Beniaminin asunto - k18 mazkua

Hetken kumpikaan ei puhunut vaan paremminkin mökötti. Angelicia heitti melko rajuin elein vaatteita omaan kasaansa ja koetti siistiä lattiaa sen verran, että kävelykin helpottuisi.
"Hm. Angelicia."
Angelicia ei katsonut Amiin päin, mutta murahti kysyvästi. Nainen vain katsoi vihaisena hyllyn osaa, jonka siirsi sivuun. Ihan kuin tuokin esine olisi tehnyt jotain pahaa... Mutta oli parempi purkaa turhautuneisuutta elottomiin esineisiin, kun ihmisiin. Varsinkin, kun ainoa lähellä oleva ihminen oli Ami.
"Voisitko sä kattoa onko sillä vielä jotain mun koruja tai jotain?"
Angelicia pakosti hidasti liikkeitään ja pian suoristautuikin, katsoen miestä. Enää katse ei ollut enää vihanen, mutta hiukan epäröivä.
"Kai sä tiedät mikä tavaroista on sen ja mikä ei?"
Angelicia huokaisi syvään, mutta jotenkin ylpeyttä nyt ei ollut tarpeeksi, että Angelicia olisi heti kieltäytynyt. Nainen nyökkäyttikin aavistuksen päätään.
"Tiiän mä. Ja jos tulee sopiva väli niin mä koetan kattoo jos nään jotain vieraita tavaroita."
Angelicia lopulta myöntyi mutisten, vaikka ei kovin hilpeänä. Mutta ei sentään kieltäytynyt. Alicia vain katsoi Amia ja sipaisi hiuksiaan korvansa taakse. Pakosti nainen mietti tulisiko hänelle oikeasti mahdollisuus jossain kohtaa etsiä niitä tavaroita... No ei Chris ollut lähellä joka hetki ja tuskin mies oli hirveästi pistänyt yritystä tavaroiden piilottamiseen. Angelicia kyllä tiesi asunnon jo sen verran hyvin, että ehkä tuon lupauksen toteuttaminen ei olisikaan niin vaikeaa.
"Koska ne kaikki ei mulle pelkkää ilmaa ollu."
"Mä uskon kyl.."
Angelicia lähes kuiskaisi ja sitten hymähtäen alkoi taas keräillä tavaroitaan ympäriltään. Hän vihasi tätä tunnetta.. Kirpaisi vain, kun Ami puhui tuollaisia. Tuo ehkä kehuskeli omaisuudellaan tai sellainen kuva miehestä tuli. Mutta silti tuo omisti selvästi myös tavaroita, joilla oli myös tunnearvoa. Angelicia ei tiennyt tarkkaan mitä, mutta lupasi myös itselleen, että jossain kohtaa etsisi Amin tavaroita..

Hetken taas puheettomuus valtasi makuuhuoneen, kun kaksikko jatkoi tehokkaasti siivoamistaan. Angelician selkää kyllä hiukan särki ja innostus siivoamiseen hävisi nopeasti, jos sitä edes oli. Mutta Alicia pysyi vaiti ja välillä upposi ajatuksiksaansa, kun siivoili huonetta. Ja vähitellen siivous näytti tuottavan jopa tulosta. Nyt pystyi kävelemään edes vähän ympäriinsä ilman, että jalka osui heti johonkin rikkinäiseen esineeseen tai vaatekappaleeseen. Angelicia olikin saanut kerättyä vaatteet yhteen paikkaan. Ami oli myös heitellyt niitä välillä naiselle, joka otti ne sujuvasti koppiin ja pisti muiden sekaan. Vaatteen viikkausta Angelicia ei kyllä tehnyt.. Turhan tarkkaa. Kunhan saisi nyt vähän huonetta raivattua.
"Jos sais tän makuuhuoneen edes tänään."
Angelicia katsahti Amiin, joka pisti juuri vaatekaapin kuntoon. Nainen vain äännähti myöntävästi ja toi vaatteita lähemmäs vaatekaappia. Jos ne nyt sitten järjestelisi. Huone oli nyt sentään jotenkuten kunnossa, vaikka ei todellakaan mikään täysin siisti. Nyt lattialla ei sentään lainehtinut vaatteita, rikkinäisiä ja ehjempiä tavaroita sekä hyllyn kappaleita. Angelicia nappasi ensimmäisen miehen paidan jaloistaan ja viikkasi sen nopeasti, mutta melko siististi. Samassa Ami näyttikin katsahtavan Aliciaa ja tuo naurahtikin. Angelicia käänsi pakosti katseensa Amiin ja ei voinut mitään hymylle, joka levisi myös naisen huulille. Amin hymyyn vastasi liian helposti... Angelicia kröhäisi ja koetti pyyhkäistä hymyn huuliltaan samalla, kun astahti lähemmäs vaatekaappia sekä Amia.
"Väistäks..."
Angelicia mutisi ja tuli ihan miehen lähelle, mutta odotti tuon väistyvän, kun Alicia siirsi viikatun paidan kaappiin.
"Sä voit järjestellä ne miten halut. Mä vaikka viikkaan."
Angelicia totesi rennosti ja jatkoikin viikkaamista. Parempi näin, kun se, että heittäisi vaatteet myttyinä kaappiin. Ami varmasti piti enemmän siitä, että kaikki olivat järjestyksessä. Näin vaatteet löysi nopeammin ja eiväthän olleet mitään ryppykasoja.

Angelicia jatkoi rauhallisesti vaatteiden viikkaamista, ojentaen niitä Amille ja välillä hän vain laski niitä kaappiin. Alicia pakosti tiedosti miten lähekkäin he olivat, mutta nainen piti itsensä hyvin kurissa. Keskittyminen oli nyt vain viikattavissa vaatteissa. Yksi kerrallaan.. Siistiä viikkaamista. Tuo sai yllättävän hyvin ajatukset pois houkutuksista ja ajatuksista, jotka olivat nyt juuri hyvin kiellettyjä.
"Sä oot muuten vieläkin sen ruuan mulle velkaa."
Angelicia yhtäkkiä heittikin eikä tiennyt tarkkaan mistä tuokin oli tullut mieleen. Nainen muisti miten Ami oli silloin viime kerralla luvannut viedä Alician syömään.. Pakosti taas Angelician huulille levisi huvittunut hymy, mutta katse pysyi mahdollisimman tiukasti vaatteissa, jotka siirtyivät kasasta Angelician käsiin ja siitä kaappiin.

Angelicia ainakin uskotteli, että voisi yrittää koluta niitä Amin koruja takaisin. Rahaakin olisi mukava saada oikealle omistajalleen, mutta mistä sitä tietää mikä seteleistä oli Beniaminin ja mikä ei? Ei mistään. Tuhoontuomittu koko leikki.. Parasta nyt vain keskittyä tähän hemmetin järjestelyyn, joka alkoi kyrsiä mieltä. Seuraavaksi pistettiin vaatteita vaatekaappiin. Hetken sytsäämisen jälkeen tämäkin sujui ihan viisaasti: Alicia ojensi Amille vaatteita ja Ami pisti ne järjestyksessä kaappiin. Sai pistää ne ihan oman mielensä mukaan, niin ei tarvinnut ihmetellä missä mikäkin oli. Hän katsahti välillä ohimennen naisen kasvoihin, mutta keskittyi enemmänkin pistämään kaiken järjestykseen. Kummasti ei houkutellut äidin huudot jos kävisi ilmi.. Beniaminia ärsytti samalla hän itse.. Miten mies saattoi olla niin paljon äitinsä pään muokattavissa nykyään? Ei se ennen niin helppoa ollut. Ehkä Ami kuvitteli vielä asuvansa kotona, kun ei omistanut tätä asuntoakaan. Beniaminin ilme oli mennyt enemmänkin keskittyneeksi ja hän loi piikikkään katseen jokaiseen saamaansa vaatekappaleeseen. Hän havahtui kuitenkin käden painautuessa Alician käden päälle jotain paitaa ottaessa. Pieni pysähdys vain. Mies nappasi paidan kuitenkin ja pisti sen siististi takaisin.
"Sä oot muuten vieläkin sen ruuan mulle velkaa."
"Ainii.", Ami hymähti, muttei mitenkään tympääntyneeseen sävyyn. Kai miehellä nyt rahaa sentään ruokaan oli. "No jos tänne tilaa jotain.", hän jatkoi pistäen vielä viimeisetkin vaatteet kaappiin. Mistäköhän tuokin oli tullut? Ami pysähtyi taas hetkeksi miettimään. "Vai kelpaako?", hän kohotti kulmiaan. Toiseksi Beniamin ihmetteli koko ajan kyseenalaistavaa käytöstään.. Ehkä se johtui vain tästä.. Tilanteesta.

Ami naurahtaen kuitenkin nappasi vaatekaapissa olleen laatikon, nosti sen sängylle ja rupesi keräämään siihen jotain kenkäpareja, jotka siitä olivat tippuneetkin. Parantuisi huomattavasti jos saisi vaatekaapin järjestykseen. Beniamin nosti täytetyn laatikon, joka ei ollut silti mikään järin kevyt. Hän astahti takaisin vaatekaapin eteen ja nosti kenkälaatikkoa sen ylimmälle hyllylle. Samassa Beniamin tunsi selässään rusahtavan.. Mies sihahti hampaidensa välistä ja tajusi unohtaneen lääkkeensä samalla sekuntilla. Ihme kun ei ollut aikaisemmin huomannut. Nyt se sitten tulikin hetkessä takaisin.. Laatikko kirposi otteesta, kun selän vihlaisu tuntui käsissä asti. Beniamin ennätti kuitenkin väistää, että mikään ei kolahtanut päähän. Viimeaikoina Amin tuuri ei ole ollut mitään kovin kehuttavaa.
Nytkin miehen suusta pääsi hiljaa liuta kirosanoja samalla kun hän kiersi kätensä selälleen juuri siihen kohtaan, mihin särki useimmiten kun vaivat iskivät. Kaikki olisi ollut niin paljon paremmin ilman selkärankareumaa. Nostelu ei nähtävästi ollut hyväksi ja niskatkin menivät jumiin alle sadasosa sekuntissa.
"Joo ja hei, tiiätsä, sä olet mulle velkaa hieronnan.", Ami sanoi hymyilen, vaikkakin kivun sekaisesti. Yleensä hieronta auttoi sentään jotain, mutta jos kipu oli kerran selkärangassa, ei se vienyt läheskään kaikkea pois.

"Oota.. Tuun ihan kohta.", hän kompuroi keittiön puolelle napaten pöydällä jo valmiina olevan lääkeliuskan napaten siitä yhden. Nyt mies vain toivoi sen tehoavan nopeasti. Ei ainakaan yhtään kummallista, että Beniamin vain ähisi nappaamassa lääkkeitä noinvain. Harvemmin Amin luona oli ketään niin pitkään, tai juuri sillä hetkellä, että näkisi salaa lääkkeiden ottamisen. Hupsista vain, pieni kämmäys tällä kertaa. Beniamin pysyi hetken hiljaa kuin odottaen kivun lievittyvän. Oikeastaan hän mietti mitä Angelicialle sanoisi..
"Pikku ongelma selän kanssa vaan.", 'vaan'. Hän väläytti taas kerran jonkinmoisen hymyn ja nippaisi sormellaan lääkkeet jonkun kattilan taakse. Mies ei vieläkään liikahtanut sen enempää. Ei ollut kiva tunne kun selkäranka tuntui kuin kasaan painuneelta jokaista hermoaan myöten.

Angelicia huomasi kyllä miten kaksikon kädet koskettivat toisiaan, kun Angelicia jälleen ojensi yhden vaatekappaleen Amille. Mies näytti pysähtyvän, mutta Alicia pystyi naamioimaan oman sävähdyksensä paremmin.. Itseasiassa nainen tunsi oudon lempeän sävähdyksen ja hän hengähti hiukan syvempään, mutta senkin Alicia piilotti yskäisyyn ennen kuin tyynenä taas alkoi antamaan Amille viimeisiä vaatteita. Eihän tässä mitään.. Angelicia käänsikin sulavasti keskusteluun ruokaan minkä Ami oli yhä velkaa naiselle.
"Ainii."
"No jos tänne tilaa jotain."
Ami vastasi melko rennosti, mutta samalla Angeliciaa vihlaisi.. Nyt tuntui inhottavalta ajatella, että hän pyytäisi Amia tarjoamaan hänelle ruuan, vaikka mieheltä oli varastettu osa tuon omaisuudesta ja asunto tässä kunnossa. Alicia ei kuitenkaan viitsinyt perua sanojaan. Eihän tässä nyt liian pehmoiluksi voitu mennä.
"Vai kelpaako?"
"Juu käy."
Angelicia sanoi reippaasti, vaikka katui hiukan tuota. Ami tuntui niin hirveän epäröivältä, mutta ehkä se vain johtui siitä ettei Alicia ollut heti kommentoinut. Eikä Ami muutenkaan ollut niin hyvällä päällä.. Angelicia huokaisi äänettömästi ja mietti miten saisi piristettyä miestä. Tuon kanssa olisi mukavampaa olla, jos mies hymyilisi edes vähän.

Pian sentään Ami taas naurahti ja vaatekasakin oli selvitetty. Angeliciakin hymyili tyytyväisenä ja katsahti ympärilleen mietteliäänä samalla, kun Ami nappasi laatikon. Mies näytti selvittävän kenkiään, kun Alicia alkoi kerätä roskiin meneviä tavaroita enemmän samaan paikkaan. Siitä sitten jätesäkkiin ja roskikseen. Angelicia suoristautui juuri ja koetti taas vetäistä hiuksiaan paremmin pois tieltä, kun kerran mitään hiusnauhaa ei ollut muistunut mukaan. Alician ajatukset keskeytyivät kivua täynnä olevan sihahduksen takia. Nainen käännähti samantien katsomaan Amia, joka näytti juuri pistävän aikaisempaa laatikkoa kaapin ylähyllylle.
"Ami?"
Angelicia kysyikin, koska jotenkin arvasi, että mies oli satuttanut itsensä. Tuo ei liikahtanutkaan ja Angelicia asteli nopein askelin miehen luo, kun tuo päästikin irti laatikosta. Alicia henkäisi ja ehti juuri ottaa askeleen taaemmas ettei saanut laatikkoa päähänsä. Amikin ehti onneksi väistää, mutta laatikko kolahti lattialle. Kengät levisivät ympäri lattiaa ja Angelicia nosti kysyvän katseensa Amiin, joka samassa kiersi kätensä selälle kirouksien kera.
"Hei, mikä oikein tuli?"
Angelicia kysyi huolestuneena, vaikka kyllähän hän näki miten Ami piti käsiään selällään. Taisi mies kurottaa vähän huonossa asennossa ja oikein kunnolla naksauttaa selkänsä. Alicia katsoi huolestuneensekaisena Amia ja nosti käsiään kuin olisi halunnut auttaa, mutta mitä nainen muka olisi voinut tehdä?
"Joo ja hei, tiiätsä, sä olet mulle velkaa hieronnan."
Ami sai jopa vielä hymyiltyä, vaikka tuohon selvästi sattui. Angelicia naurahti pakosti, vaikka hymy katosi sitten, koska Amin kivut eivät loppuneet.
"Hyvä kun muistutit.. Mut jos sä nyt istuisit alas tai jotain."
Angelicia totesikin ja kurtisti kulmiaan, tuntien olonsa hiukan vaikeaksi. Hän ei edes ymmärtänyt miksi oli näin huolestunut ja lähes.. huolehtivainen. Pelottavaa. Angelicia katsoikin vielä epävarmempana Amia. Mitä tässä oikein olisi pitänyt tehdä?

"Oota.. Tuun ihan kohta."
Ami keskeytti Angelician tuskailut ja kompuroi tuskissaan keittiön puolelle. Angelicia älähti vain hiukan epävarmana, kunnes pakosti meni perässä. Nainen jäi kyllä vain lähelle makuuhuoneen ovensuuta, mutta näki kyllä Amin. Mies ei kyllä ehkä heti tajunnut naisen läsnäoloa vaan tuo keskittyi lääkkeen ottamiseen. Alicia kohottikin kulmaansa. Miksei tuo näyttänyt hänen silmäänsä täysin tavalliselta särkylääkkeeltä? Kyllä hän nyt sen verran tiesi lääkkeitä.. Lääkkeen otettuaan Ami oli vain hetken paikallaan ja Angelicia katsoi mietteliäänä Amia, kunnes kävelikin miehen luo rauhallisesti. Katse kyllä kertoi, että Angelicia odotti jonkinlaista selitystä.
"Pikku ongelma selän kanssa vaan."
"Mä huomaan..."
Angelicia mutisi ja katsoi vain, kun Ami väläytti jälleen rohkeasti hymyn samalla, kun hankkiutui eroon lääkkeistään. Mies tuntui kyllä vain odottavan helpottavaa vaikutusta, koska tuo ei liikahtanut vieläkään paikaltaan.
"Haluks sä kertoo mitä toi oli?"
Angelicia kysyikin, tarkoittaen tarkemmin miehen ryntäämistä heti lääkkeiden luo. Ja jos ne vaikuttivat vielä nopeasti.. Mitäköhän mies oikein veti?
"Se mitä otit ei ollu mitään perus särkylääkettä. Turha väittää mulle vastaan."
Angelicia sanoi napakammin ja tyyni ilme kasvoillaan nosti kädet lanteilleen. Katse oli vanginnut miehen täysin, odottaen selitystä.

Beniamin oli yllättynyt siitä miten huolehtivainen Angelicia oli. Mies ennätti hädintuskin edes valittaa kun nainen oli jo kyselemässä ja auttamassa. Olihan se omalta osaltaan hyvin lohduttavaakin, mutta harmivain ettei se vienyt kipua. Olisi pitänyt muistaa se hemmetin lääke..
"Ei mitään, ei mitään.", hän koetti vain näyttää siltä kuin joku lihas olisi venähtänyt tai jotain vastaavaa. Vähän vaikeaksi meni, sillä lihaskivuthan menivät usein nopeasti ohikin tällaisissa tapauksissa. Beniaminilla se tuntui vain pahenevan. Niinpä ei mikään ihme, että sai hieman kyselemistä aikaan. Kai se piti koettaa vitsiksi kääntää, ettei liikaa asiasta puhuttaisi. Sairaus kuulosti kuin hän olisi ollut jotenkin todella liikunta kyvytön ja olisi tarvinnut apua jokaisessa tekemisessä.. Ei se niin mennyt.
"Ei mun tarvii istua.", hän sanoi, mennen ottamaan mielummin sen lääkkeensä. Beniamin ei halunnut suoraankaan sanoa, ettei tarvinnut mitään apua. Hän pystyi aaaivan hyvin itsekkin. Onneksi tämä ei ollut niitä päiviä, ettei voinut nousta sängystä ollenkaan. Selkäkipu oli varmasti yksi inhottavimmista kivuista ikinä, sillä se ei pysynyt kiltisti vain yhdessä paikassa.

Mies nojasi tiskin reunaan, katse Angeliciassa, joka selvästi odotti jotain selitystä, jota Ami ei ollut halukas jakamaan. Pikku selkävaiva vain. Sehän menisi nopeasti ohi, niin niin. Hän hoputti vain aavistuksen kädellään Alician jatkamaan järjestelyjä, mutta hättyyttely toimi juuri vastakkaiseen suuntaan, kun nainen tuli lähemmäs kysymyksensä kera. Beniamin naurahti ja tökkäisi pilleriliuskaa vielä paremmin kattilan taakse, mutta Angelicia oli jo tajunnut, etteivät ne mitään kevyitä lääkkeitä olleet.. Pahus.
"No ei kun pikkuselkäkipuja vaan. Vähän alaselkä kipee ja sitten se leviää koko selkään aaaa..Silleen", Ami älähti hengähdystaukoja pitämättä, kättään vain huitoen yrittäen yhä viitota Aliciaa vain menemään jatkamaan siivoilujaan. Mies kröhäisi ja irvisti aavistuksen sanojensa päätteeksi, kun sai vihdoin vedettyä henkeäkin. Oli harvinaisen vaikeaa näyttää siltä, ettei sattuisi.
"Tästä päivästä se vaan johtuu. Kaikki menny ihan pieleen ja laatikotkin vaan putoillu päähän..", mies väkisin kompuroi Angelician ohi takaisin makuuhuoneeseen 'järjestelemään'. Beniamin veti selkä kyyryssä osan sängyllä olevista rojuista, että pääsi rymähtämään siihen vatsalleen. "Jos nyt lepäis hetken. Lihaskivuissa kestää vähän kun särkylääke rupee vaikuttamaan.", mies hengähti syvään kun nikamissa tuntui rutisevan. "Haluuksä hieroo? Sitte me voidaan tilata sitä ruokaa.", Ami sepitti naama puoliksi peittoa vasten. Tuli tällainen... Mystinen lamaantuminen. Pikkukipu yhä, hah.

"No ei kun pikkuselkäkipuja vaan. Vähän alaselkä kipee ja sitten se leviää koko selkään aaaa..Silleen"
Ami tosiaan osasi selittää tuonkin yhtenä putkena ja Angelicia odottikin, että tuolta loppuisi happi kesken.. Mutta ei vaan mies selitti hirveää vauhtia selitystään, joka ei kyllä tosiaan uponnut Aliciaan. Ei sitten voinut yhtään epäuskottavammin selitellä... Varsinkin, kun mies irvisti kipusta heti sanojensa perään. Pienet selkäkivut eivät pitäisi olla noin kivuliaita ja pitkiä.. varsinkaan, kun nytkin Ami vain oli aloillaan. Ei tosiaan mitään pientä ja Angelicia katsoikin Amia vakavana. Hymähdyksen kera toinen kulma kohosi ilmeeseen, joka kertoi hyvin ettei tuo mennyt naiselta läpi.
"Tästä päivästä se vaan johtuu. Kaikki menny ihan pieleen ja laatikotkin vaan putoillu päähän.."
Angelicia siristi hiukan silmiään epäuskoisena, mutta Ami lähti vain kömpelösti takaisin makuuhuoneeseen. Angelicia huokaisi kyllästyneesti ja heilautti kätensä lanteiltaan ennen kuin meni reippain askelin miehen perässä.
"Paska päivä ja sitten vähän selkäkipuja. Mä ymmärrän.."
Angelicia mutisi ja eiköhän terävä äänensävy kertonut ettei Alicia vitsilläkään tarkoittanut sanojaan. Ami oli kyllä surkea valehtelija ja miehen koko olemus huusi kipua. Ei tuo edes pystynyt jatkamaan siivoamista vaan raivasi sänkyä sen verran, että pääsi kaatumaan siihen vatsalleen. Alicia katsoi miestä ja kurtisti kulmiaan, koska pienet ajatukset taas heräsivät.. Nainen hiljensi ne äkkiä ja muistutti, että halusi vain tietää mikä Amia vaivasi ja mikä ihmeen narkkari tuo oli, kun veti tuolla tavoin lääkkeitä...

"Jos nyt lepäis hetken. Lihaskivuissa kestää vähän kun särkylääke rupee vaikuttamaan."
"En oikeen tiedä noista sun kivuista mut siinä oon samaa mieltä et sun pitää levätä."
Angelicia totesi ja miettikin mihin hän oikein nyt tästä menisi.. Siivoamista oli tylsää jatkaa yksin, mutta Ami todellakin tarvitsi nyt lepoa. Alicia ei tosiaan kyennyt siihen, että olisi käskenyt Amin jatkaa siivoamista hänen kanssaan. Jotenkin vain juuri Amin kanssa Angelician oli vaikea olla niin välinpitämätön kun yleensä..
"Haluuksä hieroo? Sitte me voidaan tilata sitä ruokaa."
Angelicia kuuli suurinpiirtein miehen mutinan ja kohottikin kulmaansa. Ai niin, hän oli kuulemma sen hieronnan velkaa. Alician teki mieli heti kieltäytyä, koska millaiseen itsehillinnän koitokseen hän pistäisikään itsensä... Mutta kyllä hänen olisi pakko hillitä itsensä. Ja saisi siitäkin nyt jotain tekemistä, jos hieroisi Amia. Mikä muu puuha olisi ollut mukavampaa krhm...
"Jos se auttaa sun kipuihin niin okei. Mut älä nukahda koska en voi olla täällä ikuisuuksia."
Angelicia lopulta sanoikin napakasti, kun oli saanut päätettyä mitä tekisi. Vähän kyllä naista epäillytti, kun hän kipusi varoen Amin yläpuolelle, polvet vuodetta vasten Amin vyötärön molemmin puolin.
"Totaaah.."
Angelicia mutisi ja katsahti miehen selkää. Teki mieli pyytää, että Ami riisuisi paidan. Heeetkonen, ehkei hän sanoisikaan sitä. Alicia puraisikin huultaan ja hiljaisesti veti syvään henkeä, kun laski kätensä miehen yläselälle.
"..sano heti kun sattuu."
Angelicia sanoikin kuin lopettaakseen lauseen ja hän alkoi hieroa melko pehmeästi miehen selkää. Ei mennyt kyllä montakaan minuuttia, kun Angelician otteet alkoivat olla varmemmat ja voimakkaammat. Nainen muistutti kuitenkin itseään koko ajan, että ajatteli jotain muuta, kun Amia siinä lähellä houkuttelevana... Ajatukset pyörivät alkoholijuomista siivoamiseen. Oli helpompi ajatella miten kaiken siivoaisi tai luetella tietämiään juomia, kun hieroi siinä Amin selkää. Joka oli kyllä oudonkin paljon hieronnan tarpeessa..
"Sun selkä on kyllä pirun jumissa.. Nää kivut on sulle aika yleisiä olettaisin?"
Angelicia totesikin ääneen ja alkoikin arvuutella mielessään taas mikä ongelma Amilla oli.
"Onks sulla joku pitkäaikasempi juttu ton selän kanssa vai vedäks sä muuten vaan lääkkeitä?"
Nainen heitteli kysymyksiään mahdollisimman rennosti, vaikka tuo oli suoraa urkkimista ja samalla kädet liikkuivat varmoin ottein miehen lihaksikkaalla, mutta kipeällä selällä.
"Kyllähän sä voit mulle kertoo.."
Angelicia sanoi hiljempaa ja pisti kämmenensä vierekkäin kohtaan, jonka oli todennut todella jumittuneeksi. Eli varmasti tuottaisi kipua, jos tekisi.. näin. Angelicia painoi kämmenet rajusti suoraan kohtaan ja pyöräytti vielä kämmeniään siinä. Ei ihme, jos Ami karjuisi kivusta.
"Eiks nii?"

Ami sai oikein luvallisen lepotauonkin. Mies enemmän kuin mielellään leputteli selkäänsä juuri tässä. Hän ummisti silmänsä vain sen takia, että se tuntui helpottavan. Ei sen takia, että häntä olisi väsyttänyt. Ei todellakaan. Sitäpaitsi ei mies aikonut nukahtaa juuri silloin kun Angelicia oli täällä... Ja nainen suostui jopa hieromaankin. Beniamin olisi hihkaissut ääneen ja näyttänyt varmasti jonkun tyytyväisen eleen, jos olisi pystynyt. Nyt hän vain hymyili pikaisesti sängyn pintaa vasten. Sekin taisi jäädä Alicialta huomaamatta. "En nukaha.", Ami vastasi mahdollisimman tasaisella äänensävyllä.

Ei kestänyt pitkääkään kun Beniamin tunsi naisen painavan polvensa miehen vyötärön kummankin puolin. Tuntuihan se patjasta, jos Angelicia muuten koetti tehdä tuon mahdollisimman huomaamattomasti. Mies kohotti lävistettyä kulmaansa tapansa mukaan kuullessaan jokseenkin epäröivän äännähdyksen naisen suusta. "Mitä?", Beniamin meinasi jo katsahtaa olkansa yli, mutta se olisi vihlaissut, joten hän tyytyi vain pistämään toisen kätensä päänsä alle, ettei tukehtuisi patjan päällä olevaan peittoon. Se tästä olisi vielä puuttunutkin.. Sen tippuneen laatikon lisäksi. Lopulta Angelicia käski vain ilmoittamaan siitä jos sattui. Ami hymähti myöntävästi, vaikka hänen tuskin pitäisi sanoa mitään jos sattui.... Nainen kuulisi sen kyllä.

Pian hierovat kädet tuntuivat painavan selkää mukavasti. Ja pääasia, ei mistään kaikkein kipeimmästä kohtaa. Beniamin piti silmiään ummessa, mutta ei varmasti edes torkahtanut hetkeksi. Hän itse hengitti rauhallisesti, eikä tiennyt mitä Angelicia tästä ajatteli, mutta Ami ainakin oli tyytyväinen. Haa, Alicia hieromassa hänen selkäänsä. Mies kallisti päätään toiseen suuntaan, tajuten näkevänsä osan Angeliciasta vaatekaapin ovessa olevan peilin kautta. Ei tainnut nainen itse huomata sitä.. Ihme kun peili oli vielä ehjä. Tai sitten siinä meni hyvin ohuita säröjä, jos katsoi läheltä. Oli miten oli, Ami pystyi tutkailemaan Angeliciaa. Ei kuitenkaan niin, että sen olisi selvästi huomannut. Olihan Beniaminilla silmät osittain ummessa, eikä katse mikään erityisen tutkivan näköinen ollut.
"Sun selkä on kyllä pirun jumissa.. Nää kivut on sulle aika yleisiä olettaisin?"
"Kohtalaisen.", ei mikään ihme jos puhe meni vähän puuroksi kun kuona-aineet lähtivät liikkeelle. Stressikin tuntui saavan selän jumiin, mutta tämä nyt oli vasta pientä.. Kivut sen tekivät suurimmaksi osaksi. Agelicia ei vain tiennyt sitä.. Joten Beniamin naurahti naisen seuraavalle kysymykselle. Pitkäaikaisempi juttu? Noh. "Miten sen nyt ottaa..", Beniamin ei varsinaisesti edes vastannut mihinkään kysymykseen.. Kunhan vain hölötti jotain samalla naista katsoessaan.

Myönnetään, että osa hierontaotteista sattui, mutta Ami ei niistä valittanut. "Kyllähän sä voit mulle kertoo.." ..Vielä ainakaan. Angelicia painoi juuuuuri siitä kaikkein kipeimmästä kohtaa paljon lujempaa mitä oli muista kohdista painanut. Hyvä ettei saanut veritulppaa siinä sivussa kun selässä rusahti ja Ami ihan kirjaimellisesti älähti sängyn pintaa vasten.. Hän vetäisi henkeä ja käsikin lähti pään alta vain hetkeksi puristamaan peittoa nyrkkiinsä. Angelicia ei tainnut tajuta.. Tai eihän naisen pitänytkään tajuta, kun ei Ami ollut kertonut.
"Eiks nii?"
Epätoivoinen äännähdys karkasi miehen huulten välistä ja pahimman kipuaallon mennessä ohi Beniamin suostui sanomaan. "Aaaaa, selkärankareuma."
Tulihan se sieltä, jopa ihan selvällä äänellä. Juu, olisipa vain tiennyt millaista tuskaa se oli. "Okei vedän sen takia voimakkaita särkylääkkeitä, mut se ei tarkota sitä, että mä olisin jotenkin heikko kuntoinen ja tarvitsisin tyyliin kotiapulaista.", Beniamin tarkensi heti perään otsa käsivarttaan vasten. Jotenkin monet tuppasivat liittämään sen sairauden siihen. Ehkä joillakin, joilla sairaus oli sellaisia ongelmia, mutta Ami sentään osasi pitää itsensä kunnossa. Hän pysyi hetken hiljaa ja siirsi toisen kätensä painamaan selästään juuri siitä kohtaa mihin Alicia oli käsillään hyvin, hyvin kipeästi painanut.
"Tää ei oo hyvä kohta.", mies sanoi ja vei kättään hieman ylemmäs, suunnilleen lapaluiden väliin. "..Eikä tää.", aivan kuten se tehtiin selväksi monelle hierojallekkin.. Beniamin tarttui samalla paitansa helmasta ja onnistui vetämään sen päänsä yli, vaikka makoilikin vatsallaan. "Nyt näät paremmin... Ne kohdat siis", hän naurahti ja puhui pirteään sävyyn, vaikka särkikin aika hemmetisti. Beniamin ei halunnut, että selkärankareumasta tehtäisiin niin suurta numeroa. Mies voisi kyllä kertoa jos olisi jotain kysyttävää, mutta vapaaehtoisesti hän ei ruvennut siitä pälättämään.
Beniamin korjasi ihan vähän selkänsä asentoa, kunnes asetti päänsä samalla tavalla kuin äskenkin. Pääsipä tutkailemaan naista taas..

Angeliciaa kyllä itseään kirpaisi, kun hän kuuli miehen kivualiaan älähdyksen, joka johtui Alician hiukan väkivaltaisemmasta hieronnasta.. Mutta Angelicia piti huulensa tiukasti yhdessä ettei vahingossakaan pyytelisi anteeksi ja eihän hän liian pehmoksi tässä voinut ruveta. Ja eiköhän tällä tavalla alkaisi sitä vastaustakin tulla... Ami ei kyllä saanut vastattua heti vaan tuolla meni hetken ennen kuin kiputila alkoi tasaantua. Angelicia ei taas hieronut yhtään Amia sen aikaa vaan odotti tiukka katse miehen takaraivossa.
"Aaaaa, selkärankareuma."
No niin ja putosihan se vastauskin sieltä. Angelicia vain kohautti kulmiaan ja hymähti. Ai, että sellainen.. Ei Angelicia alkanut kyllä kauhistella mielessään. Hän reagoi tuohon melko neutraalisti sillä ei nähnyt mitään suurempaa tuossakaan asiassa. Ami kyllä tuntui näkevän..
"Okei vedän sen takia voimakkaita särkylääkkeitä, mut se ei tarkota sitä, että mä olisin jotenkin heikko kuntoinen ja tarvitsisin tyyliin kotiapulaista."
"En mä niin ajatellukkaan."
Angelicia sanoi ja nyt melko pehmeästi, koska turhaan mies tuosta nyt stressasi. Olisi vain typerää kuvitella, että Angelicia tuosta ylireagoisi. Kyllähän hän näki Amin ja mihin tuo olisi mitään apulaista tarvinnut? No tällä hetkellä asunnon kanssa kyllä.. Mutta tavallisissa asioissa ei mies tarvitsisi apua. Ja lääkkeet auttoivat niin se siitä. Alicia hymähtikin vain ja jatkoi hellemmin hieromista.

Angelicia ehti hetken hieroa Amin selkää, kun mies toikin oman kätensä kohdalle, jonka Alicia oli krusauttanut kunnolla. Nainen oli jopa kuullut sekä tuntenut rusahduksen.. Hän tuskin toistaisi tuota.
"Tää ei oo hyvä kohta."
"..Eikä tää."
Angelicia hymyili pakosti, kun mietti miten paljon Ami pelkäsi Alician rusauttelevan vielä miehen selkää. No sitä oli turha pelätä.
"Okei. En satuta enää."
Angelicia totesi ja naurahti perään, kun yhtäkkiä Ami nappasikin paidastaan kiinni. Alician katse kiinnittyi hyvin äkkiä ihoon, joka paljastui kankaan alta miehen vetäessä paidan päältään. Angelicia hengähti hiljaa ja hetkeksi hän varmuudeksi nosti käsiään ylemmäs ettei samantien olisi ihossa kiinni...
"Nyt näät paremmin... Ne kohdat siis"
Angelicia sai äännähdettyä jotain naurahduksen tapaista, vaikka tuijotti ärtyneen sekä epäröivän sekaisen ilmeen kanssa Amin selkää. Tuo ei tajunnut kuinka vaikeaksi teki tämän.. Olihan se jo mukavaa tuntea lihaksikas selkä, mutta nyt katsoa sitä? Ja koskettaa vielä ilman kangasta välissä.. Angelicia kröhäisi itsekseen kuin ohimennen ja veti mahdollisimman tyynen ilmeen kasvoilleen samalla, kun laski kätensä Amin selälle. Olisipa Angelicia edes tajunnut, että Ami näki kaikki hänen ilmeensä vaihtelut peilin kautta...

Ami näytti ottavan pian taas rennomman asennon ja Angelicia alkoi hieroa aikaisempaa hellemmin miehen selkää, vaikka ei koskenutkaan kohtiin, jotka olivat Amin mukaan ne kipeimmät. Ehkä paljas iho ja sen koskettaminen toivat keskittymisongelmia... Alicia alkoikin lähes huomaamattaan pureskelemaan alahuultaan samalla, kun hän hieroi miehen selkää. Nainen päästi hitaasti henkeä ulos nenän kautta ja totesi sitten, että nyt pitäisi taas repiä itsehillintä ja keskittyminen kasaan. Angelicia alkoikin hieroa varmemmin ja kohta ilme oli edes hiukan neutraali. Ami ei sentään tiennyt Angelician ajatuksia...
"Sori se aikasempi.."
Angelicia mutisi ja eiköhän Ami ymmärtänyt naisen tarkoittavan selän rusauttamista. Alician teki mieli osoittaa anteeksipyyntönsä vielä vähän.. tarkemmin. Nainen ei tiennyt menettikö täysin aivosolujensa hallinnan vai mitä, mutta jostain syystä hän kumartui hiukan ja suukotti Amin yläselkää.
"Ei ollu tarkotus satuttaa niin pahasti."
Angelicia kuiskaisi ja Ami tunsi varmasti hengityksen ihollaan ennen kuin Alicia suoristautui. Nainen nielaisi heti hankalasti perään, kun tiedosti paremmin mitä oikein teki äsken... Alahuulen pureskelu jatkui ja Angelicia pysyi vaiti jatkaessaan myös miehen selän hierontaa. Jotenkin kummasti huulille tuli kuitenkin pieni hymy.

Ami ei tiennyt miten hänen olisi pitänyt reagoida siihen, että hänen sanoihinsa selkärankareumasta ei kovin.. hätkähdetty. Parempihan se oli, mutta mies epäili sitä mitä Alicia sitten ajatteli siitä ja jätti sanomatta. Parasta kuitenkin tehdä kaikki selväksi. Kyllähän nainen oli nähnyt miten Beniamin pystyi hyvin kahdella jalalla kävelemään.. Välillä vain joutui vetämään särkylääkettä naamaan turhankin paljon, mutta piti vain kestää. Olihan se vituttavaa, mutta ei voinut mitään. Ongelmanahan vain, että selkärankareuma paheni aina iän myötä.. Sai nähdä sitten mitä tapahtuisi, mutta Beniamin ei ollut sinne asti miettinyt.
"En mä niin ajatellukkaan."
"No hyvä.", mies vastasi samantien. Johan helpotti, ja nyt Angelicia tajusi hieroa kevyemminkin. Ami silti päätti tehdä asian vielä enemmän selvemmäksi vetämällä paitansa pois päältään. Eikä kyllä oikeasti tajunnut miten hankala pala se saattoi Alicialle olla.. Ei Amille muistunut nyt mieleen miltä hänestä itsestään oli tuntunut, kun mies oli hieronut naisen selkää silloin kylpylässä kun hierojat olivat pelästyneen hetkeksi tiehensä.. Keskittyi enemmän Angelician käsiin.

Beniamin seurasi Aliciaa aavistuksen tiiviimmin peilin kautta ja huomasi kyllä toisen alahuulen pureskelemisen. Hierominen silti tuntui paremmalta, kun ei särkenyt niin paljoa. Ami huomasi rentouttavan selkäänsä yhä enemmän, joka oli sinänsä ihme, sillä yleensä Beniaminia sai hättyytellä liian kovasta selästä vain sen takia, että mies pelkäsi painamisen osuvan väärään kohtaan.. Hän keräsi keuhkonsa täyteen happea ja puhalsi pitkästi sieraimien kautta ulos, ummistaen silmiään hetkeksi kokonaan. Tähänmeneessä Beniamin oli tajunnut ehkä miten Angelicia reagoi paljaan selän näkemiseen, muttei sen kummemmin siitä kiusaantunut.. Huvittui vain ja pieni hymy pysyikin miehen kasvoilla.

"Sori se aikasempi.."
Beniamin raotti silmiään uudelleen kuultuaan Angelician sanat. Pyysi oikein anteeksi? Kyllähän mies tajusi mitä.. "Ei se mitään..", hän naurahti ja olisi voinut kohauttaa olkiaankin, mutta mielummin pysyi rauhassa juuri tässä näin Angelician hierottavana. Nainen kyllä osasi hieroa, mutta siitä Ami ei ennättänyt vielä kehua, kun huomasi peilin kautta naisen kumartuvan... Beniamin ei liikahtanut vieläkään, vaan avasi silmiään aavistuksen enemmän tuntiessaan pian lämpimän suukotuksen yläselällään. Iholla tuntuivat kevyet väreet, mutta Ami koetti olla näyttämättä sitä liikaa.
"Ei ollu tarkotus satuttaa niin pahasti."
Ami myhähti ja paransi päänsä asentoa kättään vasten. Mies pysyi hetken hiljaa ja tunnusteli hengähdystä selällään juuri ennenkuin nainen näytti suoristavan selkänsä. Miksi Beniamin oli nyt näin jäätynyt? Hän katsoi vain Angeliciaa vaivihkaa peilinkautta.
"Mm, et sä ollu ensimmäinen, joka mun selän rusautti..", hän naurahti ja tunsi yhä selällään kihelmöivän. Ami risti toisenkin kätensä päänsä alle Angelician jatkaessa hieromista. Mies rupesi pyörittelemään jotain peiton nukkaa sormiensa välissä ennenkuin kallisti katseensa taas sivulle ja sitämyöten peiliin. "Et sä ainakaan kovin vihaselta vaikuta siitä, että sä jouduit tänne siivoomaan..", Ami sanoi, ja tavallaan paljastikin tässä vaiheessa, että näki Angelician koko ajan peilin kautta.. Hupsista vaan, mutta ei se Beniaminia haitannut. Hän ummistikin silmänsä, edes jotenkin peittääkseen tuijottamisensa. Mies silti vain hymyili huvittuneesti itsekseen sille, että oli nähnyt Angelician koko ajan, vaikka nainen oli selvästi koko ajan peitellyt ilmeitään Amin selän takana.. Ei hän mitenkään paheksuvasti sitä ottanut ja sen kyllä huomasi.
"Sä olit aika sulonen ku teit silleen..", oli se sitten selkään suukotus tai se ilmely.. Mies töksäytti sanansa kuitenkin sanomalla mitä ajatteli. Reagoi Angelicia siihen miten vain.. "Haittaakstää jotenki sua?", hän kysyi. "Siis se, että mulla ei oo paitaa ja tuijotan sua peilin kautta.. Ja että sä joudut olemaan täällä ja siinä.", hän naurahti tarkentaen perään, että tarkoitti melkeinpä kaikkea.

"Mm, et sä ollu ensimmäinen, joka mun selän rusautti.."
Angelicia naurahti itsekkin pakosti. Amin kanssa oli kyllä harvinaisen vaikeaa olla kovin vakavana. Aliciaa kyllä hiukan mietitytti tuo äskeinen mitä oli mennyt tekemään, mutta hän ei ottanut sitä puheenaiheeksi. Angelicia jatkoikin kuin sitä ei olisi tapahtunut. Muisti sentään varoa mistä kohti Amin selkää ei kannattanut hieroa, mutta muuten hieronta pysyi reippaana. Huulilta löysi helposti pienen hymyn, mutta Angelicia koetti yhä taistella mielessään ettei alkanut uppoutua liikaa tilanteeseen.. ja sen mukavuuteen.
"Et sä ainakaan kovin vihaselta vaikuta siitä, että sä jouduit tänne siivoomaan.."
Angelicia kohotti kulmiaan hiukan ja tajusi sitten Amin kääntäneen enemmän päätään. Alicia huomasi ettei Ami kuitenkaan katsonut naista olkansa yli vaan tuon katse kohdistui sivummalle.. Naisenkin katse meni siihen suuntaan ja yhtäkkiä katseet kohtasivat toisensa, kun Angeliciankin katse osui peiliin ja sen kautta Amin kasvoihin. Hieronta hidastuikin, kun Angelicia tajusi miehen katsoneen häntä koko ajan.. Katse kääntyi napakalla liikkeellä Amin selkään ja Alician teki nolostuksissaan mieli rusattaa miehen selkä uudelleen. Mutta ei hän kyennyt siihen.. Alicia vain puri huultaan rajummin.
"Joskus mä voin antaa eri kuvan mun tunteistani..."
Angelicia vain mutisi yllättävän rauhallisesti, vaikka häntä pakosti nolotti. Naisen poskia kuumottikin, mutta hän toivoi ettei Ami huomaisi pienintäkään punastusta. Angelicia tuijottikin Amin selkää jatkaessaan hierontaa. Osa hiuksista valahti tahallisesti vielä kasvojen eteen kuin suojaksi. Oli naurettavan tuntuista piiloutua, mutta Angelicia pelkäsi punastuvansa selvemmin Amin tuijottelun takia. Hemmetin mies...

"Sä olit aika sulonen ku teit silleen.."
Nyt vasta Angelician käsien hierova liike hidastuikin huomattavasti ja oikeastaan pysähtyikin. Alicia tuijotti Amin selkää ja yritti etsiä tuon äänensävystä edes vähän vittuilevaa tai vihjailevaa sävyä. Mutta ei.. Alicia kurtisti kulmiaan ja pakosti nosti leukaansa, että sai taas katsottua peiliin. Sitä kautta kohtasi parhaiten Amin ilmeen ja tuo näytti täysin rennolta. Ei pienintäkään virnettä, jota Angelicia olisi ensin luullut näkevänsä. Sittenhän.. Ami oli kai tosissaan? Angelicia ei täysin käsittänyt tuota ja nainen huulet raottuivat auki, kun hänen teki mieli sanoa jotain.. sanat vain puuttuivat.
"Haittaakstää jotenki sua?"
"Siis se, että mulla ei oo paitaa ja tuijotan sua peilin kautta.. Ja että sä joudut olemaan täällä ja siinä."
Angelicia antoi Amin puhua, koska ei tiennyt yhtään mitä itse sanoisi. Miehen olemus.. Ami harvemmin vittuili tai pilkkasi muuten Angeliciaa. Nytkin tuo vain jutteli rennosti, samalla odottaen vastausta. Angelicia kröhäisikin ja hitaasti kädet alkoivat taas hieromaan Amin selkää. Naisen oli pakko vain hetken katsoa Amin selkää eikä vain peiliä, koska nyt hän vasta kunnolla katsoi näkymää, jonka peili heijasti. Ei hemmetti... Angelicia tuijottikin omia käsiään, jotka hieroivat hellästi Amin selkää.
"Mua häiritsee se et sä oot ilman paitaa.. Koska se aiheuttaa houkutuksia. Mut muuten nii.. en oikeen tiedä."
Angelicia mutisi hiljaa, mutta eiköhän Ami kuullut. Alicia nielaisikin hankalasti ja mietti miksi hitossa taas sanoi kaiken suoraan. Amin kanssa keskutelussa vain oli se, että silloin tosiaan piti puhua. Haukkumanimet, kirosanat ja vittuilutaidot olivat turhia nyt. Amin kanssa piti puhua ihan tosissaan ja Angelicia ei oikein tuntunut hallitsevan sitä vielä täysin tämän miehen kanssa...
"Oikeastaan mä pidän sun katseesta. Ja tykkään olla tässä. Paitsi et sää välillä saat mut.. tosi hämmentyneeks."
Angelicia jatkoi hiukan varmemmin. Taisi hän tässä todeta, että ehkä tämä kunnon juttelun harrastaminen ei ollutkaan niin huono asia. Angelicia hymyili hitusen ja vilkaisi Amin kasvoja peilin kautta vain nähdäkseen tuon ilmeen. Ehkä tuo yllättyi, että Angelicia käyttäytyi yhtäkkiä näin.. Lähes kuin eri nainen.
"Ja sä saat mut ajattelemaan välillä liikaa.. Mä turhaudun sillon."
Angelicia sanoi vielä ja siirsikin yhtäkkiä kätensä Amin molemmin puolin vuodetta vasten. Pitihän tässä antaa esimerkki.. Kamala houkutus.
"Esimerkiks.. Mun tekee mieli vaan tehdä koko ajan näin."
Alicia kuiskaisi hellästi ja kumartuikin suukottamaan uudelleen Amin yläselkää. Mutta se ei jäänytkään vain siihen.. Nainen huulet hyväilivät suukotuksen jälkeen vielä miehen ihoa, kunnes huulet nousivat Amin niskaan.
"Mä tiedän etten sais tehdä näin.."
Angelicia kuiskaisi ja silmät ummessa suukotti hellästi Amin niskaa, kunnes hyväili huulillaan enemmän miehen kaulan sivua.
"..mut sit mietin et miks silti välttämättä haluan tehdä niin. En ymmärrä sitä."
Angelicia kuiskaisi kunnes suoristautui huokaisten syvään. No nyt hän oli sortunut tekemään tuon.. Ja se tuntui kuin olisi ylittänyt yhden kielletyn esteen. Mutta kuinka helposti se kävikään ja miten hyvältä se tuntuikaan. Angeliciaa olisi pitänyt kai pelottaa enemmän.. Mutta häntä ei pelottanut. Ehkä Amilla oli siinäkin jokin rauhoittava vaikutus...

Ami ei oikein uskonut Angelician selitystä tunteistaan. Antoi muka eri kuvan mistäkin.. No, ehkä silloin aluksi, mutta miksi Alicia näytti jotenkin tyytyväiseltä siihen, että sai piilotella ilmeitään mukamas salaa Beniaminin selän takana? Mies ei siitä kuitenkaan kommentoinut, sillä ei ollut nyt aikeissa loukata.. Tälläkään kertaa. Itseasiassa hänhän vain latoi kohteliaisuuksia, jotka näyttivät saavan naisen hämilleen. Beniamin hymyili vain itsekseen ajatellessaan hetken kuinka paljon Angelician ulkokuorta oli järkyttänyt. Voi, voi. Ehkä toinen oli viettänyt liikaa aikaa Rasheella ja väärien ihmisten kanssa. Ei mies osannut mitään lyöntiä ainakaan pelätä, vaikka hieronta katkesikin hetkeksi. Häiritsikö tämä muka niin paljon?
Kysymyksien jälkeen Beniamin tunsi pian taas hierovan liikkeen, joka sai miehen hymähtävään tyytyväisenä katseen pysyessä yhä peilin kautta Aliciassa. Ei nainen ollut katsomista vielä kieltänytkään, joten mies ei ottanut asiakseen kääntää katsettaan pois ja loppujenlopuksi olihan se vain.. katsomista.
"Mua häiritsee se et sä oot ilman paitaa.. Koska se aiheuttaa houkutuksia. Mut muuten nii.. en oikeen tiedä."
Beniamin naurahti. Hän kohotti kulmiaan ja paransi taas käsiään päänsä alla. Vai aiheutti houkutuksia.. Mies ei vastannut sen kummemmin mitään, vaan tyytyväisenä jatkoi rentoutumistaan tuon tiedon kanssa. Taas vaihteeksi tuli mietittyä miten surkea suhde Angelicialla mahtoi ollakkaan mieheensä. Yhtäkkiä nainen jopa jatkoi jutustelujaan ja varmasti takasi sen, ettei Ami ihan heti katsettaan kääntäisi. "Se on ihan normaalia..", mies vastasi Alician puheisiin hämmentymisestä. Beniamin oli vain enemmän tyytyväinen siihen, että nainen suostui puhumaankin jotain ja vastaamaan kysymyksiin. Selvästi rehellisesti.
"Ja sä saat mut ajattelemaan välillä liikaa.. Mä turhaudun sillon."
No, kaikkea Ami ei ollut tiennytkään. Ei hänen niin paljon ollut tarkoitus hämmentää, sillä Alicia vaikutti aika sellaiselta ihmiseltä, joka ei paljoa hämmentyillyt. Nähtävästi kaikki oli mahdollista. Beniamin ei ruvennut vielä edes kommentoimaan asiaa tuntiessaan sängyn pinnan painautuvan naisen käsistä, jotka oliva ilmestyneet myös Amin molemmin puolin. Hän tutkaili näkyä yhä peilistä ja ei voinut estää sitä, etteikö se olisi saanut vatsassa humpsahtamaan. Siihen taisi hetkeksi loppua hieronta..

"Esimerkiks.. Mun tekee mieli vaan tehdä koko ajan näin."
Ami tunsi hieman jännittyvänsä, muttei paljoa.. Kaikki lihakset rentoutuivat heti uudelleen hänen tuntiessa suukotuksen yläselällään, joka lähti jopa ylemmäskin. Beniamin ei ainakaan kyseenalaistanut mitään, sillä hän piti tuosta. Mies ummisti silmiään entisestään, että hädintuskin näki mitään, mutta ehkä olikin parempi vain keskittyä siihen mitä tunsi.
"Mä tiedän etten sais tehdä näin.."
Angelicia kyllä osasi tuon. Ami olisi yhtähyvin voinut vaihtaa hieronnan tuollaiseen kosketukseen, joka sai hetkessä hullaantumaan. "Mut silti saat..", hän vastasi hiljaa, kallistaen aavistuksen päätään tuntiessaan naisen huulten kulkeutuvan kaulan sivulle.
"..mut sit mietin et miks silti välttämättä haluan tehdä niin. En ymmärrä sitä."
Voi harmi, Angelicia suoristi selkänsä. Silti ihoa jäi vielä kihelmöimään ja Ami raotti silmiään. Hän tunsi selvästi kaikki kohdat mihin nainen oli huulillaan koskettanut. Katse käväisi miehen omassa käsivarressa, mennen sitämyöten peiliin. Hetken Beniamin mietti mitä olisi voinut vastata Angelician sanoihin.. Hankalaksi meni.
"Koska..", mies hipaisi kädellään kaulaansa. "Sä vaan haluat..", sen parempaa selitystä tuskin sai. Ami naurahti ja tajusi tässä vaiheessa itsensä hieman hiljenneen. Ehkä se vain johtui siitä, että Angelicia onnistui avaamaan suutaan.. Se oli vain hyvä juttu.. Tuon huulten kosketusten lisäksi.
"Toi tuntu hyvältä. Uus hieronta muoto.", piti sekin myöntää, joten hänen mielestään Angelician ei olisi tarvinnut mietiskellä niin paljoa mitä nainen sai tehdä ja mitä ei. Eihän tässä pitäisi olla mitään valittamistakaan, jos nainen väitti pitävän Amin katseesta ja tuo äskeinenkin kosketus..
"Ehei sun tarvis oikeesti epäillä koko ajan niin paljon. Koska mua tää ei ainakaan haittaa.", Ami sanoi hiljaa ja ojensi kätensä päänsä alta. Hän ei halunnut noustakkaan, mutta katse haki tällä kertaa tarkemman katsekontaktin Angeliciasta peilin kautta. Sai kyllä pidätellä, ettei Beniamin olisi täysin menettänyt malttiaan. Hän ei kuitenkaan halunnut viedä Aliciaa samaiseen tialnteeseen kuin aikaisemmin. Oli kerääntynyt vain kasa ongelmia jota vielä koetettiin purkaa.

Beniamin kiinnitti huomionsa silmien lähellä olevaan Alician käteen. Mies naurahtaen veti toista kättään lähemmäs itseään, päätyen hieromaan Angelician käsivartta sen verran kuin tästä suunnasta pystyi.
"Tehokasta siivoamista tää..", mies naurahti, muttei tosiaan vielä aikonut siivota. Ei särkylääke ollut vaikuttanut vielä tarpeeksi ja olihan hänellä tonenkin syy, jonka kaikki varmasti jo tiesivät. Beniamin ei halunnut häätää Angeliciaa yläpuoleltaan.. Pienen harkinnan jälkeen Beniamin kääntyi melkeinpä väkisin selälleen, vaikka se selässä tuntuikin. Hemmetti vie hän ei ollut liikuntavammainen, vaikka sattuikin.
"Tää varmaan häiritsee sua enemmän, mut saat luvan tottua siihen. Mä haluan nähdä jotenkin muutenki kun vaan peilin kautta.", Amin huulille kohosi taas se tyypillinen hymy, joka oli onnistunut aika pitkään olemaan poissa näinä aikaisempina päivinä.

Angelicia sai näköjään vuorostaan Amin hiljenemään hetkeksi. Ami ei kuitenkaan näyttänyt yhtään ärtyneeltä, kun katsoi peilin kautta. No miksi ihmeessä olisi näyttänyt... Alicia vain mietti jatkaisiko hierontaa, vaikka se nyt olikin menettänyt suurimman hohtonsa tässä. Olihan se mukavaa koskettaa Amin ihoa, mutta vain käsillään.. Angelicia nuolaisi alahuultaan mietteissään ja katsahti sitten peilin kautta Amiin. Nainen toivoi tuon vain sanovan jotain.. Alicialla alkoi olla liian jumittava olo.
"Koska.."
"Sä vaan haluat.."
Angeliciakin naurahti miehen sanoille. Ei hän varsinaisesti ollut odottanut vastausta ja miten tässä olisi voinut vastata? Ainoa kai oli vain tuo minkä Amikin sanoi.. Angelicia vain halusi. Syitä olisi turhaa etsiä, koska tuskin nainen itse löytäisi niitä. Ainakaan helposti.
"Toi tuntu hyvältä. Uus hieronta muoto."
Angelicia hymyili ja nainen katsahti taas Amin selkää. Teki mieli vain nostaa käsi ja koskettaa Amin selkää. Mutta nyt ei vain hieroen vaan.. hellästi ja kiusoittelevasti. Angelicia puraisi huultaan ja katsoi taas Amia peilin kautta. Huulille levisi pakosti leveämpi hymy.
"Hyvä et pidit."
Nainen naurahti ja teki mieli lisätä ettei lisää tulisi. Turha uhkaus sekin, koska Angelicia tuntui ettei sortumiset jäisi vain tuohon äskeiseen.. Minkäs sille itselleen voi. Ja ketäs tässä olikaan hänen alapuolellaan ilman paitaa, aivan liian herkullisena...
"Ehei sun tarvis oikeesti epäillä koko ajan niin paljon. Koska mua tää ei ainakaan haittaa."
Angelicia vain myhähti hymyillen miehen sanoille. No ei tietenkään... Mikäs tässä olisi häirinnyt Amia? Mutta tuo ei ollutkaan se, jolla odotti joku toinen Rasheella. Angelicia osasi oudon hyvin poistaa Chrisin mielestään juuri nyt. Oikeastaan hänen ei edes tarvinnut yrittää. Hyvä jos tuokin pieni fakta kävi mielessä... Ami vain osasi vallata suurimman osan ajatuksista.
"Eipä tietenkään haittaa. Mä koetan kyl nauttia tästä.. ja nautinkin. Mut.. En mä oikein tiedä."
Angelicia mutisi ja vastasi miehen katseeseen peilin kautta. Naisen ilme ei kyllä ollut kovin epäröivä vaan hän vain hymyili. Ami sai kyllä Angelician rentoutumaan koko ajan vain paremmin ja nainen ei tosiaan kauan ehkä enää miettisi mitä sai tehdä ja mitä ei.. Hittoon säännöt. Nehän olivat vain suuntaa antavia.

Angelicia hiukan kohotti kulmiaan ja katsahti käteensä, johon Ami yhtäkkiä tarttui. Miehen kosketus oli kuitenkin mukavaa ja tuo vain hieroi Alician käsivartta. Nainen naurahtikin, mutta antoi Amin jatkaa, koska ei tuo kovin epämukavaa ollut.. Lievästi sanottuna.
"Tehokasta siivoamista tää.."
Angelicia nauroi pakosti ja nyt sattui muistumaan mieleenkin miksi nainen oli täällä. Aa, että siivoaminen. Alicia vain vilkaisi naurahtaen muualle makuuhuoneeseen. No olivathan he edes vähän saaneet aikaan.
"Ääh.. Siivoominen on yliarvostettua."
Angelicia sanoikin ja nauroi taas pakosti. Nainen ei edes itse havainnut tuotakin.. Hän harvemmin nauroi noin vapautuneesti. No tietenkin hän nauroi, mutta ehkei ihan näin.. Alicia ei kyllä täysin havainnut enää muuttunutta käytöstään, koska juuri nyt koko ajan kaikki tuntui olevan hämmentävän.. erilaista. Mutta Angelicia alkoi tottua tuohonkin tilaan.
Angelician katse meni heti Amiin, kun tuo alkoikin kääntyä. Nainen kyllä huomasi miehen kasvoilta, että tuo liike ei ollut kovin nautinnollinen.
"Hei varo nyt sitä selkääs.."
Angelicia sanoikin huolestuneesti, mutta pian sai lisää syytä huolestua. Ami olikin päässyt selälleen ja.. No, nyt Alicia sitten oli suoraan selällään olevan Amin yläpuolella. Amin, jolla ei ollut paitaa. Amin.. joka näytti syötävän hyvältä. Angelicia kröhäisikin, vaikka hymyili. Hitaasti nainen nosti käsiään ja harkitsi pian, että olisiko sittenkin vain pitänyt laskea ne vuodetta vasten jälleen.. Pienempi riski koskea tuota mieletöntä vartaloa.
"Tää varmaan häiritsee sua enemmän, mut saat luvan tottua siihen. Mä haluan nähdä jotenkin muutenki kun vaan peilin kautta."
"Joo häiritsee.. Lievästi sanottuna."
Angelicia mutisi ja naurahti pakosti. Ami sai tästä varmaan jotain mielihyvää, kun tiesi pistävän Angelician oikein vaikeaan tilaan. No tuo oli tehnyt sen jo kauan sitten... Mutta aina vain meni vaikeammaksi. Ja houkuttelevammaksi myös.

"On kyl mukavaa kattoo sua ihan kunnolla silmiin."
Angelicia totesi ja hymyili taas ennen kuin lähes huomaamattaan nojautui lähemmäs Amia. Tummat hiukset laskeutuivat kihartavina miehen paljasta ihoa kohti.. Alicia puraisi hellästi huultaan ja vangitsi Amin katseellaan, siristäen vielä hiukan silmiään. Hetken vain nainen katsoi Amia, mutta katse ei ollut vihamielinen.. Tutkiva, harkitseva ja yllättävän pehmeä.
"Sua ei siis haittaa tää yhtään? Vaik tekisin näin..."
Angelicia kuiskaisi pienen hiljaisuuden jälkeen. Taaskaan Alicia ei paljon jäänyt epäröimään vaan hän kumartui. Kiharat laskeutuivat pehmeästi miehen rintakehälle ja samalla huulet hipaisivat Amin huulia. Hitaasti Alicia raotti huuliaan auki ja samalla avusti Aminkin tekemään niin. Hellästi ja niin kiusoittelevasti.. Kidutusta siinä sitten molemmille. Angelicia henkäisi hiljaa ja hipaisi kielenpäällään Amin alahuulta ennen kuin suukotti aivan kevyesti Amin huulia. Naisen sydän hakkasi jo tuhatta ja sataa... Vatsassakin tuntui kunnon humahdus. Hengitys tiivistyi ja Angelicia pakolla suoristautui, mutta ei mennyt liian kauas. Hitaasti huulille levisi hymy ja Angelicia toi kätensä Amin kyljille.. Siitä kädet valuivat vatsalle ja sormet kokeilivat ihoa aina vain varmemmin.
"Anteeks..."
Angelicia kuiskaisi ja siirsi katseensa Amin solisluiden tienoille samalla, kun nautti miehen tunnusta käsiensä alla. Nainen ei ollut varma itsekkään miksi pyysi anteeksi ja kasvoille tulikin mietteliäs ilme. Angeliciahan nautti tästä.. Se ei ollut kysymys. Ja Amikin piti. Angelicia oli unohtanut syyt miksei saisi tehdä näin, mutta ehkei olisi kannattanut innostaa itseään eikä Amia liikaa.. Liikaa ja liikaa. Mutta tuntui, että kaksikko heittäytyi liian herkästi yhteen hetkeen. Oliko se sitten hyvä vai huono asia?

Ami ei tiennyt epäilikö Angelicia jotain vai päinvastoin. Hymy oli jotenkin hämäävä, kun sitä verrattiin sanoihin. Mitä toinen ei nyt tiennyt? Mies ei itse mitään suuria liikkeitä tehnyt, mutta kääntyi selälleen naisen huolestuneista sanoista huolimatta. Kyllä Ami pärjäsi. Ei hänen tarvinnut varoa sen enempää kuin muidenkaan (vaikka oikeasti pitikin). Beniamin päästi helpottuneen huokaisun päästyään selälleen selkänsä kannalta suurempia ongelmia kohtaamatta. Nyt hän näki paremmin Aliciankin, vaikka olihan asento kieltämättä vähän.. epäilyttävä.
"Joo häiritsee.. Lievästi sanottuna."
Jotenkin Ami arvasi sen.. Jos vertailtiin niitä ilmeitä silloin mukamas huomaamatta miehen seläntakana. Kuinkakohan paljon naisen oli pakotettava ilmeilyään nyt? Beniaminilla ei kyllä ollut mitään valitettavaa niin pitkään, kun hänen selkäänsä ei särkenyt.

Hän tajusi kohdistaa katseensa Angelician silmiin naisen todetessa silmiin katsomisesta. Olikohan se nyt tässä ainoa syy? Mies suostui kiltisti olla siirtämättä katsetta mihinkään muuhun. Hän sivusilmällään kyllä huomasi naisen hiusten hipovan melkein ihoa toisen nojautuessa aavistuksen lähemmäs. Beniaminin oman katseen sävy ei muuttunut tutkailevasta miksikään. Hän ei silti voinut estää huvittunutta hymyäkään kasvoiltaan Alician siristäessä silmiään. Eihän tuo nyt mitenkään murhaavalta näyttänyt. Beniamin tunnisti kyllä tutkivan sävyn naisenkin katseesta, joten ei hetkeen liikkunut, vaan katsoi tarkemmin Angelician tummia silmiä, kuin koettaen löytää jotain. Tilanne ei ollut millään tavalla kiusallinen, jotenkin rauhoittava paremminkin. Ehkä se johtui vain tummanruskeista silmistä?
"Sua ei siis haittaa tää yhtään? Vaik tekisin näin..."
Beniamin jotenkin havahtui ja heti katse lipui naisen huuliin, kuin mies olisi hävinnyt jonkun tuijotuskisan. Mitäs Angelicia teki noin, ja tuskin tämä mikään kilpailu oli? Ami piti silmiään puoliksi ummessa naisen kasvojen ollessa jo niin lähellä, että edes lähinäkö ei nähnyt niin selvästi. Mies hengähti automaattisesti huulten vain hipaistessa toisiaan.. Aikoiko Angelicia muutenvain tehdä Amin hulluksi? Beniamin lipaisi kielellään huuliaan juuri ennenkuin raotti niitä enemmänkin naisen toimesta, mutta siihenkin mies olisi voinut pistää helposti vastaan jos olisi halunnut. Huulilla vain kihelmöi, ja kihelmöi vielä enemmän Amin tuntiessa kielen koskettavan alahuultaan. Hetkeksi tuntui kaikki muu unohtuvan todenteolla. Niin mikä selkäkipu ja mikä sotku?
Huulten kosketus jäi silti vain hipomis tasolle ja ehkä kevyt suukotuskin. Mies oli kohottanut käsiään vain koskettamaan sormenpäillään kevyesti Angelician kylkiä. Naisen suoristettua hieman selkäänsä Ami tunsi toisen kädet omilla kyljillään. Johan karkasi se siivoaminen käsistä. Beniamin tunsi vetävänsä napakammin henkeä Angelician kuljettaessaan käsiään miehen vatsalle. Tuo tuntui mukavalta.

"Anteeks..."
Ami kohottikin vähän kysyvänä kulmiaan ja sulki suunsa kuultuaan naisen kuiskauksen. Harvinaisen oiva takaisin jalat maahan viejä.. Miksi Angelicia anteeksi pyysi? Mies kiinnitti kyllä huomiotaan Alician katseen laskemiseen, kuin varoen jotain. Hetken Beniamin vain mietti mikä oli vialla..
"Miks anteeks?", hän kysyikin hiljaa pienen hiljaisuuden jälkeen. Ami luuli jo kyseen olevan taas siitä Chrisistä, mutta mies ei kysyessään siihen mitään viitannut.. Beniaminin piti silti tietää. Mies nosti käsiään Alician kyljillä ja vei ne naisen hartioille, katseen pysyessä toisen silmissä.
"Kun ei siinä mun mielestä mitään anteeks pyydettävää ollut.", Beniamin liuvutti kätensä Angelician hartioilta toisen niskaan saadakseen vedettyä kasvoja taas lähemmäs itseään. Ami typeränä nosti päätään sängyn pinnasta, joka sai selän nikamien välissä tuntumaan inhottavalta, mutta mies kirosi sitä vain mielessään.. Oi miksi juuri nyt oli pitänyt unohtaa se hemmetin lääke? Joskus tuuri tuppasi pettämään ja kunnolla.

Ami ei selkäkipujensa kuitenkaan vielä antanut häiritä. Hän pysyi tässä turvallisesti selällään, joten.. Beniamin suukotti Angelician huulia vain uudelleen ja toisenkin kerran. "Sun pitäis välillä oppia unohtamaan niitä tärkeitäki asioita..", mies sanoi. Olisi kyllä ollut hyvä ohje Amille itselleenkin... Edes välillä.
"Äläkä pyydä anteeks, kun en mä sitä edes pyytäny. Vai näytänkö mä siltä?" taas hymy kohosi kasvoille. "Vielä ennätät peruu sen sanan."

Angelicia tunsi miten hiljaisuus laskeutui hetkeksi tilaan, mutta hiljaisuus ei ollut sävyltään kuitenkaan pahemmin painostava.. Ei nainen oikein tiennyt mitä sanoa, mutta pian Ami lopettikin hiljaisuuden omatoimisesti;
"Miks anteeks?"
Angelicia nosti katseensa rauhallisesti takaisin Amin ruskeisiin silmiin ja hymyili pakosti. Miehen kädet tuntuivat niin mukavilta, kun ne siirtyivät kylkien kautta hartioille. Angelicia todella piti tuollaisestakin kosketuksesta ja Amin tekemänä se tuntui lähes tutulta ja turvalliselta.. Ei Alicia käsittänyt sitä. Mutta hänellä oli hyvä olo. Nyt anteeksipyyntö todella alkoikin mietityttämään. Olisiko kannattanut vain olla hiljaa..
"En mä tiiä.."
Alicia kuiskaisikin hiljaa ja hymyili lähes anteeksipyytävä ilme kasvoillaan. Ei Angelicia halunnut aiheuttaa kurjaa oloa Amille eikä latistaa tunnelmaa.
"Kun ei siinä mun mielestä mitään anteeks pyydettävää ollut."
Angelicia vain äännähti hiljaa jotenkin myöntävään sävyyn, vaikka itseasiassa keskittyminen oli täysin Amissa eikä tuon sanoissa. Mies vei kätensä Angelician niskalle ja nainen antoi tuon vetää itseään lähemmäs. Alicia laskeutuikin jonkin verran alemmas, että kaksikon kasvot olivat vain lähekkäin. Samalla Alicia kuljetti hellästi käsiään ylemmäs miehen vatsalla. Tuon vartalo tuntui niin hyvältä. Siinä samassa huumassa Angelicia ei edes tajunnut miten kivuliasta Amille oli pelkkä pään kohottaminen vuoteen pinnasta. Nainen olisi jo muuten ollut huolestunut ja tunnelma olisi ollut herkästi taas pilalla. Mutta ei vielä...

Angelicia tunsi sydämensä hakkaavan jo valmiiksi tuhatta sataa. Nyt vielä kaksikon kasvot olivat lähekkäin ja Angelicia ei voinut riistää katsettaan Amin silmistä. Miehen paljaasta ylävartalosta nauttiminen kävi käsien kautta, jotka hellästi liikkuivat Amin kyljillä ja vatsalla.
Käsien liike pysähtyi kuitenkin kuin seinään, kun huulet koskettivat toisiaan. Angelicia lähes vavahti tuntuvasti samalla, kun henkäisi hankalasti. Koko vartalo tuntui nousevan jonnekkin kattoa korkeammalla ja Angelicia sulki silmänsä, kun huulet kohtasivat vielä toisen kerran. Angelicia kiristi otettaan Amin ylävartalolta ja kummasti naisen vartalo laskeutui lähemmäs Amin kehoa.
Suudelmien jälkeen Angelicia yritti vain saada selvää miten taas hengitettiinkään.. Silmät avautuivat ja Angelicia hymyili Amille huulet raollaan. Tuo vasta olikin tuntunut ihanalta.
"Sun pitäis välillä oppia unohtamaan niitä tärkeitäki asioita.."
"Taidat olla oikees.. Jos mä joskus opin."
Angelicia mutisi ja naurahti pakosti samalla, kun nosti kasvojaan vielä ylemmäs. Muuten puhumisesta ei tulisi mitään.. Ami näytti vain liian houkuttelevalta ja kaiken lisäksi Angelicia tunsi tuon hellän hengityksen ihoaan vasten. Liian houkuttelevaa..
"Äläkä pyydä anteeks, kun en mä sitä edes pyytäny. Vai näytänkö mä siltä?"
"Vielä ennätät peruu sen sanan."
Angelicia muisti taas, että heillä oli keskustelukin kesken tässä.. Nainen hymyili leveämmin samalla, kun sipaisi kielellään alahuulen reunaa.
"Mä perun sen."
Angelicia malttoi sanoa hymyillen ennen kuin suutelikin Amia vähän innokkaammin. Tuo hyvin iski pisteen perumiselle.. Angelicia ei tosiaan pyytelisi enää anteeksi. Amin syytä.. tai ansiota. Riippui mistä suunnasta asiaa katseli. Angelicia ei kyllä paljon katsellut vaan antoi tilanteen edetä omaa tahtiaan ja nainen tietenkin nautti niin paljon kuin mahdollista.

Angelicia suuteli vielä pitkästi Amia ja liuvutti suudelman lomassa kätensä miehen rintakehälle. Suudelman jälkeen oli pakko taas vetäytyä, että muisti hengittääkkin.. Alicia hipaisi kuitenkin huulillaan miehen leukaa ja naurahti aavistuksen hengästyneellä äänellä.
"Sä et nyt kyllä pääse musta helposti eroon."
Angelicia kuiskaisi ja heitti leikkisämmän katseen Amin ruskeisiin silmiin ennen kuin kasvot laskeutuivat. Nyt kaksikon huulet eivät kuitenkaan kohdanneet toisiaan vaan Angelicia hyväili miehen rintakehää huulien hellällä kosketuksella sekä hitailla suukotuksilla. Alicia olisi voinut jäädä tuohon vähän pitemmäksi aikaa.. Paha vain, että todellisuus tuntui sumentuvan liikaa. No Angelicialla olisi vielä aikaa rämäyttää itsensä maan pinnalle. Hän ei ainakaan vielä alitajunnassaan halunnut tehdä sitä..
"Sua tuskin sekään haittaa.."
Angelicia kuiskaisi ja nainen liuvutti huuliaan ylemmäs Amin iholla, kunnes saapui kaulan kohdalle. Pari hellää näykkäisyä, kunnes Angelicia nosti vielä vähän päätään. Pakosti taas sortui painokkaaseen suudelmaan.

Ei Angelicia edes itse tiennyt miksi oli anteeksi pyytänyt. Ehkä naisen alitajunnasta joku ns. järjen ääni yritti kolkuttaa, mutta Beniamin uskoi, ettei tällä kertaa kännykkä pirahtaisi soimaan. Jos se olisi jonkun kännykkä niin Amin... Mutta sehän oli jo äänettömällä. Äiti saisi nyt odottaa. Mies melkeinpä käski Aliciaa unohtamaan ne tärkeät asia, olivat ne mitä vain. Aminkin oli onnistunut suhteellisen hyvin tekemään niin.

Nainen peruttti sanansa harvinaisen nopeasti, saaden Beniaminin naureskelemaan. Ami ei ennättänyt sen enempää asiasta olla huvittunut, kun huulet painautuivat yhteen vielä innokkaammin. Mies ajatteli saaneensa Angelician itselleen hyvinkin helposti.. Tällä kertaa, vaikka kokonaisuutena olihan Beniamin joutunut tuhouttamaan koko asuntonsa, menettämään puolet rahoistaan ja niin edespäin.. Alicia tuli kalliiksi miehensä kautta.. Eikä tiennyt mitä kaikkea tulevaisuus toisi vielä tullessaan. Ami ei sentään henkeään haluaisi menettää.. Mitä sittenkin kävisi? Pyörihän mies jonkinverran mediassakin, mutta osasi pitää itsensä senverran piilossa, etteivät ihmiset sentään ovelle tulleet. Vielä. Millaisenkohan mekkalan tästäkin tilanteesta olisi saanut? Suuren.

Nyt Beniamin antoi itselleen mahdollisuuden nauttia Alician käsistä, jotka kulkivat pehmeästi miehen rintakehällä, sekä suudelmasta, joka sai kepeästi ajatukset tyhjenemään kuin viemäriin. Ami painoi Angelician niskaa käsillään, kunnes ne valuivat alemmas naisen selällä sen verran minkä ylsi. Vihdoin sai mahdollisuuden hengähtää ja antaa katseiden kohdata lähemmin. "Vai en helposti eroon..", Ami enemmänkin mutisi ja katse koetti pysyä yhä Angelician kasvoissa, mutta naisen kasvot laskivat enemmän miehen rintakehälle. Huulten kosketus sai rintakehän kohoilemaan tiheämpään tahtiin, vaikka miten olisi koettanut sitä estää.
"Ei.. Ei haittaa.", mies sai sanottua käsien mennessä koskettamaan naisen hiuksia ja kiertämään niitä sormiensa ympärille melkeinpä huomaamattaan. No, tällaisessa tilanteessa rupesi helposti tekemään kaikkea tajuamatta. Ami ainakin, hän piti koskettamisesta, kuten tanssissakin, vaikka tätä nyt ei enää voitu tanssiksi laskeakkaan.

Silti Amia ärsytti ja vitutti.. Hänen kaikilla kirosanoilla haukuttu selkänsä antoi mahdollisuutta hädintuskin kääntymiseen. Mies ei tiennyt miltä nautinnon väreet sillä tuntuivat. Sattuivatko ne? Jotain kaiken nautinnon ja kivun välimaastosta. Beniamin hetken puri hampaitaan yhteen, vaikka enemmän nautti tilanteen muusta rentoudesta ja Angelician silkkisiltä tuntuvista huulista parhaillaan kaulallaan, muutaman havahduttavan näykkäisyn kera. Kyllä Beniamin olisi tiennyt mitä tekisi, ellei hänen selkänsä olisi näin rusahtamisen partaalla. Joskus sitä vain mietti miksi juuri hänet oltiin kirottu tällaisella sairaudella?
Huulet koskettivat taas toisiaan ja Ami vastasi suudelmaan koettaen hetkeksi unohtaa ongelmansa.. Hän ummisti silmänsä ja vei lämpimät kätensä naisen tunikan alle. Suudelmaa mies ei lopettanut edes sitten, kun happi oli loppua ja selässä oleva paine tuntui kasvavan. Beniamin koetti pistää sille väkisin vastaan, tehden suudelmasta vain kiihkeämpää.
"Toivottavasti mä en oo tässä se, joka joutuu pyytään anteeks.", Ami hengähti ja toivoi vain Angelician tajuavan mitä hän tarkoitti..

Angelicia ei tosiaan ollut tietoinen millaisista kivuista mies kärsi. Alicia olikin unohtanut tehokkaasti sellaiset asiat kuin Amin selkäkivut. Ajatukset olivat täysin muualla... Varsinkin suudelma sai kaiken muun unohtumaan. Angelicia kyllä ynähti vaimeasti suudelman lomasta, kun tunsi Amin lämpimät kädet tunikansa alla. Nainen ei säikähtänyt eikä saanut yhtään poikkeavia ajatuksia.. Hän vain nautti Amin kosketuksesta ja suudelmasta, joka muuttui kiihkeämmäksi. Angelicia sentään osasi ottaa nenän kautta henkeä, vaikka oli uppoutunut täysin suudelmaan. Eihän hän halunnut sen loppuvan noin vaan...
"Toivottavasti mä en oo tässä se, joka joutuu pyytään anteeks."
Ami hengähti suudelman jälkeen ja Angelicia vain tasoitteli hengitystään samalla, kun katsoi hiukan kysyvänä miestä. Naisen ajatukset olivat vain hetken sekaisin eikä hän ymmärtänyt. Aikoiko Ami työntää hänet pois vai.. Angelicia katsoi tarkemmin Amia ja kohottautuikin hellästi käsien siirtyessä Amin käsivarsien viereen vuodetta vasten.
"Sattuuks suhun?"
Angelicia kysyikin, koska ainakin näki Amin katseessa oudon terävän sävyn. Ei vihainen vaan paremminkin tuskainen. Amilla oli ollut samantapainen katse, kun oli aikaisemmin tuskastellut selkänsä takia. Alicia tunsi kyllä olonsa hämmentyneeksi, koska ei täysin tiennyt missä mentiin ja äsken.. Oli hiukan itsehillintä pettänyt.

Angelicia kröhäisi ja kohottautui istumaan miehen lantion yläpuolelle hellästi. Katse oli epäröivä ja samalla huolestunut, kun Angelicia tutkaili Amia.
"Mä voisin kyl hankkia sulle vähän vahvempia lääkkeitä."
Angelicia totesikin ja vetäisi kiharoita hiuksia korvansa taakse pois silmiltä. Ei nainen paljon ajatellut, että voisi tulla kysymys, että miten Alicia siihen kykenisi? Ami sai aina Angelician unohtamaan, että itsestään ei olisi ehkä kannattanut paljastaa kaikkea tuosta vain. Useimmiten Alicia ei kertonutkaan paljon mitään vieraammalla, mutta.. Ami oli pieni poikkeus.
Angelicia ei kyllä paljon miettinyt pieniä ja suurempi salaisuuksiaan vaan, että olikohan sortunut tässä vähän liikaa. Hän koetti poistaa ajatukset sellaisesta. Muuten hän ei pystyisi enää ikinä palaamaan kotiin ja katsomaan Chrisiä silmiin. Nyt miehen nimikin nousi mieleen ja Angelicia nojautui vielä vähän kauemmas Amista. Angelicia tappelikin sisällään epäröivä ilme kasvoillaan, koska hänen teki mieli nojautua takaisin Amiin kiinni. Omat halut unohtuivat helpommin, kun muistutti mielessään, että se voisi satuttaa Amia. Tuo näytti jo tarpeeksi tuskaiselta.
"Haluaks sä et mä lähden tai.. jotain?"
Angelicia mutisikin, koska mietti mitäs oikein kykeni tekemään. Pieni ääni sanoi, että Angelician olisi pitänyt lähteä Chrisin luo ja unohtaa Ami. Mutta se itsekkäämpi ääni taas.. Käski jäädä Amin kanssa ja vain olla tuon kanssa. Ehkä selkäkivut estivät hyvin liian innostumisen, mutta Alicia halusi ylipäätään olla Amin kanssa. Mutta mitä tässä pystyi tekemään? Niinpä Angelicia päätti kysyä Amilta. Mies ei olisi kovin puolueeton, mutta tuo antaisi sentään selvemmän vastauksen...

Ami ei nyt tiennyt miten Angelicia reagoisi miehen ns. anteeksipyyntöön. Ei hän oikeastaan pyytänyt mitään anteeksi, eikä käskenyt naista siirtymään pois yläpuoleltaan. Miehen katseestakaan ei sitä sitä sanaa pystynyt lukemaan. Pieni pettymys valtasi mielen Alician kohottautuessa vähän ylemmäs. Mies katsoi naisen silmiin ja koetti hetken miettiä miten voisi asiaa jotenkin korjata.. Kysymys kivusta sai Amin hieman haparoivaksi.
"Vähän.", hän vastasi aika paljon laimentaen. Ehkä tässäkin syy miksi Ami harvemmin seurusteli kenenkään kanssa, ja yhden illan juttujakin varten oli vetänyt kasapäin särkylääkettä, että kestäisi seuraavan aamunkin. Päivässä ja viikossa oli nimittäin väkisinkin sellaisia tilanteita, jossa selkä tuntui välillä vetävän viimeisiään. Ah, kuten niin huonolla tuurilla tässä tilanteessa.. Siitä sitten toiset vetivät oman johtopäätöksensä.

Mies kohotti kulmiaan havahdettuaan Angelician toteamukselle vahvemmista särkylääkkeistä. Mistä nainen niitä onnistuisi saamaan? Beniamin kuitenkin lopulta vain hymähti. Ei hän tiennyt.. Vaikka kyllä särkylääkkeet olivat enemmän kuin haluttua tavaraa, mutta miten ne vaikuttaisivat loppujenlopuksi?
Tämä oli sääli, hyvä tilanne oltiin pilattu. Ami laski kätensä Alician selältä ja syvään huokaisten katsahti taas peilin kautta sitä näkyä miltä he tässä näyttivät. Paljon parempi, kuin se mitä tilanne oikeasti sisälsi. Beniamin kröhäisi ja mietti varmasti samaa kuin Alicia. Mitä hemmettiä tässä pitäisi tehdä?

Naisen kysymys pois lähtemisestä ainakin sai Beniaminin katseen takaisin toiseen. "Ei..", hän vastasi suoraan. Okei, nyt.. Hengitä. Mies muistutti itseään taas siitä, ettei ollut mikään kuoleman sairas, vaikka selkä olikin kipeä. Se oli toistaiseksi väliaikainen kipu.. Hänen takiaan ei tarvitsisi suorittamaan mitään erityis järjestelyjä, kuten pois lähtemisestä. Ami nosti kätensä, ja napakasti veti Angelician paidan kauluksesta naista alemmas, sen enempää miettimättä tunikan kohtaloa.
"Mä en oo silti liikuntakyvytön.. En aina.", Ami muistutti asiasta naisellekkin. "Enkä mä halua, että sä lähdet. Okei? Se ei oo sun vika, että mun selkä on kipee, mut välillä se vaan tulee kipeeks. Se ei oo sun vika.", mies toisti Angelicialle ja lopulta päästi irti naisen tunikan kauluksesta.

"Ehkä pitää vähän rauhottua..", mies sanoi sen ääneen. "Mut älä mee pois.", kun oltiin tähän kerta päästykkin. Se oli jo aika paljon. Ami painoi päätään taas paremmin sängyn pintaa vasten ja kohotti jonkinmoisen hymyn huulilleen. Sillä oli usein jotain tehoavia vaikutuksia..

Tilanne tai paremminkin tunnelma oli mennyt tosiaan metsikköön.. Molemmat olivat hiukan mietteliäitä ja Angeliciaa häiritsi, että Ami ei edes katsonut naiseen. Todellinen häiritsevä tekijä.. Mutta naisen kysymys lähtemisestä sentään herätti miehen.
"Ei.."
Se tuli suoraan ja napakasti. Angelicia vain huokaisi syvään, mutta nyökkäisi. Alicia epäröi vain liikaa.. Teki lähes kiljua, että mitä hittoa nyt! Angelicia nyt vain oli hiukan tempperamenttinen tapaus ja varsinkin nyt hän oli turhautunut. Hän vihasi tällaista jumitusta. Ei tiennyt varmasti mitä teki ja mitä ei tekisi sekä.. Alicia vain älähti hiljaisesi vaikean näköisenä. Nyt vuorostaan Ami havahdutti Angelician..
Alicia päästi epämääräisen äännähdyksen, kun Ami yhtäkkiä vetäisi häntä alemmas tunikan kauluksesta. Alicia antoi helposti periksi ja myös pieni tunikan turvaaminen oli mielessä. Angelicia katsoi vain Amia epäröivänä silmiin, mutta nyt mies ei kyllä enää kierrellyt;
"Mä en oo silti liikuntakyvytön.. En aina."
"Enkä mä halua, että sä lähdet. Okei? Se ei oo sun vika, että mun selkä on kipee, mut välillä se vaan tulee kipeeks. Se ei oo sun vika."
Ami todella sanoi asian suoraan ja Angeliciankin katse muuttui asteittain vähemmän epäröiväksi. Tunikakin pääsi otteestaan ja Alicia suoristautui taas, mutta ei suoristanut kokonaan selkäänsä. Nainen jäi kumartuneena Amin yläpuolelle ja katsoi tuota. Hyvä on.. Nyt se hemmetin epäröinti pois. Ami oli oikeassa, kaikin tavoin. Angelicia ei lähtisi..

"Ehkä pitää vähän rauhottua.."
"Mut älä mee pois."
Vaikka Angeliciaa miten harmitti myöntää, hän oli samaa mieltä kuin Amin tuon ensimmäisen toteamuksen suhteen. Nyt piti rauhoittua.. Joku osa Angeliciasta oli tyytyväinen ja toinen ei. Mutta Amin vuoksi, hyvä on. Miehen hymy viimeisteli kaiken. Angelicia automaattisesti vastasi hymyyn ja nainen suuteli hellästi vielä Amia.
"Asia meni perille. Otetaan rauhassa ja sano vaan jos teen jotain sellasta et suhun sattuu."
Angelicia sanoi ja heitti muistutuksensa varmuudeksi ennen kuin siirtyi Amin yläpuolelta. Ei nainen kyllä kauas lähtenyt. Alicia laskeutui Amin vierelle vatsalleen ja lievästi sanottuna oli Amin kanssa kosketusetäisyydellä. Katse oli Amissa ja Angelicia hymyili tuolle samalla kun hipaisi sormenpäällään miehen leukaa.
"Mä voisin oikeesti hankkia sulle vahvempia lääkkeitä. Mut hyvä jos otat välillä ihan rauhassa. Ei tossa sun taudissa oo mun mielestä mitään hävettävää."
Angelicia puhui rauhallisesti samalla, kun kuljetti sormeaan Amin leualla, kaulalla sekä rintakehällä. Oli jo vaikeaa pitää itsensä kurissa, mutta sai sitä hiukan koskea.. Parempi se kuin olla täysin koskematta ja kärsiä. Ja tuskin Amillakaan oli mitään tätä vastaan.

Jos Ami teki jonkun asian selväksi, hän teki sen mahdollisimman suoraan ja mahdollisimman kiltisti. Tämähän oli kiltisti ja suoraan, eikä Angelicia sen kummemmin pistänyt vastaan. Asia saattoi tulla ehkä vähän turhan nyrpeällä äänellä vain sentakia, että selkäkipu sai miehen omat hermot koetukselle. Ei Beniamin muuten helposti suuttunut. Kipu sai yleensäkkin aikaan vihaisia kansalaisia..

Hymy muuttui yhä enemmän aidommaksi Angelician vastatessa siihen. Helpotti kummasti.. Alicia vielä sanoi asian menneen perille. Hyvä, ettei tarvinnut asiaa sen enempää rautalangasta ruveta vääntämään, sillä Ami ei kaivannut vihamiehiä... Tässä tapauksessa vihanaisia. Mies tunsi rentoutuvansa taas enemmän, vaikka pettymys selän kautta vaivasi yhä mieltä. Sille ei kuitenkaan mahtanut mitään, vaikka miten olisi käskenyt ja väkisin tehnyt mitäsattuu. Ami ei kuitenkaan esittänyt sellaista, jolle ei kipu tuntunut missään. Ei pienistä asioista, mutta tämän kanssa hän joutui elämään, joten sen laadun tunnisti paremmin.

Pieni viileä tuulahdus tuntui ylävartalolla Angelician kierähdettyä vatsalleen Amin viereen. Mies katsahti kattoa, ennenkuin siirsi toisen kätensä päänsä alle, että pystyi katsomaan naisen kasvoja paremmin takaisin. Samalla tuntui kevyt hipaisu leualla, jota Ami ei tietenkään mennyt estämään. "Millasia särkylääkkeitä sä ajattelit?", ei hän aikoisi siitä tarjouksesta kieltäytyäkkään. Monesta vahvemmasta vain jäisi riippuvaiseksi, mutta Ami oli valmis siihen uhraukseen, jos ne olisivat tehokkaat, eikä pillereitä tarvitsisi napsia useampia pitkin päivää. "Mulle se nimittäin käy."
Mies ei tosin voinut olla itsekseen hymyilemättä Angelician puheille siitä miten Amin sairaudessa ei olisi mitään hävettävää. Sehän oli lohduttavaa kuulla.. Omalla tavallaan, sillä mies oli tuskin asiaa kuullut sen enempää kenenkään muun suusta. Paitsi, yllätys, yllätys, äitinsä..

Ami seurasi Angelician kättä, joka kulki kepeästi miehen rintakehällä. Hän laski päänsä kuitenkin paremmin kättään vasten. Mies naurahti itsekseen ja katse kääntyi takaisin Aliciaan. "Joissakin tilanteissa siinä on kyllä vähän hävettävää..", hän koetti tehdä asiasta taas paremminkin vitsiä puhuessaan huvittuneella äänensävyllä. "Niinku äsken.", mies sentään myönsi. Ami kierähti pienen sihahduksen ja irvistyksen kera kyljelleen. Hyvä, että särkylääke sentään jonkinverran rupesi vaikuttamaan.. Beniamin pysyi hetken ihan paikallaan, kunnes antoi itselleen mahdollisuuden nojautua taas rennommin käteensä. Näin näki Angelician vain paremmin.
"Mut hyvä vaan jos se ei haittaa.. Kovin paljoa.", mies mutisi ja tarttui naisen kädesstä kiinni suukottaen toisen rysytysiä, ennenkuin laski käden omalle kaulalleen. Ami liuvutti omaa kättään naisen käsivartta pitkin, ennenkuin päätyi Angelician hiuksiin.

Pian Beniamin naurahti ja naureskellen pyöritti Alician hiuksia sormensa ympärille. "Mä en yleensä sitten.. lässytä tälleen.", mies sanoi huvittuneesti. Joskus sitä vain mietti mikä häneen oikein iski. "Käytän sun taktiikkaa... Se on sun vika.", hymy käväisi virneessä.

"Millasia särkylääkkeitä sä ajattelit?"
Ami kysyikin, ilman liikoja lisäkysymyksiä. Sehän kävi Angelicialle loistavasti. Nainen mietti vain pienen hetken ennen kuin vastasikin;
"Tehokkaita mut ei tietenkään sellasia jotka aiheuttais hirveesti sivuoireita."
Hirveästi niin.. Riippuvuus oli aina suuri riski. Varsinkin, jos Ami kärsi pahemmin kivuista. Mutta Angelicia ei tiennyt miten kestäisi paljon katsella Amin tuskastelua.. Siinä heräsi heti kaksi kysymystä: kuinka paljon Alicia sitten oletti viettävän Amin kanssa aikaa ja miksi häntä kiinnosti toisen kärsiminen? Angelicia osasi ovelasti ohittaa mielessään nuo kysymykset. Ami jotenkin opetti häntä olla keskittymättä tuollaiseen.. ylimääräiseen.
"Mulle se nimittäin käy."
"No mä katon mitä mä voin tehdä."
Angelicia totesikin hymyillen. Aivan varmasti hän saisi jotain lääkkeitä käsiinsä. Taisi olla kyllä ensimmäinen kerta, kun Alicia todella mietti mitä halusi antaa 'asiakkaalleen'. Välitys.. Angelicia vältti sitä aina. Mutta nyt se oli pelottavan väistämätöntä.

"Joissakin tilanteissa siinä on kyllä vähän hävettävää.."
Ami totesi sairaudestaan. Mies käytti tarkoituksella kepeätä äänensävyä ja Angeliciakin ymmärsi sen. Alicia käytti tuota samaa; käsitteli asiaa kevyesti niin se ei tuntunut niin vaikealta.
"Niinku äsken."
Angelicia huokaisi tarkoituksella turhautuneeseen sävyyn ja katsahti Amia kuin moittivasti. Eiköhän nainen aika selkeästi ilmoittanut jo tuolla, että hänen mielestään Amin ei olisi tarvinnut hävetä. Ääneen Angelicia ei ehtinyt sitä todeta, kun Ami kierähtikin kyljelleen. Eikä tuokaan kivutta.. Angelician kasvoilla välähtikin huolestunut ilme ja nainen älähtäen vei kätensä Amin vatsalle kuin peläten, että Ami satuttaisi itsensä tai rämähtäisi huonoon asentoon kipujen takia. Ami kuitenkin sai pidettyä itsensä hallinnassa ja Angelicia, yllätys, jätti kätensä Amin vatsalle.. Mikäs sen siinä.
Pian pahin kipuaalto näytti menneen ohi ja Angelicia hymyili Amille samalla, kun nainen siirsi kätensä hellästi Amin rintakehälle. No tuossa asennossa Amia pystyi syömään katseellaan paljon, paljon paremmin.
"Mut hyvä vaan jos se ei haittaa.. Kovin paljoa."
Ami totesi vielä ja Angelicia naurahti samalla, kun katsahti kättään. Ami tarttui siihen ja suukottikin naisen rystysiä. Pakostihan tuossa hymyili ja miten hyvältä nuo suukotukset tuntuivatkaan. Teki mieli samantien kokeilla ihan huulilla Amin huulia.. Alicia koetti pitää itsensä kurissa samalla, kun seurasi kättään Amin siirtäessä sen miehen kaulalle. Angelicia sivelikin heti miehen kaulaa sormenpäillään samalla, kun nautti kihelmöinnistä omalla ihollaan, jonka Ami sai aikaan kuljettamalla kättään naisen kättä pitkin. Alicia olikin varma, että pian hänkin kierähtäisi kyljelleen.. Tässä asennossa oli vaikeampi nauttia Amista. Ja katsos, nyt nainen muistikin Amin sanoneen hänelle jotain pieni hetki sitten.
"Ei se haittaa oikeesti yhtään."
Angelicia kuiskaisi hymyillen ja nainen liuvutti kättään Amin rintakehälle. Ei häntä oikeasti haitannut.. Ihan kuin Alicia olisi nauttinut ettei Ami ollut 'liian täydellinen'. Eikä mies edes yrittänyt esittää sellaista. Tuliko joku mieleen?

Angelicia jotenkin piti siitä miten Ami kieritti Angelician hiuksia sormensa ympärille. Alicia salli myös sen vain sen takia, että oli varma ettei Ami repisi sentään hiuksista. Miehen kanssa näin oli vain niin helppoa olla.. Ei tarvinnut pelätä eikä epäillä. Liiankin helppoa ehkä, mutta Angelicia vain piti siitä.
"Mä en yleensä sitten.. lässytä tälleen."
Angelicia kohotti kulmiaan ja Amin vartalolle karannut katse palasi Amin kasvoihin. Nainen naurahti pakosti.
"Aa että lässytä.. Älä pelkää, sun lässytykses pysyy salaisuutena."
Angelicia kiusoitteli ja iski hiukan silmää Amille. Sormet leikkivät samalla Amin rintakehällä ja vatsalla. Liian alas käsi ei kuitenkaan mennyt.. Eikös sitä pitänyt ottaa vähän rauhallisemmin.
"Käytän sun taktiikkaa... Se on sun vika."
Angelician käsi pysähtyi heti ja Angelicia katsoi tarkemmin Amia silmiin. Hymy ei kuitenkaan vielä häipynyt.
"Mun taktiikka.. Lässytänkö mä sun mielestä?"
Angelicia sanoi ja naurahti, mutta ehkä Amikin kuuli äänestä terävän kalskahtavan sävyn. Yksi asia mitä Angelicia vihasi.. Hänen vähättelynsä. Hänestä puhuminen kuin häin olisi joku heikko.. Hyvin herkästi raivostuttava ajatus.

Angelician käsi ei liikahtanutkaan enää Amin iholla ja katse terävöityi. Miten hänen tekikään mieli.. Angelicia siristi silmiään vihaisesti, mutta nyt hän vain vihastui sen takia, että tajusi.. Eihän hän voinut lyödä Amia. Nyt se olisi ollut helpompaa, kun Ami oli heikossa kunnossa. Mutta ei, Alicia tiesi ettei voinut. Eikä hän tavallaan täysin halunnutkaan. Oli siis pakko tyytyä toiseen ratkaisuun.
"Sun kannattaa miettii mitä sanot.."
Angelicia kuiskaisi ja yhtäkkiä naisen huulille levisi hymy. Mutta ei pehmeä eikä ystävällinen vaan vaarallinen hymy. Ketterällä liikkeellä nainen kierähti kyljelleen, että oli paremmin kasvokkain Amin kanssa. Käsi nousi Amin vatsalla hellästi rintakehälle, kunnes yhtäkkiä Alicia tönäisi Amin rajusti selälleen.
"Mun kanssa kannattais olla varovainen."
Angelicia sanoi ja hymy katosi samalla, kun nainen hypähti Amin yläpuolelle kumaraan. Eihän Alicia halunnut satuttaa Amia.. Sekin oli kyllä kadonnut tuossa, kun Ami oli onnistunut loukkaamaan Angelician ylpeyttä. Eikä mies ollut edes tehnyt sitä tarkoituksella. Mutta niin kuin Alicia sanoi, naisen kanssa kannatti olla varovaisempi. Varsinkin, kun eräs toinen mies oli koulinut omalla tavallaan tätä naista. Eihän Angelicia voinut heti tottua siihen, että joku mies puhui hänelle pitemmän aikaa ilman, että pilkkasi tai haukkui muuten.
Angelicia oli kumarassa Amin yläpuolella ja katsoi tuota uhmakkkaana. Katse jo sen sanoi "oliks vielä jotain sanottavaa?"

Saisi nähdä milloin Ami mitään särkylääkkeitä saisi. Puhtaasti ne eivät ainakaan tulleet, sillä reseptihän sellaisiin piti saada, mutta salaa mies piti siitä.. Olipas taas rikollisuuden suuria ensiaskeleita, kun salaa ihaili jotain muuta. Tekemättä kuitenkaan mitään. Beniamin ei sitä kuitenkaan tajunnut, ehkä se riitti hänelle ja sai pysymään pahimmista ongelmista poissa. Jos ei nykyistä tilannetta laskettu.

Ami piti Angelician kosketuksista. Parempi kuin ei mitään tuon äskeisen jälkeen.. Mies olisi varmasti kiherrellyt väkisin paikallaan, jos nainen olisi päättänyt vetäytyä kovinkin kauas, tai lähtenyt pois. Toki omiakin tuntoaisteja piti koetella, ja mies päätyi näpräämään toistaiseksi vain Alician hiuksia. Nyt olisi kyllä turha mennä talon kuntosalille, sillä kipu säteili paljon muihinkin lihaksiin. Helpotti kyllä jo ja sitä mukaa käsi nousi sivelemään enemmän naisen kaulaa.
"No hyvä.", hän virnisti puheille lässytyksistä, mutta muka syyttäessään Angeliciaa, nainen näytti ymmärtävän asian ihan väärin. "Hä? ..Eeet.", Ami vastasi hieman kummastuneen näköisenä. Hän oli vain käyttänyt samaa taktiikkaa mitä Alicia yleensä käytti. Syytti helposti muita, vaikka tiesi itse tekevänsä niin.. Sen Beniamin oli naisesta huomannut..

Mutta Angelicia luuli Amin täysin syyttävän naista asiasta, jota mies ei edes ollut tarkoittanut. Katse ainakin kieli siitä ja Alician hymykin oli yhtäkkiä kummallisen sävyinen. Hymy onnistui hetkessä katoamaan Beniaminin huulilta. Mitä nyt? Kyllä hän mietti mitä sanoi.. Kai.
"Hei.. Angelicia.", Ami olisi vain koettanut selittää, mutta yhtäkkiä nainen rämäytti miehen selälleen. Nopea liike ei tuntunut mukavalta sen lisäksi, että mies säikähti, eikä Angelician yläpuolelle tuleminen nyt oikein helpottanut. Beniamin sihahti hampaidensa välistä, tällä kertaa näkyvämmin. Mies siristi silmiään ja siirsi toista kättään aavistuksen selkänsä alle vain painamaan pahinta kipukohtaa. Angelicia se vain kehotti olemaan varovainen... Oli siinäkin herkästi nokkiinsa ottava. Siihen vastaan sanomiseen:
"Äh... Hei..", Ami kröhäisi. "Nyt sattuu."
Mies piti toista silmäänsä ummessa, ja toisella katsoi naisen kasvoja. Samalla kivuliaan ilmeen lisäksi, katse huokui pientä hämmentyneisyyttä.
"Enkä mä sua tarkottanu!", hän kröhäisi uudelleen. "Siis kun.. Mä huomasin, että sä teet silleen, että pistät helposti muiden niskalle sen syyn.. Nii.. Siis. Sitä tarkotin. En mä sua lässyttäjäks väittäny." , Ami puhui suhteelisen nopeasti selässä vihlovan kivun takia. Olipa hyvä aika ruveta tulkitsemaan naista ääneen, mutta nyt Beniamin ei niin paljoa ajatellut mitä sanoi.

Angelicia ei heti tajunnut, että Ami oli oikeasti hämmästynyt. Alicia vain ajatteli, että tuo esitti tietämätöntä huvikseen ja yritti vain päästä tuostakin kuin koira veräjästä. Ehkä Angelicia ajatteli tässä liikaa erästä toista miestä..
"Äh... Hei.."
"Nyt sattuu."
Amin sanat saivat vihdoin Angelician kunnolla katsomaan miestä ja nyt tuo ei esittänyt kipua. Mies piti toista silmäänsä kiinni ja olisi jopa voinut sanoa, että Ami olisi rimpuillut kivun takia ellei liika liikkuminen olisi aiheuttanut lisää kipua. Amin onneksi kyllä he olivat vuoteella eivätkä lattialla..
Angelician vihainen ilme hiukan kärsi ja nainen kurtisti kulmiaan, mutta nyt vähän kysyvänä. Ai niin pitikö hänen vain olla vihainen.. Ja miksi Ami näytti noin kysyvältä?
"Enkä mä sua tarkottanu!"
"Siis kun.. Mä huomasin, että sä teet silleen, että pistät helposti muiden niskalle sen syyn.. Nii.. Siis. Sitä tarkotin. En mä sua lässyttäjäks väittäny."
Ami puhui nopeasti kuin peläten, että Angelicia päättäisi pahoinpidellä miestä lisää. Mutta puheesta sai kyllä hyvin selvää ja Angelician ilme muuttui entistä ihmetteleväksi. Nainen tajusi sentään keskittyä siihen mitä Ami sanoi ja nyt ymmärryskin alkoi pelata. Ja Ami taas sanoi hiukan liikaa.
"Pistän syyt muiden niskoille?"
Angelicia sähähtikin ja katsoi ensin vihaisesti Amia, mutta huokaisi sitten turhautuneena. Hyvä on, hän teki niin.. Ja Ami oli varmasti helposti saanut muodostettua sen kuvan, koska Alicia oli heidän sotkuissaankin syytellyt enimmäkseen vain Amia. Ääneen nainen ei ollut paljon syyllisyyttään huudellut. Eli ei Ami loppujen lopuksi hirveän pahaa syytöstä heitellyt ja se alkuperäinen erehdys.. Nyt Angeliciaa jo hävetti se. Ei vain olisi reagoinut vähän liian rajusti?

Angelician ilme siloittui samalla, kun nainen totesi ettei kiukuttelu olisi nyt kovin fiksua. Varsinkin, kun alapuolella kärsi Ami kivuistaan, jotka Angelicia oli saanut aikaan.. Nainen puraisikin huultaan. Vaikka miten hän oli pitänyt äsken pienestä pahoinpitelystä, nyt hän katui sitä.
"Mm.. Anteeks. Ymmärsin väärin mitä sanoit."
Angelicia mutisi puoliääneti ja huokaisten nousi Amin yläpuolelta. Katse Amissa Angelicia siirtyi aivan miehen viereen vuoteelle, varoen kyllä koskettamasta tuota liikaa. Nyt oli sitten lievästi sanottuna vaikea olo.. Vielä kun Angelicia ei tiennyt yhtään mitä tehdä.
"Ei mun ollu tarkotus. Tota.. Voinks mää auttaa vai mitä?"
Angelicia kysyikin huolestuneena ja nyt viha katosi kokonaan, kun Angelicia tunsi olonsa avuttomaksi. Tässäkin uutta tilannetta hänelle.
"Voit lyödä mua jos lohduttaa."
Angelicia möläyttikin, koska hän ärsytti itse itseään. Satutti ja nyt tässä istui turhana.. Chris olisi kyllä nyt jo Amin paikalla lyönyt niin kovaa Angeliciaa, että nainen lähes odotti koko ajan Amin tekevän niin. Ja katsos, nainen jopa antoi siihen luvan. Chris ei olisi ikinä saanut lupaa, koska tuo varmasti löisi.. Eikä kovin hellästi. Amista ei tiennyt, mutta Angeliciasta tuntui, että hän ansaitsisi sen lyönnin kyllä nyt.
"Helvetti.. Mikä hittoa mua vaivaa?"
Angelicia mutisi itsekseen ja nainen hieraisi kasvojaan, mutta ei riistänyt moneksikaan sekunniksi katsettaan Amista. Häneen sattui niin paljon nähdä, että Amilla oli kipuja. Vielä naisen itsensä takia. Hänellä tosiaan meni tänään kaikki aivan sekaisin.

Beniamin toivoi tämän menevän nopeasti ohi. Nopea selittäminen sai myös luvan autta asiaan. Angelicia silti kyseenalaisti Amin selityksetkin. "Siis.. Nouse pliis ensin.", ihan kun tässä pystyisi johonkin selittelyyn kiinnittää huomiota, kun lihakset olivat saaneet selässä vihlauksen aikaan. Nyt ei ollut oikein hyvä aika esittää erimielisyyksiä, sitäpaitsi Beniaminin piti kertoa milloin mikäkin sattui. Hänhän kertoi. Ami ei aina Aliciaa oikein ymmärtänyt, mutta se ei silti saanut miestä kaikkoamaan karkuun, tai häätämään naista luotaan. Kaikkea ei aina voinut selittääkkään, ehkä Beniamin vain piti mutkikkaammista persoonista?

Yhtäkkiä Alicia pyytelikin jo anteeksi. Niin, ensin sitä murskataan selkä, sitten pyydetään anteeksi.. Ami ei kuitenkaan erimielisyyttään osoittanut, vaan päästi ilmat pihalle sieraintensa kautta naisen siirryttyä sivuun. Voi hemmetti sentään. Hänen selkänsä tätä menoa ei lopettaisi kipua koskaan. Onneksi sänky sentään oli pehmeä, mutta helppoahan se oli vierestä katsoa..
"Ei tarvii, kaikki on ihan hyvin näin... Just näin.", Beniamin painotti Angelician sanojen päälle. Ei tarvitsisi vouhottaa. "Rauha nyt vaan.", hän painoi päätään rennommin sängyn pintaan ja päätti olla kääntymättä sen enempää. Kulmat kuitenkin kurtistuivat Angelician ehdottaessa lyömistä. Ami ei tiennyt pitäisikö naurahtaa vai mitä?
"Mitä sä oikein selität?", hän hymähti, ja katsahtessaan naista mies tajusi toisen olevan tosissaan. Okei, TUO kuulosti oudolta. Olihan Beniamin kuullut Alician miehen lyöneen naista, mutta Ami... Ei Ami tekisi niin. "Oikeesti Angelicia, rauhotu!", mies sanoi hieman kovempaa, että toinen tajuaisi edes vähän rauhoittua ja pysyä paikallaan.

Ami siirsi kätensä taas paremmin päänsä alle, että näki naisen paremmin. "Ekaks, mä en lyö naisia. Tokaks, jos löisin, toi ei olis hyvä syy siihen.", hän sanoi. "Älä nyt sellasia ehdota. Miks mä löisin? Sä näytät just sellaselta, joka ei mustelmia sellasesta kaipaa.. Niinkun en mäkään.", mies huokaisen kohotti katseensa kattoon. Jos nyt vähän koettaisi rentoutua. Selvitellään sitten asioita, jos ei muuten...
"Sä oot tainnu olla liikaa sen Chrisin kanssa.. Kato, ei tässä maailmassa kaikki oo samanlaisia. Esimerkiks on semmosia ihmisiä jotka ei lyö naisia, ei alista niitä, ei toimi mitenkään rikollisuudessa, eikä tuhoo muiden asuntoja...Ja osaa kirjottaa selvää käsialaa.", Ami luetteli, oikeastaan kaikki viittasivat näin ovelasti häneen. Myös se käsiala, hyvä kun oli saanut sen tyypin jättämästä lapusta selvää. Oli tainnut olla kiire. Beniamin naurahtikin ja kipu alkoi kummasti hellittämään..
Mies huokaisi ja siirsi käden päänsä alta. "Mut sä et oo tainnu ajatella semmosta, ethän?"

"Oikeesti Angelicia, rauhotu!"
Angelician poukkoileva katse lensi heti Amiin, kun mies korottikin ääntään. Angelicia ei pelästynyt sitä, koska tavallaan odotti vain, että Ami räjähtäisi.. Nyrkkikin varmaan lentäisi. Angelicia vain alahuultaan purren näpräsi sormiaan ja katsoi Amia vaikeana, vaikka nyt nainen oli sentään hiljaa. Amin käsky oli taas toiminut yllättävän hyvin ja hyvähän se vain oli. Alicia silti katsoi tuskaisena Amia ja yritti vastustaa halua huutaa miehelle, että löisi nyt vain tai jotain. Pelkkä katsominen teki naisen olon vaikeaksi, vaikka Amin pahimmat kivut taisivat taas olla ohi. Alicialla taas ei... Omantunnon kivut. Ne pahimmat.

"Ekaks, mä en lyö naisia. Tokaks, jos löisin, toi ei olis hyvä syy siihen."
Angelician sormien näprääminen hidastui ja lopulta pysähtyi kokonaan samalla, kun Angelicia katsoi lähes jähmettyneenä Amia. Pian nainen sai todeta, että tuo oli tosissaan ja mies jatkoikin;
"Älä nyt sellasia ehdota. Miks mä löisin? Sä näytät just sellaselta, joka ei mustelmia sellasesta kaipaa.. Niinkun en mäkään."
Angelicia iski hampaansa rajusti alahuuleensa ja nainen pakosti laski katseensa käsiinsä. Niin, miksi hän ehdotti. Angeliciaa kyllä hämmensi yhä, että Ami sanoi noin. No mies vain puhui totta ja suoraan. Angelicia tajusikin vähitellen, että ei Ami häntä löisi. Nyt kun mies sen sanoi niin Angelician odotukset hävisivät ilmaan. Jälkeenpäin ajateltuna ajatus oli älytön.. Ami oli niin erilainen. Angelicia ehti taas vain unohtaa sen.
"En mä kaipaakkaan mitään mustelmii.."
Angelicia mutisi ja nosti vaikeasti nielaisten katseensa takaisin Amiin. Nainen ei tosiaan halunnut mustelmia. Hän paremminkin vihasi niitä. Ja eihän Alicia ollut sellainen, että olisi pyytänyt jokaisen miehen lyömään häntä. Huono omatunto sai Angelician vain sanomaan vähän mitä sattui. Ja nyt kun hän mietti... Tavallaan Alicia oli alusta asti tiennyt ettei Ami löisi häntä. Vaikka miten nainen olisi toivonut. Ami ei ollut sellainen. Eiköhän Angeliciakin senkin vielä oppisi.

Seuraavaksi Ami osuikin vähän herkempään kohtaan, joka sai Angelician hiljentymään hetkeksi taas kunnolla..
"Sä oot tainnu olla liikaa sen Chrisin kanssa.. Kato, ei tässä maailmassa kaikki oo samanlaisia. Esimerkiks on semmosia ihmisiä jotka ei lyö naisia, ei alista niitä, ei toimi mitenkään rikollisuudessa, eikä tuhoo muiden asuntoja...Ja osaa kirjottaa selvää käsialaa."
Angelicia puri hampaita napakasti yhteen samalla, kun hän siirsi katseensa kunnolla sivuun Amista, kohti seinää. Alicia keskittyi tuijottamaan yhtä tiettyä kohtaa seinässä ja olemuksesta paistoi kireys, mutta valitettavasti kuulo pelasi. Kyllähän Angelicia kuunteli Amia ja sanat painuivat tietoisuuteen, vaikka Alicia miten yritti syrjäyttää niitä. Hyvä on.. Chris teki noita kaikkia asioita. Ja Ami taas.. Alicia kykeni heti kiistämään Amista pari piirrettä Amin listasta. Angelicia sulki silmänsä ja koetti olla irvistämättä samalla, kun rauhoitteli itseään. Hän ei vain halunnut alkaa vertaamaan.. Päänsärkyhän tässä vain tuli. Vaikka Amihan oli oikeassa...
Miehen kevyt naurahdus ilmoitti taas ettei Ami ollut vain syyttelemässä ja Angelicia huokaisi syvään samalla, kun avasi silmänsä. Chrisistä puhuminen ja varsinkin tuohon sävyyn ei innostanut Aliciaa. Nainen ei kuitenkaan taaskaan osannut olla sen enempää vihainen Amille ja katse olikin lähes alistunut, kun se siirtyi mieheen.
"Mut sä et oo tainnu ajatella semmosta, ethän?"
Angelicia vain hymähti, mutta sai pidettyä katseensa Amin silmissä. Oliko Alicia ajatellut... Ei paljon. Hän luotti niin harvoihin. Varsinkin miehiin. Olikohan vain kaksi miestä, joihin Alicia luotti? Ja niissäkin tapauksissa omissa mitoissaan.. Luottamus ei ollut niin helppoa Angelicialla.
"Kuinka monen miehen kanssa sä luulet et mä olen ollu kauemman aikaa yhdessä?"
Angelicia kuiskaisi ja naurahti hiljaisesti. Alicia ei saanut kunnolla hymyä aikaan ja nainen vain hieraisi kasvojaan.
"En tiiä kuinka mones hiton kerta tää on mut.. Anteeks. Mä en vaan oo ihan sellanen ihminen et olisin jokasen ihmisen kanssa näin."
Angelicia selitti melko hiljaisella äänellä, katse Amissa. Naisen oli pakko nielaista hankalasti ja katse laski väkisin vain Amin käteen. Muistuipa taas mieleen, että Ami oli ilman paitaa.. Alicia katsoikin vain miehen kämmentä ennen kuin tarttuikin hellästi Amin sormiin. Nainen taivutti niitä hellästi oman kätensä ympärille kuin suojaksi. Amin käsi oli vain niin lämmin.

"Mulla on todella vähän tässä maailmassa ihmisiä joihin todella luotan."
Angelicia sanoi ja henkäisi raskaasti. Hän ei itsekkään käsittänyt miksi puhui tällaista nyt Amille. Aliciahan suoraan huusi, että hän oli heikko ja iskeköön jokainen halukas nyt häntä. Nainen oli vain heikoimmillaan.
Angelicia ei piitannut. Lähellä oli vain Ami ja tuo ei nauraisi. Ei pilkkaisi, ei satuttaisi. Angelicia vain tiesi sen ja nainen silitti miehen kättä hellästi.
"Joskus on vaikee luottaa muihin jos ei luota itteensäkään."
Angelicia sanoi mahdollisimman selkeästi ja nainen sai vielä naurahdettuakin samalla, kun katse nousi Amin silmiin. Taas oli pakko ottaa kevyemmin, että pää kestäisi. Lähes tajuamattaan Alicia hivuttautui lähemmäs Amia samalla, kun puristi hellästi tuon kättä. Päivän aihe sai sitten olla luottamus... Angelicia oli kyllä juuri nyt huono sanomaan siitä paljon. Mutta ehkä hän sitten luotti Amiin. Edes vähän.

Ami ei tiennyt mitä Angelicia hänen puheistaan ajatteli, mutta se ei todellakaan estänyt Beniaminia puhumasta. Hän halusi aina sanoa kaiken mitä itse ajatteli, ja mitä mieltä oli mistäkin. Ei siitä muuten olisi mitään hyötyä, jos kaiken pitäisi vain pään sisällä. Ami oli muutenkin sellainen ihminen, joka helposti rupesi huolehtimaan paljon miten muut voivat.. Itsensä sivussa tietenkin. Kyllähän hän piti tanssiparistakiin huolta, vaikka joskus nainen ei sitä kestänytkään, mutta Ami ei sitä koskaan tajunnut. Häneltä jäi helposti erimielisyydet huomioimatta, joten Beniamin harvemmin oli missään riidoissakaan, vaikka usein näyttikin pelkältä tavaran haalijalta ja rahasummien pyörittäjältä. Olihan hän omahyväinen, se piti myöntää, mutta sehän oli vain yksi puoli.

Mies silti pyrki juttelemaan niin kevyesti kuin pystyi. Alician katseet selvästi jossain muualla saivat Amin hetken ajattelemaan kuunteliko nainen ollenkaan. Ei toinen korviaankaan ollut lukinnut, joten puhe senkuin jatkui.. Vaikka Alicia sulkikin silmänsä. Selitettyään loppuun Beniamin oikeasti mietti, oliko naisen kysymys seurustelusuhteistaan joku kompa. Mies naurahti ja hymähti vähän kieltävään sävyyn. Ei Ami tiennyt vastausta, mutta veikkasi, ettei kovin montaa suhdetta ollut kiertynyt. Katsekkin oli päässyt kunnolla kääntymään vieressä olevaan. Ei kai hän liian pahasti ollut toitottanut?
Johan tuli Angelician suusta vähän enemmänkin sanoja. "Ei se mitään..", Ami totesi hymyilen hetkellisesti puolella suulla. Eipä mies sellaisesta tuominnut, että ei ollut joutunut tällaisiin tilanteisiin usein. Kai se oli pimeämmässä maailmassa yleistä..? Mistäs Ami tiesi. Ei hän ollut koskaan ollut siellä.

Pian Beniamin tunsi naisen käden omalla kädellään. Hän katsahti hieman alemmas, mutta pyrki pitämään katseensa Angelician kasvoissa. Se ei ollut ongelma. Mies päätti nyt hetken ainakin pysyä hiljaa ja kevyesti puristamaan otteensa paremmaksi naisen otteessa. Olihan Angelician olemus täysin erilainen nyt, mitä se oli silloin kun Ami oli naisen ensimmäistä kertaa sattumalta tavannut. Siis sehän oli ollut puhtaasti pelkkää sattumaa! Beniamin ei varmasti ollut koskaan tutustunut johonkuhun näin pitkälle pelkän ostos reissun jälkeen. Olihan välissä ollut paljon muitakin sattumia. Sattumalta ostarissa, sattumalta kylpylässä ja sattumalta Rasheella. Tämä ei sentään ollut enää sitä..

Ami kuunteli varmasti tarkkana korvana mitä Angelicia puhui luottamuksensa jakamisesta. Ei siis ollut helppo homma, mutta Beniamin ajatteli saaneensa ainakin osan siitä naisen puhuessa noin. Eihän Angelicia ollut koko ajan niin kylmän oloinen.. Hyvähän asia ne heikotkin puolet olivat, muuten olisi jotain pahasti vialla. Ei tainnut nainen saada paljoa lohtua mieheltään tällaisissa tilanteissa. Ihan sääliksi kävi Angleician olemuksen katsominen, mutta kai se oli hyvä, että tuollaiset asiat myönsi välillä ääneen. Vaikka Amille. Beniamin ei ilkeäksi alkaisi ja levittelisi mitään tietoa minnekkään, mutta olihan tilanne vetänyt hänet hieman hiljaiseksi.
"Mm, mä en tiedä mitä sä oikein työk.. Tai rahaa hankit, enkä oikein mitään sun menneisyydestäkään, mut musta tuntuu, että sä oot vaan joutunut väärien ihmisten kanssa tekemisiin, väärässä paikassa ja väärään aikaan.", hän sanoi niinkin olennaisen asian ja kääntyi kyljelleen, vaikka selkää vihlaisi. Ami vain halusi nähdä Angelician kasvot taas paremmin ja antaa sen kivun heittäytyä huit helvettiin. Mies katsahti kaksikon käsiä, muttei ollut löysäämässä otettaan.
"Joskus kannattais vaan miettiä omaa parasta jonkun muunkin kun jonkun pienen hetken kannalta.. ", Ami puhui hiljempaa. "Ja jos sulla tulee ongelmia sen sun miehen kanssa, nii sä voit tulla tänne.", kyllä Beniamin oli osannut päätellä sen, ettei Angelicialla muutenkaan kamalasti läheisiä ollut. "Mä oikeesti vannon, että muhun voi luottaa.", mies oli niin vuorenvarma, että ei heidän välillä mitään tyhjää ollut, vaikka nainen väitti olevansakkin jo varattu.. Eikä tuo mitään esittämistä ollut. Ei todellakaan.

"Mm, mä en tiedä mitä sä oikein työk.. Tai rahaa hankit, enkä oikein mitään sun menneisyydestäkään, mut musta tuntuu, että sä oot vaan joutunut väärien ihmisten kanssa tekemisiin, väärässä paikassa ja väärään aikaan."
Angelicia kuunteli vaitonaisena Amin sanat ja lopuksi huokaisten nyökkäsi pienellä eleellä. No tuota Alicia ei menisi kieltämään... Angelicia oli aina liikkunut ihmisten kanssa, joiden seuraa juuri kannattaisi vältellä. Mutta se oli vain Angelician elämäntyyli. Narkkarivanhemmat jotka hylkäsivät, huumepiirit, huumeiden välittäminen, ongelmallinen entinen pomo, Chris.. Ei mitään loistokasta tosiaan. Mutta se oli vain Angelician elämää. Mutta juuri nyt Alicia pakosti mietti miten erilaisen elämän hän olisi ehkä voinut saada. Amilla taas.. tosiaan täysin eri elämä eikä tuo varmastikkaan olisi voinut helposti mukauttaa itseään Alician kaltaisen elämään. Olosuhteet, ympäristö, seura.. Kaikki vain vaihteli joka puolella. Ihmisethän olivat erilaisia. Angelicia tällainen.. ja Ami tuollainen. Ami tiesikin Angeliciasta yllättävän paljon, mutta ei sentään vielä kaikkea. Alicia mietti kyllä miten helppoa Amille olisikaan kertoa kaikki... Mutta ehkä hän nyt ei sentään paljastaisi itsestään kaikkea, vaikka miten helpolta se tuntuisi. Hiukan piti muistaa miksi nainen ei tullut vieraampien ihmisten kanssa niin helposti toimeen..

Angelicia heräsi ajatuksistaan ja katsahti huolestuneesti Amia, joka siirtyi kyljelleen. Mies ei sentään huutanut kivusta ja Alicia tyyntyikin, vaikka varmisti ettei irroittanut Amin kädestä. Se antoi omaa hiljaista tukeaan..
"Joskus kannattais vaan miettiä omaa parasta jonkun muunkin kun jonkun pienen hetken kannalta.. "
"Ja jos sulla tulee ongelmia sen sun miehen kanssa, nii sä voit tulla tänne."
Angelicia katsoi heti paremmin Amia, mutta ei vihaisesti. Lähes alentuen ja hiukan vaisusti. Alicia tiesi, että ehkä hänen olisi kannattanut miettiä millaisen elämästään teki.. Mutta enemmän hän hämmästyi Amin jälkimmäisiä sanoja. Että nainen saisi oikein tulla Amin luo?
"Mä oikeesti vannon, että muhun voi luottaa."
Ami vakuutteli, mutta tavallaan tuon ei olisi tarvinnut. Angelicia oli ehtinyt jo tosissaan ajatella miltä se tuntuisi, että hän tulisi oikeasti kunnolla Amin luo.. Ja Alicia ei voinut vihata ajatusta. Amin kanssa hänen oli helppoa olla ja olo oli turvallinen. Rasheen ympäristö ja seura oli hiukan erilainen juttu sitten..
"Mä tiedän et suhun voi luottaa."
Angelicia kuiskaisikin ja kiristi hiukan otettaan Amin kädestä samalla, kun kumartui suutelemaan hellästi Amia. Niin, eihän heidän välillään ollut mitään krhm..
"Ja kiitos siitä.. tarjouksesta. Mä muistan sen."
Angelicia sanoi ja pienen hymyn kera Alicia vielä suukotti Amia ennen kuin hiukan suoristi selkäänsä. Ei kyllä monta sekuntia mennyt, kun Angelicia päätti ettei jaksaisi enää kumarrella... Sävyltään helpottuneen huokaisun kera Angelicia kävi makuulleen selälleen, aivan Amin viereen. Nainen katsoi yläviistoon suoraan Amin kasvoihin ja hymyili nyt paremmin. Hyvä on.. Hän piti Amista. Ja luotti tuohon. Mutta oliko se sitten niin paha asia?

"Sano jos tää häiritsee."
Angelicia kuiskaisi ja naurahti pakosti, koska arvasi ettei Ami äännähtäisikään mitään häiritsemisestä.. Nainen vain hymyillen painautui hellästi Amia vasten ja suukotti tuon rintakehää. Vapaa käsi silitti miehen kaulaa ja rintakehää. Ei taaskaan valituksia siitä, että Ami oli riisunut sen paitansa...
Angelicia antoi itsensä rauhoittua täysin, kun hän oli vain siinä Amin lähellä ja kosketti tuon ihoa. Amilla tosiaan oli oma rauhoittava vaikutuksensa. Ehkä ihan hyvä, että edes jollakin oli..