Kalja on Jumalan lahja mulle

Davinia siristi silmiään ja yritti nähdä oliko henkilö Ben, vartija vai kenties joku muu. Punapää nojautui karheaan tiiliseinään ja hiljeni odottamaan vastausta. Pian ääni kuitenkin ilmoitti olevansa Ben ja ilahtuneena Dav kiiruhti kaljojen luo.
Naisen suusta pääsi innostunut ulahdus kun tuo huomasi että kaljat tosiaan olivat mukana. Dav tuijotti hetken lumoutuneena pahvilaatikkoa, harmi ettei aarretta sen sisältä juurikaan erottunut. Davinia otti itselleen yhden tölkin ja sipsutti sitten seinän viereen tuijottaen oluttaan kiinnostuneenaan.

Dav istahti seinän viereen viileälle asfaltille ja ihaili vielä hetken tölkkiä.
"Just tätä mä kaipasinkin", nainen huokaisi ja korkkasi oluensa. Davinia otti kunnon kulauksen tuota jumalten juomaa ja siirsi sitten katseensa Beniin.
"Okei, täytyy myöntää et sä oot ihan hyvä kaljavaras", punapää virnisti ja otti uuden suullisen kaljaa.

Dav suunnitteli jo ottavansa kaljalaatikon taktisesti itselleen ja juoksevansa pois. Hän olisi mieluusti ryystänyt kaljat yksin, mutta toisaalta Benhän ne oli varastanut.
"Mitäs sitten?" Davinia kysyi kallistaen hieman päätään. Kai hänen pitäisi jakaa kaljat... Nainen laski tölkkinsä maahan vierelleen ja kaivoi laukustaan askin. Dav työnsi huultensa väliin savukkeen ja ojensi sitten askia Benille.
"Otatsä?" punapää mumisi niin hyvin kuin nyt tupakka suussa pystyi.
Davinia sytytti omansa ja ryysti vuoroin kaljaa ja otti henkosia röökistään.

Beniä huvitti toisen reaktio tuon nähdessä kaljatölkit. Ikään kuin toinen ei olisi nähnyt vuosiin olutta -jota voisi verrata vanhaan ystävään. Vaikka kyllähän mies itsekin oli riemuissaan siitä, että heillä oli nyt kaljaa. Toisaalta häntä kaiveli edelleen juuri sana 'heillä', sillä hän olisi kernaasti pitänyt kaikki kaljat itsellään. Mutta pakko ne kai oli jakaa, siitä ei vain päässyt yli eikä ympäri. Hänellä oli kaksi vaihtoehtoa; joko hän joisi kaikki kaljat yksin tai jakaisi nhe ja joisi seurassa. Seurassa juominen oli huomattavasti viihdyttävämpää, joten mies alkoi kallistua sen kannalle. Ja elättelihän hän edelleenkin toiveita siitä, että saisi ehkä punapään hurmattua makuuhuoneenkin puolelle.

“Mä tiedän. Mut ei tohon oikeestaan muuta vaadita ku hyvä pakosuunnitelma, hah”, mies naurahti ja otti pitkän huikan tölkistä. Nainen kysyi, mitä seuraavaksi tapahtuisi ja Ben jäi miettimään hetkeksi.
“No.. Meillä on kaljaa. Lähdetään siitä. Tää on hyvää yksinäänkin, mut toisaalta mulla olis himassa.. no vähän nappeja ja kymppi hyvää peltsii. Jos kiinnostaa?” mies heittäytyi avokätiseksi. “Niin ja mulla on rahaakin. Aika paljon. Eli kävellä ei tarvi, voidaan ottaa taksi”, hän vielä lisäsi ja nauroi, sillä näki tilanteen koomisena; hän oli kerrankin varoissaan ja olisi voinut ostaa kaljaa, mutta ei; mitä hän teki -hän varasti sitä.

“Thänks”, Ben sanoi ja nappasi tupakan toisen askista. Hän napsautti sytkäriä sen päässä ja veti muutaman ahneet savut ennen kuin siirtyi jälleen kaljatölkin kimppuun juoden sen yhdellä huikalla tyhjäksi. Hän laittoi hylsyn pahviseen lootaan, sillä hän keräsi vanhasta tottumuksesta tyhjät tölkit talteen vaikkei hänellä juuri nyt tehnytkään rahasta tiukkaa.

Davinia ei pitänyt pakosuunnitelmaa mitenkään erityisen hyvänä, kaljat kainaloon ja sitten juostaan niin lujaa kuin pääsee. Karkuun juoksemisessa oli se oma viehätyksensä eikä Dav ollutkaan pitkiin aikoihin saanut nauttia siitä.
"Kai seki on parempi kun istua täällä", punapää ajatteli lähinnä ääneen. Eikä mikään muu viehättänyt Daviniaa yhtä paljoa kuin päihteet, naiselle kelpasi kaikki. Dav ryysti kaljansa loppuun ja tupakkakin alkoi olla finaalissa, tuo otti vielä parit henkoset ja nakkasi sitten tumpin kauemmas.

Davin silmät olivat melkein lautasten kokoiset Benin mainitessa rahoista. Miehellä oli rahaa vaikka muille jakaa ja tuo varasti kaljaa. Noh, eipä Dav ollut koskaan ehtinyt pitää herraa mitenkään erityisen viisaana.
"Taksi kuulostaa hyvältä", Dav virnisti. Kengän puristivat ikävästi ja juoksemisen ansiosta punapäällä oli varmasti jalat täynnä rakkoja.

Davinia kampesi itsensä seinän avulla seisomaan ja työnsi kätensä jälleen pahvilaatikon uumeniin ottaen sieltä toisen oluen. Nainen korkkasi sen tyytyväisenä ja alkoi ripeään tahtiin hörppiä sitä tyhjäksi.
"Asutko sä kaukana?" Dav kysyi kohottaen hieman kulmiaan. Voisivathan he kävelläkkin jos Benin asunto olisi lähistöllä.
Punapää olisi mieluusti palannut takaisin baariin, mutta sinne tuskin oli enään tämän illan aikana paluuta. Huomenna olisi kuitenkin uusi päivä.

“Mikä tahansa on parempi ku istua täällä”, Ben sanoi ja imi henkosia tupakastaan kiivaaseen tahtiin, kunnes jätti röökin roikkumaan suupielestään vapauttaen näin toisen käden vetämään uutta bisseä pois laatikosta. Hän korkkasi sen ja nappasi röökin takaisin sormiina ottaen sitten valtavan kulauksen oluestaan. Että osasikin maistua hyvältä vaikka lämmintä olikin!

No, olihan Benillä rahaa, mutta ei kuitenkaan aivan vaikka muille jakaa. Kuitenkin sen verran, että vuokra, laskut ja ruokapuoli hoituisi. Puhumattakaan uudesta viina- ja huumelastista, joista suurin osa menisi tosin myyntiin, mutta osa kyllä jäisi hänen omaan käyttöönsä. Aina näinä hetkinä bisneksiään mies yleensä heittäytyi entistäkin holttittomammaksi ainakin rahankäytön suhteen, mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen, mitä tapahtui, kun ensimmäinen viina- ja kamalasti saapui hänen asunnolleen. Silloin hänellä oli tapana kiskoa muutama päivä putkeen kaikkea sekaisin ihan vain omaksi ilokseen, sillä pitihän sitä valitsemastaan ammatista saada nauttia.

“Ei täst oo ku joku pari kolme kilsaa mun kämpälle. Mut mennään nyt taksil ku siihen on kerranki varaa”, hän virnisti ja kaivoi puhelinta taskustaan. Hän soitti heille taksin osoitteeseen, jonka muisti jo ulkoa käytyään täällä jo niin monesti. Mies käveli kadunpuolelle odottelemaan taksia ja juomaan samalla kiireellä oluttaan loppuun. Ensin loppui olut, sitten tupakka ja lopulta miestä otti päähän, ettei taksi ollut vielä saapunut ja hän päätti korkata vielä yhden bissen ja juoda sen vaikka sitten taksissa vaikka hyvin tiesi, ettei se ollut sallittua.

Dav kaatoi loputkin kaljastaan suuhunsa, tölkki oli kulunut yllättävän nopeasti. Punapää olisi mieluusti ottanut vielä kolmannen ellei neljännenkin, mutta taksi oli jo tulossa. Beniä se ei näyttänyt haittaavan, mutta nainen tyytyi kaivamaan laukustaa röökin.
"Olis sen matkan kävellytki", Dav huomautti vaikka rehellisesti nainen meni mieluummin taksilla. Tupakka suussaan punapää seurasi Beniä kadulle. Aika tuntui kulkevan hitaasti ja taksikin varmasti ajoi enintään kahtakymppiä tänne päin.

Dav huokaisi ja veteli tasaiseen tahtiin henkosia savukkeestaan, tuo olisi mieluusti istahtanut hetkeksi jonnekkin lepäämään, mutta tie oli niin paskainen ettei siinä olisi istunut porsaskaan.
Davinia oli saanut tupakkansa poltettua ja jonkin ajan kuluttua taksi ilmestyikin mutkan takaa.

Tyytyväisesti hymyillen nainen käveli aivan kävelytien reunaan odottamaan kuljetusta. Taksikuski avasi kohteliaasti auton takaoven ja Dav kömpi sisälle autoon.
"Vihdoinkin pehmee istumapaikka", punapää huokaisi ja painoi päänsä auton selkänojaan.

Davinian teki kamalasti mieli lisää kaljaa, vaikka tuo hyvin tiesi ettei nyt voisi juoda ja aivan hetken päästä päästäisiin Benin asuntoon pitämään hauskaa. Davia alkoi väsyttää ja nainen todellakin tarvitsisi hieman alkoholi-lisäystä jaksaakseen koko illan. Punapää painoi silmäluomensa hetkeksi kiinni, mutta avasi ne pian. Ei ollut todellakaan sopivaa nukahtaa kesken hienon illan vieläpä taksin takapenkille.

[jatkuu täällä]