia sellaisia, sillä toki siellä aina kävi nuoria pelkästään tarkastelemassa oliko sinne ilmestynyt mitään uutuuslevyjä, joka oli sinäsä ihan okei. Tristian vain teki sen takia hiljaista kuolemaa siellä tiskin takana ja yritti syventyä mahdollisimman hyvin musiikkilehtien maailmaan. Levykaupassa työskentely oli mukavaa, sillä se oli suhteellisen helppoa ja Tristian piti musiikista, mutta hiljaisina päivinä siellä oli tylsää.
No, ei kai siinä sitten muukaan auttanut kuin odottaa kiltisti sulkemisaikaan asti ja lähteä kotiin. Jossa ei tietenkään ollut yhtään mitään. Max oli lähtenyt työkavereidensa kanssa jonnekin reissaamaan ja Tristian oli jäänyt pitämään taloa pystyssä. Oliko se sitten hyvä veto vai ei, sillä Tristianhan voisi saada päähänsä pitää jotkin isommat kemut heidän kerrostaloasunnossaan ja vaikka polttaa koko paskan maantasalle. Kaiketi Max sitten jaksoi luottaa häneen ja siihen, että poika oli alkanut hiljalleen kasvaa aikuiseksi.

Tristian oli kuitenkin päättänyt lähteä ulos katsomaan, että olisiko siellä mitään mielenkiintoista. Eikä tietenkään ollut. Kaverit ja tuttavat olivat hävinneet jonnekin, joten pojan oli pakko tyytyä omaan seuraansa. Poika oli käynyt kaupasta hakemassa muutaman bissen ja oli suunnannut askeleensa kohti nurmikenttää, jossa tavallisesti useimmat nuoret viettivät aikaansa kaveriporukkansa kanssa. Ilma oli viileähkö, mutta ei mikään yltiömäisen kylmä, joten vain pitkähihaisella pärjäsi. Tristianilla itsellään oli yllään valkoinen, loivalla v-kauluksella varustettu t-paita, sen päällä musta huppari ja jaloissaan tiukahkot, punaiset pillifarkut, joissa oli vielä musta niittivyö. Kenkinä oli risaiset, mustat tennarit. Hupparin huppu oli vedetty löysähkösti peittämään päätä ja sen alta kuitenkin pilkotti sähkönsinistä, pörröistä tukkaa sekä ruskeita silmiä peitti jälleen vahva kerros mustaa kajaalia. Hän istui erään suuren tammen vieressä, joi kaljaansa ja aina välillä vei palavan tupakan huultensa väliin. Ohitse käveli nuoria, jotka tuntuivat olevan vähemmän tai enemmän humalassa.

"Hei smurffi. Heitä bisse!" yksi tummatukkainen poika huudahti jonkin matkan päästä, jonka Tristian tunnisti vanhaksi luokkatoverikseen. Erittäin raivostuttava tyyppi, joten kaljaa tuolle ei todellakaan herunut.
"Haista paska ja hommaa jostain omat juomises", Tristian huusi takaisin, mutta hänen äänensä ei ollut lainkaan ilkeä. Ehkä pikemminkin leikkimielinen, sillä nyt hänellä oli jälleen meneillään se hyvä kausi eikä poika menettänyt hermojaan sitten minkään tai kenenkään takia.
"No ei oo rahaa! Heitä nyt ees yks rööki. Tai onks sul pilvee?" tuo tummatukkainen jatkoi huuteluaan, joka sai sinitukkaisen tuhahtamaan. Tottakai hänellä oli röökiä. Tottakai hänellä oli pilveä. Mutta vittuako hän tuolle idiootille mitään antaisi, vaikka tuo uskoikin olevan joku Tristianin hyväkin kaveri.
"Ei tipu. Mene vaikka myymään itteäsi, että saat rahaa päihteisiin", Tristian naureskeli ja johan se yksi hiljeni. Vaikka sitten jäikin norkoilemaan tuohon paikalleen kavereidensa kanssa. Varmaan luulisi, että hän oli vain heittänyt typerää vitsiä tai jotain. Voi poikaparka... Saisi odottaa tuossa sitten koko loppuelämänsä.

Täysin valmistautumattomana suoran sängystä tänne karannut Frank ei tietenkään ollut valmistautunut millään illan viettoon ja kaivelikin nyt farkkujensa ja takkiensa taskuja löytääkseen jotain vahvempaa, mitä vain. Tuloksettoman etsinnän jälkeen Frankie kiroili hiljaa ja nosti katseensa lähellä seisovaan ystäväänsä. "Voi kulta rakas, sähän tykkäät musta paljon?" Hän aloitti lirkuttelun ja siirty vaalean miehen lähelle, silittäen tuon pörröistä tukkaa. "Frankie hei, oisko liikaa pyydetty että varautuisit joskus?" Vaaleampi kysäisi huvittuneena, mutta taikoi silti taskustaan pienen pussukan. "Matka pivlilinnoille, ole hyvä.. Jos maksu ei tapahdu huomenna niin saat toisen mustan silmän." Jatkoi kaveri sitten naureskellen ja virnisti Frankin suukottaessa häntä.
Paremmin ei voisi ilta vihdoin lähteä käyntiin vaikka hän perusti enemmän vahvemmille aineille. Hän siirtyi syrjemmälle kavereistaan, nähden nuoren sähkötukan tammen alla. Olisiko tässä se jatko mitä hän illalle toivoi? Niiden housujen pitäminen tuntui olevan kovin vaikea haaste ja mielummin hän kulutti aikansa yrittämällä saada seuraa kuin turhaan pöyhimiseen. Frankie lähestyi 'uhriansa' ja pysähtyi tuon viereen hymyillen. "Saaks häiritä?" Kysäisi ja kaivoi samalla sätkä välineitä povaristaan. Ennen kuin sai kuulla maassa istuvan vastausta istui tuot toisen viereen ja alkoi käärimään itselleen sätkää pilvestä. "Mites on ilta lähteny käyntiin?" Kysyi ja katseli suoraan miehen silmiin, pieni leikkisä hymy huulillaan, kokeillen selkeästi kepillä jäätä. Kaikki se ärtymys haljenneesta huulesta ja krapulaisesta heräämisestä pyyhkiytyi pois heti kun hän sai parempaa tekemistä ja mahdollisuuden parempaan yöhön.

Tristian vilkuili aina vähän väliä sitä kauempana kärkkyvää dorkaa, mutta yritti kuitenkin näytellä mahdollisimman väilinpitämätöntä. Todella raivostuttavaa, että tuo ihan tosissaan luuli, että Tristianilta heruisi jotain. Ehkä poika ei ollut ilkeä tai edes itsekäs, mutta ei hän omiaan antanut pois ilman mitään kunnollista korvausta. Näihinkin kaljoihin, tupakkaan ja ruohoon olivat menneet nuorukaisen viimeisetkin taskurahat, joten saisi tuo yksi ihan rauhassa hommata omansa muualta. Ellei sitten olisi valmis maksamaan hänelle - jota tuskin oli. Siinä se taas nähtiin, että joillekin ihmisille ei parannut olla edes ystävällinen ihan muuten vain tai nämä kuvittelivat siinä olevan jotain kaveruutta. Joskus Tristian ei tasan ymmärtänyt ihmisiä...

Poika huokaisi, vei tupakan viimeistä kertaa huulilleen ja tumppasi sen sitten nurmikkoon. Onneksi hän oli osannut varautua tähän tylsään iltaan ja käynyt siellä kaupassa. Päihtyneenä tympeämpikin ilta tuntui mukavalta, vaikka jonkun seurassa se voisi olla vieläkin hauskempaa. Nyt vain ei ollut näköpiirissä sellaista ihmistä jonka kanssa jaksaisi iltansa viettää. Todella kummallista, että täällä ei ollut edes ketään tuttua (tuota yhtä taukkia lukuunottamatta). Vähän kauempana oli kovaan ääneen mekastava poikaporukka, mutta eivät nekään saaneet Tristianilta osakseen kuin pienehkön vilkaisun ja jälleen poika keskittyi tuijottelemaan tyhjyyteen.

Äkkiä hän kuitenkin havaitsi, että joku oli kävellyt hänen verelleen ja kysyi, että saiko häiritä. Sinitukkainen nuorimies kohotti katseensa ruskeatukkaiseen poikaan, joka ei ainakaan näin äkkiä katsomalla näyttänyt lainkaan tutulta.
Ja ennen kuin Tristian ehti vastaamaan tuohon toisen esittämään kysymykseen mitenkään, oli tuo istunut hänen viereensä. Tristianin kasvoilla viipyi ehkä muutaman sekunnin ajan jokseenkin yllättynyt ilme, mutta nopeasti se vaihtui pieneksi virneeksi. Seuraa hän oli juuri toivonutkin ja nyt ilmeisesti sai. Hienoa.
"Ihan hyvin kai. Mitä nyt vaan voi toivoa tylsän työpäivän jälkeen odottaa; bisseä ja ruohoa. Mitä herkkua..." Tristian hymähti aavistuksen ja katseli sitten tätä vieressään istuvaa nuortamiestä. Kukahan lienee ja millä asialla, mutta ihan kivaa, että oli tullut. Saisi hänkin jotain viihdykettä.
"Entäpä itelläsi? Kuka ees oot? En oo tainnu koskaan aiemmin nähdä sua", Tristian kysyi ja kallisti päätään. No, hän oli sellainen tuuliviiri, ettei välttämättä edes muistaisi, jos olisi jonkun nähnyt aiemmin.

Frankie huomasi sinitukan yllätyksen eikä ihmetellyt mistä moinen. Hän saattoi välillä olla hieman tungetteleva ja väliinpitämätön sitä kohtaan haluttiinko häntä seuraan vai ei. Kuunnellessaan toisen vastauksen hän nosti sätkän vihdoin huulilleen ja sytytti sen rauhallisena, vetäen henkoset ennen kuin tarjosi uudelle juttukumppanilleen. "Älä muuta viserrä.." Vastasi pojun pilvi kommenttiin autuaana saatuaan vihdoin jotain tupakkaa vahvempaa.
"Sinun iltasi taisi alkaa paljon rauhallisemmin kuin minun.. Väärässä paikassa, väärään aikaan." Tokaisi naurahtaen ja osoitti huultaan samalla tutkien toisen tarkkaan katseellaan. "En usko että ollaan tavattu, mut Frankie, tai siis Frank. Ihan mikä omaan suuhun tuntuu parhaalta." Ilmoitti silmää iskien ja ojensi kättään. Oli hänellä sentään jonkun verran käytöstapoja esittäytyä kohteliaasti. Ympärillä remuavat ihmiset olivat selvästi aloittaneet aikaisemmin, toisin kuin hän ja hänen uusi ystävänsä. Frank pystyi vain toivomaan hartaasti että onnistuisi saavuttamaan varteen otettavan illan.

"Ootko sä Frank? Mä olen Jake." Joku hihkaisi hieman kauempaa ja lähti lähestymään miestä. Tilanne ei ollut uusi hänelle, eikä häntä juuri nyt innostanut täyttää huhulupauksia itsestään. Rennosti Frankie kietoi käden uuden tuttavansa sinitukan olalle ja hymyili herttaisesti. "Joo, en ja seurustelen. Siinä kaikki mitä sun tarvii tietää.." Mies ilmoitti hykerrellen ja vilkaisi ovelana kainaloonsa päätynyttä pojua. Heidän eteensä tullut nuorukainen katseli hetken hämmentyneenä Frankia ennen kuin hieroi niskaansa vaivaantuneesti. "Eli siis oot Frank, mutta et lähde mukaani.. koska seurustelet!" Jake sanoi onnellisena ratkaistuaan Frankien sanat, mutta ymmärtäessään sanojen merkityksen lähti poika pettyneenä pois.
Frank naurahti ja irrottautui sitten toisesta päätään pudistellen. "Sori että käytin sua hyväks.. muru." Lepersi ja piti katseensa miehen silmissä, tarkkaillen ilmeitä ja eleitä joita hänen ehkä hieman liian tuttavallinen käytös saattoi saada aikaan.

Tristian hymyili toiselle vinoa hymyään ja otti tuon tarjoaman sätkän siksi aikaa haltuunsa, että sai vedettyä siitä nautinnolliset henkoset, kunnes palautti sen takaisin omistajalleen. Nyt ensimmäistä kertaa sinitukkainen pisti merkille tuon revenneen huulen, huulille karatessa hymy tuon sanojen johdosta.
"No niin tuppaa käymään harmillisen usein. Kaikille paremmillekin ihmisille", Tristian sitten sanoi ja puraisi huultaan. Teidä sitten, että mitä toinen edes oli tehnyt, että oli saanut joltakulta turpaan. Vai oliko sitten ihan oikeasti sattunut väärään paikkaan ihan väärään aikaan, joka oli näillä kulmilla ihan mahdollista. Eihän sitä koskaan tiennyt, jos joku kännissä oleva ihminen tulisi ihan yhtäkkiä ja ilman syytä haastamaan riitaa. Tai tulla syyttämään jostain tapahtumasta, johon ei ollut edes osallisena. Tristian oli noita juttuja joutunut kokemaan ihan tarpeeksi.

Tämä uusi tuttavuus esitteli itsensä Frankiksi ja ojensi sinitukkaista kohti kätensä. Poika tarttui siihen hymyillen pienesti ja nyökkäsi. Ei kuulostanut kauhean tutulta nimeltä korviin, joten Tristian tuskin oli toista aiemmin tavannut.
"Vai Frankie... Mulle tulee tosta nimestä mieleen joku lyhenne Frankensteinista tai jotain", Tristian kommentoi virnistellen ja vei pullon huulilleen. Kaiketi sen näki ihan pojan ulkonäöstäkin, että häneltä tuli tuontyyppistä juttua ihan kiitettävästi, joten sai ihan hyvin lähteä kävelemään, jos häntä piti kummallisena.

Nopeasti sinitukka kuitenkin havahtui siihen, että joku huusi jotain jostain kauempaa ja kiiruhti heidän luokseen. Ei ollut tuokaan kauhean tuttu tyyppi, mutta ennen kuin hän ehti avata edes suutaan, Frank kietoi kätensä hänen olkansa ympäri. Tummia kulmia kurtistettiin aavistuksen ja ruskeat silmät katsoivat toista kummeksuen. Nopeasti poika kuitenkin sai selville, mitä toinen ajoi takaa ja virnisti, kääntäen katseensa sitten viattomasti tähän Jakeen. Kyllä Tristian tällaisen leikin osasi itsekin, jos halusi jonkun yli-innokkaan fanin pyyhittyä pois tieltä. Siihen tarvitsi vain napata mukaan joku kaveri tai sen tapainen, jotta se homma vaikuttaisi uskottavalta. Nuo kun yleensä ymmärsivät jutun juonen ja lähtivät siihen mukaan sen kummempia hämmennyksiä.
Tämä Jake kuitenkin häipyi varsin nopeasti, kun Frank oli kertonut muka seurustelevansa pörröpään kanssa ja vetäytyi kauemmas. Tristian hymähti ja kaivoi hänkin valmiiksi käärityn jointin taskustaan ja pisti sen palamaan.
"Eipä tuo mitään. Oli ilo olla avuksi", hän hymähti ja puhalsi savuja ulos keuhkoistaan. "Ärsyttäviä nuo ihmiset, jotka tulevat vain mankumaan siihen viereen jotain, vaikka ei jaksa kiinnostaa yhtään", Tristian naureskeli ja raapi hivenen niskaansa.
"Ai niin juu. Mä olen muuten Tristian. En tajunnu esitellä itteeni tossa aiemmin", pörröpää sanoi ja katseli suhteellisen tarkkaan tämän Frankin kasvonpiirteitä.

//Pahoittelen pituutta ja laatua. meneillään aivokuolio vaihe.

Frank naurahti toisen heitolle nimestään ja pudisti päätään. "No mä nyt oonkin tälläne hirviö." Heitti virnistäen. Mies ei oikein osannut ottaa tuollaisista asioista itseensä, vaikka välillä olisi ehkä kannattanut. Humalassa asia oli eri, mutta koska sitä hän ei ollut, ei ollut mitään pelkoa. Sinitukka saattoi olla iloinen monestakin syystä että Frankie oli selvinpäin, hän kun osasi silloin omasta mielestänsä mitä vain.
Hän oli kiitollinen että toinen oli ymmärtänyt eläytyä mukaan, koska ei olisi muuten päässyt pojusta millään eroon. "Jep, ne vaa olettaa et ne voi saada mitä haluu ja koska haluu.." Myönsi ja vetäisi viimeiset hatsit, tumpin heittäen kauemmas. Olo oli vihdoin onnellinen ja mies nauroi hetken itsekseen ennen kuin keskittyi jälleen uuteen tuttavaansa. "No Tristian, mitä sä oot suunnitellu tekeväs tänään?" Frank kysyi ja nojautui takaisin puuta vasten. Mies itse haluaisi päästää pilvimielensä vapaaks ja tehdä jotain sponttaania ja erikoista.

(( Pahoittelen myös itsekin tätä kestoa vastaamisen suhteen! :> ))

Tristian hymähti ja vei jointin uudestaan huulilleen, vetäen siitä nautinnolliset hatsit. Okei. Vielä jos hän polttaisi tämän, joisi yhden bissen ja polttaisi toisen, niin olotila olisi mukava. Sekaisin oleva Tristian oli melko arvaamaton liikkeidensä johdosta. Ei, hän ei heittäytynyt aggressiiviseksi tai mitään muutakaan sellaista. Lähinnä hän saattoi tehdä kaikkea tyhmää, jonka takia saattaisi murtua luu jos toinenkin. Ei olisi lainkaan epätavallista, että sinitukkainen kiidätettiin ensiapuun jonkin illan päätteeksi, kun oli innostunut kiipeilemään jonkin rakennuksen katolla tai jotain muuta typerää. Eikä moisiin tempauksiin Tristiania tarvinnut edes yllyttää kauhean kauaa - tuskin ollenkaan.

Oli ihan okei, ettei toinen jaksanut vetää mitään kurpitsoja nenään siitä Tristianin letkautuksesta.
"Haha. No mä sitten rupeenki kutsuu sua Frankenstainiksi", Tristian ilmoitti hymyillen ja vinkkasi toiselle silmää. Tristian oli kyllä täysin samaa mieltä toisen kanssa niistä joistain pennuista, jotka kuvittelivat saavansa ihan kenet tahansa. Olihan niitä yhden illan erehdyksiä sattunut Tristianillekin, joista oli seuranut se, että nuo olivat roikkuneet hänen perässään. Kuin kuvitellen, että he voisivat uusia koko homman tai jotain. Ei Tristian nyt niin erikoinen ollut. Kunhan vain oli... Oma itsensä. Oma sekopäinen itsensä, joka oli valmis melkein mihin tahansa.

Frank kysyi kysymyksen ja sinitukkainen vilkaisi tuota, hymähtäen pienesti.
"Äääh. En mä tiedä. Ehkä poltan vielä tämän ja toisen sätkän, juon bissen ja jotain. Aika päättömästi mä yleensä haahuilen ympäri kaupunkia ja teen sitä, mikä ekana mieleen juolahtaa", friikkipoika sanoi raapien niskaansa ja hymyili valloittavasti. Ehkäpä sätkä ja olut olivat alkaneet vaikuttaa häneen jotenkin, joten pojan persoonakin muuttui aavistuksen parempaan suuntaan.
"Mitäs meinasit ite? Että jos sulla ei ole mitään erikoisempaa tekemistä, niin sä voitkin jäädä pitämään mulle seuraa?" Tristian sitten kysyi ja kallisti päätään. Jotenkin hänellä alkoi olla sellainen fiilis, että Frank ihan mielellään jäisi hänen seurakseen. Ainakin luultavasti..

"Kutsu pois, sit mä ainakin tiedän kuka puhuu." Nauroi ja kallisti päätään katsellessaan sinitukkaa. Hänellä oli niin monta lempinimeä että jos ei ihmisiä muuten muistanut, niin ainakin tavasta kutsua hän tunnistaisi. Frankiella oli huono muisti, ei ihmekkään kun otti huomioon mitä tuhoa hän oli saanut aikaan nuoresta asti päihteillä, mutta ei hän tyhmä tai vajaamielinen ollut. Ehkä hieman hajamielinen.
"Ei ollenkaan huono suunnitelma. Mulla suurinpiirtein samanlaista tiedossa joten mikäs siinä, ei mulla mitään muutakaan oo." Vastasi yllättyneenä siitä että Tristian pyysi häntä vielä jäämäänkin seuraansa vaikka hänhän oli ollut se joka vain tuppautui tuon seuraan. Tuo kaivoi sätkä välineet ja tutki pystyikö vääntämään itselleen toisen jointin. Frank puri huultaan ja arvioi tilannetta hetken ennen kuin kohautti olkiaan ja alkoi hymyillen vääntämään toista. "Mä en varautunu tähän iltaan yhtä hyvin, ei mul oo kun jonkin verran pilvee ja.. Nii, siinä se." Frank sanoi ja naurahti loppuun päätään pudistellen. Mies katseli hetken valmista sätkää arvioivasti ja nosti sen sitten huulilleen ja sytytti. "Mut ehkä ihan hyvä et pitäydyn vaan pilvessä.. Oon aika epävakaa humalassa." Frank kertoi virnistäen ja iski silmää. Hänellä oli rentofiilis ja aikaisempi paska olo oli historiaa, joten hän odotti illalta paljon.

Tristian ei oikeastaan koskaan ole ollut järin nirso sen suhteen, että kuka hänen seurassaan oikein oli. Hänelle nimittäin ei tuonut minkäänlaista ongelmaa alkaa vääntää juttua kenen kanssa tahansa, joka teki hänestä suhteellisen sosiaalisen tyypin. Päihteet yleensä vain korostivat tätä sosiaalista puolta - mikäli sitten oli sellainen hyvä kausi menossa. Sellaisina huonoimpina aikoina poika vain istui neljän seinän sisällä ja tuijotti vaikkapa ikkunasta ulos. Melko passiivista seuraa hän silloin oli ja toisinaan vähän epämiellyttävääkin. Nimittäin Tristianilla oli tuolloin tapanaan ärhennellä ja käyttäytyä muutenkin hyvin vittumaisesti. Eli voi Max-parkaa, joka joutui katsella häntä lähes ympäri vuorokauden. Onneksi isoveli jaksoi olla ymmärtäväinen tyyppi ja tuo tiesi ihan hyvin mistä moinen johtui. Kaksisuuntainen mielialahäiriö oli sitten hyvin mukava juttu...

Nyt poika kuitenkin hymyili varsin leveästi ja poltti vielä hetken aikaa jointtiaan, kunnes tumppasi sen maahan. Frank kertoi, ettei tämä Tristianin suunnitelma ollut lainkaan huonompi ja ihan hyvin tuo voisi jäädä tähän hänen seurakseen.
"Hyvä homma. Mun ei nimittäin juuri koskaan tee mieli päihteillä itekseni. Vaikka yksiksenihän mä tänään jo aloitin, mutta ihan sama", Tristian virnisti ja katseli toista poikaa hetken aikaa. Frank kuulemma oli varautunut tähän iltaan huonosti ja tuolla oli vain pilveä. Tristian nyökytteli ja joi pullonsa tyhjäksi. Nautinnollinen ähkäisy ja uusi otettiin tietenkin heti kehiin.

Frank ilmoitti olevansa humalassa hivenen epävakaa, joka sai Tristianin kasvoille kohoamaan uteliaan hymyn.
"Miten epävakaa? Muuttuuko susta sitten oikeasti joku Frankenstain tai joku sarjaraiskaajapaloittelijamurhaaja?" Poika kyseli hymyillen, eikä oikeastaan osannut ajatella asiaa tuollaiselta kantilta sitten yhtään. Nimittäin, eihän hän tuntenut Frankia sitten yhtään ja mukavanoloinen ulkokuori saattaisi pettää. Useimpien mukaan nykyään pitäisi olla aika helvetin tarkka siitä, että keiden seuraan ajautui ja oliko tuntematon ihminen luotettava. Samoin jaksettiin varoitella siitä, että ei kannattanut perseitä vetää sellaisessa paikassa, missä oli paljon tuntemattomia ihmisiä. Tristiania ei kuitenkaan jaksanut pelottaa. Hän oli oppinut pitämään huolen itsestään eikä hänelle ollut tapahtunut mitään kauhean vakavaa.