Beniaminin asunto - k18 mazkua

--
Suuren kerrostalo asunnon ylin kerros, josta osoittavat ikkunat etelään päin. Hyvä asunto yksityisten bileiden pitämiseen ja nähtävän näköiset maisemat.
Amin asunto
suuntaa antava kuva
--

// Elli tän, jatkuu luxurysta >3 //

Beniamin Mihai Gherea

Ami ei ainakaan liikaa puhunut automatkalla asunnolleen. Hän vain nyökäytti päätään Alician puheille reissusta kiinalaiseen ravintolaan, jota tuskin tulisi. Juu, paremminkin lyhyt kävelymatka Beniaminin koti ovelle. Mies antoi musiikin hoitaa hiljaisuuden täytön, sillä se kelpasi aina, eikä vaikuttanut epäilyttävältä. Välillä valoihin pysähtyessään Ami katsahti Aliciaa samalla naputellessaan rattia, kuin saadakseen vähän vauhtia matkaan ja valojen vaihtumiseen.
"Ei enää pitkään", hän sanoi, kun siistin ulkokuoren omaava kerrostalo tuli näkyviin, vaikka ympärillä oli muita lähes samanlaisia. Mies ei silti ilmoittanut, että se oli juuri se kyseinen kerrostalo, vieläpä sen ylin kerros... Isoilla ikkunoilla ja hienoilla näkymillä.
Lopulta auto hidastui talon lähellä ja autossa olevasta pienestä kaukosäätimestä sai avattua oven parkkihalliin. Tuskin enää tarvitsi kysyä minne oltiin menossa.. Ympäristö kyllä näytti paljon mukavaemmalta kuin Rashee Roadilla, mutta oliko se sitten hyvä juttu? Ei tiedä.

Auto suuntasi tietään alemmas ja lopulta siihen vakio parkkiinsa. Auto sammui ja Beniamin vetäisi avaimen itselleen.
"Nääin.", hän katsahti taas naiseen viittovasti, ettei kannattaisi jäädä autoon istumaan. Mies avasi oman puolen oven ja astahti ulos, painaen oven perässään kiinni. Hän kävi nappaamassa laukkunsa taka paksista ennenkuin kääntyi Alician puoleen. Saisi kyllä tulla kun oltiin tännekkin asti päässyt.
"Sitä nopeemmin päästään jatkamaan matkaa kun ollaan tää hoidettu nopee. Ja mä haluun näyttää sulle jotain..", hän kiersi naisen taakse työntäen tuota keveästi eteenpäin kädellään. Kuin yli-innostunut pikkulapsi, joka halusi näyttää jonkun hienon lelun tai jotain vastaavaa.
Toistaiseksi suunta oli vielä hissi. "Ainii.", Ami kääntyi painamaan avaimesta auton ovet lukkoon. Se saisi jäädä sinne.
"Kun aion jättää sut rauhaan tän reissun jälkeen niin.. Ei nyt oo iso juttu käydä viemässä pulloa jääkaappiin siinä välissä.", mies totesi painettuaan oikeaa kerroksen numeroa. Hetkeksi hän hiljeni hissin ruvetessa nousemaan ylöspäin. Tuntui aina vähän vatsanpohjassa, mutta nyt erityisesti, sillä Beniaminilla ei ollut täysin hajua siitä mitä hän oli tekemässä. Mies piti kassia olallaan ja tuijotti ruutua, joka näytti minkä kerroksen kohdalla oltiin.. Jännitys vain tiivistyi.

Hissin ovet avautuivat ja Ami piti taas kerran huolen siitä, että Alicia tulisi mukana.
"Sen ravintolan näkee ikkunastakin.", hän mutisi samalla kävellessään oikeaa ovea kohti. Lopulta Beniamin tökkäisi avaimen oikeaan lukkoon ja aukaisi koti-ovensa. Hän jäi silti pitämään ovea auki ja katse naisessa. Ei kukaan liikkuisi tästä muuten mihinkään. Ei nainen nyt ulkopuolelle voinut jäädä odottamaan.
"...Tarviin apua sen shampanja pullon jääkaappiin laittamisessa..", mies sanoi ilme pokkana, mutta pian hymy kohosi leveänä takaisin. Ei se pysynyt poissa.

"Ei enää pitkään"
Ami sanoikin pian ja Angelicia vain nyökkäisi. No hyvä.. Nainen kuunteli vain musiikkia ja katseli katuja sekä asuintaloja, jotka lipuivat myös näkyviin. Tämä oli kyllä selvästi erilaista seutua, kun missä Alicia asui. Hän katsoikin ihmisiä, jotka kävelivät kadulla. Hienoihin vaatteisiin pukeutunut nuori tyttö ulkoilutti pörröistä pientä koiraansa. Angelicia tuhahti hiljaisesti.. Jotenkin hän oli toivonut ettei näkisi täällä tuollaisia ihmisiä, vaikka tiesi tuollaisten asuvan täällä. Ärsytti vain naista. Ja sitäpaitsi, jos tyttö olisi kävellyt tuolla tavoin Rasheella.. Tuo olisi ryöstetty, hakattu, raiskattu ja pahimmassa tapauksessa henki pois. Miten yhdessä kaupungissa olikaan niin erilaista elämään.
Angelicia havahtui ajatuksistaan, kun Ami alkoi vihdoin jarrutella. Taidettiin pian olla perillä niin kuin mies olikin sanonut. Alicia katsoi hiljaisena ja viileä ilmeisenä, kun Ami avasi kaukosäätimestä tien parkkihalliin. Hienostelua, Alicia ajatteli, vaikka piti vain tuosta. Hän ei voinut pelkästään vihata tällaista ympäristöä, vaikka miten hän olisi halunnutkaan. Kyllähän hänkin nautti ylellisyyksistä ja itsekkin asui USA:ssa Christinan kanssa hyvällä alueella ja melko suuressa asunnossa. Ehkä liiankin iso kahdella naiselle, mutta molemmat nauttivat tilastaan. Matearilistin makua löytyi muutenkin. Mutta minkäs sille itselleen voi.. Angelicia kyllä mietti millainen asunto Amilla mahtoi olla. Tuollainen rehentelijä vielä.. No, Alicia ei saisi tietää. Tuo heittäisi kassinsa sisälle ja sitten he menisivät ravintolaan. Liika ajattelu oli turhaa.

Pian Ami parkkeerasi auton ja sammutti vielä sen perään. Angelicia vain istui rennosti penkissä ja katsahti miestä. Toivottavasti tuolla ei kestäisi kauan, nainen vain ajatteli.
"Nääin."
Ami vain sanoi ja samassa Angelicia huomasi tuon eleet. Mitä? Eikös Amin nyt vain pitänyt kipaista sisällä viemässä tuon laukku. Niin Angelicia oli ymmärtänyt ja katsoikin pakosti kysyvästi miestä. Ami ei kuitenkaan selitellyt eikä Angelicia ehtinyt kunnolla kysyäkkään, kun tuo jo nousi autosta ja haki kassinsa. Angelicia älähti ärtyneenä.. Voisi sitten selittääkkin. Angelicia ei viitsinyt jäädä vain istumaan. Hänelle tuli vain typerä olo ja Amilla tuntui nyt olevan jotain asiaa. Angelicia nousikin hiukan äreänä autosta ja sulki oven perässään tympääntynyt katse Amissa. Nainen halusi yhä selityksen tähän.
"Sitä nopeemmin päästään jatkamaan matkaa kun ollaan tää hoidettu nopee. Ja mä haluun näyttää sulle jotain.."
Ami vain sanoi kuin vihdoin ymmärtäen, että Angeliciahan ei liikkuisi ennen edes pientä selittelyä. No selitty tuli jo ja mies lähtikin työntämään Angeliciaa haluamaansa suuntaan. Nainen älähti ja tönäisi miehen kättä hiukan sivuun, mutta käveli sitten itse.
"Näyttää jotain? Et oo tosissas.. Tän on sit paras käydä nopee. Mä alan kyllästyä tähän temppuiluun."
Angelicia tiuski miehelle ja mulkaisi tuota. Nainen kuitenkin suostui.. Suurin syy miksi hän myöntyi oli se, että hänhän ei joutuisi enää tämän jälkeen kestämään Amia. Eli jos nyt sitten vähän annettiin periksi.. Angelicia huomasi kyllä ettei ihan hänen tapaistaan, mutta hän päätti olla takertumatta siihenkin faktaan. Ja nythän hän näkisi sen Amin asunnon. Mies todellisuudessa varmaan vain halusi esitellä sitä ja levennellä, kunnes Angelicia huutaisi, että halusi oikeasti syömään eikä ollut enää kiinnostunut asunnosta. Alicia pystyi kuvittelemaan sen jo.. No, hän katsoisi ettei tämä veisi liikaa aikaa. Nainen ajattelikin, että hallitsi tilanteen täysin.
"Ainii."
Angelicia tuhahti kysyvään sävyyn, mutta mies vain lukitsi auton. Pakosti Angelicia naurahti. Voisihan olla typerä ja jättää sen oven auki.. Noin hieno auto lähtisi aika nopeasti, jos vain varkaat vähän innostuisivat.
"Kun aion jättää sut rauhaan tän reissun jälkeen niin.. Ei nyt oo iso juttu käydä viemässä pulloa jääkaappiin siinä välissä."
"Joo joo voit lopettaa tekosyiden keksimisen. Nopeesti sit."
Angelicia sanoi napakkaan sävyyn ja katsoi miestä vielä mahdollisimman viileästi, että Ami todella huomasi ettei nainen vitsaillut. Oli kyllä helpottavaa kuulla, että mies puhui tosiaan naisen rauhaan jättämisestä. Juuri sitä Alicia oli halunnutkin.. No kaikkihan tuntui nyt järjestyvän. Ei mikään enää voinut mennä sen pahemmin pieleen. Angeliciahan hallitsi sen verran tilannetta. Tai ainakin ajatteli niin, vaikka häntä kuljetettiin nytkin kuin lammasta narussa.. Olisipa Alicia tiennyt.

Kaksikon ei täytynyt odottaa kauan, kun hissi jo saapuikin oikeaan kerrokseen. Angelicia oli vain hissimatkan aikana katsonut viileällä katseella vaihtuvia numeroita ja miettinyt miten nopeasti saisi heidät sinne ravintolaan. Ylimääräiset hidastelut eivät sopineet hänen suunnitelmiinsa juuri nyt.
Hissin ovet avautuivat ja Angelicia huokaisi, mutta astui kiltisti Amin perässä ulos hissistä. Mies tuntui vielä oikein katsovan, että nainen varmasti tuli mukana. Angelicia ei halunnut kuitenkaan tuon koskevan yhtään tarvittua enempää häntä. Ja osasihan hän itsekkin kävellä.. Ei hän tarvinnut kenenkään apua.
"Sen ravintolan näkee ikkunastakin."
Angelicia katsahti Amiin kulmat hiukan kurtussa. Oliko tuo yhä joku tekosyy vai vähän totuuttakin väliin? Miehen puheet olivat vain sitä rataa, että Angelicia ei tosiaan valitettavasti aina osannut milloin mies puhui totta, valehteli, rehenteli, käänteli sanojaan ja mitä milläkin kerralla.
Angelicia unohti pian Amin puhumiset, kun he näyttivät saapuneen oikean oven luo. Ami oli edempänä ja avasi oven tottuneen oloisesti. Tuo ei kuitenkaan mennyt suoraan sisään vaan astui sivummalle ja selvästi antoi tietä Angelicialle. Että piti oikein mennä ensin.. Alicia ei voinut mitään itselleen vaan epäilevä ilme häivähti kasvoilla, vaikkakin katosi yhtä nopeasti kun oli tullutkin. Miehelle ei kannattanut näyttää ylimääräistä.
"...Tarviin apua sen shampanja pullon jääkaappiin laittamisessa.."¨
Angelicia huokaisi turhautuneesti ja astahti lähemmäs Amia, joka sortui hymyilemään leveästi.
"Tieks tää menis paljon mukavammin jos lopettaisit vaihteeks sen paskan jauhamisen."
Angelicia sanoi viileästi ja tönäisi hiukan miestä rintakehään ennen kuin astelikin kiltisti sisään. Ami yritti vain viivytellä tätä kaikkea, mutta se ei sopinut tälle naiselle. Angelicia asteli eteisestä hiukan pidemmälle ja pakosti uteliaisuus voitti. Hän katsoi edemmän asuntoon ja hymähti pakosti hyväksyvään sävyyn. Ei tosiaan pahemman näköinen asunto.
"Aika iso asunto yhdelle miehelle. Mut niin.. pitäähän sun egon mahtua tänne."
Angelicia puhelu hiukan tyynemmällä äänellä, vaikka sanat olivat yhä vittuilevia. Alicia antoi itsensä ottaa pari askelta sisemmäs asuntoon ja hän tutkaili sitä katseellaan. Näkymätkin.. melkein voisi sanoa upeat. Ajatellen vielä sitä mitä Alicia oli odottanut. No ei ihan tätä ainakaan, vaikka mies nyt tuollainen rikas tuntui olevankin ja asui vielä yellow avenuella.
Angelicia nosti kätensä puuskaan rinnalleen ja katseli vielä ympärilleen, kunnes tajusi herätä ajatuksistaan ja lopettaa asunnon arvostelemisen mielessään. Tai paremminkin kehumisen.
"Ei paha. Mut misä se sun ongelmainen 'shampanja pullo' on?"
Angelicia kysyikin sitten ja kohotti kulmiaan, hymyään pidätellen. Hän vielä korosti lauseessaan kahta tiettyä sanaa, joilla selvästi viestitti, että tekosyy ei vähimmissäkään määrin ollut mennyt läpi.
"Jos sit päästäis sinne ravintolaankin.. Mulla on jo kamala nälkä."
Angelicia sanoikin ja pakosti käveli suurien ikkunoiden luo ihailemaan näkyviä. Hänhän vain etsi sitä miehen puhumaa ravintolaa.. Ami varmaan senkin kanssa huijannut. Angelicia ei kysynytkään asiasta, vaikka teki mieli vaan hän käännähti mieheen päin.
"Kuinka kauan sä ajattelit viel pitää mua nälässä?"

Beniamin ei nyt kamalasti huomiotaan kiinnittänyt niihin Alician vittuileviin argumentteihin. Vain väläyttelemällä leveämpää hymyä sillointällöin, vaikka juuri se saattoi ärsyttää naista lisää.. Mies mielestään edistyi tässä odotettuakin paremmin ja voisi kyllä sanoa, että hän aika onnistuneesti veti Aliciaa omissa naruissaan. Ja pitäessään ovea auki piti vain odottaa ja toivoa, että nainen nielisi loputkin..
"Tieks tää menis paljon mukavammin jos lopettaisit vaihteeks sen paskan jauhamisen."
Beniaminin ei tarvinnut sanoa edes mitään vastaan, kun Alicia tyrkkäisikin miestä rintakehään mennessään samantien sisään asuntoon. Ami pyöräytti itsekseen silmiään. Jotenkin ristiriitaista, mutta nainen oli ainakin mennyt ilman sen suurempia kehotuksia. Mies astahti itsekkin eteiseen ja vetäisi oven perässään kiinni. Hän pysyi hetken paikallaan ja katsahti naista, joka ennätti jo hymähtää hyväksyvästi. Huoneiston kuntoa nyt ei tarvinnut pelätä.. Amin mielestä hänen, tai siis hänen äitinsä, omistama asunto oli varsinaisen tyylikäs. Mies hymähti perässä itsekkin ja pujahti eteisestä enemmän olohuoneen puolelle.
"Aika iso asunto yhdelle miehelle. Mut niin.. pitäähän sun egon mahtua tänne."
"Mun ego mahtuu tänne kuule just sopivasti.", Ami vastasi melkeinpä ylpeään sävyyn. Hän katsahti naista, joka uskalsi tulla enemmänkin sisään. Koko ajan parani.. Beniamin itse laski kassinsa baarijakkaralle. Mies avasi juuri sen vetoketjua, kun Alicia selvästi kyyläsi tulisiko sieltä kassista mitään sahmpanja pulloja. Naisen äänestä kuuli kyllä, että tuo oli epäilyt sitä alusta loppuun.. Ami kuitenkin suoristi vain selkäänsä ja hipoi kädellään vetoketjun toista päätä.
"Aattelin pistää sen ihan kohta.", tuo ei ainakaan mennyt enää läpi. Mies katsahti kassiaan ja mietti.. Ei noita tekosyitä oltaisi välttämättä edes tarvittu. Hän kyllä muisti silloin Loverestakin, että Alicialle onnistui suoraan sanomiset ja tekemiset.

"Jos sit päästäis sinne ravintolaankin.. Mulla on jo kamala nälkä."
Beniamin kun ei näyttänyt edistyvän sen asian kanssa. Hän vain seisoi paikallaan, kunnes nosti laukkunsa ja käväisi viskaamassa sen makuuhuoneen ovensuuhun. Hän asteli suoraan naisen luo ja vilkaisi itsekkin ikkunasta ammottavaa näkyä. Hämärtyvässä illassa alkoi näyttämäänkin joltain, mutta yöllä varsinkin oli näyttävä.
"Kuinka kauan sä ajattelit viel pitää mua nälässä?"
Ami havahtui. Ei hän voinut näin vain seistä tässä. "Pitkään.. Se ravintola on tuolla. No eei. En mä tiedä yhtään missä se on.", mies sanoikin suoraan. Niin mikä ravintola missä? Beniamin tiesi ehkä jossain olevan kiinalaisen ravintolan, mutta se ei todellakaan ollut kävelymatkan päässä.
"Kokeilin ja kokeilen, et osaatko sä pitää enää hauskaa..", Ami naurahti olkaansa kohauttaen. Ehkei olisi pitänyt tehdä niin, mutta ei sitä nyt enää voinut peruuttaa.
"..Koska kyllä meillä oli hauskaa sillon kun me nähtiin ekaa kertaa, mut sit sä vaan yhtäkkii rupesit ihme.. jotenkin torjuvaks.", Beniamin nojautui ehkä aavistuksen lähemmäskin, vaikka ihan hyvin ja hyvästä syystä olisi voinut saada nyrkin tai avokämmenen kasvoihinsa.. Haloo sillä on mies, ääni huusi varmaan puoli sekuntia Amin päässä. Kyllä Beniamin oli varautunut nopeaan käden nostoon, joka voisi estää sen iskun.
"Sitäpaitsi.. Voi kiinalaista ruokaa tännekkin tilata.", Beniamin oli edelleen tarjoutunut maksamaan, mutta tällä hetkellä miestä vain näytti kiinnostavan heidän välinen etäisyys, joka sai taas miehen osalta tiivistyä aavistuksen.

"Aattelin pistää sen ihan kohta."
Angelicia vain tuhahti ja katsahti Amiin katseella, joka kertoi jo ilman sanoja etteivät miehen selitykset menneet vieläkään naiselta läpi. Tyhjiä turhia sanoja.. Osasi Angelicia nyt sen verran katsoa miehen lävitse. Ja johonkin pisteeseen asti nuo sanat olisivat vain naurattaneet, mutta eivät enää. Saivat Amista vain epätoivoisen oloisen. Olisi siis vain kannattanut lopettaa.. Mutta missä kohtaa Ami olisi niin tehnyt?

Angelicia sen kuin yritti saada Amin ymmärtämään, että nainen oli täysin valmis lähtemään sinne ravintolaan. Vatsa jo lähes karjui ruokaa ja Alicia alkoi pitkästyä. Varsinkin, kun Ami ei vastannut mitään. Tuo näytti vain harkitsevan hetken jotain, kunnes kävi heittämässä laukun jonkun huoneen ovensuuhun, jonka Alicia arveli makuuhuoneeksi. Nainen vain vei kätensä lanteilleen ja katsoi miestä odottavasti. Milloinkohan tuo heräisi pieniltä torkuiltaan ja palaisi tähän hetkeen.. Ami kyllä käveli Angelician luo ja nainen katsoikin suoraan tuota silmiin. Huomautus taas nälästä... Jälleen kerran. Vasta siinä kohtaa Ami tuntui heräävään kuin tuota olisi tökkäisty terävällä tikulla käsivarteen. Alicia naurahtikin ja katsoi Amia odottavasti. Pitikö tässä ottaa torkut ennen kuin mies vastaisi?
"Pitkään.. Se ravintola on tuolla. No eei. En mä tiedä yhtään missä se on."
Angelicia raotti hiukan suutaan ja vilkaisi ihmeissään ikkunan suuntaan. Jep, Ami taisi olla tosissaan. Alicia hengähti pakosti yllättyneeseen sävyyn. Oliko Ami oikeasti vain huijannut häntä? No, tietenkin. Nyt kuvio näytti täysin selkeältä. Angelicia puristikin samantien huulensa tiukasti toisiaan vasten. Kuinka tyhmä hän olikaan ollut.. Olisi pitänyt arvata. Ei arvata vaan tietää.
"Kokeilin ja kokeilen, et osaatko sä pitää enää hauskaa.."
"Mä voin sanoa et mun kanssa ei kannata kokeilla yhtikäs mitään. Sitä viel huomaa et saanu ajettuu ittensä isoihin ongelmiin."
Angelicia sanoi hiljaisella uhmakkaalla äänellä. Nainen katsoikin aina vain äreämmin Amia ja kädet painoivat lujasti naisen lantiota vasten. Hän suuttui taas myös itselleen.. Ja taas Amin lähellä. Mies sai hänet vain tekemään niin typeriä asioita ja sai Alician vihaamaan itseään aina vain enemmän. Kirottu mies.
"..Koska kyllä meillä oli hauskaa sillon kun me nähtiin ekaa kertaa, mut sit sä vaan yhtäkkii rupesit ihme.. jotenkin torjuvaks."
Angelicia nielaisi pakosti hankalasti. Hän muisti kyllä ensimmäisen kerran.. Viattoman pienen leikkimisen. Leikkimisestä oli kyllä tullut jotain muutakin. Päällimmäisenä: paljon ongelmia. Tai ylipäätään yksi iso ongelma, joka seisoi juuri nyt Alician edessä. Niin itsevarmana.. ja sanoi kaiken suoraan rehellisesti. Aikaisemmin Angelicia oli halunnut sitä, mutta nyt hän ei olisi halunnutkaan. Koko tilanne tuntui taas lipsuvan käsistä.
"Sä tiedät varsin hyvin miks olin torjuva.. Ja oli ylipäätään virhe olla muuta. Sä et tajua, sä olit mulle lelu. Et muuta. Vain hauskanpitoväline."
Angelicia sähisikin vihaisena sanat suustaan. No nyt tuli kaikki suoraan. Jos tuo edes kolauttaisi Amin itsetuntoa ja saisi miehen luovuttamaan.
"Sitäpaitsi.. Voi kiinalaista ruokaa tännekkin tilata."
Ami vain sanoi ja lyhensi taas kaksikon välillä olevaa väliä. Angelicia automaattisesti astahti pienen askeleen taaemmas ja katsoi tiukkana Amia.
"Sä olet mulle lelu, usko nyt se jo. Yks typerä lelu jota käytetään hetken ja heitetään pois. Mä en välitä susta tippaakaan."
Angelicia heittikin vihaisena kaiken suoraan päin miehen naamaa ja ehkä vähän vielä korostettunakin. Saisi nähdä kuinka pahasti Alicia saisi loukattua Amia. Tämänhän oli PAKKO loukata miestä. Parhaimmassa tapauksessa tuo heittäisi Angelician suoraan ulos asunnosta. Se vaikutti Alician mielestä nyt helpoimmalta ratkaisulta. Joku muu teki vaikean työn hänen puolestaan.

"Mä en ymmärrä mitä sä haluat musta. Ja mä voin sanoa, mulle riitti."
Angelicia murahti ja mulkaisi vielä Amia, juuri kun alkoi kääntymään. Kuitenkin naisen ilme muuttui ja hän hymyili vahingoniloisesti.
"Ai nii unohdin.. Mä näytän sulle mikä on mun mielestä hauskaa."
Nainen kuiskaisi uhmakkaasti ja hymy vääntyikin vihaiseksi irveeksi. Sanat olivat kuitenkin virhe. Angelicia ei usein varoitellut paljon ennen lyöntejä ja hän ei tiennyt Amin olevan muutenkin valmis. Kuitenkin sanojen jälkeen Angelicia heilautti nopeasti ja voimakkaasti kättään. Sen oli tarkoitus osua Amin kasvoihin, mutta Alicia hengähti, kun luja käsi nappasi hänen kädestään kiinni. Ami oli napannut hänen kädestään kiinni. Angelicia puri hampaitaan yhteen ja ärähti vihaisesti.
"Irti musta!"
Angelicia sähähti vihaisesti ja koetti repiä kättään vapaaksi, mutta turhaan. Tempoamisen lomassa nainen nostikin toisen käden ja latasi siihen vielä enemmän voimaa. Nyt hän aikoi vielä lyödä nyrkillä eikä avokämmenellä niin kuin äsken. Alicia irvisti ja heilautti nyrkkiä, mutta Ami teki sen taas.. Mies nappasi Angelician toisestakin kädestä kiinni ja sai Angelician kiljaisemaan raivosta samalla, kun tuo koetti saada Amin otteen irti.
"Irrota! Nyt heti! Mä haluan mun kädet vapaaks!"
Angelicia kiljui ja riuhtoi vain enemmän, mutta irvistäen totesi, että tuotti ainoastaan kipua itselleen. Amin kädet olivat raudanlujat ja mies piti helposti niistä kiinni. Tietenkin tuolla oli enemmän lihasvoimaa kuin Alicialla.. Nainen ymmärsi sen itsekkin ja ärähti raivoissaan. Miksi hänen piti olla aina alakynnessä tällaisissa tilanteissa!
Angelicia repi vielä hetken, kunnes ärähtäen laski käsiään. Käsiä jomotti jo aivan liikaa.. Nainen puri hampaitaan yhä vihaisesti yhteen ja mulkoili Amia.
"Päästä.. mut.. menemään. Sä rikot jo niin monta sääntöä."
Angelicia kuiski vihaisesti. Säännöillä hän tarkoitti sääntöjä, joiden mukaan nainen meni lelujen kanssa. Useimmiten niitä oli helpompaa kuin yksinkertaista totella ja kaikki meni loistavasti. Miehet olivat niin yksinkertaisia. Paitsi tämä tapaus. Ami oli ensimmäinen lelu, jonka kanssa Angelicialla oli tullut näin paljon ongelmia. Ja Ami sen kuin jaksoi! Tuo tuntui taas vain nauttivan siitä kuinka sai Alician vihaiseksi. Niin kuin kylpylässäkin.. Tulinen nainen. Taisi nauttia. Angelicia sähähti vihaisesti koko ajatukselle, mutta pakotti itsensä jotenkuten kuriin. Hänhän ei halunnut aiheuttaa yhtään enempää iloa Amille. Nainen antoi käsiensä roikkua mahdollisimman rentona kylkien vierellä, mutta tuima katse oli miehen kasvoissa.

Angelician teki niin mieli repiä Amin kasvoja.. Repiä ne kappaleiksi, kynsiä haavoille ja.. Alicia ärähti ääneen. Että hän vihasi miehiä, jotka olivat liian hyvännäköisiä. Joskus niin hyvännäköisiä ettei naisen tehnyt mieli satuttaa noita niin paljon. No Chris oli komeampi kuin tämä lelu. Mutta Alician oli helpompi raapia Chrisin kasvoja.. Koska mies oli kokenut ennenkin muutaman kovemmankin iskun ja Alicia tunsi Chrisin. Eikä hän loppujen lopuksi tuonkaan kanssa tapellessa paljon raadellut miestä. Varsinkin, kun tuo oli vahvempi. Niin kuin Amikin. Ja tuolla oli vielä.. puhtaammat kasvot. Angelicia ei tajunnut miksi edes ajatteli noin ja jälleen hän suuttui itselleen.
"Mä vihaan sua.."
Angelicia murahtikin katse hiukan kulmien alta Amin silmissä. Oli helpompi purata vihaansa Amiin, vaikkakin haukkumalla. Ja ehkä Alicia tarkoitti sanojaan vähän myös itselleen...

Virhe tai ei, Alicia ei pitänyt siitä, että Ami oli raahannut naisen tänne melkeinpä turhaan. No kukapa ei siitä raivostuisi. Toisen ilme ainakin muuttui aavistuksen hämmentyneen näköiseksi. Beniamin vain koetti pitää ilmeensä pokkana, sillä ei tiennyt taaskaan oliko tämä hauska vitsi vai typerä vitsi. Ehkä enemmän hauska, koska Alicia vaikutti vähän siltä, että naista olisi vaikea huijata, mutta kappas.. Mitens nyt näin kävikään. Ensimmäiset sanatkaan eivät olleet kovin vakuuttavia. Ei Ami vielä missään ongelmissa ollut, toivottavasti, joten tyytyi vain nyökäyttämään päätään vähän turhankin myötäilevästi.

Mitä enemmän Beniamin avasi suutaan, sitä enemmän Angelicialla näytti palavan päreet loppuun. Silti mies ei ollut hiljaa, eihän hän olisi voinut vain osoittaa Alicialle ovea ja sanoa 'tää oli vaan vitsi, voit mennä'.
"Sä tiedät varsin hyvin miks olin torjuva.. Ja oli ylipäätään virhe olla muuta. Sä et tajua, sä olit mulle lelu. Et muuta. Vain hauskanpitoväline."
Beniamin oli kyllä huomannut sen tässä, varsinkin tämän päivän aikana. Oli Alicia ottanut suuren riskin kun oli hauskanpitovälineensä näin valinnut. Ami ei kyllä ollut jättänyt naikkota Loveressa rauhaan, mutta toinen oli tullut leikkiin mukaan ja siinä kohtaa Benaminilla napsahti vaihteet päässä. Tässä seuraukset.
"Sä olet mulle lelu, usko nyt se jo. Yks typerä lelu jota käytetään hetken ja heitetään pois. Mä en välitä susta tippaakaan."
Beniamin ei liikahtanut enää lähemmäs Aliciaa, vaikka nainen kaikkosi aavistuksen kauemmas. Mies piti haasteista, eikä tämä nainen todellakaan ollut helppo kaato. Ehkä jopa mahdoton? Ami koetti olla välittämättä Alician loukkaavista sanoista ja jatkaa siitä mihin oli jäänytkin. Eikö ruoka tarjous enää kelvannutkaan?

Alicia kääntyi jo sanottuaan saatuaan tarpeeksi. Ami ennätti jo miettiä äkkiä mikä pitäisi olla hänen siirtonsa ennekuin nainen ennättäisi kadota ovista. Tottakai hänellä oli muutamakin asia mielessä..
"Ai nii unohdin.. Mä näytän sulle mikä on mun mielestä hauskaa."
Beniamin melkeinpä automaattisesti avasi kämmenensä ja nainen huitaisikin omaa kättään kohti miehen kasvoja. Ami kuitenkin ennätti napattua Alician ranteesta kiinni ja kasvot jäivät ilman mustelmaa. Onneksi! Ei olisi tullut kilpailusta mitään jos puolet kasvoista olisi mustana. Piti sitä nyt edes jonkinverran itsesuojelu vaistoa olla.
"Ohi meni.", mies sanoi silti hymyilen ja piti tiukasti naisen ranteesta kiinni.
"Irti musta!"
Ja toinenkin käsi tuli nopeasti kohti. Beniamin läimäytti kämmenensä senkin käden ranteeseen saaden vielä napakamman otteen. Toisinsanottuna Alicia oli ansassa. Tämähän kävi nopeasti. Ami ei ollutkaan ihan heti päästämässä irti.. Vasta kun olisi varma, ettei nainen yrittäisi iskeä käsiään kohti uudelleen.
"Irrota! Nyt heti! Mä haluan mun kädet vapaaks!"
Beniaminillahan oli tässä loistava mahdollisuus käyttäytyä typerästi, mutta viitsisikö hän sekoittaa Alician pään lopullisesti? Todellakin, jos mieheltä kysyttiin, muttei ihan vielä. Ei hän nyt voinut tehdä mitään, kun nainen vain yritti riuhtoa itseään vapaaksi..
"En päästä.", Ami sanoi suoraan ja päättäväisellä äänensävyllä. Mies oli tyytyväinen, sillä Alicia oli tässä ennättänyt tutustua hänen luonteeseensa enemmän kuin kukaan aikaisempi. Ei Beniamin ollut saanut naista mukaansa pelkillä tavaroillaan.. Sen takia hän ei halunnut päästää toista vielä menemään, vaikka tiesikin Alician olleen jo varattu.

"Päästä.. mut.. menemään. Sä rikot jo niin monta sääntöä."
Mitä sääntöjä? Ami koskaan mistään säännöistä kuullutkaan. Ei, ei hän irroittanut. Mies oli päättänyt pitää kiinni niin pitkään kuin olisi saanut edes erään hetkessä muodostaman suunnitelmansa toteutettua. Seistäisiin tässä vaikka koko loppu ilta! Beniamin tiesi hermostuvansa aavistuksen, sillä Alicia oli sitkeä.. Mies ei edes vastannut painaessa huuliaan niin tiiviisti yhteen, totinen ilme kasvoillaan. Nopeasti ooli hymy hävinnyt.
Vähitellen alkoi se riuhtominen loppua. Tajusipa Aliciakin missä mentiin.. Ami ei silti päästänyt irti, vaan odotti varmuudeksi vielä vähän. Alicia saattaisi ruveta riehumaan helposti uudelleen.
"Mä vihaan sua.."
"Harmi, koska mä en varsinaisesti vihaa sua.", Ami mutisi takaisin. Okei, nyt ei ollut enää aikaa hukattavaksi. Hän katsoi hetken naista, joka katsoi miestä kulmiensa alta. Tuo katse oli varmasti viimeinen tippa.. Amilla oli yhä suuri etu: hän piti naisen ranteista kiinni. Mies vetäisi Aliciaa hieman lähemmäs, melkein kokonaan itseään vasten, vaikka toinen olisi miten pistänyt vastaan. Hän katsoi yhä suoraan takaisin naisen silmiin, mutta katse lipui huuliin, jotka Ami pian lukitsi omillaan. Hän painoi oikein kunnon suudelman, koettaen samalla pitää huolen, ettei Alicia kääntäisi päätään kauemmas. Lyönnin uhalla Ami irroitti toisesta Alician kädestä, vieden sen naisen niskalle.
Suudelma syveni nopeasti ja tätä Beniamin olisi voinut pitää ehkä jonkinlaisena kostona tuosta äskeisestä riehumisesta.

Suudelmankin jälkeen Ami nojasi väkisin otsallaan Alician otsaan. Eipä karkaisi vielä!
"Sori nyt vaan, mut mä en tykkää tommosesta riehumisesta.", hän hymähti, vaikka hymyn oli taas mahdotonta pysyä poissa. Söi uskottavuutta, mutta mitäpä siitä. Toisesta ranteesta Beniamin ei vielä päästänyt irti.

Angelicia odotti Amin reagoivan naisen rimpuiluun ja sanoihin vähän vahvemmin. Mutta ei.. Hymy kyllä katosi, mutta Ami piti lujasti naisen ranteista kiinni eikä vastannut mitään. Ilme oli kyllä hiukan närkästynyt ja jännittynyt, mutta ei vihainen. Ei edes loukkaantunut. Angelicialla alkoi taas hermot kulua tosissaan loppuun..
"Harmi, koska mä en varsinaisesti vihaa sua."
Angelicia pakosti hymähti, mutta ilme hellitti hiukan. No tietenkin Ami piti hänestä.. Ei tuo olisi muuten nähnyt näin paljon vaivaa tähänkin asti. Mutta ei. Amin ei pitänyt pitää hänestä! Ei tippaakaan! Tämä oli varmaan niitä harvoja kertoja, kun Alicia toivoi, että olisi omistanut vähemmän viehättävän ulkonäön. Olisi onnistunut välttämään enemmän tällaisia.. No, ehkä.
Alicia puraisi huultaan hellästi ja päättikin, että käskisi miehen oppia olla pitämättä Angeliciasta. Niin olisi parempi molemmille. No Alicialle ainakin. Nainen ei ehtinyt kuitenkaan aloittaa edes lausettaan, kun Ami vetäisikin hänet äkisti lähemmäs. Alicia ei ollut odottanut tuota ja horjahtikin lähes kiinni Amiin. Henkäisy karkaisi huulien välistä, mutta katse muuttui tuliseksi ja se nousi tuijotti suoraan Amin tummiin silmiin. Ensin Ami vastasi katseeseen arkailematta, mutta sitten Angelicia huomasi mihin tuon katse lipui.. Nainen nielaisi hankalasti ja koetti äkkiä riuhtaista käsiään vapaaksi. Ei, Amin keskittyminen käsien kanssa ei ollut vähentynyt tippaakaan. Angelicia tiesi jo mitä oli tulossa ja tunsi sykkeensä nousevan heti. Ei, Ami ei voinut! Mutta pakoilu oli jo turhaa.

Ami painoi huulensa Angelician huulia vasten eikä suudelma todellakaan ollut mikään hellä tai epäröivä. Se oli kunnon suudelma ja toi pakosti mieleen toisen paikan päiviä sitten. Alicia ynähti kuitenkin vaikeasti. Ami ei olisi saanut, ei vain olisi.. Nainen koetti pistää vastaan ja lopettaa suudelman, mutta Amin huulet vangitsivat hänen omansa ja mies piti yhä naista otteessaan. Samassa Ami kyllä vapautti toisen käden, mutta vei oman kätensä Alician niskalle. Nainen ynähti äänekkäästi ja iski oman vapautuneen kätensä raivoissaan miehen rintakehään.. Pyristely oli lievää ja Angelicia koetti parhaansa mukaan saada suudelmasta epämukavan.. Mutta epäonnistui pahemmin kuin arvasinkaan. Pian hän tajusi vain nauttivan tuosta suudelmasta ja, että hän oli lähes koko ajan vastannut siihen.. Alicia iski vielä raivokkaasti nyrkkinsä miehen rintakehään.. Ja vielä kolmannen kerran, mutta nyt hellemmin.. Neljäs lyönti oli enää pehmeä ja lopulta Alicia avasi kätensä nyrkistä ja jätti sen lepäämään miehen rintakehälle. Keskittyminen meni täysin suudelmaan, joka vei totaalisesti muut ajatukset ja aikeet huit helvettiin.

Suudelma kuitenkin loppui aikanaan ja Angelicia veti sen jälkeen napakasti henkeä. Vähitellen tajunta alkoi taas palata ja Alicia irvistikin vihaisesti, vaikka kaksikon otsat olivat vastakkain. Käsi miehen rintakehällä puristautui nyrkkiin ja samalla raapaisi miehen ihoa, napaten paidan kangasta nyrkin sisään.
"Sori nyt vaan, mut mä en tykkää tommosesta riehumisesta."
Angelicia murahti ja koetti repäistä päätään taaemmas.
"Mua ei kiinnosta mistä sä tykkäät ja mistä et. Paskiainen.."
Angelicia sähisi hiljaisella äänellä ja katsoi vielä tulisesti Amia, kunnes hänen teki mieli kiljua. Hän tiesi mitä aikoi tehdä.. mihin hän aikoi sortua.
Angelicia henkäisikin vaikeasti, kunnes näykkäisi rajusti miehen alahuulta. Ensin kuin kostona, mutta Alicia ei tietenkään osannut jättää tuota tuohon. Huulet painautuivat kuin anteeksipyynnöksi hellästi miehen huulia vasten, kunnes suudelma meni vähän kiihkeämmäksi. Angelicia piti lujasti miehen paidasta kiinni ja hengähti suudelman lomasta, huutaen päänsä sisällä. Hänen olisi pitänyt lopettaa. Tai paremminkin hänen ei olisi koskaan pitänyt aloittaakkaan. Angelicia koetti vielä viimeistä pakokeinoa.. Ajatus, joka sattumalta juolahti mieleen, kun nainen vilkaisi Amin olan yli.
Angelicia lähtikin yhtäkkiä työntämään Amia taaksepäin, että miehen oli pakko peruuttaa. Ja tietenkin kohti sohvaansa, tietämättään. Alicia vain suuteli kiihkeämmin Amia ja koetti repiä toista kättään vapaaksi. Olisi helpompi tönäistä mies sohvalle.. Tuo lentäisi selkänojan yli sohvalle ja hyvällä tuurilla lattialle. Amilla kestäisi tajuta mitä kävi ja nousta pystyyn. Alicia olisi siinä ajassa parhaimman tuurin mukaan ehtinyt koota itsensä ja juosta pois asunnosta. Kyllä, tämän oli pakko toimia.

Angelicia keskeytti pitkän kiihkeän suudelman, että sai vedettyä henkeäkin. Nainen lähes haukkoikin henkeä ja tajusi Amin olevan juuri sopivassa kohtaa..
"Sä et ymmärräkkään miten hankalaks sä teet tän mulle."
Nainen henkäisi kasvot lähellä Amin kasvoja ja samassa tönäisikin Amia rajusti taaksepäin. Alicia luuli, että Amin keskittyminen naisen kädestä pitämiseen olisi jo haihtunut ja nainen saisi vetäistyä kätensä vapaaksi samalla, kun tönäisi miestä, mutta.. Taisi käydä toisin. Juuri vastoin kuin Alicia oli luullutkaan.
Angelicia ehti vain päästää lyhyen kiljaisun, kun lensikin Amin mukana sohvan selkänojan yli. Mies lennähti selälleen sohvalle ja oli lähellä ettei tuo lentänyt lattialle. Ja Angelicia tietenkin kaatui suoraan tuon päälle yllättyneenä tapahtuneesta. No tuo ei tosiaan mennyt niin kuin hän oli suunnitellut.. Nainen hengähti häkeltyneenä ja katsahti sitten Amia silmiin. Ilme kiristyi ja Alicia napsautti huulensa tiukasti toisiaan vasten. Katse oli palava ja Angelicia koetti pitää itseään kurissa.
"Päästä mun kädestä irti."
Nainen sähähti ja koetti repäistä kättään vapaaksi, jonka takia oli lentänyt miehen perässä. Miten olikaan mahdollista, että kaikki tuntui menevän täysin väärin?

Ami ei lopettanut suudelmaa, vaikka Alicia ei ensin suostunut siihen vastaamaan. No, mieshän pakotti naisen vastaamaan siihen, joten käsi kiristi aavistuksen otettaan toisen niskalta painaen Aliciaa vain intensiivisemmin lähemmäs. Hiljalleen suudelma edistyi ja Alicia jopa vastasi siihen, vaikka Beniamin tunsi muutaman inhottavan läimäisyn rintakehällään. Menkööt ne lyönnit, jotka muuttuivat hellemmiksi.. Vai kuvitteliko Ami vain? Lyönnit jäivät kokonaan pois, joka oli tietenkin hyvä asia.. Ei ollut siis kuvitellut. Ami sai keskittyä nyt enemmän suudelmaan ja pitämään Alician toisesta ranteesta kiinni.. Jääkööt tämä viimeiseksi, jos olisi pakko. Tilannekkin tuntui hetkeksi rauhoittuneen, mutta suudelman ollessa jo ohi..
"Mua ei kiinnosta mistä sä tykkäät ja mistä et. Paskiainen.."
Beniamin hymähti ja väläytti vain hymyn. "Kiitos.", hän sanoi, vaikka tunsi pettymyksen sävähdyksen mielessään. Ihan kuin Alicia ei olisi enää muistanut mitä muutama sekunti sitten oli tapahtunut.. Ami ainakin oli nauttinut - hyvin paljon. Tietysti sitä nautti jos sai suudella hyvännäköistä ja hyvää suutelijaa, mutta vielä Aliciaa. Tämä oli jo paljon.

Ami sai näykkäisyn alahuuleensa ja mies oli melkein älähtää, mutta tajuttuaan erään asian suusta ei karannutkaan kuin henkäisy.. Tämähän meni aivan eri suuntaan kuin Beniamin oli äsken pelännyt ja se oli vain hyvä asia! Huulet painautuivat toista kertaa toisiaan vasten ja mies tosiaan ajatteli pelin olevan Alician osalta pelattu. Amin mielessä ei pyörinytkään mitkään mahdolliset kikkailut, mutta ranteesta ote ei löysännyt hetkeksikään. Hän ummisti silmänsä kokonaan ja laski Alician niskalla olevaa kättä enemmänkin olkapäälle, kunnes se lähti siitä valumaan naisen kylkeä pitkin alemmas. Tuskin tämä nyt niin paha juttu olisi, kyllähän nainen suuteli Beniaminia tällä hetkellä ihan omasta aloituksestaan.
"Sä et ymmärräkkään miten hankalaks sä teet tän mulle."
"Mitäs o..", hän ennätti vain mutista kun Alicia tyrkkäisikin Amin sohvan selkänojan yli. Oikein mahtava kamppaus yritys, mutta Beniamin automaattisesti kiristi otettaan Alician kädestä, kuin luullen naisesta saavan jotain tukea.. Olisi kannattanut arvioida uudelleen, sillä nainen rymähti sohvan selkänojan yli Amin perässä. Mies kiskaisi toista väkisinkin, että Alicia ei rämähtäisi pää tai niska edellä miehen rintakehään. Sitten sattuisi.. Nyt sattui vähemmän, mutta silti hetken piti päästää ilmoja pihalle.

Beniamin laski hetkeksi takaraivoaan rennommin sohvan pintaa vasten ja kiusallaan kiristi Alician rannesta otetta vain enemmän. Yrittäisikin karata nyt. Selvästi suunniteltu veto.
"Päästä mun kädestä irti."
"En."
Lyhyt, yksinkertainen, kieltävä vastaus. Ami virnisti ja vei vapaan kätensä uudelleen Alician niskalle painaen huulet jo seuraavaan kiihkeään suudelmaan. Väkisin, väkisin. Beniamin oli huomannut suuren edistyksen, joten ei saanut luovuttaa nyt.
"Et sä kuitenkaan halua, että lopetan. Vastasit jo ensimmäiseenkin suudelmaan.", mies mutisi suudelman lomasta noustessaan enemmän toisen kyynärpäänsä varaan. Silti piti ottaa vähän varovaisemmin, silllä tämä tilanteen vaihdos saattoi olla aika riskialtis. Beniamin veti kasvojaan kauemmas suudelmasta ja loi kasvoilleen salamyhkäisenkin virneen, mutta mies halusi vain, että Alicia unohtaisi typerän miehensä edes joksikin aikaa. Kuka lie ja mimmoinen se nyt olikaan.
"Eiks niin?"

"En."
Angelicia ei todellakaan hihkunut innosta kuullessaan lyhyen ja napakan vastauksen Amilta käsien irroittamisen suhteen. Mies vain näytti tyytyväiseltä eikä todellakaan hellittänyt tippaakaan Angelician kättä otteestaan. Nainen siristikin hiukan silmiään ja mulkoili Amia. Käsi koetti yhä nykiä vapaaksi lujasta otteesta, vaikka tuo oli täysin toivotonta. Ami oli päättänyt ettei päästäisi Angeliciaa ja nainen ei voinut sille mitään, mutta tiesi ettei Ami muuttaisi mieltään. Eli hänellä tuskin olisi mahdollisuuksia karata tästä. Angelicia mietti kävikö hänen mielessään oikeasti ajatus, että ehkä vain nautti tästä. Tai nauttisikin enemmän, jos antaisi hiukan periksi.. Mutta hän ei voinut. Angelicia ei olisi halunnut. Mutta kieltävät ajatukset katosivat, kun Ami vei kätensä naisen niskalle ja huulet painautuivat uuteen kiihkeään suudelmaan. Alicia ei ehtinyt edes yllättyä kunnolla, kun hän ynähti matalasti ja hiljaisella äänellä. Vaikka kuinka hän vihasi itseään, hän kuitenkin ummisti silmiään ja vastasi suudelmaan. Kasvoilta kyllä näki pienen epäröinnin, vaikka silmät olivat kiinni. Mutta epäröinti ei päässyt tarpeeksi pitkälle, että se tosiaan olisi saanut naisen edes hiukan muuttamaan tilanteen kulkua.
"Et sä kuitenkaan halua, että lopetan. Vastasit jo ensimmäiseenkin suudelmaan."
Ami totesi suudelman lomasta ja sai Angelician avaamaan enemmän silmiään. Nainen henkäisi hiukan tuskaisen näköisenä ja jännittyi, kun Ami nousi kyynerpäänsä varaan ja olikin taas hiukan paremmin Angelician lähellä tai paremminkin kiinni tuossa. Angeliciasta ei ollut vielä ainakaan miehelle vaaraa väkivallan suhteen, koska Alicia kävi yhä vain taistelua mielessään. Mutta vaikka nainen olisi kyennyt nousemaan tästä, Ami piti häntä kädestä. Ja mies oli oikeassa.. Hän ei halunnut Amin lopettavan.
"Se oli vahinko.. Jos vaan olisit hiljaa."
Angelicia sähähti, mutta enää ääni ei ollut niin varma ja epäröinti paistoi naisen silmistä. Alicia vain pelkäsi päästää irti ja antaa itsensä mennä täysin Amin mukana. Olisihan se ollut.. lievästi sanottuna nautinnollista. Mutta seuraukset. Kerrankin Angelicia yritti olla todella fiksu ja mietti miten korjata tekemänsä virheen. Ja tämä tilannekkin vielä.. Ei, siinä tuntui olevan aivan liikaa selviteltävää. Selviteltävää, josta Alicia tuskin selviäisi. Varsinkaan nyt, tässä tilanteessa ja näin Amin kanssa. Varsinkaan miehen hymy ei auttanut, kun Angelicia yritti vielä mittailla tilannetta, vaikka se aina vain enemmän tuntui turhalta.
"Eiks niin?"
Angelicia jännittyi vain enemmän ja Ami varmaan tunsi sen, kun nainen kerran makasi tuon päällä. Alicia nielaisi hiukan hankalasti ja katsoi jähmettyneenä Amin silmiin. Miten hänen kehonsa huusikaan, että Alician olisi pitänyt antaa mennä vaan. Usein Alicia tekikin niin, kun teki mieli. Mutta nyt mielessä oli pieni järjen ääni, joka käski naisen repiä vaikka kaikin väkivallan keinoin itsensä vapaaksi ja häipyä. Mutta tuossa keinossa olisi ongelmana se ettei Ami päästäisi naista helposti menemään. Aivan.. liian.. vaikeaa. Angelicia huokaisi hiljaa ja katsoi miestä. Ei ollut mennyt edes monta sekuntia, mutta Angelician mielessä kaikki meni nopeaan tahtiin. Ehkä liiankin nopeaan. Mutta Amin kysymys toistui yhä naisen muiden ajatuksien seassa. Nyt olisi tiedettävä. Tehtävä päätös. Vai oliko tässä enää edes sellaisen tekemistä?

"Mä.. niin.."
Angelicia aloitti kuiskaten ja jähmettynyt ilme muuttui asteittain tuliseksi. Nainen siirsikin vapaan kätensä hitaasti miehen vatsalle ja siitä käsi lähti valumaan alemmas.. Tulinen katse muistutti aikaisempaa, kun nainen oli raivonut Amille ja aikonut lyödä tuota. Olisikohan ollut varoitusmerkki Amille. Tuo oli kuitenkin fyysisesti alistettuna tässä. Angelician käsi menikin kangasta pitkin alemmas, myötäillen miehen vartaloa, kunnes sormet takertuivat paidan helmaan. Tulinen katse meni kiihkeämmäksi ja pysyi tiukasti Amin silmissä, kun käsi nosti paidan helmaa jonkin verran ylemmäs. Ehkä miehen mielessä kävi, että Alicia yrittäisi vielä repiä tuon vatsan auki kynsillään ja tappaa miehen.. Saisi nähdä kuinka mukavia kuvia Ami ehti jo kuvitella, kun Angelicia liuvutti kättään miehen vatsalle ja samassa henkäisten toi kasvojaan lähemmäs miehen kasvoja.
"..haluan.. sua."
Angelicia lopetti lauseensa kiihkeästi kuiskaten ja samassa huulet painuivat kunnon rajunkiihkeään suudelmaan Amin huulia vasten. Angelicia parkaisi sisällään.. Miten hän menikään tekemään tämän! Pian tuli kuitenkin toinen kovempi ääni, joka hiljensi tuon aikaisemman äänen ja valtasi naisen mielen. Angelicia antoi periksi. Hän antoi miehen viedä häntä täysin. Ja pian Alicia tajusi.. Hän nautti tästä. Enemmän kuin olisi uskonutkaan. Tai enemmän kuin olisi saanut. Mutta Angelicia ei voinut enää mitään. Ami oli voittanut.

"Ota mun vyö pois.."
Angelicia sai henkäistyä suudelman lomasta. Tunikan päällä oleva vyö painoi ikävästi, kun nainen oli täysin kiinni miehessä. Alicia suuteli jälleen Amia ja samalla raapi hellästi miehen vatsaa kynsillään. Vähän hellemmin, kun Chrisiä yleensä. Niin paitsi ettei tuossa kohtaa Chris tainnut poiketa yhtään naisen mielessä... Angelicia vain karkasi huuliensa kanssa miehen huulilta ja samassa jo näykki tuon kaulaa ja suukoitteli heti perään. Saisi nähdä kuinka rajua meininkiä Ami kestäisi. No Angelicia ei kyllä paljon jäisi miettimään tekojaan. Korkeintaan vähän hellitti niin kuin nytkin. Ami saisi kestää hänet muuten, kun oli kerran saanut sortumaan. Kannatti nauttia vielä kun voi...
Angelicia otti paremman asennon Amin päällä ja ynähtäen suukotteli miehen kaulaa, kunnes huulet tavoittivat taas miehen huulet. Saisi nähdä pysyikö Ami tämän neitosen perässä.

Suudelma muka vahinko naisen osalta? Juu juu. Alicia olisi kyllä päässyt Amista nopeasti eroon pelkällä potkulla haaroväliin, otsan iskemisellä kasvoihin tai jotain vastaavaa, mutta miten Beniaminista olikaan koko ajan tuntunut, että naisella sattui vain olemaan omat periaatteensa tiellään. Niiden sivuuttamisessa kesti hetki, jonka Beniamin oli valmis uhraamaan..
Ami huomasikin Alician selvästi kuin jäätyvän paikalleen. Mies päätti herättää naisen kysymällä kysymystä vielä uudelleen. Vastausta ei silti kuulunut ja se sai Beniaminin hetkeksi epäilemään. Harmi kun hän ei osannut lukea muiden ajatuksia. Hän oli silti tehnyt niin monta asiaa selväksi ja vieläkin Alicia oli tuollainen.. Ehkä miehen pitäisi muistaa, etteivät muut olleet mitään väkisin taivuteltavia ja Amin omaan mielikuva muottiin pistettäviä.

"Mä.. niin.."
"Mm-m?"
Ami havahtui taas. Ei tässä nyt voinut noin vain levähdellä, kun Alicia oli kirjaimellisesti miehen päällä. Mies kohotti kulmaansa huomatessaan naisen ilkeän puoleisen katseen, jonka Beniamin tulitsi ei-niin-hyväksi. Hän oli hetkeksi kangistunut paikalleen ja koetti jotenkin tulkita naisen kättä, joka nosti paidan helmaa. Yhdistettynä tuohon katseeseen se tosiaan vaikutti siltä, kuin toinen voisi ampua reiän Amin vatsan läpi. Asui Rashee roadilla, mutta muuten eli kuin mikäkin rikas.. Kai se olisi varkaan merkki? Tappaisi tähän ja varastaisi kaiken. Vakoilut Amia jo aikaisemmin ja mitä vielä? Tiesi, ettei mies halunnut luovuttaa..
Eei, kuulostipa oudolta suunnitelmalta. Silti jännittyneisyyden tunne oli vallannut miehen vartaloa jo hetken aikaa, kun Alicia liuvutti kättään seuraavaksi vatsalla. Beniamin oli kiinnittänyt huomionsa niin paljon siihen päähän vartaloa, että hän ei edes tajunnut naisen tuonneen kasvojaan lähemmäs. Henkäisy sai Amin havahtumaan ja kohdistamaan katseensa suoraan naisen silmiin. Niissä oli jotenkin erilainen katse.. Oliko Ami kuollut jo?
"..haluan.. sua."
Beniamin henkäisi itsekkin ja löysäsi otteensa Alician ranteesta miltei samantien huulten painautuessa toisiaan vasten. Käsi kiersi tiiviisti naisen selälle.. Äskeiset sanat taisivat olla kuin lähtölaukaus. Kirjaimellisesti.
"Mä haluan sua.. niin paljon.", mies sai sanottua suudelman lomasta. Kämmenet valuivat Alician pakaroille, vetäen naista vain tiiviimmin itseään vasten.

"Ota mun vyö pois.."
Beniamin kiersi kätensä kuin käskystä naisen tunikan vyölle ja aukaisi sen alta aikayksikön. Vetäisipä kaiken lisäksi poiskin. Vyö tippui lattialle niin, että kolahti, mutta ei kantautunut Amin korviin sen enempää. Hänen mielensä oli täyttänyt vain yksi asia ja se oli Alicia. Mies ähkäisi nojautuessaan takaisin kunnolla sohvan pintaan. Ei tosiaan tarvinnut valittaa naisen näykkiessä ja suukotellessa Beniaminin kaulaa. Joka kerta Ami henkäisi hiljaa.. Hän kiersi käsiään taas naisen ympärille, nostaen tunikaa rutkasti ylemmäs. Kuitenkin sohva tuntui hieman ahtaalta, vaikka iso sohva olikin.
"Musta tuntuu, että sä haluat mielummin nähdä mun sängyn..", Ami mutisi salaperäisen houkuttelevalla äänellä. Hän nosti ylävartaloaan väkisin, mutta sen verran hitaasti, että nainen ennätti nousta perässä. Beniamin ei antanut Alician silti vielä nousta sylistään. Mies kiersi toisen kätensä taakseen ja kiskaisi liivin pois päältään. Ihan turha nyt ja oli Aliciakin menettänyt jo vyönsä.
"Sinne.. Nyt.", hän kuiskaisi kasvot melkeinpä kiinni naisen kasvoissa. Beniamin painoi huulensa silti Alician huulia vasten, koettaen nousta sohvalta jotenkin järkevästi. Mies halusi pitää naisen koko ajan lähellään, vaikka mitään pelkoa karkaamisesta ei enää ollutkaan. Hän halusi vain tuntea toisen. Kädet liukuivat helposti Alician tunikan alle myötäilemään naisen vartalon muotoja. Hän veti kasvojaan kauemmas suudelmasta ja työnsi toista vartalollaan, että saataisiin hiljalleen askelia kohti makuuhuonetta.
"Siellä on pehmee sänky.. Mm, iso semmonen.", Beniamin puheli hiljaa ja makuuhuoneen ovelle päästyään mies antoi Alician mennä edeltä. Ei tänne mitään valoja tarvittu. Samalla Ami itse vetäisi t-paidan pois päältään pudottaen sen viereensä lattialle. Lopuistakin vaatteista voisi päästä nopeasti eroon.

"Mä haluan sua.. niin paljon."
Angelicia ynähti kiihkeästi ja suuteli vain kiihkeämmin miestä. Samalla Alicia tunsi kuinka miehen kädet valuivat selältä pakaroille ja ja Ami naista enemmän kiinni itseensä, jos se enää nyt oli mahdollista. Angelicia vain nautti suudelmista, jotka saivat vatsassa käymään mukavan tunteen.. Ehkä sortuminen ei joskus ollutkaan niin paha asia..

Angelician olisi ehkä tarvinnut vain sanoa sana vyö ja Ami olisi hankkiutunut kaikista vöistä eroon, jotka olisivat olleet muutaman metrin säteellä. Mutta nyt Alicia vain halusi omastaan eroon ja Ami totteli senkin kanssa välittömästi. Miehen kädet nopeasti avasivat vyön ja Angelicia juuri ja juuri tajusi suutelun lomassa, että vyö löysi tiensä lattialle. Sinne meni... Angelicia siirtyikin käsittelemään huulilla miehen kaulaa ja samalla Amin tutut lämpimät kädet nostivat tunikaa ja tekivät jälleen tuttavuutta Angelician ihon kanssa. Alicia vain kynsi hiukan kiihkeämmin miehen ihoa ja nosti kättään ylemmäs miehen rintakehälle. Hän olisi halunnut samantien tuon paidan pois, mutta suudelma vei täysin Aliciaa. Siitä oli vaikea irtautua ja suutelemista oli muutenkin vaikea lopettaa.
"Musta tuntuu, että sä haluat mielummin nähdä mun sängyn.."
Ami sanoi oikein houkuttelevalla äänensävyllä ja Angelicia hengähtäen väläytti virneen. Hän ei ymmärtänyt mikä puoli hänestä oli oikeasti noussut pintaan. Hän oli vain täysin tämän tilanteen orjana ja nyökkäisi vain miehelle vielä ennen kuin näykkäisi tuon huulta. Tuo todella oli myöntävä vastaus. Alicia oli vain sen verran hengästynyt ettei tuhlannut pahemmin aikaa sanoihin. Pian Ami alkoikin nousta ylävartaloaan ja Alicia ymmärsi vinkin. Nainen koetti tasoitella hengitystään samalla, kun nousi vähitellen itsekkin istumaan. Hän ei olisi millään halunnut irtautua tarvittua enempää Amista. Naisen käsi valui vastahakoisesti pois Amin paljaalta vatsalta ja pian mies hankkiutui eroon liivistään, joka oli t-paidan päällä. Vaatteet saisivat tosiaan vähentyä kohta nopeaan tahtiin.
"Sinne.. Nyt."
Ami kuiskaisi, kun kaksikon kasvot olivat aivan lähekkäin. Angelicia ei hillinnytkään itseään ja vastasikin suudelmaan, vaikka samalla yrittikin nousta Amin kanssa sohvalta. Meni vähän kehnoksi yritykseksi. Alicia kompuroi pystyyn ja takertuikin Amiin suudelman lomassa, kunnes päästi irti. Nainen vain vilkaisi makuuhuoneen suuntaan, että muisti missä se on.. Ei enää hidasteluja. Kävelystä kuitenkin tuli vähän kömpelöä, kun kaksikko oli kiinni toisissaan ja molemmat koskettivat ihoa kankaan alta. Angelicia Amin ihoa t-paidan alta ja Ami naisen ihoa tunikan alta.. Angelicia nauttikin henkäillen Amin kosketuksista ja suuntasi makuuhuonetta kohti vähän nopeammin askelin. Angelicia tiesi, että teki vain suutelulla kävelystä vielä vaikeampaa, mutta hänen oli pakko vähintään hipaista huulillaan kiusoittelevasti Amin huulia. Aivan pakko.

"Siellä on pehmee sänky.. Mm, iso semmonen."
"Kuulostaa.. täydelliseltä."
Angelicia henkäisi takaisin ja väläytti virneen, kun he saapuivatkin hämärän makuuhuoneen ovensuuhun. Alicia ei edes kunnolla kiinnittänyt valoihin huomiota vaan hän tunsi ihonsa kuumottavan. Liikaa vaatteita. Angelicia irtautuikin hetkeksi Amista, että sai käveltyä lähemmäs todellakin suurta sänkyä ja samalla naisen kädet nappasivat tunikan reunoilta kiinni. Alicia ynähti hiljaisesti ja tunsi pian tyytyväisenä ilman tunnun ihollaan, kun tunika oli kadonnut hänen päältään roikkumaan käteen. Samalla lattialle kolahti Angelician laukku, joka oli roikkunut naisen hartialla tähän asti. Alicia ei edes vilkaissut laukkuunsa päin vaan pudotti tunikan sen kanssa samalla suunnalle, katse Amissa. Olohuoneesta kajasti valoa Amin vartaloon ja mies oli juuri riisunut t-paitansa. Angelicia puraisi ehkä liiankin rajusti huultaan ja nainen hillitsi halunsa takertua kiinni Amiin, koskettaa ihoa ja suudella kunnolla miestä.. Hänellä, kun oli pari hoidettavaa asiaa ensin. Angelicia istahti vuoteelle kiireesti ja repi saapikkaat jalastaan ja samantien legginsitkin. Hän ei tekisi noilla enää mitään ja parempi hankkiutua suuremmista riesoista eroon. Ami saisi ilokseen hoitaa mustat alusvaatteet. Angelician päästessä ylimääräisesti vaatekappaleista eroon hän nostikin kiihkeän katseen Amin ja väläytti virneen tuolle.
"Tuu tänne.. Heti."
Angelicia kuiskaisi ja monta kertaa ei onneksi pitänyt käskeä. Alicia henkäisten takertui Amiin ja antoi itsensä kaatua hellästi selälleen vuoteelle, vetäen Amin yläpuolelleen. Samantien tulikin kiihkeä suudelma ja Angelicia hiveli käsillään miehen vatsaa, kylkiä ja sitten selkää. Kynnet upposivatkin hellästi Amin alaselkään ja painoivat samalla miestä hiukan alemmas. Vain enemmän kiinni naiseen.. Angelicia todella nautti tuosta. Ylimääräiset ajatukset saivat viimeistään tässä pisteessä häipyä kokonaan mielestä. Oli vain Angelicia ja Ami. Niin suloisen väärin kuin se olikin. Angelicia suutelikin Amia vain uudelleen ja pyörähti niin, että oli tuon yläpuolella. Mustat kiharat valahtivat naisen hartian yli ja hiuksien latvat hipaisivat miehen paljasta rintakehää. Angelicia liuvutti vain kiusaavasti käsiään miehen yläavartalolla ja väläytti leikkisän hymyn. Nainen tarkoituksella nostikin kasvojaan ja seisoi polvillaan miehen yläpuolella. Kasvot sekä huulet kiusoittelevan kaukana.. Angelicia nuolaisikin hitaasti ja näkyvästi alahuultaan, oikein kiduttaen tarkoituksella Amia. Jos tuo haluaisi Angelician, sen kun ottaisi.

Kukaan ei siis pistänyt vastaan, että seuraavaksi suunnattiin makuuhuoneeseen, jos olisi pistänyt niin hemmettivie Ami olisi raahannut Alician sinne vaikka jalasta. Nyt se sujui kohtalaisen hyvin, muttei sen takia, etteikö toinen olisi halunnut sinne.. Oli vain niin kiire koko ajan koskettaa, että käveleminen tökki, lievästi sanottuna.
"Kuulostaa.. täydelliseltä."
"Todellakin.", Ami mutisi takaisin puheisiin pehmeästä sängystä joka ovensuun toisella puolella odotti. Mies antoi naisen mennä edeltä, joten päästäisiin nopeammin ja Beniamin nopeasti tappeli t-paitansa pois päältään. Kuitenkin heitettyään sen pois Ami halusi pienen hetken vain katsoa Alician riisuutumista. Näytti hyvältä.. Ja mies värähtikin aavistuksen, vaikka koko ajan tuntui selkärangassa asti. Hän olisi hyvin voinut olla itsekkin vetämässä noita liikoja vaatetuksia pois, mutta.. Ei vielä. Hän hymyili itsekseen ja rintakehä kohoili koko ajan vain tiheämpään tahtiin. Kuitenkin askeleet ottivat hitaasti naista kohti Amin samalla vetäessä omaa vyötään ja farkkujaan auki. Matkalla ne saivat luvan tippua nilkkoihin ja nopeasti ne olivat jääneet myttynä lattialle.
"Tuu tänne.. Heti."
"Koko ajan.", Ami vastasi lyhyesti, sillä hänen hengityksensä ei tosiaan antanut tilaisuutta puhua pitkiä lauseita. Hän nojautui lähemmäs Aliciaa ja oli melkein samantien nelinkontin toisen yläpuolella. Mies hengähti pitkästi naisen käsien koskettaessa heti ihoa.. Beniaminista jotenkin tuntui, että tästä tulisi parasta ikinä. Mies piti tuollaisista kosketuksista.

Hän vastasi suudelmaan kiertäessään käsiään Alician selän puolelle. Hän halusi vain avata nuo rintsikat nyt heti. Tosin suudelman aikana kaksikko pyörähti toisinpäin juuri kun mies oli saamassa kiinni hakasista. Nainen teki tuon tahallaan... Että vei huulensakkin kauemmas. Beniamin murahti matalasti kohottaessaan katseensa naisen kasvoihin. Enemmänkin huuliin, jotka houkuttelivat luokseen... Beniamin nopeasti nousi ja suoristi selkäänsä kiertäen kätensä uudelleen naisen selälle avaamaan rintsikoiden hakaset. Kädet tuntuivat kyllä olevan ihan höttöä juuri nyt. Samalla Ami suukotti ja näykki Alician kaulaa. Mitäs vei huulensa ja nuo houkuttelevat tummat silmänsä kauemmas... Vihdoin Beniamin vetäisi naisen rintsikat jonnekkin sivuun ja kädet lähtivät kiusoittelevan kevyesti koskettamaan sormenpäillään Alician selkää, kiertäen siitä lantiolle.
"Mä en.. sitten pitkään odottele.", Ami mutisi käsien noustessa naisen vatsaa pitkin ylemmäs käyden koskettelemassa rintoja. Hän hymisi tyytyväisenä ja miehen tiheä sydämen pumppaus tuntui varmasti Alician kehossa asti. Se nyt kuului asiaan..
Mies liuvutti toista kättään naisen alaselälle painamaan jo hiljalleen sitä viimeistä vaatekappaletta alemmas. Hän lipoi huulillaan ja välillä kielenpäällään Alician solisluuta ja yhtäkkiä kaatui taas selälleen, varmistaen, että nainen tuli mukana. Vartaloiden painautuessa toisiaan vasten tuntui kyllä, että päässä sumeni kaikki järkevät ajatukset tästä maailmasta.

Angelicia arvasi ettei Ami pysy kovin kauaa noinkaan kaukana naisesta. Varsinkin, kun kaksikko oli jo niin vähissä vaatteissa ja tilanteen vietävissä. Alicia ynähtikin tyytyväisenä, kun Ami nosti ylävartalonsa nopeasti ja suoristikin kunnolla selkänsä, että iho oli ihoa vasten. Angelicia kiersikin leikkisästi hymyillen kätensä miehen selälle ja kynnet upottautuivat taas hellästi ihoon samalla, kun jo uudemman kerran Amin kädet menivät Alician selälle ja suoraan rintsikoiden hakasten luo. Angelicia ei todellakaan pistänyt vastaan ja keskittyikin tarjoamaan vain paremmin kaulaansa, jota Ami jo käsitteli suukkojen ja näykkäisyjen kanssa. Mies onnistui tietämättään osumaan juuri yhteen Angelician herkemmistä paikoista ja nainen päästikin äänekkäämmän ynähdyksen, kun kynnet raapivat hitaasti miehen selkää. Alicia puraisi huultaan ja äänien voluumi kohosi vain miehen tekojen takia. Tilanne parani vain, kun Ami sai rintsikat auki ja ne katosivat jonnekkin kauemmas hämärään huoneeseen. Alicia vain painautui vähän enemmän mieheen kiinni ja hipoi hengästyneenä huulillaan tuon kasvoja samalla, kun miehen pehmeät sormet kulkivat selkää pitkin lantiolle. Alicia tunsi kehonsa kihelmöivän ja hän vain janosi enemmän Amin kosketuksia. Tätä ei voinut enää keskeyttää eikä Alicia halunnutkaan.
"Mä en.. sitten pitkään odottele."
Ami mutisi kuin varoittaen ja samalla tuon kädet nousivat lantiolta vatsalle ja siitä rinnoille. Angelicia henkäisi äänekkäästi ja näykkäisi miehen huulta kiihkeästi.
"Mä en tykkääkkään.. liiasta hidastelusta."
Alicia sai kuiskattua hengästyneellä ja kiihtyneellä äänellä. Nyt tosiaan nainen ei ollut kiinnostunut minkäänlaisesta hidastelusta. Ylimääräinen kiusoittelu oli jo tapahtunut, kun Angelicia oli jo pitemmän aikaa vain hillinnyt itseään. Se oli jo jäänyt taakse ja nyt siirrettiin seuraavaan vaiheeseen.
Ami tosiaan piti sanoistaan kiinni ja Alicia tunsi pian toisen miehen lämpimän käden alaselällään, liuvuttamassa viimeistä vaatekappaletta pois. Angelicia taas suuteli kiihkeästi, vaikkakin melko lyhyesti miestä. Samalla nainen liuvutti toisen kätensä Amin kylkeä pitkin ihan alas boksereiden reunalle.. Niitäkin liuvutettiin maltillisen kiusaavasti alemmas samalla, kun toinen käsi jätti Alician perinteisiä jälkiä selkään. Mustat kynnet tosiaan jättivät jälkensä, jotka eivät ihan heti häviäisi. Angelicia henkäili ja ynähteli vain kovempaa, kun ei tiennyt kuinka kauan tosiaan voisi enää odotella. Samalla Ami kosketteli Alician solisluuta huulillaan sekä kielellään. Angelicia piti tuosta todella ja oli varma, että he tulisivat molemmat nauttimaan ja paljon..
Pian Ami kaatui selälleen vuoteelle ja tällä kertaa Angelicia ei jäänyt seisomaan polvilleen vaan laskeutui pehmeästi miehen päälle. Kiihkeä äännähdys ilmaisi ettei Angelicia kestäisi enää kauan. Molemmat kädet liukuivat kylkiä pitkin alemmas miehen vartalolla samalla, kun huulet suutelivat rajunkiihkeästi Amin huulia. Ei enää paljon...

Ääni.. Ärsyke. Se hiipi hiljalleen Angelician mieleen ja hän joutuikin irtautumaan suudelmasta ärtyneenä. Ei voinut olla totta, ei juuri nyt! Hänen puhelimensa soi. Angelicia nosti sihahtaen päätään ja kesti hetken tajuta, että laukku taisi olla tämän samaisen huoneen lattialla. Angelicia vain kuunteli puolittain, kun Ami puhui jotain puhelimen rauhaan jättämisestä. Nainen vain suuteli vielä lyhyesti miestä ja kosketti herkkää paikka kankaan läpi, kunnes kuiskaisi:
"Mä hankkiudun tosta eroon.. Kestä hetki."
Angelicia hivuttautuikin ajatukset hiukan sekaisin kauemmas Amista, mutta lähes pakolla pakotti tuon tulemaan hiukan mukana. Nainen ei halunnut täysin ihojen eroavan toisistaan.. Alicia siveli miehen alavatsaa samalla, kun käsi nappasi haparoiden nahkalaukun. Se repäistiin lähemmäs ja puhelin sen kun soi itsepintaisesti. Niin kuin Angelicia olikin arvellut. Angelicia ei malttanut vaan painautui tarkoituksella alavartalollaan enemmän miehen alavartaloa vasten ja suuteli tuota kiihkeästi samalla, kun käsi nosti puhelimen ja puhelimen meni korvalle. Joku puhui.. Angelicialta meni tuo täysin ohi suudelmaan sortumisen takia. Suudelma loppui ja puhuja toisteli sanojaan hiukan ärtyneeseen sävyyn. Angelicialla oli ajatukset täysin muualla ja hän vain nosti päätään vastahakoisesti. No niin nyt tuo typerä soittaja saisi kuulla kunniansa.. Tai no paremminkin kuuli jotain aivan muuta. Koska Amin oli selvästi vaikeaa olla tuossa tilassa hiljaa. Angeliciakin lähes huohotti, kun hän nyt nosti paremmin puhelimen korvalleen ja samassa kaiken ihanan mursi ääni, joka sai Alician sydämen pysähtymään.
"ANGELICIA KETÄ TOI OLI! MÄ KUULIN MIEHEN! ...SENKIN HUORA MISSÄ SÄ OLET?!"
Meni pieni hetki ja sitten se iski tajuntaan. Angelician silmät suurenivat ja nainen nosti itseään kuin sähköiskun saaneena kauemmas Amista.
"..Chris."
Angelicia sai henkäistyä äänellä, joka kertoi enemmän kuin mitkään sanat. Chris karjui kaikki tuntemansa kirosanat ja Angelicia nosti käden järkyttyneenä kasvoilleen.. Miten tämä oli mahdollista? Nainen rämähti kyllä lievästi sanottuna kovaa maan pinnalle ja hän vilkaisi Amia silmät suurina.
"Chris kuuntele.."
Angelicia yritti vaikeana, mutta Chris karjaisi vain raivoissaan:
"SULLA ON VITTU ALLE SEKUNTI AIKAA TULLA TAKAS SIELTÄ MISSÄ OOTKIN!
Chrisin lievästi sanottuna raivokas ääni kaikui Angelician korvissa ja vihlaisi naista sisältä enemmän kuin koskaan. Lopulta Alicia tajusi, että hän oli jo muutaman sekunnin ollut jähmettyneenä puhelin korvalla. Hän seisoi polvillaan Amin yläpuolella ja katsoi tuon ohi tyhjyyteen. Sitten uusi sähköisku..
"HELVETTI!"
Angelicia parkaisi ja pomppasi ylös. Nainen samantien pudotti kännykän kädestään laukun suuntaan ja kirosi venäjäksi sekä englanniksi, kun etsi rintsikoitaan. Chrisin ääni.. Se hakkasi Angelician rintaa vieläkin. Ei, ei, ei.. Kädet täristen Alicia puki rintsikat ylleen ja sitten äkkiä legginsit. Pakosti kävi mielessä oliko Chris heittänyt suoraan kännykkänsä seinään.. Ja vielä enemmän raivoamista. Alicia pystyi vain enää kuvittelemaan millaisessa tilassa Chris oli juuri nyt.
"Tää ei voi oikeesti tapahtua.."
Angelicia ärisi. Hänellä tosiaan olisi kiire.. Alicia repi tunikan ylleen eikä katsonut tarkemmin oliko se nurinpäin vain ei, kun nainen istahtikin vuoteen reunalle repiäkseen saappaat jalkaansa.
"Sä heität mut! Ja ajat sit kovaa!"
Angelicia karjaisi Amille, nappasi laukkunsa sekä puhelimensa ja ryntäsi sitten jo eteistä kohti. Alicia ei paljon jäänyt miettimään jäikö häneltä mitään vaan hän syöksyi ovesta ulos ja todellakin odotti Amin tulevan perässä. Tämähän oli myös tuon syytä! Hyvä on, Angelicia ei voinut kuin keskittyä omaan syyllisyyteensä tässä. Syy oli erään miehen äänessä, joka huusi huoraa hänen mielessään. Angelicia nielaisi hankalasti ja hakkasi hissinappulaa.
"Nopee nyt.. Pliis, pliis.. NOPEEMMIN!"
Angelicia parkaisi ja puri huulensa verille samalla, kun tuijotti hitaasti vaihtuvia numeroita. Aivan liian hidasta!

Mikään ei voinut keskeyttää tätä tilannetta juuri nyt. Beniamin tunsi miltei tärisevänsä Alician äänekkäistä henkäilyistä. Kynsistä varmasti jäisivät jäljet, mutta tällä kertaa se ei haitannut tippaakaan. Samalla hän tunsi naisen käden menevän boksereiden reunalle. Taas päästäisiin eteenpäin.. Ami oli tyytyväinen, että ei jääty jumittamaan paikalleen juuri nyt. Kummatkin vaikuttivat kuin huumautuneilta toisistaan ja sitä varmaan olivatkin.
Mies suuteli Aliciaa kiihkeästi ja kädet hyväilivät hetken naisen pakaroita. Yhtäkkiä ylimääräinen ääni kantautui Amin korvaan. Kädet eivät silti lopettaneen hyväilyä. Eikä suudelmakaan keskeytynyt. Joku epämääräinen myhähdys karkasi sen lomasta kun mies kuuli äänen koventuvan. Hän koetti saada Alician olemaan huomioimatta jonkun kännykän pirinää. Soikoot yksinään tai joku painaisi punaista luuria... Hemmetti. Miksi nyt?
"Pistä se pois"

Alicia tosin meni keskeyttämään suudelman ja Ami älähti kuin epätoivoisena. Eikä.. Oliko pakko juuri nyt? Miehen päässä ajatukset menivät vähän minne sattuu naisen käden ja suukotusten takia.
"Mä hankkiudun tosta eroon.. Kestä hetki."
"Nopeesti kans.", Ami mutisi ja nojauti jonkinverran Alician mukana. Hän ei tosiaan halunnut missata tätä nyt. Huulet suukottivat kiusoittelevasti naisen kylkeä, selävästi hoputtaen. Mies tosiaan aikoi tehdä sen niin, että Alicia painaisi väkisinkin punaista luuria.. Suudelma välissä, johon mies pisti parastaan ja sen jälkeenkin Ami henkäili välillä äänekkäämmin ja laski kasvojaan näykkimään naisen kaulaa. Siitä suunnasta oli lähtenyt mukavan kuuloiset henkäilyt.
"Mä haluan sut nyt..", mies mutisi Alician toiseen korvaan käsien hyväillessä samalla naisen rintoja. Eiköhän se saisi aikaiseksi painamaan sitä punaista luuria. Harmivain, että ääni ei tainnut olla tarpeeksi hiljainen.
"Heti.", Ami kuiski uudelleen ja näykkäisi naisen korvanlehteä.

Yhtäkkiä kuului joku ihme karjaisu puhelimesta, että se kantauti ihan Beniamininkin korviin. Mies ei pystynyt hengitystään heti tasoittamaan, vaikka tilanne tuntui romahtavan käsiin. Hän käänsi katseensa Alician kasvoihin, mutta samantien nainen ponkaisikin ylemmäs ja sitämyöten kauemmas. Ami älähti mielessään ja vähän ääneenkin. Mitä hemmettiä nyt? Juuri nyt!? Ei olisi kannattanut vastata ollenkaan!
Angelicia näytti järkyttyneeltä ja Beniaminkin kangistui paikalleen koettaen pidättää hengitystään. Ei ollut mikään hyvä juttu. Hän tunsi mielessään räjähtävän jo äskeisen tilanteen jäljiltä mutta että Alician mieskin soitti? Tai niin hän noista kiroamisista päätteli..
"Älä nyt.", Ami kuiskaisi hengästyneesti, vaikka sillä ei tainnut olla mitään vaikutusta... Hetkeksi tuli ihan hiljaista. Beniamin nousi kyynerpäidensä varaan ja tuijotti naista suoraan silmiin, vaikka toinen tuijotti Amin ohi.
"HELVETTI!"
Ami säpsähti ja Alicia oli kadonnut hänen yläpuoleltaan vetämään vaatteita päälleen nopeammin kuin nopeasti. Helvetti, se tosiaan kuvasi tätä tilannetta. Beniamin nousi äkkiä kunnolla istumaan. Ei tässä voinut olla muutakuin pettynyt. Kaikki oli muuttunut kuin silmänräpäyksessä. Jätti tukalan olon.

Beniamin ei ollut tasantarkkaan saanut selvää omissa hurmoissaan mitä luurin toisessa päässä otiin sanottu, mutta ne sanat olivat kuulostaneet vihaisilta... Ja olivat olleet erityisen varoittavia, kun Alicia yhtäkkiä käyttäytyi noin.
"Hei.. Koeta rauhottua.", Ami sanoi, vaikka se ne saattoivat olla kaikkein epätehokkaimmat sanat tässä kohtaa..
"Tää ei voi oikeesti tapahtua.."
Beniamin nousi ylös sängyltä ja katsoi naisen vaatteiden päälle kiskomista, joka alkoi näyttää jopa holtittomalta. Ami vain kirosi koko mukavan nautinnollisen tilanteen keskeytymistä. Typerä räyhääjä...
"Sä heität mut! Ja ajat sit kovaa!"
Mitä?! Tässä tulisi kiire! "H..", Ami ennätti vain aloittaa kun tajusi, että oli tähän kyllä itsekkin osallisena. Silti hän halusi nähdä Alician vielä jossain vaiheessa. "Okei, okei!", Beniamin älähti ponkaistessaan nopeasti ylös sängyltä. Hän kiskaisi nopeasti lattalle jättämät farkkunsa jalkaan ja vetäisi vyön kiinni. Lievästi sanottuna kaaos päällä, kun kummatkin koettivat etsiä vaatteitaan. Ami vetäisi jonkun muutaman kerran käytetyn hupparin päälleen. Ei sitä nyt niin ihmeellistä tarvinnut olla jos mies aikoi vain heittää Alician asunnolleen..

Nainen menikin jo rutkasti edellä ja oli jo hissillä kun Ami etsi vielä autonavaimiaan.. Ainiin farkkujen taskuissa. Mies pamautti koti oven kiinni ollessaan valmis ja ryntäsi Alician perään. Hyvä kun oli ennättänyt rauhoittua vielä äskeisestäkään. Beniamin hengitti yhä kuin olisi urheilu suorituksen vetänyt kaksikon astuessa hissiin. Nopeasti painettiin nappia parkkihalliin.. Hissi rupesi liian hitaasti lipumaan alemmas.
"Ei se nyt niin paha voi olla.. Eihän me ennätetty vielä edes.. No.. en tiiä.", Ami takerteli puheissaan koettaen samalla tasoitella pulssiaan. Ei hän tiennyt mitä sanoa. Erittäin harvinainen tilanne, joten Beniamin ei tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua. Katse kävi Aliciassa ja hissin ovissa vuorotellen. Auton avain löysi tiensä miehen käteen ja oli valmiina avaamaan lukot.
"Kyllä me päästään nopeesti. Älä huoli.", Beniamin koetti jotenkin rauhoittaa, muttei enää viitsinyt koskea. Ties missä räjähtämispisteessä Alicia itse oli..

Hissin ovet avautuivat ja Beniamin aukaisi heti autonsa lukot avaimestaan. Hän otti rivakat askeleet ovelle ja astahti sisään vetäen oven perässään kiinni. Moottori lähti heti käyntiin, mutta tietty Ami odotti vielä Alician saavan itsensä valmiiksi. Auto peruutti nopeasti paikaltaan kun ylä ovi aukesi parkkihallista pois pääsyyn. Mies kirosi yhä mielessään...
"Kyllä se järjestyy..", Ami mutisi painaessaan vain kaasua kohti Rasheeta.. Hyvähän Beniaminin oli sanoa, sillä hän ei tiennyt mitä Alicialla oli vastassaan. Eikä halunnutkaan tietää. Ami vain mietti mitä nainen oli sellaisen kanssa edes yhdessä jos suhde oli tuollaista.. riuhtomista.
Matka jatkui kyllä nopeasti ja muut rakennukset vilahtivat ohi nopeammin kuin useilla muilla kerroilla. Ehkä tämän kerran sai uhrata niitä hevosvoimia.
"Miks sä ees oot tommosen kanssa.. mut vitsi mä säikähin.", hän kommentoi itsekseen vielä äskeistä ja paraillaan käynnissä olevaa tilannetta.. Kunhan nyt vain päästäisiin sinne Rasheelle.

Angelicia lähes pomppi paikallaan, kun hissin tulossa kesti hetki. Amillakin kesti, mutta lopulta tuo tuli ja kaksikko astui vihdoin saapuneeseen hissiin. Alicia lähes ryntäsi hissiin ja Ami painoikin jo oikeaa nappia. Alicia vain kirosi hiljaa ja suki hiuksiaan hermostuneena. Menisi hissi nyt vain nopeammin... Angelician olisi päästävä Chrisin luo.
"Ei se nyt niin paha voi olla.. Eihän me ennätetty vielä edes.. No.. en tiiä."
Angelicia älähti miehen sanoille.. No olihan tuo oikeassa. Mutta juuri nyt tuokaan seikka ei paljon auttanut.
"Sillä ei oo väliä.. Kaikki on jo pilalla. Helvettiiih.."
Angelicia ynisi ja koetti rauhoitella itseään samalla, kun kiristeli hampaitaan. Kuinka tyhmä hän oikein oli ollut! Nyt tosiaan kaikki hyvä olo oli poissa. Alicia ei vain ymmärtänyt miten antoi itsensä sortua sillä tavoin.. Mennä kaikkeen mukaan. Alicia tunsi miehen katseen ja vilkaisi tuohon. Tuossa kohtaa Angelicia sai ainakin suurimmaksi osaksi vastauksen mietteisiin. Ami. Tuo oli vain liian houkutteleva. Mutta nainen vältti nyt tuon syyttämistä. Hänhän oli alunperin alkanut leikkiä miehen kanssa. Tuo antoi kaiken tämä edetä liian pitkälle ja vielä tähän pisteeseen. Ja nyt kaikki oli pilalla!
"Kyllä me päästään nopeesti. Älä huoli."
Angelicia päästi vain epäärämäisen äännähdyksen, joka viestitti ettei nainen ollut missään määrin samaa mieltä Amin kanssa. Mies ei osannutkaan arvata mitä tästä seuraisi. Angelicia saisi ottaa vastuun tekemästään.. Ja hän ei todellakaan odottanut sitä innolla.

Angelicia tunsi nopean helpotuksen tunteen, kun hissin ovet avautuivat vihdoin. Nainen meni puolijuoksua autolle ja Amikin onneksi osasi olla nopea. Tuo avasi heti auton lukot ja nousi nopeasti autoon. Alicia teki saman ja paiskaisi kiireesti auton oven mukanaan. Hermostuneena Alicia repi vyön kiinni ja Ami onneksi jo käynnisti auton. Tuo tosiaan ymmärsi, kun Alicia oli sanonut, että nopeasti.. Ja niin oli paras ollakkin. Angelician pää olisi vielä räjähtänyt, jos Ami olisi ryhtynyt hankalaksi. Mutta tuo menikin juuri sopivan myötäilevästi mukana. Angelicia koetti vain yhä rauhoitella itseään ja epätoivoisesti huokaisten hän hieroi kasvojaan. Tämä ei vain voinut tapahtua juuri nyt ja juuri hänelle.. Mutta kyllä, niin se vain tapahtui.
"Kyllä se järjestyy.."
"ÄLÄ SANO TOTA ENÄÄ!"
Angelicia parkaisikin kovalla äänellä ja samassa tajusi itsekkin mitä oli tehnyt.. Nainen hengähti surkeana ja pyyhkäisi kasvojaan.
"Sä et vaan.. Kiltti älä yritä lohduttaa kun se ei auta nyt. Mä olen nyt saanu itteni niin helvetinmoiseen tilanteeseen. Ja tää ei tosiaan korjaannu helposti!"
Angelicia selitti paniikissa. Ami vain painoi kaasua ja nainen oli helpottunut, että mies omisti kunnon nopean auton. Pääsisi nopeasti Rashee Roadille.. Chrisin luo. Angelicia nielaisi hankalasti. Oliko se sittenkään hyvä asia? Nyt kun hän miettikin Chrisiä ja tiesi, että osasi vain lievästi kuvitella millainen tuo oli nyt ja tulisi olemaan, kun Alicia kävelisi sisään asuntoon. Angelicia ei voinut hillitä pelkoa, joka kouraisi häntä. Mitä hän oli mennyt tekemään...
"Miks sä ees oot tommosen kanssa.. mut vitsi mä säikähin."
"Sä pääset nyt helpolla.. Ole onnellinen. Sä et tunne Chrisiä."
Angelicia selitti nyt vähän hillitymmin ja viimeinen lause vasta tulikin kuiskauksena. Ja niin harvinaista, kun se olikin.. Naisen äänestä paistoi pelko. Ihan normaali tunne, mutta Alicia ei hillinnyt sitä. Se oli niin vahva, että se paistoi hänen äänestään selvästi. Angelicia älähti ja peitti hetkeksi kasvonsa.
"Se todella tappaa mut.. Ei, mun on pakko kestää sen huudot."
Angelicia mutisi enemmänkin itsekseen ja laski sitten kätensä. Nainen puraisi huultaan ja hermostuneesti veti hiuksiaan taaemmas kasvoilta.
"Sen on pakko kuunnella mua.. Aivan pakko. Hemmetti mitä mä taas onnistuin tekemään.. Chris on niin.."
Angelicia mutisi vielä kiihkeämpään, kunnes vetäisi syvään henkeä. Nyt oli rauhoituttava. Kyllä hän saisi Chrisin kuuntelemaan häntä. Pakko. Oli Alicia ennenkin onnistunut. Samassa nainen tajusi.. Chris ehkä kuuntelisi, mutta mitäs Angelicia sitten kertoisi? Nainen henkäisi hädissään, mutta samassa muuttui keskittyneen näköiseksi. He eivät olleet vielä perillä. Nyt piti vain kehitellä äkkiä jotain...

"Pysäytä tähän.. Pysäytä!"
Angelicia huudahti ja hädissään katsoi lähellä olevaa rakennusta. Ami oli ehkä ajanut liiankin pitkälle. Alicia katsahti vielä mieheen.
"Lähde ajaa heti kun mä oon noussu autosta. Ja muista.. meil oli sopimus. Sä jätät mut nyt rauhaan. Et tuu lähellekkään mua tai sano mulle mitään jos nähdään. Mulla ei oo mitään kiinnostusta olla enää missään tekemisissä sun kanssa. Piste. Ja nyt häivy ennen kun saat luodin takaraivoos."
Angelicia selitti nopeasti, mutta mahdollisimman selkeästi. Nainen pakottikin sanansa niin napakaksi ja käskeviksi kuin vain siinä tilanteessa ja siinä tilassa kykeni. Heti sanojensa lopuksi Alicia nousi kiireesti autosta ja paiskaisi oven perässään kiinni. Amin olisi oikesti paras lähteä.. Angelicia ryntäsi jo oikean kerrostalon alaovea kohti, vilkaisematta hirveästi ympärilleen. Jos hän olisi tajunnut vilkaista edes hitusen yläviistoon, hän olisi kohdannut raivokkaan katseen. Ami tosiaan oli ajanut liian pitkälle.. Chris oli nähnyt naisen tulon ikkunasta. Ja nyt Angelicialla olisikin vasta selittämistä.

//Ja näin loppui >'D Kiitos jännästä pelistä Varyseiin *ruttuu* Angelicia on niiiin pulassa.. XD //

Beniamin hätkähti väkisinkin Alician korottaessa autossa ääntään. Hyvä on! Hän pysyisi sitten hiljaa.. Ainakin koettaisi. Hyvä ettei auto ollut heittänyt kunnon mutkaa sivusuunnassa. Nainen oli ihan hermoromahduksen partaalla.. Olisiko pitänyt pistää auton oven lukko kiinni? Ihan varmuudeksi vain. Ami nyökytteli päätään samalla koettaessaan olla normaalisti ja se joka käyttäytyi tässä järkevämmin.. Hemmetti kun oma pääkin ihan sekaisin. Surkein tuuri ikinä! Heti kun onnistui jossain niin joku tuli ja pilasi sen. Ihan sama asia kuin joku tulisi kamppaamaan kesken tanssi kilpailun tai heittämään narua jalkoihin.

Ajaessaan Ami vilkaisi välillä nopeasti Aliciaan varmistaakseen, että nainen oli vielä tolkuissaan. Vaikka Beniamin ei tuntenutkaan naisen miestä, ei hän silti osannut kehittää mielessään miten paha vastus Alicialla sitten olisi vastassa.. Hän koetti jotain sanoa naisen höpötyksiin, mutta tyytyi olemaan hiljaa ja olemaan vetämättä osallisuuttaan tähän. Ami ei halunnut ketään ovensa taakse kirves ja ase kädessä..
"Ei se nyt voi sua tappaa..", Ami sanoi silti johonkin väliin. Hän katsoi tietä taas, ehkä enemmänkin huvittuneeseen sävyyn. Mistä lyötäisiin vetoa, että huomenna kaikki olisi taas ihan normaalisti.. Alicia vain yli reagoi.
"Pysäytä tähän.. Pysäytä!"
"Rauhotu nyt!", Beniamin älähti ja auto pysähtyi nopeasti tien laitaan. Hän huokaisi syvään ja katsahti naiseen, joka näytti miltei riuhtovan itseään pois autosta. Mies ei nyt tiennyt mitä hänen kannattaisi sanoa, kun nainen tuskin kuuntelisi enää tuossa vaiheessa... Alicia antoikin vain nopeat ohjeistukset, kuin joku ydinsota olisi tulossa tai jotain. Amista alkoi jo tuntua, että hänkin joutuisi ongelmiin, joten nopeasti paikalta häviäminen kelpaisi aivan mainiosti.. Mutta tuo 'ei tavata enää'- juttu.. Beniamin ei ollut varma pystyisikö noudattamaan sitä. Hän nyökäytti vain päätään ja hetkessä nainen oli pamauttanut auton oven perässään kiinni.
"Voii helvetti.", Ami mutisi hieraisten kasvojaan. Sinne meni kaikki kuin tuhka tulleen! Hän katsoi ihan muutaman sekuntin Alician perään ennenkuin kääntyi takaisin Yellowia kohti. Pitikin mennä näin. Muistoksi sai vain naarmuja selkään..

Päästyään takaisin asuntoonsa Ami potkaisi vain kenkänsä jalastaan hypähtäen sohvan selkänojan yli sille rönöttämään. Mies kurotti kyllästyneesti kaukosäätimeen ja aukaisi television, vaikkei edes jaksanut katsoa sitä. Olisi voinut sanoa jo, että hän oli nolostunut aikaisemmasta, vaikka Alician kännykkähän se oli soinut. Beniamin olisi silti voinut olla vähän hiljempaa kun nainen puhui puhelimeen. Sitten ei olisi käynyt näin..
Mies hapoi jalallaan toisen sohvan reunaa.. Katse osui lattiaan ja mitäs Ami huomasikaan: Alician vyön. Hän kohotti kulmiaan kuin ihmetellen mistä tuo oli tuohon tupahtanut. Ei varmasti ollut siinä äsken!
Ami kurotti nappaamaan vyön laiskasti, kohottaen sen kasvojensa eteen. Jep, Alician vyö. Ehkä hän saisi siitä jossain vaiheessa tekosyyn nähdä nainen uudelleen. Paras kuitenkin odottaa, että pahin vaara luodin kalloon saamisesta olisi ohi.

// Muahaw, kiitän mielenkiintosesta pelistä >'''3 Heee. Ei todellakaan Angelicia selviä yhtenä kappaleena >:---) //

// Chris käväsee vierailemassa täälä. Pikku yksinpeli :---D //

Christopher Matthew Kewan

Chris naputteli kulmat kurtussa hissinappulaa odottaen, että hissi laskisi edes tänne alimpaan kerrokseen. Tämä oli juuri oikea talo minkä osoitteen Angelicia oli jokinaikaa sitten miehen käteen lätkäissyt. Varmaan sen takia, ettei enää itse joutuisi ongelmiin tämän asian kanssa. Päästäkää härkä irti vaan. Mies tosiaan toivoi, että tavoitettava 'Angelician' jätkä olisi kotona. Kerroksesta päätellen tyyppi pääsisi nauttimaan pitkän ilmalennon.. Chris mietti kaikkia muitakin mahdollisuuksia, mutta tuo toki olisi näyttävin. Ainoana ongelmana vain se, miten mies pääsisi pois ilman pidätystä. Hissi olisi liian hidas ja juoksemalla saattaisi joutua vain vielä hankalempiin ongelmiin. No, katotaan sitten tukehdutetaanko tyyppi vaikka tyynyyn. Chris halusi tuhota vain kaiken mihin Angelicia oli koskenutkin tai mihin tyyppi oli itse koskenut. Naistakin oltiin pahoinpidelty toistaiseksi ihan tarpeeksi.. Sen jätkän vuoro.
Chris väänsi kasvoilleen neutraalin ilmeen, kun hissistä tulikin yllättäen muutama tyyppi ulos. Väkisin pieni hymynkarekkin kohosi huulille, mutta se ei ollut mitenkään ystävällinen ja saikin hissistä astuneiden kummaksuvat katseet ohikulkiessa. Vihdoin hän pääsi astumaan hissiin ja katse käväisi taas paperilapussa. Jopa se ylin kerros. "Miten somaa..", mies mutisi painaessaan oikeaa nappia. Odoteltaisiin sitten vain. Hän nojautui hissin peiliseinään katse ylöspäin kohoavissa numeroissa.

Ovet avautuivat ja Chris katsahti kumpaankin suuntaan. Oikea ovi.. Tuolla! Mies tunki paperilapun aukinaisen nahkatakinsa taskuun huvittunut ilme kasvoillaan. Sen alla olikin vain valkoinen hihaton ja jalassa mustat farkut. Kyllä nyt kelpaisi hakata joku ja kunnolla. Mies painoi muutamaan kertaan ovikelloa nojautuen ihan oven viereiseen seinään. Heti kun ovi raottuisi millinkin Chris tunkisi itsensä sen toiselle puolen. Todella vaivihkaa... Olipa hiljaista. Eikä ketään ei tullut ovea avaamaan.
"Hm..", mies astahti pian keskemmälle käytävää katsahtaen varmistellen sen kummallekkin puolelle. Tottakai tähän oltiin varauduttu. Tyyppi joko piilotteli tai Chrisin harmiksi asunto oli tyhjä. Liikaa meteliä ei kuitenkaan vielä tässä alussa kannattanut pitää.. Mies vetäisi ruuvimeisselin taskustaan iskien sen voimakkaasti lukosta sisään. Chris katsahti vielä kerran olkansa yli ennenkuin painoi käsivarsillaan meisselin päästä koko painolla, että kuului oikein kunnon rusahdus ja lukkopesä oli hajalla. Sinne meni. Chris kohautti kulmiaan kiskaisten ruuvimeisselin takaisin itselleen. Nyt piti vain toivoa, että ovi oli auennut.
Hän vetäisi kahvasta ja kappas - aukihan se. Mies virnisti astuen hiljaa sisään, vetäen oven perässään kiinni. Kuin olisi omaan asuntoon tullut, Chris nimittäin vetäisi nahkatakkinsa päältään ja ripusti sen oikein naulakkoonkin. Asunto muuten oli ihan pimeänä ja hiljainen. Mies kurtisti kulmiaan napaten silti ruuvimeisselin mukaansa. Ei hän tiennyt mitä yhteyksiä täällä asuvalla tyypillä oli, joten piti varautua kaikkeen.

Chris käveli sisemmälle asuntoon katsoen ympärilleen. Ulkona oli pimeää, mutta kaupungista tuleva valo kajasti sopivasti melkein jokapaikkaan. Mies seisoi keskellä olohuonetta ja tuijotti seuraavan huoneen ovelle.
"Sä et taida olla täällä?", Chris kysyi huvittuneesti kävellen makuuhuoneeksi paljastuneen huoneen luo. Eip, ei ketään. Mies varmisti vielä kylppärin ja hymähtikin tyytymättömästi. "Vitun kusipää.", hän murahti. Harvinaisen onnekas tyyppi, että oli päättänyt lähteä tänä iltana jonnekkin.. Chris ei silti päästäisi sitä vähällä. Tämä asunto ei tosiaan tulisi olemaan asumiskelpoinen vähään aikaan.

Mies tunki ruuvimeisselin taskuunsa ja katsahti vielä ympärilleen potkaisten lampun maahan kuin muka vahingossa. Kuului vain särkynyt ääni ja Chris käveli television luo. Hän vetäisi senkin alas alustaltaan ja seuraava kunnon kolahdus. Näytöllään maassa. Tuskin enää katseltaisi.. Pian tässä pääsi ihan vauhtiin ja jokainen keittiön laatikosto oltiin revitty ulos astioineen, sohvat kaadettu ja niiden pintaa poltettu. Biljardi pöydän pinta oltiin raastettu ruuvimeisselillä ja makuuhuone oli sekasorron vallassa sänkyineen patjoineen. Kaikki revitty alas, sotkettu, hajoitettu ja hajoitettu vielä uudelleen.
Chris ärähdyksen kera veti juuri vessan hyllykköä alas, että kaikki levisi lattialle.
"Et kyllä enää varmasti pelleile mun kanssa enää.", mies ärisi samalla potkaisten laatikostoa uudelleen. Hän pisti valot päälle ja asteli suihkun puolelle sytyttäen samalla tupakkaansa. Savut pääsivät sierainten kautta ulos Chrisin napatessa suihkukammen käteensä. Hän etsi katseellaan pistorasiaa samalla vetäessään hanan auki. Suoraan pistorasiaan ja kuului vain rutina ja kummasti vessan lamppu sammui.
"Oho.", Chris hihkaisi ja jätti suihkun suihkuttamaan tyhjää kävellessään takaisin makuuhuoneeseen. Tsekataan vielä kaikki paikat läpi. Laatikostosta mies oli napannut oikein mukavan seteli tukun itselleen ja jotain muuta rihkamaa. Koruja, vaikka mies ei kovin sellaisia käyttänytkään, muutakuin hopeista kaulakoruaan. Ihan hienoja rannekoruja kuitenkin, tosin ne voi myydä jollekkin muulle.
...Toinen hyllykkö oli vielä kaatamatta ja Chris kävelikin sen luokse. Mies puhalsi savua kattoa kohti tarttuen juuri laatikoston reunasta kiinni, mutta hänen silmäänsä pisti jotain sitä ennen. Vyö, joka näytti harvinaisen tutulta. Chris kurotti vyöhön ja katsoi sitä lähempää. Tuo oli juuri niitä vöitä, jota mies oli myös availlut.. Ja siihen sen olisi pitänyt jäädäkkin. Angelician vyö. Ihan selvästi. Tai sitten sillä jätkällä oli todella kieroutunut tyyli. Ei, Chris oli aivan varma että tämä oli Alician. Mies kiersi vyön ranteensa ympärille vetäisten sitten laatikoston kumoon.

Chris hyppeli vaikeasti pois täydessä kaaoksessa olevasta makuuhuoneesta. Hän vetäisi käsivarrellaan keittiötason tyhjäksi ja iski siihen Angelician vyön. Löytämälleen paperille hän kirjoitti oikein selvällä käsialalla:
"Seuraavalla kerralla oot vainaa.
Näkyillään."
Mies siirsi vyön paperin päälle selväksi merkiksi. Kyllä jäljestä näki selvästi, ettei täällä kukaan nainen ollut käynyt. Chris hymähtäen tumppasi tupakkansakkin paperin viereen.
"Katotaan naurattaako enää.", mies murahti napaten kattilan ja täyttäen sitä vedellä. Mitä hän vedellä? Chris pujotteli olohuoneen halki eteiseen, aukaisi sulake kaapin ja viskaisi sinne kattilallisen vettä. Kuului vain rätinää ja sitten tuli ihan hiljaista. Oikeastaan tuntui kuin olisi tullut ihan hiljaista muuallekkin kuin vain tähän asuntoon. Mies viskaisi kattilan lattialle ja vetäisi nopeasti nahkatakkinsa päälleen. Eiköhän se ollut siinä. Viimeinen silmäys tähän silmiä hivelevään kaaokseen.

Mies aukaisi oven ja huomasi käytävästäkin valojen sammuneen. Hm, kumma juttu. Chris naurahti ja hissin sijaan lähti nopeasti portaita alas. Paria kerrosta alempana valot olivat, mutta ylimmät kerrokset olivat nähtävästi mennyt ihan pimeäksi. Huvittavaa...
Käytävässä alkoi kuulua kummastuneita huutoja muista asunnoista, mutta Chris tyrkkäisi vain ulko-oven auki, kadoten sen enempää tietojaan itsestään antamatta. Kyllä nyt oli ylpeä olo ja omahyväinen virne kohosikin miehen kasvoille hänen sytyttäessä seuraavaa tupakkaansa. Ja muka luulevat olevansa turvassa, vaikka asuvat tällaisella alueella? Ei todellakaan.

// Näin >) //

// Elli pelli >) //

Beniamin Mihai Gherea

Beniamin oli saanut tarpeekseen tästä sotkusta. Ei mies pystynyt tekemään asunnossaan mitään. Hädintuskin edes nukkumaan. No yksi yö oli mennyt juuri ja juuri rojujen keskellä. Ei mikään ihme, että silmät punoittivat väsymyksestä ja pelkästä ärtymyksestä tähän kaaokseen. Mies muutenkin kyni hiuksiaan sen verran, että nekin sojottivat tänään jokaiseen ilmansuuntaan, kuin hän olisi juuri herännyt.. Ami tykkäsi pitää tavaransa järjestyksessä ja äitinsä ylpeänä siitä, että mies ylipäätään vaivautui pitämään asunnon kunnossa. Tällä hetkellä se oli kaikkea muuta kuin kunnossa.
"Joo hei, ei sun kannata tänään tulla kato kun.. Mulla on ylimääräset harjotukset vartin sisällä. Menee koko päivä ja.. Täällä suoritetaan sen aikaa seinän maalaamista, että sun tuskin kannattaa tulla sitä maalia hengittämään vähään aikaan..", Ami hieroi otsaansa samalla puhuessa kännykkäänsä. Päällään miehellä oli tummat farkut, joiden sivuilla roikkui mustat henkselit. Paidaksi Beinamin oli vetäissyt valkoisen v-kaula aukkoisen, suhteellisen yksinkertaisen t-paidan. Tietty Ami sentään jotain siistiä pisti päälleen kun joku oli tulossa.. Hän katsoi ikkunasta ulos ja vilkaisi välissä kelloakin. Voi kyllä, mies puhui äidilleen. Koettaen keksiä mahdollisimman uskottavaa tekosyytä asunnosta pois olemiseen.
"Sitä paitsi lähen parin päivän päästä..", Ami katsoi ulos, silmiään siristäen nähden jonkun kahvilan kyltin, jossa luki Cafe Mumbai.. "Mumbaihin."
"Mubaihin?"
Beniamin ennätti jo läimäistä kämmenellään poskeaan kirotessaan mitä oikein selitti.
"Hei äiti parasta vaan, että sä pysyt vähän aikaa poissa.", ja heti tuli tenttaamista ongelmista. "Ei mitään vakavaa. Mulla on vaan kiireitä.", Beniamin katsahti taas kelloa.

Angelician pitäisi tulla kohta auttamaan häntä siivoamisessa. Ennenkuin tähän asuntoon voisi mitään korjaajia tilata, pitäisi siivota koko paikka. Estää kaikki mahdolliset rikosilmoitukseen liittyvät. He olivat sopineet Alician kanssa: Nainen tulisi siivoamaan ja maksaisi kaikista kuluista puolet.
"Ai mitä?", Ami havahtui.. "Ei, en mä tarvii rahaa.", ja samassa ovikello soi. Beniamin murahti itsekseen lähtien kompuroimaan kohti ovea samalla puhuessaan kännykkäänsä. Tuntui kuin äiti olisi tuntenut hänet liiankin hyvin.. "Kaikki on hyvin.. Usko jo.", mies koetti kuulostaa mahdollisimman rennolta samalla avatessaan ulko-oven. Angelicia oli joutunut hieman odottamaan, että Ami edes pääsi ovelle.
"Moi Angelicia.", Ami tervehti kännykkä yhä korvallaan. Mies katsahti naista päästä jalkoihin, kuten yleensäkkin..
"Mitä? Nainenko sulla siellä on?", kuului yhtäkkiä äidin kysyvä äänensävy luurin toisesta päästä.
"Ei hei.. Nyt hiljaa."
"Kuule, jos sinä huoria siellä talossa pyörittelet niin se on varma lähtö."
Amista tuntui kuin päässä räjähtäisi. Ihan tarpeeksi jo muussa kaaoksessa, mutta että äiti epäili Beniaminia jostain?
"Äiti! Mähän en semmosia täällä pyörittele. Luulis sun nyt sen edes tietävän.", hän ärähti melkoisen vihaisella äänensävylläkin lähtien oven edestä, päästäen Angelician kuitenkin sisään.
"Tyttöystävä?"
Beniamin oli kompastua sohvan ruhoon, kun tuo sana sanottiin. "No, vaikka niin. Ei ole. Yks.. Kiinteistötarkastaja vaan.", mies mutisi ja huokaisi syvään. "Sovitaanko, että mä käyn siellä jossain päivällä vielä. Okei? Nyt on oikeesti ihan pakko mennä. Moikka.", hän läimäytti luurin korvaan. Niin tapahtui oikeastaan vain juuri silloin kun Beniamin oikeasti oli ongelmissa. Hän tuppasi käyttäytymään liian äkkipikaisesti.. Varsinkin äitiään kohtaan. Mies huokaisi syvään ja etsi katseellaan Angelician puhumatta mitään siitä puhelusta.
"Noniin...Tulithan sä."

//Täältä tullaan >) //

Angelicia Prihodko:

Angelicia seisoi jo toista kertaa tuon erään Yellow Avenuen talon hississä. Nainen katsoi kyllästyneesti numeroita jotka vaihtuivat niin hitaan tuntuisesti, kun hissi meni ylemmäs. Alicia kyllä muisti mikä kerros... Olihan hän jopa osannut tännekkin tulla. Onneksi nainen oli muistanut osoitteen minkä oli saanut Paulilta. Ja oli käynyt vielä tuuri, että Angelicia oli päässyt lähtemään ilman ylimääräistä valehtelua. Angelicia oli kyllä luottanutkin siihen, kun oli ihan etukäteen sopinut Amin kanssa tulostaan. Parempia sopia, kun ilmestyä noin vain oven taakse. Ehkei Ami olisi kotona tai sitten tuolla olisi ihmisiä vierailemassa... No ehkei tuo kuitenkaan ottaisi vieraita luokseen vähään aikaan, kun asunto oli myllätty. Alicia ei kyllä tosiaan tiennyt, että kuinka myllätty. Mutta hän ajatteli, että loppujen lopuksi asunto ei voisi olla niin sotkuinen ja hän siivoaisi sen hetkessä. Sitten vielä rahat ja se olisi siinä; hän ei joutuisi enää tuskastelemaan Amin takia. Angelicia loihti itselleen niin hyvän kuvan tästä mielestään, mutta hänen olisi kai pitänyt muistaa ettei asiat ikinä käyneet ihan niin kuin kuvitteli. Varsinkin Amin kanssa...
Angelicialla oli päällään tummansiniset korkokengät, mustat kiiltäväpintaiset kokopitkät legginsit ja tummansininen pitkähihainen tunika, jonka kaulansuussa oli kultaisia koristehelmiä. Naisen vyötärön kohdalla roikkui kultainen ketju, joka oli sivulta kiinni ja loput ketjusta laskeutui kangasta myöten. Ketju toimikin hyvin vyönä. Korvissa roikkuivat vielä kultaiset isot renkaat, mutta enempää koruja Alicia ei pistänyt. Olihan hän vain tulossa Amin luo.. siivoamaan. No Angeliciallakin omat käsityksensä siivoamisesta, mutta ei sellainen asia syrjäyttäisi sitä, että Alicia halusi näyttää hyvältä. Angelician tunikan päällä oli vielä musta pitkä takki, mutta Alicia oli avannut jo sen. Meikit olivat hyvin tavalliseen tapaan tehty: silmät olivat rajattu tummalla ja kiiltelevää väriä löytyi naisen luomista. Alicialla oli kyllä käynyt mielessään, että laittautuiko hän nyt vähän liikaa.. Amin takia. Miksi Alicialle kävi mielessä, että hän halusi näyttää hyvältä ja vielä Amin edessä? Nainen jätti sen ajatuksen syrjemmälle.. Ainahan hän laittautui hyvin niin, että miksi tämä kerta olisi poikkeus?

Angelicia astui hissistä ulos ja huokaisten pysähtyi oikean oven luo. Mitäs sitä viivyttelemään.. Alicia naputti reippaasti ovea ja mutristi huuliaan samalla, kun odotti, että Ami tulisi avaamaan oven. Nainen olikin kuulevinaan jonkinlaista puhumista asunnosta. Ei kai Amilla kuitenkin ollut joku vieras? Angelicia kurtistikin kulmiaan ja mielessä kävisi mitä hän tekisikin, jos ovelle tulisi joku nainen tai Amin selän takana olisi joku blondi heilumassa.. Hitto vieköön ketä hän löisi ensin? Mutta olivathan he kuitenkin sopineet tämän... Alicia katsoi tiukasti ovea ja odotti hiukan närkästyneenä. Amilla kesti oudon kauankin.. Mitäköhän tuo oikein puuhaili asunnossa ja, jos, niin kenen kanssa?
Lopulta ovi aukeni ja Angelicia rentoutui heti.. Miehellä näytti olevan puhelin korvallaan. Eikä tuo näyttänyt kovin iloiselta. Alicia veti viileän ilmeen kasvoilleen ja nyökkäytti päätään tervehdykseksi eikä sanonut mitään ettei keskeyttäisi puhelua.
"Moi Angelicia."
"No moi.."
Angelicia mutisi pakosti ja hiljaisesti tuhahtaen kohautti kulmiaan, kun huomasi Amin tsekkaavan hänet läpi. No olipa yllätys.. Ja ainahan Angelicia omalla tavallaan nautti miesten katseista. Varsinkin Amin.. Alicia vain katsoi Amia ja odotti, että pääsisi sisään asuntoon vai seisoisiko hän tässä ikuisuuden?
"Ei hei.. Nyt hiljaa."
Ami yhtäkkiä sanoikin ja Angelicia olisi jo melkein ärähtänyt takaisin, kun tajusi kuulleensa vaimeasti äänen puhelimen luota. Eli mies ei puhunut hänelle.. Mutta jonkun toisen kanssa. Naisen kai? Ja Ami ei näyttänyt olevan innokas puhumaan tämän kyseisen henkilön kanssa ja Angelicia katsoikin hiukan tarkemmin Amin ilmeitä. Ja olemusta.. Pian Alicia vaivihkaa jo tsekkasikin vuorostaan miehen. Yksinkertaista, mutta hemmetti.. Miten Ami aina onnistuikaan näyttämään noin hyvältä. Angelicia repi katseensa takaisin Amin silmiin ja kohotti kulmiaan hiukan kysyvään sävyyn.
"Äiti! Mähän en semmosia täällä pyörittele. Luulis sun nyt sen edes tietävän."
Nyt vasta Angelician kulmat kohosivatkin ja sitten nainen ei tiennyt olisiko pitänyt hymyillä huvittuneena vai katsoa miestä 'et oo tosissas'- ilmeellä. Ami kuitenkin lähti ovelta ja Angelicia vihdoin asteli sisälle, mutta hymyili salaa itsekseen samalla, kun pisti takkinsa naulakkoon. Ai että äiti... Ai niin tuo taisi omistaa tämän asunnon tai jotain vastaavaa? Angelicia muisti hämärästi mitä Ami oli selittänyt kahvilassa silloin eräänä iltana.
"No, vaikka niin. Ei ole. Yks.. Kiinteistötarkastaja vaan."
Angelicia juuri ja juuri sai tukahdutettua tyrskähdyksen, kun tajusi Amin puhuvan hänestä. Nainen kröhäisi ja oli pyyhkäisevinään hiuksiaan sivuun, vaikka peitti vain eleellä leveän hymynsä, jota ei saanut pidettyä kurissa. Sitten Alicia katsoikin aavistuksen huvittuneena Amia. Menisikö tässä kauankin?
"Sovitaanko, että mä käyn siellä jossain päivällä vielä. Okei? Nyt on oikeesti ihan pakko mennä. Moikka."
Ami vihdoin näytti lopettavan puhelun, vaikka raa'asti lyömällä äidilleen luurin korvaan. Aliciaa se huvitti jotenkin ja nainen pakotti naurun pysymään poissa. Pienen huvittuneen hymyn löysi kuitenkin Angelician huulilta ja katsekkaan ei ollut mikään kylmä vaan hiukan nauravainen. Amia taas ei näyttänyt naurattavan vaan tuo huokaisi syvään ennen kun tuntui vihdoin keskittyvän siinä missä mentiin.
"Noniin...Tulithan sä."
"Jep. Mehän sovittiin. Vai onks sen kanssa ongelmaa?"
Angelicia kysyi reippaasti ja sävy oli ehkä hiukan vittuilevakin, koska äskeinen puhelu nauratti Angeliciaa yhä. Nainen kröhäisikin hymyillen ennen kuin tajusi katsoa paremmin asuntoon... Vai pystyikö tuota kutsumaan asunnoksi?

Tuota näkymää olisi voinut kuvailla sanalla kaatopaikka tai.. kaaos. Angelician hymy sävähti pois ja Alicia hengähti pakosti epämääräisesti, kun katseli sotkua. Katse liukui rikkinäisistä esineistä lattialla lojuviin huonekaluihin sekä siihen mitä niistä oli jäljellä.
"..sanoit et tää menis nopeesti."
Angelicia mutisi kitkerään sävyyn, kun vihdoin oli saanut koettua suurimman järkytyksen. Alicia älähti ja katsoi lähes epätoivoisella ilmeellä sotkua.
"Mä tapan Chrisin."
Alicia sähähti hiljaa, kunnes muuttui äreän näköiseksi. Katse kyllä liukui pian Amiin. Miten tuo näyttikään hyvältä.. EI. Tämä oli Amin vika, että Angelicia oli suostunut tulemaan tänne. Ja tällaisen sekasorron hän sitten kohtasi! Alicia pudisti päätään ja nosti kätensä lanteilleen ärsyyntyneenä.
"Sä sit saat vittu auttaa tän kanssa tai mulla menee viikkoja."

Ami ei siinä sivussa oikein ennättänyt Angeliciaan kiinnittää huomiotaan sen ensimmäisen tsekkauksensa jälkeen. Mielessä ennätti jo käydä kysymys: aikoiko nainen siivota noilla vaatteilla..? Puhuessaan kiinteistövälittäjästä äidilleen hän vilkaisi naiseen päin. Tulihan toinen sisään.
Olihan se tavallaan hieman huvittavaakin.. Kyllä Beniamin oli saanut vihiä siitä, ettei Aliciakaan mikään kovin lainkuuliainen puhdas pulmunen ollut. Heidän ongelmansa olivat yleensä vähän isompaa sorttia kuin marmattavat äidit. Tai ei sitä tiedä, mutta Beniamin ei ollut varma olisiko hänen pitänyt peitellä paremmin kelle puhui. Hän oli kyllä huomannut Alician huvittuneenkin ilmeen.. No kai se nyt oli hitusen noloa. Pakko kuitenkin sanoa äidilleen suorat sanat. Joskus piti vain muistuttaa, että Ami ei ollut enää mikään pikkupoika, jota piti vahtia kuin mikäkin haukka. Sen siitä sai kun oli ainoa lapsi. Mies pääsi kuitenkin äidistään eroon lyömällä luurin korvaan.. Vihdoin.

"Jep. Mehän sovittiin. Vai onks sen kanssa ongelmaa?"
"Ei yhtään", mies vastasi tunkiessaan kännykkänsä farkkujen taskuun, katsoen taas Aliciaa, joka sai luvan valimistautua siivoamiseen. Ei ollut tainnut katsoa vielä itse sotkua, mutta pianhan sen huomasi. Väkisinkin. Beniamin könysi jotenkuten rojujen keskelle antaen naisen toipua rauhassa ensijärkytyksestään, joka asunnossa kohtasi. Ami kohautti toista olkaansa ja heilautti kättään tyyliin 'tässä se nyt on'. Angelicia ei näyttänyt tyytyväiseltä, mutta eihän mies sille voinut, että se eräs oli käynyt kääntämässä kaiken nurin. Se oli kuin rahan heittämistä ilmaan.
"..sanoit et tää menis nopeesti."
Beniamin hymähti vain. "Nopeemmin jos on kaks.", mies totesi nostaessaan kätensä takataskujen reunalle, katseen kiertäessä itselläkin siinä sotkussa. Ei kai auttanut muu kuin ruveta hommiin? Alicia vielä kirosi miestään Amin tullessa takaisin lähemmäs. "Se otti tän nurin kääntämisen aika kirjaimellisesti.", Ami mutisi enemmänkin itsekseen. Hän kuuli vielä naisen uhkauksen auttamisesta. Beniamin aloitikin heti sohvan ylös nostamisella.
"No varmasti. Tää pitää saada kuntoon mahollisimman nopee.", mies työnsi jalallaan rojua läheltään enemmän kasaan. "Mut sä pysyt auttamassa niin pitkään, kunnes täällä on siistiä.", Ami tarkensi. Ei se häntä ainakaan haitannut, krhm..
Samassa kännykkä pirahti soimaan, saaden Beniaminin huokaisemaan syvään.. No kukakohan se olisi. Mies kaivoi kännykän taskustaan silmiään liioitellusti pyöräyttäen, mutta vain sille soitolle, ei Alicialle.
"Hetki.", hän hymähti Angelicialle ja oli arvannut oikein soittajasta..

"No mitä? Sanoin jo, etten ennätä puhuu."
"Minä en opettanut sinua lyömään luuria korvaan."
Ami hieraisi kämmenellään kasvojaan selvästi miettien mitä vastaisi, ettei saisi äitiään sekoamaan lopullisesti sen takia, että Beniamin oli seonnut.. Melkein lopullisesti. Hän taputteli ilmaa kuin jonkun selkää ja avasi suunsa puhuen mahdollisimman rauhoittavaan sävyyn. Kummasti oli kääntynyt mielummin selkä Angeliciaan päin.
"Äiti.. Kiltti. Tää on ihan tavallista. Olis vaan toooosi kiva, jos sä et puuttuisi ihan mun jokaiseen asiaan. Stressi kuuluu elämään ja.. pienet ongelmat. Nyt mulla on vaan muuta tekemistä, joten voisitko sä olla häiritsemättä edes pienen hetken..", Ami katsoi silmien eteen avautuvaa roju määrää, joista suurin osa oli kaiken lisäksi rikki. Olipa rauhoittavaa, joten puhuminenkin meni epävarmaksi. Miten he ennättäisivät tämän siivota niin, ettei kukaan huomaisi, että täällä oli joskus edes tapahtunut jotain? Hemmetti.
Mielummin Ami katsoi Angeliciaa kuin tätä sotkun määrää..

"No varmasti. Tää pitää saada kuntoon mahollisimman nopee."
"Mut sä pysyt auttamassa niin pitkään, kunnes täällä on siistiä."
Angelicia kuunteli ärtyneenä Amin selityksiä ja mulkaisikin tuota, mutta ei tietenkään sanonut vastaan. Angelicia muisti kyllä sopimuksen ja myös sen mitä kävisi, jos sopimuksesta ei pidettäisiin kiinni... Alicia puuskahti ja katsahti taas sekasortoon päätään aavistuksen pudistellen. Tässä menisi kyllä aivan järjettömän kauan, vaikka heitä olisi kaksi. Alicia kyllä ehkä liioitteli mielessään, mutta ainakaan tämä ei hoituisi yhdessä päivässä. Se olisi selvä. Eikä kaksikaan käsiparia olisi tarpeeksi. Vielä, jos ne käsiparit omistaisi juuri he kaksi. Angelicia kuitenkin muistutti, että tuli vain siivoamaan.
Alicia huokaisi hiukan lannistuneemmin ja aikoi juuri todeta, että oli paras aloittaa heti, kun hyvin tuttu ärsyttävä ääni kiiri korviin.. Angelicia käänsi katseensa Amiin, joka näytti vastaavan puheluun. Ketä tällä kertaa?
"Hetki."
"Jooo.."
Angelicia mutisi, vaikka ei kovin iloiseen sävyyn. Nainen vain siirsi kätensä puuskaan rintakehälleen ja katsoi Amia pakosti odottavasti. Ei kai tämäkin aika täällä tuhlautuisi vain siihen, että Ami puhuisi koko ajan puhelimessa...

"No mitä? Sanoin jo, etten ennätä puhuu."
Angelicia katsoi terävämmin Amia. Tuon äiti? TAAS. Että tuo nainen osasi sitten aiheuttaa hidastetta. Koko ajan ynisemässä ja häiritsemässä. Angelicia alkoi todella kyllästyä ja mietti, että miksi Ami ylipäätään vastasi koko puheluun. Olisi pistänyt äänettömälle tai sammuttanut kokonaan. Pitihän tässä saada tänään siivottuakin. Ami vain huokaisi rasittuneesti ja näyttikin siltä ennen kuin käänsi selkänsä Angelicialle. Nainen pyöräyttikin itsekseen silmiään ja huokaisi turhautuneesti. Miksei Ami vain hoitanut tuota pois alta! Se oli yksi vanha nainen, hitto vieköön.
"Äiti.. Kiltti. Tää on ihan tavallista. Olis vaan toooosi kiva, jos sä et puuttuisi ihan mun jokaiseen asiaan. Stressi kuuluu elämään ja.. pienet ongelmat. Nyt mulla on vaan muuta tekemistä, joten voisitko sä olla häiritsemättä edes pienen hetken.."
Angelicia katsoi tympääntyneenä Amin selkää ja käänsi kaikki miestä kehuvat ajatukset niihin ajatuksiin missä Angelicia kirosi Amia ja tuon äitiä. Outoa edes, että Ami oli noin alistuva äitinsä suhteen. Mitä tuokin sitä oli? Angelicia oli huono sanomaan oliko tuo normaalia vai ei, koska hänellä oli hyvin erilainen suhde omiin vanhempiinsa.. Tai paremminkin voisi käyttää muotoa oli ollut.

Angelicia kyllästyi nyt täysin. Olkoon sitten se Amin äiti tai presidentti jonka kanssa Ami puhui, Alicia sai tarpeekseen. Nainen kävelikin napakin askelin Amin luo ja kiepautti tuon olkapäästä ympäri.
"Anna se tänne."
Angelicia ärähti ja nappasi odottelematta puhelimen miehen korvalta. Alicia astahtikin heti taaemmas ja iski kätensä Amin rintakehälle merkkinä, että tuo pysyi kauempana.
"Heeiii!"
Angelicia sanoi iloisesti puhelimeen ja pienen epäröinnin jälkeen Amin äiti vastasi. Angelicia ei paljon antanut tuolla puheaikaa, kun hän alkoi itse selittää;
"Mä olen Alicia, Amin toosi hyvä ystävä. Mulla ja Amilla on nyt tärkeä keskustelu menossa ja tarttisin muutenkin sitä nyt. Eli mä olen pahoillani mut mä ryöstän sun poikas nyt joksikin aikaa."
Angelicia sanoi iloisesti, mutta Ami aisti ja kuulikin ehkä naisen äänestä hiukan vittuilevan sävyn. Alician ilme olikin vittuileva ja nainen jatkoi kuunneltuaan hetken Amin äidin epämääräisiä puheita:
"Ami soittaa sulle sit takaisin. Heippaaa!"
Angelicia painoi samantien punaista luuria ja näppäili kännykän heti perään äänettömälle. Joskus kännykät osasivat olla sitten iso riesa.
"Noin.. ongelma hoidettu. Voisin ottaa tän jopa loukkauksena; mä vaivauduin tulee tänne sun kanssa keskelle sekasortoa ja sitten sä vaan puhut sun äidin kanssa."
Angelicia sanoi napakasti ja heitti miehen vakavan ilmeen ennen kuin hymyili pakosti vino hymy huulillaan. Nainen laskikin rauhallisesti kätensä Amin rintakehältä, hilliten itsensä kehuttavan hyvin. Toinen käsi ojensi Amille tuon puhelimen ja hymy leveni asteen verran.
"No niin.. Aletaanks sit hommiin?"

Beniamin pystyi ehkä joskus millä ilveellä tahansa kietomaan muita oman mielensä mukaan, mutta äiti.. Se meni toisinpäin. Ns. pahan pojan heikkous tuli heti esiin kun äiti tuli paikalle. Mies välillä osasi vihata sitä, kuten nytkin. Pitikin sattua. Ami oli yrittänyt näyttää kuinka hän oli omatoiminen ja selvisi itse miten vain.. Tässä sitä tapeltiin äidin kanssa puhelimessa. Jos mies ei olisi vastannut, olisi saattanut naikkonen seuraavaksi ilmestyä oven taakse ja harmivain, että tyyliin ovestakin huomasi, ettei sisäpuolella kaikki ollut kunnossa. Sähköt sentään toimivat.

Kesken puhelun Angelicia käänsikin miehen kasvot naiseen päin. Beniamin kohotti lävistettyä kulmaansa kyllästyneen ilmeenkin muuttuessa kummastuneeksi. Menivätpä äidin puheet ohi, mutta kännykkä oli kadonnut Amin otteesta. Mies jotain huitaisi kädellään kännykkäänsä kohti, mutta loppujenlopuksi melko kiltisti antoi Alician ottaa sen. Beniamin silti oli astumassa askelta eteenpäin vain napatakseen sen ovelasti takaisin. Hän pysähtyikin naisen käteen. Pysytään tässä sitten.. Beniamin seurasi tiiviisti Angeliciaa ja paremminkin naisen puheita.
"Mä olen Alicia, Amin toosi hyvä ystävä. Mulla ja Amilla on nyt tärkeä keskustelu menossa ja tarttisin muutenkin sitä nyt. Eli mä olen pahoillani mut mä ryöstän sun poikas nyt joksikin aikaa."
Harvinaisen hämmentävää. Ensinnäkään ei olisi uskonut Alician puhuvan noin.. Amin äidille. Mies äkkäsi heti tuon vittuilevan äänensävyn, joka oltiin tarkoitettu Beniaminille. Äiti kyllä nieli tuon kuin mikäkin ja Ami saisi varmasti kuulla siitä.. "Mitä sä oikein..", Ami murahti itsekseen.
Ami soittaa sulle sit takaisin. Heippaaa!"
Beniaminin äiti sai tuosta varmasti jonkun ihan muun kuvan kuin olisi pitänyt. "Nyt se luulee, että mulla on tyttöystävä..", Ami töksäytti taas vaihteeksi suoraan. Syy miksi mies ei koskaan kertonut suhteistaan äidilleen oli ihan yksinkertainen: Tuppasi vain kiinnostumaan enemmän, sentakia, että äiti-kulta toivoi Amille jo vakiintuneempaa suhdetta kun mies oli kuulemma jo niin_vanha.. Hän hymähti ja katsahti kännykkäänsä, luullen jo, että Alicia rupesi lukemaan miehen saamia tekstiviestejä. Beniamin pysyi yhä ihmeen kiltisti paikallaan. Ehkäpä mies oli yhä nolostunut niistä puheluista äidilleen.. Nyt kaiken lisäksi hämmentynyt siitä mitä Alicia oli mennyt sanomaan.

"Noin.. ongelma hoidettu. Voisin ottaa tän jopa loukkauksena; mä vaivauduin tulee tänne sun kanssa keskelle sekasortoa ja sitten sä vaan puhut sun äidin kanssa."
"No voi anteeks. Hätätilanne. Se ei saa tulla tänne.", mies totesi ensin melkoisen totisella äänensväyllä, mutta tajutessaan Angelician hymyilevän.. Aminkin huulille kohosi huvittunut ilme. Kuulostihan se äskeinen huvittavalta.. Lopulta Ami nappasi kännykkänsä. "Hm.. Tuskin se enää soittaa.", hän totesi tunkien kännykän taskuunsa sen enempää katsomatta. Se siitä.
"No niin.. Aletaanks sit hommiin?"
Ami kohotti kulmaansa. Okei hän ajatteli tuon ensin hieman pervosti... Mies nappasikin mustien henkselien reunalta ja liuvutti peukaloitaan henkselien nauhoja pitkin, nostaessaan ne olalleen. Ei ainakaan näyttänyt vihjailevalta, varsinkaan kun ei vastannut sanoilla mitään. Näytti ihan joltain muulta kuin siivoamisen aloittamiselta.. Hän hymyili leveämmin, mutta silmään osui taas tuo kamala kaaos, joka sai typerästi palaamaan takaisin siihen mihin oltiin jääty.
"Miten vaan.", Ami vastasi lopulta ja potkaisi rojua tieltään. Ehkä parempi vain tarttua siihen tekemiseen ennenkuin menisi pelleilyksi. Hän päätti suunnata tiensä ensimmäisenä seuraavan sohvan luo. "Sä voit alottaa keräämään ton keittiönpuolelta tavaroita kasaan. Tai jotain. ", Ami sanoi kyykistyessään ja nostaessaan sohvan ylös. Eiväthän ne mitään järin painavia olleet.
"Ehkä tässä ainakin muutama päivä menee, mut.. Ei voi mitään.", hän mutisi ja pyyhki sohvan pintaa, jossa näytti myös olevan jotain jälkiä. "Sanotaanko vaikka, että.. Makuuhuone on kaikkein pahimmassa kunnossa", mistäköhän johtuisi?
"Oikeastaan vois alottaa sieltä, koska siellä ei kauheesti muuten nuku.", hän vain enemmänkin selosti ja ajatteli ääneen sekaisin. Mies pääsikin kompuroiden kaikkien roinien yli makuuhuoneen ovelle. Syvä huokaus taas kerran. Sängyssä pystyi tyyliin nukkumaan vain jalkopäässä. Hyllyt muuten olivat ihan nurin sisältöineen..
"Tää onkin tosi kiva.", mies rupesi ensin jotain tavaroita kasaan keräilemään. Pelkän puolenkin makuuhuoneen siivoamisen jälkeen olisi varmasti ihan puhki. Osan pehmeistä tavaroista, kuten paitoja ja muutaman tyynyn, Ami viskasi Angeliciaa kohti. Ei kukaan kieltänyt hauskaa pitämästä.

"No voi anteeks. Hätätilanne. Se ei saa tulla tänne."
Ami totesi vakavana, mutta saipas Angelicia tuon vielä hymyilemään. Mies oli jo mököttänyt tarpeeksi eikä siivoaminen innostaisi yhtään enempää mököttäessä. Ja Amihan saisi myös auttaa Angeliciaa... Nainen olikin päättänyt sen lujasti. Muuten tästä ei tulisi mitään.
"Hm.. Tuskin se enää soittaa."
"Epäilen mut jos soittaa niin sä et sit vastaa siihen tai alan selittää et me ollaan menos naimisiin."
Angelicia heitti napakasti, mutta ei voinut olla naurahtamatta. Amin äiti olisi joko hyvin järkyttynyt tai ilahtunut. Ami saisi mukavasti taas lisää riesaa niskaansa. Angeliciaa houkutti kyllä ajatus, mutta ehkei sittenkään.. Hän oli jo liikaa velkaa Amille. Siitä puheen ollen.. Siivoaminen kannattaisi ehkä aloittaa.
Angelicia ei heti ymmärtänyt, että hänen lauseensa pystyi ymmärtämään eri tavalla. Nainen katsoikin Amia, joka näytti kuin kysyvältä kohottaessa kulmaansa. No mikäs tuossa kysymyksessä oli ihmeellistä, kun siivoaminenhan tässä oli se tärkein asia? Yhtäkkiä Ami liuvuttikin peukaloitaan henkseleitä pitkin, vetäen ne samalla olalleen. Hyvä on, tuo todella oli vihjaavaa.. Ja sai Angelician tajuamaan miten mies oli ottanut naisen sanat. Hiukan hämmentynyt katse muuttui huvittuneeksi ja Angelicia koetti olla ajattelematta miten seksikkäältä Ami oli äsken näyttänyt. Naisen lähes teki mieli napata Amin käsistä kiinni, repäistä henkselit takaisin alas ja maistaa miehen huulia.. Angelicia vastasi pakosti miehen hymyyn, mutta naurahti samalla, kun repi pakosti ajatuksensa kuriin. Tämä olisi mennyt paljon helpommin, jos Ami ei olisi harrastanut tuollaisia ylimääräisiä temppuja. Siivoaminen olisi ainakin toivottavasti vähemmän seksikästä puuhaa, että jos siirryttäisiin siihen.. Amikin taisi tajuta tuon, onneksi.
"Miten vaan."
"Sä voit alottaa keräämään ton keittiönpuolelta tavaroita kasaan. Tai jotain. "
Ami selitti samalla, kun raivautui sohvan luo, jonka nostikin ylös. Angelicia hymähti ja katsahti sitten ympärilleen. Sekasorto todella palautti hänet omista pikkuisista likaisista ajatuksista edessä olevaan tehtävään. Angelicia huokaisi ja vetäisi hiuksiaan sivummalle samalla, kun yritti edes jotenkuten etsiä katseellaan reittiä keittiön suuntaan.
"Ehkä tässä ainakin muutama päivä menee, mut.. Ei voi mitään."
"Kunhan saadaan hoidettua tää mahdollisimman äkkiä."
Angelicia mutisi ja ei lähtenyt edes yrittämään kävelyä tavaroiden läpi, koska oli yksi pieni ongelma.. Nainen hymähtäen kumartui ja nappasi korkokengät pois jaloistaan. Ilman noita tämä onnistuisi varmasti paljon paremmin. Angelicia heittikin korkokenkänsä eteisen suuntaan ja lähti hiukan horjuen astelemaan rojujen seassa kohti keittiötä.
"Sanotaanko vaikka, että.. Makuuhuone on kaikkein pahimmassa kunnossa"
Angelicia pakosti melkein pysähtyi kokonaan ja katsahti Amiin vakavana. Ai että makuuhuone... Olipa kova yllätys. Angelicia huokaisi ja siirsi katseensa tiukasti keittiön puoleen. Nainen osasi kyllä arvata Chrisin ajatukset. Varsinkin ne mitä tuolla oli pyörinyt päässään asuntoa tuhotessa. Angelicia saapui juuri keittiön puolelle ja mietti mistä aloittaa, kun Ami ehdottikin;
"Oikeastaan vois alottaa sieltä, koska siellä ei kauheesti muuten nuku."
Angelicia ei ollut varma tarkoittiko Ami, että hän yksin alottaisi sieltä ja ajatteliko mies vain ääneen vai oliko sanat tarkoitettu enimmäkseen Angelicialle? Mies kuitenkin hoiperteli tavaroiden seassa jo makuuhuoneen puolelle ja taas kuului raskaus huokaisu. Angelicia puraisi huultaan.. Ihan kuin hän olisi melkein potenut huonoa omaatuntoa? Alicia tuhahti hiljaa itsekseen ja lähti Amin perään. Hyvä on.. Hän auttaisi. Makuuhuoneen tuhoamiseen voisi sanoa, että hän olikin syyllinen. Katsos, jotain edes myönnettiin.

Angelicia ymmärsi paremmin mitä Ami oli tarkoittanut, kun kaksikko pääsi makuuhuoneen puolelle. Pakosti Alicia taas hetken vain katsoi järkyttyneenä tuhoa. Hän muisti huonosti millainen makuuhuone oli ollut, mutta.. Chris oli tosiaan hoitanut tehtävänsä.
"Tää onkin tosi kiva."
Angelicia vain myhähti myöntävästi ennen kuin sipaisi hiuksiaan korvien taakse samalla, kun katse haravoi lattiaa. Mistäs tuossa alottaisi.. Angelicia nosti lattialta juuri jonkinlaisen kankaisen palan, joka oli ehkä paita tai.. osa lakanaa? Angelicia puuskahti synkkänä, mutta samassa sai päin itseään paidan. Alicia älähti ja katsahti Amiin, joka jatkoi Angelician heitteilyä vaatteilla. Pakosti nainen naurahti ja sai napattua tyynyn koppiin.
"Kuule mä en sanois tota ihan siivoamiseks."
Angelicia sanoi huvittuneena ja heitti vaatteet kasaan syrjemmälle, mutta otti paremman otteen tyynystä. Ennen kuin Ami ehti karata kovin kauas, Alicia iski tuota kylkeen tyynyllä. Nainen naurahti ja heitti vielä tyynyn päin miehen naamaa ennen kuin alkoi poimimaan lisää vaatteita. Nyt hän heittikin ne aikaisempaan kohtaan mihin oli pistänyt Amin heittelemiä vaatteita. Jos sitten keräisi vaatteet yhteen paikkaan ja raivaisi muutenkin esineitä omiin kasoihinsa. Saisi lattiaakin kunnolla näkyviin.
"Täs kyl menee aaikas kauan."
Angelicia mutisi ääneen samalla, kun kumarteli poimimaan tavaroita. Nainen asetteli ne siististi omiin kasoihinsa ja jatkoi rauhassa työtään. Ehkä vaatteet kyllä olivat vähän huonot, koska Alicia välillä vetäisi tunikaansa paremmin eikä sen kanssa kumartelu ollut mukavaa, kun kaula-aukko ei ollut mikään poolopaitaan kuuluva. No Ami saisi silmänruokaa.. Alicia hymähti itsekseen ja koetti kumarrella aina vain vähemmän, koska selkähän tuossa tulisi vain kipeäksi. Ja nythän vasta siivoaminen aloitettiin.

Sehän siitä olisi puuttunutkin, jos Angelicia olisi ruvennut vittuilemaan Amille enemmän uskottelemalla hänen äidilleen mitäsattuu. Varsinkin jostain naimisiin menosta.. Beniamin ei pitänyt siitä, että hänen äitinsä koetti koko ajan tunkea nokkaansa poikansa asioihin. Ei Amilla tyttöystävää ollut.. Mutta nyt hänen äitinsä luuli niin. Parasta vain pitää se kännykkä äänettömällä taskussa, että säästyttäisiin kaikilta muilta väärinkäsityksiltä. Ehkä vain kannattaisi aloittaa se siivoaminen, vaikka mies ensin vähän pelleilli, näyttäen kuin ei olisi mitään siivoamista aloittamassakaan. Saihan edes jotain piristystä tähän päivään saada. Sitä oli ollut liian vähän viimeaikoina. Kaikki tuntui jäävän viimetippaan. Piti muistaa harjoituksissakin käydä. Itseasiassa Beniaminin olisi pitänyt olla niissä tänäänkin.. Hän oli silti peruttanut sanomalla olevan mukamas kipeä. Kyllä tanssipari varmasti piti ajatuksesta peruuttamalla harjoituksia ennen kisoja. Ei ainakaan yhtään stressaavaa.

Beniamin onnistui silti jotain kaikista niskaan kasaantuvista ongelmista unohtaa vain pelleilemällä. Hän viskoi osia vaatteista ja tyynyistä Angeliciaa kohti. Tietty vain sen takia, että nainen voisi pistää ne kasaan. "Just siivoamista se on.", hän vastasi ja nappasi jo hyllyköstä vedetyn laatikoston eteensä. Mitä ikinä juuri siinä laatikossa oli ollutkaan. Ami rupesi keräämään sinne ympärillä näkyvää krääsää. Hän kurtisti kulmiaan tajutessaan, että jotain puuttui... Samassa mies sai tyynyn niskaansa. Hän älähti epämääräisesti, mutta peitti sen nauruun. Tyynyn hän kuitenkin viskaisi sängyn päälle ja kaivoi äkkiä paremmin ympräiltään kuin etsien jotain. Mies kurtisteli kulmiaan ja Angelician puheet menivät hieman ohi.
"Voi helvetti..", hän murahti nousten ylös ja potkien läheltä tavaraa pois tieltä. Mitä hän edes kuvitteli? Tietty arvoesineitä ja rahaa oltiin viety. Hän katsahti Angeliciaa ja taas penkoi tavaroitaan. Käteistä tarvittiin aina ja varmuudeksi, mutta missä ne nyt olivat? Typerä kysymys.. Kenelläköhän. Ehkä ne oltiin jo kulutettu, mutta että korutkin.. Niistä saisi varmasti ihan mukavan verran rahaa. Eivät mitään halpakoruja olleet. Osalla oli ollut ihan tunnearvoakin, mutta mistäs niitä nyt enää takaisin sai.
"Kuinka paljon se täältä oikein vei mukanaan.", Ami hieraisi otsaansa ja rupesi keräämään tavaraa kasaan ja laatikoihin. Välissä mies käväisi nostamassa hyllykönkin ylös. Ei näkynyt missään mitään rahoja.. "Käskitkö sä sen ryöstämäänkin mut siinä sivussa?", Beniamin kysyi, mutta koetti olla tökkäämättä sanojaan niin syyttävästi. Syyttävästi enemmänkin sille miehelle.."Kysyinpähän vaan.", hän jatkoi tavaroiden laatikoihin kasaamista. Rikkinäisiä tavaroita Ami jätti vain lattialle. Roskasäkit voisi hakea kohta. Voi kyllä vitutti.

Angelicia jatkoi rauhassa siivoiluaan eikä heti tajunnut Amin selvästi etsivän jotain. Eikä tuo löytänyt etsimäänsä..
"Voi helvetti.."
Angelicia hämmentyi hiukan miehen murahdusta ja suoristautui kokonaan, katsoen kysyvänä Amia. Oliko nainen muka sanonut jotain väärää? Ami ei kuitenkaan mulkoillut Angeliciaa vaan potki tavaroitaan vähemmän iloisen näköisenä. Angelicia ajatteli ensin, että Ami kyllästyi nyt jo siivoamiseen ja alkoi kiukutella... Nainen ei kyllä jaksaisi sellaista katsella.
"Kuinka paljon se täältä oikein vei mukanaan."
Nyt vasta Angelicia näyttikin kysyvältä.. Nainen suu avautui hitaasti ja Alician teki mieli pyytää Amia toistamaan. Ai siitäkö oli kyse? Chris oli siis vienyt jotain.. Angelicia ei oikein tiennyt mitä sanoa, koska hän tajusi ettei ollut edes ajatellut tuota vaihtoehtoa. Ami jatkoi kuitenkin siivoamista ja Angeliciakin jatkoi tavaroiden keräilyä taas reippaasti, vaikka samalla vakavana ajatteli ettei tosiaan ollut tainnut ajatella tätä eteenpäin.. Mitäköhän kaikkea Chris oli vienyt? Jotain tärkeämpääkin varmaan, kun Ami kiroili ja näytti tuolta. Alicia pysyi kuitenkin vaiti ja yritti vain keskittyä siivoamiseen.
"Käskitkö sä sen ryöstämäänkin mut siinä sivussa?"
Amin kysyessä tuota Angelicia piti katseensa pysyä tiukasti hyllykössä, jonka Angelicia siirsi juuri paikalleen. Hän siirsi myös sivummalle jonkinlaisen astian palasia. Seuraavaksi jompikumpi vielä satuttaisi itsensä.. Alicia huokaisi itsekseen, mutta vain sen takia, että mietti mitä tuohon vastata. Angelicia ei ollut käskenyt varsinaisesti mitään. Hän oli vain antanut Amin osoitteen lapulla Chrisille. Mutta sekin oli jo hiljainen kehoitus Chrisille, että tuhoaisi Amin asunnon täysin ja veisi kaiken haluamansa mukaan. Angelicia ei vain ollut itse täysin tajunnut sitä... Tai sitten hän ei ollut vain välittänyt.

"Kysyinpähän vaan."
Angelicia älähti ja suoristautui samalla, kun heitti muutaman paidan vaatekasaan. Vakava katse kohdistui Amiin. Kyllä, Alicia näki kuinka Amia harmitti ja syystäkin.. Ja se oli Angelician vika.
"Mä en käskeny sen viedä mitään mut.. Kai mun olis pitäny arvata sekin. Mut mä en olis halunnu et se vie mitään sulta. Varsinkaan mitään arvokasta muuta kun raha."
Angelicia mutisi hiukan hankalana ja älähtikin vaikeana.. Oliko tuo jonkinlainen anteeksipyyntö? Katuvaa puhetta. Ei olisi ehkä Angelicialta ihan heti odottanut sitä. Nainen katuikin sitä, että oli mennyt puhumaan. Oliko hän yhtäkkiä muuttunut heikoksi, joka vain pyyteli anteeksi ja perui tekojaan? Tuotakin outoa käytöstä sai syyttää Amia.
Angelicia aikoikin juuri sanoa jotain, mutta mietti aikoisiko sanoa, että Ami unohtaisi naisen äskeiset sanat vaiko sitä, että Alicia oli pahoillaan.. Jälkimmäistä ei saisi sanoa. Se oli iso ei. Nainen epäröikin hetken ja katse mureni lähes epätoivoiseksi. Vaikeinta oli, kun Ami vain oli siinä ja vastasi katseeseen.. Miten Angelician tekikään mieli tehdä jotain muuta kuin vain seistä ja katsoa Amia kauempaa.
"Äh antaa olla!"
Angelicia lopulta sai sanottua ja epätoivoinen katse muuttui äreäksi, kun Angelicia turhautui itseensä. Nainen äkkiä käänsi selkänsä Amille ja alkoi rajummin elein siivota. Nyt hän ei kyllä sanoaisi enää mitään. Asia loppuunkäsitelty..

Angelicia ei näyttänyt olevan halukas liittyä Amin ahdinkoon pöllittyjen tavaroidensa kanssa. Siivoaminen näyttti vievän liikaa huomiota, tai sitten nainen esitti vain. Tietty mies olisi halunnut rahojaan ja korujaan takaisinkin ja ryöstöstä puhuessaan vihjaisi ehkä jotain siihen suuntaan, että Alicia voisi edes koettaa hankkia Beniaminin koruja tai rahoja takaisin.. Elleivät ne olleet jo myydyt. Koruja toivottavasti oli tallella. Yksi nimittäin kuului hänen edesmenneelle isälleen. Vaikka Ami olikin itsekkäästi perintörahat autoon käyttänyt, ei se merkinnyt sitä etteikö hän olisi perheenjäsenistään välittänyt. Rahasta ei muistunut kenestäkään mitään tiettyjä asioita, mutta pienistä tavaroista, kuten koruista, kyllä.
"Mä en käskeny sen viedä mitään mut.. Kai mun olis pitäny arvata sekin. Mut mä en olis halunnu et se vie mitään sulta. Varsinkaan mitään arvokasta muuta kun raha."
Ami katsahti Angeliciaa ja nyökäytti vain päätään. Kuin tuolla olisi nyt enää ollut jotain vaikutusta. Tavarat ja rahat oltiin jo varastettu. Harmillista, että syyllinen tiedettiin, mutta heillä oli jo sopimus, eikä Beniamin todellakaan uskaltautuisi hakemaan niitä takaisin. Jos sai asunnon yhdessä illassa tällaiseen kuntoon niin mitä Amille kävisi alle vartissa? Beniamin tosiaan ihmetteli Alician mies makua jossain määrin..

Ami keräili tavaroita laatikkoon kuin mikäkin mököttävä pikkupoika, joka halusi tavaransa takaisin, mutta ketäpä ei vituttaisi sellainen. Hän kuuli Angelician älähdyksen takaataan, mutta mies ei kovin siihen reagoinut, yhä krääsää laatikkoon. Järjestysestä viis. Beniamin sysäsi laatikostoja jo itse hyllyynkin sen enempää puhumatta. Mielessä kävi kyllä miksi ihmeessä hän Alicialle mökötti, vaikka Chrishän se oli talon huonoon kuntoon hoitanut. Angelicia oli vielä ihmeen kaupalla suostunut tulla siivoamaankin..
"Hm. Angelicia.", Ami aloitti järjestäessään jo seuraavaa laatikostoa, painaen yhden hyllyn reunoja takaisin parempaan kasaan. Miehen tarkoituksena oli myös saada Alicia edes vähän rauhoittumaan viuhtomisessaan siivoamisen kanssa.
"Voisitko sä kattoa onko sillä vielä jotain mun koruja tai jotain?", hän pysäytti tekemisensä, kääntäen katseensa naiseen. "Kai sä tiedät mikä tavaroista on sen ja mikä ei?", Ami kysäisi melkein heti perään. Hän halusi omat tavaransa. Ei kenenkään muun. Uudet eivät välttämättä korvanneet kaikkea, vaikka Beniamin usein halusikin kaiken uutena.
"Koska ne kaikki ei mulle pelkkää ilmaa ollu."

Hän jatkoi tavaroiden laatikkoon keräämistä viskaisten jotain rikkinäistä olkansa yli. Olipas hauskaa puuhaa. Kuka siivoamisesta olisi pitänytkään? Beniamin tietty olisi mielummin katsonut Angeliciaa, mutta sitten ei siivoamisesta tulisi mitään. Hän koetti tehdä asioita suhteelisen järjestelmällisesti. Jotain vaatekappaleita hän heitti naista kohti, rikkimenneitä tavaroita toiselle puolellle ja laatikostoon kuuluvat laatikkoihiin. Loput katsottaisiin myöhemmin. Pahimmille rikkinäisille tavaroille pitäisi tehdä jotain muuta.. Heivata pois ja hankkia äkkiä uudet.
Saatuaan laatikostot jotenkuten kuntoon Beniamin nousi ylös työntäen sitten vaatekaapin edes jotenkuten paikoilleen. "Jos sais tän makuuhuoneen edes tänään.", hän hieraisi otsaansa, vetäisten kaapin ovet auki, että sinne saisi ne vaatteet. Yksinhän tämä olisi mennyt kaksikertaa hitaammin. Taisivat kummatkin olla lopen uupuneita tähän koko juttuun. Ei välttämättä toisiinsa, mutta siihen mitä tämän seurauksena oli sattunut ja tapahtunut. Ami katsahtikin Aliciaa ja naurahti, hymyilen pikaisesti puolella suulla. Kaipa se tästä vielä..