It's a beautiful day, don't let it get away

(Lucia tahtoo tutustua uusiin ihmisiin, kuka vain mukaan!)

Lucia käveli puistossa hiljakselleen tavallisesti pukeutuneena ja henkäili keuhkoihinsa keskipäivän auringon lämmittämää ilmaa.
Hän ei tuntenut vielä ketään Yellow Avenuelta jossa oli nyt asunut melkein viikon. Nuori nainen vilkuili ympärilleen, puistossa oli samaan aikaa muutamia ihmisiä mutta jokaisella tuntui olevan seuraa eikä Lucia tahtonut tunkeutua kenenkään keskustelun väliin.
Naisen silmiin osui tyhjä puistonpenkki, hän laski käsilaukkunsa penkille ja istuutui sen viereen.

Lucia katseli vähän matkan päässä leikkiviä lapsia pienesti hymyillen. Lapset leikkivät iloisesti, pikkupoika keinui keinussa, saparopäinen pikkutyttö leikki leluponilla... Hän oli itsekin aina halunnut lapsia, mutta ex-mies ei tahtonut kiljuvia kakaroita jalkoihinsa pyörimään, niin kuin hän koskaan olisi kotona ollutkaan... Nainen huokaisi, otti laukkunsa syliinsä ja otti sieltä kivennäisvesipullon. Hörpättyään hieman virkistävää juomaa Lucia alkoi pohdiskella elämäänsä, hän ei tiennyt mitä haluaisi tehdä seuraavaksi. Koulutusta hänellä ei lukion lisäksi ollut, eikä hän edes tiennyt mitä työtä haluaisi tehdä, tarjoilijaksi palaaminenkaan ei oikein huvittanut. Yksinään isossa asunnossa oli niin kurjaa että työtä olisi varmasti pakko löytää jostain edes muutamaksi tunniksi päivässä, eihän hän voisi koko aikaa istuskella tekemättä mitään, hulluksihan siinä tulisi!

Nainen pohdiskeli mitä tekisi seuraavaksi kuluvana päivänä, voisihan sitä mennä vaikka shoppailemaan. Hän oli nähnyt kauniin mekon eräässä putiikissa, ehkä Lucia voisi lähteä ostamaan sen itselleen. Tosin, sille ei varmasti olisi mitään käyttöä, miksi siis tuhlata rahoja...
Huokaisten Lucia asetteli aurinkolasinsa paremmin ja alkoi katsella hiljakseen poispäin lipuvia poutapilviä.

//Jos Shawnin seura kelpais? :)//

Ruskeat silmät tarkkailivat Upphigh Parkin nimikylttiä.
Mustaan huppariin ja sinisiin pillifarkkuihin pukeutunut mies asteli puiston porteista sisään ja katseli ympärilleen.
Maailma huojui hieman ympärillä, ja kiitos darran, kaikki äänet kuuluivat kaksi kertaa kovempana.
Mies nimeltään Shawn, upotti kätensä taskuunsa ja haukotteli melko huomaamattomasti,
kunnes kiinnitti humionsa pienelle leikkialueelle, jota kohti oli kävelemässä. Taisiis... aikeena oli mennä ohi.
Noiden lapsien nauru sai Shawnin miettimään omaa lapsuuttaan, ja se oli suorastaan surkean surullista ajateltavaa,
koska hän ei edes muistanut nauravansa lähes kertaakaan lapsena.
Kuitenkin ajatukset kaikkosivat, kun joku tuli vetämään miestä hihasta, jolloin Shawn siirsi katseensa vaistomaisesti alemmas, kyljensä korkuudelle.
Shawnin vaaleanruskeat silmät kohtasivat kirkkaansiniset pikkupojan silmät, ja myöhemmin noiden silmien lisäksi Shawn huomasi myös vihertävät kiiltävät silmät. Ne kaksi pikkulasta olivat ottaneet miehen nyt silmätikukseen, voi hyvä luoja!
Mustatukka tuijotti lapsia hetken ja kohotti sitten kulmaansa. "Oliko jotain asiaaki?", Shawn kysy ja tuijotti lapsia.
"Me tultiin kysymään, että haluutko sä leikkiä meidän kanssa", sanoi pikkutyttö, jonka jälkeen Shawnin ilme oli näkemisen arvoinen. "Siis, leikkimään teidän kanssa. Ei tuu kuuloonkaa", mies vastasi ja jatkoi kävelemistä eteenpäin, kunnes poika veti taas häntä hihasta.
"No onko se huppari nyt niin kiva, että siitä pitää vedellä kokoajan?", kysyi Shawn lapsilta virne suupielillään, sillä halusi vain leikitellä. "Sä oot ihan tyhmä! Me halutaan, että sä leikit meidän kanssa", saparopäinen pikkutyttö sanoi ja tuijotti Shawnia koiranpentuilmeellä.
Ei tuon pikkupirpanan tuijotus tähän mieheen tepsinyt, sillä Shawnin mielen sai kääntymään vain yhden tytön katse.
"Leiki meidän kanssa", alkoi pikkupoika jankata ja hyppi ylös, alas pidellen Shawnin hupparin hihasta kiinni.
"Mulla on pää nyt kipee, enkä muistanu ottaa päänsärkytabletteja mukaan. Joten voisitteko nyt kiltisti mennä muualle siitä pomppimasta, ennenkuin vanhempanne tulevat takaisin? Ei ole hyvä liikkua tuntemattomien seurassa..", Shawn yritti vielä pelastaa itsensä, mutta lapset eivät kuunnelleet. Shawn puri hampaitaan yhteen ja yritti olla huutamatta. Päässä jyskytti ja lapset raastoivat hermoja.
Näiden kakaroiden vanhemmat olisivat niin raivoissaan, jos näkisivät lapsensa aivan päinvastaisen kadun asukin kanssa.
Niin, Rasheeltahan Shawn oli, mutta viihtyi siellä paremmin kuin hyvin.
Tälläinen kroisosmeininki ei oikein ollut koskaan iskenyt Shawniin, eikä tulisi vastedeskään.

"Kiltti", aneli pikkupoika, mutta Shawn ei lämmennyt idealle leikkiä pikkulasten kanssa vieläkään.
"Oot iha idiootti", sanoi pikkutyttö ja löi Shawnia selkään täysiä, mutta mies ei tuntenut iskua missään.
"Hei, lopeta tollane. Etkö sä tiedä, että muita ei saa lyödä", Shawn sanoi pikkutytölle ja huomasi tuon loukkaantuneen ilmeen. Pikkutyttö käänsi selkänsä Shawnille, mutta silloi mies ei voinut olla naurahtamatta.
Näinkö Yellowilla todella kasvatetaan lapset? Ei hyvä luoja.
"Noniin, menkääs ny. Eikö teillä oikeesti oo mitään muuta tekemistä, kun roikkua mussa?", Shawn kysyi lapsilta, mutta pikkupoika pudisti vain päätään.
"No mitä haluutte leikkiä?", Shawn kysyi, jolloin pikkutyttö syöksyi Shawnin huppariin kiinni ja alkoi nauraa.
Psykopaattisia lapsia... Shawn katsoi tyttöä lähes säikähtäneenä. Tuon kimakka nauru sai Shawnin pään lähes räjähtämään.
"Eli suostuit", pikkutyttö nauroi ja Shawn katsoi tuota kulmiensa alta. "En sanonu et suostun", tuo vastasi.
"Mut...mut", pikkupoika sopersi kyynel silmäkulmassa ja potkaisi Shawnia nilkkaan, joka kieltämättä tuntui jo vähän enemmän.
"Ai saatana", Shawn tiuskaisi ja nappasi pojan kädestä hellästi kiinni, kun tuo alkoi itkeä. Pikkutyttö katsoi hiljaa vierestä.
"Mua et kuule ala potkimaan", Shawn sanoi pojalle ja piti tuon kädestä kiinni edelleen.
Se näytti kovin kivuliaalta otteelta, mutta oikeasti se ei sattunut lainkaan, ei edes noin pientä lasta.
Pikkupoika alkoi nyökytellä päätään ja Shawn laski irti, jonka jälkeen kumpikin lapsista juoksi kauemmas itkemään.
Taas kerran joku sai Shawnin lyhyen pinnan katkeamaan, mutta koska kyseessä oli vain lapsi, ei Shawn ajatellutkaan mitään tuon vakavampaa.
Mies käveli penkin luo, jossa istuikin jo eräs tummatukkainen nainen.
Shawn vilkaisi toista merkiksi siitä, että aikoisi istua, ja niin tekikin.

Lucia oli hetken seurannut sivusta erään Yellow Avenuen kadunkuvaan hivenen sopimattomamman miehen kähinää kahden muksun kanssa, poika oli hypännyt keinustaan ja tyttö hylännyt poninsa heti miehen tullessa näkyviin, ilmeisesti miehen erikoisemman ulkonäön vuoksi lapset innostuivat hänestä.
Luciaa hymyilytti lasten touhut, hänen teki aluksi mieli mennä sanomaan lapsille että hän kyllä tulisi leikkimään, mutta hän tuli toisiin ajatuksiin miettiessään itseään konttaamassa ruohikolla valkoisissa housuissaan.

Kun lapset olivat jättäneet miehen rauhaan, Lucia sai hämmästyksekseen todeta että mies istui hänen viereensä, vielä sanomatta sanakaan.
Nainen otti aurinkolasit silmiltään vilkaistakseen miestä tarkemmin, ilmeisestikään tämä ei ollut Yellow Avenuen asukkaita. Lucia vilkaisi miestä pari kertaa sivusilmällä ja totesi että mies oli häntä joitakin vuosia nuorempi, lävistetty ja hieman juron oloinen, mutta ei kuitenkaan niin erikoinen että Lucia olisi pelästynyt miestä. Nainen mietiskeli hetken ja päätti sitten kokeilla miehen tervehtimistä.
"No, hei", Lucia tokaisi katsoen miestä ja odottaen tämän reaktiota.

(sori, vähän lyhyttä >.<)

Shawn pystyi vain olla iloinen, ettei tuo nainen häätänyt häntä pois istumasta,
sillä viimeistään silloin miehen pinna palaisi täysin, ja hän lähtisi kotiin ja lukittautuisi sinne koko loppupäiväksi.
Naisen sanoessa hei, Shawn siirsi katseensa tuohon brunetteen, jonka jälkeen hän päätti vastata samalla tavoin.
"Hei", mies sanoi virne suupielillään ja kuuli sitten jälleen samaisten lasten huutelua kauempaa.
Shawn pyöräytti silmiään ja siirsi katseensa äänien suuntaan,
kunnes huomasi pikkutytön osoittavan häntä, ja selittämässä vanhemmilleen jotain.
Hienostoperheen aikuiset katsoivat Shawnia päästä varpaisiin, selittivät lapsilleen jotain, ja niinpä perhe poistui puistosta.
Shawn naurahti hiljaa ja vilkaisi sitten taivaalle, nojaten hetken päätä käsiinsä.
Sekin johtui vain pääkivusta.

"Oot näköjään tän paikas asukkeja", Shawn tokaisi naiselle, katsoen tuota sitten.
Noh, huomasihan sen vaatteistakin, mutta mitäs sitä suotta olemaan hiljaa.
Shawn vilkaisi muualle ja katsoi sitten naista. Hän ei oikein keksinyt mitään puheenaihetta, vaikkei ollut edes varma halusiko toinen puhua.
Miksi ei haluaisi? Tuohan oli keskustelun aloittanutkin.
"Käytkö tääl useinki kattelemassa kun pikkulapset leikkii?", Shawn kysyi ja virnisti toiselle, antaen sen kuvan,
että ei keksinyt mitään parempaa kysyttävää.
Toisen nimen kysyminen olisi kyllä ollut paljon normaalimpia, mutta kävihan se näinkin.

//samoin. :dd//

Lucia hymyili miehen vastattua hänelle, nainen oli hetken jo luullut ettei miestä kiinnostaisi puhua hänelle.
Nainen huomasi nuoren miehen katsovan remuavia muksuja ja vilkaisi myös samaan suuntaan, hänen naapurinsa oli tullut tyttärensä luokse ja nyt he kiikuttivat lastaan pois kauhuissaan. Luciaa melkein nauratti, hän oli itsekin niin sanottua hienostoa, muttei aina ymmärtänyt näiden upeiden rouvien kotkotuksia.

"Joo, muutin vajaa viikko sitten tänne, asun tuolla", Lucia vastasi miehen kysymykseen ja huiski kädellään kohti asuntoaan joka näkyi penkille vain osittain.
Lucian uusi hieno koti oli toki hulppea, hän oli käyttänyt kaikki erorahansa mokomaan. Olisihan hän toki tullut toimeen paljon pienemmässäkin asunnossa, mutta hänestä oli hauska leveillä ex-miehelleen Raymondille että hänellä meni nyt oikein hyvin, eikä hän välittänyt siitä miten mies oli kalastanut itselleen 20 -vuotiaan blondin ja Lucia itse kökötti nyt yksinään liian isossa talossaan.

"Oon tässä käynyt nyt varmaan joka päivä siitä lähtien kun muutin, oot ensimmäinen joka tuli edes istumaan samalle penkille", Lucia hymyili miehelle leveästi.
Kukaan ei tosiaan ollut tullut edes sattumalta istumaan viereen, ehkä täällä vierastettiin uusia asukkaita. Olihan Lucian talokin ollut pitkään myymättä, ehkä Yellow Avenuelaiset olivat tottuneet jo ajatukseen ettei kukaan tulisi ostamaan sitä.
"Lapset ovat kivoja", nainen totesi vielä pienoisen hiljaisuuden jälkeen.

Shawn vilkuili ympärilleen ja katseli kauniisti leikattuja pensasaitoja, joita köytyi pienen välimatkan ajoin.
Tosiaan, oli miehen ensimmäinen kerta kun hän oli edes astunut jalallaan tähän puistoon.
Hän vietti enemmän aikaansa Devon Streetin puistossa lähes vetämässä ties mitä mömmöjä, mutta kaipa Yellow Avenuen puisto oli sitten parempi vaihtoehto potea darraa. Kieltämättä siellä rauhoittui paremmin.

Tummaverikkö siirsi katseensa naiseen, toisen sanoessa, että muutti vajaa viikko sitten.
Shawn katsoi naista ja toisen osoittaessa kohti taloaan, Shawn pystyi vain kohottaa kulmiaan.
"Wow, mite tollasessa ees voi asua? Mä varmaan eksyisin", Shawn sanoi ja virnisti toiselle. Hänen teki vain mieli pahoitella, ettei hymyillut "normaalisti", mutta hän ei vain osannut sitä juttua.
Nuo vähänaika sitten taivaalla komeilleet, tosin melko pienikokoiset sadepilvet olivat nyt kokoneen poissa.
Kirkas taivas antoi jopa auringolle tilaa pistäytyä maan kamaralla. Kieltämättä auringon paistaminen oli melkoinen yllätys, jos vertaa kahteen viimeviikkoon.

Toisen sanoessa, että Shawn oli ensimmäinen joka istui samalle penkille, pystyi tämä vain kohottamaan kulmiaan.
"Okei. No, mua aina pyritään välttämään jostai tietämättömästä syystä. Vähä kyseenalainen maine nääs", mies naurahti ja katsoi leveästi hymyilevää naista.
Tuon sanoessa, että lapset ovat kivoja, naurahti Shawn ja vilkaisi toista.
"Mä en oikee tiiä mitä niistä pitäis ajatella. Toiset on iha kauheita kakaroita, ku toiset taas on ylikilttejä persoonia", Shawn naurahti ja katsoi naista pitkään.
"Mikä sun nimes muuten on", hän kysyi toiselta ja katsoi tuota pieni kysyvä ilme kasvoillaan.
Darra voitiin unohtaa, sillä aina toisten seurassa se oli mahdollista.
Tosiaan Shawn ei välttämättä halunnut tässätapauksessa muistaa mitä tapahtui viimeksi, kun hän lähti kämppänsä ulkopuolelle potemaan darraansa. Toivottavasti nyt ei käynyt samoin, sillä mies tulisi katumaan sitä varmaan koko loppuelämänsä.

Lucia vilkuili edelleen miestä vaivihkaa, naisen oli myönnettävä että tämä oli komea, vaikkakaan ei aivan Lucian tyyppiä.
Toivottavasti se ei huomaa että näin julkeasti kyylään, Lucia mietiskeli hieman huvittuneesti ja siirsi katseensa lähistöllä olevaan kukkapuskaan. Kuka tahansa vastasikaan tämän puiston kukkaistutuksista ja muista härpäkkeistä, osasi kyllä asiansa.

"Kyllä sinne eksyykin, oon seikkaillut siellä yksinäni nämä muutamat päivät, se on ihan liian iso. Mutta kai ostin sen siinä toivossa että löydän salakäytävän josta löytyy jotain jännää", Lucia naurahti ja muisteli ensimmäistä päiväänsä asunnossaan, hän oli kuonannut jokaisen talon nurkan ja koputellut seiniä siinä toivossa että joku seinistä vetäytyisi ja paljastaisi hänelle ummehtuneen käytävän. Niin ei kuitenkaan ollut käynyt, eihän talo edes ollut vielä kuin vähän vajaa 20 vuotta vanha. Saihan sitä kutenkin unelmoida, eikö?

Toisen kertoessa kyseenalaisesta maineestaan Lucian kasvoille hiipi hieman utelias ilme, mutta nainen päätyi vain hymyilemään pienesti, hän ei halunnut tunkea nokkaansa muiden asioihin, siitä seurasi vain harmia.

Miehen puhellessa lapsista Lucia seurasi miten pikkupojankin äiti tuli roikottamaan jälkikasvunsa pois.
"Onhan niitä kauhukakaroitakin, pikkuveljeni esimerkiksi, hänellä on hieman rikostaustaa. Danny on kuitenkin muuten tosi upea persoona, ajautui vain vähän väärille raiteille", Lucia sanoi hiljaa ja katsoi vieressään istuvaa miestä joka oikeastaan muistutti naista hieman Danielista. Eivät miehet olleet juurikaan samannäköisiä, mutta heidän olemuksessaan oli jotain samantyyppistä.
"Lucia, Lucia Rodriguez", nainen vastasi miehen kysyttyä hänen nimeään ja mietti pitäisikö hänen ojentaa kätensä, mutta jätti sen kuitenkin tekemättä.
"Entä sun nimesi?" Lucia tiedusteli hymyillen.

Shawn ei huomannut toisen vilkuilua, mutta kieltämättä vilkuili itsekin vähän näliä toista kohti, sillä toisen kaunis ulkomuoto ja mukavan lempeä luonne teki mieheen vaikutuksen.
Kerrankin vastaan tulee ihminen, jolla ei ole sen kuummemmat jutut, mutta tuon seurassa silti viihtyy.
Naisen kertoessa, että taloon tosiaan eksyykin, ja kun tuo alkoi selittää salakäytävistä, repesi Shawn lyhyeeseen nauruun ja katsoi toista todella huvittuneesti.
"Jaa että salakäytävän", mies sanoi ja virnisti toiselle, kunnes se alkoi muistuttaa edes pienesti hymyntapaista.

Ahaa, naisen pikkuveli ajautui väärille raiteille. Noh, niinhän oli Shawnillekkin käynyt heti, kun muutti lontooseen.
Aina kun asiat menevät suoraasanotusti perseelleen, tekisi hänen mieli kirota isänsä maan syvimpään koloon.
Sillä kaikki se huumeilla läträäminen oli oikeastaan Shawnin isän syytä...
Kuitenkaan mies ei edes tiennyt, että oliko hänen isänsä edes enää elossa. Ei hän välittänyt.
"Okei. Mäki oon kyl kieltämättä kan iha hakoteilla välillä. Tää nyt sattuu vaa olemaan yks niistä päivistä, millo ei vaa oo jaksanu raahata itteensä mihinkää muualle ku rauhottumaan", Shawn sanoi ja veti kasvoilleen jokeenkin ystävällisen hymyntapaisen.

Naisen esittäytyessä Luciaksi, katsoi Shawn hetken toisen kasvonpiirteitä ja totesi mielessään,
että parempaa nimeä tuon näköiselle kaunokaiselle saisi etsiä.
Lucia oli nätti nimi, eikä tälläkertaa sen nimen kantajakaan ollut mikään maailman huonoimman näköinen.
Oikeastaan ulkonäkö oli täysin kohdallaan. Toisen kysyessä Shawnin nimeä, tuo heräsi ajatuksistaan ja hän vilkaisi toista.
"Shawn Tayler, Rasheelta", Shawn sanoi ja mietti myös hetken, ennenkuin päätti olla ojentamatta kättään.

"Ootko missään töissä?", Shawn jatkoi kysymyksten kyselyä, kunnes katsoi toista pitkään virnistäen sitten.
"Sori, oon kova kyseleen", Shawn pahoitteli ja siirsi katseensa eteenpäin sille alueelle, jossa lapset olivat hetki sitten leikkineet.
Muutenhan tämä menisi vain tuijotteluksi, eikä Shawnkaan pahemmin siitä pitänyt, että toinen saisi tietää hänen tuijottavan.

Lucia oli iloinen että mies oli naurahtanut hänen jutuilleen, yleensä naisen huumorintaju ei oikein kolahtanut muihin. Nainen piti miehestä, tässä oli jotain hyvin kiehtovaa, mutta Lucia ei oikein osannut sanoa mitä.
"Ymmärrän, en itsekään ole ihan puhdas pulmunen mitä hakoteille joutumiseen tulee", Lucia sanoi hiljaa ja yritti saada kasvoilleen pientä hymyntapaista, mutta reilun kymmenen vuoden takaiset muistot olivat niin kipeitä että ne saivat naisen ennemminkin irvistämään. Hän ei halunnut miettiä niitä nyt, ei todellakaan.

"Rashee Road? Olen kuullut että se on aika pahamainesta aluetta, en tosin ole vieraillut siellä itse", Lucia sanoi kyeten nyt hymyilemään hieman. Hänen tapaansa ei liiemmin kuulunut kauhea hymyily, mutta nyt hänestä tuntui että hymyileminen oli ihan paikallaan joten Lucia piti pienen hymynkareen edelleen kasvoillaan.

"Enpä ole, työskentelin aikoinaan tarjoilijana mutta sekin jäi kun avioiduin. Kouluakaan en ole lukiota enempää käynyt, se pistää nyt näin avioliiton päätyttyä vähän ärsyttämään, olisi pitänyt olla viisaampi ja opiskella enemmän eikä karata toiseen maahan ja mennä naimisiin", Lucia puhisi ja rupesi samalla pohtimaan miten komea, häntä reilusti vanhempi liikemies oli hurmannut nuoren tyttösen ja onnistunut viemään tämän vihille. Luciaa kadutti, mutta myöhäistä se nyt oli.
"Työskenteletkö sä?" Lucia tiedusteli yrittäen karkoittaa Raymondin mielestään.
"Eikä mua haittaa vaikka kyseletkin, itsekin olen utelias ihminen", nainen virnisti aurinkoisesti miehelle.

Shawniakin alkoi hymyilyttää, kun Lucia hymyili hänelle.
Kerrankin joku oikeasti iloinen ihminen oli miehen kanssa tekemisissä. Se oli hienoa!
"No luulen kuitenki, että oot paljon puhtaampi pulmunen kun mä", Shawn sanoi ja naurahti, sillä ei ollut oikeastaan koskaan puhunut tällätavalla kenellekkään.
Sekin oli hieman oudosti otettava asia, mutta Shawnin oli vain pakko käyttäytyä sen mukaan.
"Tosiaan, vähän alle puolet Rashee Roadilal asuvista ois valmis tappamaan mut kun tuun vastaan", Shawn naurahti.
Tuota ei haittaisi puhua omista ongelmistaan huumeiden ja alkoholin kanssa, mutta päätti pysyä visusti hiljaa, sillä jos Lucian menneisyydessä on tapahtunut jotain siihen liityvää, ei Shawn haluaisi saada toista surulliseksi.

"Just se. Jos sulla on mielessä mennä Rashee Roadille illalla, niin unhoda. Sunlaiselle voi tapahtua ties mitä", Shawn sanoi ja katsoi naista päästä varpaisiin ja takaisin.
Hän ei nyt tarkoittanut vain naisen hienoja vaatteita, tai tuon varallisuutta vaan toisen sisäistä ulkonäköä.
Jos mies olisi ollut kännissä, olisi hän suoraan sanonut toisen olevan kaunis, mutta päätti nyt pitää suunsa kiinni, sillä se olisi ehkä järkevämpää.

"Karata toiseen maahan?", Shawn kysyi ja kohotti toista kulmaansa siihen malliin,
että tahtoisi ehkä tietää tuosta enemmän.
"Mielummin teen tatuointeja laittomasti kun että meen johonkin liikkeeseen töihin, sillä se sopii paremmin mun elämäntilanteeseen", Shawn sanoi ja katsoi toista pieni virne kasvoillaan.
Toinen tuskin heti reintäisi kertomaan jollekkin poliisille, että tapasi juuti miehen kuka tekee tatuointeja laittomasti.
"No hyvä ettei haittaa.

"Voi olla, mun ongelmat lähinnä alkoivat Danielin ongelmista, yritä siinä sitten auttaa kun palkkioksi saa itselleen roppakaupalla ongelmia", Lucia hymähti. Hän rakasti pikkuveljeään joka ei valitettavasti rakastanut Luciaa yhtä paljon takaisin.
"Ei kai?" Lucia kohotti kulmiaan hieman kauhistuneena kun toinen kertoi että jotkut olivat jopa valmiita tappamaan miehen, tämä kuitenkin vaikutti mukavalta, ei miltään kauhealta gansterilta.
"Miten niin minunlaiselleni? Täältä löytyy voimaa ennemmän kuin uskotkaan", Lucia virnisti leikkisästi ja rypisti nenäänsä muka-loukkaantuneena.
"Ei sillä että olisin kovin innokas siellä hiippailemaan keskellä yötä, joskus tosin voisin piipahtaa tirkistelemässä hieman, ihan mielenkiinnosta", nainen sanoi ja pohdiskeli miten kyseisellä alueella mahdettaisiin reagoida jos hän lähtisi sinne toikkaroimaan, hänestähän kuitenkin näki että hänellä on jonkin verran rahaa.

Mies näytti selvästi uteliaalta kun hän ihmetteli Lucian juttua karkaamisesta, nainen hymähti, ei se nyt mikään erikoinen tarina ollut, mutta kai sitten se piti kertoa.
"Olen syntynyt Austinissa, Texasissa. Lähdin lukioni päättymisen jälkeisenä kesänä tänne Lontooseen tapaamaan erästä Laurenia, olimme kirjoitelleet toisillemme kirjeitä jo vuosia. Menin Laurenin seuraksi tarjoilemaan hänen kesätyöpaikkaansa ja tapasin Rayn siellä... Rakastuimme enkä palannut enää kotiin. Voit uskoa että vanhempani sekosivat", Lucia sanoi katseessaan pieni pilkahdus ikävää.

"Tatuointeja? Olen aina halunnut tatuoinnin, pyysin sitä vanhemmiltani 16 -vuotislahjaksi mutta mokomat kieltäytyivät. En sitten myöhemminkään ottanut sitä sillä aviomieheni vihasi tatuointeja", nainen hymyili ja ryhtyi mietiskelemään josko hankkisi tatuointinsa vasta nyt, hän oli periaatteessa hylännyt jutun, mutta eihän se mahdotonta olisi.

Shawn kuunteli tarkkaavaisena, kun Lucia sanoi, että kun hän yritti auttaa, niin saikin itse päälleen kasan ongelmia.
Tuo ei ollut Shawnille tuttua, sillä yleensäkkään ei hänellä monia ystäviä ollut, ellei niitä joitain hyväpäiväntyttuja laskettu mukaan.
Niitäkin saattoi löytyä ehkä juuri ja juuri yksi. Mukaanlukien tuokin oli narkkari.
Naisen kohottaessa kulmiaan lähes kauhistuneena Shawn vain naurahti, eikä ajatellut asiaa niinkään vakavissaan.
"Joo, on mut tossa hakattu kerran henihieväriinki ottamatta laskuun mukaan mun menneisyyttä", Shawn sanoi, mutta lauseen loppua kohti tuon ääni muuttui hieman uhkaavammaksi.
Hänen ei tehnyt pahaa puhua menneisyydestään, mutta jotenkin viha tuntui suurelta, kun kyseessä oli miehen oma isä.
Lucian kysyessä siihen kommenttiin vastauksen, mihin mies ei todellakaan kehdannut vastata, tämä kuitenkin myöntyi.
Shawn katsoi ensin ovelan näköisesti Lucian vartaloa ja sitten kasvoja.
"Meinasin vaan, että vaikka ootki rikas ja noin, nii ei mikään kuitenkaa vedä vertoja neidin ulkonäölle", Shawn sanoi, kokoajan jonkinmoinen leikittely äänessään.
Tuskin toinen totuudesta pahastuisi.

Shawn kuunteli toisen kertomusta menneisyydestään, jonka jälkeen hänen kulmansa kohosivat hieman.
"Aaa, okei. Uskon kyl miten ne reagoi", Shawn sanoi ja vilkaisi muualle. "Mäkää en oo täältä Lontoosta, tai muutenkaa mistään täältä. Mä asuin ennen Vancouverissa, Kanadassa. Mut heti ku täytin kaheksantoista, ni muutin kokonaan pois sieltä", Shawn sanoi ja siirsi katseensa toista kohti entistä pidemmäksi aikaa.
Monia ihmisiä Shawnin tuijottaminen vaivasi, mutta tämä tapaus oli siitä erikoinen, ettei tuo ollut sanonut vielä siitä tuijottamisesta mitään.

"Mä en oo koskaa aatellu ottavani tatuointia. Useimmat tatuoijat on ite sellasia, joiden käsiin on lyöty kuva kuvan päälle, mut mul ei oo tatuointia, eikä tuu varmaan koskaan olemaankaan", Shawn naurahti ja vilkaisi sitten joitakin penkin ohi hölkkääviä ihmisiä.
Luultavasti pariskunta, kenellä oli kaikki hyvin.
Nuo juttelivat jostain, mutta luultavasti vain hyvistä asioista.
"No ota ihmeessä jos haluut. Tosiaa jos sitä alkaa katumaa ni se onki sitte toine juttu", Shawn sanoi ja virnisti.

"Ootko pitäny vanhempiis yhteyttä enää sen jälkee ku jäit tänne?", Shawn kysyi ja katsoi toista siihen malliin, ettei tuon olisi lainkaan pakko vastata, jos ei haluaisi.

Lucia pystyi vaan räpsyttelemään silmiään hämmästyneenä toisen kertoessa hakkaamisesta, nainen ei kyennyt vastaamaan miehelle juttuun mitään.
Shawnin kehuttua Lucian ulkonäköä nainen punastui, jos Lucia jotain ulkonäössään inhosi, niin ainakin sitä miten helposti hän punastui.
"Ai jaa, kiitos vain", Lucia sanoi naurua pidätellen mutta purskahti kovaääniseen nauruun lopetettuaan puhumisen. Hän oli toki tottunut siihen että miehet kehuivat häntä, mutta harvemmin hänelle kehuja antoivat katujen koulimat komeat pahikset. Lucia oli hyvin imarreltu.
"Anteeksi, tämä on vain jotenkin hullua", nainen sanoi edelleen hieman tyrskien.

Nainen huomasi Shawnin katseen, ehkä mies oli ollut täysin tosissaan kehuessaan naisen ulkonäköä. Lucia vain hymyili lempeästi ja pyöritteli aurinkolasejaan käsissään, ei hän halunnut kieltää miestä katsomasta.

"Oon kyllä nähnyt semmoisia kaksmetrisiä kaappeja jotka on paketoitu tatuointeihin, ei sellainen ole kovin viehättävää. Aattelin itse lähinnä pientä sievää käärmettä nilkkani ympärille... Se voisi olla söpö", Lucia virnisti ja vilkaisi nilkkaansa.
Luciaa ärsytti katsella ohitse hölkkäävää pariskuntaa, hän ei enää ollut oikein myötämielinen onnellisia pariskuntia kohtaan. Kun hän oli liikkunut edustustehtävissä Raymondin vaimona, kaikki pitävät heidän liittoaan täydellisenä, mutta kuitenkin sisällä poissa muiden katseiden alta mies hakkasi vaimoaan. Lucian naama rypistyi ja hän toivoi että hölkkäävä pariskunta oli onnellinen, toisin kuin hän oli ollut.

Miehen tiedustellessa Lucian yhteydenotoista vanhempiinsa, naisen silmiin palasi pieni ikävän pilke.
"En oikeastaan, veljiini olen ollut yhteydessä, Ferryyn ja Dannyyn lähinnä, onhan mulla vielä kolmaskin veli mutta emme oikein ole väleissä. Fernando ja minä olemme aika läheisiä, hän on kertonut vanhempieni kuulumisia, hän asuu edelleen Austinissa perheensä kanssa", Lucia sanoi hiljaa. Hän kaipasi toki vanhempiaan, mutta hänen äitinsä ei ollut varmastikaan vieläkään antanut Lucian tekoa anteeksi. He tuskin edes tiesivät Lucian eronneen, eiväthän he olleet koskaan nähneet naisen ex-puolisoa saatika olleet häissä.

Naisen vastatessa huvittuneesti, ja alkaessa sitten nauraa, alkoi miestäkin pikkuhiljaa hymyilyttää yhä enemmän.
Kuitenkin hän yritti olla nauramatta, sillä oikeasti omalaatuinen nauru sai joskus miehen suorastaa hämilleen.
Kuitenkin pieni naurahdus pääsi tämän huulilta, kun Lucia sanoi, että tuo oli vain niin hullua.

Shawn jopa onnistui jättämään hymyn kasvoilleen, samalla kun tuijotti toisen kauniin ruskeita silmiä.
Ei tuota näköjään haitannut, vaikka mies niitä katsoikin. Pahempi ongelma se olisi, jos nainen laittaisi aurinkolasit päähänsä.
Tosiaan, äskeinen oli Shawninkin mielestä jotenkin outoa.
Hän ei ollut koskaan ennen sanonut noin rikkaalle ihmiselle, mutta välillä tulee sanottua ties mitä.
Kuitenkin kaikki mitä mies sanoi, oli totta, koska harvemmin tuo valehtelisi päin naamaa.

Mies katsoi toisen nilkkaa ja kuuli toisen tatuointiehdotuksesta.
"Nii, ei se ois pahan näköne. Sopis hyvin", Shawn sanoi ja vilkaisi toista, kiinnittäen jälleen katseensa toisen nilkkaa kohti, hivuttaen katsettaan hieman ylemmäs siirtäen sitten katseensa nopeaan pois toisesta, jottei tuo olisi huomannut.
Shawn haluaisi olla mitenkään tunkeileva, mutta minkäs mies itselleen mahtaa.
"Okei. Uskon, että ikävöit aina välillä heitä", Shawn sanoi ja hymyili toiselle.
Ei virnistänyt, vaan hymyili!

"Mulla ei oo sisaruksia, eikä enää muutenkaan ketään, kenestä voisin tietää jotain. Kaikki jäi Kanadaan.
Mun lapsuus oli niin syvältä ettei mitään rajaa.
Kaikenlisäks mä jouduin elää kymmenvuotiaasta eteenpäin ilman äitiä, kun se kuoli autokolarissa", Shawn sanoi ja vilkaisi jälleen leikkipaikkaa, jonne oli saapunut lisää lapsia leikkimään.

Lucia oli aina mielissään kun joku nauroi, niin hän oli nytkin. Nauru oli jotain mistä Lucia todella piti, harvemmin hän sitä oli kuitenkaan päässyt kuulemaan. Nainen pisti myös merkille että Shawnilla oli kiva hymy, Lucia hymyili automaattisesti takaisin miehelle.

Lucia heilutteli vasenta jalkaansa johon oli suunnitellut tatuointinsa hankkivan.
"Täytyy miettiä, ehkä hankin sen sitten kun täytän kolmekymmentä, joku semmonen kriisijuttu", nainen naurahti ja laski jalkansa takaisin maankamaralle. Olisihan tässä nyt vielä noin kaksi vuotta aikaa miettiä ennen kuin kolmekymppiä olisi mittarissa.

"Oon pahoillani, tiedän miltä tuntuu kun ei ole perhettä ympärillä... Mutta toisaalta, minkäs sille mahtaa kun on itse lähtenyt pois heidän luotaan. Olen katunut päätöstäni lähteä sieltä, mutta toisaalta olen tuntenut olevani enemmän kotona täällä Lontoossa kuin Austinissa koskaan", Lucia sanoi mietiskellen alkuaikojaan Lontoon vilskeessä, hän muisti hihitelleensä ihmisten tavalle puhua, se oli niin erilainen kuin Amerikassa.
"Äiti kuollut? Varmasti aika kauheaa... En voi kuvitellakaan", Lucia sanoi myötätuntoisesti miehelle.

Shawn naurahti kun toinen hymyili. Luciaa parempaa seuraa ei tällepäivälle kieltämättä olisi voinut löytää, sillä jos mies olisi hankkinut itsensä kaveriporukkaan, olisi luvassa vähintäänkin ryyppyreissu, tai vähän suuremmassa tapauksessa jokin tihutyö, joka oli aina ihan pakko toteuttaa.
Kuitenkin Shawn päätti nyt tänään jättää ne vähemmälle, sillä ei todellakaan jaksanut edes lähteä skeittaamaan, joka oli yksi miehen harrastusten ohella. Tai no jos niitä muita harrastuksiksi lasketaan...

"Kriisijuttu on kieltämättä aina hyvä idea", Shawn naurahti toisen kommentille tatuoinnista.
Mies ei voinut olla vikkaamatta silmäänsä leikillään.
"Noniin... Olihan se nyt aika iso shokki. Sen jälkee mun isä kyllä hakkas mua melko urakalla ja lemppas ulos", Shawn naurahti, sillä häntä nauratti se, ettei edes itse uskonut olevansa elossa sellaisen löylytyksen jäljiltä.
No ainakin hän oli pienestä asti tottunut lyömiseen, sillä oli näiden kuuden vuoden aikana ottanut osumaa lukemattomien kertojen verran.

"Muuten onko sulla jotain eläimiä?", kysyi Shawn ihan tuosta vain, vinkkaisten, että josko kaksikko lopettaisi menneisyydestä puhumisen.
Se näytti olevan naiselle melko arka puheenaihe, sillä olihan tuolle ties mitä tapahtunut elämänsä aikana, ei sitä kukaan voinut millään lailla kieltää.
Shawn kaivoi taskustaan röökin ja sytyttimen jonka jälkeen asetti röökin huultensa väliin ja sytitti sen.
Hän veti ensimmäisen päivän nikotiiniryöpyn samalla kun katsahti toista, ja puhalsi sitten savun pois ilman vietäväksi.
"Jos sun vaatteet alkaa haista röökille, etkä siitä tykkää, niin iha vapaasti voit tulla katkasee mu niskat nurin", Shawn sanoi ja virnisti toiselle, vetäen uuden hatsin. Hän kuitenkin yritti olla puhaltamatta savua suoraa toista kohti.

Lucia punastui taas hieman toisen vinkattua silmää, mutta onnistui pitämään hiuksensa kasvojen edessä niin että tuskin toinen huomasi miten hän oli reagoinut. Ihan hölmöä, eihän hänen enää pitäisi käyttäytyä kuin teinityttö, hänhän oli jo lähempänä kolmeakymppiä.

"Isäsi hakkasi sinut?! Törkeää", Lucia taivasteli silmät pyöreinä. Perheväkivalta oli pahinta mahdollista väkivaltaa, ainakin Lucian mielestä. Hän toivoi ettei kukaan joutuisi kokemaan sellaista hirveyttä.
Toisen tiedustellessa oliko Lucialla eläimiä, nainen pudisti päätään.
"Ei ole, haluaisin kyllä koiran tai jonkun muun karvaisen pikkupalleron, mutta ei ole vielä tullut hankittua", Lucia vastasi miehelle.
"Meillä oli joskus labradorinnoutaja, mutta meidän apteekkarimme ajoi sen päälle kun olin 11", nainen jatkoi muistellen suloista Pennyä. Lucialla oli koiraa ikävä, Pennyn kuoleman jälkeen heille ei enää hankittu lemmikkejä.
"Onko sulla karvakavereita?" Lucia tiedusteli mieheltä virnistellen.

Shawnin alettua polttaa tupakkaa Lucia seurasi savukiehkuroiden lentelyä ilmassa, ne tanssivat hetken ja katosivat sitten.
"Ei mua haittaa, polttele vain", nainen sanoi katsellen miten uusi satsi savukiehkuroita hävisi taivaan tuuliin.
"Ite en polta, mutta en kiellä muita polttamasta", Lucia hymyili katsellen tupakoivaa miestä.

Shawn ei huomannut naisen punastumista, sillä oli keskittynyt johonkin muuhun sillävälin.
Tosiaan, ei mies olisi oudosti reagoinutkaan, jos olisikin nähnyt toisen punastuvan.

"No sillä oli alkoholiongelmia", Sahwn sanoi virnistäen, mutta pyöräytti sitten silmiään leikkimielisen ylimaalisesti, joka sai miehen näyttämään mukamas syyttämältä. Eikö hänellä muka itsellään sitten olisi? Ehkä tuo viinapääkin oli periytynyt isältä. Se oli ainoa asia, jota Shawn ei vihannut, vaikak se liittyikin hänen isänäsä.
Naisen pudistaessa päätään, aktsoi Shawn tuota tarkasti.
"No voi, harmi. Varmasti kamalaa", Shawn sanoi ja katsoi Luciaa, kun toinen sanoi heidän labradorinsa jääneen auton alle. Shawnilla oli ollut elämänsä aikana vain yksi eläin, joka roikkui nykyäänkin nurkissa.
Tai eihän se roikkunut. Kieltämättä Micky oli ihaa seuraa darrapäivinä, lukuunottamatta tätä päivää.
"Joo, kämpässä pyörii sellane catahoulan leopardikoira. Sen nimi on Micky", Shawn sanoi ja virnisti toiselle.

Mies veti taas nikotiinin keuhkoihinsa ja vilkaisi muualle, siirtäen kuiten katseensa malko nopeasti takaisin Luciaan.
Shawn nyökkäsi, kun toinen sanoi ettei polta, mutta ei kiellä muita polttamasta.
"Aijotko käppäillä tän jälkeen tonne linnaans vai aijotko lähteä jonnekkin muualle?", Shawn kysyi ihan ohimennen, kun samalla puhalsi tupakan sauhun ulos nenänsä kautta.
Olisi mukavaa saada vaikkapa sitten Lucian seuraa loppupäiväksi, sillä mies ei todellakaan tiennyt mitä tekisi seuraavaksi. Jos toinen olisi menossa kotiin, ei mies aikoisi todellakaan änkeä mukaan, mutta jso niin käy, painelisi mies varmaan kohti kotia.

//En vastannut siihen yksäriin, mutta siirrellään sitten tätä peliä, kun sen aika koittaa :---)//

Lucia ei vastannut enää mitään Shawnin sanoessa isänsä olleen alkoholisti. Hän ei halunnut puhua aiheesta enää, se toi liiaksi huonoja muistoja hänen mieleensä, muistoja joita hän ei välittänyt muistella. Nainen tyytyi nyökkäämään vakavan näköisenä.

Miehen kertoessa koirastaan Lucia kuunteli hymyillen, vaikkei tiennytkään mikä se sellainen leopardikoira on.
"Leopardikoira? Kuulostaa hurjalta", Lucia virnisti ja kuvitteli pilkukkaan, keltaisen otuksen lemmiksi. Ajatus sai naisen tyrskähtämään.
"Se on sitten valmiina syömään vieraasi?" Lucia tiedusteli huvittuneesti.

"Linnaan, pyh. En tiedä, riippuu vähän saanko seuraa muualle", nainen sanoi hiljaisella äänellä ja katsoi miestä hetken ajan alta kulmiensa. Lucia oli käyttänyt tätä ilmettä aina kun hänellä oli tarkoitus iskeä joku tyyppi, mutta nyt ilme oli tullut naisen kasvoille ilman kummempia suunnitelmia sen käytöstä. Lucia hämmästyi hieman, ei sillä että se olisi naista haitannut, mies vaikutti ihan hyvältä tyypiltä, mutta hän harvemmin rupesi iskemään miehiä alitajuisesti.
Lucia lähtisi illan mittaan mielellään Shawnin kanssa jonnekin, jos mies vain kehtaisi näyttäytyä hänen kaltaisensa naisen seurassa, olivathan he kuitenkin pitkälti eri ympäristöistä.

"Joo, leopardikoira", Shawn naurahti ja otti taas hatsin tupakasta, jonka jälkeen jatkoi.
"Ei oo nii hurja miltä kuullostaa. Itseasiassa tosi rauhallinen tapaus", Shawn jatkoi ja virnisti.
Naisen tiedustellessa koirasta, Shawn naurahti ja katsoi toista huvittuneesti. "Joo, tietty, se käy kimppuun kuin leijona", mies sanoi ja oli lähellä alkaa nauraa, mutta piti naurun sisällään.

"No linnatoi on mun kämppään verrattuna", Shawn sanoi ja vilkaisi toisen taloa, joka näkyi jostain kulmasta puistoon.
Se näytti aivan vilkaukseltakin aivan järkyttävän isolta. Tai no, isolta ja isolta. Ainakin miehen silmissä.
Lopulta naisen katsoessa Shawnia kulmiensa alta hiljaa, ja melko hypnotisovasti, nousi miehen toinen kulma hieman ylemmäs ja tuon kasvoille kohosi pieni virne.
"Jaajaa, oliko toi ehdotus? Siis jos sul ei muuta tekemistä oon, nii voisin viedä sut Rashee Roadille", Shawn sanoi ja katsoi toista piktään, puhaltaen sitten jälleen tupakan sauhut ilmaan, mutta hän ol ivaarallisen lähellä toista.
Ne, jotka eivät polttaneet, yleensä kammoksuivat tupakan hajua,
mutta mies tyytyi vain virnistämään toiselle, vaikka äskeinen kyllä olikin silkka vahinko.

Lucia kuunteli tarkkaavaisena miehen höpötystä koirasta.
"En sitten uskalla tulla kylään, joudun leopardinruuaksi", Lucia virnisti miehelle leveästi.
"Tai sitten mun täytyy ottaa luu mukaan", nainen jatkoi leikkisästi.

Lucia huomasi Shawnin vilkuilevan naisen asuntoa puhellen edelleen linnasta. Olihan Lucian nykyinen asunto iso, mutta se ei ollut mitään verrattuna Raymondin kotiin, se vasta linna olikin. Lucia ei missään nimessä tahtonut takaisin Raymondin linnaan, mutta hän myönsi että talo oli ollut tyylikäs. Hieman pienempi oli nyt Lucialle paljon parempi.

"Veisitkö?" Lucia henkäisi uteliaisuudesta. Häntä kiehtoi alueesta kerrotut jutut, vaarallisuus ja jonkinlainen rajojen häilyvyys. Nainen tahtoi ehdottomasti käydä siellä.
"Mihin me siellä mentäisiin?" hän tiedusteli mieheltä joka puhalteli tupakansavuja Lucian vieressä.
"Mitä merkkiä sä poltat?" nainen kysyi nuuhkien ilmaa ja tunnistaen tietyn vivahteen tupakansavussa. Hän ei kuitenkaan osannut sano miksi se tuoksui tutulta, harva hänen tutuistaan poltti tupakkaa.

Shawn viernisti toisen sanoille, kun tuo ehdotti luun mukaan ottamista.
"No se saattais tepsiä. Huom. se saattais ehkä tepsiä", Shawn sanoi ja virnisti uudelleen.

Toisen kysyessä, että voisiko mies todella viedä hänet Rashee Roadille, niin Shawn nyökkäsi ja veti melkein viimeisen hatsin röökistä.
"Joo, eikai siitä mitään haittaakaa olis", Shawn sanoi ja hymyili toiselle niin hyvin kuin pystyi.
Hän puhalsi savun jälleen ilmaan ja otti vielä yhden kerran nikotiinia keuhkoihinsa, kunnes heitti röökin maahan hiekkatielle, vaikka roskis olisi ollut aivan penkin vieressä.
Noh, mitäs pienistä.
Mies katsoi toista hetken ja puhalsi viimeisen savuvanan ilmaan ja kuuli sitten tuon kysymyksen tupakkamerkistä.

"Ton merkki oli muistaakseni Colt. Sain joltai tutulta pari, mut toi tais olla just vika", Shawn sanoi ja naurahti lauseen loputtua. Hän ei osannut säästellä röökejä, hän nimittäis poltti ne heti loppuun.
"Jos veisin sut vaikka Rasheerasp baariin, ni saisit vähä tutustua oikeeseen Rashee Roadiin", Shawn sanoi ja virnisti toiselle.

Lucia hymyili taas, hän ei muistanut milloin olisi viimeksi hymyillyt näin paljon yhden päivän aikana.
"Mitä jos siellä tulee joku pummi vastaan, joku semmoinen joka yrittää kaapata mut", Lucia sanoi muka-peloissaan.
Nainen katseli miten Shawn viskasi tupakantumpin maahan ja vilkaisi sitten penkin päässä kököttävää roskista. No, kovinkaan moni ei varmaankaan tunkenut tupakantumppeja roskikseen, ties vaikka koko höskä syttyisi palamaan tumpista.

Shawn kertoi tupakkamerkin ollee Colt, muttei tämäkään kilkuttanut vielä mitään kelloa Lucian päänupissa. Ehkäpä hän oli kuvitellut tuntevansa hajun, tupakat varmaan haiskahtivat kaikki samanlaiselle.

"Vai baariin? Onko se hyväkin paikka? Saako sieltä jotain muuta kuin kaljaa?" Lucia tiedusteli hymyssäsuin. Hän ei mielellään juonut olutta, kunhan hänellä vain oli vaihtoehtoja. Valkoviini, erityisesti Chardonnay oli hänen mieleensä, mutta kyllähän Lucia joi myös erilaisia drinkkejä, muunmuassa Pisco Sour oli yksi naisen suosikeista.

Lucian hymyiollessä taas ja kysyessään melko hupaisan kysymyksen, Shawn kohotti kulmiaan.
"Ai bihjaatko et mun pitäis pelastaa sut sen pummin kynsistä?", Shawn kysyi leikkimielisesti ja virnisti.
Jos oikeasti kävisi noin, tyytyisi Shawn vain lyömään pummia turpaan, passittaen tuon tiehensä.
Kiletämättä se olisi koko illan kohokohta, jos Lucia oikeasi aijottaisiin kaapata. Harvemmin sellaista kyllä tapahtui.

Shawnia alkoi hieman mietityttää toisen kysyessä tupakkamerkistä. Tosiaan Colt merkki ei ollut yhtä tunnettu, kuin muut savukkeet, joita sai mm. kaupoista.
Shawn ei ollut ennen todellakaan Coltia maistanut, ennenkuin sai teitää tuotteen nimen tuon antavalta mieheltä, jolta Shawn pummi muutaman röökin. Ei tuo Colt nyt niin hyvää ollut, parempiakin on tullut poltettua.

"Voit vielä perua, jos sanon, että se paikka on räkälä. Oikee kulmakapakka", Shawn sanoi ja virnisti toiselle.
Ei Rasheeraspia voinut muuksi kuin räkäläksi sanoa, kaiken sen alkoholin ja väliaikaisten huumeden myymisen takia.
"Laadusta ei puhuta, mutta loppujenlopuks sieltä kyl löytyy melkei mitä vaa. Normista kaljasta drinkkeihin", mies sanoi, mutta kuten jo mainitsi, ei välltämättä kaikkien juomien laadusta voitu kehua.
Kuitenkin pahimpaan darraan mikä vain Rasheeraspin valikoimasta kävisi.

"Vihjaan", Lucia sanoi virnistäen takaisin miehelle. Eihän hän toki uskonut että hän kaapatuksi tulisi, mutta nainen nautti muiden kiusoittelusta.
Jos joku pummi päättäisi tulla sekoilemaan hänelle, Lucia oli varma että olisi täysin kykenevä hoitamaan tilanteen itsekin, hän oli käynyt nuorempana useilla itsepuolustuskursseilla ja tiesi kyllä miten lyödään.

"Ai että oot räkälään mua kiikuttamassa? No, täytyyhän sitä kokeilla kaikkea edes kerran elämässä...", Lucia sanoi katsoen miestä hieman pidempään kuin hänen oli tarkoitus. Olihan Lucia ennenkin piipahtanut räkälässä, mutta siitä oli jo aikaa melkein kymmenen vuotta, nykyajan räkälät taisivat olla ihan eri kastia kuin silloin.
"No, jotain juomaa sentään", nainen totesi Shawnin kerrottua hänelle ettei kapakan juomien laadussa ollut juuri kehuttavaa.
Lucia tunki käsissään pyörineet aurinkolasit laukkunsa ja pomppasi pystyyn.
"Joko mennään?" hän tiedusteli innokkaasti edelleen penkillä istuvalta mieheltä.

vähän lyhyt x<