Weezie Lip & Noemi Rotten

Pieni kaksio kokoinen talo, melkoisen persoonallinen sisustus. Yläkerrassa yksi huone, alakerrassa toinen, olohuone, keittiö yms.

Noemi avasi hänelle uudella avaimellaan talon oven. Asuessaan sisään hänelle aukesi hyvin omaperäinen sisustus ja korviin kantautui koiran haukuntaa. Noemi ojensi kättään koiralle, joka selvästikkin epäili hieman. Tyttö astui paremmin sisälle taloon ja katseli koko ajan ympärilleen hymyillen. Hänen sylissään oli suuri pahvilaatikko, jossa oli hänen tavaroitaan. Hänen isänsä lupasi raahata hänen sänkynsä ja hyllykkönsä myöhemmin paikalle.

"Tämä on ihana", hän sanoi ovella seisovalle Weezielle.
"Missäs on minun alueeni? Ylhäällä vai alhaalla?"

//sori hiittaus//

Dozer näytti selvästi kummastuneelta, se kyllä tiesi mitä pahvilaatikot meinasivat. Hetken tutkailtuaan tummaa tyttöä koira kuitenkin ilmeisesti päätti tämän olevan tervetullut ja se olisi kantanut puolet lelulaatikkonsa sisällöstä paikalle ellei Weezie olisi ottanut sitä kiinni.
"Tämä on Dozer, oikea pelkuri, ihme kun ei jo ryöminyt sohvan alle." vaaleaverikkö esitteli nartun, päästäen sen sitten irti, vilkaisten ympärilleen. Seinillä riippuvat leffajulisteet, suuri ja pehmeä sohva sekä kotiteatterilaitteet olivat paikallaan, ne olivatkin koko olohuoneen tärkeimmät asiat. Muuten huonetta hallitsi punainen sävy.

"Sinun alueesi on alhaalla, se on kyllä isompi huone, mutta mussa on jonki verran lepakon eläjää että tykkään hieman korkeemmista paikoista." vaaleaverikkö vastasi naurahtaen, keittiö oli olohuoneen perällä, yllättävänkin tilava ja moderni, koska Weezien äiti oli aikanaan nauttinut ruuanlaitosta. Pesuhuoneeseen vievä ovi oli sitä ennemmin, hyvin naamioituna suuren julisteen takana. Ja Noemille tarkoitettu huone oli olohuoneen päädyssä.
"Tässä on valtakuntanne ma'am." Weezie ilmoitti hymyillen ja avasi oven.

/ ei mitää taaskaan ^^ /

"Se on söpö", Noemi sanoi ja antoi koiran jälleen nuuskia kättään ja silitteli sitten koiraa korvan takaa. Talo oli sopivat ja mukavan värinenkin. Keittiö oli hyvä kuntoinen ja olohuone vallan mainio.

Noemi kohensi ryhtinsä ja nosti nokkansa kohti kattoa ja niiasi ennen kun astui ovesta sisälle. Oli Noemin onni ettei tyttö tiputtanut pahvilaatikkoa maahan.
"Se on iso", hän henkäisi ja laski pahvilaatikon alas. Sävy oli oliivi, joka sopi Noemille, koska edellinenkin huone oli ollut vihreä.
"Se on ihana", hän sanoi ja halasi Weeziä.

//Käykö tuo väri vai olitko ajatellut jotain muuta?//

/ Käy hyvin :'D Noemin huonehan se on /

"Se on iso, se oli ennen minun huoneni, mutta minulla ei ollut tarpeeksi tavaroita sen täyttämiseen ja iski melkoinen torikammokin aika ajoin." Weezie myönsi virnistäen, "Siksi muutinkin yläkertaan, pienenpi huone jonne tavaratki sopii ja kattoikkuna." tyttö totesi naurahtaen. Halaus hieman yllätti vaaleaverikön, mutta ei tämä lopulta ollut siitä moksiskaan, Noemihan oli juuri saanut oman valtakuntansa, miksi ei halailla?

"Nii juu kellarissa on pimiö ja pakastin, joten ei tarvitse pelätä että löytäisit sieltä mitään orjuutettua pojan-raukkaa." Weezie vielä muisti, tälläkin hetkellä pimiössä oli kehitteillä muutama kuva, joita tyttö oli räpsinyt viikon varrelta.
"Ulkona on vaja ja kasvimaa, mie en osta kaupasta mitään kesäisin ku ne saa kotoaki." vaaleaverikkö jatkoi, miettien olisiko vielä jotakin kerrottavaa, jotain mitä Noemi ei osaisi odottaa.

"Mulla on aika öö... iso sänky joten on ihan hyvä, että on tämmönen huone", hän sitten vastasi ja mietti mihin laittaisi suuren sänkynsä. Sittenkin jäisi hyvästi tilaa.

"No sepä hyvä. Luulin jo, että siellä olisi kasapäin ruumiita", hän virnisti sinisilmälle. Pakastin varmaan täyttyisi jäätelöstä ja marjoista, koska tyttö rakasti tehdä pirtelöitä. Noemi toivoi, että kellari ei olisi kovin pieni, koska tyttö kammosi ahtaita paikkoja koko sydämmensä pohjasta.
"Onko sinulla marjoja pihassasi? Jos on niin mitä?" Noemi kysyi ja sipaisi yhden hiuskiekuran pois silmiltään.

"Ääh, ruumiit ovat vajassa, ettei talossa alkaisi haista." Weezie vastasi virnistäen, oikeasti majassa oli ikivanha ja puhki kulutettu sohva, puutarhanhoitoon tarvittavat kamppeet sekä muutamia laatikollisia eri vuoden aikoihin kuuluvaa tavaraa. Kellarissa taas oli hilloja, itse tehtyjä, joita tyttö ei syystä tai toisesta ollut saanut käytetyksi yksinään, sekä viinipulloja. Pimiö oli eristetty omaksi huoneekseen.

"Tottakai, mansikoita, mustikoita, ei niitä mitä voi poimia luonnosta vaan kesylajike, viinimarjoja ja vadelmia." vaaleaverikkö luetteli, lisäksi kasvimaassa oli erillaisia vihanneksia ja juureksia. Joka vuosi sinisilmä kokeili jotakin uutta, mutta porkkana, salaatti, herneet sekä tomaatit olivat vakiokamaa.
"Sieltä voi vapaasti hakea, syötäväksi mie niitä kasvatan." Weezie ilmoitti hymyillen.

"Aivan olisihan se pitänyt arvata", Noemi naurahti ruumisvitsille. Oli niin mahtava onni, että hän oli törmännyt Weezieen, koska muuten tämä lumoava talo olisi jäänyt vain haaveeksi.

Noemi kuunteli, kun tyttö lajitteli mitä kaikkea hänen muutarhassaan kasvoi. Ja mikä onni, että Noemi sai niitä hakea ihan itse jos vain halusi.
"No jos kyseessä olet sinä niin eihän sitä ikinä voi tietää onko ne myrkytettyjä, jos sinulla on kerran vaja täyddä ruumiita" Noemi naurahti ja mutristi huultaan muka peloissaan.
"Enhän minä voi tietää monesko vuokralainen olen tässä talossa"

"Hah, enhän mie ite vois sitten niitä syödä, ne vuokralaiset katoaa aivan eritavoin. Jos menisin myrkyttään jotain niin taatusti menisin ite syömään niitä kanssa." Weezie vastasi iloisesti naurahtaen, jatkaen naurua tarkoitetun yliteatraaliseksi pahisnauruksi.
"En ole pitäny laskua, niitä on kertyny jo sen verran monta. On se kumma kun kukaan ei niitä kaipaile." tyttö näytteli pohtivaa virnistäen sitten, sehän olisikin vuosisadan juttu jos Weezie onnistuisi todellakin moiseen. Nyt kun vaaleaverikkö ei osannut olla edes ilkeä kellekkään.

Liiankin kiltti tyttö. Ainakin jos sinisilmältä itseltä kysyttiin, mutta omatunto tuppasi soimaamaan jokaisesta hieman häijymässä mielessä lauotusta sanasta.

Noemi naurahti ja katseli sitten taas huonettaan. Pian ovikello soikin ja Noemi arvasi sen olevan isänsä. Tyttö rynnisti nopeasti ovelle ja avasi oven.
Hänen isänsä kanteli ensin hyllykön ja pari pahvilaatikkoa Noemin huoneeseen, kunnes raahasivat James, yhden liikkeen työntekijän, kanssa Noemin suuren parisängyn huoneeseen.
"Että osas olla painava", hänen isänsä mutisi ja suukotti tyttöään otsalle hajamilisesti.
"Noh mepäs tästä nyt mennään. Elkää likat ryypätkö liikaa ku Noemin pittää muistaa huomenna mennä kouluun ja tulla liikkeeseen töihi", hän sanoi ja muiskautti suukon myös Weezien otsalle.

"Joojoo moikka", Noemi sanoi ja hymyili, kun ovi sulkeutui.
"Noh onkos sulla jotain vahvempaa juotavaa?" Noemi kysäisi ja virnisti ilkikurisesti.

Noemin isä oli Weezien silmään suorastaan kummajainen, tyttö oli tottunut siihen yleiseen käsitykseen että isät olivat niitä kurinpitäjiä joiden pikku-tyttö ei saanut tehdä yhtikäs mitään taikka niitä jotka pilasivat jollakin pakkomielteellään perhen elämän, ehkä ihan itsensä takia. Vaaleaverikölle olikin hienoinen järkytys törmätä isään, joka ei täyttänyt kumpaakaan 'virhettä', sinisilmästä tuntui myös oudolta seurata sivusta isän ja tyttären välistä, avointa hellyyden osoitusta. Ehkä siksi ettei Weeziellä koskaan ollut ollut isää, eikä tämä ollut koskaan kaivannutkaan sellaista, paitsi nyt tuli pakostakin miettineeksi millaista elämä olisi ollut jos isä sittenkin olisi ollut kuvioissa.

Hämmennyksensä tyttö kuitenkin piilotti ja hymyili iloisesti, yllättyen kuitenkin otsalleen saamasta suukosta, "Kyllä se muistaa, Dozer vaatii päästä ulos viimeistään seittämältä." illalla.

Ovi sulkeutui ja Noemi kysäisi vahvemmista juomista.
"Totta kai! Mitä sie oikeen kuvittelet?" Weezie vastasi nauraen, juuri tytön kotiin aina kaikki kerääntyivät juomaan, ei ollut pelkoa naapureista, jotka häiriköivät kerrostaloissa, eikä vanhemmista.

"Kyllähän mä nyt kouluun muistan mennä, ehkä", Noemi sitten sanoi ja virnisti. Joskus oli niitä päiviä, jolloin ei vain jaksanut mennä kouluun. Kaikkia opettajia vitutti se, että vaikka tyttö ei aina ilmestynytkään kouluun sai tuo hyviä numeroita, joten oli heidän pakko niitä tuon todistukseenkin laittaa.

"No sepäs hyvä", Noemi sanoi ja virnisti.
"Eiköhän pistetä bileet pystyyn"

"Tietysti jos krapula ei oo paha eikä mahdollinen yöseuralainen liian mukava." Weezie vastasi virnistäen ja katosi hetkeksi keittiöön palaten kahden siiderin kanssa, "Hyvä aloittaa hieman laimeammalla, ei hyppää liian nopeasti siihen vaiheeseen että sytytetään sohva palamaan." tyttö selitti juomavalintaansa.

"Tietysti voisi soittaa hieman väkeä tupaantuliaisiin tai pitää ihan suunniteltu tapaus viikonloppuna, ku sullakaan ei olis noita valtiollisia velvollisuuksia." vaaleaverikkö huomautti naurahtaen, ojentaen toisen pulloista Noemille.
"Olisi siellä ihan kaljaakin jos ei tällänen limsa kelpaa."

Noemi virnisti Weezielle. Oli tosiaan hyvä aloittaa laimealla. Erityisesti Noemi innostui kutsuvieraista.
"Joo soitetaan vain! Ei un kouluunkaan tarvii huomen mennä", hän sanoi ja virnisti ilkeästi. Tyttö kaivoi puhelimen taskustaan.
"Hei isä", Noemi sanoi ja huokaisi.
"Weeziellä onki kuumetta siis tosi paljon jtn 40 astetta niin mä en voi tulla huomen liikkeeseen enkä mä voi mennä kouluun ku lääkäri sano, et on parasta jos joku on täälä kattomassa ton perään", hän sanoi ja nyökytteli päätään.
"Joo kiitti", tyttö sanoi ja pidätteli nauruaan. Hän sulki puhelimensä ja virnisti sinisilmälle ja nappasi siiderin.
"Noni nyt voi bileet pistää pystyyn", hän naurahti ja kohotti hieman siideriään ja kulautti sitä kurkustaan alas.
"Ei tää on ihan hyvää näin aluksi"