Milio Gotthold - Rashee Road

Heipähei, tulen teitä ihastuttamaan ja vihastuttamaan. Eli nettinimeltäni TakeItEasy, joka ei jostain syystä mahdu tuohon käyttäjätunnus-laatikkoon ;D joillekin voin olla tuttu muista roolipeleistä. Ikää löytyy 17-vuotta ja pelikokemusta jo useamman vuoden ajalta erinäisistä fantasia- ja realismipeleistä :-----)
Tää hahmokuvaus on vähän raakile, joten jos meikäläinen jostain syystä pääsee sisään, niin pientä nippelitietoa vielä lisäilen. Nyt nukkumaan ja jänskättämään!

--

Kuvassa tuntematon


~ Milio "Miles" Gotthold
~ 17-vuotias, syntymäpäivä 10.1
~ Poika, mies, jätkä, munakas, kaksilahkeinen, miten vain
~ Käy koulua vaihtelevalla menestyksellä
~ Rashee Road

ULKOISESTI;
Strategiset mitat ensin; pituutta poitsulta löytyy "vaivaiset" 172cm ja painoa jotakuinkin sopivasti, vaikkakin hieman alarajoilla, 60kg. Yleisilmeeltään nuorukainen on melko sopusuhtainen, hieman hoikanpuoleinen tosin. Pojan voisi kuvitella pitävän hyvääkin huolta kehostaan, joka täytyy kieltää näin heti alkuun. Urheilua tuo nimittäin harrastaa vain hyötyliikunnan muodossa, eli toisinsanoen kävellen paikasta A paikkaan B. Ja kai ne lukuisat kerrat, kun juostaan pakoon suivaantunutta velkojenperijää voidaan myös laskea urheiluksi. Pojasta siis ei tosiaan ole paljoakaan haastetta kestävyydessä, mutta ketteryydessä sitäkin enemmän. Pienen ja kompaktin kokonsa ansiosta nuorukainen on onnistunut säilyttämään vikkelyytensä ja notkeutensa erityisen hyvin. Tiedä sitten, saako siinä asiassa kiittää geenejä vai pelkästään silkkaa hyvää tuuria.
Poika omaa melkoisen vaalean ihon kiitos syntyperänsä, joka korostuu vielä entisestään krapulaisina tai muutenvain huonovointisina päiviä. Tuo ei myöskään voisi kuvitella lähtevänsä matkalle aurinkorannoille ilman jatkuvaa läträystä suojakertoimien kanssa.
Päinvasoin ihonsa väriä poika omaa hyvinkin tummat hiukset. Mustaksi värjätyt, oikealta väriltään tumman ruskeat. Malliltaan tukka on vain sekalainen reuhka, puolipitkä ja rikottu, edestä hieman lyhyempi. Ylikasvanut, jonka johdosta satunnaiset suortuvat useimmiten estävät täydellisen katsekontaktin nuorukaisen kanssa. Mutta asiallepa ei tahdota tehdä mitään, sillä reuhkan taakse piilottelu on joskus pojan mielestä ihan jees. Tämä reuhkaksi nimitetty kapistus myös taipuu hieman luonnostaan, varsinkin kostealla säällä ja suihkun jälkeen. Suoristusrauta on siis ahkerassa käytössä joka aamu, vaikkei sitä ihan heti ääneen myönnettäisikään; neitien hommaa!
Reuhkan takana piilottelee pari sekavärisiä, isoja silmiä. Ei tarvitse olla mitenkään erityisen tarkkasilmäinen jotta voisi panna merkille, että pojan silmät ovat hieman eri sävyiset keskenään toisen silmän ollessa enemmän vihreään taittuvainen, toisen siniseen. Sielunpeilejä reunustaa tuuheat, tummat ripset, jotka varmasti aiheuttaisivat kateellista närää kaikenmaailman hempukoiden joukossa.

Pukeutumistyylinsä perusteella nuorukaista ei pysty leimaamaan mihinkään kastiin; poika kun sattuu pukemaan päällensä tasantarkkaan sitä, mikä juuri sillä hetkellä tuntuu parhaalta. Yleisin vaateyhdistelmä kuitenkin on hieman löysähköt pillifarkut ja kulahtanut Jack Daniels-huppari. Käyyttäähän poika toki muitakin huppareita, mutta tämä yksilö vain sattuu olemaan se kaikista mukavin ja rakkain. Hupparin alta löytyy useimmiten joku bändipaita, mutta kanssaeläjien iloksi sieltä saattaa välillä myös paljastua joku nasevalla tekstillä varustettu t-paita. Varsinkin kapinamielisinä ja yleisinä vitutuspäivinä nuorukainen näkee parhaakseen kertoa mielialansa muille ihmisille suoraan, vaikkapa suurella FUCK YOU-tekstillä varustetulla hupparilla taikka 'I don't give a shit' t-paidalla. Kylmemmillä ilmoilla nuorukainen kietaisee huivin kaulaansa ja iskee lapaset tassuihinsa, ja riippuen mielialasta, pipon päähänsä. Jalkoja suojaa virttyneet converset tilanteessa kuin tilanteessa - niistähän ei hevillä luovuta! Yleisilmeeltään pojan vaatetus on tummanpuhuvaa ja jollaintavoin rock-henkistä. Joidenkin mielestä myös "emomaista", joka tosin saa nuorukaisen itsensä imemään palkovihanneksen nenäänsä.
Muuta huomioitavaa pojan fysiikassa ovat esimerkiksi useat arvet ja mustelmat ympäri kehoa; tuo sattuu olemaan niin kovin herkkähipiäinen, että esimerkiksi pelkkä tökkäisy oikeaan paikkaan riittää muodostamaan kipeän mustelman. Nuorukainen on myös lävistetty vasemmasta korvanlehdestään, jota tätä nykyä koristaa musta lävistysrengas. Myös kieli on rei'itetty, siinä korun virkaa hoitaa UV-hohtoinen kapseli.

SISÄISESTI;
Elämästään eksynyt säälittävä nappien napostelija. Melkoisen täydellinen kuvaus, kun kyseessä on juuri Miles.
Perinteinen vihamielinen narkkarinalku, joka osaa myös harvoina valittuina päivinä olla ihmisiksi. Mutta siihen tarvitaan oikeasti todella hyvä syy, tai erikoinen ihminen, että sellaisen päivän näkisi. Yleisilmeeltään nuorukainen nimittäin on lähellä äkäistä jyrsijää; pieni mutta pippurinen kaveri, joka tuppaa aukomaan päätään itseään isommille ihmisille useimmiten huonoin seurauksin. Lähes jatkuvasti jollain tapaa pahalla tuulella; jos ei se johtunut aineiden loppumisesta, niin sitten pahoista veloista tai muutenvain päälle puskevasta ahdistuksesta.
Miles on melko tunteeton tapaus; poika on tukahuttanut tunteensa muiden nähtäviltä, kylmettänyt sydämensä välinpitämättömäksi ja rakentanut itselleen äärimmäiset korkeat ja paksut suojamuurit, joiden taakse on kätketty ripaus inhimillisyyttä. Nuorukainen ei vain yksinkertaisesti näe siinä mitään hyötyä, että rakastuisi johonkuhun, tai näyttäisi lämpimiä, toverillisia tunteita. Ei sellainen touhu aiheuttanut kuin päänvaivaa ja pettymyksiä. Ihmiset valehtelee, ihmiset pettää, myös Miles itse. Itseasiassa tuo tekee niin useinkin. On kiva tuntea olevansa niskanpäällä niinä harvoina kertoina, kun se onnistuu. On kiva hyötyä muista ihmisistä jollakin tavalla.
Tiettyjen ihmisten seurassa poika pyrkii käyttäytymään mahdollisimman normaalisti. On siis olemassa myös tyyppejä, joiden kanssa tuo tulee toimeen yllättävän helpostikin. Läppä lentää ja pössyt maistuu aina paremmalta, kun on seuraa. Joku, jonka kanssa sitten loppuillasta jakaa erinäiset kokemukset ja nauraa räkättää mitä ihmeellisimmille asioille. Mutta näissä toverisuhteissa, eli toisinsanoen ryyppyseuroissa, on myös tietynlainen varaus. Aina ollaan varpasillaan, ei anneta itsensä luottaa liikaa. Sillä vaikka joku olisi kuinka mukava tahansa, ei siihenkään voisi täysillä luottaa. Jos vastapuoli vaikkapa olisikin samanlainen kusipää kuin Miles itse, hiukan nokkelampi vieläpä.. Ei siitä seuraisi hyvää.
Tällainen nuorukainen on pintaraapaisultaan, eli toisinsanoen oma itsensä suurimmalle osalle ihmisistä. Todellisuus onkin sitten aivan eri luokkaa; se kaikki kovanaamaisuus ja kapinallisuus ovat vain pakokeino todellisuudesta. Todellisuudesta, joka on täynnä epävarmuutta, pelkoa ja paniikkitiloja. Vaikka tuo tuntuukin vihaavan ihmisiä, ei tuo siltikään kestä olla yksin. Yksinäisiä iltoja tahdittaa useat hyperventilaatiot ja aineilla turrutetut tunteet.
Oikeasti Miles on vain yksi omaan elämäänsä eksynyt, itseään etsivä säälittävä tapaus, joka yrittää ansaita paikkansa yhteiskunnassa näyttämällä hapanta naamaa ja rakentelemalla kivikovaa kuorta ympärilleen. Poika kuitenkin on vajonnut niin alas päihteiden ja epätoivoisten ajatusten tähdittämään maailmaansa, ettei tuo näe muuta ulospääsyä, kuin odottaa jotakin ihmettä tapahtuvaksi. Koulu menee niin ja näin; tunneille raahaudutaan satunnaisesti silloin, kun pää kestää. Ihmissuhteet ovat olemattomat, mutta mitäpä muutakaan nuorukaiselta voi odottaa? Liian usein humalaisten iltojen yhteydessä poika suorastaan tyrkyttää itseään tuntemattomille kundeille, kiehnää näissä kuin kissa konsanaan niin pitkään, kun homma vielä pysyy suht siveellisenä. Tosipaikan tullen tuo sitten hyvien ja ei niin hyvien tekosyiden saattelemana pakenee paikalta peittäen näin oman epävarmuutensa ja pelkonsa, vaikka onhan se aika läpinäkyvää, kun heti käsien tehdessä lähempää tuttavuutta mukamas muistetaan jokin tapaaminen tai valitellaan kamalaa väsymystä.
Poika tietää elämänsä olevan rappiolla, muttei tiedä, miten tehdä parannus. Sitä vain odotetaan, että joku aamu asiat olisivaterilailla. Tai josko elämään kenties astelisi joku "pelastava enkeli", joka takoisi vähän järkeä pojan päähän?

HISTORIALLISESTI;
Miles on alunperin kotoisin Venäjältä. Tosin, pojan äiti on saksalais-englantilainen sairaanhoitaja, joka muutti pojan isän perässä Venäjälle. Milesilla on siis äitinsä sukunimi.
Poika syntyi keskiluokkaiseen perheeseen äidin toimiessa yhä sairaanhoitajana ja isän ollessa jonkun menestyvän firman pääjehuja. Perheen elämä oli alkuvuosina aivan tavallisen perheen arkea vanhempien käydessä töissä ja lapsen ollessa kotona lastenvahdin turvin. Näin kuluivat ensimmäiset viisi vuotta Milesin elämästä, kunnes tuli muutto täysin eri paikkaan, jonnekin lätäkön toiselle puolelle. Ransa oli siis perheen luvattu maa isän saadessa sieltä parempia töitä saman firman leivissä. Elämä Ranskassa alkio sujua aikalailla mallikkaasti vanhempien monikielisyyden ja kansainvälisyyden johdosta. Perheen elämä rullasi tasapaksuna mössönä eteenpäin seuraavat vuodet aina pojan varhaisteinivuosiin asti.
Silloin tapahtui jotain, joka sekoitti nuorukaisen elämän pahemman kerran. Ei sitä kukaan osannut odottaa, sillä päivä oli aivan samanlainen, kuin kaikki päivät aikaisemmin. Ilmakin oli aurinkoinen, eihän sellaisella ilmalla voinut sattua mitään pahaa? Toisin kävi. Perheen isä oli matkalla töistä kotiin. Tarvittiin vain ripaus huonoa onnea ja väärä paikka väärään aikaan, ja niinpä rattijuoppo kolaroi kohtalokkain seurauksin Milesin isän kanssa. Pojan isä kuoli välittömästi saamiinsa vammoihin, rattijuoppo hetkeä myöhemmin auton syttyessä tuleen.
Tästä tapahtumasta sai alkunsa kaikki paska nuorukaisen elämässä; pojan äiti vaipui vaikeaan epätoivoon, eikä kestänyt asua perheen yhteisessä kodissa Ranskassa, vaan päätti muuttaa poikansa kanssa synnyinseudullensa Englannin maaseudulle vanhempiensa luo. Ymmärtäväisinä ihmisiniä Milesin äidin vanhemmat, eli Milesin isovanhemmat toivottivat kaksikon tervetulleeksi luoksensa niin pitkäksi aikaa, kun tarve vaatii. Lyhyeksi se aika jäi, sillä pojan äiti päätti ottaa itseään niskasta kiinni, ja hankkia helppoa työtä, joka ei kuormittaisi henkistä hyvinvointia liikaa. Nainen päätyi töihin tehtaalle, ja hankki asunnon Rashee Roadilta halpojen hintojen takia. Tokihan alueella oli huono maine, mutta varaa muualle ei juuri silloin ollut. Valinta osoittautui melkoisen huonoksi nuoren ja hämmentyneen Milesin ystävystyessä naapuruston muiden nuorten kanssa. Poika oli vasta 13-vuotias, kun nämä uuden ystävät vetivät tuon mukanaan turhuuksien tielle, opettaen tuolle tupakanpolton ja varastamisen salat. Pikkuhiljaa, kun ikää tuli lisää, tupakka vaihtui ensimmäisen kerran marisätkään, ja silloin menolippu helvettiin oli jo leimattu, eikä paluuta ollut. Nämä samat, muutaman vuoden vanhemmat hyypiöt, joita ystäviksi kutsuttiin, kulkivat aina mukana vetäen Milesin kokoajan syvemmälle ja syvemmälle siihen paskaan. Mutta silloin vielä niin kokemattomana ja sinisilmäisenä nuorukaisena poika ei osannut ajatella muista pahaa. Vasta silloin, kun nämä "ystävät" saivat pojan keploteltua mukaan autovarkauteen, paljastui totuus. Kun asiat eivät menneetkään ihan putkeen, kokeneempina kavereina hyypiöt pakenivat paikalta jättäen Milesin yksin saamaan syyt niskoilleen. Tällöin pojan alkava rappio paljastui myös pojan äidille, joka tiedosta järkyttyneenä alkoi vajota uudestaan masennukseen, tällä kertaa alkoholin siivittämänä. Miles puolestaan järkyttyneenä ystäviensä todellisesta luonnosta päätti, ettei koskaan enään luottaisi kehenkään. "Ystävät" vaihtuivat satunnaisiin "frendeihin", joiden kanssa sitten opeteltiin juomaan viinaa ja sekoittamaan pää mitä ihmeellisimmillä riemunkirjavilla pillereillä.
Nykypäivä ei ole kaukana siitä; alkoholistiäiti ja narkkaripoika, molempien elämät risaisena. Parannusta kumpikaan ei yksinkertaisesti osaa tehdä, eikä kumpikaan moista edes yritä. Äidin ja pojan välit ovat tätä nykyä lähes olemattomat. Huomiota Miles saa äidiltään vain kiroilun ja lyömisen muodossa. Vain harvoina valittuina päivinä äiti jaksaa pyytää pojaltaan anteeksi nykyistä tilannetta ja rakennella turhia lupauksia ja visioita menetetystä tulevaisuudesta.