What this evening brings?

// Suntsu kera Jamien tänne :3 //

Humalaisten huudot ja naurun remakka kuului äänekkäästi kauempana, kun nuori neitonen asteli määrätietoisesti baaria kohti. Okei, ehkä määrätietoisuus on vähän väärää tietoa antava, ottaen huomioon että Leahin askeleet kääntyivät jo nyt vähän vinoon, eikä tasapaino ollut enää kamalasti hallussa. Hän oli kotonaan parin kaverin kanssa juonut muutaman - tai vähän enemmän kuin muutaman - kaljan ja lähtenyt sen jälkeen itsekseen baariin jatkoille. Kaverinsa olivat perustelleet kotiin lähtönsä huolellisesti, kellä koira ulkoilutettavana, kellä huomenna aikainen herääminen. Ei se mitään, todellisuudessa Leah jatkoikin matkaansa ihan yksinään.

Tuttuun tapaansa Leah oli pukeutunut lähes kokomustaan. Mustat, tiukat pillit, musta avonainen t-paita ja musta nahkatakki oli puoliksi kiinni t-paidan päällä. Mustavalkoisten tennareiden rahina hiekkatiellä hautautui koko ajan enemmän ja enemmän Rasheella aikaansa viettävien känniläisten ääniin, mitä lähemmäs Leah pääsi määränpäätään sitä enemmän mesoamista kuului. Ja määränpäänähän oli tietenkin Rasherasp Bar.

Kauaakaan neito ei joutunut enää kävelemään, kun jo tuttu ovi näkyi kauempana edessä. Leah odotti ilolla että pääsisi sisään, lämpöiseen ja aina yhtä jännään baariin. Ovella oli tuttu portsari vahtia pitämässä, tarkasti juuri joidenkin henkkareita. Leahin onneksi tuo portsari oli jo tottunut häneen, eikä välittänyt enää kysyä henkkareita, joten neito pääsi suoraan sisään. Hän pujotteli ihmisten lomasta tiskille ja istahti huokaisten alas. Oli se käveleminen rankkaa, mutta tietenkin vaivan arvoista.

"Se tavallinen?" Tuttu naistarjoilija kysyi hymyillen. Leah nyökkäsi ja veti nahkatakkinsa taskusta yhden rypistyneen setelin esiin. Leah tunsi naisen jotenkin, mutta ei tosin juuri nyt muistanut tuon nimeä. Juuri nyt hänestä tuntui aika masentuneelta, mutta eiköhän pari lasillista jotain vahvempaa taas päästäisi energisyyden ja iloisuuden ainakin tämän illan ajaksi valloilleen. Nopeasti tarjoilija kiikuttikin suuren viinalasin Leahin eteen ja nappasi Leahin ojentaman setelin siirtyen sitten tarjoilemaan seuraavia. Leah keskittyi hetkeksi juomaansa, mutta pian laski sen tiskille ja kääntyi sivuttain tuolillaan, alkaen tarkastella baarissa hääriviä ihmisiä.

(( Täältä me tulemme :3 ))

Se ilta oli Jamien ensimmäinen viikkoon, kun hän oli uskaltautunut (ja pystynyt) lähtemään ihmisten ilmoille. Eritoten johonkin baariin, jossa mahdollisuus joutua fyysiseen kamppailuun, oli tasan viisikymmentä prosenttia. Ja kerta omisti niinkin suuren suun, kuin Jamie, niin prosenttiluku vain kasvoi entisestään. Vaikkakin, nyt voisi luulla Jamien kiinnittävän paljon enemmän huomiota siihen, mitä suustaan päästää kuin aiemmin. Nimittäin hänelle oli jäänyt pienoiset traumat siitä viikon takaisesta episodista, joka oli melkeinpä romauttanut hänen itsetuntonsa ihan kokonaan. Oli kyllä lähes pelottavaa, miten vahvasti vain yksi puukonisku voi vaikuttaa ihmisen elämään. No, Jamiehan olisi voinut sen seurauksena kuolla, mikäli he eivät olisi olleet julkisella paikalla ja hän ei olisi saanut parasta mahdollista ensiapua. Kiitos siitä kuului niille poliiseille, jotka veivät samalla sen isottelevan penikan mennessään. Muistona tuosta kaikesta Jamiella oli suunilleen neljän sentin pituinen arpi alavatsassaan, jonka takia joutui syömään kipulääkkeitä päästyään pois sairaalasta. Helvetti, onneksi se skini oli joutunut linnaan, joten Jamie uskaltaisi joten kuten liikkumaan ulkona.

Mies huokaisi ja päätti siirtää nämä muistot pois mielestään. Hänellä oli yllään valkoiset pillifarkut, joissa oli musta niittivyö, hihaton musta Horror Popsin t-paita ja sen päällä musta takki. Kenkinä toimivat valkoiset lenkkarit, joiden sivuilla oli kaksi mustaa raitaa. Mustat hiukset oli laitettu hiuslakalla hivenen pystyyn ja niiden sekaan, pään ympäri oli vedetty puna-valkoinen huivi. Vihreitä silmiä ympäröi ohut kajaalikerros.

Jamie vilkuili vähän väliä ohi käveleviä, jokseenkin humalaisia ihmisiä ja astui sitten Rasherasp -nimiseen baariin. Tunkkainen ilma tervehti häntä heti ovella ja mies nyrpisti hivenen nenäänsä. Tämänkin hajun hän oli ehtinyt unohtaa niiden viikkojen aikana, eikä mies oikeastaan ollut paljoakaan menettänyt.
Mies asteli reippaasti baaritiskille ja tilasi sitten tiskin takana olevalta naiselta oluen, käyden istumaan baarijakkaralle erään tummatukkaisen naisen viereen. Hänen kasvoillaan käväisi hivenen tuskainen ilme, sillä kipu haavassa viilsi jälleen. Hänen olisi ehkä ollut viisasta jäädä kotiin, antaen näin haavan parantua ihan rauhassa, mutta Jamie ei vain yksinkertaisesti enää pystynyt istumaan tunkkaisessa yksiössään. Ja ruokaakin hän tarvitsi palavasti, joten ulos oli pakko lähteä. Mies huokaisi ja otti ensimmäisen huikan oluestaan, pyörittäen sitten muutaman kerran lasia pöydällä.

(( Nyt tuli vähän kökköä tekstiä, pahoittelen :x ))

Ympärillä pyörivät ihmiset olivat saada Leahin pään sekaisin, tälle oli vähän liiankin tyypillistä tuijottaa vähän jokaista, mutta se oli vaikeaa hämärässä baarissa. Kirottu maailma, ei taaskaan täyttänyt Leahin tarpeita. Jos tuijotuksen halu tarpeiksi voidaan laskea. Huokaisten neiti kääntyi taas kokonaan tiskin suuntaan ja kohotti lasin huulilleen. Kuinka hän olikaan kaivannut tuota tunnetta, kun alkoholia virtasi kurkusta alas. Huomioon ottaen, että hän juuri toissapäivänä oli vetänyt kunnon kännit, mutta.. Kerkiäähän sitä nopeasti ikävä tulla joka tapauksessa.

Laiskasti neiti kääntyi katsomaan niskansa yli baarin ovelle, keriten juuri sopivasti näkemään kun muuan tummatukkainen, valkoisiin pilleihin ja mustaan takkiin pukeutunut mies asteli sisään. Leah seurasi tuota katseellaan päätään liikauttamatta, kunnes tuo istuutui baarijakkaralle. Leah heilautti päänsä takaisin eteenpäin siinä sivussa saaden hiuksensa juuri sopivasti puoliksi kasvojen peitoksi.

Hän joi taas reilun kulauksen, ennen kuin loi varovaisen katseen miehen suuntaan hiustensa suojista. Hänen katseensa lähti vaeltamaan baarissa, tuijottaen satunnaisia ihmisiä vähän kauemmin. Leah oli useinkin saanut kuulla valituksia tuijotuksestaan, mutta ei siitä niin vain eroon päässyt. Vähän sama asia kun koko iän kynsiään pureskellut ihminen, eihän tuo sitä voinut niin vain lopettaa. Varsinkaan jos ei ollut tahdonvoimaa, kuten ei Leahillakaan tuijottamisen suhteen. Onneksi siihenkin tottui, jo useammin Leahin nähneet tiesivät hänen olevan varsinainen tuijotusaddikti.

Saadessaan tarpeeksi baarissa pyörivistä humalaisista, hän siirsi jälleen katseensa tummatukkaiseen mieheen. Tuo pyöritteli melko huolettoman näköisenä lasia pöydällä, Leahin katsoessa tarkkaan tuon sormien liikettä.

// Musta tuntuu et oon jo vähän unen pöpperössä, tekstistä päätellen :'D //

Jamie räpläsi kielellään alahuulessaan olevaa huulikorua ja yritti parhaansa mukaan sulkea korvansa kaikilta baarissa kuuluvilta ääniltä. Tottapuhuen, hän jopa muutaman kerran säpsähti kuullessaan jonkun todella kovan äänen läheltään ja tajusi vasta sen jälkeen, ettei se ollut koskenut häntä mitenkään. Oli täysin typerää, että ennen niin itsevarma kusipää kuin Jamie, säpsähteli nykyään melkein jokaista vähänkin kovaa ääntä ja yritti vältellä riitatilanteita parhaansa mukaan. Ennen hän joutui melkeinpä jokainen baari-ilta vähintään sanalliseen kamppailuun jonkun kanssa, mutta nyt sitten. Hän pelkäsi sitä kuollakseen ja kiersi vähänkin uhkaavat miehet kaukaa. Ja nimenomaan miehet! Jamie ei nimittäin jaksanut uskoa, että naiset kävisivät häneen fyysisesti kiinni tai mitään. Tietenkin näitäkin löytyi, mutta ei Jamie jaksanut näitä pelätä. Ehkäpä hänen sitten pitäisi pitää hivenen taukoa miehistä ja etsiä seuraa sen kauniimman sukupuolen edustajista.

Mies huokaisi ja vilkuili hänkin välillä olkansa yli, mitä baarissa juuri sinä hetkenä tapahtui. Erään nurkkapöydän luona parhaillaan tappeli kaksi miestä, joita eräs nainen yritti epätoivoisesti erottaa. Huonosti tuossa vielä kävisi ja varsinkin tuolle naiselle, vaikkei miehillä olisikaan tarkoitus tuota satuttaa. Humalassa tappelevat ihmiset eivät nimittäin kovinkaan usein välittänyt siitä, satuttivatko he sivullisia. Pääasia näistä oli se, että toinen tappelija sai mahdollisimman pahasti turpaansa ja joutuisi vaikka teholle. Jamie irvisti mielessään ja käänsi katseensa jälleen edessään olevaan olutlasiin, ottaen siitä pitkän huikan.

Hän oli kyllä huomannut vieressään olevan tummatukkaisen naisen katseen, mutta ei jaksanut reagoida tähän mitenkään. Näitähän oli pilvinpimein joka paikassa, joten ei se Jamieta kauheasti häirinnyt. No okei, tuijottaminen oli ärsyttävää, mutta tuskin tuo lopettaisi, vaikka Jamie siitä huomauttaisikin.
"Ongelmia?" Jamie kuitenkin päätti kysyä, kun tuon naisen katse jäi tuijottelemaan hänen käsiään.

Leahin katse oli lukkiutunut maagisesti toisen käsiin ja hän tajusi vasta pari sekuntia myöhemin miehen puhuneen. Naisen koko vartalo säpsähti ja tämän katse lennähti miehen silmiin. "Hmm," tuo hymähti kooten ajatuksiaan. Aika usein hän sai ihmisiltä ehkäpä vähän vähemmän positiivisia kommentteja tuijotuksestaan, muttei siihen ikinä tottunut.

"Jännät kädet." Tuo lopulta totesi huolimattomasti ja käänsi sitten huomionsa lasiinsa, juoden lasin pohjan kerralla tyhjäksi. Hän huikkasi tarjoilijaa tuomaan toisen samanlaisen ja odotellessaan kaivoi toisen setelin taskustaan räpläten sitä sormillaan. Vasta uutta lasia odotellessaan Leah tuli miettineeksi, mitä toinen olikaan sanonut.
Ongelmia? Pieni virne kohosi naisen huulille, olihan hänellä ehkä vähän ongelmia. Hän pyyhki virneen nopeasti kasvoiltaan pois, hänestä tuntui lähinnä tyhmältä virnuilla itsekseen omille ajatuksilleen.

Uuden lasin saadessaan hän ojensi jälleen tarjoilijalle setelin ja sai jopa pari pahaista kolikkoa takaisin. Kolikot hän tiputti nahkatakkinsa taskuun ja keskitti ajatuksensa hetkeksi lasiin, ennen kuin vilkasi sivusilmällään ympärilleen. Eihän Leah sille mitään voinut, että vieressään istuva mies oli kuin katsemagneetti, vaikka hän yrittikin katsella ympärilleen niin silmät pakostakin liikkuivat miehen suuntaan. Itsepäisesti Leah kuitenkin keskittyi katsomaan kauempana olevaa tappelua, hän varoi tuijottamasta tällä kertaa. Harvinaista.

// Sori, tästä tuli vähän lyhyempi D: //

Jamie kohotti hyvin vahvasti toista kulmaansa ja tuijotti toista, kuin tällä tosiaankin olisi ongelmia. Mikä helvetti Jamiessa oli muka niin kiinnostavaa, että häntä piti tuijottaa ihan kunnolla? Tuskin hän nyt ulkonäöllisesti erosi muista ikäisistään miehistä, joten ei se voinut olla sitä. No okei, häntä oltiin joskus kehuttu hyvännäköiseksi ja yleensä hän pystyikin sen avulla sulattamaan ties kenen ihmisen sydämen, mutta siihen se jäikin. Jamie ei ikinä mennyt panoa pidemmälle, sillä hän ei vain yksinkertaisesti uskonut rakkauteen. Toki hän syvällä sisimässään toivoi, että löytäisi joskus sen elämänkumppaninsa, mutta ei hän sitä ympäriinsä kailottanut. Se oli vain ja ainoastaan hänen asiansa ja kaikki saivat ihan rauhassa uskoa miehen olevan sellainen ikisinkku.

Hetkeksi Jamie käänsi katseensa pois toisesta ja kulautti viimeisetkin juomastaan alas kurkustaan, viittoen tarjoilijaa tuomaan toisen. Hän kaivoi rahaa taskustaan ja iski ne sitten tiskille. Äkkiä hän kuitenkin kuuli toisen toteamuksen ja tummanvihreä katse ponnahti taas toiseen. 'Jännät kädet?' Jamie pyöritteli tuota lausetta päässään ja totesi tuon naisen olevan paljon pimeämpi, kuin oli aluksi ajatellut. Ei tietenkään sillä, että mies inhoaisi vähänkin pimahtaneita ihmisiä, sillä sellainen hän itsekin joskus oli. Mutta silti. Jamie ei yhtään tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt naisesta ajatella. Suhtautua täysin väliinpitämättömästi? Vai kenties yrittää tehdä tuttavuutta? Ei tuo nyt voinut Jamieta pimeämpi olla, joten miksipäs ei.

Jamie kääntyi toisinpäin baarijakkaralla ja katseli sitten baarissa olevia ihmisiä. Hän huomasi, että toinen vilkuili häntä aina vähänväliä, mutta ei kuitenkaan viitsinyt sanoa tuohon mitään.
"Onko sinulla nimikin?" Jamie kysyi sitten hetken päästä ja joi jälleen hivenen lasistaan.

(( Jep. Sama täällä. Toi meidän koira terrorisoi tuolla takana niin pahasti, ettei pysty keskittyy. ))

// Voi sua :d Ilkeetä varastaa keskittymiskyky :< Tää kone tosin harrastaa sitä hyvinkin aktiivisesti. D: //

Naisen katse seurasi hetken aikaa tappelupukareita, ennen kuin tuon keskittyminen herpaantui ja hän jäi tuijottamaan tyhjyyttä ajatuksissaan. Hänestä ei tuntunut juuri nyt kovin selväjärkiseltä, surkeampi olo kolkutteli jossain takaovella ja Leah parhaansa mukaan yritti haudata sen iloisuudella, alkoholia apuna käyttäen. Hän saattoi vain kuvitella kuinka outona vieressään istuva mies piti häntä. Leahin teki suuresti mieli vilkaista tuota, mutta päätti pitää katseensa edes hetken poissa.

Jälleen hän havahtui tuijotushorroksestaan ja nappasi lasin sormiensa väliin. Hän joi pahemmin jäämättä maistelemaan kitkerää makua ja kohta laski tyhjän lasin takaisin pöydän pinnalle. Leahin katse kävi miehessä, joka juuri kääntyi toiste päin tuolillaan. Leah huikkasi nopeasti tarjoilijaa tuomaan kolmannen lasin, kun kuuli miehen kysymyksen. Leahin katse siirtyi toiseen ja vilkaisi ympärilleen, koska ketään muuta ei näkynyt jolle mies olisi voinut puhua, Leah oletti tämän puhuneen hänelle. Ellei toinen sitten olisi Leahiakin oudompi, kenties puhunut itsekseen?

"On." Leah vastasi tuon kysymykseen ja ojensi juuri uuden, täyden lasin tuoneelle tarjoilijalle pari kolikkoa tasarahana. Hän joi pari kulausta lasistaan, ennen kuin käänsi katseensa mieheen.
"Leah." Tuo kertoi nimekseen silmiensä tarkkaillessa miestä.

(( Niin no, kai se tosta kasvaa. Onhan se vasta jotain kuukauden. Pentuaikahan on todella antoisaa <3 ))

Jamie seuraili hetken baarissa olevia humalaisia ihmisiä ja kyllä hänen tummanvihreä katse käväisi aina välillä niissä riitapukareissa, jotka tappelivat edelleen nurkkapöydässä. Nyt sinne oli rientänyt pari keski-ikäistä miestä, jotka yrittävät saada tappelijoita irti toisistaan. Nyt siinä taas nähtiin, ettei Rasheella todellakaan asunut pelkkää roskasakkia, jotka välittivät vain ja ainoastaan itsestään. Kyllä täältä ihan kunnon kansalaisiakin löytyi, mutta nämä eivät nyt sattuneet olemaan niin hyvin esillä, kuin ne kuuluisat huumehörhöt sekä muut laitapolkujen kulkijat. Jamie ei itse tiennyt kumpaan ryhmään kuului vai oliko hän kenties näiden väliltä jotain. Oli totta, että hän välillä pyöritti ties mitä hämärähommia ja kokaiiniinkin hän oli jäänyt koukkuun, mutta ei hän kuitenkaan pitänyt itseään niin pahana kuin jotkut oli. Toki hän oli myös kaiken lisäksi suuri kusipää, joka ajatteli vain omaa napaansa, mutta silti. Mies todellakin uskoi, että voisi pahan paikan tullen auttaa jotakuta, jottei tämä ihan hengestään pääsisi. Vaikka useiden ihmisten oli tätä hyvin vaikea uskoa.

Jamie huokaisi ja vei jälleen olutlasin huulilleen. Hänen katseensa käväisi aina vähän väliä naisessa ja kuuli tämän vastauksen kysymykseensä. Tuo oli aluksi selvinnyt hyvin siitä, että oli pitänyt katseensa erossa Jamiesta, mut nyt tämä tarkkaili häntä todella näkyvästi. Pieni virne käväisi miehen huulilla ja hän siirsi sitten katseensa toisen silmiin.
"No, Leah. Onko sinulla tapana tuijotella ihmisiä ihan yhtenään vai olenko minä todellakin niin mielenkiintoinen, että varastan todella helposti huomiosi?" Jamie kysyi pienehkön virneen koristaessa toista suupieltä ja hän antoi katseensa selata naisen profiilia kerta toisensa jälkeen läpi. Ei, tuo ei näyttänyt tutulta.

// No tietysti, pentuaikahan on elämän parasta aikaa :'3 //

Leahin katse seurasi miehen katsetta, hän katseli toista hetken aikaa ja vilkaisi välillä toistensa kurkuissa kiinni olevia miehiä. Hän käänsi hetkeksi päänsä jälleen tiskiin päin ja joi muutaman hörpyn lasistaan. Naisen katse suuntautui taas hetkeksi tappelijoihin, joita jotkut yrittivät väkisin erottaa toisistaan. Leahista oli aina jännä seurata, kuinka joitakin ihmisiä kiinnosta joskus vain ihminen, jolta mieluusti repisi kurkun paljain käsin auki. Eiväthän nuo paljoa välittäneet mursivatko siinä sivussa ulkopuoliselta pari vai vähän enemmän kylkiluita.

Leahin silmät siirtyivät taas mieheen päin. Naisen kulmat kohosivat aavistuksen kuullessaan tuon kysymyksen ja pieni, ovela virne kohosi tämän huulille.
"Jaa-a," Leah hymähti miettien tarkemmin. Toki hänellä oli tapana muutenkin tuijottaa ihmisiä, mutta olihan toinen mielenkiintoinenkin, kieltämättä. "Vähän varmaan molempia kuules." Leah vastasi yllättävän totuudenmukaisesti, tapittaen toista suoraan silmiin. Leahista tuntui joskus että yritti tahdonvoimalla porata katseensa johonkin, mutta ei. Todellisuudessa häntä vain kiinnosti ihmiset, varsinkin mielenkiintoiset sellaiset. Tuosta miehestä Leah voisi kehitellä montakin mielipidettä. Kenties elämänhaluton narkkari, tai ehkä sittenkin kolmen lapsen naimisissa oleva isä, joka halusi vain vähän irrotella arjesta?

"Mikä nimesi on?" Leah kysyi edelleen katse jähmettyneenä toisen silmiin. Naisen pää kallistui pienen verran, aivan kuin tämä tutkisi uteliaasti toisen syvimpiäkin ajatuksia. Harmi ettei Leahilla ollut sitä taitoa, uteliaisuutta tällä hetkellä senkin edestä. Pienen hetken päästä nainen muisti taas todellisuuden, heilautti päätään saaden katseensa irtoamaan ja hiuksensa lennähtämään pois kasvojen peitosta. Hän kääntyi lasinsa puoleen ja joi kaikessa rauhassa pari kulausta, ennen kuin kääntyi miehen puoleen jäämättä tällä kertaa tuijottamaan.

Jamie kumosi lopunkin nesteen lasista kurkkuunsa, asetti sen pöydälle ja alkoi sitten nojata rennosti tiskiin. Hän olisi tietenkin voinut ostaa uuden juoman, mutta se oli jo rahallinen kysymys. Jamie ei nimittäin todellakaan ollut mikään maailman rikkain ja hänellä ei ollut paljoakaan rahaa törsättäväksi mihinkään turhanpäiväiseen. No, ei alkoholi hänen mielestään ollut turhanpäiväinen, mutta kuitenkin. Mikäli hän jonakin kertana osti liikaa alkoholia tai muita päihteitä, hän joutuisi syömään pelkkiä nuudeleita seuraavaan palkkaan asti. Sen kohtalon mies oli kokenut turhan monesti, vaikka ei tietenkään pieni paasto kenellekään pahaa tehnyt. Mies kun oli itsensä mielestä varsin lihava, vaikka muut sanoisivat hänen olevan lähes alipainoinen. Jamie ei millään halunut uskoa toisten ihmisten puheita ja senpä takia yritti laihduttaa parhaansa mukaan. Harmi vain, että alkoholi lihotti ja siitä Jamie ei ollut valmis luopumaan. Onneksi sentään jotkut huumeet veivät ruokahalun, vaikkakin rapeuttivat kroppaa ihan muuten. Jamie tiesi, että jonain kauniina päivänä hänen elämäntapansa veisivät hänet hautaan, mutta ei mies jaksanut välittää.

Mies käänsi katseensa naiseen, kun kuuli tuon vastauksen ja loi kasvoilleen vinon hymyn. Eli Jamie oli siis Leahin mielestä mielenkiintoisen näköinen. Mies naurahti tuolle hivenen ja pyyhkäisi sitten mustia hiuksiaan pois silmiensä edestä.
"No, en tiedä pitäisikö tuo ottaa kohteliaisuutena vai ei, mutta.. Kiitos kumminkin", hän sanoi ja käänsi sitten katseensa tuijottelemaan vastapäistä seinää. Oli kummallista, että Leah uskalsi puhua noin suoraan, sillä tuskinpa kovinkaan moni pystyisi. Varsinkaan, kun oli aiemmin tuijottanut jotakuta ihan häpeilemättä.

Jamie käänsi kuitenkin katseensa jälleen toiseen, kun kuuli tämän tiedustelevan hänen nimeään.
"Jaa minunko? Olen Jamie", mies sanoi ja hänen mielessään kävi, että hyvien tapojen mukaisesti hänen olisi kuulunut kätellä naista. Harmi vain, ettei Jamie todellakaan harrastanut kättelyjä ja oli muutenkin erittäin huonotapainen, joten se siitä sitten.

Leah seurasi sivusilmällään miehen puuhia, katsellen välillä taas ympärilleen ja jääden katsomaan satunnaisia ihmisiä aavistuksen pidempään. Hän kohotti lasin taas huulilleen ja hiljalleen joi sitä, säästellen juomista tosin koko ajan. Hänen kolikkonsa loppuisi vielä, sen jälkeen pitäisi varmaan palata kämpille ja koluta jokainen nurkka yhden kaljatölkin toivossa. Tai ehkä helpompi ratkaisu olisi etsiä kaveri, jolla juomista riittäisi.

Leahin katse siirtyi mieheen, kun tuo puhu jotain kohteliaisuuksista. Pieni hymy kävi Leahin huulilla ja tämä jäi tarkastelemaan miehen kasvoja tuon jäädessä tuijottamaan jotain. Tuolla oli jännät kasvot, Leah erotti juuri ja juuri jopa tuon silmien värin.

Mies kertoi nimekseen Jamie, saaden pienen hymyn nousemaan Leahin huulille.
"Hauska tutustua, Jamie." Tuo totesi siirtäen katseensa miehestä lasin pohjalle. Siellä oli enää pari senttiä juotavaa, jotka nekin Leah joi yhdellä kulauksella alas. Hän työnsi lasia aavistuksen kauemmas ja käänsi päänsä jälleen miehen suuntaan. Hän tarkkaili toista tiedostaen nimeä Jamie mielessään koko ajan. Nimi ainakin sopi miehelle, vaikkei Leah saanutkaan päähänsä juuri nyt hyvää syytä, että miksi.

Nainen antoi jälleen katseensa vaeltaa baarissa. Riitapukarit oli ilmeisesti erotettu jo, tai sitten Leahilla oli harvinaisen huono hahmottamiskyky. Hän tunsi edelleen pienen masentuneisuuden mielensä perukoilla, mutta jännä energisyyden tunne pisteli tuon kehossa.

Tilanne oli jollakin lailla hyvin koominen, mutta myös erittäin mielenkiintoinen ja jo pelkkä tuon yhdistelmän ajatteleminen sai Jamien naurahtamaan. Miten jokin tilanne voi olla samalla koominen, että myös mielenkiintoinen? No, tämä oli juuri sitä ja Jamie oikeastaan piti siitä. Ja samoin tästä naisesta, vaikka he eivät olletkaan tunteneet kuin vähän alle puoli tuntia. Mutta jotenkin ihmisistä vain näki, etteivät nämä olleet läpensä paskoja tai mitään muutakaan. Vaikka, ei Jamie tietenkään tuntenut naista ihan kokonaan, mutta tällainen ensivaikutelma hänellä kuitenkin oli.
No, tuskin Jamiestakaan pystyi kovinkaan helposti muodostamaan mielipiteitä vain puolen tunnin tuntemisen jälkeen. Se tuli vasta jälkeenpäin ja ihmiset totesivat Jamien olevan ihan täysi kusipää, jonka kanssa ei kannattanut viettää aikaa.

Mies hymyili, mutta ei kääntänyt katsettaan vieläkään toiseen, vaan se pysyi tiukasti vastapäisessä seinässä.
"Ilo on kokonaan minun puolellani", hän sitten tokaisi ja tajusi niiden aiempien riitapukarien olevan kumpikin eripuolilla baaria, mahdollisimman kaukana toisistaan ja se sai Jamien tuhahtamaan. Aivan varmasti tämän illan päätteeksi jompikumpi päättäisi jatkaa tappelua ja joko hakkaisi toisen henkihieveriin tai tökkäisi puukon vatsasta läpi. Mies tunsi, miten kylmät väreet kiipesivät hänen selkäänsä pitkin ja vilkaisi sitten nopeasti ovelle. Hän ei yhtään tiennyt, miksi teki niin, mutta ehkä hän vain odotti sitä hetkeä kun se nahkapää astuisi tuosta ovesta sisään, valmiina tappamaan Jamien. Vaikka mies kuinka yritti muistutella itselleen, että skini oli edelleen poliisien riesana ja odotti sitä päivää, jolloin tämä suljettaisiin vankilaan. Jamie tiesi myös sen, että hänen pitäisi vielä todistaa oikeudessa tätä vastaan ja kohdata tämä silmästä silmään. Siitä hetkestä ei varmaankaan tulisi mitenkään nautittava, mutta se oli vasta sen ajan murhe.

Jamie siirsi moiset ajatukset pois mielestään ja kääntyi sen sijaan naista kohti.
"Miten ilta on sujunut sinun osaltasi? Oletko istunut tässä räkälässä kauankin?" hän kysyi ja kostutti hivenen kuivuneita huuliaan.

(( No nyt tuli kyllä lyhyttä ja kökköä tekstiä D: ))

Hymy kävi Leahin kasvoilla, kun toinen tokaisi ilon olevan kokonaan hänen puolella. Olikohan noin? Leah tarkkaili seinää tuijottavan miehen sivuprofiilia hetken, kunnes käänsi päänsä ja vilkaisi baarissa ympärilleen. Nopea katsaus riitti kertomaan, että tämän hetken mielenkiintoisin persoona istui juuri Leahin viereisellä baarijakkarallla.

Leahin katse lennähti takaisin mieheen tuon puhuessa. Hän katsoi hetken aikaa tuon huulia, kunnes nosti katseensa miehen silmiin ja mietti hetken mitä toinen oli kysynyt.
"Tässä räkälässä oon istunu suunnilleen kolme minuuttia sua kauemmin, että mikäs tässä on ollessa, hyvin on ilta sujunu." Tuo hymähti hymy huulillaan. Tosin, jos huomioon otettaisiin perseelleen mennyt aamupäivä ja pois karanneet kaverit niin se toki horjutti vähän päivän sujumista. Mutta eikös Jamie ollutkin juuri kysynyt, miten ilta on sujunut?
"Entä sulla?" Tuo sitten kysyi edelleen pieni hymynkaari huulillaan.

Leahin valpas katse tarkkaili miestä arvioiden jälleen tuon taustaa. Jamie näytti nuorelta, melkein ehkä nuoremmalta kuin Leah. Ei Leah toki itseään vanhaksi väittänyt, tietenkään, mutta jokin Jamien piirteissä Leahista tuntui varsin nuorekkaalta. Jotenkin Leah jaksoi uskoa, ettei tuolla ihan vielä olisi kolmea lasta ja aviovaimoa, ihan vain olettamuksen varassa. Ajatus lapsista sain hetkellisesti pienen kivun tuntumaan Leahin mielessä, jättäen sekunnin murto-osaksi tuskaisen ilmeen tuon kasvoille. Leah peitti sen taidokkaasti tilaamalla tarjoilijalta nopeasti uuden lasin, jonka jälkeen kaivoi muutaman kolikon sormiinsa jääden pyörittelemään niitä sormiensa välissä.

Jamie tuijotti vielä kauempanaa olevaa seinää, kunnes päätti palata jälleen maanpinnalle ja kohdistaa kaiken mielenkiintonsa Leahiin. Vaikkei hän nyt mikään maailman kohteliain ja hyvätapaisin nuorimies ollutkaan, niin kyllä hän tiesi omiin maailmoihin uppoutuminen olevan hivenen epäkohteliasta jonkun toisen seurassa.
"Hieno homma", Jamie tokaisi jokseenkin ilkikurisesti hymyillen ja käänsi sitten katseensa naiseen, alkaen tarkastella tämän ulkonäköä tarkemmin. Tuolla oli mustat, pörröiset hiukset, jotka ulottuivat vähäsen yli olkapäiden. Silmiä peitti hyvin vahva meikkikerros, mutta muuten tuon iho oli jokseenkin kalpea. Voisi luulla, että tuo oli matkalla joihinkin naamiaisiin vampyyriksi pukeutuneena. Mielikuva siitä sai Jamien naurahtamaan itsekseen, mutta päätti sitten keskittyä toisen ulkonäön tarkastelemiseen. Huomaamattaan, hänen katseensa lipui varsin näkyvästi yhä alemmas naisen kropalla ja näky kyllä kieltämättä miellytti Jamieta. Hänelle oli ihan sama, että huomasiko Leah olevan hänen tutkivan katseen alla. Jos tätä häiritsi, niin sen kun vain sanoisi. Vaikkei Jamie ollutkaan varma, että lopettaisi toisen kropan arvioimisen siihen. Lähinnä vain innotti miestä entisestään. Ah, että Jamie osasi olla ärsyttävä. Ja eiköhän useat naiset pitäneet siitä, että näiden kroppaa tuijotettiin. Ainakin ne, jotka olivat tyytyväisiä siihen ja itsetunto oli muutenkin korkea. Jamie kuitenkin halusi uskoa, ettei tuon naisen itsetunto missään pohjamudissa ollut, sillä mies itse ei yksinkertaisesti ymmärtänyt näitä. Joka varmaankin johtui siitä, että hän omisti ehkä vähän liiankin hyvän itsetunnon ja saattoi sitten ihan huomaamattaan horjuttaa jonkun toisen omaa.

Jamie palautti katseensa toisen silmiin, kun kuuli tämän kysymyksen ja se sai hänet hymähtämään.
"Miltä näyttää", hän tokaisi ja kohautti hivenen olkiaan. Oikeastaan hänen iltansa oli alkanut suhteellisen hyvin, vaikka oli aluksi ihan toista epäillyt. "hyvinhän tässä on pyyhkinyt. Niin hyvin, kuin voi Rasheella ikinä pyyhkiä", mies jatkoi ja iski naiselle nauraen silmäänsä. Oli totta, ettei Jamiella kovinkaan usein mennyt yhtä hyvin kuin nyt ja siitä hän tosiaankin oli kiitollinen. Hän tosin mietti, että kuinka kauaa tätä jatkuisi.
Jamie antoi katseensa jälleen kiertää ympäri baaria, mutta todettuaan menon olevan liian kesyä hänen mielenkiinnolleen, hän käänsi katseensa takaisin Leahiin. Tuon kasvoilla käväisi jokseenkin tuskainen ilme ja Jamie kohotti nopeasti toista kulmaansa. Asiahan ei tietenkään hänelle kuulunut, mutta ei mies pystynyt olemaan kauaa mistäkään asiasta hiljaa.
"Muistitko kenties jotain ikävää?" Jamie kysäisi nopeasti ja tarkasteli toista lievästi kiinnostuneena.

Leah ojensi kolikot tarjoilijalle kun tuo toi uuden lasin ja kääntyi sitten paremmin Jamieen päin, tuon tokaistessa jotain ilkikurinen hymy huulillaan. Leah näki miehen katseen tutkien katseellaan naista ja pieni hymy levisi Leahin kasvoille. Tämän suupieliä nyki entistä enemmän, kun huomasi miehen katseen laskevan alemmas. Niin, ei Leah vesiselvänä pitänyt muiden katseista. Se suorastaan ahdisti, vaikkei Leah itsessään mitään pahaa nähnytkään. Ei hän ulkonäköään vihannut, lähinnä itseään näin muuten. Parin lasillisen jälkeen hän tosin useimmiten vain nautti miesten katseista, vaikka riippuihan se miesyksilöstäkin. Niitä oli lähinnä kahta lajia, niitä juoppoja jotka tuijottivat kuola valuen ja joiden kasvoilta saattoi lukea kaikki näiden härskit ajatukset ja niitä jotka lähinnä uteliaisuudesta ja mielenkiinnosta katselivat. Leah mielellään luokitteli Jamien tuohon jälkimmäiseen luokkaan.

Nainen pyyhki virneen naamaltaan, kun Jamie nosti katseensa taas tämän silmiin. Miehen sanojen myötä tosin pieni hymy valui taas hänen huulilleen.
"Niin hyvin kuin rasheella voi pyyhkiä." Leah toisti hymähtäen virne naamallaan. Nämä päivät ainakin kuuluivat Leahin niin-hyvin-kuin-rasheella-voi-pyyhkiä-päiviin. Olihan se jännää tavata uusi mielenkiintoinen persoona, toki Leah tapasi uusia ihmisiä vähän liiankin tiuhaan, mutteivat ne yleensä kovin mielenkiintoisia olleet. Ehkä sekin oli osasyy miksi he unohtuivat heti seuraaavana päivänä, tai ehkä se olikin vain luonnevika.

Leah huokaisten kohotti lasin huulilleen ja hiljalleen joi sitä, kerrankin juomatta sitä kerralla kurkustaan alas. Naisen kuultua miehen kysymyksen, hän oli purskauttaa viinat pitkin pöytiä. Hillitysti hän kuitenkin laski lasin tiskille, nielaisi ja rykäisi pari kertaa. Leahilla ei ollut aikomustakaan kertoa asian oikeaa laitaa, ei hän ihan vielä niin sekaisin ollut. Hänen katse kävi miehen ja lasin väliä aivot ahkerasti raksuttaen.
"Rahahuolia, tiedätkös.." Tuo hymähti kohdistaen katseensa edessään olevaan lasiin. Eihän ensikerralla valehtelu välttämättä kovin hienostunutta ollut, mutta Jamie tuskin koskaan saisi sitä tietää ja Leahkin oli jo tottunut siihen aikojen saatossa.

Nainen karkotti vikkelään ikävämmät ajatukset ja pyyhki ahdistuneen ilmeen kasvoiltaan.
"Asutko kenties täällä päin?" Leah kysyi pieni hymy kasvoillaan, siirtäen katseensa miehen silmiin. Oli kysymys kuinka vihjaileva tahansa, ei hän ollut tähän hätään muutakaan järkevää keksinyt.

Jamie taas suorastaan nautti siitä, että hänen ulkonäköään ja erityisesti kroppaansa katseltiin. Hän nimittäin piti itseään varsin hyvännäköisenä, vaikkei hänen ulkonäkönsä mitenkään erikoinen ollutkaan. Se varmaan vain johtui siitä, että mies rakasti olla kaiken keskipiste ja itsetuntokin tällä oli melko korkea. Lisäksi häneltä löytyi todella paljon itsekyyttä ja hän välitti yleensä vain omasta navastaan, joten tulos oli sitten helposti arvattavissa. No, kyllä Jamie joskus osasi edes hivenen välittää muistakin, mutta se riippui paljolti ihmisestä, mutta näin kävi todella harvoin. Mutta uskoisi kyllä esimerkiksi seurustelusuhteessa, Jamien huomioivan toista osapuolta paremmin, sillä siinä oli lähes pakko. Ja arvateenkin mies tekisi sen mielellään, vaikkei hän olekaan pitkään aikaan seurustellut. Johtuiko tämä sitten siitä, ettei mies uskonut rakkauteen tai siitä ettei hän halunut sitoutua. Olihan se kieltämättä melko helppoa, sillä Jamie sai seksiä silloin kun halusi, ilman mitään kummallisia suhdekoukeroita tai ylimääräistä draamaa. Tietenkin se kuulosti hivenen kornilta, mutta näin Jamie oli toiminut vaikka kuinka kauan, eikä valituksia ollut liiemmin kuulunut. Tietenkin lukuunottamatta sitä yhtä naista, joka kuvitteli pienessä typerässä päässään heillä olevan jotain, kun he kerran rakastelivat. Se oli miehestä todella ahdistavaa ja hän joutui vääntämään tuolle ihan rautalangasta, ettei heillä ollut mitään suhdetta. Kaikki oli pelkästään seksiä ja se siitä. Onneksi tuo oli lopulta ymmärtänyt ja jättänyt Jamien rauhaan, vaikka tämän sydän saattoikin särkyä todella pahasti. Mutta minkä mies sille mahtoi? Saivat syyttää itseään, että rakastuivat ihmisiin niin helposti ja särkivät sitten sydämensä kun juttu olikin ollut vain yhden illan mittainen. Jamie siis oli melkoinen sydäntenmurskaaja, joka ei oikeastaan häirinnyt miestä ollenkaan. Hän vain eli omaa elämäänsä juuri niin kuin tahtoi, eikä muilla ollut oikeutta puuttua siihen.

Jamie mutristi hivenen huuliaan, kun toinen kertoi tällä olevan rahahuolia. Olikohan ihan noin, sillä tuskinpa tämä täysin köyhänä istuisi täällä vetämässä päätään täyteen. Eivät nämä paukut tietenkään kovinkaan paljoa maksaneet, mutta kuitenkin.
"Sitä on liikkeellä. Pitäisi tässä itse kunkin tehdä jotain eläkseen, mutta silti me vain istutaan täällä juomassa", Jamie naurahti ja päätti jättää tuon asian sikseen, sillä eihän se hänelle oikeastaan kuulunut. Kaikilla oli oikeus pitää omat asiansa salassa, vaikka Jamie sillointällöin uteliaalle tuulelle heittäytyikin. "hei, tuo minulle samanlainen!" mies sitten huikkaisi baarimikolle ja osoitti naisen kädessä olevaa lasia, vaikkei hänellä ollut hajuakaan siitä mitä siinä oli. No, alkoholia joka tapauksessa ja se kelpasi miehelle todella hyvin juuri nyt.

Kuulessaan Leahin kysymyksen, mies kohotti aavistuksen toista kulmaansa ja maksoi sitten tiskin takana olevalle naiselle, joka kiikutti hänen eteensä lasin. Kysymys tietenkin kuulosti hivenen vihjailevalta ja varsinkin näin alkuun, mutta eipä se Jamieta haitannut. Kyllä hänkin oli joskus ehdotellut ties mitä vasta tavattuaan jonkun ihmisen. Vaikkakin, tämä oli tapahtunut tuhannen kännissä, joten sen ymmärsi.
"Asun. Kuinka niin?" Jamie kysyi naurahtaen ja joi hivenen lasistaan. "Haluttaisiko sinua tulla käymään? Ehkä kenties haluat olla jossain muualla, kuin täällä tunkkaisessa räkälässä?" mies jatkoi ovela virne kasvoillaan ja tuijotti naista silmiin.

Jamien ilme ei näyttänyt kovin vakuuttuneelta Leahin hätävalheen suhtaan, mutta ei se toisaalta ollut Leahin ongelma. Tai no, olihan se. Tavallaan, mutta kukin vetäkööt omat johtopäätöksensä. Niinhän Leahkin aina teki, siis veteli aina omia johtopäätöksiään. Ja joskus luotti vähän liiaksikin niihin. Pieni virne kävi Leahin huulilla Jamien sanojen myötä. Melko totta, vaikka olihan Leah silloin tällöin levykaupassa myyjänä ja sai jopa palkkaakin. Mutta oli sekin totta, että tällä hetkellä hän istui baarissa ja tuhlasi vähäisiä rahojaan alkoholiin, vaikkei se oikeastaan mitään hyödyttänytkään. Sai paremman mielen ja kenties.. lisäsi ihmissuhteiden määrää? Mitäpä siitä, vaikka ne ihmissuhteet sattuisivatkin kestämään yhen illan, kenties yön yli aamuun? Leahin palkka tosin hipoi alarajoja ja neidon lukuisat myöhästymiset ja töistä poisjäämiset ei ainakaan parantanut sitä ollenkaan. Tämän pomo taisi olla jo aika kyllästynyt jatkuviin migreeniä ja huonoa oloa koskeviin tekosyihin. Seuraavalla kerralla hän saisi vähintään potkut, varoituksia oli sadellut jo ties monta. Tai ehkä hän joutuisikin raatamaan työtä saamatta siitä palkkaa, hyvityksenä ehkäpä pomon hermojen kiristämisestä? Harmi, että siihen Leah ei suostuisi, ainakaan vapaahetoisesti. Kerkeisihän sitä työhön muulloinkin petrata. Ja sitäpaitsi, mitä Leah turhaan töitä tekemään kun sai isältään suhteellisen paljon rahaa. Toki laskut, vuokra ja muu tarpeellinen, kuten ruoka kulutti sitäkin rahaa paljon, mutta mielellään neito jätti ruoan ostamatta ja tuhlasi ne rahat ryyppäämiseen. Ja ainahan pahan paikan tullen pieni soitto isäukolle pelasti tilanteen, mielelläänhän tuo rahaa antoi ettei vaan vahingossakaan joutuisi kuuntelemaan Leahin ongelmia, saati auttamaan niiden kanssa. Ei sillä, ettäkö tuo ikinä olisi niin tehnyt tai sillä, että Leah ikinä olisi ongelmistaan kertonut. Tai saati tulisi koskaan kertomaan. Uusi sohva tai kissan hankinta oli paljon parempi tekosyy, kuin rahahuolien oikea laita.

Leahin katse poikkoili hetken aikaa baarissa ympäriinsä, kunnes se pysähtyi jälleen Jamieen tuon vastatessa Leahin kysymykseen. Ja vieläpä kysyen tavallisen kuinka niin-kysymyksen perään, ei sillä ettäkö Leahilla vastausta olisi. Toki hän voisi kertoa haudatensa vain ikävämmät ajatukset vaihtamalla puheenaihetta, mutta se ei tuntunut kovinkaan sopivalta vastaukselta. Pian Jamie kuitenkin jatkoi puhettaan ovela virne naamallaan, kysyen josko Leahia haluttaisi tulla käymään. Houkuttelevaa, tietysti. Pieni virne kohosi Leahin huulille, mutta vastaamisen sijaan hän kohotti lasin huulilleen ja joi sen lähes tyhjäksi. Nainen rakasti tuota tunnetta, kun alkoholi virtasi suonissa saaden koko mielen energisemmäksi. Rauhassa Leah laski lasin takaisin pöydälle ja kääntyi sitten paremmin Jamieta kohti.
"Oliko tuo kutsu, vai vaan utelias kysymys?" Leah kysyi ja herttainen hymy kohosi hänen huulilleen, tämän silmät tapittivat Jamieta, loistaen kirkkaina kiinnostuksesta. "Tuo on jo.. sangen houkuttelevaa." Leah sanoi herttaisuuden vaihtuessa lähinnä ilkikurisuuteen. Hänestä olisi hyvinkin jännää nähdä millaisessa asunnossa tuo asui, vaikka no, ehkä joku muukin olisi Leahista paljonkin jännempää. Kuten vaikka Jamieen paremmin tutustuminen? Miten senkin sitten ikinä ottaa. Leahilla riitti jopa Jamien asuntoa kohtaan paljonkin villejä veikkauksia, kuten oli ainakin hetki sitten myös itse Jamieta kohtaan riittänyt. Tällä hetkellä Leah rajasi jo tahtomattaankin ne aviojutut pois, vaikka voisihan Jamiesta vieläkin paljastua ties kuinka kummallinen ihminen.

Jamie hörppi hitaasti nestettä lasistaan, eikä kääntänyt katsettaan hetkeksikään pois toisesta. Häntä nimittäin kiinnosti, mitä tuo aikoisi vastata ja olisiko vastaus juuri sellainen, mitä Jamie odotti. Tietenkin mies odotti toisen suostuvan, mutta ei noista ikinä tiennyt. Ehkäpä tuo vaatisi, että heidän piti tutustua ensin ja vasta sitten tuo voisi harkita asiaa. No, mikä kiire tässä voisi olla, sillä olihan heillä koko ilta aikaa, mutta kärsimättömänä ihmisenä Jamie tuskin kauaa jaksaisi maanitella Leahia. Oliko hänellä sitten joitain suunnitelmia tämän varalle? Ei nyt sinänsä, mutta toki sitä voisi kaikkea kivaa keksiä. Huomaamatta, Jamien kasvoille ilmestyi pieni virnistys kun ajatteli kaikkea sitä, mitä he voisivat mahdollisesti hänen luonaan tehdä. Noita ajatuksiaan hän ei kuitenkaan aikonut naiselle kertoa, eikä se luultavasti olisi viisastakaan. Jamie ei halunnut pelotella tuota tiehensä, joka saattoi olla hyvinkin mahdollista, mikäli aatteistaan kertoisi.
Jamie pyöritteli hetken ajatuksissaan lasia kädessään ja joi siitä kerralla melkein puolet. Hän kuuli naisen kysymyksen ja huomasi tämän hymyilevän melko herttaisesti. 'Söpöä', Jamie ajatteli ja kulautti sitten loputkin lasinsa sisällöstä kurkkuunsa, iskien sen sitten tiskille. Hän palautti vihreät silmänsä katsomaan toista ja katsoi tuota arvioiden.

"Ihan miten vain sinä haluat sen tulkita, mutta yleensä jos minä jotain sanon, niin sitten myös tarkoitan sitä", Jamie sanoi sitten hetken kuluttua ja kääntyi tuolilla Leahia kohti. Hän oikeastaan todella mielellään veisi tuon omalle kämpilleen, vaikkei se loukko mitenkään ihmeellinen ollut. Ainoastaan yksi huone, keittiö ja kylpyhuone. Eli ahdasta oli, mutta kyllä se yhdelle ihmiselle riitti hyvin. Eikä Jamiella ollut varaa isompaan, joten sai luvan kelvata. Asunnon sisustuskaan ei ollut mitenkään ihmeellinen ja se muistutti lähinnä jonkun köyhän opiskelijan asuntoa. No, Jamie oli suhteellisen köyhä, mutta ei onneksi enää opiskelija. Jamie tiesi, että hän olisi saattanut saada rahaa rikkailta vanhemmiltaan, mutta oli sitten toinen asia viitsikö hän pyytää. Miehellä ei nimittäin ollut mitkään läheiset välit vanhempiinsa ja rahastusavun pyytäminen näiltä olisi liian nöyryyttävää. Vaikkakin nyt, kun Jamie oli päätynyt lööppeihin sen typerän puukotuksen uhrina, äiti oli tietenkin ihan suunniltaan ja haluaisi tulla katsomaan poikaansa. Olihan tuo jo hänet sairaalassa nähnyt, mutta tänne Rasheelle Jamie ei äitiään missään nimessä haluaisi. Ei sillä, että häntä pelottaisi suon turvallisuuden puolesta vaan syyt olivat lähinnä miehen omia. Hän ei halunnut äidin tunkeutuvan hänen reviirilleen ja alkavan järjestämään hänen asioitaan kuntoon.

Mies huokaisi hivenen ja päätti sitten unohtaa kaikki nuo perhe-asiat, ja keskittyä vain Leahiin. Tuon mielestä Jamien tekemä ehdotus oli houkuttava ja se sai hänen suupielilleen kohoavan virneen.
"Eli oletetaan, että tuo on myöntävä vastaus?", Jamie kysäisi vielä varmuuden vuoksi, sillä hän halusi varmistaa toisen olevan tosissaan.

Leah kuunteli uteliaasti, mitä Jamie sanoi sanojensa tarkoituksesta. Tämän kasvoilla kävi virne, kyllähän Leah toki useinkin, ehkä vähän liiankin usein sai miehiltä kutsuja koteihinsa, mutta oli se silti aina yhtä jännää. Varsinkin jos kyseessä oli vähän persoonallisempi tapaus, kuten Jamie. Ei Leah oikeastaan tiennyt, miksi piti Jamieta persoonallisempana kuin useampia muita tapaamiaan miehiä. Toki hän oli tavannut monta nuorta, hyvännäköistä miestä ja joillakin oli ollut suhteellisesti luonnettakin, mutta silti Jamiessa oli ainakin tällä hetkellä jotain hyvinkin mielenkiintoista. Ei se mitään, ei se ainakaan Leahia haittaisi.
Hänhän ei varsinaisesti tiennyt, että missä Jamie ylipäätään asui. Ei sillä ettäkö se häntä haittaisi, mutta oli silti kiva luoda ties minkämoisia mielikuvia tuon asunnosta. Olihan hän sanonut asuvansa tässä lähelläkin, mutta mistä sitä tietää mikä Jamielle oli lähellä ja mikä ei. Saattoihan Jamie ihan hyvin olla jokin rikkaampikin ihminen vaikka Yellow Avenuelta, eihän sitäkään koskaan tiennyt. Jotenkin miehen olemus kuitenkin sai Leahin automaattisesti olettamaan, että tuo oli rasheelaisia. Mutta mitä sillä asunnolla saati sen sijainnilla oli väliä, joka tapauksessa Leahia kiinnostaisi kuitenkin enemmän itse sen asuttaja.

Leahin katse nauliutua uteliaasti Jamieen, kun tuon suusta pääsi pienen pieni huokaisu. Kyllästyttikö tuota? Leahin suupielessä nyki, vaikka toisaalta arvelikin tuon huokailevan jostain muista syistä. Ehkä hänellä olikin vain murheita? Oli miten oli, Leahia kiinnosti tällä hetkellä enemmän Jamien olettamus myöntävästä vastauksesta.
"Oletetaan niin." Leah hymähti pieni virne huulillaan. Hän joi lasinsa kerralla loppuun tyhjäksi ja laski sen sitten tiskille. "Joko mennään?" Leah kysyi vähän liiankin innostuneesti ja pomppasi seisomaan. Tämän käsi hakeutui automaattisesti pöyhimään ennestään pörröistä hiuspehkoa vieläkin villimmäksi ja puoliksi kasvojen peitoksi. Ei häntä tässä tilassa ne katseet haitannut kylläkään, mutta siitä oli tullut tapa ja minkäs sille voi. Selvänä ollessaan hän piiloutui mielellään tummien hiustensa taakse muiden katseilta ja itse tapitti salakavalasti sielunsa kyllyydestä ihmisiä. Ei se aina tosin ollut niin salakavalaa, joskus, useimmiten ne tapitettavat kohteet myös huomasivat Leahin tuijotuksen. Jos se jollekin oli kiusallista, niin sille tuijotettavalle kohteelle, ei Leahille. Leahille kiusallista oli vain häneen itseensä kohdistuvat katseet, silloin siis kun sitä järkeä riitti. Kännissähän sitä ei tunnetusti riittänyt.
Leahin kädet hakeutuivat tämän nahkatakin helmalle ja pienellä, vaivattomalla nykäisyllä hän sai takkinsa paremmin aloilleen. Uteliaat ja innosta hohtavat silmät jäivät taas tapittamaan Jamieta, tutkien tuota katseellaan. Ei arvioiden, mutta uteliaasti.

(( Tonne vastailin :--D ))