Keskiyön kemikaliot (6. asunto)

[jatkuu täältä]

Ben naurahti toisen sanoessa, että olisi sen matkan kävellytkin.
“Niin olis. Ja helposti. Joskus piripäis tulee käveltyy kymmeniä kilometrejä ku on vähän duracell-pupu -olo”, hän virnisti otti huikan oluestaan. Sitä hän ei edes yrittänyt ryystää kiireellä, kun ei kuitenkaan ehtisi ennen taksin tuloa. Ja sieltähän se pirssi pian saapuikin. Taksikuski avasi kohteliaasti oven, mutta Ben antoi Davin vääntäytyä ensin istumaan. Hän otti muutaman pitkän kulauksen kaljatölkistään, kunnes heitti sen sisältöineen menemään. Tuhlaustahan se oli, mutta onneksi kämpillä oli vielä paljon päihteitä. He eivät mitenkään saisi poltettua kymmentä grammaa vaikka kuinka kiskoisivat, joten Beniä ei huolettanut, ettäkö päihteet olisivat loppuneet kesken.

Taksi huristi nopeasti Rashee Roadin kerrostaloasuntojen pihaan ja Ben maksoi kyydin paksusta lompakostaan. Hän nousi ylös autosta ja jäi hetkeksi odottelemaan Davia. Pian tuokin nousi pois taksista, joka huristi samantien kohti seuraavaa osoitetta. Mies nappasi kaljakopasta yhden bissen ja antoi sen punapäälle ottaen myös itselleen uuden, jonka korkkasi ja otti siitä samantien pitkän huikan.

“Okei toinen kerros ja 6. asunto”, hän sanoi ja suunnisti samantien ovelle. Hän avasi rappukäytävän oven ja oli jo astua ensimmäisenä sisään, kunnes astahtikin sivulle ja jäi pitämään ovea auki punapäälle. “Naiset ensin”, hän virnisti ja otti huikan oluestaan.
He saapuivat pienen haparoivan kapuamisen jälkeen oikealle ovelle, jonka Ben avasi kotiavaimellaan ja jälleen päästi punapään ensin. Hänen kämpässään haisi vahvasti tupakka, viina ja huonot elämäntavat, mutta se ei miestä häirinnyt. Hän eli ihan tyytyväisenä tällaisessa minikokoisessa läävässä, jonka sisustus koostui kulahtaneesta nahkasohvasta, tv-tasosta ja taulutelevisiosta sekä lasisesta sohvapöydästä, jonka päällä lepäsi pino cd-levyjä, tuhkakuppi ja kokoelma tyhjiä viinapulloja. Alkovissa oli hänen parisänkynsä, jossa kelpasi vetää hirsiä. Olihan tämä vaatimaton pienine keittokomeroineen, mutta kelpasi kyllä vallan mainiosti Benille ja vuokrakin oli halpa, joten mitäpä tässä valittamaan.

Dav sulki taas silmänsä kun taksi lähti liikkeelle, auto piti tasaista hurinaa ja nainen joutui taistelemaan unta vastaan. Punapää havahtui kun hurina lakkasi ja taksi oli pysähtynyt ilmeisesti Benin talon eteen. Dav kuikuili kerrostaloa joka näytti juuri samanlaiselta kuin kaikki talot Rasheella; harmaa räkälä. Ben poistui taksista ja Daviniakin kömpi tuon perässä ulos.

"Miks jokainen kerrostalo Rasheella näyttää tältä?" Dav mutisi ja hiljeni kun sai kaljan käteensä. Punapää avasi tölkin ja alkoi ryystämään olutta. Ben käveli tottuneesti talon ovelle ja Dav seurasi kuuliaisesti perässä.
"Uu, herrasmieski vielä", Davinia naurahti ja käveli edeltä rappuun jääden sitten odottamaan miestä, vaikka Ben olikin ilmoittanut asunnon numeron. Dav jatkoi matkaansa Benin perässä tuon asuntoon.
Asunto ei ollut siisteimmästä päästä ja haju oli kuvottava. Onneksi kaikkeen tottuu eikä pistävää vanhan viinan tuoksua enään hetken päästä huomaisi. Dav nyrpisti hieman nenäänsä ja otti jälleen kulauksen kaljasta. Hetken nainen seisoskeli oven edessä ja silmäili asuntoa, mihin sitä nyt uskaltaisi istahtaa?

Lopulta Dav uskaltautui peremmälle. Punapää käveli varovasti nahkasohvalle ja mittaili sitä hetken katseellaan ennen kuin istui sille. Davinia ryysti tyytyväisen näköisenä kaljaansa ja jatkoi talon silmäilemistä.
"Ihan kiva asunto"; Dav sanoi hieman empien, eipä hän täällä itse haluaisi asua mutta kai tämä kelpaisi täksi illaksi tai yöksi.

Davinia nosti jalkansakin sohvalle, jostain saattaisi vaikka juosta joku ötökkä eikä Dav haluaisi semmoisia jalkoihinsa. Nainen sai kaljansa juotua ja kurottautui laittamaan tölkin sohvapöydälle.

Ben kohautti olkiaan toisen mutinoille ja virnisti huomatessaan toisen hiljentyvän samantien, kun sai kaljan käteensä. Oli sillä oluella kummallinen vaikutus!
“En mä tiedä. Eiks kaikki lähiöt näytä aina tältä?” hän vastasi ja otti hajamielisesti kulauksen oluestaan. Se oli edelleen ihan helvetin hyvän makuista ja tuntui, että maku vain parani koko ajan. Hän oli jo niin tottunut juomaan sitä kamalaa viinalitkuaan, että vaihtelu todellakin virkisti.

Ben ei huomannut punapään nenännyrpistystä eikä tullut lainkaan ajatelleeksi, että hänen sotkuinen asuntonsa ei ehkä houkutellut peremmälle. Pian nainen kuitenkin käveli nahkasohvalle ja valtasi sen melkein kokonaan. Mies käveli perässä ja istahti sohvan vapaaksi jääneelle reunapaikalle ja joi oluensa tyhjäksi heittäen tölkin huolimattomasti vain lattialle likaisten vaatteiden sekaan.

“Nyt me tarvitaan musiikkia”, hän totesi ja nappasi cd-levypinon pöydältä alkaen selailemaan sitä mielenkiinnolla. Olisi ehkä ollut kohteliasta antaa vieraan valita illan musiikit, mutta tämä oli sentään hänen kotinsa. Mies valitsi omahyväisesti julkaisun, jonka päällä luki Odi. Se oli hänen oma julkaisunsa ja toistaiseksi ainoaksi sellaiseksi jäänyt.
“Nyt saat kuulla jotain jumalallista”, hän virnisti ja meni laittamaan levyn soimaan. Vihainen biitti ja vielä vihaisempi, mutta myös hieman ilkikurinen ääni alkoi riimittelemään päihteistä, rikoksista ja rappioelämästä.

“Ja nyt sitä hatsia”, hän sanoi ja viskasi cd-levyn kannet pöydälle. Hän käveli keittiöön ja avasi sivukaapin napaten sieltä kymmenen punnan pussin. Hän oli pakannut aineet valmiiksi pusseihin, sillä myi niitä usein kadulla, jossa ei voinut alkaa punnitsemaan tuotetta.
“Tää on aika hyvää peltsii. Ootsä paljoki poltellu? Mä meinaan hiisaan joka päivä ja teen myös sellaset paukut et me molemmat ollaan aevan savuissa”, hän naurahti ja nappasi pöydältä väsäysalustan murentaen siihen palan levystä. Hän lämppäili palaa hetken sytkärillään, kunnes murensi sen hienoksi jauhoksi ja sekoitti joukkoon tupakkaa.

“Mulla on tällanen lelu tääl sohvan takana”, hän virnisti ja otti esiin 60cm korkean bongin.
“Mee laittaan siihen vettä sil aikaa ku mä väsään tätä viel paremmaks miksiks”, hän sanoi ja jatkoi tupakka-hasis -sekoituksen pyörittämistä sormissaan.

Dav tuijotti hetken tölkkiä joka vieri lattialla pysähtyen sitten jonkinlaiseen vaatekasaan. Ei Davinkaan kämppä huippukunnossa ollut, mutta oli se nyt siistimpi kuin tämä. Punapään teki mieli siivota edes vähän, että tämä asunto olisi asuttavan näköinen. No kullakin on makunsa eikä Davilla ollut siihen mitään sanottavaa.
"Jep, musiikkia tosiaan", nainen virnisti ja jäi katselemaan miettelijäänä Beniä. Pian kajareista alkoi kuulua musiikkia, mutta Dav ei ollut ikinä kuullut tuon artistin biisejä.
"Kuka tää räppäri on ? En oo ikinä kuullutkaa",punapää kysyi kallistaen miettelijäänä päätään. Ei sillä, musiikki oli ihan kuunneltavaa ja Dav piti siitä jollain tavalla.

Mies kävi hakemassa pussillisen jonkinlaista tavaraa.
"Kyl mulla yleensä on kotona aina jonkinlaista pilvee, hasista mä en oo pahemmin kyllä poltellu", Dav hyrisi tyytyväisenä. Hän ei ollutkaan pariin päivään pössytellyt.
Bongi kruunasi kaiken. Daviniakin oli omistanut joskus sellaisen, mutta kun se oli hajonnut ei nainen ollut saanut aikaiseksi ostaa uutta. Pitkiin aikoihin ei Dav ollut bongista mitään poltellut.
"Aina vaan paranee", Dav hihkui ja taputti muutaman kerran käsiään.

Punapäätä ei tarvinnut kahta kertaa käskeä täyttämään bongia, vaan tuo kiiruhti vesipiipun kanssa keittiöön. Tarkasti Dav laittoi säiliön puolilleen vettä ja kiiruhti sitten takaisin olohuoneeseen.
"Tästä tulee viel hieno ilta", Dav hihkui. Punapää laski bongin tv-tasolle ja istahti sitten takaisin sohvalle. Dav kaivoi lattialla olevasta kaljalaatikosta itselleen taas yhden kaljan ja alkoi tyytyväisenä ryystämään sitä.

“Tää on maailmankaikkeuden paras räppäri. Tuu joskus keikalle. Mä kutsun sut jatkoille”, hän vastasi toisen kysymykseen ja lisäsi hetken päästä; “Tää on Odi, joka on mun toinen nimi” ja virnisti omahyväisesti. Hän ei arastellut hehkuttaa omia taitojaan räppäämisen suhteen ja olihan hän jo jonkinlaista mainettakin tietyissä piireissä niittänyt -joskaan ei mitään maailmaamullistavaa. Ihan vain pienen piirin arvostusta, mutta se riitti miehelle hyvin, sillä ei hän välttämättä mikään superjulkkis halunnutkaan olla ja hän halusi itse päättää, mistä räppäsi ja se tuskin olisi onnistunut, jos joku levy-yhtiö olisi alkanut sanelemaan ehtojaan.

Mies oli tyytyväinen naisen ollessa tyytyväinen. Hienoa, tämähän alkoi vaikuttaa rennolta! Nyt puuttui ainoastaan vesi bongista ja pianhan punapää tulikin lasipiippu kädessään ja täytettynä takaisin olohuoneeseen. Ben latasi pesän täyteen hyvin hasispitoista miksausta ja asetti bongin polviensa väliin. Hithole painettiin peukalolla umpeen ja sytkärin liekki vietiin pesää kohti. Kotoinen porina täytti hetkeksi huoneen, kun mies imi kermat bongin pohjalle ja sitten tottuneesti yhdellä isolla hitillä imaisi ne keuhkoihinsa päästäen samalla hitholen auki.

“Sun vuoro”, Ben yski ja ojensi bongia naiselle. Hetken aikaa hänellä kesti toeta hiteistä, kunnes hän sai itseensä liikettä ja nappasi uuden oluen kätöseensä. Hän korkkasi sen ja otti pitkän huikan. Silmissä tuntui hassuilta ja hymy alkoi levitä kasvoille miehen pään keinuessa musiikin tahtiin. Bongissa oli se hyvä puoli, että siitä poltettuna kannabis jysähti päähän heti, mutta korkein päihtymystila olisi vasta tulossa, sillä aineen vaikutus vain nousi koko ajan.

"Sä? No en ois kyllä arvannu. Ja voin mä joskus tullakkin", Dav hymyili vinosti. Oikeastaan Ben oli aika hyvä räppäri ja jos mies esiintyisi jossain voisi Davinia mennä hyvinkin kuuntelemaan.
"Ootko sä jo monta kertaa esiintyny?" punapää kysyi ja katseli kaunista bongia. Dav otti taas muutaman hörpyn kaljastaan. Ben otti ensimmäiset hatsit ja Davinia katsoi keskittyneesti touhua. Mies ojensi bongin punapäälle joka otti sen käsiinsä.

Hetken Dav ihaili ilmestystä, mutta sitten tuo alkoi imeä savua. Suloinen porina alkoi taas kuulua ja Davinia imi niin pitkään kuin vain pystyi. Nainen piti vielä hetken savuja keuhkoissaan kunnes tuon oli pakko köhiä ne pois. Punapää laittoi bongin takaisin pöydälle ja valui sohvalta alas lattialle istumaan. Davinian huulille levisi hieman poissaoleva hymy tuon tuijotellessa Beniä. Miehen tekemä musiikki soi edelleen taustalla.
"Oikeesti, mä tykkään sun musiikistas", Dav virnisti ja nojautui sohvaan. Nainen ummisti hetkeksi silmänsä kunnes tuo muisti kaljan.

Dav hamuili lattialta tölkkiä ja pian löysikin sen. Punapää joi loput oluet ja jätti sitten tyhjän tölkin lattialle. Davinia raotti hieman silmiään ihan vain nähdäkseen oliko Ben vielä sisällä. Asunnossa oli hieman hämärää, Davin mielestä se valaistus oli juuri sopiva bongia varten.
"Tää tekee niiiiiin hyvää", Davinia hymisi ja alkoi naputtamaan sormillaan lattian pintaa. Punapää ei edes muistanut koska oli viimeksi käyttänyt bongia.

Ben virnisti toisen sanoessa, ettei olisi kyllä arvannut hänen olevan se räppäri, jonka musiikkia he juuri nytkin kuuntelivat. Aika moni oli sanonut samaa. Mies ei tiennyt, oliko se hyvä vai huono juttu. Punapää kysyi oliko hän jo monta kertaa esiintynyt.
“Aina ku mahollista. Aika usein mä esiinnyn jossain pienissä bileissä. Joskus vähän isommissakin paikoissa, clubeilla ja sellasissa. Vähän vaihtelee”, hän vastasi. Kyllähän hänellä alkoi jo esiintymiskokemusta olla, mutta ei hän missään isoissa paikoissa ollut vielä päässyt heittämään settiä, sillä ei hän kovin tunnettu ollut.

Ben seurasi mielenkiinnolla, kuinka Dav käytti bongia ja hyvinhän tuo tuoltakin sujui. Vanhasta tottumuksesta. Toinen köhi savut ulos keuhkoistaan ja asetti bongin huolellisesti pöydälle. Mies oli aika vakuuttunut siitä, että he onnistuisivat vielä tämän illan aikana hajottamaan sen. Hän oli hajottanut elämänsä aikana jo niin monta bongia, ettei pysynyt enää laskuissa mukana, mutta onneksi hän tienasi bisneksillään aina ylimääräistä ja sen takia hänellä oli varaa ostaa aina uusi, jos hetken malttoi säästää (mikä oli miehelle vaikeaa).

Toinen kehui Benin musiikkia saaden aidon hymyn tuon kasvoille.
“Kiitti. Mä oon riimitelly siitä asti ku jouduin lastenkotiin. 11-vuotiaana aloin tekeen biittejä”, hän valoitti hieman musiikkihistoriaansa. Aluksi hänen teoksensa olivat olleet kauheaa kuraa, mutta pikkuhiljaa hän oli alkanut oppimaan taidon. Ja koko ajan hän sitä hioi.

Punapää hymisi tämän tekevän niin hyvää ja Ben oli samaa mieltä. Kannabis oli yksi hänen kestosuosikkejaan päihteiden saralla. Aina niin lempeä Mary Jane.
“Niin tekee. Ja bisse kruunaa kaiken..” hän mutisi laiskasti niin, että siitä vain juuri ja juuri sai selvää. Silmät olivat puoliummessa ja punaiset ja suupielet kaartuivat vinoon hymyyn.

Davinian suu alkoi kuivumaan nyt kun kaljakin oli juotu. Dav sulki silmänsä hetkeksi ja keskittyi kuuntelemaan musiikkia joka soi koko ajan taustalla.
"Kumma juttu etten mä oo ikinä kuullu missään", punapää tuhisi. Davinia alkoi kaivelemaan laukkuaan ja pian tuo sai käteensä puhelimen. Nainen tarkisti kellonajan pariinkin kertaan ennen kuin sai sisäistettyä sen. Tosin heti kun Dav oli laittanut puhelimensa takaisin laukkuun tuo unohti paljonko kello oli, mutta tuskimpa sillä oli juurikaan merkitystä.

"Vau, aika kauan", Dav totesi Benin kertoessa musiikkihistoriastaan. Davinia oli aina vain tyytynyt kuuntelemaan musiikkia, nainen ei ollut koskaan perehtynyt musiikin tekemiseen. Jos totta puhutaan niin ei Davista edes olisi ollut sellaiseen, tuo hädin tuskin pysyi nuotissa.

Davinia totesi jostain syystä valuneensa lattialle. Hetken nainen yritti muistaa miten kaikki oli tapahtunut, muttei millään muistanut. Dav alkoi hihittämään miltein hysteerisesti tilanteelle joka oli naisen mielestä erittäin huvittava. Punapää sai itsensä pian rauhoittumaan ja tuo kömpi takaisin sohvalle istumaan. Dav tirskahteli vielä muutaman kerran kunnes vakavoitui taas.

"Mitä sä teet työkses?", Davinia kysyi ja katsoi kiinnostuneena Beniä. Myös Davin silmät olivat alkaneet punertamaan kuten Beninkin, mutta se nyt ei ollut mitään uutta. Harvoin oli viikkoa jolla Davinian silmät eivät olisi kertaakaan punertaneet. Punapää painoi takaraivonsa sohvan selkänojaan ja alkoi kiinnostuneena tuijotella kattoa.

Ben hymähti toisen sanoessa, ettei ollut ikinä kuullut Odia missään. No ei se oikeastaan ollut mikään ihme, sillä ei hän kovinkaan tunnettu ollut. Pienet olivat piirit, joissa häntä ylistettiin maasta taivaaseen. Eikä hän halunnut suurta julkisuutta -ei edes ug-piireissä. Hän teki musiikkia omaksi ilokseen ja se oli hänen kanavansa purkaa kaikkea sitä turhautumista, mitä hän piti sisällään. Hän räppäsi niistä asioista, jotka koskettivat hänen elämäänsä eli päihteistä; niiden käytöstä ja myymisestä, rikoksista ja yhteiskunnan tavasta suhtautua hänenlaisiinsa.
“Joo no en mä mikään superjulkkis oo. Aika vähän ihmiset tuntee mun musaa”, hän sanoikin.

“Joo. Onhan tota musiikkia tullu harrastettua jonki aikaa”, hän totesi toisen kommentille. Mies katsoi huvittuneena, kuinka toinen alkoi hihittämään lähes hysteerisesti ja häntä alkoi itseäänkin naurattamaan. Hän hörähteli hetken aikaa naisen kanssa tilanteelle, jossa ei ulkopuolisen silmissä olisi varmasti mitään hauskaa, mutta jonka koomisuuden he näkivät. Pian hän kuitenkin rauhoittui toisenkin alkaessa pikkuhiljaa saamaan itseään kootuksi.

Naisen kysymys sai Benin hieman varautumaan ja hän punnitsi toista arvioivasti katseellaan. No, eihän hänen ammattinsa mikään salaisuus ollut. Moni tiesi sen -poliisikin. Hän ei ollut enää mikään tuore tekijä vaan tunnettu diileri ja poliisit tekivät välillä ratsioita hänen kotiinsa. Ne olivat hemmetin raivostuttavia, mutta toistaiseksi hän oli onnistunut aina luikahtamaan pois ongelmista ja selvinnyt pelkillä sakoilla. Olisi varmaan vain ajan kysymys, milloin hänen huumerikkomuksensa veisivät hänet vankilaan..

“Mä oon diileri. Myyn huumeita ja pimeetä viinaa”, hän sanoi ja hymyili vinosti.

"No ilmottele mulle kun oot menos seuraavan kerran esiintymään", Dav virnisti. Tosin kysymysmerkiksi jäi vielä se, miten Ben ilmoittaisi mutta kaipa viesti jotenkin tulisi perille. Davinialla ei ollut nyt aikaa eikä kiinnostusta murehtia sellaista. Naisen pää alkoi hieman heilumaan biitin tahdissa, niin että sen juuri ja juuri huomasi jos oikein tarkkaan katsoi.

Dav hieman hämmästyi kun Benkin oli tajunnut tilanteen joka naisesta tuntui niin hauskalta. Yleensä Davinia sai hihitellä yksikseen hauskoina pitämilleen jutuille niin että muut porukasta vain tuijottivat häntä kuin mitäkin spitaalista.
"Hemmetti, täähän alkaa mennä oudoks",Dav nauroi ja nosti jalkansakin takaisin sohvalle. Punapää kurottautui ottamaan pahvilaatikosta jälleen uuden kaljan jota tuo alkoi tyytyväisenä juomaan. Davinian pahin pelko oli se että olut yhtäkkiä loppuisi laatikosta, joka sekin oli hyvin mahdollista kun nainen tähän tahtiin tölkkejä tyhjensi.

Ben vastasi Davinian kysymykseen ja vastaus sai naisen kiinnostumaan.
"Diileri", Dav maisteli sanaa hetken suussaan ja katseli miettelijäänä Beniä.
"Onko sulla tapana listiä veloissa olevia", nainen loihti kasvoilleen harvinaisen viattoman hymyn. Davinia ei pitänyt niistä diilereistä joka veivät sormia niiltä joilla ei sattunut olemaan rahaa aineisiin. Yleensä punapää kuului niihin veloissa kylpeviin ja siksi tuo oli nykyään tarkka siitä keneltä osti veloiksi. Muuten olisi saattanut helposti käydä niin hassusti että Davinia makaisi mullan alla.

"Onko sulle tulossa mitää kiinnostavaa tavaraa?" Dav kallisti päätään kiinnostuneena. Kaikki uusi oli aina mielenkiintoista ja Davinia oli aina innostunut kokeilemaan.

“Joo mä ilmottelen.. jos sä annat sun puhelinnumeron”, hän sanoi ja virnisti itsekin. Tämäpäs sujui näppärästi; kohta hänellä olisi tuon ihanuuden numerokin. Ei hän aikonut piinata toista, mutta toinen vaikutti sen verran samanhenkiseltä tapaukselta, että ehkäpä toista kannattaisi varovasti lähestyä. Ja nimenomaan varovasti; ei sitä samaa apinatyyliä, mitä hän yleensä harrasti puoliksi pilaillen vaan tälläkertaa ihan tosissaan. Oli harvinaista, että hän kiinnostui kenestäkään, mutta Davissa oli sitä jotain.

Naisen ottaessa uuden oluen, myös Ben havahtui siihen, että hänen suutaan kuivasi eikä hänellä ollut enää juomaa. Hän kurottautui laatikkoa kohden ja nappasi sieltä yhden tölkin, jonka avasi samantien ja otti pitkän huikan.
“Pitäisköhän noita heittää jääkaappiin nii maistui ees joltain?” hän kysyi ja naurahti vaikkei hänen sanoissaan mitään hauskaa ollutkaan.

Miehen ammatti sai punapään selvästi kiinnostumaan ja se taas sai Benin kiinnostumaan punapäästä entistäkin enemmän. Jos tuo ei pelännyt hänen uraansa, voisi tuo olla täydellinen vaimoehdokas. Siis jos hän vielä osaisi sitoutua harrastettuaan suurta vaihtuvuutta naisseuransa kanssa.
Toisen kysymys sai hänet miettimään. Kyllä hän aina oletti, että velat maksettaisiin ja jos ei, niin kyllähän hän lähetti aina jonkun perään. Ihan vain siksi, ettei tulisi itse kusetetuksi liian useasti.

“Riippuu vähän tapauksesta”, hän vastasi epämääräisesti. Naiset pystyivät joskus kuittaamaan velkansa ihan vain suostumalla sänkyyn hänen kanssaan, mutta siitä touhusta oli rakkaus kaukana. Miehet kokivat usein vielä karumman kohtalon ja tulivat hakatuksi -joskaan ei hänen toimestaan; ei näillä lihaksilla.

“Mulle tulee viikon päästä piriä, buprea, essoja, hatsia, koksua ja 2-ce:tä. Happoja mä harkitsin, mut en sit kuitenkaan ottanu, koska nyt on liikkeellä niin paljo dragonflyta. Viinaa tulee ylihuomenna”, hän vastasi naisen seuraavaan kysymykseen.


[tsoritsori ku on kestäny!!]

Dav jäi hetkeksi miettimään numeroaan. Nainen rypisti sitten hieman kulmiaan ja alkoi toistamaan puhelinnumeroaan päässään.
"Tosiaan, numero",punapää mumisi lähinnä itsekseen. Yhtäkkiä Dav havahtui ja alkoi katseellaan etsimään jostain jotain paperin tapaista. Nainen ei kuitenkaan nähnyt mitään otollista lappusta, joten tuo alkoi kaivelemaan laukkuaan. Dav sai käsiinsä kynän ja jonkinlaisen kuitin johon tuo alkoi tuhertamaan numeroita. Pian lappusessa komeili Davinian numero ehkä hieman epäselvästi kirjoitettuna, toivottavasti Ben saisi siitä kuitenkin selvää. Punapää ojensi lappusen miehelle.
"Siiiiiinä", Dav hihkaisi tyytyväisenä suoritukseensa. Nainen jäi leveä hymy huulillaan katselemaan ryppyistä kuittia.

Davinia jatkoi kaljan juomista, joka tosiaankin oli hieman lämmintä. Ei se naisen juomahaluun juurikaan vaikuttanut, vaikka olut oikeastaan maistui parhaalta viileämpänä.
"No jos sä jaksat ne jääkaappiin kuljettaa",Dav virnisti. Hän itse ei nimittäin aikonut nostaa persettään tältä sohvalta, Ben saisi kantaa naisen ulos jos halusi tuosta eroon.
Davinia jätti huomioimatta miehen epämääräisen vastauksen, Ben kuitenkin vaikutti ihan reilulta tyypiltä jolta voisi uskaltaa jotain ostaakin.

Benin ärsyttävä omahyväisyys oli vähentynyt ja se miellytti Davia enemmän kuin tarpeeksi. Mies oli aluksi vaikuttanut todella ällöttävältä tapaukselta, mutta ei Ben oikeastaan ollut hassumpi.
Huumeista puhuminen sai Davin taas havahtumaan. Joukossa oli nimittääin muutama vieraampikin aine. Subutexiä nainen oli pari kertaa kokeillut, mutta Davia ei kiinnostanut jäädä pahemmin koukkuun mihinkään muuhun kuin alkoholiin ja tupakkaan. Siksi tuo yleensä vain testaili kaikenlaisia mömmöjä.
"2-ce:tä mä en ookkaan ikinä kokeillu", nainen sanoi miettelijäänä
"Essoja, nam", Dav jatkoi hymisten ja tuijotteli kattoa.

Benin kasvoilla käväisi lähes voitonriemuinen ilme hänen saadessaan käsiinsä ryppyisen kuitin, jossa komeili Davin numero. Hän kaivoi lompakkonsa takataskustaan ja laittoi kuitin huolellisesti sinne, jottei hukkaisi sitä. Tämän tehtyään hän tunki lompakon takaisin taskuun ja virnisti tyytyväisenä siitä, että hänellä oli nyt toisen yhteystiedot. Loistavaa, kerrassaan täydellistä!
“Thänks. Mä otan yhteyttä”, hän sanoi ja hymyili jo melkeinpä lempeästi, mikä sekin oli hemmetin harvinaista häneltä. Yleensä hän oli niin täynnä itseään, että häneltä irtosi korkeintaan omahyväinen virnistys.

Toisen vastaus hänen kommenttiinsa kaljojen lämpimyysasteesta sai miehen hiljaiseksi. Hän jäi hetkeksi jumittamaan kaljakoppaa ja mietti, jaksaisiko nousta ylös. Se tuntui suurelta ponnistukselta, mutta toisaalta kylmä olut oli hemmetin hyvää. Mukava asento sohvallakin houkutteli, mutta ainahan voisi palata siihen takaisin. Kylmä olut vai laiskottelu.. Nuorukainen naurahti ääneen.
“Kyl mä jaksan”, hän sanoi päättäväisesti ja nousi laiskasti ylös sohvalta. Vielä laiskemmin hän tarttui laatikkoon ja raahasi sen jääkaapille. Siellä hän alkoi repiä tölkkejä yksitellen ulos laatikosa ja asetteli ne huolellisesti lähes tyhjään jääkaappiin. Nyt kyllä kelpaisi joku ruokakin, mutta mitään ei kaapissa kyllä ollut. Karkki olisi ollut täydellistä.. tai pähkinät.. tai suklaa.. tai sipsit.. Mies jäi hetkeksi haaveilemaan, kunnes havahtui ja käveli takaisin sohvalle. Hän siirsi naisen jalkoja hieman ja istui alas. Tämän tehtyään hän siirsi naisen jalat syliinsä ja alkoi hieromaan niitä ihan vaistomaisesti mitään ajattelematta.

Toinen pohdiskeli 2-ce:tä saaden Benin kasvot kirkastumaan.
“Se on tosi veikee päihde! Tulee törkeet visuaalit mut pää on melkein selvä muuten. Mut ne visuaalit... en oo koskaan nähny samanlaisia millään muulla päihteellä. Voit tulla testaamaan sitä joskus jos haluut.. mä voin vaikka tarjota”, hän sanoi jälleen itselleen epätyypilliseen tapaan, sillä hänhän ei tarjonnut huumeitaan kenellekään ilman hyvää syytä. Nyt oli kuitenkin hyvä syy; hän oli ihastunut.

Dav ei voinut olla huomaamatta Benin voitonriemuista ilmettä, joka sai naisenkin huulet vääntymään hieman ylöspäin.
"Annatko sä sun numeros, niin mä voin soitella jos tarviin jotain", Dav hymyilli vinosti. Polttihan punapää aika aktiivisesti pilveä, joten voisi olla ihan hyödyllistä omistaa edes yhden diilerin numero täältä. Hän ei nimittäin jaksanut kuljeskella Rasheella ja kysellä jokaiselta vastaantulijalta huumeita.

Ben lähti kuskaamaan kaljoja jääkaappiin, ja Dav jäi tuijottelemaan sohvan toista päätä miettelijään näköisenä. Todellisuudessa nainen ei ajatellut oikeastaan mitään, koomasi vain tyhjää kohtaa.
Pian nainen kuitenkin havahtui ja tyhjäsi parilla kulauksella tölkin ja jätti sen sitte pöydälle. Sitten hän kaivoi puhelimensa laukusta ja katseli kellonaikaa pureskellen huultaan. Yö oli ehtinyt jo pitkälle, oli jo miltein aamuyö ja Davinian pitäisi hiippailla pian omaan asuntoonsa.

Punapää hieman hätkähti kun Ben alkoi varoittamatta hieroa hänen jalkojaan. Dav nyrpisti hieman nenäänsä ja jäi katselemaan miestä. Hän ei ollut koskaan oikeastaan pitänyt minkäänlaisista hellyydenosoituksista, saatika hieromisesta. Dav ei kuitenkaan viitsinyt keskeyttää Benin puuhia.

Davinia sysäsi jalkojen hieromisen pois mielestään ja jäi kuuntelemaan 2-ce:stä. Vielä enemmän naisen ilme kirkastui kun Ben lupautui tarjoamaan sitä joskus hänelle.
"Mä tuun", Dav virnisti ja siirsi katseensa takaisin puhelimen kelloon.

"Sori, mut mun on ihan pakko lähtee nyt kotiin", Dav irvisti. Ei nainen yleensä lähtenyt noin vain miesten luota, mutta Ben olikin aivan erilainen. Yleensä baarista löytyvät miehet halusivat vain sitä tiettyä asiaa, jonka jälkeen Davista tuli hyödytön. Punapää oli itsekin hieman hämmentynyt siitä etteivät he vieläkään olleet makuuhuoneen puolella.

Ben hymyili toisen kysyessä vuorostaan hänen numerooan. Hän tiesi kyllä, että toista taisi kiinnostaa vain huumeet, mutta hän halusi uskotella itselleen jotain muuta. Mies kaivoi taskustaan pienen muistikirjan, johon raapusti numeronsa ja repäisi sivun irti antaen sen sitten naiselle. Nyt heillä kummallakin oli toistensa numerot, joten yhteydenpito ainakin onnistuisi. Mutta miehen täytyisi yrittää olla soittelematta toiselle ympärikännissä rakkaudentunnustuksia, sillä niin hän vain karkottaisi toisen ja menettäisi mahdollisuutensa, jos sellaisia edes oli.

Miekkosen katseeseen ilmestyi pientä innostuneisuutta, kun Dav virnisti ja kertoi tulevansa testaamaan 2-ce:tä. Loistavaa! Se oli kyllä sellainen päihde, että sitä pystyi suosittelemaan kenelle tahansa jostain uudesta kiinnostuneelle. Mahtavat visuaalit, mutta muuten niin selvä olo, että pystyi vaikka baariin lähtemään. Se oli täydellistä.

Kun punapää ilmoitti, että tuon oli aivan pakko lähteä kotiin, Benin mieliala latistui samantien.
“Ihan pakkoko?” hän kysyi automaattisesti. “Et ehi polttaa enää edes yksii hatsei?” hän yritti houkutella toista jäämään vielä hetkeksi. “Ja jos sä nukkumaan haluut nii kyl sä voit siin sohval ottaa lepoo”, hän vielä lisäsi vaikka alkoikin jo kuullostaa vähän epätoivoiselta.

[tsori taas lyhyttä

Dav tuijotti käsiinsä saamaansa paperilappua jossa oli Benin numero. Hän katsoi paperia kauan aikaa keskittyneesti kunnes viimein työnsi sen laukkuunsa.
"Kiitti", Dav hymyili oudon lempeästi kallistaen päätään.

Nainen veti laukkunsa vetoketjun kiinni alkaen tehdä lähtöä.
"Mun pitäis vielä huomennakin nousta sängystä ja hoitaa asioita", Dav irvisti ja nousi sohvalta ylös. Ben pettyi selvästi kuullessaan punapään lähdöstä, mies näytti jokseenkin epätoivoiselta. Davinia kuitenkin sysäsi omantuntonsa syrjään, niinkuin tuo yleensä teki ja käveli eteiseen.

"Sori oikeesti", Dav mumisi laittaessaan korkokenkiä jalkoihinsa. Nainen sai hetken ähkimisen jälkeen kengät jalkoihinsa ja huojui hetken korkojensa päällä kunnes tuo nojasi selkänsä ulko-oveen.
"Pitää törmäillä", nainen virnisti. Oli epätavallista että Dav lähti noin vain kotiin, yleensä naisen sai raahata aamulla ulos asunnostaan. Tällä kertaa Daviniaa kuitenkin väsytti älyttömästi ja olokin oli ällöttävän sekava. Asunto tuntui keinuvan kui laiva myrskyssä.

[lyhyttä täältäki D:]