Mieleltään vapaa pian kadussa makaa

[Sovittu! Pahoittelen otsikkovalintaa. Ei tullu mitään mieleen nii oli pakko hakea Aivolävistyksen lyriikoista apua.]


Rotten käveli siskonsa Marien ja veljensä Deniksen kanssa sisään ovesta, joka vei McDonald'siin, jonne nuo olivat vinkuneet ja vonkuneet pääsevänsä. He olivat käyneet pitkän kädenväännön asiasta, mutta lopulta nuorukainen oli myöntynyt ja päättänyt tuhlata viimeiset rahansa siihen, että hänen sisaruksensa saisivat mättää roskaruokaa kitaansa. Hän tosin aikoi periä koko summan vanhemmiltaan takaisin ihan jo siitä syystä, että oli jokseenkin nöyryyttävää kulkea viime perjantain taisteluvammoissa ihmisten ilmoilla. Hänen nenänsä ja huulensa olivat vielä hieman turvoksissa ja takaraivossa komeili verinen kuhmu, mutta kaikkein pahinta oli kuitenkin se, että hänellä oli vasemmalla puolellaan kasvoja komea musta silmä ja oikealla puolella häilyvä sellainen. Se johtui siitä ärsyttävästä hinttarista, joka oli nöyryyttänyt häntä julkisesti. Hän ei nimittäin ollut varsinaisesti kiljunut riemusta herätessään baarin edestä siihen, että joku tökki häntä kylkeen naureskellen sille, että hänen housunsa olivat kintuissa ja otsassa luki 'Fuck me'. Se hintti tulisi vielä kokemaan, mitä tapahtui, kun vittuili hänelle. Nuorukainen oli nimittäin päättänyt kostaa verisesti niin tappelun kuin hänen tajuttomuuttaan seuraavan nöyryytyksenkin. Tietenkin hän oli arvannut heti, kuka hänen housunsa oli kiskonut nilkkoihin ja kuka oli hänen otsaansa mennyt mustalla kajaalilla töhrimään sen tekstin. Ei tarvinnut olla edes mikään ruudinkeksijä, jotta osasi laskea yhteen yksi plus yksi.

"Rotteeen.. mä haluun juustoaterian isoilla ranskalaisilla ja kokiksella", Denis mankui ja repi nuorukaista kädestä. Nuorukainen vilkaisi ensin hinnastoa ja sitten veljeään. "Okei. Marie, mitä sä otat? Lastenaterian?" hän kysyi siskoltaan, joka ilmoittikin hetken mietinnän jälkeen ottavansa lastenaterian, johon halusi ehdottomasti myös lelun, vaikka Rottenin mielestä tuo alkoi olla jo hieman liian vanha siihen. Nuorukainen kuitenkin nyökkäsi ja käski sisaruksiaan menemään valitsemaan heille pöydän. Hän jäi itse jonottamaan vuoroaan ja miettimään edelleen sitä viimeperjantaista.. jos hän näkisi sen hintin, niin tuolle tulisi kovat paikat. Hän nimittäin oli tästälähtien pitänyt huolen siitä, että hänen stilettinsä oli aina mukana eikä hän epäröisi sitä käyttää, jos törmäisi siihen henkilöön, joka oli saanut hänet häpeämään melkein silmät päästä.
Jono eteni ja pian tuli nuorukaisen vuoro kassalle. Hän tilasi juusto- ja lastenaterian ja lisäksi itselleen BigMachampurilaisen. Hän tiesi saavansa sisaruksiltaan kokista, sillä kumpikaan ei koskaan jaksanut juoda loppuun asti. Nuorukainen naputteli sormillaan tiskiin odottaessaan, että hän sai tilaamansa ruuat tarjottimelle. Palvelu oli hidasta, sillä he olivat tulleet juuri pahimpaan ruuhka-aikaan paikalle.

(( Hahaa. Täältä me tulemme! >8DD ))

Jamie ei nyt periaatteessa ollut niitä ihmisiä, jotka vierailivat yhtenään McDonaldsissa roskaruokaa syömässä, sillä sehän oli tunnetusti varsin epäterveellistä sekä lihottavaa, että myös kallista. Yhteen ateriaan meni nimittäin varsin helposti ne rahat, joilla olisi voinut ostaa lähikaupasta tulevan viikonlopun kaljat. Ei Jamie edes tajunnut, miksi ihmiset tuhlasivat rahansa moiseen paskaan, sillä eihän siitä tulisi muuta kuin lisäsenttejä vyötärölle ja muihin paikkoihin. Ja ihmiset aivan varmana tiesivät sen, mutta söivät rasvaisia aterioita silti.
Jamie ei edes tiennyt miksi oli edes vaivautunut tähän osaan Lontoota ja tullut McDonaldsiin hankkimaan niitä kuuluisia lisäkiloja, kun ei nyt muutenkaan mikään laiheliini ollut (vaikka tosiasiassa poika oli juuri ali- ja sopivanpainoisen rajamailla, mutta silti hän tunsi itsensä todella lihavaksi ja saattoi sen takia olla syömättä moniin päiviin.) Nyt hän oli kuitenkin tullut tänne ja luultavasti syönnin jälkeen hän sättisi itseään todella pahasti.
Jamie oli tilannut juustoaterian pienellä kokiksella ja söi sitä eräässä nurkkapöydässä, lueskellen samalla juorulehteä. Hän kyllä huomasi ohitse kulkevien ihmisten pitkät katseet ja se mitä luultavimmin johtui miehen naamasta, joka oli viime perjantaista johtuen todella ruvella. Kohtaaminen sen pienen, isottelevan skinin kanssa oli ollut varsin kohtalokas ja nyt Jamien huuli oli revennyt ja puhuminen teki edelleen kipeää. Onneksi Jamie oli tehnyt sen yhden tempauksen toisen ollessa tajuttomana ja se todellakin tyydytti hänen mieltään jonkin verran. Mitähän tälle edes oli tapahtunut? Toivottavasti joku todella puutteessa oleva homo oli tullut ja käyttänyt tuota hyväkseen, eikä tuo istuisi ainakaan viikkoon. Jamie virnisteli hetken ajatukselleen ja käänsi sivua lehdestä.

Äkkiä hänen katseensa kuitenkin ponnahti ulko-ovelle, kun kuuli sieltä astuvan ihmisiä. Yllätyksekseen Jamie tajusi tunnistavansa nuo kasvot, ikävä kyllä. Mitä helvettiä tuo täällä teki? Oli mieletön sattuma, että juuri tänään ja vieläpä tässä kaupunginosassa Jamie törmää juuri tuohon samaiseen poikaan, jolta oli melkein saanut kokonaan turpaansa. Jamie pisti merkille tämän seurassa olevat lapset, joiden päätteli olevan tämän pienempiä sisaruksia. Hivenen kulmiaan kohottaen Jamie jatkoi seurueen katselemista, hörpäten aina välillä pahvisesta mukistaan kokista. Mikäli hän olisi joskus sisaruksia omistanut, niin ei olisi varmana suostunut lähtemään näiden kanssa julkiselle paikalle. Toinen sitten osoittautui varsin kiltiksi pojaksi, kun kävi sisarustensa kanssa ulkosalla ja tuo ajatus sai Jamien virnistelemään ivallisesti.
Hän ei kuitenkaan viitsinyt mennä ilmaisemaan olemassaoloaan toiselle, vaikka tuskin tuo nyt sisarustensa edessä alkaisi tapella. Jamie päätti seurailla poikaa vähän kauempaa ja tarkastella, että huomaisiko tämä häntä.

Rotten sai vihdoinkin ateriat ja hampurilaisensa tarjottimelle ja nappasi sen käsiinsä. Hän haravoi katseellaan pöytiä, mutta ennen kuin hän ehti huomata sisaruksensa, katse pysähtyikin erääseen tuttuun henkilöön. Tuohan oli se hintti Rasheelta! Nuorukaisen silmät kapenivat vihasta, jota hän tunsi vain nähdessäänkin toisen kasvot -tosin uusnatsin iloksi runnellut sellaiset. Mitä helvettiä tuo täällä teki? Toisin kuin toinen, Rotten todellakin aikoi mennä tuon luokse, sillä hänellä oli kana kynittävänä tuon kanssa. Ensin hänen täytyisi kuitenkin hankkiutua eroon tarjommisesta käsissään. Nuorukainen antoikin katseensa edetä pöytiä pitkin, kunnes Denis vilkutti hänelle nurkkapöydästä toiselta puolelta ruokailutiloja ja hän hymyili tuolle vastaukseksi ennenkun lähti kävelemään pöytään päin. Rotten ei enää hävennyt sitä, että joutui silloin tällöin kaitsemaan nuorempia sisaruksiaan, sillä hän oli tehnyt samaa monta vuotta perheen vanhimpana lapsena. Ellie oli jo niin vanha, ettei tuo tarvinut lapsenvahtia, mutta jostain syystä hänen vanhempansa luottivat enemmän häneen kuin sisareensa, kun piti vahtia lapsikatrasta. Nuorukainen itse oli sitä mieltä, että se olisi ehkä ollut kuitenkin Ellien homma, sillä tuo oli naispuoleinen, muttei voinut kiistää, etteikö olisi ollut välillä ihan mukavaa viettää aikaa sisarustensa kanssa. Hän kun ei noiden kanssa yleensä paljoa edes ehtinyt juttelemaan lähtiessään koulusta suoraan kavereilleen ja palatessa sieltä vasta, kun Denis ja Marie olivat nukkumassa.

Nuorukainen laski tarjottimen pöydälle ja alkoi jakamaan aterioita sisaruksilleen. Hän vilkaisi hinttiä muutaman pöytärivin päässä ja tuhahti. Uusnatsi hörppäsi Deniksen kokiksesta hieman ja mietti hetken aikaa, kunnes kääntyi sisaruksiensa puoleen ja sanoi noille, että hänen täytyi käydä muualla. Hän vannotti kaksikon käyttäytymään kunnolla ja odottamaan häntä pöydässä, sillä hän tulisi pian takaisin. Kaksikko tietenkin ihmetteli, minne hän oli menossa, johon Rotten tuhahti vastaukseksi käyvänsä vain moikkaamassa yhtä tuttuaan ja tulevansa mahdollisimman pian takaisin. Jäämättä selittelemään sen enempää Rotten nousi ja talsi hinttarin pöydän viereen.
"No terve", hän sanoi ja katsoi toista pistävästi silmiin. "Sä ehkä muistatki mut", hän vielä jatkoi ja laittoi käden taskuunsa ihan vain varmistaakseen, että stiletti tällä kertaa oli mukana. Ja olihan se. Nuorukainen päätti, että sille tulisi tänään vielä käyttöä.
"Tuutko sä ulos vai hakkaanko mä sut tässä?" nuorukainen meni suoraan asiaan. Hän aikoi vetää tuota ensin niin kunnolla pataan, ettei tuo heti siitä toipuisikaan ja jos toinen ei suostuisi tulemaan ulos hakattavaksi, tekisi hän sen kyllä tässäkin huolimatta siitä, näkivätkö Denis ja Marie vaiko eivät.

Jamie katseli lievästi kiinnostuneena, miten tuon nahkapään sisarukset olivat kiirehtineet pöytään, kun tuo itse jäi odottelemaan tilaamiaan ruokia. Mies oli edelleen täysin varma siitä, ettei tuolla ipanalla ollut pokkaa tapella sisarustensa edessä, mutta ei noista koskaan tiennyt. Eihän tuolla ollut mitään ongelmia hyökätä Jamien kimppuun silloin baarin edustallakaan, joten miksi olisi sitten täällä? Pikaruokala nyt ehkä kuitenkin oli vähän enemmän yleisempi paikka, kuin jokin Rasheen katu ja nyt näytti vielä kaiken lisäksi olevan ruuhka-aika, joten toinen saisi sentään kaksi kertaa miettiä mitä oikein tekisi. Jamieta ei nyt kauheasti viehättänyt ajatus, että saattaisi mahdollisesti saada taas turpaansa, mutta siltäkin voisi pelastua lähtemällä nyt tuosta ulko-ovista. Miehen omatunto ei kuitenkaan antanut periksi, sillä kukaan ei todellakaan ajaisi häntä yhtikäs mistään paikasta.
Vielä hetken Jamie katseli tuon nuoremman pojan menoa ennen, kuin taas laski katseensa lehteen. Ei kulunut varmaankaan edes viittä minuuttia, kun jo tuo nuorempi seisoi aivan Jamien pöydän vieressä ja puhui nyt varsin epämielyttävällä äänensävyllä. Ei mies kuitenkaan tätä osannut pelästyä, sillä se nyt oli ollut lähes arvattavissa. Jamie nosti hymyilevän katseensa toiseen ja hörppäsi jälleen kokiksestaan.
"No terve, panda. Onko mun meikit taas levinneet, vai? Kylläpä sä sitten osaat olla tarkkanäköinen, sillä mä ite en huomaa tuollaisia yksityiskohtia ihmisistä", Jamie sanoi hymähtäen ja vilkuili hetken ympärilleen. Okei, ihmiset eivät olleet vaistonneet tätä painostavaa ilmaa, mikä heidän kahden välillä oli, joka oli ehkä parempi. Jamie ei nyt pitänyt sitä mitenkään hyvänä ideana, että he alkaisivat tapella täällä, muttei hän nyt uloskaan halunnut mennä. Oikeastaan, hän ei halunnut tapella ollenkaan, mutta tästä toisesta hän ei ollut niinkään varma. Mitä luultavammin tämä oli kostosuunnitelmissa tähän Jamien luokse tullutkin, mutta ei mies siltikää osannut pelätä.

Kuulessaan toisen kysymyksen, Jamie kohotti hivenen kulmiaan ja naurahti heleästi.
"Siis rupeetko sä ihan uhkailemaan mua? Ihan julkisella paikalla ja vieläpä pahimpaan ruuhka-aikaan?" Jamie kysyi huvittuneena ja kääntyi sitten tuolilla toiseenpäin, heilauttaen oikean jalkansa vasemman päälle ristiin. "Mä kyllä todella arvostan sitä, että tuollainen söpö koulupoika keskeyttää yhteisen laatuaikansa pienempien sisarustensa kanssa vain tullakseen katsomaan mua. Mutta sori vain, mulla on tässä parempaakin tekemistä, kuin kuunnella sua. Kelaa, että David Beckhamnkin on leikauttanut tukkansa lyhyeksi!" Jamie naureksi ja osoitti sormellaan lehdessä olevaa Beckhamin kuvaa. Hän tiesi varsin hyvin, että tällainen vittuilu oli kaikkein pahinta ja luultavasti toisella palaisi aivan piakkoin pinna häneen, kerta tällä oli muutenkin kana kynittävänä hänen kanssaan. Jamie nyt kuitenkin oli tällainen. Aina oli pakko saada vittuilla ennen, kuin alkoi ihan kunnolla tapella.

Rotten puri hampaita yhteen toisen sanojen johdosta niin lujaa, että hyvä kun eivät lohjenneet. Häntä rupesi ehkä jopa hieman hävettämään omat silmänympäryksensä, sillä hän ei ollut muistanut kantavansa räikeitä taisteluvammoja koko kansan nähtävillä. Mutta juuri sen takia hän olikin siinä; kostamassa kaiken sen nöyryytyksen, mitä toinen oli aiheuttanut. Hän oli vakuuttunut, että saisi hakattua toisen sairaalakuntoon. Ehkä hän puukottaisikin toista, mutta siinä piti olla varovainen, ettei vahingossa tappanut. Hän kun ei halunnut vankilaan. Toisaalta olisi ikävää saada pahoinpitelystä syytteet, sillä täällä oli paljon yleisöä, jotka todistaisivat takuulla innolla häntä vastaan, mutta kunnia painoi kuitenkin vaa'assa enemmän kuin rikosrekisteri, joten ei nuorukainen aikonut jänistää vain sen takia, että voisi joutua ongelmiin. Mitä taas toisen meikkeihin tuli niin siinä olikin kaiken pahan alku ja juuris, sillä juuri toisen meikit olivat paljastaneet tuon homoksi.

"Sä saat koht paremmat meikit. Pandameikit. Vähän tummemmat ku mulla", hän sanoi ärsyyntyneenä toisen puheista. Häntä oli näköjään naurettavan helppoa provosoida. Toinen kysyi, alkoiko hän uhkailemaan toista. Nuorukainen oli juuri vastaamassa myöntävästi, kun toinen jatkoikin jo. Tuo näköjään osasi soittaa suutaan, mutta mitenköhän olisi tappelemisen laita? Rottenia ei estäisi minkään maailman ruuhka-ajat, sillä nyt oli kunnia kyseessä. Häntä ei myöskään estäisi se, että hänen sisaruksensa olivat näköetäisyydessä. Hän tiesi joutuvansa ongelmiin, jos alkaisi rähistä tässä, mutta aikoi tehdä niin silti, koska hänen täytyisi takoa tuon homon kalloon, ettei hänelle yksinkertaisesti kannattanut vittuilla.
"Mä voin leikata sunki hiukset, jos välttämättä haluat. Miltä sellanen kynitty malli kuullostais?" hän sanoi äänestä kuultaen selkeästi, miten ärsyyntynyt hän oli.
"Mä toistan mun kysymyksen ku sä et tainnu ihan sisäistää sitä; hakkaanko mä sut tässä vai tuutko sä ulos?" hän tavoitteli äänensävyä, jolla puhuttiin tyhmälle. Mieluummin hän tietenkin alkaisi tappelemaan ulkona, mutta jos toinen oli niin tyhmä, ettei tuo siihen suostuisi, voisi hän kyllä hakata tuon tässäkin. Tällä kertaa poika ei aikonut hävitä kamppailua.

Jamie pyöritteli hetken silmiään ennen, kun taas käänsi pelottoman katseensa toiseen. Miksi helvetissä hänen piti saada juuri tuollainen isotteleva ja kostonhimoinen penikka riesakseen juuri nyt, kun muuten kaikki oli hyvin? Mitä hän oli oikein tehnyt väärin, että sai moisen kunnian?
Hetken siinä mietittyään, Jamie naurahti hivenen. "Sori, ei taida toi eläinkuosi oikeen pukee mua. Sulle se sopii paljon paremmin, kun et muutenkaan tajua pukeutumisen päälle yhtikäs mitään", hän sanoi. Tähänkö tämä sitten meni? Jamie keksi vaikka mitä toisen ulkonäöstä tai olemuksesta, josta voisi vähän piikitellä, vaikka tiesi sen vain turhauttavan toista yhä enemmän. Ei tässä kestäisi kauaakaan ennen, kuin toinen raahaisi hänet väkisin pihalle ja hakkaisi ilmat pihalle. Miehestä nimittäin tuntui, että toisesta oli siihen, vaikkei sitä sen kännisekoilun jälkeen uskoisikaan. Nyt kun toinen näytti olevan varsin selvä, niin luultavasti Jamien naama runnoutuisi kaksi kertaa enemmän, etenkin kun se oli nytkin melko huonossa kunnossa ja mies tiesi sen itsekin. Ei kuulostanut kovinkaan houkuttelevalta, mutta ei hän muutakaan voisi. No, pakeminen oli tietenkin yksi vaihtoehto, mutta Jamien kunnia ja ego ei suvainnut sitä. Se olisi jo liian noloa. Mielummin hän ottaisi turpaan, kun juoksisi pakoon ja saisi otsaansa ikuisesti pelkurin leiman.
"Ai oletko sä muka joku parturi? Salli mun nauraa. En ikinä antais ikinä sun koskee mihinkään, mikä sijaitsee mun ruumiissa. En edes sinne", Jamie kohotti naurahtaen ja tiesi varsin hyvin taas leikkivänsä tulella. Ajan myötä toisen pinna palaisi loppuun ja sitten tämä mottaisi häntä. Keskellä tätä onnetonta pikaruokalaa, johon Jamie oli tullut maksavana asiakkaana ja luultavasti tämän jälkeen saisi ikuisen porttikiellon tänne kun he alkaisivat tapella. Oliko tämä kaikki sen arvoista? Ehkä oli, ehkä ei. Ei Jamie muutenkaan täällä kävisi, joten se nyt oli yksi ja sama. Pääasia oli kuitenkin se, ettei tuo poika enää ikinä hyppisi hänen varpailleen.

Jamie kuuli toisen kysymyksen, sekä tuon ärsyttävän äänensävyn aivan, kuin mies olisi ollut tyhmä tai jotain. Huuliaan mutristaen, hän vilkaisi sitä pöytää, missä toisen sisarukset istuivat ja käänsi uudestaan katseensa uusnatsiin.
"Kuten mä jo sanoin; on paljon tärkeempääkin tekemistä, kuin jutella sun kanssa. Mee jo, siskos ja veljes varmaan jo venaa", Jamie sanoi nyt paljon matalemmalla äänensävyllä, sillä häntäkin alkoi pikkuhiljaa ärsyttämään.

Rotten kiristeli taas hampaitaan toisen vastauksen kuullessaan. Hänkö ei muka tajunnut pukeutumisen päälle mitään? Ei tosin ollut ensimmäinen kerta, kun hän tuon lauseen kuuli, mutta itse hän oli ylpeästi ulkomuodoltaan skinhead. Tosin hän ei ollut aivan perinteinen skinhead aatteiltaan, vaan enemmänkin kansallissosialisti. Pääasia oli kuitenkin, että hänet tunnisti siksi, mitä hän olikin eikä hänen ulkomuotonsa takuulla jättänyt paljoakaan arvailujen varaan. Joitakin alkoi pelottamaan jo se, jos hän meni vittuilemaan, mutta tämä oli tapaus oli toista luokkaa. Ehkä kaikki homot eivätkään olleet pelkureita, kuten hän oli luullut. Poikkeus vahvisti säännön.
"No miltä hieronta kuullostais? Jos mä annan sulle vaikka kokovartalohieronnan hiomakoneella, jos ei kauneusvinkit inspaa", hän vastasi toiselle. Oikeastaan ajatus oli aika houkutteleva, mutta valitettavasti siinä oli yksi alustavanlaatuinen ongelma; hän ei sattunut kantamaan hiomakonetta mukanaan. Toinen jatkoi ja sanoi, ettei tuo ikimaailmassa antaisi hänen koskea edes sinne, mikä sai nuorukaisen mielentilan liikkumaan vaarallisen lähellä räjähdyspistettä. Hän ei selvinkäänpäin kestänyt mitään vihjailun tapaistakaan siihen suuntaan, että olisi edes kiinnostunut koskettelemaan oman sukupuolensa intiimialueita, joten kommentti sai hänen hermonsa melkein repeämään.

Toinen vilkaisi Deniksen ja Marian suuntaan saaden nuorukaisenkin kääntämään katseensa hetkeksi sinne suuntaan. Nuo istuivat ihan nätisti ja söivät aterioitaan, kuten kuuluikin. Kaksikko pärjäisi kyllä, joten hän voisi keskittyä tähän hinttariin. Vittuilu alkoi jo tympimään ja nuorukainen odotti, että saisi ladata nyrkkinsä toisen naamaan. Varmasti hän pian sen tekisikin. Toisen sanat saivat hänet tuhahtamaan.
"Ne saakin odottaa, koska mulla on nyt muutakin tekemistä ku vahtia niitä", hän sanoi ja mietti, miten vastuutonta olikaan lähteä tappelemaan vaikka olisi pitänyt paimentaa sisaruksiaan. Tosin, itsepähän hänen vanhempansa olivat hänet siihen hommaan nakittaneet vaikka tiesivät aivan hyvin hänen väkivaltaisesta harrastuksestaan. Nuo olivat vain kieltäneet häntä ryyppäämästä; tappelemisesta ei oltu mainittu sanaakaan kummankaan osapuolen suunnalta.
"Mä kysyn tän vielä kerran; hakkaanko mä sut tässä vai ulkona?" nuorukainen alkoi olla jo ärsyyntynyt siitä, ettei toinen osannut vastata yksinkertaiseen kysymykseen. Pian hän räjähtäisi ja hakkaisi toisen tässä riippumatta siitä, mitä tuo sattuisi vastaamaan.

Jamie sai kyllä jotain mielihyvää siitä, että sai vihjailuillaan homouteen liittyen toisessa melko suuria reaktioita, jotka eivät tietenkään olleet ne kaikkein turvallisimmat. Toisen mieli oli varmaan ihan pian täysin riekaleina, mutta mitä Jamie teki? Ärsytti lisää, vaikka tiesi toisen räjähtävän aivan piakkoin. Jamie ei voinut olla naurahtamatta toisen sanomiselle hiomakoneesta, vaikka ajatus sinänsä tuntui varsin pelottavalle. Eihän sitä koskaan tiennyt, mitä tuo suunnitteli hänen varalleen, vaikkei tämä nyt näyttänyt hiomakonetta mukanaan kantavan.
"Todella houkutteleva ajatus, mutta ei kiitos. Mä en nimittäin oikein harrastele alle 18-vuotiaita, joten painu kotiin kasvamaan, niin voidaan katella sitten", Jamie sanoi ja iski toiselle erittäin häiritsevästi silmää. Oli oikeastaan melko nautittavaa saada ne hämilleen ja pois tolaltaan näinkin häpeilemättömän flirtin johdosta, vaikkei Jamie itse tätä flirttailuksi laskenutkaan. Ehkä pikemminkin jonkinmoiseksi vittuiluksi, sillä ei hän ikinä voisi kuvitellakkaan flirttailevansa tämän näköisen tai tämän luonteisen ihmisen kanssa. Kalju oli joissain määrin seksikästä, mutta ei se saanut Jamieta syttymään niin helposti. Eikä varsinkaan tässä tapauksessa.
"Oi ihanaa. Joku välittää musta paljon enemmän, kuin omista sisaruksistaan", Jamie tuhahti hivenen sarkasmia äänessään ja pyöräytti muutaman kerran alahuulessaan olevaa metallista rengasta. "mutta lähdes nyt helvettiin siitä. Mulla ei oo aikaa jäädä leikkimään sun kanssa", hän jatkoi, nyt jokseenkin kylmästi ja käänsi lehdestä uuden sivun, yrittäen olla kuin toista ei olisikaan. Hyvin vaikeaa se olikin, sillä tämä louskutti leukojaan ihan kokoajan ja se sai Jamien oikeastaan turhautumaan todella. Ensin tämä oli ollut lähinnä hauskaa, mutta nyt se alkoi käydä sietämättömäksi.

"Kuule, mulla on ihan kauheen paha migreeni ja sun kanssa seurusteleminen vaan pahentaa sitä entisestään. Että voisitko painua ystävällisesti vittuun siitä!" Jamie sanoi nuo viimeiset sanat varsin painokkaalla äänensävyllä ja todellakin toivoi, että toinen katoaisi hänen näköpiiristään tällä punaisella minuutilla. Mies kuitenkin tiesi, että se olisi liian hyvää ollakseen totta, sillä tuohan ei lähtisi takaisin pöytäänsä ennen kuin oli antanut hänelle turpaan. Ja luultavasti sittenkin antaisi tässä keskellä ravintolaa, mikäli tämän puheisiin oli uskominen.

Rottenilla alkoi kiehumaan päässä kunnolla toisen silmäniskun myötä. Oli jo todella lähellä, ettei hän napannut toista kiinni rinnuksista ja kiskonut tuota pystyyn. Hän näyttikin takuulla siltä, että kohta räjähtäisi, mutta ilmeisesti toinen ei siitä välittänyt, sillä tuo jatkoi vittuilua. Toinenkin vaikutti tosin hieman tympääntyneeltä tilanteeseen, sillä tuo toivotti hänet painumaan helvettiin tuota häiritsemästä. Vaan sitähän nuorukainen ei tekisi ennenkuin näkisi toisen nenän poskella ja hampaat kurkussa. Miten kukaan ihminen osasikaan olla noin ärsyttävä? Nuorukaisen päässä kiehui eikä hän aikonut lähteä minnekään ennenkuin olisi antanut toiselle kunnolla turpaan.
"Kyse ei oo siitä kenestä mä välitän vaan siitä ketä mä inhoan", nuorukainen vastasi toiselle. "Mä en oo lähdössä minnekään", hän vielä tokaisi vittuntuneena. Hän vilkaisi uudelleen pöytään, jossa Denis ja Marie söivät aterioitaan. Nuo pärjäsivät edelleen hyvin, joten nuorukainen voisi aivan rauhassa keskittyä tappelemiseen.

Toinen jatkoi ja toivotti Rottenin painumaan vittuun erittäin painokkaalla äänensävyllä, josta ei tosin ollut mitään hyötyä. Nuorukainen nappasi lehden toisen käsistä pois ja pamautti sen pöydälle. Tämän tehtyään hän nappasi toista rinnuksista kiinni ja kiskaisi lähemmäs itseään. Hän veti toisen kasvot aivan omiensa eteen.
"Sä selvästi haluat turpaas tässä kaikkien edessä ja niin sä tuut saamaankin", hän sihisi hampaidensa välistä, kunnes latasi nyrkkinsä suoraan toisen naamaan. Nyt heidän ympärilläänkin olevat ihmiset viimeistään huomasivat heidän välillään leijuvan jännitteen, jos nuo eivät sitä aikasemmin olleet huomanneet. Joku lapsi alkoi itkemään ja Rottenin oli pakko vilkaista, ettei se ollut Marie, sillä tuo oli todella herkkä. Itkevä lapsi ei onneksi ollut hänen sisarensa, mutta molemmat kaksikosta tuijottivat järkyttyneinä heidän suuntaansa. Oli ehkä typerää alkaa tappelemaan sisarustensa edessä, mutta nyt oli kunnia kyseessä.

Jamie tuhahti, kun toinen sanoi, ettei aikonut lähteä yhtikäs mihinkään. Okei, tuo oli valmiina tappelemaan ja niin oli kieltämättä mies itsekkin. Hänen päänsä oli nimittäin nyt niin täynnä tuon ipanan uhkailuja ja ylitsepaisuvaa egoa, että oli jopa ihme, että oli tähän asti kestänyt pitämään näppejään erossa toisesta. Ehkäpä, jos hän olisi taas ajatellut fiksusti ja ei olisi tehnyt sitä viimeisintä tempaustaan toiselle, niin ehkeipä tämä olisi näin vihainen? Ei se kyllä asiaa muutaisi mitenkään ja Jamie tiesi sen varsin hyvin itsekin. Toinen janosi kostoa, eikä tässä varmaan ollut kyse pelkästään siitä 'housut kinttuihin' -jutusta. Jamie oli tosiaankin tyrmännyt toisen ihan totaalisesti ja se julkinen nöyryyttäminen tuli vain mausteena päälle. Ja se voitto oli varmaankin johtunut lähinnä siitä, että toinen oli ollut silloin tuhannenkännissä ja Jamie taas ihan selvinpäin. Tämä ottelu ei tulisi olemaan yhtä helposti voitettavissa, muttei Jamie voittoa ihan mahdottomana ajatuksena pitänyt.
"Näin mä vähän ajattelinkin. Mun seura taitaakin olla ihan vastustamatonta. Ja joku vielä kehtasi haukkua mua kusipääksi", Jamie tokaisi myrkyllisesti ja hörppäsi viimeisen kulauksen kokiksestaan.

Äkkiä toinen kuitenkin repi lehden pois hänen käsistään, paiskaten sen vasten pöytää ja tarttui häntä rinnuksista - jälleen kerran. Jamie ähkäisi hivenen ja tuijotti toista tiukasti silmiin.
"Sä meinaat sitten antaa mulle turpaan ihan sisarustensa silmien alla. Aika paha, aika paha. Oot todella vastuuton isoveli, sillä eihän sitä koskaan tiedä mitä tuollaiset naperot tästä oppivat. Ties vaikka lähtevät sun ikäisenä kaupungille heiluttamaan veistä ja tappamaan jokaisen homon, joka tielle sattuu", Jamie sanoi ja hengitti melko kiivaasti. Mahassa muljahteli inhottavasti, ihan kuin se olisi tietänyt, että Jamie tulisi ihan pian saavan turpaansa - ja pahasti!
Eikä aikaakaan, kun toisen nyrkki ostui jälleen kerran Jamien poskeen, jonka seurauksena mies horjahti pöytäänsä kohti ja tarjottimet tippuivat kolisten lattialle. Koko paikka hiljeni ja tuntui, kuin ihmiset olisivat pidättäneet hengitystään. Se ei kuitenkaan häirinnyt Jamieta ollenkaan, vaan hänen sisällään kupliva viha räjähti tulivuorenlailla ja mies suoristi nopeasti ryhtinsä.
"Nyt sä kyllä jumalauta kuolet!" Jamie huudahti ja yritti lyödä tuota takaisin kasvoihin.

Rotten oli mielessään täysin samaa mieltä sen tyypin kanssa, joka tuota oli kusipääksi haukkunut. Hän ei ihmetellyt lainkaan, miksi joku tuolle niin oli sanonut, sillä hän oli jo ajat sitten leimannut toisen sellaiseksi. Mitä enemmän hän tuon kanssa oli tekemisissä, sitä enemmän hän oli sitä mieltä, että oli törmännyt totaaliseen kusipäähän. Kusipäisyys oli jo itsessään pahe, mutta kun kyseessä oli vielä homo, alkoi yhtälö olla jo sitä luokkaa, ettei toisen ohi vain voinut kävellä antamatta ensin turpaan. Nuorukainen oli varma, että voittaisi tällä kertaa kamppailun. Jos hän ei pärjäisi nyrkein, hän voisi ottaa stiletin esiin. Jos toinen ei olisi tyhmä kuin saapas, tuo tajuaisi kadota paikalta hänen sen tehtyään, mutta jotenkin nuorukaisesta tuntui, että hän joutuisi teräasettaan käyttämäänkin.

Toisen sanat vastuuttomasta isoveljestä saivat nuorukaisen ajattelemaan asiaa nopeasti. Kyllä, hän taisi olla vastuuton, mutta toisaalta.. jos tämän tappelun seurauksena hänen sisaruksensakin oppisivat vihaamaan homoja, ei tempaus voinut olla pahasta. Tosin noidenkin päähän olikin ehkä jo ehtinyt oppeja iskostua vaikka nuoria olivatkin. Rotten ainakin oli osansa tehnyt, sillä aina hänen ollessa lapsenvahtina hän saattoi osoittaa sormella jotain ohikulkijaa joka oli vaikkapa turhan feminiininen ja kertoa lapsille, miksi tuollaisia ihmisiä ei pitänyt hyväksyä.
"Se tässä vähän oliskin tavotteena", hän tyytyi vastaamaan, sillä hän ei suoraan sanottuna pitänyt vaihtoehtoa edes kovin pahana. Ehkä hän vei homovastaisuutensa äärimmäisyyksiin, mutta jos kaikki hakkaisivat ja tappaisivat homoja, noita luultavasti olisi vähemmän. Toisaalta oli ehkä hieman moraalitonta tappaa joku vain sen takia, että tuo oli sairas. Valtion pitäisi perustaa jotain homoparantoloita, joissa sairautta yritettäisiin parantaa. Nuorukainen ei tosin ollut aivan varma, pystyikö homoutta edes parantamaan..

Isku osui hyvin perille ja toinen horjahti niin, että onnistui pudottamaan tarjottimet lattialle. Tuntui kuin kaikki paikan ihmiset olisivat kääntäneet katseensa heihin, mutta se ei enää estäisi tappelua, sillä se oli nyt virallisesti aloitettu. Ei mennyt kauaa, kun toinen vastasi samalla mitalla takaisin ja löi nuorukaista silmäkulmaan. Rotten älähti kivusta, muttei jäänyt parantelemaan vammojaan, sillä tappelun tiimellyksessä ei siihen ollut varaa.
"Musta tuntuu et täällä kuolee joku ihan muu ku minä", hän vastasi silmät salamoiden ja mäjäytti nyrkkinsä samantien uudelleen kohti toisen naamaa.

Jamie mutristeli hetken huuliaan, sillä hän ei epäillyt hetkeäkään sitä, että toinen mahdollisesti halusi myös sisaruksiaan vihaamaan ja hakkaamaan homoja. Se olisi todellinen ihme, mikäli tämä ei tekisi niin. Ja eikö se niin mennyt, että millaiset vanhemmat, sellaiset jälkeläiset. Ilmeisesti tämän hyypiön vanhemmat olivat niitä pahemman luokan homojen vastaisia kusipäitä ja olivat sitten kasvattaneet pojastakin tällaisen. Hän ei yhtään ihmettelisi, mikäli tuo olisi saanut nämä aatteet siltä kuuluisalta sedältään, joka istui vankilassa homon taposta. Sellaiset voitaisiin mieluiten laittaa pakkohoitoon, sillä sehän oli sairasta. Ei ketään saanut tappaa vain ja ainoastaan tämän seksuaalisten kiinnostusten johdosta, sillä yhtä hyvin Jamie olisi voinut sitten tappaa toisen tämän typerien aatteiden johdosta. Se olisi melkeinpä sama asia, vaikkei miehestä ketään toista ihmistä tappamaan oisikaan. Hän ei vain yksinkertaisesti pystyisi esimerkiksi puukolla lyödä sitä kuuluisaa viimeistä iskua ja päästää joku päiviltä. Ei mies pystyisi elämään sellaisen kanssa, vaikkei ikinä kiinni jäisikään. Ei hän pystyisi tekemään sitä edes tuollaiselle kusipäälle, kuin toinen oli. Jamie oli kuitenkin ihan sataprosenttisen varma, että tuo oli valmis tappamaan aatteidensa puolesta, joten miehen olisi parempi varoa. Hehän olivat nimittäin ravintolassa, joten hän ei ihmettelisi yhtään mikäli tuo kävisi vaikkapa keittiöstä hakemassa lihaveitsen ja tökkäisi sen Jamien rintaan. Vaikkakin, mikäli toinen lähtisi paikalta, niin silloin lähtisi myös Jamiekin. Hän ei todellakaan jäisi odottamaan, mitä tuo hakisi ja säästäisi näin mahdollisesti oman henkensä.
Jamie oli onnessaan siitä, että isku oli mennyt perille, mutta kuulessaan taas toisen puhuvan, hänen intonsa katosi yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Että tuo jaksoi!
"Voi kauheaa, kun pelottaa. Ihan tärisen kauhusta, kun tuollainen ipana alkaa vähän uhkailla", Jamie tuhahti, vaikka tiesi ettei tuo asioita auttanut. Pahensi vain entisestään, mutta ei sillä enää ollut väliä. Tappelu oli jo aloitettu ja kummatkin olivat luultavasti yhtä raivoissaan.

Seuraavaksi kuitenkin toisen nyrkki kuitenkin osui jälleen Jamien kasvoihin ja tällä kertaa ihan keskelle kasvoja. Nenästä alkoi jälleen pulputa tummanpunaista verta ja Jamie huokaisi pelkästä kivusta. Hän kuuli kyllä ihmisten kauhistuneet henkäykset ja tuolien siirtymiset, kun nämä nousivat seisomaan. Joko katsoakseen esitystä paremmin, lähteäkseen tai aikovansa lopettaa tämän kaiken. Jamie kuitenkin tiesi, ettei tätä voinut noin vain lopettaa, sillä toista ei saanut hänen kimpustaan pois kirveelläkään. Mies itse olisi oikeastaan onnellinen, mikäli joku tulisi keskeyttämään tämän tilanteen, sillä ei hän halunnut naamaansa huonompaan kuntoon kuin sillon kuusi päivää sitten.
"Sä et tajuakkaan, kuinka säälittävä oot. Hakkaat ihmisiä julkisilla paikoilla ja luulet, että saisit sillä homoseksuaalisuuden kitkettyä pois koko kaupungista. Harmi vain, ettei se tule onnistumaan, vaikka sä hakkaisit mut ihan puolikuolleeksi. Mä nimittäin aijon naida miehiä yhtä paljon, kuin tähänkin asti", Jamie sanoi piikikkäästi ja hieroi verta pois kasvoiltaan. Sitten hän hyökkäsi uudestaan toisen kimppuun ja yritti lyödä tätä uudestaan kasvoihin. Tuolle hän nyt kuitenkin aikoi tehdä selväksi, että vaikka hän olikin homo, niin ei hän ihan toivoton tappelemisessa ollut.

Rotten kunnioitti niin paljon setäänsä, ettei pitänyt aatteiden puolesta tappamista pahana asiana vaan päinvastoin ihailtavana. Hänen vanhempansakin tiesivät sen, mutta noiden mielestä se oli huolestuttavaa, sillä vaikka nuokin olivat homofobisia ja hivenen rasistisiakin, eivät nuo pitäneet millään tavalla hyväksyttävänä tappaa ihmisiä vain sen takia, että noiden ihonväri tai seksuaalisuus oli väärä. Niin pitkälle hänen vanhempansa eivät missään tapauksessa halunneet kenenkään menevän ja perheessä olikin usein erimielisyyksiä sen johdosta, että Rotten niin paljon ihaili kummisetäänsä. Nuorukainen oli päättänyt jopa, että halusi joskus tulevaisuudessa tehdä saman tempun kuin setänsä eli tappaa vain aatteidensa vuoksi. Sitä hänen vanhempansa tosin eivät tienneet eivätkä saisikaan pitkään aikaan tietää, jos se Rottenista oli kiinni, sillä hän oli vakuuttunut noiden heivaavan hänet hoitoon, jos tuo tieto paljastuisi.

Toinen irvaili hänen uhkailuistaan saaden nuorukaisen ärsyyntymään entisestään.
"Sun kannattais pelätä", hän totesi uskoen vakaasti siihen, ettei tulisi häviämään tätä erää vaikka edellisen olikin mennyt mokaamaan. Hän puolusteli häviötään sillä, että oli ollut todella humalassa. Tällä kertaa hän oli selvinpäin, joten mahdollisuudet voittaa olivat huomattavasti korkeammat kuin viime kerralla. Nuorukaisen nyrkki isui keskelle homon kasvoja saaden nuorukaisen riemastumaan, sillä toisen nenästä alkoi taas pulputa verta. Tuolit siirtyivät ruokailutilassa ihmisten noustessa seisomaan. Ovikin kävi jonkun poistuessa paikalta ja joku yksinäinen mies yritti puhua, että he lopettaisivat tappelemisen. Kohteliaana poikana Rotten nosti centterin pystyyn vaientaakseen moiset puheet, sillä tätä tappelua ei keskeytettäisi.

Toisen sanat, miten säälittävä Rotten oli, sai pojan kiehumaan vihasta, sillä hän ei pitänyt itseään lainkaan säälittävänä, mutta oli kuullut samaisen kommentin monet kerrat aikasemminkin.
"Paitsi jos sulla ei oo millä naida", nuorukainen ehti sanomaan ennenkuin sai nyrkin naamaansa. Hänenkin nenänsä alkoi vuotamaan tulvimalla verta tuhrien kasvot ja vaatteetkin. Nuorukainen vilkaisi jälleen pöytään, jossa hänen sisaruksensa istuivat ja huomasi Marien itkevän. Hetken aikaa hän oli kahden vaiheilla, menisikö lohduttamaan tuota vai ei, mutta päätyi lopulta jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Hän ehtisi lohduttaa tuota myöhemminkin, mutta nyt oli kana kynittävänä tämän homon kanssa. Nuorukainen siirsikin katseensa tuohon ja varoittamatta latasi nyrkin toisen naamaa kohti kaksi kertaa peräkkäin.

Jamie piti toista todella sairaana ihmisenä, sillä kenen aatteet voivat olla niin päin mäntyä, että voisi vaikka tappaa niiden puolesta? Sehän oli ihan järjetöntä ja tuollaisesta sitä vasta sietäisikin antaa elinkautinen vankilatuomio. Harmi vain, ettei se ollut niin helppoa, sillä jokaisella ihmisellä oli oikeus omistaa millaisia aatteita tahansa. Ja toisen aatteisiin kuului ilmeisesti se, että homoseksuaalisuus oli sairaus ja sen vuoksi nämä kaikki piti pistää pois päiviltä. Jamie puraisi huultaan kun ajatteli, mitä hänestä saattoi tämän jälkeen enää jäljellä, sillä toisen raivo oli lähes käsinkosketeltavaa.
Kuulessaan toisen uhkauksen siitä, että hänen tässä pitäisi enemmän pelätä, niin mies naurahti vain ilottomasti. "Ehkä naamani puolesta, mutta ei muuten. Mähän en anna tuollaisten hyppiä mun silmille", Jamie sanoi ja pyyhkäisi hivenen verta mustan hupparinsa hihaan. Voi helvetti, nyt hänen tarvitsi puhdistaa myös toinen verinen huppari, vaikka oli vastikään sen edellisenkin saanut pestyä. Tätä mukaan hänen jokainen vaate oli yltä päältä veressä, sillä hänellä kun tuntui olevan tapana törmäillä tähän nahkapäähän yhtenään.

Jamie kuuli myös varsin hyvin, miten ovi kävi monta kertaa ja erään miehen rauhoittelevat puheet. Tässä asiassa mies itse oli kyllä samaa mieltä toisen kanssa; tappelu oli jo alkanut, joten ei sitä voinut enää keskeyttää. Ei Jamiekaan enää halunnut sitä, sillä toinen oli loukannut häntä jo pelkästään näillä typerillä aatteillaan ja ansaitsi tulla hakatuksi. Tässä kuitenkin alkoi jo vähän näyttää siltä, että Jamie itse saisi tässä turpaansa ja toinen voisi sitten lähteä kotiinsa voitonriemuinen virne kasvoillaan ja kertoa sille sedälleen hakanneensa yhden homon. Jamie pystyi kuvittelemaan, miten iloinen se olisi sukulaispojastaan.
"Haluatko kenties tarkistaa?" Jamie tuhahti ja yritti pinnistää ääneensä edes hivenen ivallisuutta, vaikkei siitä tässä tilanteessa tullut mitään. Hän oli liian raivoissaan, että olisi voinut laukoa tässä sarkastisia ja ivallisia vitsejä.
Jamien nyrkin osuessa toisen kasvoihin, hän myös havaitsi, että kauempana kuului jonkun tytön itkua ja hän tunnisti sen oitis toisen pikkusiskoksi. No, ei sillä ollut niinkään väliä, sillä ei Jamie ollut ikinä pitänyt pieniä lapsia minkään arvoisina. Varsinkaan niitä, jotka ovat tuonlaiselle homofoobikolle sukua. Äkkiä Jamie kuitenkin tajusi, että toisen nyrkki osui hänen kasvoihinsa kaksi kertaa peräkkäin; ensimmäinen poskeen ja toinen leukaan. Se viimeisin lyönti oli varsin kohtalokas, sillä sen seurauksena Jamie horjahti ja kaatui selälleen läheisen pöydän päälle. Olikin varsinainen sattuma, että juuri siinä sattui olemaan pöytä, sillä maahan kaatuminen olisi ollut paljon kohtalokkampaa ja nolompaa. Paremmin hän tästä pystyisi laittaa toiselle vastaan, kuin maanrajasta. Jamie ei kuitenkaan tehnyt elettäkään liikkuakseen, sillä hän oli siihen liian voimaton. Joka kohtaa kasvoissa jomotti, vaikkei toinen kaikkiin kohtiin ollut lyönnytkään, sillä siihen oli vielä lisättynä ne kuusi päivää sitten saadut vammat. Lisäksi Jamie oli lopen kyllästynyt tähän ainaiseen tappelemiseen ja voimat alkoivat loppua. Jamie tunsi, miten veri valui hänen hiuksiinsa ja pöydälle, mutta se oli tässä ehkä se viimeisin murhe.
Jamie kuitenkin päätti, ettei todellakaan luovuttaisi näin helpolla. Niinpä hän yritti potkaista toista jalallaan, vaikkei tämän sijaintia pystynytkään kunnolla hahmottamaan.

Rotten naurahti toisen kommentille, että tuon pitäisi pelätä korkeintaan kasvojensa puolesta.
"Toivossa on hyvä elää", hän heitti kliseen, kun ei raivopäissään mitään parempaakaan kommenttia keksinyt. Hänellä oli stiletti taskussaan ja hän aivan varmasti käyttäisi sitä, jos tarvetta tulisi. Toistaiseksi hän oli kuitenkin pärjännyt ihan tyydyttävästi ilmankin vaikka jo valmiiksi ruhjeilla olevat kasvot olivatkin ottaneet muutaman kivuliaan osuman. Hänen naamansa näyttäisi takuulla aivan kauhealta tämän tappelun päätyttyä, sillä se sinersi jo valmiiksi ja hän saisi takuulla vielä muutaman mustelman lisää. Kehtaisikohan hän edes mennä huomenna kouluun vai jäisikö hän suosiolla parantelemaan vammojaan. Erityisluokan oppilaat kun eivät olleet kovinkaan diplomaattisia kommenttiensa kanssa, joten hän saisi takuulla taas kuulla siitä, että oli ottanut turpaansa.

Toinen irvaili edelleen saaden nuorukaisen päässä kiehumaan vähän lisää. Hän sai kuitenkin aika mallikkaasti toisen hiljennettyä iskuilla, jotka molemmat osuivat hyvin maaliinsa saaden toisen horjahtamaan tuon takana olevaa pöytää vasten. Toinen vaikutti jo melkein siltä, että tuo olisi valmis luovuttamaan, mutta nuorukainen oli liian vihainen jättääkseen tämän tähän. Hän kävelikin toisen luo tarkoituksenaan lyödä tuota vielä pariin otteeseen kunnolla naamaan siitä hyvästä, että tuo vain sattui olemaan olemassa, mutta toinen ehti potkaista häntä ennen kun hän ehti perille saakka. Potku osui vaarallisen lähelle uusnatsin nivusia, mutta tämä ehti täpärästi kääntyä niin, että isku osui vasemmalle puolelle kehoa reiden ja lantion välimaastoon. Potkussa oli sen verran voimaa, että nuorukainen kaatui taaksepäin ja törmäsi itsekin pöytään. Oli hilkulla, ettei hän kaatunut lattialle. Hänen selkänsä tärähti ikävästi pöytää vasten, mutta kipu ei suinkaan saanut nuorukaista lannistumaan vaan päin vastoin hän suuttui entistäkin enemmän. Hän suuttui niin paljon, että päätti ottaa stilettinsä vihdoinkin esille. Nuorukainen nousi kankeasti seisomaan ja kaivoi taskustaan voitonriemuisen ilmeen saattelema stiletin, jonka terän napsautti esille. Tässä vaiheessa joku nainen tuntui menevän paniikkiin ainakin siitä päätellen, että tilaa halkoi pitkä kiljaisu. Nuorukainen ei kuitenkaan välittänyt saamasta huomiostaan vaan ojensi kätensä eteen ja lähti terävä veitsi edellään kävelemään toista kohti. Ei hän sitä aikonut heti käyttää, sillä halusi ensin nähdä toisen reaktion siihen, että hänellä oli ase ja toisella luultavasti ei olisi.

Jamie olisi ollut niin onnellinen, jos hänen potkunsa olisi osunut toista nivusiin, sillä silloin peli olisi ollut melkeinpä selvä. Eihän mikään muu ollut lamaannuttavampaa, kuin terävä potkaisu haaraväliin, joten ei ihmekkään miksi naiset aina turvautuivat tähän. Melko ovelaa, se oli Jamienkin pakko myöntää ja päätti kokeilla tuota taktiikkaa joskus toisten. Eihän hänellä nyt ollut minkäänlaista ajatusta siitä, että olisi voinut yrittää kohdistaa potkunsa tarpeeksi tarkaksi ja murskata sitten tuon olemattomat pallit.
No, hänen mieltään tyydytti myös hyvin paljon se, että toinen horjahti taaksepäin ja törmäsi siinä samalla pöytään. Hän oli jo hetken uskonut, ettei tuokaan enää jaksaisi jatkaa tätä älytöntä kamppailua, mutta oli kuitenkin todella väärässä. Ilmeisesti tämä kaikki vasta alkaisi, sillä ei aikaakaan kun Jamie kuuli jonkun naisen terävän kirkaisun ja sen johdattelemana hän huomasi toisen lähestyvän häntä teräase käden jatkeena. Miehen sydän jätti kieltämättä pari lyöntiä väliin, kun toinen oli viimein saapunut hänen luokseen veitsi tiukasti kädessään. Jamie ei voinut tehdä hetkeen muuta kuin vain tuijottaa tuota terää ja miettiä sitä, miten miten mahdollisesti pääsisi tästä tilanteesta pakoon. Hänhän nimittäin makasi itse pöydällä ja toinen osoitti teräaseella suoraan häntä. Yksikin väärä liike tai sana, niin Jamie saisi tuon veitsen rintaansa tai johonkin muuhun kohtaan kropastaan.
"Oho, sä oletkin sitten paljon säälittävämpi kuin mä uskoinkaan", Jamie ei voinut olla sanomatta, vaikka tiesi, että nuo sanat saattaisivat viedä häneltä hengen. Totta se kuitenkin oli. Oli nimittäin todella alhaista vetää yhtäkkiä jostain taskustaan veitsi ja alkaa uhkailemaan sillä. Harmi vain, että toinen ei mitä luultavimmin ajatellut näin. Tämä varmaan vain tarkoitti tälle hyvin helppoa voittoa, sillä kuinka moni järkevä ihminen alkaisi tekemään vastarintaa ihmiselle, jolla oli jokin ase kädessä?

Jamiesta tuntui edelleen, että kaikki pikaravintolassa olevat olivat seisahtuneet paikoilleen ja hengitystään pidättäen seurasivat mitä Jamielle mahdollisesti tapahtuisi. Puukotettaisiinko hänet hengiltä keskellä kirkasta päivää ja täyttä ravintolaa? Siitä saisi ainakin todella hyvän uutisen paikalliseen lehteen, vaikkei Jamie pitänyt hyvänä asiana sitä, että toimisi uhrina siinä lööpissä. Tai ehkäpä toinen omistaisi sen verran järkeä, että pistäisi tuon veitsen pois ja jättäisi Jamien rauhaan. Mies epäili tätä todella vahvasti, sillä miksipä tämä olisi jättänyt kaiken vain tähän? Miksi jättää näin hyvä mahdollisuus puukottaa joku homoseksuaali, samoin kuin setänsä teki? Ottaisiko toinen mahdollisesti sen riskin, että saisi tästä valtavat syytteet ja joutuisi liittymään setänsä seuraan vankilaan?
"Mä en todellakaan uskonut, että sä näin hullu olet", Jamie sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja nousi sitten seisomaan pöydältä. Veitsi osoitti nyt häntä rintaan, mutta miehestä tuntui, ettei enää pelännyt. "noh, tapa mut sitten. Sitähän sä niin kovasti haluat. Kuuletteko nyt ihan varmasti kaikki! Tämä nahkapää tässä nyt aikoo päästää yhden hinttarin päiviltä!" Jamie kailotti, mutta tämän äänestä huomasi selvästi, että häntä pelotti nyt ihan vietävästi.

Rotten mittaili toista katseellaan samalla kun käveli tuota kohti. Mihin hän iskisi veitsen? Kylkeen vai rintaan? Hänhän voisi helposti vaikka puhkaista toiselta keuhkon, jos tahtoisi. Piti kuitenkin olla tarkkana, ettei sellaista pääsisi tapahtumaan, koska huolimatta siitä, että poika ihaili setäänsä, hän ei halunnut vankilaan. Ne olivat masentavia ja vaarallisiakin paikkoja eikä nuorukainen sinne hinkunut. Eli jos hän aikoi käyttää veistään, piti pitää huoli, ettei pahoinpitelyä voinut laskea taponyritykseksi. Nuorukaista alkoi hermostuttamaan, sillä paikalla oli aivan liikaa yleisöä todistamassa häntä vastaan, jos juttu menisi oikeuteen. Ehkä olisi kuitenkin parasta vain uhkailla.. Toinen kutsui Rottenia säälittäväksi ja sellaiseksi nuorukainen kieltämättä tunsikin olonsa, sillä hän meinasi alkaa jänistämään! Kerrankin hänellä oli mahdollisuus tehdä, kuten setänsä ja heti hän alkoi hannaamaan. Moni sanoisi, ettei hän ilmeisesti ollut siis aivan yhtä mielenvikainen kuin setänsä, mutta nuorukainen itse näki itsensä säälittävänä pelkurina, kun ei nyt oikein uskaltanutkaan mitään uhkailua kummempaa tehdä. Hän ei kuitenkaan aikonut näyttää muille, että hän oli hermostunut.

"No sit sua varmaan hävettää et tuut näin säälittävän henkilön tappamaks", hän totesi ja yritti tavoittaa vakaata äänensävyä, mutta hänen äänensä värähti hieman, sillä hän oli todella hermostunut. Hän ei oikein voinut laittaa stilettiä pois tai kaikki arvaisivat hänen jänistäneet, muttei hän sitä oikeastaan käyttääkään voinut, sillä muuten hän saisi syytteen. Kumpi painoi vaa'assa enemmän; kunnia vai vapaus. Se oli todella vaikea kysymys. Toinen tuntui onneksi vielä luulevan, että hän oli puukottamassa tuota. Homo nousi seisomaan ja Rotten joutui pakottamaan itsensä pitämään veitsen paikoillaan vaikka hänen olisi tehnyt mieli siirtää kättään ja antaa toiselle tilaa. Stiletin terä osoitti nyt suoraan toisen rintaan. Toinen alkoi kailottamaan, että hän oli tappamassa tuota ja valitettavasti nuorukainen tiesi, että jos hän iskisi puukon toisen kehoon, sanoisivat kaikki varmasti hänen todellakin yrittäneen tappaa vaikkei hän niin halunnut tehdä. Olisi ollut eri asia puukottaa jotakuta pimeällä kadulla Rasheella, mutta tällaisen yleisön edessä puukotus vaatisi todella paljon pokkaa, mitä Rottenilta ei löytynyt.


[mietin et oiskohan joku voinu soittaa poliisille ja ne tulis väliin? Oon vähän kahen vaiheilla et laitanko Rottenin puukottamaan vai en. Jos laitan, mihin se saa puukon iskeä?]

(( Apua, mä en tiiä! :o Oishan se kieltämättä paljon realistisempaa, jos joku ois tässä vaiheessa soittanut poliisille, mutta mutta... Miten mua niin hirveesti kiehtoo ajatus, että Rotten puukottaisi Jamieta? xD Päätä itse, että onko Rottenilla pokkaa puukottaa ihmistä keskellä kirkasta päivää. Ja jos päätät, että se puukottaa, niin puukko voisi osua vaikkapa johki kylkeen/vatsan seudulle... Eikai se kuolettavaa oo? :D ))

Jamiesta alkoi pikkuhiljaa tuntua, että hänen sydämensä pomppaisi kohta rinnasta ulos, sillä häntä pelotti nyt oikein todenteolla. Ei hän varmaan ollut ikinä pelännyt näin paljoa, joka oli kyllä ihme. Sillä hän oli aikaisemmin saanut tappouhkauksia sellaisilta kaapinkokoisilta järkäleiltä, jotka voivat toteuttaa uhkauksensa ihan minä hetkenä hyvänsä. Joten olisi lähes aivan sama, että puukottaisiko toinen hänet hengiltä nyt, sillä ne isot miehet saattoivat ihan milloin vain ilmestyä Jamien oven taakse. Tosin, ne saattoivat jäädä vain uhkauksiksi, mutta siltikin. Mistä helvetistä Jamie voisi tietää, mikä oli totta ja mikä taas ei? Oliko sekään edes varmaa, että hän päättäisi päivänsä juuri tänään ja vieläpä tuon käden kautta. Saattoihan olla, että tuo alkaisi pelkäämään tai ei haluaisikaan syytteitä taposta tai tappoyrityksestä. Täällä oli nimittäin pelottavan paljon todistajia, joten toinen sai harkita tätä kaikkea hyvin tarkkaan.
"No niin hävettää. Ja uskon, että suakin hävettää sen jälkeen kun oot tappanut mut. Joudut koko loppuiäksesi vankilaan kuusikymppisten vanhojen ukkojen raiskaamaksi", Jamie sanoi ääni täristen, vaikka kuinka yritti pinnistää siihen ivallisuutta. Se ei enää tässä vaiheessa onnistunut ja aivan varmasti toinenkin huomasi, että häntä pelotti nyt ihan hirveästi. Se oli todella noloa, mutta kyllä useampi rohkeampi ihminenkin olisi pelännyt tässä vaiheessa henkensä puolesta. Niin kaikki järkevät ihmiset tekivät, eikä siinä periaatteessa mitään noloa ollut. Silti Jamie tunsi itsensä liian heiveröiseksi tuon edessä, mutta tilanteelle ei voinut enää mitään. Kaikki oli nyt toisen käsissä ja Jamien täyty tyytyä kohtaloonsa, piti siitä tai ei.

"Ajattele kuule nyt järkevästi, poika!" joku mies huusi hivenen kauempaa ja Jamie huomasi tämän mukana olevan vaimo sekä yksi tyttölapsi, joka itki parhaillaan silmiä päästään. Jamien katse kiersi nopeasti koko ravintolan halki takaisin toiseen ja hän kohotti hivenen toista kulmaansa.
"No? Mikä kestää? Menikö pupu pöksyyn, rääpäle?" Jamie kysäisi hetken päästä, kun mitään ei alkanut tapahtua. Hän jo oikeastaan odotti, että toinen aloittaisi verityönsä, sillä se olisi nopeammin sitten ohi. Ehkäpä toinen päättäisi jättää hänet henkiin vain muutaman puukoniskun jälkeen? Tai sitten tämä iskisi terän suoraan hänen rintaansa ja jättäisi lattialle vuotamaan kuiviin. Se ei ollut ollenkaan kivan kuuloinen kuolema, mutta Jamie aikoi silti kuolla kuin mies. Vaikka hintti olikin.

Rottenin käsi alkoi tärisemään hieman toisen sanojen jälkeen, sillä hän tiesi olevansa pahassa pattitilanteessa. Hänen ylpeytensä ei antanut periksi vetäytyä, mutta hänen itsesuojeluvaistonsa taas kirkui poistumiskäskyjä. Olisi noloa lähteä tekemättä mitään, sillä silloin kaikki leimaisivat hänet pelkuriksi ja tuo hintti nauraisi itsensä hengiltä. Ei, kyllä hänen olisi pakko toimia ja näyttää sedälleen, ettei hänkään aivan turha jätkä ollut. Mutta oliko oikein puukottaa ihmistä kahden pikkusisarensa silmien edessä? Noillehan voisi tulla pahoja traumoja. Mutta ei hän enää voinut vetäytyäkään.. Ehkä hän ei joutuisi vankilaan; hän voisi saada puhuttua itsensä yhdyskuntapalveluun. Tai ehkä hän ei jäisi kiinni. Se oli tosin todella epätodennäköistä, sillä koko pikaruokala oli täynnä todistajia eikä hän ollut ulkonäöltään siitä huomaamattomammasta päästä ihmisiä. Jos hän puukottaisi toisen, osattaisiin se ennemmin tai myöhemmin liittää häneen ja se tarkoittaisi ongelmia. Nuorukainen yritti hengittää rauhallisesti, mutta tämä kamala pattitilanne sai hänenkin pulssinsa koholle.
"Sä et ehkä tienny et on olemassa nuorisovankiloitakin", hän ärähti toiselle vastauksen ääni värähtäen. Oli mikä vankila tahansa, niin hän ei halunnut sinne. Ei kai kukaan vankilaan halunnut? Mutta entä jos hän joutuisi sinne puukotuksen takia? Entä jos hän saisi syytteen taponyrityksestä? Ei hän halunnut joutua vankilaan. Mutta miten hän voisi muka enää perääntyäkään menettämättä kasvojaan?

Joku mies huusi taustalta kehotuksen ajatella järkevästi. Sitähän nuorukainen koko ajan yrittikin tehdä. Hän vilkaisi Marieta, joka itki Deniksen olkapäätä vasten. Poikakin näytti todella järkyttyneeltä. Nuorukainen nielaisi. Hän oli jo pudottamassa veistään alas, kun homo avasi suunsa saaden hänet miettimään koko tilanteen aivan uudelleen. Ei hän halunnut kasvojaan menettää. Nuorukainen huomasi jälleen saman raivon palaavan häneen ja hän vihdoinkin teki päätöksensä; hän hiljentäisi tuon hinttarin.
"Ei. Mä vaan testasin sua", hän sanoi ja pakotti kasvoilleen pienen virnistyksen, jolla yritti peitellä sitä, ettei vieläkään ollut varma, halusiko puukottaa toista. Hän kuitenkin otti toista olkapäästä kiinni ja survaisi veitsen terän tuon vatsasta läpi. Hetkeksi hän jähmettyi, sillä hän ei voinut uskoa tehneensä sen oikeasti. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt.
Nuorukainen havahtui takaisin todellisuuteen oven käydessä ja sieltä rynniessä sisään poliisikaksikko. Nuorukainen räpytteli silmiään, sillä kaikki oli kuin unessa. Joku huusi hänelle käskyn tiputtaa veitsen alas ja nuorukainen teki niin. Hänet kiskottiin pois homon luota ja joku väänsi kädet taakse. Hänet otettiin lujaan otteeseen ja hän sai käsiraudat käsiinsä.
"Mun broidi ja systeri on tuolla", hän sopersi itsekin järkyttyneenä ja osoitti Denistä ja Marieta. Toinen poliiseista lähti noiden luo. Joku soitti ambulanssia homolle samalla kun Rotten talutettiin poliisiautoon. Hän oli todellakin tehnyt sen, mutta jostain syystä se ei tuntunut hienolta vaan kamalalta. Jos poliisit olisivat vain tulleet hieman aikasemmin, tätä ei olisi tarvinut tapahtua. Mutta niin oli tapahtunut; hän oli ensimmäistä kertaa elämässään puukottanut ihmistä eikä se tuntunut lainkaan niin hyvältä, mitä hän oli kuvitellut.


[olipa vaikeeta pelata tota kyttäkohtausta, ku en yhtään tiedä, miten se oikeesti menis. Pelasin lähinnä vaan Rotteniin liittyvät kohtaukset; sä voit pelata Jamieen liittyvät ja jos haluut, niin täydentää tota mun sähellystä.. Peli oli tässä, kiitokset jälleen kerran. Olis hauskaa pelata näillä vielä jossain välissä uusi peli. (: ]

Jamie kyllä vaistosi, että myös toista jännitti sekä pelotti. Hän oli niin varma siitä, vaikkei omalta pelkäämiseltään voinut tehdä muuta, kuin tuijottaa tuota veistä. Kuin odottaen, että milloin se iskeytyy hänen kehonsa repien kaiken eteen sattuvan. Jamie odotti kauhulla, että milloin hänen aikansa loppuisi ja milloin hän sitten kuolisi. Melko ironista kyllä, että hän kuolisi pikaravintolassa, kaiken sen paskan keskellä, jota hän ei mistään hinnasta halunnut ottaa sisälleen. Mutta nyt kun hän oli päättänyt haluavansa herkutella, niin tässä kävi näin. Ahneella oli paskainen loppu, tuo sananlasku piti tässä tapauksessa todella hyvin paikkansa ja Jamieta ärsytti. Helvetin sananlaskut. Kuka älypää nekin oli keksinyt ja miksi ne pitivät melkein aina paikkansa?
Jamie ei enää yksinkertaisesti jaksanut vastata toisen sanoihin, sillä ei sillä ollut enää mitään merkitystä. Oli se ja sama, että pysyisikö Jamie hiljaa vai ei. Ei hän voinut enää puhumalla itseään pelastaa tästä tilanteesta, sillä johan se oli nähty. Ei tuo kusipää uskonut järkipuhetta, sillä eihän tämä kuunnellut sitä miestäkään, joten ehkä vielä vähemmän Jamieta. Eivät tuollaiset kuunnelleet ketään, vaan toimivat ihan oman päänsä mukaan. Oikeastaan, tuo oli melkeinpä samanlainen kuin mies itse oli, sillä ei hänkään tietyillä hetkillä kuunnellut järkipuhetta vaan teki juuri niin kuin halusi. Niin ironiselta se kuulostikin, mutta totta se oli.
"Vittu, mä todella odotan sitä päivää, jolloin sä olet töissä ja tienaat rahaa. Nimittäin tällä hetkellä todellakin uskon sun päätyvän linnaan koko loppuiäkses", Jamie sanoi matalasti ja tuijotti toista pelottomasti silmiin. Ihan pieneksi hetkeksi hänen katseensa harhautui kauempana istuviin toisen sisaruksiin, jotka näyttivät olevan todella kauhistuneita isoveljensä käytöksestä. Tyttö itki vuolaasti ja pojan silmät olivat suuret kuin lautaset, sekä tämä näytti siltä, että voisi ihan kohta alkaa itkeä. Jamie naurahti pilkallisesti, kunnes käänsi katseensa takaisin toisen silmiin ja hymyili tälle. "harmi, että sun sisarukset joutuu näkemään, kun sä tapat ihmisen aivan omin käsisi", hän tokaisi vielä hiljaa.

Sitten se tapahtui, vaikka Jamie oli jo hetken ehtinyt luulla toisen luovuttaneen. Ehei, päinvastoin. Tämä nimittäin tarttui äkkiä kiinni miehen olkapäästä ja työnsi veitsen hänen mahastaan läpi. Jamien koko ruumis jäykistyi ja tämä tarttui ihan vaistomaisesti toista olkapäistä. Voi herrajumala, sitä kipua, jota tummatukkainen mies tunsi juuri sillä hetkellä. Tuntui, kuin aika olisi pysähtynyt ja koko maailma sumentunut. Jamie kuuli etäisesti ihmisten kauhunhuudot, mutta ei saanut niistä selvää. Kipu lamaannutti koko Jamien kropan, tämän polvet pettivät ja mies kaatui selälleen vaalealle lattialle. Veri pulppusi haavasta ja sitä valui suureksi lammikoksi tämän vierelle. Jamie kuuli, miten ruokapaikan ovi potkaistiin auki ja sisälle juoksivat luultavasti kaksi ihmistä, ei Jamie tiennyt tarkasti. Toinen näistä juoksi taltuttamaan tämän nahkapään, kun toinen taas riensi Jamien luokse ja karjui jotakuta soittamaan ambulanssin. Jamien hengitys oli vaivalloista ja hän räpytteli kiivaasti silmiään, päässä vain yksi ajatus; 'minä en halua kuolla!'
"No niin, Jamie. Ihan rauhassa. Ambulanssi on matkalla", puhuja oli miespuolinen ja tämä puhui rauhallisella äänellä, ja Jamie osasi arvata tämän olevan poliisi. Kukas muukaan. Mistähän tämä oli hänen nimensä saanut selville. Luultavasti lompakosta, joka oli tippunut pöydältä Jamien törmätessä siihen. Viimeisimpänä muistikuvanaan Jamie muisti, miten joku oli painanut jotain hänen vuotavaa haavaansa vasten, sekä tämän miespuolisen poliisin kasvot, jotka kieltämättä olivat kuin enkelillä. 'Voi jumalauta. Tuota poliisia minä haluan joskus naida', Jamie ajatteli viimeisimpänä ja menetti sitten tajunsa.

(( Jep. Söhersin sinne nyt jotain omaa xD Mut joo. Oli kivaa taas pelailla ja uusi peli joskus sopii mulle vallan mainiosti ;DD ))

[Mun pitää vähän selvitellä vielä tota tuomio-osuutta, mutta seuraava peli vois olla sen jälkeen ku Rotten pääsee ois nuorisovankilasta? Otan suhun yhteyttä heti ku oon viisaampi ja tiedän, miten tuomion pelaaminen hoidetaan tässä ropessa.. :'D]