Break stuff (Guinnevere)

Harvemmin kukaan ajautui Rasheraspiin keskellä kirkasta päivää, lukuun ottamatta tapajuoppoja ja niitä auringon valolle ilmeisen allergisia ilmestyksiä jotka muuten vain halusivat istua tunkkaisessa luolassa kittaamassa huumaavia aineita sisäänsä, turha kuvitellakkaan että näiden kohdalla kyseessä olisi vain alkoholipitoiset juomat. Nyt baarin ovi kuitenkin kävi, kolea syysilma tulvi sisään raitistaen ilman hetkeksi jotta pahimmatkin rapajuopot saivat kuvitella olevansa jossakin muualla, samalla syksyinen auringonvalo tulvi hetken sisään avonaisesta ovesta. Samaisesta ovesta kapakkaan asteli varsin huomiota herättävä tapaus, keijukaismainen tyttö saappaissa joiden korot olisivat saaneet lähikujien drag queenitkin kalpenemaan korkeudellaan, huomiota herätti tämän ylisuuri valkoinen paita jossa komeili teksti: "BMW - Much ado about nothing". Ensimmäisenä katsojan silmä kuitenkin luultavasti osui valkoisiin aaltoileviin hiuksiin jotka kehystivät siroja kasvoja valkoisen liekkimeren tavoin.

Sen spektaakkimaisempaa sisääntuloa tekemättä Weezie pujahti sisään, paidan lisäksi naisella oli yllään mustat pillifarkut joiden lahkeet oli piilotettu saappaiden sisään. Ranteessa helisi muutama rannerengas, silmät oli kehystetty tummalla meikillä, koko ilmestyksen olemus oli varsin mustavalkoinen. Siksi huomio kiinnittyi varsin nopeasti täyteläisiin punattuihin huuliin, jotka olivat piirtyneet pirteään ja luokseenkutsuvaan hymyyn. Vaaleaverikkö ei arastellut melkoista mainetta jonka Rasherasp oli hankkinut, miksi olisikaan kun neitokainen oli melko arkipäiväinen ilmestys paikassa. Vaikkei kovinkaan moni voinut kehua tuntevansa tätä, muistivat monet takuulla näkeneensä tämän oudon linnun, joskin yleensä paljon värikkäämmin pukeutuneena.

Tottuneesti Weezie asteli tiskille, jossa tätä odotti jo valmiiksi värikäs drinkki, jonka nimeä tyttö ei tiennyt eikä tiennyt kyllä baarimikkokaan, vaaleaverikkö oli vain sattunut kerran maistissa ollessaan sanelemaan tälle joukon juomia joita länträtä keskenään. Tulos oli samallainen kuin keksijänsäkkin: värikäs. Erillaset karamellinvärit vuorottelivat, sekoittumatta siltikkään keskenään, myös maultaan kyseinen luomus oli varsin monipuolinen. Vaaleaverikkö ei ollut nirso juomisen suhteen, tämä joi mitä milloinkin sattui eteensä saamaan, eikä nytkään kieltäytynyt juomasta vaikkei ollutkaan ajatellut juovansa.

Sinivihreät silmät siirtyivät värikkäästä juomasta kapakkan hämäriin, ovi oli sulkeuduttuaan karkoittanut auringon valon takaisin ulos ja hetkeksi raitistunut ilmakin alkoi hiljalleen palautua omaksi tunkkaiseksi itsekseen.

/ Guinnevere ja Christian tänne ^^ /

Christian oli koko aamupäivän kieltänyt itseään tolkuttoman monia kertoja; hänen ei pitäisi mennä baariin, saatika nauttia yhtäkään kaljaa. Tänään oli tosin ollut vaihteeksi sellainen päivä, kun asiat näyttivät edes jonkun verran valoisammilta, mutta eivät aivan kirkkailta kuitenkaan. Miehen parta oli ajettu siististi ja ylle oli vedetty jo hieman elämääkin nähnyt nahkatakki, polvista hivenen rispaantuneet siniset farkut ja kenkinä virkaa toimittivat tavalliset tennarit. Ei mitään ihmeellistä siis, aivan tavallinen ja massaan sulautuva tyyli.
Arpiset sormet haroivat villiksi kasvanutta, hivenen kiharaista hiuspehkoa toisen käden kuljettaessa savuketta uudestaan ja uudestaan Christianin huulten väliin ja jälleen takaisin.
Silmäpuolinen cane corso-uros Lucifer seurasi isäntäänsä uskollisesti eikä pysähtynyt haistelemaan yhtäkään mielenkiintoista hajua. Eikä se edes räyhännyt turhia, vaikka koira olikin perusluonteeltaan suojelevainen isäntäänsä kohtaan ja vähän turhankin aggressiivinen. Ilmeisesti silmäpuoli vaistosi miehen hyväntuulisuuden, joka kuitenkin peitettiin ilmeettömien ja elämäänähneiden kasvojen taakse. Kenenkään muun ei tarvitsisi tietää sitä, että Christian ei tänään yrittänyt hukuttautua itsesääliinsä ja hulluuteensa.

Rasheerasp Barin ovi tempaistiin rauhallisesti auki ja pienellä eleellä Christian käskytti koiransa edeltä sisään. Kukaan ei enään edes vaivautunut mainitsemaan asiasta - aivan kuin siitä muuten oltaisiin mainittu - vaikka koirien (etenkään Luciferin kaltaisten) sisääntuominen saattoi jonkun mielestä olla väärin.
Tällä kertaa mies asteli itsevarmasti baaritiskille koira vanavedessään, tilasi rennosti kaljan ja päätti jäädä niille sijoilleen. Katse tutkaili ympäröiviä ihmisiä; kanttiksia, rapajuoppoja ja muita epäonnisia kulkijoita... Ja sitten tämä... Mustavalkoinen neiti punasine huulineen. Christian kääntyi naisen puoleen ja tutki tuon pitelemää juomaa katseellaan, "Sun drinkkis ei näytä sopivan oikein muuhun asustukseen", hän naurahti, eikä oikeastaan tarkoittanut kommentillaan mitään pahaa. "Tai siis... No joo, toi juoma näyttää hirveältä", mies tyytyi tarkentamaan ja oli suoranainen ihme, että hän oli juuri äsken ottanut sosiaalista kontaktia muihin ihmisiin, vapaaehtoisesti.

Ilman kontaktin ottoakin Weezie olisi kohdistanut huomionsa mieheen jolla näytti todellakin olevan paljon kerrottavaa, kulunut nahkatakki, hieman välttelevä katse ja koko olemus kertoivat toisen nähneen yhtä sun toista. Tietenkin myös koira, joka pelkällä olemuksellaan hallitsi melko suurta tilaa ympärillään, oli omiaan kiinnittämään tytön huomion. Tumma koira oli selvästi hieman eri puusta jyystetty kuin vaaleaverikön oma sekasikiäinen Dozer, joka näytti ehkä tappajakoiralta, mutta oli oikeasti pahemman luokan laiskimus ja pelkuri joka ei olisi tehnyt kärpäsellekkään pahaa. Hömelö tapaus kerrassaan. Miehen koira ei sellainen ollut, silmäpuoli, massiivinen ja kaikin tavoin vaikuttava koira tuskin epäröisi toimia jos niikseen tuli, jopa se näytti kokeneen yhtä sun toista.

Nuori nainen soi toiselle aurinkoisen hymyn, ei tämä alun alkaenkaan olisi ottanut toisen huomautusta mitenkään huonolla tavalla, neitokainen kyllä itsekkin tiesi olevansa sillä hetkellä melko mustavalkoinen tapaus. Vaatekauppia täyttävät värikkäät vaatteet eivät olleet hetkeen houkutelleet tyttöä puoleensa, joten tämä ei myöskään ollut kyseisiä vermeitä vetänyt päälleensäkään.
"Se johtuu vain siitä että minulla on tälläinen kausi meneillään." Weezie vastasi selvästi iloisena seurasta jota oli saanut, silti nuorikko osasi hieman hillitä luontaista uteluaan eikä heti pommittanut miesparkaa erillaisilla kysymyksillä jotka pulpahtelivat pintaan sitä mukaa kun siniset silmät tekivät erinnäisiä hahvaintoja toisesta. Jokin toisessa sai vaaleaverikön suhtautumaan tähän hieman tavallista rauhallisemmin, aivan kuin Weezie olisi pelännyt säikäyttävänsä uuden tuttavuudensa tavanomaisella tyylillään.

"Ei se niin hirveää ole, kirkkaan keltainen litku vain on hivenen katkeraa. Haluatko maistaa?" valkohiuksinen tyttö jatkoi sulavasti, kääntyen täysin miehen puoleen nojaten toisella kädellään tiskiin.

Christian ehti hetkeksi harhauttamaan katseensa baaritiskin toiselle puolelle tutkiskellen seinähyllykössä sievässä rivissä olevia lasipulloja; viskiä, viinaa, liköörejä ja muita alkoholijuomia, jotka tarpeen vaatiessa kävivät vaikka desinfiointiaineeksi, jos joku baarin asiakkaista onnistui järjestämään tappelun ja saikin itse kulmaansa haavan tuolista tai tuopista. Ei olisi ensimmäinen kerta kun mies pääsisi sellaista todistamaan, mutta toivottavasti ihmiset osaisivat ottaa rauhallisesti näin keskellä päivää.
Lucifer kerjäsi omistajansa huomiota hypäten tuota vasten ja asettaen etutassunsa miehen olkapäille, koira oli eittämättä vaikuttava näky ja lähes yhtä korkea kuin omistajansa seisoessaan takajalkojensa varassa.
"Lucifer, rauhotu", Christian tyytyi komentamaan ja rapsutti lemmikkiään hetken aikaa, ennen kuin koira laskeutui takaisin neljälle jalalle ja tyytyi istahtamaan hänen jalkojensa juureen kuono ovelle päin. Sillä oli paha taipumus vahtia omistajaansa turhankin herkästi, mutta onneksi Lucifer oli ainakin yleensä täysin Christianin käskyvallan alaisena.

Siniharmaan silmät hakeutuivat takaisin tähän melko mustavalkoiseen naiseen, onneksi toinen ei sentään ottanut hänen murjaisuaan pahalla. Vai sellainen kausi... No, eihän se Christianin asia ollut eikä hän pitänyt näitä erilaisia 'kausia' mitenkään erikoisina ja maailmaamullistavina.
"Okei... Mä kyllä jätän ton maistamisen ihan suosiolla väliin", mies kieltäytyi kohteliaasti ja kohotti äskettäin saamaansa tuoppia. Hän pitäytyi mielellään vain ohrapirtelössä koska edelleen oli olemassa riski siitä, että hän sortuisi jälleen kerran huumeisiin. Ja mitä useammin hän sortuisi, sitä epätodennäköisemmältä vaikutti, että hän eläisi noin kolmeakymmentäviittä vuotta vanhemmaksi. Muutenkin maksa oli vähän huonossa kunnossa ja muutenkin motoriikka ränäsi huumeidenkäytön ja juomisen vuoksi, psyykkisistä ongelmista puhumattakaan. Harmi vain, että mies sai vain ja ainoastaan skitsofreniaansa lääkitystä. Huumeidenkäytöstä johtuvat uniongelmat pistivät miehen välillä koville, silla muutaman valvotun yön jälkeen mielikuvitus keksi kaikenlaista jännittävää ja vähemmän mukavaa, eikä Christian toisinaan edes erottanut mielikuvituksensa ja todellisuuden välistä rajaa.
"Mun pitäisi ilmeisesti keksiä joku hyvä puheenaihe tai kysyä että oletko sä oikeasti niin mustavalkoinen ihminen kuin mitä annat ymmärtää"; Christian naurahti sävyttömästi ja hörppäsi kaljaansa.

Tappelut eivät Weezietä juuri haitanneet, tyttö oli koko ikänsä pyörinyt Rasheen melko epäilyttävissäkin piireissä, vaikka saikin jonkin sorttiseksi onnekseen silti asustaa Devon streetin puolella. Varkauksilta tyttö siis ainakin oli melko hyvin ehtinyt säästyä, joskin oli tämä pariin otteeseen saanut heittää hyvästit lompakolleen ja kerran jopa kengilleen.

Vaaleaverikkö yllättyi massiivisen koiran noustessa isäntäänsä vasten, kahdella jalalla tämä oli entistä jättimäisempi ja vaikkei Weezie olisi sitä halunnutkaan pistää merkille, tyttöä selvästi korkeampi. Miehen otukselle antama nimi sai tytön naurahtamaan kevyesti.
"Lucifer?" vaaleaverikkö ei voinut olla kysymättä virnistäen, ei sillä etteikö nimi koiralle olisi sopinut, oli vain huvittavaa kuinka luultavasti yksi jos useampikin kadulla vastaan kävelevä täti luultavasti nimesi koiran päässään täysin samoin. Joskin tumma peto näytti olevan omistajansa hallinnassa varsin kiitettävästi, eikä taatusti ollut samallainen höseltäjä kuin Weezien oma koira.

"Ei se ole niin pahaa kuin miltä näyttää." Weezie vastasi, kyllähän miehen epäilykset ymmärsi tytön juoman suhteen, harvempi uskaltautui edes kokeilemaan moista sekoitusta. Tuskin baarillakaan oli lupa edes tehdä niin vahvaa juomaa, aivan kuin se Rasherapissa olisi painanutkin vaa'assa jotakin, ja juoma oli takuulla alihinnoiteltu. Tosin tuskin siitäkään baarille kovinkaan kammottavaa häviötä seurasi kun otti huomioon että juuri Weezie oli ainoa joka kyseistä litkua suostui juomaan.

Vaaleaverikön siniset silmät tutkailivat miestä uteliaasti, Weezie oli sen verran usein ollut tekemisissä sen verran monimuotoisten ihmisten kanssa että tunnisti kyllä huumeiden käyttäjät ja ne jotka olivat päässeet kuiville. Kaikki toisessa viittasivat jälkimmäiseen tapaukseen, mikä oli kieltämättä harvinainen ilmiö Rasheella josta huumeita tuntui olevan helpompi hankkia kuin illallinen pöytään.
"Onnekseni voin vastata etten todellakaan, elämä olisi turhan pitkästyttävää jos olisin." Weezie vastasi toisen keskustelun avaukseen virnistäen leveästi.
"Minun on ilmeisesti myöskin annettava oma osani keskusteluun, joten voisin kysyä että oletko todella noin reppana kuin ulkomuotosi antaa ymmärtää?" Weezie siirtyi melko suorasukaisesti aiheeseen, tietäen kyllä leikkivänsä hieman heikoilla jäillä, tosin tämä puoli oli hyvä hoitaa pois alta heti aluksi.

"Mä voin vannoa, etten epäile sitä hetkeäkään", Christian naurahti sävyttömästi naisen juomaan viitaten, katseen vilkaistessa epäluuloisesti lasin sisältöä kohti. Varmasti maistuisi itse kullekin, mutta turhia riskejä ei kannattanut ottaan, siksipä mies halusi pelata varman päälle ja pysyä jossakin, mitä pystyi kutsumaan tutuksi ja turvalliseksi.
"Ja joo, sen nimi on Lucifer. Tai en mä tiedä, mikä sen nimi on joskus aikaisemmin ollut. Se tuli mulle about parivuotiaana, toinen silmä irti revittynä ja täynnä haavoja. Sen takia sen turkissa kulkee noita kapeita, karvattomia juovia. Ne on arpia... Ja mä en tiedä, missä se on ollut ennen kuin se tuli mulle", Christian puheli silittäen satunnaisesti koiransa päälakea. Lucifer oli ihailtavan uskollinen, se oli sellainen niille, joille pitikin ja julma puolestaan niitä kohtaan, joille kuuluu olla julma.

Tyttö ei kuulemma ollut niin mustavalkoinen. Ja lisäksi tuo oli vielä oikeassa - elämä olisi käynyt todella pitkästyttäväksi, jos tuo olisi ollut. Kuka nyt jaksaisi sellaista 'joko tai...' meininkiä, ilman kompromisseja tai joustamista; samanlaista pompottelua Christian oli joutunut kokemaan. Elämä tai huumeet, ruokaa vai huumeita etc, lista oli lähes loputon.
Virneeseen vastattiin vaisulla hymähdyksellä, joka puolestaan tukahdutettiin oluthuikalla. Oli lähellä, ettei mies olisi pärskäyttänyt kaljoja toisen päälle hänen kuullessaan suorasukaisimman kysymyksen, joka hänelle hetkeen oltiin esitetty. Reppana? Näyttikö Christian muka reppanalta? Ei ainakaan omasta mielestään, mutta toisten silmissä varmasti kyllä.
Hetkessä mies pakeni suojakuorensa taakse, kääntyi tuoppinsa puoleen ja kumosi sitä reilulla kädellä kurkustaan alas. Tuoppi laskettiin takaisin baaritiskille ja käsi kulki hieraisemaan niskaa kasvojen vääntyessä vaivaantuneeseen virneeseen.

Nyt olisi keksittävä joku helppo vastaus, mutta toisaalta mies ei halunnut valehdellakaan. "En mä ole. Kai? Joskus olen, kun mulla sattuu olemaan sellainen kausi", Christian vastasi päätään kallistaen ja hymyili.
Mitähän puhuttavaa sitä sitten olisi keksinyt? "Mikä sun nimes on, neiti Mustanvalkea?", mies heitti epähauskan lempinimen päästään ja katsahti toiseen kasvot peruslukemilla. Jotakuta idioottia se olisi saattanut naurattaakin, mutta ei Christiania.