Denisen asunto

//Ansku ja Denise tänne taas : DD//

Caden ja Denise lähestyivät Rasheen asuntoaluetta. Tuuli oli hieman laantunut, mutta puhalsi kuitenkin sen verran, ettei kylmyys pääsisi missään tapauksessa hellittämään.
Cadia harmitti se, että oli unohtanut takkinsa baariin. Olisi voinut tarjota jotain lämmikettä kylmettyneelle tytölle. Tokihan mies varmasti keksisi jotain muutakin lämmikettä, muttei kehdannut kuitenkaan, tyttöhän luulisi jonkinsortin ahdistelijaksi.

Pari tutta tuli vastaan, humalassa tietenkin, ja Cad nosti tyynesti kättään meluavalle rykelmälle jonkin talon nurkalla. Jos mies ei olisi tavannut tätä hänen vierellään kulkevaa tyttöä, olisi Cad varmaan myös juomassa. Karu totuus.
Ehkä tyttö kutsuisi miehen käymään kotonaan, pääsisi pois kylmästä.
Omaan kämppään ei oikein tehnyt mieli mennä, siellä kun oli se ikkunakin mitä luultavimmin auki. Eikä vanhalla patjalla makoilu houkutellut sen enempää. Tuuli päätti pistää parastaan ja puhalsi hetken liian lujaa. Caden siristi silmiään, sillä kuiva tuuli ei tuntunut kovin mukavalta. Mies kirosi mielessään tämän Lontoon surkean sään. Mahtuihan vuoteen muutama nihkeä ja lämmin päivä, mutta illat olivat kauhean kylmiä.

// muahah. :--3

Denise ei voinut estää pienen pientä värähdystä, kun yhtäkkiä vastaan käveli meluava kännijoukko ja Caden vieläpä tervehti näitä. Ei hän toki humalaisia pelännyt, ainakaan sinänsä, heistä nyt ei koskaan tiennyt, että milloin he olisivat toistensa kurkuissa kiinni ja nyrkit heiluisi. Onnekseen Denise tosin tärisi jo valmiiksi kylmästä, pieni pelästyminen sulautui mainiosti siihen.
Denise siirsi katseensa ympäristöön ja hetken tarkasteltuaan katseellaan sitä hän tajusi, että tämän kotitalo oli enää parin kerrostalon päässä. Ensimmäinen ajatus kodista Denisellä oli lämpöys, mutta hyvänä kakkosena tuli tietenkin Caden. Kehtaisiko Deni pyytää toista luokseen? Olihan Caden sanonut, ettei hänellä ollut ihmeempiä suunnitelmia tälle illalle, joten ehkä tämä voisi tullakin.

"Hmm." Denise vilkaisi jo näkyvää kerrostaloa ja sen jälkeen Cadenia. "Sanoitko sä ettei sulla oo mitään suunnitelmia tälle illalle?" Tämä sitten kysyi, vilkaisten jälleen pienesti hymyillen Cadenia. Mistä sitä tosin tiesi, vaikka Cad haluaisikin lähteä tuon äsköisen ryyppyporukan mukaan. Tai mistä Denise tiesi, joiko Caden edes? Poltti ainakin, tosin, Denisen asunnossa polttaminen oli varsin ankarasti kiellettyä ja siitä hän pitäisi kiinni kynsin hampain. Sitä tupakan hajua saisi sietää seuraavat viikot, eikä sitä kukaan kestäisi. Denisen askeleet tuntuivat tiheentyvän vaistomaisesti tämän asuttaman kerrostalon lähentyessä. Auringon värjäämät, kellertävät seinät näyttivät pimeässä paljon paremmalta kuin auringon paisteessa, ehkä sen takia, että hämärässä ei nähnyt jokaista lohkeamaa maalipinnassa ja törkyisiä likaläikkiä ympäri seiniä ja ikkunoita.

Caden käveli tyynesti eteenpäin. Tupakkaakaan ei tehnyt mieli, johtuiko se sitten tupakoimattomasta seurasta tai mistä lie.
Mies hymyili tytölle tämän kysyessä vielä oliko miekkosella jotain suunnitelmia. Ehkä hyvällä lykyllä Denise pyytäisi Cadin sisälle, ainakin hetkeksi.
"Juu sanoinhan mä." Caden sanoi ja tunki käsiään syvemmälle taskuun.

Denise nopeutti askeleitaa, ja Caden ajatteli heidän olevan pian perillä. Pian esiin ilmaantuikin kellertävä kerrostalo, jonka mies oletti olevan se oikea.
Tuuli tunkeutui kauluspaidan sisään sen hieman avonaisesta kaula-aukosta ja sai Cadenin ihon kananlihalle.
Mies ei itse kehdannut tuppautua sisälle, vaan odotti kiltisti ja kärsivällisesti, josko Denise kutsuisi hieman lämmittelemään.
Mies melkein säikähti, kun jonkin talon takaa ryntäsi kissa, kauheaa vauhtia ja matkalla vielä sähätäen. Ilmeisesti sitä oli jokin tai joku tullut häiritsemään tämän etsiessä ruokaa. Cad ei voinut sanoa oliko kissa koti- vai katukatti, sen verran pimeää oli jo. Paljonkohan kello mahtoi olla. Mies ei itse kelloa omistanut, muuten kuin kännykässään, joka oli muuten sekin jäänyt sinne baariin, takin taskuun.

//Plääh, koita kestää näitä minun surkeita vuorojani .__.//

Denise hymyili Cadenin vastaukselle, vilkaisten tämän suuntaan. Ehkä hän kehtaisikin pyytää Cadenin ainakin käymään, vaikka hänen asuntonsa mitä ilmeisemmin olisi paljon sotkuisempi, mitä Denise edes uskalsi kuvitella. Tosin, olihan hän maininnutkin kämppänsä siivottomuudesta, joten tuskin siitä kovin pahasti voisi järkyttyä.
Hän oli vähällä kiljaista ääneen pelästyksestä, kun nurkan takaa pomppasi kissa joka matkoi jatkaansa sähisten. Deni ei ainakaan ollut kyseistä kissaa aiemmin näillä nurkilla nähnyt, vaikkei hän tosin kovin kauaa siellä ollut asunutkaan. Hämärässä ei toisaalta edes nähnyt kissaa kunnolla, muttei Denise muistanut nähneensä yhtäkään kissaa rasheen kaduilla.

Kun oikea kerrostalo oli jo kohdalla, Denise päätti ainakin kysyä Cadenia luokseen. Suostui tai ei, yrittänyttä ei laiteta. Denise seisahtui pääoven eteen, jossa oli tavallistakin pimeämpää. Oven yläpuolella oleva lamppu oli ilmeisesti lähes elämänsä elänyt, se loisti enää himmeästi ja jokseenkin säälittävän näköisesti.
"Haluaisitko tulla käymään sisällä..?" Denise kysyi, kääntyen tarkastelemaan Cadenin kasvoja hämärässä. Hän huomasi kysymyksensä kuulostavan jokseenkin vihjailevalta, mutta ei se tarkoitus ollut. Eihän hän hän mitään vihjaillut, oli vain melko vaikeaa kysyä noin ohimennen josko toinen haluaisi tulla vierailulle vielä illan päätteeksi.

Kaksikko seisahtui etuovelle, jonka valo tosiaan veteli viimeisiään.
Caden oli iloinen, kun Denise sitten kysyi tahtoiko mies käväistä sisällä.
"Mikäs siinä, mielellänihän mä." Caden sanoi hymyillen, niin, että osa ylähampaista näkyivät, vaikka hymy olikin vino, ja jotenkin ehkä kieronkin näköinen. Mies ei edes muistanut milloin viimeksi olisi, selvänä tietty, hymyillyt yhtä paljoin kuin nyt illalla. Poskiin alkoi jo melkein koskea. Mutta onneksi pääsisi lämpimään ja saisi vielä juttuseuraakin.
Caden ei huomannut, tai sitten ei vain halunnut virnuilla mitenkään tytön 'muka vihjailevasta tavasta esittää kysymys'.


Tuuli puhalsi vielä kuin protestiksi sille, että kaksikko astuisi pian suojaan rappukäytävään.
Caden kokeili ulko-ovea ja totesi sen olevan auki. Mies jäi pitelemään ovea auki niin, että Denise pääsisi ensimmäisenä sisään. Tytön kämppäänhän tässä oltiin menossa. Rappukäytävä ei haissut niin pahalle, kuin Cadenin talossa. Muutenkin, miehen kämppä oli lähempänä niitä baareja ja kaikenlaisia bilepaikkoja, joiden ympärillä parveili useita kymmeniä humalassa olevia nuoria tai vanhempia ihmisiä. Osa kävi tarpeillaan kerrostalojen rapuissa, eikä asukkaatkaan kovin hyvin huolehtineet asuintalostaan. ehkä silloin tällöin joku saattoi pyyhkiä edellisen illan oksennuksensa portaikosta.

Denisen huulille levisi hymy, kun Caden sanoi tulevansa mielellään sisään. Piti vain toivoa, että hänen kämppänsä oli tänään edes siedettävässä kunnossa, hän kun ei muistanut millaiseksi se oli jäänyt kun Deni aamulla oli kiireessä lähtenyt.
Hän hymyili kiitollisena oven avauksesta mennessään Cadenin ohi sisälle rappukäytävään. Siellä oli ihmeen hiljaista ja rauhallista, yleensä tähän aikaan vähintään yhdessä asunnossa pauhasi musiikki täysillä ja toisessa huudettiin voluumit täysillä ja tavarat lensi. Ihan hyvä vain, että tällä kertaa asukkaat olivat rauhallisemmalla tuulella.
Denisen jäsenet alkoivat jo rappukäytävän viileässä lämmössä lämmetä. Niitä pisteli ja kirveli, kun lämmin veri hyökyi taas jokaiseen kohmettuneeseen raajaan. Hän kaivoi avainta laukustaan samalla, kun kapusi portaita ylös päin. Sormet eivät täysin hahmottaneet jokaista esinettä jotka tunsivat, mutta ainakin avaimet oli helppo erottaa muotonsa perusteella.

Kun Denise vihdoin astui neljännen kerroksen lattiatasolle, hän huokaisi helpotuksesta. Jälleen oli tuo kamala kipuaminen ohi. Pitkät askelmat ja korkeat raput eivät olleet tarkoitettu lyhyille ihmisille, joilla on vielä paljon lyhyemmät jalatkin. Denise käveli oikean oven kohdalle, käytävässä viimeisin ja se, jonka edessä oli varmaan koko kerrostalon ainut Welcome-matto ja ovessa kiikkui pieni, puinen keijukainen sekä Cooper-nimikyltti. Denise töynsi avaimen lukkoon ja väänsi sitä, saaden oven aukemaan loksahtaen. Lämmin ilmavirta ja hajuveden sekä ilmanraikastimen sekainen tuoksu ryöpsähti ovesta. Denise pujahti ovesta sisään ja nakkasi kenkänsä sotkuiseen kenkäpinoon, jättäen oven auki, jotta Cadenkin pääsisi sisään. Hän viiletti edeltä tarkistamaan piskuisen kaksionsa, ettei mitään salaisempaa tai hävyttömämpää ollut esillä. Kämppä oli itseasiassa siistimpi mitä hän muisti, huomioimatta sohvan yläpuolella pyykkinarussa roikkuvia alusvaatteita ja sukkia. Pakkohan ne välttämättömimmät vaatteet oli useammin käsipesulla pestä ja jossain kuivata, ulos niitä ei jaksanut viedä ja vessassa mahtui juuri ja juuri itse seisomaan. "Pahoittelen tätä sotkuisuutta.." Hän mutisi.

Caden kapusi portaita Denisen perässä. Kirotut portaat, vaikka kunto olikin melko hyvä, huolimatta ketjutupakoinnista ja juomisesta, oli mies ehtinyt jo hieman hengästyä saapuessaan neljänteen kerrokseen. Cad seurasi tyttöä tämän asunnolle ja vilkaisi nimikylttiä. Ainakin nyt mies tiesi tytön sukunimen. Ei niin että sillä mitään oikeastaan tekisi, mutta olihan tuo hyvä tietää.

Caden astui pieneen eteiseen ja otti mustapunaiset maiharit jalastaan ja otti pari askelta sisemmälle. Mies katseli ympärilleen asunnossa. Kiva paikka, täytyi myöntää. Juuri sellainen, kuin mies oli sen kuvitellut olevan.
"Ei haittaa. Siistihän tämä on, ainakin mun kämppään verrattuna." Caden sanoi ja virnisti.

Cad hymyili alusvaatteille ja sukille, jotka roikkuivat kuivumassa sohvan yläpuolella. Cadilla itsellään vaatteet yleensä kuivatettiin narulla, joka oli viritetty patterin ja jonkin seinää pitkin kulkevan putken välille ja joka roikkui ulkona ikkunasta. Tuuli kuivatti melko hyvin. Kaikki naapurit tosin olivat valittaneet jos joku sukka oli sattunut tempautumaan tuulen mukaan ja laskeutunut jonkun parvekkeelle tai ikkunalaudalle, mutta minkäs sille voi. Omistihan mie pyykkipoikia, mutta vain muutaman ja sukkia oli pesussa ainakin kymmenen paria. Jokunen pari jäi siis ilman pyykkipoikaa ja saattoikin löytyä seuraavana päivänä pihamaalta tai pihan puusta.

"Kiva kämppä." Caden sanoi, kun ei oikein muutakaan keksinyt ja asteli taasen hieman peremmälle. Luvatta mies ei mennyt tutkiskelemaan kämppää tai istunut, joten Cad jäi odottamaan että tyttö pyytäisi tätä peremmälle.

//Sori kun kesti, mutta nuo kirjotukset stressaa .__. Ja tekstin laatukin on mitä on..//