Raskaan päivän kevennetty loppu //Sov.

http://Evi.Love ja Trixie tänne. ^^//

Cloud haukotteli suu ammollaan työpaikkansa takahuoneessa. Hänen tyttärensä, Kaycee, oli valvottanut häntä huudollaan puoli yötä. Ehkä tuolle oli tulossa hampaita lähipäivinä, kun huutoa oli jatkunut jo viikko. Oli nuorukaisen onni, että tyttö nukkui rauhaisasti työtunnit eikä häirinnyt työntekoa ruokinta-aikaa enempää. Cloud sulki hiljaa lokerikkonsa oven ja lähti ulos kahvilasta, huikaten paikan omistajalle hyvät päivänjatkot ennen lähtöään.
Brunette työnsi edessään olevie lastenvaunuja hiljaa, vilkuilllen välillä niiden sisälle katsoakseen, että Kiss oli edelleen unessa.. Cloudilla oli vapaata loppupäivä, koska hän oli vaihtanut työvuoroja ystävänsä kanssa, jolla oli ollut edellisenä päivänä hammaslääkäri. Onneksi omistaja oli mukava ja suvaitsi työvuorojen vaihdot ilman mukinoita.

"Käyn kaupassa ennenkuin suunnataan takaisin kotiin, okei?" nuorukainen mutisi Kissille. Maito ja vauvanruuat olivat kokonaan loppu, ja seuraavaksi viikoksi tarvitsi päättää ruuatkin. Brunette meni aina spontaanisti kauppaan, hän ei ikinä päättänyt etukäteen mitä ostaisi, korkeintaan katsoi mitä kaapista puuttuu.
Kaupassa Cloud keräsi koriinsa kaiken tarvittavan ja heräteostoksena tikkarin, suunnistaen sen jälkeen kassalle. Kun kassatäti oli ilmoittanut summa, nuorukainen alkoi kaivamaan lompakkonsa uumenia, pudottaen samalla sieltä muutaman kolikon.
Brunette huokaisi hiljaa ja kumartui keräämään maassa lojuvia kolikoita.

Melko kylmän näköisiin vaatteisiin pukeutunut nuori tyttö, nimeltään Trixie käveli kaveripirukansa kanssa Loveren kauppakeskuksessa. Hänen luonaan oli kolme muuta, lähes samantyylistä tyyppiä, jotka kuitenkin huikkasivat Trixielle, kun olivat lähdössä. Tyttö pystyi vain heilauttamaan kättään noille ja suuntasi sitten kauppaan, teitämättä kyllä mitä olisi ostamassa. Pinkki-musta rahapussi pysyi visusti tämän kädesää, kun tyttö käveli pitkin kauppaa etsiskellen edes jotain syötävää.. tosin karkit ynnä muut saivat jäädä nyt hyllylle, sillä karkki oli nyt varmaan viimeinen asia mitä tyttö pistäisi suuhunsa.
Tyttö kierteli hetken, kunnes hänen silmiinsä osui kerrosleipä, jonka tyttö pääti ostaa. Hän ei ollut ennen kaupungile lähtöään syönyt mitään, sillä edellisenä päivänä tytön isovanhemmat olivat olleet kylässä, eikä illallisesta olut jäänyt mitään jäljelle, jotta sitä olisi voinut lämmittää. Trixie hymähti itselleen, kun mietti, että miten paljon muut söivät, kun ruokaa oli melko paljon..
Trixie käveli kassalle, jolloin huomasi edessään nuorukaisen joka työnsi lastenrattaita. Tuo brunette näytti melko nuorelta, mutta jos lapsi oli todella hänen, ei Trixie voinut valittaa tai mitään... miksi valittaisi?
Kutienkin kun tuon oli etsimässä rahapussistaan kolikoita, niin muutamat kolikat levisivät lattialle, ja tuo alkoi keräämään niitä. Trixie kun seisoi tuossa vieressä, niin miksei hän muka olisi voinut auttaa. Tyttö kumartui myös ja keräsi muutaman kolikon, jotka olivat kierineet varsin lähelle hänen jalkojaan. Sitten tuo ojensi kolikon toiselle, hymyillen ystävällisesti.

Kun tyttö oli saanut maksettua oman ostoksensa, hän käveli vähän matkaa eteenpäin ja istahti sitten penkille, jossa avasi kerrosleipäpaketin ja haukkasi pienen palan leivästä.
Trixie kärsisi tylsyydestä varmaan koko loppupäivän, mutta ihme, että edes silloin sattui jotain, kun hän oli paikalla. Yleensä kaikki oli tasapaksua, mutta kun kolikot tippuivat, toi se edes pientä iloisuutta toisen päivään.

//Anteeks, eilen en ehtiny vastaa. : D //

//Ei se mitään. ^^//

Cloud yllättyi iloisesti kun aika räväkän oloinen tyttö auttoi keräämään muutaman kolikon. Hän hymyili tuolle leveästi ja nousi maksamaan ostoksiaan nyrpeän näköiselle naiselle. Saatuaan sen tehtyä hän pakkasi ostoksensa, työnsi muovikassin rattaiden alaosassa olevaan tilaan ja lähti kävelemään lähinnä eteenpäin. Kotiin meneminen ei oikein houkuttanut, kun tv oli hajonnut muutamaa päivää aiemmin, joten siellä olo olisi pelkkää istumista. Onnekseen brunette huomasi läheisellä penkillä tytön, joka oli auttanut häntä keräämään kolikot lattialta. Sen enempää ajattelematta Cloud käveli tuon luokse.
"Hei. Kiitos avustasi", nuorukainen kiitti. Toivon mukaan tyttö suostuisi vaihtamaan muutaman sanan hänen kanssaan, jotta hänen ei vielä tarvitsisi mennä kotiin.
"Saanko istua viereesi, vai odotatko jotakuta?" brunette varmisti edelleen hymyillen. Tänään oli astetta parempi päivä, joten kestohymy oli taattu.

Trixie isteskeli penkillä kunnes huomasi jälleen sen nuorukaisen, jota oli auttanut keräämään kolikon. Samassa toinen tuli kiittämään, ja tyttö oli hieman yllättynyt. Ei häntä oikeastaan koskaan kiitetty mistään, mutta ainakin tämä paransi tytön päivää entisestään.
"Hei. Oli ilo olla avuksi.", tuo sanoi ja veti kasvoilleen jälleen hymyn. Tyttö ehti vain vilkaista muualle, kun tuo brunette kysyi, saisiko hän liittyä seuraan. Siihen Trixie kohotti kulmiaan hieman ilahtunut ilme kasvoillaan. "Joo, toki. Istu vaan.", tuo sanoi ja haukkasi sitten jälleen leivästä palan, nielaisten sen samalla kun katsoi toista päästä varpaisiin ja takaisin. "Muuten mikä sun nimi on?", Trixie päätyi kysymään ja siirsi toisen jalkansa toisen päälle samalla kun katsoi rattaita pienesti ja huomasi siellä melko pienen vauvan.. aaw, söpöä. Trixie söi leivän nopeasti loppuun ja nojasi sitten selkänojaan ja tuijotti toista hetken.
Tyttö ei halunnut poistua rakennuksesta, koska se oli ainoa lämmin paikka, kun ei Yrixiellä ollut mitään muuta yllään kuin kaksi toppia, farkkushortsit, legginsit ja tennarit. Tuo ei oikein pitänyt vielä ilmaa niin kulmänä, jotteiko olisi voinut laittaa tuollaisia vaatteita, mutta myönsi kyllä ettei ilma ollut mikään maailman lämpiminkään.. Hänen varmaan pitäisi ostaa itselleen piakkoin talvitakki.
Trixien pohdiskelu loppui, kun hän siirsi jälleen katseensa tuohon ruskeatukkaiseen nuorukaiseen.

Brunette hymyili vastaukseksi, ja siirsi lastenrattaat hiukan lähemmäksi itseään, etteivät ne olisi kenenkään tiellä.
"Kaikki kutsuvat Cloudiksi, mutta oikea nimi on Harper", nuorukainen vastasi, kun tyttö kysyi hänen nimeään. "Mikä sinun nimesi on?" hän lisäsi ystävällisesti hymyillen.
Cloud kaivoi hetken aikaa kauppakassiaan, löytäen pian etsimänsä, eli tikkarin. Hän kääri sen paperista, ja alkoi hitaasti syömään sitä. Tikkari sattui olemaan hänen suosikeistaan, omena. Nuorukainen pystyisi syömään vaikka kasan tikkareita, mutta rahatilanne ei sitä sallinut. Onneksi sentään välillä riitti muutama kolikko tikkariin, tai johonkin muuhun herkkuun. Eniten brunette kuitenkin nautti päivistä, jolloin rahaa oli tilanteeseen nähden yllin kyllin, ja hän pääsi tekemään leivoksia.
Nuorukainen alkoi kuulemaan ääntä lastenrattaiden sisältä, ja vilkaisi sen sisälle huomatakseen, että Kiss oli hereillä. Ehkä oli parasta ottaa toinen pois vaunuista, ennenkuin tyttö hätääntyisi ja alkaisi huutamaan niin, että koko kauppakeskus kuulisi. Se olisi hiukan noloa, eikä niin mukavaa vieressä olevaa tyttöäkin ajatellen.
"Hei Kiss-pikkuinen. Odota hetki niin otan sinut pois sieltä", cloud jutteli tyttärelleen, ja laittoi tikkarin takaisin suuhunsa, mistä oli ottanut sen pois ennen puhumistaan. Hän noukki tytön vaunuista ja laittoi syliinsä istumaan, pitäen tuosta kiinni hellästi, mutta tarpeeksi lujasti.

Trixien kasvoille kohosi hymy kun sai teitää toisen nimen. Myös tuo nuorukainen kysyi tytön nimeä, ja toinen vastasi mielellään. "Oon Trixie.", vaaleatukkainen vastasi ja vastasi myös toisen hymyyn samalla. Hänestä oli mukavaa saada seuraa, sillä muuten hän kuolisi tylsyyteen.
Trixie kiinnitti huomionsa Cloudin taskusta kaivettuun tikkariin, jota toinen alkoi sitten syödä. Tyttä mietiskeli sillä välin jotain asioita, mutta ei itsekään oikein saanut niistä selvää..
Samassa kuului vaunusta pientä ääntä, jolloin brunette nosti lapsen pois vaunuista ja mainitsi myös lapsen nimen. "Voi, onpa hieno nimi ja nätti neiti.", Trixie sanoi ja hymyili Cloudille, ennenkuin siirsi katseensa Kissiin.

"Kuinka vanha tämä.. Kiss on?", Trixie kysyi nuorukaiselta ja katsoi toista kysyvästi, sillä ei ollut ihan varma muistiko hän tytön nimen oikein. Trixie katsoi hetken lasta, kunnes siirsi katseensa toiseen. "Ai sori.. oon aika kova kyselemään.", tämä naurahti ja vaihtoi hieman asentoaan.

"Hauska tutustua", Cloud vastasi hymyillen. Nimi tuntui sopivan hyvin räväkälle tytölle. Vanhemmilla oli ollut hyvä nimi mielessä selvästi.

"Kiitos", nuorukainen vastasi kevyesti naurahtaen. Hän kutitti tytärtään leuan alta, saaden tuon virnistämään leveästi hampaatonta hymyään. Vaikka kuinka brunette kuuli kehuja Kissistä, niin silti ne saivat hänet hyvälle tuulelle ja erityisesti ylpeäksi siitä, että oli osasyynä tämän pienen käärön syntyyn. Oli harmi, että Cindy ei enää ollut paikalla jakamassa iloa, mutta ainakin Cloud pääsi pitämään huolta lapsestaan, mikä muuten olisi miltei mahdotonta.

"Ei se mitään, kysele niin paljon kuin haluat, ei minua haittaa", brunette vastasi virnistäen.
"Hänen oikea nimensä on Kaycee, mutta pidän Kissistä enemmän", nuorukainen selitti ennen varsinaista vastaamista. "Kiss on pari kuukautta vanha, joudun ikäväksesi toteamaan, että olen perinteista isämallia ja minulla on vaikeuksia muistaa lapseni syntymäpäivä", nuorukainen totesi hiukan nolona. Tosin huumeidenkäytöllä ja reippaalla alkoholinjuomisella oli osuutta asiaan, onneksi. Kyllä brunette aikoi opetella tyttärensä syntymä- ja nimipäivät, siihen vain menisi aikaa.

"Juu, samoin.", naurahti Trixie kun Cloud sanoi, että oli hauska tytstua. Tosiaankin oli hauska tutustua.
Trixie oli oikeastaan aina etsimässä seuraa, ja se oli kuolemaa viettää yhtä kaveritonta iltaa tai päivää..
Toisen vastaukselle kiitos, Trixie hymyili ja siirsi jälleen katseensa tuohon lapseen. Trixie ei todellakaan tiennyt, mitä toisen elämässä oli tapahtunut, ja kuinka rankkaa se välillä oli, mutta se ei todellakaan siltä näyttänyt. Ainakin Trixien silmissä Cloyd ja Kiss olivat todellakin "normaaliperheen" näköinen.
"Okei. Saaran pamauttaa kysymyksen mitä huonoimmalla hetkelläkin.", Trixie naurahti jälleen, sillä se oli totta. Jos oli tapahtunut jotain ikävää tai surettavaa, saattaisi tyttö kysyä jotain, josta toinen tulisi vielä surullisemmaksi.

"Noh, kyllä se siitä.", Trixie sanoi ja hymyili leveästi, kun nuorukainen totesi, että oli perinteistä isämallia, eikä aina välillä muistanut milloin Kiss olikaan syntynyt.. tai siis mikä päivä. Trixie vilkaisi ihmisjoukkoa, joka käveli ohi.
Tyttö pöyhi vaaleita hiuksiaan, ja laittoi kätensä sitten puuskaan vain sen takia, että hänellä oli suoraasanotusti kylmä. Hän ei kuitenkaan sitä näyttänyt, vaan katsoi brunettea, ja päätti jälleen kysellä...
"Kukas tämän söpöliinin äiti on? Todella onnekas kun on tuollaisen höpönassun saanut.. ja sä myös.", Trixie totesi hymyillen ja katsoi sitten Kissiä pitkään. Lapsella oli todella nätit silmät, ja tuo oli muutenkin todella nätti ilmestys. Ei tosin Cloydissäkään mitään pahaa sanottavaa ollut, mutta ei vain välttämättä ihan tytön tyyliin.

"Tuskin sellaista tapahtuu, mutta kiitos silti varoituksesta", Cloud totesi hymyillen. Häntä oli vaikea suututtaa, masentaa tai muuta vastaavaa kun hän oli niin iloinen ja positiivinen, ja huonompina päivinä hän pysyttelee kotona sivilisaation ulkopuolella, mutta eihän sitä ikinä tiennyt. Ehkä Trixie yllättäisi hänet joku päivä, jos he sattuisivat tapaamaan uudestaan tämän päivän jälkeen.

"Yritys muistaa on ainakin kova", nuorukainen totesi kevyesti nauraen. Onneksi oli kalenterit sitä varten, että päivämuisti oli huono. Sinne brunette olikin merkinnyt Kissin syntymäpäivän, erotellut sen oikein värikkääksi muista päivistä, että varmasti huomaisi sen ja erityisesti muistaisi ostaa pienen lahjan.
"Eräs Cindy. Hän tosin kuoli reilu kuukausi sitten, joten en voi sanoa tunsitko häntä vai et", Cloud kertoi pieni surunhäivähdys kasvoillaan, joka kuitenkin katosi pian ilmestyttyään. Ei auttanut surea asiaa, jolle ei mahtanut mitään.
Brunette huomasi, kuinka Trixie katsoi aika intensiivisesti Kissiä. Hän hymyili hellän oloisesti, ja kääntyi katsomaan tytärtään, että tuo varmasti oli iloisella päällä.
"Haluatko pitää Kissiä hetken sylissäsi?" Cloud kysyi, kääntyen sitä ennen katsomaan toista ystävällisesti.

Trixie naurahti Cloudin vastaukselle ja sitten hän nyökytteli päätään. "Toivottavasti ei tapahdu.", Trixie sanoi ja hymyili toiselle ystävällisesti. Trixien oli yleensä kestettävä mitä tylsimpiä ihmisiä, joita van sattuu tapaamaan yleensä kaupungilla, mutta vaikka Cloud oli lapsensa kanssa samaa sorttia, ei heidän seuransa ollut ollenkaan pahasta. Keskustelu näytti sujuvan paremmin kuin hyvin, sillä muuten Trixie olisi tuppisuuna vain vastailemassa negatiivisesti.
Trixie huomasi kellon olevan jo sen verran paljon, että hänen pitäisi mennä kotiin.. syömään.. Ruoka ei juuri nyt maistunut lainkaan, sillä olihan tyttö syönyt juuri leivän. Hän nappasi pinkin puhelimensa taskustaan ja lähetti äidilleen viestin, ettei tulisi syömään. Sitten hän laittoi kännykkänsä takaisin taskuun ja katsoi Cloudia hieman anteeksipyytävästi.

"Niin.. En mäkää tosin aina muista mu vanhempien syntymäpäivää, ennenku kysytään, että mitä oot ostanu lahjaksi.", Trixie sanoi ja vilkaisi kenkiinsä, siirtäen jälleen katseensa nuorukaiseen. Sitten Cloud alkoi kertoa lapsensa äidistä, ja Trixie kuunteli tuota keskittyneenä. "Ahaa. Ikävää, todella. Ja luulempa, että en tuntenut.", Trixie sanoi ja katsahti brunettea ja sen jälkeen lasta.
Vaaleatukkainen katsoi Cloudia kulmat koholla kun toinen kysyi, että haluaisiko Trixie pitää Kissiä sylissään.
"No jos uskallat luovuttaa neidon tälläsen peikon kynsiin.", trixie sanoi ja hymyili naurahtaen sitten. Hänestä olisi erittäin mukavaa pitää Kissiä sylissä, kun ei olult koskaan pitänyt niin pientä lasta sylissään. Tyttö oli iloinen, että Cloudin kolikot olivat tippuneet kassalla, sillä muuten hän ei nyt juttelisi yli mukavan ihmisen kanssa.

"Hävettää myöntää, mutta olen unohtanut vanhempieni syntymäpäivät joka vuosi, mutta onneksi on veljiä kaksi kappaletta, jotka muistuttavat ajoissa", nuorukainen vastasi virnistäen. Onneksi isän kohdalla se ei niin paljoa haitannut, kun piti vain viedä kukkia haudalle, mutta äidin kohdalla se oli ikävämpää varsinkin, jos oli unohtanut säästää rahaa lahjaa varten. Onneksi bruneten äiti ymmärsi Cloudin tilanteen, eikä edes haluaisi lahjaa, mutta silti hän on ostanut äidilleen lahjan joka vuosi.
"Helposti uskallan", brunette sanoi naurahtaen. Niiden satunnaisten Rashee Roadin asukkaiden rinnalla, keitä Cloud tiesi tai tunsi, Trixie näytti mitä suloisimmalta ilmestykseltä.
"Oletko ennen pitänyt lasta sylissä? Laita kätesi niin, että tuet Kissiä selästä, ja että sinulla on hänestä hyvä ote", Cloud alkoi selittämään, ennenkuin Trixiellä edes oli aikaa vastata. Toivottavasti Trixie ei ollut kamala mämmikoura, mutta ainakin nuorukaisella oli tarpeeksi nopeat refleksit, ettei Kiss putoaisi maahan.
"Pääset vähäksi aikaa Trixien syliin. Hän on ihan mukava tyttö, ja isi on ihan vieressä, niin sinun ei tarvitse alkaa huutamaan, eikö?" brunette selitti tyttärelleen, saaden vastaukseksi pelkän silmien tapituksen. Mikäli Kiss jotain ymmärsi, niin ainakaan hän ei protestoinut suureen ääneen.
"Valmis?" Cloud kysyi Trixien puoleen kääntyen. Hän otti hyvän otteen tyttärestään, ja laski tuon varovasti toisen syliin, päästämättä irti ennenkuin oli täysin varma, että toisella oli tytöstä hyvä ote.

Trixietä jännitti tälläinen tilanne, sillä häntä todella hermostutti, jos hän tiputtaisi Kissin maahan. Hän ei enää sen jälkeen haluaisi nähdä kaksikkoa sillä tuntisi suurta häpeää ja sun muuta, mutta tyttö kuitenkni ajatteli positiivisesti tulevan tilanteen. Brunette sanoi, että uskaltaa helposti luovuttaa tyttärensä "peikon" kynsiin, jonka jälkeen Trixien naamalle kohosi leveä hymy. "No hyvä.", tuo sanoi ja tuijotti nuorukaista hetken.
Kun Cloud kysyi, oliko Trixie ennen pitänyt lasta sylissä, niin Trixie pusidti päätään.. olisihan sekin aika opetella, vaikka sitten mitä suloisimman lapsen kanssa. Tai ainakin Trixie itselleen uskotteli, että Kiss oli yksi suloisimmista lapsista joita oli nähnyt kok oelämänsä aikana.
Cloud neuvoi, miten Trixien pitäisi pitää lasta sylissään, ja tämä kuunteli kuin todella kiinnostavalla oppitunnilla.. tosin tämä hurahti vielä paljon enemmän oppituntien yläpuolelle.
"Oke. Lupaan pitää Kissistä hyvän otteen, etten vaan möhli.", Trixie sanoi ja katsoi sitten Cloudia, joka puhui ensin Kissille siitä, miten tuo pääsisi pian Trixien syliin. "Voi kamalaa.. nyt alkaa jännittää.", Trixie naurahti kun brunette ojensi Kissin Trixien syliin, pitäen silti vielä tyttärestään tukevasti kiinni, jotten tuo tippuisi, jos Trixie ei osannutkaan pitää kunnolla kiinni.
Vaaleatukkainen huokaisi ja tarttui juuri niin Kissistä kiinni, kun Cloud oli neuvonut. Ihan hyvin se oli tähän asti mennyt. "No heippa pikkunen.", Trixien sanoi Kissille katsoen tuota silmiin, mutta ei uskaltanut itse vielä käännellä toista senkään vertaa, sillä ei haluaisi nyt möhliä tätä. "Näyttääkö ote nyt iha tarpeeks tukevalta?", Trixie kysyi pienesti naurahtaen Cloudilta, sillä ei haluaisi tietenkään puristaa Kissiä liikaa, jotten toista sattuisi.

"Ei se niin kamalaa ole, kuin miltä se voi vaikuttaa. Kiss on rauhallinen lapsi, eikä hän liiku paljoa ympäriinsä. Hyvin se menee", Cloud kannusti toista. Hän ei edes halunnut muistella, kuinka paljon häntä oli jännittänyt ensimmäinen kerta, kun hän sai ottaa Kissin syliinsä. Nuorukainen joutui käyttämään kaiken tahdonvoimansa siihen, ettei olisi lähtenyt juoksien karkuun. Kyseessä oli sentään hänen tyttärensä, ja Kissin pudottaminen ei olisi ollut mitenkään hyvä juttu. Onneksi siitä selvittiin kunnialla.
"Otteesi näyttää ihan hyvältä. Kunhan itsestäsi tuntuu, että ote on hyvä, ja kunhan sinusta ei näytä siltä, että Kiss olisi jotenkin oudossa asennossa, niin sitten ote on tukeva", nuorukainen neuvoi niin kuten hänellekin oli neuvottu. Itse huomasi aika nopeasti, että ote oli huono, ilman vauvan huutamistakin.
Brunette päästi irti Kissistä, ja liikutti hiljaa käsiään takaisin itseensä päin, kuitenkin valmiina ottamaan tytöstä uuden otteen, jos jokin menisi pieleen. Kaikki kuitenkin vaikutti menevän hyvin, joten Cloud antoi itsensä rentoutua. Hän kuitenkin piti tarkkaan silmällä vierellään olevaa parivaljakkoa, ettei mitään tapahtuisi.
"Selviätkö?" nuorukainen varmisti toiselta hymyillen. Hän otti tilaisuudesta hyödyn, ja venytteli hiukan puutuneita käsiään. Kiss alkoi olemaan jo painava, ja tuon paikallaan pitäminen oli viikko viikolta vaikeampaa, kun tyttö halusi päästä äkkiä kävelemään.

Trixie piteli Kissiä sylissään ja vilkuili vähän väliä Cloudia, jos jotain tapahtuisi. Kuitenkni tyttö uskoi bruneten nopeaisiin eleisiin, joten Kissillä ei olisi sinänsä mitään hätää. Trixie osasi jotenkin rauhoittua kun kuuli Cloudin kannustuksen, ja niinpä tyttö huokaisi hieman hermostuneesti. Hänen kätensä hikosivat eikä muistanut milloni oli viimeksi joutunut noin armottoman tukalaan tilanteeseen.
Kuitenkin samalla kun Trixie kuunteli mitä Cloud puhui, hän siirsi kättään hieman, ja silloi ote oli hänen mielestään iha hyvä. Oli lähellä jottei Trixie olisi ehdottanut, että voisiko Cloud ottaa Kissin syliinsä, mutta kun nuorukainen päästi hitaasti irti, niin Trixie nielaisi. Kuitenkin kun se jännittävin osuus oli mennyt ohi, niin Trixie katsoa tapitti Kissiä, joka aktsoi takaisin. "Noh, kai tää nyt on iha hyvä..", Trixie sanoi ja naurahti pienesti.
Cloudin kysyessä selviäisikö tämä, niin Trixie nyökkäsi ja katsoi toista. "Uskon pärjääväni.", tyttö sanoi ja katsahti sitten Kissiä. Hetken aikaa lasta sylissään pidettyään, tytön puhelin pärähti ilmoittamaan viestistä, ja Trixie katsahti Cloudia. "Jos sä nyt voisit otaa Kissin?", Trixie kysyi ja loi toiselle hymyn. Hän ei todellakaan uskaltanut päästää kummallakan kädellä irti lapsesta,saatika sittn vahtimaan sylissä istuvaa lasta, ja puhua puhelimeen samanaikeisesti.

"Toki", nuorukainen vastasi Trixien kysyessä, ottaisiko hän Kissin takaisin syliinsä. Hän kurottautui nappaamaan tyttärensä, joka oli varmaan ihan mielissään päästessään takaisin isänsä syliin.
Cloud alkoi leikkimään tyttärensä kanssa, jotta toinen saisi puhua puhelimeen rauhassa, jos nyt toiselle ylipäätänsä soitettiin. Ainakaan hän ei halunnut vaikuttaa urkkijalta, joten oli parasta keskittyä kokonaan Kissiin. Brunette kutitteli tyttöä sieltä täältä, kuunnellen tuon jokeltelua mielissään. Kiss oli käyttäytynyt ventovieraan sylissä niin hyvin, että nuorukainen oli yllättynyt. Hän ei ollut tiennytkään, että tyttö osasi olla niinkin rohkea. Cloud toivoi, ettei tuosta tulisi mitään huimapäätä, varsinkaan, jos he jatkaisivat kaksistaan eloa Rashee Roadilla, mikä ei todellakaan ollut pikkutyttöjen leikkipaikka-aluetta.

//Anteeksi, vähän lyhyempää tähän väliin...//

//Eipä mitään (: //

Trixie hymyili toiselle mielissään, kun CLoud tarjoutui ottamaan Kissin syliinsä. Tosiaan Trixie ei halunnut tehdä kahta juttua samanaikaisesti, tietäen itsekin mitä siitä muuten seuraisi.
Vaaleatukkainen tyttö vilkaisi vielä Cloudia kunnes kaivoi kännykkänsä taskustaan. Viesti oli saapunut, mutta koska tyttö ei heti sillä sekunnilla ollut vastannut viestiin, välkkyi heti seuraavaksi hänen äitinsä nimi puhelime näytössä. Trixie nyrpisti nenäänsä pienesti ja vastasi. "Missä oikein olet ollut?", tytön äiti tenttasi tuota ja Trixie kertoi lähettäneensä viestin. "Hmph.. mutta missä sinä sitten olet?", tuon äiti kysyi ja Trixie huokaisi ehkäpä hieman kyllästyneesti äitinsä kysymyksiin. "Edelleen Loveressa.." Trixie sanoi ja nyrpisti kulmiaan, sillä häntä mietitytti, että eikö hänen äitinsä nyt osannut tekstiviestejä lukea.. "Ja sitäpaitsi mutta on seuraa, en oo tulos viel.", Trixie sanoi ja hänen äitinsä oli pakko myöntyä. "No hyvä on.. Tulet sitten illaksi kotiin", sano ituon äiti ja Trixie vastasi "Joo", kunnes painoi punaisesta luurista ja huokaisi.
"Äiti taas.. aina kyselemässä perään.", tyttö sanoi ja siirsi sitten katseensa jotakin pitkää, korkokengillä kävelevää naista kohti ja katsahti sitten Kissiä, ja sen jälkeen Cloudia.

Cloud naurahti kevyesti Trixien kerrottua, että äiti oli kysellyt perään.
"Onneksi minulla on oma asunto, niin kukaan ei ole kyselemässä perään vuokraisäntää lukuunottamatta", nuorukainen kertoi. Tosin hänen äitinsä ei oikein ikinä ollut kiinnittänyt huomiota poikansa menemisiin. Ehkä saattoi jotain kysyä, kun koko viikonlopun sänky oli ollut tyhjä, mutta ei muuten. Tosin se saattoi johtua siitäkin, että Lornalla ei oikein ollut aikaa katsoa lapsiensa perään, oikeastaan kaikki aika meni rahan keräämiseen, ja silloin kun nainen sai olla rauhassa, hän enimmäkseen nukkui.
"Haluatko koittaa uudestaan Kissin ottamista syliin?" brunette ehdotti. Häntä ei haitannut se yhtään, ja oli vain hyväksi tyttärellekin, että tämä oppisi olemaan muidenkin sylissä kuin vain isoäidin ja kahden sedän. Silloin voisi harkita lapsenvahdin hankkimista, joka katsoisi Kissin perään aina välillä kun Cloud halusi hiukan omaa aikaa.

// Anteeksi tälläinen kesto! :<< //

Trixie kuunteli mitä Cloud sanoi ja naurahti sitten, kun toinen sanoi, ettei hänen peräänsä soitella usein, mitä nyt vuokraisäntää lukuunottamatta. "Saat sentää olla rauhassa", Trixie naurahti ja virnisti sitten toiselle leikkisästi, kunnes kuuli bruneten kysymyksen. "No miksikäs ei", Trixie naurahti ja katsoi sitten Kissiä.
"Muuten missä ye oikein asutte?", tyttö uteli jälleen, mutta hän vain halusi tietää nuorukaisesta ja tuon lapsesta enemmän. Trixie välillä haaveili, ettei haluaisi asua Avenuella, koska sitä yleimmistöä alkaa jo kammoksua. Joka toinen viikonloppu on puutarhakutsut, teis milloin koko perhe kutsutaan naapuriin juhlaville illallisille.. sitä ei vain jaksa!
Trixie siirsi sitten katseensa Cloudiin.

// Ja vielä kaiken lisäksi lyhyttäkin. :/ //

"Rashee Roadilla. Ei mikään paras paikka Kissiä ajatellen, mutta parempaan ei ole varaa", nuorukainen kertoi. Asunto, missä Cloud asui, oli halpa. Vuokranmaksuun meni toinen palkka, mutta toinen oli käytettävissä laskuihin ja ruokaan, eli ihan hyvin.
"Oletan, että sinä asut Yellow Avenuella?" brunette varmisti toiselta. Vaatteiden ja sen, että Trixie oli Loveressa, perusteelta nuorukainen päätteli toisen asuinpaikan, mutta ei sitä ikinä tiennyt, jos Trixie vaikka yllättäisi.
Cloud käänsi hetkeksi huomionsa tyttäreensä, kutitteli toista ja sai tämän varmasti hyvälle tuulelle.
"Pääset taas hetkeksi Trixien syliin, isi on kokoajan vieressä, niin vieläkään ei ole hätää, okei?" hän puheli tuolle ensin. Sen jälkeen brunette nosti Kissin toisen syliin ja piteli tuota paikoillaan.
"Onko sinulla hyvä ote?" nuorukainen varmisti.

Cloudin kertoessa asuinpaikkansa, nyökkäsi Trixie tuon vastaukselle. "Ei välttämättä. Mutta se riittää, että saa ruoan pöytään ja niin", Trixie sanoi sa katsahti jälleen ohi kulkevia ihmisiä. Bruneten arvatessa tytön asuinpaikan, niin Trixie nyökkäili, mutta hieman mietteliäästi. "Joo. Tosin ei sekää mitää luksusta enää oo.. Loppujen lopuks aika tylsä paikka", tämä sanoi ja naurahti, siirtäen katseensa Cloudiin.
Trixien huulille kohosi hymy, kun hän huomasi miten onnelliseksi Kiss tuli isänsä seurassa, varsinkin kun Cloud kutitti tytärtään. Sitten brunette vielä varmisti asian tyttärelleen, että tuo pääsisi jälleen Trixien syliin. Tyttöä ei jännittänyt enää niin kamalasti, mutta piti huolen, ettei mitään tulisi tapahtumaan.
Trixie otti Kissistä hyvän otteen kaksin käsin, ja sitten hän vilkaisi Cloudia toisen kysyessä, oliko tytöllä hyvä ote. "Juu.", Trixie sanoi ja loi pienen keskittyneen hymynkaaren Cloudille.

"Onko Kississä paljonkin hoitamisen vaivaa, vai onko hän todella kiltti?", Trixie kysyi Cloudilta ja katsoi samalla Kissiä, jonka jälkeen siirsi katseensa Cloudiin, siirtäen sitten katseensa takaisin lapseen.
Cloud ja Kiss pelastivat Trixien päivän, sillä hän olisi muuten joutunut kuolla tylsyyteen kotona.

Cloud naurahti hyväntahtoisesti.
"Rashee Roadilta löytyy välillä hiukan liikaakin toimintaa..." hän totesi hiukan irvistäen. Onneksi nuorukainen asui hiukan kauempana alueesta, missä suurin osa tappeluista ja rähinöistä tapahtui, niin ainakin yleensä pääsi olemaan rauhassa.
"Sitten päästän irti", brunette varoitti etukäteen. Hän irroitti otteensa tyttärestään, ja liikutti taas hitaasti kätensä pois jotta olisi valmis kaappaamaan tytön taas syliinsä, jos jokin menisi vikaan.

"Riippuu päivästä. Joskus hän on mitä suloisin enkeli, mutta joskus huutaa kuin palosireeni. Nyt varsinkin Kiss on ollut ärtyisä, kun hampaat alkavat kasvamaan. Hän huutaa reippaasti yli puolen yön ja minä saan kärsiä siinä samalla", nuorukainen kertoi, ja päästi suustaan pienen haukotuksen todistamaan sanojaan. Onneksi kahvi ja tupakka oli keksitty, ne pitivät hänet hereillä suurimman osan päivästä, kunnes illalla taas väsytti, mutta silloin Kiss piti tarkkaavaisena, ettei tuolle kävisi mitään.

Trixie naurahti, kun Cloud sanoi, että välillä rasheella oli liikaakin toimintaa. "No se on ihan totta, vaikken itte oo käynykkää siellä. Mut uskon", tyttö sanoi ja tiesi Rashee Roadilla tapahtuneista jutuista vain tuttujen, ja lehden perusteella.
Kun brunette sanoi, että oli jälleen päästämässä irti, otti Trixie yhä tiukemmin Kissistä kiinni, ja veti tuota hellästi hieman itseensä päin, jottei toinen vain pääsisi tippumaan. Samalla kun Trixie piteli Kissiä sylissään, hän katsoi Cloudia, joka kertoi vähän siitä, milloin Kiss oli enkeli ja milloin ei.
Trixie nyökytteli vastaukseksi ja huomatessaan bruneten haukottelevan, hän katsahti Kissiiä. "Varmasti tosi raskasta", tyttö sanoi ja näytti miettivältä. "Onko Kissillä hoitajaa?", tyttö kysyi ja katsahti nopeasti Cloudia.
Olisi varmasti vielä raskaampaa, jos Kissiä ei hoitanut kukaan, ja Cloud joutuisi yksin pitää huolen tyttärestään.

"Siihen tottuu", brunette vastasi olkiaan kohauttaen. Ensin Kissistä huolehtiminen oli todella vaikeaa, kun työttömyyskorvauksella ei enää pärjännyt, ja oli pakko hankkia lisätuloja. Työn etsiminen oli yhtä helvettiä, kun useat työnantajat eivät suostuneet siihen, että Kiss pääsisi työpaikalle. Onneksi Cloudilla kuitenkin kävi tuuri, ja hän löysi kaksi puolipäiväistä työpaikkaa.
"Ei ole. Isäni on haudan levossa, äitini ei pystynyt huolehtimaan edes minusta ja isoveljeni ovat kiireisiä, enkä halua häiritä heitä. Sitten on kasa ystäviä, jotka ovat hyviä ystäviä, mutta en todellakaan uskaltaisi jättää Kissiä heidän hoiviinsa edes puoleksi tunniksi", nuorukainen kertoi puolittainen hymy huulillaan. Useimmat hänen ystävistään olivat nuoruusvuosilta, eli tupakkaa, huumeita ja alkoholia oikeastaan joka päivä. Suurimmalla osalla heistä oli vinttikin enemmän tai vähemmän pimeänä, joten tyttärelle voisi käydä nopeasti huonosti, jos heidät jättäisi keskenään.

Trixie katsoi Kissiä samalla, kun kuunteli mitä Cloud puhui.. varmasti todella raskasta!
"Ahaa, harmi", Trixie sanoi, kun brunette kertoi ettei ollut ketään huolehtimaan Kissistä. Miten Cloud oikein jaksoi? Mutta niin.. kaipa siihen sitten tottui ennemmin tai myöhemmin.
"Niin.. harva Rasheella eläbä pysyy irti huumeista sun muista", Trixie sanoi ja katsoi Cloudia. "Mä suorastaan joskus toivoisin pääseväni sinne. Yellow Avenuel kaikki on nii tekopyhää..", tyttö sanoi ja katsoi sitten Cloudia, tiiraillen sitten Kissin kasvoja, ja lapsi katsoi pitkään takaisin.
Trixien pitäessä tyttöä hyvällä otteella kiinni, hän samalla kutitti pienesti tuon kylkeä etusormellaan, jolloin Kissin kasvoille kohosi pieni hymy. Trixie naurahti ja tarttui sitten kummallakin kädellä Kissistä kiinni, jottei toinen tippuisi tai mitään muuta vastaavaa.

"Minullakin on menneisyyteni, mutta sentään pysyn joten kuten kuivilla Kissin vuoksi", Cloud kertoi. Alussa se oli vaikeaa, mutta onneksi loppua kohden se helpottui, ja nykyään se ei edes ollut vaikeaa, vaikka näkisikin haluamiansa huumeita suoraan edessään. Paljon enemmän se sattuisi Kissiin, jos hän joutuisi seuraamaan, kuinka huumeet pilaisivat hänen ja isänsä elämät. Raha olisi vielä tiukemmalla kuin nyt, Cloud olisi sekaisin suurimman osan päivästä, ynnä muuta kamalaa.
"Hän pitää sinusta", nuorukainen totesi leveästi virnistäen. Jos ei pitäisi, niin tyttö olisi aloittanut huutamisen jo kauan aikaa sitten.

//Anteeksi lyhyys.../