Malcolm Rudd

Jatkoa Kaidan kanssa...

ViestiAihe: Vs: can I get your attention //Sovittu Tänään kello 7:50 pm Vastaa lainaamalla viestiä
Assumpta kiitti saadessaan lasin käteensä ja siemaisi ihanan raikasta vettä. Nainen ihmetteli miehen kätytöstä ja oli juuri kysymässä mikä tätä vaivasi, kun mies viittoi Assua istumaan. Hän seurasikin Malcomin esimerkkiä ja istuutui sohvalle. "Ja sinä saatkin paljon omaa rauhaa, kun minä olen täällä", Assumpta sanoi nauraen.

Kylmä vesi katosi lasista melko nopeasti. Alkoholin alaisena ei kannattanut juosta. Se laski niin paljon suoritustasoa. "Oletan, että tämä.. tuttavasi ei suostu kuuntelemaan, mutta onko hän todella niin itsepäinen?" Assumpta ei kysellyt nimiä. Hän vain ihmetteli asiaa.

Malcolm naurahti kuivasti ja kaatoi kylmän veden kurkusta alas ja laski sitten lasinsa pöydälle.
"No olet sinä paljon rauhallisempi ja kauniimpi kuin hän", hän sanoi ehkä jopa hieman flirttailen.

"Ei. Hän ei ikinä kuuntele. Ajattelee vain itseään eikä ketään muita", hän sanoi hieman synkkänä. Mies katsahti naiseen suoraa tuon tummiin silmiin ja hymyili.
"Haluatko lisää vettä tai jotain vahvempaa?" tumma tukkainen kysyi ja väläytti hampaitaan samalla kun hymyili

Assumpta naurahti miehelle ja ravisti päätään miehen flirttailuille. "Kiitos, vesi riittää minulle", Assumpta sanoi ja nousi jälleen. Hän pohti miehen sanoja tämän seuralaisesta. Kuulosti juuri sellaiselta henkilöltä, joiden kanssa Assumpta ei tullut toimeen.

Nainen käveli katselemaan maisemaa. Hän ei tuntunut saavan tarpeeksi siitä. Assumpta sulautui tavallaan yömaisemaan tumman ihonsa takia. Yleensä nainen toivoi, että voisi olla aina yöt töissä. Yö oli hänen vuorokauden aikansa.

Malcolm seurasi naista katseellaan, kun tuo nousi ylös ja meni ikkunalle. Malcolm nappasi kameransa, joka oli ihmeen kaupalla selvinnyt juoksusta. Hän nappasi nopeasti kuvan tummasta naisesta, joka sulautui niin kauniisti yömaisemaan.
"Tästä tuli hyvä", mies mutisi hiljaa ja nousi ylös. Hän asetti kameran hyllykölle ja riisui takkinsa, jonka oli unohtanut päälle. Hän kääri jälleen hihojaan ja meni keittiöön tyhjän lasinsa kanssa.

Hän tiskasi ihan itse lasin ja laittoi sen omalle paikalle. Viiksiveikko avasi jääkaapin ja katsoi sen sisältöä.
"Haluatko jotain syötävää? Leipää, jugurttia tai kenties jonkin ihan kunnollisen illallisen?" Joo kiva tarjota illallsita, jos kello oli melkein yksi yöllä, mutta minkäs sille mahtoi. Jospa naisella vaikka oikeasti oli nälkä.

Assumpta hätkähti kuvan ottamisen ääntä ja kääntyi katsomaan Malcomia kysyvästi. Assu kääntyi vielä katselemaan maisemaa. Hän seurasi miestä keittiöön piaan ja jäi nojaamaan yhteen tasoon. "Ei kiitos, syö sinä vain jos olet nälkäinen", Assumpta sanoi ja hymyili. "Ja eikö sinun olisi kuulunut sanoa vaikka yöpala tai jotain sellaista? Melkein aamiainen paremminkin kuin illallinen", Assumpta nauroi ja valkoiset hampaat välkehtivät. Assumpta tajusi vielä olevansa takkinsa kanssa sisällä. Hän pujotti takin pois yltään ja laskosti kädelleen. Olo muuttui paljon mukavammaksi heti.

Nainen katseli keittiötä. Siellä olisi hyvä kokata ruokaa. Kaikki laitteet ja vekottimet näyttivät olevan siellä. Melkein kuin sisustuslehdessä olisi. Assumptaa nauratti ajatus, mutta hän hillitsi nauramisen. Varmaan vain väsymys sai hänen aivonsa normaaliakin pimeimmiksi. "Pidätkö sinä ruuan laitosta?" Assumpta kysyi Malcomilta tutkaillessaan keittiötä.

Malcolm naurahti.
"Aijjai olisi pitänyt tajuta", hän naurahti ja heitti yhden viinirypäleen ilmaan napaten sen taidokkaasti suuhunsa.

Malcolm huomasi naisen tutkivan katseen ja häntä hymyilytti.
"Ehdottomasti! Minusta olisi varmasti tullut kokki, jollen olisi nyt valokuvaaja", hän naureskeli ja katseli naista, kun tuo ihasteli hänen keittiötään.
"Pidätkö sinä ruuan laitosta?" hän kysyi sitten takaisin. Oli totta, että miehen keittiö oli aika hieno ja hän oli aika ylpeäkin siitä. Kauhean moni ihminen -kuten Sabrina- ei vain arvostanut sitä, että hänelläkin sai olla omat harrastuksensa.

Assumpta hymyili ajatukselle, jossa mies heilui keittiössä kokin hattu päässään ja kauha kourassaa. "Pidänhän minä. Vaikka toisinaan väsyneenä se tuntuu kamalan raskaalta, mutta normaalisti pidän keittiössä touhuilusta. Leipominen on minun heiniäni", Assu kertoi ja virnisti. Hän oli oikea jauhopeukalo. Pienestä pitäen hän piti leipomisesta ja oppi hyvin nuorena sen jalon taidon. Ruuan laittaminen oli myös mukavaa, mutta leipominen oli kaikkein ihaninta. Se tunne kun vaivasi taikinaa... Assu rakasti sitä.

"Mitä muita ammatteja olet ajatellut, paitsi kokki ja valokuvaaminen?" Assumpta kysyi ja meni katsomaan keittiön ikkunan näköalaa. Sekin oli ihana. naisesta tuntui kuin hän voisi vain istua siinä ja tuijottaa ulos. Maalla oli kaunista, mutta Assumpta piti kaupungeista enemmän.

Malcolmin silmiin ilmestyi kuva Assusta hääräämässä keittiössä... ja noh loppu saa olla miehen mielikuvitusta. Hän virnisti ja napsi toisenkin viinirypäleen suuhunsa.

"En mitään muuta. Olen aina halunnut olla valokuvaaja ja sen jälkeen taas kokki. En koskaan mitään muuta", hän sanoi ja käveli naisen luokse ja katsahti ikkunasta ulos.
"Mitä ammatti unelmia sinulla sitten on ollut?" hän kysyi ja katsahti sitten kelloonsa.
"Ai niin. Vaikka The Yellow Avenuo onkin aika rauhallista seutua, en suosittele, että lähdet enää hortoilemaan kotiisi. Voi yöpyä täälä jos vain itse haluat", hän sanoi ja erkani hieman naisesta.

Assumpta hymyili kysymyksen kuullessaan. "Minusta piti tulla laulaja, mutta minä en halunnut kuuluisaksi. Lisäksi minusta piti tulla tutkimusmatkailija ja mitä kaikkea. Palveluala oli päähänpisto. Ehkä minä joku päivä vielä laulankin, mutta en nyt. Minä haluan elää mahdollisimman normaalisti edes hetken", nainen sanoi ja hymyili. Hänen lapsuutensa oli ollut erilainen, mutta täällä hän pystyi elämään edes normaalisti. Sitä hän arvosti.

"Minä kun kuvittelin, että täällä olisi kaikkein turvallisinta öisin", nainen sanoi ihmeissään ja katsoi Malcomia. "Noh, toivottavasti Bubu pärjää ilman minua", Assumpta sanoi ja ajatteli rakasta chinchillaansa. Se oli varmasti huolissaan, raukka.

Mies hymähti naisen elämän suunnitteluille, jotka eivät toteutuneet. Mies käveli takaisin olohuoneeseen ja pisti hieman musiikkia, The Bandiä, joka soitti folk rokkia, eli ei mitään raskasta eikä Malcolm muutenkaan raskaasta pitänyt.

"Valitettavasti ei. Yksi tuttavani ryöstettiin, kun hän kulki yksin. Onneksi voro saatiin kiinni, mutta siitä lähtien en ole itsekkään oikein viitsinyt mennä tähän aikaan ulos ja jos menisinkin olisin mielummin selvinpäin", hän sanoi ja tarkoitti, että jos Assumpta halusi lähteä yhdessä Malcolmin kanssa niin voisi, mutta mies ei ollut ihan vedossa, koska pari viskiä, kaksi vodkaa ja gini olivat jo nousseet hieman päähän.

Assumpta seurasi miestä takaisin olohuoneeseen ja jäi keikkumaan sohvan käsinojalle ja tuijotteli kaupunkia kuunnellessaan musiikkia. Malcomin ystävällä oli käynyt tuuri. "Onneksi kaikki päättyi hyvin. Vaikka minä juoksen nopeasti, on kotiin jo niin paljon matkaa, että en varmaan jaksaisi koko matkaa pinkoa", Assu virnisti ja heilautti hiuksensa toisen olan yli niin, että hän saattoi samalla selvittää takkuja.

Assumpta hyräili hiljaa kappaleiden sanoja. Hän tunsi bändin ja oli laulanut näiden biisejä parikertaa. The Band oli yhden naisen ystävän intohimo. Oli melkein pelottavaa miten paljon tämä tiesi kyseisestä bändistä ja sen jäsenistä. Osasi sanat ja kaikkea. Assumpta oli tyytynyt vain opettelemaan sanoja.

Malcolm hymähti vastaukseksi ja kääntyi naiseen päin kulmat koholla.
"Sinä tiedät heidät", hän sanoi ja naurahteli. Hän paukautti kädet yhteen ja nappasi naisen kädet käsiinsä.
"Voisin suudella sinua! Olet ensimmäinen ihminen joka tietää ja laulelee heitä! Kaikki valittavat minua vanhanaikaseksi, vaikka heissä ei ole mitään vanhaa. Hyviä jätkiä!" Sitten Malcolm vain tuijotti naista pitkään tämän silmiin yhä hymyillen.

Assumpta tuijotti miestä kuin hullua ja nauroi. "Miten minä en voisi olla tietämättä, kun ystäväni huoneistossa soi aina juuri The Band?" Miehen suudelma kommentti nauratti Assumptaa. Eikö miehellä ollutkin joku nainen? Niin ainakin jossain väitettiin, tosin juorulehdet väittivät kuutakin juustoksi.

Assumpta tunnisti kertosäkeen ja nainen lauloi mukana omalla syvällä äänellään, joka ei kyllä ollut paras kappaletta ajatellen. Hän ei kaihtanut katsetta, lauloi vain mukana. Rytmi tuntui melkein veressä asti. Naisen silmät hymyilivät ja tuikkivat laulamisen ilosta.

"Sinä osaat laulaa", Malcolm sanoi ja katsoi suklaa silmiin yhä hymyillen.
"Ja aika saatanan hyvin", Malcolm kiirehti kameransa luo. Tulisi hyvä kuva, jos ottaisi tummasta naisesta laulamassa The Bandiä black and white-teemassa.

Tosiaan naisen laulavat silmät tekivät vaikutuksen ja tietysi laulava suu. Assumptassa oli sitä jotain, joka oli Malcolmille mieliksi. Nainen osasi arvostaa samoja asioita kuten hän ja oli mukavan tyyni.

Assumpta virnisti ja näytti kieltä välisoitin aikana. Nainen jatkoi lauluaan miehen kuvatessa väriläiskää. Jos naisella olisi ollut vielä musta kauluspaita, hän olisi ollut kuin nakutettu kuvaan. Nyt oranssi pompautti hänet esiin.

Assumpta lauloi ja nojautui taakseppäin silmät kiinni kekittyen rytmiin. Hän nautti äänen tuottamisesta. Hän lauleli usein, piti äänen kunnossa. Moni luuli, että laulamista ei tarvinnut harjoitella, mutta Assu tiesi paremmin. Hänen äänensä oli pysynyt hyvänä, vain koska nainen lauloi niin paljon.

Joskus joku oli sanonut Assulle, että hänen äänensä oli naisen soitin, mutta veressä oli nuotit. Assumptan äiti oli kertonut, että naisen biologisella isälläkin oli ollut hämmästyttävä ääni. Kappale loppui ja niin loppui Assumptan laulukin.

Malcolmin oli pakko ottaa pari(tusinaa) kuvia Assusta, koska tuostakin saisi luovan työn. Naisen oranssi kauluspaita itseasiassa sopi kuvaan, koska se sai suklaa silmän erottumaan paremmin kuvasta.

Kun kappale loppui ja naisen äänikin katosi kuulumattomiin, Malcolm alkoi taputtamaan.
"Uskomatonta! Se oli mahtavan kuuloista", hän sanoi ja katsoi naisen tummiin silmiin hymyillen ja silmät tuikkien. Tosiaan nainen oli lahjakas laulaja, lahjakas varmasti kielissä ja synnynäinen malli. Sitä mieltä Malcolm oli, kun hän tarkasteli kuvia, joita oli ottanut.

Nainen nousi seisomaan ja niiasi hioutuneella liikkeellä. "Kiitos kiitos", Assumpta nauroi. "Siinä minun tietämykseni loppui The Dandistä", nainen sanoi ja oikaisi hieman paitaansa. Nainen käveli tutkimaan miehen cdhyllyä.

Muutamat sanoivat enemmän ja toiset vähemmän Assumptalle. Mieheltä tosin tuntui puuttuvan kaikkein rytmikkäimmät gatekoriat. Sellaiset, jotka soivat melkein aina naisen asunnossa. Rumba, oli naisen intohimo. Hän oli opetellut hieman laulamaan sen tahdissa, mutta hänen äänensä ei sopinut siihen.

"Ja se riittää", hän naurahti.

Malcolm katsahti, kun nainen tutkiskeli hänen levykokoelmaansa. Jazz, blues ja folk valtasivat sen. Kokoelma oli suuri ja mies oli ylpeä siitä.
"Sinä et taida sitten kuunnella yleensä tällaista musiikkia, vai?" hän kysäisi ja virnisti.

Mies katosi taas hetkeksi keittiöön ja kaatoi itselleen lisää vettä. Hän huitaisi veden yhdellä kulauksella kurkkuunsa ja palasi sitten takaisin olohuoneeseen.
"Haluatko sinä jotain juotavaa? Sori en äsken kysynyt, mutta epäilin hieman", hän sanoi ja virnisti.

Nainen katsahti Malcomia ja ravisti päätään. "Minulla on kaikkea laidasta laitaan. Klassista ja bluesia, Jazzia ja latino levyjä. Kaikkea eripuolilta maailmaa. Tosin raskas musiikki ei ole minun makuuni", Assumpta totesi ja palasi istumaan sohvalle kun mies hävisi keittiöön. "Ei se mitään, enkä minä olisi mitään tarvinnutkaan", nainen sanoi ja hymyili ystävällisesti.

"Tosin voisin hyvin mennä nukkumaan. Rankka päivä ja niin edelleen..." Assu virnisti hurmaavasti miehelle. Hän oli herännyt aamu kuudelta töihin ja siellä oli ollut kiireistä. Uni maistuisi paremmin kuin hyvin tänä yönä.

"Ok. Sinä voit mennä tänne minun makuhuoneeseeni", hän sanoi ja käveli pois päin olohuoneesta ja avasi liukuovet suureen makuhuoneeseen, jossa värimaailma oli mustaa, harmaata ja valkoista. Suuri parisänky mustalla silkki päiväpeitteellä ja valtavilla harmailla ja valkoisila tyynyillä oli jokaisen unelma peti.
"Vaihdatin lakanat just tänään, joten ne on ihan puhtaat", hän huokkasi ja palasi takaisin, mutta kääntyikin ennen olohuonetta kodinhoito huoneeseen ja otti sieltä itselleen peiton ja tyynyn.

Mies heitti tyynyn ja peiton sohvalle. Malcolm käveli takaisin makuhuoneen ovelle.
"Teidän majesteettinne", hän sanoi ja kumarsi kasvoillaan hurmaava hymy, jolla hän vastasi naisen hymyyn.

Michael selitti, että Assumpta nukkuisi tämän vuoteessa. Nainen hämmentyi niin, että seurasi toista vain tämän makuuhuoneeseen ja jäi ihmettelemään paikalleen vuodetta, jonne hän eksyisi varmasti ilman karttaa. Kun Michael palasi sieltä missä oli ikinä käynytkään, Assumpta hymyili tällä takaisin vaistomaisesti. "Minä hukun tuonne! Sinä olet pidempi ja tottunut nukkumaan tuolla. Sohva olisi mainio minulle", Assumpta sanoi ja viittasi olohuonetta kohti.

Assumpta ei todellakaan nukkuisi tuolla! Sehän oli ihan hervoton ja pehmeä kuin mikä (nainen oli koittanut). Ei, Assumpta halusi sohvalle. Lisäksi hän varmaan heräisi ennen miestä.

"Ääh etkä huku! Tietty sinä siellä nukut!" hän naurahteli ja laitteli itselleen petiä itselleen.
"Voin sanoa, että kaikki vieraani ovat rakastuneet siihen ja saaneet kunnon yöunet joten ole hyvä vain", hän sanoi ja heittäytyi sohvalle.

"Jos kerran haluat niin kovasti tämän paikan saat tulla ihan itse sen hakemaan", hän huudahti naiselle ja virnisti ilkikurisesti.

Ilmeisesti kukaan ei koskaan ollut kehdannut laittaa Malcomille vastaan. Assumpta oli toista maata. Nainen kääri hihansa. Asetteli korkokenkänsä siististi sivuun ja marssi miehen luokse. "No, minä haen sen niin, että kiikutan sinut pois siitä", Nainen totesi hurmaavasti hymyillen ja kietaisi kätensä miehen rinnan ympärille takaapäin kainaloiden alta ja veti miehen lattialle. Siitä nainen raahasi miehen makuuhuoneeseen.

"Pitääkö vielä peitellä ja antaa hyvän yön suukko?" Assumpta kysyi ja laski miehen sängyn vieree istumaan. "Ai niin, saisinko lainata jotain T-paitaa?" hän kysäisi ja hymyili kuin pieni enkeli, tosin enkeleiden kerrotaan olevan vaaleita.

Kyllä. Assu oli ensimmäinen ihminen, joka oli pistänyt hänelle vastaan ja eihän mies sitten siinä mitään mahtanut. Saipahan nukkua omassa sängyssään.
"Saat t-paidan lainaan ja kyllä sinun on annettava minulle hyvän yön suukko, koska kehtasit raahata minut tänne asti", hän sanoi naama edelleen virneessä. Nainen oli kauniimpi kun oli siinä ihan lähellä ja Malcolm typeränä miehenä ei saanut katsettaan irti naisen lumoavista silmistä.

Assumpta nauroi Malcomille. "Sinä se et häpeä", nainen sanoi ja antoi suukon miehen poskelle. "No niin, annahan se t-paita. Missä sinun kylpyhuoneesi on?" Assumpta kysyi ja suoristautui oikomaan paitaansa. Se oli noussut miestä raahatessa ja rypistynyt. Assumptan pitäisi viikata se huolella, jotta hänen ei aamulla tarvitsisi silittää sitä.

"Nyt voit muuten tästä hyvästä lähettää pikkuveljelleni kiitos kortin", Assumpta sanoi virnistäen ja oikaisi rypistyneet matot. Hän ei edes osannut laskea kuinka monta kertaa oli pikku veikkaansa retuuttanut kyseisellä raahaustyylillä. Veli oli melko nopeasti kasvanut isommaksi, joten ainakin kaikki se painiminen oli ollut hyväksi.

"Miksi häpeäisin", hän naurahti ja nousi seisomaan ja oikoi itsekkin paitaansa. Hn käveli puiselle kaapille ja valitsi jonkun kuluneen paidan naiselle.
"Tuossa noin", hän sanoi ja heitti naiselle paidan.
"Kylpyhuone löytyy täältä", hän sanoi ja avasi makuhuoneen toisessa päässä olevan oven.
"Jos haluat käyttää toista niin se löytyy sitten makuhuoneen tuolta puolen", hän sanoi ja osoitti pientä käytävää, jonka päässä oli ovi.

"No en tietenkään! Olen mies enkä voi myöntää, että nainen raahasi minut makuhuoneeseen, tosin minä annoin sinun voittaa", hän sanoi ja näytti naiselle kieltä samalla, kun näpräsi nappejaan auki paidasta.