|
|
| Jamie Mealerin asunto | |
| | Kirjoittaja | Viesti |
---|
Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Jamie Mealerin asunto Ke Joulu 23, 2009 7:00 pm | |
| Tähän tulee piakkoin infoa herran kämpästä. | |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto To Joulu 24, 2009 1:10 am | |
| (( Rita tänne Leahin kanssa! Jatkuu täältä. Ja sisältää sitten mahdollisesti k-18 materiaalia. )) Jamien kasvoille levisi hyvin, hyvin leveä virne, kun kuuli Leahin kysymyksen ja tämä nousi seisomaan. Hyvä, tämä siis lämpesi miehen ehdotukselle ja suostui lähtemään lähes tuntemattoman miehen mukaan. Sinänsä melko typerää, sillä Jamiehan olisi voinut olla vaikka mikä vankilasta karannut paloittelusurmasta ja raiskauksista tuomittu. Ilmeisesti tuo luotti aina ihmisiin näin nopeasti tai sitten tämän itsesuojeluvaisto on huvennut alkoholin takia. Jamie epäili tuon jälkimmäisen vaihtoehdon olevan totta, sillä eiköhän tuon näköisellä naisella riittänyt paljonkin katsojia ja luultavasti tällaisia 'yöreissu' -ehdotuksia lateli yhtenään. Tai näin Jamie ainakin uskoi, mutta asian varmuutta ei pystynyt takaamaan. No, oli miten oli. Tuo nyt kuitenkin oli päättänyt lähteä Jamien mukaan tämän kämpille. Niinpä Jamiekin hyppäsi alas tuolilta ja oikaisi hivenen paitaansa, kääntäen katseensa naiseen. "Lähdetään vain", hän tokaisi, väläytti toiselle pienen hymyn ja lähti sitten kävelemään kohti baarin ulko-ovea. Hän huomioi, että muutama mies katsoi häntä todella epäilevästi, aivan kuin nämä eivät uskoisi tämän näköisen miehen saavan naista. Jamie hymyili näille hyvin omahyväisesti ja työnsi kätensä takkinsa taskuun. Hän tiesi, että monet miehet pitivät häntä aivan hintin näköisenä ja yleensä tämä luulo tuli miehen käyttämästä kajaalista. Pitäisihän noidenkin ymmärtää, että tällainen oli täysin nykypäivää ja ihan täysin heterot miehetkin käyttivät kajaalia. No, Jamie oli biseksuaali, mutta kuitenkin. Ehkä hänen kajaalin käyttö oli joillekin ihan liikaa. Jamie kuitenkin päätti jättää moiset ihan omaan arvoonsa ja keskittyä vain ja ainoastaan Leahiin. Tästä saattaisi kehittyä varsin lupaava ilta, mikäli asiat sujuisivat juuri siihen suuntaan, mitä Jamie odotti. Hän vilkaisi nopeasti taakseen kuin katsoakseen, että seurasiko nainen. Tuskinpa tämä kuitenkaan tässä vaiheessa perääntyisi. Niin, ellei saanut jotain kummallista mielihyvää, että sai uskoteltua miehille jotain ja sitten peruisi koko homman. Se oli jotain sellaista, mistä Jamie ei pitänyt, vaikka itsekin muutti mieltään todella tiuhaan ja saattoi näin kyllästyttää ihmiset aivan totaalisesti. Tätä mies ei tietenkään ääneen myöntänyt. Jamie astui ulos raikkaaseen ilmaan ja henkäisi syvään. Baarissa oli tosiaankin ollut todella tunkkainen ilma, että raikas ulkoilma teki hyvää. Mies käänsi katseensa naiseen ja kaivoi samalla tupakoita taskustaan. "Asun tässä ihan vähän matkan päässä. Seuraa vain minua, mikäli et sitten ole alkanut jänistää", mies tokaisi, iski silmää ja sytytti sitten tupakan nopeasti. Hän puhalsi savuja nautinnollisesti ulos. Kyllä tupakka osasi maistua hyvältä niiden drinkkien jälkeen. Mies työnsi toisen kätensä mustan takkinsa taskuun ja lähti sitten kävelemään katua pitkin kerrostaloasuntoaan kohti. Vastaan käveli muutamia ihmisiä, jotka näyttivät jokainen olevan vähemmän tai enemmän humalassa - ja mahdollisesti myös vähän muissakin aineissa. Näitä sai nähdä Rasheella melkein jokainen ilta, mutta näihin kyllä tottui yllättävän nopeasti. Ainakin Jamie, vaikka alunperin Yellowlta olikin kotoisin. Noin kymmenen minuutin päästä, he saapuivat sen kerrostalon alaovelle, jossa Jamie asui. Mies veti viimeiset sauhut tupakastaan ja heitti sen maahan, avaten sitten Leahille oven ja odotti tämän menevän sisään. Jamie meni perässä ja lähti kapuamaan portaita ensimmäiseen kerrokseen. Viimein hän pysähtyi erään tummanruskean oven eteen, jonka postiluukussa luki 'Mealer' ja työnsi avaimet avaimenreikään. Ovi avautui narahtaen ja Jamie astui edeltä sisään, potkaisten kengät pois jaloistaan ja heittäen takin oikealla puolella olevaan naulakkoon. Heti ensimmäiseksi Jamie tajusi, että sisällä tuoksui tupakka ja niinpä hän kiiruhti olohuoneeseen avaamaan ikkunan, jotta paikka täyttyisi raikkaalla ulkoilmalla. Vieraille oli nimittäin luultavasti varsin epämielyttävää, mikäli koko paikka haisisi tupakalta ja eihän Jamie halunnut Leahin lähtevän. Lähes päinvastoin. Jamie hymähti ja palasi sitten eteiseen naisen luokse. "Heitä vain takki ja kengät pois, ja ole kuin kotonasi", Jamie sanoi pienesti hymyillen ja lähti sitten keittiöön. Keittiö ei ollut kovinkaan iso, eikä siellä mahtunut olemaan yhtäaikaa kuin kaksi ihmistä. Siellä oli valkoinen jääkaappi, kaksi vaaleaa tasoa, joiden päällä oli muutama ovella varustettu valkoinen hylly, liesi sekä suurehkon ikkunan alla oli ruskea, kahden istuttava pöytä. Jamien koti oli muutenkin sisustettu melko yksinkertaisesti, eikä hänellä siellä ollut paljoakaan kalusteita. Eikä varmaan vähään aikaan tulisi, sillä miehen rahatilanne oli vähän mitä oli. Jamie avasi yhden tasojen alla olevista kaapeista ja otti sieltä punaviinipullon, sekä kaksi viinilasia. Viini nyt ei ehkä ollut sitä maailman kalleinta ja Jamie muisteli saaneensa sen lahjaksi viime syntymäpäivänään. Hän oli säästellyt sitä jonkun tärkeän tapahtuman varalle, mutta kaipa hän voisi uhrata pullon tähän. Jamie käveli pullo ja lasit kädessään olohuoneeseen, laskien ne ruskean kangassohvan edessä olevalle pöydälle. Olohuone oli myös samalla makuuhuone, sillä eräässä nurkassa oli pienehkö parisänky, joka oli - ihme kyllä - pedattuna. Huoneessa oli myös kirjahylly (vaikkei siinä kovinkaan paljon kirjoja ollut), pieni televisio, ovi, josta pääsi pienelle parvekkeelle ja ikkunalaudalla oli eräs vanha maljakko. Se oli hänen vanhempiensa perintöä, jonka äiti oli tuputtanut Jamieta ottamaan mukaan asuntoonsa, vaikka mies oli jyrkästi kieltäytynyt. Se oli varmaankin hänen isoäitinsä isoäidin maljakko ja oli luultavasti melko vanha. Siitä voisi varmaankin saada ihan hyvät rahat jostain antiikkiliikkeestä. Jamie hymyili hetken itsekseen, kun availi viinipulloa ja sen tehtyään hän kaatoi kumpaankin lasiin tummanpunaista nestettä. "Sinä varmaan juot viiniä?" Jamie kysyi ja ojensi Leahille toista viinilasia. (( Sori pienoinen hitti joissaikin kohti. ^^ ))
Viimeinen muokkaaja, Suntsu pvm Ma Joulu 28, 2009 9:35 pm, muokattu 1 kertaa | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto To Joulu 24, 2009 2:23 am | |
| // Hii täältä tullaan :'3 Ja ei pikkuhitit haittaa mitää: d //
Leah tiesi, että saattoi olla vähän typerää lähteä jokaisen miehen asunnolle joka siitä vähän vihjasi. Harmi, että Leah oli jo tottunut siihen ja jos toinen osapuoli häntä tarpeeksi viehätti, niin neito lähti tottakai. Tosin, yleensä se viehättävyyskään ei ollut välttämätöntä. Leah ei muutenkaan kummoisesti välittänyt kohtalostaan, kunhan hänellä voisi jokatapauksessa olla hauskaa, mitä siitä vaikka aamulla mies kuristaisikin hänet kuoliaaksi? Leahin kasvoilla kävi pieni, huvittunut virne ajatuksilleen. Harmi ettei hän voinut nähdä Jamieta ainakaan kuristamassa ketään, ihme kyllä.
Kun Jamie loikkasi alas ja tokaisi lähdetään vain, Leahista tuntui lähinnä yli-innokkaalta koiranpennulta. Ehkä se johtui vain alkoholista, tai ehkä sittenkin Jamien seurasta. Joka tapauksessa Leah kiiruhti nopeasti miehen perään. Toki hänkin huomasi Jamieen kohdistuvat epäilevät katseet, kuten myös tuon omahyväisen virneen. Leah pudisteli päätään pieni virne huulillaan. Useimmille miehille tuntui olevan maagisen tärkeää se, että jokainen muu varmasti näkisi juuri heidän parhaillaan lähtevän kuljettamaan jotain naista kotiinsa, tai minne ikinä liekään. Ei siinä mitään, eihän se Leahia haitannut, vaikka hänelle itselleen olikin se ja sama näkikö kukaan vai ei, kunhan se toinen olisi hyvä pano. Toki Jamie saattoi olla ihminen joka halusikin hieroa vain lähempää tuttavuutta näin muuten, tutustua toiseen paremmin ja ehkä sen jälkeen harkita jotain enemmän. Mutta tuskinpa, Leah uskoi Jamien olevan pikemminkin juuri näitä "toiminnan" miehiä. Toisaalta katsoen, taas todistettiin kuinka suuri osa ihmisistä piti kajaalia käyttäviä miehiä heti ensi hetkestä lähtien homoina. Leah tosin pystyi toisaalta tajuamaan senkin, mutta kyllä hän toisaalta tunsi montakin kajaalia käyttävää miestä ja täysin heteroa sellaista. Eihän Leah myöskään tiennyt vaikka Jamie olisikin ollut täyshomo, mutta realistisesti ajatellen.. Tuskinpa. Ei Leah kovin montaa homoa tuntenut, joka kutsui naisia luokseen, saati katseli noiden kroppaa. Ei Leah tosin tuntenut yhtäkään homoa, mutta olkoot.
Leahin katse kohosi ympärillä olevista ihmisistä Jamieen, kun tuon pää kääntyi vilkaisemaan taakseen ja heilahtikin nopeasti takaisin. Pieni hymy käväisi Leahin huulilla, tuon seuratessa Jamieta ulos baarista. Hän tuskin huomasi raikkaampaa ilmaa, kun viileä tuulenvire luikerteli oitis tuon puoliavonaisesta nahkatakista sisään. Leah siirsi katseensa mieheen tuon kaivaessa jotain, tai siis tupakoita taskustaan samalla kun nainen vetäisi nahkatakkinsa vetoketjun ylemmäs. Jänistää. Leahin kasvoille levisi pieni virne, mies tuskin tosissaan kuvitteli Leahin luikkivan hetkenä minä hyvänsä häntä koipien välissä karkuun. Ei hänellä tosin häntää ollut, mutta.. Sehän oli vain sanonta. "Niin, eihän sitäkään koskaan tiedä." Tuo hymähti vastaukseksi ja virnisti perään. Vaikka Jamie ei kävellytkään mitenkään nopeasti, Leahilla tuntui silti olevan vaikeuksia pysyä tuon perässä. Olihan miehellä toki pidemmät jalatkin ja Leahin askeleetkaan eivät enää ihan suoraa menneet. Asiaa ei ainakaan helpottanut yhtään Leahin mielessä tuntuva ylienergisyys, minkä vuoksi naisen teki lähinnä mieli hypähdellä ympäriinsä kuin mikäkin keijukainen. Todellisuudessa hän tosin kompastuisi heti kättelyssä jalkoihinsa ja mätkähtäisi maahan.
Vaikka Leah olikin jonkin aikaa rasheella asunut, ei hän ollut kovin usein käynyt suunnassa, jonne päin Jamie lähti. Yleensä hänen menonsa rajoittuivat kodin ja baarien, ruokakaupan ja työpaikan välille. Kauppa ja työpaikka sijaitsivat Devonilla, Leahin koti taas ihan eri suunnassa Rasheella, vaikkeihan Rasheekaan mitenkään kovin suuri ollut. Toki hän oli monienkin miesten kodeissa käynyt, mutta yleensä heidän kodit ja niiden sijainnin haihtuivat pois mielestä samaa vauhtia kun miehet itsekin.
Leahin kunto veteli jo viimeisiään, kun he lopulta pääsivät ilmeisesti oikean kerrostalon kohdalle. Eihän hän liikalihava todellakaan ollut tai mitään, mitä nyt alkoholi, tupakka ja muut eivät kuntoa parantaneet, mutteihan hän varsinaisesti mitään urheillutkaan. Vaikka kyllähän seksi laskettiin eräänlaiseksi urheiluksi vissiinkin, muttei se Leahin kuntoa ollut siltikään parantanut. Nopeasti naisen kuntotilanne kuitenkin pyyhkiytyi tuon mielestä, kun hän astui Jamien auki pitelemästä ovesta sisään kerrostaloon ja vilkaisi peräänsä, vain nähdäkseen Jamien tulevan perässä. Saattoivathan ne miehetkin kirmata karkuun hyvän hetken koittaessa, vaikkei Leah sitä voinutkaan kuvitella.
Nainen oli jo vähällä huokaista kavuttuaan ensimmäiseen kerrokseen, mutta Jamie suuntasikin jo yhden oven luo. Ei ollutkaan enempää kapuamista, onneksi. Leah pisti ovessa olevan sukunimen mieleensä, ei hän luultavasti sitä koskaan tarvitsisi mutta olihan se jännä muistaa ihmisten nimiä. Jos hän ylipäätään muistaisi jotain huomenna, toivottavasti. Leah seurasi Jamieta sisälle asuntoon, vetäen oven kiinni perässään. Hänen utelias katseensa poikkoili ympäriinsä, ottaen pienetkin yksityiskohdat huomioon. Leahin katse seurasi miestä, joka riensi avaamaan ikkunan. Toki nainenkin oli tupakan haistanut, eihän se hyvälle tuoksunut mutta kyllähän siihenkin oli vuosien aikana tottunut ihan kiitettävän hyvin. Vasta kun Jamie käski heittämään takin ja kengät pois, Leah tajusi seisovansa täysin paikallaan ja tutkien vain katseellaan ympäristöä. Pieni hymy kävi Leahin huulilla ja tämän käsi hakeutui etsimään nahkatakin vetoketjua. Jos Leah menettäisi näkönsä niin elämällä tuskin olisi väliä, lienee jo selväksi tullut että hän suorastaan rakasti toisten ja vähän kaiken katselua. Kaikessa rauhassa Leah veti vetoketjunsa auki ja ravisteli takin harteiltaan, ripustaen sen naulakkoon. Hän otti kengät jalastaan ja laittoi ne siististi vierekkäin, ne näytti jotenkin säälittävän pikkuisilta Jamien kenkien vieressä. Leah käveli vasta peremmälle, kun Jamie jo liiteli kaksi lasia ja viinipullo kädessään olohuoneeseen. Leah loi pienen silmäyksen piskuiseen keittiöön, ennen kuin seurasi Jamien perässä ympärilleen katsellen. Jotenkin hän pystyi hyvin kuvittelemaan Jamien asuttamaan juuri tälläistä asuntoa, vaikka olikin pienessä mielessään aikaisemmin kuvitellut asunnon ehkä pikkiriikkisen.. Narkkarimaisemmaksi? Noh, kertoihan asumuskin jotain ihmisestä.
Leahin katse kohdistui ympäristöstä Jamieen, kun tuo ojensi toista viinilasia naiselle. "Tottakai, kiitos." Tuo hymyili ja otti vastaan Jamien ojentaman lasin. "Kiva kämppä." Hän virnisti jääden hetkeksi katselemaan yhdessä nurkassa olevaa parisänkyä. Maagista, se oli pedattuna. Leahin sänkyä kukaan tuskin oli nähnyt pedattuna pariin vuoteen, vaikka toki pedattu sänky oli paljonkin houkutteleva kuin mytyssä oleva peitto ja puoliksi repsottava lakana. Sänkyjen petaamisjutut tosin pyyhkiytyi nopeasti Leahin mielestä ja tuo siirsi katseensa mieheen, jääden katsomaan tuota. Ei hän tuijottanut tällä kertaa, lähinnä vain katseli. |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto To Joulu 24, 2009 6:18 am | |
| Jamie oli kyllä ollut niin varma, ettei Leah livistäisi kesken kaiken, vaikkei hän toista kunnolla tuntenutkaan. Mutta kyllä helposti jänistäjät tunnisti naamasta. Jamie oli tavannut sellaisia ihmisiä aivan riittävästi elämänsä aikana, joten ei hän koskaan näistä erehtynyt. Tietenkään, kyllä mieskin joskus erehtyi, mutta tässä Leahin tapauksessa hän oli täysin varma, ettei tuo jättäisi leikkiä kesken. Ja kieltämättä hän oli melko tyytyväinen siitä, sillä luovuttajat ja pelkurit olivat hänestä melko ärsyttäviä.
Mies hymyili, kun toinen tarttui viinilasiin ja kilautti sitten omaa lasiaan toisen lasia vasten. "Otetaanpa sitten vaikka antoisalle illalle ja uusille ihmissuhteille", Jamie tokaisi ja vei sitten lasin huulilleen, juoden hivenen tummanpunaista nestettä. Hänen kyllä täytyi myöntää, ettei ole ikinä ollut mikään viinien ylin ystävä, sillä se oli yleensä hänen kukkarolleen liian hienoa juomaa. Mutta kyllä se kelpasi, mikäli sitä sattui olemaan. Yleensä Jamie tyytyi pelkästään olueeseen ja mahdollisesti joihinkin drinkkeihin. Hienot juomat, kuten viini ja shampanja olivat juhlajuomia ja niitä mies nautiskeli todella harvoin. Jamie huomasi toisen katseen ja käänsi sitten katseensa tähän, juoden jälleen hiukan omasta lasistaan. Leah näytti tottapuhuen melko hyvältä ja mies olisi todella mielellään mennyt tässä kaikessa eteenpäin, mutta ei hän kuitenkaan viitsinyt kiirehtiä. Ties vaikkei tuolla olisi yhtään sen suuntaisia ajatuksia, kuin Jamiella ja lähtisi sitten miehen yli-innokkuuden takia karkuun. Ei, sitä riskiä mies ei aikonut ottaa ja päätti odottaa niin kauan, kunnes sai mitä halusi. Jamie tiesi, että tällainen asenne oli todella huono, sillä jospa nainen olisikin päättänyt, ettei antaisi tämän mennä yhtään sen pidemmälle. Mies tulisi todellakin pettymään, mikäli asiat kääntyisivät näin. Vaikka, miksipä tuo olisi tänne kämpille raahautunut, jos ei haluaisi jotain enemmän? No, huvikseen tietenkin, mutta ei Jamie halunut uskoa sitä. "No, tämä on tällainen opiskelija-luukku, mutta kyllä se minulle kelpaa", Jamie tokaisi ja kävi sitten istumaan ruskealle kangassohvalle, katse edelleen Leahissa. Jamiesta ei voisi ehkä ulkonäön perusteella uskoa, että hän oli narkomaani juoppo, sillä ehkä hän pikemminkin näytti köyhältä rockarilta ja sitä voisi uskoa myös kämpän perusteella. Mutta totuus oli kuitenkin toinen. Nimittäin, jos miehen asuntoa lähti koluamaan tarkemmin läpi, niin luultavasti sieltä pimeimmistä nurkista löytyisi lukuisten tyhjien kaljatölkkien lisäksi myös muutama pussi kokaiinia. Se nyt oli kuitenkin täällä Rasheella varsin arkipäivää, joten ei se Jamieta edes haitannut. Näistä vieraista hän ei ollut niinkään niinkään varma.
Jamie havahtui ajatuksistaan ja käänsi katseensa takaisin naiseen. "Istu ihmeessä", hän kehoitti ja heitti vasemman jalan oikean päälle ristiin, kuitenkin kääntyen istumaan naista kohti. Hän tarkasteli toista hetken mietteissään ja yritti päätellä, millainen tuo oikein oli luonteeltaan ja mitä tämä esimerkiksi teki elääkseen. "Mitä sinä teet työksesi?" Jamie sitten kysi ja katsoi kiinnostuneena naista. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto To Joulu 24, 2009 6:50 am | |
| Leahin huulilla kävi pieni virne Jamien puhuessa uusista ihmissuhteista ja antoisasta illasta. Antoisan illan hän saattoi hyvinkin uskoa jos kaikki lopulta menisi kuten Leah toivoi, tiedä sitten ihmissuhteista. Vaikka saattoihan seksisuhteenkin tai edes vain yhden kerran siksi laskea? Ja eihän Leah toisaalta tiennytkään, mitä elämä tullessaan toi, mutta jos se päättäisi itseään toistaa niin korkeintaan siihen seksisuhteeseen päästäisiin, tiedä sitten siitä enempää. "Otetaan joo." Tuo virnisti pienesti. Nainen nosti lasin huulilleen ja maistoi viiniä. Eihän hän toki kovin usein viiniä juonut, koska rahatilanne tuntui olevan armottomasti sitä vastaan. Toki viini oli hyvää, parempaa kuin normaali kalja, mitä sitä kieltämään, mutta sama se kai miltä maistuu, kunhan alkoholia sisältää.
Leahin katse seurasi miestä, kun tuo istuutui sohvalle. Jamien sanojen myötä naisen katse siirtyi automaattisesti vilkaisemaan asunnossa ympärilleen. Totta puhuen tälläinen pikkuinen luukku kelpaisi jopa Jamielle, mutta isänsä iloksi oli ottanut vähän suuremman asunnon. Tuolle kun tuntui olevan tärkeää, että kaikki mikä yhdistetään häneen on myös normaalia parempaa, ainakin rahallisessa mielessä. Vaikka sinänsä, eihän Scott edes tietäisi asiasta mitään jos Leah asuisi katuojassa ja tuhlaisi kaikki isänsä lähettämät rahat huumeisiin. Ei se ollut kylläkään Leahin ongelma, ettei isäänsä jaksanut huvittaa tarkistaa asiaa. Nopeasti nainen taas karisti ankeammat aatteet mielestään ja siirsi katseensa mieheen, istuutuen sitten tuon viereen. Leah kääntyi enemmän tuohon päin, jolloin tuon polvi hipaisi ohimennen miehen polvea. Pieni, lämmin säde kipinöi naisen polvesta, kun tuo ihan varmuuden vuoksi siirsi polvensa pari senttiä kauemmas. Ties vaikka hänen itsehillintänsä alkaisi rakoilla mokoman pienen hipaisun vuoksi. Vaikka kyllähän silloin myös alkoholilla olisi vaikutusta asiaan, ehkä jopa Jamien maagisella vetokyvyllä.
Kun Jamie tiedusteli, mitä Leah teki työkseen, naisen suupielessä nyki pieni hymy. Kuinkakohan moni uskoisi tosissaan, että hän vain levykaupan myyjän palkalla ryyppäsi illat putkeen? Uskoi tai ei, ei nainen kehtaisi koskaan myöntää elävänsä puoliksi isänsä siivellä. Tai ehkä vähän enemmän kuin puoliksi. Ei Jamie tosin edes tiennyt, että mistä Leah ylipäätään oli, missä hän asui, kuinka usein hän rahojaan törsäsi, tai että kuinka tasokas levykauppa kyseessä olisikaan. Tai ainakin Leah melko varmasti oletti, ettei tuo tiennyt. Todellisuudessahan Leah asui vain Rasheella pienessä rivitalon pätkässä, tuhlasi harva se ilta rahojaan alkoholiin ja tupakkaan, sai surkeaa palkkaa ja varmastikkaan ei pärjäisi ilman isänsä pientä avustusta. Onneksi kaikkea ei tarvinnut paljastaa. "Levykaupan myyjänä oon." Tuo lopulta vastasi pieni hymynkare huulillaan. Leahia tuskin koskaan työssään näki, itse sovitut vapaapäivät ja rehelliset unohtumiset kun tuppasivat olemaan melko hauska juttu, eikä sille oikeastaan mitään edes voinut. Ehkä Leah pääsisikin kohta etsimään uutta työtä, kenties jäätelötiskin myyjänä? Toisaalta Leah oli aina halunnut tietää, miten jännää olisi olla lehtimyyjä. "Entä itse?" Tuo kysyi sitten pienesti hymyillen ja palautti silmänsä mieheen. Tuon katseesta saattoi samaan aikaan aistia innokkuutta, energisyyttä ja uteliaisuutta. Toki naisen pienessä mielessä kyti myös odotus, tämän illan kulkua koskien. |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto Pe Joulu 25, 2009 9:27 pm | |
| Jamie tarkasteli edelleen naista hyvin tarkasti ja yritti tuon ulkonäköä analysoimalla saada jonkinlaisen mielikuvan tuon elämästä sekä käyttäytymisestä. Harmi vain, ettei mies tosiaankaan ollut mikään paras ihmistuntija ja hänen lukuiset arvauksetkin menivät kertaheitolla mönkään. Leah ei hänestä näyttänyt juurikaan poikkeavan muista ikäisistään naisista. Tuo oli ruumiiltaan melko normaali, ei lävistyksiä tai näkyviä tatuointeja. Vaatetus oli mustaa, joten ei sekään pistänyt silmään mitenkään erikoisesti. No, olihan tuo melko lyhyt, mutta sekin oli varsin yleistä nykyään naisten keskuudessa. Ei tuo eronut muista naisista yhtään, mutta silti Leahissa oli sitä jotain, mikä Jamieta viehätti. Olisikohan se sitten tuon olemus? Ehkä Jamie vaistosi heissä olevan jotain samaa? Mies kallisteli mietteliäänä päätään ja mittaili naista katseellaan yhä uudestaan ja uudestaan. Mies tunsi, että heidän polvensa hipaisivat toisiaan, mutta ei jaksanut saada siitä minkäänlaista kohtausta. Eihän tuo vielä tarkoittanut mitään, vaikka moinen olisikin voinut olla jonkinmoinen vihjaileva siirto. Jamie sipaisi hivenen hiuksiaan kasvojensa edestä ja joi sitten hivenen lasistaan viiniä.
Kun tuo kertoi työnkentelevän levykaupan myyjänä, Jamie kohotti virnistellen kulmiaan. Silläkö palkalla tuo ryyppäsi iltaisin lukuisia drinkkejä? "Sepä mielenkiintoista. Tienaatko siitä hyvinkin?" Jamie kysäisi, kuin ohimennen ja vei jälleen viinilasin huulilleen. No, tuskin siitä tienasi sen paremmin, kuin normaalin ruokakaupan kassalla, vaikka olihan ruualle tietenkin enemmän kysyntää kuin cd-levyille. Ruokaa tarvitsi aina, mutta levyjä ei, joten ei sen puoleen. Olisihan Jamie tietenkin paremminkin voinut tienata, mutta kelvatkoot. Hänhän teki näitä pimeitä keikkoja siinä ohella, joten kyllä raha riitti selviämiseen. Seuraavaksi nainen tiedusteli hänen työpaikkaansa ja mies naurahti hivenen. "Olen tuon läheisen kaupan kassalla", hän naurahti ja totesi mielessään, että heidän työnsä olivatkin sitten suhteellisen samantapaisia. Toinen mitä luultavimmin järjesteli levyjä, kuin Jamie järjesteli kaupan hyllyjä. Mies kuitenkin päätti olla mainitsematta näistä pimeistä kaupoista yhtikäs mitään, sillä tuskinpa toista edes kiinnosti. Ja ties vaikka tämä sitten lähtisi menemään, sillä ei haluaisi olla missään tekemissä kenenkään laittomiin puuhiin sotkeutuneen ihmisen kanssa. Yllättävän monta tällainen haittasikin, mutta se oli näiden ongelma. Ei Jamie muuttunut yhtään sen vaarallisemmaksi, vaikka sattuikin joutumaan oleskelemaan monien vaarallisten huumediilereiden kanssa. Tietenkin näissä piireissä tarvittiin hyvää itsesuojelua, mutta muuten Jamie oli aina ollut oma ärsyttävä itsensä. Huonona puolena tässä hommassa oli se, että silloin täytyi olla jatkuvasti varpaisillaan poliisien seurassa ja välttää mahdollisesti muita rikkeitä, jottei vain jäisi kiinni. Olisi turhauttavaa, jos Jamie jäisi jostain ihan muusta asiasta kiinni, joka ei liittynyt huumekuvioihin mitenkään ja sitten kaikki diilaamisetkin kaivettaisiin ylös siinä samalla. Mies tiesi, että moisesta sai ihan mukavat sakot ja yleensä sitten vankilatuomion. Ehkäpä hänen sitten pitäisi harjoittaa jotain muuta tienataakseen lisää rahaa. Ehkäpä ryhtyä soittamaan kitaraa kadulla ja laulaa? Mies katseli virnistellen seinällä olevaa akustista kitaraa, eikä kieltämättä pitänyt tuota mitenkään hulluna ajatuksena. Hänhän osasi soittaa suhteellisen hyvin ja laulaakin, mutta sitä hän tietenkin harjottaisi jossakin muualla kuin Rasheella.
Jamie kuitenkin palautti katseensa takaisin naiseen ja jatkoi tämän arvioimista katseellaan. "Niin minkä ikäinen olitkaan?" hän kysyi, vaikkei sitä luultavasti ollut ikinä tiedustellutkaan. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto Pe Joulu 25, 2009 11:14 pm | |
| Leah huomasi miehen näyttävän varsin mietteliäältä, tuon katsellessa ja kallistellessa päätään. Pieni hymy kohosi Leahin huulille kun tuo yritti arvioida miehen ajatuksia. Ehkä hän eleli jossain omissa maailmoissaan, kaukana tästä tilanteesta. Tai ehkä hän sittenkin yritti nähdä Leahin sisimpään, jospa miehellä olikin luontaisia kykyjä? Pelkkä ajatuskin puistatti Leahia, vaikkei nainen koskaan ollutkaan mihinkään yliluonnolliseen tosissaan uskonut. Vaikka niin, eihän sitäkään koskaan tiennyt. Ei Leah siltikään ilahtuisi jos joku maaginen ihminen ilmestyisi hänen elämäänsä ja alkaisi tutkia naisen salaisimpiakin ajatuksia.
Leah siirsi lasin huulilleen ja joi viiniä hitaasti, pitäen katseensa lasin pohjassa. Jamien tiedustellessa levykaupan myyjän tienaamisesta, Leahin kasvoille levisi huvittunut hymy. "Hmm.." Tuo mutisi mietteliäästi ja pyyhkäisi pienellä liikkeellä etuhiuksensa pois silmiensä edestä. Mielenkiintoista, toden totta. "Tarpeeksi." Hän lopulta virnisti, tällä kertaa toivoen todella ettei Jamiella ollut mitään yliluonnollisia kykyjä. Toki monetkin voisi vedellä erilaisiakin johtopäätöksiä, eihän sitä koskaan tiennyt mitä sivutöitä Leah tekisi. Yhdistämällä pari juttua, kuten sen että Leah lähti mielellään ensimmäisen kotiinsa kutsuvan miehen mukaan ja sen, että tuo työpaikastaan huolimatta nähtiin baarissa lähes joka ilta, niin saisihan siitä ties mitä aatteita aikaan. Onneksi tuo ei ainakaan ollut totta, ainakaan enää nykyään. Onhan niistä isäukoista hyötyäkin. Leahin kulmat kohosivat pari astetta Jamien kertoessa olevansa kaupassa töissä. "Aijaa." Hän hymähti pienesti hymy huulillaan. Ei Leah olisi ihan heti Jamieta osannut kuvitella kaupan kassalle, eikä tuo toisaalta ollut koskaan häntä kaupassa töissä nähnytkään. Leah tosin kävi vain Devonilla yhdessä ainoassa kaupassa, eikä hän muistaisi muutenkaan siellä olevia työntekijöitä. Kyllä hän mielenkiintoiset persoonat muisti hyvinkin, mutta tavalliset tallaajat jäivät piankin unholaan. Leah piti tosin itseäänkin tavallisena tallaajana ja tarkemmin ajatellen vähän jokainen oli omalla tavallaan aivan tuiki tavallinen. Jopa Jamie, vaikkei hän tällä hetkellä Leahista tuntunutkaan kamalan tavalliselta.
Mies näytti hetkellisesti uppoavan omiin ajatuksiinsa ja tuon katse siirtyi johonkin kauemmas. Leah seurasi miehen katsetta ja huomasi kitaran seinällä. Ihmeellistä, ei hän sitä ollut heti huomannut. "Soitatko?" Leah kysyi viitaten seinällä olevaan kitaraan ja siirsi taas katseensa Jamieen. Mielenkiintoista. Tuostahan paljastui koko ajan vain lisää uusia puolia, vaikka saattoihan kitara olla vain sisustuselementtinäkin. Ajatus tosin tahtomattaankin huvitti Leahia, ei kämppä oikeastaan kovin harkitusti sisustetulta näyttänyt. Vaikka eihän sitä koskaan tiennyt, tyylinsä kullakin.
Pieni virne kävi naisen kasvoilla, kun Jamie tiedusteli hänen ikäänsä. Eikö se niin mennyt, ettei naiselta saisi kysyä ikää? Leah peitti naurahduksensa taidokkaasti pieneen rykäisyyn, ei hän tosin Jamieta kovinkaan herrasmiehenä pitänytkään. "22." Tuo vastasi sitten hymy huulillaan. Eihän se vielä kovin vanha ikä ollut? Vaikka Leah oli edelleenkin sitä mieltä, että Jamie olisi tätä ainakin vuoden, pari nuorempi, tai sitten vain muuten nuorekkaan oloinen. Leahin katse tarkkaili miehen kasvonpiirteitä, ei oikeastaan arvioidakseen tuon ikää, vaan painaen koko ajan tarkemmin mieleensä pienintäkin yksityiskohtaa. Hyvällä tuurilla hän parin viikon päästä muistaisi sumeasti tuon joitakin piirteitä, kenties silmien värin? Riippuihan sekin tosin vähän. Naisen katse laskeutui alemmas, katsellen hetken tuon kaulaa, etsien jotain merkkejä kenties elämäntavoista. Pieni hymy kävi Leahin kasvoilla ja tuo antoi valua katseensa miehen rintakehälle. Tahtomattaankin hän riisui jo katseellaan miestä, vaikkei oikeastaan olettanutkaan Jamiella olevan mitään suuria kehonrakentajien lihaksia. Sillä ettäkö Leah siitä toisaalta välittäisikään. Leahin katse lipui nopeasti tuon keskivartalolta alemmas, vilkaisi ristissä olevia jalkoja ja nopean varpaiden katsauksen jälkeen hänen katse lennähti taas tuon silmiin. "Entäs sinä, jos saa kysyä?" Tuo virnisti pienesti kohottaen kulmiaan. |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto La Joulu 26, 2009 1:12 am | |
| Niin. Tuskinpa kovinkaan moni osasi kuvitella Jamieta työskentelemään kaupan kassalle, saatika sitten tekemään minkäänlaista rehellistä työtä. Ehkä se johtui siitä, että Jamie näytti joidenkin silmissä narkkarilta tai muuten vain epäilyttävältä, joka ei kieltämättä haitannut miestä yhtään. Hänellä oli se kyky, ettei hän melkeinpä ikinä välittänyt siitä, mitä mieltä ihmiset olivat hänestä. Se oli vain sivuseikka ja oli näiden oma ongelma, mikäli eivät pystyneet kestämään tällaista ihmisitä silmissään. Sitä paitsi, ei Jamie todellakaan ollut niin vaarallinen, kuin ulkonäkö ehkä antoi olettaa. "Pitää varmaan tulla joskus käymään. Onko se täällä Rasheella?" Jamie sitten kysyi hivenen kulmiaan kutristaen ja kallisti aavistuksen päätään. Ei hän ole täällä ainakaan törmännyt mihinkään levykauppaan, muttei se tietenkään tarkoittanut sitä, etteikö sellaista täällä olisi. Ehkei mies ollut vain katsellut tarpeeksi tarkasti tai sitten se kyseinen levykauppa sijaitsi esimerkiksi Devonilla. Se tietenkin tätä Jamien ''lupausta'' mutkistaisi melkoisesti, sillä hän ei nyt ollut mitenkään innokas lähtemään pois Rasheelta - ei edes käväisemään. Hän ei tiennyt tarkkaa syytä, mutta jotenkin hänestä tuntui, että halusi pysyä turvallisilla kotikulmilla edes jonkin aikaa. Hänhän oli saanut siitä puukostakin vieraalla maaperällä (vaikka tekijä oli luultavasti kotoisin Rasheelta), joten ei ihmekkään mikäli Jamieta arvelutti. Lisäksi, mikäli tämä heidän ''juttunsa'' etenisi yhtään sen pidemmälle (jota Jamie tietenkin toivoi), niin hän tuskin halusi tavata Leahia enää uudestaan. Yleensä kaikki jäivät vain yhteen panoon ja nekin petikumppanit unohtuivat todella nopeasti. Jamie kohotti katseensa nopeasti naiseen, kun tämä kysyi, että soittiko hän. Miehen kasvoille levisi hyvin ilkikurinen, mutta myös jokseenkin ylpeä virne ja hän nyökkäsi. "Soitan. Olen soittanut jo neljä vuotta", Jamie sanoi ja käänsi sitten vaistomaisesti katseensa takaisin kitaraan. Kitara oli suhteellisen uusi, sillä Jamie oli saanut sen viime syntymäpäivänään lahjaksi vanhemmiltaan. Se oli tullut postissa, sillä ne tiesivät vallan hyvin, ettei Jamie halunut heitä tänne. Melko viisas veto, sillä mies muutenkin jo kieltäytyi tapaamasta näitä. Tietenkin miestä ihmetytti, miksi ne nyt hänelle kitaran lähettivät, vaikka olivat aina painostaneet Jamieta unohtamaan musiikkihommat ja keskittyä johonkin tärkeämpään. Vielä kotona he olivat painostaneet miestä lukemaan esimerkiksi insinööriksi, mutta hän oli kivenkovaa väittänyt aikovansa muusikoksi. No, Jamiesta ei ollut tullut kumpaakaan, mutta musiikista hän ei ollut luopunut. Se oli liian iso osa häntä, eikä siitä päässyt irti noin vain. Jamie vilkaisi sitten nopeasti Leahia, asetti viinilasin sohvapöydälle ja kävi hakemassa kitaransa seinältä. Mies kävi istumaan kitara sylissään takaisin sohvalle ja silitti sitten sen kaulaa. Hänen soittaminen oli jäänyt nyt vähän vähemmälle, mutta tuskinpa taidot olivat kovinkaan pahasti ruostuneet. Mies kokeili kokeili muutamaa sointua ja kostutti sitten kuivia huuliaan, alkaen soittaa. Kappale oli Metallican Nothing else matters, joka mitä luultavimmin oli Leahillekin tuttu. Varsinkin, kun tämä työskenteli levykaupassa. So close, no matter how far Couldn't be much more from the heart Forever trusting who we are And nothing else matters..Jamie lauloi jokseenkin käheällä, mutta silti melko puhtaalla äänellä. Hän oli ollut aina hyvä laulamaan, eikä kukaan ollut ikinä valittanut. Jotkut olivat ehdottaneet Jamielle, että tämä alkaisi tehdä omia biisejä ja levyttäämään, mutta se olikin helpompi sanottu kuin tehty. Häntä ei nimittäin oltu luovan kirjoittamisen lahjalla suotu, joten koko homma tyysäsi siihen. Never cared for what they do Never cared for what they know But I know..Hän kuitenkin havahtui takaisin todellisuuteen ja lopetti laulamisen sekä soittamisen siihen. Hän oli melkeinpä unohtanut Leahin ja loi kasvoilleen pahoittelevan hymyn. Tämä kertoi juuri oman ikänsä ja se kyllä totta puhuen yllätti Jamien hivenen. Leah olikin häntä pari vuotta vanhempi, vaikka hän oli aluksi uskonut tämän olevan enintään Jamien ikäinen. "Sitten sinä oletkin minua pari vuotta vanhempi. Itse olen kaksikymmentä", Jamie hymähti ja heitti ilmoille jälleen muutaman soinnun. No, mielummin vanhempi kuin nuorempi. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto La Joulu 26, 2009 2:50 am | |
| Leahin kasvoilla kävi pieni hymy, kun Jamie tiedusteli levykaupan sijaintia. "Ei, ei ole täällä. Devonilla." Leah vastasi, yrittäen kuvitella Jamien Devonille. Se onnistui melko köyhin tuloksin, osittain ehkä siitäkin johtuen, että nainen oli Jamien nähnyt vain rasheemaisissa maisemissa. Tai vaikka olisikin nähnyt Jamien joskus ohimennen jossakin, niin ei hän sitä nyt muistaisi. "Vaikka no.. Turhaa se kai olisi, mua ei siellä kovin usein näe." Tämä virnisti huvittuneesti. Jos Leah joskus töihin vaivautui, niin se olisi melko omituista. Kohta hänen tuskin kannattaisi vaivautuakaan, potkut kolkutteli jo ovella. Ties vaikka saisi porttikiellonkin, olihan se melkoista ilkivaltaa oleskella palkkalistoilla, näyttämättä koskaan nokkaansa paikan päällä.
Leahin huomio kiinnittyi takaisin mieheen, kun tuo vastasi hänen kysymykseensä. Leahin kulmat kohosivat aavistuksen, vaikka olihan se ihan luonnollista että ihminen jolla kitara oli seinällä, soittaisi sitä. Mutta siltikään Leah ei olisi ihan heti välttämättä Jamiesta uskonut. Naisen katse seurasi uteliaasti, kun Jamie asetti viinilasinsa pöydälle ja nousi hakemaan kitaraa. Leah seurasi katseellaan tuota, kun hän nouti kitaran seinältä ja palasi sitten sohvalle istumaan. Hänen pää kallistui pari astetta, kun korvat keskittyivät kuuntelemaan. Hän tunnisti kyllä kappaleen jo alkusoinnuista, vaikkei tosin koskaan ollut kauheasti musiikista perustanut. Kyllä hän tykkäsi kuunnella sitä huvin vuoksi lähinnä, mutta ei hän mitään osannut soittaa, saati laulaa. Ensimmäinen - ja tähän asti viimeinen - kitaran kanssa nokittain ollut hetki oli ollut viidennellä luokalla Texasissa. Hän ei ollut muistanut edes neljää kieltä vaikka niitä oltiin jo puoli tuntia jauhetta ja soittaminenkin oli loppunut lyhyeen Leahin katkaistessa yhden kielistä. Jo se riitti siihen, että neito arvosti suuresti ihmisiä, jotka osasivat edes yhden biisin alkusoinnut. Onneksi Leahin ei tarvinnut työssään tehdä muuta kuin järjestellä hyllyjä aakkosten mukaan ja osata käyttää kassakonetta, muut hommat hoitivat muut työntekijät. Tai no siis, Leahin ei tarvitsisi osata, jos hän joskus olisi töissään. Leahin katse seurasi Jamien kitaran kielillä olevia sormia ja tämän huulia vuoron perään. Myönettäköön, vaikuttavaa.
Jamie näytti havahtuvan kitaramaailmastaan todellisuuteen vasta Leahin vastatessa tuon kysymykseen. Leah oli arvannut oikein, mies oli häntä pari vuotta vanhempi. "Arvasin." Tuo virnisti pienesti. Hyväntahtoisesti hän toki vain, ei Leah millään pahalla virnuillut sille, että Jamie olikin häntä pari vuotta nuorempi. Eikä hän silti oloaan tuntenut kovin vanhaksi, saati Jamieta kovinkaan nuoreksi. Pari vuotta oli pieni ero se, eikä sillä itseasiassa ollut mitään väliäkään. Tai ainakaan Leahin mielessä, eri asia jos Jamieta kiinnosti naisseuransa ikäpuoli.
Leahin katse kiinnittyi jälleen tuon sormiin, Jamien soittaessa muutaman soinnun. "Kiehtovaa. Osaat soittaa." Tuo hymähti hymy huulillaan ja vilkaisi miehen silmiä. Ei Leah ollut koskaan kovinkaan tottunut kehumaan ihmisiä. Tai toki kehumaan, mutta ylistämään vaikka he osaisivat jotakin erityisenkin hyvin. Ehkä syynä oli tuon menneisyys, ehkä luonne. Nuorempana kun Leah oli tuonut isälleen kympin todistuksen ylpeästi hymyillen, isänsä oli ehkä taputtanut päälaelle ja antanut pari seteliä palkkioksi. Vuosien edetessä kympit oli harventunut, niitä tuskin koskaan enää oli kotiin tuotu mutta seteleitä hän sai siitä huolimatta kun vain tahtoi. Katsehan kertoo paljon enemmän kuin sanat, ainakin Leahin kohdalla se useimmiten oli totta. Tuolle nyt tuntui muutenkin olevan vaikea kertoa mitään tärkeämpää ääneen, mutta ehkä utelias, kunnioittava katse kertoi kaiken oleellisen. Jamie todellakin paljastui hetki hetkeltä kiehtovammaksi ihmiseksi. Sinänsä harmi Leahin kannalta, jos hän tuonkin unohtaisi sitten seuraavien "valloituksien" pauloissa. |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto La Joulu 26, 2009 4:40 am | |
| Jamie hymähti Leahin tokaisulle hivenen. Eli tuo ei sitten viihtynyt töissä ollenkaan, vai? Niin kuin ei Jamiekaan, mutta kyllä hän siellä silti naamansa näytti. Siis ainakin useimmiten. Toisinaan hän ihan mieluusti soitti työnantajalle ja valehteli olevansa sairas, vaikka tosiasiassa potesi krapulaa tai hänellä olisi pahin masennuskausi päällä. Kyllä häntä aina uskottiin, vaikka työnantaja tiesi todella hyvin, että Jamie tykkäsi juhlia ja saattoi potea pienoista masennusta joskus. Tämä työpaikalta 'lintsaaminen' ei vain ollut ihan jokapäiväistä, joten miestä ei ollut mitään syytä epäillä. Leah sen sijaan tuntui olevan työpaikaltaan jatkuvasti pois, mikäli Jamie sitten oikein ymmärsi. "Taitaa sinulla sitten aika kärsivällinen pomo olla?" Jamie kysäisi ohimennen ja loi kasvoilleen pienehkön hymyn. Ei, ei hän vittuillut toiselle asiasta. Hän vain kysyi ihan vain mielenkiinnon takia.
Jamie hymähti toisen tokaukselle ja väläytti tälle pienen virnistyksen. "Se ilmeisesti sitten näkyy ihan päällepäin", mies naurahti heleästi, nousi seisomaan ja vei soittimen takaisin sille kuuluvalle paikalleen, palaten takaisin sohvalle naisen viereen. Hän otti jälleen viinilasinsa ja joi sen yhdellä kulauksella tyhjäksi. Jamie katseli jälleen Leahia miettien samalla, että minkä siirron hän voisi tehdä seuraavaksi. Olivathan he tässä jonkin aikaa tutustuneet, mutta olivatko riittävästi? Helvetti, kun ei noista ikinä tiennyt. Jamie ainakin itse olisi ollut täysin valmis viemään tätä eteenpäin, mutta ei ollut varma toisesta. Eihän toisella välttämättä edes ollut seksi mielessä ja torjuisi Jamien, mikäli hän yrittäisi jotain. No, mitä vikaa torjutuksi tulemisessa oli? Aika paljonkin Jamien mielestä. Jos hän jotain inhosi, niin se oli erehtyminen. Voisi tosin luulla, että itsevarmana ihmisenä Jamie ei ottaisi torjumisia niin paljon itseensä, mutta niin hän vain teki. Oli todella ärsyttävää erehtyä, jonka jälkeen Jamie tunsi itsensä todella vaivautuneeksi ja halusi vain olla yksin. Eikä hän tietenkään voisi Leahia häätää noin vain pois, sillä hänhän oli tämän tänne kutsunutkin. Jamie puraisi huultaan ja hymähti hivenen tuon hymähdykselle hänen soittotaidostaan. Kehut eivät olleet mitenkään uutta Jamielle, muttei hän sitä tuolle sanoisi. Häntä ei nimittäin kiinnostanut yhtään puhua soittamisesta, vaan puuhata kaikkea muuta.
Mies päätti ottaa sen riskin, että Leah mahdollisesti lähtisi kävelemään, sillä kyllä Jamie löytäisi seuraa muistakin. Hän nimittäin osasi hurmata ihmisiä ja pyörittää näitä pikkusormensa ympärille, saaden näin tahtomansa. Niinpä Jamie sitten siirtyi sohvalla niin lähelle Leahia, että heidän reitensä koskettivat toisiaan, vieden kasvonsa aivan muutaman metrin päähän toisen omista. Jamie katseli naista hetken tämän tummanruskeisiin silmiin, pyöräyttäen nopeasti toista alahuulessaan olevaa huulikorua. "Mutta eikö se niin ole, että naiset ovat yleensä hulluina kitaresteihin?" Jamie kysyi matalalla, jokseenkin elegantilla äänellä ja antoi katseensa vaellella naisen kasvoilla, pysähtyen taas tämän silmiin. Mies vei huulensa aivan muutaman sentin päähän Leahin omista. "Miten on sinun laitasi?" hän kuiskasi, vieden huuliaan yhä lähemmäs tuon omia, mutta vetäytyikin äkkiä pois ja nappasi pöydältä viinipullon. "Lisää viiniä?" hän kysyi ilkikurinen pilke silmäkulmassaan ja täytti naisen lasin tummanpunaisella nesteellä. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto La Joulu 26, 2009 5:18 am | |
| Leahin kasvoille levisi pieni virne. Leah ei ollut pahemmin pomonsa kärsivällisyyttä miettinyt, mitä nyt joskus ajatellut että kuinka pian tulisi ilmoitus potkuista. "Taitaa se." Tuo hymähti hymyillen. Tosin, Leah kun tuppasi useinkin hommaamaan itselleen sijaisen, esimerkiksi tarjoamalla naapurilleen paria seteliä tai lupaamalla pari kaljaa joku ilta, niin sekin taisi vähän pitkittää potkuja. Miespuolisia oli ainakin helppo saada sijaisekseen, harmi että kuten tiedetty, miehet eivät osaa mitään. Eivät myöskään levykaupassa, missä on maailman helpoin homma.
Nainen arveli Jamien jo ottaneen nokkiinsa tämän tokaisusta, mutta ehkä ei kuitenkaan. Ainakaan tuon naurahdus ei osoittanut mitään siihen suuntaan. Leah ei kuitenkaan vaivaantunut korjaamaan asian oikeaa laitaa, eiköhän Jamie sen jo tajunnut. Eihän Leah tietenkään tahallaan tuota alkaisi dissata tuon iästä, vaikka se voisikin olla juuri Leahin tapaista. Tai no, voisi olla jos häntä vähääkään kiinnostaisi toisen ikä. Toki hänelläkin rajansa oli, ei Leah alaikäisiin halunnut sekaantua.
Leahin katse vaelsi miehen kasvoilla, kun tuo yhtäkkiä siirtyikin aivan kiinni naiseen. Leahin vatsassa muljahti lähinnä hyvällä tavalla tuntiessaan miehen reiden omaa reittään vasten. Hän piti katseensa miehen silmissä, tapittaen tuota silmät innosta kiiluen. Vasta muutama sekunti myöhemmin miehen puhuttua, Leah tajusi tuon puhuneen jotain. Oliko seksikkäämpää ääntä kuultukaan aikoihin? Leah ei edes kerennyt kunnolla muistella, mitä mies oli sanonut, kun tuo toi jo kasvonsa lähemmäs. Leahin katse kiinnittyi tuon läheneviin huuliin ja hän yritti mutista jotain vastaukseksi, mutta naisen aivot tuntuivat tehneen lakon. Hän saattoi jo tuntea miehen huulet omillaan, tuntiessaan pienen tuulenvireen tuon kuiskatessa jotain. Mutta niin, silloin Jamie suoristautuikin kauemmas ja nappasi viinipullon pöydältä. Leahin ryhti ponnahti taas suoraksi, hän oli huomaamattaankin nojautunut eteenpäin. Jamie tiedusteli halusiko hän lisää viiniä, mutta ennen kuin Leah kerkesi edes vastata, hänen lasinsa olikin jo täynnä. Nainen istui pari sekuntia aivan hiljaa, ennen kuin hänen ajatuksensa taas alkoivat juosta ja ovela virne levisi tuon kasvoille. "Minun laitani.." Tuo mutisi hiljaa, mietteliäästi. Hän joi pari kulausta viinistään, siirtäen sitten katseensa taas mieheen. Hän vilkaisi väliä, joka heidän välilleen oli syntynyt miehen siirtyessä taas kauemmas. Leah siirsi lasinsa sohvapöydälle ja tapitti sitten miestä herttaisesti hymyillen. Hän kiri sen välin umpeen, siirtyen taasen aivan kiinni mieheen. "Haluatko kenties kuulla minun laitani?" Tuo kysyi edelleen hymyillen, kohottaen aavistuksen kulmiaan.
// Ääää sori tää lyhyys + tästä tuli vähän tönkkö & monimutkane, yritän vähentää kännissä kirjottamista D: // |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto Ma Joulu 28, 2009 4:23 am | |
| (( Sori pieni kesto~ ))
Jamie naurahti heleästi. Miksi hän jotenkin epäili, että tuon pomolla tuskin riittäisi kärsivällisyyttä pitämään naista työpaikassa enää kauaa? Vaikkei hän tietenkään voinut ihan tarkalleen tietää, mutta hän oli saanut sellaisen käsityksen, ettei Leah viettänyt liikaa aikaa työpaikallaan. No, ei se ollut Jamien murhe, eikä hän todellakaan enää aikonut spekuloida sitä mitenkään. Pääasia oli se, että hänellä meni työpaikallaan kaikki hyvin ja rahaa tuli. Hänen puolestaan Leah saisi vaikka asua työttömänä roskiksessa, sillä tuskinpa hän tuon elämään tämän illan jälkeen kuuluisi. Ei ainakaan luultavasti, sillä eihän tulevaisuudesta tai naisista ikinä tiennyt. Ties vaikka tuo päättäisikin, että heillä olisi tämän kerran jälkeen jonkinmoinen suhde ja roikkuisi Jamiessa kiinni. Sitä mies ei todellakaan sulattaisi ja tekisi ihan mitä tahansa, saadakseen tuon lähtemään pois kimpustaan. Vaikkapa sitten loukkaamalla, sillä Jamie oli todellakin teki ihan mitä vain sen eteen, että sai elää omaa elämäänsä ihan rauhassa. Todella julmaa, mutta sellainen Jamie oli.
Mies asetti tyytyväisenä hymyillen viinipullon takaisin pöydälle ja vilkuili aina vähän väliä naisen kasvoja. Tämä näytti yllättyneen hivenen hänen äskeisestä tempustaan, muttei tuo yllättyneisyys kauhean kauaa säilynyt tuon kasvoilla. Se oli sinänsä harmi, mutta kuulessaan tuon tokaisun, Jamien suupielille karkasi jälleen se tavallinen ilkikurinen hymy. Eli Leah oli tarttunut syöttiin ja oli mukana tässä hommassa yhtä paljon, kuin Jamie itsekin? Vastauksen tuohon kysymykseensä mies sai siitä, kun nainen äkkiä liukui häneen kiinni ja esitti taasen oman kysymyksensä. Jamie antoi katseensa seilata jälleen tuon kasvoilla ja kohotti tuolle vihjailevasti kulmiaan. "Mielelläni", mies vastasi ja siirsi katseensa tiukasti toisen silmiin.
Jamie ei vain yksinkertaisesti jaksanut enää odottaa, vaan hän painoi hellästi huulensa vasten naisen omia ja henkäisi pienesti. Siitä olikin aikaa, kun mies oli viimeksi suudellut jotakuta ja vieläpä melkein selvinpäin. Yleensä hän hyppeli ties keiden sänkyihin sen kummempaa ajattelematta ja seuraavana aamuna ihmetteli, että kuka helvetti hänen vieressään makaava ihminen oli. Nyt hän kuitenkin oli lähes selvinpäin (mikäli pientä hiprakkaa ei laskettu) ja luultavasti muistaisi tästä illasta jotain huomenna.
(( Ja tästäkin tuli äärimmäisen lyhyt, pahoittelen. )) | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto Ma Joulu 28, 2009 5:02 am | |
| Leah ei itseasiassa ollut aikonutkaan selittää omaa laitaansa, muttei siihen tilaisuuttakaan tullut. Pieni hymy kävi Leahin huulilla, kun tämä tunsi Jamien huulet omillaan ja pienen henkäyksen huuliaan vasten. Naisen huulet tunnustelivat varovaisesti toisen huulia, ilman mitään kiirettä mutta samaan aikaan hyvinkin innokkaasti. Vastahakoisesti nainen veti kasvonsa pari senttiä taaemmas ja kohdisti katseensa tuon silmiin, vilauttaen pienen, ilkikurisen hymyn. "Ei, et sä saakkaan kuulla mitään." Tuo hymähti hiljaa ja kohotti kämmenensä, koskettaen varovaisesti toisen kasvoja viileillä sormillaan, ennen kuin painoi huulensa taas tuon huulia vasten. Jamien huulet tuntuivat paljon paremmilta mitä Leah oli kuvitellut, vaikka olihan hän aika paljon tuotakin asiaa illan aikana miettinyt.
Uteliaasti naisen sormet tunnustelivat miestä, välillä hiplaten tuon niskaa ja välillä hypistellen ohimennen hiuksia. Miehen vartalo tuntui lämpimältä Leahin kylmäveristen sormien ohella. Leahista tuntui melko selväjärkiseltä, vaikkei hän todellakaan ihan selvin päin ollut. Hänen sisällään tulvi liikaenergisyyttä ja sormia kihelmöi niiden koskettaessa Jamieta. Olihan Leahin viinapääkin jo vähän kokeneempi, hyvällä tuurilla hän muistaisi aamulla edes suurimman osan tästä illasta. Tai riippuu vähän miten sen ottaa, huonoa vaiko hyvää tuuria. Leah tosin vihasi muistamattomuutta, tiedottomuutta omista tekemisistään joten kai se muistaminen hyväksi tuuriksi laskettaisiin.
Leahin uteliaat huulet laskeutuivat alemmas, koskettaen kevyesti miehen kaulaa. Hän veti syvään henkeä, lähinnä vain haistellakseen Jamien tuoksua. "Ne kitaristit.." Nainen henkäisi pienesti kohottaen katseensa ylemmäs, vilkaisten miehen silmiä. Leah virnisti herttaisesti ja sipaisi kevyesti miehen huulia. "En tunne muita kitaristeja, mutta juuri nyt taidan.." Nainen mutisi epäselvästi huulet hipoen tuon leukapieliä. Leah saattoi kuulla sydämensä sykkeen selvästi korvissaan, onneksi se ainakin vielä toimi melko moitteettomasti. "..olla melko hulluna suhun." Leah päätti lauseensa nopeana henkäyksenä tuon korvan vieressä. Jälleen naisen katse lennähti miehen silmiin ja pieni, ovela hymy kävi tämän kasvoilla.
// Eihän niissä lyhyissäkään roolauksissa toisaalta pahemmi mitää vikaa oo :''d // |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto Ma Joulu 28, 2009 9:34 pm | |
| Jamie hymisi hivenen toisen huulia vasten ja antoi kätensä kaivautua naisen sekaisiin hiuksiin, pyöritellen niitä hivenen sormissaan. Hänen täytyi myöntää, että Leah oli kyllä melko hyvä suutelija - paljon parempi, mitä Jamie oli osannut odottaa. Yleensä nämä yhden illan jutut eivät olleet mistään kotoisin, kun porukka oli liian kännissä ja koko homma meni pelkästään säätämiseksi. No, olihan Leahkin humalassa jonkin verran, mutta tämä oli silti ihan täysin eri juttu. Tämä sentään osasi hallita itseään jotenkin ja oli muutenkin ihan suhteellisen mukava, jota Jamie ei tietenkään ikinä ääneen myöntäisi. Pieni pettymyksen inahdus karkasti Jamien huulilta, kun toinen vetäytyi muutaman sentin kauemmas. Hän kuitenkin hymähti, kuulessaan toisen seuraavan lauseen ja painautui naiseen enemmän. "No älä huolehdi. Kyllä minä sen tiedon sinusta vielä kiskon", mies naurahti ja tunsi jälleen Leahin huulet omillaan, vastaten suudelmaan innokkaasti. Jamieta ei oikeastaan voinut vähempää kiinnostaa, että mitä mieltä Leah oli kitaristeista, sillä tuskinpa se kauheasti hänen asemaansa toisen silmissä muuttaisi. Oli totta, että jotkut naiset olivat jopa niin hulluina kitaristeihin, että lähtivät iskemään jotakuta vain sen takia. Tämän ulkonäöllä tai luonteenpiirteillä ei ollut kauheasti väliä, kunhan vain soitti kitaraa. Tätä Jamie ei todellakaan ymmärtänyt, sillä eiväthän nämä naiset pelehtineet miehen kitaran tai soittotaidon kanssa. No, Jamie ei varmaankaan ikinä tulisi ymmärtämään näitä naisten pakonomaisia mielenkiinnonkohteita, mutta ehkä oli parempi niin. Näistä jutuistahan katoaisi kaikki jännitys ja haaste, eikä se enää olisi kivaa.
Jamie värähti hivenen tuntiessaan toisen jokseenkin kylmät sormet niskassaan ja se sai miehen ihon menemään kananlihalle. Joko se johtui pelkästään kylmistä sormista tai sitten siinä oli jotain muuta, ei Jamie voinut tarkalleen tietää. Hänen oma kätensä vaelsi levottomana Leahin kropalla, pysähtyen lopullisesti tämän lantiolle ja aavistuksen paidan alle. "Minä arvasin", Jamie vastasi naurahtaen naisen lauseeseen siitä, että tämä oli melko hulluna häneen. Miehestä se ei ollut kovinkaan yllättävää, mutta toki se melko nautinnollista oli. Tottakai oli kiva tietää, että Leah hänelle lämpeni ja he voisivat mennä tässä eteenpäin. Sen ajatuksen johdattelemana, Jamie painoi uudestaan huulensa vasten toisen omia ja tällä kertaa hivenen kiihkeämmin, alkaen samalla kaataa tuota alleen sohvalle. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto Ti Joulu 29, 2009 12:00 am | |
| Pieni hymähdys kuului naisen huulien välistä miehen sanojen myötä, ennen kuin tuo taas painoi huulensa miehen huulille. Ei, eihän Leahilla ollut aikomustakaan huolehtia tänä iltana mistään muusta, kuin siitä, että varmasti sai haluamansa. No, jos nyt tilannetta mietitään, niin.. Ainakin kaikki näytti vahvasti menevän siihen suuntaan mihin Leah halusikin ja hyvä niin.
Pieni virne kävi Leahin kasvoilla Jamien sanoessa arvanneensa sen. "Ilmeisesti näkyy ihan päällepäinkin." Leah hymähti toistaen lähes sanasta sanaan Jamien aiemmin lausuman lauseen. Jamien tämänkertainen kiihkeämpi suudelma lähinnä innosti Leahia entisestään ja tuo vastasi suudelmaan vähintäänkin yhtä kiihkeästi kuin Jamie. Tuon kädet kiertyivät miehen ympärille Leahin tuntiessa miehen vartalon omaansa vasten. Miehen lämmin käsi lantiolla puoliksi paljasta ihoa koskettaen tuntui enemmän kuin hyvältä. Kohta nainen tunsi myös pehmeän sohvan selkäänsä vasten, irroittamatta kuitenkaan hetkeksikään otettaan miehen vartalosta. Naisella tuntui olevan pakkomielle miesten vartaloihin, oli ne sitten pienikokoisia ruipelovartaloita tai suuria, lihaksikkaita ja jykeviä vartaloita. Vaikka toki Leahkin jotain vaati, hän ei halunnut toisen vartalon olevan omaansa ruipelompi. Tosin, ei nainen tähänkään päivään mennessä ole nähnytkään kuin ehkä yhden, pari miehen vartaloa joka olisi hänen pikkuruista ruumistaan pienempi. Nekin vaatteiden peitossa, ohimennen kaupassa. Joka tapauksessa, se tuntui jännältä tuntea omaa vartaloansa vasten toisen vartalo.
Leahin kädet hyväilivät miehen ylävartaloa, tunnustellen kankaan läpi tuon melko hoikkaa, mutta silti miehekästä vartaloa. Hänen huulensa tuntuivat kiinnittyneen miehen huulille, eikä Leah yrittänytkään estää suudelmiansa muuttumasta koko ajan vaativammiksi ja vaativammiksi. Nainen havainnollisti joten kuten sohvan leveyden, vaikkei tosin kamalasti siihen huomiota kiinnittänytkään. Ihan sama hänelle, kunhan hän tai toinen ei tipahtaisi mihinkään. |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto Ti Joulu 29, 2009 8:37 pm | |
| Jamie naureskeli mielessään, kun tästä kaikesta olikin tullut suhteellisen helppoa. Mies oli nimittäin aluksi luullut, että Leah ei lämpenisi sitten millään ja hän saisi vain jäädä nuolemaan näppejään. Ehei, siihen Jamie ei todellakaan olisi suostunut ja sen hän olisi myös tehnyt selväksi naiselle. Oli niitä torjumisia aiemminkin tapahtunut, mutta silti jollain keinolla Jamie oli saanut ne lämpeämään. Hän ei edes itse tiennyt tarkalleen, miten sen teki, mutta parempi niin. Hänhän ei todellakaan alentuisi vonkaamaan, sillä se olisi liian nöyryyttävää. Kyllä jos jaksoi vain yrittää ilman, että kuulosti epätoivoiselta, odotus lopulta palkittiin.
Jamie hymähti hivenen toisen toteamukselle, sillä hänhän oli aiemmin sanonut ihan samalla tavalla. Kylläpä he sitten osasivat olla ennalta-arvattavia ihmisiä, vaikka mies oli pitänyt itseään juuri sellaisen vastakohtana. Jamie suuteli tuota uudestaan ja antoi kätensä liukua aavistuksen ylemmäs tuon paidan alla. Miehen käsi oli onneksi lämmin, sillä kylmä käsi paljasta ihoa vasten tuntui jokseenkin epämielyttävälle, vaikka tuskin nainen sitä edes huomaisi. Tämä kun näytti muutenkin käyvän niin kuumana, että tuskin tajuaisikaan sellaista sivuseikkaa. Jamie tunsi toisen käsien kietoutuvan vartalonsa ympärille ja se sai miehen hymyilemään pienesti suudelman lomassa. Mies ei ehkä omistanut maailman parhainta kroppaa, sillä hän oli ruumiinrakenteeltaan melko hoikka, eikä lihaksiakaan ollut liikaa. Se ei Jamieta kauheasti häirinnyt, sillä hän luotti visusti omaan karismaansa, jotta pystyi kiinnittää toisen osapuolen huomion johonkin muualle kuin kroppaansa. Tietenkin masennuskauden yllättäessä, Jamie inhosi kaikkea itsessään ja saattoi alkaa treenata ihan kamalasti sekä paastota. Jotenkin hänen mieleensä mahtui aina ajatus siitä, että hän oli liian lihava ja tarvitsi enemmän lihaksia. Näin myöhemmin ajateltuna, oliko siinä yhtään mitään järkeä?
Jamie kuitenkin päätti iskeä aivot pois päältä ja lakata ajattelemasta. Oli vain parempi antautua vaistojen vietäväksi ja niin hän myös tekikin. Miehen huulet etsiytyivät naisen kaulalle ja alkoivat jättää siihen omia merkkejään. Jamie oli myös tajunnut, että sohva oli suhteellisen kapea ja jos meno menisi yhtään kiivaammaksi, jompikumpi heistä varmaan löytyisi pian lattialta. No, olisihan heillä täydessä käytössä tuo Jamien parisänky, mutta sinne siirtyminen olikin sitten ihan toinen juttu. Lopulta mies nousi ylös sohvalta ja veti Leahin siinä samalla ylös, kuitenkaan irroittamatta huuliaan hetkeksikään tuon kaulasta. Hitaasti hän lähti johdattelemaan heitä kohti valkoisilla lakanoilla varustettua sänkyä ja kaatoi naisen siihen alleen. "Näin on parempi", Jamie hymähti pienesti, vei kätensä naisen paidanhelmalle ja alkoi vetää vaatekappaletta pois tuon yltä. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto To Joulu 31, 2009 7:40 am | |
| // Sori pieni kesto, tajuat varmaa koiran omistajana kuinka koiran hyvinvointi vaikuttaa omaanki keskittymiskykyy :x //
Leahin huulien välistä kuului pieni, tyytyväinen huokaisu kun hän tunsi Jamien huulet kaulallaan. Huomenna siinä olisi varmasti komeat jäljet, mutta paljoakos se tällä hetkellä Leahia kiinnosti. Nainen tajusi jotenkin, että ei tuntenut enää selkänsä alla sohvaa ja arvasikin jopa Jamien aikeet. Hän ei hahmottanut, missä parisänky sijaitsi, mutta ei se mitään, luottihan hän siihen että Jamie hänet johdattaisi oikeaan paikkaan. Kyllä neito tosin mielentilastaan ja huulista kaulallaan huolimatta tajusi liikuttaa jalkojaan eteenpäin. Eikä aikaakaan kun hän tunsi taas sängyn allaan ja Jamien vartalon päällään. "Näin on", Leah vastasi hiljaa, pieni virne huulillaan. Tajuttuaan Jamien aikeet, nainen kohotti yläruumiinsa pari senttiä sängystä irti, jotta paidan saisi helpommin pois.
Kun Leahin paita oli jossain muualla kuin hänen yllään, Leahin kädet siirtyivät taas miehen keholle. Nainen tunsi lämpimän adrenaliinin syöksyvän kehonsa joka kolkkaan. Vähän kuin huvipuiston jännimässä laitteessa, mutta paljon, paljon positiivisemmassa muodossa. Leahin huulet siirtyivät pieniä suukkoja antaen miehen leukapielistä tuon huulille, suudellen tuota hyvinkin intohimoisesti. Jos leah tarkalleen mietti, hänellä oli huomenna työpäivä. Ei sillä, ettäkö häntä kiinnostaisi, mutta ehkä henkisesti kannattaisi varautua siihen, että ilmeisesti aamulla nahkatakin taskussa oleva kännykkä soisi hyvinkin kiukkuisesti. Työt oli melko jännä juttu. Jos ne kiinnosti ja siellä kävi ahkerasti vain latelemassa CD-levyjä hyllyyn, sai tukun rahaa käteensä. Pieni nippu rahaahan se oli, mutta rahaa silti. Jos taas ei kiinnostanut niin.. Lähinnä kai kannatti nostaa kytkintä ja etsiä uusi paikka, tai sitten vaihtaa halvempaan asuntoon ja jatkaa normaalia isänsä siivellä elämistä.
Leah ei kuitenkaan aikonut enää uhrata ajatustakaan työpaikalleen, jos lopputili huomenna tulisi niin sittenpähän tulisi ja Leah olisi sen ylpeänä ottamassa vastaan. Ei välttämättä kamalan ylpeänä, mutta.. Rohkeasti ainakin. Nopeasti nainen kuitenkin taas karisti turhemmat aatteet mielestään, tai jos hän ei sitä itse olisi tehnyt niin kyllä ne ajatukset pian muutenkin olisi kaikonnut. Leahin mieli keskittyi taas täysillä mieheen, joka hänen päällään oli juuri nyt. Tuo tuskin enää perääntyisi, jos niin tekisi niin Leah ei vastaisi enää seurauksista. Tai oikeastaan hän varmaan ensin loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten ja vasta sitten tekisi selväksi, ettei suvainnut tuollaista. Tai oikeastaan prosenttimahdollisuudet miehen perääntymiseen olivat tällä hetkellä aika pienet. Leahilla perääntymisprosentteja ei ainakaan enää edes ollut. Ajatuksiensa myötä naisen huulilla kävi pieni hymy. Tuo siveli miehen selkää tuon paidan alla, jopa naisen sormet olivat jo lämminneet, ainakin vähän.
// sori se on.. tönkkö D: // |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto Ti Tammi 12, 2010 1:48 am | |
| (( Apua. Mähän olen oikein epäaktiiviseksi sitten heittäytynyt! Koneella olen kyllä ollut, mutta en sitten ole kuitenkaan käynyt vastailemassa, dääm! Okei, on ollut inspis vähän hakusissa nyt vähän aikaa, mutta nyt kaikki on taas hyvin! Pahoittelen kestoa! :P ))
Jamie hymyili hetken mielessään, kun sai viimein vedettyä mustan paidan pois Leahin ympäriltä ja sai onnitella itseään hyvästä arvauksestaan. Naisella todellakin oli sellainen kroppa, kuin mies oli aiemmin arvellutkin. Nimittäin joskus naiset tuppasivat peittelemään kroppaansa vaatteilla, joka on kylläkin joidenkin kohdalla ihan ymmärettävää (mikäli asiaa ajatteli hyvin ilkeästi). Mutta että sellaiset, joilla oli kroppaa, pitivät roikkuvia, pari kokoa liian isoja vaatteita? Tätä Jamie ei ymmärtänyt, vaikka ei se hänen asiansa ollutkaan. Hän ai vain käsittänyt ihmisiä, jotka peittelivät hyvää kroppaansa liian suurilla vaatteilla, vaikkei tarvetta olisi. No, se oli sitten luultavasti sitä huonoa itsetuntoa, joten ei ihmekään miksei Jamie ymmärtänyt. Hän nimittäin itse omisti vähän turhankin hyvän itsetunnon ja pukeutui tasan niihin vaatteisiin, jotka saivat hänen kroppaansa tulemaan esille.
Mies katseli hetken naisen kroppaa ja kohotti sitten katseensa hetken päästä takaisin tämän kasvoihin. Hän ei lainkaan ihmettelisi, mikäli Leahilla olisi miehiä jokaiselle viikonpäivälle. Olihan tuo hyvännäköinen ja suhteellisen mukavakin - ainakin Jamielle tai sitten kaikki oli pelkkää teeskentelyä. Vain seksin toivossa, sillä niinhän kaikki tekivät. Teeskentelivät jotain muuta, kuin oikeasti oli ja kaikki tämä vaiva vain sen takia, että saisi siltä toiselta osapuolelta jotain. Niin kuin tässä tapauksessa seksiä. Jamien oli kyllä pakko myöntää, että hän teki sitä samaa sillon tällöin (nykyään se on kuitenkin yleistynyt suunattomasti, jonka syytä mies ei tietenkään tiennyt), mutta ei se tuottanut hänelle mitään omantunnon tuskia. Mies vain halusi olla vahvoilla ja se vaati hivenen itsekyyttä. Hän ei todellakaan nähnyt yhtään mitään pahaa siinä, että käytti toisia hyväkseen, mikäli itse sillä saavutti jotakin. Tätä hän ei kuitenkaan aikonut naiselle kertoa, sillä tuskinpa tämäkään kauheasti ajatuksesta pitäisi. Oli sitten itse samanlainen tai ei. Ei niitä koskaan kiinnostanut kuulla, mikäli olivat vain yhden yön huveja.
Jamie tunsi toisen kädet paitansa alla ja hän suuteli tuota jälleen kiihkeästi. Tässä alkoi pikku hiljaa tulla kuuma, joten ehkä Jamienkin olisi parempi vähentää vaatetusta. Niinpä mies kohottautui polvilleen naisen jalkojen väliin, veti nopeasti mustan hihattoman t-paidan yltään ja laskeutui suutelemaan naista muutaman kerran suulle. Hänen kätensä vaelteli levottomasti tuon kropalla, pysähtyen lopullisesti tämän farkkujen napeille. Hänen sormensa avasivat vikkelästi napin sekä vetoketjun ja hän työnsi käden aavistuksen verran housujen sisään. | |
| | | Sponsored content
| Aihe: Vs: Jamie Mealerin asunto | |
| |
| | | | Jamie Mealerin asunto | |
|
Similar topics | |
|
| Oikeudet tällä foorumilla: | Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
| |
| |
| |
|