Malcolm Kingin home

//sovittu Ritan ja tuon Lilian kanssa //

Malcolm King

Viimeisen kerran ajettiin Devon Streetin asunnolta Yellowille Malcolmin uudella silmäterällä BMW X1 ja nyt valmiina täysin uuteen ja hienoon asuntoonsa Yellow Avenuella ja ylleensä mies oli laittanutkin farkut , punaisenkauluspaidan rennosta pari ylintä nappia avattuna ja valkoinen puvuntakki päällä.
Bemmi ajoi nätisti pihaan ja matkalla oli Malcolm lukenut naapurien nimiä ja tuossa vieresessä lukaalissa asuikin Nuori nainen Reamer mistä oli äitiltänsä kuullut, että joku perintö "prinsessa". Mies astelikin sisään ja kävi hakemassa itselleen martinin ja asteli hiljalleen kopeasti ulos venytellen ja nauttien nyt hänkin pääsisi kokemaan hienosto elämää, vaikkakin kyllä hän silti osaisi arvostaa ihan perus juttuja eikä niin sanotusti kusi nousisi toivottavasti päähän.
Naapurin tyttönen Reamer tulikin ulos ja mies katsoi ei pahemman näköinen neiti, vaikka eihän sitä heti saisi tuollain ajatella ja hyvän kuvan takia mies tyytyi vain hymyilemään ja heilautti kättään huikkaisten "päiviä!" , jonka jälkeen siemaisi martinia ja jos totta puhuttiin miehen oisi tehnyt mieli vetää koko juoma kerralla alas, mutta uudet käytös tavat kielsi sen.
Toisen pihalla olikin pari urheilu autoa, jotka eivät olletkaan mistään halvemmasta päästä, mutta ystävällisenä naapurina mies päätti mennä juttelemaan astellen hitaasti pensasaidan reunalle " Mukavan näköstä seutua meinaa tässä äsköttäin muutin kun lapsena asuin tuolla ihan toisella puolella Yellowia joten hauska nyt päästä tätäkin puolta kattelemaan" , mies naurahti kevyesti koittaen aloittaa keskustelua.
"Kivan näkösiä ajokkeja sulla ei mitään halvemmasta päästä" mies heitti tuntien autot aika hyvin itseasiassa.

// täältä tullaaaan (: //

Kaunis päivä, kello puolessa välissä ja Reamerin neito vasta aamukahvilla. Tiedä sitten, mitä järkeä tuhlata hienoa päivää nukkumalla, mutta.. Noh, nythän hän oli hereillä. Lin oli kerennyt herättyään käydä suihkussa, meikannutkin ja hiukset laittanut löysälle nutturalle niskaansa. Yllään hällä oli vain lyhyehköt farkkushortsit ja niskalenkkitoppi, ei ehkä juuri Lilianin tyyliä, mutta vapaapäivään kelpasi. Hän oli keittänyt kahvin itselleen ja juuri se kupponen kädessään astelikin ulko-ovelle. Lin naputteli tottuneesti turvalukon koodin ja kuullessaan hyväksyvän piippauksen, hän asteli ulos ovesta hymyillen auringon paisteelle. Lin työnsi oven perässään kiinni, eikä kuistin rappujakaan alas kerennyt, kun kuuli miehen äänen. Hetken katseellaan etsittyä Lin havainnollisti miehen pensasaidan toisella puolen.
"Hei!" Tuo huikkasi iloisesti takaisin ja kaikessa rauhassa tassutteli paljain varpain hakemaan postilaatikolta päivän lehden. Jopa postilaatikossa oli suojakoodi. Liioittelua ehkä, mutta ei Lin sitä ollut päättänyt ja toisaalta parempi näin, ei hän olisikaan jaksanut avaimia kannella ympäriinsä mukanaan. Hän naputti nopeasti oikean koodin, noukki lehden ja sulki sitten luukun taas kiinni. Sen jälkeen Lin hipsuttelikin kahvikuppi ja lehti kädessään lähemmäs pensasaitaa, katseensa tutkiessa miestä. Ei Lin ollut häntä ennen nähnyt, komea toki ja tyylikäskin.
"Aijaa." Lilian totesi iloisesti hymyillen miehen sanojen myötä. "Jajoo.. Onhan tää mukavan näköistä juu." Tuo totesi heleästi naurahtaen. Lin pysähtyi pensasaidan luo, sipaisi karanneen hiuskiekuran korvansa taakse ja joi pienen kulauksen kahvistaan, joka oli jo vähän jäähtynyt.
"Kaunis päivä." Tuo totesi, katsellen hymyillen miestä. Hänen katseensa valesi tuon kasvoilla ja vartalossa, ilmeisen tyytyväinen hymy huulillaan.
Miehen mainitessa jotain tämän ajokeista, Linin katse vilkaisi pikaisesti hänen autojaan. Ne kiilsivät auringon paisteessa, saaden ne näyttämään entistä kalliimmilta.
"Onhan nuo." Lin hymähti hymyillen, siirtäen pikaisesti katseensa takaisin mieheen.

"Mikä nimesi on?" Tuo kysyi hymyillen uteliaasti.

Toinen vastasi pirteän kuuloisella äänellä tervehdykseen ja mies seurasikin kuinka toinen kävi postilaatikoilla ja ensin näpytteli jotain ennen kuin sai laatikon auki koodi postilaatikossakin? Kyllä täytyy tulla arvokasta postia mies ajatteli pienesti naurahtaen.
Toinen oli hyvin kaunis näky tälläisenä päivänä ja tietty muutenkin, että ei tässä huonoa naapuria ainakaan saatu toisen kertoessa, että oli jokseenkin samaa mieltä Malcomin kanssa mies vain hymähti "Niin no sä oot varmaanki tottunu jo tälläseen", tuo naurahti "itse kun asunu pari vuotta tuolla vähän vähempi hienommissa taloissa", ja pieni virnistys selityksen perään.
Tuo oli jotenkin niin kliseinen on kaunis päivä tai ainakin se kuulosti siltä, eikä tarkkasilmäisenä mies voinut huomata kuinka neiti katseli miehen kroppaa tyytyväinen hymy yllä, vaikka ei sitä käy kieltämään, että miehen silmätkään irti koko ajan pysyneet toisen muodoista ja varustuksesta olihan se nyn sangen loistavaa nähtävää.
"Ei ihän kulkurit noita ostele" pieni naurahdus ja sitten hämmentynyt ilme toisen kysyessä tämän nimeä
"Anteeksi epäkohteliaisuuteni Malcolm King", mies esittäytyi ojentamaan kätensä ja antamaan suukon toisen kämmennelle "oikein hauska tutustua" , pieni hurmuri hymy päälle ja pieni sopiva huikka martinista.
"Onkos neidillä tänään ohjelmaa vai kelpaisiko tutustuminen hyvän ruuan kanssa? Voisin itse toimia kokkina", mies
virnahti ja toivoi toisen suostuvan sillä hyvän ruuan päälle olisi hyvä tarjoilla drinkkejä eikä sitä sitten tietäisi mitä siitä kehkeytyisi.
"Mistäs päin neiti on tullut Yellow Avenuelle?" , mies kysäisi viellä pensasaitaan nojaillen.

Lilianin kulmat kohosi aavistuksen miehen sanoille. Ilman tuota naurahdusta hän olisi tulkinnut tuon vittuiluksi, tai no okei, hän tulkitsi sen nytkin vittuiluksi.
"En mäkään ole rikkaaks syntyny." Tuo sanoi ja hymyili herttaisesti perään. Niin, olihan hän tätä elämää elänyt vasta kolme, neljä vuotta.

Jos nainen olikin vähän ärtyyntynyt miehen puheelle rikkauksista, niin viimestään se katosi tuon esittäytyessä.
"Ilo on kokonaan minun puolellani, Malcolm King." Tuo hymähti hymyillen. "Lienee turha kertoa nimekseni Lilian Reamer, vai?" Hän lisäsi perään, kohotti aavistuksen kulmiaan ja hymyili, lähinnä hyväntahtoisesti.
Itseasiassa päivä Malcolmin kanssa tutustuessa tuohon ruoan kera kuulosti enemmän kun hyvältä. Tutustumisenkin toki saattoi nyt ottaa monellakin tavalla.
"Ai, osaat laittaa ruokaakin?" Nainen hymyili valloittavasti. Eikös ne ruokaa laittavat miehet ollut yleensä naisten suosiossa? Tai niin, riippuihan se ruokakin vähän. Ei kai kukaan halunnut huonoa ruoka syödä? Vaikka Lin uskoikin Malcolmin tekevän kaikkea muuta kuin huonoa ruokaa.
"Ei ole ohjelmaa, että kelpaishan se." Tuo vastasi hymy huulillaan.

Lilian puri huultaan pienesti tuon tiedustellessa, mistä päin hän oli.
"Hmm." Hän mutisi aivot raksuttaen. Toki hän voisi kertoa asuneensa isänsä luona, mutta lienee turha edes kuvitella kertovansa isästään mitään.
"Asuin Kaliforniassa.. Köyhänä." Tuo kurtisti kulmiaan. Olihan se osittain totta, hän asui Kaliforniassa ja oli köyhä. Eihän hän isältään saanut rahaa, ei sillä ettäkö hän sitä rahaa missään olisi voinut käyttää. Lilian kulautti loputkin kahvistaan, se oli tosin jo melko kokonaan jäähtynyt.

Mies nyökkäili ei sitä kyllä päälle päin huomaisi, että toinen on ollut joskus köyhäkin vai? Ei ei sitä kyllä ihan heti tulisi ajateltua.
Mies vain hymyili ja nyökkäsi "sukunimesi oli kyllä tuttu, mutta itse etunimeäsi en ollut kuullut ennen, mutta jotain sen tyylistä odotinkin" , mies virnisti tarkentaen sitten perään " kaunis nimi kauniille naiselle" , jonka jälkeen katseli keittiötä ikkunasta toisen kysyessä osaako tämä laittaa ruokaakin "mitä nyt 5 tähden ravintolas ollu tuuraamassa, mut muuten yleensä kotona valmistan ja nautinkin siitä", mies kertoi suu hymyssä päin
"Joten tervetuloa heti vain niin aloitan ruuan tekemisen", Malcolm näytti kädellä, että tulisi tälle puolelle ja katsoikin jo ovea miettien mitä sitten tarjoasi erittäin suotuisalle naisvieraalleen.
"Oikein Kaliforniassa ja köyhänä" tämä näytti kieltä toiselle ja katsoi toiselle puolelle katua missä, joku vanha nais ihminen taas oli kyyläilemässä mitä naapurustossa tapahtuu, että saisi varmaan jotain juorua pistää ihan yleisesti liikkeelle.
"Sisään vaan sitten mä meen jo alottelee hommia" , mies naurahti ja lähti astelemaan ovelle jättäen sen kuitenkin auki mennessään sisään ja ruvetessaan ottamaan esineitä esiin ja olettaessaan toisen olevan paikalla "kelpaako kana ja riisi itämaiseen tyyliini se on bravuurini!", mies huikkasi hymähtäen ylpeänä sillä sitä olivat useat kehuneet "ja mitä saisi olla juotavaa?" , mies kysäisi ja ajatukset karkailivat toisen kanssa jälkiruuassa, mutta ehkäpä ne voisivat jäädä AINAKIN VIELLÄ miehen omaan päähän niin ei tulisi mitään sekaannuksia sitten.

//sori vähän tökköä ku 4pv kipeenä ja sit uus vuos juhlien ni vastiminen taas vähä hakuses mut kyllä se tästä lähtee : ) //