Beautiful evening sun // Evi

//Alkuperäinen paikka ~ Siirretty Ja tänne näin evi jälleen. : D //

Toinen myöntyi lähtemään neidin mukaan ja vaikkei tuo olisikaan lähtenyt, olisi Alice sinne varmasti osannut emnnä yksinkin. Taikka sit hän tosiaan olisi eksynyt matkalla sinne bileisiin missä muutkin hänen kaverinsa olivat.
Bryant lähti kävelemään jo pari askelta sadetta kohden kun Alice ryhtyi poimimaan kalja pussiansa maasta jonka seurauksena pullot kolahtivat iloisesti yhteen pussin tiivistyessä hieman saadessaan painoa kahvoihinsa.
" Juu, oota ny. ", Alice naurahti toisen hätäilylle pöyhistäen nopeasti hiuksiaan yhdellä käden nostolla ennen kuin sukelsi tihkusateeseen ja lähti harppomaan Bryantin kiinni.

// Skippaan nyt tuon matkan D: //

Eivät he kauaa ehtineet kävellä kun tuttu Keltainen M loisti jo heidän edessään. Pari nopeampaa harppausta otettiin kohti ovea jotta päästiin sadetta pakoon. Oven aukastuaan, sisältä tulvi se perinteinen rasvaisen ja kalorisen roskaruoan haju. Alice nyrpisti nenäänsä ja vilkaisi Bryantia olkansa yli ennen kuin käveli tyhjän palvelupisteen luokse.
" Voitteks laittaa mun kännykän lataukseen? Siit loppu akku ja mun pitäs soittaa kohta kyyti. ", Alice loi mahdollisimman herttaisen hymyn kasvoille, ehkä se tepsisi tuohon miestarjoilijaan. Toinen näytti harkitsevan hetken ennen kuin myöntyi ja kysyi sitten, tilaisiko neiti jotain.
" Salaatti ilman kastikkeita, kiitos. ", Ali tilasi tilauksen ja pian tarjoilija toikin neidin tilauksen kera punaisen tarjottimen jonka pinta oltiin suojattu jollain mäkin mainoksella. Neiti kaivoi kirkkaan pinkin lompakkonsa ja maksoi tilauksensa pyytäen vielä kaakaonkin. Hieman närkästyneen näköisenä mies lähti hakemaan tuolle vielä kaakaotakin ottaen nopeasti sen hinnan päästäkseen toisesta nopeasti eroon. Taisi olla huono päivä miehellä.
Alice antoi vielä kännykkänsä miehelle lataukseen ennen kuin nappasi tarjottimen ja suuntasi ikkuna nurkkapöytään.

Bryant ehti naurahtaa kun Alice mainitsi odottamisesta. Sitten kun Alice oli valmis lähtemään, harppoi tuo pian Bryantin kiinni.

//Jjeps. :)//

Bryantin silmään loistikin jo keltainen M merkki, ja niinpä tuo askeli melko nopeasti mäkin ovelle, jottei joutuisi kärsiä tihkusateesta kauempaa. Tosin hän jäi hetkeksi odottamaan Alicea, joka oli jäänyt luultavasti jälleen jälkeen, koska olihan tuolla painava kaljakassi mukana, ja Bryantin askeleetkin olivat pitempiä kuin Alicen.
Lopulta kaksikko pääsi sisään, ja noihin siirrettiin katseita... aivan tuttua.
Alicen tehdessä tilauksen ja pyytäessään, että voisivatko nuo laittaa hänen kännykkänsä lataukseen, odotti Bryant toista hieman taaempana. Tuon miehen ilmeen nähtyään, naurahti Bryant sille, kun Alice oli tilannut kaakaonkin.
Ei miehen ilme olisi varmaankaan tuollainen, jos tuo tietäisi miten kylmässä tyttö kyyhötti useammankin minuutin.

Bryant ei itse tilannut mitään, mutta odotteli silti Alicen takana. Kun toinen oli valmis, niin Bryant käveli tuon kanssa nurkkapöytään ja istahti sitten siihen. "Aika äkästä porukkaa.", Bryant naurahti ja katsoi sitten paikalla olevia ihmisiä.
Kummallista, vielä muutama lapsiperhekin oli paikalla, vaikka ilta oli vaihtumassa jo pian yöhön.. tosin lapset olivat suurimmaksi osaksi jo väsyneitä.
Bryant vilkaisi sitä jotain miestyöntekijää joka oli luultavasti kuullut mitä Bryant sanoi äkäisestä porukasta, mutta mustatukka vain siirsi katseensa Aliceen.
"Aattelitko mennä viel frendies kaa tä jälkee?", kysyi Bryant muuten vain ja nojasi pöytään kyynerpäillään katsoen ulos ikkunasta valaistetulle kadulle.

"Aika äkästä porukkaa.", toinen totesi.
" Jep ja ihan himona tuttuja.. ", Alice huomasi tuttujen kasvojen vilkasut välillä hänessä ja tämän seuralaisessa, hän varmasti saisi kuulla tuosta mustapäästä vielä jatkossa, tosin noiden tuttujen suusta. Alicen oli pakko painaa päätänsä hieman alemmaksi, häntä tosiaan häiritsi. Joku pojistakin yritti moikata tätä, mutta neiti oli kuin ei olisi tuntenukkaan ja avasi muovisen salaatti rasian napaten muovisen haarukan ja lävistäen sillä jonkun viattoman kirsikka tomaatin. Pienen huokasun kera se vietiin suuhun.
"Aattelitko mennä viel frendies kaa tä jälkee?", Bryant kysyi ja Ali kohautti olkiansa.
" Tuskin.. Mä oon niin jäässä, et mun kandee ehk mennä suoraan nukkumaan lämpösen peiton alle, etten tosiaan saa sitä yskää ja yksi keuhkojani pihalle. ", Alice naurahti ja joi hieman kaakaostaan. Vesikaakao, hyi. Neiti nyrpisti hieman nenäänsä, mutta nyt ei parantanut itkeä mausta kun se kuumaa sentään oli.

Se sama blondi poika joka äskön yritti neitiä morjestaa oli nyt tullut noiden pöytään istuen pöydän päähän katsoen kysyvästi Alicea.
" Ooks sä vihanen jostai, Ali? ", toinen kysyi kummaksuen ja katsoi Bryantia hieman paremmin.
" En, mut mullon ny seuraa jos sä et nää? ", Alice vastasi kylmästi mulkasten tuota silmäkulmasta.
" Just, tuuks sä tänää sinne bileisiin? ", blondi kysy vielä sinnikkäästi.
" e ja voiks sä ny mennä? ", neiti ei jaksanut enään edes katsoa tuota, ei hän tuolle mistään vihainen ollut hän ei vain jaksanut nyt tuon ylipirteää luonnetta. Poika siis lähti matelemaan pois hieman pahoillaan olevan näköisenä, ihan kuin Alice olisi joku kuningatar joka olisi juuri torunut orjaansa.
Suuhun vietiin nyt joku kärsivän näköinen salaatin lehti ja nostettiin vaalean merensinisen väriset silmät Bryantin kasvoihin.
" Sori.. Toi on hieman.. sekaisin. "

Mustatukkainen istui paikoillaan, siirtäen toisen jalkansa toisen jalkansa päälle ja silmäili useita ihmisiä, jotka istuivat eri pöydissä. Bryant kuuli että joukkoon mahtui myäs Alicen tuttuja, jotka tosiaan erotti siitä, että he katselivat pöytää kohti. Bryant siirsi katseensa pöytään ja vilkaisi sitten jälleen ulos ikkunasta.
Mustatukan katse kiinnittyi muoviseen haarukkaan joka lävisti kirsikkatomaatin, mutta sitten tämän katse vaeltalikin jo jälleen mäkin asiakkaiden puolella.
Alicen vastatessa ettei hän luultavastikkaan enää menisi bileisiin, nyökkäsi Bryant tuolle. "Nii, ainaha on parempi mennä toipuu, ku jatkaa biletystä ja olla aamulla sitte iha kuollu.", hän tokaisi ja katsoi Alicea hetken, siirtäen katseensa sen jälkeen mäkin tiskin takana työskentelevään henkiläkuntaan.

Bryant huomasi, kuinka vaaleatukkainen poika asteli pöydän luo ja niinpä Bryant ei enää nojannut kyynerpäilään pöytään, vaan nojasi penkin selkänojaan.
Sinisilmäinen herra kuunteli ja tarkkaili tilannetta melko hiljalleen, kasoen kummankin vuorolla tuota ihmistä, kumpi puhui.. hän ei ottanut kantaa keskusteluun, mutta ei hänen kyllä tarvinnutkaan.
Alice vastasi nopeasti ja laittoi melko selvästi asiat niin, että todella tajusi toisen jäävän pois bileistä.
Toisen sanoessa sori, pudisti Bryant päätää ja sirsi jälleen mustia hiuksia pois silmiltään. "Ei se mitää, turhaa pyytelet sori.. Kyl mä oon tottunu tollasii...", Bryant sanoi mutta näytti pohdiskelevalta. "Tai siis.. tollasii ja tollasii mut kuitenki, kyl sä tajuut.", mustatukka naurahti kun ei osannut selittää kunnolla.
"Mäki voisin tä jälkee painella kyl kotii ku en kuvitellukkaa lähtee harppoo minnekkää kaupungi toiselle puolelle.. varsinkaa jos olisin ainut kuka on selvi päin.", Bryant sanoi ja siirsi sitten katseensa Alicen sinisiin silmiin.

"Ei se mitää, turhaa pyytelet sori.. Kyl mä oon tottunu tollasii...", Bryant sanoi.
"Tai siis.. tollasii ja tollasii mut kuitenki, kyl sä tajuut.", mustatukka naurahti jatkaen pian. Alicekaan ei voinut olla nauramatta toisen sekoilevalle vastaukselle, tai pikemminkin osanotolle. Toistakin kirsikkatomaattia yritettiin lävistää, mutta hups. Perhana kimposi astia kulhosta lähtien vierimään iloisesti kohti mustapätä. Alice ei voinut muuta kuin olla nolostumatta ja yrittää estää tuon matkan teon, mutta ei oikein enään ylettynyt ja loppujen lopuksi, se oli Bryantista kiinni, mikä olisi tomaatin lopullinen kohtalo. Neiti nyyhkäisi mukamas dramaattisestikkin.
" Säälittäviä.. typeriä palleroita. ", Alice naurahti juoden nopean kulauksen kaakaostaan ja nauttien hetken sen lämpimästä syleilystä sisällään, se tosiaan oli hyväksi hänelle juuri nyt.

"Mäki voisin tä jälkee painella kyl kotii ku en kuvitellukkaa lähtee harppoo minnekkää kaupungi toiselle puolelle.. varsinkaa jos olisin ainut kuka on selvi päin.", Bryant sanoi ja siirsi sitten katseensa Alicen sinisiin silmiin. Toisen katse neidin silmissä sai tämän hieman hämilleen ja neitonen laski katseensa nopeasti kaakaoonsa.
" Niin, sä et tahdo kyytii, vai? ", Ali puri alahuultaan. Häntä kiinnosti missä toinen asusteli ja miksi tuo oikein vältteli sen ääneen kertomista. Ei se neidistä olisi mitenkään häpeä asua rasheella tai devonilla. Hänellähän oli paljonkin kavereita niiltä kaduilta, taino vähemmän ehkä devonilta ja enemmän rasheelta, johtuen ehkä siitä, että hänellä oli paha tapa haalia käsiinsä niitä sateen kaaren eri väreissä hymyileviä nappeja.

//Aijai, oli vaikeeta olla purskauttamatta limua suusta ku luon ton tomaattijutun.. aika söpöä. :>//

Bryant katsoi Alicea vielä hetken kunnes toinen naurahti. Bryantin kasvoille kohosi pieni hymy, ja sitten hän siirsi nopeasti katseensa ulos ikkunasta, kunnes hänne silmäkulmassaan tapahtui jotain. Hän siirsi katseensa eteenpäin jolloin hän huomasi kirsikkatomaatin palan kimpavan häntä kohti. Mustatukka ei tiennyt mitä olisi tehnyt, joten ei tehnyt mitään ja antoi tomaatin pudota hupparilleen.
Bryant vain katso itomaattia ja nosti sen sitten käteensä heittäen sen suoraa lähimpään roskakoriin. Tämä ei voinut olla pidättelemättä nauruaan ja päätyi sittne naurahtamaan tuolle äskeiselle kohtaukselle.
"Typeriä.. jääräpäisiä palleroita.", Bryant lisäsi ja naurahti sitten.

Miekkosen katse sai näköjään toisne hieman hämilleen, mutta Bryant ei huomannut sitä. Hän siirtyi nojaamaan jälleen kyynerpäillään pöytään ja pyörittelemään huulikorua kielellään, kunnes lopetti kuullessaan toisne kysymyksen.
" Niin, sä et tahdo kyytii, vai? ", kysyi Alice mustahiuksiselta, ja se sai Bryantin miettelijään näköiseksi kunnes tuo jälleen katsahti Alicea.
"No jos siitä ei ois liikaa vaivaa... mut ei mul kyl pitkä matka kotii oo ku satun asumaa Devon Streetillä.", tämä sanoi ja katsoi sitten toista.
Näin mukavaa Yellow Avenuelaista Bryant ei ollutkaan ennen tavannut. Kaikki muut olivat kamalia nirppanokkia jotka ensinnäkin inhosivat yli kaiken mustatukan tyylisiä ihmisiä, mutta Alice oli aivan erilainen... hyvä niin.

Alicekin purskahti noloon nauruun tomaatin jääräpäisyydelle ja miehen lotkautukselle. Totta tosiaan, typeriä tomaatteja, eikä ainaskaan tuoreita. Alice virnisti hieman jollekkin ananas palallensa, se maistui pahalta.. Pikemminkin mädältä. Hänen teki mieli sylkästä se pois, mutta hillitsi itsensä, ettei hänen seuralaisena olis tuntenut minkään maalaista kuvotusta tämän seurassa. Pala siis nielaistiin.
" Hyi vittu tää salaatti on ihan mätä.. ", Alice nauroi painaen salaatti paketin kannen kiinni ja heittäen sen roskiin muovilusikan kera. Nykyään sitten mistään "ravintolasta" ei saanut tuoretta hyvää salaattia tai ainakaan Alice ei ollut törmännyt mihinkään sellaiseen josta saisi.

"No jos siitä ei ois liikaa vaivaa... mut ei mul kyl pitkä matka kotii oo ku satun asumaa Devon Streetillä.", toinen päivitteli ja Alice kohautti olkiansa.
" No siis, ihan sama se mulle on. Me ajetaan Devonin kautta kuitenkin niin ei siitä ainakaan mitään ylimääräisiä kilometrejä mittaristoon tule. ", Alice hymyili juoden loputkin kaakaot mukistansa. Tämä tajusi vasta nyt, ettei toinen ollut tilannut mitään. Ehkä toisella ei ollut ylimääräistä rahaa?
" Haluuks sä jotain? Mä voin kyl tarjoo. ", Neiti katsoi Bryantia kysyvästi. Miten hän olikaan unohtanut toisen tyystin. Ei Alice aina osannut ajatella asioita niin, että kaikilla ei vain yksinkertaisesti ollut varaa syödä ulkona vaikka mäkki ateriat olivatkin halpoja, ainakin Alicen mielestä.

Brantin sai nauramaan se vielä enemmän kun Alice sanoi että salaatti oli mätä. Minkälaista ruokaa tuollakin tarjoiltiin? Mätää salaattia kera jääräpäisten kirsikkatomaattien.. ei hyvin mene.
Mustatukka katsoi hetken Alicea ja sitte salaattipakettia jonka kannen toinen painoi kiinni. "Ainaki niistä pääsee ny eroo.", toinen tokaisi ja vilkaisi valkoverikköä pienesti. Toisen tiputtaessa koko paketin roskikseen niin herra päätti tokaista. "Noh, sinne meni neki mädät salaatit.".

"No kaipa se sit käy.", Bryant sanoi ja kohotti toista suupieltään pienesti katsellen toisen kasvonpiirteitä sinisillä silmillään. Hetken oli hiljaista jos taustameteliä ei otettaisi mukaan, mutta sitten Bryant rikkoi hiljaisuuden. "Jos ny välttämättä haluut tietää mis asun.", tuo tokaisi ja kohotti ehkäpä hieman pervoilevasti toista kulmaansa, mutte ei tietenkään tosissaan.
"En mä kiitti ota mitää.", Bryant vastasi toisen kysymykseen ja hymyili tuolle sitten kiltisti. Tosiaan Alicen ehdotus mäkistä tosiaan oli kannattava, sillä muuten Bryant olisi ollut kuin märkä koira jos olisi alkanut vielä kävellä nurmikentältä kotiin.
Alice oli todella kiltti, kun arjoutui vielä kyydinkin antamaan vaikkei Bryantin koti sinänsä kamalan kaukana ollutkaan.
"Onko sul joku yksityinen hieno kyyti tulos?", Bryant kysyi ivallisesti kulma koholla, viitaten nyt ihan leikillään kenties limusiiniin tai johonkin vastaavaan.

Toinen kommentoi vielä salaatin perään joka tömpsähti roskiksen pohjalle valittaen surkeasti kohtaloaan, mitäpäs oli niin mädäksi muuttunut. Omapahan oli syynsä. Jos mäkissä ei olisi ollut muita, Alice olisi varmasti näyttänyt mokomalle salaatille joka leikki olevansa salaatti kieltään.
"No kaipa se sit käy.", toinen ilmoitti ja leveä hymy levisi Alicen kauniille kasvoille.
"Jos ny välttämättä haluut tietää mis asun.", toinen kohotti pervosti kulmaansa neidille ja Alice pyyhki hymyn kasvoiltaan vaikka häntä oikeasti nauratti ja esitti mukamas jotakin siveyden sipulia.
" Miten sinä kehtaat väittää moista? ", Alice katsoi hetken toisen reaktiota ennen kuin virnisti ja naurahti perään. Tosiaan napit jotka hän oli ottanut nurmella, taisivat vaikuttaa Alicen käytökseen hieman saaden tuon estoja olla oma itsensä pois.

"En mä kiitti ota mitää.", toinen vastasi Alicen kysymykseen kun tämä kysyi tuolta ottaisko tuo jotain. Neiti tyytyi nyökkäämään nopeasti ja vastaamaan jtn okei tapaista.
"Onko sul joku yksityinen hieno kyyti tulos?", Bryant kysyi ivallisesti kulma koholla.
" Hei älä pilkkaa mun tulevaa kymmenenvuotta vanhaa valkoista volvoa jolla on helmat hieman ruostunu! ", Alice nauroi.
" Hei se oli vitsi, Lola tulee hakee mua pinkillä kymmenmetrisellä limusiinilla jolla on raskausarvet kyljissä. ", olipa hän ovela sanoissaan. Neiti jäi tuijottamaan lievästi sanottuna huvittuneena toisen reaktiota. Oikeasti tulossa olisi siitä kalleimmasta päästä oleva musta maasturi josta Alice niin piti. Tosiaan, hän aikoisi kinuta sen synttäri lahjaksi kun hän täyttää kahdeksantoista taikka sitten jonkun kivan avoauton.. Hymy taisi tuplaantua Alicen kasvoilla kirjaimellisesti.

Bryant katso itoisen reaktiota kun hän oli sanonut asuinpaikastaan. Alicen ilme muuttui vakavaksi ja mukamas ylimieliseksi, toisinkuin äsken oli ollut. "Mä kuule kehtaan tehä mitä vaan.", Bryant hymyili toiselle virne suupielillään ja huomasi kuinka Alice näytti edelleen ylimieliseltä. "Haha, aloit näköjään nirppanokaks.", Bryant sanoi ja virnisti toiselle.
Kieltämättä toisen luonne oli muuttunut melkoisesti äskeisestä, joten Bryantin epäili jo sitä yhtä pilleriä, jonka Alice oli vetänyt nurmikentällä.

Alicen sanoessa ettei Bryant saa haukkua vanhaa volvoa, niin Bryant repesi nauruun. "No en kai sit.", Bryant vastasi nauruaan pidätellen kun oli vihdoin saanut sen loppumaan.
"Okei.. ja jos viel selventäisit et kuka on Lola.", Bryant sanoi ja otti hieman lekottelevan asennon paikoillaan.
Tästä voisi tulla hauskaakin, ainakin hauskempaa kuin kavereiden seruassa.. tällähetkellä.

"Haha, aloit näköjään nirppanokaks.", toinen totesi ja Alice hymähti mukamas vihaisesti.
" Tietenkin! Sellasiahan me kaikki yellowi laiset ollaan! ", Alice virnuili pidätellen nauruaan, kohta hän oikeasti repeisi nauruun eikä pystyisi pidättelemään sitä ja nauraisi päänsä kipeäksi, se jos mikä olisi TOSI noloa.. Ja outoa. Alice tirskahti hieman.
"Okei.. ja jos viel selventäisit et kuka on Lola.", Bryant kysyi ja Alice ei oikein tiennyt miten vastata.
" Ääh.. Hän on.. ", Alice mutristi huuliaan mietteliäästi, miten hän nyt sen sanoisi?
" Lola on.. Jokaisen miehen märkä uni. Hän on mun palvelija suoraan sanottuna.. Sellainen hyvin säilynyt. ", Alice virnisti. Totta tosiaan, hänellä ei tosiaankaan ollu mitään estoja omalle kielenkäytöllensäkkään..

" Ja siitä autosta.. Ei se mikään limusiini ole, älä pelästy. Ihan normi maasturi. ", Alice naurahti.
" Hei haen nopee sen kännykän tuolta.. Et voisin ees soittaa meille sen kyydin. ", Neiti nousi ylös ja lähti kävelemään tiskille. Se sama huononpäivän omaava mies seisoi tiskin takana ja toi pian Alicen kännykän tämän pyynnön johdosta ja tällä kertaa Alice sai jopa hymyn osakseen, edistystä!
" Se salaatti oli muuten pilaantunutta.. olisit nähnyt ne kirsikkatomaatitkin! Ja se kaakao.. En pyytänyt erikseen veteen sitä! Saisitte kohdella maksavia asiakkaita hieman paremmin, ole onnekas etten ilmoita tästä esimiehellesi! ", Alice tiuskasi korotetulla äänellä miehelle tunkien kännykkänsä taskuunsa. He saivat varmasti useammankin asiakkaan katseet itseensä ja mies tiskintakana lehahti selvästi punaiseksi noloudesta.. Tai vihasta ken tietää, mutta hymy tuon kasvoilla ei ainakaan koreillut, ennemminkin ärtyisyys.
" Tiedätkö? Olet söpö kun olet vihainen.. ", Alice vinkkasi tuolle silmäänsä virnistellen ja sai miehen selvästi hämilleen.
" Tahdon kuitenkin rahani takaisin.. Vai pitääkö minun käydä kaivamassa roskiksesta se mätä salaatti ja syöttää se sinulle jotta voisin todistaa todeksi väitteeni? ", Alice kohotti kulmiansa odottavasti.
" Anteeksi, olen pahoillani. Tämä ei tule toistumaan! ", Mies pahoitteli palauttaen summan ja ehkä hieman ylimääräistäkin Alicelle ja neiti lähti pian tyytyväisin ilmein kassalta takaisin Bryantin luokse.
" Ja näin.. Saadaan rahat takaisin. ", Alice vinkkasi toiselle nyt vuorostaan silmäänsä.

Bryant istui paikoillaan virnuillen toiselle ku tuo oli repeämässä nauruun. "Niin sellaisiahan te kaikki yellowlaiset ootteki.. Ja ehottomasti sä oot yks pahimmista.", Bryant sanoi ja mietti hetken mitä lauseeseen vielä lisäisi. "Jätät ny tälläset kadutallaajat iha huomioimatta.", mustatukka lisäsi ja mutristi mukamas surullisena alahuultaan naurahtaen sen jälkeen. "No ei vaa, et sä ois nii julma..", tuo sanoi ja katsoi toista.
Alicen takerrettua siihen kuka on Lola, niin Bryant odotti mielissään vastausta samalla kun kuunteli huvittuneesti toisen selitystä, josta ei saanut aluksi mitään selvää.
"Eli Lola siis on sun "palvelija", joka siis pesee pyykit, tekee ruuan yms? Jos ny tajusin sanan "palvelija" oikein.", Bryant sanoi ja katsoi toista vekkuli ilme kasvoillaan.

"Joo, vähä arvelinki.", toinen sanoi kun Alive kertoi että ei auto ollut limusiini vaan maasturi.
"Okei.", Bryant naurahti kun ALice sanoi hakevansa kännykkänsä tiskin luolta, jonne oli jättänyt sen lataukseen. 'Voi luoja..', Bryant ajatteli kun kuuli mitä Alice selitti miehelle, joka oli aivan punainen... ties mistä syystä.
Kun vaaleaverikkö palasi, nauroi Bryant vedet silmissä, mutta osasi hillitä nauruaan sen verran, että repeili vain välillä. "Älä anna mun kuolla nauruu.. soita ny vaa se kyyti.", Bryant sanoi leveä virne kasvoillaan vaikkei tuolal oiekasti ollut mitään kiirettä kotiin, ja sekin paljastui toisen äänensävystä. Mustatukka pyyhki hiemna silmiään sillä olisi aika kuvottavaa kävellä meikit poskilla hienon maasturin kyytiin.

"Eli Lola siis on sun "palvelija", joka siis pesee pyykit, tekee ruuan yms? Jos ny tajusin sanan "palvelija" oikein.", Bryant sanoi katsoen Alicea.
" Jep! Ja jos en jaksa tehdä läksyjä niin pistän hänet tekemään ne. ", Alice virnisti.
" Mut siitä ei sit saa kertoa kellekkään.. ", Neiti naurahti vielä hakien Lolan numeroa miljoonan muun numeron joukosta.

Toinen oli selvästi nauramis pisteessä kuultuaan varmasti Alicen ja miehen "keskustelun" ja neiti ei voinut muuta kuin kohottaa kulmaansa kysyvästi ja naurahtaa.
"Älä anna mun kuolla nauruu.. soita ny vaa se kyyti.", Bryant hoputti.
" Joojoo.. Täält on hei _hieman_ vaikeet löytää jtn ku koko kännykän muisti on tuhlaantunu puhelinluetteloon! Ja onks sul kiire jonnekkin? ", Alice tuijotti kännykän ruutua tiiviisti samalla kun puhui miehelle. Kun viimein oikea numero ilmestyi ruudulle, piti Alicen painaa vihreää luuria.. Kun hän painoikin punaista vahingossa. Piiiitkä huokasu pääsi neidin huulilta, rasittavaa.
" Miten ihminen voi olla näin tyhmä.. tai värisokea. ", Alice mutisi lähinnä itsekseen ja lähti selailemaan numeroa uudestaan löytäen sen pian ja tällä kertaa painaen vihreätä luuria ja vei kännykän korvallensa.
- TUUUT - TUUUT - TUUUT
' Lola ', Nainen puhelimen päässä vastasi. Alicen kännykkä oltiin siis pistetty hiljaiselle kaijuttimelle, että kaksikko sen vain pystyi kuulemaan.
" Mo, tuuks hakee mut ja yhe jätkän mäkin eestä? ", Alice hymyili puhelimelle, aivan kuin Lola olisi nähnyt sen.
' Selvä, minulla kestää tässä hetki vielä. Olen siellä puolentunnin sisällä. ', Lola vastasi.
" Ok, soita sit ku oot pihas, moi. ", Alice sanoi nopeasti lyöden luurin korvaan, kuten tavallista ja vilkaisi sitten Bryantia.

Bryant katsoi toista hieman vino hymy suupielillään kun tuo vastasi että herra oli oikeassa "palvelijan" suhteen.
"No ootpas kiltti tyttö.", Bryant nurahti ja katsoi toista ja sitten tuon kännykkää. "Ei tietenkää.", Bryant sanoi ja virnisti nojaten jälleen pöytään.

Alicen oli näköjään vaikeaa löytää Lolan numeroa, sillä ei Bryant ollenkaan epäillyt etteikö tuolla olisi plajon ystäviä.
"Ei oo kiire, iha rauhas vaa.", mustatukka sanoi ja katsoi ulos mäkin ikkunasta.
Lopulta Alicen huokaisu sai Bryantin katsahtamaan tuota kohti, näköjään joku oli mennyt väärin. Bryant vilkaisi muita ihmisiä hetken kunnes Alice oli saanut soitettua Lolalle.
Tuo vastasi ja Alice puhui puhelun loppuun.. myös Bryant kuuli mitä Lola sanoi puhelimeen.
"No, mite on? Mennäänkö ulos oottaa vai iha sisälkö ollaa?", Bryant kysyi ja katsoi Alicea sitten pitkään. Bryant leikki jälleen huulikorulla hetken ja hänne katseensa sitten kiinnittyi tuohon poikaan, joka oli tullut sanomaan aijemmin Alicelle terve, mutta Alicea ei näköjään juuri sinä hetkenä kiinnostanut.

"No, mite on? Mennäänkö ulos oottaa vai iha sisälkö ollaa?", Bryant kysyi ja alice katsoi ulos ja pelkkä katse ikkunan suuntaan sai kylmät väreet nousemaan selkääpitkin ja ihon kananlihalle.
" No jos jäädään kuitenkin tänne sisälle.. Lämpimään. ", Alice vastasi varovasti. Hän ei todellakaan haluaisi mennä tonne kylmään tuuleen jäätymään.

" Asuks sä ihan yksin? ", Alice yritti keksia jotain keskustelun aihetta, varovainen hymy hiipi tytön kasvoille. Ei hän halunnut olla liian tunkeileva kysymyksillänsä, mutta kun ei muutakaan keksinyt.
Kapeat sormet naputtelivat pöydänpintaa hieman tylsistyneinä ja pieni haukotus karkasi tytön huulilta, häntä väsytti aivan tajuttoman paljon vaikka olisi luullut että hän olisi juuri energiaa pursuava ilopilleri, mutta ei.. Häntä vain haukotutti. Olikohan hän tulossa kipeäksi?

Pian musta maasturi peruutteli mäkin parkkipaikalle töötäten hieman ilmoitukseksi saapumisestaan, Alice vilkaisi Bryantia merkitsevästi, että heidän kyyti olisi saapunut.
Nopeasti kimpsut ja kampsut kerättiin mukaan ja lähdettiin kävelemään kohti ulko-ovea ja siitä auton luokse. Alice koputti kuskinpuoleista ikkunaa hieman ja kiersi sitten pelkääjän paikalle potkien kengät jaloistaan ja heittäen jalkansa (siihen krotetulle osalle... oikosulku, ei konepelti vaan joku muu, mut tiedät sä kyllä mitä tarkotan.. ). Neiti vilkaisi olkansa yli takapenkillä istuvaa Bryantia ja virnisti tuolle hieman.

Bryant istui paikoillaan ja tuijotti Alicea, siirtäen sitten katseensa nopeasti ulos. "Okei, iha mite vaa haluut. Kieltämättä siel kyl on kylmä ja kaikkee... märkää.", mustatukka sanoi ja vilkaisi toista.
"Sisällä on kyl kivempi olla..", tämä vielä tokaisi, vahvistaakseen että he siis jäisivät sisälle odottamaan.

Alicen koputellessa kynsiään pöytää vasten ja kysyen kysmyksen, niin Bryant vastas itoisen kysymykseen.
Ensin tämä katsoi pöytään ja sitten Aliceen. "Joo, muutama vuosi sitte asuin opiskelijakämpäs. Enne sitä muutin tänne Lontoosee mu isän kans enkä oon nähny mun siskoo enkä mutsia se jälkee ku lähin.", Bryant naurahti. Ei häntä haitannut moinen.
"Sä oot luultavasti aina asunu yleellisesti?", Bryant kysyi ja loi pienen hymyn kasvoilleen.

Bryant käveli Alicen perässä autolle ja meni takapenkille istumaan. Oli kieltämättä mukavaa saada toiselta kyyti tälläisenä iltana. Bryant loi toiselle pienen hymynkaaren kun tuo katsoi mustatukkaa virnistäen hieman.

(Oliko se siinä? :') Siis peli.)