Beniaminin asunto - k18 mazkua

Ami ei ollut ainoa, joka nukkui sinä yönä hyvin. Angeliciakin nukkui hyvin rauhallisesti ja sikeästi. Yö oli ollut sellainen, että pakostihan siinä oltiin nukahdettu. Angelicia ei ollut kyllä ehtinyt miettiä mitä sitten, jos hän todellakin vahingossa nukahtaisi eikä palaisi kotiin... No sellaiset ajatukset ja varsinkin erään henkilön ajattelu eivät olleet käyneet eivätkä tulisi ihan heti käymään naisen mielessä. Naisen mieli oli täysin tyyni, kun hän alkoi vähitellen heräillä. Ehkä auringon kajastus ja varjostuksen muuttuminen eli Amin liikkuminen saivat naisen jotenkin havahtumaan rauhallisesta unestaan.. Alicia kuitenkin tuntui aistivan jotain ja se tunne vahvistui, kun naisen tajuntakin alkoi pelaamaan. Mutta vielä Angelicia ei kyennyt avaamaan silmiään vaan hän kuunteli puoliunessa ympäristöään. Samassa nainen kuuli täysin hiljaisen äännähdyksen.. Ihan kuin pieni kuiskaus tai sitten naisen kuvitelmaa. Alicia avasi silmiään hitaasti ja melkein sulki ne jo, mutta näkökentässä oleva näky havahdutti.. Angelician huulille levisi hellä hymy ja nainen liikahti väsyneenä. Näkökenttä alkoi kirkastua ja Angelicia näkikin edessään hymyilevän Amin, jonka vartaloa peitti vain osittain peitto ja tummat hiukset olivat ihailtavan pörrössä. Aurinko kajasti Amin selän takaa ja sai miehen ihon kiiltämään. Alician hymy levenikin ja nainen nosti unisena kättään, koskettaen Amin alahuulta.
"Huomenta..."
Angelicia kuiskaisi hänkin hiukan käheällä äänellä ja nainen naurahtikin perään. Käheä ääni muistutti vain vahvemmin viime yöstä. Angelicia lähes odotti paniikkia tai kauhistusta.. Mutta niitä tunteita ei tullut. Angelician mieli oli täysin levollinen ja häntä vain hymyillytti, kun hän oli siinä ja katsoi Amia. Tämähän oli parhain herätys pitkään aikaan.

Angelicia venytteli ynähtäen ja sulki hiukan silmiäänkin, mutta hymyili koko ajan. Peitto ylsi juuri peittämään naisen rintakehän ja jalat tulivat osittain peiton alta. Alicia unisena vetäisikin jalkansa peiton alle ja liikahti lähemmäs Amia, koskettaen kämmenellään hellästi tuon rintakehää. Alician kiharat olivat melko pörrössä, mutta Alicia ei sillä hetkellä paljon välittänyt miltä hän näytti. Nainen ei jaksanut edes miettiä pelästyisikö vai saisiko Ami jonkun epämiellyttävän olon tästäkin aamun pikku läheisyydestä. Alicia ei jaksanut paljon murehtia, hän teki vain oman olonsa mukaan... Nainen kierähtikin kunnolla kyljelleen ja suukotti hellästi Amin rintakehää ennen kuin kohotti katseensa miehen silmiin. Ruskeissa silmissä oli vielä aavistuksen väsynyt, mutta myös hellä katse. Angelicia ei oikein keksinyt mitä sanoisi, mutta jotenkin hän vain halusi katsoa Amia hetken ihan hiljaa. Eiköhän Angelician katse ja hymy jo sanoneet ne tarpeellisimmat asiat.
Olihan tuo mukavaa vain katsoa, mutta pakosti Angelicialle tuli sellainen olo, että olisi tylsää pelkästään vain katsella.. Angelicia nojautuikin otsallaan Amin olkaa vasten ennen kuin suukotti miehen kaulaa hellin suukotuksin. Nainen hymähti hiljaisesti ja hymyili samalla, kun liuvutti kätensä Amin vatsan kautta kyljelle.
"Toivottavasti sä et halu musta eroon kovin pian."
Angelicia kuiskaisi ja katsoi naurahtaen Amia silmiin. Nainen vain nautti olostaan yllättävänkin paljon ja ehkä jossain kohtaa Alicia tajuaisi miettiä mitä kello on ja, että eikö hänen olisi pitänyt olla yön kotona.. Chrisin luona. Mutta ei vielä. Angelicia toivoikin vain, että Ami antaisi naisen tai miksei molempien vain nauttia tästä hetkestä vielä, kun mahdollista. Eihän se ollut niin suuri pyyntö..

Aamussa ei ainakaan näyttänyt olevan mitään kiirettä. Beniamin kyllä muisti erittäin hyvin, että Angelicia oli luvannut, ettei lähtisi kuin myrkkypistoksen saanut ulos. Mies ei silti epäillyt.. Niin paljoa. Hän hymyili naiselle kevyesti, eikä jaksanut liikahtaakkaan tästä. Vaikka tunsikin hiustensa olevan mitä huonoimmassa kuosissa juuri nyt. Eikun sitten suihkuun ja lättäämään hiukset kuntoon. Beniamin ei ulos muuten lähtisi, eikä ohikulkiessaan kehtaisi edes vilkaista itseään peilistä. Miehen mielestä Alicialle tuo vähän sotkuinenkin malli sopi hyvin.. Angelicia ei varmaan koskaan näyttänyt huonolta, edes väsyneenä. Viestitti kyllä millainen viimeyö oli ollut ja se sai Beniaminin herkästi hymyilemään leveämmin, jos se enää oli mahdollista.

"Huomenta huomenta.", Ami mutisten toisti vielä uudelleen tuntiessaan kosketuksen alahuulellaan. Aamu väsymystä näytti olevan ilmassa, mutta tässä ei sittenkään näyttänyt olevan kiire. Beniamin oli tyytyväinen siihen, että Angelicia oli pitänyt lupauksensa. Pakosti haukotus karkasi suusta, mutta peittyi naurahdukseen Beniaminin tuntiessa suukotuksia kaulallaan. Kevyitä suukotuksia, jotka eivät kuitenkaan kutittaneet. Hän vei toisen kätensä peiton alla Angelician lantiolle ja hieman alemmaskin, kun ummisti hetkeksi silmiään uudelleen. Tämä tosiaan oli paras herääminen vähään aikaan.. Tai oikeastaan melko pitkään aikaan.
"En mä taida..", hän kuiskaisi painaen leukaansa alemmas, että sai koskettua nenänpäällään Angelician otsaa. Ei mies halunnut Angeliciasta eroon jos totta puhuttiin. Beniamin nojautui itsekkin vähän lähemmäs ja antoi rauhallisen hengityksen virrata sisään ja ulos. Ei hän enää nukahtaisi, kunhan vain lepäili. Amin mieleen tuli naisen mies, joka olisi varmasti odottanut Angeliciaa kotiin, mutta Beniamin ei halunnut siitäkään sanoa mitään.

Lopulta Beniamin avasi silmiään taas paremmin, huokaisten syvään. Hän hieroi kevyesti Alician ihoa lantiolta kyljelle ja takaisin, käyden selällä ja pakarallakin. "Mä taidan tarvita suihkun..", Ami haukotteli uudelleen ja käännähti taas selälleen, menemättä kuitenkaan kauemmas Aliciasta. Käsikin kiersi niin, että nappasi naisen kainaloon. Mies venytti toista kättään kattoa kohti, ennenkuin siirsi sen päänsä alle. Hän katsoi aamuiseen kaupunkiin ja räpäytti silmiään väsyneesti.
"Onneks nyt on viikonloppu..", hän totesi. Ei ainakaan olisi kiire minnekään.. Tanssiin. "Tosta onkin kiva kattoo aina aamua.", mies naurahti vielä hiljaa.

"En mä taida.."
Angelicia naurahti hiljaa ja hymyili tyytyväisenä. Alicia olikin luottanut siihen, että saisi tuon vastauksen. Ja olihan Angeliciakin luvannut ettei juoksisi karkuun samantien.. No tässä pisteessä sen tekeminen oli aika mahdottomuus. Angelicia ummistikin tyytyväisenä silmiään tuntiessaan Amin koskettavan naisen otsaa nenänpäällään. Kaikki pienet ja suuremmat kosketukset.. Angelicia nautti niistä. Oli ihanaa vain nauttia rauhallisuudesta, hengittää rauhallisesti ja samalla Angelicia katsoi kuinka Amikin hengitti rauhallisesti. Sen näki miehen rintakehän kohoilusta ja huoneessa oli sen verran hiljaista, että pelkän hengityksenkin kuuli selvästi.

Angelicia katsoi silmät puoli ummessa miten aurinko sädehti Amin takaa tehden kultaisen reunan Amin iholle kyljeltä ylöspäin. Ruskeat silmät tutkailivat Amia, huomioiden kaikki pienetkin asiat. Eikä Angelicia löytänyt minkäänlaista virhettä.. Ihan kuin hän olisi etsinytkään sellaista. Nainen ehkä tiesi, että sellaisen pelkkä etsiminen oli turhaa. Ami oli vain niin virheettömän hyvä siinä omana itsenään... Ja Alicia piti siitä.
Angelicia myhähti hiljaisesti ja hymyillen katseli Amin kasvoja, kun miehen käsi hieroi naisen ihoa mukavasti lantion tienoilla. Ja karkasihan se käsi vähän muuallekkin, mutta Angeliciaa se ei todellakaan häirinnyt. Nainen vain silitti itse Amin kylkeä sormenpäillään ja nautti saamistaan kosketuksista ja varsinkin huomiosta.
"Mä taidan tarvita suihkun.."
Angelicia äännähti myöntävästi ja katsoi Amin kääntyessä selälleen. Aurinko hiukan häikäisi, mutta valon määrään tottui nopeasti. Nyt vasta Amin vartalo näyttikin hyvältä, täysin siinä valon kehystämänä. Alicia huolehti kyllä ettei lopettanut näyn ihailua eikä naisella ollut aikomustakaan mennä kauemmas Amista. Mies vetäisikin naisen kainaloonsa, saaden Alician tietenkin iloiseksi tuosta. Ami ei selvästikkään pelästynyt tai väittänyt tätä läheisyyttä vastaan mitään. Aina vain parempi. Angelicia laski kätensä Amin rintakehälle ja silmiään ummistaen katsoi aamuaurinkoa ja miten se laski valoaan heräilevään Lontooseen.

"Onneks nyt on viikonloppu.."
"Tosta onkin kiva kattoo aina aamua."
Angelicia kuunteli hymyillen Amia ja naurahtikin. Tosiaan, viikonloppu. Alicia ei ollut tajunnut vielä sitä.. No naisella ei muutenkaan olisi kiire mihinkään ja parempi vain, jos Amilla oli sama. Angeliciallakin oli vain.. Naisen hymy hyytyi hiukan.
"Ami tee palvelus.."
Angelicia kuiskaisikin ja katsoi Amia vetoavasti silmiin, mutta hymyä ei näkynyt naisen huulilla.
"Älä kerro mitä kello on. Älä vielä. Mä haluun nauttia tästä vielä hetken..."
Angelicia sanoi ja sai sitten hymyiltyä hiukan. Nainen uskoi omistavansa sen verran tahdonvoimaa, että saisi itsensä unohtamaan hetkeksi edessä olevan koitoksen. Lähteminen, kotiin Chrisin luo... Ei, Angelicia poisti ne mielestään ja katseli vakavana ikkunasta ulos. Miten hän haaveilikaan, että olisi saanut jäädä pitemmäksi aikaa. Käydä vaikka rauhassa suihkussa, jos Amille kävisi. Rauhoittua vielä jonkin aikaa, auttaa ehkä Amia vielä vähän siivoamisessa ja sitten vasta.. Paluu todellisuuteen.
Angelicia huokaisi syvään ja sulki silmnäsä samalla, kun nojasi enemmän kasvojaan Amin olkaa vasten. Ehkei ollut kovin hyvä, että Angelicia oikeasti vain halusi jäädä Amin luo, mutta nainen oli liian väsynyt moittimaan itseään. Ja hän todellakin oli liian väsynyt lähtemään.

Aamu aurinko oli varmasti yhtä kaunis kuin ilta aurinkokin, Amin mielestä. No, ei tainnut olla yllätys, että mies piti kaikesta raikkaasta.. Ja tämä aamu oli juuri sitä. Niitä olisi saanut olla useampikin! Varsinkin kun kummatkin nauttivat olostaan. Beniamin keskittyi vain rentoutumiseen ja vaikka selässä hieman pakotti ja vihloi, mies antoi sen väkisin olla. Kunhan se ei menisi pahemmaksi..
Yhtäkkiä Angelician huomauttaminen sai miehen kääntämään katseensa kaupungista naiseen, lävistetty kulma aavistuksen enemmän koholla kuin toinen. Palvelus, joka ei ollut tavallaan mitään. Ei Beniamin kelloa katsoisi "Lupaan, etten kerro.", mies sanoi hymyilen ja hieroi kättään, kuin vakuudeksi Alician selällä. Hän naurahtaen käänsi katseensa takaisin kaupunkiin ja jäi nauttimaan olostaan. Olihan avattu punaviini pullo vielä lattialla, mutta ehkä se saisi nyt luvan odottaa siellä.

"Hajoisin varmaan aika pahasti jos tohon kärräis just nyt joku ikkunan pesijä..", Ami katsoi ylemmäs ikkunaa. Hänen asunnossaan katto oli muutenkin tavallista korkeammalla, että ikkunat saivat itselleen siitä kokoa sen lisäksi, että olivat ihan lattiaan asti. Ikkunan pesijä varmasti katsoisi oudosti.. Beniamin tyrskähti itsekseen sille ajatukselleen ja vetäisi käden päänsä alta haromaan hiuksiaan taaksepäin.
"Hiuksetkin sojottaa minnesattuu.", mies mutisi ja lopulta kohottautui istumaan. Hän pyöräytti hieman selkäänsä, josta selvästi kyllä huomasi, etteivät tanssijan lihakset mitkään taipumattomat olleet. Silti selän kankeus tähän aikaan aamusta iski vastaan. Ei silloin kauheasti notkeudella leijuttu..

Beniamin kääntyi lopulta katsomaan Angeliciaa. "Selkä vähän..", hän naurahti ja taputti selkäänsä vielä merkiksi. "Tää tapahtuu aina aamusin. Ärsyttävää. Susta mä silti enemmän nautin", mies totesi vielä ja selitti vielä syyn istuutumiselleen. Kuitenkin Ami päätyi lopulta haromaan hiuksiaan. Harmivain, ettei geeli enää suostunut taipumaan siihen mihin Beniamin sen halusi. "Hmm, etkös sä mun hiukset sotkenutkin.", mies virnisti. Ei hän siitä mitenkään loukkaantunut tai pahoillaan ollut, olihan Angeliciankin hiusket aika aamu tunnelmissa.

"Hajoisin varmaan aika pahasti jos tohon kärräis just nyt joku ikkunan pesijä.."
Ami varmasti sanoillaan aika nopeasti sen ettei Angelician kasvoilla ollut enää vakava ilme. Nainen katsahti paremmin ikkunaa ja kun sitä vain kuvitteli.. Pakosti nauru pääsi Angelician suusta.
"Sen ilme olis varmaan aika näkemisen arvonen sit.."
Angelicia mutisikin ja pyyhkäisi nauraen sotkuisia hiuksia vähän kauemmas kasvoistaan. Amikin haroi hiuksiaan ja Angelicia pakosti katsoi hiukan huvittuneesti hymyillen Amin puuhia. Mies näytti niin huvittavalta, kun tummat melko pitkät hiukset sojottivat vähän joka ilman suuntaan. Alician teki mieli tönäistä Amin käsi pois ja sotkea hiuksia vähän lisää, mutta jos nainen ei sitten kiusaisi.. Tyytyi vain hymyilemään ajatukselleen katsellessaan Amia.
"Hiuksetkin sojottaa minnesattuu."
"Mä en usko et ikkunan pesijä kauheesti pahastuu."
Angelicia sanoi huvittuneena ja nainen vaimensikin pettyneen äännähdyksen ennen kuin se edes karkasi suusta. Alicia ei oikein vain pitänyt siitä, että Ami nousi istumaan. Tuon selän pyörittely kyllä oli mukavaa katseltavaa ja Angelicia hymyilikin vain vetäessään sormeaan miehen selkärankaa pitkin. Nainen tajusikin, että Amilla oli ehkä selkä taas kipeä. Pakosti sitä mietti, että mitenköhän paljon Ami kärsikään selkäkivuista. Ei varmastikkaan kovin mukavaa..

Angelicia kuljetti sormiaan Amin selällä ja nainen kallisti hymyillen päätään. Piti sitten tyytyä tähän..
"Selkä vähän.."
"Tää tapahtuu aina aamusin. Ärsyttävää. Susta mä silti enemmän nautin"
Angelicia nyökkäisi ymmärtäen ja nautti tietenkin miehen viimeisestä lauseesta. Nainen naurahtikin ja laski sormiaan hitaammin alemmas Amin selkää pitkin.
"Ei se mitään. Ja kyllähän tästäkin on ihan kivat näkymät."
Angelicia sanoi hiukan kiusoitellen ja väläytti miehelle leikkisän hymyn samalla, kun laski kätensä aivan Amin alaselälle. Siitä nainen lähti kuljettamaan kahta sormea kuin kävellen Amin selkärankaa pitkin. Olihan sitä pakko vähän koskettaa ja kiusata.
"Hmm, etkös sä mun hiukset sotkenutkin."
Angelicia pysäytti kätensä ja vastasi Amin katseeseen, virnistäen pakosti itsekkin.
"Eeen mä usko et se olin mä. Erehdyt varmaan henkilöstä."
Angelicia sanoi mahdollisimman viattomasti. Niin ketä tässä asunnossa olikaan ainoana Amin lisäksi ja kenen kanssa Ami sitten oli ollut yöllä... Angelicia nauroikin pakosti ja nousi nopeasti itsekkin istumaan ihan Amin viereen. Toinen käsi piti peittoa hiukan vielä vartalon peittona, vaikka olihan se hiukan turhaa. Toinen vapaana oleva käsi haroi Amin hiuksia harkituin liikkein ja Alicia katsoikin tummia hiuksia hymyillen.
"On kyl aikamoinen sotku.. Voi olla et suihku auttais asiaa."
Angelicia mutisikin ja laskikin katseensa Amin silmiin, väläyttäen hymyn. Ami suihkussa... Miten houkutteleva ajatus. Suurempi houkutus oli ettei Alicia päästäisi Amia suihkuun yksin. Mutta kannattiko Angelician.. Hän oli jo antanut kaiken mennä pitkälle ja ajatus kotiinmenosta vähän karmi sekä harmitti. Alicia hymähti mietteliäänä ja nojasi leuallaan Amin olkapäähän samalla, kun mietti. Olisi kyllä sääli antaa Amin mennä yksin suihkuun...

Angelicia naurahti itsekseen. Hän tässä mietti mennäkkö suihkuun miehen kanssa, jonka kanssa oli jo mennyt viettämään yön. Hitto vie, tottahan se oli. Alicia oli jo rikkonut sääntöjä kunnolla eikä hänellä tosiaan ollut kiirettä kotiin. Ehkä olisi pitänyt olla, mutta Angelicia päätti, että antoi asian olla. Yksi suihku ei kovin pahaa voisi tehdä. Aliciakin katsoi nyt paremmin Amia silmiin hymy huulillaan.
"Kuinka iso suihku sulla on?"

Olematon ikkunan pesijä herätti kieltämättä huvittuneisuutta. Ami koetti estää, ettei nauraisi kuin mikäkin pikkupoika niinkin typerälle asialle. No, mies piti pienistä huvittavista piristeistä. Nauraminenhan oli.. Hauskaa. "Toivottavasti ei.. Mä kyllä", kun ikkunanpesijän pahastumisesta puhuttiin. Hän kuitenkin lopulta päätti nousta ylös. Nauraminen ei nähtävästi ollut hyvä idea aamuisin. Typerä selkä. Harmi kun sairautta ei vain voitu korjata leikkauksella.. Mies lopetti hetkeksi pienen selkänsä pyörittelemisen tuntiessaan naisen sormen menevän pehmeästi selkärankaa pitkin. Ei kosketus mitään kipua aiheuttanut, mutta se tuntui oudolta... Ei sairaus ulospäin näkynyt, vielä, mutta silti Ami ajatteli juuri selkärangan olevan hänen vartalostaan se osa, jota mies vihasi eniten, jos piti joku osa valita. Se kuitenkin jäi pimentoon.. Hän ei valittanut naisen kädestä mitään, sillä se sentään tuntui mukavalta ja Ami myönsi sen asian, vaikka kosketus tuntuikin juuri selkärangalla. Beniamin pysähtyi hetkeksi ihan kokonaan, jääden kiinnittämään huomiotaan Alician käteen kuultuaan naisen vielä pitävän näkymistään..
"Kyllä mä tiedän kenen kanssa mä olin yöllä, joten turha yrittää esittää syytöntä.", huvittuneella äänensävyllä Ami haroi hiuksiaan enemmän niskasta ja taas enemmän edestä. Eivät ne kuitenkaan sellaiseen kuosiin menneet mitä Ami halusi niiden menevän. Voi kyllä, hän oli tarkka tämän asian kanssa.

Pian Angelicia ilmestyi istumaan Amin vierelle. Mies käänsi katseensa naiseen hymyile ja kohottia katsettaan ylöspäin naisen ruvetessa haromaan Amin hiuksia.. Jos ne olisivat olleet järjestyksessä Beniamin olisi tuskin sallinut tuota. Nyt hänen mielestään tuokin tuntui mukavalta. "Etkö sä osaa tehä mitään mikä ei tuntuis mukavalta?", Ami nojautui piloillaan Angeliciaa kohti, kallistaen päätään severran, että sai sojottavilla hiuksillaan kutitettua naisen kaulaa. Nopeasti Beniamin kuitenkin suoristi päänsä, sillä selkäranka ei pitänyt tuosta asennosta tähän aikaan..
"Suihku kuulostaa hyvältä idealta..", mies totesi vaivihkaa ja ajatteli ehkäpä samaa kuin Angelicia. Beniamin sen aikaa katsahti taas ulos ja sen jälkeen Angeliciaa, joka nojaili leuallaan Amin olkapäähän, selvästi estäen mistä menemään vielä.
Kysymys suihkun koosta sai Amin nauramaan. "Kyllä sinne ainakin kaks mahtuu.", mies totesi pirteästi ja suukotti Angelician poskea ja suupieltä. Hyvinkin aamuinen tunnelma.

"Eiköhän sinne sitten.", hän kääntyi istumaan kunnolla sängyn reunalle. Että sävähti alaselässä.. Ami hetken vain istui sängyn reunalla, vaikutti oikeastaan siltä kuin hän ei olisi ollut tyytyväinen johonkin asiaan, tai Beniaminia olisi jäänyt mietityttämään jokin. Lopulta mies vetäisi lähes tympääntyneenä lähellä olevan laatikoston auki (jonka oli saanut jo koottua kasaan) ja sieltä särkylääke liuskan, josta suuhun katosi yksi. Tottakai sängyn vieressä oli aina särkylääkkeitä ja vesilasi, mutta tällä kertaa lasi puuttui. Beniaminin ei ollut koskaan suotavaa näyttää selkäkipujaan niin näkyvästi. Ehkä hänet oltiin vain kasvatettu niin. Kaiken piti olla täydellisesti, vaikka miten kärsisi.. Hän nousi lopulta ylös ja virnisti Angeliciaan päin. Mies aukaisi kaapin peili liukuoven ottaen sieltä pari puhdasta pyyhettä. Toisen hän heitti Angelicialle ja toisen piti itsellään.

"Sain onneks kylpyhuoneen jo kunnostettua aikasemmin.", Ami totesi mennessään avaamaan kylppärin oven olettaen, että Alicia tuli perässä. Mies katsoi hiuksiaan peilin kautta ja harvinaisen huvittuneen ja turhautuneen huokauksen välimaasto karkasi kurkusta. Olipas tyylikäs kampaus.. Olisi tekemistä suihkun jälkeen. Hän asetti pyyhkeen naulaan ja pian astahti nurkassa olevaan suhteellisen suureen suihkukoppiin. "Tuu nyt sieltä..", mies naurahti pitäen sen liukuovea yhä auki. Kyllä kelpasi aamu suihku juuri Angelician kanssa.

"Etkö sä osaa tehä mitään mikä ei tuntuis mukavalta?"
"Kerro sä se mulle."
Angelicia naurahti ja katsahti miestä hymyillen. Ai, että Alician kaikki teot tuntuivat mukavilta.. Pakosti kyllä nauratti, kun Angelicia muisti kuinka hän oli rusauttanut miehen selän eilen illalla. Oliko se sitten mukavaa? Angelicia uskalsi epäillä.. Nainen nauroi, kun Ami onnistui kutittamaan pörröisillä hiuksillaan naisen kaulaa. Alicia törkkäisi hellästi Amia ja perään sipaisi huulillaan miehen olkapäätä. Oli siinäkin kaksikolla leikkinsä.
"Suihku kuulostaa hyvältä idealta.."
"Kyllä sinne ainakin kaks mahtuu."
Angelicia nyökytti päätään ja hymyili tyytyväisenä. Ami ei selvästikkään kieltäisi Aliciaa tulemasta suihkuun ja nainen aikoi kyllä tosiaan tulla. Angelicia vain naurahti hymyillen Amin suukottaessa hänen poskeaan ja suupieltään. Nainen kallisti päätään ja samalla silitti hiukan Amin kaulaa sormenpäillään. Miten niinkin pienet kosketukset saivat hymyilemään.

"Eiköhän sinne sitten."
Angelicia liikahti iloisena ja hymyili vain. Nainen siirsikin arastelematta peittoa sivuun ja aikoi jo seurata Amia, mutta mies jäikin istumaan sängyn reunalle. Kävi tietenkin mielessä, että oliko Ami yhtäkkiä tajunnut jotain mistä ei pitänyt tai.. Alicia ei käsittänyt, kunnes jotenkin arvasi. Selkäkö taas? Ei Ami nyt vihainen voinut olla tuosta vain. Sen verran Aliciakin tiesi Amia. Nainen tulikin lähemmäs ja laski kätensä hellästi Amin selälle ettei vahingossakaan satuttaisi. Käsi liukui hitaasti hellällä kosketuksella ylemmäs Amin selkää pitkin.
"Se selkäkö taas.. Parasta odottaa varmaan et pahin kipu menee ohi."
Angelicia kuiskaisi, mutta jäi miettimään tarvitsisiko Ami särkylääkettä. Nainen aikoikin juuri kysyä, kun Ami avasikin läheisen laatikoston. Ja niinpä niin, Ami nappasi sieltä heti särkylääkettä ja Alicia laski kätensä Amin selältä. Vähän naista huolestutti nuo kivut, mutta Alicia ei halunnut kysellä liikaa asiasta. Tai varsinkaan toistella, että oliko Ami kunnossa. Olihan nainen huolissaan, mutta Angelicia oli jo saanut selvänä sen kuvan ettei Ami pitänyt siitä, että häntä vähäteltiin vain selkäsairauden takia. Nainen päättikin odottaa rauhassa, että Ami olisi valmis. Ei mennytkään kovin kauan, kun Ami nousi ja Angelicia hymyili tuolle. Näytti pahin menneen ohi, kun Ami pääsi ylöskin. Alicia koetti olla viattoman hiljaa samalla, kun puri huultaan katsellen Amin kävellessä kaapin luo. Hemmetti mikä näky... Angelicia muisti kyllä todellakin kenen kanssa oli ollut viime yönä.
Alicia virnisti pakosti ja nousi ylös sängyltä. Ami heittikin naiselle pyyhkeen, jonka Alicia otti pikaisesti koppiin. Ja sitten suihkuun.

"Sain onneks kylpyhuoneen jo kunnostettua aikasemmin."
"No hyvä. Voin ehkä muuten auttaa vielä siivoamisessa ennen lähtöö jos haluat."
Angelicia totesi samalla, kun heilutteli pyyhettä käsivarrellaan. Turhaan sitä vetäisi ympärilleen.. Ensinnäkin kaksikko oli jo nähnyt toisensa ja eikö tässä oltu suihkuun menossa. Angelicia hymyillen kävelikin kylppäriin Amin perässä ja huvittuneena Alicia katseli, kun Ami tietenkin ensimmäisenä katsoi peiliin hiuksensa tarkistaen.
"Sä olet lähes pahempi kun mä."
Angelicia kiusasi ja naurahtaen sipaisi Amin kylkeä ennen kuin pakosti nainen itsekkin katsahti itseään peilistä. Meikit hiukan sotkuiset ja hiukset pörrössä. No siinäpä näky... Angelicia näpräsi pakosti omia hiuksiaan ja naurahti sitten. Kummatkin peilailivat pöllähtäneinä peilin edessä. Oli siinäkin mielenkiintoinen näky. Alicia nauraen pudistelikin päätään, kun etsi paikan mihin pistää pyyhkeensä. Pyyhe päätyikin naulakkoon Amin pyyhkeen viereen. Alicia kyllä katsahti vielä kylppäriä, kunnes katse päätyi suihkukoppiin. No kyllä tuohon tosiaan mahtui hyvin kaksi ja katsos Ami olikin jo ehtinyt edelle.
"Tuu nyt sieltä.."
"Tullaan tullaan."
Angelicia naurahti ja nainen kävelikin reippaasti liukuovesta sisään, hyvin lähelle Amia. Olihan kopissa tilaa, että ei tarvittu olla kiinni toisissaan, mutta.. oliko se niin pahakaan? Angelicia hymyili Amille ja suuteli tuota. Eihän tuollaista miestä voinut olla suutelematta ja varsinkaan nyt...

"Sä saat olla suihkun alla eka jos sielt tulee hirveesti kylmää vettä."
Angelicia kuiskaisi ja väläytti virneen ennen kuin vei kätensä suihkun kahvan luo. Nainen kyllä katsoi ensin, että vesi oli varmasti säädetty lämpimälle. Piti kuitenkin varmuudeksi väistää suihkua, kun Angelicia avasikin hanan. Vesi roiskui pakosti Angelician päälle, mutta ei vesi loppujen lopuksi ollut kovin kylmää. Se lämpeni melko nopeaan ja Alicia hymyillen astahti veden alle, antaen sen heti kastella ensimmäisenä kiharat sotkuiset hiukset. Angelicia sulkikin silmänsä ja nosti päätään ylemmäs samalla, kun veti sormiaan hiustensa lomassa. Tuo kyllä tuntui rentouttavalta.. Lämmin suihku. Ja vielä tämän seuran kanssa. Angelicia laskikin päätään ja avasi silmänsä. Ami oli heti näkökentässä ja mukavan lähellä.
"Tiiäks.. Sun kanssas on tosi mukavaa olla."
Angelicia sanoi hiukan hiljaisella äänellä, hymyillen koko ajan Amille. Alicia tosiaan tarkoitti sanojaan, eihän hän osannut valehdella kovin hyvin Amille. Ehkä mukava sana oli liian lievä, mutta.. Eiköhän Ami ymmärtänyt. Angelicia astahtikin hiukan lähemmäs Amia ja nainen kurottautui vielä hiukan, että sai suudeltua Amia hellästi. Heti teki mieli koskettaakin Amin vartaloa, jota vesi hyväili juuri, mutta Angelicia päätyi pitämään itsensä kuriin. Näin toistaiseksi.

Suihku kelpasi heti kun sängyn reunalta pääsi ylös. Särkylääke onneksi vaikutti kohtalaisen nopeasti, vaikka Ami oli hieman havahtunutkin Angelician puheista ja kosketuksesta selällään, taas kerran. Miehen mielestä se oli silti jotenkin helpottavaa, vaikka selkä olikin herkkä kohta. Hän oli vain nyökytellyt päätään, ennenkuin päätti vetää napin naamaan. Beniamin ehkä turhan helposti ratkesi ottamaan särkylääkkeen, mutta sille ei nyt voinut mitään. Hetkessä hän oli aivan yhtä pirteä kuin äskenkin. Silti tämä oli paras aamu ikinä, eikä Alicialla tainnut olla kiire suihkunkaan jälkeen? Tarjoutui kerran auttamaankin järjestelyissä.
Peilinkin edessä näytti olevan tungosta. "Ai mä pahempi?", mies virnisti ja antoi naiselle tilaa, kuitenkin haroen hiuksiaan vielä Angelician takaa, ennenkuin päätti suunnata askeleensa suihkukoppiin. Äkkiä hiukset johonkin muuhun kuosiin kun joka suuntaan harottamaan. Vesi onneksi auttoi.

Mies antoi naiselle tilaa ja vetäisi liukuoven kiinni. Hän vastasi suudelmaan ja oli oikeastaan itse väistymässä, ettei saisi ensimmäisiä viileitä vesiä päälleen, mutta Angelicia ennätti ensin varoittaa. "Kiitti vaan.", Ami totesi mukamas tympääntyneesti, mutta käänsi hieman selkäänsä suihkua kohti. "Kostan tän joskus.." Mies aina väisti ensimmäiset kylmät vedet, mutta tällä kertaa sai ne päälleen. Pieni hätkähdys vain, mutta onneksi se lämpeni nopeasti.. Hän huokaisi syvään ja pian tuntui rentoutuvan suihkun ala. "Anna mun nyt ensin kastella mun hiukset..", Beniamin kiusallaan työnsi naista hieman kauemmas olkapäästä, että sai nopeasti käytettyä hiuksiaan suihkun alla ja vetäistä niitä taaksepäin. Heti tuntui paremmalta. Mies hymähtäen veti päätään kauemmas ja jäi seuraamaan Angelician hiusten kastelemista. Pitkien hiusten hoitaminen kesti pitempään, joten Ami ei hoputtanut. Hän nautti lämpimästä vedestä, joka virtasi vartaloa myöten, sekä silmänruoasta, joka seisoi juuri sopivasti siinä edessä.

Beniamin laski kätensä naisen kaulan sivuille ja itsekseen hymyilen vei niitä alemmas olkapäille, koskettaen peukalollaan Alician solisluita. Mies piti siitä, että sai tuntea vartalon pieniä yksityiskohtia. Kädet valuivat alemmas Angelician kylkiä pitkin, eikä jättänyt mielessään mitään naisellista muotoa unohtamatta. "No kiitos.", hän kuiskaisi huvittuneesti ollessaan kuulemma mukavaa seuraa. "Sähän oot kans..", mies hymyili ja vei kätensä naisen ympärille kun huulet painautivat hellään suudelmaan. Ami ei löysännyt otettaan, vaan veti Angeliciaa tiiviimmin omaa vartaloaan vasten.
Lopulta Hän huuliaan hieman mutristaen katsahti shamppoo pulloja. "Sä tuoksut vielä miehelle jos meinaat pistää tota shamppoota.", Ami naurahti ja kurotti purkkiin napaten sen käteensä. Hän oli mukamas lukevinaan putilon tekstejä naisen olan yli, mutta kunhan katsoi, samalla kun toinen käsi hieroi naisen selkää.
"Se ei varmaan oo sitten hyvä juttu." Ami kaatoi shamppoota kädelleen ja Angelician sijasta levitti sitä omalle vartalolleen, katse naisen silmissä. Ilme pysyi totisena vain hetken, mutta Beniamin ei voinut edelleenkään olla hymyilemättä katsoessaan silmiin.
"Sun pitää ite ettiä joku saippua..", kai nyt jotain löytyi mikä menisi.. Paitsi, ettei Beniamini äiti tänne sentään omia saippuoitaan raahannut. "Ehkä tuolla kaapissa on jotain parffyymia.", Ami ajatteli ääneen ja näykkäisi naisen alahuulta levitellessään yhä saippuaa vartalolleen, sipaisten kädellään Alician vatsaa kuin ohimennen.

Angelicia piti katseensa Amin kasvoissa ja hymyili miehelle samalla, kun nautti Amin kosketuksesta.. Miehen kädet olivat hellät ja mukavan tuntuiset kulkiessaan Alician kaulan sivuilta alemmas. Peukalot koskettivat solisluita ja Alicia päätti ettei voisi hillitä enää itseään.. Oma käsi hipaisi miehen kylkeä, mutta enempää nainen ei koskenut. Vielä. Ami taas kuljetti käsiään Angelician kyljillä ja nainen päästi hellän huokauksen, joka varmasti kertoi, että Alicia piti Amin tavasta koskettaa naisen ihoa. Mukavat kosketukset ja mukava seura. Oliko parempaa?
"No kiitos."
"Sähän oot kans.."
Angelicia ehti kiittää vain hymyllä, kun tulikin jo hellä suudelma. Alicia hengähti hiukan katkonaisesta suudelman lomassa Amin kiertäessä kädet paremmin naisen ympärille ja pian kaksikon vartalot koskettivat toisiaan paremmin. Ei kyllä valittamista tuosta. Angelicia sortuikin liuvuttamaan kätensä Amin kyljille ja siitä kädet kiersivät painokkaan kosketuksen kera Amin selälle. Miten miehen keho tuntuikin niin hyvältä.. Tanssijan vartalo. Angelicia hymyilikin hiukan ajatukselle suudelman lomassa. Hän taisi juuri alkaa pitämään tanssijamiehistä.. Tai sitten vain yhdestä tietystä, yhä enemmän.

Suudelman jälkeen Angelicia silitti vain Amin selkää, jota pitkin vesi valui alas. Alicia nautti myös miten lämmin vesi hyväili hänen ihoaan, mutta enemmän nainen nautti siitä, että sai olla ihan siinä Amin kanssa lähekkäin. Angelicia ei vetäytynytkään vaan hymyillen suukotti Amin leukaa, huomaten kyllä tuon tähyilevän saippuaita. Ai niin ehkä pitäisi pestäkkin itseään..
"Sä tuoksut vielä miehelle jos meinaat pistää tota shamppoota."
"Tuoksun jo valmiiks nii mikäs siinä.."
Angelicia sanoi vitsillä ja naurahtaen katsahti olkansa yli paremmin saippuaita. No ehkä oli vain hyvä, että Alicia näki miesten saippuapurkkeja. Pieni ongelma kyllä Alicialle, koska hän kyllä mielellään pesisi itsensä. Ehkä ei olisi hyvä mennä kotiin haisten kilometrien päähän mieheltä. Ajatus oli kyllä melko huvittava.
Angelicia huomasi Amin tutkailevan yhtä saippuaputiloista, mutta samalla miehen käsi teki hierovaa liikettä Alician selällä. Tuosta nainen juuri nautti.. Ami ei jättänyt häntä huomioimatta hetkeksikään. Angeliciakin kuljetti käsiään ylös alas Amin selällä sekä vähän kyljilläkin samalla, kun huulet välillä hipaisivat miehen solisluita, leukaa sekä kaulaa. Oli vain niin mukavaa koskettaa ja tuskin Amikaan valittaisi.
"Se ei varmaan oo sitten hyvä juttu."
Angelicia naurahti ja suostui hiukan vetäytymään, että Ami sai levitettyä saippuaa vartalolleen. Pakosti naisen katse vaelsikin Amin käsien mukana..
"No ehkei jos haluun vielä pysyä hengissä."
Angelicia mutisi melko rennosti. Sanat olivat kyllä aikamoinen totuus, mutta Alicia osasi ainakin vielä ottaa tuonkin rennosti. Kaikki negatiivinen oli pakattu pieneen arkkuun Angelician mielessä ja hän antaisi itselleen luvan avata sen vasta myöhemmin. Ami kyllä piti ajatukset hyvin siinä positiivisessa...
Angelicia sai katseensa kuriin ja vastasi hymyillen Amin katseeseen. Miehen ruskeissa silmissä oli aina jotenkin.. pehmeä katse. Ehkä siinä oli ero, että Alicia oli tottunut katsomaan sinisiin silmiin, joissa oli hyvinkin usein välinpitämätön katse. Ami ei ollut luonteeltaan sellainen ja vielä ruskeat silmät.. Angelicia hymyili itsekseen ja hän vain nautti edessä olevasta näystä. Kukapa ei olisi nauttinut.

"Sun pitää ite ettiä joku saippua.."
Angelicia tuntui hiukan havahtuvan ja nainen hymähtäen vilkaisikin vielä saippuaputiloita.
"Joo.. Taidat olla oikees."
Angelicia mutisi ja mietti mistä todellakin taikoisi itselleen jotain saippuaa, joka ei tuoksuisi tippaakaan mieheltä. Nainen ei ollut oikein varautunut tähän ja ei hän oikein kannellut saippuoita laukussaan...
"Ehkä tuolla kaapissa on jotain parffyymia."
Ami sanoi ja Angelicia tajusikin siinä samassa.. Hänellä oli kyllä melko varmasti joku hajuvesi laukussaan. Paitsi, että.. Nainen ei ollut ottanut laukkua mukaan. Alicia melkein jo hymähti hiukan pettyneenä, kun Ami näykkäisikin hänen alahuultaan. Samantien Angelicia hymyili taas ja nainen suukottikin hellästi Amin huulia, hiukan kiusaavankin hellästi. Ami kyllä kiusasi heti takaisin koskettaessaan naisen vatsaa vain sipaisten. Alicia naurahti hiljaisesti ja suukotti Amin suupieltä.
"Musta tuntuu et sä tarttet täsä ensin apua ton saippuan levittämisen kanssa."
Angelicia kuiskaisi kasvot hyvin lähellä Amin kasvoja. Nainen tarttuikin Amin kylkiin ja käänsi tuota ohjaavasti. No tietenkin selkä.. Aminhan selkä oli kipeä ja sinne oli varmasti vaikeampaa levittää saippuaa varsinkin, jos liika venyttely tuotti lisää kipuja. Eli Alicia auttaisi vähän...

Angelicia nappasi saippuan ja hymyillen kaatoi siitä kämmenellään. Hän huolehtisi kohta itsensä pesemisestä. Ei sellainenkaan asia stressannut naista ja miksi olisikaan.. Angelicia vain vei kätensä Amin selälle ja hierovalla liikkeellä alkoi levittää saippuaa Amin selälle. Ensin ylempää ja käsi hipaisi miehen niskaakin. Alicia vain hymyili itsekseen ja liuvutti molempia käsiään hiukan varmemmin alemmas Amin selällä. Eiköhän mies sanoisi taas, jos sattuisi.. Alicia kyllä katsoi ettei runtelisi enää Amin selkää. Angelicia alkoi olla jo pian valmis Amin selän saippuoimisessa ja olihan nainen tehnyt sen melko hitaastikkin.. Katse kävi muissa saippuapurkeissa ja Alicia hymähtikin mietteliäänä.
"Kai sul on jotain hajusteetonta saippuaa? Pistän sitä vaan. Ehkä pärjään sit ilman muuta.. Kunhan et heitä mun kaulaani mitään sun partavesiäs tai mitään."
Angelicia puheli ja naurahtaen laskikin kätensä Amin selältä. Hyvä, että tuonkin onnistui tekemään. Alicia antoikin Amin kääntyä ja sipaisi sitten miehen huulia omillaan. Liian kauan, että kasvot olivat olleet kaukana toisistaan.. Ainakin Angelician mielestä selvästi.

Kai siellä putiloissa joku hajuton saippua oli? Ei Beniamin muistanut, sillä hän itse käytti vain niitä jotka tuoksuivat. Mikä yllätys. Ehkä jotain hätätilanteita varten siellä oli joku, mutta valinnan varaa ei ainakaan puuttunut.. "Sano vaan, että törmäsit johonkin mieheen kävelyllä.", Ami virnisti. Olisi todella hyvä teko syy miehen tuoksuun.. Kummasti vain tarttunut, tai jotkut saippuat ja partavedet pudonneet päälle? "..Joka kanto partavesi kokoelmaansa."
Ehkä täältä löytyisi jotain, ettei tarvitsisi tuollaisia tekosyitä keksiä. Beniamin huvittuneesti kohotti toista kulmaansa naisen taas tarjotessa apuaan. "Sähän oot avuliaalla tuulella." Mitään mukisematta Ami kääntyi selkä kohti Angeliciaa. Mies painoi leukaansa alemmas hieroessaan saippuaa kevyesti käsivarsiinsa tuntiessaan kädet selällään. Niihin Ami nyt eniten kiinnitti huomiotaan. Miten Angelicia tekikään sen noin.. Beniamin ummisti hieman silmiään ja nautti naisen käsien kosketuksesta. Ei tainnut olla ihan pelkkä saippuan levittäminen koko ajan mielessä, mutta mitä väliä.. Mitäs he olivat änkeneet saman suihkun alle.

Ami ei vielä kääntynyt, vaikka Angelicia kyseli sitä hajutonta saippuaa. Mies aukaisi kuitenkin silmänsä ja katsoi jonkin aikaa putilo kokoelmaansa. Hymähdys karkasi suusta ja lopulta Beniamin nappasi jonkun purkin käteensä, kääntyen samalla Aliciaa kohti hymy huulillaan. "Nyt mun selkä ainakin on puhdas.", mies sipaisi kädellään naisen nenän päätä. Heillä näyttivät tallaiset pienet kosketukset olla hallussa. Ami naurahti ja nosti kädessä olevaa purkkiaan. "Tän pitäis olla hajutonta.. Älä sitten mua syytä jos ei ookkaan.", hän vain pilaili ja kaatoikin saippuaa vain ja ainoastaan omalle kämmenelleen, pistäen purkin takaisin. "Ehkä mä kuitenkin pesen sut.", hän hieraisi saippuaa kumpaankin käteensä ennenkuin painoi kämmenensä Alician kaulan juureen, lähtien liuvuttamaan kämmeniään samaan tahtiin kummankin puolin alemmas, katseen seuratessa perässä. Ihan kuin tavallista pesemistä paitsi, että Ami teki sen. Hierovat liikkeet ylsivät naisen selälle ja veti toista taas lähemmäs. Pian mies rupesi hyräilemäänkin itsekseen, kun olisi tiskejä puhdistellut..
Yhtäkkiä Ami kyykistyi ja hieroi kämmenillän myös Angelician kummatkin reidet ja pohkeet. Sisä ja ulkoreidet tosin hieman hitaammin, että varmasti tuntui. Katsekkin käväisi painamassa naisen ilmeen mieleen.

"Näääin. Nyt sä olet puhdas.", Ami nappasi kuitenkin vielä saippuan käteensä, ojentaen sitä Alicialle. "Hiukset?", hän naurahti koskettaen naisen märkiä hiuksia. Mies itse päätti hiljalleen olla valmis, ettei menisi koko päivää suihkuun. Beniaminin piti tosissaan varoa, ettei äiti tulisi kylään.. Ami ei kuitenkaan halunnut vaikuttaa siltä, että olisi halunnut vain Aliciasta nopeasti eroon. Hän tarttui naisen toisesta kädestä ja kaatoi siihen saippuaa ihan hyvän määrän.
Hm, Beniamin katsahti naisen hiuksia kulmiensa alta, kuin arvioiden.. No, kaadetaans vähän lisää. Ja vielä vähän lisää, ehkä vähän vielä..
"Ehkä sä tolla pärjäät.", hän hymyili leveämmin ja painoikin kunnon suudelman Angelician huulille, samalla räplätessään pullon jotenkuten takaisin siitä missä se oli ollutkin.
"Mä meen kohta kuivattelemaan. Pitää saada tää asunto joskus valmiiks.", Ami muistutti, mutta hiljaisella äänensävyllä. Olihan se sääli.

Angelicia odotti rauhassa, että Ami kääntyisi ja samalla nainen tosiaan toivoi, että Ami omistaisi edes yhden hajusteettoman saippuan. Muuten Angelicialle tulisikin vähän vaikeampi tilanne. Pian Ami kuitenkin nappasi purkin toisten seasta ja kääntyi se kädessään. Alicia hymähti helpottuneena, koska huomasi sen olevan hajusteeton. Nainen vastasikin Amin hymyyn, kyllähän tämä sittenkin tästä.
"Nyt mun selkä ainakin on puhdas."
"Sehän tässä oli tarkotuksena."
Angelicia kuiskaisi ja naurahti Amin sipaistessa naisen nenää. Alicia sipaisi itsekkin samantien kuin varmistaakseen ettei siihen ollut jäänyt saippuaa. No Ami oli kyllä levittänyt jo kaiken saippuan vartalolleen ja Angelician katse pakosti käväisikin miehen vartalossa. Okei, nyt piti muistaa ottaa ihan rauhassa. Katse nousikin Amin kädessä olevaan purkkiin miehen näyttäessä sitä paremmin.
"Tän pitäis olla hajutonta.. Älä sitten mua syytä jos ei ookkaan."
Angelicia naurahti vain ja aikoi uhkailla samalla takaisin, kun Alicia yritti ottaakkin saippuaputiloa. Ami kuitenkin näytti kaatavan siitä vain omalle kämmenelleen. Alicia katsahtikin Amia silmiin samalla, kun hymy leveni. Aikoiko Ami tehdä sen mitä Alicia luuli?
"Tiiäks kyl mä syytän sua jos se ei oo. Ketä muutakaan?"
Angelicia kiusoitteli hymyillen. Tässä ehkä nainen viittasi myös siihen, että hänellä oli vähän monessakin asiassa syyttää Amia. No ei Alicia kyllä aikonut enää, ainakaan erään asian suhteen. Eivätköhän he olleet jo sujut...

"Ehkä mä kuitenkin pesen sut."
Angelicia kohotti kulmiaan kuin yllättyneenä, vaikka olihan hän jotenkin jo arvannut tuon.
"No jos sit tän kerran."
Angelicia kuiskaisi ja virnisti Amille juuri, kun tuo laski kämmenensä naisen kaulan juureen. Alicia vain vei kätensä Amin kyljille ja piirsi sormillaan kuvioita saippuan sekaan, mutta ei sentään pyyhkinyt saippuoita pois. Ja jotenkin kummasti Angelician keskittyminen keskittyi nopeasti Amin käsiin, jotka liukuivat alemmas naisen vartalolla. Tietenkin Amin katse seurasi perässä ja Angelicia taas katseli Amin kasvoja sekä katse karkasi tuonkin vartalolle, miten kummallista. Angelicia myhähti hellästi Amin viedessä käsiään naisen selälle. Nainen oli jopa tuohon asti pysynyt hiljaa... Hymy kyllä löytyi heti huulilta, kun Ami vetikin Angeliciaa lähemmäs. Alicia tuli suosiolla lähes kiinni Amiin ja nainen katsoi Amia silmiin hymyillen. Miehen hyräily huvitti hiukan Aliciaa ja nainen pyöritteli käsiään hellästi tuon selällä samalla, kunnes Ami alkoikin kyykistymään. Alicia veti syvään henkeä ja koetti rauhoitella itseään sekä varsinkin sydäntään. Hyvin pian Angelicia puri alahuultaan ja koetti vain pitää hengityksen tasaisena, kun Ami hieroi kämmenillään naisen reisiä ja pohkeita. Miten joku kykenikään tekemään tuon tuolla tavoin.. Angelicia henkäisi syvään ja hymyili Amille. Ehkä Ami ymmärsi..
Mies ei ollut kuitenkaan lopettanut ja nyt tulikin ne vähän hankalimmat paikat, reidet. Angelicialle siis vaikeimmat, koska naiselle tuotti jostain syystä suuria vaikeuksia olla tiedostamatta hyvännäköistä miestä, joka hieroi saippuaa hänen reisilleen. Ehkä tuon ymmärsi hyvin ja Alicia vain nielaisi hankalasti tuijottaen hetken suihkukopin seinää. Hengitys tasaiseksi, hengitys tasaiseksi.. Juuri sillä hetkellä Ami vilkaisikin Angeliciaa, mutta nainen ei huomannut sitä kunnolla. Ami sai kyllä varmaan nähdä erittäin näkemisen arvoisen ilmeen..

Angelicia huokaisi mahdollisimman hiljaa helpottuneeseen sävyyn, kun Ami vihdoin sai saippuen levittelyn tehtyä ja mies nousikin takaisin ylös. Alicia ottikin mahdollisimman tyynen ilmeen ja hymyili vain miehelle. Senkin ilkimys..
"Näääin. Nyt sä olet puhdas."
Angelicia aikoi sanoa juuri, että eihän hän ihan vielä. Piti vielä kunnolla pestä saippua pois, vaikka olihan siitä osa varmaan huuhtounut pois. Angelician piti kuin vain pyyhkäistä Amin kosketuksen jättämän tuntu pois iholtaan... Mies kuitenkin ojensi saippuaa.
"Hiukset?"
Angelicia nyökkäisi ja naurahtaen otti saippuaputilon. Niin tosiaan, hiukset.
"Joo vielä ne. Sit huuhtelen muutenkin viel."
Angelicia sai sanottua rauhallisesti, vaikka nainen tiedosti ettei Ami ehkä tiennytkään millaiseksi oli naisen olon saanut. Piti vain osata rauhoittua.. Angelicia ei kyllä ehtinyt kunnolla alottaa hiuksienkaan pesua; hän avasi vain saippuaputilon korkin ja sitten Ami nappasikin hänen vapaasta kädestään kiinni. Saippuaa sitten vain kädelle. Aliciaa kyllä huvitti, kun hän huomasi Amin katsoen ihan tosissaan arvioiden naisen hiuksia. Tuo kai mittaili, että miten paljon saippuaa.. Angelicia pidätteli vain naurahdusta ja hän vilkaisi kämmentään. Ei ollut vielä tarpeeksi, mutta Angelicia ei sanonut sitä ääneen. Jos Ami osaisi sitten itse katsoa, saisi nähdä miten käy.
"Ehkä sä tolla pärjäät."
Angelicia katsahti saippuamäärää ja naurahti pakosti.
"Joo toi on just sopiva määrä."
Nainen hymyilikin Amille eikä ehtinyt kunnolla edes kehua tuota, kun tulikin kunnon suudelma. Alicia tietenkin vastasi siihen ja nojautui hellästi Amia vasten. No tuo tuntui hyvältä. Ami teki kaiken juuri oikein ja hyvällä tavalla.. Angelicia muistikin miten Ami oli sanonut, että osasiko Alicia tehdä jotain mikä ei tuntuisi mukavalta. No samaa olisi voinut kysyä mieheltä itseltään.

"Mä meen kohta kuivattelemaan. Pitää saada tää asunto joskus valmiiks."
Ami sanoi houkuttelevan hiljaisella äänellä.. Alicia vain äännähti myöntävästi, mutta vei toisen kätensä Amin niskalle.
"Okei mut.. koht vasta."
Angelicia kuiskutti huulet lähes kiinni Amin huulissa. Alicia ei aikonutkaan ihan heti päästää miestä vaan tulikin toinen kunnon suudelma. Angelicia painautui tiiviimmin Amia vasten ja suudelma ei ollutkaan kovin lyhyt... Lämmin vesi tuntui vain parantavan koko tilannetta. Lopulta kuitenkin suudelma oli ohi ja Angelicia vetäytyi hitaasti kauemmas Amista. Nainen henkäisi hiljaa ja hymyili iloisesti Amille.
"Mm.. Nyt sä voit mennä."
Alicia mutisi ja naurahti perään samalla, kun väisti paremmin suihkukopin oven luota. Pakosti kaksikko oli lähekkäin ja Angelicia liuvuttikin hiukan kättään Amin vatsaa pitkin.
"Ääh mee jo ennen kun syön sut."
Angelicia älähtikin, mutta nauroi pakosti perään. Tuo suudelma oli jo saanut hiukan lipsahtamaan ja Alician ajatukset menivät vähän liian kovaa vauhtia. Parempi, että Ami vain menisi ja äkkiä... Angelicia odottikin, että Ami meni ja sitten vasta nainen huokaisi helpottuneena. Jos nyt pesisi kunnolla vielä itsensä. Nainen asettuikin lämpimän suihkun alle ja pesi reippaasti, mutta huolellisesti pitkät kiharansa. Alicia sääti vettä hiukan viileämmälle ennen kuin hän huuhteli vartalonsa. Kirjaimellinen jäähdyttäminen... Mielikin alkoi rauhoittua, mutta Angelicia hymyili pakosti sulkiessaan vesihanan. Nainen avasi suihkukopin liukuoven ja melko nopeasti katse tutki kylppärin. Ami ei ollutkaan lähtenyt vaan tuo oli, yllätys yllätys, peilin edessä. Alicia hymyili itsekseen ja puristi hellästi suurimmat vedet hiuksistaan ennen kuin nappasikin pyyhkeensä naulakosta. Märät suorat hiukset muuttuivat nopesti pörröisiksi kiharoiksi Alician kuivatellessa niitä reippaasti pyyhkeen sisällä. Lopuksi nainen kuitenkin kietaisi pyyhkeen ympärilleen ja käveli Amin taakse. Nainen hymyili pakosti, kun Ami (suureksi yllätykseksi) peilaili itseään ja varsinkin hiuksiaan. Niin ilkeä sentään Alicia ei ollut, että olisi pörröttänyt tuon hiuksia. Kädet kietoutuivat vain Amin ympärille ja Alicia suukotti miehen yläselkää hymyn kera. Sormet tekivät kuvioita Amin vatsalle sekä rintakehälle ja samalla Alicia tajusi katsoa miehen selkää kunnolla. Suihkussa ei saippuan takia oikein ollut tajunnut, mutta nyt vasta.. Angelicia kröhäisi ja kallisti päätään katsoen Amin ohi peilin kautta miestä silmiin.
"Sori sun selän takia.."
Alicia mutisi huvittuneesti hymyillen. Alicia kynnet olivat selvästi jättäneet mukavat jäljet Amin selkään. Nainen kyllä tiesi, että jäljet olisivat voineet olla pahemmatkin, mutta ei sitä tiennyt miten Ami reagoisi. Ei tuo ainakaan vielä ollut sanonut mitään.
"Eiköhän ne tosta hälvene."
Angelicia naurahtikin ja suukotteli Amin selkää, varsinkin parista kohdasta, johon Alicia oli iskenyt kyntensä. Nainen oli kyllä saanut melkoista jälkeä aikaan.

Ami kuuli kyllä miten Angelicia hänen kosketuksiinsa reagoi, varsinkin kun mies 'pesi' enemmän naisen reisiä. Oikeastaan keskittyi enemmän siihen koskettamiseen kuin saippuan levittämiseen, mutta sehän oli vain pikku sivuseikka. Beniamin katsoi myös tarkkaan mistä koski ja milloin. Katseen ikuistaessa naisen ilmeen, se oli kaikkea muuta kuin vihainen tai ärtynyt. Ei Beniamin sitä ilmettä ollut naisen kasvoilta vähään aikaan huomannutkaan, mutta eihän sille ollut syytäkään. Sama suihku, samat säännöt. Beniamin suostui suoristautumaan ja kaatamaan vielä saippuaa hiustenkin pesuun. Mies itse yleensä vain lättäsi puoli purkkia milloin sattuu, mutta nyt pelleili myös katseellaan. Kyllä vain hymy oli herkässä, kun Alicia selvästi pidätteli omaa nauruaan tilanteessa.. Ei Beniamin tykännyt täysin totisista tilanteista, joten upotti huumoriaan sekaan vähän milloin missäkin.

Hyvä kun eivät Angelician kädelle lätätyt saippuat tippuneet lattialle seuraavien suudelmien lomassa. Muutama kiihkeä suudelma 'hyvästiksi' ja Ami katoaisi suihkukopista ihailemaan näkymiä ulkopuolelta. "Okei nyt, ennenkun jään tähän koko loppupäiväks sun kanssa.", hän palautti itsensä väkisin maan pinnalle ja Aliciakin antoi oikein luvan mennä. "Koko ajan..", Ami naurahti ja kosketti samoin naisen rintoja kun vetäisi liukuoven auki. "Joo äkkiä ennenkun sä syöt mut.. Tai toisinpäin.", mies läpsäytti Angeliciaa pakaralle samalla pujahtaessaan ulos kopista, ettei saisi itse läpsäytystä osakseen. Beniamin vetäisi oven kiinni ja hetken virnuili naama lasiseinää vasten, mutta pian nappasi pyyhkeensä ja kuivasi sillä kasvonsa, sekä hiuksensa niin pörröön kuin pystyi. Sehän oli vasta ensimmäinen askel.. Hän katsoi suihkukoppia kohti ja kallisteli päätään mukamas saamaan vedet pois korvistaan, mutta eihän hänellä mitään vettä ollut korvassa ja katsekkin vain hyväili Angelician vartaloa sen minkä ennätti.

Lopulta Ami kiersi pyyhkeen lantiolleen ja astahti ison peilin eteen, joka oli lavuaarin yläpuolella. Kyllä sen ääreen mahtuisi vaikka kolmekin, mutta Beniamin tykkäsi liikkumatilasta.. Ensimmäisenä Ami ennätti koneella ajaa ylimääräisen sängen, mutta jätti leukaan enemmän, tapansa mukaan. Hän nappasi pienen kamman ja veti hiuksensa ensin taakse, harkitsevin ja usein liikkein ennenkuin laatikosta nappasi tutun ystävänsä geeli putelin. Beniamin hyräili itsekseen ja asetti hiuksiaan valmiiksi geelin pistämiseen ennenkuin kaatoi mömmöä kädelleen. Siinä sivussa suihkunkin ääni lakkasi..
Beniamin katsahti sinne päin vain peilin kautta, kun Angelicia astui huuruisesta kopista. Ah, tuo näytti ihan kuin jostain elokuvasta.. Ami virnisti, mutta tarkensi katseensa taas omaan pärstäkertoimeensa. Tai paremminkin hiuksiinsa. Hän pyöritteli geeliä käsissään ennenkuin rupesi sukimaan hiuksiaan järjestyksessä niskasta eteenpäin. Vain keskeltä, sillä hiukset olivat lyhyemmät sivuilta, vaikka niitäkin olisi voinut hieman siistiä..

Hetkeksi sukiminen hidastui kun Beniamin tunsi naisen nojautuvan selkäänsä vasten ja kädet ympärillään. Hymy leveni taas vaihteeksi ja Ami katsahti Angeliciaa peilin kautta, kunnes pian jatkoi hiustensa sukimista kattoa kohti. Vaikka naisen käsien tekemät kuviot tuntuivatkin hieman kutittavan, Beniaminia se ei näytännyt haittaavan. Tai sitten hän oli liian keskittynyt hiustensa pistämiseen. Silti mies tunsi naisen koko ajan itseään vasten, eikä todellakaan tehnyt edes mieli tökätä Angeliciaa kauemmas. Tässä oli lämmin ja hyvä olla. Alician pieni kröhäisy sai Amin kuitenkin vilkaisemaan toista hieman kysyvänä.
"Hm.", Ami naurahti naisen todetessa jäljistä, mutta mies ei kääntynyt selkäänsä peilailemaan. "Saat senkin tän kerran anteeks.", hän virnisti ja rupesi geelin levittämisen jälkeen tekemään suoraa linjaa keskelle, kuin olisi tehnyt irokeesia, mutta Amihan ei mitään sellaista irokeesia aikonut tehdä. Ihan tavallinen kampaus, mikä oli joka aamuinen homma. "Kyllä ne siitä häviää, toivottavasti. Jos ei niin lähetän sulle laskun.", Ami pölisi niin, ettei puoliksi edes ajatellut mitä sanoi, vaan nojautui vähän lähemmäs peiliä. Piti tarkistaa vielä oliko linja suora. Olihan se.

Beniamin hymähti tyytyväisenä ja pesi kätensä ennenkuin nappasi laatikosta seuraavan pullon.. Ami kuitenkin hymähti äkkiä tyytymättönänä ja päätti lyhentää hiusrajasta poskelle lähtevää rajaa aavistuksen. Heti parempi.. Nyt se pullo mitä hän oli hakenutkin. Partavettä. "Nyt varo tai haiset vielä huomennakin tälle jos heitän sun päälle. ", Beniamin virnisti ennenkuin rupesi taputtelemaan partavettä leualleen ja kaulalleen. Eikä se mitään halpaa litkua ollut, ei todellakaan. Amillahan oli montaa eri tuoksua, mutta tämä taisi olla hänen lempparinsa. Kaikki sujui juuri niinkuin pitikin. Selvässä harkitussa järjestykessä, josta Beniamin ei luopunut. Viimeisenä hänen tuli vielä tarkistaa hiuksensa läpi.. "Tätä menoa vielä siistin mun kulmakarvat.", Ami naurahti. Hyvä on, hän teki sitäkin, mutta ehkä ei tänään? "Ööm, sä et taida tarvita geelejä ja parranajo konetta.. Sä kyllä näytät hyvältä vaikket tekis yyhtään mitään."

"Saat senkin tän kerran anteeks."
Angelicia naurahti ja suukotti pitempään Amin yläselkää. Kai pieni kiitos tuokin ele.
"No hyvä jos tän kerran viel."
Angelicia sanoi hiukan kiusoitellen ja väläytti virneen. Miten Aliciasta tuntui, että Ami antoi hänelle aina anteeksi melko helposti. No nämäkin pieniä asioita, mutta silti. Ami ei esimerkiksi koko ajan katkerana ärissyt asunnosta. Ei kyllä Angeliciakaan osannut enää kantaa mitenkään kaunaa. Hänellähän oli hyvä olla.
Alicia katsoi Amin ohi hiukan peiliin tarkkaillen Amin hiustenlaittoa. Mies teki kaiken niin huolellisesti ja keskittynyt ilme kasvoillaan. Angelician huvittunut hymy levenikin vain, mutta nainen piilotti huulensa Amin taakse vasten miehen pehmeää ihoa.
"Kyllä ne siitä häviää, toivottavasti. Jos ei niin lähetän sulle laskun."
Angelicia vain kohautti kulmiaan ja naurahti muttei sanonut enempää. Ensinnäkin Alicia päätti, että ei häiritsisi enempää miehen ajatuksia, jotka keskittyivät selvästi enemmän hiuksiin. Ei nainen kyllä loukkaantunut siitä vaan koetti pidätellä naurua Amin nojautuessa lähemmäs peiliä samalla, kun mies selvästi tarkisti, että hiukset olivat niin kuin hän halusi. Angelicia ei kyllä tiennyt milloin oli viimeksi nähnyt kenenkään pistävän hiuksiaan noin huolellisesti. Varsinkaan, kun kyseessä oli mies... Mutta Aliciaa asiaa vain huvitti ja ei hän valittaisi. Amihan näytti aina niin hyvältä, mutta tietenkin sen eteen piti tehdäkkin vähän jotain. Sama naisella eli hän ymmärsi sen hyvin.

Angelicia jatkoi hitain liikkein Amin ylävartalon hyväilyä käsillään ja nainen kurkki koko ajan Amin ohi peiliin, jonka kautta katseli huvittuneena Amin puuhailua. Mies hymähti melko tyytyväiseen sävyyn ja Alicia pakosti kohotti kulmiaan tuon kaivaessa vielä uuden pullon esille. Angelicia piti kuitenkin pokkansa, mutta sitten sen pitäminen tuli vaikeaksi, kun mies yhtäkkiä hymähti tyytymättömään sävyyn ja tietenkin tuo sääti vielä lisää. Alicia suukotti Amin ihoa ettei olisi pakosti alkanut nauraa tai kommentoimaan mitään. Nainen hymyilikin huvittuneena Amin selän takia ja liikutti huuliaan Amin iholla. Siinä ne pysyivät hyvin ja estivät Angeliciaa sanomasta mitään typerää tai nauramasta. Kyllä nainen osasi sentään olla kiltisti..
"Nyt varo tai haiset vielä huomennakin tälle jos heitän sun päälle."
Angelicia havahtui ja tajusi melko äkkiä mistä oli kyse.
"Hyvä kun varotit."
Angelicia naurahti, koska ei olisi tosiaan itse tajunnut kuin vasta myöhemmin ja silloin olisi voinut olla myöhäistä. Angelicia liuvuttikin kätensä Amin ihoa myöten pitkin pois ja peruutti reippaasti Amin taputellessa partavettä iholleen. Alicia haistoi pakosti partaveden ja tuo tuoksu ei ollut todellakaan pahanhajuinen. Naisen tekikin mieli palata Amin luo, mutta hän pysyi kiltisti kauempana. Piti muistaa se varovaisuus..

Angelicia nosti hymyillen kätensä lanteilleen ja hänelle riitti vain näin väliaikaisesti Amin selän ihailu. Mies oli vielä niin sopivasti siinä suoraan edessä ja Ami ei varmaan nähnyt naista kunnolla, koska tuo oli suoraan hänen takanaan. Alicia antoi katseensa hyväillä Amia tältäkin puolelta, ylös alas... Pakostihan siinä nainen puri alahuultaan ja hymykin löytyi muuten huulilta. Ei pahemmat näkymät. Jotenkin Alician katse päätyi keskivaiheille eli suoraan Amin perseen kohtaan.. Nainen kallisti päätään hiukan ja virnisti pakosti. Hemmetti tuon miehen kanssa.
"Tätä menoa vielä siistin mun kulmakarvat."
Angelicia havahtui päänsä suoristaen ja katse nousi nopeasti Amin perseeltä takaraivolle. Nainen naurahtikin ja aikoi jo lähes kysyä, että tekikö Ami niin mutta.. Parempi ettei kysyisi. Siistii kuitenkin, Angelicia ajatteli ja pidätteli naurua. No ei Ami turhaan näyttänyt hyvältä.
"Ööm, sä et taida tarvita geelejä ja parranajo konetta.. Sä kyllä näytät hyvältä vaikket tekis yyhtään mitään."
Angelicia hymyili pakosti Amin sanoille ja hymähti kävellessään takaisin tuon luo.
"No kiitos.. Mä en kyllä aio valittaa noista sun pikku valmisteluistas."
Angelicia sanoi hiukan kiusoittelevalla äänellä ja nainen toi kätensä Amin selälle, josta se kiersi Amin rintakehälle samalla, kun Alicia tulikin Amin eteen. Mies saikin peruuttaa hiukan peilin edestä, mikä harmi. Alicia vain toi toisenkin kätensä Amin rintakehälle ja toi virnistäen kasvojaan lähemmäs.
"Koska sä näytät ihan pirun hyvältä."
Alicia kuiskaisi ja suutelikin sitten oikein kunnolla Amia. Toinen käsi kiersi Amin niskalle, mutta ei.. ei sotkenut hiuksia. Nyt Angelicia osasi olla koskematta.

"Mm.. Mä taidan mennä vähän pukemaan."
Angelicia kuiskaisi suudelman jälkeen ja hymyillen nainen näykkäisi vielä Amin alahuulta ennen kuin kävelikin tuon edestä kohti makuuhuonetta. Alicia alkoi hyräilemään hiljaa hymy huulillaan ja samalla sormet kävivät läpi kiharoita hiuksia. Piti selvittää hiuksia vielä, kun ne olivat kosteat niin homma kävisi helpommin. Kasvot taas... Angelicia ei saisi nyt meikattua, mutta tavallaan hän ei jaksanut murehtia siitä. Ami oli jo nähnyt hänet ilman meikkiä ja ei se paljon häirinnyt naista.
Angelicia hyräillen heitti pyyhkeensä Amin vuoteelle ja sitten nainen saalistikin käsiinsä alusvaatteensa. Naista nauratti miten eri paikoista nekin löytyivät. Pakostihan tuossa muisteli yötä siinä pukiessa. Angelicia hymyillen lopetit hyräilyn ja sulki vielä rintsikoiden hakaset ja näin alusvaatteet olivat päällä. Alicia alkoikin näpräämään vielä hiuksiaan ettei niihin jäisi varmastikkaan pahempia takkuja.
"Ami.. Kuinka pitkään mä saan vielä olla?"
Angelicia kysyi ja käännähti katsomaan hymyillen Amia. Pakosti nainen katsoi pehmeästi Amia. Osasyynä ettei Alicialla ollut vieläkään kiirettä lähdön kanssa ja kun katsoi oikealla tavalla niin ehkei saisikaan välittömästi lähtöpasseja. No tuskin Ami antaisi niitä muutenkaan.
"Kun mietin et.. aamupalaa?"

Beniamin oli sen verran keskittynyt aamutoimiinsa, ettei välttämättä edes tajunnut Angelician jokaista kosketusta tai suukotusta. Mies tarkisti jokaisen pikkuasian, mutta ehkä joku suukotus selällä välillä sai miehen havahtumaan ja vilkaisemaan Angeliciaan peilin kautta. Sen verran mitä toisesta näki. Jotenkin Ami aisti naisen pidättelevän nauruaan, muttei ollut siitä täysin varma.. Hänhän teki tämän vaikka olisi sata ihmistä tuijottamassa olan takana. Ihan välttämätötä ja muuten tulisi orpo olo.. Angelicia ei kuitenkaan keskeyttänyt Beniaminia sen enempää. Partavettä pistäessään nainen kuitenkin meni kauemmas ja Ami sai otettua vähän rennomman asennon. Hän ei tiennyt mitä nainen teki, mutta tulipa hiljaista ja Alicia ihan selvästi koetti piilotella miehen seläntakana. Olisi voinut kommentoida jotain surkeasta piilosta.. Kuitenkin kallistaessaan päätään vain sen takia, että voisi vilkaista mitä Alicia oikein jäi piilottelemaan.. Mies vilkaisi vain pikaisesti ja huomasipas naisen katseen lievästi sanottuna laskeneen. Ami virnisti itsekseen, melkeinpä omahyväisesti levittäessään partavettä kaulalleen. Kulmakarvoihin hän ei nyt ainakaan koskisi.

"Hyvä ettet valita.", Ami toisti. Angelicia sentään näytti ymmärtävän ja Beniamin nojautuikin aavistuksen kauemmas, että nainen pääsi hänen ja peilin väliin. Mies liuvutti omat kätensä oitis koskettamaan naisen hiuksia ja pian kylkiä. "No kiitos.", mies kuiskaisi tyytyväisenä Alician kehuille. No hei, ne kehut tulivat sentään Angelicialta! Ami tuskin tämän tyytyväisempi olisi voinut olla. No ehkä, jos asunto olisi ollut siisti, mutta muuten. Täydellistä. Ja suudelmakin vain varmisti asiaa. Benaimin ummisti silmänsä ja painoi naisen alaselkää lavuaaria vasten, mutta olihan pyyhe välissä, joten kylmiä väreitä siitä tuskin saisi.

Lopulta kai voisi pukemaankin mennä. "Menes.", hän tyrkki naisen muka kiireesti edestään, että pääsi takaisin peilailemaan. Beniamin kuitenkin vain sipaisi kulmassa olevan lävistyksen paremmin, sekä sipaisi muutenvain rintakehäänsä, ennenkuin päätyi naisen perässä takaisin makuuhuoneeseen. Beniamin loi heti katseensa Aliciaan, joka etsi alusvaatteitaan päälle puettaviksi. "Mä heitin jotain tänne.", Ami totesi lievän naurun kera, mutta nainen näytti jo löytäneen omansa. Beniamin vain kumartui nostamaan omat eiliset vaatteensa kasaan, itsekkin sängyn päähän. Niitä vaatteita Ami ei tosin tänään päälleen pistäisi. Hän liuvutti vaatekaapin ovet auki, mutta vielä hetken katsoi Aliciaa.
"Kuule ihan miten pitkään sä ite haluat.", Ami vastasi kuin vettä vain. Eihän hän halunnut naisen lähtevän ja aamupalakin olisi hyvä muistaa. Beniamin nyökytteli päätään löytäessään mustat bokserit. Pyyhe lennähti kaaressa sängyn reunalle ja Ami vetäisi alushousut jalkaansa. Kaappi ei ollut ihan sellaisessa järjestyksessä missä se aina aikaisemmin oli ollut, joten tavaroiden löytäminen kesti vähän pitempään. Käteen kiertyi musta kravaatti, jonka mies piloillaan keksi kiertää kaulaansa.
"Näin oliskin hyvä." Beniamin virnuili kääntyessään Aliciaa kohti. Näytti miltäkin mies huoralta tai jotain vastaavaa.. Miestä ei vitsailu kuitenkaan haitannut, jos se oli lähtöisin hänestä itsestään. Ehkei Ami kuitenkaan tällä tavalla mihinkään lähtisi. Mies vetäisi kravaatin kaulastaan, mutta heitti sen sängylle, jos päättäisi pistää sen päälleen.

Kaapista löytyikin harmaat ruudulliset housut, joiden ruudut olivat tosin vaaleamman harmaita ääriviivoja. Mies heitti nekin sängyn reunalle, sekä niiden seuraksi mustan nahkavyön, jossa oli tällä kertaa ihan tavallinen solki, mutta leveä sellainen. Ami veti housut jalkaansa ja pujotti vyön paikalleen ennenkuin vetäisi henkariin pistetyn mustan kauluspaidan päälleen, käärien hihat kyynärpäihin, jättäen muutamat ylimmät napit auki ja tunkien osan paidan helmasta housunkauluksen alle. Ei mitenkään typerän näköisesti, siitähän Beniamin piti huolen ja pisti vielä hienosäädöt valmiiksi vetäessään peilin taas eteensä. Nahkaranneke ranteeseen, mutta koruja ei tänään liiemmin tullut... Niistä oltiin muutenkin suurinosa pöllitty.

"Sitä aamupalaa.", Ami hymyilen kääntyi Angelician puoleen, vaihteeksi tsekaten naisen päästä jalkoihin. "Hmm.", Beniamin asteli kuitenkin lähemmäs ja kiersi kätensä naisen selälle. "Sähän näytät hyvältä tänään.", hän naurahti ja suukotti toisen leukaa, painaen vapaan käden kahdella sormellaan naisen alahuulta. "Olis kaks vaihtoehtoo.. Me syödään täällä jotain, joka olis ihan suotavaa sen lisä järjetelyjen kannalta, tai..", Ami otti toisen sormensa pois Alician alahuulelta. Kummasti katsekkin käväisi niissä. "..Tai me mennään kahvilaan.", sanojensa jälkeen Beniamin suuteli naista, mutta vain pikaisesti, ennenkuin lähti keräämään eilen jääneet sushilootat ja aukinaisen viinipullon, joka oli tainnut etikoitua ihan mukavasti, ettei sitä kannattaisi enää juoda. Samaan käteen mahtuivat myös kummatkin viinilasit.
Mies vei tavarat keittiön pöydälle. "Voi viini raukkaa..", hän kaatoi punaviinin loput viemäriin ja sushilaatikot pisti roskikseen. Kyllähän tällaiset pikkuasiat piti hoitaa. Beniamin huuhtoi vielä pullon sekä lasit, ennenkuin pisti lasit tiskikoneeseen ja potkaisi luukun kiinni.
"No, sä saat päättää tällä kertaa. Jääkaapissa on appelsiini mehua.. Ja..", mies aukaisi jääkaapin oven. "paljon jogurttia. Kahvinkeitinkin on ehjä.", mies luetteli, sillä halusi nyt asioiden kuulostavan kohtalaisen hyvältä, vaikka olohuone ja eteinen olivat aikamoisia romukasoja.

"Kuule ihan miten pitkään sä ite haluat."
Angelicia oli arvannut, että Ami vastaisi noin, mutta nainen hymyili sille miten helposti Ami sanoikaan tuon. Mies halusi todella Alician jäävän... Olihan se selvää, mutta jotenkin se silti onnistui vielä hymyillyttämään Angeliciaa ja saamaan tuolle hyvän olon. Ami osasi...
Angelicia jatkoi hymyilyään yhä, kun vilkuili ympärilleen. Jos löytäisi loputkin vaatteista.. Nainen löysikin katseellaan tunikansa ja nappasi sen käteensä. Pakosti katse kyllä kävi Amissa, joka veti juuri vaatekaapin luona boksereita jalkaansa. Alicia pakotti katseensa muualle, mutta hän virnisti pakosti samalla, kun vetäisi tunikan ylleen. Näkymä oli vain jotenkin parempi ilman sitä pyyhettä ja oli kyllä pakko sanoa.. Amin vartalo sai numeroksi kymppi plussan.. plussanplussan.
"Näin oliskin hyvä."
Alicia nosti juuri legginsit lattialta ja nosti katseensa kysyvänä Amiin. Nopeasti kysyvä katse muuttui huvittuneeksi ja Angelicia nauroi pakosti. Ami pelkissä boksereissa ja kravaatti kaulassaan.
"Joo toi taitaa olla sun kirkkovaatetukses."
Angelicia totesi ja nauroi pakosti lisää. Naiselle tuli kyllä suuri houkutus napata kravaatista kiinni, repäistä Ami lähemmäs ja antaa miehen lukea Alician huulilta miten paljon nainen pitikään tuon vartalosta. Alicia kuitenkin naureskeli vain ja vilkaisi kravaattia, joka lopulta sai lentää miehen vuoteelle. Siinä mukana onneksi hellitti sitten houkutuskin.. Vaihteeksi.

Angelicia rauhassa vetäisi legginsit ylleen ja vielä jostain löytyi ketju, joka oli ollut Alician vyönä. Nainen kyllä sen jätti vielä vuoteen reunalle, koska jotenkin oli sellainen olo, että halusi olla vain rennosti. Jos Alicia olisi voinut, hän olisi kulkenut mahdollisimman vähissä ja rennoissa vaatteissa. Miksei samantien vain alusvaatteisiin ja Amin paitaan... Angelicia hymyili ajatukselle ja vilkaisikin Amiin päin, joka puki myös. Pakosti nainen jäi vain hetkeksi katsomaan Amia ja tuon pukeutumista. Tuo mies tosiaan tiesi miten tehdä itsestään hyvännäköinen. Alicia vain tyytyikin istahtamaan sängyn reunalla ja hymyillen Alicia katseli, kun Ami lopetteli pukeutumistaan. Katsominenhan oli aina sallittua ja varsinkin noin hemmetin hyvännäköisen miehen kanssa. Alicia vain näpräsi hiuksiaan ja hymyillen katsoi, kun Ami näytti vihdoin olevan valmis. Nainen ei kyllä paljon ollut ajatellut ajankulua.. Vain nauttinut näystä.

"Sitä aamupalaa."
"Joo nyt se kyl maistuis."
Angelicia sanoi reippaasti ja hymyillen nainen nousi seisomaan sängyn reunalta. Ja eihän Amin tekemä tsekkaus jäänyt huomaamatta, mutta Alicia ei valittanut. Nainen tiesi kyllä, että hän ei ollut meikannut ja muutenkin, mutta Ami taisi silti pitää näkemästään. Niin kuin Aliciakin. Nainen kyllä mietti jo keittiöön menoa, kun Amikin kävelikin hänen luokseen. Miehen käsi kiersi Angelician ympärille ja Alicia hymyillen toi kätensä Amin hartioille.
"Sähän näytät hyvältä tänään."
Angelicia naurahti pakosti ja tunsi pakosti itsensä tyytyväiseksi. Olihan Alicia saanut ennenkin kehuja moniltakin ihmisiltä ja varsinkin miehiltä, mutta jotenkin Ami sai joka kerta Angelician vain hymyilemään erittäin tyytyväisenä. Amin kehut vain olivat ihan omanlaisensa asia tai siltä ainakin tuntui.
Angelician hymy ei yhtään hiipunut, kun Ami suukotti hänen leukaansa ja kaksi sormea painautui hellästi Alician alahuulta vasten. Automaattisesti Alicia hiukan raottikin huuliaan auki hymyn kera ja katse oli Amin ruskeissa silmissä.
"Olis kaks vaihtoehtoo.. Me syödään täällä jotain, joka olis ihan suotavaa sen lisä järjetelyjen kannalta, tai.."
Angelicia kuunteli kiltisti ehdotuksen ja hymähti merkiksi, että kuunteli kyllä. Nainen oli kyllä ajatellutkin alunperin, että he söisivät ihan Amin asunnolla, mutta oliko mies ajatellut vähän muutakin? Alicia vilkaisi Amin sormia, kun mies otti niistä toisen pois ja Alicia puraisi hellästi toista. Niin, mitä Ami olikaan sanomassa?
"..Tai me mennään kahvilaan."
Angelicia ei ehtinyt kummemmin kommentoida, kun Ami suutelikin Angeliciaa. Suudelma oli kyllä naisen mielestä lyhyt, vaikka ei sitä huonompi. Nainen naurahti vain, kun mies alkoi siivoamaan kaksikon eilisiä jälkiä.
"Tosiaan se siivous menee vaikeemmaks jos mennään sinne kahvilaan."
Angelicia mietti ääneen ja tiesihän hän sen.. Alicia oli nyt jo venyttänyt aikaa ja voisi tehdä sitä vielä, mutta ei loputtomiin. Jos mentäisiin kahvilaan, Angelician olisi pakko mennä siitä kotiin. Siinä matkalla keksisikin hyvän tarinankin erästä varten. Mutta voisihan kaksikko vain jäädä Amin asunnolle syömään, siivota vähän perään ja sitten Alicia lähtisi. Mikäköhän sitten olisi parhain tapa..

Ami oli jo pieni hetki sitten kadonnut tavaroiden kanssa keittiöön ja Angelicia mietteliäänä hymähtäen meni perässä. Eiköhän nainen ollut jotenkin nyt päättänyt mitä he voisivat tehdä. Ellei Amilla olisi ehdotuksia..
"No, sä saat päättää tällä kertaa. Jääkaapissa on appelsiini mehua.. Ja.."
"paljon jogurttia. Kahvinkeitinkin on ehjä."
Ami selosti, vilkaisten välissä jääkaappiin. Aliciakin kurkkasi sinne miehen ohi ja nyökkäisi pienen hymyn kera. Kyllä tuo näytti riittävän hyvin aamupalaksi. Ja jotenkin Angelicia halusi vain olla.. ja mitä tärkeintä; Amin kanssa. Niinpä Angelicia suutelikin hellästi ja hitaasti Amia hymy huulillaan.
"Jos mä saan kerran päättää... Niin sanon et me jäädään syömään aamupalaa tänne. Sit ehdin auttaa viel sua tän asunnon kans ennen kun on pakko lähteä."
Angelicia sanoi ja hymyillen meni Amin ohi niin, että pääsi jääkaapille. Alicia nappasikin sieltä mehun ja otti sen valmiiksi jo pöydälle. Voisihan sitä kahviakin keittää, mutta jotenkin Angelicia halusi ensin jotain kylmempää virkistävämpää juomista.
"Haluks sä taikoa lasit jostain?"
Angelicia kysyi naurahtaen samalla, kun kääntyi taas paremmin Amiin päin. Nainen hetken vain katsoi Amia hymyillen, kunnes ei voinut enää vain katsella..
"Tuu lähemmäs."
Alicia kuiskaisikin ja tarttui hellästi Amin ranteeseen, vetäen miehen ihan lähelleen. Kädet kietoutuivatkin Amin ympärille ja Alicia suuteli pitkästi Amia. Piti sitä vielä nauttia vielä, kun voi. Ehkä nainen alkoi vähitellen kunnolla tiedostamaan, että hänen pitäisi oikeasti lähteä eikä siihen menisi enää kauan aikaa. Suudelman jälkeen Angelicia vain huokaisi hiljaa ja hetken nojasi otsallaan Amin otsaan.
"Ami... Mä en tiedä mitä sä.. Mm.. Ajattelin vaan et heittäisitkö sä mut sit vai.. haluks sä et tilaan taksin?"
Angelicia kuiskaisi kasvot yhä lähekkäin, mutta katsekontakti oli ainakin jotenkin mahdollinen. Alicia kyllä veti hitaasti kasvojaan aavistuksen kauemmas, että sai kunnolla katsottua Amin kasvoja. Ei nainen tosiaan tiennyt mitä Ami tuostakin ideasta tykkäisi, mutta Alicia luotti jälleen ettei saisi kieltävää vastausta.

Tottakai Angelicia näytti Amin silmään hyvältä. Oli meikkejä tai ei... Mies mielellään olisi katsonut naista paljon pitempäänkin, mutta oli pakko keskittyä tähän päivään ja oikeaan tilanteeseen. Alician pitäisi vielä mennä takaisin. Sitä ennen pitäisi syödä aamupalaa ja vielä vähän jäjestelläkkin, joten suudelma makuuhuoneessa jäi pikaiseksi. Beniamin pisti tavaroita paikalleen ja siinä sivussa Angelicia päätti hyvin.. Jäätäisiin tänne syömään vaikka niitä jogurtteja. Ami nyökäytti päätään ja ähkäisi tajutessaan, että ne vaivaiset muutamat lasit oltiin pistetty astianpesukoneeseen. "No mä tiskaan nää nopeesti.", hän nappasi jostain kourallisen paperia samalla huljuttaessaan laseja kuuman veden alla. Beniamin osasi yleensä olla kuin mikäkin kulumaton patteri. Hänen tiskaamisensa, tai oikeastaan paperin mukiin tunkeminen, keskeytyi naisen kuiskaukseen ja otteeseen ranteella. Melkein samantien Beniamin laski lasin pöydän reunalle ja kääntyi paremmin Angleiciaa kohti, hymyilen leveämmin ja huulet painautuivat hetkessä toisiaan vasten. No, jokaisella oli jokin heikkous.

Mies ei astunut kauemmas suudelman jälkeenkään, vaan antoi otsansa koskettaa Alician otsaa. Hymy leveni huulilla Angelician ensin selvästi takerrellessaan puheidensa kanssa. Suloista. Ami vei käsiään enemmän naisen lantiolle ja näytti mukamas järkyttyneeltä toisen puhuessa taksin tilaamisesta.
"Haluatko sä mun autolla, vai mun autolla? Mä vien.", hän suukotti Angelician huulia ennenkuin kurotti pyyhkimään lasin kuivaksi. Hän asetti sen pöydälle ja nappasi mehun, kaataen sitä lasiin ja ojensi sen Alicialle. "Älä sä siitä huolehdi, jätän sut vähän kauemmas kun aikasemmin.", mies kääntyi jääkaapin puoleen napaten sieltä jogurtin. Samalla mielessä kaihersi kysymys: Mitä sitten? Beniamin tulisi takaisin ja pitäisi olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. No, Angelicia oli sanonutkin, ettei voisi unohtaa. Ihan niinkuin Amikin.

Mies söi jogurttiaan rauhallisesti, nojaten alaselällään keittiön tasoon hieman mietteliäs sävy kasvoillaan. "Harmi kun joudut lähtemään..", mies töksäytti ääneen ja pyöritteli vain jogurttia purkissa. Ei Beniamin nyt tiennyt miten Angelician ja sen toisen miehen suhde meni, mutta jotenkin Ami oli saanut sellaisen kuvan, ettei nainen kauhean onnellinen siinä ollut.. Ei ihmekkään, sillä mitä kaikkea Ami oli siitä nyt tähän asti kuulutkin sai sen mielikuvan vain vahvistumaan ja miten Alicia käyttäytyi häntäkin kohtaan..
"Mut niin..", Beniamin sai tökkäistyä tyhjän jogurtti purkin roskikseen. "Ei sun oo pakko jäädä tänne järjestelemään, ettet joudu niin isoihin ongelmiin, kun aikasemmin." Ei Ami halunnut Alician kärsivän hänen takiaan. Se tuntui niin väärältä, mutta mies ei halunnut myöskään asuntoonsa enää yllättäviä vieraita. "Sua ei varmaan haittaa jos lupaan, että me nähdään myöhemmin.", huulia koristi yhtäkkiä harvinaisen poikamainen vino hymy, joka ei kielinyt valehtelemisesta tippaakaan. Eihän Ami luovuttaja ollut, hän yrittäisi vaikka loputtomiin. Olihan mies saanut Angelician retkahtamaan, aivan kuten Beniamin melkeinpä heti ensisilmäyksellä itsensä Aliciaan. Kumma juttu. Ehkä Ami ei kuitenkaan kaikkea mielessä pyörivää paljastaisi.
"Eikä mulla mitään valitettavaa viime yöstäkään.", hän kohotti kätensä sipaisemaan naisen kaulaa.

"Haluatko sä mun autolla, vai mun autolla? Mä vien."
Angelicia naurahti Amin sanoille ja miten mies esittikään järkyttynyttä, kun nainen puhui taksista. No tietenkin Alicia meni mieluummin Amin kyydillä, sitä oli turha kysyä. Alicia vastasi suukotukseen ja antoi sitten Amin rauhassa kuivata lasin. Ami jaksoi olla aina lähes kaikessa huolellinen ja Alicia tietenkin piti siitä. Pian Ami ojensikin Angelicialle mehua täynnä olevan lasin. Alicia otti sen hymyillen ja mutisi kiitoksen.
"Älä sä siitä huolehdi, jätän sut vähän kauemmas kun aikasemmin."
Angelicia oli jo nyökkäisemässä, mutta kröhäisi sitten. Niin mitä viimeksi olikaan käynyt.
"Oikeastaan voit jättää sit runsaasti kauemmas. Chris näki viimeks kun heitit mut kotiin."
Angelicia mutisikin ja hymähtäen ilman hymyä nainen näpräsi hiuksiaan. Koko viime kerran tilanteen miettiminen ei vain oikein naurattanut. Alicia huokaisi hiljaa ja hörppäisi sitten appelsiinimehua. Kyllä se tästä... Ehkä tällä kertaa kaikki ei menisi niin sekaisin. Ainakin niin sai toivoa.

Angelicia hörppi rauhalliseen tahtiin mehuaan ja pakosti katse oli lähes koko ajan mietteliään näköisessä Amissa, joka nojaili pöytätasoon ja söi jugurttia. Alicia koetti olla ajattelematta kuinka hyvännäköinen Ami olikaan siinä, mutta mies aiheutti kyllä pakosti jälleen hymyn. Alicia kuitenkin piilotti sitä osittain hörppiessä mehuaan.
"Harmi kun joudut lähtemään.."
Ami onnistui jälleen sanomaan kunnon suoraan ja Angelician hymy kärsikin hiukan, kun nainen pienen nyökkäisyn kera laski melkein tyhjän lasin pöydälle, mutta piti siitä yhä kiinni. Kuin nainen ei olisi oikein varma mitä tehdä sekä sanoa.
"Mm.. Niin on."
Angelicia mutisi lopulta ja nainen siirsi katseensa vakavana sivulle samalla, kun nostikin lasin taas huulilleen. Nainen joi loputkin virkistävästä juomasta samalla, kun mietti miksei vain sanonut sitä mitä ajatteli.. Hän ei olisi halunnut lähteä. Ei todellakaan. Mutta mitä lähemmäs lähtöä mentiin, Alicia tunsi kuin joku outo voima olisi voimistunut. Se aiheutti Angelicialle hiukan painostetun olon ja ihan kuin joku olisi repinyt häntä luokseen ja nainen yritti turhaan pistää vastaan. Melko ahdistava olo kieltämättä. Alicia tiesikin ettei enää voisi kauaa sulkea osan ajatuksistaan kauemmas. Nyt oli vain kestettävä se minkä oli aloittanutkin...
"Mut niin.."
"Ei sun oo pakko jäädä tänne järjestelemään, ettet joudu niin isoihin ongelmiin, kun aikasemmin."
Angelicia katsoi harkiten Amia ja sai pienen hymynkin huulilleen. Ahdistunut olo helpotti hiukan, kun vain katsoi Amia ja kuunteli tuon ääntä.
"No.. joo. Mä olen täl hetkellä ongelmissa kuitenkin mut ehkä mun on sit paras alkaa koht menemään takas."
Angelicia mutisi hiukan synkästi ja nainen laskikin lasinsa lavuaarin reunalle. Ongelmia tosiaan oli jo, mutta ehkei kannattanut leikkiä enempään hengellään.
"Sua ei varmaan haittaa jos lupaan, että me nähdään myöhemmin."
Angelician synkät ajatukset keskeytti Amin toteamus ja Alicia ei heti edes tajunnut, että Amin vino hymy sai pakosti naisenkin vastaamaan hymyyn iloisesti. No ei Alicia tietenkään harmissaan ollut tuosta.. Nainen kuitenkin hymähti ja hieraisi niskaansa. Teki kyllä mieli sanoa, että jos Ami todellakin halusi olla typerä ja leikkiä hengellään... Mutta Angelicia tiesi mitä oli luvannut. Ja Ami tuskin pitäisi, jos nainen enempää selittelisi. Asia oli jo melko selvä.
"Ei.. Ei haittaa yhtään."
Angelicia lopulta totesi ja naurahti perään. Ei hän voisi enää kieltää millään eli oltaisiin sitten rehellisiä. Ja pitihän Amin asuntoakin vielä siivota. Hehän olivat vasta siistineet makuuhuonetta.. Krhm kumma juttu etteivät he olleet päässeet pitemmälle. Mutta kyllähän Alicia auttaisi vielä asunnon siistimisen kanssa.. Jos hän vain pystyisi. Eihän sitä ikinä tiennyt mitä Chrisin luona odotti.

"Eikä mulla mitään valitettavaa viime yöstäkään."
Angelicia naurahti ja tunsi mukavaa kihelmöintiä, kun Ami sipaisi naisen kaulaa. Alicia tulikin lähemmäs Amia ja vei kätensä tuon vatsalle, lähtien liuvuttamaan niitä siitä ylemmäs.
"Mullakaan ei oo minkäänlaista syytä valittaa. Ja.. pakko sanoo et en olis kovin surullinen jos sais joskus uusinnankin."
Angelicia kuiskaisi kasvot ihan lähekkäin ja lopuksi Angelicia suuteli räväkästi Amia. Nainen kyllä hiukan pehmensi suudelman loppua kohden, mutta se oli kai jonkinlainen lähdönkin merkki. Alicia tiesi, että hänen kannatti yrittää vain irroittaa, vaikka miten vaikeaa se oli. Lopulta suudelma oli ohi ja Alicia suukotti vielä lyhyesti Amin huulia samalla, kun laski vastahakoisesti kädet tuon rintakehältä.
"Mä haen.. mun vyön vielä."
Alicia mutisi, mutta hymyili vielä Amille ennen kuin lähti hakemaan ketjuvyötään makuuhuoneen sängyltä. Nainen sentään muisti, että oli jättänyt sen sinne. Yksi Amin asunnolle jätetty vyö oli jo ihan tarpeeksi...
Angelicia löysi pian ketjun, jonka nappasi ja nainen rauhassa pisti sitä vyötärölleen samalla, kun käveli olohuoneen puolelle. Alician kasvoilla oli mietteliäs ilme ja hyvä, jos hän edes kunnolla tiedosti, että käveli rojujen seassa. Angelicia vain päätyi ikkunan luo ja nainen huokaisten laski kätensä saatuaan vyön vihdoin pistettyä. Nyt tarvittiin pieni hetki itselleen sekä omille ajatuksilleen. Angelicia veti syvään henkeä.. ja alkoi miettiä peitetarinaa. Alicia oli kyllä jotenkin saanut kehitettyä sitä mieleensä. Ja sen hienosäätö ei kestänytkään kauan.

Angelicia hymähti itsekseen, kun oli vihdoin saanut peitetarinan tarpeeksi hyvään kuntoon. Angelicia oli eilen mennyt ostoksille ja aika oli kulunut äkkiä, sitten Alicia oli törmännyt Pauliin pitkästä aikaa, nainen oli suostunut lähtemään tuon kanssa parille drinkille.. Tuosta Chris voisi raivostua, mutta Alicia ei piitannut. Baarissa Angelicia oli tavannut Paulin ystäviä ja nainen oli yrittänyt soittaa Chrisiä paikalle, mutta tuo ei ollut vastannut.. Ovelaa. Sitten Alicia oli juonut vähän liikaa ja lopulta Paul oli tuonut naisen luokseen muutaman ystävänsä lisäksi. Ettei Chris saisi liikaa epäiltävää. Aamulla Alicia oli tajunnut missä oli ja lähtenyt samantien kotiin. Hyvä on, nainen olisi ehkä saanut kehiteltyä paremmankin tarinan. Mutta tuo nyt kuulosti naisen omasta mielestään uskottavalta ja hän olisi oikeasti voinut tehdä kaiken tuon. No siinä kuitenkin oli tarina, jos sitä tulisi tarvitsemaan.
"Mä taidan olla valmis lähtemään."
Angelicia sanoikin mahdollisimman reippaalla äänellä, mutta nainen katseli yhä ikkunasta valoisaa Lontoota. Miksi olikaan kuin olisi hautajaisiin menossa.. Olisi voinut vielä sanoa, että omiin hautajaisiin. Alicia huokaisi hiljaa ja mietti miten helppoa olisikaan jäädä tänne näin..
"Mä toivon et pääsen viel sun luo."
Alicia kuiskaisi hiljaa eikä ollut varma kuuliko Ami. Nainen ei ollut täysin varma missä Ami oli edes naisen selän takana, mutta ei Angelicia ollut kovin montaa minuuttia tässä seissyt. Mutta pian sekin saisi loppua, kun Alician olisi lähdettävä..

Angelician puhuessa uusinnasta Ami kohotti huvittuneemmin kulmiaan. "Mm-m. Kuulostaa hyvältä idealta.", mies pohdiskeli, vaikka saisi nähdä mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Nyt se ei tuntunut kovin painavalta, sillä olihan Angelicia siinä lähellä. He vain söivät aamupalaa rauhallisissa merkeissä, kun olisi ollut ihan tavallinen aamu. Paitsi, että naisen kädet tuntuivat unohduttavan koko vuorokauden ajan hetkeksi. Beniamin pölläisi vielä mehua itselleenkin, mutta samalla nojautui lähemmäs naista. Eihän hän voinut olla antamatta itse mitään vastakaikua. Ami suukotti naisen huulia ja ennenkuin ennätti edes hörppäistä mehuaan tuli kunnon suudelma. Sinne jäi mehut. Beniamin vastasi suudelmaan kunnolla, sillä jotenkin arvioi lähdön olevan nyt.. Juuri nyt. Mies vei toisen kätensä Alician niskalle ja suudelman kevetessä loppua kohden hän huokaisi syvään. Lähdöt eivät koskaan olleet kovin mukavia. Paitsi kyllähän Ami vielä Alician suostui viemään takaisin, eli ei hän lopullisesti naista menettänyt.

"Okei, hae vyö. Sitte lähetään.", mies nyökäytti päätään ja päästi naisesta irti antaen toisen mennä menojaan. Edellinenkin vyö taisi olla vielä täällä, mutta sen olinpaikkaa Ami ei enää muistanut. Kunhan naputteli odotellessaan sormillaan pöytää ja joi mehunsa ennenkuin tunki lasit takaisin pesukoneeseen. Mies etsi vielä auton avaimensa ja pyöritteli niitä kädessään.
Angelician ollessa valmis Ami kohotti katseensa naiseen, mutta lohduttava hymy nousi huulille. "Kyllä sä pääset.", Beniamin sanoi itsevarmasti, vaikka epäilyn häivähdys kävikin mielessä. No, olivathan he aikaisemminkin miehen asunnolla olleet ja silloinkin sen luultiin olevan viimeinen kerta.. Ei saisi menettää toivoa. Mies vetäisi kädellään Alician mukaansa, mutta eteisen peilin kohdalla katsahti vielä itseään ja suoristi hiuksiaan. Viimeinen silaus ja sitten sai lähteä ovesta ulos.

// Muahaa, tähän loppuii. Kiitän pelistä Ellisein >)) //

Uutta again! Elli tän. //

Beniamin Mihai Gherea

Ami oli jokin aika sitten käynyt heittämässä Angelician Rashee roadille. Mies oli ennättänyt käydä jääkaapin täyttö reissulla tulomatkalla ja jatkaa järjestelyjä kera muutaman särkylääkkeen. Selkä ei pitänyt tämäntapaisesta nostelusta ja maassa rymyämisestä tänään.. Mikä harmi, mutta nyt siihen ei sattunut tippaakaan, joten Ami pystyi pistämään tavaroita järjestykseen kohtalaisen nopeastikkin. Sitä ennen hän oli vaihtanut kauluspaidan ihan tavalliseen rusehtavan harmaaseen printti t-paitaan (Kyllä häneltä niitäkin löytyi) Ihan vain varmuudeksi ettei mikään repäisi kallista paitaa pilalle..
Hän ei voinut silti kieltää etteikö mielessä olisi pyörinyt joku pieni syyllisyyden tunne siitä, että Angelicia taisi olla taas ongelmissa. Jotenkin tuntui niin karulta vain käydä heittämässä Angelicia sen tyypin kynsiin ja itse tulla takaisin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Rikkinäisen television ja muut rikki menneet tavarat hän oli heivannut pois, mutta uusia ei oltu hankittu tilalle, vielä. Pitäisi sekin mahdollisimman nopeasti hoitaa. Mies oli onnistunut saamaan makuuhuoneen jo valmiiksi, mutta olohuone kaipasi järjestelyjä. Biljardipöydän pinnan maksaminen maksaisi maltaita ja kalusteitakin tarvittiin uusia, kuten uusi sohva, pöytä ja keittiöönkin muutamat uudet kaapit ja korit, lasikaappeihin uudet lasit.. Sitä rataa. Ami huokaisi syvään ja pisteli kirjahyllyä kuntoon, vaikka siellä ei järinpaljon mitään kirjoja ollutkaan. Enemmänkin tanssiin liittyviä pokaaleita, valokuvia ja muuta matkoilta ostettua rihkamaa. Olihan niitä kiva välillä ihastella ja näyttää vieraille.. Hänen äitinsä oli niistä varsin ylpeä, mutta Ami ei siitä jotenkin innostunut. Kyllähän Beniamin äidistän piti, mutta se nainen kun pääsi vauhtiin niin pysähtymistä ei olisi tiedossa lähimain.

Beniamin kallisti juuri valokuvaa, jossa olivat koko perhe joskus kaauan sitten. Ami tuskin edes kymmentä. Joku etelän loma matka vain, mutta koko perhe sentään paikalla. Amin hiukset sojottivat pahasti jokasuuntaan kuin sähköiskun jäljiltä, mutta niin rantaleikeissä tuppasi käymään. Kuvassa hän kasasi hiekkaa äitinsä jaloille ja isä istui toisella puolella tekemässä samaa. Kuin heillä olisi ollut vahvakin side. Hän harvemmin pääsi viettämään sellaisia hetkiä, jossa oli koko perhe paikalla. Aina joku töissä, mutta tuo loma oli varmasti ollut paras loma ikinä.. Tätä nykyä oli turhaa edes toivoa sellaista, sillä olihan yksi jo menetetty. Ami kuitenkin naurahti sille muistolleen. Ei hän mikään järin katkera ollut, kunhan vain muisteli. Mies asetti valokuvan paikalleen ja siirtyi jo pistämään seuraavaa hyllykköä järjestykseen pyyhkien vielä pölyt samantien. Tämähän oli kuin suursiivousta, josta toivoi pääsevänsä mahdollisimman nopeasti eroon.

//Täältä tulloo >) //

Angelicia Prihodko:

Angelicia väisti muutamaa ihmistä mennessään hissiin. Yleinsä nainen olisi ehkä mulkaissut edessä olevia ihmisiä tai nainen ei olisi ylipäätään väistänyt ketään. Mutta juuri nyt Angelicia ei tuntenut oloaan kovin hyväksi ja mielessä myllersi aivan liikaa ajatuksiaan. Ei siitä ollut kovin kauaa, kun Alicia oli huutanut Chrisille katkeria sanoja, kunnes ovi oli paukahtanut lujaa naisen takana tuon lähtiessä asunnosta. Ja tällä kertaa Angelicia ei menisi takaisin... Aliciasta tuntuikin kuin oven paukaus olisi kaikunut yhä hänen mielessään, mutta vielä Chrisin sanat.. Olisipa ne voineet heti unohtaa. Mitä enemmän Alicia sortui miettimään heidän lopun tekevää riitaansa, sitä herkemmin Angelician päässä kiehui ja välillä teki mieli vain kiljaista. Mutta Angelicia piti pakolla itsensä kasassa ja se vasta tuntui uuvuttavan. Kuitenkaan Angelicia ei voinut näyttää olevansa liian heikko. Nainen ei ollut kuitenkaan koko matkallaan tänne puolen Lontoota ollut katsonut ketään ihmistä sen tarkemmin ja enimmäkseen Alician katse oli joko vihainen tai poissaoleva. Ajatukset ja tunteet tuntuivat vain heittelevän Aliciaa ja mitä hän olisikaan antanut siitä, jos olisi saanut hetkeksi hiljaisuuden, rauhan.

Miksikö Angelicia oli täällä? Nainen oli heti ensimmäisenä rasheella kävellyt jonkin aikaa, kunnes hänestä tuntui etteivät jalat kantaisi enää. Oli kuin hakattu olo.. Alicia olikin ottanut taksin ja enempää ajattelematta Angelicia oli sanonut tutun osoitteen. Noustessaan taksista Alicia todella tiedosti minne oli tullut. Amin asunnon ulkopuolelle... Nainen oli vain hetken miettinyt mitä oli tekemässä. No, häneltä oli lähtenyt katto pään päältä ja Chrisin luo nainen ei todellakaan enää menisi. Koko mies saisi painua helvettiin... Angelicia oli vain nieleskellyt ja tuijottanut rakennusta. Minne muuallekaan hän olisi mennyt. Paul, no jaa... Jotenkin Alicia tunsi itsensä liian sekavaksi ettei tavallaan Paul oikein kiinnostanut, vaikka tuo miten antaisi tukeaan. Juuri nyt ainoastaan yksi ihminen tuntui siltä, että tuo todellakin saisi Angelician olon paremmaksi. Enempää ajattelematta Alicia olikin napannut laukut paremmin käsiinsä ja lähtenyt sisälle. Nyt sai vain toivoa, että Ami oli kotona.

Angelicia huokaisi syvään, kun hissin piti lyhyen kimakan äänen ja ovet avautuivat. Alicia vain nielaisi hankalasti, nappasi laukkunsa ja asteli käytävään. Automaattisesti jalat johdattivat hänet oikean oven taakse. Alicia laski hitaasti laukut maahan ja tuijotti vain ovea. Ami oli kyllä sanonut, että Alicia voisi aina tulla tuon luokse, kun naisella tulisi ongelmia Chrisin kanssa. Mutta... Että ihan kunnolla Amin luokse? Angeliciaa alkoi hiukan epäillyttää ajatus. Ehkä Ami oli ajatellut vain, että yöksi jos sitenkään. Mutta tässä Angelicia nyt oli, tavaroiden kera. Mutta oliko naisella hirveästi vaihtoehtoa?
Angelicia älähti ja sitten tajusi.. Amin korut. Alicia kumartuikin ja kaivoi kaikki Amin korut, jotka oli löytänyt. Nainen piti niitä hellästi kädessään ja katseli vain niitä siinä. No tässä oli joku syy tulla Amin luo. Angelicia ei kyllä yhtään tiennyt mitä sanoa sitten, kun hän oli saanut palautettua korut Amille. Tuntui vielä niin typerältä, että nainen oli aikaisemmin aamupäivällä lähtenyt Amin luota ja tässä sitä taas oltiin...
"Mitä muutakaan sä voit enää tehdä.."
Alicia mutisi hiljaa terävästi itselleen ja nainen huokaisten sulkikin hetkeksi silmänsä. Hän oli jo tässä, turha perääntyä. Alicia tunsi olonsa vielä niin raskaaksi ettei jaksanutkaan lähteä. Hän vain halusi päästä vihdoin rauhoittumaan kunnolla. Angelicia nielikin ylpeytensä sekä pelkonsa ja kohotti kätensä, koputtaen reippaasti Amin ovea. Alicia laski hitaasti kätensä ja vilkaisi vielä Amin koruja kädessään. Korut Amille ja sitten nainen voisi murehtia lisää..

Ami ei kauheasti ennättänyt uutta hyllyä ruveta järjestelemään kun kuuli oven koputuksen. Mies hätkähti hieman ja veti katseensa eteisen ovelle päin. Kuka hem.. Toivottavasti ei hänen äitinsä. "Voi hemmetti..", Beniamin murahti ja peruutti äkkiä kirjahyllyn luota ruveten potkimaan jotain maassa olevia tavaroita mahdollisimman paljon sohvan alle. Hän olisi niiiin kiinni jäänyt! Olko pakko juuri nyt yllätyskäynti järjestää? Jos Ami ei avaisi ovea hänen äitinsä tulisi vara-avaimela sisään vain tarkistamaan paikat... Mies vielä nopeasti pisti eteisessä takin henkariin ennenkuin nojautui lähemmäs ovea haroen hiuksiaan automaattisesti parempaan järjestykseen peilin edessä. Hetkonen, hänellä oli ovikellokin. Oliko siitä patteri loppu? Beniamin kurtisti kulmiaan ja katsahti ovisilmästä heti kun siihen pääsi. Pieni henkäys karkasi huulten välistä miehen huomatessa Angelician toisella puolella. Samantien Beniamin avasi oven kysyvä ilme kasvoillaan. Hän huomasi toki ensin ne korutkin naisen kädessä.
"Aa..", Ami ei nyt tiennyt pitäisikö kuulostaa yllättyneeltä, huolestuneelta vai iloiselta. Angelicia näytti oudolta, mutta mitään sen kummempia pahoinpitelemisen jälkiä ei naisesta näkynyt ainakaan ensisilmäyksellä. Ami huomasi myös matkalaukut. Oliko Angelicia lähtemässä jonnekkin?

"Äh, hei tuu nyt sisään.", hän napppasi Angelician ranteesta kiinni ja vetäisi naisen ovelle tälle puolen, napaten matkalaukut mukaansa. Ei niitä nyt siihen käytävälle voisi jättää, eikä mitään keskusteluja nyt puoliksi käytävän puolella voitu käydä. "Mitä sä nyt?", Ami käänsi katseensa naiseen vetäessään oven perässään kiinni. Hän halusi todellakin tietää vähän enemmän. Kyllä Ami näki, että jotain oli tapahtunut. "Kun osan mun koruistakin löysit..", mies tarttui kädellään Angelician koruja pitävästä kädestä ja nappasi ne itselleen, muttei silti päästänyt irti. Ami oli helpottunut siitä, että hänen äitinsä ei ollut tullut, mutta myöskään Angelicialle ei ollut näyttänyt käyvän ulkoisesti mitään pahempaa. Ei hän ollut Aliciaa tänne silti ihan samana päivänä odottanut, mutta jos tilanne sen kerran vaati Ami oli valmis heittäytymään siihen.
Hän ei pälätttänyt sen enempää, vaan jäi katsomaan Anngelician kasvoja odottavasti.

Angelicia katsoi lievästi sanottuna hermostuneena ovea. Ami ei tullutkaan avaamaan heti... Eli eikö tuo nyt ollut kotona? Angelicia huokaisi syvään ja sulki hetkeksi silmänsä. Hänen päänsä vielä räjähtäisi, jos Ami ei olisi kotona. Alicialla ei ollut edes tuon numeroa. Samassa kuului kuitenkin ääntä.. Alicia avasi heti silmänsä ja katsoi sydän hakaten ovea. Ei mennytkään enää minuuttiakaan, kun Ami avasi oven kysyvän näköisenä. Angelicia avasikin hiukan suutaan, mutta ei oikein tiennyt mitä sanoa tai tehdä. Nainen jopa yllättyi miten tunsikaan olonsa helpottuneeksi, kun näki Amin. Mitä tässä olisi sitten pitänyt sanoa... Hei?

"Äh, hei tuu nyt sisään."
Ami yhtäkkiä sanoikin ja Angelicia ei paljon ehtinyt sanoa mitään, kun mies tarttuikin häntä ranteesta. Angelicia ei kyllä tapellut vastaan vaan oli jotenkin helpottunut tavasta miten Ami otti hänet vastaan. Mies vain vetäisi Amin sisälle ja näytti vielä ottavan tavarat mukaansa tuosta vain. Alicia henkäisi vain ja koetti vetää viimeisillä voimillaan itsensä kasaan, kun astelikin vähän peremmälle asuntoon. Samalla katse kävi läpi Amin asuntoa. Mies oli näköjään siivonnut ja.. Oliko tuo yrittänyt piilottaa jotain tavaroita? Osa oli ainakin pistetty sillä tavoin. Alicia ei käsittänyt, mutta kääntyi vain Amiin päin. Niin, ehkä tässä pitäisi selittääkkin jotain.
"Mitä sä nyt?"
Ami kysyikin, sulkien oven. Angelicia tunsi kuin joku kiriste olisi helpottunut, kun ovikin oli kiinni. Hän pääsi vihdoin Amin luo ja ovi sulkeutui takana.. Ainakin toistaiseksi. Alicia ei kyllä heti uskonut, että Ami olisi heittämässä häntä ulos. Nainen ei kyllä tiennyt täysin mitä ajatella mistäkin. Pitikin olla näin hankalaa.. Angelicia kröhäisi ja empien vetäisi hiuksiaan enemmän pois kasvoiltaan.
"Mä tota.. Sori et tuun tällee. Mulla vaan.."
Angelicia sai mutistua ja nainen huiskautti vaikeana kättään. Miten hänen teki mieli vain itkeä ja kiljua.. Alicia vetäisikin syvään henkeä ja nielaisi perään kovan palan kurkustaan. Kyllä tämä tästä. Amiin pystyi luottamaan.
"Kun osan mun koruistakin löysit.."
Angelicia katsahtikin Amin koruja kädessään, jotka oli jo lähes unohtanut. Mies ottikin ne ja Alicia myhähti myöntävästi.
"Joo mä löysin onneks ne. Edes osan..."
Angelicia mutisi hiljaa ja häntä kirpaisikin ettei hänellä ollut kaikkia Amin koruja. Kovin katkeralta mies ei kuitenkaan kuulostanut. Olihan Angelicia pitänyt lupauksensa ja saanut palautettua sen minkä käsiinsä sai. Tuokin kyllä vähän sattumalta, mutta hyvä vain, että Alicia oli ottanut ne. Chrisille ne eivät todellakaan kuuluneet...

Angelicia veti vielä kerran syvään henkeä kättään tuijottaen, kunnes tajusikin Amin tuijottavan itseään. Odottaen, selitystä tietenkin. Ei Alicia tässä muuten vain kaikkine tavaroineen tullut Amin ovelle..
"Chris heitti mut ulos."
Angelicia sai sanottua ja nainen pakottautui katsomaan Amia silmiin. Naisen silmistä pystyi lukemaan vihan ja samalla pettymyksen. Eihän Alicialla ollut paikkaa mihin mennä eli ehkä Ami ymmärsi. Tätä nainen vihasi.. Oli niin avuton olo, ei paikkaa mihin mennä. Paitsi no tietenkin.. Amin luo. Mutta mitäköhän tuokin tästä ajatteli? Angelicia kröhäisikin hiljaa ja pakottautui sanomaan vielä sen tärkeimmän asian..
"Me erottiin."
Angelicia tunsi pahemman palan kurkussaan ja nainen vetikin napakasti henkeä samalla, kun yritti kasata itseään.
"Se paskiainen.. Mä vihaan sitä niin paljon!"
Angelicia älähti tukahtuneesti ja nainen katsoikin katse terävänä Amia. Ei Alicia tuolle ollut vihainen, mutta nainen tunsi olonsa kaikin tavoin petetyksi.. Chrisin toimesta.
"Käy vaan huorien luona ja kohtelee mua kun.. Mä en vaan jaksa. En halu nähdä sitä enää ikinä."
Angelicia selitti katkerasti, kunnes naisen ilme sileni hiukan. Ihan kuin voimat olisivat vähenneet niin paljon ettei Angelicia jaksanut enää vihoitella. Ja miksi hän tässä enää tekisikään niin.. Amin kanssa. Tuo ei ollut tehnyt mitään väärin.
"Anteeks et tunkeuduin nyt tänne mut.. Sä oot just nyt ainoo jonka kanssa haluan olla."
Angelicia mutisi hiljempaa. Nainen henkäisikin hankalasti ennen kuin astui lähemmäs Amia, nojautuen hellästi tuohon. Kädetkin kietoutuivat pian Amin ympärille ja Alicia rauhoitteli vain itseään. Se oli kyllä nyt helpompaa, kun oli lähellä Amia.

Ami vain nyökytteli päätään lohduttavasti Angelician pyydellessä anteeksi nopeaa ilmestymistään. "Ei, ei se mitään. Mähän sanoin, että sä voit tulla tänne milloin vaan, jos jotain sattuu.", Beniamin muistutti. Kyllähän hän suurimmaksi osaksi muisti mitä lupaili ja tämä oli yksi niitä. Toi Alicia korut takaisin tai ei. Ami oli tietysti tyytyvänen sen kannalta, koska huomasi sen tärkeimmän rannekorunsa olevan tallella, joka oli kuulunut hänen isälleen. Toinen puuttui, mutta ehkä Ami pystyisi sulattamaan sen menetyksen? "Okei, rauhotu..", mies sanoi lohdutellen ja veti korut itselleen, kävien laskemassa ne juuri järjestämän kirjahyllyn reunalle. Siitä ne löytäisi myöhemmin, mutta nyt Ami halusi kuulla tarkemmin ne Angelician huolenaiheet. Hän pysyisi niin pitkään hiljaa ja rauhallisena, muutenhan ei mistään tulisi mitään..

Angelicia töksäyttikin Chrisin heittäneen naisen ulos. Ai, oliko nainen kertonut kaiken? Ami kröhäisi ja nyökäytti päätään. Nyt hän tunsi olevansa osa syyllinen tähän. Mies taisi olla ilkeä, sillä ei ollut kovin pahoillaan siitä.. Siis Angelician kannalta pahoillaan, mutta Chrisin kannalta ei juurikaan. Hän ei ymmärtänyt tuollaista epäreilua pelaamista. Beniamin harvemmin kuuli tuollaista, muutakuin uutisissa, jossa joku julkkispari koetti kerätä huomiota itselleen. Nähtävästi sitä oli paljon pahempaakin..
"..erositte..", Ami toisti itsekseen. Hän oli tyytyväinen myös siihen, että Angelicia sanoi kaiken suoraan. Yhtäkkiä Alicia kohotti ääntään ja selvästi kuvitellen Chrisin Amin tilalla, ainakin katseensa perusteella. Beniamin kuitenkin laski kätensä naisen hartioille vain pitääkseen toisen jalat maassa ja nyrkit matalana. Mies kuunteli Alician puheita ja kävi ilmi, että olipa se toinenkin koko ajan suhteesta pois, jos sellaista oli koskaan edes ollut. "Hei.. Et sä nää sitä enää, jos sä et halua.", Ami vei kätensä lähemmäs Angelician kaulan sivuja samalla puhuessaan mahdollisimman rauhalliseen sävyyn. Mielessä kävi olisiko sittenkin siitä tyypistä pitänyt ilmoittaa jonnekkin? Nyt varsinkin. Eikä Beniamin itseensä noita Alician ärähtelyjä ottanut. Kyllä häntä itseäänkin vituttaisi tuollainen, sitäpaitsi Ami tarjoutui taas olemaan se parempi vaihtoehto.

Hän hymähti taas kerran myöntyväisenä Angelician osoittaessaan sanansa enemmän Amille. Mies kiersi kätensä enemmän naisen ympärille toisen itse nojautuessa enemmän Beniaminiin. Amin mielestä asioiden piti mennä enemmän näin, kuin miten ne olivat aikaisemmin olleet. "Mm. Jos sulla ei ole muuta paikkaa niin tänne sä voit jäädä.", Beniamin sanoi hiljempaa ja veti kasvojaan aavistuksen verran kauemmas. Vai olisiko hän turhan nopeasti kiinni toisessa? Angelician piti nyt vain uskoa se, ettei naisen tarvitsisi pitää kaikkea sisällään ja olla huolissaan siitä minne menisi. Mies väläytti jonkinmoisen hymynkin vakuudeksi ennenkuin töyttäisi Angeliciaa kevyesti lähemmäs sohvaa.
"Jos nyt vaan istutaan. Eihän tässä oo oikeesti kiire minnekkään. Luulin jo, että mun äiti tulee niin potkin tavarat sohvan alle..", Beniamin naurahti vähän ja istahti itse sohvalle, jonka oli tällä kertaa kääntänyt isoja ikkunoita kohti. Itseasiassa olihan se mukavampaa katsoa ulos kuin televisiota..
"Mä en sua täältä häädä."

Angelicia tunsi olonsa hiukan kevyemmäksi, kun hän oli saanut sanottua mitä oli tosiaan tapahtunut. Ja Ami lohdutti naista jokaisella sanallaan sekä kosketuksellaan. Alicia tunsi olonsa vähän rentoutuneemmaksikin, kun hän halasi Amia ja samalla tunsi miehen kädet ympärillään. Tässä oli paljon turvallisempi olla kuin missään muualla.
"Mm. Jos sulla ei ole muuta paikkaa niin tänne sä voit jäädä."
Angelicia kuuli selvästi Amin sanat, vaikka tuo puhui hiljempaa. Alicia huokaisi syvään ja sulki silmänsä hetkeksi. Miten hyvä olo naiselle tulikaan.. Ami ei tosiaan häätäisi häntä vaan nainen saisi jäädä. Oliko Angelicialla muuta paikkaa mennä sitten? No Paul ja hotelli. Mutta jotenkin Alicia automaattisesti poisti nuokin vaihtoehdot mielessään. Hän jäisi Amin luo.
Amin hymy sai Angelician pakosti vastaamaan myös hymyllä, vaikkakin hiukan vaisulla. Eihän paha olo nyt kuitenkaan ilmaan kadonnut tuosta vain. Alicia tunsi olonsa vieläkin oudon riepotelluksi, mutta suurin ahdistus oli ainakin kaikonnut.
"Kiitos.. Mä jään mielelläni."
Angelicia kuiskaisi vielä. Eihän nainen tiennyt, että kuinka pitkäksi aikaa. Mutta jos sitä sitten katsoisi myöhemmin... Jos Angelician olosta tulisi riesa, tietenkin nainen lähtisi. Mutta eiköhän sekin selviäisi paremmin myöhemmin. Angelicia unohtikin koko asian, kun Ami tönäisi häntä hiukan sohvaa kohti.
"Jos nyt vaan istutaan. Eihän tässä oo oikeesti kiire minnekkään. Luulin jo, että mun äiti tulee niin potkin tavarat sohvan alle.."
Angelicia naurahti ja katsoi taas asuntoa. No se selitti... Angelicia ei kyllä vieläkään käsittänyt oikein Amin suhtautumista äitiinsä. Olisikin erittäin mielenkiintoista törmätä joku kerta tähän naiseen. Alicia hymähtikin ja hymy alkoi olla jo vähän rennompi, kun Alicia istahti sohvalle Amin viereen. Melko lähelle vielä ja katse päätyi tietenkin ikkunasta ulos. Tästä oli kyllä hyvät näkymät myös.
"Mä en sua täältä häädä."
"Mä jotenkin luotinkin siihen."
Angelicia kuiskaisi ja hymyili Amille ennen kuin nojautui hiukan mieheen. Hetken pitäisi vain kerätä voimia.. Rauhoittumiseen auttoi hyvin Amin läsnäolo ja maisemat ikkunan takana. Angelicia nojasikin päällään Amin hartiaa vasten, katsellen ulos ikkunasta jonkin aikaa. Siinä oli hyvä olla.

Jonkin ajan päästä Angelicia tunsi jo olonsa aina vain paremmaksi. Olisi odottanut, että väsyttäisi, mutta ei ihan. No eihän päivä ollut vieläkään kovin pitkällä. Angelicia käänsikin päätään niin, että nojasi leuallaan Amin olkapäähän. Katse oli Amin kasvoissa.
"Kiitos et oot siinä."
Angelicia kuiskaisi ja hymyili Amille ennen kuin suuteli tuota lyhyesti. Ami todellakin lohdutti läsnäolollaan Angeliciaa, joka tunsi yhä olonsa petetyksi. Chris kohteli häntä vain kuin jotakin.. Angelicia ei halunnut ajatella sitä sanaa. Se mitä hän vihasi eniten. Mutta kuitenkaan Ami ei kohdellut niin Aliciaa. Vaan päinvaistoin. Siitä Angelicia oli kiitollinen ja hän ei ollut varma mitä olisi tehnyt, jos ei olisi saanut olla Amin kanssa.
"Mä taidan vaihtaa vaatteet."
Angelicia mutisi ja naurahti hiljaisesti. Hänellä oli yhä eiliset vaatteet. Suihku oli jo otettu aamulla, mutta näissä vaatteissa olo.. Alicialle tuli vain epämukava olo. Nainen nousikin ylös sohvalta ja sipaisi kädellään vielä Amin rintakehää pienen hymyn kera ennen kuin käveli eteiseen. Kävikin mielessä, että mites laukkujen kanssa... Angelicia ei ollutkaan varma ja avasikin vain laukun, alkaen penkoa sitä. Kaikki oli ihan sikin sokin, mutta lopulta Angelicia löysi käsiinsä tummat farkut sekä mustan laskeutuvaa kangasta olevan niskalta sidottavan topin, jossa oli leveä sivuilta rypytetty helmakaistale. Toppi oli melko avonainen, mutta sen alla olikin ommeltu alustoppi, joka peitti juuri sopivasti. Nuo vaatteet saisivat riittää sitten. Alicia ottikin ne ja palasi sohvan luo, heittäen vaatteet sen reunalle. Ei nainen paljon ajatellut vaan hän ajatteli vaihtaa vaatteensa. Amin läheisyys.. Angelicia ei osannut vierastaa sitä ja nainen oli muutenkin niin uupunut ettei jaksanut kaikkea nyt ajatella. Alicia huokaisten riisuikin ketjuvyön, heittäen sen laukkunsa suuntaan. Sitten lähti tunika rennosti. Nyt vasta ikkunan pesijällä olisi ollut hauskat näkymät... Angelicia huokaisten pöyhötti tukkaansa samalla, kun heitti tunikan taas laukun suuntaan. Käsiin tarttui musta toppi, jonka Angelicia puki rauhassa ylleen. Sitten vielä legginsit saivat lähteä ja niiden tilalle vaihtuivat tummat farkut. Angelicia paransi vielä hajamielisesti topin asentoa, kunnes hän vihdoin taas katsoi Amia.
"Haluks sä et autan siivouksessa?"
Angelicia totesi rennosti ja sipaisi hiuksiaan korvansa taakse. Ei nainen paljon tässä miettinyt, että oli riisuutunut ja pukeutunut Amin edessä. Hän oli vaihtanut vain vaatteet ja nyt.. Teki mieli tehdä jotain, joka piti ylimääräiset ajatukset muualla. Nainen kyllä keksi monia tapoja, joista tylsin oli kyllä siivoaminen. Ja mukavimmat vaihtoehdot sisälsivät Amin... Mutta jos tuota nyt vain oltaisiin kiltisti ja ehkä Ami halusi nyt vain siivousapua.

Asunnossa oli vähän 'tänne ollaan just muutettu'- tunnelma, kun niin moni tavaroista ja huonekaluista oltiin jouduttu heivaamaan pois. Puhekkin taisi vähän kaikua suuressa olohuoneessa, mutta eiköhän se lähipäivinä korjaantuisi. Täällä oli vain jotenkin kylmä tunnelma sen takia. Ainoat lämmöntuojat olivat tällä hetkellä sohva, keittiön kaapit ja kirjahylly. Varsin ankea olohuone. Beniamin tajusi sen tässä sohvalla istuskellessaan, mutta kääntäessään katseensa Aliciaan se tuntui unohtuvan ainakin hetkeksi. Mies nojautui itsekkin aavistuksen viereen istahtaneeseen naiseen kierrettyään toisen kätensä Angelician toiselle olalle. "Hyvä.", ainakin nainen luotti häneen. Ami oli samalla niin tyytyväinen, että ero olikin tapahtunut nopeammin kun hän olisi osannut edes odottaa.. Olihan Beniamin mielessään jo ihmetellyt mitä Angelicia oikein odotti, eikä vain lähtenyt. Mies huokaisi syvään, muttei vaivannut pääsään asialla. Hän antoi Angelician vain olla, samalla pitäessään toista lähellään. Eihän siinä mitään enempää tarvittu. Beniamin vain kelaili mielessään mitä kaikkea tässä oli loppujenlopuksi tapahtunut. Aika paljon.

Mies ei sen enempää asioita miettinytkään, vaan antoi tilanteen pysyä juuri tällaisena. Hänhän pysyisi tässä niin pitkään kuin pitäisi. Lopulta Ami käänsi katsettaan Angeliciaan tuntiessa toisen katseen itsessään ja leuan olkapäällään. Beniamin väläytti leveämmän hymyn kohdatessaan naisen katseen ja toisen sanat olivat jotenkin helpottavia. Ei Alicia mitään katkeruutta Amia kohtaan tuntenut siitä mitä oli tapahtunut. Eikä Beniamin edes epäillyt. Hän vastasi kevyeen suudelmaan ja antoi Alician nousta ja mennä vaihtamaan vaatteensa. Tosiaan, ollut kiireinen päivä. Mies naurahti ja jäi sohvalle istuskelemaan. Kyllä tänään pystyisi ruokaa kahdelle tekemään. Ami seurasi naista katseellaan ja yhtäkkiä toinen tulikin tähän vaihtamaan vaatteitaan. Miten vain. Ei miehellä ainakaan ollut mitään valitettavaa, eikä hän kääntänyt katsettaan pois sen kummemmin. Nyt ainnakin oli lupa katsoa, eihän Alicia kuulunut enää.. kellekkään. Ami hymähtäen katsahti juuri naisen topin suoristelua ja tajusi toisen kysymyksenkin. Siivoamisesta. Nytkö jo Angelicia olisi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?

"Tota joo. Mulla jäi kirjahylly kesken.", hän naurahti ja ponkaisi ylös sohvalta Angelician viereen. Olihan tämä paljon siistimpi kun ennen kuin Alicia oli lähtenyt.. "Jos sä haluat jotain tehdä niin voisit pistää ne loput hyllyt järjestykseen ja mä hoitaisin lopun lattian. Vein jo suurimmat osat rikkinäisistä tavaroista pois ja järjestin loput paikalleen. Pitää mahollisimman pian käyä ostamassa korvaavat huonekalut sunmuut..", Ami katseli samalla ympärilleen selittäen tilanteen näin tiivistetysti. Katseen päätyessä takaisin naiseen hänen ilmeensä muuttui hetkessä jokseenkin sääliväksi. Ei, ei sääliväksi vaan myötätuntoiseksi.
"Ootko sä varma, että sä jaksat just nyt?", Ei nyt pakolla tarvinnut siivota. "Jos sä haluat pistää ittelles jotain nii jääkaapissa on lisää mehua ja vaikka mitä muuta. Ota vapaasti.", mies nyt taas vaihteeksi koetti huolehtia kaikesta samaan aikaan. Hän kumartui samalla vetämään sohvan alle tökätyt tavarat, joista osa ei ollut edes mahtunut sinne. Matot oltiin rullattu kasaan seinän viereen, sillä lattioiden pitäisi kiiltää ennenkuin hänen äitinsä tulisi.
"Mä vannon, etten mä vaivaudu jos sä vaan istut. Mut mun pitää saada tää valmiiksi, koska vaikka miten nololta se kuulostaaki, mä olen muuten vainaa. Samalla en haluu kuitenkaan, että sä tunnet oloos jotenkin huonoks. Sano vaan jos on jotain..", ero tuli juuri tämän asian kohdalta vähän huonoon aikaan. Amin oli pakko saada asunto raivattua.