Beniaminin asunto - k18 mazkua

"Tota joo. Mulla jäi kirjahylly kesken."
Angelicia nyökkäisi ja nainen katsahtikin kirjahyllyä kohti. Ami oli kyllä saanut ihan hyvin siivottua jo asuntoa. Ja tietenkin Alicia halusi auttaa vielä. Eikös heillä ollutkin sopimus.. Aliciaa samassa kirpaisi, kun hän muisti sen ja mitä Ami oli ehdottanut. Että Angelicia jättäisi Chrisin.. No nyt ero oli tapahtunut. Angelicia kröhäisi ja katsoi kuin kiinnostuneena ympärilleen, vaikka vain pakolla tukahdutti ylimääräiset ajatukset ja tunteet. Ami onneksi ehdottikin seuraavaksi työtehtävää Alicialle;
"Jos sä haluat jotain tehdä niin voisit pistää ne loput hyllyt järjestykseen ja mä hoitaisin lopun lattian. Vein jo suurimmat osat rikkinäisistä tavaroista pois ja järjestin loput paikalleen. Pitää mahollisimman pian käyä ostamassa korvaavat huonekalut sunmuut.."
Angelicia nyökytti Amin selittäessä ja nainen katsahtikin muita hyllyjä. Ei siinä mitään hirveästi olisi töitä, paremminkin juuri sopivasti. Kyllähän tuo Angelicia kävi. Nopeamminhan asunto saataisiin kuntoon, jos Angeliciakin auttaisi.

Alicia ehti juuri ajatella, että voisi aloittaa, kun tajusi Amin katsovan häntä. Nainen vastasi katseeseen ja samassa tunsi olonsa hiukan.. torjuvaksi. Ami katsoi häntä vain niin oudosti. Oliko tuo sääliä? Angelicia ei ollut varma ja nielaisikin vain hankalasti, katsoen Amia takaisin.
"Mitä?"
Alicia kysyikin mahdollisimman rennosti, vaikka naisen ääni meni pelkäksi mutinaksi. Jotenkin hän ei vain pitänyt tavasta millä Ami katsoi häntä.
"Ootko sä varma, että sä jaksat just nyt?"
"Jos sä haluat pistää ittelles jotain nii jääkaapissa on lisää mehua ja vaikka mitä muuta. Ota vapaasti."
Angelicia ei ollut ihan odottanut tuota kysymystä eikä hän heti tiennytkään miten reagoida Amin ylihuolehtivaisuuteen. Ensin se hämmensi ja sitten ärsytti... Angelicia aikoikin lähes jo ärähtää, että hän pärjäisi, mutta ei.. Tänään oltiin äristy jo aivan tarpeeksi. Ja Ami ei ansaitsisi sellaista äänensävyä eikä sanoja. Alicia vain huokaisikin ja rentoutti itsensä. Ami oli vain huolissaan.. Tuo välitti. Sehän siinä vain oli. Alicia ei tietenkään inhonnut ajatusta ja vastasikin rauhallisesti;
"Kyl mä jaksan.. ja pärjään. Ei tässä nyt mitään hätää oo."
Angelicia pakotti itsensä asennoitumaan noiden sanojen mukaan. Ei hän tarvitsisi nyt mitään, ainakaan heti. Ihan hyvin hän tässä voisi siivota. Ami taas vaihteeksi huolehti liikaa.
"Mä vannon, etten mä vaivaudu jos sä vaan istut. Mut mun pitää saada tää valmiiksi, koska vaikka miten nololta se kuulostaaki, mä olen muuten vainaa. Samalla en haluu kuitenkaan, että sä tunnet oloos jotenkin huonoks. Sano vaan jos on jotain.."
Angelicia huokaisi syvään ja vei kätensä lanteilleen samalla, kun kuunteli Amin selittelyä. Mies taisi tässä aliarvioida nyt vähän naista.. Todellakaan hänen olonsa ei ollut vieläkään kovin hyvä, mutta Angelicialla ei ollut tapana jäädä murehtimaan pitemmäksi aikaa. Romahdus oli jo tullut, mutta turha maassa enää istua. Piti vain nousta ylös ja jatkaa reippaasti. Sen Alicia oli oppinut. Ja sen opin mukaan hän menisi yhä...

"Ami, kuuntele hetki."
Angelicia sanoi napakasti ja toi kätensä hellästi Amin poskille. Alicia katsoi tuota suoraan silmiin ja sanoi täysin rauhallisesti:
"Mä pärjään kyllä. Mun ei oo mitään järkee istua vaan ja tuijottaa tyhjyyteen. Se auta mitenkään ja se ei oo muutenkaan mun tapastani. Mä autan sua siivoomisessa. Enhän mä halu et susta tulee vainaja..."
Angelicia hymyili sanojensa perään, koska arvasi Amin hermoilevan vain enemmän ja enemmän äitinsä vuoksi. No siinä asiassa Alicia voisi auttaa.
"Eli sun ei tarvitse huolehtia nyt musta liikoja. Mä sanon kyllä jos mulla on tosi huono olla. Mut nyt... Haluan vaan auttaa sua ja saada ajatukset kasaan. Onnistuin noissa molemmissa siten että siivoon. Eli.. Alotan nyt."
Angelicia sanoi, mutta äänensävy meni aina vain rennommaksi. Ami oli jotenkin suloisen huvittava huolehtiessaan koko ajan. Nainen hymyilikin tuolle ja suuteli miestä vielä pitemmin ennen kuin laski kätensä tuon poskilta. Jos nyt tosiaan vihdoin alkaisi siivoamaan... Tässä tuijottelu ja seisoskelu ei auttaisi. Angelicia hymyili vielä Amille ja käveli sitten tuon ohi. Jotenkin nainen ei voinut vastustaa kiusausta ja kävellessään Amin ohi nainen läimäytti käden tuon perseelle.
"No niin aletaas sitten siivomaan."
Angelicia sanoi reippaasti ja hymyili itsekseen, kun käveli hyllyjen luo selin Amiin. Yllättävän nopeasti Alicia sai hymyn huulilleen. No hän oli tottunut työntämään ikävät ajatukset syrjemmälle ja hän sitten käsittelisi niitä myöhemmin.. jos käsittelisi. Ei ollut muutenkaan naisen tapaista näyttää kovinkaan paljon tunteita, varsinkaan negatiivisia sellasia. Ja tässä ehkä vaikutti myös seura... Alicia kuitenkin siirsi ajatuksensa nyt siivoamiseen, kun hän alkoi Amin käskystä siivoamaan hyllyjä. Parempi aloittaa heti hommat ettei menisi koko päivää.

Tottakai Ami koetti pitää Angeliciasta huolen! Ei hän kuitenkaan tajunnut, että olisi pitänyt olla taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.. Taisi olla takana liian monta elitisti naista, jotka rupesivat helposti ruikuttamaan. Silloin noita piti käsitellä kuin kukkaa kämmenellä ja kysellä koko ajan oliko kaikki kunnossa, sillä Beniamin ei halunnut ylimääräisiä lyöntejä itseensä, vaikka tiesi olevansa ärsyttäväkin. Tosiaan, eihän hän mitään pitkiä suhteita usein harrastellutkaan, siinä kai yksi syy. Kaikkihan sitä joskus mokasivat, mutta jos Ami halusi jotain tosissaan, silloin piti pistää panoksia peliin. Olihan hän tässä Angleiciaankin tutustuessaan ottanut muutamia riskejä. Olipas suuria rikollisuuden ensi askelia huijata, ettei mentäisikään ravintolaan vaan Amin asunnolle.. Huimaa.

Mies lateli mahdollisimman montaa ehdotusta, joilla Angelicia saisi itsensä taas alkuun ja jatkamaan siitä mihin oli jäänytkin, mutta kaivaessaan tavaroita sohvan alta ei Ami tajunnut edes miten Alicia häntä katsoi. Toisen kuitenkin sanoessa napakasti miehen nimen, Beniamin kohotti katseensa samantien kuin koira havahtuessaan. Hän suoristi selkänsäkkin eikä ennättänyt edes sanoa mitään, kun nainen tarttui hänen poskistaan kiinni. Niin piti kuunnella? Melkein Beniamin oli jo kysymässä sanoiko hän jotain väärin, mutta Angelicia teki hänelle harvinaisen selväksi mitenpäin tässä piti oikein olla. Eli Aliciaa ei tarvitsisi paasata. Ami ehkä liikaa heijasti käyttäytymistä äitiään kohtaan.. "Aa, okei, sori. Sä painat mun poskia kovaa..", mies sanoi pyöräyttäen kädessä olevaa tavaraa. Hän naurahti pakosti. Olisi pitänyt ajatella aikaisemmin, kyllähän apu kelpasi aina. Sitäpaitsi Alicia vaikutti sellaiselta joka nopeasti pääsi takaisin jaloilleen. Huulet painautuivat vielä pidempään suudelmaan ja Ami ummisti silmiään, eikä ollut aikeissa vetää kasvojaan kauemmas siitä, vaikka saikin päänsä vapaaksi naisen käsien otteista.

Suudelman jälkeen hän päästi Angelician menemään ohi ja tyytyväisempänä Ami heitti juuri käteen saanutta taulun takalistaa, kun tunsi läimäisyn perseellään. Beniamin ei saanut heittämäänsä romua kiinni, kun huomio kiinnittyi vähän toiseen osaan vartalosta. Mies kuitenkin huitaisi sen älähtäen sohvalle ja katsahti nopeasti Aliciaan, mukamas syyttävästi, mutta väkisin kasvoille kohosi virne.
"Heti piiskaamassa mua.", Ami naurahti jatkaen tavaroiden ylös nostelemista. Beniamin ei ollut ihan varma esittikö Alicia, että toipui tuosta noin nopeasti.. Hän katsahti vähän arvioiden olkansa yli.. Ei sitä koskaan tiedä. Ami hyräilen nosteli roskia ja pisti osan muovisäkkiin.
"Hei.. Noi matkalaukut sun kannattaa viedä makuuhuoneeseen. Mä nimittäin kohta siivoon eteisen.", Beniamin huomautti ja osoitti peukalollaan makuuhuoneen ovelle päin. Selvästi vihjasi vähän siihen suuntaan, ettei Alician tarvitsisi täältä lähteä oikeastaan ollenkaan.. Beniamin ei sitä suoraan sanonut, vaan jatkoi pienien romujen roskasäkkiin keräämistä ja Angelician ohi mennessä mies tahallaan läimäytti kätensä naisen perseelle.
"Ohop. Se ei kuulukkaan tänne.", Ami katsahti roskasäkkiin ja virnisti. Jos ei muuten niin kevennetään sitten tunnelmaa. Hän asteli ikkunoille ja oikeastaan harkitsi niiden pesemistäkin, muttei vielä. Kasaan harjatut lasinsirut lampuista ja laseista pitäisi myös pistää jonnekkin. "Pistä minne vaan, kunhan et keskelle tietä.."

Angelicia naurahti pakosti itsekseen, kun kuuli älähdyksen selkänsä takaa. Ei kai vaan Ami pudottanut mitään, hupsiis. Alicia katsahtikin olkansa yli Amiin, joka sattui vilkaisemaan naista mukamas niin syyttävästi. Angelicia vain väläytti virneen miehelle ja itsekseen naureskellen nainen pysähtyi hyllyjen luo. No niin, jos nyt oikeastikkin alkaisi järjestelemään. Angelicia poimikin kaikki tavaroita ja asetteli ne siististi hyllyille.
"Heti piiskaamassa mua."
"Ai mä muka? Kuvittelet vaan."
Angelicia sanoi olkansa yli, mutta nainen hymyili itsekseen samalla, kun jatkoi siistiä hyllyjen siistimistä. Nainen ei tiedostanut Amin mietteliästä katsetta, joka osottautui Aliciaa kohti. Kyllähän Angelicialla jo parempi olo ja hän oli päättänyt, että kyllä se tästä. Eli parempi suhtautua näin sitten... Asiasta ruikuttaminen ja sen miettiminen uudelleen ja uudelleen ei auttaisi millään tapaa ja Angelicia ei ollutkaan kiinnostunut tekemään niin.
"Hei.. Noi matkalaukut sun kannattaa viedä makuuhuoneeseen. Mä nimittäin kohta siivoon eteisen."
Angelicia äännähti kuin vähän kysyvästi ja nainen kääntyikin katsomaan laukkujaan. Ai niin, hän oli vähän unohtanut jo tuon. Alicia laski käsistään kaikki tavarat ja menikin hakemaan laukkujaan.
"Okei vien ne heti."
Angelicia sanoi rennosti ja nappasikin laukkunsa reippaasti. Parempi tosiaan saada ne pois tieltä. Alicia itsekkin tunsi olonsa varmemmaksi, jos oikein käskystä sai viedä tavaransa makuuhuoneeseen. Ainakaan nainen ei olisi heti lähdössä.

Angelicia asteli juuri matkalaukkuineen Amin ohi, kun yhtäkkiä sai vuorostaan käden perseelleen. Alicia liikahtikin äkkiä kuin karkuun ja mulkaisi samantien Amia, vaikka pian nainen nauroikin. Todella vakuuttava suuttuminen...
"Ohop. Se ei kuulukkaan tänne."
Angelicia naurahti ja pudisteli päätään samalla, kun käveli makuuhuonetta kohti.
"Ei kato jotain näin hyvää voi heittää pois."
Alicia sanoi olkansa yli virnistäen. Nainen ei edes tajunnut kuinka nopeasti hän jo hymyili, nauroi ja vitsaili. Tästä sai kiittää Amia, joka sai naisen olon aina vain paremmaksi.
"Pistä minne vaan, kunhan et keskelle tietä.."
Angelicia kuuli Amin sanat juuri kun laski huokaisten laukkunsa seinän viereen pois jaloista. Tietenkin Angelicia oli ajatellut ettei keskelle sitä kohtaa missä käveltiin ja nainen tönikin jalallaan laukkuja vielä vähän paremmin seinän luo. Siitä hän saisi helposti otettua tavaroitaan, mutta laukut eivät olisi tiellä. Angelicia huokaisi ja kumartui pistämään aikaisemmin riisutut vaatteet sisälle laukkuun. Nainen tajusikin, että hänellähän oli vielä korkokengätkin jalassa. Älähdyksen kera Alicia istahti lattialle kokonaan ja riisui korkokenkänsä. Ne löysivät tiensä laukun päälle ja vaatteet Angelicia tunki laukun sisään. Samassa kuitenkin Alician ketjuvyö tarttui naisen toppiin kiinni, kun se oli jo puoliksi laukun sisällä. Angelicia mutisi kirosanan hiljaa ja nykäisi vyön kokonaan pois laukusta, paras kääriä se rullalle. Vyö heilahtikin pois laukusta, mutta mukanaan se lennätti naisen mustat pitsiset tangat. Alicia hymähti kyllästyneesti ja kurotti juuri nappaamaan ne, kun jähmettyi. Ilman syytä.. Alicia sai idean. Ilkeän idean...

"Ami..."
Angelicia sanoi jäätävän kylmällä äänellä samalla, kun asteli miehen luo olohuoneeseen. Alicia katsoikin miestä kylmästi samalla, kun nosti toisen käden lanteilleen ja toisessa kädessä roikkuivat tangat.
"Kenen nää on?"
Nainen kysyi hitaalla, mutta uhkaavalla äänellä. Katse ei ollutkaan enää kovin pehmeä vaan erittäinkin painostava. Alicia siristi vielä silmiään ja ei päästänyt Amia katseestaan.
"Ne on tangat... Ja mä löysin ne sun huoneestas."
Angelicia sanoi ja kallisti päätään kuin koettaen samantien lukea totuuden Amista. Ja mikäkö oli totuus? Se, että Alicia niiiiiin kusetti Amia. Ei siis ihme, että Ami meni vaikeaksi ja sekaisin. Taisi hiukan hämmentää, koska Angelicia esitti roolinsa loistavasti. Naisella oli välillä tosiaan pirullinen huumorintaju.
"No, tuleeks sitä vastausta?"
Angelicia kysyi hitaasti ja katsoi aina vain uhkaavammin Amia. Jotenkin miestä oli niin koomista hiillostaa. Ami reppana, meni pasmat iiihan sekaisin. Alicialla alkoikin olla vaikeaa pidätellä naurua ja häntä alkoi pian säälittää Ami, joka ei yhtään ymmärtänyt missä mentiin.
"No... Ei sitten. Nyt mä sit taidan.."
Alicia sanoi kuin pohtien, mutta piti kylmän katseensa yhä. Nainen nostikin tangoja ja katsahti nyt niitä. Raskas huokaisu ja Angelicia siirsi katseensa Amiin. Jäätävä katse, joka viimeisteli kaiken hiillostuksen.
"...viedä nää takasin mun laukkuun."
Angelicia sanoi paljon rennommin, mutta vielä hymy onnistui pysymään poissa. Samantien naisen huulille kuitenkin levisi pakosti virne ja nainen kääntyi, kävellen reippaasti makuuhuoneeseen. Angelicia pidätteli muuten vielä pokkaansa, kun pudotti tangat laukkuunsa ja palasi takaisin olohuoneen puolelle Amin luo. Miehen nähdessään Alicia kuitenkin repesi nauruun.
"Anteeeks! Mä en vaan VOINU vastustaa kiusausta."
Angelicia sai sanottua naurunsa keskeltä ja sitten nainen väläyttikin parhaimman enkeli hymynsä. Saipas testattua sitten vähän Aminkin huumorintajua. Angelicia ainakin uskoi ettei Ami ottaisi tätä liian tosissaan. Nainen ainakin nauroi vieläkin pakosti. Tuohan oli mielenkiintoista!

Jos Angelicialla oli hyvä olla, näytti olevan Amillakin. Miehen mielessä kyllä kävi muutamaankin kertaan miltä naisesta mahtoi oikeasti tuntua. Silloin kahvilassahan Alicia oli puhunut suhteen olleen pitkäkin? Vai muistiko Beniamin väärin. Naisen mentyä makuuhuoneeseen tuli suhteellisen hiljaista, joten mies sai keräiltyä lasinsirpaleita jätesäkkiin noiden aatoksiensa kera. Hän kyykistyi ja puhalsi vielä lattiaa. Pitäisi imuroida.. Hän katsahti kuitenkin ulos ja yhtäkkiä makuuhuoneesta kuului napakka äänensävy. Beniamin kohotti kulmiaan kääntyen kasvot toiseen suuntaan Angelician tullessa jäisenä makuuhuoneesta. Amin ilme oli valahtanut yhä kysyvämmäksi.. Mitä nyt?

Beniamin huomasi tangat Angelician kädessä. "Häh?", Ami älähti ja heti olo meni ihan kummalliseksi. "Siis.. En mä tiedä!", hän katsoi Angelician kädessä olevia tangoja silmät ihan auki. Ei varmasti kukaan nainen ollut täältä lähtenyt niitä ilman, eikä Ami ole ollut edes viimeksi kuin Angelician kanssa! Hän änkytti tyhjää ja kurtisti kulmiaan kuin koettaen äkkiä keksiä jotain. Harmi vain, että mies ei tuosta aiheesta juuri nyt onnistunut mitään heittämään. Tämä oli hämmentävää!
"Makuuhuoneesta... Älä viitti. Ei mulla ole mitään naisten alusvaatteita. Ei täällä ole ollut ketään, kun sä viimeksi.", Ami ei pitänyt yhtään siitä miten piikittelevästi Angelicia häntä katsoi. Mies silti sanoi vain sen mitä tiesi. Miksei siellä sitten eilen siivotessa niitä ollut? Hmmm... Ettei vain olisi joku temppu? Ami ei silti liikahtanut, vaan odotti kuin pääsisi vapaaksi Angelician patsastavasta katseesta. Hän ei halunnut, että häntä juuri nyt onnistuttaisiin syyttämään mistään! Ettei Angelicia nyt päättäisi lähteä Aminkin luota jonkun typerän sekaannuksen takia.. Angelician viimeistään todetessa laukustaan Ami älähti.
"Mä tiesin!", hän osoitti naisen perään etusormellaan, hypähtäen eteenpäin. "Mä tiesin!", mies toisti vielä voittoisasti, vaikka ei ollut tässä mitään voittanut kuin mahdollisuuden hengähtää syvään. Olisikin ollut oikea tilanne.. Onneksi ei. Ami haroi helpottuneena hiuksiaan, kun ei ollut mitään muutakaan mihin turvautua. Harvinaisen surkeaa.

"Mä huomasin!", hän naurahti ja sulki jätesäkin. Beniamin katsoi vielä makuuhuoneeseen päin ja nyrpisti nenäänsä vahvaksi argumentiksi siitä, ettei haluaisi joutua samaan tilanteeseen uudelleen. Mies raahasi säkin eteisen ovensuuhun ennenkuin rupesi pitämään tavaroita järjestykseen eteisessä. "Mä en yleensäkkään keräile muiden alusvaatteita vaan muistoksi.", Ami pölisi ja heitti kenkiään olohuoneen puolelle. Varmasti huvittavaa miten miehellä saattoi olla niin paljon kenkiä, mutta Ami olikin...Ami. Sitäpaitsi seassa oli muutamia tanssikenkiäkin. Ne tunnisti kepeästi, sillä pinta oikein kiilsi valoa vasten. Nahkakenkiä, muutamat skeittikengätkin, (Niitä Ami ei käyttänyt usein), ihan tavallisia vapaa-ajan kenkiä, sun muita juhlakenkiä. "Tiiätsä jos haluat tekemistä nii täällä oliskin enemmän..", hän puhui pää puoliksi naulakossa repien tyhjiä henkareita itselleen ja viskasi nekin siistiin kasaan olohuoneen puolelle.
Takkejakin oli varmasti muille jakaa! Nahkatakkeja, kangastakkeja, pitempiä ja lyhempiä. Tyylikkäitä ja kalliilla ostettuja kaikki.. "Pistä näitä niihin henkareihin ja viskaa pois jos on rikki.", hän mietti jo miten saisi muutamat reiät pois seinästä ja sulake kaapin luukun johonkin muotoon..
"Tässä oliski siivoojalle ihan kunnon kokopäivä työ..", Ami veti kenkiä järjestyksessä takaisin niille tarkoitetuille paikoilleen... "Hmm. Osaaksä tanssia? Tai ootko koskaan harrastanu mitään semmosta..", mies kysäisi juuri pyyhkäistessään kädellä yksiä kilpailukenkiään.

"Mä huomasin!"
Angeliciakin naurahti pakosti. Ami ei selvästi loukkaantunut tai suuttunut mitenkään. Omisti mies siis niin paljon huumorintajua, kun Alicia oli arvellut. Mies tuntui vain olevan helpottunut, kun kiperä tilanne oli ohi. Angelicia oli kyllä onnistunut saamaan miehen kunnon änkyttämään. Angelicia nauroikin vielä itsekseen, kun meni jatkamaan hyllyjen järjestelyjä.
"Mä en yleensäkkään keräile muiden alusvaatteita vaan muistoksi."
Angelicia naurahti pakosti ja katsahti Amiin olkansa yli. Mies heitteli juuri kenkiään enemmän olohuoneen suuntaan ja pakosti Alicia tajusikin, että.. tuossa oli kunnon määrä kenkiä. Nainen hymyilikin huvittuneesti, kun taas keskittyi omiin puuhiinsa.
"Enköhän mä sua usko. Olisin enemmän järkyttyny jos olisit alkaa puolustelee et se oli joku nainen vaan, pelkkä yhden yön juttu."
Angelicia selitti ja naurahtikin pelkälle ajatukselle. Hyvä on naista ei olisi kyllä oikeasti naurattanut siinä tilanteessa. Olisihan ainakin saanut Amin lahjakkaasti kiikkiin... Mutta ei sentään. Ami oli luotettava, yhä.

"Tiiätsä jos haluat tekemistä nii täällä oliskin enemmän.."
Angelicia oli juuri viimeistelmässä työtään hyllykköjen kanssa, kun kääntyikin Amiin päin. Nainen hymyili pakosti näylle; Ami täydessä työn touhussa. Alicia vilkaisi vain hyllyköjä ja päätti, että ne kelpasivat hyvin noin. Ami selvästi tarvitsi enemmän apua.
"Tullaan, koeta hetken viel pysyy hengissä."
Angelicia sanoi leikkisästi ja hymyillen nainen asteli Amin luo. Hyvin nopeasti Alicia huomasi takit ja tarkemmin sanottua niiden määrän. Naisen ilme oli pakosti yllättynyt. Amilla sitten riitti vaatetta. Erilaista tosiaan verrattuna .. Alicia kröhäisi ja poisti ajatuksen ennen kuin edes sai sitä loppuun. Amilla oli kyllä tavaraa, mutta selvästi kaikki hyvällä maulla ostettu. Mies muistutti kyllä pelottavan paljon tältä osaa Aliciaa ja naista hymyillyttikin, kun hän mietti mitäs tässä sitten piti tehdä.
"Pistä näitä niihin henkareihin ja viskaa pois jos on rikki."
"Käskystä."
Angelicia sanoi reippaasti ja nappasi henkarin, pistäen sille ensimmäisen takin, joka osui vain käteen. Alicia kyllä muisti tarkistaa ettei se ollut rikki. Harmittaisi kyllä, jos joku näin hienoista takeista olisi pilalla. Angelicia kyllä tutki muutenkin takkeja samalla, kun melko reipasta vauhtia asetteli niitä henkareille. Välillä kävi mielessä, että miltäköhän Ami näytti tämän ja tämän niin ja tuon takin kanssa... Kaikissa taisi olla sama vastaus: helvetin hyvältä.
"Tässä oliski siivoojalle ihan kunnon kokopäivä työ.."
Angelicia naurahti ja katsahti Amia, joka järjesteli kenkiään. Sitten katse kääntyi olohuoneen puolelle.
"No kyllä me saadaan tää kuntoon."
Angelicia sanoi toiveikkaana. Olihan asunto jo nyt muuttanut hiukan ulkomuotoaan verrattuna siihen, kun Alicia näki sen ensi kertaa. Eli eilen... No, he työskentelivät tehokkaasti. Eihän kaikki tietenkään tuosta vain olisi valmista, mutta.. vähitellen.

Angelicia jatkoi takkien pistämistä, kun Ami heittikin mielenkiintoisen kysymyksen;
"Hmm. Osaaksä tanssia? Tai ootko koskaan harrastanu mitään semmosta.."
Angelicia hymähti mietteliäänä samalla, kun asetti jälleen kerran yhden takin henkarille. Saisi takitkin loppua joskus edes kesken...
"Mä en oo koskaan käyny millään tunneilla tai vastaavaa."
Angelicia totesi rehellisesti ja miettikin kuinkakohan kauan Amikin oli treenannut. Se oli sitä, kun oli onnekas.
"Sanotaan nyt näin et mulla on ollu sellaset olosuhteet et jonkun harrastuksen ja viel tanssin alottaminen ei oo koskaan ollu oikeen mahdollista. Paitsi nyt vanhempana."
Angelicia naurahti, vaikka eihän tuo totuus naista todellisuudessa hymyillyttänyt. Kuinka paljon nainen oli nuorempana kadehtinut toisia, joilla oli rikkaat vanhemmat ja hyvä ympäristö missä elää. Alicia oli nähnyt niin paljon kulkiessaan ystäviensä kanssa. Mutta Alicia oli myös oppinut, että piti tyytyä siihen mitä oli ja käyttää sitä sitten parhaansa mukaan. Niin nainen elikin yhä ja se tapa ei ollut pahempi.
Angelicia huokaisten sai viimeisenkin takin henkarille ja katsoi sitten Amia hymyillen.
"En kyl tarkota sitä et en osais tanssia."
Nainen sanoikin ja väläytti virneen. Takaisin aiheeseen tosiaan ja kyllähän Angelicia osasi tanssia. Ei ehkei samalla tavoin kuin Ami tai jotkut muut jotka olivat harjotelleet. Mutta kyllä nainen oli sen verran juhlissa ja muualla käynyt ja hän itseasiassa piti paljonkin tanssimisesta. Ja Angelicia ei ollut sellainen, että hänen tanssimisensa olisi ollut vain perseen heiluttamista. Kyllä naisella sentään oli järkeä ja ylpeyttä päässään.

"Siinä ne takit ja nyyyt.. Annas kun näytän sulle."
Angelicia naurahti ja pyyhkäisi käsiään pari kertaa yhteen. Samalla nainen kääntyi katsomaan olohuoneeseen paremmin.. Radio, radio. Pian Alicia löysikin sen katseellaan ja hymyillen asteli sen luo. Nopeasti Angelicia löysi oikean napin ja saikin radion päälle. Samantien huoneeseen tulvi musiikkia ja Aliciaa hymyillytti heti. Musiikki olikin juuri sopiva. Rytmikäs ja siihen oli hyvä tanssia. Angelicia nostikin kätensä hiuksiinsa ja liikutti jo vartaloaan musiikin tahdissa, kunnes kääntyikin Amiin päin.
Angelicia väläytti Amille kiusoittelevan hymyn ja nainen alkoi sitten tanssia kunnolla. Nainen astui hiukan nopeampia askelia ja käytti käsiään antaen musiikin viedä mukanaan. Alicia pyörähti hymyillen ja käytti lantiotaankin. Mutta eihän tämä menisi pelkäksi lantion keikuttamiseksi... Angelicia mukautuikin täysin musiikkin ja antoi vain mennä. Nainen kuitenkin piti suurimmaksi osaksi katseensa Amissa ja katse oli lievästi sanottuna houkutteleva. Angelicia pyörähtikin jälleen ja pysähtyi aivan Amin eteen, että kasvojen välillä ei ollut paljon välimatkaa.
"No näytäs mitä sä sit osaat."
Angelicia kuiskaisi hymyillen ja veikin kätensä Amin kyljille, antaen vartalonsa liikkua musiikin tahdissa.

Beniamin tiesi, ettei Angelicia mitään hänen vaatemäärästään valittelisi. Ehkä se ihmetyttäisi, mutta vaatteista ja kengistä pitäminen oli ihan normaalia heteroiltakin.. Naisen ei sentään tarvinnut seksuaalisuutta ruveta epäilemään.. Toivottavasti. Ami pisti tavaroita kasaan, katseen käydessä välillä Angeliciassa kuin pistämässä ylös naisen olotilan. Kysymys tanssimisesta sai Angelician selvästi havahtumaan. Mies kuunteli mitä nainen hänelle kertoi.. "Harmi.", Ami totesi johonkin väliin. Olihan se harmi jos ei vain ollut mahdollisuutta sellaiseen. Tai uskallusta. Angelicialta tuskin uskallusta puuttuisi. No, olivat muutkin pikkupojat valinneet silloin jalkapallon, mutta Beniamin kilpatanssin. Tässä sitä nyt oltiin. Oli kannattanut mennä oman pään mukaan, muttta hänellä olikin ollut mahdollisuus.
"Mä voin joskus opettaa jotain.. Mä opetan välillä.", Beniamin huvittuneesti pyöräytti kenkää kädessään. Nähtävästi tullut tavaksi huitoa kättä puhuessa, oli siinä vaikka kirves. Angelicia kuitenkin viittoi jotain siihen, että osasi tanssia. Amilta taisi sillä hetkellä unohtua mitä hän oli tekemässä, kun silmiin syttyi heti kiinnostunut katse.

Takit olivat henkareissa, mutta Ami ei vielä niitä naulakkoon pistänyt. Voi kyllä, hän halusi nähdä kun Angelicia tanssi. "Siiinä on se radio.", mutta Alicia ennätti paikantaa sen juuri samalla hetkellä. Hetki kesti ja musiikki alkoi soimaan, hieman kaikumaankin asunnossa. Ami siitä vähät välitti, sillä kaikuivathan ne tanssistudiollakin ja isoilla tanssi areenoilla. Hän hymyilen nousi seisomaan Angelician ruvetessa liikuttamaan vartaloaan musiikin tahtiin. Tanssissa Ami osasi kiinnittää huomiotan niihin pieniin yksityiskohtiin ja oli kyllä pakko myöntää, että Angelicia osasi tanssia hyvin, vaikkei ollut ottanutkaan tunteja! Lantion käytössä ei ainakaan ollut mitään valitettavaa! Varmasti sai Amin heti pauloihinsa ja saikin.. Rytmi alkoi olla tarttuvaa ja mies huomasi itsekkin hiljalleen pyörittävän vartaloaan sen tahtiin. Ei mitenkään suuresti, sillä katse hyväili Angelician vartaloa ja toinen pysähtyikin loppusilauksena ihan Amin eteen.

Ami tunsi naisen kädet kyljillään ja hymy leveni aavistuksen. "Ihan mielellään näytän.", hän astui askeleita eteenpäin yhtä päättäväisesti kuin aina. Mies vei kätensä Angelician kämmenien päälle, muttei irroittanut niiden otetta vaan vei ne hitaammin Alician olkapäille. Hymy leveni huulilla ja vartalo alkoi sulavasti liikkua rytmin tahdissa. Vaikka hän olikin kilpatanssija, se ei tarkoittanut etteikö hän osaisi soveltaa. Ei mitään yhtä tiettyä tanssilajia tarvinnut tällaiseen käyttää. Eivät nämä olleet harjoitukset tai kilpailut. Vain taidonnäyte, jossa Angeliciakin pysyisi mukana, siitä Ami piti huolen. Olihan hän montaa ihmistä elämänsä aikana tanssittanut.

Lantio antoi oikeastaan suurimman osan vartalon liikkeistä ja mies välillä antoi itsensä pyörähtää Angelician taakse. Ami painoi kätensä naisen lantiolle, sillä tanssissa nyt ei yleensäkkään parilta kysytty saiko lantioon koskea tai mihinkään muuhun. Se nyt oli varmasti kaiken juuri ja tuskin Angelicia pisti pahakseen. Eihän naisen tuollaisia lantionliikkeitä voinut heittää hukkaan! Ami piti juuri sellaisista naisista, jotka eivät tippaakaan häpeilleet itseään, mutteivät myöskään saaneet itseään näyttämään kuin miltäkin huorilta.
Mies painautui pian tiiviisti toisen selkää vasten, antaen omalla lantiollaan tahdin, joka meni aavistuksen hitaampaa, mitä rytmi antoi näyttää. Tuosta tahdista ei voinut Angeliciakaan poiketa Beniaminin ollessa niin lähellä, mutta se oli tarkoituskin. 'Hidastuksia' käytettiin tansseissa paljonkin. Naisen lantiolla olevat kädet nousivat hiljalleen ylemmäs, mutta kylkiä pitkin. "Nosta käsiä.", Ami sanoi pehmeästi Angelician korvaan ja kädet jatkoivat matkaansa ihan naisen kämmenille asti, kunnes tarttui paremmin toisesta kädestä ja pyöräytti naisen kasvot taas omia kasvojaan kohti. Rytmikäs liikehdintä ei loppunut hetkeksikään ja katse kohdistui aivan suoraan Angelician silmiin, mutta samalla piti rytmin. Askeleet kuin hallitsivat naista, katseen lisäksi.

Loppusilauksena Beniamin nappasi Angelician polvitaipeesta ja vetäisi sen lantiotaan vasen, samalla kun nojautui eteenpäin, että Angelicia joutui kaartamaan selkäänsä. Yleensä se tapahtui montakertaa nopeammin, mutta tässä tapauksessa voisivat lihakset kärsiä, joten otettiin vähän varovaisemmin. Liike silti sai usein monen pään pyörälle ja varsinkin kun Amin huulet hipoivat Alician herkkää kaulaa. Mies virnisti ja veti naisen takaisin ylös, ihan itseään vasten.
"Siinä pieni näyte siitä mitä mä teen.", hän virnsiti, eikä kyllä voinut lopettaa vartalon liikkumista hetkeksikään kun musiikki pauhasi taustalla. "Sä tanssit hyvin, vaikka et ookkaan tunteja ottanut, vielä.. Näyttää hyvältä ja se on pääasia.", Ami naurahti. "Annan sulle vielä yksityisopetusta katos.", hän vain pilaili tai sitten sanoilla oli vain liian kaksimielinen merkitys.

"Ihan mielellään näytän."
Angelicia hymyili heti tyytyväisenä Amin vastaukselle. No tietenkin Ami otti 'haasteen' vastaan. Sitä Alicia oli odottanutkin. Ami lähtikin liikkumaan edemmäs ja Angelicia tietenkin liikkui mukana. Alicialla ei ollut samon kuin Amilla kokemusta paritanssista, mutta kyllä Angelicia osasi liikkua Amin mukana. Se lähes tapahtui tahtomattaankin. Alicia vain piti katsekontaktin ja hymyili Amille tuntiessaan miehen kädet naisen omien kämmenten päällä. Nainen jotenkin aisti jo nyt, että tästä tulisi hänen parhaimpiaan tanssihetkiä.

Kaksikko jatkoi tanssiaan musiikin tahdissa ja Angeliciakin jatkoi yhtä vapautuneesti tanssia. Hän vain nautti tästä hetkestä ja antoi sen viedä mukanaan. Amin kanssa olikin mielenkiintoista tanssia, kun miestä pystyi jo sanomaan kunnon ammattilaiseksi. Alicialle ei kyllä ihme kyllä tullut alistettu olo. Ei nainen paljon tässä miettinyt ketä osasi ja ketä ei. Oli vain musiikki ja heidän vartalonsa, jotka liikkuivat musiikin tahdissa. Alicia hymyilikin vain enemmän, kun Ami välillä tuli naisen taakse. Automaattisesti Alicia katsoi hymyillen olkansa yli Amia, mutta rytmissä nainen ei seonnut kertaakaan. Vartalo ja varsinkin lantio mukautuivat vieläkin vaivatta musiikkiin.
Angelicialla ei todellakaan ollut mitään sitä vastaan, kun Ami asetti painokkaasti kätensä Alician lantiolle. Ihan kuin nainen olisi tuosta valittanut.. Kädet tuntuivat vain paremmilta, kun ne tulivat tanssin lomassa. Jälleen Ami painautui Angelician selkää vasten ja nainen tunsi kyllä hyvin tahdin minkä mies asetti heille. Angelicia automaattisesti mukautui tahtiin ja se ei tosiaan ollut ongelma, koska kaksikon kehot tuntuivat pelaavan yhteen yllättävänkin hyvin. Angelicia vain nautti tuollaisesta hidastuksesta ja naisella ei ollut mitään sitä vastaan, että Ami enimmäkseen tässä johti heitä. Tanssissa Alicia oli tottunutkin, että mies vei ja jotenkin se oli erittäinkin mukavaa, kun viejänä oli vielä Ami. Angelicia taisi vain nauttia miehen itsevarmuudesta.

Angelicia liikutti käsiään musiikin tahdissa ja samalla tunsi kuinka Ami kuljetti käsiään ylemmäs naisen lantiolta. Alicia vain hymyili itsekseen ja kuulikin pian Amin pehmeästi lausutut sanat;
"Nosta käsiä."
Angeliciasta tuntui, että hän olisi tehnyt mitä tahansa mitä Ami käski, jos vain mies käytti tuota äänensävyä. Alicia vain ummisti silmiään hymyillen ja tietenkin nosti käsiään niin kuin Ami neuvoi. Mies tuntuikin kuljettavan käsiään aina vain ylemmäs, kunnes tuo tarttuikin paremmin Angelician toiseen käteen. Alicia osasi jotenkin ennakoida miehen liikkeitä ja vaivattomasti nainen pyörähti ollen näin taas Amin kanssa kasvokkain. Alicia väläytti miehelle hymyn eikä naisenkaan keho lopettanut liikkumistaan. Tuntui juuri nyt mahdottomalta ajatukselta. Katseet olivat vain lukittautuneet toisiinsa ja he pysyivät helposti rytmissä.

Angelicia ei osannut ihan odottaa Amin viimeistä liikettä, mutta naisen keho tuli silti taas helposti mukana. Ami nappasikin Aliciaa polvitaipeesta ja nosti sen lantionsa kohdille. Samalla Alicia Amin liikkeeseen mukautuen kaarsi selkäänsä. Onneksi Ami ei ollut juuri nyt Angelician tilalla.. Naisen selässä tuo ei kyllä tuntunut. Ajatukset olivatkin aivan muualla kuin selässä, kun Amin huulet koskettivat Alician kaulaa. Nainen henkäisi samantien ja hyvä ettei keskittyminen mennyt siinä. Ami kuitenkin vetäisi Angelician ylos ja nainen nojautuikin tuohon samalla, kun huulille levisi jälleen hymy.
"Siinä pieni näyte siitä mitä mä teen."
"Se oli.. vaikuttavaa."
Angelicia sai sanottua ja nainen naurahtikin perään. Henkeäsalpaavaa olisi ehkä ollut parempi sana. Ainakin se olisi sopinut loppuun kirjaimellisesti.
"Sä tanssit hyvin, vaikka et ookkaan tunteja ottanut, vielä.. Näyttää hyvältä ja se on pääasia."
"Annan sulle vielä yksityisopetusta katos."
Angelicia ei voinut olla hymyilemättä Amille saadessaan oikein kehuja. Vielä sellaiselta tanssijalta kuin Ami! Eihän Alicia voinut muuta kuin olla imarreltu. Ja jälkimmäiset sanat.. Ne saivat Angelician pakosti virnistämään samalla, kun nainen hipaisi huulillaan Amin huulia.
"Oi kiitos. Yksityisopetus.. Kuulosta todella hyvältä."
Alicia kuiskaisi, jättäen kasvonsa vielä lähelle Amin kasvoja. Yksityisopetus, no tuon tosiaan pystyi ymmärtämään monin tavoin. Kyllähän Angelician mielessä kävi se, että Ami oikeasti opettaisi hänelle vähän liikkeitä. Eihän Alicia valittaisi. Hänhän piti tanssista ja äskeisestä päätellen kaksikon kehot liikkuivat kuin yhtenä.
"Mä en oo varmaan niin vaikee oppilaskaan. Varsinkaan kun meidän kehot tuntuu sopivan niin hyvin yhteen."
Alicia jatkoi puhetta kuiskien, leikittelevän hymyn sekä katseen kera. Niin tuonkin pystyi sitten ymmärtämään monin tavoin. Mutta Angelicia taisi tarkoituksella tarkoittaa tanssimista.. sekä sitä erästä toista asiaa. Nainen naurahtikin ennen kuin suutelikin Amia. Ja tuollaisen tanssin jälkeen oli vaikea antaa mitään pientä suukkoa... Angelicia suutelikin oikein kiihkeästi Amia ja suudelma sen kun syveni. Alicia kiersikin kätensä painokkaasti Amin vartalolle. Nyt pakosti vartalot lopettivat rytmissä liikkumisen. Alicia tunsi sen kyllä yhä vievän vartaloaan, mutta suudelma oli paljon helpompi toteuttaa, kun oli vain aloillaan ja vangitsi tuon houkuttelevan miehen itseään vasten.

Pitkän ja kiihkeän suudelman jälkeen Angelicia vetäisi rauhallisesti henkeä, mutta ei paljon enää irtautunut Amista. Nainen vain katsoi tuota silmiin ja hymyili.
"Mm.. Pitäiskö meidän vetää toi siivous loppuun?"
Angelicia kuiskaisi ja irrotti toisen kätensä Amin selältä, hipaisten sormillaan miehen leukaa sekä alahuulta.
"Et jos sit keskitetytään muihin asioihin. Vaikka siihen.. yksityisopetukseen. Jos opettajalla on siis tänään vapaata."
Angelicia sanoi ja virnistäen suuteli vielä kiusaavan hitaasti Amia. Tanssiminen oli tosiaan saanut keskittymisen menemään siivoamisesta johonkin aivan muuhun.

Ei Amilla ollut edes epäilystä siitä, etteikö Angelicia pysyisi tanssissa mukana. Kyllä mies osasi arvioida naisen taidot ensin toista katsellessaan, ettei rupeaisi liian vaikeaksi tai ylpeileväksi. Ei tosiaan mitenkään laimeaksi tanssikerraksi jäänyt, sehän olisi tylsää. Kyllä moni osasi tanssia vaikka eivät sitä uskoneetkaan, kunhan oli joku joka avusti ja innosti kunnolla, eikä vain hiljalleen vetänyt mukanaan. Angelicialla kuitenkin näytti olevan rytmitajua, joten ei viemisessä ollut mitään ongelmaa, naista oli itseasiassa yllättävän helppo viedä. Ami tyytyväisenä nautti tähän hetkeen saaneesta tanssi seurastaan ja suostui pitämään kaiken suhteellisen helppona. Mitä nyt vähän lantiollaan viittoi tekemään samoin. Samalla mielessä kävi millaisen naisen hän oli löytänytkään.. Ja juuri eronnut, onnekasta. Okei, ehkä Ami ei hätiköisi mitenkään miten ilmoittelisi mistäkin. Angelicia oli nyt jäämässäkin hänen luokseen? Beniaminista jotenkin tuntui, ettei nainen sen enempää kaivannut sitä mitä oli jokinaika sitten taakseen jättänyt. Voi kyllä ennätettäisiin tanssia vielä monet kerrat. Tämähän oli vasta pientä lämmittelyä.

"Eikös, eikös.", mies virnisti puheen tullessa yksityisopetuksesta. Hän piti käsiään Angelician lantiolla ja välillä enemmän vyötäröllä. Se oli mukavaa tuntea toisen lihasten liikkeet juuri niistä kohtaa. Amin omakin lantio liikkui tottuneesti, kuin olisi vain venytellyt. Hänen ei juurikaan tarvinnut keskittyä siihen, enää. Mies hymyilen katsoi Alician kasvoihin ja tajusi kyllä kuunnella mitä nainen puhui. Angelician sanavalinta oli hyvä.. Kieltämättä. Amin mielestä se kuulosti juuri sopivalta: 'heidän vartalonsa sopivat hyvin yhteen.' Hyvä ettei mies saanut pelkästään sanojen tarkoituksesta väreitä.
"Mä pidän tosta..", hän kommentoi hiljempaa. Huulten painautuessa toisiaan vasten taisi Beniamin taas vaihteeksi olla ihan myyty. Siinäpä keino miten sai tanssin loppumaan hiljalleen, eikä Ami edes tajunnut milloin oli pysähtynyt, kun suudelma vei menojaan. Mahtava loppusilaus ja Beniamin kiersi kätensä enemmän Angelician selälle painamaan naista lähemmäs. Jos nyt näin salaa myönnetään, niin juuri tuota Ami oli kaivannut.. Niiden kaikkien muiden pikkuasioiden joukossa.

Suudelman pääyttyä Ami henkäisi syvään vetäessään kasvojaan vähän kauemmas. Nyt hän vasta tajusi, ettei vartalo enää liikkunut musiikin tahtiin. Alicia onnistui vielä muistuttamaan siitä mitä he olivat alunperin olleet tekemässä. Sai Amin katsahtamaan eteisen ovea. Angelicia onneksi tarjosi sen jälkemmäisen vaihtoehdon..Yksityisopetusta. Okei, asunto piti yhä saada siivottua. Beniamin nyökäytti päätään ja löysäsi otettaan naisen selältä, ennenkuin ratkeaisi mihinkään.. Angelicia selvästi sai miehen helposti omiin pauloihinsa. "Hyvä on. Sitten mä näytän sulle miten liikutaan.", Ami virnisti ja peruutti naisen edestä, pyöräyttäen lantiotaan liioitellusti. Olihan se vaikeaa tehdä niin, että koko vartalo pysyi sulavasti lantion aiheuttamassa liikkeessä mukana, vaikka se näytti helpolta.
"Sambaa?", mies liikautti jalkojaan sambassa osoitetun rytmin tahtiin ja tarttui Angelician kädestä kiinni. Ei kuitenkaan vetänyt naista tällä kertaa mukaansa, sillä nopeasti ensikertalaisella saattaisi mennä jalat lievästi sanottuna solmuun. Sai sitä nyt vähän leijua ja perustella, että se tuntui kivalta. No hei, kyllähän miehetkin osasivat pyörittää lantiotaan. Sitäpaitsi se auttoi selän kanssa. Tanssi oli sen kannalta varmasti paras ammatti, mutta tässä asunnossa ei tainnut olla tarpeeksi tilaa liian suureen liikkumiseen tai todella näyttäviin liikkeisiin. No, ehä Alicia näkisi nekin joskus.

Beniamin peruutti kohti eteistä ja lopulta päästi Angelician kädestä irti. Hän antoi vartalonsa mennä sambarytmin tahtiin ja jäikin yhtäkkiä liioitellun näyttävästi nojaamaan eteisen ovensuuhun. "Lopun pitää olla aina ku kirsikka kakun päälle.", hän virnisti. Olipa vertaus. Tanssimisen lopettaminen tuntui aina jotenkin oudolta, kun paino siirtyi takaisin normaaliin kohtaan vartalosta ja painovoima tuntui painavan enemmän vastaan.
"Mut se on kivaa ja... lennokasta.", hän tökkäisi jalallaan jotain kenkäpareja lähemmäs toisiaan. Mihins sitä oltiinkaan jääty? "Okei nyt siivotaan tää loppuun ja sit keskitytään niihin muihin asioihin.", piti oikein väkisin repiä itsensä maantasalle.

Angelicia taisteli hiukan itsensä kanssa, mutta yritti vain ajatella sitä siivoamista. Onneksi Amikin löysti jo otettaan, vaikka eihän nainen tuon takia hihkunut onnesta.. Mutta krhm, ensin työ ja sitten huvi.
"Hyvä on. Sitten mä näytän sulle miten liikutaan."
Angelicia väläytti takaisin leikkisän virneen, mutta samassa Ami peruutti ja pyöräyttikin lantiotaan. Angelician ilme muuttuikin kysyväksi ja hiukan yllättyneeksi. No tuollaista Alicia ei ollut nähnyt kenenkään miehen tehneen. Amilta tuo liike tuli selvänä ja kuin tuosta vain. Angelicia muuttui pakosti huvittuneeksi ja naurahtikin.
"Sambaa?"
Ami vain kysäisi ja pakosti Angelicia vain tuijotti, kun Ami alkoi vetää oikeaan rytmiin. Nainen ei tiennyt ollakko suu auki ja vain tuijottaa vaiko nauraa huvittuneena. Pakkohan tuota oli hämmästellä ja ihailla. Samassa Ami tarttui Alician käteen ja nainen nauroi tuolle. Ei tietenkään pilkkaavasti vaan huvittuneena. Ami vain veti tuosta vain tuollaista.. Alicia tokenikin tuijotuksestaan ja väläytti Amille virneen ennen kuin alkoi liikuttaa omaa lantiotaan. Nainen mukautuikin Amin liikkeisiin ja meni tuon rytmiin. Tuokin kävi mukavan vaivattomasti ja eihän Angelicia voinut seistä kuin lipputanko, kun Ami liikutti vartaloaan noin.

Angelicia hymyili ja liikkui Amin mukana, kun tuo peruutti eteiseen ja päästikin sitten Alician kädestä irti. Nainen pysähtyi ja hidasti tanssiaankin, mutta Ami liikkui yhä omaan rytmiinsä, kunnes yhtäkkiä pysähtyi näyttävään asentoon eteisen ovensuuhun. Angelicia naurahti ja vei kätensä lanteilleen, heittäen miehen kiusoittelevan katseen. Nainen pisti omalla katseellaan takaisin, vaikka ehkä olisi kannattanut jarruttaa. Amihan oli jotenkin saanut Angelician innostumaan lisää ja jotenkin nainen halusi perehtyä paremmin siihen miten heidän vartalot pelasivatkaan yhteen.
"Lopun pitää olla aina ku kirsikka kakun päälle."
"Mä huomaan. Sulla selvästi muutenkin liikkeet hallussa."
Angelicia naurahti ja jotenkin katse oli vain Amissa eikä Alicia heti muistanut miksi he olivat tässä. Se siivoaminen... Tuntui niin tylsältä äskeisen jälkeen.
"Mut se on kivaa ja... lennokasta."
"Okei nyt siivotaan tää loppuun ja sit keskitytään niihin muihin asioihin."
Angelicia naurahti Amin sanoille ja tukahdutti sitten huokauksensa, kun Ami puhui taas siivoamisesta. Oli niin ikävää palata maanpinnalle... Mutta pakosti sekin tuli tehtyä, kun Amikin yhtyi siihen. Mutta jos.. pieni silaus vielä. Alicia astelikin Amin luo hitaasti, kiusoitteleva katse silmissään. Nainen yhtäkkiä pyörähtikin ja odotti Amin refleksien toimivan, että tuo nappaisi kiinni naisesta, vaikka eihän Alicia ollut kaatumassa vaan nainen pysähtyi aivan kiinni Amiin. Alician huulille levisikin hitaasti leikkisä hymy.
"Noi sun liikkeet kyllä vakuutti mut. Varsinkin lantion liikkeet. Ja tieks.. mä tiedän missä sä voisit kans käyttää hyväkses noit liikkeit."
Angelicia kuiskutti Amille ja näykkäisikin virnistäen hitaasti Amin alahuulta. Kädet liukuivat painokkaasti Amin kylkiä pitkin ylemmäs rintakehälle asti. Miten Aliciasta tuntuikaan, että hän olisi samantien voinut repiä nuo vaatteet pois Amin päältä. Mutta ei.. Se siivoaminen hitto vieköön.

"Mun pitäis kai lopettaa ennen kun me ollaan samantien sun makuuhuoneessas."
Angelicia mutisi heidän kasvojen ollessa lähekkäin ja naurahtaen Alicia vetäytyi hiukan, vaikka miten vaikealta se tuntuikaan. Ja tulihan sanottua rehellisestikkin, koska Alicia ei tiennyt miten kauan voisi vain pysyä kiusoittelun tasolla. Nainen peruuttikin nopeammin ja laski kätensä Amin vartalolta.
"Eli.. siivotaas sitten."
Angelicia naurahtikin, vaikka tuntui niin oudolta yhtäkkiä alkaa tekemään jotain muuta, kun nainen vain halusi olla kiinni Amissa. Mutta piti taas kasvattaa itsehillintää. Kaikki hyvä tuli aikanaan. Kaikki eeerittäinkin hyvä.
Angelicia hymähti ja pakotti itsensä tyyneksi samalla, kun katsahti Amin takkeja. Halusiko mies hoitaa nuo itse vaaii..?
"Haluaks sä antaa mulle taas jotain työtehtäviä. Ihan mitä vaan."
..kunhan saadaan paikka nopeesti siistiks, Angelicia ajatteli pakosti lauseensa loppuun mieleensä. Kumma juttu, että tuli näin kiire. Ja ehkei kiire johtunut vain siitä, että Ami saisi mielenterveyden rakkaan äitinsä takia. Eei vaan tähän liittyi jotain paljon mukavampaa.

Oli hyvä merkki, että nainen helposti hyppäsi tilanteisiin mukaan ja Ami oli kyllä huomannut sen aikaisemminkin. Hymyilen mies vähän hidasti askelten vauhtia, että nainen voisi tulla niihin mukaan, vaikka kaikki vaihtoaskeleet vaativatkin aikamoista koordinaatio kykyä. Kaikenlisäksi piti pitää loppu vartalo tahdissa eikä vain välillä liikuttaa käsiä, välillä keskivartaloa ja välillä jalkoja, sekä välillä keskittyä ilmeeseen. Kaikki piti hoitaa sulavasti samaan aikaan. Sitä saivat välillä ammattitanssijatkin harjoitella uudelleen ja uudelleen.

Ami olisi jo jatkanut tavaroiden takaisin pistämistä, mutta todellakin.. Angelicia varmasti tiesi miehen kiinnittävän huomionsa takaisin Aliciaan, toisen tullessa lähemmäs pyörähdyksensä kera. Kuin olisi pistänyt 'tanssi' ja 'älä tanssi' nappulaa kiinni ja auki. Mies nopeasti vei kätensä naisen selälle ja huvittuneesti katsoi toista kasvoihin. Silti hän oli varma, että joutuisi työntämään Aliciaa pian enemmän sivuun, vaikka väkisin. Beniamin ei halunnut äidistään ongelmaa ja löytää itseään kadulta, vaikka ei hänen äitinsä niiin julma olisi. Kai? Krhm, niiden ajatusten ajatteleminen jäi suosiolla sivuun naisen ruvetessa kuiskuttelemaan vihjaavaan sävyyn lantion liikkeistä. Ami kohotti kulmaansa henkäistessään Angelician huulille. Hemmetti tuon naisen kanssa. Taisi sydän jättää pari pumppausta välistä ja vatsassa heittämään. "Tota menoa mä tosiaan vaikka kannan sut sinne makuuhuoneeseen.", Beniamin mutisi, vaikka oli samalla hyvin otettukkin.. Eipä ole turhaan tullut harrastettua kilpatanssia muksusta lähtien. Oman vartalon kontrolloiminen oli mitä parhaimmassa kunnossa.. Selän kipuja lukuunottamatta. Kyllähän aina oli jotain parantamisen varaa.

"Nyt.. Huh.", Ami hengähti syvään kuin olisi ollut lähelläkin Angelician makuuhuoneeseen raahaamisessa. "Sä voit pistää loput kengät ja henkariin pistetyt takit tähän kaappiin. Sä hoidat oikeestaan kaapin niin mä hoidan lattian ja.. seinät.", Beniamin väkisin palautti kaiken mieleensä ja rupesi tekemään jotain alkuperäis suunnitelmaa, että siivoamisesta tulisikin jotain. Hän taputti sitten kädellään naisen olkapäätä, mutta sitten liuvutti kämmenensä Alician kaulalle.
"... Okei nyt!", Ami ärähti huvittuneesti ja käännähti äkkiä naisen edestä. Ne seinät. Mies siirsi irrallisen naulakon paikkaa yhden reiän viereen, sillä mitään muuta hän ei voisi niille tehdä. Pitäisi kitata, eikä siihen Ami ollut valmistautunut millään välineillä. Hän keräili rojuja lattialta ja siirteli hoidenkin hyllyjen paikkaa vähän sivummas ja niin edespäin, että jokainen seinässä oleva kolhu menisivät varmasti piiloon. Miespä päätti hoitaa lattiat jokaista nurkkaa myöten imurilla, ettei varmasti jäisi mitään lasinsiruja mihinkään. Hän pisti vielä roskasäkit asunnon ulkopuolelle..
Ami hienosääsi miltei koko ajan. Pyyhki vielä pöydät, kaapit ja sohvan pinnankin.

Lopulta hän viskasi tiskirätin lavuaariin ja nojautui sohvan käsinojaan huokaisten syvään. "Vihdoin!", aikaa oli kulunut paljon, mutta kyllä se oli sen arvoistakin! Ami katsoi ympärilleen kuin etsien jotain virhekohtia tai liian näkyviä reikiä seinässä. Ei kuitenkaan.
"Angelicia.. Kiitti. Mä olisin muuten tässä vielä koko yön siivoomassa.", Beniamin naurahti ja hieraisi otsaansa, sekä haroi hiuksiaan, yllätysyllätys. Onneksi kunto kesti vaikka kuinka pitkään.. Yhtäkkiä hän hiljenikin ja katsahti Angeliciaa kuin ohimennen. Mies viskaisi sohvatyynyn naista kohti ja kohautti samalla hetkellä lävistettyä kulmaansa, kun otti mukamas paremman asennon sohvan käsinojalla. "Mitäs.. sitten?", Ami virnisti. No kai olisi yksi asia..

"Nyt.. Huh."
Angelicia naurahti pakosti Amille, joka vaikutti perin helpottuneelta. Nainen oli selvästi saanut tuon itsehillinnän rajoille, mutta siinä se kostautuikin Alicialle.. Hänellähän oli yhtä vaikeaa, kun Amilla. Mutta ehkä jonkin ajan päästä ei tarvitsisi pidätellä tippaakaan.
"Sä voit pistää loput kengät ja henkariin pistetyt takit tähän kaappiin. Sä hoidat oikeestaan kaapin niin mä hoidan lattian ja.. seinät."
Angelicia katsahti nyökkäisten takkeja, jotka oli aikaisemmin asetellut siististi henkareille. Nuo ja kengät, asia selvä. Ei siinä olisi niin paljon hommaa ja, jos naiselta loppuisi hommat niin hän sitten vain auttaisi Amia lisää.
Alicia harkitsi jo takkien kimppuun käymistä, kun Ami taputtikin naisen olkapäätä. Automaattisesti Angelicia siirsi katseensa Amiin ja hitaasti naisen huulille levisi houkutteleva hymy. Tuokin hymy tuli lähes itsestään.. Mitäs Ami katsoi häntä noin! Amin kämmen liukuikin Alician kaulalle ja nainen koetti pitää itsensä tyynenä. Kuin kostona Alicia vain siristi silmiään leikkisän katseen kera. Ei suinkaan pientä kiusaamista...
"... Okei nyt!"
Angelicia alkoi pakosti nauraa ja huvittuneena nainen katsoi Amin perään, joka lähti kuin karkuun. No yllätys, taisi itsehillintä taas tehdä omia temppujaan. Ami alkoi kuitenkin heti tehdä omia töitään ja Aliciakin näki parhaaksi aloittaa kaapin järjestely. Pienen harkinnan jälkeen Angelicia päätyi siihen lopputulokseen, että hän aloittaisi kengistä. Nainen kumartuikin ja katsahti kenkiä. Nyt pitäisi pistää ne hyvään järjestykseen sekä siististi. Kyllähän Alicia sen osaisi... Nainen ottikin ensimmäiset kengät ja alkoi pistää niitä paikoilleen. Tärkeintä oli etteivät kaikki kengät olisi sekaisin vaan Amin tanssikengät (jota ei ollut vaikea erottaa) menivät yhteen kohtaan ja sitten taas muut kengät. Ei ainakaan kestäisi ikuisuuksia löytää oikeat kengät oikeaan hetkeen. Saisi nähdä mitä Ami mietti ja miten järjestelmällinen tuo oli, mutta nainen tekisi nyt tämän omalla tavallaan.

Angelicia alkoi lähes huomaamattaan hyräilemään hiljaa samalla, kun hän järjesteli kenkiä. Välillä nainen vilkaisi kuin vaivihkaa Amia, joka hoiti omia tehtäviään huolellisesti ja tehokkaasti. Alicia hymyilikin Amin suuntaan välillä, mutta näki parhaaksi, että keskittyi vain hommiinsa. Myöhemmin sitten voisi nauttia enemmän Amista...
Angelicialla meni vähän aikaa, että hän sai kengät paikoilleen, mutta sen jälkeen Alicia siirtyikin heti takkien pariin. Nainen otti yhden henkarin kerrallaan, katsoi että takki oli varmasti hyvin ja sitten vain reippaasti kaappiin. Vähitellen Angelicialle tuli hiukan vaivautunut olo, kun Ami teki niin hirveästi kaikkea, mutta nainen hoiti vain kaapin. Mies tuntui menevän koko ajan vain ympäri asuntoa niin, että hyvä jos ehti kunnolla huomaamaan. No tietenkin Ami halusi kaiken siistiksi ja olihan tämä tuon asunto. Angelicia huokaisikin itsekseen, kun mietti, että millonkohan hän saisi taas oman asunnon.. Hänellä oli vain sellainen kotona USA:ssa, vaikkakin Alicia oli antanut Christinalle luvan hätätapauksessa vuokrata Angelician huonetta jollekkin tutulle, kunhan huone pysyisi kunnossa ja Angelician tavarat koskemattomina. Christina saisi sitten pitää siitä asiasta huolen miten itse näki. Angelicia kuitenkin luotti tuohon.
Nainen jatkoi rauhassa takkien laittelua, vaikka mietti vielä asuntoasiaa. Eiköhän sekin selkenisi ajan myötä. Ja Aliciahan oli vasta tullut Amin luo. Ei nainen tietenkään halunnut vielä lähteä. Eihän hän ollut ehtinyt nauttia vielä kunnolla Amin seurasta..

"Vihdoin!"
Angelicia naurahti ja käännähti katsomaan Amia. Nainenkin oli jo saanut hetki sitten oman osansa hoidettua. Nyt kun katseli ympärilleen niin asunnosta ei kyllä paljon enää löytynyt mitään mitä olisi tarvinnut siistiä. Alicia naurahtikin itsekseen antaen katseensa kiertää asunnossa. He olivat kyllä hemmetin tehokkaita. Asuntohan näytti kuin sitä ei olisi koskaan käännetty nurin. Ja pienetkin jäljet sellaisesta oli ovelasti piilotettu.. Kätevää.
"Angelicia.. Kiitti. Mä olisin muuten tässä vielä koko yön siivoomassa."
Angelicia pyörähti Amiin päin ja hymyili vain miehelle.
"Ei sun tartte kiittää. Mut nyt asunto kuitenkin on siistinä ja sekin urakka ohi."
Angelicia naurahti ja katsahti vielä kerran asunnon hymyillen läpi. Nyt oli kyllä paljon mukavampi olokin, kun ympäristö oli siisti. Alkoihan tässä päivä olla jo pitkällä, mutta ei Angeliciaa suinkaan väsyttänyt sillä tavoin.
Samassa Alicia saikin tyynyn kylkeensä. Nainen käännähti heti Amiin päin, joka istui mukamas-viattomana sohvan käsinojalla. Alician huulille levisi hymy ja nainen katsahti kuin syyttävästi Amia.
"Mitäs.. sitten?"
Ami kysyikin virnistäen. Angelicia hymähti mietteliääseen sävyyn ja nappasi sohvatyynyn lattialta jaloistaan.
"Ensinnäkin.. Sä voisit kouluttaa sun sohvatyynyt paremmin kun ne ihan hyökkää kimppuun."
Alicia sanoi ja naurahtaen heitti tyynyn Amia kohti, mutta naisen tarkoitus ei ollut osua Amiin. Tyyny lennähtikin ihan Amin vierestä sohvalle. Alicia ei kauaksi aikaa jäänytkään seisoskelemaan vaan nainen virnisti samalla, kun asteli Amin luo.
"Ja sitten.."
Angelicia sanoi hiljempaa ja tuli ihan lähelle Amia. Naisen kädet laskeutuivat Amin jaloille, josta ne nousivat hitaasti miehen kyljille.
"..mä haluaisin nähdä vähän lisää niitä sun liikkeitäs."
Angelicia kuiskaisi samalla, kun toi kasvonsa aivan lähelle Amin kasvoja. Nainen virnistikin eikä jättänytkään noita sanoja kyseenalaisiksi. Eiköhän Angelician sanojen tarkoitus selvinnyt viimeistään, kun Alicia painoi huulensa Amin huulia vasten kiihkeään suudelmaan.

Angelicia vei kätensä Amin alaselälle ja kiihkeä suudelma ei katkennut, kun nainen vetäisi Amin pois istumasta sohvan käsinojalta. Alicia lähtikin peruuttamaan kohti makuuhuonetta, mutta ei antanut vieläkään huulien erota toisistaan. Kiihkeä suudelma toisen jälkeen. Eikä kädetkään jääneet työttä vaan Alicia alkoi riisua melko nopeaan tahtiin Amin paitaa.
Angelicia sai jo riisuttua Amin paidan samalla, kun peruutti makuuhuoneeseen. Nainen virnisti ja hetken vain hyväili kiusaavan hellällä kosketuksella Amin huulia, kunnes nainen lähtikin valumaan siitä alemmas. Kädet hyväilivät Amin ylävartaloa Alician valuessa virnistäen aina vain alemmas. Lopulta kynnet koskettivat Amin ihoa ja lainehtivin liikkein Alicia toi kätensä Amin farkkujen reunalle. Katse kävi ylempänä ja Angelicia vain väläytti miehelle kiusaavan virneen. Alician kädet hitaasti menivät avaamaan Amin farkut ja nainen sortui vielä vähän nykäisemään housuja alemmas, mutta lopun Ami saisi sitten itse hoitaa. Angelicia kosketti koko matkallaan ylös huulillaan Amin ihoa, kunnes nainen oli taas kasvokkain tuon kanssa.
"Mä taidan olla vähän kärsimätön oppilas."
Angelicia kuiskaisi virnistäen ja suuteli jälleen Amia kiihkeästi samalla, kun nainen lähti taas peruuttamaan. Alicia oli kyllä tietoinen sängystä, joka tulikin pian vastaan ja nainen antoi itsensä kaatua pehmeästi sille. Tuli luotettua, että Ami tajuaisi ottaa käsillään vastaan. Ja mieheen kannatti luottaa... Angelicia jatkoikin vain Amin ihon koskettelua, kun repikin apuna omia vaatteitaan pois. Ami saisi kyllä muuten viedä, koska Angelicia piti aina vain enemmän miehen itsevarmuudesta. Tuo saisikin taas osoittaa jälleen kerran sitä.. Angelicia suuteli Amia kiihkeästi, kun hengitys meni aina vain hankalammaksi. Alician rintakehä kohoilikin ja tiheään tahtiin. Suudelman jälkeen Alicia virnisti ja kuiskaisi hengästyneesti:
"Yksityisopetus alko nyt."

Ei tarvitsisi edes kahtakertaa kysyä mitä kummallakin oli mielessä.. Amiin hymy vain leveni Angelician tullessa lähemmäs. Mies kohotti katsettaan paremmin naisen kasvoihin ja niistä liikkeistä puhuttaessa ei tosiaan jäänyt mitään epäselväksi. Pian Ami kiskaistiin ylös käsinojalta kera suudelman. Mies tietysti tuli täääysin vapaaehtoisesti perässä ja kädet isketyivät ahnaasti naisen vartaloa vasten hoitamaan toppia pois päältä sitämukaa mitä Aminkin paita katosi siinä matkalla. Hän suuntasi eteenpäin, pitäen huolen, että Alicia pääsisi ovesta makuuhuoneeseen ilman, että kolauttaisi päätään ovenkarmiin. "Vaikka mitä liikkeitä kuule.. Ihan täysin yksityisesti..", Ami henkäisi suudelmanlomasta, samallaan hoitaessaan naisen viimeisimpiäkin ylävartalon peitteitä pois. Ei ainakaan turhaan jääty miettimään mitä kaikkea voisi siivoamisen jälkeen tehdä. "Ja kärsimättömät saa vaan plussaa"

Naisen kädet saivat hengityksen hetkessä kuulostamaan pitkältä juoksumatkalta ja välissä Ami kiskaisi farkkunsakkin kunnolla alas, jättäen ne taakseen. Oikein kaunis vaatevana jäi jälkeen kun kummatkin katosivat makuuhuoneeseen..

//skip aamuun >D //

Mikä olisikaan sen ihanampi ja rentouttavampi aamu kuin pitää naista kainalossa ja nauttia lämmöstä joka oli vallannut koko asunnnon, siisteyden lisäksi. Ami nukkui ihmeen sikeästi tänäyönä, tai paremminkin pitkällä aamussa jo mentiin, mutta mies ei näyttänyt mitään heräämisen merkkejä. Viimeyönä oli tullut taas vähän.. pidettyä hauskaa intiimeissä merkeissä, mutta myös siivottua koko helkutin asunto loppuun! Kyllä nyt olivat yöunet täysin ansaitut.

Beniamin ei havahtunut edes siihen, että ovikelloa soitettiin. Kunhan vain painautui automaattisesti 'lämpöpatteriaan' (Angeliciaa) vasten. Ei tällä kertaa edes aurinko saanut luvan herättää. Ovikellon pimputuskin vaihtui oven koputtelemiseen, selvästi kahdella kädellä. Jos Ami olisi edes vähän jaksanut havahtua olisi hän varmasti tunnistanut kuka siellä oven takana oikein oli... Äiti. Oven koputtelu jatkui, eikä kukaan siihen reagoinut. Mitäköhän sitten kävi kun äiti kulta tajusi ettei kukaan ollut kotona? Tuohan tuli väkisin vara-avaimella sisään tarkistamaan.

Ovi aukesi, mutta kukaan ei kiinnittänyt edes siihen huomioita. Kyllähän korkokenkien naputus voisi kuulua käytävästäkin? Nää, sikeässä unessa Ami tuskin heräisi edes ydinpommiin. Kunhan selkään ei sattunut, eikä Angelicia katoaisi hänen vierestään niin kaikki olisi hyvin..
"BENIAMIN!", tuttu rääkäisy kajahti huoneessa ja koko asunnossa. Ami sävähti äkkiä hereille. Katse lennähti makuuhuoneen ovelle, jossa hänen äitinsä näytti melkeinpä järkyttyneeltä. Vaatteet lattialla ja lopulta löytyi Amikin nainen kainalossaan. Mitä sen yllätyksellisempää voisi äiti nähdä mennessän poikaansa tapaamaan? Beniamin oli vielä niin unenpöpperössä ettei edes tajunnut äitinsä ilmettä kunnolla. Selässä sävähti ja äkkiä Ami nousi istumaan tajuttuaan tilanteen paremmin. "Mitä vit.. aaa!", hän älähti selkänsä takia ja tajusi heittää kuitenkin peittoa enemmän Angelician ylle viedessään toisen kätensä painamaan alaselkää.
"Mitä tämä nyt on? Ami täältä puuttuu tavaroita ja minä löydän sinut täältä aamulla nainen kainalossa!? Etkä minulle kertonut mitään!", Roxana oli kuin päätön kana juuri tuon tehdessään. Naisesta ei tiennyt kuulostiko tuo innostuneelta vai täysin räjähtämis pisteessä olevalta.
"Mene pois!", Ami suoraansanottuna ärähti ja selkä kivuistaan huolimatta viskaisi tyynyn äitiään kohti. "Oikeesti! Pistä se ovi kii!", kuin mikäkin teinipojan ja äidin välinen kiistely. Paitsi Beniamin ei ollut enää mikään teinipoika.. Hän vihasi juuri tätä, että väkisinkin sai itsensä näyttämään montavuotta nuoremmalta äitinsä seurassa.
"Odotan keittiössä ja paraskin pitää vähän kiirettä! Kuka se nainen on?", Ana nopeasti horjahti kauemmas, mutta pistämättä makuuhuoneen ovea kiinni. Nainen oli samalla huolissaan Beniaminin selästä, muttei kehdannut tulla enää makuuhuoneeseen.

Ami lysähti selälleen ja kohotti kämmenet kasvoilleen kiroten niihin pelkkää selkäkipuaan, äitiään ja kaikenlisäksi nolostumistaan. Kummallekkin! Angelicia näki tämän tilanteen ja hänen äitinsä Angelician. Mikä sotku! Kaikenlisäksi Roxana oli huomannut tavaroiden puuttumisen. Niinpä tietysti. Mitä vielä?
"Viinini ovat kadonneet!"
Ami käänsi katseensa Angeliciaan ja syvään huokaisten näytti mahdollisimman anteeksipyytävää ilmettä. "Älä välitä siitä jooko. Mä hoidan sen.", ei tarvinnut edes miettiä kuka tuo viiniä kaipaava nainen hänen asunnossaan oli. Ami suoristautui nappaamaan särkylääkkeen ja istumaan taas kerran paikallaan, kuten joka aamu. Tänään vain tuntui sattuvan enemmän tuon yllätys heräämisen takia.
"Beniamin! Kiirettä! Et vastannut vieläkään kysymyksiin.", äiti vain jatkoi paapatuksiaan, mutta lähes tyytyväisellä äänellä. Olipa.. Ihanaa. "Joo, joo.", mies vain vastasi ja mielessä kävi, että oveen olisi pitänyt hankkia turvalukko johon hänen äidillään ei ollut avainta.

Hetken päästä mies sai vedettyä bokserinsa jalkaan ja kävelemään kankeasti ovelle. Ami mulkaisi äitiään murhaavasti saaden vain jonkun tyynen ja kiinnostuneen ilmeen vastaukseksi. Taisivat alusvaatteet sun muut vaatekappaleet herättä Roxanassa jotain hilpeyttä kun Ami kävi hiukset pörrössä potkimassa ne makuuhuoneen puolelle mahdollisimman suurieleisesti, kertoen että selvästi vihasi äitiään. Beniamin paiskautti makuuhuoneen oven kiinni ja kopsautti otsaansa sitä vasten. Hän ei ennättäisi edes hiuksiaan laittaa! "Okei.. Nyt voi pukee."

Angelicia nukkui täysin syvää unta ja hyvä jos unia edes näki. Mikään ei aiheuttanut häiriötä nukkumisessa, kun Angelicia nukkui pehmeällä sängyllä ja samalla pehmeä lämpö oli naista vasten. Ami se tietenkin ja Alicia nojautui tuohon nukkuessaan. Ei ainakaan tullut kylmä tai yksinäinen olo.
Angelicialla ei ollut tapana nukkua kovin pitkälle, mutta alkuyöstä oli ollut jotain parempaakin tekemistä kuin nukkuminen. Todellakin juuri täydellinen yö... Kunnon yöunet tekivätkin hyvää ja Angelicia ei ollut mikään kiire herätä.
Naisen uni todellakin todistui sikeäksi, kun nainen ei edes liikahtanut ovikellon soidessa. Ami vain liikahti paremmin Angeliciaa vasten ja siihen nainen reagoi unen keskellä, liikahtaen paremmin Amia vasten. Kaksikko olikin hyvin kiinni toisissaan, molemmat sikeässä unessa. Oven paukuttelu ei saanut sen enempää tulosta kuin ovikellonkaan soiminen. Angelicia ei yhtään osannut varautua mihinkään, kun ovi rapsahtikin auki ja joku asteli makuuhuonetta kohti. Alicia vain nukkui sikeästi, niin viattomasti ja rauhallisesti.. Ainakin toistaiseksi.

"BENIAMIN!"
Huudon kajahtaessa koko asunnossa Alicia liikahti unisena, mutta vieläkään nainen ei herännyt. Tämä vain kurtisti kulmiaan ja vaihtoi asentoa, käpertyen paremmin peiton alle ja tietenkin lähelle Amia. Pian kuitenkin mies nousi nopealla liikkeellä istumaan ja se sai Angelician älähtämään unisena. Nyt silmät hiukan edes raottuivat, mutta tuokaan ei riittänyt vielä palauttamaan Aliciaa rauhallisesta tilastaan.
"Mitä vit.. aaa!"
Angelicia säpsähti pakosti Amin älähdyksen takia. Tuo ääni ainakin iskeytyi tietoisuuteen ja Alicia avasi enemmän silmiään, mutta nainen ei nähnyt kunnolla ovelle eikä tiennyt kuinka ihanan nolo tilanne oli meneillään. Sen kuitenkin Angelicia tajusi, että Ami istui hänen vieressään ja mies painoi kättään alaselälleen tuskaisen näköisenä. Se näky sai naisen avaamaan kokonaan silmänsä, vaikka hän oli hiukan unensekainen vielä. Alicia kuitenkin ynähti ja kosketti Amin kylkeä. Taasko se miehen selkä vain?
"Mitä tämä nyt on? Ami täältä puuttuu tavaroita ja minä löydän sinut täältä aamulla nainen kainalossa!? Etkä minulle kertonut mitään!"
Angelicia tuntui tajuavan ettei kaikki ollut kohdillaan, kun hän kuuli vieraan äänen eikä se tullut kovin kaukaa. NAISEN ääni. Unenpöpperöisenä Alicia nousi toisen kyynerpään varassa, katsoen Amin ohi ovelle. Samantien nainen avasikin kunnolla silmiään.
"Ami..."
Angelicia mutisi hiukan hämmentyneenä sekä unisena. Näkikö nainen nyt sitten jotain todella outoa unta? Alicia kun ei tosiaan tajunnut vieläkään ketä tämä vieras vanhempi nainen oli, joka rääkyi tuolla tavoin Amille. Olisi voinut edes vähän laskea ääntään...
"Mene pois!"
"Oikeesti! Pistä se ovi kii!"
Angelicia katsahti ihmeissään, kun Ami heitti tyynyn naista kohti ja mies ei tosiaan vaikuttanut ilahtuneelta. Oikeastaan Ami vaikutti.. hiukan alistuneelta? Samassa Alicia älähtikin yllättyneenä. Ei.. Ei hitto vie, hänen oli pakko olla väärässä!
"Odotan keittiössä ja paraskin pitää vähän kiirettä! Kuka se nainen on?"
Angelicia nousi äkisti istumaan, kun hän tosiaan tajusi ketä tuo nainen oli ja sitten tuo kysyi vielä Angeliciasta itsestään. Alicia katsoi kuitenkin hiukan kysyvänä naista, kunnes tajusi vetää peittoa kunnolla suojakseen.
"Jos sä vaan.. sulkisit sen oven."
Angelicia sai mutistua. Nainen alkoi enemmän vain varmistua tässä, että tämä ei ollut unta ja toisekseen.. Tuo nainen oli Amin äiti.

Angelician katse siirtyi huolestuneena Amiin, kun tuo lysähti makuulle kiroten. Taisi koko tilanne ärsyttää, mutta Aliciasta tuntui, että Aminkin selkäkin ilokseen lisäsi kipuja vielä kaiken muun lisäksi. Nainen laskeutui osittain makuulle, mutta katsoi Amia aikoen juuri kysyä tuon vointia, kun olohuoneesta kajahtikin huuto;
"Viinini ovat kadonneet!"
Angelicia jähmettyi pakosti ja hetken nainen mietti mitä tässä pitikään tehdä. Jollain kierolla tavalla Angelicia olisi vain halunnut räjähtää nauruun. Mutta jotenkin tilanteen todellisuus karkoitti pienenkin naurahduksen.
Ami käänsikin katseensa Angeliciaan ja nainen vastasi siihen hiukan epäröiden. Tilanne hämmensi yhä jotenkin ja Alicia hiljalleen alkoi toivoa, että tämä oli vain unta. Amin äiti täällä.. juuri nyt. Miksei samantien koko Amin suku tullut käymään?
"Älä välitä siitä jooko. Mä hoidan sen."
Ami sanoi anteeksipyytävän näköisenä. Angelicia vain huokaisi, mutta ei ollut mitenkään vihainen miehelle. Kyllä tämä tästä.. Pieni vastoinkäyminen, mutta Ami sanoi hoitavansa sen.
"Ei se mitään. Mut ota rauhassa kun se sun selkä.."
Angelicia kuiskaisi ja suuteli lyhyesti Amia kuin lohduttaen. Ami saisi kyllä hoitaa tämän, koska Angelicia oli vieläkin vähän liian väsynyt käsittelemään tilannetta ja varsinkin tuota naista sen enempää. Aliciaa ei kyllä kannattanut ärsyttää enempää, kun tuo oli väsynyt.

Angelicia huokaisi ja katsoi Amia, joka suoristautui ja tietenkin ensimmäisenä otti särkylääkettä. Nainen nousi itsekkin hitaasti istumaan, pitäen peittoa vartalonsa suojana.
"Beniamin! Kiirettä! Et vastannut vieläkään kysymyksiin."
Alicia pyöräytti pakosti silmiään, mutta nainen hiljensi ajatuksen kysyä oliko Amin äiti AINA tuollainen. Angelicia vain kröhäisi ja pyyhkäisi kasvojaan. Miksi juuri tänä aamuna...

Angelicia katsoi, kun Ami veti boksereitaan jalkaan, mutta jotenkin nainen ei voinut nauttia näystä yhtä paljon kuin aina. Ehkä se johtui kummasti tuon upean vartalon omistavan henkilön ÄIDISTÄ, joka sattui olemaan vain muutamien metrien päässä samassa asunnossa. Alicia alkoi virota aina vain enemmän ja hänen teki mieli vain pukea, mutta jotenkin ei houkuttanut nousta tästä. Ei sitä tiennyt, jos Amin äiti yhtäkkiä ryntäisi takaisin makuuhuoneeseen kuulustelemaan Angeliciaa tai jotain vastaavaa. Vielä kun osa vaatteista olivat niin kaukana...
Pian Ami kuitenkin potki loputkin vaatteet makuuhuoneen puolelle ja lopuksi Ami paiskaisi oven kiinni. Alicia ei säpsähtänyt vaan katsoi Amia hiukan huolissaan. Tuo taisi nauttia tästä sata kertaa vähemmän kuin Alicia. Ja nauttiminen oli kyllä niin väärä verbi tähän tilanteeseen.
"Okei.. Nyt voi pukee."
Angelicia katsoi Amia ja äännähti myöntävästi. Nyt nainen kyllä pukisi ja mahdollisimman äkkiä. Alicia laskeutuikin sängyltä ja samantien etsi alusvaatteensa, pukien ne päälleen. Pakosti katse oli Amissa, josta nainen oli huolissaan. Vielä, kun tuo joutuisi kestämään äitiään ja tuon sanoja yksin. Paitsi, että...
Alicia meni laukkujensa luo ja vetäisi laukustaan helposti puettavat vaatteet. Ne saivatkin olla tällä kertaa mustat legginsit sekä liila neulemekko, jossa oli kuviointia helmassa. Hyvin yksinkertaista, mutta jotenkin Alician ei tehnyt mieli käydä tarkkaan sotkuisia laukkujaan läpi etsien jotain tyylikästä...
"Ami.."
Angelicia sanoi hellästi ja laski kätensä miehen selälle. Alicia oli jo tiennyt hetken mitä aikoisi ehdottaa. Mutta halusiko hän todella sen? Nainen veti syvään henkeä ja puhalsi ilmat hitaasti ulos. Ei hän voisi muutakaan.. Alicia ei halunnut Amin kärsivän yksin. Mieluummin sitten he molemmat.
"Mä voin tulla sun mukaan puhumaan teidän äidille. Ihan miten sä haluat."
Angelicia kuiskaisi ja nojautui pehmeästi Amin selkää vasten, suukottaen miehen niskaa. Samalla Alicia huomasi miehen hiukset ja ei hän olisi ajatellut enempää niiden sotkuisuutta ellei nainen olisi tiennyt Amin olevan juuri nyt erittäin ärtynyt tuohon seikkaan. No nyt pitäisi vain kestää, eihän Aliciakaan parhaimmillaan ollut. Nainen vain kietoi hiukan käsiään Amin ympärille ja kuiskaisi tuon korvaan;
"Mä teen sen mitä sä haluat..."

Angeliciakin varmasti tajusi lopulta mistä on kyse. Beniamin ei kehdannut edes ruveta selittelemään. Jos joku oli pilaamassa hänen suhteitaan niin sehän oli miehen äiti! Silti naikkonen patisteli poikaansa saamaan vakiintuneen parisuhteen ja sitärataa. Aina sotkemassa paikkoja paapatuksellaan.. Mikä asia ei ollut hyvin ja missä oli vielä viilaamisen varaa. Ami ei kaivannut niitä neuvoja äidiltään. Olihan Beniamin jo rutkasti yli kaksikymmentä!

Mies sai potkittua vaatteet turvaan, kun Roxana jäi etsiskelemään viinejään. Valitettavasti ne oltiin juotu.. "Viinilasitkin puuttuu. Mitä täällä on oikein tapahtunut?", kuului naisen selvästi selittelyä kaipaava kysely oven toiselta puolelta. Ami jaksoi siitä vähät välittää, kun antoi Angelician ruveta jo pukeman. Surkein herätys ikinä! Tosiaan, miksi juuri tänään? Beniaminilla oli viimeinen päivä vapaata ja loistavan aamu mahdollisuuden tuli pilaamaan hänen äitinsä. Miten.. Noloa. Ami oletti Angelician jo loukkaantuneen Roxanan yllätys hyökkäyksestä, mutta sen sijaan kuuli Alician äänen selkänsä takaa juuri kun sai lattialta löytäneet eiliset housut jalkaansa. Nopeasti hän vain hoitaisi äitinsä ulos ja sitten kaikki sai luvan olla juuri niinkuin aikaisemminkin!

Angelicialle mies ei kuitenkaan ollut vihainen, vaan hymähti kysyvään, mutta silti niin pirteään sävyyn juuri vetäessään nahkavyötä kiinni. Silti turhan läpinäkyvää, että Ami oli vihainen äidilleen... Alician kysymys sai Amin kohottamaan katsettaan vyöstän, vaikka hän ei naista nähnytkään kuin osittain peilin kautta. Toinen vapaaehtoisesti puhumaan Roxanalle? Hän tunsi suukotuksen niskallaan ja naisen kädet enemmän ympärillään. Ami ei tosiaan kieltänyt sitä miten rauhoittava Angelicia osasi olla tämän tilanteen vastapainoksi. Mies päästi itsekkin syvän huokauksen ja kääntyi pian Aliciaa kohti. Hän suukotti naisen huulia kevyesti, juuri sellaiseen aamuisen väsyneeseen sävyyn, mutta silti tyytyväiseen.
"Kunhan sä et lähde sen takia. Joo, mun äiti, vähän ylisuojelevainen. Ollut pahemmin sen jälkeen kun sen aviomies, mun isä kuoli.", Ami selitti asiaa hiljempaa ja suukotti naisen huulia vielä uudelleen.. Kuin olisi kohtaamassa elämänsä pahimman esteen..
"Et tajuakkaan mitä mun mielialalle kävi heti kun puhuit tolleen...", mies hymyili leveämmin.

"Mitä te sinne oikein jäitte kuhertelemaan?", äiti lateli kysymyksiä. Se siitä, Ami vain turhautuneesti löysäsi otteensa Aliciasta, vetäisten vielä jonkun t-paidan päälleen. Mies ei olisi halunnut näyttää tältä ja hänen äitinsä tiesi varsin hyvin Beniaminin tälläytyvän joka päivä parhaimpiinsa.
Ami vetäisi oven auki ja vastassa olikin Roxana osoittamassa lähes kokonaan tyhjään kaappiin. "Melkein tyhjä? Täältähän puuttuu vaikka mitä? Ja olisit nyt edes hiukset pistänyt kuntoon herranjestas.", nainen paapatti käyden heti perään sukimassa Beniaminin hiuksia kattoa kohti, mutta eivät ne siitä miksikään muuttuneet. Mies ei tosiaan liikahtanut juuri sillä hetkellä, vaikka vihasi kun hänen hiuksiinsa koskettiin noin. "Äiti, lopeta. Mä selitän myöhemmin, se on..öö.. yllätys.", hän murahti, mutta koetti kuulostaa ystävälliseltä. Nopeasti vaihtaa puheenaihetta, sillä äiti ei saisi tehdä tutkimusretkeä ja siirtää naulakkoa tai jotain vastaavaa.. Roxanan katse oli kuitenkin enemmän Angeliciassa, kenessäs muussakaan.

"Nii, tässä on Alicia.. Ja Alicia, tässä mun äiti, Roxana.", Ami vetäisi Angeliciaa paremmin luokseen, astahtaen kauemmas äidistään. Hänen äitinsä selvästi katsoi Angeliciaa arvioiden, muttei mitenkään ilkeästi. Ehkä vain elättämässä toiveita, että Ami saisi pitkän suhteen... "Ana vaan.. Hmm. Joku tanssija? Ihan nättti tyttö.", Roxana töksäyttikin ja Beniamin vain hieraisi otsaansa. Se sentään oli hyvä merkki.
"Eei ole tanssija, vaikka osaakin tanssia.", Ami virnisti Angelicialle. Roxana tosin otti sen selvänä merkkinä. "Tässähän on jo teillä suhde kasassa, eikä Ami kertonut mulle mitään! Joku salainen romanssi ja onko yllätys yhteen muuttaminen?", oranssihtavaan jakkuun pukeutunut äiti selitteli silmät melkeinpä kiiluen ja Ami vian älähti. Helvetti.
"Ei! , Beniamin keskeytti äitinsä siihen paikkaan! Ei nyt... Juuri tästä tämä taas alkoi..
"Ai onko tää taas jotain yhden yön juttuja? Sähän vaarannat terveytesi! Kuule minä kun tapasin Rãzvanin niin se oli siinä! Naps vaan.", tosin kyllä Ami tiesi hänen äitinsäkkin olleen aika oman päänsä mukaan eläjä.. Beniamin oli löytänyt vaikka mitä valokuvia toisen nuoruusvuosista, eikä varmasti ollut tavannut Rãzvania naps vaan..
"Ja kuules Alicia, minun poikani on vain hyötykäyttöön. Hän ei ole lelu.", jonkinmoisella romanialaisella korostuksella hänen äitinsä rupesi paasaamaan Angelicialle, mutta Amin hakkasi päätään seinään mielessään..

Kyllähän Angelicia näki ettei Ami ollut hyvällä tuulella. Mutta miehellä taisi olla vain yksi ihminen, jolle tuo oli vihainen. Aliciakin luotti siihen ettei mies häneen tuota oloaan nyt purkaisi. Nainen kyllä osaisi pistää takaisin, jos niin kävisi. Mutta jälleen kerran Alicia vain luotti Amiin ja halusikin auttaa tuota. Hämmentävää? No kyllä. Jopa Angelician itsensä mielestä. Pian Ami kääntyikin, että kaksikko oli kasvokkain ja Angelicia hymyili pehmeästi kevyen suukotuksen vuoksi. No tuo oli jo hyvä merkki.
"Kunhan sä et lähde sen takia. Joo, mun äiti, vähän ylisuojelevainen. Ollut pahemmin sen jälkeen kun sen aviomies, mun isä kuoli."
Angelicia kuunteli rauhallisesti Amia ja nyökkäisikin hiukan. Ai, että Amin isä.. kuollut. Tuota mies ei ollut tainnut mainita. No ehkä Alicia ymmärsi nyt tilannetta vähän paremmin, vaikka ei täysin. Vanhemmat, kovin vieras käsite naiselle. Tai paremminkin suhde noihin. Mutta kyllä tämä tästä, niin nainen ainakin uskoi.
"En mä lähde, se on lupaus."
Angelicia kuiskaisi ja vastasi vielä toiseen kevyeen suukotukseen. Pakosti Aliciaa harmitti Amin puolesta. Tuon äiti osasi kyllä iskeytyä paikalle todella huonoon aikaan... Luojan kiitos asunto ei ollut kuitenkaan melko siisti eikä se ollut siinä kunnossa kuin heti Chrisin lähdön jälkeen. Mutta silti asunnossa oli eroja ja Amin äiti huomasi selvästi ne samantien. Hemmetinmoinen tuuri.
"Et tajuakkaan mitä mun mielialalle kävi heti kun puhuit tolleen..."
Angelician pehmeä hymy leveni ja nainen vain silitti käsillään hellästi Amin selkää. Miehen iho tuntui vain niin mukavalta.. Ja ehkä Angelicia valmistautui tässä itsekkin siihen mihin oli lupautunut; Amin äidin tapaamiseen.

"Mitä te sinne oikein jäitte kuhertelemaan?"
Nyt Angelicialla vasta olikin vaikeaa pidätellä turhautunutta älähdystä, mutta nainen sai hiljennettyä sitä sen verran, että hymähti vain hiukan synkästi. Amikin irroitti naisesta ja puki paidan päälle. Mitä hukkaa... Mutta kai sitä piti hetken kestää. Eihän Amin äiti nyt voisi jäädä pitemmäksi aikaa?
"Kyl tää tästä."
Angelicia kuiskaisi ja väläytti Amille vielä rohkaisevan hymyn ennen kuin tuo avasi oven. Paras olikin hymyillä vielä, kun se oli mahdollista. Tosiaan... Angelicia katsahti Amin ohi tuon avattuaan oven ja heti ensimmäisenä Amin äiti olikin kyyläämässä kaappiin.
"Melkein tyhjä? Täältähän puuttuu vaikka mitä? Ja olisit nyt edes hiukset pistänyt kuntoon herranjestas."
Angelicia veti vain syvään henkeä ja muistutti itseään. Hän oli luvannut jo itselleen, että hän käyttäytyisi kiltisti. Ami tarvitsisi tässä tukea ja Alicia antaisi sitä. Amin äiti ei selvästi ollut.. kovin yksinkertainen tapaus. Mutta Angelicia tiesi monia vaikeita ihmisiä. Kyllä hän tästäkin selviäisi.
Angelicia katsoi kyllä pakosti kummastuneena, kun Amin äiti tulikin yhtäkkiä sukimaan miehen hiuksia. Aliciaa olisi tavallaan naurattanut, mutta ei.. Jotenkin tuo nainen ei saanut pienintäkään huvittunutta hymyä huulille. Tuo tietenkin näytti myös tietävän Amin suhtautumisesta hiuksiinsa. Mutta oliko naisen pakko sanoa noin ja näprätä vielä noin Amin tummia hiuksia? Aliciakin näki heti ettei Ami nauttinut siitä. Voi jumaliste sentään..
"Äiti, lopeta. Mä selitän myöhemmin, se on..öö.. yllätys."
Angelicia vain osittain kuunteli Amin selitystä äidilleen, koska nainen kyllä huomasi, kun häntä tuijotettiin. Ja nyt Amin äiti tuijotti Aliciaa eikä edes piilotellut tuijotustaan. Alicia käytti kaiken keskittymisensä ettei olisi ottanut normaalia ilmettään, joka tuntui puskevan pintaan. Se olisikin ollut sitten kylmä ja halveksuva ilme. Alicia veti kasvoilleen tyynen kuoren, mutta hymyä hän ei kyllä saanut aikaan. Tästä ei tulisikaan niin helppoa.

"Nii, tässä on Alicia.. Ja Alicia, tässä mun äiti, Roxana."
Angelicia havahtui, kun Ami esittelikin heidät toisilleen. Ami vielä vetäisi Aliciaa lähemmäs ja nainen vaivihkaa tarttuikin kunnolla tuon käteen. Nyt Ami ei saisi päästä irti. Tukea toiselle, kiitos. Aliciaa ei pelottanut vaan naisen teki enemmän ja enemmän mieli nyrpistää nenäänsä, kun Amin äiti Roxana mittaili selvästi Aliciaa katseellaan. Kuin jotain uutta huonekalua, jota Roxana harkitsi ostavansa. Mutta kelpaisiko se?
Roxanan katse ei tosiaan ollut ilkeä, mutta Angelicia vihasi pienintäkin arvioivaa katsetta. Vielä, jos se tuli toiselta naiselta. Alicia veti vain syvään henkeä ja tajuamattaan puristi hiukan Amin kättä. Nyt piti pysyä rauhallisena. Oli kyllä ensimmäinen kerta, kun Angelicia aikoi tosissaan yrittää pysyä tyynenä, kun joku kohteli häntä noin.
"Ana vaan.. Hmm. Joku tanssija? Ihan nättti tyttö."
Heti Roxanan kysymyksen kohdalla Alicia äännähti hiukan epämääräisesti, koska oli niin keskittynyt tyyneen ulkokuoreen ettei pysynyt täysin raiteilla. Mutta.. Tanssija? Ami onneksi tuli väliin ja pelasti Angelician tässäkin.
"Eei ole tanssija, vaikka osaakin tanssia."
Angelicia mieluusti käänsi katseensa Roxanasta Amiin ja Alicia automaattisesti vastasi virneeseen. Teki mieli sanoa, että naisella oli myös hyvä opettaja, mutta krhm... Asiallisuus. Ei saanut unohtaa. Alicia rämähtikin nopeasti pois keveistä ajatuksistaan, kun Roxana avasi suunsa jälleen;
"Tässähän on jo teillä suhde kasassa, eikä Ami kertonut mulle mitään! Joku salainen romanssi ja onko yllätys yhteen muuttaminen?"
Angelicia ei tiennyt naurahtaako huvittuneena vai olla kauhistunut tuosta Roxanan katseesta sekä sanoista. Niin, että mitä?!
"Ei!"
Amin ääni kajahtikin ja Angelicia liikahti hiukan levottomasti samalla, kun paransi otettaan Amin kädestä. Piti taas vetää syvään henkeä. Jos edes olisi pysynyt Amin äidin puheiden perässä...
"Ai onko tää taas jotain yhden yön juttuja? Sähän vaarannat terveytesi! Kuule minä kun tapasin Rãzvanin niin se oli siinä! Naps vaan."
Angelicia pakosti kohotti aavistuksen kulmiaan. Miten tuo ei edes mennyt Alicialta läpi? Vielä, jos Roxana oli tosiaan Amin äiti... Vanhempana oli aina helppoa puhua tuollaisia ja neuvoa, mutta oli jokainen ollut nuori. Tuota ajatellessaan Angelicia ensi kertaa katsoi kunnolla Roxanaa. Hyvässä kunnossa oleva nainen, kaikin tavoin. Ja kyllä Alicia pystyi ainakin näkemään, että tuossa oli samaa Amin kanssa. Siis ulkoisesti, se toinen puoli sai jäädä vielä nyt kyseenalaiseksi.

"Ja kuules Alicia, minun poikani on vain hyötykäyttöön. Hän ei ole lelu."
Ja siinä meni Angelician tyyni ulkokuori. Roxanan sanat yllättivät kyllä sen verran Alician, joka kurtisti kulmiaan kysyvänä. Hyvä on, pakosti mielessä kävi kuinka Alicia oli yhdessä kohtaa jopa ajatellut Amia leluna. Mutta nyt... Angelicia veti itsensä tyyneksi ja puristi hellästi Amin kättä.
'Muista... Toi nainen on Amin äiti. Saat kiittää sitä et synnytti niin hemmetin hyvän pojan.'
Angelicia ajatteli mielessään ja tuo ajattelutapa jopa auttoi kummasti. Alicia loihtikin vienon hymyn huulilleen ja hyvä, jos nainen tunnisti tuota pehmeää ääntä itsekkään sanoessaan;
"Ami ei tosiaan oo mikään lelu. Mä voin vakuuttaa et en ajattele Amista niin."
Angelician hymy leveni ja nainen melkein jo nauroi omalle suoritukselleen. Sanat eivät olleet vaikea osa, koska Alicia ajatteli oikeasti noin. Eiköhän Amikin sen ymmärtänyt. Mutta nyt sitten pitikin esittää täydellistä vaimoketta.
"Mut turha hätiköidä muuten.. Me vasta vähän aikaa sit tavattiin Amin kanssa ja tutustutaan toisiimme."
Angelicia selitti ja väläytti hymyn samalla, kun katsahti Amia. Nyt tämä alkoi jo huvittaa Aliciaa itseäänkin oikein kunnolla.
"Aa no... Ei sekään pahalta kuulosta."
Roxana myönsi ja nyökytteli kuin hyväksyen tuon, toistaiseksi. Alicia kyllä kuitenkin huomasi miten vanhempi nainen katsoi kuin arvioiden nyt molempia. Miten he katsoivat toisiaan ja kuinka lähekkäin he seisoivat. Tuo nyt melkein vaivasi enemmän kuin se, että Aliciaa arvioitiin yksin. Samassa Roxana lukitsi kuitenkin katseensa vain Amiin.
"No Ami. Et selittänyt vieläkään mitä täällä on tapahtunut."
Roxana sanoikin napakasti, katsoen painostavasti Amia. Alicia katsahti ensin Amia ja sitten tuon äitiä. No niin, Ami oli pulassa... Elleiiii Angelicia käyttäisi yhtä parhaimmista kyvyistään; valehtelua.

"Aa totta! Se yllätys mistä Ami puhus. Mä tosiaan oon muuttanu Amin luo. Mulla oli ensin suunniteltu eräs toinen asunto mut sit paljastu et siellä oli TOSI paha hyönteisongelma. Siis kauheeta, torakoita kaikkialla!"
Angelicia selitti luontevasti ja heitti kauhistunutta ilmettä sekä äänensävyä juuri sopiviin kohtiin. Nainen ei antanut Roxanan uteliaan katseen häiritsevän, koska tuo taisi syödä juuri sitä mitä Alicia syötti tuolle. No ei nainen turhaan harjoittanut valehtelua sopivissa tilanteissa.
"No sitten.. Pakko kyl sanoo et sul on aivan ihana poika."
Alicia sanoi ja sädehtivästi hymyillen katsoi Amia silmiin. Oo vaan tässä mukana, Alicia ajatteli sähäkästi ennen kuin käänsi katseensa Roxanaan, joka tuntui paisuvan onnesta Alician kehujen takia.
"No, kiitos kiitos. Ami on kyllä hieno poika."
Roxana naurahti ja pörrötti Amin tukkaa. Alicia pidätteli nauruaan ja haluaan näpsäyttää naisen käsi pois.
"No kuitenkin mihin jäinkää.. Niin! Sit mä tapasinkin Amin ja sit kerroinkin mun tilanteen. No mehän tultiin niin hyvin yhteen ja muutenkin et Ami ehdotti et voisin asua hänen luonaan kunnes saan korjattua asuntotilanteen."
Alicia selitti yhä ja puhe meni aina vain rennommaksi. Sitä mukaan valhe kuulostikkin aina vain todemmalta. Aliciahan alkoi olla ylpeä itsestään.
"Eli nyt asun Amin kanssa ja kysyitkin niistä astioista. No kun mulla voi mennä pitemmänkin aikaa kun oon täällä niin haluaisin vähän OMAA tänne. Eli me nyt vähän vaihdetaan asunnon ulkoasua. Mehän ollaan vasta tääysin alussa mut kyl se tästä."
Angelicia sanoi ja naurahti suloisesti loppuun, katsoen hymyillen Amin äitiä. Ja tuo vain nieli koko jutun. Alicia olisi voinut nauraa päin Roxanan naamaa. Siinä hänelle mehukkaita valheita!

Ami ei ollut varma mitä Angelicia tästä ajatteli, mutta mies ei oikein itsekkään pitänyt tyylistä, jolla hänen äitinsä Aliciaa katsoi. Onneksi Beniamin sai sentäs peruttua äkkiä naikkosen sanat jostain pitemmästä romanssista. Eihän toinen nyt noin nopeasti voinut tilannetta arvioida! Beniamin tunsi Angelician kiristävän otettaan miehen kädestä ja siitä oikein huokui tunne, joka halusi pois. Tämä ei tainnut olla sittenkään hyvä idea.. Beniamin ei viitsinyt äidilleen sen kummemmin huutaa, joten tyytyi paapatuksien kuuntelemiseen ja joidenkin sanojen korvaamiseen välillä Aliciaa vilkaisten.

Ami oli läimäistä käden otsalleen hänen äitinsä ruvetessa tekemään asioita Alicialle selväksi, ettei mies ollut mikään lelu. Voi hemmetti, ei Beniamin itseään sellaisena ajatellut! Kyllä hän olisi huomannut.. Paitsi ei kuitenkaan ollut. "Lopetatkos..", mies mutisi väliin, mutta nyt aukaisi Angeliciankin suunsa tarkentamaan asiaa. Se näytti toimivan paremmin kuin Amin kommentit... Seuraavaassa kommentissa oli vähän sisältöä. Niin! Siis hehän olivat juuri tavanneet. Ami pakotti hymyn kasvoilleen hymähtäen tyytyväisenä vielä kaupanpäälle. Se näytti menevän äidille perille ilmeestä päätellen.

Angelicia kuitenkin keksi vielä enemmän.. Torakkka ongelma. Mies käänsi katseensa Aliciaan ja yllättyi tuosta ideasta. "Niin joo, alotit liian nopeesti, nii en ennättäny kertoa..", Beniamin totesi johonkin väliin haroessaan hiuksiaan, joita äiti oli taas kerran sukinut ilman tarpeeksi, ilman hyvää tulosta. Amin teki mieli huokaista syvään ja kiittää Angeliciaa siitä, että oli keksinyt jotain millä sai Roxanan syyttävän katseen sulamaan edes hetkeksi. Mies jopa yllättyi äidinsä kehuista, jotka näyttivät kuitenkin menevän Angelicialle. Ei, eihän Roxana nyt voinut Beniaminia koskaan suoraan kehua muutakuin tansseissa saaduista palkinnoista. Ei ihme, että Ami oli itsekkin melkoinen materialisti..
Alicia jatkoi ideansa selittelyä ja Beniamin nyökytteli myötäilevästi päätään perässä. Se kuulosti uskottavalta, ja Ami olisi varmasti uskonut sen itsekkin ellei olisi tiennyt totuutta.
"Kaikki on vielä ihan kesken katos..", Ami tarkensi vielä kaiken päätteeksi. Kuitenkin Ana taisi luulla tästä kehkeytyneen vuoden romanssi Beniaminin kannalta.
"Sittenhän teillä on aikaa innostua toisistanne vaikka kuinka paljon. Näytti teillä olleen kiva yökin", Ana sanoi innostuneemmin ja näytti epäilyt katoavan kuin tuhkatuuleen. Nainen selvästi toivoi tästä kehkeytyvän jotain.. Beniamin vain hieraisi leukaansa lähes nolona tuolle viimeiselle lauselle. "No.. Joo-o.", hän kröhäisi. Eihän nyt tuollaisista voinut äidille puhua! Herranjumala sentään.

"Minäpä keitän tämän tiedon kruunaukseksi kahvit! Ja Ami muistas ostaa viiniä tänne. En antanut lupaa juoda niitä pois. Se ei tee hyvää ennen kilpailuja. Tiedät sen itsekkin.", Ana taas kerran ohjeisti Amia ja Beniamin tyytyi vain nyökäyttämään päätään. Toisaalta hän oli niiiin tyytyväinen kuin olla ja voi. Tietty paino putosi hartioilta, taas kerran ja sekin Angelician ansiota. Hän katsahti jo aidon hymyn kanssa Angeliciaa ja suukotti naista poskelle. Ei nyt.. Mitään villimpää, mutta äiti tulkitsi tietty tuostakin omat juttunsa, josta voisi ystävättärilleen juoruta.. Kyllä ne kahvitkin kelpasivat.
"Eihän tätä pakettia olla edes avattu.", Roxana pölisi keittiössä, mutta tyytyväisenä.

Beniaminin olisi ihan pakko mennä pistämään hiuksensa. "Mä tulen kohta..", mies sanoi, mutta enemmänkin kasvot Angeliciaa kohti. Katse selvästi kiitti naista, mutta ehkä hän voisi sanoa sen ääneen myöhemminkin. ".. Tai tuutko sä suihkuun?", ja samassa Ana näytti kääntävän katseensa kaksikkoon kiinnostuneena. Tuo taisi pitää Aliciasta, sillä mitään vastaan pistämistä ei tullut vastaan.. Ami katsahti äitiään ja kohautti vain kulmiaan. Kai sitä nyt sai aamulla suihkussa käydä..? Oli vastaus kyllä tai ei, niin Beniamin katosi hetkessä takaisin makuuhuoneeseen.
"Minäpä pistän aamiaispöydän valmiiksi!", kuului äidillinen kajahdus keittiöstä. Tuo oli sentään jo hyvä puoli.. Vaikka Ami ei olisi siinäkään apua tarvinnut. Hiukset kaipasivat kunnostusta ihan ensin.

"Kaikki on vielä ihan kesken katos.."
Angelicia vielä nyökytti päätään Amin sanojen perään, mahdollisimman viattoman hymyn kera. Alicia ei ollutkaan pitkään aikaan päässyt näin kunnolla valehtelemaan.. Nainen ei ollut kyllä varma huvittiko tämä tilanne enemmän kuin ärsytti. Ehkä se huvittuminen oli nyt lähempänä. Amikin tuli hyvin mukana ja Roxana meni täysin heidän sanoihinsa.
"Sittenhän teillä on aikaa innostua toisistanne vaikka kuinka paljon. Näytti teillä olleen kiva yökin"
Nyt Angelician hymy hiukan hyytyi ja hyvä ettei ulkokuorikin pettänyt samantien. Alicia vain jäätyi hiukan, kunnes naurahti mahdollisimman kevyesti. Nainen ei tiennyt miten tässäkin sitten olisi pitänyt olla... Roxanan mielipiteet ja ajatukset olivat jo tulleet hyvin selville, mutta tuo viimeinen lause veti kyllä Angelician sekä Amin hiukan noloksi.
"No.. Joo-o."
Ami vain totesi ja Alicia katsahti mahdollisimman rennosti Amia samalla, kun naista jotenkin hymyillytti. Luojan kiitos, tuo nainen ei ollut Angelician äiti. Alicia sai pienen hymyn huulilleen, vaikka häntä hämmensi ja huvitti tilanne yhä jotenkin. Niin, hehän nauttivat toistensa seurasta kovasti...

"Minäpä keitän tämän tiedon kruunaukseksi kahvit! Ja Ami muistas ostaa viiniä tänne. En antanut lupaa juoda niitä pois. Se ei tee hyvää ennen kilpailuja. Tiedät sen itsekkin."
Angelicia vain hymyili mahdollisimman ystävällisesti Roxanalle ja sivusilmällä Alicia tarkkaili Amia. Tuo vain nyökytteli päätään ja Angelicia vain arvaili miten paljon tuota ärsyttikään. Neuvoikohan Roxana kaikessa poikaansa... Miten pestä vaatteet, miten laittaa hiuksensa, miten asetella astiat kaappiin.. Angelicia osasi kyllä kuvitella tuon kaiken, vaikka hän oli hyvin vähän aikaan tässä ollut Anan seurassa. Jotenkin tuo nainen antoi niin nopeasti kuvan itsestään ja tuskin sekään petti kovasti.
Angelicia huomasi Amin katselevan naista itseään ja Alicia käänsikin kunnolla katseensa tuohon. Mies hymyilikin Alicialle ja nyt ei tekohymyn kanssa. Angeliciankin hymy vaihtui aitoon nopeasti hänen vastatessa tuohon. Ami suukotti vielä Aliciaa poskelle ja nainen juuri ja juuri esti itseään näyttämästä huvittuneelta. Tietenkään Ami ei voinut suudella tavalliseen tapaan, kun äiti tuossa.. Alicia vain hymyili Amille ja silitti hellästi sormillaan miehen kämmentä. Kyllähän nainen osasi tulkata Amin kiitoksen. Ole hyvä vaan, nainen ajatteli mielessään. Että teki mieli kyllä suudella samantien Amia kunnolla... Eihän Angelicia ollut tottunut ihan tuollaisiin suukotuksiin poskelle. Naurettavaa lähes tämän naisen mielestä. Mutta samassa Amin äidin kommentti lähes käyttämättömästä kahvista havahdutti Angelician.. Piti muistaa etteivät he olleen kahden.

"Mä tulen kohta.."
Angelicia tajusi Amin tarkoittavan sanansa enimmäkseen Alicialle ja nainen katsahtikin Amia pakosti hiukan kysyvästi. Ai niin.. Tietenkin Amin piti pistää itseään vähän parempaan kuntoon. Paitsi, että sellainen olisi Angeliciallekkin käynyt. Samantien Ami kysyikin kuin lukien Alician ajatukset;
".. Tai tuutko sä suihkuun?"
Angelicia avasi jo suunsa vastatakseen myöntävästi, kun nainen huomasi erään kääntyvän heitä kohti. Alicia katsahtikin pakosti epäröiden Roxanaan, mutta tuo vain näytti uteliaalta. Ei edes kieltävältä tai kauhistuneelta. Pakosti Angelicia mietti, että kaikista neuvoistaan eniten tuo nainen taisi oikein tyrkyttää jotain sivistynyttä Amille. Että tuo menisi naimisiin, saisi lapsia ja hyvän elämän... Ällöttävä ajatus Angelician mielestä. Ja olisipa Roxana tiennytkään millaisen naisen kanssa Ami vietti juuri nyt aikaansa.
"Joo musta tuntuu et suihku tekis nyt hyvää."
Angelicia totesikin ja naurahti samalla, kun siirsi katseensa Amiin. Samassa mies katosikin makuuhuoneeseen ja Angelicia vilkaisi vielä touhukasta Roxanaa ennen kuin lähes puolijuosten meni Amin perässä. Angeliciahan ei jäisi Anan kanssa kahdestaan! Huudahdus aamupalastakin meni ohi, kun Angelicia sulki vain makuuhuoneen oven perässään ja huokaisi syvään perään... No, tuli tuostakin selvittyä hengissä.

"Sulla on aikamoinen äiti."
Angelicia mutisi Amille ja naurahti ennen kuin kävelikin kylpyhuoneeseen. Matkallaan Alicia nappasi neulemekkonsa helmasta kiinni ja riisui sen samantien päältään. Kyllähän hän oikeasti menisi sinne suihkuun. Saisi hiukan äskeisen tilanteen aiheuttaneen jännittyneisyyttäkin pois.
"Näyttää sit siltä et oon jäämässä pitemmäkskin aikaa."
Angelicia mietti ääneen samalla, kun riisui legginsejään. Nainenhan oli selittänyt Analle, että asui nyt Amin kanssa. Taitaisi olla kova pettymys, jos Angelicia yhtäkkiä häipyisikin. Ja pitihän yhä olla tekosyy siihen miksi useat Amin tavarat olivat kadonneet...
"Ellet sä sitten aio heittää mua ulos."
Alicia totesikin vielä ääneen ja nainen katsahti Amiin päin. Hymy levisikin huulille nyt, kun sai katsoa ihan rauhassa Amia välittämättä kolmannen osapuolen mielipiteitä. Ja siitä, että Ami heittäisi Angelician ulos... Alicia luotti siihen ettei Ami sitä olisi ainakaan heti tekemässä. Eihän sitä kuitenkaan koskaan tiennyt. Angelicia aikoi juuri mietteissään riisua rintsikoitaan samalla, kun tajusi katsoneensa pitempäänkin Amia.
"Muuten.. Yks asia mun pitää sanoa."
Angelicia sanoi hiukan hiljempaa ja nainen jättikin rintsikoiden riisumisen siihen. Nainen käveli Amin luo samalla, kun huulille levisi leikkisä hymy. Hellästi Angelicia laski kätensä Amin hartialle, kunnes pakotti miestä hieman kääntymään peilin edestä. Alicia painautuikin hiukan Amia vasten ja liuvutti kätensä Amin selälle.
"Se suukotus poskelle.. Oli pieni pettymys."
Alicia kuiskaisi ja väläytti virneen. Pitikö tässä enää sanoa, että Angelicia otti oikeuden korjata tuonkin vääryyden. Mitäs Ami näytti tuolta... Angelicia painoikin räväkästi huulensa vasten Amin huulia, suudellen tuota oikein kunnolla. Hiiteen pienet suukotukset poskelle. Eiköhän viesti mennyt Amillekkin perille.
Suudelman jälkeen Angelicia väläytti Amille hymyn ennen kuin naurahtikin. Nainen oli näin vähissä vaatteissa ja tuolla tavoin suutelu.. Ehkei kannattaisi nyt.
"Jatketaan tosta sit kun sun äitis on lähteny."
Angelicia sanoikin ja naureskellen nainen vihdoin riisui alusvaatteensa. Parempi jättää Amin liika kiusaaminen pois samantien... Angelicia koettikin olla katsomatta Amiin ennen kuin meni suihkun puolelle. Nainen ei kyllä ollut varma ajatteliko Amikin tulla lopulta suihkuun, mutta nyt lämmin suihku todella tekisi hyvää.

Ei tarvinnut edes kysyä kahta kertaa, kun Angelicia päätti tulla suihkuun samaan aikaan. Makuuhuoneen ovi meni välistä kiinni ja Beniamin sai hengähtää samaan aikaan Alician kanssa. Mies hieraisi kasvojaan ja olisi varmasti puhunut jotain jos Ana ei olisi oven toisella puolella. Toivottavasti ei tällä hetkellä painanut korvaansa sitä vasten.. Olisi kuitenkin korva tarkkana mitä täällä puhuttaisiin.
"Onhan se.", mies naurahti, vaikkakin vähän kuivasti. Aikaimoinen äiti.. Missä merkityksessä sitä nyt ajatteli? Hyvä juttu se ei ollut, muttei mikään järin huonokaan. Ami haroi hiuksiaan, vaikka olisi kannattanut mennä suoraan suihkuun. Muuten olisi eräs 'vanhus' tullut ovea hakkaamaan. Eipä äityli antanut olla rauhassa.. Beniamin naurahti Angelician sanoessa sen nyt ääneenkin, ettei ollut vielä lähiaikoina katoamassa. Ami ei voinut olla muutakuin tyytyväinen. Hän väläytti naiselle leveämmän hymyn ennenkuin vetäisi paidan päältään ja pyöritti sen siistiin kasaan, jättäen sängyn päähän. Mies kyllä pistäisi päälleen aivan varmasti jotain muuta tänään.

Beniamin katsahti Angeliciaa peilin kautta, ja toisella näytti olevan enää alusvaatteet päällään. Mies hymyilen seurasi hetken enemmän naisen vartaloa ja sitten vasta kasvoja, kääntyessään ilman vastaväitteitä Aliciaa kohti. "No mikä asia?", Ami kysäisi huvittuneesti, ja olisihan se pitänyt arvata.. suukotus poskelle. "Nokun en mä nyt mun äidin silmien alla ala...", mies ei tarkoituksella edes sanonut loppuun kun huulet painautuivat toisiaan vasten. Se jos mikä sai pysymään hiljaa. Beniamin ummisti silmänsä ja vei omat kätensä tiiviimmin Alician ympärille. Kieltämättä asetelma oli aika riskialtis, jos ei olisi saanut innostua. Mies ei kuitenkaan olisi voinut unohtaa äitiään makuuhuoneen oven toisellapuolella. Hän antoi suudelman kuitenkin viedä niin pitkään, kunnes Angelicia itse asiasta muistutti.
"Saa luvan kyllä lähteä nopeesti.", mies mutisi enemmänkin itsekseen ja jäi seuraamaan naista niin kauan katseellaan, kunnes toinen oli kadonnut pesuhuoneeseen. Taas ptii kirota mielessä sitä, että Roxana oli ilmestynyt erityisen huonoon aikaan.

Hän pisti omat vaatteensa siistiin pinoon sängyn reunalle, mennen itse perässä. Tottakai Beniamin tunki saman suihkun alle, vaikka Alicia olikin ennättänyt aukaista hanan. Saisi nyt kärsiä ihan hetkellisestä kylmästä ilmavirrasta, joka nopeasti suihkukoppiin virtasi. Ami veti liukuoven perässään kiinni, astuen samntien suihkun alle.
"Pöö..", hän virnisti napaten samantien saippuan. Ei kannattaisi jäädä tähän läträämään tällä kertaa. "Mun piti sanoo kiitti siitä, että keksit sen jutun. En vaan vielä ennättänyt.", Beniamin sanoi hiljempaa, etteivät sanat varmasti jääneet kaikumaan koko kylppärissä. Hän hieroi saippuaa vartalolleen, katseen mennessä naisen kasvoihin.
"Olisin muuten niiiin ongelmissa. Tästäkin kannattaa suoriutua nopeasti, koska mun äiti tuskin pelästyy, jos vetäsee ton oven auki vaikka ruuvimeisselillä.", Beniamin melkeinpä nauroi sille ajatuskelle. Hän ainakin kävi pikasuihkussa, sillä vatsassa tuntui heittävän jo, kun iho vain hipaisi naisen ihoa..
"Että mun puolesta sä voit jäädä tänne ihan miten pitkäks ajaks haluat.", Beniamin parhaillaan vaahdotti hiuksiaan, sipaisten vähän vaahtoa Angelician otsalle ja nenän päähän, suukottaen huulia perään. Mies huuhtoi melko nopeasti kaiken pois ja katsahti olkansa yli ovelle, ennenkuin katosi suihkun alta. Hän ei halunnut, että Roxana tulisi ovea hakkaamaan..

"Pakko pistää nopeesti hiukset.", Ami mutisi saatuaan pyyhkeen vyötärölleen. Hän oli haronut hiuksensa jotenkuten kuiviksi ennenkuin rupesi levittämään geeliä paljon nopeammin kuin viimeksi.. Suurempi riski epäonnistua, mutta nyt ei voinut muutakaan. Kyllähän Beniamin tämän osasi.
"Jos haluut, niin voit saada kunnialuvan sukia hiukset takaa.", hän virnisti.

Eihän Angelicia ehtinyt kuin pienen hetken nauttia lämpimästä vedestä, joka hyväili hänen vartaloaan, kun Ami ilmestyikin kopin ovelle. Alicia vain hymyili tuolle ja yritti muistuttaa itseään, että heillä oli 'vieras' käymässä... Kiltisti Angelicia päästi Amin koppiin ja nainen sääti vettä hiukan vielä lämpimämmälle kylmän ilmavirran takia. Alicia oli jo ehtinyt kastaa hiuksensa ja harkitsikin pitäisikö tässä pestä heti itsensä. Niin tylsää, kun Amikin siinä...
"Pöö.."
"Mun piti sanoo kiitti siitä, että keksit sen jutun. En vaan vielä ennättänyt."
Angelicia naurahti Amin tervehdykselle ja sitten mies kiittikin oikein sanallisesti aikaisemmasta. Alicia vain hymyili ja koetti olla katsomatta Amia muualle kuin kasvoihin tuon levittäessä saippuaa vartalolleen.
"Ei se mitään.. Sun äitis oli helppoo huijata."
Angelicia sanoi ja osasi nainenkin piti pitää ääntään hiukan hiljempana. Varsinkin, jos Roxana olisikin korva seinässä tai ovessa... Ei ollut vaikeaa uskoa. Pitikin varmistaa ettei äskeinen valehtelu mennyt täysin hukkaan.
"Olisin muuten niiiin ongelmissa. Tästäkin kannattaa suoriutua nopeasti, koska mun äiti tuskin pelästyy, jos vetäsee ton oven auki vaikka ruuvimeisselillä."
Angeliciakin nauroi pakosti ajatukselle ja tajusikin, että ehkä voisi ottaa sitä saippuaa ja lopettaa vain Amin vartalon tuijottamisen. Itsehillintä vain kärsi, kun pakosti katsoi ja ihot välillä koskettivat toisiaan liian houkuttelevasti... Alicia hymyilikin itseskeen ja vihdoin nappasi yhden saippuapurkeista, ottaen siitä saippuaa siitä kämmenellään. Sitten vain nopea levitys vartalolle. Parempi pitää Ana tyytyväisenä, vielä kun tuo oli täällä... Sitten kaksikko saisi keskittyä toisiinsa.
"Että mun puolesta sä voit jäädä tänne ihan miten pitkäks ajaks haluat."
Angelicia lopetti juuri saippuan levittämisen vartalolleen ja levitti saippuaa hiuksiinsa, kun katsoi Amia silmiin tuon todetessa Alician jäämisestä. Pakosti naisen huulille levisi hymy ja naurahduskin karkasi suusta Amin sotatessa saippuaa Alician kasvoihin. Hymyillen nainen vastasi suukotukseen ennen kuin muisti laskea kätensä vaahtoisista hiuksistaan.
"Se on hyvä kuulla."
Alicia vielä mutisi hymyillen ja kiltisti nainen odotti viileään seinään nojaten, että Ami sai pestyä itsensä loppuun. Nainen hillitsi itsensä yllättävän hyvin. Ehkä Aminkin valppaus ja vilkaisu ovelle vaikutti naiseenkin... Lopulta Ami siirtyi kopista pois ja Angelicia pääsi pesemään myös itsensä yhtä nopeasti. Turha viivyttely saisi jäädä myöhemmälle.

"Pakko pistää nopeesti hiukset."
Angelicia kuuli juuri ja juuri Amin toteamuksen, koska nainen huuhtoi vielä hiuksiaan. Alicia kyllä jotenkin arvasi mitä Ami sanoi ja nainen hymyilikin itsekseen. Hiukset, niinpä tietenkin. Vielä kun Ana oli mennyt koskettamaan niihin.. Taisi Amia ärsyttää. Alicia itsekseen naurahtaen sammutti hanan ja reippaasti viileästä ilmavirrasta välittämättä siirtyi pois suihkukopista. Nainen nappasikin lähimmän pyyhkeen ja kääräisi sen ympärilleen ennen kuin kallisti päätäään ja puristeli hellästi vettä hiuksistaan. Samalla katse päätyi Amiin, joka oli peilin edessä pyyhe lantiollaan. Teki mieli ärähtää miehelle, että oliko tuon pakko näyttää noin hyvältä juuri nyt... Ami vain haroi hiuksiaan vielä ja Alicia yritti olla edes miettimättä sanoja, joilla olisi voinut kuvailla Amia juuri nyt. Olisi ajatukset lähteneet samantien menemään minne sattuu...
Alicia sai hiuksensa jotenkuten kuiviksi vielä, kun käytti pyyhkeen reunaa. Nainen jätti vielä pyyhkeen ympärilleen, kun käveli Amin luo. Pitäisi vilaista peilistä mitä tässä kannatti tehdä, kun oli niin vähän aikaa. Angelicia ehtikin katsoa itseään vain nopeasti peilistä Amin ohitse, kun mies sanoikin virnistäen;
"Jos haluut, niin voit saada kunnialuvan sukia hiukset takaa."
Angelicia kohotti kulmiaan yllättyneenä ja katsoi Amia kasvoihin peilin kautta. Pakosti nainen naurahti, mutta Ami näytti olevan tosissaan.
"Oi ihanaa saan oikeen luvan. Mikä kunnia."
Angelicia naurahti, mutta nainen siirtyi sitten enemmän Amin taakse. Mies oli yllättävän nopeasti saanut hiuksensa melko kuiviksi, mutta Alicia haroi niitä sormillaan vielä paremmin. Sitten vielä geeliä, että hiukset myös pysyisivät eivätkä samantien läsähtäisi. Sehän olisi katastrofi... Angelicia hymyili itsekseen samalla, kun viimeisteli työtään Amin takahiusten kanssa. Yllättävän nopeasti ja hyvin nainen oli saanut ne, mutta olihan se aina helpompi pistää toiselle. Ja kyllä Angelicia tiesi miten Ami ne halusi niiden olevan. Niin tarkkaa, niin tarkkaa..
"Miks sun täytyy näyttää noin syntisen hyvältä?"
Alicia mutisi moittivalla äänensävyllä ja hymyillen Alicia laski kätensä Amin selälle samalla, kun suukotti miehen niskaa. Ei sitä nyt voinut vastustaa kiusausta, kun Ami siinä tuolla tavoin... Nainen kuitenkin naurahti ja sai jopa kerättyä itsehillinnän rippeet, että hän sai käveltyä makuuhuoneen puolelle. Jos nyt pukisi...

Angelicia vilkaisi vielä makuuhuoneen ovelle kuin varmistaen ettei eräs nainen olisi kuitenkaan ovensuussa.
"Saaks tota lukkoon?"
Angelicia mutisi pakosti olkansa yli Amille ennen kuin meni laukkujensa luo. Alicia sipaisi kosteat kiharat selälle ja alkoi nopeasti penkoa jotain vaatteita päälleen. Piti kyllä muistaa ettei pistäisi liian.. räväkkää. Angelicia oli jo saanut tarpeeksi pitkistä katseista, jotka tulivat Roxanan suunnalta.
Lopulta Alicia vetäisi laukusta päälleen tummanliilat alusvaatteet, mustat farkut, punaisen tunikan jossa oli kielekehelma sekä pitkät hihat. Nainen puki melko nopeasti ja vetäisikin vielä kaulaansa mustan helmikaulakorun sekä korviin hän pisti mustat pisaran muotoiset korvakorut.
"Kelpaanko näin?"
Angelicia huokaisi ja käännähti hymähtäen Amiin päin. Aliciaa ärsytti itseään, että hän joutui miettimään ulkoasuaan jonkun toisen ihmisen takia. Hän yleinsä puki miten itse hyväksi näki. Mutta ei Roxanasta tiennyt ja Alicia ei todellakaan jaksaisi, jos nainen alkaisi selittämään Amille ettei tuo voisi asua sellaisen naisen kun Alician kanssa. Eihän Ana tiennyt yhtään Angeliciasta... Ja asia saisi jäädäkkin niin.
Angelicia mietti pistäisikö vielä koruja, mutta antoi asian olla. Ana varmaan alkaisi pian huhuilla jo, jos heillä kestäisi kauan. Angelicia vain harjasikin vielä hiuksensa äkkiä ja antoi niiden jäädä hiukan kosteaksi. Tuo saisi riittää.
"Mennäänkö?"

Suihku näytti onnistuvan ihmeen hyvin.. Se oli jo varsinainen ihme, mutta Ami osasi pitää pään kylmänä jos oli pakko, muttei niin kylmänä, että joku olisi siihen kiinnittänyt suuresti huomiota. Hän pisti rauhallisena hiuksiaan, kuunnellen kuuluiko äiti kylppärin oven takana, mutta eikös ovi oltu pistetty lukkoon? Ei hätää. Äiti saisi tihrustella kuuloaan keittiön puolelta, sillä Ami häätäisi naikkosen jos toinen olisi löytänyt tiensä makuuhuoneeseen. Beniamin jätti sen asian vähäksi aikaa sivumpaan katsahtaessaan hymyilen Angeliciaa peilin kautta, antaessaan naiselle luvan haroa miehen hiuksia niskasta. Saatiinpahan nopeammin ja Ami piti Angelician tyylistä tehdä se. Hän ei ennättänyt asiasta kovin paljon kommentoida oman keskittymisensä seasta, mutta ilme varmasti kertoi mitä mieltä Beniamin oli.
Alician kysymykseen syntisen hyvältä näyttämiseen Beniamin kohotti kulmiaan. "Älä vaan odota, että mä vastaan tohon.", ei mies nyt mitään sellaista osannut selittää! Nyt ainakaan, mutta harvinaisen hyvin se pönkitti hänen egoaan. "Otan sen kuitenkin kohteliaisuutena. Samaa vois kysyä sulta.", hän virnisti laskiessaan kätensä hiuksistaan saatuaan sen mielestään valmiiksi. Pari pientä sukimista ennenkuin Ami pesi kätensä ja levitti nopeasti partavettä leualleen ja kaulalleen.

Angelicia näyttikin olevan lähdössä pukemaan. "Saa sen. Käy pistään.", Ami vastasi oven lukkoon pistämisestä. Hän viimeisteli vielä leukansa taputtelun, päätyen itsekkin makuuhuoneeseen. Katseen piti käydä ovella, mutta se lennähti liian helposti Angeliciaan. Mikä sääli, että äiti kyyläsi makuuhuoneen oven toisella puolla. Beniamin tyytyi vain äänettömästi sipaisemaan naisen selkää sormenpäillään kävellessään vaatekaapilleen. Hän vetäisi jalkaansa nopeasti tummat bokserit ja täysin haalistuneet farkut. Päälle Beniamin vetäisi valkoisen kauluspaidan, jonka hihat hän kääri kyynärpäihin ja jätti muutaman ylimmän napin tapansa mukaan auki. Hän pisti vielä nahkakorun kaulaansa ja päätti olevansa valmis näinkin nopeasti. Äiti ei jaksanut odotella koko päivää. Angelicia näytti valmistuneen samaan tahtiin.
"Täydellistä.", sitä Ami oli mieltä naisesta. Hän käveli jo ovelle ja aukaisi lukon sen enempää miettimättä mitä pitäisi sanoa.

Paahtoleivän tuoksu osui heti kasvoille ja Amin katse lennähti pistettyyn ruokapöytään. Tuota hän tarvitsi! Kahvitkin olivat jo mukeissaan ja Ana parhaillaan häsläsi pöydän ja keittiö tason välillä. "Hei älä nyt noin paljon!", Beniamin huikkasi vetäessään yhtä tuolia pöydän alta. Roxana puursi ihan liikaa..
"Aaa, olin juuri kysymässä, että minne te oikein jumituitte.", Ana hösläsi kuin ei olisi koskaan mitään jäänyt kuuntelemaankaan. Beniamin itsahti ruokapöydän ääreen odotettuaan Angleician tulemista. Mies todellakin istahti vain Alician viereen ja vetäisi kahvikuppia lähemmäs. Hän vetäisi sokeri kupinkin lähemmäs, mutta äiti nopeasti vetäisi sokeripurkin takaisin.
"Pistin siihen jo. Juuri sopivasti. Alicia voi pistää itse."
Ami katsoi äitiään hölmistyneenä ja sitten kahvikuppiaan. Kuitenkin oli pistänyt vain muutaman sokerin nokareen pohjalle, eikä se maistuisi lainkaan... Beniamin hämmensi kahviaan ja maistoi siitä, eikä todellakaan mikään sokeri maistunut. Äiti yritti pitää huolen näinkin typerästä asiasta. Tietäisipä miten Beniamin oikeasti söi. Hän nyrpisti nenäänsä ja laski kahvikupin takaisin pöydän pintaa vasten siirtyen paahtoleipään, johon oltiin raastettu voita vain hyvin ohut kerros. Onneksi äiti ei tullut Beniaminille jokapäivä aamiaista pistämään..
"Mä en oo sitten millään dietillä äiti..", Ami totesi hymähtäen ja vetäisi tuoliaan lähemmäs Angeliciaa, kuin päässen turvaan. Hän haukotteli ja nojautui kyynärpäällään laiskasti pöydän reunaan. Hän katsoi Aliciaa koko ajan sivusilmällään ja hyvä kun ei torkahtanut kahvia hörpätessään. Välillä sitä tuppasi olemaan aamu-uninen..
"Ami älä nuku ruokapöydässä!", Roxana hihkaisi ja Beniamin oli läikäyttää kahvit housuilleen, mutta loppujenlopuksi siitä loiskahti vain kädelle. "Äh, en mä nuku. Nojasin vaan.", hän huokaisi turhautuneesti ja hyyyvin liioitellen pyyhkeissään kättään paperiin. Mies ei halunnut edes vilkaista äitiinsä juuri nyt. Hän näytti ihan liikaa pikkupojalta tässä tilanteessa.
"Annatko sitä sokeria.", Ami väläytti kuitenkin hymyn Alicialle ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sitäpaitsi Angelician katsominen sai helposti hymyilemään. Hyvä juttu, hyvä juttu. Ana vetäkööt omat tulkintansa. Beniamin katsoi sitä mitä teki mieli katsoa.

Angelicia tosiaan varmisti, että ovi oli lukossa, kun kaksikko alkoi pukea. Angelicia teki kaiken valmistautumisen mahdollisimman reippaasti ja häntä itseään alkoikin ärsyttää kuinka paljon häneen vaikutti Roxanan läsnäolo. Kirottu nainen... No sitä Alicia ei sanoisi ääneen. Olihan tuo sentään Amin äiti. Ja Roxana ehkä kannatti pitää toistaiseksi tyytyväisenä... Angelicia pakosti kysyikin miltä näytti, koska Amihan nyt tiesi paremmin mikä sopisi Anan silmille. Ja olisihan se pitänyt arvata, että Ami vastasi omien ajatuksien mukaan.
"Täydellistä."
Angelicia hymyili pakosti ja kallisti päätään. Ami osasi aina pistää sanansa juuri oikein. Ainakin Alician mieleen.
"Et näytä pahemmalta säkään."
Alicia mutisi ja väläytti leikkisän hymyn, mutta meni jo ovelle päin. Ei saanut unohtaa, että heitähän odotti ihana aamupala Amin äidin kanssa..

Angelicia asteli Amin perässä makuuhuoneen ovesta ja nainenkin haisti samantien paahdetun leivän tuoksun. Tuo nainen osasi varmasti kaikki Amin kaappien sisällöt ulkoa. Ettei itse äiti olisi järjestellyt... Angelicia kohautti kulmiaan itsekseen ajatukselleen, mutta muisti sitten repiä taas kiltin vaimokkeen ilmeen kasvoilleen heidän lähestyessä ruokapöytää. Ja katsos Ana oli pistänytkin kaiken täysin valmiiksi. Kahvikin valmiina.. No kahvi tekisi juuri nyt hyvää.
"Hei älä nyt noin paljon!"
Angelicia katsahti paremmin Roxanan suuntaan Amin huudahduksen jälkeen. Ana oli juuri hääräämässä keittiön puolella ja Alicia pysähtyi Amin viereen katse miehen äidissä. Uskomaton tapaus...
"Aaa, olin juuri kysymässä, että minne te oikein jumituitte."
Angelicia pakosti hymyili ajatukselle, mutta pysyi vaiti istuutuessaan Amin viereen pöydän ääreen. Alicialla oli kyllä helpompi istua Amin vieressä ja tarpeeksi lähekkäin. Istua Roxanan vieressä niin, että saisi koko ajan tuntea vaivihkaisen tarkkailevan katseen... Eihän siinä voisi mitään aamupalaa syödä. Alicia väläytti suloisen hymyn Analle ja kiitti ettei ihmiset kyenneet lukemaan toisten ajatuksia. Angelicia vain vetäisi kahvikupin lähemmäs ja nainen päätti odottaa rauhassa, että Ami ottaisi ensin sokeria, kun tuo jo vetäisi kupin itseään kohti. Samassa Ana kuitenkin vetäisi kuppia kauemmas ja Alicia pakosti kohotti hämmentyneen katseen Roxanaan. Mitä NYT?
"Pistin siihen jo. Juuri sopivasti. Alicia voi pistää itse."
Sillä hetkellä taisi istua vierekkäin kaksi ihmistä, jotka vain tuijottivat hymyilevää Roxanaa ihmeissään. Alicia päästikin pienen äännähdyksen, jossa oli kuultavissa hämmennystä sekä aavistuksen ärtymystäkin. Roxana katsahtikin Angeliciaan, joka sai nopeasti vedettyä kasvoilleen iloisen ilmeen.
"Hyvä nähdä et sä pidät pojastas noin hyvää huolta."
Angelicia totesi lempeästi ettei äänensävyssä ollut hippustakaan vittuilua, mutta tuo olikin Alician piilovittuilua. Roxana vain hymyili ja nyökkäisi, kun Angelicia mahdollisimman tyynesti otti sokerikupin itselleen ja pisti siitä vähän kuppiinsa. Pakosti nainen katsoi vaivihkaa Amia.. Ai niin, piti ehkä katsoa miten tässä vittuili. Angeliciasta se oli tarpeellista, mutta Ami ei ehkä pitänyt siitä. Mies osasi varmasti lukea naisen vittuilut toisin kuin äitinsä. Ja ei Angelicia sillä tavoin halunnut loukata miestä. No.. Vittuilu asteen lievemmäksi sitten vain.

"Mä en oo sitten millään dietillä äiti.."
Angelicia hörppäisi juuri kahvistaan ja katsahti Amiin, kun tuo vielä hivuttautui tuolillaan lähemmäs Aliciaa. Nainen hymyili kahvikupin reunan takana ja veti sitten huvittuneen hymyn asteen lievemmäksi laskiessaan kahvikupin takaisin pöydälle. Alicia rauhassa otti voileipää ja nainen tunsi kyllä Anan katseen itsessään. Ei kovinkaan arvosteleva vaan tarkkaileva. Tuo selvästi tuntui vain haluavan nähdä miten Alicia kaiken teki ja oliko tuolla käytöstapoja. Naurettavaa, mutta Alician ei ollut vaikea lukea tuota tuijotusta. Ja osasihan tämä neiti käyttäytyä. Angelicia hymyilikin välillä Analle ja rauhassa nautti aamupalasta, vaikka tunsi olonsa nukkemaiseksi lähes. Aivan älytöntä...
Vaikeinta tuntui kyllä olevan se ettei katsonut liikaa Amia ja kaikki vaivihkaiset katseet piti tosiaan olla vaivihkaisia ettei Roxana huomannut mitään. Mutta Alicia tunsi pakosti Amin katseet välillä ja nainen ei voinut olla vastaamatta niihin. Mies näytti niin hyvältä.. ja väsyneeltä. Tuo vain haukotteli ja näytti siltä, että mies oli revitty sängystä ylös liian aikaisin. Kumma juttu, koska niinhän oli tainnut käydä..
"Ami älä nuku ruokapöydässä!"
Angelicia pakosti säpsähti Roxanan korkean äänen takia ja Amiltakin näytti lentävän kahvia kädelle. Alicia äännähti heti melkein kiukkuisesti, koska miksi hitossa piti noin huutaa. Mutta äännähdys onnistui kuulostamaan säikähtäneeltä.
"Äh, en mä nuku. Nojasin vaan."
Angelicia katsahti hiukan pitemmin Amia, joka tuntui kyllästyneen äitinsä selitykseen. No vähemmästäkin olisi turhautunut... Ja Angelicia ei oikein tiennyt mitä sanoa. Naisen teki mieli tietenkin puolustaa Amia, mutta kyllähän Roxanakin tiesi kaksikon viettäneen.. viihtyisän yön. Tuskin siitä oli turhaa enää mainita. Angelicia vain hörppäisikin kahviaan ja jatkoi leivän syömistä vain pienen hymyn kera. Tämähän meni jo rasittavaksi.

"Annatko sitä sokeria."
Angelicia käänsi heti katseensa Amiin miehen puhuessa Alicialle. Nainen pakosti vastasi hymyyn aidolla hymyllä ja naurahtaen ojensikin sokerikupin. Analla ei ollut sanavaltaa Alician tekemisiin. Ja siitä Angelicia piti erittäin paljon.
"Älä ota liikaa."
Angelicia kiusoitteli hymyn kanssa. Alicia tietysti tarkoitti sanansa vitsinä ja hetken nainen vain katsoi Amia silmiin. Roxana tietynkin tapitti vähän matkan päästä kaksikkoa ja hyvä ettei nojautunut silmän lautasen kokosina lähemmäs. Tuo kuitenkin takertui tietenkin Alician sanoihin ja keskeytti Angelician ja Amin 'oman hetken'.
"Niin, kuulitkos Ami! Jopa Alicia ymmärtää ajatella terveyttäsi. Et ole ehkä dietillä mutta muista tarkkailla ruokavaliotasi. Arvot pitää olla kohdillaan muistathan!"
Angelicia katsoi Amia silmiin, koska muuten olisi juuri nyt heittänyt eeerittäin vittuuntuneen katseen Roxanaan, joka pulputti täyttä päätä. Ami kuitenkin osasi lukea varmasti Angelician pistävää katsetta ja nainen puri napakasti hampaansa yhteen. Piti muistaa vain hengittää rauhassa.. Angelicia vetikin syvään henkeä ja samalla sulatti huulilleen suloisen hymyn samalla. Sitten katse kääntyi hitaasti Anaan, joka juuri nappaili sormillaan leivänmurusia pöydältä.
"Tunnetko sinä muka yhtäkään kunnon tanssijaa joka söisi epäterveellisesti. Ja tietenkin tupakointi ja muukin.. Yh, iljettävää."
Roxana papatti ja heitti tarkan katseen Amiin kuin yrittäen lukea tupakoiko tuo. Sitten katse lipui Aliciaan, joka laski muutamaan kertaan kymmeneen, että varmasti pysyisi rauhallisena. Kädet puristuivat rajusti nyrkkiin sylissä, poissa katseiden edestä.
"Mitä mä nyt oon nähny niin Ami kyl elää kaikin tavoin terveellisesti."
Angelicia lausahti ja kallisti päätään hymyillen. Roxana katsoi tuota pakosti hiukan uteliaana ja Alicia jäi pakosti tuijottamaan terävämmin Anaa silmiin, joka vastasi katseeseen pehmeämmin odottava katse silmissään. Alician katse aina vain terävämmäksi ja että naisen teki mieli sanoa suoraan...

"Mä en tykkää laihoista mut en myöskään liian lihavista miehistä. Enkä sellasista jotka tupakoi. Tai muutenkaan sellasista jotka elää epäterveellisesti. Koska jos niillä on noikin arvot väärin niin on herkästi kaikki muukin."
Angelicia lausahti rauhassa ja katse kivittyi vähän, mutta Anahan ei osannut Angelician katseita lukea. Tuo äskeinen muutos vain tarkoitti sitä, että Angelicia sai raivonsa hallintaan ja hän veti kuoren taas vahvemmaksi. Ja nainen osasi hyvin valita sanansa. Roxana nyökytteli päätään ja näytti selvästi olevan samaa mieltä. Angelicia kyllä tiesi... Nuo oli tarkoituksella valitut sanat, mutta eivät täyttä puppua. Alicialla oli oma mielipiteensä noissa sanoissa, koska hänelle tuli pakosti eräs toinen mieleen. Mutta vain Angelicia sen itse ymmärsi.. Ellei Amikin.
"Puhut täysin asiaa. Joillakin ihmisillä on vain täysin väärät arvot."
Roxana päivitteli, mutta Angelicia ei paljon kuunnellut tuon sanoja. Alicia käänsi vain katseensa tyynesti Amiin ja pakosti nainen hymyili aidosti.
"Mut Ami ei oo sellanen."
Angelicia sanoikin ja heti Ana valpastui taas, mittaillen kaksikkoa. Angelicia vain hymyili hiukan enemmän ja hellitti toisen kätensä nyrkistä, laskien sen pöydän alla Amin reidelle.
"Ei lähellekkään.. Koska Ami on just täydellinen."
Angelicia lähes vain mutisi, koska ei tainnut heti tajuta, että meni sanomaan tuon ääneen. Alicia vain jumittui katsomaan Amia silmiin ja pakosti tuossa vain hymyili miehelle. Nainen ei edes tajunnut miksi meni sanomaan tuon ääneen, mutta.. se tuntui niin oikealta.
"Oi miten ihanaa! Eihän tässä voi muuta kuin ihailla nuoren rakkauden leimua!"
Roxana hihkaisi kovalla äänellä samalla, kun löi kätensä yhteen. Samantien Angelicia säpsähti ja havahtui kuin unesta. Alicia laski äkkiä katseensa, mutta siirsi sen sitten Roxanaan.
"Mm.. Onko kahvii vielä lisää?"
Alicia mutisi ja nainen vetäisi kätensä Amin reideltä samalla, kun Roxana samantien nousi pöydästä.
"No on kyllä! Anna kun minä haen, istu sinä vaan."
Roxana touhotti ja nainen riensi jo keittiöön. Angelicia ei tiennyt myikö itsensä juuri noilla sanoilla. Ana taisi vain pitää kuulemastaan... Angelicia ei kyllä oikein ajatellut sitä vaan nainen lähes vältteli Amiin katsomista. Juuri nyt se olisi ollut helppoa, kun Ana jäi touhottamaan keittiöön ja selittämään itsekseen miten kahvia varmaan kannattaisi keittää lisää. Alicia vain tuijotti lähes tyhjää kahvikuppiaan ja tunsi olonsa epäröiväksi. Oli vaikeaa kyllä miettiä katuiko hän äskeisiä sanojaan, kun keskittymisen vei eräs henkilö, joka istui hyvin lähellä naista...