repa Kelpaanhan, rakkaani?
Viestien lukumäärä : 830 Join date : 16.11.2009 Ikä : 34 Paikkakunta : Lohja
| Aihe: Janottaa niin, että sylki pölisee To Elo 12, 2010 12:27 am | |
| [hekate o/]
Tommy käveli kadulla reppu selässään ja kiroili mielessään sitä, ettei kenelläkään tuntunut olevan myydä aineita. Kerrankin hänellä oli sen verran rahaa, että hän olisi voinut maksaa muutenkin kuin piuhalla. Hän oli käynyt varastamassa lavan kaljaa (hän vain harvoin maksoi juomistaan, jos oli mahdollista saada niitä ilmaiseksikin) ja oli sullonut reppunsa täyteen tölkkejä. Kalja ei kuitenkaan auttanut, jos oli pirilaskut päällä ja tarvitsi kipeästi aineita. Mutta kyllä se ehkä hieman helpotti. Hän oli nauttinut jo viitisen bisseä ja laittanut kielensä alle muutaman Xanorin, mutta olo oli edelleen aika kaamea. Parempi olo hänellä kuitenkin oli nyt kuin mitä olisi ollut, jos hän ei olisi nauttinut mitään. Nuorukainen oli käynyt kaikki kaverinsa jo läpi, mutta kukaan ei pystynyt auttamaan häntä. ´Hän oli päättänyt yrittää saada kavereiden kavereilta helpotusta ongelmaansa. Mieleen tuli eräs nainen, jonka asunnossa hän oli kerran käynyt muutama kuukausi sitten. He eivät tunteneet kovin hyvin, mutta olivat muutamaan otteeseen nähneet toisensa. Nuorukainen tiesi, että tämä nainen käytti ainakin silloin tällöin amfetamiinia, sillä tuo oli vetänyt piriä heidän nähdessä viimekerran. Kaikki he olivat vetäneet ja olisi ollut kummallista, jos joku olisi jaksanut selvinpäin katsoa vierestä muiden päihteilyä.
Nuorukainen veti kerrostalon ulko-oven auki ja astui sisään. Hän lähti kävelemään rappuja ylös ja toivoi mielessään, että Millellä olisi aineita ja että tuo suostuisi joko myymään tai tarjoamaan hänelle vaikka he eivät kovin hyvin toisiaan tunteneetkaan. Hän saapui ovelle ja epäröi sekunnin murto-osan ennenkuin painoi ovikelloa. Hänen kätensä hikoilivat ja silmissä oli ehkä jopa hieman epätoivoinen katse. Olihan tämä kieltämättä aika epätoivoista lähteä puolituntemattomilta kyselemään aineita, mutta nyt kyseessä oli pakkotilanne. Oli uskomatonta, miten kuivaa kaikkialla oli. Hän ei tuntenut vielä järin monta käyttäjää vapauduttaan vasta jonkin aikaa sitten linnasta, mutta kyllä hän sen verran väkeä tunsi, ettei aineiden saamisen olisi pitänyt olla ongelma. Kaikkialta vain tuntui olevan kama lopussa syystä, jota hän ei tiennyt. Yleensä lähiöalueilla ei ollut pulaa aineista, mutta ilmeisesti niinkin saattoi käydä ja se oli narkkarin näkökulmasta ehkä yksi maailman kamalimmista tilanteista.
[tökkii, sori siitä] | |
|