Beniaminin asunto - k18 mazkua

Amihan olisi ottanut Angelician tänne vaikka heti, jos olisi voinut. Nainen näytti oikeasti vain niin surkealta, että tuskin kukaan haluaisi toista tuon näköisenä yksin jättää. Tosin Alicia ei tainnut näyttää tuolta kovin usein muuten.. Sitä suuremmalla syyllä. Beniamin ei halunnut jättää ketään yksin. Ottaisi vain kainaloonsa ja pitäisi siinä turvassa. Mies harvemmin teki niin. Yleensä hän vain jätti kaiken ajatus tasolle.. Ehkä liika työn teko sen teki, mutta nythän hän oli tässä ilman sen suurempia kiireitä, muutakuin asunnon järjestämisessä.

Hän sai Angleicialta ihan sanoin varmuudenkin siitä, että mieheen pystyi luottamaan. Olikin eriasia miten Alicia itse luotti, mutta jonkinverran edes. Ami naurahti ja tunsi otteen kädellään kiristyvän. Tuntui kuin käden otteen välityksellä nainen olisi saanut jotain lohtua. Beniamin piti siitä. Ei tarvinnut jokaiseen asiaan sanoja käyttää.. Hän vastasi hellään suudelmaan sen enempää ajattelematta mitä heidän välillään oikeasti oli. Jälkeenpäin sellaiset.
"Hyvä.", Alician tosiaan kannattaisi pitää se mielessään, että tänne voisi aina tulla. Mies hymyili itsekkin leveämmin naisen käytyä selälleen makuulle ja Ami pysyi yhä tässä vieressä.. Eipä hän mihinkään karkuun pääsisikään, mutta ei se käynyt edes mielessä.
"Ei häiritse.", mies vastasi heti, kuiskaten itsekkin. Hassua ajatella miten joku tuollainen pienikin kosketus sai koko vartalossa värähdyksiä aikaan.

Hymy ei kadonnut huulilta hetkeksikään. Kummatkin pysyivät hiljaa, mutta Beniamin ei halunnut keskeyttää, jos Angelicialla oli jotain mielessään selvitettävää. Jotenkin nainen näytti ulospäin sellaiselta.. Lopulta Ami kuitenkin myhähti pitkästi, itsekkin miettien, muttei niin vakavia asioita tosin...
"Haluatko sä jotain syötävää?", hän kohotti kulmaansa ja naurahti "Mähän olin sen sulle velkaa."
Beniamin ei ollut tästä silti vielä nousemassa, mutta eiväthän he menisikään minnekkään, kun ruoka tilattaisiin tänne.. Sitäpaitsi nainen kaipasi Amin mielestä jotain piristystä. "Ööm. Sä näytäät.. Että. Tykkäätkö sä sushista?", Ami suoristi selkäänsä melkein huomaamattaan. Särkylääke näytti tekevän tehtäväänsä. "Pizza ja limsa kuulostaa nimittäin vähän laimeelta tollaselle naiselle.", hymy käväisi virneessäkin, mutta ystävällisessä sellaisessa. Tietty.

"Ei häiritse."
Angelicia naurahti hymy huulillaan. No ei tietenkään.. Alicia rauhassa jatkoikin miehen ihon koskettamista samalla, kun synkimmät ajatukset haihtuivat vähitellen pois mielestä. Tässä päivässä oli jo tarpeeksi surkeana olemista vaikka parin seuraavan viikon edestä. Alicialla ei tosiaan ollut tapana paljon purkaa tunteitaan tai käyttäytyä muutenkaan näin. Mutta ehkä tällainen oli välillä tarpeellista.. Ei kaikki painanut vain yksin mielessä. Ja Amin kanssa oli helpompi avautua tällä tavoin ja ei Aliciaa kaduttanut. Amiin tosiaan pystyi luottamaan.

Angelicia välillä katsoi Amia silmiin hymy huulillaan, mutta välillä Alicia seurasi katseellaan sormiaan, jotka leikkivät miehen paljaalla ylävartalolla. Amin hymähdys tuntui hiukan havahduttavan naista, joka siirsi heti katseensa Amin kasvoihin.
"Haluatko sä jotain syötävää?"
"Mähän olin sen sulle velkaa."
Angelicia naurahti ja kallisti hitusen päätään kuin mukamas mietteliäänä.
"Tosiaan, oot viel sen velkaa. Ja joo taitaa mulla vähän olla nälkä."
Angelicia vastasikin samalla, kun hänen sormensa kiersivät Amin niskaa kohti. Miehen tummia hiuksia oli pakko hiukan näprätä... Eihän Angelicia tästä helpolla aikonut lähteä. Mutta eivätköhän he molemmat ajatelleet, että ruoka tilattaisiin asunnolle. Mukavampi niin.. Angelicia muistutti kyllä itseään ajasta, mutta kyllä hän ehtisi nyt vähän syömään Amin kanssa. Sitten kai olisi pakko lähteä...
"Ööm. Sä näytäät.. Että. Tykkäätkö sä sushista?"
"No harvemmin syön mut en mä sitä vihaa. Ja tykkään vaihtelusta."
Angelicia vastasi mietteliäänä. Ei sushi nyt niin pahalta kuulostanut. Ja niin, Aliciahan piti vaihtelusta.. Nähtiinhän se nyt tässä koko ajan. Paitsi, että Angelicia itse nyt tarkoitti vain ruokien tasolla.
"Pizza ja limsa kuulostaa nimittäin vähän laimeelta tollaselle naiselle."
Angelicia nauroi pakosti, mutta myönsi mielessään, että joku sushi menisi nyt paremmin. Alicia joskus nyt söi enemmän roskaruokaa, mutta eihän hän nyt niin paljon.. Pitihän sitä vähän katsoa mitä söi.

"Joo kyl se sushi menee nyt paremmin. Tilaatko sä sen jostain läheltä vai miten?"
Alicia kysyi samalla, kun nainen rauhallisesti nousi istumaan. Eihän hän kauas Amista aikonut mennä, mutta piti katsoa ettei väsymys alkaisi painamaan liikaa. Siivoaminen jo uuvutti, mutta Alicialla ei sentään olisi varaa jäädä yöksi. Pitihän tässä pitää kahden ihmisen henki tallessa..
"Ajatteliks sä sit jotain jälkkäriä kans vai miten?"
Alicia kysyi vähän vitsillä ja naurahtaen sipaisi Amin vatsaa. Katse pakosti menikin Amin paljaalle ylävartalolle.. Yhtäkkiä Alicia tajusikin, että painautui enemmän Amia vasten ja suuteli tuota pitkästi. Kädet painautuivat vaativammin Amin ylävartalolle samalla, kun Alicia hellästi painoi Amin selälleen. Nyt tosiaan vähän helläeleisemmin kuin aikaisemmin. Sitten tulikin uusi kiihkeämpi suudelma ja Angelicia näykkäisi vielä suudelmien perään miehen alahuulta.
Angelicia veti kasvojaan taaemmas ja tajusi vetää henkeäkin. Nainen katsoi Amia silmiin lähes hämmästyneenä, kunnes hymähti.
"Sä sitten oot vaikee tapaus."
Angelicia totesi ja pidätteli hymyään samalla, kun nousi Amin yläpuolelta. Katse etsi Amin paidan, joka lensi Amin naamaan heti, kun Alicia sai sen käteensä.
"Pue toi ylles jos halut päästä alkuruokaan asti. Mä tartten juomista."
Angelicia sanoi ja hymyili pakosti, kun hän asteli makuuhuoneesta keittiöön. Pieni naurukin karkasi naisen huulilta, kun hän saapui keittiöön. Sotku kyllä veti naurun pakosti pois.. Hemmetti, heillä olisi vielä työtä. Nyt asia ei kuitenkaan häirinnyt niin pahasti kuin aikaisemmin, kumma juttu.
"Missä tääl on laseja?"

Sushia nyt harvemmin jokapäivä söikään, mutta tänään sitä syötäisiin. Yksi sushibaari oli tässä kohtalaisen lähellä, joten tilaus tulisi nopeasti ihan ovelle asti. Ami ainakin pitäisi huolen, että asia hoidettasiiin niin, ettei kukaan olisi tuijottelemassa oven tälle puolen..
"Tänne tottakai.", mies naurahti. Tällä selällän Ami ei myöskään lähtisi kovin pitkälle, vaikka särkylääke olisikin jo vaikuttanut. Tämä päivä kannatti vain ottaa rauhallisesti ja sitten kun Angelicia olisi lähtenyt, jatkaisi Ami varmaan järjestelyä, vaikka apu olisikin ollut suotavaa.. Kyllä hän yksinkin pärjäsi. Mutta pääasia, että Angelicia ei näyttänyt enää niin surkealta kuin äsken. Puheet jälkiruoasta saivat Aminkin pakosti nauramaan ja käden hipaisu vatsalla sai pienen kröhäisyn aikaan. Tuollaiset kosketukset taisivat olla hänen heikkoutensa.
"Katotaan sitä sitten.", Beniamin kohautti kulmiaan, sillä olihan Angeliciankin kysymys kuulostanut varsin kaksimieliseltä, varsinkin tuon hipauksensa jälkeen..

Beniamin jäi turhankin helposti katsomaan Angeliciaa. Ami nousi itse hieman kyynärpäänsä varaan ja tajusi, ettei selkään sattunut enää niin paljon. Hän naurahti ja hetken mietti kaivaisiko kännykkänsä nyt taskustaan. Ehkä kuitenkin odottaisi hetken, ennenkuin nainenkin näyttäisi olevan valmis syömään. Sitäpaitsi kännykkä unohtui kokonaan Alician painautuessa lähemmäs.. Ei ainakaan kosketusta puuttunut.
Ami kosketti toisella kädellään enemmän naisen kylkeä, antaen sen valua siitä lantiolle ja siitä alaselälle huulten painauduttua kiihkeästi yhteen. Saisi siis puhelu ravintolaan odotaa. Beniamin ummisti silmänsä, eikä pistänyt tätä pahakseen, eikä selän painaminen sängynpintaankaan saanut Amia havahtumaan. Käsi laski mukamas vaivihkaa enemmän Alician pakaralle ja kasvojen vihdoin mennessä kauemmas toisistaan Ami virnisti naisen hämmentyneelle ilmeelle.
"Mitä?", vai vaikea tapaus.. Ami huvittuneena jäi makoilemaan, mutta hätkähti saadessaan paidan kasvoilleen. Mies jäi pyörittelemään sitä kädessään, samalla kohottaen katseensa Aliciaan. "No mee sä hakeen juotavaa.... Lasit on. Niitä on oikeestaan vaan pari ehjää. Siellä toka vasemmalla hyllyllä.", hän sanoi samalla noustessaan ähkäisyn kera istumaan. Ami veti t-paidan päälleen ja suoristi sen helmaa ennenkuin kaivoi kännykän taskustaan. Tuttu numero ja pian Ami kellahti selälleen.. Yritti ainakin.
"Ai hem..", mies älähti pään kopsahtaessa johonkin sängyllä olevaan laatikkoon. Samantien kuitenkin toisessa päässä vastattiin. Kuulosti ilahtuneelta japanilaiselta kokilta, joka oli tulkinnut kiroamisen tervehdykseksi. Beniamin hieroi päätään.. Ei tällä kertaa selkäänsä.
"Aaa, siis sushia. Kotiin kuljetettuna.", mies tajusi sanoa, kunnes ravintolatyöntekijä rupesi luettelemaan annoksien nimiä kamalan nopeasti. Ami kuitenkin valitsi jonkun sopivan määrän, kertoi osoitteensa ja oikean kerroksen ennenkuin painoi punaista luuria.
"Tulossa on!", hän hieroi yhä päätään ennenkuin nousi sängyn reunalta. "Toi laatikko saa kyllä kadota jonnekki muualle..", Ami hieraisi selkäänsäkkin ennenkuin käveli olohuoneen puolelle. Syvä huokaus pääsi suusta sotkun iskeytyessä silmille.

"Mulla on täällä jotain.. Punaviiniä.", hän sanoi mennen tuosta vain kävelemään rojun sekaan. Äiti aina jätti omaksi varakseen Amin asuntoon pari pullollista punaviiniä. Halusi aina ottaa lasillisen tullessaan vierailemaan.. Nyt saisi kuitenkin toivoa olisiko hyllyssä yhtään ehjää pulloa. Beniamin kumartui ja vaikka selässä vihlaisikin hän nosti hyllykön ylös ja kyykistyi sen eteen. Vau! Kaikki pullot olivat ehjiä! Ami hymähti tyytyväisenä ja nappasi toisen niistä.
"En mä sushin kanssa mitään vettä juo.", hän totesi ja pujotteli takaisin. "Pitää kyllä juoda tavallisista laseista, koska.. No et varmaan ylläty jos sanon, että kaikki punaviinilasit on rikki.", Ami naurahti, vaikkakin hieman vaisusti. Mies kaivoi jostain esiin viinipullon avaajan ja pian vetäisi korkin irti.
"Nääin. Nii otatsä?", hän veti kaksi lasia lähemmäs itseään.

Ei kestänyt pitkäänkään kun joku rupesi rämpyttelemään ovikelloa. "Nopeeta toimintaa. Se baari on melkeen tossa nurkan takana.", hän sanoi Angelicialle samalla jättäessään oman viiniä sisältävän lasin pöydän reunalle, ennenkuin lähti oveakohti "Tullaan, tullaan.", kesti hieman tavallista pitempään, mutta pääasia, että pääsi ovelle. Ami otti lompakon taskustaan ja sieltä jonkinmoisen rahasumman avatessaan oven. Siellä oli varmasti pari päätä lyhyempi aasialaissyntyinen mies kiltisti annos laatikot kädessään syömäpuikkojen kera.
Ami nappasi ne ja katsahti laskua ennenkuin iski setelinipun tyypin käteen. "Pidä loput.", hän hymyili, sillä ei halunnut ruveta pikkuhilujen kanssa pelleilemään. Nopeasti Beniamin sulki oven, ettei ravintolatyöntekijä ennättäisi liikaa kurkkia sisään.
"Outo mies.", Ami hymähti ennenkuin potki vähän rojuja tieltään ja päätyi takaisin olohuoneen puolelle. "Mä en kyllä tässä rojussa niitä syö.", mies hymähti. "Makuuhuoneessa mielummin, vaikka ikkunan edessä. Siitä näkyy näin iltasin hienot näkymät ku kaikki katuvalot syttyy.", hän virnisti.

"No mee sä hakeen juotavaa.... Lasit on. Niitä on oikeestaan vaan pari ehjää. Siellä toka vasemmalla hyllyllä."
Angelicia kuunteli ohjeistukset ja huokaisi hiljaa itsekseen.. Ai että vain pari lasia ehjänä. No olikohan sekään sitten yllätys? Alicia löysikin edes kaksi ehjää lasia, jotka hän laski pöydälle kohtaan, joka ei ollut täynnä roskia. Alicia pyyhkäisikin sotkua pöydältä alas ennen kuin otti itselleen vettä. Chris ei ollut sentään repinyt kaikkea rikki... Alicia huokaisi ja hörppäisi kylmää vettä silmiään ummistaen. Oli yllättävän rentoutunut olo. Eipäs ollut pitkään aikaan näin tyyni olo... Ihan kuin Angelicialla ei olisi ollut kiirekkään Chrisin luo. Ehkei ollutkaan.. Alicia otti vielä toisen lasillisen vettä ennen kuin jo tähyili makuuhuoneen suuntaan. Hetki sitten Ami oli kuullut kiroavan, mutta sitten oli kuulostanut kuin tuo olisi vihdoin soittanut sitä tilausta. Olihan Alicia huolissaan, että Ami onnistuisi satuttamaan itsensä sillä aikaa, kun nainen oli poissa.. Mutta kai nyt mies hetken pärjäisi yksin.
"Tulossa on!"
"Okei hyvä."
Angelicia sanoi reippaasti ja laski lasin pöydälle samalla, kun katse meni Amiin. Mies näytti ainakin kävelevän ihan hyvin, kun tuo tuli olohuoneen puolelle. Huokaisu ei kyllä jäänyt Angelicialta huomaamatta ja nainen lähes automaattisesti huokaisi itsekkin hiljaa. No kyllä asuntokin siivoutuisi ajan myötä.. Angelicia muistikin, että pitäisi jossain kohtaa jutella raha-asioista. Heillähän oli sopimus.. Ja Angelicia pitäisi kyllä sanansa.

"Mulla on täällä jotain.. Punaviiniä."
Angelicia kohotti kulmiaan naurahtaen. Kunnon juomista sitten, ei kyllä paha.
"Ai että oikein punaviiniä."
Angelicia totesikin ääneen, mutta ei mitnekään tympeään sävyyn. Paremminkin huvittuneeseen. Ja pian Ami näyttikin löytävän pullon, joka oli jopa ehjä. Ei Chris ollut sentään kaikkea kyennyt tuhoamaan. Se oli vain helpotus..
"En mä sushin kanssa mitään vettä juo."
"Pitää kyllä juoda tavallisista laseista, koska.. No et varmaan ylläty jos sanon, että kaikki punaviinilasit on rikki."
Angelicia hymyili vain ensin, mutta Amin vaisun naurahduksen kuullessa Alicia sai juuri ja juuri aikaan melko neutraalin naurahduksen. Kun Ami ei katsonut Aliciaa, tuo pyyhkäisi vaikean näköisenä kasvojaan. Rahat... No hän juttelisi niistä, kun tulisi hiukan sopivampi kohta. Nyt Angeliciaa vain vitutti ja hän koetti parhaansa mukaan viedä tunteen pois. Piti vain ajatella positiviisia asioita... Jos Amin asuntoa ei olisi sotkettu, Angelicia ei olisi tässä nyt. Hyvä on, melko kieroutunut mutta ei pahempi ajattelutapa.
"Nääin. Nii otatsä?"
Angelicia havahtui ajatuksistaan ja hymyili Amille samalla, kun nyökkäsi reippaasti.
"Voisinhan mä ottaakkin. Kaada vaan."

Punaviinit ehdittiin kaataa ja Angelicia sai hetken maistella viiniä lasistaan, kun ovikello soikin. Alicia nyt vasta kunnolla muistikin, että he odottivat ruokaa. Hyvä vain, koska vatsa tuntui jo kumman tyhjältä.
"Nopeeta toimintaa. Se baari on melkeen tossa nurkan takana."
"Hyvä vaan. Mulla alkaa olla kamala nälkä!"
Angelicia nauroi ja laski hymyillen lasinsa. Katse seurasi automaattisesti Amia, joka käveli sotkun keskellä kohti ovea. Pakosti naisen katse tutkaili perusteellisesti Amin vartaloa.. Alicia kirosikin mielessään, että oli käskenyt miehen pukea sen paidan päälleen. No ehkä oli parempi niin, että saataisiin tässä syötyäkkin. Mutta ruokahaluhan tässä kasvoi, kun katsoi tuota vartaloa vaikkakin sitten vaatteiden verhoamana. Angelicia pidätteli naurua ja virnisti itsekseen samalla, kun otti huikan viinilasistaan. Samaan aikaan Ami katosi ovelle hakemaan heidän ruokaansa. Mies hoitikin sen onneksi melko nopeaan, mutta Angelicia piti katseensa kurissa Amin palatessa ruuat mukanaan.
"Mä en kyllä tässä rojussa niitä syö."
"Makuuhuoneessa mielummin, vaikka ikkunan edessä. Siitä näkyy näin iltasin hienot näkymät ku kaikki katuvalot syttyy."
Angelicia hymähti hyväksyvään sävyyn ja nainen virnisti laskiessaan viinilasin jälleen huuliltaan.
"Ei kuulosta pahemmalta. Makuhuoneeseen siis."
Angelicia heitti ja nauroi pakosti sanoilleen, jotka osasivat antaa omat vaikutelmansa.. Alicia vain naureskellen nappasi kaksikon lasit ja lähti edellä makuuhuoneeseen. Kyllähän se oli tällä hetkellä asunnon siistein huone ja Angelician oli helpompi olla sellaisessa kuin sotkuisessa olohuoneessa. Omatunto olisi vain alkanut raastamaan likaisuuttaan...

"Tää on kyl hyvää viiniä."
Angelicia sanoi samalla, kun suunnisti vuoteen toiselle puolelle. Hiukan piti siirtää tavaroita sivuun, mutta lopulta Angelicia istahti lattialle nojaten selällään Amin sänkyyn. Lasit laskettiin nätisti sivummalle, että varmasti pysyivät pystyssä. Nyt ei enää kaivattu siivoamista... Alicia hymähti melko tyytyväiseen sävyyn, kun hän tutkaili ikkunalle. Alkoi olla jo hämärää eli eiköhän pian päästäisi nauttimaan niistä katuvaloista.. Alicia hymyili pakosti ja katse lipui Amiin.
"Jos nyt sitä ruokaa.. Mun maha ei lopeta siitä muistuttamista."
Angelicia naurahtikin, koska tosiaan oli lähes uponnut ajatuksiinsa. Ei nyt sitä olisi heti odottanut istuvansa hienossa (väliaikaisesti sotkuisessa) asunnossa Amin kanssa lipittämässä viiniä ja syömässä sushia. Mutta.. Ei paha, ei tosiaan.
Angelicia nappasi oman annoslaatikkonsa sekä syömäpuikot, päästäen samalla Amin istumaan hyvin viereensä. Eihän miehen kovin kauas tarvitsisi mennä.. Ainakaan Angelician mielestä. Nainen rauhassa availi sylissään olevaa laatikkoa, kun muistikin.. Nyt olisi paras puhua tästä, turha sitä enää työntää myöhemmäksi.
"Millon sä haluat ne rahat tästä asunnosta? Saatais kaikki järjestykseen sit."
Angelicia kysyi melko kevyesti, koska ei halunnut tästä mitään suurempaa numeroa tehdä. Ja nyt Alicia todella halusi auttaa.. Nainen nostikin katseensa Amiin ja hymyili tuolle, unohtaen hetkeksi, että tuossa oli ruokaakin sylissä ja vatsa huusi nälkää.

Ruoka todellakin kelpasi nyt! Viiniä, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Mitä muuta sitä kaipasikaan? Beniamin piti tällaisistakin illoista, joita hänellä ei ollut kovin montaa kuukaudessa. No, hänhän asui yksin. Olipa kirjaimellisesti aika poikamies boxi kera sotkun..
"Tää on hyvää viiniä", Ami totesi itsekkin hieman yllättyneenä. Paljasti oikeastaan, ettei hän ollut sitä ostanut.. Hänen äitinsä tuskin pistäisi pahakseen. Äh, hemmettivie, pullohan oli Beniaminin kaapissa! Tottakai hän sai sieltä ottaa niin paljon kuin halusi! Joskus ärsytti, että äiti tunki Amin elämään niin paljon, että mies rupesi ajattelemaan tämän kautta. Se ei Beniaminille ainakaan ollut hyvä merkki.

Mies oli istahtanut ihan Angelician viereen ja ojensi naiselle toisen rasian, joka sisälsi montaa sushilaatua, oli sisällä kurkkua, lohta tai katkarapuja. Kyllähän sushia söi mielellään, muttei jokapäivä! Grilliruokaa se ei voittanut.
"Tossa on sitte soijaa ja wasabia.", hän osoitti heidän väliinsä jättämää kahta pientä aukinaista rasiaa. Mies napsautti puikot irti toisistaan ja dippasi ensimmäisen sushinsa soijassa. Ami ennätti pistää sitä hädintuskin edes suuhunsa, kun Angelicia kysyi raha jutuista. Mies käänsi katseensa paremmin naiseen ja kohotti kulmiaan. Niin joo.. Paitsi, että sopimuksessa oli, että Ami jättäisi naisen sen jälkeen rauhaan.. Kokonaan. Olikohan tämä nyt sitä? Eei, ei kai? Beniamin mietti hetken ja laski puikkojen välissä olevaa ruoka palaa. Olipa hyvä aika kysyä tuosta.
"Se voidaan katsoa vasta sitte, kun tää koko homma on saatu kuntoon. Puolethan se oli, hm?", Ami ei sen enempää asiasta puhunut, vaan pisti sushipalan kokonaisena suuhunsa. Ei varmasti onnistuisi puhuminen. Onneksi ei ruvennut naurattamaan, mutta ne raha-asiat... Beniamin ei tykännyt puhua niistä nyt.
"Onko se sopimus vielä just semmonen kun me sovittiin?", hän halusi silti tarkistaa, saatuaan nielaistua. Mies kröhäisi ja otti huikan viiniä perään, joka siveli makuhermoja yhtälailla kuin pehmeän makuinen sushikin. "Vai muistatko sä mitä kaikkea me sovittiin?"

Ulkona oli hämärtynyt jo paljon siitä milloin Angelicia tänne tuli. Päivähän oli jo muutenkin ollut pitkällä, eikä aurinkoa näkynyt tähän aikaan vuodesta tuskin iltapäivää pitempää ja pilviverho oli muutenkin Lontoon yllä, kuten yleensä. Ami siirsi katseensa kaupunkiin.. Tästä hän nautti omassa asunnossaan. Näki miltei koko paikan yhdestä paikasta.
"Vaikka nyt ite sanonkin, niin tää asunto on varmasti Lontoon parhaimmalla paikalla.", hän naurahti. Eihän syömisessä mikään kiire ollut.

"Tossa on sitte soijaa ja wasabia."
Angelicia vain nyökkäisi ja vilkaisikin laatikkoa. Ei kyllä pahemmalta näyttänyt... Ja ruokakin oli vielä tullut niin nopeasti. Angeliciaa nauratti, koska hän ei keksinyt mitään mistä valittaisi. No eihän nainen olisi halunnut valittaa, mutta oliko hänellä pitkään aikaan ollut näin hyvää hetkeä.. No Alicia nauttisi, kun tällaisen oli saanut. Viime aikoina oli rentoutuminen jäänyt liian vähälle.
Raha-asia kyllä hyvästä hetkestä huolimatta nousi mieleen. Ja Angelicia ainakin ajatteli, että tämä olisi hyvä hetki puhua asia pois tieltä. Tuokin velka oli pieni paino Angelician harteilla. Ja tietenkin Alicia halusi sen pois, mieluiten mahdollisimman äkkiä. Ami kyllä näytti hiukan hämmentyneeltä kysymyksen takia, mutta Angelicia vain katsoi miestä rauhallisesti pieni hymy huulillaan. Parempi käsitellä tätäkin rennosti.
"Se voidaan katsoa vasta sitte, kun tää koko homma on saatu kuntoon. Puolethan se oli, hm?"
Angelicia nyökkäisi ja kohotti pakosti toista kulmaansa Amin tunkiessa kuin kiireellä kokonaisen sushin suuhunsa. Ihan kuin Alicia olisi aistinut ettei Ami halunnut puhua tästä.. No raha oli kai yksi asia, joka stressasi kunnolla Amia. Angelicia katuikin hiukan, että oli ottanut koko puheenaiheen esille.
"Okei.. Ja joo, puolet."
Angelicia vain vastasi ja hän ei oikein ollut varma jäikö tämä aihe todella siihen. Naisen itsensä teki mieli jatkaa vielä, mutta Ami tuntui hiukan pakenevan aihetta. Mietteliäs katse käväisi vielä Amissa, mutta Angelicia laski katseensa sitten laatikkoonsa sylissään. Jos nyt sitten jättäisi Amin rauhaan.. Ruokahan oli siinä sylissä ja Alicialla oli hirveä nälkä. Angelicia nappasikin syömäpuikoilla yhden sushin, jota päätti maistaa ilman ylimääräisiä dippauksia. Kauan Alicia ei kuitenkaan ehtinyt syödä sushiaan, kun Ami kysyikin;
"Onko se sopimus vielä just semmonen kun me sovittiin?"
Naisen katse kääntyi Amiin ja Angelicia kiireesti yritti syödä sushin pois, että saisi vastattua. Samalla nainen kertasi sopimusta mielessään.. Siivous ja rahat. Eikös se niin mennyt? Mutta sehän olikin vain Angelician osuus. Ja Amin taas.. Alicia hipaisi huultaan, kun vihdoin sai nielaistua sushin ja nainen hörppäisi viiniä perään. Jos sitä saisi vastattua ilman tukehtumisen riskiä.
"Vai muistatko sä mitä kaikkea me sovittiin?"
"No jos rehellisiä ollaan niin.. en oo täysin varma."
Angelicia mutisi ja maisteli viinin makua suussaan samalla, kun hän katsoi hiukan mietteliäänä Amia. Ihan kuin Ami nyt olisi muistanut paremmin ja takertunut.. johonkin yksityiskohtaan. Angeliciaa vain turhautti, koska hänestä tuntui, että hän ei tosiaan muistanut nyt kaikkea..

Angelicia siemaisi vielä viiniä ja yritti miettiä mitä tosiaan oli unohtanut. Katse meni hänelläkin ikkunan puoleen, josta näkyi iltahämärän valtaama Lontoo. Ei pahempi näky. Angelician ajatukset hiukan harhailivatkin, kun hän nautti näystä. Lontoo oli kyllä aivan oma maailmansa. Angelicia oli kyllä saanut todeta sen. Mutta tavallaan hän alkoi jo tottua siihen.. Ja ehkä hän vähän pitikin siitä.
"Vaikka nyt ite sanonkin, niin tää asunto on varmasti Lontoon parhaimmalla paikalla."
Angelicia käänsi naurahtaen katseensa Amiin ja nyökkäisi.
"Ajattelin samaa. Ei pahemmat maisemat."
Nainen totesi hymyillen, mutta samassa kuin tuosta vain Alicia muisti.. Hymy katosi osittain ja katse kääntyi kunnolla Amiin.
"Sä pelkäät et mä haluan pysyä kaukana susta."
Angelicia sanoi heti ajatuksensa ääneen, vaikka ei täysin tahallisesti. Puheenaihe vaihtuikin nopeasti, koska Alicia tosiaan oli muistanut miten sopimus meni. Angelician piti auttaa Amin kanssa asunnon siivoamisessa, maksaa osa kuluista ja sitten Angelicia pääsisi Amista eroon. Tai niin Alicia oli ajatellut. Nainen meni vakavaksi ja käänsi katseensa ikkunaan. Heti Angelicia ei sanonut mitään vaan hän vakavana antoi hiljaisuuden vallata hetkeksi hämärän huoneen. Hajamielisesti Alicia otti uuden sushin ja söi sen täysin rauhassa. Katse pysyi hyvin ikkunoiden takaata paljastuvassa maisemassa ja ajatukset taas jauhasivat tätä asiaa... Eihän Alicia halunnut hätiköidä, mutta mitäköhän Amikin nyt tässä itsekseen päätteli.

Angelicia kröhäisi saatuaan syötyä sushin ja nainen hörppäisi vielä viiniä. Olisipa tämäkin ollut helpompaa. Alicia huokaisikin ja vihdoin siirsi katseensa Amiin.
"Mä en voi luvata mitään."
Angelicia kuiskaisi ja katsoi hiukan pahoitellen Amia. Mies oli lähellä ja Angelicia toikin rauhassa kasvojaan lähemmäs. Eiköhän Ami jo ymmärtänyt ennen kuin huulet koskettivat toisiaan.. Angelicia ummisti silmiään ja suudelma syvenikin kunnolla. Taas vatsassa tuntui ja Alicia henkäisi, kun huulet erkanivat hitaasti toisistaan.
"Mä en voi olla sun kanssas. Ja mä käsken sun pysyä kaukana musta."
Angelicia puhui kuiskaten ja suukotti vielä Amin huulia hellästi ennen kuin vetäytyi kauemmas. Sanat eivät ehkä vielä olleet kovin lupaavat, mutta hymy levisi hitaasti Alician huulille.
"Mut enhän mä sille voi mitään jos et aina tottele."
Angelicia sanoi varmemmalla äänellä ja nainen piti katseensa tiukasti Amin silmissä samalla, kun käsi tarttui viinilasiin ja nainen hörppäisi punaviiniä rauhallisesti. Samalla Angelicia tiesi, että lupaili ehkä liikoja Amille. Tai no oikeastaan hän ei luvannut mitään eikä antanut lupaa. Totesi vain, että Ami osasi olla hiukan tottelematon. Alicia myönsi, että oli hirveä ihminen.. Sopimus oli tehty ja siitä pitäisi pitää kiinni. Hän ei olisi saanut joustaa edes tällä tavoin. Mutta se oli jo myöhäistä, tehty mikä tehty.

Angelicia ei ainakaan myöntänyt, että olisi muistanut täysin mitä kaikkea he olivat sopineet. Beniamin ei tiennyt pitäisikö hänen katua sitä, että oli koko asiasta sitten mennyt muistuttamaan. No, ei kai. Tilanne olisi iskenyt eteen kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Hiljaisena Ami jatkoi sushien syömistä ja huomioi näkymästä ääneenkin. Ei sitä tietenkään voinut olla kieltämättä ja mies hymyili tyytyväisenä. Hiljaisuus kuikenkin lankesi taas.. Ehkä se muistuttaminen sai Angelician aivoissa raksuttamaan kahta pahemmin.
Beniamin söi jo toista sushiaan, kun nainen muisti... Ami ei vastannut, vaan hymähti epämääräisesti. Hyvä on, siinä se tuli. Miksi Angelician piti väkisi pysyä kaukana Beniaminista, vaikka heillä oli niin mukavaa? Oli se ehkä ilkeää toivoa, että toivottavasti naisen mies saisi jonkun kohtauksen. Eei, Ami ei myöntäisi sitä ainakaan.

Beniamin pysyi yhä hiljaa ja välillä siemaisi viiniään, jääden lopulta vain pyörittelemään sushia soija kulhoon ja sekoittelemaan vielä wasabiakin sekaan. Alicia sanoi, ettei voinut luvata mitään. No ei tietenkään. Olisi kuitenkin voinut vähän enemmän kertoa ja avata juttua.. Olihan se pakko myöntää, että Ami tunsi olonsa tylsäksi naisen tehdessä niin. Hän kohotti kasvojaan liotetusta sushista Angelician tuodessa kasvojaan lähemmäs ja huulet muutenkin melkein hipoivat toisiaan. Ei tiedä oliko Ami siitä asiasta helpottunut vai toisinpäin, mutta vastasi silti suudelmaan, ummistaen silmiään. Käsi ei kuitenkaan irroittanut otettaan syömäpuikoista ja kaikki jatkui tyyliin siitä mihin oli jäänytkin suudelmaa ennen.. Tosin Angelician sanat tuntuivat musertavan paljon, vaikka toinen huomioikin Amin tottelemattomuutta joissain asioissa. Se sai Beniaminin huokaisemaan. Pitäisikö taas vain ruveta turvautumaan sattumaan?

"No sit olis ehkä yks pikku juttu..", hän aloitti pyöritellessään sushia soijassa - edelleen. Mies nyt mietti miten mistäkin puhuisi, muttei tietenkään voinut jättää omaa oloaan täysin avoimeksi ja ajatuksiaan tulkitsemattomiksi. "Jokaikinen kerta kun sä suutelet mua tolleen, nii mä vaan jumitun suhun enemmän.", hän nosti sushia syömäpuikoilla enemmän kasvojensa eteen. "Ja jos sä haluat, että tää menis just vastakkaiseen suuntaan..", Ami kallisti sushia makuuhuoneen ovelle päin, joka meni oikeastaan hieman hänen olkansa yli. Kuvainnollisesti kuitenkin. "Sitä kannattaa rajottaa.", harvinaisen typerä rajoituksen kohde, sillä Ami piti suutelemisesta.. Mies hymähti ja pisti sushin vihdoin suuhunsa. Olipa hyvä aika aloittaa puhumaan raha-asioista... Niin.
"Luuletko sä, että sä pystyt vaan unohtaan yhtäkkiä? Sen mitä kaikkee tässä on nyt käyty.", ei silti tarkoittanut, että Ami olisi ollut luovuttamassa..

Angelicia huomasi kyllä helposti ettei naisen viimeiset sanat edes hymyillyttäneet Amia. Aliciakaan ei kyennyt siis hymyilemään vaan hän katsoi odottavasti Amia. Eiköhän tuollakin olisi jotain sanottavaa tähän.
"No sit olis ehkä yks pikku juttu.."
Angelician katse pysyi yhä tiukasti Amissa, kun nainen laski punaviinilasinsa syrjemmälle.
"Sano vaan."
Angelicia sanoikin hiljaa ja katsoi vakavana Amia. Nainen ei tiennyt yhtään mitä Ami aikoisi sanoa. Ehkä sitä, että yhdessä olon hylkääminen olisi Amille helppoa.. Kuin tuosta vain. Se kyllä pakosti satuttaisi eniten Angeliciaa. Tietenkin hänelle tulisi petetty olo.. Alicia pelkäsi jo pelkkää tunteen ajattelua eikä hän halunnutkaan ajatella liian pitkälle. Nyt olisi vain kuunneltava mitä Ami halusi sanoa.
"Jokaikinen kerta kun sä suutelet mua tolleen, nii mä vaan jumitun suhun enemmän."
Angelicia ei saanut oikein kunnon nyökkäisyä aikaan ja nainen pakotti itsensä pitämään katseensa Amissa. Tietenkin häntä harmitti heti.. Hän oli vain ollut niin tyhmä ettei ollut ajatellut tätä kunnolla Amin kannalta. Varsinkaan sitä miten vaikeaksi Angelicia teki tämän Amin, vielä suudelmiensa kanssa.. Alicia huokaisi hiljaa, mutta antoi Amin jatkaa.
"Ja jos sä haluat, että tää menis just vastakkaiseen suuntaan.."
Angelicia vain äännähti merkiksi, että kuunteli ja ymmärsi yhä.. Kyllähän sen näki jo Alician aavistuksen synkästä ilmeestä. Tuli taas vaihteeksi kirottua ja Angelicia vilkaisikin makuuhuoneen ovelle. Vastakkainen suunta ei houkutellut Angeliciaa, sen naisen oli myönnettävä itselleen. Mutta silti hän ajatteli kaiken menevän juuri siihen suuntaan.. Eleet kyllä osoittivat muuta.
"Sitä kannattaa rajottaa."
"Joo mä ymmärrän."
Angelicia mutisi heti ja nainen näpräsi syömäpuikkojaan samalla, kun mietti mitä sanoa. Ajatukset ja eleet kävivät nyt aina vain pahemmassa ristiriidassa. Nytkin Angelician teki mieli vain suudella Amia, vaikka varsinkin nyt hän tiesi ettei olisi kannattanut. Mitä sitten olisi pitänyt tehdä?

"Luuletko sä, että sä pystyt vaan unohtaan yhtäkkiä? Sen mitä kaikkee tässä on nyt käyty."
Ami osasi sitten heittää kunnon hankalan kysymyksen... Se saikin Angelician huokaisemaan samalla, kun nainen iski syömäpuikkonsa yhteen susheista. Alicia alkoi samantien syödä sitä ja rauhoitteli samalla mieltään. Sai hiukan lisäaikaa vastaamiseen, vaikka Angelicia tiesi sen nyt jo. Pian Angelicia oli syönyt sushin ja hän katsoi taas kunnolla Amiin.
"En pysty."
Angelicia myönsi lopulta, mutta jatkoi vaikkakin hiukan epäröiden;
"Mä tavallaan haluisin.. Ja voisin yrittää. Mut mä oon tainnu kaivaa ittelleni täs jo liian syvän kuopan. Eli tuskin siitä unohtamisesta tulee mitään."
No Angelicia oli jälleen kerran rehellinen Amille ja Alicia vain toivoi, että Ami ymmärtäisi. Se yksi mikä käski Angelician tehdä juuri eleiden vastaista.. oli Chris. He molemmat tiesivät sen hyvin. Kaikki olisi ollut varmasti eri tavoin, jos Chrisiä ei olisi ollut.
"Mun ei ollu tarkotus tehdä tätä näin vaikeeks sulle. Eikä kai ittellenikään mut.. se nyt vaan tapahtu."
Angelicia mutisi ja naurahti hiljaisesti ennen kuin nappasi uuden sushin. Nainen pyöritteli sitä rauhallisesti soijassa. Syömisessä ei tosiaan ollut kiire ja Angelician ajatukset olivat lievästi muualla. Eli Amissa, joka oli kosketusetäisyydellä Aliciasta. Silläkin oma vaikutuksensa..

Olihan se sääli kieltää suutelemista tai mitään muutakaan, joka saisi ihan kokonaan Angeliciaan hurahtamaan, vaikka taisi se nyt olla liian myöhäistä. No, aina sai yrittää. Beniamin jatkoi sushin syömistä aivan kuten nainenkin ja välillä katsoi Alician olemusta pelkän ikkunan kautta.. Siinä sivussa hämärä laskeutui nopeammin ja pian näytti kaupunki vaipuneen kunnolla ilta tunnelmiin.. Hänen kysymyksensä jälkeinen hiljaisuus sai Amin vain katsomaan ja ajattelemaan kaupunkia. Sitten kuului Angelician totuuden sanat viereltä... Ei pystynyt. "En mäkään.", mies vastasi, kääntäen katseensa nyt kunnolla Aliciaan. Ei tiedä olisiko pitänyt näyttää anteeksipyytävältä, vai ihan neutraalilta, mutta Beniamin katsoi naista enemmänkin kiinnostuneesti. Mitä toinen aikoisi sanoa vielä?

Ami nyökytteli päätään ja tajusi kyllä. Se typerä Chris. Beniamin ei itse ole ollut kovin pitkissä suhteissa. Tuskin puoltavuotta pitempään. Ami ei tiennyt mistä se johtui, mutta juuri hänen tuuriaan.. Kun Ami retkahti johonkin ja kunnolla, niin nainen oli joko varattu tai ei itse kiinnostunut. Niitä tapahtui Beniaminille kuitenkin hyyyyyvin harvoin. Ehkä se aikaisemmissa suhteissa olikin ollut pilalla. Ne olivat vain hetken huumaa..
"Nii tapahtu. Ei voi enää peruuttaa mitään.", Ami toisti haukaten itsekkin ruokaansa. Mies nojasi takaraivollaan paremmin sängyn reunaan ja huokaisi, katseen seuratessa jotain lentokoneen valoa. Taisi taas valua kaikki kuin viemäriin, sillä Beniamin ei tiennyt kuinka kauan jaksaisi yrittää. Aina se oli sillä rajalla, eikä se ollut koskaan riittävästi.

"Mut yli puolet meidän tapaamisista on sattumaa.", mies naurahtaen rikkoi hiljaisuuden. "Eiks se oo aika outoo."
Ami ei uskonut Jumalaan tai mihinkään muuhunkaan sellaiseen.. Ainakaan paljoa, mutta silti hän huvittuneesti katsoi horisontin rajaa miettien.. "Ihan ku joku haluis tahallaan kiusata meitä pistämällä meidät tälleen.", mies laski sushilootan vierelleen ja nappasi viinilasin käteensä. Sushia oli vielä jäljellä, mutta Ami ei edelleenkään pitänyt kiirettä. Toisella kädellään hän haroi hiuksiaan kuosiin ja nautti hämärästä.
"Mä en kuitenkaan mikään uskonto hömpöttäjä ole, et ei sen puoleen. Kunhan mietin, koska onhan Lontoo iso kaupunki. Sä asut Rasheella ja mä täällä.", hän haisteli punaviiniään ja oli päättänyt edes jotenkin keventää tunnelmaa. "Silti en oo jättäny sua rauhaan.", nyt puhe oli enemmänkin huvittunutta ja Beniamin kohdisti katseesa taas Angeliciaan ikkunan kautta.

"Nii tapahtu. Ei voi enää peruuttaa mitään."
Angelicia myhähti myöntävästi ja katsahti hämärää Lontoota vielä ennen kuin alkoi syömään soijassa dipattua sushia. Vaikka keskutelut eivät olleet koko ajan niin rentoja niin silti nytkin Angelicia tunsi olonsa melko levolliseksi. Ei tehnyt mieli lähteä mihinkään.. Juttelu Amin kanssa kävi niin helposti ja samalla syötiin rauhassa. Alicia huokaisi ja päättikin, että nauttisi tästä vielä kuin mahdollista. Harmi vain ettei saanut edes suudella... Angelicia ei voinut houkutuksilleen mitään, mutta ei silti edes yrittänyt suudella miestä. Amihan ei halunnut.. Alician oli vain kestettävä, vaikka kaksikko oli vielä niin lähekkäin. Piti vain tyytyä siihen mitä sai.

Angelicia hörppäisi rauhassa taas viiniä ja katseli ikkunasta ulos. Katuvalot alkoivat loistaa katujen varsilla vain paremmin ja eiväthän kaikki talotkaan olleet pimeitä. Alicia nautti tilanteen sekä maiseman rauhallisuudesta. Ami rikkoikin yhtäkkiä hiljaisuuden, mutta Angelicia ei harmistunut mitenkään vaan käänsi katseensa mieheen.
"Mut yli puolet meidän tapaamisista on sattumaa."
"Eiks se oo aika outoo."
Angeliciakin naurahti pakosti ja miettikin.. Ami taisi olla oikeassa. Ostoskeskuksessa sattumalta, kylpylässä sattumalta, kadulla sattumalta. Angelicia naurahti uudelleen ja pudisti hiukan päätään. Outoa kyllä, koska Alicialle ei yleinsä käynyt mitään tällaista. Sitten olisi voinut kysyä uskoiko Alicia jonkinlaiseen kohtaloon? Ei.. Tilanteet ja asiat muuttuivat sekä ihmiset muuttivat mieltään. Angelicia ja Ami olivatkin tässä samalla linjalla sitten, koska Angelicia ei tosiaan uskonut kohtaloon tai ylempään johdatukseen. Milloin hän olisi edes rukoillut? Ei koskaan... Angelicia oli oppinut kasvattamaan omat käsitykset elämästään ja ne eivät sisältäneet yliluonnollisia asioita.
"Ihan ku joku haluis tahallaan kiusata meitä pistämällä meidät tälleen."
Angelicia katsahti Amia hiukan huvittuneesti, mutta nauroikin. Mies oli kyllä oikeassa, vaikka eihän se pitänyt paikkaansa. He olivat onnistuneet kokemaan kunnon sattumia matkan varrella. Alicia hymyili itsekseen ja vilkaisi Amiin juuri, kun tuo haroi hiuksiaan. Miksi miehen piti näyttää noin hyvältä... Vielä kun oli hämärä. Angelicia huokaisi ääneti ja hörppäisi taas viinilasistaan ennen kuin keskittyi dippaamaan uutta sushia. Hyvä houkutuksien karkottaja.. Edes hetkeksi.

"Mä en kuitenkaan mikään uskonto hömpöttäjä ole, et ei sen puoleen. Kunhan mietin, koska onhan Lontoo iso kaupunki. Sä asut Rasheella ja mä täällä."
Ami selitti ja Angelicia nyökkäisikin hymyillen. No tuossa he sitten olivat samanlaiset, Alicia totesikin mielessään.
"En mäkään sillä tavoin. Mut onhan tää aika mielenkiintosta."
Angelicia naurahti ja mietti kenellä olennolla olisikaan niin pirullinen huumorintaju, että kiusaisi heitä kahta. Alicia huvitti itseään omilla ajatuksillaan ja naureskellen söikin sushia.
"Silti en oo jättäny sua rauhaan."
Angelician käsi ehkä jähmettyi pariksi sekunniksi, mutta hymy ei kadonnut. Alicia hymähti ja laski syömäpuikot hetkeksi samalla, kun tajusi Amin katselevan häntä. Ei kyllä suoraan vaan ikkunan kautta. Ei heijastus jäänyt huomaamatta Angelicialtakaan... Alicia vastasikin hymyillen katseeseen.
"Et tosiaan."
Angelicia mutisi naurahduksen kera, kun nojautui itsekkin rennomman asennon kera Amin sänkyä vasten. Katse pysyi kyllä enimmäkseen Amin kasvoissa ikkunan kautta.
"Se joka leikkii meidän kanssa omistaa kyllä kieroutuneen huumorintajun."
Angelicia sanoi pakosti ja pidätteli nauruaan. Ami ei ehkä täysin ymmärtänyt. Sillä vaikka ensin Angelicia oli lähes hakannut Amia, nyt nainen vain nautti miehen lähellä olemisesta. Nytkin oli tuskaa, kun Angelicia ei olisi halunnut tehdä tätä niin vaikeaksi Amille, mutta silti halusi koskettaa.. Ja suudella. Meni taas hiukan hankalaksi.
"Kuinka vihanen sä oot jos suutelen sua?"
Angelicia sanoikin yhtäkkiä ja siirsi katseensa sivulle, suoraan Amiin. Nainen hymyili pakosti ja selittikin:
"Mä tuun varmasti kärsimään jos suutelen sua.. Mut oon valmistautunu kestää sen ja hitto lisätään vaan mun syntilistaan. Kärsin syntini sit myöhemmin. Mut en halu satuttaa sua. Se tässä on..."
Angelicia selitti asiansa melko kevyesti ja pienen hymyn kanssa, mutta sävy meni totisemmaksi loppua kohden. Angelicia tosiaan ei jaksanut hirveästi tapella vastaan... Mutta hän otti silti kevyen äänensävyn, että Aminkin vain halutessa asia voitaisiin sivuuttaa helpommin.

Ami sai ehkä syyttää itseään, että oli keventänyt tunnelmaa. Angelician oli pakko vähän kiusoitella vielä, kun tilanne oli sopivan rento. Ja Alicia niin himosi sitä suudelmaa.. Nainen laskikin vähän päätään ja katsoi vetoavasti Amia yläviistoon. Sanoja ei tarvinnut, eiköhän Ami ymmärtänyt jo ilmankin. Alicia vain nuolaisi hymyillen alahuultaan, päästämättä Amia katseestaan. Naista lähes nauratti miten helppoa ja hauskaa tämäkin oli. Hittoon järki, hän halusi vähän edes pitää hauskaa! Ami tappakoon hänet tästä hyvästä sitten myöhemmin. Angelicia oli paha, ja piti siitä.

Tunnelma osasi olla rento, mutta Amin tyyli hoitaa asioita oli rento. Hän ei halunnut turhaan hätiköidä, silloin tulisi vain sotkuista jälkeä. Ami tyytyikin vain katsomaan Angeliciaa ja taisi nainen huomata itsekkin sen ikkunan kautta. Eihän Ami voinut vain olla ihailematta naisen ulkonäköä. Toisen kasvonpiirteitä Ami näin aluksi ikkunan kautta tihrustelikin, sillä ne nyt näkyivät selvimpinä. Ilmekkin oli hymyssä, joten tuskin pisti pahakseen.
"Sekopäisen huumorintajun paremminkin.", Ami tajusi viinilasinsa tyhjentyneen. Olihan pullossa vaikka kuinka paljon jälkellä, mutta sitä ei tainnut tulla otettua mukaan? Pullo odotti keittiön pöydällä, että joku noutaisi sen.. Beniamin muutenkin ajatteli pitää tämän näin rentona, ja pelkkänä olemisena, että säästyttäisiin suuremmilta ongelmilta. 'Vieroitu Angeliciasta edes vähän'-hoito... Jota Alicia ei ainakaan parantanut sitä kysymyksellään suudelmasta. Ami näytti jotenkin havahtuvan nojailessaan sänkyä vasten. "Mm, en mä tiedä. Varmaan tosi vihaseks.", hän vakuutteli, muttei mitenkään ärtyneellä äänensävyllä. Ehkä se sai Angelician vain kokeilemaan onneaan, mutta se nyt oli aika varmaa, että Ami ei onnistuisi pitkävihaisuudessa Aliciaa vastaan.. Hemmetti. Hänen suunnitelmansa olisi vielä tuhoontuomittu.

Beniamin käänsi katseensa Angelician kasvoihin suoraan, eikä mitään ikkunan heijastamaa kuvajaista, joka näytti omalla tavallaan niin epäaidolta. Naisen piirteet siis selvenivät huomattavasti ja Ami helposti jäi niihin jumiin. "Jahas, ensin sä et usko mihinkään maalliseen juttuun, ja nyt sä puhut synneistä. Hyvin vakuuttavaa neiti.", mies totesi huvittuneesti ja mukamas ylvään näköisesti koetti tässä päteä jotain. Hän kyllä tajusi mitä Alicia tarkoitti, että olisi voinut heittää lusikan nurkkaan syöksymällä suoraan ongelmiin, mutta kärsiä seuraukset myöhemmin. Ami ei vain ajatellut sitä ihan niin yksinkertaisena. Tässä tilanteessa taisi Beniamin olla se lammas ja Angelicia se susi. Mies kyllä yleensä leikki sitä sutta, mutta vain yhden illan jutuissa ja niin..
Hän naulitsi katseensa Angelician huuliin ja tuohon katseeseen, joka melkeinpä huusi luokseen. Alahuulen lipominen tuntui vatsanpohjassa kutittavina perhosina ja Ami koukisti enemmän toista jalkaansa kuin reaktiona siitä.

Pian mies tarttui Angelician poskista kiinni, ei kovasti tietenkään. Hän vei kasvonsa lähemmäs, muttei suudellut. Vielä ainakaan. Hymyilevä ilme muuttui muka totiseksi. "Sä et oo kertonu mulle..", Beniamin aloitti ja katsahti taas Angleician huulia. "..että viini nousee noin helposti sun päähän.", Ami virnisti ja päästi irti. "Mulla on sentään vähän itsehillintää.", hän hymähti, vaikkakin huvittuneesti. Noniin katse pois, katse pois, eikä mitään ylimääräisiä ajatuksia siitä miltä Angelicia näytti. Olihan Beniamin otettu, että hänelle tehtiin noin ja tyytyväisyyden pystyi Amin kasvoilta lukemaan. Hän suoristi vähän selkäänsä ja nappasikin puikkonsa, napaten yhden sushi palan. Ami dippasi sitä soijassa ja haukkasi siitä puolet. Beniamin jäi katsomaan toista puolta ennenkuin ojensi sitä Angelicialle syömäpuikkojen päässä.
"Saat tän.. Ja sitten sanot haluutko lisää viiniä vai et, koska mun lasi tyhjeni.", hän vain jatkoi pulputtamistaan.

"Jahas, ensin sä et usko mihinkään maalliseen juttuun, ja nyt sä puhut synneistä. Hyvin vakuuttavaa neiti."
Angelicia naurahti vain ja katsahti Amia huvittuneesti. Eihän Angelicia mihinkään yliluonnolliseen uskonut sen enempää, mutta jotenkin synti ja maanpäällinen helvetti käsitteet olivat tuttuja.
"Mähän olen aina vakuuttava."
Angelicia heitti itse takaisin ja väläytti flirttailevan ilmeen. Hiukan viatonta katsetta, mutta virne toi pirullisuutta mukaan. Kun kerran oltiin alettu leikkimään niin sittenhän se tehtiin kunnolla... Ja Angelicialta ei jäänyt huomaamatta miten Ami tuijotti naisen huulia eikä reagoinnit jääneet vain tuohon. Alicia tietenkin vain nautti ja päättikin ettei päästäisi Amia tästä helposti... Onnea vain Amille.

Ei mennyt kauaakaan, kun Ami toi kätensä hymyilevän Angelician poskille. Alicia vain nojautui hitusen lähemmäs eikä hellittänyt vieläkään katsettaan. Ami hymyili vain ja toi kasvojaan lähemmäs, saaden voitonriemuisen tunteen kasvamaan Angeliciassa. Tämähän kävi lähes liian helposti! Ja ihan kuin Ami osaisi olla Angelicialle vihainen, ainakaan kauan... Angelicia kun luuli, että Ami tosiaan suutelisi häntä. Pieni varmuuden hoippuminen kyllä astui peliin, kun yhtäkkiä Ami muuttui totiseksi.
"Sä et oo kertonu mulle.."
"..että viini nousee noin helposti sun päähän."
Pettymys valtasi Angelician ja hymykin katosi, kun Ami päästi virnistäen irti Alician kasvoista. Nainen vain hymähti ja koetti esittää loukkaantunutta, mutta naurahti pakosti.
"Kuule tiedoks.. Ei nouse."
Angelicia sanoi itsevarmasti ja mahdollisimman suloisen hymyn kera kallisti päätään. Aliciasta ei kyllä helposti saanut puhtaan viattoman näköistä.. Siinä vasta olisikin työtä. Nytkin Alician silmissä oli pieni pirullinen pilke.
"Mulla on sentään vähän itsehillintää."
Angelicia huokaisi hiljaa itsekseen ja juuri ja juuri esti itseään pyöräyttämästä silmiä. Eihän hän vielä antanut periksi, ei todellakaan. Aliciahan vasta lämmitteli.
"Mihin sä sellasta kun itsehillintää tarttet?"
Angelicia heitti mahdollisimman viattomalla äänellä ja nainen jatkoi Amin tuijottamista, vaikka tuo käänsi katseensa muualle. Hyvä yritys... Angelicia osasi kyllä lukea miehiä ja varsinkin Amiakin sen verran, että ymmärsi. Ami vain piti tästäkin pienestä leikistä ja miten Angelicia käyttäytyi. Mies oli kyllä ihailtavan rohkea, kun todella jaksoi pistää vastaan. Angeliciallekin harvinaisempi vastus, mutta eihän se saanut lannistaa.

Angelicia rauhassa pyöritteli lähes tyhjää viinilasiaan samalla, kun lähes koko ajan katseli Amia. Ei kuitenkaan liian suoraan vaan hiukan hiusten lomasta ja kulmien alta vetoavasti. Ami ei näkisi eleitä suoraan, mutta Angelicia tiesi tuon katselevan vähintään sivusilmällä. Mies söi vain sushia, kunnes Angelician iloiseksi yllätykseksi tarjosikin sushin loppua naiselle.
"Saat tän.. Ja sitten sanot haluutko lisää viiniä vai et, koska mun lasi tyhjeni."
"Oi miten kilttiä. Ja uskallanko mä sitä punaviiniä enää juoda kun se kuulemma nousee päähän?"
Angelicia sanoi kiusoittelevasti ja väläytti kiusaavan virneen ennen kuin katsahtikin sushia. Amihan oikein kannusti häntä.. eikä mies tainnut itse tajuta sitä täysin. Angelicia ottikin hellästi hampaillaan kiinni sushista, mutta katse pysyi Amin kasvoissa. Pieni virne huulillaan Angelicia hitaasti otti sushin lopun suuhunsa ja söi sitä täysin rauhallisesti. Piti tuostakin sitten tehdä mahdollisimman houkuttelevaa.. Angelicia osasi kyllä tehdä sen ja hymähtikin sitten hiuksiaan näpräten.
"No mä haen sitä viiniä."
Angelicia yhtäkkiä sanoikin ja hörppäisi punaviinin loput lasistaan ennen kuin nousi reippaasti. Mutta ei nainen sentään samantien hypellyt pois makuuhuoneesta vaan Alicia kumartui hipaisemaan miehen huulia etusormellaan.
"Pysys tässä hetki kiltisti.."
Angelicia kuiskaisi ja nauroi hiljaa samalla, kun asteli keittiöön. Nyt sotkukaan ei häirinnyt Angeliciaa, kun nainen hyräili hakiessaan pulloa. Hyräilyn takia Ami varmasti tiesi koko ajan missä Angelicia meni... Pullon hakureissulla Alicia miettikin miten nyt kiusaisi Amia. Hemmetti, varovaisuus helvettiin. Olihan Angelicia jo tässä tarpeeksi pidätellyt ja hänhän oli antanut armoa jo sillä, että oli kadonnut hetkeksi hakemaan viinipulloa. Eli nyt.. Asiaan vain.

"Löysin. Uskallatko sä juoda? Ettei sun loistava itsehillintä pettäis."
Angelicia selitti piruilevasti samalla, kun palasi makuuhuoneeseen. Hyräillen Alicia palasi Amin luo ja nopealla liikkeellä nainen yhtäkkiä istahtikin Amin syliin. Angelicia vain väläytti Amille suloisen virneen ja hipaisi miehen huulia omillaan.
"Mä kaadan sulle."
Angelicia sanoi hiukan hiljempaa ja hymyillen otti Amin lasin. Siististi Alicia täytti Amin lasin ja työnsi pullon kauemmas. Ami voisi reagoida taas siten, että ehkä kannatti pitää pullo kaukana.. Muuten koko pullon loppu sisältö olisi lattialla. Angelicia vangitsi Amin taas katseellaan ja kasvoilla oli koko ajan vähintään viettelevä ilme, kun Alicia pyöräyttikin viiniä Amin lasissa.
"Jos mä maistan eka..."
Alicia kuiskaisi ja piti katsekontaktin taitavasti samalla, kun hörppäisi viiniä hitaasti. Pitkä tyytyväinen äännähdys ja Angelicia laski lasin kauemmas lattialla samalla, kun painautui hellästi Amia vasten. Naisen ääni oli pehmeän samettinen, kun Alicia kuiskaisi hymyillen;
"Onks sulla vielä jano?"

"Vaikka mihin", Ami vastasi itsehillinnästään. Voi kyllä sitä tarvitsi.. Hänen maailmassaan ainakin, mutta Angelician maailma olikin sitten eri asia. Nainen selvästi otti tehtäväkseen saada Beniaminin heittämään itsehillintänsä, mutta mies oli sanonut, ettei haluaisi tilanteesta enää sotkua.. Alicia näytti olevan toista mieltä, mutta Amille oma henki oli sentään kallis. Hän ei varmasti menisi sen talon oven taakse vain sanomaan päivää ja kysymään oliko Angelicia kotona. Heti kun rupesi uskomaan sattumaan, niitä ei enää kävisi.. Kuitenkaan. No, mies päätti hiljentää naisen tunkemalla sushia omaan, sekä Alician suuhun. Oo kun et huomais sitä, Ami ajatteli hymähdyksen kera, vaikka tosiaan tutkaili Aliciaa sivusilmällään. Koetti mukamas huijata itseään.. Epäonnistui, mutta Beniamin ei tainnut koskaan ennen joutua tällaiseen tilanteeseen. Useimmat hänen tapaamistaan naisista olivat joko täysin loukkaantuneita ja lähtisivät, tai pakottaisivat sopimaan asian ja sitten vain.. oltiin hiljaa. Mutta nehän olivatkin sellaisia suoraansanottuna elitisti sikoja, jotka odottivat kultalusikkaa hopea tarjottimella.. Angelicia ei nähtävästi ollut sellainen, mutta se ei Amia yllättänyt.

Hyvä on, Amin periaatteet tässä vähän murenivat heti kun joku poikkeava iski kuvioihin. Angelicia oli iskenyt ja lujaa.. Mies kuitenkin huokaisi ja kohotti katseensa kunnolla naiseen toisen mennessä hakemaan viiniä, mutta sitä ennen käski Beniaminin vain pysymään paikallaan. Mies myhähti, vaikkakin turhan.... himoitsevasti, tuntiessaan Angelician sormen hipaisun huulillaan. Kehtasikin tehdä noin. "En mä ookkaan menossa minnekkään.", Ami mutisi ja katsahti Alician perään ennenkuin nojautui taas takaraivollaan sängyn reunaan. Hän katsoi kaupunki maisemaa pyöritelleen tyhjää lasia kädessään. Huomaamattaan Beniamin lipaisi kielelään huultaan juuri siitä kohtaa mihin Angleicia oli sormellaan koskettanut ja koko ajan hän kuunteli missä nainen meni. Ei kaukana, mutta hyräily kantautui korviin katkeamatta hetkeksikään.

Ami ei voinut olla katsomatta Aliciaa toisen tullessa takaisin miehen näkökenttään. "Se on vaan viiniä.", tottakai Beniamin uskalsi juoda. Hän ei kuitenkaan asiasta ennättänyt sen enempää mieltään osoittaa, kun Angelicia päättikin istahtaa miehen syliin. Pieni murahdus karkasi kurkusta, muttei mitenkään tympääntynyt sellainen. Enemmänkin hämmentynyt Angelician paikan valinnasta. Mies katsoi lasiaan, joka päätyi pian naisen otteeseen. Beniamin ei tosin lasin täyttymistä katsonut, vaan Angelician silmiä. Joitain kysymyksiä mielessä kävi mikä tämän jutun syy nyt oli.. Ami puri vähän kieltään hampaidensa välissä. Hyvä kun ei käynyt samantien kimppuun.
Mies kohotti jo kättään saadakseen napata täytetyn lasin, mutta Angelicia pättikin maistaa sitä. "Ettei oo myrkytettyä.", kuitenkin Alicia vain myrkytti sitä itsellään.. Kuin huume Amille. Viini oli kuitenkin juomakelpoista, sen Beniamin tiesi. Nainen näytti enemmänkin panostavan siihen miltä nyt näytti noin tehdessään. Oli kummasti vetänyt Beniaminin hiljaisemmaksi.

Beniamin ei tainnut heti edes tajuta, että Angelicia oli kysynyt mieheltä kysymyksen. Hän vain katsoi ja tuntui pitädättelevän hengitystään naisen painautuessa lähemmäs. Pitkä hymähdys karkasi kuitenkin miehen huulilta ja hän kohotti valpastuneempana kulmiaan tajuttuaan mitä toinen oli kysynyt..
"Nyt varsinkin.", hän mutisi ja hyvä ettei kädellään haparoinut suoraan aukinaiseen sushilaatikkoon. Beniamin tökkäisikin lootaa hieman kauemmas, kun nojautui eteenpäin, kurottaaman täytettyyn viinilasiinsa, katse kuitenkin Alician kasvoissa. Käsi sai otteen viinilasista ja Ami nojautui taas sängyn reunaan. Hän huvittuneesti kohautti lävistettyä kulmaansa ennenkuin hörppäisi viiniään. Oli kurkussa kuivunut, todellakin, mutta se oli puhtaasti nyt Angelician vika.

"Miten musta tuntuu, että sä et halua päästä musta eroon. Se oli vaan joku hetkellinen tekosyy ja koetit huijata ittees. Eikö?", Ami puhui hiljaa ja matalemmalla äänellä. "Koska jos sä et myönnä sitä, mä en tee mitään, koska mun henki on mulle kallis.", hän naurahti. "..Ja asunto kans."
Mies hörppäisi viiniään uudelleen saadakseen käheyden paremmin pois, katse pysyi kuitenkin Angeliciassa. Hän pisti vähän samalla flirttailevalla ilmeellä vastaan. "Jos me ei oltais oikeesti tässä tilanteessa.. Sä et tosiaan enää vaan istuis mun sylissä. Ja jos sun tarkotuksena oli saada mun sydän pumppaamaan monta kertaa lujempaa.. Onnistuit.", hän laski lasin viereensä ja vei kätensä Alician lantiolle, antaen niiden kulkeutua ylemmäs, pehmeästi, mutta tuntuvasti ja pienin hierovin liikkein. Ami kuitenkin hymähtäen löysäsi hieman otettaan ja naurahti. "Mut ethän sä muuten siinä istuiskaan, jos haluisit musta eroon.", olipa Angelicia jäänyt rysänpäältä kiinni, mutta Beniamin nähtävästi halusi naisen myöntävän sen ääneen.

Angelicia nautti Amin reaktioista, vaikka mies hillitsi yllättävänkin hyvin itsensä. Ja ihan kuin Ami olisi voinut leikkiä jonkinlaista patsasta. Tuo reagoi Angelician eleisiin ja puheisiin, halusi sitten tai ei.
"Nyt varsinkin."
Angelicia myhähti erittäin tyytyväiseen sävyyn, mutta teki vielä tuostakin äännähdyksestä mahdollisimman kiusaavan. Hän oli sitten kunnolla päättänyt kiusata Amia. Rehellisesti sanottuna Angelicia odotti jo Amin hyökkäävän naisen kimppuun, sillä hyvällä tavalla tietenkin. Mutta ei... Tämähän oli kiintoisampaa, kun Ami oli hiukan hankala. Paitsi, että tuokin hankaluus voisi olla loppujen lopuksi hyvin turhauttavaa. Alicia kuitenkin vielä piti tiukasti katsekontaktin ja flirttailevan ilmeen samalla, kun Ami sai haparoitua viinilasin käteensä. Amikaan ei vienyt katsettaan mihinkään ja tuo vain kohotti kulmaansa yllättävän rennon oloisena. Angelicialle tuli kamala halu viedä kätensä Amin niskalle, vangita mies siihen paikkaan ja suudella oikein kunnolla.. Mutta ei. Angelicia oli tämän aloittanut ja tarkoituksena oli, että Ami sortuisi. Ei hän.. Eli Alicia päätti pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa.

"Miten musta tuntuu, että sä et halua päästä musta eroon. Se oli vaan joku hetkellinen tekosyy ja koetit huijata ittees. Eikö?"
Angelician ilme ei lannistunut, mutta nainen melkein lipsautti turhautuneen huokaisun. Miksi Amin piti nyt alkaa selittää ja kysellä tuollaisia. JUURI NYT. Angelicia ei edes tiennyt miten Ami kykeni noin rauhalliseen puhumiseen, vaikka äänensävy oli hiljainen. Houkuttelevan hiljainen.. Alicia ei kuitenkaan antanut periksi vaan hymähti kuin mietteliäänä. Nainen lievästi ilmaisi ettei jaksaisi keskustella koko aiheesta. Tilanne ei ollut sopiva ja halusiko Alicia myöntää.. Ei todellakaan.
"Koska jos sä et myönnä sitä, mä en tee mitään, koska mun henki on mulle kallis."
"..Ja asunto kans."
Nyt Angelician naama venähti hiukan. Nainen napakasti kallisti päätään ja hymy muuttui terävämmän sävyiseksi. Ruskeiden silmien synkän katseen pystyi parhaiten huomaamaan.. Jaaha Ami alkoi sitten taas pelaamaan. Angelicia naurahti ja vetäisi pakolla taas mahdollisimman flirttailevan ilmeen kasvoilleen.
"Tieks ei oo normaalii.. et sä halut jutella just nyt. Sä aina vaan puhut.. ja puhut."
Angelicia mutisi hiukan kiusoittelevasti ja nojautui aavistuksen kauemmas, vaikka ei paljon armahtanutkaan Amia. Nainen mietti antaisiko periksi, että nyt todella alkaisi puhumaan ja myöntelemään pelkän suudelman takia? No jos hän antaisi periksi niin tämä ei todellakaan jäisi yhteen suudelmaan.
"Jos me ei oltais oikeesti tässä tilanteessa.. Sä et tosiaan enää vaan istuis mun sylissä. Ja jos sun tarkotuksena oli saada mun sydän pumppaamaan monta kertaa lujempaa.. Onnistuit."
No noista sanoista Angelicia piti paljon enemmän. Katsekkin muuttui paljon kiusaavammaksi ja Angelicia virnistäen nuolaisi alahuulen reunaa.
"Näinkö on? On mukavaa huomata ettet sä ihan kuollu oo."
Alicia kuiskaisi ja naurahti perään. Naisen vatsassa kutkutti ihanasti, kun hän miettikin mikä tilanne voisi tosiaan olla, jos tilanne olisi hiukan erilainen. Tai että jos Ami hellittäisi edes vähän... Pelkät ajatukset saivat Angelician innokkaammaksi ja hyvä ettei hän samantien repinyt Amilta vaatteita yltä. Mutta ei, Ami kai halusi sitäkin salaa mielessään. Alician ylpeys oli sen verran kova ettei hän halunnut vieläkään antaa periksi.

Angelician sinnikkyys kyllä kärsi samantien, kun Ami toi kätensä naisen lantiolle. Siitä ne kulkivat pehmeästi ylemmäs ja hyvä ettei Alicia henkäissyt ääneen. Nainen antoi itsensä päästää houkuttelevan ynähdyksen ja Alician omat kädet nousivat Amin hartioille samalla, kun Alicia painautui hellästi Amia vasten. Itsehillintä alkoi pettää.. Vähän molemmilla.
"Mut ethän sä muuten siinä istuiskaan, jos haluisit musta eroon."
Angelicia myhähti ja kallisti päätään huvittuneen näköisenä, vaikka hänen teki mieli kirkua. Alicia kun luuli, että he olivat päässeet ohi keskusteluvaiheen. Mutta Ami ei selvästi aikonut luovuttaa ja tuo muistutti selvästi sanoillaan, että odotti myöntämistä. Alicia kun oli vältellyt tässä puhetta suurimmaksi osaksi, mutta hemmetti... Ami ei kai olisi niin helppo pala sittenkään.
"Oot oikeessa... Jos mä haluisin susta eroon niin en tosiaan olis tässä. Sun sylissä.. Himoiten suudelmaa."
Angelicia kuiskutteli hiukan hitaasti houkuttelevalla äänellä. Alicia ynähtikin ja hipaisi huulillaan Amin suupieltä. Pieni virne käväisi naisen huulilla ja tuo vetäisi päätään taaemmas, että sai katsottua Amia kunnolla silmiin. Hyvä on, Alicia puhuisi. Mutta vain siksi, että puhumista saisi seurata se vähemmän sanoja sisältävä osio...
"Mä olisin täysin mielisairas jos haluisin susta eroon. Mä oon alusta asti halunnu sua. Enhän mä muuten olis alunperin puhunu sulle siellä ostoskeskuksessa."
Angelicia jatkoi houkuttelevaa kuiskutusta ja virnistikin. Ehkei tämä puhuminen ollutkaan niin paha.. Sanoillahan sai myös paljon aikaan. Angelicia päättikin ottaa ne aseeksi sitten. Amihan halusi puhua niin puhutaan sitten.
"Muistaks sä siellä ostoskeskuksessa.. kaupan sovituskopissa."
Angelicia kuiskaisi käheästi suoraan Amin korvaan ja samalla kädet valuivat hartioilta miehen kyljille. Ei mennyt montakaan hetkeä, kun Alicia näykkäisi Amin korvalehteä ja kädet pujahtivat koskettamaan Amin ihoa paidan alle.
"Mä tosiaan yritin eka huijata itteeni. Mut nyt alan jo kyllästyä siihen.. Koska mä haluan sua niiin paljon."
Angelicia kuiskutti mahdollisimman intohimosiesti Amin korvaan ennen kuin nainen suloisen hymyn kera veti päätään taaemmas. Siinä Amille puhetta. Enemmän kuin myöntämisen verran... Angelicia huomasi kyllä miten helposti puhe oli tullutkaan. Olisiko ollut sen takia, että nainen ei ollut valehdellut. Eiköhän Ami sen uskonut ja siinä oli sitä puhetta kunnolla. Palkka sitten?

Eihän Ami nyt täysin kuollut ollut.. Kyllä siihen aika paljon tahdontaistelua tarvittiin, että mies pystyi olemaan tässä näin kiltisti. Tekemättä mitään. Hän koetti katsahtaa välillä muualle, mutta ei ollut yllätys, että Ami ei onnistunut siinäkään. Ilmekkin muuttui väkisin huvittuneeksi, kun Angelician puhuminen tässä tilanteessa ei ollut kuulemma normaalia. "Mä puhun aina kun mulla on asiaa.", Beniamin vastasi. Tuo oli sentään totta ja kyllähän miehellä asiaa oli, vaikka se tuppasi tulemaan mieleen hieman väärissä kohdissa. Se oli silti tärkeää..

Hänen kätensä aiheuttivat Angeliciassa selvästi jotain aikaan. Miksipäs ei, mutta samalla se sai jotain Amissakin aikaan. Okei päästä edes vähän irti, mies muistutti itseään edes vähän. Miksei tämä voinut tuntua yhtä helpolta kuin kaikissa yhden yön jutuissa? Toivottavasti ei menisi hermot oman itsensä kanssa. Kyllä Beniamin osasi heittää aivonsa narikkaan, muttei jokaisessa tilanteessa. Ehkä päälle puski kaikki muu stressi kilpailuista, selästä, asunnon siisteydestä, Angeliciasta, sunmuista pikkuasioista, jotka kasaantuivat yhdeksi isoksi asiaksi.

"Oot oikeessa... Jos mä haluisin susta eroon niin en tosiaan olis tässä. Sun sylissä.. Himoiten suudelmaa."
Sehän tuli nopeasti. Ami myhähti ja ajatteli miten huvittavaa se oli, kun Alicia sanoi sen noin, mutta samalla niin.. Beniamin sekoaisi tätä menoa. Hän ei voinut riistää katsettaan naisesta ja äännähti jotenkin epämääräisesti johonkin väliin vain merkiksi siitä, että kuuli yhä mitä Alicia sanoi. Naisen muistuttamiset ostoskeskuksesta tehosivat enemmän kuin paremmin. Beniamin nyökäytti hitaasti päätään ja hetken käsi koetti taas haparoida vierellä olevaa viinilasia, mutta ei sitä koskaan tavoittanut.. Ja sovituskopista puheenollen, Ami tunsi lämpimät kädet ihoaan vasten. Johan kirkastui.
"Sun ei pitäis puhuu tolleen.", myönnetään, että Amin äänestä kuului pieni hengityksen kiihtyminen, vaikka mitään kummempaa ei ollut edes tapahtunut, mutta naisen puhuessa tuolla tavalla.. Varmasti olisi monelta muultakin menneet jalat alta. Onneksi Ami istui.

"Sä oikeesti teet ton niin tahallan.", olisi kannattanut olla hiljaa, jos ei olisi halunnut paljastaa itseään. Viinilasi jäi suosiolla sivuun ja Ami kiersi käsiään Alician selälle, että saisi naisen käsien kosketuksen tuntumaan paremmin ihollaan. Mies vei huulensa osittain Alician hiuksiin ja lopulta kuiskaisemaan naisen korvaan: "Mä tykkään siitä, vaikka toi onkin aika paljon tehty yhden suudelman takia..", taisi tarkoittaa sitä, että Beniamin ei enää itsekkään voisi leikkiä sitä ei-suutelevaa sorttia. Ei hän mikään toisen kastin edustaja ollut ja sylissä istui tuollainen nainen, joka oli juuri sanonut tuollaisia sanoja. Beniamin katsahti kulmiensa alta heidän ikkunasta heijastuvaa kuvajaista ja pian näykkäisikin Angelician kaulaa. "Okei, voitit.", hän hymähti ja vei kasvonsa naisen kasvojen eteen. Ami silti hetken vain katsoi ja hiljalleen vei kasvojaan lähemmäs ja lähemmäs, kunnes painoi huulensa ensin kevyemmin Alician huulia vasten. Kyllä tuntui vatsassa kaikki heittävän kuperkeikkaa, mutta jos suudeltaisiin niin sitten suudeltaisiin kunnolla. Ei mitään puolenminuutin suukotusta.. Beniamin nosti toisen kätensä Angelician niskalle, kun toinen käsi painoi suhteellisen napakasti Alician keskiselältä merkiksi, ettei päästäisi naista karkuun tai vetämään kasvojaan kauemmas. Olipa todella riemuvoitto.

Angelicia ei välittänyt hirveästi Amin sanoista, koska näki vain miten vaikeaa Amilla jo oli. Ja Aliciahan teki sen tahallaan.. Hän saisi sen suudelman kyllä hyvinkin pian.
"Sä oikeesti teet ton niin tahallan."
"Mistäs arvasit..."
Angelicia kuiskaisi ja väläytti virneen. Eihän hän nyt ollut kieltämässä. Vaikka nainen oliskin kieltänyt, Ami ei olisi uskonut varmastikkaan... Angeliciahan ihan kerjäsi sitä suudelmaa. Ja lisää ongelmia, mutta Alicia oli päättänyt jo hetki sitten jättää järkeilyn pois. Näin oli paljon hauskempaa...
Ami ei selvästikkään enää kyennyt pitämään käsiään kauempana Angeliciasta ja Alicia hymähti tyytyväisenä, kun tunsi Amin käden selällään. Naisen kädet automaattisesti nostivat paitaa entisestään samalla, kun kämmenevät hyväilivät Amin ylävartalon ihoa. Alicia ei voinut kuin olla tyytyväinen Amin viedessä huulensa naisen tummien kiharoiden sekaan ja pian Angelicia kuuli Amin äänen;
"Mä tykkään siitä, vaikka toi onkin aika paljon tehty yhden suudelman takia.."
"Kuka puhu vaan yhdestä suudelmasta."
Angelicia kuiskaisi hiljaa ja virnisti ennen kuin kosketti huulillaan Amin poskea. Sortuminen.. Oikein nautinnollista. Ja Angelicia oli tyytyväinen, että sai sen aikaan. Hänhän oli täysin varma voitostaan, mutta ei hellittänyt. Kädet koskettelivat yhä Amin ylävartaloa paidan alta ja Alicia varmisti ettei nojautunut kauemmas Amista. Yllättävä, mutta mukava näykkäisy kaulalle sai Angelician äännähtämään nautinnollisesti. Ami ei tiennytkään tuon olevan hyvin herkkä paikka Alicialle... Ja nainenhan halusi tuntea tuota lisää. Kädet koskettelivatkin vaativammin Amin vartaloa samalla, kun Angelicia kuljetti huuliaan Amin kaulalla ja poskella. Painostus sen kun kasvoi ja Angelicia tiesi, että se oli enää sekunneista kiinni..
"Okei, voitit."
Angelicia juuri ja juuri pidätti voitonriemuisen äännähdyksen ja nainen virnisti vain tyytyväisenä. Ei sinnittely tosiaan ollut turhaa.. Angeliciakin veti kasvojaan vielä hiukan taaemmas, että sai katsottua Amia silmiin. Nainen oli erittäin tyytyväinen itsestään, mutta hän himoitsi vieläkin sitä odotettua lopputulosta. Ami kuitenkin kiusasi vielä näinkin lähellä suudelmaa vain sillä, että katsoi Angeliciaa tuolla tavoin. Alicia alkoi kynsiä hellästi Amin kylkiä, mutta ei sentään liian rajusti. Nainen alkoi vain olla kärsimätön. Hänen sydämensä hakkasi tiheään ja Angelicia vain halusi tuntea Amin huulet omillaan. Pitikö sitä enää hidastella..

Angelicia malttoi mielensä, kun näki miten Ami toi kasvojaan lähemmäs ja Alicia teki saman hitaasti. Lopulta huulet koskettivat hellästi toisiaan ja Angelicia hengähti heti huulten lomasta. Tuo jo sai ihanasti naisen vatsassa heittämään ja koko vartalo kihelmöi, mutta eihän tuo ollut vielä mitään... Angelicia odotti vain innolla, kun suudelmaan tulisi vähän syvyyttäkin. Pian Ami nostikin kätensä Amin niskalle ja nainen tunsi käden vaativana keskiselällään. Angelicia ynähtäen painautuikin Amia vasten ja silmät sulkeutuivat samalla, kun Alicia suuteli pakosti kiihkeämmin Amia. Toinen käsi jäi Amin kyljelle, mutta toinen nousi miehen kaulalle. Ei tosiaan mitään hellää suudelmaa... Angelicia ei olisi kyennyt siihen, vaikka olisi halunnut. Amin kaltaista miestä ei voinut muuta kuin suudella kunnolla. Eikä se kestäisikään pientä hetkeä ainoastaan.. Angelicia pakolla otti henkeä nenän kautta ja painoi kyntensä Amin kylkeen samalla, kun suuteli tuota vain kiihkeämmin. Kielikin oli jo tullut mukaan eikä Alicia paljon enää jaksanut miettiä itsehillintää tai sen käyttöä.

Suudelman jälkeen Angelicia ei vetänyt kasvojaan kovin paljon taaemmas ja nainen näykkikin kiusaavasti Amin alahuulta.
"Mä en tyydy vaan yhteen tollaseen.. Ihan tiedoks."
Angelicia sanoi hiukan hengästyneesti ja väläytti virneen ennen kuin suutelikin Amia uudelleen eikä tämänkään suudelman kanssa säästelty. Tuskin Ami hirveästi pisti tätä vastaan.. Alicia ainakin epäili suuresti.
Toisen suudelman jälkeen Angelicia veti hiukan henkeäkin, mutta naisen teki mieli vain suudella Amia uudelleen ja uudelleen. Valitettavasti Alicia kyllä tiesi mihin se sitten herkästi johtaisi. Ja mitä Amikin oli sanonut.
"Susta on niin vaikee pysyä erossa.."
Angelicia henkäisi hiukan tuskaisestikkin ja nainen nojautui hellästi otsallaan Amin otsaa vasten. Kynnet hellittivät otettaan Amin kyljeltä ja kämmen silitti hellästi ihoa kynsien painamasta kohdasta. Jos sitten yritettäisiin vähän hillitä itseään... Angelicia ynähti hiukan hankalaan sävyyn ja sulkikin silmänsä. Jos yrittäisi hetken harjoittaa mielenhillintää. Taaai ei sittenkään.
"Mä haluan sut.."
Angelicia kuiskaisi ihan hiljaa ja avasi sitten silmänsä. Nainen katsoi suoraan Amia silmiin ja katse oli kiihkeä, kun Alicia yritti pysyä hiljaa ja paikoillaan. Mutta nainen liikahti pakosti levottomasti Amin sylissä. Hänen teki mieli vain suudella ja koskettaa. Joku järjen ääni käski hidastaa, mutta Angelicia ei tiennyt kykenisikö siihen.

Suudelma tosiaan oli kaikkea muuta kuin kiltti ja vaatimaton. Koko asuntoonhan valot tulivat tällä hetkellä kaupungin täyttämästä valosta ja silti oli niin hämärää. Olihan se suuri tunnelman luoja, vaikka silmät olivatkin ummessa. Angelician huulet tuntuivat niin pehmeiltä ja mies raotti omia huuliaan, että pian leikissä olivat kieletkin mukana. Helposti kaksikko kietoutui toisiaan vasten ja Ami oli hävinnyt.. Olihan se huvittavaa, että aluksi Beniamin oli se, joka ei millään päästänyt Aliciasta irti, mutta nyt kun vahinko oli sattunut, olivat osat ehkä hieman kääntyneet, vaikka nainen näytti helpommin hyppäävän ongelmiin. Mies sentään koetti oppia virheistään, mutta tällä kertaa.. Ei tainnut olla tarpeeksi tahdonvoimaa siihen sittenkään.

Yksi suudelma ei ollut riittävästi, mutta Beniamin oli tavallaan varautunutkin siihen. Mies ei edes vastannut mitään.. Kimppuun vaan. Hän sai edes hetken vedettyä henkeä. Ami tunsi naisen kädet kyljillään ja joka kerta tuntiessaan kynnet hieman enemmän ihossaan kurkusta karkasi matala murahdus. Hän piti siitä, eikä olisi halunnut lopettaakkaan, mutta koetti pitää jonkun järjen äänen mielessään. Ami veti kasvojaan hieman kauemmas ja hengähti syvään. Tuntui kuin melkein olisivat ohjakset karanneet käsistä.. Mies tunsi Alician hengityksen ihollaan ja hän itse piti katseensa Alician kasvoissa toisen ummistettua silmänsä, kuin miettien.. Beniamin teki pian samoin, mutta mielessä ei juuri pyörinyt mitään ihmeellistä, muutakuin pieni rauhoittuminen. Hengitä syvään... Juuri tätä Ami oli tarkoittanut, suudelma kun ei ollut mikään pieni suudelma ja se sai helposti vain haluamaan lisää. Beniamin löysäsi otettaan Angelician selältä kuin varmuudeksi..
Yhtäkkiä naisen kuiskaus havahdutti Beniaminin. Mies aukaisi itsekkin silmänsä, kohdaten heti Alician katseen, joka oli taas sitä erityisen kutsuvaa laatua. Voi hemmetti..
"Angelicia..", Ami mutisi. Ei hän tietenkään sen Alician miehen kannalta ajatellut! Tai ehkä vähän, mutta kaikki kiersi takaisin Beniaminiin itseensä. Parhaillaan Ami ajoi itseään suohon.. Hän hetkeksi riisti katseensa väkisin Alician kasvoista. No mutta mihin katse laskikaan.. Parempi sittenkin pitää vain kasvoissa. "Aa, sä oot saanu mut ihan sekasin. Hyvällä ja huonolla tavalla.", Beniamin henkäisi ja kohotti toisen kätensä hieraisemaan kasvojaan, selvästi merkiksi siitä, ettei tiennyt mitä tässä pitäisi tehdä. Toinen puoli huusi että antaa mennä vaan, mutta toinen puoli koetti pakittaa tilanteesta ja olla hamuamatta lisää ongelmia. Siinä sitten vasta oltiin oikosulussa.

Ami katsoi Angelician silmiin ja pian puolikas hymynkare kohosi miehen kasvoille, huvittuneen ilmeen kera, vaikka hän olikin yhä hieman hengästynyt. "Sä et taida olla kauheen virheistäs oppia. Haluatko opettaa sen taidon mullekkin? Muutenki ku vaan kattomalla mua noin seksikkäästi.", Beniamin suoristi vain selkäänsä, mutta vei sormensa Alician alahuulelle painaen kevyesti. "Mut ekaks.. Mä en halua, että sä juokset sit lopulta karkuun, kun mä olisin jotain myrkkyä. Tällä kertaa saat kyllä syyttää itseäs, koska seuraavasta sotkusta mä ilmotan poliisille.", hän puhui hiljaa, mutta viettelevällä äänensävyllä.

"Angelicia.."
Angelicia äännähti vain kysyvästi eikä päästänyt Amia katseellaan karkuun. Naisen teki mieli hiljentää Ami suudelmalla, mutta jos hän nyt kiltisti kuuntelisi. Ehkä Ami tiesi paremmin mitä tässä tehtäisiin, koska Angeliciakin epäröi. Hänen teki kyllä mieli mennä helpomman kautta eli luovuttaa ja vain antaa mennä. Mutta seuraamukset... Mitkä ne tosiaan sitten olisivat? Angelicia turhautui lähes heti liialliseen ajatteluun. Ajatukset eivät pysyneet oikein kasassa siinä mielentilassa ja Ami vielä siinä lähellä. Ehkä Alicia vain kuuntelisi nyt mitä miehellä oli sanottavana..
"Aa, sä oot saanu mut ihan sekasin. Hyvällä ja huonolla tavalla."
Angelicia naurahti hiljaisesti aavistuksen hengästyneesti, mutta ei oikein tiennyt miten ottaa Amin sanat. Ensimmäisenä teki mieli sanoa, että Ami oli tehnyt kyllä aivan saman Alicialle. Heilläkin hyvät vaikutukset toisiinsa... Angelicia kuitenkin koetti vain tasoitella hengitystään ja hän edes yritti harkita rauhoittumista. Ja näin sitten molemmat olivat hiukan solmussa.

Angelician oloa helpotti, kun Ami vihdoin lopetti naiseen katsomisen välttelyn ja tulihan se hymynkarekin houkuttelevana Amin huulille. Angelicia vastasi automaattisesti hymyyn ja juuri ja juuri vältti iskemästä kynsiä Amin ihoon.. Hän sitten vihasi miten Ami oli pelkästään nytkin niin puoleensavetävä. Oli vain pakko repiä sitä itsehillintää. Vaikka ei olisi jaksanut edes vaivautua..
"Sä et taida olla kauheen virheistäs oppia. Haluatko opettaa sen taidon mullekkin? Muutenki ku vaan kattomalla mua noin seksikkäästi."
Angelicia naurahti ja hymähti vain virnistäen. Kyllähän hän oppi virheistään.. jos näki sen tarpeelliseksi. Ami oli vain yksi virhe, josta Alicia ei tuntunut haluavan oppia. Ei ainakaan nyt.
Alicia hymyili pakosti, kun Ami kosketti kevyesti sormellaan naisen huulta. Teki mieli samantien näykkäistä sormea ja iskeä kiinni.. Ja jälleen Alicia katkaisi ajatuksensa. Keskittyminen, keskittyminen.
"Mut ekaks.. Mä en halua, että sä juokset sit lopulta karkuun, kun mä olisin jotain myrkkyä. Tällä kertaa saat kyllä syyttää itseäs, koska seuraavasta sotkusta mä ilmotan poliisille."
Amin viettelevä ääni varmistivat sen, että Angelicia ei hermostunut poliisien tullessa puheenaiheeksi. Äänensävy myöskin varmisti sen ettei Angelicia taaskaan oikein kuunnellut kunnolla Amia. Katse kävi vähän liikaa huulissa...
"Myrkky.. Se ei olis se sana millä kuvaisin sua. Nyt tai myöhemminkään."
Angelicia kuiskaisi ja virnistäen näpräsi miehen hiuksia niskalta samalla, kun toinen käsi nousi ylemmäs miehen ylävartalolla.
"Huume.. Se kuulostaa paremmalta."
Angelicia väläytti virneen ja henkäisten näykkäisi Amin alahuulta.
"Eli ei pelkoa et juoksisin sua karkuun missäkään vaihees. Ja kyllä.. Mun oma syyni. Enkä kiellä."
Angelicia kuiskutteli vasten Amin huulia ja katsoi koko ajan miestä suoraan silmiin. Alicia ei todellakaan paljon ajatellut Amin tai omia sanojaan. Ainakaan siltä osilta ettei Angelicia ehkä myöhemmin haluaisi syyttää itseään. Mutta nyt nainen oli vähän liian herkässä sanomaan mitä tahansa. Ketäköhän siitäkin voisi syyttää?

"Mä lupaan et en juokse sua myöhemmin karkuun ja mua saa syyttää tekosistani.. Kunhan et työnnä mua nyt pois."
Angelicia kuiskaisi ja suuteli kevyesti Amin huulia. Tuo jo sai naisen lähes värähtämään, mutta hän vain kiusasi itseään. Sekä Amia tietenkin. Kiusaamisen jälkeen nautinto oli aina suurempi. Alicia olisi kyllä nyt taas saanut syyttää itseään.. Hän tuntui miettivän aina vain vähemmän mitä sanoi tai paremminkin lupasi. Toinen puoli oli saanut hänestä sen verran hyvän otteen, että menikin tuollaista lupausta ehdottamaan. Alicia katuisi ehkä sitä myöhemmin... Mutta juuri nyt hän halusi Amia vain ja paljon.
"Ami... Älä kiduta mua enää."
Angelicia henkäisi hiljaa ja samantien tuli kiihkeä suudelma. Alicia raapi hellästi Amin vatsaa ja toinen käsi kiristi otettaan miehen niskalta. Nainen taisi olla täysin kykenemätön pakittamaan.. Vain Ami olisi voinut kääntää tilanteen suunnan, mutta pystyikö mieskään siihen enää?

Ami taisi pudota tähän niin pahasti kuin olla ja voi. Mies saattoi tehdä saman kuin Angelicia, unohtaisi asian joksikin aikaa. Silti piti tehdä selväksi, ettei nainen Beniaminia asiasta syyttäisi myöhemmin! Mies ei ollut kovin varma kuunteliko Alicia yhtään, sillä nainen ei näyttänyt havahtuvan missään kohdassa Beniaminin puheista.. Silti hän oli myrkkyä, mukamas. Ami tunsi hiustensa näpräämisen ja Angelician käden kahta paremmin. "Huume kuulostaa jo paremmalta.", mies virnisti henkäyksen kera. Että hän meni sekaisin.. Ja tilanne parantui heti, kun Angelicia myönsi asian. Naisen vika, että teki näin, mutta Amin vika kun ei pystynyt pitämään päätään loputtomasti kylmänä. Jos hän yleensä päätti tehdä jotain, niin hänhän myös teki. Angelicia vain tällä kertaa pilasi sen kirjon. "Muistat ton kans.", mies kuiski ja näin itse ainakin varmistui. "Mä en työnnä pois."

Hän ei pystynyt enää vain rauhoittumaan, unohtamaan kaikkea ja häätämään Angleicia ulos paasaten, kuinka tämä ei mennyt nyt oikein. Totta hemmetissä tämä meni oikein, mutta heillä oli pieni ongelma siinä välissä. Se tässä sai mielenterveyden horjumaan! Beniamin vastasi suukotukseen ja naurahti käheämmin. Alicia kepeästi palautti hänet tähän hetkeen henkäisyllään, joka melkeinpä kaikui Amin päässä.
"En..En.", Ami vastasi juuri ennen kiihkeää suudelmaa. Hyvä on, aivot narikkaan vaikka väkisin! Hän veti naista tiiviimmin itseään vasten, jos se oli enää edes mahdollista. Kädet liukuivat tuosta vain Angelician tunikan alle, nostamaan sitä ylemmäs. Nytpä lähti ihan kerralla.. Hän oli koettanut varoittaakkin Angeliciaa, mutta nähtävästi se oli mennyt tarpeeksi perille. Nainen ei pääsisi Amista enää eroon noin vain.. Mies veti kasvojaan kauemmas suudelmasta ja näykkäisi Alician leukaa, kun käsivarret kiertyivät paremmin naisen ympärille tunikan alla. Hän nojautui eteenpäin ja tajusi pian tyrkkäistä sushilootaa yhä kauemmas jalallaan. Mies kuljetti leukaansa naisen leukaluuta pitkin ja kaulalle päästyään Ami hyväili kaulaa huulillaan.

Beniamin kallistui enemmän sivuun päin, vaikka selässä pieni vihlaisu tuntuikin, se oli jo normaalia. Hän oli vain istunut liian kauan paikallaan. Mies vihasi sitä, mutta antoi asian olla. Beniamin nojautui toisen kätensä varaan, tarkoituksenaan kiepauttaa Alicia sylistä alapuolelleen, mutta äkkiä Beniamin katsahti viinilasia, joka hipoi sormia.. Lasi melkein kaatui, mutta Ami ennätti saada siitä kiinni. Refleksit edes tuon verran toimivat. Hän pysähtyi sekuntiksi kuin patsas ja huokaisi helpottuneesti syvään.. Siitä olisi jäänyt tahra lattiaan, eikä sitä oltaisi siitä helposti puhdistettua, ja olisipa pilannut tunnelman taas hyvään kohtaan. Ami virnisti ja nosti lasin hitaasti huulilleen, juoden viinin loppuun. Laskiessaan lasin takaisin lattialle, Beniamin työnsi pulloakin vielä kauemmas.
"Ihan kohta tyrkin noi rojut tuolta sängyltä.", hän henkäisi ja kumartui näykkimään ja suukottamaan naisen kaulaa, samalla kun toinen käsi vetäisi oman paidan epämääräisesti pään yli. Näytti tulleen kiire, vaikka sitä ei tainnut olla..

Vihdoin oltiin selvästi päästetty puhumisvaiheen yli ja päästiin asiaan.. Amikaan ei enää hidastellut ja Angelicia oli tyytyväinen, kun tunsi Amin kiristävän otettaan. Eikä kauaakaan, kun lämpimät kädet tuntuivat Alician tunikan alla. Nainen vain ynähti äänekkäästi ja näykkäisi Amin alahuulta räväkästi. Se oli kehoitus, että tunikalle saisi antaa kyytiä vaikka heti ja nainen ei pistäisi yhtään vastaan. Angelician epäröinnit olivat tosiaan jääneet taaemmas... Tilanne vei eikä heistä kumpikaan pistänyt enää vastaan.
Kiihkeän suudelman jälkeen Angelicia koetti tasoitella hengitystään samalla, kun Ami näykkäisi hänen leukaansa. Yritäs tuossakin sitten tasoitella hengitystä.. Samalla, kun Amin kädet tuntuivat yhä laajemmalla alueella tunikan alla Alicia raapi hellästi Amin ylävartaloa, nostaen paidan helmaa vain ylemmäs. Tuokin saisi kohta lähteä. Turha vaatekappale.. Niitä oli kyllä enemmänkin.
Angelicia kallisti päätään hiukan ja antoi Amille hyvin tilaa koskettaa naisen kasvoja. Ami kulkeutuikin Alician kaulalle, jota huulilla koskettaessaan sai Angelician henkäisemään äänekkäästi. Jos ei Ami nyt huomaisi niin myöhemmin sitten, että kaula oli todellakin Angelician heikoimpia kohtia. Nainen tarjosikin heti kaulaansa samalla, kun kiersi kättään Amin vatsalta tuon selälle. Iho vasten iho, siitä Angelicia piti ja sitä hän halusi aina vain enemmän.

Amin kallistuessa sivulle, Angelicia tuli pakosti mukana, koska kaksikko oli lähes liimautuneina toisiinsa. Angelicia näykkäisi Amin huulta hiljaisen ynähdyksen kera ja nainen hyväili huulillaan Amin kasvoja samalla, kun Ami nojautui enemmän toisen kätensä varaan. Ami sentään tajusikin kaatumisen vaarassa olevan viinilasin. Sushilaatikot ja viinit, kun olivat unohtuneet aika nopeaa Angelician mielestä. Alicia tajusi kyllä viinilasin vasta, kun Ami tekikin nopean liikkeen kädellään ja jähmettyi sitten. Nainen käänsi pakosti katseensa kysyvänä ja näki sitten viinilasin, jonka Ami oli selvästi pelastanut kaatumiselta. Nainenkin henkäisi helpottuneeseen sävyyn, kun miettikin sitä sotkua.. Pahimmassa tapauksessa se olisi voinut romuttaa tunnelmaa. Angelicia kyllä päätti unohtaa pian kaiken ylimääräisen ja katsoi taas Amia, mutta yhtäkkiä mies joikin viinin pois. Alicia pakosti virnisti ja raapi miehen selkää hellästi nauttien näystä. Hyvä ettei nainen alkanut samantien kehräämään.
"Ihan kohta tyrkin noi rojut tuolta sängyltä."
"Joo hyvä.."
Se oli ainoa mitä Angelicia sai sanottua ja nekin hengästyneellä äänellä. Sanoja olisi ehkä tullut lisääkin, mutta Amin näykkäistessä kaulaan lause loppui henkäykseen. Angelicia tarjosi jälleen kaulaansa ja kiristi otettaan miehen selältä äännähdyksien lomassa. Alicia oli aina huono pysymään hiljaa.. Varsinkaan nyt. Alicia purikin huultaan, mutta ei voinut olla täysin hiljaa. Toivoton yritys sekin.

Pian Angelicia ilokseen huomasi, että Ami pääsi paidastaan eroon. Aliciakin päätti, että nyt oltiin hidasteltu tarpeeksi. Eihän heillä kiire ollut, mutta kärsivällisyys ei ollutkaan Angelician parhaimpia piirteitä. Alicia suuteli Amia kiihkeästi ja samalla vetäytyi hiukan tuon sylistä.
"En mee kauas.."
Angelicia kuiskaisi virnistäen, jos Amilla kävikään tuo mielessä. Nainen ei ollut pakenemassa eikä vetäytymässä. Alicia vain istahti lattialle lähes kiinni Amiin. Nainen vastahakoisesti veti kädet Amin iholta ja vei ne sitten oman tunikansa helmalle. Tummansininen kangas rypistyi Angelician käsiin ja melko nopealla liikkeellä tunika lähti naisen päältä. Mutta Angelicia teki kyllä tuonkin riisumisen aivan Amin edessä ja niin, että tuo sai varmasti silmänruokaa.. Angelicia virnistikin tunikan pudottua lattialle. Teki mieli kivuta suoraan takaisin Amin syliin, mutta se sänky...
"Tuus tänne."
Angelicia kuiskaisi kiusoittelevasti ja nojautuikin koskettamaan huulillaan Amin huulia. Samalla Alicia kuitenkin nousi jaloilleen lattialta ja liuvutti kättään Amin vartalolla. Lopuksi Angelicia veti kasvonsa taaemmas ja istahti vuoteelle. Katse oli kuitenkin kiihkeänä Amissa. Tuskin tuota tarvitsisi paljon enää kehottamaan, että tulisi lähelle...

Kyllähän Amille paljastui se, että kaula taisi olla herkkä kohta Angelicialle. Huvittavaa, että kaula taisi olla herkkä kohta aika usealle. No ei niin usealle, mutta kuitenkin... Mies koetti virnistää itsekseen, mutta jäi aika yritykseksi naisen henkäilyjen kantautuessa korviin tuolla tavalla, joka ei ainakaan saanut Beniaminia löysäämään otettaan. Mies ummisti aavistusken silmiään ja olisi varmasti pian repinyt naisen tunikan pois päältä, ellei nainen olisi vetäytynyt pois Amin sylistä. Viileä ilmavirta tuntui heti iskeytyvän iholle ja saavan menemään sen hieman kananlihalle, vaikka asunnossa olikin lämmin. Onneksi pattereita ei oltu kiskottu irti..

Käsi hipoi Angelician jalkaa silti koko ajan, vaikka nainen sanoikin ettei menisi kauas. Käsi teki hierovaa liikettä reidellä, samalla kun katse laski Alician ihoon, joka paljastui tunikan alta. Tuntui kun hengitys olisi salpaantunut siihen paikkaan. Mies halusi tuntea rutkasti enemmän lisää ja nojautui enemmän käsiensä varaan melkein aikeissa kontata Angelician luo, joten naisen kehotukset eivät jääneet tulkitsematta. Taisi kyllä seuraava etappi olla sänky. Ami tarkoituksella erotti huulet toisistaan ja jäi hetkeksi lattialle istumaan ja ihailemaan näkyä, pieni virneen kare nyt huulillaan. Ei mitenkään paha enteinen, mutta sellainen joka esti, etti nainen varmasti lähtisi täältä ilman tyydytystä. Beniamin painoi kämmenensä Angelician polville ja nousi ylös. Hän nojautui naisen eteen, mutta pian kurotti kiskaisemaan kaikki rojut sängyn päältä, sen enempää varomatta minne ne kolahtaisivat, tai millainen kolhu lattiaan tulisi. Olihan sängyn alapuolella matto, joten ehkä kolhuilta säästyttäisiin. Jos tilanne olisi ollut toinen, olisi Beniamin varmasti välttänyt tällaista tavaroiden levittelyä, mutta olihan asunto muutenkin niin sotkuinen.

"Nyt.. Sä.", hän painoi toisen polvensa sängyn reunaa vasten ja kerran haroi hiuksiaan, kuin ei olisi ollut kiirettä. No hei, hiuksia ei saanut unohtaa. Mies painoi Angelician äkkiä olkapäistä sängyn pintaan nyt ilman sitä pelkoa, että jokin kolahtaisi päähän. Ami jäi kiusallaan hetkeksi vain polvillaan naisen yläpuolelle ennenkuin kumartui kiertämään kätensä naisen selän puolelle, muttei halatakseen yli tiukasti, vaan avaamaan naisen rintsikoiden hakaset. Samalla Beniamin suukotteli naisen kaulaa intohimoisesti ja saatuaan hakaset auki mies nopeasti kierähti naisen yläpuolelta rintsikat kädessään.
"Sainpas.", hän virnisti hengästyneesti käyden kyljelleen makaamaan ja nojaamaan kyynärpäänsä varaan keskemmälle sänkyä, Alician rintsikat mystisesti toisessa kädessään. Pian Ami kuitenkin viskaisi ne olkansa yli lattialle romujen sekaan, vieden käden sitten vyölleen, jonka aukaisi sitä hitaasti, vetäen koko roskaa pois vyösoljista.

Angelicia katsoi Amia ja huomasikin ettei mies aikonut heti tulla perässä. Hyvä on, Ami näytti hyvältä siinä istuessaan hämärässä lattialla.. Angelicia miettikin kuinka kauan kykenisi odottamaan ennen kuin repisi Amin pakolla lähelleen. Jos näkymistä oltaisiin jo nautittu tarpeeksi...
Lopulta Ami selvästi oli saanut tarpeekseen pelkästä katselusta. Mies laski kätensä Angelician polville ja Alicia väläytti houkuttelevan hymyn samalla, kun kurotti jo kohti miehen ylävartaloa tuon noustessa ylös. Ami nojautui vielä lähemmäs ja Angelicia hipaisi hymyillen huulillaan Amin rintakehää. Miten naisen ihoa kihelmöikään ja hän halusi niin tuntea Amin lähellään. Yhtäkkiä Ami kuitenkin kurotti vuoteelle ja hetken kuului kolinaa, kun kaikki tavarat sängyltä lensivät lattialle. Angelicia vain nauroi kähesti ja helli miehen vartaloa käsillään. Kumpikaan ei tuntunut enempää välittävän tavaroiden tai lattian kohtalosta. Myöhemmin sitten murehtisi... Nyt oli mielessä jotain hiukan kiinnostavampaa.

"Nyt.. Sä."
Angelicia virnistäen päästi tyytyväisen äännähdyksen. Niin, hän juuri. Ja Ami... Angelicia kosketti niin paljon Amin ihoa, kun vain kykeni. Mies laskikin polvensa sängyn reunaa vasten ja hiusten harominen sai Alician puremaan huultaan. Ensinnäkin, että hidastelu kiusasi hyvällä sekä huonolla tavalla. Ja sekin vielä, että Ami näytti niin hemmetin hyvältä.
Angelicia henkäisi, kun Ami äkisti painoi naisen olkapäistä selälleen. Ei Alicia kyllä pistänyt hirveästi vastaan ja nainen vain kynsi Amin kylkiä kiusaavasti. Mies oli kyllä ilkeä, että vain oli hetken Angelician yläpuolella eikä tehnyt sen enempää. Alicia onneksi sai edes koskettua, muuten hän olisi jo hermostunut. Oli vaikeaa vain katsoa ja olla koskematta. Lopulta tuli kosketustakin Amin kiertäessä kätensä Angelician selälle. Nainen arvasi heti mistä oli kyse ja henkäisten nosti hiukan selkäänsä sängyn pinnasta. Henkäisyjä ja kiihkeitä äännähdyksiä tuli kyllä lisää Amin suukotellessa Alician kaulaa, lievästi sanottuna kiusaavasti. Ja kiusaaminen lisääntyi, kun Ami vain kierähti pois saatuaan rintsikat. Angelicia koetti vain tasoitella hengitystään ja pakosti pettynyt äännähdys pääsi suusta. Alicia kuitenkin kierähti vatsalleen ja katsoi Amia virnistäen, hiusten kehystessä hiukan sotkuisina naisen kasvoja. Ami ei kyllä kauas pystyisi pakenemaan..
"Sainpas."
Ami vain sanoi ja tuo kävi kyljelleen aivan liian kauas Angeliciasta. Mies vain oli kuin erittäinkin rentona, voitonriemuisesti rintsikat kädessä. Alicia ei kyllä käsittänyt miten Ami kykenikään kiusaamaan tuolla tavoin.. Mutta pakosti siitä vähän nauttikin. Alicia äännähti kuin uhkaavasti ja nousi istumaan hitaasti. Samalla hiukset laskeutuivat ja peittivät enimmäkseen naisen ylävartaloa. Katsotaan pystyisikö Ami enää kovinkaan paljon menemään kauemmas...

Pian Angelicia näki Amin heittävän rintsikat pois ja mies alkoikin availemaan sitten vyötään. Alicia puraisi huultaan ja tiesi ettei voisi vain katsoa. Ei tässä tilassa... Angelicia kuitenkin tajusi, että voisi kyllä vielä hankkiutua ensin yhdestä vaatekappaleesta eroon. Alicia riisuikin reippaasti legginsinsä ennen kuin konttasi Amin luo.
"Musta tuntuu et tarttet vähän apua."
Angelicia kuiskaisi hiukan hengästyneesti ja nainen kipusikin Amin lantion yläpuolelle, seisten polvillaan. Nainen virnisti ja laski kätensä Amin vyön luo. Mies oli onnistunut vetämään sen enimmäkseen jo pois, mutta Alicia halusi hiukan 'avustaa'. Angelicia hymyilikin viekoittelevasti Amille samalla, kun veti vyön itselleen. Nainen laskeutuikin alemmas ja hipoi huulillaan hitaasti Amin rintakehää samalla, kun kädet veivät nousivat ylemmäs... Alicia nostikin virnistäen päätään ja pujotti nopeasti vyön Amin niskan taakse. Nainen kohottautuikin vielä lisää ja samalla veti Aminkin istumaan, vyön ollessa miehen niskalla.
"Sainpas."
Angelicia kuiskaisi virnistäen, kiusaten Amia takaisin tällä tavoin. Huulet kuitenkin painautuivat pian kiihkeästi toisiaan vasten ja Alicia ei melkein huomannutkaan, että vyö lensi kädestä. Lattian suunnalta tuleva kolahdus vain sai naisen tajuamaan tuonkin, mutta pian yksi vyökin unohtui mielestä..

Amin tarkoituksena oli saada myös Angelicia keskemmälle petiä. Sen takia tällainen äkillinen paikan vaihdos ja kauemmas siirtyminen, mutta se varmasti korjaantuisi pian, jos se olisi Beniaminista kiinni. Mies ei voinut olla lipomatta huuliaan Aliciaa katsoessaan. Eipä tainnut tässä makuuhuoneessa olla aikaisemmin noin seksikästä olentoa.. Jos Angelician viimekäyntiä ei laskettu, mutta sehän oli jäänyt puoleen väliin. Useimmiten Beniamin oli vähän isommassa hirpakassa, mutta nyt tähän ei vaikuttanut kuin pari lasillista viiniä ja sehän ei Amilla yleensäkkään tuntunut missään. Ihan tietoisesti hän veti vyötä vyösoljistaan ja virnuilen katsoi, kun nainen pääsi eroon legginsseistään.
"Voi olla.", hän naurahti käheästi Alician tarjotessa apuaan. Oltiinpas sitä kohteliaita ja Ami käännähti hetkessä kunnolla selällen naisen tullessa hänen yläpuolelleen. Mies liuvutti katsettaan Alician vartalolla, päätyen lopulta silmiin. Rintakehä kohoili tiiviiseen tahtiin ja Ami tajusi nieleskelevän kuivasti. Vyö tuntui katoavan nopeasti ne lopultkin lenksut vyötäröltä ja mies kohottikin kämmenensä liukumaan Angelician vartaloa pitkin, eikä itse peitellyt henkäilyjään naisen suukotusten seurauksena ja siitä, että ylävartalot tuntuivat hipovan toisiaan. Beniamin ei ennättänyt edes vetää Angeliciaa tiiviisti itseään vasten, kun tunsi vyön niskansa takaa ja pian Ami kiskoutui istumaan. Hän ei pistänyt mitään vastaan, vaan äännähti jotenkin epämääräisesti tajutessaan tilanteen. Jahas, Angelicia osasi pitää vyötä aseenaan.
"Kovan työn takana.", Ami sai virnistettyä juuri ennen suudelmaa ja vyö lensi menojaan.

Ami ei jäänyt enää hieraisemaan niskaansa, jota nahkavyön pinta tuntui hieman polttaneen, mutta oikeastaan jos oikein ajateltiin niin se tuntui tähän tilanteeseen yhdistettynä hyvältä. Beniamin suuteli naista vain kiihkeämmin ja kiersi kämmeniään Angelician selällä sekä vetämässä viimeistä vaatekappaletta vain osittain alemmas, mutta hetkonen.. "Mulla on vielä..", hän hengitti syvään ja työnsi Angeliciaa ylävartalollaan kauemmas, samalla kun vei kummatkin kädet avaamaan farkkujen napit. Kieltämättä housuissa tuntui ahtaalta. Hän kierähti nopeasti niin, että Alicia lennähti miehen sylistä selälleen sängylle. Ami nopeasti kiskoi farkut ja sukat jalastaan ennenkuin kääntyi takaisin naista kohti kuin tiikeri ikään. Hyvä on, viimeinen vaatekappale jääkööt Angleician hoideltaviksi, vaikka Ami olikin aika suora tekemisissään. Hän virnisti ja lukitsi Angelician alapuolelleen samalla kun jäi huulillaan hyväilemään naisen ylävartaloa. Näin miehisyyden merkeissä ei tietenkään voinut jättää rintoja kiusaamatta. Ami painautui tiiviimmin Aliciaa vasten, sillä halusi ihojen tuntuvan selvemmin toisiaan vasten. Beniamin kohotti katseensa naisen silmiin, muttei sitä riistänytkään, vaan käsi kulki sulavasti Angelician kylkeä pitkin alemmas, vetämään sitä viimeistä vaatekappaletta mukanaan. Kai kiirettä tuntui luvovan sekin, että Amilla oli pieni pelko mielessään, että joku kuitenkin soittaisi tai jotain, mutta tällä kertaa jätettäisiin kyllä puhelut vastaamatta.

Angelicia vastasi kiihkeisiin suudelmiin antaumukselle ja nainen liuvutti kämmeniään sekä kynsiään Amin iholla kiusaavan hitaasti. Miehen lämpimät kädet tuntuivat myös hyvältä eikä Alicia pistänyt mitenkään vastaan miehen alkaessa vetää Alician viimeistä vaatekappaletta alemmas.
"Mulla on vielä.."
Angelicia äännähti hiukan kysyvästi, mutta sai pienen hengähdystauon. Ja pian Alicia ymmärsi mitä Ami tarkoitti; tuollahan oli vielä housut jalassa. Angelicia suostuikin melko kiltisti nojautumaan kauemmas, että Ami saisi riisua tuonkin turhan ja varmasti tällä hetkellä kireän vaatekappaleen pois. Angelicia äännähti kiihkeästi Amin kierähtäessä niin, että Alicia löysi itsensä seuraavaksi selällään vuoteelta. Angelicia hengitti aina vain nopeampaan ja katsoi kuinka Ami hankkiutui muutamista vaatekappaleista eroon. Alicialla ei olisi enää pahemmin tuota ongelmaa.. Ami kyllä jätti itselleen vielä yhden vaatekappaleen, mutta Angelicia tiesi, että tuostakin päästäisiin varmasti eroon. Tuskin menisi niin vaikeaksi...
Angelicia väläytti Amille virneen ja äännähti kärsimättömästi Amin vihdoin keskittyessä taas naiseen. Alicia nautti pakosti tavalla miten Ami piti hänet alapuolellaan hallinnassaan. Jotenkin nainen vain nautti itsevarmoista miehistä ja ei tarvinnutkaan kysyä oliko Ami sellainen..

Henkäilyjä alkoi jälleen päästä kiihkeänä Angelician suusta Amin alkaessa hyväilemään huulillaan naisen ylävartaloa. Alicia kiersi kätensä Amin niskalle sekä yläselälle samalla, kun nainen liuvutti toista jalkaansa Amin jalkaa vasten, että iho kosketti toista. Kaksikon ihot eivät jääneet muutenkaan kauas toisistaan ja Angelicia tunsi vain värähtävänsä välillä kosketuksien takia eikä nainen kyennyt todellakaan olemaan kovin hiljaakaan. Pian henkäilyjen välistä kuului myös Amin nimeä, jonka Angelicia kykeni sanomaan juuri ja juuri. Nainen vain nautti miehen aiheuttamasta kosketuksesta ja Aliciahan halusi sitä vain lisää.
Angelicia laski katseensa paremmin Amiin ja huultaan purren hymyili miehelle, kun heidän katseensa kohtasivat. Alicia hieroikin reittään vaativammin Amin reittä vasten, kun miehen käsi tuntui valuvan naisen viimeisen vaatekappaleen luo. Angelicia kiersikin vielä toista jalkaansa Amin ympärille ja nainen hengitys muuttui nopeammaksi ja kuuluvammaksi. Nyt ei enää hidasteltu ja Angeliciallekin tuntui tulevan kiire vain sen takia, että hän ei jaksanut enää odottaa.. Hän halusi nauttia Amista vain enemmän. Angelicia laskikin kätensä Amin yläselältä ja auttoi miestä saamaan kokonaan tuon naisen vaatekappaleen pois. Nainen henkäisikin kiihkeästi ja sormet upposivat Amin hiuksiin. Miehen tummilla hiuksilla oli vain mukava leikkiä... Alicia kyllä nautti Amin kosketuksestakin, mutta nainen silti ohjasi tuon tulemaan ylemmäs, koska Alicia halusi päästä itsekkin erään vaatekappaleen kimppuun..

Angelicia kuiski käheällä äänellä Amin nimeä miehen korvaan samalla, kun veti tuon vain paremmin kiinni itseensä. Jalat kietoutuivatkin Amin ympärille samalla, kun Alicia lähes repi Amin viimeisen vaatekappaleen pois. Ami voisi avustaa, mutta Angelicia pärjäisi yksinkin, koska hänellä loppui itsehillintä ainakin... Pian vaatekappale oltiinkin saatu pois ja Angelicia suuteli Amia kiihkeästi samalla, kun raapi hellästi tuon niskaa ja alaselkää. Nainen vain odottikin, että Ami painautuisi vihdoin kiinni naiseen. Ei mennyt montakaan hetkeä, kun Angelician huulilta karkasi nautinnollinen huudahdus. Tällä kertaa kaikki ei sitten keskeytynytkään puhelimen soimiseen...

//Ja skipp tähän sitten loppuun myös x'') //

Tuskin Ami edes kuulisi, että puhelin soi, jos se soisi. Angelicia ei ainakaan pysynyt hiljaa missään vaiheessa, mutta se oli Beniaminin mielestä vain hyvä. Hän piti siitä, kun kuuli toisen nautinnon omista kosketuksista, muttei Beniamin itsekkään onnistunut olemaan henkäilemättä ja pääsätämättä matalia äännähdyksiä Angelician tekosista. Hän tunsi koko vartalonsa melkeinpä värisevän ja Alician hyväilessä Beniaminin reittä jalallaan mies ei tässä vaiheessa edes suostuisi lopettamaan, tuskin Angeliciakaan. Hän piti katseensa itsepintaisesti naisen silmissä, samalla repiessään Alician viimeistä vaatekappaletta pois tieltä, naisen itse pian tehdessä samoin. Beniamin riuhtaisi bokserit kunnolla pois jalastaan, antaen vartaloiden painautua entistä tiiviimmin toisiaan vasten. Katuisi tätä miten paljon tahansa myöhemmin, mutta nyt hän ei edes halunnut saada taottua järkeä päähänsä.. Angelician nautinnollinen huudahdus ei ainakaan latistanut tunnelmaa..

// SkIppidii Aamuun >:--D //

Kello ei tainnut olla paljon, sillä iltakaan ei tainnut eilen illalla olla kovin pitkällä, kun oltiin menty vähän.. intiimimpiin tunnelmiin. Mistä se edes lähti? No, Beniamin kuitenkin nukkui sikeästi ja harvinaisen hyvin, vaikka selkä yleensä tuppasi herättämäänkin aamuyöllä.. Ehkä se ei nyt haitannut niin paljoa, sillä mieliala oli muuten paljon korkeammalla kuin ennen edellisen päivän alkua. Mies nukkui kyljellään, vaikkakin kasvot ikkunoihin päin. Yleensä kun ihmiset nukkuessaan kääntyivät valosta poispäin, Amilla se taisi olla toisinpäin.. Aamut eivät muuten olleet parasta aikaa selän kannalta, mutta muuten niistä nautti täysin siemauksin, sillä hänen ikkunoistaan näki auringon nousun ja laskun täysin. Idästä länteen. Nytkin se pilkotti, vaikka pilviharso peittikin Lontoota.

Ami raotti silmiään ja ensimmäisenä loi silmäyksen kaupunkiin. Hän oli vetänyt peittoa vain puoliksi päälleen, että aurinko kajasti ylävartaloon. Mies huokaisi syvään ja aukaisi silmiään hiljalleen enemmän tajuttuaan valon heijastavan jo enemmänkin. Mies käännähti selälleen ja hitaasti kaarsi selkäänsä vieden kädet selkänsä alle. Sepäs särki, mutta se kuului taas luokkaan: tavallinen aamu. Paitsi, että tämä aamu ei ollut täysin tavallinen.. Beniaminin venyteltyä tavalliseen tapaansa hän käänsi katseensa ikkunoista täysin vastakkaiseen suuntaan, huomaten Angelician lähellään. Ei tullut edes mieleen missä ongelmissa tämän jälkeen oltaisiin, mutta Beniamin kääntyi toiselle kyljelleen katsoen Aliciaa hymyilen itsekseen. Oli mukavaa herätä niin, että muistikin jotain edellisestä yöstä.
"Huomenta.", Ami sanoi melkeinpä äänettömästi, sillä tajusi kurkkunsa olevan hieman käheä. Mistäköhän johtui..