Who cares what they say? (s)

/ jero + cloud !

Julia suuntasi kylmänä syysiltana kohti Loverea, mietinnöissään hankkia uusia vaatteita. Johan niitä odotti kotona iso kasa, mutta Julia se vain jaksoi tyytyä jokasyksyiseen pillifarkkujen, plaid-takin ja karvahatun yhdistelmään. Vettä ei satanut, mutta taivas näytti uhkaavalta - se voisi revetä missä tahansa tilanteessa. Julia kopisteli nahkaisilla nilkkuireillaan Loveren pääovista sisään ja suuntasi lähimpään kahvilaan. Tässä olisi hetki aikaa miettiä, mitä hän tuli hakemaan ja mistä.

Istuttuaan kulmapöytään, jonka yläpuolella loisto NO SMOKING -kyltti, Julia kaivoi taskustaan itsekasvattamansa kannabissavukkeen suunpieleensä ja alkoi saman tien kääriä toista löydettyään paperia ja muuta tarvittavaa Louis Vuittoninsa syövereistä.

Cloud pyyhki kahvilan pöytiä, kurtistaen kulmiaan tahralle, mikä ei meinannut irrota pöydästä vaikka kuinka yritti. Pian hän luovutti ylivoimaisen vastustajan edessä, ja siirtyi seuraavaan pöytään.
Sellaisia bruneten päivät yleensä olivat, pyyhkimistä ja satunnaista kassalla oloa. Se oli rentoa ja tarpeeksi mukavaa hommaa, ainakin sai vaihtelua vauvanvahtimiselle.

Nuorukainen haistoi pian nenässään savua, ja huomasi ihan mukannäköisen tytön polttamasta suoraan no smoking -kyltin alta. Cloud käveli suoraan tuon luokse, ja laittoi huulilleen asiakas-hymynsä.
"Anteeksi, mutta huomaatteko tuon kyltin? Siinä kielletään polttaminen selvällä englannin kielellä, ja olisi mukavaa, että myös ymmärtäisit viestin. Eli olisitteko ystävällinen ja tumppaisitteko savukkeenne, ettei minun tarvitse poistaa teitä kahvilasta", brunette pyysi mitä kohteliaimmin.

Kääriessään uutta sätkää, Julia ei ollut vielä sytyttänyt entistä. Kahvila oli suhteellisen hiljainen, joten kyltistä huolimatta hän sytytti miedonhajuisen kannabissavukkeensa. Naisenalku, suurimmaksi osin tyttö, katseli hetken ajan kahvilan menoa - kermaleivoksiaan ahmivia läskejä, ylikorkeissa koroissa sipsuttavaa teinilaumaa, kahvia ryystäviä bisnesmiehiä... Mikä onni olikaan, ettei paikalla ollut kiireistä äitiä täyttä huutavan vauvansa kanssa. Julia ei ikinä aikonut tuoda Edgaria julkisille paikoille ennen kuin pentu oppi pitämään turpansa kiinni.

Julia kumartui jälleen keskeneräisen yksilön eteen. Valon eteen tuli yhtäkkiä varjo. Jonkin sortin japani-, kiina- tai korealainen, Julia luokitteli heti mielessään. Julia kääri savukkeen loppuun pitäessään katseensa yhä nuorukaisessa. "Tupakointi, kyllä, huumausaineiden käyttö, ei", tyttö totesi pienen hymynkare huulillaan, nojaten sitten takaisin tuolin selkänojaan.

//Niin anteeksi tuo ensimmäinen rooli, sain taas jotenkin luettua tekstisi väärin... :P//

"Huumausaineet ovat lailla kielletty, voin kutsua poliisin paikalle", nuorukainen sanoi lähemmäs todeten kuin uhaten. Ei hänellä ollut mitään syytä lähettää edessä olevaa naista poliisin pakeille, mutta enemmän hän työpaikastaan välitti kuin ventovieraasta. Jos nuorukainen ummistaisi tapaukselta silmänsä, niin omistaja saisi varmasti tietää, ja elämästä tulisi taas astetta vaikeampaa kun joutuisi etsimään uutta työpaikkaa, mikä ei parikuukautisen vauvan kanssa ollut helppoa.

Brunette toivoi mielessään, että toinen ei tekisi asiasta suurta juttua, ja alkaisi mekastamaan kuin pahinkin ämmä. Vaikka Cloud ei tahtonut olla ennakkoluuloinen, niin turhankin useasti oli joutunut todistamaan Yellow Avenuen ylimystön tytärten raivokohtauksia, kun kaikki kiva kiellettiin. Hän oli muutaman kerran joutunut välikädeksi ties missä tappeluissa, eikä se ollut mukavaa.

"Joo joo, chill honey", Julia totesi ja otti savukkeen suustaan. "Teiltä vaan puuttuu tuhkakupit, hyvä herra", tyttö totesi ja räpytteli silmiään. Olisihan hän voinut tumpata sen suoraan pöytäänkin, tarjoilijasiivoilija-apulaismiehellämikäliellä oli jo rättikin valmiina. Julia yksinkertaisesti rakasti olla rasittava ja kertakaikkiaan ärsyttävä ihminen. Hän harrasti sitä niin kotona, omassa bisneksessään, baarissa, ravintoloissa... Missä vain ja mistä vain.

"Tuoko herra Tarjoilija mulle yhden, vai tumppaanko sun käteen tai tähän tammipyökkipöytään, mikä lie?" Julia kysyi pitäen äänensävynsä liian ystävällisenä. Ouch, Jensenillä olisi jo palanut hermot - mies olisi lähtenyt sanomatta sanaakaan. Paitsi siellä pahat missä mainitaan, Jensen ilmaantui saman tien paikalle, suukotti Julian poskea. Julia piti yhä katseensa aasialaisessa yksilössä, totta kai kuka tahansa muu oli mielenkiintoisempi kuin Jensen. "Ei ole mun poikaystävä", Julia totesi virne kasvoillaan. Jensen irtaantui Juliasta ja lysähti istumaan tämän viereen huokaisten. Rasittavaa, eikö.

"Tuhkakupit eivät ole tarpeellisia, kun tupakointi on kiellettyä", nuorukainen vastasi. Turha niitä oli pitää koristeenakaan, ne kumminkin varastettaisiin, hajotettaisiin tai rouvashenkilöt valittaisivat niistä kyllästymiseen asti.
Cloud huomasi, tai ainakin luuli huomanneensa, että nainen halusi olla tahallaan ärsytttävä. Onneksi se oli tuttua puuhaa, ja tarjoilijanhommissa oppi yhtä sun toista.

Nuorukainen vilkaisi nopeasti paikalle tullutta nuorta miestä, mutta siirsi katseensa takaisin naiseen, kommentoimatta mitään tuon sanomisiin.
"Odottakaa hetki", brunette vastasi, ja suuntasi askeleensa kahvilan takahuoneeseen, josta löytyi tuhkakuppi niille yksilöille, jotka sitä syntistä puuhaa harrastivat. Löydettyään kyseisen kapistuksen hän palasi naisen luo ja ojensi sen tuon eteen.
"Olkaa hyvä", Cloud sanoi asiakashymy kasvoillaan.

"Tuhkakupit eivät ole tarpeellisia, kun tupakointi on kiellettyä", japsi (Julia nimitti miekkosta mielessään japsiksi) totesi nopeasti ja katosi jonnekin. Julia katseli hetken Jenseniä, joka oli hyvin vittuuntuneen oloinen, ja hymyili sitten maireasti. Hän katseli pöytää ja äkkäsi kukkaruukun, jossa kasvoi luultavasti muovikukka. Sinne Julia keksi savukkeensa tumpata. Hetken päästä nuori tarjoilija palasi takaisin tuhkakupin kanssa.

"Ah, anteeksi, mä tumppasin jo", Julia nojasi leukansa käteensä ja loihti kasvoilleen säälivän hymyn vilkaisten sivusilmällä kukkaruukkua. "Hei Jensen, tässä on mun uusi poikaystävä, sen nimi on..." tyttö alkoi miettimään ja tajusi nuorukaisen nimikyltin. "Harper", hän jatkoi Jensenille, joka katsoi Julia säälivästi. "Harper? Luulin, että oot japsi", Julia totesi hetken päästä ällistyneenä.

Brunette vilkaisi kukkaruukkua, ja noukki siihen jääneen tumpin tuhkakuppiin, joka pursuili jo muutenkin. Toivottavasti hänen ei tarvitsisi kestää naista kovinkaan kauan, vaikka ei tuo pahimpiin tapaamiinsa ihmisiin lukeutunutkaan. Tänä iltana sietokyky tuntui vain olevan lähellä nollan tuntumaa.

"Isoäitini oli korealainen. Olen syntyperäinen englantilainen", Cloud selitti. Toivottavasti nainen ei hakenut hänelle ongelmia selittämällä vieressä olevalle miehelle, että hän oli tuon uusin poikaystävä. Nuorukaisen tuurilla hänet hakattaisiin heti ensimmäisen tilaisuuden tultua ja Kissille tehtäisiin jotain.
...Oli varmaan parasta olla paljastamatta liikaa itsestään, jos asia todellakin oli niin.

Julia oli varsin avoimella tuulella katsoessaan Harperia kiinnostuneen oloisena. Aivan kuin häntä tosiasiassa kiinnosti miehen sukujuuret tai syntyperät… Mutta kerrankin voisi esittää sellaista, eipä ollut ihan tavallista nähdä japsia tarjoilijanhommissa. Vielä noin pitkäpinnaisena. Julia oli tavannut kahdenlaisia japseja – aivan ylipitkäpinnaisia ja aivan ylikärsimättömiä, välimuotoa ei tuntunut olevan. Tämän perusteella Harper tuntui olevan pitkäpinnaisia kavereita, mutta näytti kyllä vallan huolestuneelta.

”Huolehditko sä Jensenistä? Ei se tekisi pahaa kärpäsellekään, ja mä vain vitsailin”, Julia hymyili mahdollisimman herttaisesti. ”Oikeastaan me ollaan naimisissa vaan siks, että meillä on yhteinen pentu”, Julia kuiskasi kuin se olisi suurikin salaisuus – kaikkihan siitä loppujen lopuksi tiesivät. ”Ei sillä, etteikö sussa ois potentiaalista poikaystävämateriaalia”, naisenalku lopulta sanoi kuulostaen hyvin välinpitämättömältä ja alkoi leikkimään vastakäärityllä savukkeellaan. Jensen katsoi Juliaa lähinnä syvästi vihaten. Huono päivä? Hell yes.

"Ahaa. En kyllä usko, että välillemme tulisi mitään", Cloud totesi hymyillen. Ei hän halunnut tuollaista tyttöystävää itselleen, joka ei näyttänyt osaavan muuta kuin ärsyttää. Lisäksi nainen oli Yellow Avenuen lellikkityttäriä, jotka tuskin halusivat itselleen Rashee Roadissa asuvaa, kahta työtä tekevää nuorukaista, jolla kaiken lisäksi on parikuukautinen tyttölapsi. Mutta, mikäli toisen sanoihin oli luottaminen, niin hän ja Kiss olisivat ainakin toistaiseksi turvassa. Tosin "turvallinen" oli vaihteleva Rashee Roadilla, joten parasta oli varmaan käyttää termiä vähemmän vaarassa.

"Haluaisitteko jotakin, vai voinko auttaa teitä jotenkin muuten?" brunette päätti kysyä, tietenkin se paras hymy huulillaan. Hänhän oli tarjoilijana kahvilassa, niin voisihan sitä työtään hoitaa aina silloin tällöin, varsinkin kun Cloudilla oli ikävä tunne, että paikan omistaja kyyläsi häntä hiukan vihamielisesti. Ehkä brunette oli viettäny liikaa aikaansa yhden ihmisen seurassa, ja kun hän oli vielä jättänyt edellisen askareensa kesken.

"Never say never", naisenalku naurahti sinnikkäästi ja kohotti kulmakarvojaan. Eihän tyttönen varsinaisesti minkäänlaisia suhteita hakenut, ainakaan sellaisia, joiden kanssa olisi puhunut näinkin paljon. Jensen tuhahti kuuluvasti. Ehkä se oli mustasukkainen kaiken vihansa pohjalta. Toisaalta, silläkään ei ollut sormusta. "Asutko sä täällä päin?" Julia kysyi hiukan kiinnostuneena. Toki häntä kiinnosti, sillä aina oli yllätys jos joku yellowavenuelainen työskentelisi omalla asuinalueellaan - eihän se olisi soveliasta lainkaan. Käytöstapojensa puolesta toinen kyllä sopisi yellowavenuelle. Julian silmään kaveri näytti kaiken lisäksi tutulta - ehkä hän oli törmännyt tyyppin jossakin, mutta voit vain kuvitella miten kannabiskäyttäjän muisti pelittää. Olikohan se nyt Rasheella vai Yellowlla?

Julia kuuli kysymyksen, mutta jatkoi mietintäänsä vielä hetken. "Ah...! Jos toisit mulle kaakaon tehtynä maitoon ja kermavaahtoa päälle, laktoositonta kiitos", hän pyysi ystävällisesti. "Ja tuo Jensenille jotain piristävää, ettei se oo noin hapannaama. Jos olisit niin ystävällinen", Julia lisäsi yleensä käyttämättömän lauseen.

"En asu Yellow Avenuella, jos sitä tarkoitit", nuorukainen vastasi hymyillen. Ajatuskin hienostotanttojen keskellä kauhistutti, mutta Devon Streetille takaisinmuutto olisi ihan mukavaa, ja turvallisempaa Kissin kannalta. Ei tarvitsisi pelätä pahimpia huumehörhöjä ja tyyppejä, ketkä tappelivat ilokseen. Ties mitä tekisivät tytölle kun hän kasvaisi tarpeeksi, että ylettyisi avaamaan oven ja luikahtamaan ulos isän valvovan silmän alta.

"Kiitos tilauksestanne", Cloud sanoi aidosti hymyillen, ja lähti suunnistamaan tiskin taakse, ottaen tuhkakupin samalla mukaansa. Hän laittoi sen pois asiakkaiden silmien alta, ja teki kaakaon tilauksen mukaan, ja lisäksi kupillisen kahvia, kiikuttaen ne pöytään. Brunette laski kupit asiakkaidensa eteen ja sanoi hymyillen:
"Olkaa hyvät. Oletteko tyytyväinen kahviin, vai haluaisitteko kenties jotain muuta? Tarvitsetteko kenties maitoa tai sokeria?" Nuorukainen ei ollut täysin varma halusiko vierellä oleva mies kahvia, mutta yleensä "jotain piristävää" tarkoitti juuri sitä.

"Jensen. Käyttäydy", Julia totesi happamasti Jensenille, joka kohensi asentoon ja tarttui kahvinsa. Mikä tahansa kahvi meni aina miekkoselta alas, aina se teki hänet yhtä äreäksi parin tunnin päästä, mutta olipahan hetken virkeänä. "Joo, kiitos", Jensen lähinnä murahti ja katsahti Julian kaakaota. Se oli turhan hieno, kuten Julia itsekin. Jensenin kahvi taas oli lähes musta ja tylsän arkipäiväinen, kuten Jensen itsekin. Hassua.

"Rasheella?" Julia arvuutteli silmät loistaen. Devonilla asui lähinnä tavallisia tallaajia, joiden joukkoon Harper ei yhtään huonommin tosin sopisi. Ketä tahansa muuta olisi ehkä sivaltanut pettymys asuinpaikasta.

/lyhytlyhyt

"Bingo", Cloud vastasi hymyillen. Ei hän asuinpaikkaansa hävennyt, Rashee Road oli mukava paikka asua, ainakin yleensä. Silloin tällöin toivoi asuvansa muualla, kun jengitappelut yltyivät liian koviksi tai varkausaalto liikkui lähistöllä. Jengitappeluiden ajaksi nuorukainen meni yleensä äitinsä luokse nukkumaan, tai vähintään viemään Kissin turvaan, mutta yleensä päätyi itsekin jäämään. Lorna ei ollut viisastunut vanhemmiten, vaan oli yhtä tiedoton lastenhoidosta kuin oli ollut Cloudin nuoruudessa.

"Haluaisitteko vielä jotain, vai siirrynkö palvelemaan muita asiakkaita?" brunette kysyi asiakashymyyn siirtyen. Hän voisi mieluusti jäädä juttelemaan, mutta omistaja ei siitä pitäisi, varsinkaan, kun oli suonut nuorukaiselle niin monta etuoikeutta Kissin takia.

"Ooo, kiva!" Julia hihkaisi. Ei olisi uskonut, että noinkin mukava ja siistisuinen kaveri asuisi Rasheella. Hän henkilökohtaisesti piti enemmän Rashee Roadin raa'asta ja nopeasta, mutta aidosta ja säälimättömästi meiningistä. Yellow Avenuen porukka oli täynnä kulisseja, feikkejä... Ah, kuten Julia itse. Sen takia hän tunsikin kuuluvansa enempi Rasheelle. Hän mietti asiaa päässään ainakin minuutin ajan kuultuaan Harperin viimeisen kysymyksen. Tyttö piti katseensa Harperissa mairea hymy kasvoillaan, muttei oikeastaan edes katsonut tätä, vaan mietti kultaista menneisyyttään. Ikävä niitä Losin aikoja....

"Haluaisitteko vielä jotain, vai siirrynkö palvelemaan muita asiakkaita?" Harperin kysymys muistui Julian päähän. "Oh, joo, mee vaan, ettei toi kaveri tapa sua", Julia virnisti nyökäten varovaisesti tiskin takana häärivään omistajaan, joka oli vielä hetki sitten silmä kovana tarkkaillut kolmikkoa. "Mut mä haluun tavata sut joskus Rasheella!" Julia virnisti vielä loppuun. Jensen oli vähällä purskauttaa kahvinsa ilmoille. "Vittuako sä siellä Rasheella pyörit, mutsi ei tykkää", mies sähähti. "Vitut mä siitä", Julia totesi happamasti.

Ah, nuori lempi.

"Saa nähdä", nuorukainen naurahti kevyesti, ennenkuin siirtyi palvelemaan muita asiakkaita. Häntä oli omalla tavallaan huvittanut pariskunta, joka selvästi oli yhdessä pelkän kulissin takia. Cloud oli yllättynyt, kuinka useita perheitä Yellow Avenuelta löytyi, missä suurin osa "syvistä perhesiteistä" oli pelkkää kulissia. Kaikki pidettiin yllä maineen takia. Suorastaan hölmöä. Brunetesta oli paljon yksinkertaisempaa erota jos ei suhde onnistunut, tai olla sietämättä anoppia jos siltä tuntui, eikä halailla tuota muutaman valokuvan tähden. Kai hyvillä perhesuhteilla oli paljon suurempi merkitys hienostopiireissä, tai ainakin niihin kiinnitettiin paljon huomiota.

Cloudin työpäivä sujui suhteellisen nopeasti, pääasiallisesti pöytien hinkkausta ja tilausten ottamista. Kisskin oli osannut pysyä hiljaa, eikä vaatinut huomiota muuten kuin nälän kasvaessa sietämättömäksi. Brunette pääsi, tai oikeastaan joutui, juttelemaan sinä päivänä useamman ihmisen kanssa, jotka valittivat kuka mistäkin, liian laihasta kahvista, kuivasta pullasta, turhasta melusta ja niin edelleen. Suurin osa tuntui olevan vielä vanhempaa ikäluokkaa, joten valituksien kuunteleminen oli entistä tuskaisempaa.

Jensen alkoi ryystämään kahviaan todenteolla, Julia ennemminkin nautiskeli kaakaotaan ja hidasteli. Vartin päästä Jensen katseli naistaan ärtyneenä. "Koeta jo", mies alkoi naputella pöytää. "Sä raivostutat mua", Julia sähähti ja Jensen lopetti siihen paikkaan, jolloin Julia soi aviomiehelleen kiitollisen hymyn ja suukon suunpieleen. "Meinaatko lähtee illalla Rasheelle? Mä aattelin, et voitais kerrankin olla yö yhdessä", Jensen mutisi. Julia melkein purskautti kaakaonsa ympäri pöytää. "Anteeksi?" tyttö sai sanottua kaakao väärässä kurkussa. "Että seksiä tekis mieli", Jensen totesi ja venytteli. Julia virnisti ja alkoi juoda kaakaotaan tasaiseen tahtiin.

Pöydälle hän jätti tipiksi pari dollarin seteliä ja lappusen, joka oli hänen käyntikorttinsa. Simppeli käsintehty. Weed? Call me, siinä sanottiin.

/ oisko tää tässä jos sovitaa jatkoa jonneki joskus >:--) !

Kun Cloud teki seuraavan yleiskatsauksen kahvilan ympäri, hän huomasi pariskunnan kadonneen, ja jättäneen muutaman dollarin tipin. Hän käveli hitaan hillitysti pöydän luo, ja otti rahat kortin mukana. Nuorukainen virnisti kortille, ennekuin tunki sen suorien mustien housujensa taskuun.
Ehkä hän voisi soittaa tuolle joskus, kun seuraavan kerran tarvitsisi kannabista. Ainakin hinnat voisi selvittää.

//Anteeksi lyhyt lopetus, ja sovitaan vaan. ^^//