Jonathanin lepakkoluola

Naisen kynnet jättäisivät jäljet, ainakin jos raapiminen saisi yhtään enempää voimaa osakseen, kynnet sinänsä olivat omiaan uppoutuakseen Jonathanin ihoon. Miehen keholla alas päin haahuileva käsi ei joutunut pettymään, eihän vaaleaverikkökään mikään munkki ollut! Kuka mies olisi voinut olla reagoimatta kun päällä kiehnäsi erittäin puoleensavetävä tumma kaunotar? Sinisilmä huomasi yhtäkkiä haluavansa palavasti vähentää vaatetusta Whitneyn yltä, kädet tottelivatkin jonkinasteisesti ja lopettivat siron kehon hyväilyn, nostaakseen paitaa vihjailevasti ylös päin, siihe jäikin, Jonathanin saadessa lisää huomiota naiselta osakseen.

Housut sillä hetkellä tuntuivat täysin turhilta, ja ahtailta, kuten kaikki vaatetus tummaverikön yllä. Kangas oli vain tiellä, rajoitti liikettä ärsyttävästi. Huulet vastasivat malttamattomina naisen suorastaan röyhkeisiin suudelmiin, vaikka kiirehtiminen ei ollut alkuunkaan Jonathanin tapaista. Tämä halusi nautiskella ja kiusoitella aikansa, nyt siihen ei kuitenkaan tuntunut löytyvän itsehillintää, eikä aikaa.

Whitney malttoi keskittyä omaan vaatetukseensa sen verran että tyytyi heittämään paitansa jonnekkin lattialle mahdollisesti tallotavaksi, pieni voitonriemuinen virne käväisi naisen kasvoilla tämän jäätyä hetkeksi katsahtamaan allaan makaavaa Jonathania odottavasti antaen miehelle mahdollisuuden ottaa ohjat käsiinsä.

Tummaverikkö tyytyi osaansa antaen käsiensä vaeltaa Jonathanin vyötärölle keskittyen sitten tämän housujen avaamiseen, "Pieni poika kun et osaa edes itse riisua", nainen naurahti kiusoittelevasti ja sai kuin saikin kaksilahkeisen housut auki.

/lyhyttä:-(

/ No emmiekään voi pituudella kehuskella :'D /

Ei asennossa muuta vikaa ollut, mutta kun Whitney oli päällä oli housuista eroon pääsy paljon vaikeampaa, lisäksi Jonathan oli yllättävän dominoiva luonne, vaikka rauhallisesta ulkokuoresta ei niin olisi voinut päätelläkkään. Tällä kertaa vaaleaverikkö ei kuitenkaan tarttunut tarjottuun tilaisuuteen, ehkä tummaverikön käsien laskeutuminen vyötärölle vaikutti omalla tavallaan. Paidan katoamisesta Jonathan oli vain tyytyväinen, enää oli muutama vaivaava vaatekappale tiellä ja suoraan sanottuna sohva alkoi tuntua yllättävänkin kapealta. Ennen se oli riittänyt vallan mainiosti.

Mies naurahti käheästi naisen huomautukselle, "On muuta ajateltavaa." Jonathan vastasi, ääni oli madaltunut entisestään, siinä oli tumma sävy joka kertoi hyvin mitä mieltä vaaleaverikkö olis Whitneyn paikalla olosta ja kosketuksista.

Whitney siirtyi toisen päältä ja koko sohvalta pois jääden istumaan varsin epämukavan sohvapöydän päälle. "Ei sulla sattuis sänkyä löytyyn?" nainen ärähti ärsyyntyneenä siitä, että leikki oli pistetty tauolle. Tummaverikön käsi eksyi pörröttämään hiuksia ja tämä jäi katselemaan Jonathania ilmeellä, joka kertoi että tässä ei kauaa jaksettaisi odotella.

"Jos ei oo sänkyä niin kai mä joudun lähtemään kotiin", Whitney naurahti teennäisen surullisella äänellä ja nojasi käsillään pöytää vasten. Mies saisi todellakin taikoa sängyn, jos sellaista ei koko asunnosta löytyisi, toisaalta se olisi erittäin epänormaalia ja outoa että mies nukkuisi sohvalla tai vaikka pöydän alla vain siksi ettei tämä muistanut ikinä ostaa itselleen sänkyä.

Ja todellakin sohva oli loppujenlopuksi varsin kapea, ja epämukava, ei mahtunut edes liikahtamaan ilman lattialle kierähtämisen vaaraa.