Nice to meet you again

//maantiekiitäjä & Lukas//

Andy riisui päältään tummansinisen farkkutakkinsa astuessaan ovien sisäpuolelle. Baarissa ilma oli lämmin ja hieman tunkkainen, t-apdalla pärjäsi hyvin. Nuorukainen asetteli takin huolettoman oloisesti käsivarrelleen roikkumaan suunnaten sitten askeleensa, poikkeuksellisen täyttä, baaritiskiä kohti. Hän tarkkaili hetken aikaa ymprilleen paikantaen baarimikon toisesta päästä tiskiä jonne hän seuraavaksi suuntasi, raivaten puoli huolimattomasti pari ennen häntä tiskille ehtinyttä edestään, saaden muutamia närkästyneitä katseita osakseen. Andy ei kuitenkaan jaksanut välittää niistä mitenkään erityisesti, korkeintaan vilkaisi toisia väläyttäen heille nätin hymyn.

Päällään nuorella miehellä oli tänään valkoinen hihaton t-paita ja harmaat löysähköt harkut, jotka oli kiinnitettu mustalla kankaisella vyöllä. Jalkoihinsa hän oli vetäissyt tänään valkoiset perus tennarit mustilla nauhoilla. Koristeena näiden normaalien vaatteiden lisäksi Andyllä roikkui kaulassaan kaksi hopeista ketjua. Varsin normaali vaatetus hänelle, ei mitään kovin hienoa, niin kuin ei ollut tämä paikkakaan. Hiuksetkin nuorukainen oli vain kammanut suoriksi, ei niin että hän muutenkaan niille kauheasti mitään teki. Se oli enemmän naisten hommaa.

Saatuaan tilaamansa oluen nuorukainen lähti puikkelehtimaan ihmisten välistä kohti vapaana olevaa pöytää, tarkkaillen samalla löytäisikö mahdollisesti jonkun tutun jonka seuraan voisi lyöttäytyä. Hänen harmikseen baarissa ei kuitenkaan näkynyt yhtäkään jonka hän olisi tuntenut paremmin kuin, että oli joskus nähnyt aikaisemminkin samaisessa paikassa. Hiljainen huokaus karkasi Andyn huulilta, mikä idea lähteä yksin baariin perjantai iltana? Tai oikeammin, miksi ihmeessä kaikki hänen baarikaverinsa olivat onnistuneet järjestämään itselleen jotain mukavaa seuraa tai töitä...
Ulos hän oli kuitenkin halunnut lähteä, joten ei antanut seurattomuuden pilata iltaansa. Sitä paitsi hän tunsi sen verran paljon ihmisiä, että olisi suoranainen ihme jos yksikään tuttu ei eksyisi baarin illan aikana. Se tietenkin oli mahdollista, että se baarin eksynyt olisi jotain muuta kuin mieluista seuraa, mutta Andy karkotti tuon mietteen päästään, parempi oli olla positiivinen. Hyvällä tuurilla hän myös saattaisi tutustua johonkun uuteen ihmiseen. Nuorukainen hymyili tyytyväisesti päätelmiensä lopputulokselle, ehkä se ei ollutkaan niin kamalaa, ettei aina ollut valmiiksi jotain seuraa.

Hetken aikaa Andrey ehti jo luulla, ettei vapaita paikkoja löytyisi, mutta juuri ennen toivosta luopumista hän paikansi baarin perällä olevan pöydän, jossa istunut myös päätti juuri sopivasti nousta ja lähteä. Loistavaa, hän ajatteli, nyt ei ainakaan tarvitsisi odottaa seuran ilmestymistä seisaalleen. Nuorukainen nopeutti huomaamattaan askeliaan istuen sitten mukavasti pienelle sohvalle pöydän toisella puolella. Kasvot hänellä oli oville päin, niin näkisi helpommin jos joku tuttu päättäisi saapua paikalle. Andy tuopin nosti huulilleen juoden siitä pitkän kulauksen ja laski sen sitten eteensä pöydälle.
Nuorukainen nojautui penkin selkänojaan nostaen toisen jalan rennosti koukkuun toisen päälle ja jäi seurailemaan baarin elämää pieni hymy huulillaan.

[täältäpä tullaan!]

Lucasilla oli sellainen hassu taipumus päihteisiin, että jos hänellä ei ollut mitään muuta tekemistä niin hän pisti päänsä sekaisin paremman puutteessa. Ja ylivilkkaana ihmisenä nuori mies kyllä tylsistyi sen verran helposti, että päihteistä oli tullut aika vahvasti osa hänen elämäntapaansa. Sama se, nyt pikkuhumalassa oleva nuori mies suuntasi kohti tuttua baaria toivoen että sieltä löytyisi edes jutteluseuraa jos ei muuta. Kundi nimittäin kaipasi jotain, mitä tahansa ja millaista tahansa ihmisten seuraa, hän ei nimittäin todellakaan viihtynyt itsekseen iltaisin. Skotti oli pukeutunut tummiin farkkuihin, vaaleaan t-paitaan ja harmaaseen ruutukuvioiseet auki olevaan kauluspaitaan. Ulkona oli hitusen viileää lähinnä tuulen takia, mutta kundi tiesi, että baarissa oli varmasti lämmin kuten aina. Aamuiset viivat kokaa eivät todellakaan enää vaikuttaneet, eikä Lucasilla ollut viimeisen annoksen jälkeen enää yhtään tätä kyseistä ainetta hallussaan, minkä takia tänään pitäisi ryypätä vähän helvetisti. Huomiseksi oli pakko saada kamaa, Caz tiesi sen, vaikkei halunnutkaan myöntää. Poika asteli huolettoman reippaasti baarin ovelle ja sisälle päästyään asteli kevyt hymy huulillaan peremmälle lämpööm.

Tiensä Lucas löysi luonnollisesti ensimmäisenä tiskille ja tottuneesti nuorukainen tilasi tutulta baarimikolta oluen. Pari alkkiksen alkua tervehti Lucasia ja jätkä morjensti takaisin jaksamatta kuitenkaan keskittyä näihin sen suuremmin. Ihan tuollainen seura ei varsinaisesti inspannut, vaikka oli Lucas kyllä ehtinyt ryypätä hyvin monenlaisessa seurassa elämänsä aikana. Saatuaan tuopillisen eteensä tummatukka maksoi, käännähti ympäri ja katseli ympärilleen vilkkaanoloisesti. Tänään hänellä oli sen verran hyvä fiilis, ettei hän ainakaan baaritappeluihin uskonut joutuvansa. Olisi vain sitä helvetin seuraa... Siinä samassa katse osui yhdessä pöydässä istuvaan tuttuun nuoreen mieheen. Andy. Lapsekas virne levisi Lucasin kasvoille ja nuori mies heilautti vanhalle tutulleen kättään rennosti. Andyn näkemisestä olikin jo jonkin aikaa. Sen kummempia odottelematta Lucas ohjasi jalkansa kohti tämän toisen pöytää ja istui alas.
"Ei hitto, Andy moi", hän virnisti ja hörppäsi juomaansa katsoen toista tummilla silmillään, "mitä jätkä? Ei oo hetkeen tullu törmättyä, ootko sä yksin vai ootatko sä jotakuta? Sori meitsi vaan änkäs tähän tälleen, mut hei, loistava nähä sua, oikeesti, mä kelasin just että ois kiva törmätä tuttuihin", Lucas alkoi höpöttää tapansa mukaan nopeaan tahtiin ja pyöritteli kaljatuoppia kädessään hörpäten aina välillä. Vino hymy leikitteli kundin kasvoilla ja tämä vilkuili ympärilleen baarissa siirtäen sitten katseensa Andreyhin. Seuraahan tässä kaivattiin ja vanhat tuttavuudet olivat aina mukavia - tai eivät nyt aina, kaikkiin vanhoihin koulukavereihin ei todellakaan mielellään törmännyt, mutta Andyn näkeminen oli positiivista. Varsinkana kun toista ei ollut kuitenkaan tullut ihan hetkeen tavattua.

Kovin kauaa Andrey ei joutunut yksin istumaan kun paikansi tutut kasvot jotka olivat ilmestyneet baaritiskille, pienesti hymyillen nuorukainen joi pitkän kulauksen oluestaan jääden odottamaan toisen paikalle ilmestymistä. Tai ainakin hän toivoi, että toinen huomaisi hänet kun olisi hoitanut asiansa baaritiskillä, jos ei niin kyllä hänkin voisi liikkua. Pitkälle Andy ei kuitenkaan ajatuksissaan ehtinyt kun toinen, Lucas, oli ehtinyt jo suunnistaa tarpeeksi lähelle ja huomata hänet.

”No iltoja vaan Lukas” Andrey vastasi hymyllen hieman huvittuneesti samalla kun toinen asettui istumaan pöydän ääreen. Ehkä tästä illasta ei tulisikaan niin tylsä. Tuoppi nousi jälleen huulille samalla kun hän odotti toisen saavansa sanottavansa loppuun. Oluen nuorukainen laski vielä takaisin pöydälle ennen kuin aloitti vastaamisen. ”Eipä tässä mitään ihmeellistä ja en odota ketään erityistä, lähinnä vaan odotin että joku ilmaantuisi tänne mun seuraksi.” Andrey selosti tarkkaillen samalla toista. ”Mutta joo, tosi kiva nähä suakin. Siitä onki tosiaan hetki kun ollaan viimeksi nähty… millonkohan se oli?” Nuorukainen kurtisti kulmiaan hieman miettiessään. Hän ei tosiaan ollut yhtään varma milloin oli viimeksi toisen nähnyt, mutta kyllä siitä kuukausi nyt ainakin oli. Edellinen tapaamiskerta tuskin oli kovin selvissä merkeissä ollut, ainakin päätellen vaikeudesta muistaa tarkkaa ajankohtaa.

”Taisi olla meillä molemmilla aikalailla samanlaiset tavoitteet illalle, törmätä johonkin tuttuun,” Andrey vielä totesi naurahtaen. ”Mutta niin tosiaan, mitäs kaikkea itselles kuuluu? Sä et vissiin ainakaan missään porukassa oo tänään liikkeellä?” Olihan se kohteliasta esittää vastakysymys ja muutenkin, kiinnostihan kavereiden kuulumiset aina. Kysymyksen esitettyään Andrey nosti vielä oluen huulilleen, juoden saman tien lasin tyhjäksi, ei niin, että siellä enää kovin paljoa mitään olisi ollut jäljellä.

Sormet naputtelivat nopeaan tahtiin lasin pintaa samalla kun Lucasin katse pysyi kaverissa eksyen aina välillä muihin baarissaolijoihin. Lucasin ylivilkkaus näkyi päällepäin, hänen oli hemmetin hankala olla paikallaan. Ei poika sitä itse niinkään havainnut, mitä nyt olo oli kokoajan vähän levoton ja energinen, mutta ulkopuolisen silmin se sen huomasi helpommin. Lucas nyökytteli Andreyn sanoille ja virnisti kevyesti nostaen sitten tuopin huulilleen ja hörpäten kunnolla.
"Joo tosiaan, ihan hemmetin kauan. Pitäs nähä useemmin meinaan, no mut hei, hyvä että tuli törmättyä tälleen sattumalta", kundi selitti nopeasti ja hymyili hörpäten taas kaljaansa. Siitä tosiaan oli jo tovi kun hän oli Andreyta viimeksi nähnyt, joten tätä voisi kutsua hyväksi sattumaksi. Lucas oli välillä huono pitämään yhteyksiä kavereihinsa, ei hän sitä tahallaan tehnyt, nuori mies vaan sattui olemaan sellainen häslä, jolta puolet asioista tuntui muutenkin menevän ohi. Lukey haroi hiuksiaan ja vaihtoi asentoa tuolilla juoden jällään oluttaan, jola meni kieltämättä jälleen kerran aika nopeasti kurkusta alas. Mutta mitäs pienistä, juomaanhan tänne muutenkin tultiin. Luc hymyili hitusen itsekseen.

Jäbä virnisti leikkisästi kaverinsa sanoille ja nyökytteli sitten.
"Jeah, niin tais, mä oon koko päivän vaan koomaillu kämpillä ja ties missä, että hitto mä kaipaan - tai kaipasin - jotain seuraa", Lucas selosti kädet heiluen ja hörppäsi jälleen oluestaan toisen sitten kysellessä kuulumisia, "juu ei täs kummia, perus elämää, vähän sekasin ollu tässä viime viikot, mut ihan hyvin muuten, on jotai töitäki välillä ollu", Lucas totesi kohautellen olkiaan ja naurahti rennosti juoden sitten lasinsa tyhjäksi. Lucas nyt ei omistanut koulutusta mihinkään, joten sai kai olla hiton kiitollinen että välillä oli edes jotain töitä. Jäbä pörrötteli hiuksiaan ja vilkaisi kaveriaan nousten sitten pystyyn.
"Hei mä tarjoon sulle oluen", hän ilmoitti malttamatta pysyä paikallaan ja kiirehti tiskille ennen kuin toinen ehti sanoa mitään, tilaten karunnäköiseltä baarimikolta kaksi tuopillista. Hän iski rahat tiskiin, käännähti ympäri ja lähti askeltamaan takaisin Andreyn luo. Ei tästä ehkä tulisikaan yhtään kullumpi ilta. Lucas virnisti jälleen, istui alas ja ojensi toisen lasillisen kaverillensa.
"Pelastit meitsin illan, tiiä mitä oisin tehny jos en ois tavannu jotain hyvää seuraa", jäbä selosti hörpäten kaljaansa ja nojautuen selkänojaa västen kääntäen katseensa takaisin Andreyhin.