Don't hesitate, no escape /sov.

/Katri tänne ft. Ada. Sijaintina jonkun randomin kotibileet /

Mitä muuta hyötyä oli entisistä panoista kun se, että ne tuntuivat kaikki tasaisin väliajoin syytävän huomattavan suuria määriä parista hippusesta jotain päihdyttävää? Ei paljonkaan muuta. Jotenkin jokainen niistä tuntui aina saavan Alession numeron käsiinsä, ja varmaan joka toinen soitti viikon sisällä huumeiden perässä. Outoa menoa. Mies ei tiennyt jakeliko sekaisin ollessaan puhelinnumeroa jotenkin käyntikorttien muodossa jokaiselle halukkaalle vai kertoiko vain kohteliaasti nimensä ja hoidot sitten soittelivat numeropalveluun tai jonnekkin. Olisi ehkä kannattavaa lähiaikoina poistattaa numero kaikista julkisista palveluista, etenkin kun kaikki paikalliset tuntuivat yhdistävän rokkarin pärstän kalliisiin laadukkaisiin huumeisiin joita sai kun seteleitä näytti ja raahasi perseensä Rasheelle.
Tänä iltana Ale oli päättänyt olla poikkeuksellisen avulias ja raahautua itse tämän niinkutsutun asiakkaan luoksi. Osittain siksi, että tytöllä oli kuulemma mukana paljon kavereita, joka tiesi paljon rahaa, ja osittain siksi, että kotibileissä oli aina ilmaista viinaa, eikä kukaan sanonut ilmaiselle viinalle ei.

Mukaan oli pyynnöstä tarttunut piriä ja konia, pari neulaakin, Alessio ei ollut voinut kun yrittää olla nauramatta ääneen. Eivät ne hienohelmat saisi pistettyä itseään, hyvä jos selviäisivät edes yhdestä lainista jotenkuten hengissä. Soittanut tyttökin oli yrittänyt kuulostaa niin asiantuntevalta, aivan kun olisi vanhakin konkari, jonkinnäköistä narkkarikermaa. Italiaano kuitenkin tiesi, ettei sillä tytöllä ollut huumetaustaa nimeksikään, kuten ei tuntunut olevan muillakaan yellow avenuen asukkailla. Uhoaminen kävi aina, ne halusivat aina välttämättä piikittää ja olla niin kovia, vetää rajuimpia aineita mitä oli (tai sellaista jolla oli kaikkein eksoottisin nimi), ja aina ne vetivät yskien ja melkein tukehtuen osan lainista, kikattivat ja sammuivat. Ja rokkari tietysti siivosi avokätisesti aineet pois ja häipyi itsekkin sille sileän tien, parin päivän päästä sitten amatööri soitti takaisin hihkuen ylitujusta aineesta ja haluten lisää. Pian olikin sitten pari laitosnuorta lisää.

Kotibileet eivät tosiaankaan olleet Alen makuun, sen näki jo pienen omakotitalon pihasta. Ihmiset käyttäytyivät sivistyneesti, kaikkialla oli normaalia tupakkaa ja bissejä, ei selvästikkään aineita tai edes kirkkaita. Ankeaa.
Alessio keräsi puoleensa katseita, suurin osa kuitenkin käänsi nopeasti katseensa kun tunnisti kasvot ja tajusi mistä oli kyse, pari vanhaa tuttua leyhytteli seteleitä ja huuteli iloisia tervehdyksiä. Mies ei vastannut noille mitään vaan käveli kauempana pihalla olevan nuoren tyttöjoukon luokse josta juoksikin jo vastaan korkeilla koroilla kipittäen ennestään tuttu punapää kiharat olkapäillä pompahdellen.

Jostain nimeltä mainitsemattomasta syystä Ada oli päätynyt sitten kaverinsa MJ:n (tai Mary-Jane, mutta hän halusi kutsuttavan itseään MJ:ksi) kanssa Rashee roadille johonkin tuikituntemattoman kotibileisiin. Alkoholia oli tarjolla, kirkasta ei paljoa löytynyt, kun suurin osa oli juotu, mutta MJ oli tajunnut ottaa omat vahvistuksensa mukaan. Booli näytti epäilyttävältä, mutta maistui ihan hyvältä, kun mukaan sekoitti hiukkasen vodkaa. MJ:n mielestä bileistä puuttui jotain, joten tämä oli päättänyt soittaa tuntemalleen ihmiselle, jotta saisi aineita. Ada muisti kyllä omat kokeilunsa vuodelta nakki ja jeesus (ei sillä, että hän uskovainen oli), eikä sen jälkeen ollut kokeillutkaan. Ehkä silloin tällöin yksi tupakka, alkoholi oli se jota kului muita enemmän, vaikka sitäkin vähän harvemmin.

Ada nautti ihan selvänä olosta, mutta MJ oli oikeassa kun äkkäsi, että jotain puuttui. Jossain vaiheessa neitokainen oli onnistunut kadottamaan MJ:n kun oli sitten tajunnut tämän lähteneen jonkun tuttunsa luo. Ada seurasi perässä ja pysähtyi lopulta MJ:n viereen.
"Miten menee?" MJ kysyi Alessiolta ja kääntyi sitten ympäri huomaten Adan. "Hei Ada, tässä on Alessio. Se on mun vanha tuttu. Nyt tarvittaisiin jotain piristettä. Tunnelma kuolee käsiin."
Ada seisoi hiljaa MJ:n vierellä yrittämättä olla laukaisemasta mitään nokkavaa.

Alessio oli vuosien saatossa ehtinyt jo tottua näihin asteen avuttomampiin ihmisiin. Hän oli useita kertoja piikittänyt jotakuta, joko siitä syystä ettei tuo itse osannut tai oli niin sekaisin ettei enää kyennut, frendejäkin oli tultu saatettua (= kannettua) koteihinsa ihan kohtuumäärin, joten tilanteessa tuskin olisi mitään uutta vaikka MJ päättäisi heittäytyä hankalaksi. Yleensä rokkari oli itse se, joka oli fliipannut niin pahasti, että vaati neljä ihmistä rauhoittuakseen ja sitten vielä pari saattamaan itsensä kotiin, kyllä miehelläkin oli kuitenkin niitä valoisia hetkiä jolloin hän oli oikeasti sen verta selvin päin että kykeni jotakuta ehkä vähän auttamaankin. Ainakin huumeet olivat hanskassa, ja se riitti yleensä kaikille turvallisuudentunnetta tuomaan, että ainakin yhdellä oli joku käsitys siitä mitä nyt tehtiin.

"Gramma konia ja piriä, right?", Ale asetteli sanansa kysymykseksi muttei odottanut vastausta,
"se on sit konista 260 puntaa, puhdasta persialaista, jatkettua, ja piristä 70 puntaa, jatkettu kahelkyt prosentilla, pyöristetään 320 puntaa sun hyväks. Kaks neulaa sit vitosen viel päälle." Hinnasta ei keskusteltu, tinkiä ei arvatenkaan saanut. Italiaano puhui aidon bisnesmiehen tavoin, heitti alennuksenkin kehiin ja vaikutti jälleen kerran hyvin asiantuntevalta vakuuttaen tietävänsä mistä puhui. Yhtä hyvin Ale olisi kuitenkin voinut puhua vaikka ydinfilosofiasta, Mj tuijotti typerän näköisenä selvästikkään tajuamatta mitään. Nainen maksoi 500 setelillä, ja kertoi Alessiolle maireasti tämän saavan pitää loput rahat jos tuo auttaisi pistämisessä ja leikkisi opasta, Alessio arvatenkin suostui. Ei sillä, että nainen olisi muuten saanut rahojaan takaisin.

Mies antoikin Mj'lle kaksi pientä pussia ja kaksi avaamatonta neulapakkausta kun oli ehtinyt kääräistä rahat talteen.

Ada katseli vieressä kun MJ hieroi kauppoja toisen kanssa. Joskus hän vakuutteli itselleen liikkuvansa aivan vääränlaisessa seurassa. MJ oli mukava, mutta humalaisena välillä täysi idiootti, eikä hänellä ollut hajuakaan siitä, mitä oli tekemässä. Tämä oli käyttänyt huumeita aikaisemminkin, eikä Ada voinut kieltää etteikö olisi itse kokeillut joskus. Silti, MJ oli ehkä aloittanutkin huumeiden bilekäytön sen vuoksi, että halusi näyttää vain kovalta. Ada seisoi hiljaa paikallaan miettien taas, että huumeidenkin hinnat olivat näköjään nousseet entisestään. Ei hän tarkalleen muistanut, mitä heroiini oli maksanut silloin kun hän oli sitä kokeillut - tosin no, ei hän sitä ollut ostanut, mutta halvempaa se oli tainnut olla. Siitä oli jo vuosi pari kun hän oli viimeksi kokeillut. Alkoholi maistui paremmin kuin huumeet.

MJ antoi tyypille 500 puntaa 320 punnan arvosta. Jo oli kovapalkkainen pistäjä. No, se oli MJ:n asia miten tahto varansa kuluttaa. Ada seurasi kaksikkoa sivummalle, näiden lähtiessä kahden pussin ja kahden neulan kanssa kulkemaan kohti vapaata tilaa. Ada oli muutamaan kertaan saanut raahata MJ:n kotiin tämän ollessa joko liian huuruissa tai kännissä. Kyllä tämän vanhemmat tiesivät nuoren neidin käyttävän, mutta olivat luovuttaneet, kun MJ oli jatkanut saarnoista huolimatta. Yksi itsepäinen ihminen lisää tähän maailmaan. Ada ei niinkään perustanut, kyllähän yhdestä heroiiniannoksestakin ihan pirtsakka olo tuli, mutta jaa. Se oli ollut sen kerran.

Alessio olisi voinut vain kävellä setelin kanssa paikalta auttamatta pistämisessä tippaakaan ilman, että kumpikaan tytöistä olisi voinut tehdä asialle mitään. Mj ainakin oli niin innoissaan, ettei todennäköisesti edes tajuaisi jos Ale johonkin katoaisi, aikaisintaan silloin kun ojentelisi käsivarttaan ei kellekkään. Ei italiaanolla mitään erityistä miellyttämisvimmaa ollut, ei tarvetta edes lunastaa lupausta, mutta koska kotona ei odottanut mitään muuta kun vihainen naisystävä ja hyvällä tuurilla pari sukulaistakin oli paljon parempi pysyä tien päällä niin kauan kun mahdollista, ja sama se kai oli auttoiko teinityttöä tappamaan itsensä vai edistikö omaa itsemurhaansa vetämällä finaalit lähimmässä baarissa omilla eväillä.

Rokkari seurasi Mj'tä niinkin arkiseen paikkaan kun leikkimökkiin. Kieltämättä Alessiota vähän säälitti, tyttö tosiaan käyttäytyi kun yläkoululainen joka pakeni puskaan vetämään tupakkaa posket lommolla. Jokaisen oma asia se kai oli miten halusi pään sekaisin vetää, salaillen vai julkisesti, yksin vai seurassa. Alessio valitsisi molemmista jälkimmäiset vaihtoehdot, hän rakasti huomion keskipisteenä oloa (aineissa ja kännissä, selvin päin ei) ja parhaimpaan biletunnelmaanhan tunnetusti pääsi kemikaaleilla.

Mj oli selvästi suunnitellut asiat tarkkaan, tuo näes ojensi Alelle vesipullon jonka oli valmiiksi varannut mökkiin. Mies kieritti korkin irti pullon päältä, kaatoi siihen vähän vettä ja ripotteli konia joukkoon rajulla kädellä sen enempää turhaan mittailematta. Seuraavaksi sormiin löytyikin sitten oma sytkäri jonka liekki pian nuoli korkin pohjaa, paljain silmin saattoi erottaa kuinka jauhe alkoi sulaa ja lopulta pienen huljutuksen myötä sekoittui pieneen vesitilkkaan. Alessio veti neulan paketista, latasi siihen tottuneesti korkissa olevaa nestemäistä konia ja kääntyi sitten takaisin tytön puoleen. Tuo oli irroittanut lanteiltaan vyön ja kietonut sen käsivarteensa kyynertaipeen yläpuolelle tiukasti kiristyssiteeksi, käsi oli ojennettu suoraksi Alessiota kohti.
"Ojenna pariin kertaan", italiaano kehotti ja Mj teki työtä käskettyä, pumppasi kättään pariin kertaan. Suonet erottuivat koko käsivarren mitan ajan selvästi joten Ale sai piikin kevyesti kerralla suoneen, eleet eivät ehkä olleet sieltä hienovaraisimmasta päästä, mutta asia hoitui kyllä tyynen rauhallisesti. Alessio veti suonesta verta piikkiin jossa se sekoittui aineeseen, parin silmänräpäyksen jälkeen koko sekoitus sitten palasi kerralla suoniin ja syöksyi räjähdysmäisesti ympäri kehoa.

Ada seurasi kaksikon hännillä sisälle leikkimökkiin. MJ oli jokseenkin jo kokenut - tai no, ei sitä ehkä voinut sanoa, silti tämä tarvi apua pistämisessä. Mutta Adaan verrattuna hän oli konkari, sillä Ada oli kokeillut vain kerran ja jotain sattuisi hän jättäisi tänään väliin. Itsessään leikki mökki oli Adan mielestä lievästi koomista. Lähinnä hänellä tuli mieleen kuinka tällaisissa leikittiin pieninä ja näköjään nyt niissä siirryttiin lapsuudesta aikuisuuteen. Lapsellisuus ei toki loppunut lapsuuteen mutta muutoin uskottiin, että oltiin niin vanhoja ja viisaita. Ada ei pitänyt itseään erityisen viisaana, sillä hän teki mitä tahtoi, toisinaan jotain älyttömän tyhmääkin.

MJ oli tiennyt jo jossain määrin mitä varata ja missä suhteessa. Leikkimökistä löytyi vesipullo ja vyön hän irrotti kiristykseksi. Näki ainakin, että MJ oli tehnyt sen aiemmin, joskin oli aikalailla teinin tasolla piilotellessaan leikkimökissä. Samalla kun Alessio sekoitti heroiinin pistokelpoiseksi, MJ kietoi vyön tiukasti kyynärtaipeensa taakse. Ohjauksesta hän pumppasi kättään pari kertaa, sen vuoksi että suonet näkyisivät - sen Ada sentään tiesi. Tai muisti. Koko se ilta oli ollut suhteellisen hämärä. Kun aine oli suonissa MJ odotti hetken ja otti sitten vyön pois ja kietoi sen takaisin lanteilleen. Tämä katsoi muita hiukan seesteisesti.
"Nyt tuntuu kivalta", MJ sanoi ja yritti nousta seisomaan, mutta hieman hoippuroivin askelin.
Ada ryntäsi pitelemään tätä hetkisen aikaa pystyssä. Tai parempi jos tuo olisi istunut.
"Jos sä istuisit vielä hetken", Ada totesi tälle ja laski tämän takaisin istumaan.

Ale tiesi tarkalleen miten juuri konia piikittänyt ihminen käyttäytyi. Ensin tuli maailman kovin nousu, ja sitten maailman kauhein lasku. Suurimmalta osalta jalat pettivät alta ja vähintäänkin laatta lensi, sitten oli niitä jotka selvisivät koko hommasta ilman mitään (myöskään vaikutuksia. Esimerkiksi vaikka Alessio, joka oli edennyt addiktionsa kanssa jo siihen pisteeseen, että käytti saadakseen normaalilon) negatiivista, ja niitä jotka makasivat puoli tuntia lattialla laataten koko ajan, silmät pyörien ja tajunnan rajamailla. Italiaano ei voinut sanoa, miten Mj reagoisi, joten hän painoi naisen istumaan penkille kuuntelematta tämän reaktiota yhtään. Ale ei tosiaankan ottaisi vastuuta siitä jos Mj hoipperoisi johonkin, ja kaatuisi kasvoilleen veden täyttämään ojaan tai alas portaita.
Miehen oli pakko myöntää, ettei Mj tehnyt poikkeusta tässä tilanteessa vaikka entinen pano olikin. Sekaisin olevasta ihmisestä, tutusta, vihamiehestä tai ystävästä, huolehdittiin aina. Aina. Ei ollut mitään raukkamaisempaa kun hylätä ihminen, jonka tiesi olevan niin sekaisin, ettei tuo kyennyt tekemään mitään. Ei myöskään auttanut, että toinen tyttö oli mukana, todennäköisesti tuolla ei olisi mitään käsitystä sitä, milloin kyseessä olisi yliannostus, saati sitten, että tietäisi mitä tehdä yliannostustilanteessa. Alen oli itsekkin vaikea arvioida tilannetta, hänellä itsellään oli huomattavasti korkeampi toleranssi kun Mj'llä, eikä varmaa tietoa ollut siitä miten tuo yleensä käyttäytyi pistettyään.

"Nyt on", italiaano nyökkäili ja istui pienen pöydän reunalle Mj'n viereen.
"Anna mun tietää jos tulee paska tai normista poikkeeva fiilis", Alessio vaati ja siirsi katseensa sitten toiseen tyttöön. Tuo ei näyttänyt narkilta, oikeastaan hyvin kokemattomalta, untuvikolta, mutta tietyllä tavalla silti myös siltä, ettei ihan pumpulissa elänyt.
"Jos et haluu liata käsiäs, ni back up, tää laattaa kuitenkin just", Ale huomautti ilman tippaakaan ivaa äänessään.

MJ ei näyttänyt kovin hyvinvoivalta, saatika silt että pysyisi pystyssä ihan omillaan hetkeen. Kaipa tämä sitten pääsisi vaeltamaan mihin vain. Alessio näytti olevan samaa mieltä Adan kanssa, painaessaan MJ:n takaisin istumaan. Sekavuus iski tietenkin, mutta ei MJ:ltä sentään ollut taju mennyt. Ada piteli tätä hiukan olasta kiinni.
"Hei MJ?" Ada kysäisi.
"Mitä?" MJ sanoi. "Olo tuntuu ihan mahtavalta. Onko kukaan sanonu sulle et oot niiin nätti?"
Ada kohautti kulmiaan ja kuuli sen jälkeen Alession varoituksen. Kyllä hän sen aika pitkälle tiesi, muisti vain ensimmäisen kokeilukertansa. No, ei se kauaa kestänytkään kyllä, mutta oli se silti hetkeksi vienyt pään pois nykyhetkestä. Kuten näköjään MJ:nkin.

Samaisella hetkellä MJ vetäisi jostain jonkun boksin, jonka käteensä sai. Ei ollut vaikea arvata mikä iski. Samalla Adan puhelin alkoi soida. Hän katseli vuoroin puhelinta, jossa soitti tuntematon numero - saattoi olla kuka vain, kun osa hänen ystävistäänkin soitti tuntemattomalla - sekä oman perheenjäsenet.
"Pystytkö katsomaan MJ:n perään hetken? Mun tarvii ottaa tää", Ada sanoi ja meni sitten ulos leikkimökistä.
"Scarlett", neito vastasi.
Ja kas kummaa, isäpuolihan se siellä. Soitti sanoakseen että Ada lähtee jonnekin pusikkoleirille kurinpalautukseen - jonnekin sotilaskoulun leirille ihastuttamaan paikkaa kuulemma. Mitä vittua? Kieltämättä neiti sai kiroilla puhelimeensa ja sanoa ettei hän mihinkään ole menossa, mutta ei. Ja kehtasipa rakas isäpuoli pistää luurin vielä korvaan. Nyt kiehui veri.

Alessio melkein odotti, että Mj putoaisi saman tien puusta ja alkaisi oksentamaan kuten kaikki muutkin. Jos tuo ei sitä tekisi, olisi sentään jotain kokemusta ennestään, vaikka ulkonäkö tuntui muuta väittävänkin. Tiedä sitten oliko hyvä juttu jos omasi korkeamman toleranssin kun keltanokka, kai se jonkun mielestä oli ihan siistiä olla pesunkestävä narkki, suurin osa kuitenkin piti sitä vain säälittävänä.
"Pidä ny turpas kiinni ettei tarvi katua kohta", mies kehotti. Ääni oli melkein ystävällinen, samaa sävyä kun silloin, kun selitettiin känniselle ihmiselle miksei keskelle baaria voinut kusta. Samassa tilanteessa nyt oikeastaan oltiin, aineissa vajottiin ihan yhtä lailla seitsemänvuotiaan tasolle kun kännissäkin. Samoja asioita käytiin aina läpi, ja aina piti selittää ja puolustella omaa kantaansa, yhtä idioottimaista joka kerta.
Rokkari olisi oikeastaan mielellään ollut itsekkin siinä tilassa, että leijaili jossain toisessa maailmassa pistoksen myötä. Väliäkö sillä, että teki itsestään narrin kaikkien muiden edessä ja joutui kärsimään ehkä maailman kauheimman laskun, parempi se oli kuin se, ettei saanut enää mitään fiilistä, vaan käytti vain pysyäkseen erossa refloista. Siinä vaiheessa siitä katosi hehkukin kun rännitti vähintään sellaisen kahdeksan kertaa päivässä.

"Ei kosketa siihe ny", italiaano otti jonkin boksin tytön kädestä irti mutta työnsikin sen saman tien tuon kasvojen alle estäen vain nippa nappa oksennusta ryöppymästä lattialle. Vasen käsi eksyi vaistomaisesti sipaisemaan hiukset Mj'n kasvoilta niskan taakse suojaan oksennukselta. Okei, Mj oli sittenkin ihminen normaalin toleranssin kanssa. Alessio nyökkäsi ohimennen Adalle joka katosi ulos kännykkänsä kanssa.
Ale sai oman oksennusreaktion pidettyä kurissa vaikka Mj'n oksentaminen olikin hyvin kuvottavaa katsottavaa, ei koskaan ollut kiva katsoa vierestä kun toinen kakoi vaahtoa, limaa ja kaikkea mitä sisällä nyt sattui olemaan. Ainakin Mj pysyi, toistaiseksi, istumassa eikä tarvinnut huolehtia, että tuo makasi kyljellään eikä tukehtunut omaan oksennukseensa.

Nyt keitti. Ada palasi takaisin sisälle ärtyneenä kuin mikä, joskaan ei aikonut sanoa siitä kellekään. Sen sijaan neiti meni MJ:n vierelle, vaikka haju etoikin. Ei sillä, hän oli itsekin saanut ennen taluttaa kavereita kotiin ties missä kunnossa. Siitä huolimatta. Adalla tuli halu päästä pois tästä maailmasta. Että hitossa isäpuoli kehtasi! Ei tämä voinut noin vain häntä pistää johonkin, mitä hän ei halunnut. Helvetti sentään, hän oli täysi-ikäinen ja täysin kykenevä tekemään omat päätöksensä... No ehkei rahankulutuksen suhteen mutta auta armias kun hän valmistuisi ja saisi hyvä työpaikan, hän lähtisi niin nopeasti että tomupilvi jäisi jälkeen. Siinä vaiheessa Ada huomasi Alession jättäneen toisen neulan ja heroiinipussin pöydälle.

"Ai vittu", MJ totesi pidellen päätään.
Ada meni toiselle puolelle seisomaan ja nappasi ruiskun ja pussin käteensä - oli tuo taitava kyllä käsistäänkin. Hän tunki pussin toiseen taskuunsa ja kumartui sitten alemmas.
"Hei MJ, pärjäätkö hetken täällä Alession kanssa?" Ada kysyi ja MJ nyökytti. "Mun täytyy mennä hetkeks sisälle."
Ada lähti sen jälkeen suuntaamaan kohti sisätiloja ja siellä kohti vessaa. Hän lukitsi oven ja otti heroiinipussin taskustaan. Kerta se toinenkin. Ei hän sinällään koukussa ollut, mutta tämä oli se ensimmäinen tapa joka tuli mieleen. Omasta laukustaan hän nappasi sytkärin - tottakai jokaisella piti sellainen olla. Astiaa ei kyllä meinannut löytyä mistään, kunnes Ada avasi jonkin lääkepurnukan ja mittasi heroiinia ties millä kädellä - ei hänellä ollut oikeastaan mitään hajua, kunhan mittasi jonkun verran. Sen jälkeen hän laski korkkiin vettä ja alkoi kuumentaa sitä.

Vain pienen hetken jälkeen Ada avasi ruiskun ja otti pantana pitämänsä huivin pois päästään ja kiristi sen kyynärvartensa lähelle. Hän veti kaiken korkista ruiskuun ja sen jälkeen ojenteli pariin kertaan kättään. Tottapuhuen hän ei oikeastaan edes miettinyt missä hänen verisuonensa olivat kun pistin neulan varovasti sisään, puristaen silmänsä kiinni. Kun aine pääsi sekoittumaan vereen, levisi kehoon heti leijumisen tunne. Ada veti kiristyssiteensä pois ja neulan samaten, jätti sen vain lavuaarin reunalle. Hän nousi varovasti seisomaan, ottaen tukea lavuaarista, avaamalla samalla ovesta lukon. Ada hymyili hetken aikaa, sillä olo oli hyvä. Mutta kun hän ehti ottaa kahvasta kiinni, olo muuttui äärettömän huonoksi ja tajunta pimeni, ennenkuin hän kaatui lattialle.

Mj oli pikkuhiljaa lopettanut oksentamisen täytettyään ensin astiaa suhteellisen pitkän tovin. Tilanne ei kuitenkaan ainakaan Alen kannalta ollut kovinkaan paljon parempi, tyttö makasi täydellä painolla tämän sylissä, tärisi kauttaaltaan kyyneleet silmissään ja ulisi. Rokkari ei voinut oikein tehdä mitään muuta kun pitää Mj'n istumassa, vaikka sitten sylissään, sen verta kauan, että tuo saisi itsestään edes jonkinlaisen otteen niin, että pääsisi itse siirtymään ja ehkä jopa lähtemään kotiinkin. Miten vaan.
Alessio ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen,että Ada tuli ja häipyi pois saman tien, aineitakaan ei tarvinnut vahtia kun eivät ne miehen omia olleet, joten.. Ada sai hyvin napattua ne mukaansa samalla kun Ale yritti hilata käpertynyttä Mj'ä sylistään viereiselle tuolille tai lattialle, mihin nyt sattuikaan osumaan. Punapää putosikin nätisti sylistä tuolille, tosin kierähti itsenäisesti samaa vauhtia alas lattialle. Pää kopsahti ilkeästi lattiaan.
"Yritä ny siinä pysyä", italiaano kehotti ja potkiskeli boksin kauemmas kulmaan haisemaan. Hän ei sitä tasan puhdistaisi, sen Mj saisi tehdä ihan itse. Tai se joka talon omisti, miten vaan.

Nukketalomainen leikkimökki alkoi tuntua pikkuhiljaa melko ahdistavalta. Ilmassa leijui kitkerä savun haju, oksennuksen lemu (toistaiseksi melko harmiton, eikä Ale aikonut olla paikalla enää kun se voimistuisi) ja sankka pöly jota pöllähti ilmoille aina kun koski johonkin. Mj'n raskas hengitys oli mökissä ainut ääni, jos oikein tarkasti kuunteli saattoi kuulla jotain ulkoa kantautuvaa puheensorinaakin, ja se kertoi taas siitä, kuinka surkeat bileet olivat. Hyvissä bileissä mitkään meluestot eivät olisi olleet tarpeeksi.

Alessio ehti jo miettiä kotiin lähtöä kun leikkimökin ovi paukahti auki ja oviaukossa seisova ehkä kuusitoistakesäinen blondi poika haukkoi hengästyneenä henkeään käsi rintakehällään. Tuo näytti selvästi järkyttyneeltä ja yritti kertoa jotain, italiaano ei turhaan auttanut vaan katsoi ivallisesti virnistäen poikaa joka yritti selvästi keräillä lattialta kunnian rippeitä.
"Ada.. Se.. Ada", poika alkoi hokea raskaan hengityksen joukosta ehkä puolen minuutin jälkeen. Jo oli pikkuisella huono kunto. Alessio meinasi jo pitää tuolle saarnan siitä kuinka tupakka selvästi vahingoitti alaikäisten keuhkoja. Aikuisiinhan se ei tietenkään pystynyt vaan silloin oli ihan turvallista tehdä ihan mitä vaan, imeä vaikka pakoputkea.
"Se on pyörtyny." Ale vilkaisi heti sanojen myötä pöydälle. Aineet olivat poissa. Arvatenkin.
"Se paskiaine", mies sähähti, harkitsi hetken, että jättäisi asian muiden hoidettavaksi mutta lähti sitten tämän pojan perään sisälle.

Oli aika selvää, että Ada oli vetänyt yliannostuksen. Mitä muutakaan? Selvästikkään tuo ei ollut kovin kokenut, ei kai yliannostuksia voinut vetää vahingossa ihan täysin itse. Kukaan muu talosta ei tiennyt mitä tehdä, joten hyvin pian tilanne oli mennyt siihen, että Alessio kirjaimellisesti kantoi pyörtyneen tytön pihalle puhelin korvallaan ja hätäkeskukseen kiroten.