Janottaa niin, että sylki pölisee

[Suntsu ja Jamie]

Rotten ja Ellie istuivat nurmikentällä nauttimassa keväisestä ilmasta. Sää oli jo lämpenemään päin ja pian olisi kauan kaivattu kesä ja kärpäset. Koko talvi oli ollut nihkeää aikaa. Loskaa ja kylmää eikä paikkaa, missä juoda. Olihan se nihkeää olla pussikaljalla talvella ja turhan usein he olivat salaa juoneet Rottenin huoneessa yöllä niin, että kumpikin oli aamulla nukkunut pommiin ja myöhästynyt koulusta, mistä hra Gibson sai taas lisäsyyn raivota vanhimmilleen. Välit kotona olivat kiristyneet, mutta kyllä he edelleen toimeen tulivat ja kaikki rakastivat toisiaan huolimatta kahden teinin kapinasta kaikkea kohtaan. Toki Sheila ja D olivat huolissaan Ellien ja Jonathanin kärjistyneistä aatteista, mutta eivät he voineet asialle juuri mitään tehdä, kun perheen rahat eivät yksinkertaisesti riittäneet erityiskouluun, jossa kaksikolle olisi voitu opettaa kuria ja järjestystä, jonka opettamiseen perheen rahkeet eivät ilmeisesti riittäneet huolimatta uutteriaasta yrittämisestä.

"El, mä käyn kusel. Vahdi kaljoi", Rotten sanoi siskolleen ja nousi ylös hieman vaivalloisesti, sillä häntä huimasi jo hieman vaikka hän ei pahassa kunnossa ollutkaan. Silmissä ei kuitenkaan pyörinyt eikä puhekaan juurikaan sammaltanut toisin kuin Elliellä, jonka ässät alkoivat jo suhisemaan vaikka tuo oli juonut samanverran kuin veljensäkin. Uusnatsipoika lähti hoiperrellen tiilimuurin luo suorittamaan virtsarakon tyhjennysoperaatiota ja Ellie jäi kuulaisesti vahtimaan muovipussissa lepääviä pulloja keskittyen enemmän kädessään olevan tyhjentämiseen kuin tehtävänsä suorittamiseen.

[jäi vähän lyhyeks, tsori]