Coffee Break

[tänne vaan Sinikeiju ynd Rosanne]

Oliver Stewards

Devon street oli hyvin hiljainen päiväs aikaan kaikki olivat töissä tai koulussa. Hiljaisuuden rikkoi kuitenkin muuten pehmeä auton ääni, mutta renkaat sutivat märällä asfaltilla. Musta hieno Audi A8 parkeerattiin irlantilaisen pubin eteen. Noin tunti sitten oli tullut kova sade kuuro, joka oli kyllä lähtenyt yhtä nopeasti kuin tullutkin. Autosta nousi ulos tämä 190cm puku päällä oleva kaveri. Auton ovi paiskautui kiinni miehen perässä ja vilkut välähtivät ovien painuessa lukkoon.
Oliverilla oli tänään ollut pelkästään paperitöitä, joten oli viettänyt koko päivän toimistossa. Juuri sen takia mies oli tullut devon streetin pubiin kahville, koska ei olisi kestänyt juoda toimistossa kahvia. Kyseinen herra astui sisään hyvin irlantilais henkiseen kahvilaan ja asteli suoraan tiskille. Pubi oli aika tyhjä ainostaan kulma pöydissä olevat kanta juopot.

"Tavallinen kahvi", Oliver ilmoitti myyjälle ystävällisesti, joka toi hymyillen kahvin Oliverille, jonka mies sitten maksoi "kiitosta." Sen jälkeen katse kiersi tiskiä ja löysikin etsimänsä, eli päivän lehden. Mies oli kahden vaiheilla menisikö tuo tänään enää töihin vai ei. Päivän isoin otsikko oli jonkun julkkiksen keikka missä tuo artisti oli ollut paljastavassa asussa, Oliverilla ei ollut mitään vähäpukeisia naisia vastaan paitsi jos ne olivat maksullisia.

Rosanna oli saanut juuri toimitettua korjatun version uusimmasta kirjastaan kustantajalle ja aikoi pitää nyt vähintään puolen vuoden kirjoitustauon. Sen kunniaksi hän oli päättänyt mennä paikkaan, jossa kävi aina kirjan valmistumisen jälkeen, Irish Pubiin. Kadut olivat hiljaisia siihen aikaan päivästä. Ihmiset olivat joko koulussa tai töissä. Naiselle se sopi. Hän ei olisi jaksanut mitään hälinää nyt. Häntä väsytti hiukan, sillä edellisyö kun oli mennyt lähes kokonaan valvoessa tehdessään korjauksia.
Rosanna avasi pubin oven ja astui sisään. Paikka oli hiljainen. Kulmapöydissä oli samat, tutut kantajuopot, kuten aina. Hän asteli suoraan tiskille tervehtien baarimikkoa, joka oli tullut tutuksi.
"Laitetaanko se tavallinen?" tämä kysyi.
"Ei tällä kertaa, laita pelkkä kahvi. En mä tähän aikaan päivästä viitti vielä juoda", Rosanna vastasi. Normaalisti hän joi aina siiderin tai lonkeron, mutta siihen aikaan päivästä hän ei halunnut.
"Millainen tuli tällä kertaa?" baarimikko kyseli ja Rosanna naurahti. Tämä tiesi hänen olevan kirjailija.
"Sä näet sitten kun se tulee kauppoihin."

Juuri kun Oliver oli uppoutunut uutisten mielenkiintoiseen maailmaan hänen keskittymisensä herpaantui jonkun istuessa hänen viereensä tiskille. Nainen taisi käydä täällä usein, koska ei ensikertalainen varmaankaan sanoisi se tavallinen ellei luulisi olevansa jossain eripaikassa tai niin ei hän muuta syytä keksinyt. Pieni salainen vilkaisu mitä tarjoilija antoi tuolle. Kahvi aivan tavallinen kahvi noo sitä mies oli tilannut itsekkin, lehti sai jäädä miehen huomatessa toisen olevan nainen ja viellä ihan normaali ettei mikään pulinainen.
Noo mieshän luki lehteä tai siltä se näytti oikeastaan tuo kuunteli tarjoilijan ja naisen keskutelua, miehen viimeisetkin kiinnostuksen rippeet lehteä kohtaan katosivat naisen viimeisen lauseen jälkeen. Oliver kohotti päänsä lehdestä ja katse kohditui naiseen. "Tuota anteeksi, että häiritsen keskusteluanne", mies tokaisi hymy kasvoillaan "Anteeksi uteliaisuuteni, mutta mikä teiltä tulee kauppaan?", Oliver piti katseen naisessa hymyillen, tarjoilija häipyi viemään olutta meluaville kanta juopoille kulma pöydässä.
"Olen Oliver , Oliver Stewards", Oliver ojensi kätensä herrasmiesmäisesti. Miestä mietitytti mitä toinen olisi tehnyt? Olisiko tuo muusikko, jonka levy on kaupoissa , taiteilija jonka työ julkaistaan , vaate suunnitelija, jonka vaate on ensi-iltaa kaupassa vaiko kirjailija? Muita vaihtoehtoja ei mies kertakaikkiaan keksinyt.

Rosanna siirsi huomionsa mieheen, joka oli alkanut jutella hänelle tarjoilijan mentyä. Hän antoi katseensa käydä tässä nopeasti päästä varpaisiin. Ei yhtään hullumman näköinen. Selvästi naisen ja tarjoilijan käymä keskustelu oli herättänyt tuon mielenkiinnon.
"Kirja", Rosanna vastasi kätellen Oliveriksi esittäytynyttä miestä. "Rosanna Marquez."
Hän ei voinut olla miettimättä, että osaisiko tämä yhdistää hänet hänen kirjailijanimeensä. Monet yhdistivät nopeasti saman sukunimen ansiosta. Se ei häntä haitannut, kunhan nämä eivät alkaneet tyrkyttää hänelle ideoita, mistä hänen pitäisi kirjoittaa. Hän kirjoitti kirjansa niistä aiheista, mistä itse halusi.
"Rosie, saat sitte signeerata sen kirjan", tarjoilija huikkasi.
"Kuten aina", Rosanna ei voinut olla naurahtamatta. Hän signeerasi mielellään kirjojaan ihmisille. Ei tosin kaikille, vain harvoille ja valituille.
"Ja saa sinutella", hän sanoi Oliverille.

Kyllä vain kirjailija se oli yksi todennäköisimmistä vaihtoehdoista. Olisikohan mies joskus kuullut tuosta tai tuon teoksista? Ei ei kyllä tule mieleen Rosanna Marquez, ei vaikka kuinka Oliver koitti niin ei saanut päähänsä naisen yhtäkään kirjaa.
Nyt kun oltiin saatu tärkeimmät tiedot mies sai aikaiseksi katsellan naisen ulkonäköä, joka oli oikein miellyttävä, asian oli nähtävästi huomannut myös kanta juopot, jotka huusivat kulmapöydän äärestä naiselle rivoja ja vislailivat. Oliver vilkaisi vihaisesti juopuneita kännikaloja ja muka vahingossa nosti puvun takkia hieman, jotta virkamerkki näkyi juopoille, jotka hiljenivät nopeasti.
"Aah! Stassi Marquez? Liitytkö häneen jotenkin?", Oliver katsoi naista toiveikkaana ehkäpä Stassi oli tuon taiteilija nimi tai joku sellainen. "Aivan olimpa töykeä, hauska tavata neiti Marquez tai siis Rosie", Oliver naurahti hän ei ollut tottunut sinutella tuntemattomia, vaikka eihän nainen välttämättä sitä olisi ainakaan kauaakaan.
Nainen ja baarimikko taisivat tuntea toisensa hyvin juttelusta päätellen ainakin. Kahvi sai Oliverin irvistämään, koska oli mennyt haaleaksi ja eihän sellaista litkua kukaan juo. Oliver katsoi naista hymyillen "On hienoa, että yhteiskunnassamme on tuollaisia kirjoituksen taitureita, joiden ansiosta saa moni luettavaa", se oli Oliverin mielipide. Mietitäämpä nyt mitä maailma olisi ilman kirjoja , elokuvia , pelejä , vaatteita tai muuta sellaista mitä ihmiset tekevät.

Rosanna kuuli kantajuoppojen rivot huudot ja vislailut. Hän oli tottunut niihin. Niitä kuuli aina pubissa käydessään ja oli ihme, jos kukaan ei vislailisi tai huutaisi rivoja. Hän pisti merkille Oliverin virkamerkin, joka sai juopot hiljenemään lähes välittömästi.
"Eka kerta, kun mä näen noiden hiljenevän noin nopeasti. Mä olen niin tottunut niiden huuteluihin, etten mä enää edes kiinnitä niihin mitään huomiota. Sä taidat olla poliisi?" nainen sanoi kysyvästi. Hän kohotti kulmiaan yllättyneenä. Mies oli nopeasti yhdistänyt hänet hänen kirjailijanimeensä.
"Stassi on mun toinen nimeni ja mä käytän sitä kirjailijanimenä."
Oliver oli nopeasti omaksunut Rosannan lempinimen käytön, mikä sai oudon ailahduksen aikaan naisen sisällä ja hymyn hänen huulilleen.
"Mä olen kirjottanut lähes koko ikäni. Jotenkin siitä vain tuli ammatti."
Oliver vaikutti mielenkiintoiselta tuttavuudelta. Rosanna huomasi haluavansa oppia tuntemaan tämän, vaikka tämä taisikin olla häntä useamman vuoden vanhempi.
Hän tukahdutti haukotuksensa. Edellisyönä tehdyt korjaukset ja myöhään valvominen väsytti. Hän oli kaiken lisäksi vielä nukkunut huonosti. Nukkumaan ei kuitenkaan vielä päässyt. Kotona riitti tehtävää.

Oliveria hymyilytti kun tuo kuuli, ettei kukaan muu ole saanut noita juoppoja hiljaisiksi noin nopeaa, mies ei sietänyt yhtään tuollaisesta käytöksestä naisia kohtaan. Nainenhan oli terävä kun oli tajunnut virkamerkistä, että mies on poliisi. "Joo no mun mielestä sinunlaisten hienojen naisten ei tarvi kuunnella tuollaista epäasiallista käytöstä, koska ette tekään oli pelkkiä petikumppaneita vaan yhtälaisia ihmisiä kuten me miehetkin", Oliver kertoi syitään miksi oli hiljentänyt miehet nopeasti.
Mies kaivoi virkamerkin käteensä ja osoitti sitä naista kohti "MI5 agentti Stewards, olette pidätetty", jonka jälkeen hän ei itse voinut olla naurahtamatta pienesti "Tavallaan, poliisi paremminkin agentti", pieni nyökäytys.
Aa nyt selkesi mistä tulee tuo nimi Stassi, ei ollutkaan taiteilija nimi taikka lempinimi vaan toinennimi. Oliver viihtyi nuoren kirjailijan seurassa yllättävän hyvin ja hänestä tuntuikin, että tästä voisi tulla hyvä ystävyys? Ehkä enemmänkin, mutta se ei kuulunut tähän viellä ystävyys kyllä kuulosti erittäin hyvältä.
"Se on hienoa, jatka kirjoittamista ja voit olla ylpeä itsestäsi kaikista ei ole tuohon hommaan."
Oliver joutuisi jossain vaiheessa lähtemään takaisin toimistolle, vaikka ei kyllä viellä, mutta silti joten hän haluaisi varmistaa, että heidän tiet viellä kohtaisivat, mutta suoraan mihkään syömään hän ei voinut naista pyytää sehän olisi jo treffi kutsu. "Taidampa ihan mielenkiinnosta lukea uuden teoksesi, vaikka en kauheasti rakkaus kirjoista välitä, mutta muuten kirjoista kyllä ja eihän sitä tiedä, vaikka se olisikin mieleiseni", Oliver tuumaili ja seurasi naisen eleitä, olipa piristävää saada kahvittelulle seuraa.
"Tuota en minä viellä joudu lähtemään, mutta olen niin hajamielinen, että pakko kysyä nyt olisi mukava kahvitella ehkäpä joskus toistekkin?", Oliver esitti kysymyksen kohteliaasti hymy kasvoillaan.

Rosanna nauroi Oliverin sanoille. Hänen mielikuvituksensa alkoi välittömästi pyöriä miehen sanoessa olevansa agentti. Sitä asiaa ehkä voisi jotenkin hyödyntää jossain kirjassa. Ehkä sitten kun hän seuraavan kerran aloittaisi uuden kirjan, eli muutaman kuukauden päästä. Nyt oli aika pitää tauko, ehkä lomaillakin ulkomailla.
"Ei noiden huutelu oikeasti häiritse. Olen mä pahempiakin kuullut."
Rosanna siemaisi kahviaan. Se ei maistunut enää yhtä hyvälle. Hän siirsi kuppiaan syrjään. Hän ei joisi sitä enempää.
"Kyllä mä aionkin jatkaa. Kunhan mun taukoni päättyy."
Ei tullut kyseeseenkään, että nainen olisi lopettanut kirjoittamisen. Hän rakasti sitä niin paljon, että ei lopettaisi ennen kuin olisi aivan pakko.
"Uusinta sä joudut odottamaan varmaankin pari kuukautta. Mä en tiedä tarkkaan, koska se ilmestyy", Rosanna sanoi hymyillen lämpimästi yllättyneenä. Tuntui oudolta saada ihminen, joka ei kauheammin rakkauskirjoista välittänyt, lukemaan hänen kirjojaan.
"Kyllä mä voin lähteä kahville toistekin. Tosin tätä kahvia mä en nyt saa juotua."