Miten niin keskellä tietä?

//Elli tän med Noelleee :-----D //

De'vegas Damarco Desir

Vegas, taas vaihteeksi, oli ulkoiluttamassa Maxia.. Puistossa olis senverran tilaa, että koiraa ei ollut pakko pitää remmissä ja De'vegas pääsi välillä ovelasti laiskottelemaan sivuun, kun Max kirmaili pitkin nurmea. Nuori koira, melkein vielä pentu, mutta silti täysikokoinen, joten energiaa tuntui riittävän loputtomiin. Välillä se tuli tarkastamaan De'vegasia lähemmäs ja välillä se juoksi tiehensä, pysyen koko ajan näköetäisyydellä. Jotkut pikkulapset kävivät sen luona rapsuttelemassa ja koira tuli ylpeänä takaisin kuin täysihoidon saaneena, jatkaen taas omia leikkejään.

De'vegas oli vetänyt päälleen paksun mustan hupparin, sillä aringon pilkottaessa jonkinverran se lämmitti hupparia muakavasti. Sen alla hänellä oli vielä toinen pitkähihainen. Jalassa olivat taas löysähköt farkut ja mustat skeittikengät. Hän piti käsiään farkkujensa taskussa, seuraten koiraa huvittuneesti katseellaan. Olihan tämä joskus ihan mukavaa, kun ei aina jaksanut kavereiden kanssa hengata, ne suhteet hoidettiin illalla sitten. Päivisin Vegas keskittyi siihen teeveen katseluun, laiskotteluuna ja ehkä töissä käymiseen.. Nytkin olisi pitänyt olla töissä, mutta ei mies jaksanut.. Ei häntä huvittanut. Olisi hän voinut keksiä jotain vieläkin mukavempaa tekemistä kuin Maxin vahtaamista.

"Maa-aax. Tänne!", Vegas taputti käsiään yhteen, napattuaan maasta paksun kepin palan. Max tuli nopeasti tarttuen hampaillaan kepistä kiinni. Mies virnisti, lähtien kiskomaan sitä täysin vastakkaiseen suuntaan, takaisin tielle, kun koira pisti kovasti vastaan. Välillä joutui nojautua ihan kunnolla taaksepäin ja käyttää voimaa. "Ei pysty, sä päästät irti, eet pysty.", Vegas puhui koiralle päästyään takaisin tielle, jossa muutamat lenkkeilijät joutuivat kiertämään Vegasin ja Maxin, kun he raahautuivat väkisin keskelle kulkuväylää. Lopulta Vegas päästi irti ja iso koira koetti antaa keppiä takaisin.

Mies muisti, että tässä lähellä oli ollut se pubi, jossa hän oli Noellen silloin kerran tavannut vähän aikaa sitten. Oliko se kenties paripäivää sitten? Niin vähän aikaa.. Vegas oli mennyt jopa eilen töihin, mutta päätti yhtäkkiä pitää tämän päivän lomaa.
"Piski varmaan muistaa nolanneensa mut täällä. Nii, piski muistaa. Mhmm. Kea tykkää.", Vegas sai tarrattua kepistä uudelleen koettaen pitää sitä paikallaan, kun Max vain nyki ja ärisi samaan aikaan. De'vegasin äänensävy silti kannsuti Maxia kiskomaan kepistä vielä lujempaa. Häntä senkuin vispasi, mutta mies ei päästänyt irti. Olipa hyvä kohta leikkiä.

//Didii täältä tullaan >)) //

Aimee Noelle Wilkinson:

Noelle tunsi sydämensä hakkaavan reippaaseen tahtiin ja musiikki oli ainoa minkä nainen kuuli. Hengitys oli tavallista raskaampaa, mutta Noelle piti sen mahdollisimman tasaisessa tahdissa ja yhtäkään hengenvetoa ei voinut jättää väliin. Silloinhan olisi rytmi mennyt sekaisin. Noelle olikin lenkillä näin aamupäivästä, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Eli kannatti sitä lähteä ulos, kun oikeasti jaksoi. Muina kertoina sitten oli turha edes yrittää... Noelle oli huono tekemään asioita pakon takia eli jonkinlaista intoa oli pakko olla. No tänään oli sopiva keli ja sopiva fiilis niin siitä sitten vain ulos. Noelle oli ottanut melko yleiseksi lenkkeilyalueekseen Devon Streetin puiston, joka ei ollut kooltaan kovin iso, mutta kelpasi nyt tällaiseen lenkkiin. Puistossa oli myös muita lenkkeilijöitä liikkeellä, mutta Noelle ei hirveästi keskittynyt ympäristöönsä. Hän vain nautti musiikista ja miten se sulki pois kaikki muut turhat hälyt. Sai hetken vain sulkeutua itseensä ja rentoutua..

Noellella oli päällään mustat lenkkeilykengät, harmaat collegehousut, kirsikan värinen urheilutoppi sekä harmaa huppari. Käsissään naisella oli vielä mustat kynsikkäät. Valkoinen nappikuulokkeiden johto heilui naisen juoksun tahdissa, johtaen naisen taskuun, missä oli itse soitin. Noelle kuunteli musiikin rytmiä ja tahditti hyvin askeleensa siihen. Nainen oli vetäissyt hiuksensa vielä kiinni ponnarille ja meikkiä eikä koruja löytänyt yhtään naiselta. Miksi hän olisi nyt tälläytynyt pelkkää lenkkiä varten. Näyttihän Noelle hyvältä ihan noin ilmaan mitään, mutta ei nainen ajatellut sitä. Näytti miltä näytti, hän lenkkeili nyt ja sellainen asia kuin lenkkeily sisälsi hänet ja vain hänet yksin. Noelle oli varsin tyytyväinen oloonsa ja rytmiinsä, kunnes yhtäkkiä tajusi.. Vähän matkan päässä seisoi mies ja keskellä tietä. Noelle ei onneksi ollut niin ajatuksissaan, että olisi törmännyt tuohon, mutta harmistui joutuessaan hidastamaan vauhtia. Nainen aikoi kiertää miehen toiselta puolelta, mutta samassa miehen koira tuli tielle.
"HEII!"
Noelle huudahti horjahtaessaan, mutta nainen löysi pian tasapainon. Nainen repäisikin kuulokkeen korvastaan ja nosti katseensa koiraan omistajaan harmistuneena, kun tajusikin. Nuo silmät hän olisi voinut tunnistaa missä tahansa...
"Vegas."
Noelle totesikin yllättyneesti ja nainen naurahtaen kaivoi soittimen taskustaan, sammuttaen sen hetkeksi. No tämä oli hyvä syy pysähtyä. Jos hän sitten pitäisi pienen tauon.
"Nähdään taas. Tiedäks sä että te ootte aika keskellä kulkureittiä?"
Noelle kysyi ja hymyillen nainen nosti kätensä lanteilleen. Samassa saksanpaimenkoira tuli innoissaan nuuskimaan Noellea, joka naurahtaen rapsutti koiraa.
"Ai niin sun rakas koiras joka karkas viime kerralla. En olis heti arvannu miten eläinrakas sä oletkaan."
Noelle totesi nauruaan pidätellen samalla, kun nosti katseensa koirasta mieheen. Oli ihan pakko vähän kiusata. Ei kyllä pelkkää ilkeilyä... Noellen katse oli ystävällinen ja hymy oli jälleen leveänä naisen huulilla. Joskus näköjään toiveet toteutuvat.

Kuka meni keskeyttämään leikin? Nainen, joka oli kompastua Maxiin. Onneksi ei sentäs, sillä koira oli nopea liikahtamaan sivuun ja päästämään irti kepistä. Vegas nosti katseensa kuitenkin hitaammin paikalle tupsahtaneeseen, sillä jo äänessäkin oli ollut jotain tuttua. Hänhän tunnisti naisen heti! Mutta Noelle tunnisti Vegasin näköjään ensin.. Eipä voinut olla unohtamatta sitä pubi reissua.
"Oho, katos.", mies sanoi huvittuneesti, vaikka muisti yhä sen mitä oli pubi kerran lopuksi tapahtunut. Ei ainakaan nolo loppu, mutta siinä sitä nyt oltiin. Sekä mies että koira.. Keskellä kulkureittiä? "Ihmiset osas kiertää ennenkun sä satuit paikalle.", mies virnisti katsahtaen Maxia, joka onneksi meni vain ihan kiltisti tukailemaan Noellea.

"Siis hä? Ei tää oo mun. Tai ei silleen mun. Max on mun siskon, mut se jättää sen aina mulle omien työmatkojensa ajaks. Se on vähän... Villi. Max siis..", De'vegas selitteli samalla, kun Max näytti hullaantuvan uudesta jutteluseurasta. Kyllähän Noelle varmaan sen villiyden tiesi viimekerrasta päätellen.. Koira rupesi ulisemaan Vegasin puheen päälle, kuin käyden keskustelua itsekkin, mutta eihän ihminen tuosta mitään ymmärtänyt. Ehkä se olisi parempi pistää nyt kiinni.. Vegas otti nahkahihnan taskustaan, mutta koira piruvie tunnisti sen ja hypähti heti kauemmas. Ei, ei hihnaa.
"Sä siis olit lenkillä.", mies sanoi samalla, kun kumartui nahkahihnan kera lähemmäs Maxia, koettaen saada koiran kaulapannasta kiinni, mutta se ovelasti kierähti Noellen taakse.
"Se tais saada susta liittolaisen.", De'vegas suoristi selkänsä, sillä ei viitsinyt ruveta naisen ympärillä pyörimään kuin mikäkin hyrrä..

Mies hymyili hetken leveämmin katsahdettuaan Noellen tämänkertaista vaatetusta tarkemmin. No, lenkkeilyasu. Vegas naurahti ja yhtäkkiä kumartuen kiersi melkeinpä suoraan sanottuna Noellen kainalon alta, jotta saisi napattua Maxin kaulapannasta nyt! "Eeei. Tänne Max.", De'vegas murahti kurotellessaan. Tässä taas nähtiin hänen vaikutuksensa koiraan.. Ihmiset pelkäsivät, eivätkä uskaltaneet ruveta leikkimään, mutta Max.. Se teki sitä melkein koko ajan tajuttuaan Vegasin luovuttavan helposti tämän kanssa.
"Just tän takia ei kannata ihmetellä miks karkasin pubista niin nopee."

"Siis hä? Ei tää oo mun. Tai ei silleen mun. Max on mun siskon, mut se jättää sen aina mulle omien työmatkojensa ajaks. Se on vähän... Villi. Max siis.."
Vegas alkoikin selittää kovin ja Noelle vain kuunteli tuota aavistuksen huvittuneena. Miehen sanat kyllä selvensivät.. Siskon koira. Jotenkin se kuulosti ja tuntuikin loogisemmalta vastaukselta. Noellen keskittyminen meni kyllä pakosti miehen puhuessa tähän karvakasaan nimeltä Max, kun koira alkoikin ulisemaan miehen puheen päälle. Noelle nyökkäisi vain Vegasin sanoille ja katsoikin sitten huvittuneena koiraa, joka halusi olla selvästi keskustelussa mukana. Villi tosiaan. Noelle vain hymyili koiralle, kun se yhtäkkiä menikin kauemmas. Katse meni mieheen, joka piti hihnaa. Aa, no tuo selitti.
"Fiksu koira.."
Noelle mutisikin ja nauroi pakosti, kun koira selvästi tarkkaili hihnaa. Kuin Max olisi vain odotellut Vegasin yrittävän uudelleen, että tuostakin saisi kehiteltyä uuden leikin.
"Sä siis olit lenkillä."
"Joo, olin tosiaan. Mut sit tuli vastaan koira joka ei osannu väistää. Paitsi et nyt se tuntuu osaavan senkin taidon."
Noelle selitti ja samalla nauruaan pidätellen seurasi miten Vegas yritti saada koiraa nopeasti hihnaan, mutta tuo tosiaan iski koko homman leikiksi. Max osasikin ovelasti tulla Noellen taakse, joka mietti siirtyäkkö tästä vai ei..
"Se tais saada susta liittolaisen."
"Voi olla et kyl joudun pettämään sen.."
Noelle mutisi katsahtaen koiraa, mutta nainen väläytti sitten virneen Vegasille. Nainen vain tarkoitti sanoillaan, että voisi kyllä auttaa koiran kiinnisaamisessa. Saisi rauhassa keskustella miehen kanssa, jos tuolla ei ollut edes kiire mihinkään. Ja kyllähän Noellelle yksi pieni tauko aina kelpasi.

Pian vuorossa olikin vartalontsekkaus. Noelle vain hymyili pakosti ja kohotti toista kulmaansa aavistuksen. No tsekatkoon, Noelle nyt oli lenkkitamineissa. Nainen kyllä pakosti myös kävi katseellaan Vegasin läpi, kun tuli hyvä kohta siihen. Ei ne vaatteet kyllä paljon Noellea kiinnostanut. Vegas ei ollut niitä pahimman näköisiä miehiä ei... Ja nyt vasta Noelle huomasikin heidän pituuseronsa. Viimeksi se oli ollut pienempi, kun mies oli istunut tiskin takana.
Noellen ajatukset katkesivat, kun Vegas yhtäkkiä kumartui ja vei kätensä naisen kylkien kohtaa naisen taakse. Noelle naurahti ja kysyvänä nosti käsiään. Tuo oli kyllä aika epätoivoinen yritys saada koira kiinni, mutta naisen kanssa se taisi olla onnistunut yritys...
"Eeei. Tänne Max."
"Tota musta tuntuu et sä innostat sitä vaan enemmän leikkimään."
Noelle sanoi ja nainen huvittuneena vilkaisi taakseen Maxia, joka haukkui ja heilutteli vain häntäänsä innostuneena. Näyttipä siltä tosiaan ettei koira todellakaan tottelisi Vegasia. Koominen asetelma kyllä.. Koira, jonka perässä juoksi sellainen mies kuin Vegas. Noelle pystyi kuvittelemaan sen hyvin, liiankin hyvin. Nainen hymähtikin ja laski käsiään. Menisikö keskustelu tähän vain?
"Just tän takia ei kannata ihmetellä miks karkasin pubista niin nopee."
"Joo jotenkin ymmärrän... Hei mee taaemmas. Ja pistä hihna pois näkyviltä."
Noelle sanoikin yhtäkkiä napakasti. Nainen työnsi miestä rintakehältä hiukan kauemmas ja kääntyi sitten ympäri. Max siirsi automaattisesti katseensa naiseen, joka kumartui ja alkoikin puhua koiralle pirteään sävyyn;
"Heei poiika! Juu hyvä poika vedätät vähän tota isompaa miestä. Niih! Tule tänne Max, tule. Noelle vähän rapsuttaa sua höpsö."
Noelle ojensi vain hitusen kättään ettei häätäisi koiraa pois ja tuo tulikin kiltisti Noellen luo. Nainen nauroi ja rapsutti sitä samalla, kun otti napakan otteen pannasta.
"Hihna?"
Nainen huikkasi olkansa yli ja ojensi kättään. Hihnan saatuaan Noelle iski sen mahdollisimman nopeasti kiinni koiraan ja siinä se! Noelle naurahti ja ojensi hihnan miehelle. Nainen väläytti miehelle hymyn ja toi kätensä sitten lanteilleen. No niin, jos nyt sitten!

"Miten sulonen Max onkaan niin en pidä siitä et edes koira häiritsee mun puhumista. Ja tähän on jo toinen kerta kun se keskeyttää meidän.. keskustelut."
Noelle sanoi ja naurahti pakosti ennen viimeistä sanaansa. No, keskustelivathan he viime kerralla. Paitsi, että vähän läheisissä tunnelmissa. Pelkkä muistelu sai naisen hymyilemään ja Noelle jatkoikin:
"Mulla ei oo kyl pitkään aikaan ollu niin mukavaa töissä kun sillon viime kerralla kun nähtiin."
Taas suoraa puhetta, mutta tuskin Vegas tuohon pahemmin mitään. Noelle vain hymyili miehelle, kunnes hymähtikin mietteliäänä. Ihan kuin nainen ei olisi muka tiennyt heti mitä aikoi sanoa...
"Onks sulla tai Maxilla kova kiire just nyt? Kun ajattelin et voisit tarjota taas mukavaa seuraa. Jos rehellisiä ollaan niin en tykkää hirveesti lenkkeilystä. Tai no joskus kun vaan on intoa ja se jotenkin meni just ohi. Eli haittaaks jos vaik kävellään ja jutellaan?"
Noelle heittikin tarjouksen, joka kelpaisi hänelle hyvin. Into lenkkeilyyn oli tosiaan häipynyt ilmaan tuosta vain ja Vegasin kanssa oleminen tuntui paljon mukavammalta idealta. Ja tuskin mies kieltäytyisi. Noelle ainakin toivoi ettei mies tekisi niin julmasti.

Vegas taisi kuitenkin saada Noellen puolelleen tämän asian kanssa. Koira halusi ehkä vain esittää, niinkuin joku pikkulapsi tai pikkusisarus.. Mies pyöräytti silmiään Maxin vain kirmatessa kauemmas. De'vegashan rupeaisi suunnittelemaan vielä koirulin lassoamista, mutta myötäilen pisti hihnaa selkänsä taakse. Hän hieraisi leukaansa vähän turhautuneenakin ja katsahti muualle. Niin tuohan oli hänen siskonsa koira, jota Vegas ei osannut hoitaa.. "Ei sun tarvii.", hän huitaisi kättään lopulta johonkin ilmansuuntaan, sillä ei silti aikonut olla mikään tuppisuu. Yhtäkkiä Noelle käskikin ojentaa talutushihnan. Vegas ojensi sen kiltisti ja pian nainen olikin saanut Maxin kiinni. De'vegas hymähti ja väläytti hymyn ennenkuin nappasi hihnan omaan käteensä. Ei hän olisi jaksanutkaan tapella tuon piskin kanssa juuri nyt.. Ei oikeastaan koskaan. Mies mulkaisi Maxia, joka läähätti katseen vaihtaessa koko ajan suuntaa.

Max tuskin tulisi enää heidän väliinsä.. "Hei, syytä koiraa, älä mua.", mies totesi tyynesti ja pyöräytti nahkahihnan ranteensa ympärille Noellen selittäessä siitä viimekerrasta. Sen lopetuksen Vegas oli jo melkein unohtanut, mutta sitä tilannetta ei juurikaan.. Heidän katseensa olivat vain leikitelleet ja muut pääsivät katsomaan kummastuneesti. De'vegas hymähti huvittuneesti sitä muistellessaan. Kyllä ilmaiset kermavaahdot kelpasivat.. Kai huomenna pitäisi raahautua töihin, jos halusi vähän rahaakin, että voisi ostaakkin sitä kermavaahtoa?

"Jutellaan? Ai niinkun.. mistä? Mä en kauheesti pelkkää sellasta blabla-jutteluu harrasta tälleen, enkä muuten lenkkeilyäkään. Mä tykkään vaan kattoo teeveetä ja ottaa niinku.. chillisti. Kyl sä tiät.", Vegas virnisti huitaistessaan kättään kohti horisonttia lähtiessään kävelemään. Max seurasi uskollisesti mukana, mikä yllätys. Ja sen chillisti ottamisen saattoi ymmärtää monella tavalla: Laiskotella ja katsoa teeveetä, käyttää aineita, hengata kavereiden kanssa, tai raahautua yöksi jonkun luokse. Eihän Noelle Vegasia tuntenut kunnolla, mutta tuon jo saattoi arvata miehen pelkästä olemuksesta. Hän ei juurikaan tapellut turhia missään pubeissa.
"Mut joo.. Kai mä voin sut kävely seuraks ottaa.", mies ajatteli siis vain, että 'kävellään ja jutellaan'. Se kuulosti hänen mielestään jotenkin.. Työ meiningiltä. Pomo tuli ja jututti 'missäs sitä ollaan oltu viimepäivinä?'.. 'Öö, sisko kuolì', 'Tälläkin kertaa..?'. Siskoja siis riitti loputtomiin... Krhm.

Mies nykäisi hupparia paremmin päälleen, eikä hänen olisi tehnyt mieli vain kävellä ikuisuuksia. "Okei, ehkä mä voin sen myöntää, että mä laiskistun nopeesti.", Vegas totesi lähes huvittuneesti. Mies ei ollut oikein varma mihin suuntaan oli kävelemässä, mutta jotenkin taka-ajatuksissaan pyrki aina kotiin päin.
"Hmm, ootsä sitte aina jotenki kiltti ku oot aina töissä ja asut Devonilla. Vai menkse niin?"

"Jutellaan? Ai niinkun.. mistä? Mä en kauheesti pelkkää sellasta blabla-jutteluu harrasta tälleen, enkä muuten lenkkeilyäkään. Mä tykkään vaan kattoo teeveetä ja ottaa niinku.. chillisti. Kyl sä tiät."
Noelle naurahti vain Vegasin sanoille ja nyökkäisi hymyillen samalla, kun lähtikin kävelemään miehen vierellä. No olihan se kävely ja juttelu naisenkin korvaan kuulostanut vähän.. oudolta. Noelle ei ollut sellainen, että olisi jaksanut jauhaa jotain täyttä turhaa. Ei edes Vegasin kanssa.
"No joo en mäkään oo kovin pulputus tyyppiä. Kunhan heitin sen. Ja et oo kuule ainoo joka tykkää vaan rentoilla."
Noelle totesi hymyillen ja myönsikin vain heittäneen ehdotuksen. Olihan hänen pitänyt jotain keksiä. Ei sitä tehnyt mieli antaa Vegasin lähteä kävelemään tuosta vain pois eikä Noellellakaan todellakaan ollut kiire. Mutta mitäs tässä sitten tekisi? Juttelu ja kävely tuntui pitempään ajatellen typerältä, mutta mitäs täällä puistossa muuten kykeni tekemään? Vielä, kun läsnänä oli myös Max, joka selvästi ei jaksaisi kauaa olla vain paikallaan.
"Mut joo.. Kai mä voin sut kävely seuraks ottaa."
"Eli kävellään sitten kunnes laiskistutaan."
Noelle nauroi, vaikka idea tuntui aina vain oudommalta. No jos he nyt vähän kävelisivät ja Noellehan paleltuisi, jos jäisi kesken lenkin seisoskelemaan tähän. Pienikin liikkuminen olisi siis hyväksi ja katsoisi, jos kaksikko keksisi parempaakin tekemistä.

Noelle nappasi molemmat kuulokkeet korvistaan ja kääri ne taskuunsa samalla, kun katsahti läähätävää Maxia. No hyvä, että heistä kolmella jollakin oli edes intoa ja energiaa.
"Okei, ehkä mä voin sen myöntää, että mä laiskistun nopeesti."
"Mäkin. En oikeen harrasta sulosia päiväkävelyjä puistossa."
Noelle totesi itsekkin huvittuneesti. Olikohan ensimmäinen kerta, kun hän vain käveli rauhassa ja vielä Vegasin kanssa. Nainen ei vain oikein tiennyt mitä tarkkaan ottaen olisi puhunut ja jos hän jotain vihasi niin väkinäistä juttelua. Onneksi Vegas kuitenkin aloitti hiukan keskustelua;
"Hmm, ootsä sitte aina jotenki kiltti ku oot aina töissä ja asut Devonilla. Vai menkse niin?"
Noelle katsahti naurahtaen Vegasia ja vei kätensä rennosti hupparinsa taskuihin, että varmasti pysyisivät lämpimänä.
"Mä, aina kiltti... Huvittava ajatus. No kyl mä kai suhteellisen kiltisti elän."
Noelle totesi ja miettikin mikä olikaan sitten tämä Vegasin kiltti. No nainen ei niin hirveästi juhlinut kuin olisi voinut eikä hän käyttänyt mitään ylimääräisiä. Niin sitä ajatellen, suhteellisen kiltti.
"Ja pitäähän sitä työtä et saa rahaa ja asunto löyty sopivasti täältä. Rasheelle en ajatellu muuttaa."
Noelle naurahti ja vilkaisi Vegasin kasvoja, tarkkaan ottaen tuon silmiä. Ne hallitsivat niin hyvin tummia kasvoja ja Noelle pakosti aina katsahti kunnolla Vegasia silmiin. Ja alkoi keskustelukin pelata.. jonkin verran. Mutta ei Noelle ollut kovin innokas tässä selittämään koko elämäänsä ja miksi hän juuri muutti Devon Streetille. Niiiin tylsä puheenaihe. Eli laiskistuminen.. iski jo nyt. Noelle hymähtikin ja katsahti hymyillen Maxia. Nainen ei keskittynytkään eteenpäin katsomiseen ja hän vain asteli Vegasin vierellä eli mies sai melko hyvin määrättyä reitin eikä Noelle edes huomannut sitä. No, edes jotain tekemistä...

"Kuinka kauan sä oot asunu Lontoos?"
Noelle tulikin ajatelleeksi, kun laskeskeli kuinka vähän aikaa itse olikaan asustellut täällä. No hän oli onneksi nopea sopeutumaan. Noelle vain katseli ympäristöä eikä heti tiedostanut ettei kaikki näyttänyt niin tutulta. He olivat jossain kohtaa poistuneet puistostakin ja Noelle ei tajunnut, että kaksikko käveli kohti Rashee Roadia... Ja mitä sellainen katu sisälsikään. Noellen ja Vegasin taakse ilmestyikin sivukadulta kaksi itsekseen naureskelevaa miestä. Molemmat mutisivat sekavia ja ei ollut vaikeaa arvata missä tilassa nuo olivat. Ja tietenkin toinen tajusi kunnolla, että heidän edessään käveli juuri sopivasti eräs kaksikko koiran kanssa... Miehet virnuilivatkin ja tönivät toisiaan innostuneena. Sirkushuvia luvassa.
"HEEI SÄÄ!"
Kuului huuto ja samassa toinen mies tarttui Noellen käsivarteen. Nainen ei ehtinyt edes kunnolla vetää kättään hupparin taskusta, kun häntä repäistiin taaemmas. Ärähtäen Noelle horjahti, mutta nopealla liikkeellä hän huitaisi sekoilijan taaemmas samalla, kun tavoitti tasapainonsa jälleen.
"Pitäisin sinuna ne kädet kauempana. Voisit jättää muut rauhaan."
Noelle sanoi terävällä sävyllä, joka oli selvä varoitus. Nainen ei hermostuisi enempää ellei kaksikko jatkaisi. Mutta tarvitsiko arvata edes kaksi kertaa... Miehet vain nauroivat räkäisesti ja toinen kiinnitti huomionsa paremmin huomattavasti pidempään Vegasiin.
"Oiii kun söpö piski sulla. Ootteko te mustat ihmiset kovinkin eläinrakkaita?"
Toinen miehistä kysyi leveän hymyn kera, saaden ystävänsä hekottamaan. Noelle vain tuhahti ja nosti kätensä lanteilleen.
"Hei jätkät, lähtekää nyt vaan kävelemään."
Noelle murahti, mutta toinen mies vain astahti lähemmäs naista.
"Älääääs nyyt! Me vaan vitsaillaan, niinhän! Ei me nyt tosissaan.. Ja kyllähän toi apina on varmasti kattonu peiliin ja nähnyt miten helvetin likasen värinen se on. Tosi pelottavaaa huhuu! Iso apina."
Mies selitti ja räkätti ystävänsä kanssa. Noelle ärsyyntyi vain enemmän, koska huomasi kyllä ettei kaksikko olleet selvänä... Sehän tästä puuttui. Kaksi ääliötä aukomassa päätään. Ja Noellea ei naurattanut yhtään nuo rasistiset kommentit.
"Mut hei mitä sä tollasen mustanaaman kanssa teet? Lähtisit pari kalpeanaaman mukaan."
Toinen mies sokelsi ja virnistäen koetti koskettaa Noellen poskea, mutta nainen iski samantien käden pois.
"Koske muhun.. ja murran sun sormes."
Noelle ärähti matalasti, koska nyt naisen mitta tosiaan alkoi olla täysi. Yleinsä hän oli rauhallisempi, mutta nämä miehet eivät sitten yhtään tajunneet mitä selittivät.. Olisivat vain jatkaneet matkaansa.

Siis niin se juttelu. Jotenkin Vegas osasi jutella normaalisti vain kavereidensa ja hengenheimolaisten kanssa, sekä siinä sivussa kun sai jotain kunnon tekemistä. Pelkkä juttelu toimi vain perheen kanssa, mutta muuten.. Se tuntui joskus väkinäiseltä. Nainenkaan ei ollut kuulemma kovin jutteluntahtoinen persoona, saati täysin kiltti. Olisihan sieltä telkasta tullut jotain jos olisi mennyt katsomaan? Ehkä mies voisi sniikisti luistaa, ja viettää kävelymatkan hyvännäköisen naisen seurassa. Mikä lohdutus. Ei se silti tarkoittanut, että Vegas olisi tuppisuu. Hänellä vain tuntui olevan eri persoona enemmän tuntemattomien parissa kuin jo ennestään tuntemiensa.
"Hm? Lontoossa oon asunu koko ikäni.", hän vastasi, muttei silti tuntenut Lontoon joka kolkkaa. Mies katsahti Maxia, joka päätti mennä nuuskimaan tutumpaa seinää.. Kappas, oltiin päädytty Rasheelle. Nyt vasta Vegas tajusi suuntaavansa kotiaan kohti, vaikka Noelle oli mukana. Mies oli juuri sanomassa jotain ääneen, kun kuuluikin huuto takaata. Vegas ei siihen niin kiinnittänyt huomiotaan, sillä useinkin jotkut rupesivat huutelemaan joidenkin perään, mutta noita ääniä mies ei tunnistanut.

Vasta kun Noelle katosi osittain näkökentästä Vegas katsahti vaivihkaa olkansa yli. Vai niin, jotain aineissa olevia tyyppejä... Mies huokaisten katsoi vain Noellea ja kiskaisi naista mukaansa sen enempää asiaan puuttumatta. Yhtäkkiä toinen rupesi puhumaan Vegasille.. Koirasta ja mustista. Eihän tuo nyt mitään. Mies vain hymähti, kääntymättä. Max oli vain kääntynyt murisemaan, mutta Vegas kiskaisi koiraa enemmän vierelleen ja koira näytti hetkeksi rauhoittuvan, mutta se silti aisti noista tyypeistä vaaran.
"Tuu", hän sanoi Noellellekkin, mutta kukaan ei liikkunut suuntaan tai toiseen. Mikä hemmetin idea tälläkin pysähtymisellä oli?

Tyyppi alkoi kaikenlisäksi laukomaan rasistisia kommenttejaan, saaden Vegasin katseen kääntymän noihin. Mies kurtisti kulmiaan, sillä ei pitänyt tuosta temppuilusta alkuunkaan. Siniset silmät osasivat näyttää hyvin lävistäviltä ilmeen mennessä vihaiseksi. Toinen tyypeistä näytti vähän vilkaisevankin silmiä, mutta kehtasi silti jatkaa räkättäen. Ihan aineissa..
"Mä varotan kerran..", De'vegas murahti matalasti ja Max rupesi kiskomaan hihnassa uudelleen. Mies ei ehkä halunnut varoitella liikaa tuollaisia kusipäitä.. Hän halusi vain näyttää, ettei kannattaisi mustille puhua värillisyydestä. Viimeinen tippa olivat puheet isosta apinasta ja niinedespäin.. Vegas iski Maxin remmin Noellen käteen ja peruutti naisen seuran vaihtamisen siihen paikkaan.

Vegasilla oli taas vaihteeksi onnea tässä ulkonäössään, joka näytti kuin miltäkin ikuiselta tappelijalta ja räyhääjältä. Osasihan De'vegas tapella.. "Nyt riitti. Vittu ette te valkonaamatkaan mitään sen ihmeellisempiä ole.", mies ärähti matalasti ja eeerittäin uhkaavasti. Samassa Vegas tarrasi yllättyneiden näköisten heebojen paidan kauluksesta, läjäyttäen noiden selät voimalla seinään. Mies onneksi osasi käyttääkkin niitä lihaksiaan, joten ne eivät olleet pelkkä muotoseikka.
"Ette oo tainnu kuulla siitä, miten musta saa valkosilta paskat housuun? Ei mut hei, nythän te kuulitte, koska se vittu haisee tähän asti.", Vegas ärisi silmät sirillään, samalla nostaessa käsiään napakammin kummankin miehen kurkulle. Tyypit olivat niin aineissa, ettei noista ollut De'vegasille mitään vastusta. Näyttivät vain säikähtäneiltä. Vegas kuitenkin oikeutti itsensä tekemään näin. Hän vihasi rasistisia puheita, ja rupesi helposti laukomaan sellaisia takaisin, muttei itse siihen kastiin kuulunut. Käveleskelihän Vegas Noellenkin kanssa.

Äkkiä mies riuhtaisi kummatkin tyypit kauemmas, tyrkkäsiten toista napakasti olkapäistä ja iskien nyrkkinsä tyypin kasvoihin, että pitäisipä turpansa kiinni tästä lähtien. Vegas rupesi helposti näyttämään enemmänkin, mutta nyt hän koetti hillitä itseään Noellen seuratessa vierestä. "Hei lähetään menee.", toinen tyyppi sopersi nyrkin kasvoihin saaneelle kaverilleen, joka kirosi itsekseen.

Vegas nappasi Maxin hihnan naisen kädestä, jatkaen matkaansa. Hän ei jäänyt pilaamaan mainettaan tuollaisten seuraan tänään. "Älä _ikinä_ jää niiden seuraan seisomaan, vaikka ne hipaseekin..", mies ärähti vihaiseenkin sävyyn, mutta hieraistuaan otsaansa hän tajusi, ettei Noelle ollut häntä nimitellyt. "..Sori. Mä vaan vihaan tommosta. Yli kaiken.", De'vegas tarkensi ja Max katseli suurimmaksi osaksi miestä, kävellessään selvästi rauhallisempaan tahtiin, pysähtymättä sen kummemmin mihinkään seinän vierelle. Oli tainnut koirakin säikähtää mitä oli oikein tapahtunut. Äänestä kyllä kuuli, että mies oli joutunut samanlaisiin tilanteisiin monen monta kertaa, joka ei sinänsä ollut mikään yllätys mustalta mieheltä. Ainoat tilanteet, jossa Vegas saattoi menettää hallintansa täysin.. Mies hieraisi nyrkkiään ja pisti kätensä taskuun tajutessaan olevan aina vain lähempänä asuntoaan.

Vegas kyllä yritti tosiaan saada Noellen jatkamaan kanssaan matkaansa, mutta nainen vain jäi mulkoilemaan aineissa olevia miehiä. Harvemmin Noelle joutui näihinkin tilanteisiin ja tämä olikin ensimmäienn kerta Lontoossa. Naista alkoi tosissaan suututtaa ja hän harkitsi jo, että tosiaan iskisi toista miestä haaraväliin. Rasistiset kommentit eivät yhtään miellyttäneet Noellaa, vaikka ne eivät kohdistuneet häneen. Nainen vain vihasi tuollaista.. Eikä ollut ainoa.
"Mä varotan kerran.."
Vegaskin murahti ja Noelle katsahti tuohon. Nyt nainen huomasikin vasta miten vihainen mies olikaan ja ei kyllä ihmekkään. Kävi kyllä mielessä, että olisiko sittenkin pitänyt mennä. Eihän Noelle halunnut, että tästä tulisi sen isompaa tappelua tai muutenkaan ongelmia. Mutta se oli jo myöhäistä.. Noelle tajusi juuri ja juuri kunnolla tarttua Maxin hihnaan, jonka Vegas äkisti iskikin naisen käteen. Nyt sitä sitten mentiin.

"Nyt riitti. Vittu ette te valkonaamatkaan mitään sen ihmeellisempiä ole."
Noelle katsoi hiukan hankala Vegasia ja nainen kiristi Maxin hihnaa, mutta koira ei hirveästi yrittänyt mennä lähemmäs miestä. Tuo ääni nyt vaikutti pakosti.. Paitsi, että aineissa oleva mieskaksikko ei sitten tajunnut mitään. Jos nuo olisivat ollut selvänä, tuskin olisivat aloittaneet uhoamista ja viimeistään tässä kohtaa olisivat ainakin juosseet karkuun. Karkuun juokseminen ei kyllä enää onnistunut, kun Vegas nappasikin molempien kauluksista kiinni ja iski miehet seinää vasten. Noelle puraisi alahuultaan ja tunsi olonsa ristiriitaiseksi. Häntä oudolla tavalla lähes pelotti, vaikka eihän Vegas hänelle ollut uhka. Pakosti tuo ääni vain tuntui naisessakin.. Samalla Noelle oli ilahtunut, kun miehet saivat mitä ansaitsivat. Mitäs olivat alkaneet aukomaan päätään. Ja sitten taas.. Noelle ei tiennyt oliko hän täysin tärähtänyt, mutta tuo matala ääni ja miehen lihasvoima.. Tuohan oli puoleensavetävää oudolla tavalla. Hemmetin seksikästä etteikö olisi sanonut. Noelle hymyilikin lähes huomaamattomasti, kun mietti oliko menettänyt järkensä ja missäköhän kohtaa se oli tapahtunut.
Noellen pelko lieventyikin vähitellen ja nainen katsoi aina vain rauhallisempana, kun Vegas äiris miehille ja siirsikin kätensä seuraavaksi noiden kurkuille. Pakosti Noelle mietti miten pitkälle Vegas menisi. Mutta nainen ei voisi mennä väliin, vaikka haluaisikin. Ihan kuin hänellä olisi ollut mitään mahdollisuuksia ja nuo miehethän olivat kerjänneet tätä. Ja jotenkin Noelle vain jumittui katsomaan Vegasia.. Hupsiis.

Pian Vegas päästi miehet menemään, mutta jäähyväisetkin suoritettiin tyrkkäisyllä ja nyrkiniskulla. Noelle oli tyytyväinen, että Vegas hillitsi itsensä edes noin hyvin.. Tietenkin miehellä oli syytä suuttua äsken. Noelle tajusikin ettei mies ollut täysin vielä rauhoittunut, kun tuo otti koiran hihnan takaisin itselleen. Nainen ei tiennyt kannattaisiko sanoa vielä mitään, koska Vegasin sinisissä silmissä oli kylmä katse ja nyt sitä ei ollut vaikeaa lukea.
"Älä _ikinä_ jää niiden seuraan seisomaan, vaikka ne hipaseekin.."
Vegasin sanat tulivat yllättävän vihaisen sävyyn, mutta Noelle ei pahemmin pelästynyt. Nainen vain kohautti kulmiaan ja nyökkäisi sitten. Teki mieli sanoa hiukan napakasti takaisin, mutta antaisi miehen rauhoittua. Kyllähän Noelle ymmärsi... Ja mies kuulosti siltä, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun joku tuli aukomaan päätään. Kuinkakohan monta kertaa mies oli saanut rasistisia kommentteja päin naamaansa? Noelle ei halunnut edes arvata..
"..Sori. Mä vaan vihaan tommosta. Yli kaiken."
Nyt Noellen huulille levisi pieni hymy ja nainen vain katsoi enemmänkin Vegasia kasvoihin.
"Ei se mitään, tajuun kyllä. Olis pitäny vaan heti lähtee kävelemään. Eli sori siitä."
Noelle totesi ja tietenkin hänkin nyt vähän pyysi anteeksi. Olisi vain pitänyt heti kuunnella Vegasia... No nyt ainakin nainen muistaisi tuonkin. Sai vain toivoa ettei tuollaisia tapauksia tulisi usein vastaan. No Devon Streetil... Noellen ajatus katkesi ja hän hidastikin automaattisesti vauhtiaan. Nyt nainen vasta katsoikin kunnolla ympärilleen. Hän ei tuntenut näitä kulmia.

"Me taidetaan olla Rasheella."
Noelle totesikin ja tunsi olonsa hölmöksi, kun nyt vasta tajusi. Selitti nuo äskeiset hörhöt.. Nainen hymähti ja katsahti olkansa yli tyhjälle kadulle. Niin, että.. Mihin päin tässä pitikään mennä, että pääsi takaisin puistoon?
"Missä mä oikein oon tarkkaan ottaen?"
Nainen kysyikin naurahtaen. Olisi mukavaa päästä takaisin tuttuun ympäristöön, mutta jotenkin heti yksin käveleminen takasin ei houkuttanut. Varsinkin, kun oli eksymisen riski. Noelle naurahti pakosti uudelleen ja katsahti Vegasia. Paitsi niin...
"Ooks sä menossa kotiin? Pääsen kyl varmana kävelee täst takas puistoon jos vähän neuvot. Eeellet sä sit kaipaa viel seuraa."
Noelle heitti suoraan ehdotuksensa ja hymyilikin vinosti Vegasille. Sai taas nähdä mitä mies tähänkin. Varmaan kieltäytyisi.. Vai suostuisiko sittenkin? Noelle ei ollutkaan täysin varma ja päätti vain katsoa miten kävisi.
"Sano vaan jos halut mun lähtevän. Ymmärrän kyl."
Noelle sanoikin hymyillen. Ei hän nyt tässä alkaisi kitisemään kieltävän vastauksen takia. Vegas saisi nyt päättää..

Vegas ei tiennyt mitä Noelle tilanteesta ajatteli, mutta suoraansanottuna ei välittänyt. Hän hiljensi silloin kun oli tarve hiljentää ja nuo miehet olivat sen ansainneet. Haukkuisivat vain toisiaan, jos oli jokin värissä vikana. De'vegas teki kuitenkin naiselle jotenkuten selväksi, ettei hän tälle ollut vihainen ja Noelle näytti asian ymmärtävän. Vegas onneksi osasi tarvittaessa hillitä itsensä ja kunnolla, olemalla jatkamatta sen enempää. Joskus karkasi kaikki käsistä, Maxia myöten. De'vegas jatkoi kävelyään ja pian koira alkoi haistelemaan tutumpia nurkkia, myös Noelle huomioi Rasheesta.
"Nii?", mies katsahti naista kysyvästi. Vain Rashee. Ei sen kummempaa. "Siis.. Tällä kadulla.", Vegas totesi huitaisten kättään eteenpäin ja heti perään taaksepäin. Olipa selvää, mutta ei mies varsinaisesti mitään kadun nimiä muistanut muutakuin ulkonäön perustella. Kuvat jäivät paremmin mieleen kuin tekstit.

"En mä tiedä. Yleensä pyrin kyllä menemään kotiin. Ainakin Maxin lenkki riitti mulle.", Vegas naurahti näyttäen hihnaa taas kädessään. Nainen kyllä tarjoutui jopa tulemaan mukaankin. De'vegas ei oikein tiennyt pitäisikö hänen nauraa? Muutama naurun pyrskähdys kuitenkin karkasi huulten välistä. Hän pyyhkäisi alahuultaan kuin estääkseen ne.
"Seuraa? Tiiätsä, sä et varmana haluu nähä mun asuntoa. Se on aika.. poikamiesboksi.", mies selitteli naurunsekaisesti. Hänen asuntonsa.. No, ikkunoina olivat vain kattoikkunat, jotka saivat aurinkoisella säällä koko asunnon kuumaksi, eivätkä näkymät olleet muiden talojen pelitkattoja ihmeellisempiä. Tupakan tumppeja pöydällä, tyynyt lattialla kera tyhjien valmisruoka pakettejen. Pesuhuoneessakin olivat pyykit pussissa odottamassa kerrostalon pyykkituvalle pääsemistä.

"..Siis. Ootsä ihan varma?", Vegas kysyi vielä huvittuneesti. Kaikenlisäksi hänen asuntonsa ei ollut iso. Ei edes eteistä, sillä sisään mentiin tyyliin suoraan olohuoneen nurkasta, pieni keittiö, vessa ja makuuhuone. Vau. Vegasilla ei ollut mitään tarvetta suurempaan. Hänen siskonsa kyllä patisteli pikkuveljensä siivoamaan jokakerta kun tuli käymään. Tällä kertaa siellä ei ehkä ollut niin sotkuista kuin yleensä.. Sinänsä ihan hyvään aikaan, mutta kuitenkin.
"Ei siis mulla oo mitään sitä vastaan.. Mietin vaan, koska mä en yleensä jaksa kuunnella siitä valituksia, että edellisen päivän tiskit on tiskaamatta, teeveen edessä oleva löhöpaikka näyttää ihan sotkukasalta, vaikka se on vaan kasa tyynyjä!", mies päivitteli tajutessaan kääntyvän sille tielle, mistä kerrostaloon pääsi. "Ei se oo isokaan.. Asunto siis.", mies nähtävästi koetti keksiä vain syitä miksi Noelle ei tulisi.

"Seuraa? Tiiätsä, sä et varmana haluu nähä mun asuntoa. Se on aika.. poikamiesboksi."
Vegas selittelikin selvästi erittäin huvittuneena. Noelle vain naurahti ja nosti kätensä rennosti lantiolleen. Ihan kuin hän ei olisi tuota arvannut. Noelle oli kyllä nähnyt isoveljiensäkin asunnot eli eiköhän nainen jäisi henkiin. Ihan kuin joku yksi kämppä olisi hirveästi pelottanut Noellea. Eikä nainen ollut itsekkään niitä siisteimpiä ihmisiä. Varsinkin, kun hänen omakin asuntonsa oli vielä vähän sekaisin. Ihan kuin nainen olisi ollut laiska siirtämään kaikkia tavaroita ympäri asuntoa, joka ei ollut mikään kovin iso. Mutta tilaa olikin juuri sopivasti. Kunhan jaksaisi järjestellä ja ostella muutamia asioita. No, nekin aikanaan.

"..Siis. Ootsä ihan varma?"
Noelle naurahti ja sanoikin mahdollisimman suloisesti:
"Ei kun mä tässä muuten vaan heitin ehdotukseni enkä yhtään ajatellu etukäteen. Kuule.. Kyllä oon varma."
Viimeiset lauseet Noelle sanoi normaalilla äänellä ja nainen nostikin kätensä huvittuneena puskaansa. No kai Vegasilla oli syytä epäröidä vähän, mutta millaisena mies oikein piti Noellaa... Nainen ei todellakaan ollut mikään nirppanokka. Ihan sama, vaikka asunto sisältäisi yhden pienen huoneen. Jotkut naiset olisivat ehkä epäröineet nyt jo ja olisivat ajatelleet, että miksi he tuhlaisivat aikaa kävelemällä surkeaan asuntoon, jossa asusteli vain yksi mies eli laadun tajusi helposti. Mutta Noellea se lähes kiinnosti. Asunto se kuitenkin vain oli.
"Ei siis mulla oo mitään sitä vastaan.. Mietin vaan, koska mä en yleensä jaksa kuunnella siitä valituksia, että edellisen päivän tiskit on tiskaamatta, teeveen edessä oleva löhöpaikka näyttää ihan sotkukasalta, vaikka se on vaan kasa tyynyjä!"
Vegas vain jatkoi selittelyjä ja Noelle nyökkäili hymähdellen. Nainen toinen kulma oli koholla ja huulilla oli pieni hymy, joka jo sanoi "just juu". Noelle ei ymmärtänyt edes miksi he vielä seisoivat tässä ja Vegas jaksoi pulputtaa kämpän laadusta. Noelle vain seurasi tuota ja sanoikin;
"Kuule mä loukkaannun jos sä todella odotat et mä olisin sellanen ärsyttävä nalkuttaja. Oon nähny veljieni asunnon kunnon ja en oo itekkään kovin siisti ihminen. Syytä siitäkin sitten mun isoveljiä.."
Noelle totesi ja naurahti perään. Turhaa jauhaamista taas kyllä tämäkin...
"Ei se oo isokaan.. Asunto siis."
"Okei nyt pysähdyt."
Noelle yhtäkkiä sanoikin napakasti ja nainen huokaisi samalla, kun itse pysähtyi ja kääntyi kunnolla kasvotusten miehen kanssa. Hoidettaisiin tämäkin pois alta...

"Okei pari asiaa selväks; mua ei kiinnosta enää yhtään kuulla millanen sun asunto on ja en välitä millanen se on. Sä itekkin sanoit ettei sul oo mitään tätä vastaan niin et.. voit lopettaa pulputtamisen. Sä tässä lähes kuulostat mun äidiltä."
Noelle sanoi napakasti suoraan, mutta hymyili silti koko ajan. Nainen vain halusi, että tämäkin asia saataisiin päättymään tähän. Tavalla tai toisella.
"Okei eli jos sulla ei oo tosiaan ongelmaa siinä et tuun sisään niin suu kiinni ja mennään. Mut.. Jos sulla on ongelmia tän kanssa niin asia on täysin mulle okei. Sit vaan annan sulle kunnon jäähyväissuudelman ja lähden kävelemään kotiin. Niin yksinkertasta."
Noelle selitti vähän rauhallisemmin samalla, kun nosti kätensä lanteilleen. Tuo yksi kohta lauseessa ehkä hiukan havahdutti miehen, mutta Noelle ei piitannut. Koska hänen todella teki mieli suudella miestä... Mutta saisi nähdä miten kävisi. Jos vain saisi selvää mitä Vegas tässä oikeasti halusi.
"Eli, sun vastaukses on?"

Vegas ei oikein tiennyt oliko se hyvä idea päästää Noellea hänen asuntoonsa, oli se miten sotkuinen tahansa. Ei se mitään kovin ihanaa sisältänyt. No, tuskin naisella mitään asiaa Vegasin tavariohin olisi. Olihan siellä huumeita ja nainen ei vaikuttanut juuri sellaiselta, joka olisi niistä innostunut. "Mut mä en ole sun isoveli." Mies kierrellen heitti päätöksen Noellen käsiin. Hän kohotti kulmiaan naisen käskiessä pysähtymään. No, De'vegas pysähtyi, jopa, mutta mietti jo mihin tämä leikki oikein oli menossa? Mies kohdisti sinisten silmiensä katseen napakasti Noellen kasvoihin. Max riuhtoi nahkahihnaa päästäkseen lähemmäs lyhtypylvästä, joten De'vegas astahti aavistuksen sivummalle. "Nii?", hän murahti matalasti.

Yhtäkkiä Noelle antoi palaa ja Vegasin katse muuttui kummastuneesti. "Ai jaha.", mies otti tuon enemmänkin vitsillä, vaikka saattoi ärsyyntyäkkin aavistuksen. Joskus ei tarvinnut sanoa kaikkea suoraan.. Televisiosta tuli varmasti joku hyvä ohjelma! Tämä tosin kuulosti vähän siltä, kuin Vegasilla ei olisi ollut muuta mahdollisuutta. Hän pärskähti pakosti naisen puhuessa jo kunnon jäähyväissuudelmasta. Mies virnisti, ja huvittuneesti toi kasvojaan lähemmäs. "Älä koskaan vertaa mua kehenkään sun perheenjäseneen." Omien kokemuksiensa kautta mies ei pitänyt itsessään paljoa yhteistä valkoisten kanssa. Vegas siristi silmiään, kunnes hymy kohosi leveänä kasvoille, ja hän lähti taas jatkamaan matkaansa kohti oikean rapun ovea.
"No jos sä ihan välttämättä haluat mun asunnon tsekata, nii siitä vaan.", ovi olikin lähellä ja mies aukaisi sen avaimmella. Hän päästi Maxin irti, sillä koira löytäisi nopeasti oikean kotioven. Nopeasti se lähti ravaamaan rappuja ylös, että vain tassujen ääni kuului.

Mies vähän mietti, että oliko tässä muka jotain suurempaakin takana. Ehkä olisi kannattanut tehdä selväksi sekin, että Vegasista eeeei todellakaan ollut mihinkään romanttiseen suhteeseen. Tai siis kun Noelle oli puhunut jäähyväissuudelmasta. Oli se vitsi tai ei.
Mies käveli portaita ylös samalla näprätessään avaintaan. Jos Noelle ei kerta aikonut valittaa niin mikäs siinä sitten. "..On mulla pleikka ykkönenkin.", Vegas totesikin päästyään ovelle, jonka edessä Max läähätti. Se näytti janoiselta ja kai jotain ruokaakin pitäisi antaa.. Lopulta mies astui sisään potkaisten jotain krääsää oven edestä. Ei ainakaan mikään kalliilla pistetty asunto.

"Tosi ihmeellinen", valo sentään kajasti kattoikkunoista, mutta Vegashan ei ollut tänne ketään vieraita odotellut, joten mitään ei oltu sen kummemmin pistetty järjestykseen. Hän potkaisi kengät jalastaan ja käveli keskemmälle olohuonetta. Todella vakuuttavaa. Tyynykasa television edessä, vaikka sen takana oli sohvakin. Nurkassa pieni keittiö, katon reunassa kattoikkunat ja yhdellä seinällä ovi makuuhuoneeseen. Vegas mitään sanomatta meni ensin nappaamaan koiranruoka purkin. Mies heitti matkalla hupparinsa sohvan reunalle ja sen alla olikin musta t-paita.
"Mä pistän tälle nyt jotain..", hän totesi samalla kaapiessaan mössön lusikalla ruokakulhoon. Maxpa vaihteeksi villiintyi siitäkin ja tuli kiehnäämään Vegasin jalkoihin kuin mikäkin kissa.. Koira joka käyttäytyi välillä kuin kissa. Ihanaa.
"Okei istu..", mies piti kulhoa ojossa ja heti Max istahti kiltisti vähän kauemmas. Vegas pysyi paikallaan ja nopeasti laski kulhon maahan. Koira oli heti ruoan kimpussa..

De'vegas katsahti vähän ympärilleen ja menipä istahtamaan lyhyen sohvan käsinojalle. "..Tadaa.", hän huvittuneesti levitti käsiään. Tässä tämä nyt oli. Miehen luona kun ei järin paljon vieraita käynyt siskon lisäksi. Vegas oli aina se joka mielummin meni jonnekkin muualle.

"Älä koskaan vertaa mua kehenkään sun perheenjäseneen."
"Koetan muistaa."
Noelle sanoi vain hiukan hiljempaa takaisin ja hymyili miehelle hiukan huvittuneesti. Vegas osasi ottaa Noellen sanat loppujen lopuksi melko rennosti, koska Noelle oli hiukan varautunut siihen, että mies voisi hermostuakkin. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun joku teki niin naisen puhuessa todellakin suoraan. Mutta Vegas ei tuntunut ärsyyntyvän vaan tuo hymyilikin leveästi ja lähti kävelemään tiettyä ovea kohti. Noelle vain naurahti itsekseen ja lähti miehen perässä. Tuo taisi sitten olla myöntävä vastaus Vegasin osalta.
"No jos sä ihan välttämättä haluat mun asunnon tsekata, nii siitä vaan."
"Lupaan etten arvostele tai valita."
Noelle heitti huvittuneeseen sävyyn. No milloin hän olisi niin tehnyt.. Hän puhui suoraan, kyllä, mutta ei hän nyt nipottanut ylimääräisiä. Nainen seurasikin vain Vegasia, joka avasi alaoven. Noelle katsahti hymyillen Maxia, joka menikin jo ihan itse edellä. Koira taisi tosiaan tietää mihin oltiin menossa. Perässä sitten vaan.

Noelle tutkaili rauhassa ympärilleen ja matkalla avasi hiuksensa vapaaksi. Saisivat nyt olla vapaana, kun Noelle ei lähtenyt vähän aikaan lenkkeilemään. Pitäisi kyllä muistaa pyytää, että Vegas näyttäisi sen reitin takaisinkin..
"..On mulla pleikka ykkönenkin."
Noelle naurahti ja jätti kommentit kiltisti pois huomaten kaksikon saapuneen selvästi oikean oven taakse. Sen tajusi jo nyt Maxista, joka oli juuri tuon tietyn oven takana. Vegas avasikin oven ja Noelle tuli rauhassa tuon perässä. Nainen oli melko rennosti eikä ollut vahingossakaan tehnyt mielessän mitään odotuksia kämpästä. Parempi jättää turhat ajatukset pois ja katsoa asuntoa nyt, kun sen näki sellaisena, kun se oli. Tuskin Vegas saisi naista kauhistelemaan, vaikka tuntui jotenkin odottavan sitä. Mies ei tosiaan tuntenut kunnolla tätä naista.

"Tosi ihmeellinen"
Noelle ei vastannut heti vaan pysähtyi sopivaan kohtaan huonetta, josta näki kaikkialle. Valo laskeutui kattoikkunoista lattialle, tuoden jotenkin mukavan tunnelman. Asunto ei ollut tosiaan suuressa järjestyksessä, mutta ei Noelle siitä järkyttynyt. Parempi olla vähän sotkussa kuin siistissä asunnossa. Jälkimmäinen muuttui aina ensimmäiseksi pakosti.. Ainakin Noellella kävi aina niin.
Nainen vilkaisi Vegasia, joka oli jo täysin kotonaan. Pakosti miestä katsoikin, kun tuo riisui hupparinsa. Noelle vain hymyili itsekseen ja pyörähti hitaasti katsellen asuntoa.
"Ei yhtään niin paha kun odotin."
Noelle kiusoitteli, mutta kyllä naisesta näki ettei tuo arvostellut asuntoa edes mielessään pahemmin. Asunto oli hyvin.. miesmäisesti järjestelty, mutta tietenkin myös rento. Oli nainen pahempaakin nähnyt.
"Mä pistän tälle nyt jotain.."
Noelle katsoi nyt kunnolla Vegasin suuntaan, joka näyttikin pistävän Maxille jotain.. mössöä. Nainen hymähti, koska jotenkin häntä aina ällöttivät eläinten ruuat. Ei ihan kaikki, mutta juuri tuollainen mössö. Noelle katsoikin muualle ettei samantien saisi heti pahoinvointia kimppuunsa. Nainen tähyilikin ajatuksissaan kattoikkunoihin, kun tunsi mukavan lämmön virtaavan kehoon. Ulkona ollessa nainen ei ollut edes tajunnut kuinka viileä ilma oli. Nyt sen vasta tunsi, kun tulikin sisätiloihin. Noelle avasikin hupparinsa auki ja laski katseensa taas Vegasiin, joka antoi juuri ruuan Maxille. Hymy tuli pakosti huulille, kun nainen katsoi näkyä. Suloista, että Vegas piti huolta siskonsa koirasta.

Noelle painoi huuliaan hellästi toisiaan vasten ja mietti milloin herra Vegas vapautuisi, kun mies tulikin istumaan sohvan käsinojalle. Nainen esitti kuin ei olisi huomannut miestä, mutta hymy tuli pakosti huulille. Busted.
"..Tadaa."
Nyt Noelle pakosti siirsi katseensa Vegasiin ja nainen hymyilikin vain leveämmin.
"Turhaan yritit pelotella mua. Tää on ihan mukavan tuntunen kämppä. Sun näkönen."
Noelle naurahti viimeisille sanoilleen, mutta tarkoitti sen vain hyvällä. Naisen mielestä jokaisessa asunnossa piti olla edes vähän omistajansa kädenjälkeä. Tässä oli ja kaikin tavoin. Noelle naurahtikin vielä itsekseen ja teki mieli taas katsella asuntoa, mutta jotenkin katse valui sohvan suuntaan mieheen.
"Sä et taida tuoda hirveesti tänne porukkaa?"
Noelle kysyikin äkisti, koska jotenkin naiselle tuli vain tuollainen olo. Ehkä jo Vegasin epäröinnit asunnon esittelystä jo paljastivat. Nainen hymähti ja hymyili pakosti samalla, kun käveli lähemmäs Vegasia. Askeleet veivätkin lähes suoraan Vegasin eteen ja nainen kallisti hymyillen päätään. Ihan kuin hän olisi yrittänyt lukea jotain Vegasin kasvoilta tai paremminkin tuon silmistä, jotka veivät jälleen huomion.
"Noi sun silmät on mielenkiintoset.."
Noelle mutisikin ja hymyillen nainen siristi silmiään samalla, kun nosti kättään. Sormet hipaisivat aivan hellästi miehen ihoa ohimolta. Sitten käsi laskeutui rauhallisesti ja Noelle naurahti itsekseen.
"En kyl taida olla eka joka ton sanoo."

Vegas antoi Noellen katsoa ymärilleen ihan miten halusi. Sanoisi mitä vain, mutta itseppähän oli tänne tuloaan alunperin ehdottanutkin. Mies sai pistettyä Maxille koiran 'herkut' ja sen enempää asuntoaan esittelemättä istahti sohvan käsinojalle hetken tutkailen naista. Ei toinen ainakaan näyttänyt kovin järkyttyneeltä. Miellyttävältä, jos tarkennettiin. Mies hymähti ja esittely jäi siihen 'tadaa'-äännähdykseen. Vegasin mielessä pyöri varmaan miljoona asiaa samaan aikaan. Voi helvetti mitä nainen tekee mun asunnossa, mitäs nyt, miks on niin hiljasta, voi vittu, istuminen on tylsää, laiskottaa, en mä voi tässä vaan istuu, pakko nousta, pakko tehä jotain.. , näytti kun De'vegasin katseesta olisi voinut nähdä kaikki nuo ajatukset, mutta mies ei tehnyt mitään niiden eteen. Hassua.

"Tosi mun näkönen. Kelpaa, kunhan saa löhöillä. Ja joo.. Mä yleensä meen muualle jos hengaan jonkun kanssa.", Vegas vastasi matalasti tapansa mukaan ja tökkäisi jonkun pahvilaatikon kauemmas sohvan reunalta. Hänellä oli aina sellainen olo, että koti oli vain ja ainoastaan hänen yksityinen valtakuntansa. Kyllä sinne sai muita tuoda, vaikkakin vain harvemmin, sillä hän ei juurikaan keksinyt muille täällä tekemistä, ja samalla nuo näkivät miten laiska Vegas oikeasti oli.. Hyyvin laiska. Mies silti naureskeli itsekseen kuvitellessaan tämän tilanteen vaikkapa Maxin silmistä. Koira kyllä parhaillaan oli kuono kipossa, mutta silti.. Hän lopetti naureskelunsa Noellen astahtaessa lähemmäs. Mies kohotti kulmiaan ja leukaansa ylemmäs. Kummasti tässä itstuessaan oli hieman lyhempi.

Mikä yllätys, että Noelle kommentoi Vegasin silmistä. Miehen kasvoille leveni taas leveämpi hymy. Olihan se aina mukava kuulla, vaikka niihin kiinnitettiin huomiota säälittävän usein. Paras vain, että hyvässä mielessä.. De'vegas hymähti myöntyvästi tuntiessaan hipaisun ohimollaan, joka kieltämättä sai kihelmöintiä aikaan.
"Valitettavasti et oo ensimmäinen.", mies naurahti hiljempaa. Oli kirkkaissa silmissä huonokin puoli: Vegasin katseen suunnan huomasi varmasti melkein koko ajan.. Hän silti pyrki pitämään katseensa Noellen kasvoissa. "Siniset silmät mustalla ei oo mikään buumi.", Vegas totesi huvittuneesti ja raapaisikin huomaamattaan ohimoltaan juuri siitä kohtaa mistä Noelle oli hipaissut. Kihelmöinti päätti jäädä pitemmäksi aikaa.

"Hmm.. Mun pitäis varmaan varottaa sua tosta tai jotain.", mies sanoi lopulta asian, joka oli hetken aikaa mielessä pyörinyt. Ei Vegas ihmisiä noinvain satutellut, edelleenkään ilman sitä ensimmäistä varoitusta. Hän katsahti Maxia, joka oli syönyt sapuskansa jo hetki sitten, mutta nyt se oli päättänyt mennä nurkkaan pistetyn viltin päälle, missä sillä oli tarpeeksi viileää. Lenkki ja ruoka, taisi kelvata ruokalepo.. Vegas naurahti, sillä koira oli varmasti tuossa tilassa yhtä laiska kuin De'vegas katsoamassa televisiota..
"Tai jaa, unohda vaan.", hän huitaisi kättään epämääräisesti. Eipäs sanonutkaan. Olipa hyvä idea jättää tähän kohtaan kesken, mutta Vegas jätti kesken juuri silloin kuin päätti niin. Mielssä ollut asia kuulostaisi vain typerältä juuri tähän kohtaan, kun Noelle oli vain hipaissut De'vegasin ohimoa. 'Sori oon vaan yhdenyönjuttu'.
"Haluaatko sääää.. Jotain vettä, mehua, viinaa..?", mies luettelikin. Krhm, laaja valikoima. Hän virnisti ja nousikin sohvan käsinojalta, mutta jaa, Vegas jäikin seisomaan ihan Noellen eteen, joutuen laskemaan katsettaan jonkinverran.

"Valitettavasti et oo ensimmäinen."
Vegas totesikin ja Noelle näytti mukamas pettynyttä ilmettä, mutta naurahti sitten kevyesti. No varmasti mies oli kuullut noista silmistä, joita Noelle tutki uteliaana. Nuo silmät olivat mielenkiintoiset siinäkin, että ne tuntuivat välillä kertovan yllättävänkin paljon. Eihän Noelle tuntenut niin hyvin Vegasia ja tuota ei ollut vaikeaa lukea, mutta silti naista kiehtoi miehen ilmeet ja varsinkin ajatukset. Mies ei kyllä juuri nyt näyttänyt siltä, että olisi mitenkään kiusaantunut tilaantesta. No se oli hyvä asia.
"Siniset silmät mustalla ei oo mikään buumi."
Noelle nyökkäisi naurahtaen. Vegas oli tosiaan ensimmäinen sinisilmäinen tummaihoinen, jonka Noelle oli nähnyt. Nainen ei kuitenkaan sitä sentään todennut ääneen vaan nainen vain hymyili Vegasille. Outoa, kun alkoi vähän naurattaa..

"Hmm.. Mun pitäis varmaan varottaa sua tosta tai jotain."
Vegasin sanat saivat Noellen valpastumaan ja nainen katsoi odottavana miestä. Varoittaa? No tuota Noelle ei ollut ihan heti odottanut. Mikä tässä pystyi nyt olemaan muka niin vaarallista... Noelle miettikin sitä samalla, kun odotti Vegasin lopettavan naisen mietiskelyn kertomalla mitä tuo tarkoitti. Mutta ei.. Vastausta ei tullut. Vegas tuntui vain katsovan Noellen ohi ja naurahtikin. Nainen pakosti vilkaisi olkansa yli Maxia, joka oli juuri sopivasti jättänyt kaksikon rauhaan. Noelle käänsikin katseensa takaisin Vegasiin ja kohotti kulmiaan. Niin?
"Tai jaa, unohda vaan."
"Ahaa?"
Noelle mutisi ja naurahti, vaikkakin kysyvään sävyyn ja naisen ilmekkin oli hämmentynyt. Hän kyllä vihasi, kun ihmiset tekivät noin. Aloittivat, olivat hiljaa ja sitten käskivät unohtaa. Noelle katsoikin terävämmin Vegasia, koska yritti edes nähdä mitä mies oli ajatellut. Oliko nainen sitten tehnyt jotain, joka olisi aiheuttanut vaaran? Eihän Noelle kuin vain.. nainen tajusikin. Ei, hänen oli pakko kuvitella. Ei kai Vegas niin tarkasti tätä ajatellut? Noelle ei ollut kyllä enää varma, vaikka oli odottanut ettei mies nyt tuolla tavoin..
"Haluaatko sääää.. Jotain vettä, mehua, viinaa..?"
Vegas yhtäkkiä kysyikin, mutta ei onnistunut täydellisesti tuossakin puheenaiheenvaihdossa. Noellea jäi vieläkin häiritsemään äskeinen, mutta nainen vain hymyili Vegasille tuon noustessa käsinojalta. Nainen ei kuitenkaan siirtynyt tuon edestä eikä Vegaskaan mennyt ohi vaan jäi seisomaan siihen naisen eteen. Kaksikon katseet tasoittuivat pituuseron iskiessä jälleen; Noelle nosti katsettaan reippaasti ja Vegas laski katsettaan. Että mies olikin pitkä.. ja lihaksikas.. ja hyvännäköinen. Eihän tästä tulisi mitään.

Noelle vain katsoi Vegasia ja hymy meni hiukan leikkisäksi. Nainen nosti hitaasti toista kättään ja kuljetti sormiaan miehen leukaa pitkin.
"Sun epäröintis.. Sä taidat pelätä et odotan tässä enemmänkin. Mä voin sanoo etten oo sellanen. Nautin hetkestä enkä suunnittele asioita liian pitkälle. Etköhän sä ymmärrä..."
Noelle kuiskutti selvällä äänellä Vegasille ja hipaisikin sormillaan miehen poskea sekä alahuulta.. Noelle tulikin hitusen lähemmäs ja pysäytti kätensä Vegasin leualle.
"Nyt kun saatiin sekin asia käsiteltyä."
Noelle sanoi aina vain hiljempaa ja nainen virnistikin ennen kuin otti paremman otteen miehen leuasta. Hellästi Noelle laski miehen leukaa samalla, kun joutui itse vähän varvistamaan.. Pitikö tuossa edes arvata kaksi kertaa mihin Noelle meni sortumaan.
Nainen ummisti silmänsä ja suuteli Vegasia ensin hellästi, mutta heti perään tuli toinen hitaampi suudelma. Hidas ehkä, mutta aina vain painokkaampi. Ei siinä voinut olla huomaamatta heittävää tunnetta vatsassa. Hemmetti, tähän jäisi vielä koukkuun. Suudelman jälkeen Noelle hellitti otettaan ja vetäytyi pieni hymy huulillaan.
"Vesi maistuis."
Noelle kuiskaisi samalla, kun hymyili vain enemmän. Ihan kuin päässä olisi huimannut, mutta hyvällä tavalla. No.. Oli tuohon sitten pakko sortua. Kerran, kun oli tilaisuuskin. Ja tuskin Vegas valittaisi. Jotenkin Noelle epäili.

Miehellä olisi ollut hyvä mahdollisuus kiertää Noelle helposti, mutta siihenhän jämähti. Vegas ei kuitenkaan ollut sitä sorttia, joka piti naisia jotenkin alemmassa arvossa ja käskisi väistämään. Olihan hän suurimman osan ajastaan viettänyt pikkupoikana isosiskonsa kanssa.. Silloin sai kyllä tietää mitkä arvot pysyivät minäkin. Äiti ja isoäiti olivat myös osanneet pitää perheen hengen koossa, ja se oli jo paljon niin suurelta porukalta! Varmasti hankalaa pitää kahdeksaa nuorta kurissa. Ehkä mahdotontakin, mutta jos Vegas kunnioitti jotain, niin se oli hänen perheensä! Aivan jokaista myöten. De'vegas tuskin pystyisi sellaisen perheen hankkimiseen itse.. Samassa Vegas tunsi Noellen sormien kipittävän leuallaan. Mies naurahti tuhahtavaan sävyyn ja rentoutti ryhtiään viemällä kätensä takataskuilleen.
"En mä pelkää sitä.", hän sanoikin ja ääni peitti helpsoti naisen puheet. Vegas kuitenkin hiljeni, eikä pistänyt mitään jo poskea hipaisevaan käteen. Ei De'vegas sitä välttämättä itsensä kannalta ajatellut. Hän ajatteli asian Noellen kannalta, mutta nainen teki asian selvemmäks. Ei muka ajatellut tarpeeksi. Vegas mietti asiaa silti..

Ote ottikin paremman otteen leualta, eikä Vegas siihenkään pistänyt mitään vastaan. Hän suosiolla laski leukaansa, mutta pyrki pitämään kätensä takataskuissaan. Tämä nyt tuntui sinänsä vähän oudolta, koska Vegas hankki tällaisen seuransa yleensä jostain 'bileistä' tai jotain.. Harvemmin hän bongasi baarin tarjoilijaa ja tapasi tätä sattumalta myöhemmin lenkillä: Ajautuisi kummasti Rasheelle ja sitten asuntoonsa! Huvittavaa, erittäin. Eli De'vegasille ei jäänyt arvailun varaan mitä Noellella oli mielessään..
Kaikesta huolimatta Vegas ummisti itsekkin silmiään huulen jo hipaistessa toisiaan. Hän ei siis voinut olla vastaamatta siihen. Eipä tietenkään. De'vegas oli vain tottunut myös siihen, että turhat hempeilyt unohdettaisiin. Nämä nyt olivat tällaisia pehmeitä, mutta painokkaita suudelmia, jotka ennättivät saada vatsanpohjassa heittämään enemmänkin. Mies vetäisi toisen käden takataskustaan, luovuttaen sen kanssa, sillä mielummin kosketti Noellen käsivartta, jolla nainen piti kevyesti Vegasin leuasta kiinni.
Mies olisi tuskin tajunnut palata takaisin oikeaan tilanteeseen, ellei Noelle olisi vetänyt kasvojaan kauemmas. Max ei nyt kauheasti nurkastaan jakanut nousta, vaikka saattoikin katsoa kaksikkoa hieman kulmiensa alta.

Kummasti meni vähän ohi sen veden pyytäminen... Pienellä viiveellä Vegas hätkähtikin. "Aa, vettä.", mies astahti nyt Noellen ohi, lipaisten sitten kielellään alahuultaan, ilman että nainen näkisi sitä. Kai sitä piti myöntää, että tuo oli tuntunut hyvältä. "Sulla ei sitten varmaan kauheesti mies seuraa käy..", Vegas totesi huvittuneesti huljuttaen sormeaan hanan alla, odottaen että se kylmenisi ihan kunnolla. Vesi kulki huonoiten tänne ylimpään kerrokseen. Ehkä sen takia se oli yksi halvimmista tämän asunnon rakennuksista. Ellei se halvin. Samalla mies jäi enemmän metiskelemään Noellen mies suhteita..

Hän nappasi lasin kaapista ja täytti sen kylmällä vedellä, ojentaen naiselle. Miespä otti samanlaisen annoksen itselleen. Nyt sitä tosiaan kaipasi. Tuntui kurkku vähän kuivuneen. "Mun jutut ei yleensäkkään kestä yhtä yötä pitempää.", Vegas veti toisella kädellään varmaa ilmaviivaa eteensä. Tulihan se sieltä.

Noelle pidätteli naurua, kun Vegas tuntui hetkeksi unohtavan missä mentiin. Mies tajusikin vähän jäljessä, että Noelle oli tosiaan pyytänyt sitä vettä.
"Aa, vettä."
"Joo, sitä vettä."
Noelle naurahti pakosti ja kääntyi sitten seuraten tiiviisti katseellaan Vegasia, joka tällä kertaa onnistui kävelemään naisen ohi ja kohti keittiötä.
"Sulla ei sitten varmaan kauheesti mies seuraa käy.."
"Mä oon asunu tääl vasta pari viikkoa."
Noelle selvensi asian tuolla hymyillen. No ei hän tässä ollut hirveästi ehtinyt kenenkään miehien kanssa pyöriä. Hyvä, jos nainen oli ehtinyt edes kunnolla bilettämään. Enimmäkseen hän oli vain yrittänyt sopeutua rauhassa uuteen kaupunkiin ja uuteen kotiin. Niin ne miehet sitten.. No näytti siltä, että Noelle aloitti juuri nyt niidenkin kanssa. Ja juuri Vegasin. Koomista oli, että nainen oli nyt sattunut olemaan töissä miehen tullessa baariin, sitten he näkivät puistossa ja nyt oltiin tässä. Outoa ja huvittavaa.. Varsinkin yllätyksellistä ja siitähän Noelle piti. Eli eihän tässä ollut mitään valittamista, ei todellakaan.

Noelle rauhassa käveli lähemmäs Vegasia, kun mies täyttikin lasin vedellä ja ojensi sitten sen naiselle. Noelle mutisi kiitoksen ja hörppäisi heti reippaasti vettä. Jotenkin kylmä vesi tuntui hiukan palauttavan äskeisestä tilanteesta.. Sitä äskeistä tunnetta oli vain vaikeaa unohtaa. Vegasin suuteleminen ei ainakaan ollut pettymys.
"Mun jutut ei yleensäkkään kestä yhtä yötä pitempää."
"Mulla sama juttu."
Noelle totesi täysin rennosti ja hörppäisi taas vettä. Ei nainen mitenkään häiriintynyt siitä, että Vegas teki oman linjansa hyvin selväksi. Parempihan se oli pitää kaikki nyt jo selvänä, sillä ei Noellekaan tässä hakenut sen enempää. Nautti vain hetkestä, mennen sen mukana.
"Eli älä huoli, en oo vaatimas sitä et mennään naimisiin tai mitään."
Noelle nauroi ja joi sitten lasinsa tyhjäksi. Johan alkoi helpottaa. Olisi kyllä helpottanut vielä enemmän, jos olisi lopettanut Vegasin katsomisen. Nainen yritti ainakin toistaiseksi olla kiltisti, kun hän tuli enemmän miehen viereen täyttääkseen vielä lasinsa. Pää kylmäksi vaan...

Noelle joi toisen lasillisen vielä nopeammin tyhjäksi ja huokaisikin vielä perään. Jos nyt sitten.. Nainen hymyili ja käännähtikin katsomaan Vegasia, joka oli taas melko lähellä.
"Se virkisti."
Noelle totesi reippaasti ja hymy levenikin. Hitto tuon miehen kanssa.. Ei muka yhtään houkutuksia, eeei. Noelle hymähtikin kuin koettaen olla rennosti, mutta hän sortui pakosti vain tuijottamaan Vegasia. Ei hän voinut vain katsoa! Noelle alkoikin hitaasti vain kohottautua ylemmäs, että tavoittaisi nuo houkuttelevat huulet.. Nainen väläyttikin hymyn ja suuteli sitten painokkaasti Vegan huulia. Ja kun kerran päästiin alkuun... Noelle henkäisi ja suuteli Vegasia vain innokkaammin. Ja sinne sitten meni itsehillintä. Hitaasti Noelle kohotti käsiään, aikoen nostaan ne varmaankin miehen kyljille. Toisessa kädessä sattui kuitenkin olemaan tyhjä lasi.. jonka nainen unohti. Kiihkeän suudelman lomassa ajatukset karkasivatkin täysin ja ote lasista hellitti vähitellen, kunnes..
Noelle pelästyi, kun kuuli kovan äänen. Ei ollut vaikeaa tunnistaa ääntä; rikkoutuva lasi. Noelle horjahtikin kauemmas ja tajusi astuneensa lasinsirpaleille. Mikä.. Nainen vilkaisi kättään.
"Ei helvetti!"
Noelle karjaisi heti säikähtäneenä sekä äänessä oli myös ärtyneisyyttä.
"Sori, sori.. Mä sit oon niin hyvä tässä."
Noelle mutisi vain viimeisen lauseen ärtyneesti itselleen, mutta pakosti naista vähän nolottikin. Että hän sitten osasikin pilata kaiken. Noelle huokaisi ja kumartui hiukan, keräten varovasti suurimmat sirpaleet.
"Okei ennen kun naurat tai suutut mulle niin anna joku pussi mihin voin siivota nää."
Noelle mutisi eikä nainen halunnut katsoa Vegasiin. Nainen ei tosiaan halunnut nähdä tuon ilmettä juuri nyt ja tässähän itseäänkin ärsytti niin paljon.. Punastuminen ei sopisi nyt tähän ja Noelle ei tiennyt mitä oikein olisi pitänyt tehdä. Hän ei usein onnistunut mokaamaan tällä tavoin. No kerta se ensimmäinenkin.

Niin nojoo, paitsi kyllä Vegas itsellensä seuraa onnistuisi saamaan nopeasti alle parissa viikossa, mutta hän olikin hän. "Ainii.", hän naurahti lähes puoli ajatuksissaan, sillä ei sitä voinut olla ihankuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Onneksi sormi oli veden alla ja jäähdytti varmaan osan aivoistakin. Vegas sai pistettyä Noellelle ja itselleen vettä, tehden asian yhden yön jutuista selväksi. Nainen paljastui taas kerran siinämielessä samanlaiseksi. No sitten.. "Hyvä juttu.", hän totesi rennommin, vaikka osaisikin hankkiutua helposti eroon niistä, jotka yrittäväisivät pitempää kuin yhden yön juttua. Vegas ehkä pelkäsi sitoutua. Hän kaipasi sitä omaa rauhaansakkin.. "Naimisiin meno on varmaan viimenen asia mitä mä tulen tekemään.", mies koetti keskittyä oman vetensä hörppimiseen, kun Noelle otti jo seuraavaa lasia. Jos tämä oli vain tällaista niin mitä järkeä hommassa oikein oli?

Vegas laski harkitusti katsettaan Noelleen. Toinen oli siis saanut lasinsa tyhjäksi ja oli ottanut seuraavaksi tehtäväkseen kääntää katseensa De'vegasiin tuolla tavalla. Mies onnistui juomaan oman vetensä ja piilottamaan lasin selkänsä taakse tiskipöydälle, katse yhä naisessa. No tuossa tuijotuksessa oli jotain asiaakin, joka ei jäänyt Vegasilta tulkitsematta. Mies nojautui alaselällään keittiön tasoon ja kallisti päätään alemmas, aivan kuin Noelle nosti kasvojaan ylemmäs. Nyt mies ei sen suurempia mietiskellyt, kun huulet painautuivat hetkessä toisiaan vasten uudelleen. Ei sitä nähtävästi voinut pysyä kovin paljon kauempana hyvännäköisestä naisesta, joka katsoi viehkosti De'vegasin suuntaan. Hän kääntyikin enemmän Noellea kohti ja antoikin suudelman viedä mukanaan..

Siis niin pitkää kun sitä kesti. Vegas veti äkkiä kasvojaan kauemmas, siirtyen hieman sivuun kuullessaan hälyttävän räsähdyksen. Mies käänsi katseensa maahan nähden kasan lasinsiruja.. Max nousi äkkiä seisomaan kuin tarkastaen oliko tässä joku uhka. "Istu!", Vegas osoittikin koiraa sormellaan, ettei se nyt tassujaan viiltäisi lasinsiruihin. Noelle vain kirosi tilannettaan, joka kieltämättä sai nolostusta aikaan... Ei mikään ihme. De'vegasille ei kovin usein käynyt näinkään.. Hän kumartui nappaamaan itsekkin pahimmat lasinsirut kämmenelleen ja siitä roskiin. "Ää, oota haen rikkalapion.", mies ei sen enempää nauranut tai huutanut, vaan hypähti kumartuneen Noellen yli napaten rikkalapion vessan puolelta.
"Eei se mitää. Suudellessa.. ajatukset karkaa.", hän virnisti laskien siivoustavarat naisen viereen. "Mä pidän huolen, ettei koira tuu siihen.", Vegas kumartui Maxin luo ja kiltisti se kellahti makuulleen saadessaan huomiota. Mies rapsutti koiran kaulaa ja pian Max kääntyi tassut kattoa kohti, kuin mikäkin raato. Voi voi, oltiinko koira jätetty liian pitkäksi aikaa huomioimatta.. Vegasin katse ei kuitenkaan siinä pitkään pysynyt, kun mielummin seurasi naista katseellaan.. Krhm. Mitään erityisiä ruumiinosia tästä kulmasta ainakaan tarkastellut.

Käsi lopetti lähes huomaamatta Maxin rapsuttelun ja pian koira päästi älähdyksen tökäten Vegasin kättä kuonollaan tyyliin 'älä lopeta'... Ja De'vegashan melkeinpä teki työtä käskettyä. Busted tuijottelusta viimeistään tässä kohtaa.
"Seuraavalla kerralla ei kannattaa varmaan pistää se lasi ensin sivuun, ennenkun tekee mitään..", Vegas hymyili ja naureskeli matalasti äskeiselle tilanteelle. Mies rapusitti Maxia vielä kummallakin kädellään, että koira olisi varmasti tyytyväinen. "Nii, hyvä poika. Pysyy siinä ja lepää vielä.. Juu Max lepää.", Vegas puheli ja koira näytti vain tyytyväisemmältä. Hyvä vain. Se oli ihastunut jo Noelleenkin ihan selvästi, ettei tässä tämän osalta mitään ongelmaa ollut. Vegas ei vain itse jaksanut kovin paljoa ruveta lasinsiruja keräilemään..

"Nonii nainen, se on jo hyvä.", mies nauroi taas ja jätti laiskottelevan Maxin aloilleen. "En mä sua tänne siivoomaan pyytänyt. Enkä oikeestaan heittelemään lasejakaan, mut se siitä.", tässä mielessä koira osasi olla hankala täällä hoidossa.. Vegas huokaisi ja jalkojaan hieraisten nousi seisomaan. "Nyyt, kauemmas niistä laseista.", mies hypähti sohvan selkänojalle istumaan tällä kertaa. Hänhän pomppi ympäri taloa. "Tuu tänne mielummin."

"Ää, oota haen rikkalapion."
Noelle vain äännähti merkiksi, että kuuli kyllä. Nainen ei vieläkään katsonut Vgeasiin vaan koetti itseään satuttamatta kerätä sirpaleet yhteen paikkaan. Samalla nainen pureskeli huultaan ja kirosi itseään mielessään. Mitä hän taas meni tekemään.. No enää tilannetta ei voinut korjata. Mitäköhän Vegas vain ajatteli..
"Eei se mitää. Suudellessa.. ajatukset karkaa."
Vastaus Noellen mietintään tuli äkkiä ja nainen kohottikin katseensa mieheen, kun tuo laski siivoustarvikkeet naisen viereen. Vegas vain virnuilikin eikä näyttänyt kovin.. vihaiselta. Noelle huokaisi, mutta pakosti hymystä huomasi, että nainen pidätteli naurua. Nainen hymähtikin huvittuneesti ja pudisteli päätään samalla, kun nappasi rikkalapion. No hänen onnekseen Vegas ei vaikuttunut kovin järkyttyneeltä lasin kohtalosta. Hyvä vain.. Noellekin alkoi vähitellen rentoutua. Hän oli onneksi nopea unohtamaan tuollaiset ja hän vain huolehtikin, että siivosi sirpaleet huolellisesti. Ja samalla nainen pakosti myönsi mielessään; Vegas oli oikeassa.
"Mä pidän huolen, ettei koira tuu siihen."
"Joo. Se tästä vielä puuttuis et Max satuttais ittensä."
Noelle totesi melko kevyeen sävyyn ja itsensä moittiminenkin oli suurimmaksi osaksi ohi. Olihan Noelle hiukan harmissaan, mutta jo Vegasin tyyneys rauhoitteli naista. No se siitä lasista, eteenpäin vain. Noelle siivosi lattiaa laajalta alueelta, että pienimmätkin sirpaleet tulisivat lapioon. Maxille ei tosiaan niitä haavoja. Nainen ei katsonut kuitenkaan koiraa kohti ja, jos hän olisikin tajunnut... Noelle olisi nähnyt miten Vegas rapsutteli Maxia, mutta miehen katse ja keskittyminen olivat hiuukan muualla. Noelle sitten antoi Vegasille hyvän tilaisuuden tuohonkin.. Olisikin ihme, jos nyt mies olisi nyt enää vihainen.

Noelle lopulta sai lattian siistittyä ja nainen etsikin reippaasti roskiksen, johon kaatoi sirpaleet. Nainen olikin laskemassa rikkalapiota pois, kun huomasi pyyhkäisseensä vahingossa muutamia siruja kauemmas. Hitto... Nyt sitten pitäisi ottaa vielä vähän kauempaa. Noelle tarttuikin rikkalapioon ja kävi heti sirpaleiden kimppuun.
"Seuraavalla kerralla ei kannattaa varmaan pistää se lasi ensin sivuun, ennenkun tekee mitään.."
Noelle naurahti pakosti ja kallistikin päätään katsoessaan Vegasin suuntaan. Johan sitä oltiin nokkelia..
"Näinkö on.. Ihan hyvä vinkki kyllä. Ja sä taidat olla just nyt melkosen ylpee ittestäs."
Noelle totesi huvittuneesti samalla, kun nainen jatkoi siivoamista reippaasti. Välillä hän siristelikin silmiään etsien paenneita sirpaleita.. Vegas taas tuntui omalla tavallaan nauttivan tästä vain. No tietenkin.. Mieshän oli vienyt Noellen keskittymisen suudelman lomassa. Hyvä on, se olikin totta. Noelle ei voinutkaan kuin vain hymyillä.
"Nii, hyvä poika. Pysyy siinä ja lepää vielä.. Juu Max lepää."
Noelle katsahti nyt Maxia, joka vaati vielä huomiota Vegasilta. Ei kai vain koira olisi ollut mustasukkainen, kun asuntoon tuli joku ylimääräinen viemään huomion Vegasilta.. Harmillinen juttu. No Max vaikutti kyllä kiltiltä ja Noelle piti koirasta myös. Sekä eräästä toisesta, joka oli koiran lähellä...

"Nonii nainen, se on jo hyvä."
Noelle suoristautui vihdoin kunnolla ja nauroi itsekkin.
"Mä olinkin just lopettelemassa."
Noelle totesikin miettimättä sen enempää oliko tuo tosiaan valhe vai totuus. Nainen vain meni tyhjentämään rikkalapion ja jätti sen sitten keittiön puolelle. Jotenkin Noelle ei halunnut enää miettiä siivoamista ja rikkalapiota. No sellainen kävikin mahdottomaksi, kun katse karkasi liian helposti Vegasiin.
"En mä sua tänne siivoomaan pyytänyt. Enkä oikeestaan heittelemään lasejakaan, mut se siitä."
"Ai et vai? No mä kun ihan luulin.."
Noelle totesi kuin mukamas yllättyneenä, mutta nauroi sitten perään. No tosiaan, Noellella ei ollut aikomusta mokailla enempää. Kun kerran täällä oltiin... Nainen huokaisikin ja riisui hupparinsa. Siivoamisen lomassa oli tullut ehkä liiankin lämmin. Eiköhän nainen topinkin kanssa pärjäisi.

Noellen katse meni taas pakosti Vegasiin tuon vihdoin jättäessä Maxin. Hymy ei sitten karissut millään naisen huulilta. Varsinkin, kun vain katsoi Vegasia..
"Nyyt, kauemmas niistä laseista."
Noelle naurahti ja nosti kätensä kuin antautuen. Samalla nainen astelikin pois keittiön puolelta kohti Vegasia, joka hypähti istumaan sohvan selkänojalle.
"Okei okei en koske enää laseihin tai muuhun särkyvään."
Noelle lupasi hymyillen. Hän ei ainakaan koskisi mihinkään särkyvään enää samalla, kun suuteli Vegasia. Tai edes, kun katsoi tuota silmiin.
"Tuu tänne mielummin."
"Koko ajan."
Noelle sanoi hiukan leikkisämpään sävyyn ja nainen saapuikin juuri Vegasin luo. Samalla huppari löysi tiensä sohvan käsinojalle ja saisikin sitten jäädä siihen.. Nainen hymähti huvittuneeseen sävyyn ja päättikin istahtaa sohvalle ihan lähelle Vegasia. Jotenkin miehen asento huvitti Noellea, joka tokaisikin;
"Tuus alas sieltä."
Noelle nappasi samantien Vegasin sillä puolen olevasta jalasta kiinni ja vetäisi sitä alemmas, vaikka eiköhän se Vegas tulisi sieltä muutenkin kiltisti. Mies laskeutuikin juuri sopivasti naisen eteen ja Noelle hymyili tyytyväisenä. Niin sitä piti..
"Okei.. Nyt saat viedä mun keskittymisen täysin. Ja ei oo mitään särkyvää lähellä."
Noelle puhui samalla, kun hymy vaihtui leikkisäksi virneeksi. Jotenkin ääni laski vihjaavasti ja nainen nojautuikin lähes samantien lähemmäs. Vedettäisiin sitten tämäkin sortuminen loppuun ja samalla saisi unohtaa lopullisesti sen rikkoutuneen lasin..
Noelle toikin kätensä Vegasin niskalle ja kiristi otettaan samalla, kun huulet tavoittivat toisensa. Nainen ummisti samantien silmänsä ja nojautui lähemmäs miestä samalla, kun suuteli tuota vain innokkaammin. Ja tällä kertaa, ilman keskeytyksiä.

Niin varmaan oli lopettamassa juu. Ihan työn touhussa Noelle näytti olevan. Ehkä oli kuitenkin jäänyt työ vaihde päälle..? De'vegas olisi vain kerännyt ja rikkalapioinut pahimmat näkyvät kohdat, mutta nainen katsoi melkeinpä jokaisen mahdollisen paikan. Hyvä vain, että joku muu teki sen, mutta eihän De'vegas ollut sitä lasia pudottanutkaan. Hän suuntasi siinä välissä istumaan sohvan selkänojalle ja ei tarvinnut kauaa odottaa, kun Noellekin tuli istumaan vetäisten oikein hupparinsakkin pois... Mies katsahti vielä Maxia, joka katsoi makuullaan ja pää kallellaan tätä kummallista menoa. Vegasin mielestä se oli ehkä hieman kiusallistakin.
Pian mies tunsi nykäisyn jalallaan ja nopeasti Vegas 'tippui' käsinojalta Noellen viereen. "Tässähän mä oon.", hän hymyili huvittuneesti ja nykäisten t-paitansa kaulusta oikein leijuvaan sävyyn, vaikkei tässä kovin mitään leijuttavaa ollut.

"Ei tässä oo kun minä ja tyynyjä.", siinä Noellelle tarpeeksi särkyvää, mutta Vegashan ei särkynyt minnekkään. Hän otti hieman paremman asennon sohvalla tuntiessaan otteen niskallaan. Olisihan se pitänyt arvata, mutta äsken se olikin keskeytynyt siihen lasin rikkoutumiseen.. Parasta hoitaa loppuun siitä mihin oltiin jääty. Mies ummisti silmiään ja vastasi suudelmaan, vaikka tämä ei ollut lenkille lähtiessä kuulunut suunnitelmiin. No hemmetti ei Vegas mitään suunnitelmia tehnyt... Ja jos teki niin liian monimutkaisesti toteuttamatta niitä. Mies kiersi kättään Noellen ympärille ja nojautui enemmän naista kohti, katkaisematta suudelmaa hetkeksikään.

Mikään tassujen sipsuttelu ei tosiaan yltänyt Vegasin kuuloon asti.. Tuskin Noellellakaan, kun mies kummasti rupesi koskettamaan naisen ylävartaloa kädellään. Ihan huomaamattaan juu.. Äkkiä tuntui joku pään puskeminen polvella ja Vegas nopeasti vetäisi päätään kauemmas suudelmasta. Hän katsahti polveaan kohti ja Max jökötti siinä taas kerran päätään kallistellen. No voi herranjumala! Vegas kurtisti kulmiaan ja hetken hiljaisuus iski asuntoon.
"Okei Noelle.. Kaks vaihtoehtoo: Tää jää tähän tai ovi tulee väliin.", Vegas sanoikin suoraan. Eiköhän ollut ihan selvää miksi.. Hän löysäsi otteensa naisesta ja nojautui kiltisti sohvalle näyttäen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Max vain rupesi etsimään jotain köyden palasta, että voisi leikkiä, mutta Vegasia ei oikein innostanut.
"Tän takia en halua omaa koiraa..", mies huitaisi kättään ilmassa vielä liioitellen, vaikka Noelle huulten maku oli vielä hänen huulillaan, eikä kyllä saanut heti unohtamaan.

Noelle uppoutui täysin suudelmaan eikä ollut ainoa. Nainen nojautui vain enemmän Vegasia lähemmäs samalla, kun vei toisen kätensä miehen selälle. Samassa Noelle tunsi myös Vegasin käden, joka alkoi jakamaan kosketuksia Noellen ylävartalolle. Nainen ynähti suudelman lomassa ja suuteli vain kiihkeämmin miestä. Ihan kuin siinä välissä olisi kuullut mitään.. Varsinkaan tassujen askeleita, joka tuli kaksikkoa kohti. Nainen hämmentyikin, kun Vegas yhtäkkiä vetäisi päätään taaemmas ja suudelma loppui kuin seinään. Noelle älähti ihmeissään ja katsoikin Vegasia, joka katsoi muualle. Nainen seurasi katsetta, kunnes huomasi... Max katsoi kaksikkoa pää kallellaan. Noelle ei tiennyt pitäisikö nauraa vai iskeä käden otsaansa. Tämä oli ehkä yksi syistä miksei hän omistanut lemmikkejä. Noelle huokaisikin ja toivoi Maxin vain lähtevän. Tuo keskeytti kylmästi juuri niin nautinnollisen hetken... Noelle odottikin Vegasin käskevän koiran pois tai sanovan edes jotain, mutta tilaan laskeutuikin hiljaisuus.. Noelle tunsi, että tunnelma muuttui pakosti ja hän vetäytyikin hitusen kauemmas. Tämä oli kyllä niin typerää..
"Okei Noelle.. Kaks vaihtoehtoo: Tää jää tähän tai ovi tulee väliin."
Noelle katsoi Vegasia yllättävän tyynenä. No tavallaan nainen oli osannut varautua tuohon, mutta tietenkin nainen oli pettynyt. Nainen hymähtikin ja ilme muuttui harmistuneeksi, kun Noelle kääntyi vähän poispäin Vegasista. Koetti vain hillitä itseään ettei olisi hermostunut.. Eihän tässä voinut Vegasille olla vihainen. Vai voiko? Noelle ei ollut varma ja nainen pyyhkäisi huokaisten otsaansa. Selvä, tämä kyllä oli uusi tilanne. Eikä positiivinen sellainen.

"Tän takia en halua omaa koiraa.."
Noelle naurahti pakosti, mutta kuuli itsekkin ettei kuulostanut niin iloiselta.
"Joo ei tästä tuu nyt mitään."
Nainen töksäyttikin ääneen. Juuri äsken tilanne oli ollut juuri täydellinen ja menossa ihan hyvään suuntaan, mutta nyt sitten... Kuin kupla olisi rikottu ja Noelle oli rymähtänyt maan pinnalle. Ei nautinnollisesti kylläkään. Näki sen naisen ilmeestäkin, kun tuo nousi ja vetäisi hupparin sohvan käsinojalta.
"Täältä ei taida olla kovin pitkä matka takas Devon Streetille?"
Noelle kysyi kevyeen sävyyn ja nainen miettikin miten hän oli näin rauhallinen. Ei häntä kyllä hymyillyttänyt nyt, mutta hän ei ainakaan alkanut mököttämään tai ärisemään. No sellainen oli kyllä täysin turhaa ja hyödytöntä. Niillä hän ei voittaisi tilannetta takaisin vaan tekisi itsestään naurettavan... Niinpä koko homma oli vain nielaistava alas ja jatkettava eteenpäin. Noelle oli kyllä tottunut sellaiseen ja hän vain huokaisikin, kun vetäisi huparin vetoketjun ylös. No, tällä kertaa ei vain ollut tuuri mukana. Nyt sitten pitäisi lähteä kotiin, vaikka miten harmillista se olikin.
Tietenkin Noelle toivoi, että Vegas olisi saattanut hänet. Mutta tuollahan oli Max... Jääköön koiran kanssa viettämään aikaa sitten, mutta nainen lähtisi nyt. Lenkkeilyllä saisikin purettua viimeisetkin ärsytykset. Noelle hymähti ja nosti kätensä lanteilleen samalla, kun katsoi Vegasia. Nyt alkoi kyllä ärsyttämään enemmän, kun katsoi sitä minkä menetti... Hemmetti, mikä tuuri! Ja kiitos tästäkin yhdelle koiralle.

Max pudotti juuri köysilelun Vegasin eteen ja haukahti. Noelle ei voinut sille mitään, mutta hän katsahti koiraa hiukan tuimasti. Eikö tuo nyt voisi hetken olla poissa silmistä.. Vegas taas tuntui olevan liikaa silmien edessä ja nainen muistutti itseään, että Vegas tässä itse halusi pistää stopin. Ehkä se sitten oli parempi.. Hyvä on, tuota Noelle ei voinut niellä mitenkään. Vegas oli inhottavan suuri häviö. Harvoin Noellelle kävikään näin.. Hitto vieköön.
"Mm.. Niin haluks sä antaa jotkut kunnon ohjeet et pääsen takas kotikulmille?"
Noelle kysyikin. Muisti kysyä tuonkin, koska muuten Noelle olisi pulassa. Hänen keskittymisensä ei olisi mikään parhain juuri nyt ja nainen ei halunnut lähteä ulos ja arvuutella mihin suuntaan menisi. Eksyminen.. Se parantaisikin tätä päivää kummasti. Noelle tuhahti itsekseen ja otti hiuslenkin, jolla vetäisi jälleen hiuksensa rennolle ponihännälle. Jotenkin oli helpompi olla, kun ei katsonut Vegasiin. Noellea ärsytti jo ihan tarpeeksi..

Hemmetin koira tosiaan. Vegasin ehdotus ei näyttänyt menevän Noellelle niin selvästi perille mitä mies oli toivonut. Hän seurasi Maxia katseellaan pettyneesti kiroten tuon piskin maasta vielä alemmas.. Ei mies silti voinut tehdä sille mitään. Ei todellakaan. Kea lievästi sanottuna tappaisi hänet muuten. Mikä olisikaan pahempi tuomio kuin suututtaa musta nainen, etenkin oma sisko tai äiti... Niimpä Noellen töksäytys 'ei tästä tuu nyt mitään' lävisti miehen pään kepeästi. No voihan vittu, se oli ensimmäinen ajatus. "Mm.", Vegas tyytyi murahtamaan matalasti ollen tekemättä sen vahvempaa sidettä, mutta käänsi katseensa silti vieressä olevaan. Nainen näytti valmistautuvan jopa lähtemiseen? Vai niin, itseppähän oli tänne halunnut, niin minkäs Vegas sille mahtoi. Mies nosti kätensä puuskaan rinnalleen, eikä tosiaan ollut leikkimässä Maxin kanssa. Toisinsanottuna häntä vitutti.

Taisi olla vähän, että kummatkin kirosivat tätä tuuria, jonka välissä oli vain hölmö koira.. Vegasista kun ei ollut koirien kasvattajiksi.. Hän hieraisi leukaansa turhautuneena ja oli jotenkin vain unohtanut kokonaan Noellen kysymyksen vitutuksensa sivussa. Nainen kuitenkin kysyi tietä uudelleen ja De'vegas huitaisi käsiään tietämättömänä. "Jouu, älä nyt tosta suutu.. Samaa tietä mitä tultiinkin. Suoraan vaan nii pääsee puistoon.", hän totesi nousten sohvalta. Mies astui Maxin ohi ja koira jäi hetkeksi pettyneenä paikalleen, seuraten kuitenkin perässä köysilelu suussaan.

"Mee nyt ees hetkeks kauemmas.", mies työnsi Maxia jalallaan kepeästi vähän kauemmas, mutta ihan kuin sillä olisi ollut jotain vaikutusta. Hän katsahti koiraa tuimasti ja repäisi samalla jonkun paperilappusen ja kynän, muttei minkään kartan piirtämiseen.
"Anna nyt ees puhelinnumero. Mun sisko tulee lähiaikoina hakemaan tän piskin täältä pois..", Vegas töksäyttikin, muttei mitenkään innostuneella äänensävyllä. Lähtisi Noelle sitten jos oli kerran kiire.. De'vegas ei jaksanut enää astua ulos asunnosta tänään. Nyt varsinkin teki mieli lysähtää vain teeveen eteen, pelata playstationia ja katsoa jotain leffoja. Hitto mikä päivä. De'vegas väläytti kuitenkin jonkinmoisen hymyn Noellelle. "Ei oo iso juttu.", siis se numeron antaminen ja Vegas napautti kynää naista kohti katseen tsekatessa toisen vartaloa vähän enemmän. Typerää..

"Jouu, älä nyt tosta suutu.. Samaa tietä mitä tultiinkin. Suoraan vaan nii pääsee puistoon."
Noelle kuunteli mahdollisimman rauhallisena Vegasia, joka nousikin sohvalta. No nyt vasta miestä katsoikin pakosti.. Ja ilmeestä päätellen tuotakin vitutti. No tilanne oli nyt mennyt miten ja meni. Noelle kyllä ymmärsi, että niin miestä taisi harmittaa, että nainen nyt ylipäätään lähti. Noellen mielessä ei ollut käynytkään ajatusta, että hän voisi tuosta äskeisestä vastoinkäymisestä huolimatta jäädä. Mutta ei.. Mitä he muka tekisivät? Katsoisivat telkkaria koskematta toisiaan. Naurettava ajatus ja nainen pitikin lujasti päätöksestään kiinni, että lähtisi. Harmillinen tuuri...

"Mee nyt ees hetkeks kauemmas."
Noelle vain hymähtäen katsahti hiukan viileästi Maxia, joka yhä yritti tunkea kaksikon luo. Nainen tajusikin kerrata päässään Vegasin yksinkertaiset ohjeet. No kyllä hän ainakin loppumatkasta oli katsonut sen verran, että eiköhän se siitä. Kännykkäkään ei ollut mukana, että voisi soittaa taksia. No Noelle uskoi selviävänsä yhtenä kappaleena kotiin. Noelle miettikin, että jos sitä sitten lähtisi. Jotenkin jalat eivät vain ottaneet totellakseen.. Samassa Noellen hämmästykseksi Vegas repäisi käsiinsä paperin palasen ja kynän. Nainen katsahti niitä ja kohotti kysyvän katseen Vegasin kasvoihin.
"Anna nyt ees puhelinnumero. Mun sisko tulee lähiaikoina hakemaan tän piskin täältä pois.."
Noellen katse oli pakosti yllättynyt, mutta sitten huulille levisi pieni hymy. Vegas näytti yhä harmistuneelta, mutta Noellea hymyillytti pakosti.
"Sä haluat mun numeron?"
Noelle kysyi pakosti yllättyneenä, mutta ilme näytti huvittuneeltakin. No ehkei kaikki ollut nyt mennyt putkeen, mutta.. Miksei? Harvemmin Noelle antoi tuosta vain numeroaan, mutta hän todellakin katuisi, jos ei tekisi tätä. Siitä Noelle oli yli sataprosenttisen varma.

Noelle hymyili vain enemmän, kun löysi Vegasinkin kasvoilta edes jonkinlaisen hymyn.
"Ei oo iso juttu."
Noelle naurahti ja nappasi sitten kiltisti kynän sekä paperin. Miehen tsekkaava katse ei jäänyt huomaamatta ja Noelle hymyilikin samalla, kun laski paperin kämmenelleen ja kirjoitti mahdollisimman siististi puhelinnumeronsa.
"No ehkä mä sit uskallan antaa tän sulle."
Noelle naureskeli itsekseen ja ojensi sitten paperin sekä kynän takaisin miehelle. No siinä olisi. Naista ei kyllä kaduttanut ja häntä hymyillyttikin.
"Ehkä.. mun pitää sit mennä."
Noelle mutisi ja Max haukahtikin. Noelle mulkaisi tuohon varsinkin selkeästi ja katsahti sitten Vegasia. Ai tekikö naisen mieli varmistaa, että herra Vegas soittaisi hänelle.. Arvatkaas kaksi kertaa.
"Max saa kyllä hetken vielä kestää."
Noelle kuiskaisi ja virnistikin ennen kuin painautui lähemmäs Vegasia. Nopeasti käsi kiertyi Vegasin niskalle ja Noelle suutelikin yllättävän räväkästi miestä. Eihän tähän loppuun voinut pistää mitään kesyä suudelmaa vaan sellaista, jonka Vegas muistaisi varmasti. Ja Noellekaan ei varmasti unohtaisi tuota..
"Mm.. Kiitos seurasta, jälleen kerran."
Noelle mutisi suudelman jälkeen. Nainen hymyillen liuvutti kätensä Vegasin niskalta ja pakotti itsensä ottamaan pari askelta taaemmas. Nyt.. ovelle. Jalat, toimikaa. Noelle naurahti pakosti itsekseen ennen kuin iski silmää Maxille. Siinä koiralle vähän.. Tuo ei voisi ikuisesti kaikkea estää. Noelle hymyili vielä Vegasille, kunnes meni ovelle ja heilauttikin kättään.
"Moi!"
Noelle vain huudahti ennen kuin sulki oven perässään. Melkein lipsahti, että soittele. No jotenkin nainen toivoi, että Vegas soittaisi ilman kehotustakin. Toivoa oli sittenkin jäljellä. Noelle naureskeli itsekseen samalla, kun pisti kuulokkeet korviinsa. Pian nainen kuulikin vain musiikin ja hän lähti hölkkäämään katua pitkin. Nyt sitten pitäisi löytää tiensä kotiinkin...

//Nääin loppu >) Kiitus paljon pelistä Varyseein :'D //