Antaisitko minulle paremmat näköalat?

Roslyn tirskahti samalla kun joi taas hörpyn siitä kaljastaan kun Kerry murisi tästä hänen rodustaan. Likka pudisti päätään ja taputti toista päälaelle, ei alentavasti vaan ihan läpällä kuten melkein heidän koko keskustelu oli muutenkin ollut tähänkin asti.
"Voivoi, kyllä sä voit kadultakin käydä sitte etsimässä sekarotusia narttuja seurakses. Senku nakkaat mut ulos" Mutta toisen suunnitelma kyllä tyssäisi siihen, koska jätkä ei edes pääsisi ylös hänen altaan. Kujeileva naurahdus karkasi kun toinen lopulta luovutti. Tästä kuitenkin toista säälivänä, likka veti peppunsa aivan kiinni sohvan selkänojaan, ja hän valui toisen lantion ja selkänojan väliin. Nyt enään hoikat ja pitkät jalat olivat jätkän pepun päällä, ja ne eivät painaneet mitään.

Kun tilannekkin oli mennyt hieman koirista puhumiseen, niin kai hän voisi paljastaa niiden omienkin mussukoidensa rodut. Roslyn hyrähti iloisena muistellen kahta pikkuista vauvaansa.
"Mulla on kaks lasta, toisen nimi on Whitey, se on maltankoira.. Ja toinen on Brownie, ja se on yorkshirenterrieri. Molemmat on pikkupoikia.." Roslynilla oli kaksi poikavauvaa, ja Kerryllä kaksi äitiä. Ja uuteen nauruntyrskähdykseen Roslyn pääsi toisen kiljuessa kuin pahemman puoleinen akka.
"Tasa-arvo? ite yritit nakata mua lattialle ja oot mulle tosi alentavaki, vaikka oon rotunainen.. Enkä oo julmakaa, kato ny, en enää ees istu sun peppus päällä! Nyt voisin iha loukkaantua"
Kasvoille laitettiin pienoinen tekoloukkaantumisen piirteitä viittaava ilme. Vaikka ylähuulissa olikin pieni nykiminen nauramiseen, mutta Roslyn pystyi peittämään sen melko hyvin hiuksillaan. Ja siinä sitä mökötettiin, kädes puuskassa oluttölkki kädessä. Paitsi että se juotiin loppuun ensin ja lyötiin pöydälle ja alkuasetelmaan palattiin. Tuima Roslyn. Tuhma Kerry.