Keep Going.

// Kaidaaaaaaaaaa kera Assun! :::---))) //

De'vegas Damarco Desir

Koripallokentällä oli ollut hetki sitten ihan kunnon peli käynnissä kovan melun kera. De'vegas jengeineen oli päätynyt pelaamaan yhteen koriin, ja sekös pisti koko paikan raikumaan kannustuksista ja 'syötä tänne'-huudoista. Jokaisesta mustasta miehestä lähti miltei yhtä kova ääni, mutta Vegasin ääni kuului varmasti selviten, mutta näissä tilanteissa hän ei edes koettanut hiljentää itseään. Osa meni vain polttelemaan sivuun, käyden välillä viskaamassa koko ajan liikkeessä olevaa palloa takaisin. Kunnon peli oli ollutkin, mutta lopulta tyypit päättivät lähteä jatkamaan hengailujaan jonnekkin muualle.. Vegasia ei huvittanut vain hengata tänään.
"Hei, mä tuun sit myöhemmin.", mies nyökäytti päätään koriin päin, saaden pian pallon kämmentensä väliin.
"Okei Vee. Sä tiiät mistä meiät löytää.. Näkyillään.", kaverukset iskivät olkapäät toisiaan vasten, sekä muutamia nyrkkien klikkauksia hyvästiksi. Kaikki silti tosiaan hyvästelivät vielä kentälle jäävän Vegasin.

Vegas katsoi kavereidensa perään, ruveten hyräilemään jonkun kappaleen tahtiin ja pompottelemaan palloa ensin kevyesti maata vasten. De'vegas nyökytteli päätään rytmissä, joka pyöri mielessä, myös pallo pomppi maahan pian rytmin mukaan. Hän vielä tarkisti, että känttä oli tyhjä, ennenkuin kohdisti kirkkaansinisten silmien katseensa koriin. Samalla sekuntilla alkoi kikkailu pallon kanssa. Sulavasti se pompahti jalkojen alta, välillä korkeammalle, välillä matalammalle, hitaammin ja nopeammin. Mielessään Vegas suunnitteli liikerataa, ja peruutti tyhjää vastustajaa vastaan. Ensimmäisellä kerralla pallo meni kepeästi koriin. Yksinpeli saattoi olla ihan yhtä jännää.

Tyytyväisyyden tunne valtasi mielen jokakerta, kun se sujahti verkosta läpi. Vegas nappasi pallon nopeasti, jatkaen keskittyneesti kikkailujaan muuten ankealla kentällä. Ja vaikka ulkona olikin viileää, mies oli vetänyt päälleen löysät harmaat collage housut ja mustat skeittikengät. Paitana oli vain hitusen löysemmän puoleinen musta t-paita, joka sai mennä pelissä likaiseksi ja liikkuessahan tuli tunnetusti kuuma. Sivummalla odotti paksu valkoinen huppari, jos tuli kylmä. Piti välillä kuntoillakkin kuin vain katsoa teeveetä ja vahtia isosiskon koiraa, joka oli onneksi tällä kertaa oikealla omistajallaan..

Vegas pyöritteli palloa edelleen, antaen sen pompahtaa välillä parikin kertaa ennenkuin hypähti, että voisi tehdä juuri sellaisen 'coolin' korin jäämällä roikkumaan sen jälkeen metallirenkaaseen. Mutta ei! Pallo kolahti reunasta ja lensi oikein suuressa kaaressa Vegasin pään yli. Mies seurasi lentokaarta hämmentyneenä ja korispallo senkuin vain jatkoi pomppimistaan kauhemmas. De'vegas tiputtautui korin reunalta, mutta pallo ei ollutkaan enää hänen hallussaan..
"Turn around and look at you, Guess when, why, and who. Jjau. Mun pallo.", Vegas nyökäytti päätään uudelleen.

//TULLLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAN///

Joskus ihmisen oli pakko päästä ulos yksin. Työpäivä oli tunnetusti ollut kaikkea muuta kuin ihana, mutta luojan kiitos lyhyt. Assumpta ei edes osannut sanoa kumpaa hän vihasi enemmän: turisteja, jotka eivät tuntuneet puhuvan mitään kieltä vai turisteja, jotka puhuivat vähän liikaakin. Kotona käytyään Assu oli vain peseytynyt ja kiskaissut ylleen. Mustat housut, mustan topin ja lämpimän oranssin hupparin, joka kylmällä säällä oli ihanan lämmin. Jalassa oli mukavat kengät ja niine kaikkineen Assu oli lähtenyt talsimaan pitkin rasheeta, jolla hän viihtyi.

Jo kaukaa Assumpta kuuli koripallokentän melun ja päätteli jonkin jengin olevan ottelemassa voimiaan siellä. Ei hän ajatellut tänään pelaavansa korista, mutta ovelat jalat kuljettivatkin hänet koriskentälle seisomaan ja katsomaan, kuinka taitavasti musta mies piti palloa hallussaan. Toinen oli suoraan sanottuna valtava. Eikä sillä valtavuudella ollut mitään tekemistä lihavuuden kanssa! Vaikka t-paita olisi ollut telttamallia niin toisen lihaksikkaat kädet näkyivät selvästi ja samoin muutamat ylävartalon lihakset. Mijau.

Yllättäen pallo karkasi, suoraan Assumptan pitkien sormien otteeseen. Hän katseli hymyillen toista ja nauroi, kun toinen lauleskeli melkein sanat: mun pallo. Nyt Assu vasta näki siniset silmät ja herra isä ne olivat kirkkaat. Sellaisia silmiä ei usein nähnyt. Olipas pakkaus, kun äänikin oli mitä oli.
”You can’t know even if you want to. Sun pallo, mun hallussa ja mä haluan pelata, joten tule ottamaan”, Assu veteli sanoja päästän vastaukseksi. Hän päästi pallon pitkien sormiensa otteesta pompahtamaan kerran, toisenkin. Hän aloitti tuntuman ottamisen palloon. Hän pelasi melko usein ja erilaisten vastustajien kanssa, siinä missä kolmen lapsen äidin, myös entisen linna kundin.

Muutaman tasaisen pompautuksen jälkeen rytmi muuttui nopeammaksi ja kevyesti Assu lähti liikkeelle. Häntä ei hidastanut lyhyys tai nopeus. Lisäksi, koripallo oli paras tapa purkaa viha turisteihin. Olihan hän pieni mieheen verrattuna, mutta haasteethan olivat tunnetusti vain mukavia.

Pallo ei ennättänyt edes pompahtaa maahan, kun sen lentokaari pysähtyi jonkun otteeseen. Sehän meni siihen kuin magneetti! Vegas katsoi yllättyneemmin tummaa, tuntematonta naista, joka oli paikalle tupsahtanut kuin tyhjästä. Mies tosin oli tyytyväinen, ettei hänen tarvinnut juosta pallon perään, kun joku toi sen hänen luokseen.. Laiskotti. Vegas ei varsinaisesti ruinannut koripalloa edes takaisin, mutta teki selväksi, ettei tumma nainen voisi sitä pois raahata, jos se oli edes suunnitelmissa. Siinä sivussa mies tsekkasi toisen päästä jalkohin, pitäen näystään, mutta De'vegas ei ollut nähnyt tätä aikaisemmin. Ettei vain ollut joku hänen kavereidensa tutuista, kun tuli noinvain? Eei, Vegas olisi muuten nähnyt naikkosen aikaisemmin. No, pelataan vaan! Hyvännäköisessä seurassa se kelpasi aina.
"Zääp, okei. Antaa palaa, lady.", Vegas virnisti kumartuen uudelleen peliasentoon. Hänpäs sai peliseuraa helposti tänään! Useat pysyivät kaukana, mutta hengenheimolaiset eivät juurikaan. De'vegas ei todellakaan ollut häätämässä tuollaista naista pois 'kentältään'. Mies tunsi olonsa paljonkin rennommaksi kun sai viettää aikaansa muiden tummien kanssa. Valkoisia kohtaan Vegasilla oli epäilyksiä, mutta monen osalta ne oltiin kumottu. Nyt hän ei epäillyt mitään, vaan antoi pelin alkaa.

Vegasin katse jäi hetkeksi seuraamaan vain naisen käsiä, jotka näyttivät enemmänkin pianon soittoon tehdyiltä. Sirot ja kapeat, kai koripallon pelaamiseenkin? Ei mies tiennyt millaiset kädet koripallossa piti olla.. Ainakin lihaksikkaat ja sellaiset jotka pystyivät pitämään pallon kurissa.
Samassa mies hypähti eteenpäin, koettaen huitaista palloa pois. "Oon muuten.. Vegas.", hän koetti huitaista palloa vielä uudelleen, muttei viitsinyt iskeä naista päin täysin voimin, sillä mies kun omisti aika paljon enemmän massaa, saattaisi seurassa pelaaja lentää hienossa kaaressa pers asfalttiin. Pientä tönimistä ei laskettu ja De'vegas pysyi tiiviisti toisen edessä, että voisi tarpeentullen läimäyttää pallon muualle, jos tulisi hyvä korin teko mahdollisuus.
"Iskee, iskee, ahah, ahah.", hän virnisti ja hyppi päkiöillään saaden rutkasti nopeutta. Vegashan oli nopea tarpeen tullen, tosin tämä oli ehkä enemmänkin huomion viemistä muualle. Taktiikka sekin.

Vai, että lady oikein. Vino virne kohosi Assumptan huulille ja se paljasti valkeat hampaat. Noh, hän antaisi palaa ja kaataisi vielä bensaakin mukaan. Tulisipahan ainakin tarpeeksi korkeat roihut, jos ei muuta.
”Varo ettet polta näppejäs mister”, Assumpta totesi ja tietty rentous valtasi kehon. Tuntui kuin samaan aikaan olisi voinut leijua pilvellä ja syöksyä valon nopeudella matkaan. Ehkä se johtui seurasta. Valkoisilla miehillä tuntui aina olevan jotain muutakin mielessään, mutta mustissa oli se tietty rentous.

Koska Assun sielun musiikki oli epäsäännöllistä Jazzia, jonka tahti saattoi vaihtua yllättäen, pallonkaan rytmi ei ollut tasainen. Se pelasti ensimmäiseltä pallon otto yritykseltä, sillä rytmi vaihtui juuri silloin epäsäännöllisen säännölliseksi. Vegas, sopi jollain tavalla miehelle ja uuden yrityksen viedä pallo Assu hädin tuskin sai tasattua rytminsä.
”Assumpta, mutta sano Assu”, nainen totesi ja väläytti loistavaa hymyään ja koitti puikahtaa miehen ohitse, mutta se ei aivan onnistunutkaan.
”Isken, isken, lyön ja potkin ähhähhäää…” Assu syöksähti ja hyppäsi. Kori oli paljon normaalia korkeammalla, mutta hypyn avulla pallo sai tarpeeksi korkeutta sujahtaa korista sisään kauniilla kierteellä. Olihan pikkuveljistä jotain hyötyäkin.

Ilmassa tuoksui selvästi jo tuleva talvi, mutta koriskentällä viipyi yhä miesten tuoksu ja monen kaatumisen aiheuttama kirous. Sen takia Rasheella oli parhaat koriskentät, missään devon streetillä edes mitään osattu.
”Lasista tehdään nättejä pikku juttuja, mutta ei ihan naisia”, Assu totesi virnistäen ja heitti pallon Vegasille.
”Tuli ja bensa on tutumpi juttu”, sanojensa päälle Assumpta nauroi täyteläistä nauruaan, joka ei jättänyt arvailuja sille, etteikö tunne olisi ollut aito. Elämän ilo oli ollut aina tietty vahvuus, jota Assumpta ei luovuttanut millään pois.

Tämähän mister ei polttanut näppejään. Ainakaan tietääkseen. Naiset olivat ehkä eriasia, mutta mistään laittomasta hommasta Vegas ei ollut jäänyt kiinni, vielä ainakaan, mutta läheltäpiti tilanteita oli enemmän kuin kahden käden sormilla saattoi laskea. Silti hän piti kaikesta jännästä, joka sai adrenaliinin virtaamaan pelkästä jännityksestä. Miehellä oli vain tapana päästä pinteestä, mutta ne olivat tilanteita missä Vegasia ei laiskottanut. Pelithän kuuluivat niihin.. Mustan naisen nimikin tuli helposti siinä sivussa.
"Helppo nimi muistaa. Assu", De'vegas toisti koettaessaan saada palloa, joka pilasi rytmiä parhaillaan. Myönnetään, että Vegas hieman hämmentyi tuosta, joten käden huitaisu ei saanut sitä Assun hallinnasta kertaakaan. Dääm. Nainen oli kieltämättä taitava.
"Jos et kuitenkaan!", Vegas hihkaisi juuri kun Assumpta pääsi miehen ohi. Lyöminen ja potkiminen sai luvan olla tässä pelissä kielletty. Harmi vain kun ei ollut takana ketään ottamassa vastaan, joten nainen sai heitettyä korin pienen kierteen kautta ja De'vegasin katse seurasi palloa sen kierähdyksen ajan.
"Eeeiii", mies vähän liioitteli pettymyksensä kanssa, mutta saattoi myös heittää sen piikkiin, että oli uuvuttanut itsensä jo aikaisemmassa pelissä.

Jotenkin Assumpta viittoi siihen, ettei Vegasin tarvitsisi varoa naista kuin lasia.. Ulkonäkö näytti pettävän taas. Mies virnisti tyytyväisenä leveämmin saadessaan pallon kämmeniensä väliin. "Sähkö ja diesel nykypäivä versiona.", Vegas naurahti pompauttaen palloa kerran maahan. Pian mies pompotti palloa enemmän, mennen taas kumarampaan. Hänen katseensa pysyi tiiviisti Assussa.
"Näytät siltä, että oot pelannu korista.", mies töksäytti suoraan. Ihan tuon äskeisen perusteella ja Assumptan ulkonäön. Olihan nainen pitkä naiseksi! Vegas pomputti palloa jalkojensa alta, koettaen harhauttaa menemällä toiseen suuntaan, mutta pompautti pallon takaisin lähtienkin vastakkaiseen suuntaan. Mies käänsi selkänsä itsepintaisesti Assua kohti, jotta tarpeentullen pystyi tönimään naista taaksepäin ja pitämään pallon turvallisesti itsellään. Lopulta Vegas heitti pallon sokkona olkansa yli tajuttuaan tolpan olinpaikan. Se ei kuitenkaan pongahtanut kuin renkaan reunalta.
"Mene sinne!", Vegas hypähti nopeasti painamaan pallon kunnolla korin läpi. "Ja se on kaks kaks!", hän hihkaisi voittoisesti, mutta matalasti.

De'vegas ei kuitenkaan heittänyt palloa takaisin Assulle, vaan pompotti sitä paikallaan, tutkailen naista. "Ootsä uus täällä? Hassuu, koska en oo nähny ennen. Tai mietin vaan pitäiskö mun tuntee sut jostain.. Mä tunnen kyllä monta mustaa tästä kaupungista. Kuumimmat ainakin.", Vegas iski silmäänsä vitsikkäästi ja antoi taidonnäytteen koripallon sormenpäässä pyörittämisestä. Hän halusi pitää ikkupikku tauon tässä välissä..
"No, etkö tuu hakemaan? Sulla on etu, nainen. Mä oon jo rätti edellisestä pelistä ja se oli tiukka! Olisitpa nähny sen"

Pieni voitonriemu teki vain hyvää, sillä kun Assu todisti itselleen, että hän voisi voittaa Vegasin. Tietty sellaisen körilään ohipääseminen oli suuri saavutus.
”Mä tykkään enemmän noista vanhoista. Mitäs jos tulee sähkökatkos?” Assu kysäisi ja virnisti mahdollisimman leveästi. Tietty hän suosi vanhempaa mallia, koska nykyiset tuntuivat välillä menevän yli hilseenkin. Eihän siinä mitään, jos niitä käsitti, mutta ei vain sopinut Assulle.

”Sanotaanko, että kyllä veljet jaksaa koulia. Oikeammin mä koulin niitä, mutta nah, sillä mitään väliä”, Assu totesi ja ruskeissa silmissä oli lämmin hymy, kun hän ajatteli velipuoliaan. Nämä olivat ehkä valkoisia kuin lakanat, mutta kunnon jätkiä. Heille oli normaalia, että Assumpta oli musta, siinä missä koko muu perhe on valkea. Perhe oli lisäksi aina tukenut Assua kaikessa, joten hän olisi voinut olla vaikka vihreä ja se ei olisi vaikuttanut mitenkään.

Parhaan kykynsä mukaan Assumpta koitti saada palloa ja teki mieluusti töitä. Hän koitti saada pallon muutamaankin otteeseen, mutta aina jokin onnistui pilaamaan hienon yrityksen. Pallon lentäessä ilmassa Assumpta tuijotti sitä ja rukoili.
”Eieiiiii….” Assu sanoi ja pidätteli päätään mukamas pettyneenä. Vegas sai pisteensä, tasapeli, vielä. Tietenkin Assu oletti saavansa pallon, mutta ilmiselvästi nyt oli vähän eri säännöt, joihin Assu mukautui kitkatta.

”En oo, yleensä pyörin toisilla kentillä ja vähän toiseen aikaan. Oot sä voinut mut nähdä baarissa tai jazz ja blues paikoissa. Mikä mies sä oikein oot kun sokaistut niin pahasti pikku valoista, ettet nää oikeeta pätsiä?” Assu vinoili ja nauraen. Tietty toinen machoili siinä missä kuka tahansa mies, mutta eipä se Assua hämännyt.
”Hei, mulla on tuskastuttava työpäivä ja lenkki ja mä kyllä kuulin sen pelin parin korttelin päähän”, Assu totesi ja kurotti näpäyttämään palloa pois tasapainosta. Hän joutui seisomaan mahdottoman lähellä ja onnistui saamaan palloon maahan ja nappasi sen salamana itselleen pomputellen tyynesti maassa.

Assumpta katseli pää hieman kallellaan Vegasia, ilkikurinen katse ruskeissa silmissään.
”Että tunnet mustat ja kuumat, mä tunnen mustat ja kuumat, että kylmät. Miksikäs tää onnettomuus on käynyt, että en oo nähnyt vielä kasinon kävelevän mua vastaan?” Assu kysäisi ja virnisti sanojensa päälle niin vallattoman hurmaavasti, että näytti melkein suloiselta.

No sähkökatkoksesta ei puhuttu.. Vegas oli vain todennut, muttei mikään täysin nykyajan mukavuuksien perään ollut. Televisio oli sentäs Jumalan keksintö. Kiitos siitä. "Sitten ei mee telkka päälle.", mies virnisti yhtä leveästi takaisin. Pitäkööt tulensa ja bensansa, roihahtaisi kauniisti. Pelatessa ainakin. Vegas oli arvannut edes jotenkuten oikein siitä koripallon pelaamisesta? Tietenkin mies ajatteli Assun olevan mustasta perheestä aivan kuten De'vegas itsekkin. Eipä hän siis sen enempää asiaan kiinnittänyt huomiota, kunhan mielessä kävi myös omat veljet. "Sama juttu.", Vegas naurahti kulmiaan kohauttaen, ennenkuin oli taas pallon kimpussa. Mies sai korin pienen kikkailunsa jälkeen, ja tasoissa oltiin. Hän huitaisi käsiään voittoisasti, kun oli Assun vuoro älähtää pettyneesti. "Kyllä kyllääää.", Vegas toisteli.

Siinäpä selitystä miksi Vegas ei ollut Assua nähnyt. Mies kyllä pyöri baareissa, muttei järinpaljon missään jazz tai blues paikoissa. Ehkä joskus käynyt, mutta mies piti enemmän niistä hengailuista. Hän hymyili leveämmin. "En mä sinne asti nää..", nähtävästi Assu oli joku laulaja vai? Sellaisen kuvan Vegas ainakin sai, mutta moni musta osasi laulaa ja monen 'ura' oli lähtenyt kirkosta. Tummien kirkot olivat tunnetusti enemmän laulu ja hauskanpito painotteisia, eli ei niin totisia kuin valkoisten.. Samassa pallo putosikin Vegasin sormenpäästä, vaikka hän koetti saada pidettyä sitä niin pitkään kuin mahdollista, nostaessaan kättään ylemmäs. Katse seurasi hetken pallon pomppimista, kuin valmiina sen nappaamiseen.

"No, ehkä A:n pitää miettiä miten kasinot toimii... Nukkuu päivät ja valvoo yöt. Ehkä käy välillä töissä.", Vegas vastasi. Oikeastaan kyllä hän valvoi päivisinkin.. Mies vain nukkui ihmeen vähän, tai sitten hän ei itse edes tajunnut kuinka paljon nukkui, sillä sitä tuppasi vain lysähtää tyynykasaan television eteen ja laiskotella, oli se nukkumista tai ei. Mitä muuta hän yksin kotona tekisi? Nyt hän kuitenkin oli täällä pelaamassa koripalloa Assun seurassa. Hyväksi seuraksi oli osoittautunutkin, vaikka oli ilmestynyt melkoisen kulman takaa.
"Eli mielummin suuremmassa mittakaavassa. Koko Vegas. Ei pelkkä kasino.", mies naureskeli yrittäen puhua pätevällä äänellä. Eihän hän pelkkä kasino voinut olla, vaikka niissäkin kävi. Vegas tietty esittäytyi usein vain kutsumanimellään, jos tapasi uusia. Se oli ytimekäs, kuvasi miestä parhaiten ja helppo muistaa.

Äkkiä Vegas läimäisi palloa, sen sijasta, että olisi keskustellut. Pallo pomppi sivuun, kolahtaen kanahäkkiverkkoon, joka erotti kentän ja kävelytien. Mies hyppeli pallon perään ja heitti sen ilmaan. "Sä osaat laulaa, uhuh? Enpäs ylläty.", De'vegas nyökäytti päätään ja koetti heittää pallon koriin näin kaukaa. Kappas, se meni suoraan! Vegas nosti kätensä ilmaan, mutta tuuletti äänettömästi. "Tän takia Vegas.", mies virnisti. "Tai siis oot laulaja?", De'vegas tarkensi vielä perään, hölkäten takaisin Assumptan luo. Hetken hän seurasi palloa ja taas naista.

"Mä voin lenkkeillä sun kanssa loppu lenkin. Tai silleen.", hän nyökäytti päätään toiselta olaltaan toiselle, kuin paikasta A paikkaan B. "Jos sä jaksat enää, koska korishan on kivempaa.", Vegas virnisti vielä. Olihan Assumpta äsken valittanut uuvuttavasta lenkistään ja työpäivästään.
"Kuitenkin mun pitää kato nähtävästi laajentaa tätä mun mustien tuntemista tässä kaupungissa. Suuri erhe, kun sä oot jäänyt välistä. Tai sitten pyörit liian ylväissä piireissä, että pitää kiertää tämmöset kolkat kaukaa.", Vegas arvioi, sillä tosiaan ihmetteli miten näin oli päässyt käymään. "Että onnea vaan kun tuppauduit mun seuraan.", mies sipaisi sormella leukaansa hurmaavan hymyn kera. Hupsista vaan, unohtui pallon huomioiminen, mutta samalla hän mietti missä porukoissa Assu sitten pyöri? Jos tosiaan liian ylväissä Vegasin silmään, mies raahaisi naisen vielä jonnekkin hänen kavereidensa iltaan, jossa oli tietysti myös muitakin mustia naisia. Yleensä jossain asunnossa katsottiin leffaa, tai Vegas ainakin maastoutui sohvalle. Hyvää juotavaa ja jotkut päättivät vetää päänsä täyteen muutakin kuin juotavaa. Eihän se mikään holtiton baari-ilta ollut. He vain osasivat ottaa rennosti sillä tavalla, koska se oli mukavaa. Joskus taas raahauduttiin yleisempiin paikkohin. Enimmäkseen sellaisiin, joissa ei tarvinnut törmätä rasisteihin.

Pirun mies, kun vei pallon ja huomionkin. Assu yritti syöksähtää pallon perään, mutta hetken liian myöhään ja hän tömähti kevyesti päin Vegasia.
”Hitto…” Assu sadatteli ja polki ’kiukkuisena’ jalkaansa ja näytti maansa myyneeltä. Hän irvisti Vegasille ja näytti kieltään. Hän kuitenkin vastasi laulaja uteluun nyökkäämällä ja lisäämällä: ”ja hemmetin kuuma hotellin vastaanotto virkailija.” Pieni silmän isku ja nauru päälle niin se kertoi paljon. Tietty Assu näytti hyvältä istuvassa työasussaan ja piti huolta siitä, että tulisi aina näyttämäänkin. Hän ei halunnut näyttää miltään rumalta elämäänsä vittuuntuneelta akalta.

”Sä voit kantaa häviäjän, kun olit niin rankka vastus, että jalat on tohjoa vaan”, Assu sanoi hymyillen ja näyttäen jalkojaan, jotka olivat tänään urhoollisesti kannatelleet häntä. Tietenkin kantaminen sanottiin leikillä vain ja eipä Assu olettanut kenenkään kantelevan häntä ympäri kaupunkia. Kaikkein vähiten ihmisen, jonka hän tapasi muutama vartti sitten. Tietty heidän välillään oli jotenkin rento ilmapiiri, mutta eipä sillä mitään väliä juuri ollut.

Vai että piti oikein laajentaa mustien tuntemusta Assun takia? Sehän oli jo suorastaan imartelevaa! Eihän siinä tapauksessa voinut seurasta kieltäytyä.
”Joo, mä pyörin ylväässä yksinäisyydessä ja bändini seurassa, kylläh. Mä vaan ihmettelen, etten oo kuullut vegasista vaikka siellä olen käynyt. Aika uskomaton paikka tää on. Koriskentällä pitää pallokin viedä. ”, Assu nyökytteli ja kiristi ponihäntänsä ja ravisti päätään saaden sen heilahtamaan komeassa kaaressa. Hän nauroi mielellään ja nauroi uudelleen. Jotenkin Assumpta aina vain rakasti nauramista, sillä sehän vapautti jotain hormonejakin. Sen piti siis olla hyvästä, kaikille.

”Mun pitää selvästi tutustuttaa herra V erinäisiin ihaniin musiikki lajeihin ja niiden upeisiin rytmeihin ja tunnelmaan”, Assu totesi ja liikkui kevyen näköisesti ja pyöräytti näkymätöntä selloa hyristen melodian ja vaihtaen sujuvasti bluesiin. Niihin ei valkoisten äänet kelvanneet. Parhaat olivat mustia, sillä heidän äänessään oli syvyyttä. Purkkapoppia Assu ei osaisi laulaa, hän kaipasi sielua.

Kaiken lisäksi, että Assumpta kuului vain joukkoon 'kuumat', kuului tämä myös 'hotellin vastaanotto virkailijat'. De'vegas peitti naurahduksensa kröhäisyyn ja alahuulensa pyyhkäisemiseen. "Okeei. Näyttää kivalta puuhalta.", hän virnisti kiusallaan, mutta siitäkin hommasta sai parempaa palkkaa kuin De'vegas satamassa. Se nyt oli vain ainoa mihin mies oli päässyt, ilman, että sai potkuja laiskana ollessaan. Palkkaahan se minimoi, mutta tuntui, että joku halusi pitää hänet siellä..

"No mä kannan.", Vegas oikein tarjoutui, vaikka mieshän johti tätä peliä! Hän tyytyväisenä voisikin kantaa Assun reppuselässään. Tosin pelkkä ajatus rupesi jo naurattamaan: De'vegas kantamassa uskollisesti Assumptaa teille tietämättömille. Juu, aivan varmasti. Mies olisi tyyliin ulvonut nyrkkiinsä, jos olisi tuntenut naista paremmin. Hänen möyhkäämisensä tiivistyi kuitenkin vain itsekseen naureskeluun.. Siinäpä selvisi myös, että nainen eleli yksin. Siis asunnossaan, ja muuten riehui bändinsä kanssa? Aa, oikein bändi. "Vegas vegasissa tai paremminkin Vegas like Vegas. Tottakai koriskentällä pöllitään palloja", mies virnisti.

Assun ehdotus musiikkiin tutustuttamisesta sai Vegasin katseen oikein lennähtämään naisen silmiin, toisen juuri imitoidessaan jotain soitinta kädessään hyräilyn kera. "Musiikinopettaja. Esimeriiiks?", mies siirsi kätensä t-paitansa helmalle, jättäen ne siihen kuin farkkujen vyölenkkeihin.. Näytti jo tahalliselta posetukselta, jota se varmaan olikin, mutta siinä sivussa alkoi viileä ilma iskeä vastaan. Silti ei jaksanut mennä hakemaan huppariaan kentän laidalta.
Vegas oli laulanut paljon, varsinkin nuorempana, kun joutui käymään perheensä kanssa aktiivisesti kirkossa. Se oli ihan mukavaa, varsinkin ne yhteislaulujen tunnelma.. Hän hymyili itsekseen sille muistolleen, pyyhkäisten kasvojaan paitaansa, sillä pieni hiki oli kieltämättä kohonnut varsinkin kovan pelin aikana..
"Mulla menee nimittäin parhaiten.. R n'b", miehen ääniala tosiaan muuttui matalammasta vähän korkeampaan laulaessaan, mutta ei hänen äänensä silti mikään korkea silloin(kaan) ollut. Antoi pienen 'näytteen' laulaen korkeammalta matalammas sanan r n'b, juuri sillä tyypillisellä tavalla miten sitä laulettiin. Tunteella, tietysti. No jaa, kyllä kai jokin muukin tyyli menisi, mutta Vegasin musiikkimakuun kuului enemmän kaikki r n' b, hip hop, groove ja funk.

"Anna näyte niin tuun perässä. Haluun kokeilla.", Vegas virnisti selvästi valmistautuen, sillä Assumptan äskeinen hyräily oli kyllä herättänyt miehessä huomion. De'vegas piti musiikista, mutta kukapa ei? Sitäpaitsi hän halusi kuulla miten Assu lauloi. Kyllä koripallo kenttää sai käyttää vaikka mihin.. Pallo sai luvan jäädä sivumpaan ja De'vegas astahti lähemmäs naista.
"Joku hyvä biitti, jonka mäkin ymmärrän.", hän naurahti ja näytti siis olevan toissaan. Tottakai Vegas oli tosissaan! Musiikkihan oli mustilla verissä.

Ohhoh, kukaan ei ollut ennen suorastaan myöntynyt kantamaan Assua, joten pelkkä ajatus nauratti. Hänhän oli niin tottunut talsimaan läpi katujen, että tuntuisi vieraalta olla tuntematta kovaa asfalttia jalkojen alla.
”Ei ihan, ei riitä hermo tai aika”, Assu totesi virnistäen ja hän ei todellakaan ollut mitään opettaja tyyppiä. Hänen hermonsa olivat kireillä usein ja hän koki työnsä stressaavana ja hän halusi pitää musiikin rentona vastapainona. Se sai toimia aina jonain rauhoittajana.

Kun Vegas alkoi laulaa, Assumpta tunsi tömähdyksen vatsanpohjassaan. Pienellä hiomisella mies olisi voinut ampaista ties mihin tähtiin, sillä ääni oli uskomaton ja asenne oikea. Tietty Assu tiesi R and b’n. Ei hän olisi kunnon musta, jos ei tietäisi. Vain näyte käsky sai Assun havahtumaan ja hän mietti hetken hyviä sanoja.

”Pysy sitten perässä”, Assu varoitti ja antoi päähänsä virrata ihanaa jazzin musiikkia ja alkoi tuottaa sanoja selkeällä ja kantavalla äänellään.
” so I talk a little too much
and I laugh a little too much
and my voice is too loud
when i'm out in a crowd
so that people are apt to stare

do they know, do they care
that it's only
that i'm lonely
and low as can be
and the smile on my face
isn't really a smile”, jokainen sana tuli syvällä tunteella ja taidolla. Hän upotti niihin tunnetta ja fiilistä, keskittyi. Hän rakasti laulamista yli kaiken ja pisti aina siihen koko olemuksensa. Hänelle oli tehty tarjouksia ja levytyssopimuksia, mutta vielä ainakaan Assumpta ei halunnut tehdä tätä työkseen. Hän halusi vain nauttia siitä.

”Ja nyt sä olet laulanut Jazzia”, Assumpta totesi opettajamaisella äänellä ja väläytti hymyään. Hän oli kuunnellut kyllä Vegasia ja iloinnut toisen taidosta. Mieshän oli oikea pakkaus! Lahja rusetti ja lappu, niin saajalla olisi jätti potti kasinosta.

Vegas odotti innolla, että saisi kuulla naisen laulavan. Parasta tehdä se nyt heti, eikä Assukaan näyttänyt olevan mitään sitä vastaan.. Ei tietenkään jos se musiikki oli verissä. De'vegas paikansi vain pallon olinpaikan katseellaan ja naurahti: "Tottakai mä pysyn perässä."

Assun avatessa suunsa lauluun Vegas ei tunnistanut kappaletta, mutta se ei tarkoittanut sitä, että hänen olisi pitänyt olla hiljaa. Naisen sulava lauluääni sai De'vegasin etsimään ensin rytmiä ja pysymään melkeinpä haltioituneena. Hän piti Assun tyylistä, mutta mies ei kuitenkaan voinut laulaa sana sanalleen mukana, joten toisti vain viimeisiä sanoja sävelessä, ja hieman sävähdellen. Enemmänkin siihen omaan tyyliinsä, mutta niin ettei se kuulostanut typerältä. "..a little too much","..too loud","..in a crowd","..stare" Ainakin tuli värikkäämpää, eikä Vegas olisi ihmetellyt, jos joku koripallokentän ohi kulkeva olisi jäänyt tuijottamaan raikuvaa näkyä hetkeksi. Assumpta ainakin eläytyi laulamiseensa, samoin kuin Vegas, mutta mies läimäytti kämmeniään muutamaan kertaan yhteen, liikkuessaan hieman paikallaan. Ei sitä nyt voinut jäädä jököttämään kuin jossain kuorossa.

"Oooh yeaah.", Vegas sanoi vielä matalampaakin matalammin, virneenkare kasvoillaan, kun laulua ei Assun suusta enää kuulunut. Mikä loppu! Hän hymyili ja nyt oli näin virallisesti laulanut Jazziakin!
"Aaa, kuumaa kamaa!", mies virnisti taputtaen käsiään yhä edellisen kappaleen rytmissä, mutta äkkiä vaihtoi vähän nopeampaan.
"Sun vuoro.. I'm walking away from the troubles in my life
I'm walking away oh to find a better day
I'm walking away.. Kai sä oot kuullu?", Vegas pysäytti hetkeksi, heilauttaen kättään vielä kysyvästi. Kaikki nyt tuon olivat kuulleet. Craig Davidin Walking Away. Mies nyt helposti innostui laulamaan.. Mutta Assumptan vika! Nainen kun oli kerran hyvää seuraa, joka osasi itsekkin laulaa. Lauleminenhan oli eeerittäin hyvää ajanvietettä, varsinkin silloin kun sitä ei tarvinnut tehdä yksin soittimen parissa, vaikka sekin tuli lähes huomaamatta.
"Sometimes some people get me wrong
when it's something I've said or done
sometimes you feel there is no fun
that's why you turn and run. M-m-mm.", hänen laulunsa lopulta hukkui nauruun ja Vegas hyrpäilen kumartui nappaamaan pallon maasta. "Sä osaat laulaa nainen, sen mä sanon! Wouhou, tuun sun yleisöks vielä, että varo vaan!"

Tietenkin Assumpta hymyili jo kevyelle aloittelijan kömpelyydelle, joka johtui kappaleen vieraudesta. Kun Vegas alkoi laulaa tuttuja sanoja, Assumpta ensin kuunteli vain ääntä ja kun toinen kehtasi epäillä hänen sivistystään, hän mulkaisi Vegasia.
”Tietty tiedän”, ja sanojensa jälkeen hän seurasi miehen merkkiä ja kun toinen alkoi nauraa, se oli niin tarttuvaa, että Assu tajusi hymyilevänsä oikein leveästi. Se oli ollut kunnon musiikkia ilman soittimia.
”Missäs sun esiintymis aikataulut sitten on? Jos sä tuut pällistelemään mua, niin totta helvetissä mä haluan kuulla sua enemmän?” Assu kysäisi ja työnsi kätensä lämpimän hupparin saloihin ja katsoi suurta järkälettä pää kallellaan.

Hämärä oli ehtinyt jo kaupungin ylle ja vaikka katuvalot räpsähtivät päälle, ne kiersivät koriskentän kaukaa.
”Jaa, ne jätti meidät sitten pimeään”, Assu tokaisi ja katsahti yläpuolellaan olevaa lamppua, joka pysyi pimeänä. Kohta kadulle hiipisivät kaikki mahdolliset pikkurikolliset ja narkkarit. Vaikka Assu ei sitä myöntänyt, hän ei pitänyt silloin yksin kulkemisesta. Hän oli pari kertaa ollutkin läheltä piti tilanteissa hämärän aikaan. Jos skinejä tuli vastaan, niin nahkaansa sai varoa.

”Jos mä annan sun pitää upean voittosi, koska mä olen jäätyvää sorttia. Kylmyys ei vaan ole mun juttu”, Assu ehdotti leppoisasti, sillä hän kaipasi lämpimään. Ulkona oli vierähtänyt jo pari tuntia ja kun hän oli tullut töistä, niin ilta oli varmaan jo pitkällä. Ei hän kännykkäänsä kaivelisi esiin, sillä siitä kapulasta ei saanut olla turhan riippuvainen. Eikä Assu muutenkaan ollut mikään tekniikan ihmelapsi. Hän oli perus nainen: hakkaamalla kaikki koneet alkoivat toimia. Hän kyllä usuttaisi tietokone nerot koneidensa kimppuun, veljien nimisenä kauhuna.

Jostain alkoi kuulla melua, ensimmäinen osoitus pikku jengistä. Sitä ei koskaan tiennyt, mitä Rashella sai vastaansa ja moniahan kauhistutti ajatus kyseisestä osasta yö aikaan. Assua ei juuri pelottanut, sillä hän piti kylmän järjen päässään ja ei juuri kuvitellut mitään.

Kummatkin päätyivät vain kyselemään toistensa esiintymisaikataluluja. Vegasilla ei tosin sellaisia ollut. "Mä en ole laulaja.", mies virnisti. "Jos mun 'esiintyminen' kiinnostaa, niin käy saman varastoilla.", todella mahtavaa esiintymistä kun rahtasi jotain laatikoita edestakaisin, piilottaen välillä jotain hänen veljilleen, tai jollekkin muulle ostajalle kuuluvaa.. Vegas pudisti päätään ja hieraisi niskaansa. "Mä kävin nuorena tosi usein kirkossa laulamassa ja tälleen.. Okei, kyllä nykyäänkin jonkinverran, mut jos jossain pääsee laulamaan nii siellä!", hän tarkensi vielä. Assu ei tainnut käydä kirkossa? Ei ainakaan siinä missä Vegas joskus kävi. Kävipähän miehen uskonnollisuuskin jotenkin ilmi, mutta ihmisethän saivat uskoa mihin halusivat. Moni musta kävi kirkossa, joten De'vegasilla ei ollut mitään syytä kierrellä sitä.

Voittonsa mies sai pitää, ja se kai oli hyvä juttu, vaikka voittajan tuomioksi oltiinkin heitetty Assumptan repparissa kantaminen. Paitsi se ei tainnut olla ihan totisesti otettava juttu.. Ja kylmästä puheenollen, Vegas kävi nappaamassa hupparinsa kentän reunalta. Alkoi kuumuus jo haihtua ilmaan ja tilalle tuli kylmää. Vegas vihasi kylmää. Hän jäätyi itsekkin helpommin silloin kun ei liikkunut kovasti. Vihasipa talveakin.. Vegas vetäisi hupparin päälleen, vetoketjun kiinni ja hupun päähänsä. Näytti ainakin selvästi kuuluvansa Rashee roadille.
"Mä voin saattaa, ettei sua vaan rupee pelottamaan.. Asutsä muuten Rasheella?", Vegas kysäisi. Ei hän muistanut, vaikka Assu olisi keronutkin asuinpaikkansa. Ei mies olisi sitä muuten kysynyt.

Hän kuuli itsekkin joidenkin kaduille ilmestyvien ihmisen hälinää, joka alkoi aina näihin aikoihin voimistua. Näihinaikoihin Vegas tavallisesti lähti vasta ulos.. "Mun silmien eteen ei kauheen usein hypitä, joten luutavasti oon turvallista seuraa.", hän vinkkasi sormellaan ja siirsi koripallon kainaloonsa, kun lähti kävelemään kohti pois pääsyä koriskentältä... Äkkiä Vegas kuitenkin kääntyi viskaamaan pallon Assulle. "Häviäjä kantaa pallon."

"Tosin jos sä asut kaukana niin sitten mä jään lähemmäs, koska mä asun.. About kolmensadan metrin päässä tästä.", hän sanoi huvittuneesti ja olkaansa kohauttaen jatkoi matkaansa. Kuulostipa harvinaisen tylsältä lopulta tälle pelille! Eihän se niin voinut mennä. Äkkiä nyt jotain!
"Paaitsi. Onko sulla keikkoja tänään? Eikös kaikki semmoset ala illalla?", Vegas sakin idean, oikeastaan useamman. Hän virnisti nostaessaan kätensä hupparinsa taskuihin. "Tai jos haluat tulla rentoilemaan tonne.. No tonne lähelle yhteen klubiin. Siellä on yleensä mun tuttuja ja ihan kiva meininki. En haluis päästää sua ihan noin vaan juoksemaan karkuun, sori vaan.. Et tästä pääsee, ku kiertää ton talon. Katos, että sä pääsisit vähän niistä sun bändiläisistä eroon.", mies selitteli oikeastaan harvinaisen monimutkaisesti tietä kohti pientä klubia joka oli tässä lähellä. Siellä yleenä oli suurimmaksi osaksi vain mustia, sillä omistaja oli musta ja piti ystäviään siellä töissä, joiden kautta sinne tuli vierailijoita.
"Tai jos sun pitää mennä nukkumaan nii..", mies kohautti olkiaan, kuin pettyneesti ja epäröiden ajatusta nukkumaan menemisestä. Oikeastaan vain kannusti Assua mukaansa.. Eei, tästähän se herääminen vasta lähti. "Että jooko älä oo tylsä. Voi ne työt joskus unohtaa. Mä unohdan aina!"

Kirkossa, niin tietenkin. Suurin osa mustista kävi mielellään kirkossa, mutta Assulle se ovi ei ollut vielä auennut. Hänen kotikaupunkinsa oli valkoistakin valkoisempi ja ne messut tylsistyttivät kuolleetkin. Eikä Assumpta juuri Jumalaan uskonutkaan. Hänen äitinsä oli vain käynyt joulukirkossa, jos sitäkään. Muutaman kerran Assu oli lähtenyt mukaankin.
”Pitää ilmeisesti tehdä sekin ensimmäisen kerran tässäkin elämässä”, Assu sanoi ja virnisti. Miksikäs hän ei menisi kirkkoon? Jos Vegas laulaisikin niin sehän sopisi mainiosti sunnuntai ohjelmaan.

”Mä asun Rasheella, mutta ihan devonstreetin vieressä”, Assu vahvisti ja silloin hän taisi kertoa asuvansa vähän paremmassa kämpässä, koska siellä päin oli tietty vähän parempaa, kuin keskellä rasheeta. Vegasille ei todellakaan taidettu nenille hyppiä, koska toinen oli kuin iso kallio. Eihän sellaisen nenille edes pystytty hyppäämään ilman helikopteria! Yllättäen pallo lensikin häntä kohti ja Assu hädin tuskin sai sen kiinni ja katsoi pyöreää esinettä käsissään hetken, kuin miettien miten se siihen päätyi.
”Selvästi”, Assu tokaisi ja siirsi pallon rennosti vasemmalle puolelleen ja käveli Vegasin vierellä.

Oli siinäkin musta ritari, Assu ei voinut olla ajattelematta ja nauramatta. Hänen aivonsa raksuttivat siinä, miten hän saisi Vegasin kauemmaksi aikaa seuraansa, mutta mies keksi sen ensin.
”Ei mulla ole, huomenna vasta”, Assu totesi ja virnisti, sillä hän esiintyi melko harvoin. Nauruaan pidätellen Assumpta pidätteli nauruaan ja kuunteli Vegasin puhetta clubista. Tietenkin Assu lähtisi!
”No ehkä mä tällä kertaa uhraan kauneus uneni sulle ja clubille. Mutta musta tuntuu että jätkät kyllä vois hengata siellä. Ne jaksaa hokea mulle eräästä paikasta ja en yhtään ihmettelisi, jos puhuisit samasta”, Assu totesi ja astui ulos aidatulta alueelta.

Toisella puolella katua nuoriso jengi mölysi ja veti selvästi miestä vahvempaa. Valkoinen iho erottui selvästi katuvalojen valossa. Nuoret olivat varmaan tuskin täysi-ikäisiä, joten näky oli melko säälittävä.
”Mitä mä sun ohjeistas tajusin, niin sä saat kyllä näyttää tietä ihan rauhassa”, Assu tokaisi ja hymyili Vegasille. Joku mörisi jotain neekereistä, mutta sen Assu antoi mennä ohi korviensa. Hän ei jaksaisi aukoa päätään millekään pikkurunkkarille, joka ei todellisuudessa ollut mitään.

Sittenhän Assumptan pitäisi käydä kirkossa. Ei missään tylsässä palveluksessa. Niitä ei ollut, eikä niissä tarvinnut jäädä vain paikalleen odottelemaan milloin pääsisi pois. Vegasille ei ainakaan tullut sellaista tunnetta kovin usein. Kirkosta hän ei lähteny noin vain, vaikka mieli olisi tehnyt. Miehellä kyllä muuten oli tapana vain häipyä jos rupesi kyllästyttämään.. Ehkä päässä jotain järkeäkin oli. Kirkko taisi kuitenkin jäädä toistaiseksi myöhemmäksi. Assu asui siis Rasheella ja Vegas nyökäytti päätään matalan hymähdyksen kera. No ei hän olettanutkaan paljoa muuta, mutta lähellä Devon streettiä? Jossain hienommassa asunnossa vai? No, jos nainen kerran lauloi ja oli kuuma hotellivirkailija niin sitä rahaakin sai jostain. Kelpaisi Vegasillekkin.

Keikkoja ei kuitenkaan tänään ollut tiedossa, joten De'vegasin piti äkkiä keksiä seuraavia vaihtoehtoja ja clubihan oli sellainen. Kaikenlisäksi mies huomasi koripalloa kantavan Assun pidättelevän nauruaan. "No jos kerran on niin hauskaa, niin kyllä ne kauneus unet kannattaa jättää tällä kertaa väliin.", Vegas virnisti. Hän lupautui äänettömästi näyttämään tien, sillä käden huitomiset kävelymatkan demostroimiseksi oli nähtävästi epäonnistunut. Eikä hän ihmettellyt jos useampikin musta kävisi siellä, joten puhe Assun tutuista olisi ihan mahdollista.. Huvittavaa. Assumpta ei ollut itse sitten vielä 'uskaltautunut'.

Päästyään koripallokentältä Vegas katsahti automaattisesti toiselle puolelle tieltä huppunsa alta. Jotain pikkupentuja, jotka leikkivät kovista kello yhdeksän jälkeen, mutta kahdeltatoista piti mennä jo nukkumaan, kun äiti käski. De'vegas nyrpisti nenäänsä ja jatkoi matkaansa, vaikka kuuli puheen neekereistä itsekkin. Ainainen ongelma.. Vanhempien pitäisi kouluttaa kakaransa paremmin. Huuto kuului kuitenkin kaikuna uudelleen ja se sai De'vegasin kääntämään katseensa noihin vielä uudelleen.
"Hei, maito! Yks minä pystyy murskaamaan monta sinää, joten turpa kiinni ja hanki ensin edes vähän munaa ennenkun rupeet huuteleen!", varoitus yksi: käytetty. Vegasin matala ääni oli sen verran selvää, että pennuilta tuskin jäi mitään ymmärtämättä. Hetkeksi ainakin tuli hiljaista ja Vegas jatkoi matkaansa Assun kanssa.. "Vihaan tollasta.", hän kohautti kulmiaan lähes kyllästyneesti, mutta tuskin oli ainoa musta joka oli siihen kyllästynyt.

Pikku maitojengi sai luvan jäädä taaemmas tai clubista tulisi muutama muukin ihminen näyttämään miten nyrkit toimivat. Vegas ainakin. Vähän matkan päässä se jo näkyikin ja mies osoitti kylttiä sormellaan. "Sinne!", hän virnisti, katsahtaen vielä olkansa yli säälittävään jengiin päin, jota ei tosin kulman jälkeen enää näkynyt. Clubista kuului kyllä raikuvia ääniä tänne asti ja jotkut olivat jääneet ulos polttelemaan. Vegas naurahti itsekseen ja oli tyytyväinen, että pääsisi jonnekkin lämpimään.
"Zau dudet.", mies virnisti iskiessään jotain tyyppiä nyrkillään olkapäähän. Leikkimielisesti tietenkin. "Vegas mään." Peräänsä Vegas sai kevyen nyrkin lyönnin omaan olkapäähänsä, mutta mielummin ihmiset kääntyivät katsomaan Assua, joka näytti kultaakin arvokkaammalta heidän silmissään. Uudet naamat tietysti kiinnostivat ja tietty ihmiset olivat heti ulkoota tervehtimässä naista muutamien flirttailevien katseiden kera. "Noniii, rauha. Täällä on kylmä. Mennään sisään.", Vegas huitoi kättään ovea kohti. Sisältä kuului musiikkia, joka oli tyylilajeiltaan melkeinpä mitä vain mustien musiikkia. Jotkut toivat jopa omia levyjään soitettavaksi ja tunnelma oli lähes aina rento, kuin kaikki tuntisivat toisensa, vaikka näkisivät vasta ensimmäistä kertaa.

Hyvä kun Assumpta ei sihahtanut Vegasille, sen sijaan nainen laski rauhoittavasti kätensä miehen vahvalle käsivarrelle. Hän vihasi huutelua, mutta hänen nuorin pikkuveljensä oli juuri tuon ikäinen. Siksi Hän ei halunnut mitään tappelua ja Vegas olisi vain raukkamainen, jos tämä tekisi mitään niin nuorille. Lähempänä clubia Assumpta tunsi rentoutuvansa, sillä Vegaskin tuntui rentoutuvan.

Kun ihmiset melkein jonottivat tervehtimään häntä, hän vain virnisti ja heilautti kättään Vegasin vierellä. Kuitenkin sisälle pääseminen oli paljon ihanampi, kuin mikään asia pelin jälkeen, sillä lämpö tuntui huumaavalta. Assumptan silmät eivät kaiken lisäksi nähneet yhtäkään valkoista, eikä vielä tuttuakaan. Hän oli varma, että kohta joku hyppäisi hänen eteensä.

”Okei, mä en kyllä varautunut clubi iltaan rahallisesti”, Assu sanoi ja samalla hetkellä ensimmäinen tuttu iski kiinni.
”Assumpta Storm, ei sentään esiintymässä. Sinua ei olekaan näkynyt hetkeen. Luultin, että joku on tappanut siellä hotellilla”, Josh kaappasi Assun karhun halaukseensa ja tervehti Vegasia rennolla käden heilautuksella.
”Sä tukehdutat mut ja aivan kuin mä tän näköisenä minnekkään lavalle nousisin. Mihin sä sen tyttös oot jättänyt?” Assu uteli ja vastasi halaukseen, mutta kaikki näkivät, että he olivat vain ystäviä. Josh vinkkasi silmäänsä ja osoitti yhtä hieman rehevämpää naista baarilla.
”That’s my girl. Näpit irti sitten”, Josh sanoi ja nauroi viittoen tyttönsä tervehtimään.
”Mutta kukas sä olet? Me muutettiin just tänne, joten jos sä olet Assun miesystävä, mun on pakko tappaa sut. Tää helmi pitäis vaan sulkeen sirkuttamaan”, Josh vitsaili Vegasille ja Assu tuhahti.
”Sä ja sun suunnitelmas”, Assu vain sanoi ja antoi Vegasin ihan itse esittäytyä.

Joshin nainen näytti juuttuvan hetkeksi suustaan, joten Josh ei pitänyt kiirettä. Mies oli pitkä ja jäntevä, toisin kuin vaimonsa. Josh oli hyvinkin komea ja kova pleijeri, mutta ilmeisesti aika oli kesyttänyt senkin tuulen poikasen. Tietenkin Joshia myös kiinnosti Vegas, sillä Assumpta ei juuri miehiään näytellyt, koska niitä ei ollut.

Vihdoin päästiin astumaan lämpimään, jossa sen lisäksi vyöryi kasvoille myös ihmisten sorina ja musiikki. Vegas huitaisi heti kättään ja oli jo sanomassa, että hänellä oli ehkä muutamia kolikoita, kun joku löysi jo Assumptan. De'vegas käännähti heti uuden näköistä miestä kohti kulmat koholla. Ei tuo Assun miltään miesystävältä näyttänyt, sillä nainen kyseli tyypin tyttöystävästä tai vaimosta. De'vegas nyökäytti päätään tervehdykseksi ja katsahti tiskille päin. Ooo helloo.. Vegas virnisti, kuin sekin olisi kielletty.
"Sano vaan Vegas ja jouu, rauha, se ei kuulu mulle enkä mä sille.", mies naureskeli matalasti nostaen käsiään torjuakseen Joshin olemuksenkin. Hän pudisti päätään "..Ja jos sulla on jo vaimo niin mitä sitä nyt muita tappamaan.", De'vegas virnisti saaden sitten tökkäisyn selkäänsä. Mies käännähti vilkaisemaan olkansa yli juuri kun joku tuttu käveli hänen ohitseen.

"Heei, Jay! Sä oot mulle kympin velkaa!", Vegas keskeytti keskustelun ja varmasti monen muunkin, kun koko clubin peitti miehen astetta kovempi ja monta astetta matalempi ääni. Muutama lähellä katsahti De'vegasia melkein korviaan pidellen ja mies tajusi asian itsekkin.. Taas liian myöhään. Puhui hän melkeinpä mitä vain, niin kaikki muutkin kuulivat sen. Jos hän korotti ääntään pamahti korvat..
"Aa, sori.", mies taputti lohduttavasti Assumptan olkapäätä, ja vähän kauempana oleva Jay rupesi kaivamaan taskujaan. Juuri sopivasti! Sillä saisi ihan hyvin parit juomat.. Hyvä tuuri tänään taas, mutta huomenna olisi kai pakko mennä töihin, jos halusi lisää sitä rahaa?

"Siinä, nyt en oo sulle siitä korttipelistä enää mitään velkaa.", Jay kurotti antamaan rahat ja Vegas otti ne vastaan. "Tänks ja katotaan..", hän tuuletteli parilla setelillä kasvojaan, katseen kääntyessä Assuun. Ei yhtään vihjaavaa, mutta Vegas ei miltään rikkaalta pohatalta näyttänyt yrittämälläkään. "Sä näytät, että haluat juotavaakin. Eeehkä mä voin tarjota", mies virnisti, mutta tajusi sitten:
"Ai nii, älä huoli, mä en vie sun kakkos naista.", De'vegas virnisti Joshille, taputtaen tuttavallisesti tuonkin miehen olkapäätä. Vitsillähän sitä vain ja Vegaskin vain nauroi ennenkuin käveli kohti vieressä olevaa tiskiä.
"Jotain.. Kohtalaisen kevyttä. Ou jee Las Vegas drinkki. Kertaa kaks!", hän pyöräytti sormeaan ilmassa ja tiskin takana oleva nainen näytti tunnistavan Vegasin "Taas..", nainen totesikin ja sai De'vegasin kohauttamaan kulmiaan. Ensinnäkin, hän piti Las Vegasista drinkkinä ja paikkana, vaikka oli käynyt siellä vain kerran elämänsä aikana. Varmasti Vegasin elämän kohokohta, mutta silloin hänellä oli sattunut olemaan vähän enemmänkin rahaa ja muutama kaveri oli tullut mukaan. Se oli menoa se..
"Jos se on hyvää, niin miks sitä ei sais ostaa?", mies kysyi puoliksi Assulta ja puoliksi drinkkejä tekevältä naiselta.

Tietenkin Josh nauroi, tämä nauroi aina. Assumpta ei muistanut hetkeä, jolloin mies olisi ollut surullinen.
”Se on kato näit periaate kysymyksiä”, Josh vain sanoi ja yllättäen Vegasin ääni oli kuurouttaa Assun ja Joshin, täysin. He katsahtivat järkälettä vähän korvat soiden ja alkoivat sitten nauraa.
”Jos sun Vegas kaveris pitää ikinä huutaa apua, niin ainakaan sitä ei voi olla kuulematta. Tsiisus. Monen vuoden rumpalina olon jälkeen mun korvat tinnittää”, Josh nauroi ja kaappasi naisensa kainaloonsa. Assumptaa nauratti ja hän vain virnisti Vegasille.
”Noh, mä voitan varmasti kiljumisessa”, Assu vain heitti ja tervehti nopeasti mustaa naista Vegasin hoidellessa vähän rahaa.

Ei kai sille voinut mitään, mutta kun Vegas kääntyi seteleillä kasvojaan tuuletellen Assu nosti kätensä suunsa eteen, ettei virnistys olisi näkynyt.
”Herttinen, mä osuin kulta suoneen. Pitää hävitä useamminkin. Juomat kelpaa mainiosti. Josh, bee goooood”, Assu totesi ja palloa halaten hän lähti kohti tiskiä Vegasin vierellä, jättäen Joshin naisineen jälkeensä.

Jokin siinä, että Vegasilla oli jo oma nimikko juomakin, huvitti Assua.
”Mikäs siinä, mutta sä oot ensimmäinen tyyppi, jolla on melkein nimikko juoma baarissa. Kerro mulle, kuinka monta sä juot illassa?” Assu vinoili ja nousi istumaan vapautuneelle jakkaralle, lyhentyen ärsyttävästi. Tosin, nyt koripallo oli hyvin sylissä ja saadessaan drinkin eteensä, Assu oli tyytyväinen iltansa saldoon. Hänellä oli ollut harvinaisen hauskaa ja taitaisi olla vielä pitkään eteenpäinkin.

Ensimmäinen siemaus ja Assu sai uuden lempijuoman.
”Mä kun vannoin punaviinin ja cosmopolitanien nimeen…” Hän sanoi voivotellen ja tuijotti juomaa otsa kurtussa. Hän pohti mitä kaikkea siinä mahtoi olla, mutta hyvää se oli. Hänen juomansa muuten kuulostivat kauhean hienoilta, mutta hän todella nautti punaviinistä ja cosmopolitaneista.

Rahaa tuli kuin toiveesta ja Vegas siinä sivussa onnistui kuulemaan Joshin olevan rumpali, tai on ollut.. Miehen ei nyt ollut tarkoitus voimistaa kenenkään tinnitusta, mutta minkäs sille nyt enää mahtoi. De'vegas ei ennättänyt vastata mitään, mutta sai hyvät juomarahat.

"Ai! Tää ei oo palkkana siitä, että hävisit. Tarjoon vaan naiselle drinkin.", Vegas perusteli, ettei Assu nyt aina rupeaisi häviämään! "Okei ehkä kans siitä, et olit hyvä vastus.", se olisi ehkä parempi selitys kuin häviäminen, mutta jäi silti enimmäisen syyn varjoon. Varmasti olisi moni muukin täältä halunnut tarjota Assulle drinkin, mutta lällällää, Vegas ennätti ensin. Juoman valitseminen ei ollut mitenkään kovin vaikea päätös.
"Mitä? Se on hyvää.. Ja monta juon illassa. Hm, täällä ollessani usein ainakin yhden! Pitää hienoa nimeä kuluttaa.", mies virnisti ja pian tiskin takana oleva neito pisti lasit, ojentaen kätensä rahaa saadakseen. Vegas ojensi toiselle setelit, saaden muutamia kolikoita takaisin. Tarvittaessa voisi vielä vähän lainata joltain, jos tulisi jano.

"Laas Vegaaaas. Mm,m. Nyt sä et voi olla unohtamatta mua, kun kuulet tän nimen ja maistat tätä juomaa.", Vegas virnisti oman lasinsa kanssa. De'vegas oli helppo muistaa juui tällaisista pienistä suurista asioista. Las Vegas. Drinkki, kaupunki ja Vegas.. Mies naurahti itsekseen ja lopulta laski lasin pöydälle. Älä hörpi liian nopeesti, Vegas ajatteli ja kääntyi Assun puoleen.. Hetken De'vegas katsoi toista näin kokonaisuutena, mutta vetäisikin koripallon naisen sylistä. Selvästi tiellä ja se taisi olla vähän hankala kantaa koko ajan.
"Täällä on pallo!", Vegas hihkaisi muulle ihmisväelle. Muutama nousi ylös sohvalta läimäyttäen käsiään yhteen, selvästi haluten pallon. Mies nopeasti viskaisi sen ensimmäsielle näkemälleen ja sinne meni. "Nyt se on pois tieltä.", kyllä hän sen takaisin saisi, kai.

"Jos en saa takasin nii sä voit hankkia uuden pallon.", Vegas kohautti olkaansa huvittuneesti samalla kyyläten sohville, josko jokin vapautuisi. Kauimpana oli yksi vapaana, mutta mies ei jaksanut sinne asti kävellä.. Hän halusi mahdollisimman läheltä ja johon sai lysähtää... Ja joka oli tällä kertaa kohtalaisen kaukana tutuimmasta jengistä. Siihen kun ajautui niin ei pääsisi helposti pois.
"Haa! Tonne vapautu yks sohva. Haluun istuu jossain pehmeemmällä. Tuu.", Vegas viittoi Assun mukaansa, ottaen samalla drinkkinsä, jota siemaillen lysähti istumaan pehmeälle sohvalle. Kyllä kelpasi kun tultiin ulkoota. Lämmitettykkin jo valmiiksi.
"Vegas, kiva nainen sulla tänään.", ohi kulkeva kaveri ilmoitti harvinaisen selvään sävyyn, kai omalla matkallaan tiskille. "On, mutta sulla ei näytä olevan yhtään.", De'vegas totesi välinpitämättömästi. "Nii. Oliks toi mies joku niistä sun bändiläisistä?", mies nojautui enemmän Assua kohti, puhuen salaisen näköisesti ja osoittaen Joshia sormellaan mukamas vaivihkaa.

”Mä en ikinä pääse minnekkään ilman sanaa Vegas ja me ei olla edes Amerikassa!” Assu tuhahti ja nyrpisti nenäänsä.
”Mistäs sä nyt sitten mun nimen muistat? Paljonkohan oman nimen saaminen juomalle vaatisi?” hän pohti ääneen, mutta ajatus meni sen siliän tien, kun pallo hänen sylistään katosi. Nainen veti kasvoilleen järkyttyneen ilmeen.
”Mä ehdin kiintyä siihen. Mä aattelin nimetä sen Bobiksi, niin sopisi mun chinchillani kanssa yhteen”, Assu sanoi onnettomana ja katseli pallon menoa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt sen enempää asiaa ajatella, kun Vegas oli bongannut heille hyvän näköisen sohvan. Tietty pehmeä paikka kelpasi ja Assumpta kulki miehen takana vaivatta toisen tehdessä tietä.

Lysähtäen sohvalle, Assu oli taivaassa. Ulkona oli jäätävää, joten nyt kelpasi istua lämpimässä paikassa.
”Kiva nainen sulla”, huomautus sai Assun melkein nauramaan. Kommentin heittäjä oli selvästi närkästynyt Vegasin takaisin heitosta, mutta sekös Assua naurattikin. Hän ei sanonut kuitenkaan mitään, sillä Vegas uteli ’’salamyhkäisesti’’, Joshista.
”Ei varsinaisesti. Reilu jätkä ja hyvä tyyppi pieninä annoksina, mutta ennen hän oli kovan luokan pleijeri. Otettiin yhteen liian herkästi, niin raivasin sille paikan toisessa bändissä. Toisinaan Josh paikkailee, mutta ei muuten”, Assu totesi ja kohautti olkiaan ja siemaisi Las Vegasiaan. Sen maku oli liian hyvä ja huumaava. Pitäisi kieltää lailla. Olikohan Vegaskin saman makuinen? Assu pohti huvittuneena.

”Sä tunnet täältä varmaan yli puolet, koska näytät siltä, kuin voisit asua täällä”, Assu veikkasi ja potkaisi kenkänsä jaloistaan ja nosti ne lämpimälle sohvalle. Eipä hänkään näyttänyt siltä, kuin olisi jännittynyt tai mitään. Vain rento, humoristinen Assu oli astunut lavalle. Hän todella rentoutui tälläisissä paikoissa. Hänellä oli useita valkoisia ystäviä, mutta nämä eivät aina tajunneet sitä rentoutta ja huulen heittoa, mitä Assu piti omanaan.

"Muutetaan punaviini Assumptaks ja asia ollaan hoidettu. Sen mä muistan.", Vegas virnisti, mutta vielä koripallo nimeltä Bob? Hyvä ettei Vegas räjähtänyt nauruun juomat suussaan. Tuon hän muistaisi ja kutsuisi koripalloja Bobiksi koko loppuelämänsä! Kieltämättä ne näyttivät Bobeilta. "Chinchilla? Aai sulla on semmonenkin.", mies hymyili päätään nyökytellen kuin kuunnellen jonkun valittavan mummon marmatusta. Olihan Vegas chinchilloja nähnyt.. Omituisen näköisiä pikkuelukoita. "Mulla käy vaan siskon koira hoidossa, mut se puree kaikki Bobit tohjoks.", Vegas totesi. Juu, pallot oli silloin parasta pitää jossain korkealla.

Sohvalle olisi voinut koettaa kaivautua oikein kunnolla vain makoilemaan ja lämmittelemään, mutta tähän piti mahtua kaksi.. Vielä juomatkin kädessä. De'vegas sai siinä sivussa vähän tietää tuosta Joshista, joka oli kuitenkin ollut jossain tekemisssä Assun kanssa. Ja entinen pleijeri? "Ai sä et tykkää pleijereistä?", mies virnisti. No jaa.. Jos ei halunnut pitkiä suhteita niin.. Kyllä omat halut sentään jotenkin piti tyydyttää. Vegas hörppäisi drinkkiään puhumatta asiasta sen enempää. Siinäpähän Josh näytti viettävän hyvää aikaa oman mielitiettynsä kanssa.

"Tunnen monta, mut oon asunu Lontoossa koko ikäni ja mulla on seittemän sisarusta, joiden kanssa oon eläny, joten tiiän vielä niidenkin kaverit..", mies totesi huvittuneesti. Siinäpäs oli paljon ihmisiä tunnettavaksi. Kaikenlisäksi, että Vegas oli töissä satamassa oli hyvä syy olla häneen yhteydessä... Vegas katsoi kun Assumpta nosti jalkansa sohvalle, kuin kotonaan. Olihan täällä melkoisen kotoinen meininki. Paitsi kyllä täälläkin tempperamenttisemmat rupesivat tappelemaan, mutta heidät erotettiin heti. Ketään ei jätetty tappelemaan.. Vegasillakin oli mennyt..krhm.. hermot muutamiin kertoihin.

"Kyllä täältä Assuakin saa.", hän vilautti hampaitaan, jotka hohtivat mustilla yleensäkkin tummaa ihoa vasten. Heillähän oli pepsodent hymyt paljon yleisempiä. Vegasin ajatellessa sanojaan pitemmälle hän tajusi kuinka pervolta se kuulostikaan. "Tarkotin siis punaviiniä... Nii! Et tiiäkkään miten paljon mua rupee naurattamaan jos joku nainen menee tonne tiskille tilaamaan.. 'Haluan Vegasin'", mies koetti imitoida naisen ääntä, mutta eei... Vegasin matala ääni ei tosiaan muuttunut miksikään. Hän kröhäisi vielä sanojensa päätteeksi. "Pitää mennä joku kerta silleen: Tässä mä oon, baby.", hän hymyili leveästi demostroiden tapahtuman Assulla, nojautuen lähemmäs toisen kasvoja sulava katse sinisissä silmissään ja 'sun luo vai mun luo'- ilme omilla kasvoillaan. Äkkiä Vegas kuitenkin päätyi hörppimään rauhallisesti drinkkiään.
"Se on kivaa. Paitsi tolleen en tee, ellen oo tosi humalassa.", hän hymähteli. Mikä puhe vaihe Vegasiin oli oikein iskenyt? Yleensä mies ei ollut niin puhelias.. Kumma vaihe.

Vai siskolla oli koira? Koirista Assumpta ei niinkään pitänyt. Hän oli enemmän kissa ihmisiä. Koirat olivat.. noh, hänen silmissään tyhmiä. Kissoissa oli asennetta ja tyyliä. Tosin, se lemmikki keskustelu jäikin sitten siihen. Bo oli kiva kaveri, mutta ei mikään Assun ykkös puheen aihe. Oli sitä nyt muutakin. Kuten sohvalla juttelu siitä, pitikö Assu pleijereistä.
”Riippuu miehestä”, Assu tokaisi ja virnisti. Mitäs sitä kieltämään, joskus oli hauskaa vain heittäytyä mukaan, mutta ainoastaan kovassa humalassa. Harvoin Assu sen kummempaa harrasti miesten kanssa.

Seitsemän sisarusta? Se oli paljon se! Ei ihme, että Vegasilla oli kova ääni, vaikka taisi johtua ihan muista tekijöistä kuin sisarusten lukumäärästä.
”Siinä on monta tuttua”, Assu totesi ja siemaisi Vegasiaan, mutta oli purskauttaa juomat juoman kaiman päälle, kun tämä selitteli omia sanojaan ja imitoi naisen ääntä. Tuskin tointuen tästä, Vegas näytti Assulle esimerkkiä ja musta nainen kohotti kulmaansa hienoisesti. Vegasilla taisi olla vientiä…

”Lupaa mulle, ettet enää imitoi naista mun kuulteni. Mä en haluaisi kuolla näin nuorena”, Assu tokaisi ja hymyili silmiään pyyhkäisten, sillä naurun pidättäminen oli saanut vedet kohoamaan. Hän haluaisi nähdä lopputuloksen muuten sille isku replalle. Sehän voisi olla ihan huvittavaa, sillä Assun tietämistä naisista varmaan puolet kaataisi juomansa Vegasin päälle.

”Eli, sulla on seittämän sisarusta, pimein iskurepla jonka olen hetkeen kuullut, nimikko juoma ja töissä satamassa, hoilaillen R and b’tä. Mitä sä et osaa?” Assu kysäisi ja nojasi rennosti selkäänsä sohvan kulmaan ja käsinojaan. Hän näytti oloonsa tyytyväiseltä kissalta, sillä lämpö oli miellyttävästi siirtynyt kaikkiin ruumiin osiin ja häntä ei hytisyttänyt. Lisäksi joku oli pannut soimaan todella hyvää musiikkia.

Noniin tulihan se sieltä, että riippui miehestä. Jotkut naiset osasivat olla ärsyttäviä 'ihan hirvee pleijeri, kauheeta!', mutta unohtivat itsensä. Saattoivathan ne naisetkin olla pleijereitä, paitsi silloin kyllä käytettiin kauniisti nimitystä huora.. Mutta jos totta puhuttiin niin Vegasia ei kiinnostanut oliko nainen sellainen vai ei, jos sille tasolle mentiin. Kuulostihan se julmalta, mutta jos sitä erkaannuttaisiin seuraavana aamuna niin mitä turhia tutustumaan? Vegas ei vain tiennyt mitä tässä nyt oikein hölötteli. Hänellä oli suurinpiirtein se oma kaveripiirinsä, mutta silti jotenkin pakkomielle tuntea kaikki kaupungin mustat. Assumpta nyt vaikutti vielä mielenkiintoisemmalta, joten Vegas jäi paljon mielummin tutustumaan tähän naiseen kuin esimerkiksi Joshiin.. Tietty. Olihan Assumpta olennaisesti hyvännäköinen nainen ja mukava sellainen.. Tottakai se houkutteli Vegasia yli sataprosenttia enemmän.

Se naisen imitoiminenkaan ei nyt oikein luonnistunut ja onneksi Assumpta ei purskauttanut juomia lasiinsa, tai De'vegasin päälle.. Huvittava näky, mutta Vegas päätti päättää tarinansa siihen.. "Okei en imitoi..", hän totesi drinkkiä lasissaan pyöritellen, mukamas anteeksipyytävän näköisenä. Monet muut olivat nähtävästi jo tottuneet siihen, että Vegasin ääni vyöryi joidenkin äänien päälle. Joskus mies pyrki puhumaan hiljempaa, mutta korkeammalle hän ei päässyt muutakuin laulaessa.. Oltiinhan se jo juuri todettu. Joskus olisi kiva omistaa edes vähän korkeampi ääni.

Mies hymyili Assun kootessa tietoja yhteen lauseeseen. Vegas nyökytteli päätään, asettuen toiseen päähän sohvaa, nojailen sen käsinojaan hieman rönöttäen. Olisi tehnyt mieli nostaa toinen jalka sohvan selkänojalle, että pääsisi kunnon löhö asentoon ja laiskottelemaan. Ihanan lämmin.
"Ai mitä mä en osaa?", mies toisti vähän yllättyneenä. Hassu kysymys.. Siinä vastausta mietiskellään De'vegas koetti lipitellä Las Vegas drinkkiään ilman, että siitä kaatuisi hupparille, kun mies oli sen verran vaakatasossa. "En osaa tehdä töitä.", hän töksäytti, vaikkei osannut oikeastaan tehdä paljon mitään muutakaan mikä kuulosti tylsältä ja vaati rutiinia. Olihan se aika olennainen asia mitä Vegas ei osannut. "Mielummin laiskottelen, mut baby, mikä mun pimeessä iskureplassa oli vikana? Oliks toi joku epäilys siitä, että mä en osais iskee..", hän virnisti aukaisten hupparin vetoketjun puoleen väliin. Huppukin oli pudonnut päästä jo kauan sitten.

Pieni helpotus oli, ettei Vegas enää imitoisi. Se oli ollut jotain niin huvittavaa ja kamalaa samaan aikaan, että voi elämä. Miehisen miehen äänestä ei naisellista saisi uhkaamallakaan. Miehen melkein nauraessa Assun kysymykselle, musta nainen vain hymyili takaisin. Tietenkin vastaus oli jotain sellaista, mitä Assu oli arvaillutkin. Joskus kävi niinkin. Assulle työ oli taas ihan ok juttu ja sen hän handlasikin.

Ou baby baby what’s wrong… Assu lauleskeli pänsä sisällä ja kallisti päätään kuin analysoimaan elämän ja kuoleman kysymystä. Häneen moinen ei ehkä vetoaisi mitenkään, hän vain katsoisi pitkään ja hymähtäisi.
”Hey Baby…” Assumpta nojautui viehkeästi lähelle Vegasin kasvoja, ruskeat silmät tuikkien huvittuneina.
”Känninen mies ja baby sana saavat aina kylmää vettä niskaansa, varsinkin iskureploissa”, nainen totesi ja nauraen vetäytyi takaisin omaan nurkkaansa. He olivat muuten onnistuneesti vallanneet koko sohvan. Tosin, saattoi johtua siitä, Että Vegas ei ollut mikään pikku-poika ja Assu istui hieman tilaa vievästi.

Assumptan Vegas alkoi valitettavasti loppumaan. Hän joi sitä hitaammin, jotta se kestäisi kauemmin, mutta oli ongelma. Se oli aivan liian hyvää hitaasti nautittavaksi tai Assun kärsivällisyys oli kaikkea muuta kuin hyvä.
”Mä alan kohta rampaamaan täällä vaan tän takia, kuulostampas mä juopolta”, Assu nauroi ja kohotti lasiaan, joka oli valitettavasti kohta jo lopussa. Hän teki siitä selvää jälkeä juomalla sen loppuun ja laskemalla lasin pikku pöydälle.
”Mulla on ikävä Bobia”, Assu sanoi ja veti naamalleen maailman suloisimman koiranpentu-olen-hyvin-surullinen-ja-masentunut- ilmeensä. Hänen kätensä tarvitsivat tekemistä. Bobista olisi vaikka mihin, mutta tällä hetkellä palloa ei ollut näkyvissä. Se oli toden näköisesti viety lenkillekin.

Jossain alkoivat äänet kohoamaan riitelyn tasolle. Joku koetti selvästi rauhoittaa pukareita, mutta kun kaksikko osui silmiin, Assu tajusi kahden sarvikuonon ottavan nyt yhteen. Miehet olivat valtavia ja lihasta näytti kummallakin olevan ja he olivat ihan helvetin vihaisen näköisiä. Koko paikka oli tuntunut jähmettyvän, sillä muut aistivat vaaran ja veren. Joku koitti saada miehiä rauhoittumaan, mutta se näytti enemmän hyttysen ininältä ja eihän sitä kuunneltu.
”Sä oot maannut mun tytön kanssa!” Toinen jyrisi ja Assun teki mieli piiloutua sohvan uumeniin.
”Sä vittu et oo ees sen arvonen”, kaveri vastasi ja riitely jatkoi herjauksin ja kaikin mahdollisin loukkauksin.

Mies kiinnitti huomionsa Assumptan toistoon Hei babysta, ja kasvojen lähelle tuomisesta vielä enemmän. De'vegas ei voinut kääntää katsettaan tullaisesta katseesta noinvain pois, mutta kuunteli kyllä, ettei muka juopot ja baby sana kuuluneet yhteen. "Mut mitä jos mä en olisikaan kännissä..", se olisi sitten asia erikseen?
"Ja tottakai Vegasin takia täällä kannattaa käydä.", mies virnisti lähes omahyväisesti, mutta piti siitä. Hänhän voisi nähdä Assumptan täällä useamminkin.. Hmm.

Nyt Vegasin tietoisuuteen pamahti ylimääräisiä ääniä, ettei mies välttämättä kuullut Assun puhetta. Hän kurtisti kulmiaan ja laski takaraivoaan, katsoen riitapukareita pää alaspäin. Mies ei noita tyyppejä kamalasti tuntenut, mutta ei myöskään halunnut, että piti korottaa ääntä niin paljon vain sen takia että voisi keskustella. Täällä oli muutenkin tarkoitus olla rauhallinen meinkinki.
"Voihan vittu..", mies mutisi äänettömästi, mutta toistaiseksi ei jaksanut nousta tästä. "Hei! Peace.", Vegas ojensi kättään pyöräyttäen sormeaan kuin varoituksena. Hyvä, siinä meni ensimmäinen ja viimeinen varoitus.

Vegas kohotti päätään Assumptaan päin vain sanoakseen jotain, mutta sittenhän jyrähti: "Vittu sä et uskalla tapella hä?!", tyypit huusivat vain toisilleen ja De'vegasin ärähdys oli tainnut mennä ohi. Mies tuijotti Assua kasvoihin, mutta kuunteli noiden riitapukareiden ärähtelyjä ja muiden rauhoitus yrityksiä.. Ei kai tässä muu auttanut. "Mä en jaksa kuunnella tota.", hän sanoi Assumptalle tylsistyneesti ja tökkäsi oman drinkkinsä Assun käteen noustessaan sohvalta. Mies tulisi kyllä takaisin.

Juuri oli näyttänyt tappelun keskellä nyrkki lentävän ja toinen musta oli toisen kimpussa. "Hei!", Vegas ärähti äänekkäästi ja kaikki muut ympärillä olevat kiinnittivät hänen ääneensä huomiota. Riitapukarit vain osittain. "Jouu. Mä en tullu tänne teitä kuuntelemaan, joten turvat kiinni ja painukaa vittuun jos teillä on jotain asiaa toisillenne.", Vegas repi tyyppejä irti toisistaan vihaisen äänensävyn kera, joka sai ainakin toisen pistämään käden korvalleen ja toisen hieromaan nujerrettua nenäänsä.
"Mut t..", vihaisempi koetti ärähtää, mutta Vegashan pisti päälle.
"Vittu ihan sama kuka makas kenen kanssa! Kukaan muu ei jaksa kuunnella!", hän ärähti kovempaa saaden tyypin jopa siristelemään silmiään. Vegasin ei ollut hyvä idea huutaa kenenkään korvan juuressa, jos halusi pitää toisen kuuloaistin ennallaan.
"Okei! Okei, rauha mies.", itseään puolustanut oli varmasti tyytyväinen ainakin osittain. De'vegas tönäisi nyrkillä lyöneen kauemmas ja mulkaisi kumpaakin lähes murhaavasti. Tuli ainakin hetken painostava hiljaisuus ennenkuin Vegas kääntyi takaisin sinnepäin mistä oli tullutkin. Onneksi hänen äänellään osasi olla harvinaisen auktoriteettinen vaikutus.

Joku koetti sen aikaa tunkea Assun seuraan, selvästi huomattuaan 'yksinäisen naisen' yksin sohvalla. "Eiks nainen kaipaa seuraa? Hmmmm?", tyyppi pyöritteli omaa lasiaan ja koetti näyttää mahdollisimman arvostetulta vaihtamalla koko ajan painoa jalalta toiselle. Vegasia se vain ärsytti hänen katsoessa tilannetta iihan pienen hetken sivusta... Äkkiä hän virnistikin.
"Hei baby, sulla näyttää olevan Vegas kädessä..Eiks kelpais vähän aidompi versio siitä?", mies peitti toisen isku yritykset. Sitäpaitsi nythän Vegas 'kokeili' sitä iskuyritystään, jota Assumpta oli aikaisemmin pitänyt outona. Vegas lysähti iiihan naisen veireen ja ojensi kättään saadakseen lasinsa takaisin. Tadaa.