What about no

Gertrude toi lusikallista kakkua ja kasvojaan koko ajan lähemmäs Alecin kasvoja. Hän olisi juuri alkanut suostutella miestä uudemman kerran maistamaan kakkua, mutta sitten tämä jo nappasi lusikan suuhunsa. Oi miten ihanaa!
"Minä tiesin, että tykkäisit siitä!" nainen hihkaisi riemuissaan ja kaapi jo uutta lusikallista kakusta. "Ota toki lisää, tästä riittä hyvin meille kahdelle!"
Alec kuitenkin toivoi saavansa vettä ja pyylevä nainen oli oitis kahdella jalallaan seisomassa.
"Minä haen, minä haen", hän lauleskeli onnellisesti ja katosi keittiön puolelle kevein askelin.

Lily havahtui kuullessaan askeleita läheltään ja aloitti jälleen komeron oven hakkaamisen kipeytyneellä olkapäällään. Ääni oli Gertruden korvia raastava, eikä nainen kestänyt ääntä enää sekuntiakaan.
"HILJAA!" hän jylähti raivoissaan, viskasi keittiönpöydän pois komeron edestä ja avasi ovet nopeasti. Lilyn silmät rävähtivät auki, kun Gertrude katsoi häntä siihen sävyyn - kuin tämä olisi ollut viimeinen pisara ja nyt Gertrude ei enää toivonut niskurointia.
Gertruden toinen käsi asettui Lilyn kaulalle sitä puristamaan ja toinen käsi taas löysi paikkansa naisen kasvoilta. Kasvoilla olevan käden sormet hakeutuivat puristamaan Lilyn sieraimia, jotta nainen ei kykenisi hengittämään. Silloin Lily vasta jäykistyikin ja meni kauhusta sekaisin. Hänen vartalonsa alko yhtäkkiäi elää omaa elämää ja mieli oli täysin kangistunut. Hän ei saanut happea, hän ei kyennyt hengittämään. Lily vain ynisi kauhuissaan ja vartalo vastasi hapenpuutteeseen sätkimällä.
"Sinä olet täällä hiljaa..." Gertrude aloitti hiirenhiljaa, eikä hän tainnut edes tajuta, mitä hän oli sillä hetkellä Lilylle tekemässä. "Tai minä pistän sinut hiljaiseksi... Ymmärrätkö? Sinä et ole olemassa", nainen puhui tasaisella, viileällä äänensävyllä. Lilyn silmät kostuivat ja kyyneleet noruivat hänen poskilleen. Hän ei saanut edelleenkään henkeä, ja Lily tunsi maailman muuttuneen jotenkin kaukaiseksi ja täysin saavuttamattomaksi. Rintakehä pomppoili hillittömästi ylös ja alas ja Lilyn maailmassa alkoi sumentua.
"Sinua ei ole olemassa", Gertrude lopetti sitten ja irrotti otteensa Lilystä. Vaaleaverikkö valahti aloilleen ja hengitti nenän kautta niin paljon ilmaa kuin oli vain mahdollista. Komeron ovet sulkeutuivat ja pimeys laskeutui naise ylle. Hetken aikaa Lily jo pelkäsi kuolleensa, mutta hiljalleen hän alkoi hahmottaa ympäriltä kuuluvia ääniä. Ja asioita.
Lily ei kyennyt vieläkään liikkumaan, eivätkä keuhkot olleet saaneet tarpeeksi happea, jotta ajatustoiminta olisi palannut normaaliksi. Naisen silmät olivat yhä kauhusta suuret ja Lily pelkäsi suunnattomasti, ettei tulisi näkemään enää Alecin kasvoja.

"Täältä tulee vettä", Gertrude liversi iloisena ja oli kuin mitään ei olisi äsken tapahtunut. Hän asetti vesilasin Alecin suulle ja hymyili oikein leveästi.
Kun Alec oli saanut juotua tarpeeksi, veti nainen vesilasin pois miehen huulilta ja painoi mitään varoittamatta huulensa Alecin huulia vasten.

Alec pelkäsi jo järkyttyneen olemuksensa puskevan esiin Gertruden tyrkyttäessä hänelle taas lisää kakkua, mutta onneksi nainen ilmoittikin häipyvänsä hakemaan vettä. Tästä tilanteesta oltiin siis selviydytty toistaiseksi pelkällä säikähdyksellä, mutta mies tiesi että hänen täytyisi keksiä jotakin parempaa. ”Olen janoinen” ei nimittäin menisi läpi enää toisella kerralla. Tämä näyttely kävi vain kokoajan entistäkin hankalammaksi..
Mies säpsähti rajusti kuullessaan raivokasta huutoa taas keittiön puolelta. Alecilla ei ollut minkäänlaista aavistustakaan siitä, että mitä huoneessa mahtoi tapahtua ja se epätietoisuus jos jokin sai hänet voimaan pahoin. Mitä jos Gertrude tekisi jotakin pahaa Lilylle? Jotakin vielä pahempaa kuin mikään mitä hän oli jo tämän päivän aikana ehtinyt tehdä. Alec kuitenkin yritti vain pudistella itsekseen päätä ja vakuuttaa itselleen, ettei Lilylle ollut tapahtunut mitään. Gertrude vain huusi taas, siinä kaikki.

Hetken päästä nainen palasi takaisin olohuoneeseen vesilasillisen kanssa. Alec yritti taas vääntää kasvoillensa ilahtunutta hymyä, vaikka sisältä päin hän tunsikin itsensä olevan täysin päin vastaisten tunteiden vallassa.. Mies ryhtyi juomaan Gertruden tarjoamaa vettä ahnaasti. Hän ei ollut itse tajunnutkaan kunnolla sitä, että kuinka janoinen oli ollutkaan.
Yhtäkkiä Alec tunsi vesilasillisen vetäytyvän pois suunsa luota, eikä hän saanutkaan enään vettä janoiseen kurkkuunsa. Mutta sen sijaan miehen huulet olivat vastaanottaneet jotkin täysin uudet, vieraat huulet. Gertrude suuteli häntä! Alecin silmät laajenivat järkytyksestä (sitä hän ei osannut enää kontrolloida), ja hetken aikaa hän vain tuijotti shokissa eteensä. Ei helvetti! Mitä hän nyt tekisi? Alec ei pystyisi enään tähän, ei vain pystyisi. Vaikka hän oli äsken osannut ennakoidakin jotain tämän kaltaista tapahtuvan, niin ei se sitä silti tarkoittanut, että Alec olisi ollut valmis tällaiseen. Koko feikkaaminen tuntui muutenkin niin väärältä. Soveliaisuuden rajat oltiin ylitetty jo aikoja sitten, ja nyt siitä vasta mentiinkin yli.

Alec käänsi äkillisesti päätänsä irtautuakseen Gertruden yksipuoliseksi jääneestä suudelmasta ja katsoi sivulle. Katse oli täynnä hämmentyneisyyttä ja neuvottomuutta. Epätoivoa. Hän olisi nyt hyvin pahassa pulassa..

Se oli Alecin onni, ettei Gertrude alkanut murehtia suudelman yksipuolisuudesta. Hän oli täysin onnensa kukkoloilla sen takia, että oli ylipäätään saanut suudella Alecia. Tämä oli heidän ensimmäinen suudelmansa!
Alec vetäytyi juuri ennen Gertrudea suudelmasta ja nainen hymyili oikein rakastuneesti katsellen miestä lähietäisyydeltä.
"Tämä on niin täydellistä", hän liversi ja siveli rakkaansa poskea välittävästi. "Juuri sellaista kuin olin kuvitellut. Nyt tiedän sen koko sydämeltäni - meidät kaksi on tarkoitettu yhteen. Aina ja ikuisesti. Ah, olen niin onnellinen, että voisin kuolla vaikka tähän paikkaan!" nainen hihkaisi riemuissaan ja halasi Alecia tiukasti.

"Nyt tiedän, mitä me teemme", nainen totesi sitten salaperäisesti ja hykerrellen suuntasi televisionsa luo. Hän avasi alakaapin ja otti esille lempielokuvansa. Hän näytti elokuvaa Alecille ja hymyili kuin naantalin aurinko. "Katsotaan yhdessä lempielokuvani! Haluan jakaa tämän kanssasi", Gertrude puheli ja otti kotelosta dvd:n laittaen sen dvd-soittimeen. Sen jälkeen Gertrude toi tuolin Alecin tuolin viereen ja istuutui miehen viereen painaen päänsä tuon olkapäälle lepäämään.
"Kenties tästä elokuvasta tulee myös sinun suosikkisi", Gertrude toivoi ja painoi play-näppäintä kaukosäätimessään saadakseen elokuvan pyörimään dvd-soittimessa.

Lilystä tuntui, että hänen sydämensä oli yhä kangistunut. Hän oli pysytellyt samassa, pienessä asennossa jo minuutteja, eikä vartalo tehnyt elettäkään liikkuakseen suuntaan tai toiseen. Naisen katse oli kiinnittyneenä suoraan eteen ja ainoastaan hänen rintakehänsä kohoili ylös ja alas. Välillä tosin yksi jos toinenkin kyynel karkasi silmistä poskelle, eikä neito kyennyt pyyhkimään sitä pois.
Tuntui, että Lily olisi menettänyt oikeutensa elää.

Gertrude ei sitten näköjään ollutkaan huomannut mitään kummallista Alecin käytöksessä – ja hyvä niin. Mies selvisi tästä pelkällä säikähdyksellä jälleen kerran, mutta ei voisi antaa moisen virheen enää toistua. Se olisi liian riskialtista, mikäli Alec mieli vielä keplotella itsensä ja Lilyn pois täältä.. Hän siirsi katseensa sivulta takaisin Gertrudeen koottuaan itseänsä hetken, hymyillen taas teennäistä onnellisuutta kuvastavaa hymyänsä. Ainakin Gertrude näytti nauttivan tästä tilanteesta taas vaihteeksi – ja toivottavasti tajuaisi myös päästää Alecin pian pois tästä tuolista, mutta toistaiseksi se näytti olevan pelkkää toiveajattelua.. Mies katsoi pelkkänä kysymysmerkkinä naista, kun toinen totesi tietävänsä mitä he seuraavaksi tekisivät. Alecin katse seurasi ehkä jopa aavistuksen verran pelokkaaseenkin sävyyn Gertrudea, joka näytti menevän television luokse. Mitähän se nainen oli nyt ehtinyt keksiä? Alecin vain täytyi toivoa hartaasti, ettei se ollut mitään yhtä järkyttävää kuin mitä äskeinen suudelma oli ollut – siitä oli tosin lähes mahdotonta lähteä pistämään tilannetta yhtään pahemmaksi.

Alec melkeinpä huokaisi ääneen helpotuksesta, kun Gertrude paljasti asian olevan elokuvan katsominen. Vaikkei elokuvaillan viettäminen kyseisen naisen kanssa pahemmin miestä houkutellut, niin ei se siltikään pahin mahdollinen ajanviettotapa ollut: Alec oli ehtinyt jo pienen hetken pelätä jotakin vieläkin pahempaa. Gertrudesta kun ei ikinä tiennyt.. Mies väläytti innostuneisuutta jäljittelevän hymyn kasvoilleen – siis eikä, olen aina halunnut nähdä sen – ja jäi odottamaan, että Gertrude laittaisi sen pyörimään.

Koko elokuvan ajan Alec oli vain tapittanut tiiviisti televisioruutua, mutta siihen katsomiseen keskittyminen olikin sitten ihan eri juttu. Miten Alec olisi muka edes voinut keskittyä siihen, kun mielessä pyöri kaikki päivän aikana tapahtuneet asiat ihan ymmärrettävästä syystäkin. Hänen päätänsä ei ollut ikinä särkenyt näin kovasti. Alec oli niin uuvuksissa jo pelkästään niiden kaikkien huolien taakasta, mutta eihän mies ollut juurikaan mitään edes syönyt tai juonut koko päivänä. Eikä varmasti söisikään, vaikka se hirveä nainen yrittäisikin hänelle jotakin tyrkyttää. Alec nääntyi mieluummin kuoliaaksi, kuin koskisi enää mihinkään Gertruden tarjoamaan. Kaiken lisäksi Gertruden jatkuva lääppiminen ja lähentely elokuvan aikana häiritsi kovasti Alecia. Mies ehti kuitenkin ensimmäisen tunnin aikana jo tottua siihen ja olla kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Kohta tämä kärsimys olisi ohi, aivan varmasti olisi..

Gertrude oli aivan haltioissaan, kun sai katsoa lempielokuvaansa yhdessä Alecin kanssa. Tämä oli niin epätodellista! Ihanaa, että Gertruden unelmat olivat viimein toteutuneet (tosin joku voisi huomauttaa tässä välissä naisen keinosta pitää Alec kotonaan...) Kaikki oli melkein täydellistä!
Kunnes Gertrude oivalsi elokuvan loppuminuuteilla erään seikan. Hän oli hiplannut Alecin käsiä melkein koko elokuvan ajan ja tuntenut jotain Alecin vasemman käden nimettömässä. Nainen tajusi laskea katseensa Alecin käteen, ja kappas! Miehellä oli sormus sormessaan! Ei, nyt jotain oli mennyt väärin. Sormus, Alecilla oli sormus. Gertrudellakin pitäisi olla sellainen!
"Tulen pian takaisin", Gertrude supisi rakastuneesti Alecin korvaan ja painoi huulensa miehen poskelle. Sen jälkeen hän nousi aloiltaan ja suuntasi kohti keittiötä.

Lily havahtui 'koomastaan', kun kuuli epämääräisiä ääniä läheltään. Joku työnsi jotain hänen lähellään. Ennen kuin Lily ehti muuta tajuta, keittiökomeron ovi tempaistiin auki ja Lily näki Gertruden seisovan edessään. Samoihin aikoihin vaaleaverikkö huomasi, että keittiönpöytä oli aivan heidän lähellä. Oliko Gertrude työntänyt keittiönpöydän keittiökomeron oven eteen?
"Sinulla on jotain minulle kuuluvaa", Gertrude sähähti hiljaa ja hyökkäsi Lilyn käsien kimppuun, jotka oli sidottu polvia vasten. Kun Lily tajusi, mitä Gertrude hänestä halusi, puristi neito sormensa nyrkkiin ja pisti kaikki voimansa kehiin, jottei Gertrude saisi haluamaansa. Lily ei aikoisi antaa Gertrudelle Alecin antamaa sormusta! Tämä ei kuulunut Gertrudelle, eikä kenellekään muulle. Tämä sormus kuului Lilylle, se oli Alecin rakkaudenosoitus Lilyä kohtaan!
"Hemmetti", Gertrude sihahti naama punaisena, kun ei ollut onnistunut avaamaan Lilyn sormia. Hänen vasen kätensä asettui sitten Lilyn kasvoille ja nyt nainen puristi sormillaan Lilyn poskia pitäen Lilyn kasvoja tiukasti otteessaan. Lily ulvahti kivusta, kun hän tunsi Gertruden kynsien painautuvan kasvojen ihosta sisään. Gertruden oikean käden sormet taas raapivat kynsillään Lilyn käsiä ja sormia saadakseen Lilyn vasemman käden sormet suoriksi. "Anna se minulle..!" Gertrude henkäisi vihaisena ja kovensi otteitaan. Lilyn sormet vuosivat verta ja olivat muutenkin jo kovin raadellun näköiset. Lilyllä oli hetken aikaa vielä tahdonvoimaa pitää sormensa nyrkissä, mutta lopulta hän ei enää kyennyt siihen. Hän ei tuntenut enää sormiaan ja poskilla tuntuva kipu oli jotain niin hirveää.

"Aaaaah!" Gertrude huokaisi ihastuksissaan, kun oli saanut irrotettua Lilyn raadelluista sormista sormuksen. Lilyn katse oli kiinnittynyt keittiökomeron pimeään nurkkaan. Hänen molemmissa poskissaan (toisessa oli peukalon kynnestä johtuva viilto ja toisessa poskessa taas neljästä muun sormen kynnestä johtuvat viillo) punaiset ja verestävät viillot. Sormista vuosi verta ja ne olivat täysin raadellun näköiset. "Pikku huora", Gertrude haukkui Lilyä, ennen kuin sulki keittiökomeron oven ja työnsi jälleen keittiönpöydän oven eteen. Gertrude asetti sormuksen oman vasemman kätensä nimettömään ja nosti kättään kuin katsoakseen sormusta sormessaan, kunnes hän huomasi jotain hälyyttävää - hänen sormissaan oli verta!
Gertrude pinkaisi pesemään kätensä ja hoiti sen nopeasti. Sen jälkeen hän palasi Alecin luo olohuoneeseen, istuutui toisen viereen ja katseli ylpeänä ja ihastuksissaan sormusta.
"Se näyttää kauniilta sormessani", Gertrude henkäisi lumoutuneena.