Kalja on Jumalan lahja mulle

[Dici ja Dav o/]

Ben istui baarijakkaralla tuhannen tuiskeessa ja sammalsi jotain vieressä istuvalle naiselle, joka näytti siltä, ettei tuota olisi voinut vähempää kiinnostaa. Oikeastaan tuo näytti peräti siltä, että kohta tulisi litsaria naamaan, sillä olivathan miehen puheet lievästi sanottuna sopimattomia. Hän oli tullut tänne juomaan muutaman oluen, mutta se muutama oli vaihtunut kymmeneen ja rahaa paloi enemmän kuin tarpeeksi. Mutta sitähän riittikin, sillä hän oli tienannut viimeaikoina aika hemmetin hyvin myymällä niin pimeää viinaa kuin aineitakin. Oikeastaan hänellä oli ongelma; hän tarvitsi molempia lisää, sillä varastot olivat päässeet loppumaan lähes kokonaan. Viinaa ei ollut enää lainkaan ja Subutex, amfetamiini ja essot olivat lopussa. Loput kokaiinista hän oli tänään sniffannut nenäänsä ja kotona odotti enää kymmenen grammaa hyvää peltsiä sekä muutama levy diatsepaamia. Niitä hän ei aikonut myydä ennenkuin saisi lisää aineita, sillä pitihän sitä olla jotain itselleenkin. Viinan loppuminen oli suorastaan katastrofi; näin ei ollut päässyt käymään moneen vuoteen, siitä hän oli kyllä pitänyt huolen. Jos ei ollut viinaa, ei ollut halpoja kännejä. Piti juoda olutta ja halpaa viiniä, jotka eivät vetäneet millään vertoja hänen (kieltämättä todella pahanmakuiselle) viinalleen, joka nousi hyvin päähän.

Nyt oltiin siis baarissa tasoittelemassa oloa. Hän ei sietänyt olla selvinpäin. Se ei kuulunut hänen elämäntyyliinsä. Jos hänen oli pakko olla selvinpäin, hän oli todella huonossa kunnossa. Krapula ja muut vieroitusoireet puskivat päälle ja hän joutui makaamaan sängynpohjalla kykenemättä tekemään mitään muuta kuin ajattelemaan seuraavaa huikkaa. Sillä kyllähän hän nyt ilman aineita pärjäsi; siitä ei ollut epäilystäkään, mutta ilman alkoholia.. se ei ollut mahdollista. Niin koukussa hän siihen myrkkyyn oli, ettei ilman vain pystynyt olemaan. Eikä hänen tapoihinsa kuulunut juoda muutamaa. Ei, kun hän joi, joi hän kunnolla. Ja tulos oli jälleen kerran koko kansan nähtävillä.

"Heeei.. mitä sä nyt murjotat? Anna mä tarjoon sulle bissen.. eiiiku heetkinen.. Tarjoo sä mulle tuoppi", hän sanoi ja yritti suudella naista huulille. Ja tulihan se litsari sieltä vihdoinkin. Kämmen läjähti poskeen niin, että siihen jäi punainen jälki ja Ben putosi jakkaraltaan alas. Baarimikko tuntui vihdoin saaneen tarpeekseen ja pian portsari tuli paikalle ja tarttui miestä kainaloista nostaen tuon pystyyn.

"Tarjoilut on sulta tarjoiltu. Nyt lähetään ulos", tuo sanoi ja välittämättä Benin vastaanhangoitteluista tuo lähti raahaamaan miestä kohti ulko-ovea. Ja niinhän siinä kävi, että hän löysi pian itsensä kadulta, jonne jäi kiroilemaan huonoa onneaan. Ei tämä päivä mennyt ihan putkeen, ei. Ei saanut naista ja sitten heitettiin ulos baarista. Janokin oli vielä; mitäköhän tässä seuraavaksi tekisi?

Davinia tuijotti halveksuvasti toista naista joka huusi kurkku suorana siinä hänen edessään. Daviniaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tuon kitinät siitä kuinka Dav oli muka yrittänyt vietellä hänen miestään. Mistä vitusta punapää olisi voinut tietää että se hyvän näköinen jätkä oli juuri tuon lehmän omaisuutta. Davinia pyöräytti silmiään ja nojautui baarin seinään kuunnellen edellen turhautuneena toista ämmää. Nainen etsi katseellaan tuoppiaan jossa olisi vielä jonkin verran kaljaa. Dav otti lasin käteensä ja veti viimeiset juomat suuhunsa.

Ämmä joka oli jo jonkin aikaa Daville huutanut alkoi käyttämään kyseenalaisia sanoja, kuten huora. Sitä sanaa Dav ei kestänyt kuulla ja muutenkin tuolla alkoi jo keittämään. Punapää sylkäisi suussaan olleet kaljat toisen kasvoille hymyillen sitten pirullisesti. Oli varmaan mukavaa saada räät ja kaljat kasvoilleen iloisen illan päätteeksi. Lehmä hiljeni hetkeksi kunnes tuo alkoi huutamaan vielä kovempaa pyyhkien samalla kasvojaan. Davinia arvioi hetken etäistyyttä ja sitä kuinka paljon voimaa pitäisi käyttää toisen tainnuttamiseen. Punapää oli kylläkin sen verran kännissä ettei tuo kovin pahaa jälkeä saisi aikaan.
”Sä varmaan haluutkin tutustua mun hyvään kaveriin”, nainen möngersi ja löi sitten ämmää kasvoihin niin lujaa kuin pystyi siinä tilassa. Toisen naisen nenästä alkoi vuotamaan verta.
Davinia ehti jonkin aikaa iloita erävoitostaan kunnes toisen nyrkki iskeytyi punapään kasvoihin. Onneksi lyönti meni hieman huti ja sai vain Davin huulen aukeamaan. Nainen katsoi hämmentyneenä muijaa joka seisoi hänen edessään ylimielisen näköisenä.

Davinia oli hetken hiljaa tekemättä mitään, kunnes tuo puristi kätensä uudelleen nyrkkiin pamauttaen sen tälläkertaa ämmän silmäkulmaan. Tuo vaaleaverikkö horjahti taaksepäin ja vältti juuri ja juuri kaatumisen. Ilmeisesti se naisen poikaystävä näki tilanteen ja päätti tulla auttamaan tyttöystäväänsä. Mies olisi varmaankin antanut punapäälle pahemman kerran selkään ellei portsari olisi saapunut paikalle. Se oli oikeastaan Davinian pelastus, nainen ei vain itse ollut sitä mieltä. Ihmeen kauan he olivat saaneet selvitellä välejään. Kaapin kokoinen mustiin pukeutunut mies tarttui Daviniaan ja vei naisen ovelle.
”Turha yrittää takasin”, portsari murahti.

Davinia oli suunniltaan raivosta, naisen huuli oli auki ja verta oli valunut suuhunkin.
”Haistakaa sitte vittu !” punapää kiljui ja potkaisi peltipurkin jonnekkin kauemmas ovelta. Davinia olisi mieluusti hakannut sen lehmän kunnolla. Nainen puhisi tympääntyneenä ja nojasi seinään. Dav ei huomannut miestä joka oli ilmeisesti myös lentänyt pihalle. Nainen pyyhkäisi huultaan joka oli hieman turvonnut. Davinia valui seinää pitkin istumaan maahan ja mulkoili vihaisesti ohikulkijoita.

Ben kiroili ääneen samalla kun kääri itselleen tupakkaa. Hän oli turhautunut ja nitkuissaan. Hän tarvitsi lisää juotavaa. Tai ei hän varsinaisesti tarvinnut sitä juuri nyt, mutta aamulla tilanne olisi toinen. Mistä hän saisi aamukaljat? No, ehkä hän pystyisi nukkumaan siihen saakka, että kaupat olisivat auki, mutta olisihan se mukavaa jatkaa vielä illanviettoa hyvän juoman merkeissä. Ilta oli kuitenkin vielä nuori eikä hän olisi millään halunnut vielä lähteä kotiinsa kiroilemaan juomien puuttumista. Tietenkin sitä voisi mennä jollekin kaverille tai tutulle tai peräti tutun tutulle.. kieltämättä houkuttelevaa.

Sen enempää mies ei ehtinyt pyöritellä ajatuksiaan päässään, kun hän huomasi poken raahaavan tälläkertaa jotain punapäätä ovelle ja murahtavan tuolle, että oli turha yrittää takaisin. Ben naurahti ääneen toisen kiljumiselle. Hän kääri sätkänsä loppuun ja käveli sitten tämän neidon eteen.
"Et sattuis tietään, mistä saa bisseä?" hän mongersi edelleen huvittuneena siitä, ettei ollut ainoa, joka oli lentänyt ulos baarista.

"Onnittelut muuten.. säkin lensit ulos tosta räkälästä. Se on jo aika hyvä saavutus", hän jatkoi sammaltaen. Minkäs sitä teki, kun oli juonut enemmän kuin muutaman oluen? Kyllä siinä kenen tahansa puhe alkaisi hieman sammaltamaan. Oli hän kyllä huonommassakin kunnossa ollut, joten eipä tässä vielä mitään huolta ollut. Lisääkin voisi vielä juoda ja itseasiassa aivan helposti. Hänen olonsa oli ehkä jopa hieman liian selvä vaikka humalatila alkoikin olla jo huomattava. Hän oli kuitenkin tottunut olemaan todella sekaisin lähes 24 tuntia vuorokaudesta, joten ei kymmenisen tuoppia tuntunut missään.

Davinia painoi päänsä takana olevaan karheaan tiiliseinään ja kaivoi pienestä laukustaan röökin ja sytkän. Nainen asetti sen huultensa väliin ja hetken yrittämisen jälkeen sai sen jopa sytytettyä. Savukkeen päähän oli jokseenkin hankala osua. Mitähän ihmettä Dav tekisi koko loppuillan, normaalisti hänellä oli tapana roikkua tuossa räkälässä niin pitkään, että hänen oli lopulta pakko valua kotiin.Ulos lentäminen oli jo ennenkuulumatonta ja se ärsytti Daviniaa vielä enemmän.

Punapää kohotti katseensa mieheen joka oli jostain ilmestynyt siihen hänen eteensä. Davina pyöritteli hetken päässä tuon sanoja ja ymmärsikin ne sitten hetken tuumimisen jälkeen.
”Ei mitää hajua”, naisenkin puhe oli alkanut sammaltaa. Dav tutkiskeli katseellaan jätkää joka seisoi törkeästi siinä hänen näkökenttänsä keskellä peittäen upeat näkymät kadulle. Punapää nuolaisi huultaan josta valui vieläkin verta ja joka oli hyvää vauhtia turpoamassa.
”Kaupatki on jo kiinni”, nainen mutisi entistä epäselvemmin.

”Voi kiitos”, Davinia tuhahti. Hän ei ollut todellakaan tyytyväinen siihen että istui nyt siinä kadulla tietämättä mitä tehdä tai mihin mennä. Oli se aika ilkeää kun piti ihmisiä tuolla lailla hätyytellä pois halvan kaljan ääreltä.
”Mitä pahaa sä siellä teit ?”, Dav kysyi kohottaen kiinnostuneena kulmiaan. Mies ei kuitenkaan ainakaan näyttänyt siltä, että tuo olisi tapellut jonkun kanssa niinkuin Dav.

Nainen sulki hetkeksi silmänsä, sillä maailma tuntui pyörivän pahemman kerran hänen ympärillään. Kun outo tunne oli mennyt ohi Dav avasi taas silmänsä. Olisihan punapää voinut raahautua kotiin nukkumaan, mutta se idea ei houkutellut, Davinia ei ollu saanut tarpeeksi bisseä tänä iltana.

Benin suusta pääsi kirosana naisen vastauksen seurauksena. Mistä hemmetistä sitä saisi tähän hätään olutta? Tai viinaa tai viiniä tai siideriä tai vodkaa tai mitä tahansa.
"The Irish Pubiin on turha yrittää sisään näis kuoseis", hän sammalsi huokaisten. Jotain olisi keksittävä ja nopeasti. Jano oli kohtuuton eikä tässä koko iltaa voinut kiroilla huonoa tuuriaan, että oli lentänyt ulos paikallisesta räkälästä.

Nainen, joka näytti aivan siltä kuin olisi ollut tappelussa, tuhahti vastauksensa hänen kehuihinsa ja kysyi, mitä pahaa hän oli Rasheraspissa tehnyt. Ben naurahti ja sytytti vihdoin sätkänsä.
"Oli vähän ongelmia yhen neidon kanssa", hän virnisti ja imi savut tupakastaan.

"Kyl täs jostain pitää saada lisää juomaa. Mul on jano edelleen.. enkä oo viel kerenny vedellä mun tavanomaisii seniorikuosei", hän selitti ja huokaisi jälleen vilkaisten kaihoisasti räkälän ovelle. Pitäisiköhän sitä kuitenkin yrittää vielä sisään?

"Mä oon muuten Ben", hän siirsi katseensa takaisin naiseen päättäen esittäytyä.


[sori harvinaisen kökkö laatu..]

Davinia otti taas henkoset röökistään. Nainen jäi kiinnostuneena katselemaan höyryä jota hänen suustaan tulvi. Davin oli erittäin vaikea keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa ja siksi miehen höpinät The Irish Pubista menivät täysin ohi tuolta. Kun kaikki savut olivat kadonneet punapää pystyi jälleen keskittymään muuhunkin.

Huulessa oleva haava oli jo tyrehtynyt, mutta ylähuuli alkoi puolestaan uhkaavasti turvota. Dav kosketteli hieman turvonnutta kohtaa ja tuhahti sitten halveksuvasti. Nainen ei edes muistanut koska olisi ollut näin huono ilta, eikä sitä parantanut yhtään tuon epämääräisen olennon ilmaantuminen.
”Sen oot näkönenki”, Davinia mutisi. Tyyppi vaikutti juuri sellaiselta joka kännissä luuli itsestään liikoja.

”Se yks rupunen marketti voi olla viel auki”, Dav sanoi lähinnä itselleen. Tosiaan, lähistöllä oleva marketti oli silloin tällöin hieman pidempään auki. Voi olla että se oli jokin tietty päivä, mutta ainahan voisi käydä katsomassa. Kyllä Daviniallekkin kalja kelpaisi.

Nainen kohotti katseensa mieheen joka oli juuri esittäytynyt Beniksi.
”Dav”, punapää sanoi lyhyesti katsoen arvioivasti Beniä.

[tsori et kesti!]

Ben ei luullut ainoastaan kännissä itsestään liikoja. Ei, hän luuli itsestään liikoja myös pilvessä, aineissa ja jopa selvinpäin vaikka silloin hänen vapisevalla olemuksellaan ei kyllä olisi hurmattu ketään. Silloin sitä olisi tehnyt mieli juosta kiljuen karkuun omaa peilikuvaansakin, joka vapinaltaan muistutti 70 vuotiasta vaaria, mutta jonka mieli oli, kuten aina, kuin pikkupojalla.

Punapää sanoi, että marketti saattaisi olla auki ja miehen kasvot kirkastuivat kuin salaman iskusta. Aivan, se marketti! Kuinkas hän sen olikaan unohtanut? Hyvässä lykyssä se voisi ollakin auki.
"Tosiaan.. noniin eiköhän häivytä sinne", hän sanoi ja imi tupakastaan henkoset ottaen samantien suunnan kohti markettia. Hänellä ei ollut tapana jäädä aikailemaan, kun kaljasta oli kyse.

Nainen esittäytyi Daviksi saaden Benin virnistämään. Toisen katse ei saanut häntä vaivaantumaan, sillä hän oli tuollaiseen kokonaisvaltaiseen, arvioivaan katsahdukseen jo erinomaisen tottunut.
"Okei Dav.. mä oletan et säkin haluut kaljaa. Sit mun täytyy mun ilokseni.. " Ben sekoili sanoissaan ilman, että edes huomasi, "kertoa, et mä oon erinomainen kaljavaras", hän saattoi lauseensa loppuun ja iski silmää.

[ei mtn :D sori et tulee näi lyhyitä...]

Davinia heitti tupakan tumppinsa mäkeen nostaen sitten katseensa takaisin Beniin. Nainen nyrpisti hieman nenäänäsä.
"Ai meinaaksä et mäkin tulisin sun mukaas ?" Dav tuhahti kohottaen kulmiaan.
Kyllä punapäälle kalja kelpaisi, mutta herra joka paikalle oli ilmestynyt ei saanyt naista millään lailla innostumaan, lähinnä tuo näytti kovemman luokan narkkarilta. Ilmeisesti narkkari kuitenkin oletti että Davinia tulisi mukaan, sillä tuo lähti jo kauppaa kohti.

Davinia istui hetken vain katsellen Beniä ajattelematta sen enempää mitään. Kalja kuitenkin ilmeisesti voitti, sillä nainen kampeutui hoippuen ylös. Punapää pyyhkäisi huultaan ihan vain nähdäkseen tuliko siitä vielä verta, käteen ei kuitenkaan jäänyt mitään.
"Ei helvetti, kai mä tosiaan tuun sun mukaas", Dav mutisi sammaltaen lähtien sitten miehen perään. Benin leveillessä kaljavarkailu taidoillaan nainen pyöräytti silmiään.
Punapää irvisti Benin iskiessä silmää.

"Mä en sitte tee tätä mitenkää mielellää", nainen sammalsi erittäin epäselvästi. Pitihän toiselle heti aluksi tehdä selväksi ettei Dav ollut millään lailla oikeastaan kiinnostunut tuon seurasta. Kuitenkin kaljaa oli saatava millä hinnalla tahansa.

Tottakai Ben oletti, että nainen lähtisi mukaan, sillä hänen päähänsä ei mahtunut ajatus, että kukaan voisi kieltäytyä kaljasta. Tuskin siis myöskään tuo punapää. Toisen mutinat mies ohitti kuin niitä ei olisi sanottukaan. Häntä ei kiinnostanut muiden mielipiteet hänestä itsestään, sillä hän oli sen verran täynnä itseään, että suorastaan jumaloi itseään -vaikkei hänessä varsinaisesti ollut mitään jumaloitavaa, jos muilta kysyttiin. Hänen itsetuntonsa oli vähän turhankin hyvä ja sen takia hänet luokiteltiin usein kusipääksi, mitä hän taisi todentotta ollakin. Aina kusettamassa kaikkia ja ajattelemassa vain omaa etuaan. Sellainen hän vain sattui olemaan. Vuodet olivat muokanneet hänestä itsekkään eikä mies itse nähnyt sitä paheena.

"Mutta tuut silti mukaan. Johtuuks se mun viehätysvoimasta vai onks sulla vaan jano?" hän nauroi ja virnisti päälle omahyväisesti. Ehkä hän yrittäisi vielä iskeä tämän punapään, ei sitä voinut tietää. Se, olisiko hänellä minkäänsortin mahdollisuuksia, olikin sitten toinen juttu. Mies itse oletti, että ilman muuta oli. Kumma kyllä, hänellä oli naisia enemmän kun tarpeeksi. Se oli monen mielestä uskomatonta, mutta mies itse ei sitä ihmetellyt.

"Se kauppa saa luvan olla auki.." hän mutisi samalla kun käveli ripeää vauhtia eteenpäin.


[törkeen lyhyttä, soriii!]

Davinia pyöräytti taas silmiään ja mulkaisi sitte hieman tympääntyeenä Beniä. Nainen hoippui kohti kauppaa jonne ei olisi pitkä matka. Dav pörrötti hieman omia hiuksiaan, tuon teki mieli jäädä hetkeksi nukkumaan johonkin ojaan mutta se olisi voinut koitua kohtaloksi. Ties mitä tuo Ben keksisi.
"Etkö sä jo tajunnut että mulla on vaan jano", Dav puhisi horjahtaessaan samalla oikealle. Kauppa saisi todellakin olla auki tai Davinia repisi housunsa, tai tässä tapauksessa mekkonsa. Ulkona alkoi olla jo viileä kun aurinkokin oli laskenut jonkun aikaa sitten.

Hetken kävelemisen jälkeen parivaljakko saapui rupuisen marketin eteen. Dav tuijotti hetken lasiovia ja tyytyväinen virne levisi naisen kasvoille. Kauppa oli auki. Ainut ongelma oli ettei Davinialla ollut rahaa, mutta eikös Ben ollut leveillyt kaljavarkaus taidoillaan ?
"Noniin kaljavaras, näytä taitos", Davinia virnisti ja katsahti Beniin. Ilta alkoi näyttää jo valoisemmalta ja epämääräisen miehen tapaamisestakin voisi olla hyötyä.

"Vihdoin saadaan kaljaa", Dav hymisi lumoutuneena etsien katseellaan ikkunoiden takaa kaljatölkkejä. Nainen kallisti hieman päätään ja lähti luottavaisesti kävelemään kohti liukuovia. Ovella Dav kääntyi katsomaan Beniä.
"No tuutko sä kaljavaras ?", nainen kysyin kohottaen toista kulmaansa. Jos mies jostain syystä jänistäisi ei tänä iltana tulisi kaljaa, Davinia kun ei ollut oivallinen kaljavaras. Ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta kun nainen jäisi kiinni puuhistaan.

[Sori ku on kestäny D:]

Myös Ben oli totaalisen kännissä, mutta se oli hänelle jo niin tuttu olotila ettei hänen tehnyt mieli käpertyä ojanpohjalle nukkumaan. Hän nautti tästä sekavuustilasta, mutta se ei riittänyt vaan hän halusi olla vielä vähintään kolmen promillen humalassa. Sitten hän saattaisi pysyä tyytyväisenä -tai sitten ei. Naisen kommentti sai Benin virnistämään omahyväisesti, sillä hän ajatteli itsekeskeisesti toisen vetävän vain jotain roolia, sillä tokihan kaikki maailman naiset olivat aivan lääpällään häneen. Se oli hänen mielestään fakta.

"Niinhän sä väität", hän heittikin ja horjahti hieman astellessaan kauppaa kohti. He saapuivat pienen haparoinnin jälkeen oikeaan osoitteeseen ja sattumalta kauppa oli auki. Mikä pelastus! Nainen heitti heti haasteen ja koska Ben oli yllytyshullu, hän otti sen vastaan vaikka hänellä olisi kyllä ollut varaa maksaakin heidän juomistaan.

"Tuunhan mä. Venaa mä poltan tän sätkän loppuun eka", hän sanoi ja imi kiireellä ne muutamat jäljellä olevat hatsit tupakastaan ennenkuin heitti sen menemään. Sen tehtyään hän seurasi naista kauppaan.
"Vartijat sit tulee seuraamaan meitä, koska mä käyn täällä usein", hän sanoi ja oikeassa olikin, sillä heti he saivat peräänsä vartijan. Se ei kuitenkaan Beniä liikuttanut vaan hän käveli suorinta tietä alkoholihyllylle ja nappasi lavan kaljaa kainaloonsa. Hän lähti kävelemään kassaa kohti, mutta ohittikin jonon muitta mutkitta ja pinkaisi juoksuun.

[päätä sä jääkö ne kiinni]

Davinia tuhahti, Ben alkoi vaikuttaa aina vain omahyväisemmältä tyypiltä. Harvemmin Davia oikeastaan kiinnosti miesten asenne tai luonne ylipäätään, mutta tällä yksilöllä tuntui olevan harvinaisen hyvä itsetunto. Nainen nyppi hieman lyhyttä hamettaan alemmas reisien peitoksi. Vaatekappale jätti hieman liikaakin paljasta pintaa näkyviin, mutta paljon suuremmissa vaatteissa ei Daviniaa baarissa nähnyt.

Sen lisäksi että Ben oli ärsyttävän omahyväinen mies oli myös tyhmä. Eipä se ollut Davilta mitään pois, elleivät he sitten jäisi kiinni. Nainen ei kuitenkaan enään muistanut huolehtia siitä pienestä yksityiskohdasta. Dav hytisi odotellessaan että Ben polttaisi sätkänsä loppuun, ulkona oli jokseenkin kylmä jo tähän aikaan.

Vihdoin mies seurasi Daviniaa kauppaan ja kuten tuo oli varoittanut vartija seurasi heitä kuin hai laivaa. Kaljojen vieminen saattaisi käydä vielä hankalaksi.
Dav oli jo ehtinyt analysoida Benin täysin aivottomaksi ja niin asia näytti olevan. Ilman sen kummempaa huolehtimista mies otti kaljat ja käveli tyynesti kassalle. Davinia seurasi hieman hoippuen vartija takanaan.

Ben ohitti jonon ja pinkaisi juoksuun. Sekä Dav että vartija jäivät hieman hölmistyneenä hetkeksi katsomaan miehen perään. Davinia kuitenkin tajusi tilanteen vartijaa nopeammin ja nainen lähti juoksemaan Benin perään niin lujaa kuin pääsi. Vartijallakaan ei mennyt kauaa ja tuo lähti kaksikon perään. Dav kirosi mielessään koko idean varastaa kaljaa.

Jonkin matkaa he juoksivat kaljojensa kanssa, kääntyivät sitten jonkinlaiselle sivukujalle. Dav näki viisaammaksi lähteä toiseen suuntaan ja nainen kaarsikin ensimmäisen mahdollisuuden tultua vasemmalle. Nainen painoi selkänsä seinään ja valui siitä istumaan roskiksen taakse. Benin takia Davinia ei halunnut joutua ongelmiin.
Ilmeisesti vartija oli joko jättänyt leikin sikseen tai sitten jatkanut Benin perässä.

Ben oli kyllä jo tovin ihaillut Davinian ulkonäköä ja tyylitajua pukeutumisen suhteen. Häneltä iteltään ei löytynyt sen enempää tyylitajua kuin rapajuopolta katudiileriltä voi odottakaan. Oikeastaan hän taisi näyttää juuri niin päihdeongelmaiselta kuin olikin, mutta mitäpä sitä häpeilemään. Elämästä piti ottaa kaikki irti.

Benin juoksuyritys meinasi jäädä tosiaan vain yritykseksi hänen kompastuessaan ja joutuessa ottamaan pari vaarallisen näköistä sivuloikkaa. Hän kuitenkin pysyi pystyssä ja kaljatkin olivat vielä näppärästi kainalossa, joten eipä tässä huolta. Mies jatkoi juoksuaan samaan vanhaan paikkaan jonne aina juoksi. Se oli eräs sivukuja, joka haarautui jonkin matkan päästä oikealle. Sen kujan päässä oli pieni puuvaja, jonka ovi oli aina auki, mutta jonka sai näppärästi säppiin sisäpuolelta niin, että ovea kokeillessa luuli helposti sen olevan lukossa.

Ben odotti noin kymmenen minuuttia piilopaikassaan, kunnes astui sieltä ulos ja alkoi jo repimään lavan pahveja auki, jotta saisi yhden oluen. Hän korkkasi sen ja lähti etsimään seuralaistaan. Eipä sillä niin väliä vaikkei tuota löytyisikään, sillä silloin hänelle jäisi enemmän juotavaa.

Davinia hengitti edelleen hieman raskaasti. Pimeälle kujalle oli laskeutunut hiljaisuus ja nainen oletti selvinneensä. Dav kaivoi pienestä laukustaan röökin ja kirkkaan punaisen sytkärin. Punapää sytytti savukkeensa ja vaikean näköisesti kampeutui takaisin jaloilleen. Dav nojautui hetkeksi vihreään roskalaatikkoon ja lähti sitten hapuilemaan hämärässä eteenpäin. Toivonmukaan Ben oli päässyt kaljojen kanssa karkuun, sillä muuten illasta saattaisi tulla hyvinkin ankea.

Davinia seisoskeli hetken kujien risteyksessä katsellen ympärilleen kiinnostuneena. Missähän kuuluisa kaljavaras piilotteli? Nainen poltteli rauhassa tupakkaansa etsien katseellaan jotain liikettä. Huonompi homma olisi jos Ben ei ilmestyisikään mistään, Davinialla ei nimittäin sen jälkeen olisi mitään mahdollisuuksia saada kaljaa.

Punapää lähti kävelemään summissa valitsemaansa suuntaan, nainen ei muistanut mistä oli tullut.
"Ben?" Dav huusi hieman epäröiden jatkaen päättäväisesti matkaansa. Davinia kääntäisi vaikka jokaisen kiven löytääkseen kaljat.
Jonkin matkan päässä näkyi kuitenkin liikettä ja Dav oletti sen tietysti olevan Ben. Kuka muukaan liikuskelisi tähän aikaan tälläisellä pienellä kujalla.
"Ben?" nainen kysyi hieman hiljempaa pysähtyen ja kallistaen varovasti päätään. Dav otti tasaisin väliajoin henkosia savukkeestaan kunnes se alkoi olla lopussa. Tympääntyneenä punapää heitti sen menemään ja alkoi kävelemään lähemmäs paikkaa jossa liikettä oli näkynyt.
Davinia haroi kiharia hiuksiaan hiukan hermostuneena.

Benillä ei ollut kiirettä löytää punapäätä, sillä hänellä oli kaikki, mitä hän sillä hetkellä tarvitsi; lava kaljaa. No, olut olisi tietenkin voinut olla kylmää, mutta varvemmin pahvilootia kylmässä säilytettiin ja menihän tuo juoma lämpimänäkin, joten mitäpä valittamista tässä nyt sitten olisi? Ei juuri mitään. Ben tallusteli laiskasti sivukatua eteenpäin ja ajatteli, että kurkkaisi vain nopeasti ympärilleen ja jos naista ei löytyisi, jatkaisi hän matkaansa kotiinsa. Sinne voisi tilata pizzan, mikä saattaisi ehkä pelastaa tämän illan.

Kauaa ei mies ehtinyt matkaansa jatkaa kun jo näki edessään liikettä ja kuuli nimeään huudettavan. Hemmetti; pitikö hänen nyt jakaa kaljat jonkun kanssa? Se ei tuntunutkaan enää lainkaan hyvältä ajatukselta vaan päin vastoin ahdistavalta. Mutta ei kai tässä muu auttanut kuin antaa naiselle edes muutama olut armosta ja toivoa, että niistä olisi jotain hyötyä vaikkapa toisen petiin kaatamisen kannalta. Saisipa ainakin jotakin vastinetta hyväntahtoisuudestaan.

“Joo joo tääl mä oon. Ja kaljat kans. Tuu hakeen yks”, hän sanoi ja heilautti laatikkoa hieman. Hän olisi ojentanut naiselle oluen, mutta hänellä sattui olemaan vain kaksi kättä ja toisessa kainalossa oli lava olutta ja toisessa korkattu tölkki, joten nainen saisi kyllä nyt käyttää itsepalvelua.

Davinia siristi silmiään ja yritti nähdä oliko henkilö Ben, vartija vai kenties joku muu. Punapää nojautui karheaan tiiliseinään ja hiljeni odottamaan vastausta. Pian ääni kuitenkin ilmoitti olevansa Ben ja ilahtuneena Dav kiiruhti kaljojen luo.
Naisen suusta pääsi innostunut ulahdus kun tuo huomasi että kaljat tosiaan olivat mukana. Dav tuijotti hetken lumoutuneena pahvilaatikkoa, harmi ettei aarretta sen sisältä juurikaan erottunut. Davinia otti itselleen yhden tölkin ja sipsutti sitten seinän viereen tuijottaen oluttaan kiinnostuneenaan.

Dav istahti seinän viereen viileälle asfaltille ja ihaili vielä hetken tölkkiä.
"Just tätä mä kaipasinkin", nainen huokaisi ja korkkasi oluensa. Davinia otti kunnon kulauksen tuota jumalten juomaa ja siirsi sitten katseensa Beniin.
"Okei, täytyy myöntää et sä oot ihan hyvä kaljavaras", punapää virnisti ja otti uuden suullisen kaljaa.

Dav suunnitteli jo ottavansa kaljalaatikon taktisesti itselleen ja juoksevansa pois. Hän olisi mieluusti ryystänyt kaljat yksin, mutta toisaalta Benhän ne oli varastanut.
"Mitäs sitten?" Davinia kysyi kallistaen hieman päätään. Kai hänen pitäisi jakaa kaljat... Nainen laski tölkkinsä maahan vierelleen ja kaivoi laukustaan askin. Dav työnsi huultensa väliin savukkeen ja ojensi sitten askia Benille.
"Otatsä?" punapää mumisi niin hyvin kuin nyt tupakka suussa pystyi.
Davinia sytytti omansa ja ryysti vuoroin kaljaa ja otti henkosia röökistään.

Beniä huvitti toisen reaktio tuon nähdessä kaljatölkit. Ikään kuin toinen ei olisi nähnyt vuosiin olutta -jota voisi verrata vanhaan ystävään. Vaikka kyllähän mies itsekin oli riemuissaan siitä, että heillä oli nyt kaljaa. Toisaalta häntä kaiveli edelleen juuri sana 'heillä', sillä hän olisi kernaasti pitänyt kaikki kaljat itsellään. Mutta pakko ne kai oli jakaa, siitä ei vain päässyt yli eikä ympäri. Hänellä oli kaksi vaihtoehtoa; joko hän joisi kaikki kaljat yksin tai jakaisi nhe ja joisi seurassa. Seurassa juominen oli huomattavasti viihdyttävämpää, joten mies alkoi kallistua sen kannalle. Ja elättelihän hän edelleenkin toiveita siitä, että saisi ehkä punapään hurmattua makuuhuoneenkin puolelle.

“Mä tiedän. Mut ei tohon oikeestaan muuta vaadita ku hyvä pakosuunnitelma, hah”, mies naurahti ja otti pitkän huikan tölkistä. Nainen kysyi, mitä seuraavaksi tapahtuisi ja Ben jäi miettimään hetkeksi.
“No.. Meillä on kaljaa. Lähdetään siitä. Tää on hyvää yksinäänkin, mut toisaalta mulla olis himassa.. no vähän nappeja ja kymppi hyvää peltsii. Jos kiinnostaa?” mies heittäytyi avokätiseksi. “Niin ja mulla on rahaakin. Aika paljon. Eli kävellä ei tarvi, voidaan ottaa taksi”, hän vielä lisäsi ja nauroi, sillä näki tilanteen koomisena; hän oli kerrankin varoissaan ja olisi voinut ostaa kaljaa, mutta ei; mitä hän teki -hän varasti sitä.

“Thänks”, Ben sanoi ja nappasi tupakan toisen askista. Hän napsautti sytkäriä sen päässä ja veti muutaman ahneet savut ennen kuin siirtyi jälleen kaljatölkin kimppuun juoden sen yhdellä huikalla tyhjäksi. Hän laittoi hylsyn pahviseen lootaan, sillä hän keräsi vanhasta tottumuksesta tyhjät tölkit talteen vaikkei hänellä juuri nyt tehnytkään rahasta tiukkaa.

Davinia ei pitänyt pakosuunnitelmaa mitenkään erityisen hyvänä, kaljat kainaloon ja sitten juostaan niin lujaa kuin pääsee. Karkuun juoksemisessa oli se oma viehätyksensä eikä Dav ollutkaan pitkiin aikoihin saanut nauttia siitä.
"Kai seki on parempi kun istua täällä", punapää ajatteli lähinnä ääneen. Eikä mikään muu viehättänyt Daviniaa yhtä paljoa kuin päihteet, naiselle kelpasi kaikki. Dav ryysti kaljansa loppuun ja tupakkakin alkoi olla finaalissa, tuo otti vielä parit henkoset ja nakkasi sitten tumpin kauemmas.

Davin silmät olivat melkein lautasten kokoiset Benin mainitessa rahoista. Miehellä oli rahaa vaikka muille jakaa ja tuo varasti kaljaa. Noh, eipä Dav ollut koskaan ehtinyt pitää herraa mitenkään erityisen viisaana.
"Taksi kuulostaa hyvältä", Dav virnisti. Kengän puristivat ikävästi ja juoksemisen ansiosta punapäällä oli varmasti jalat täynnä rakkoja.

Davinia kampesi itsensä seinän avulla seisomaan ja työnsi kätensä jälleen pahvilaatikon uumeniin ottaen sieltä toisen oluen. Nainen korkkasi sen tyytyväisenä ja alkoi ripeään tahtiin hörppiä sitä tyhjäksi.
"Asutko sä kaukana?" Dav kysyi kohottaen hieman kulmiaan. Voisivathan he kävelläkkin jos Benin asunto olisi lähistöllä.
Punapää olisi mieluusti palannut takaisin baariin, mutta sinne tuskin oli enään tämän illan aikana paluuta. Huomenna olisi kuitenkin uusi päivä.

“Mikä tahansa on parempi ku istua täällä”, Ben sanoi ja imi henkosia tupakastaan kiivaaseen tahtiin, kunnes jätti röökin roikkumaan suupielestään vapauttaen näin toisen käden vetämään uutta bisseä pois laatikosta. Hän korkkasi sen ja nappasi röökin takaisin sormiina ottaen sitten valtavan kulauksen oluestaan. Että osasikin maistua hyvältä vaikka lämmintä olikin!

No, olihan Benillä rahaa, mutta ei kuitenkaan aivan vaikka muille jakaa. Kuitenkin sen verran, että vuokra, laskut ja ruokapuoli hoituisi. Puhumattakaan uudesta viina- ja huumelastista, joista suurin osa menisi tosin myyntiin, mutta osa kyllä jäisi hänen omaan käyttöönsä. Aina näinä hetkinä bisneksiään mies yleensä heittäytyi entistäkin holttittomammaksi ainakin rahankäytön suhteen, mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen, mitä tapahtui, kun ensimmäinen viina- ja kamalasti saapui hänen asunnolleen. Silloin hänellä oli tapana kiskoa muutama päivä putkeen kaikkea sekaisin ihan vain omaksi ilokseen, sillä pitihän sitä valitsemastaan ammatista saada nauttia.

“Ei täst oo ku joku pari kolme kilsaa mun kämpälle. Mut mennään nyt taksil ku siihen on kerranki varaa”, hän virnisti ja kaivoi puhelinta taskustaan. Hän soitti heille taksin osoitteeseen, jonka muisti jo ulkoa käytyään täällä jo niin monesti. Mies käveli kadunpuolelle odottelemaan taksia ja juomaan samalla kiireellä oluttaan loppuun. Ensin loppui olut, sitten tupakka ja lopulta miestä otti päähän, ettei taksi ollut vielä saapunut ja hän päätti korkata vielä yhden bissen ja juoda sen vaikka sitten taksissa vaikka hyvin tiesi, ettei se ollut sallittua.

Dav kaatoi loputkin kaljastaan suuhunsa, tölkki oli kulunut yllättävän nopeasti. Punapää olisi mieluusti ottanut vielä kolmannen ellei neljännenkin, mutta taksi oli jo tulossa. Beniä se ei näyttänyt haittaavan, mutta nainen tyytyi kaivamaan laukustaa röökin.
"Olis sen matkan kävellytki", Dav huomautti vaikka rehellisesti nainen meni mieluummin taksilla. Tupakka suussaan punapää seurasi Beniä kadulle. Aika tuntui kulkevan hitaasti ja taksikin varmasti ajoi enintään kahtakymppiä tänne päin.

Dav huokaisi ja veteli tasaiseen tahtiin henkosia savukkeestaan, tuo olisi mieluusti istahtanut hetkeksi jonnekkin lepäämään, mutta tie oli niin paskainen ettei siinä olisi istunut porsaskaan.
Davinia oli saanut tupakkansa poltettua ja jonkin ajan kuluttua taksi ilmestyikin mutkan takaa.

Tyytyväisesti hymyillen nainen käveli aivan kävelytien reunaan odottamaan kuljetusta. Taksikuski avasi kohteliaasti auton takaoven ja Dav kömpi sisälle autoon.
"Vihdoinkin pehmee istumapaikka", punapää huokaisi ja painoi päänsä auton selkänojaan.

Davinian teki kamalasti mieli lisää kaljaa, vaikka tuo hyvin tiesi ettei nyt voisi juoda ja aivan hetken päästä päästäisiin Benin asuntoon pitämään hauskaa. Davia alkoi väsyttää ja nainen todellakin tarvitsisi hieman alkoholi-lisäystä jaksaakseen koko illan. Punapää painoi silmäluomensa hetkeksi kiinni, mutta avasi ne pian. Ei ollut todellakaan sopivaa nukahtaa kesken hienon illan vieläpä taksin takapenkille.

[jatkuu täällä]