It makes me smile

Vierailija

Haru veti sisäänsä kylpylän lämmintä, sademetsän mieleen tuovaa ilmaa. Tuo oli juuri käynyt uimassa kuntoilu-altaassa pitkästä aikaa ja olo oli mukavan rento. Pieni hymy huulillaan, tuo katseli ympärilleen..Muita ihmisiä. Kuunteli toisten keskustelua ja naurua, istuutuen samalla erään altaan päähän laskien jalkansa veteen. Missään ei näkynyt kieltokylttiä joten se oli kai sallittua. Hoikat sormet siirsivät pienellä liikkeelle kasvoille liusuneet märät hiustupsut. Asentoa korjattiin hieman, katse harhaili sinne tänne.. Osuen sitten ranteentatuointeihin. Muistot rullaantuivat mieleen hentoina kuvina, samalla korviin kantautui jostain kauempaa joidenkin lasten naurua.
Siitä oli jo mukavasti aikaa kun tuo oli nuo tatuoinnit ottanut.. Voi kuinka mielellään tuo jakaisi sen tarinan jonkun kanssa. Sellaista tilaisuutta tai ihmistä vain ei ollut tullut vielä kohdalle kenelle sen olisi voinut kertoa. Haru naurahti itsekseen ajatuksilleen, nostaen sitten katseensa ylös.. Tummiensilmien katse oli rento ja avoin kuten tavallisesti. Hän ei halunnut vaikuttaa kenenkään silmissä yksinään tahallaan nököttävältä surkimukselta, hän ei vain tuntenut vielä ketään eikä ollut vielä nähnyt ketään keneen voisi tutustuakaan. Mutta ehkä pian..Ainakin toivottavasti.

Aihe: Vs: It makes me smile Ti Tammi 19, 2010 4:53 am

Here we come.

Tummat, miltei mustat, hiukset oli vedetty tiukalle poninhännälle. Yksikään hius ei karannut kampauksesta, joka ei ilman vettä olisi pysynyt noin tiiviisti paikoillaan. Hiukset ylsivät juuri ja juuri kiinni ja tuloksena oli syntynyt vain pieni tupsu, joka oli latistunut kosteuden voimasta heilumaan askelten tahdissa. Askelten, jotka kuljettivat lihaksikasta ja varsin isokokoista mieshenkilöä eteenpäin. Nuorukaisen ilme oli hyvin rauhallinen ja rento. Ruskeat silmät kiersivät ympäri luksuskylpylää, joka vaikutti suhteellisen hiljaiselta. Nuoria naisia ei näkynyt mailla eikä halmeilla, vaan ne harvat henkilöt, joita lämpimän höyryn tulvima rakennus piti sisällään, olivat keski-ikäisiä rouvashenkilöitä. Tyyriisiin merkkiuimapukuihin pukeutuneet mammat katsoivat hymyillen nuorta miehenalkua, joka oli varsin herkullinen näky uimahousuissaan. Hiekanväriset uimashortsit korostivat päivettynyttä ihoa ja toivat esiin vatsalihakset, joihin moni kiinnitti huomion. Suihkun jäljiltä miehenpuolikkaan vartalo virtasi pieniä vesipisaroiden jättämiä polkuja. Tummaverikkö ei välittänyt katseista, joita sai osakseen: hän pikemminkin nautti siitä.

Rain käyskenteli suurimpaan altaaseen, joka näytti olevan tyhjää täynnä. Hän oli tottunut uimari, olihan monipuolinen liikunta avain hyvään kuntoon. Ja sellaisen tämä nuorimies todellakin omisti. Lihakset jännittyivät jokaisella vedolla, jonka Rain otti päästäkseen eteenpäin altaassa. Vesi oli mukavan viileää ja tummaverikkö sukelsi mahtavan sukelluksen altaan päästä päähän. Hänellä oli hyvin isot keuhkot ja olihan hän taitava uimari. Edelleenkään ihailevat katseet eivät häirinneet Rainia, vaan hän hymyili täti-ihmisille ystävällisen ymmärtäväisesti.

Tarpeeksi isossa altaassa räpiköityään Rain kahlasi matalampaan päähän ja nousi tikkaat kevyesti ylös. Suoristettuaan selkänsä ja kohennettuaan hiuksensa nuorimies seisahtui paikalleen pohtimaan minne seuraavaksi menisi. Rain oli aikonut nauttia koko rahan edestä, vaikka eihän hän ollut edes maksanut itseään sisään. Suhteiden avulla pääsi pitkälle. Tai ainakin Rainin suhteilla. Vastikään miehenpuolikas oli päässyt ilmaiseksi takaoven kautta The Elegance&Preciousiin, tuohon kuuluisaan yökerhoon, jonne vain rikkaat pääsivät vip-kortteinensa. Ellei sitten omistanut hyviä ja kullankalliita suhteita, joiden avulla oli helppo kiertää normeja ja pujahdella sisään sinne tänne.

Setvittyään ajatuksiaan Rain päätti astella lämpimään altaaseen, jonka toisessa päässä sijaitsi poreallas. Turhia kiirehtimättä miehenalku pulahti veteen ja otti pari liikettä eteenpäin. Kevyesti hän pulahti veden alle ja kääntyi selin. Päästessään takaisin pinnan yläpuolelle Rain katseli kylpylän kattoa ja ui pari vetoa altaan toista päätä kohti. Yllättäen hän kuitenkin pysähtyi katsomaan tulosuuntaansa päin. Nuorukainen korjasi hiustensa asentoa työntämällä poninhännän vankasta otteesta karanneet hiustupsut korvan taakse. Rain nosti lämpimän ruskeiden silmien katseensa kohti toista nuorukaista, joka vaikutti aasialaiselta hänkin. Tuo tummaverikkö istui altaan päässä ja antoi jalkojensa uiskennella vedessä. Rain kiinnitti huomionsa tuohon heti. Hän loi suloisen hymyn nuorukaiseen päin ja ui altaan toiseen päähän. Miehenalku hivutti itsensä porealtaaseen, jonka kuohuista hän sai nauttia yksin. Tummat silmät nauttivat yhä näystä, joka huljutti jalkojaan yhä toisessa päässä.

Vierailija

Haru oli melkein liukunut takaisin ajatuksiensa sekavan kirjavaan maailmaan, kun katse kohtasi toisen. Toisessa päässä allasta oli toinen aasialaiselta vaikuttava nuorukainen, varsin hyvännäköinen sellainen mitä nyt näin kaukaa pystyi näkemään ja päättelemään. Haru ei katseli toista, näki toisen hymyilevän ja aivan kuin huomaamattaan vastasi hymyyn. Rennon lempeä hymy kohosi kasvoille, tuon päästämättä edelleenkään irti toisen katseesta. Hetken tuo aprikoi, mietti mitä tekisi ennen kuin nousi ylös altaan reunalta ja loikkasi kepeällä mutta silti pehmeällä hypyllä, pää edellä veteen.
Haru nautti sukeltamisesta, oli aina nauttinut. Vesi tuntui ihanalta kehon ympärillä, aivan kuin hellivältä lämmintä ihoa vasten. Viimein tuo nousi pintaan, aivan lähellä porealtaan reunaa.. Katsoi toista, pyyhkäisten toisella kädellään silmille tulleet hiukset taemmas, hymyn kohotessa huulille uudemman kerran.

Tuo siirtyi itsekin porealtaaseen, ei kovin kauas toisesta mutta ei liian lähellekään. Hetken oli hiljaista, tummien silmien katse hiveli toista pilkehtien salaperäisellä utumaisella tavallaan. "Hei" Tervehdys oli pieni mutta samettisella äänellä lausuttu. Haru olisi kovasti halunnut kysyä heti jotain toisesta, mutta päätti odottaa että toinen saisi ensin mahdollisuuden sanoa jotain itsekin. Tervehdyksestä olisi hyvä aloittaa.
Tuo siirsi katseensa hetkeksi, pois toisesta ettei vain jäisi tuijottamaan liian pitkäksi aikaa. Pieni leikkisä virne huulillaan, Haru katseli ohi lyllertäviä mummeleita jotka puhelivat keskittyneesti keskenään mitä ilmeisimmin kukkien istutuksista. Ohi meni muutamia muitakin ihmisiä, mutta nekään eivät pahemmin mielenkiintoa herättäneet.
Katse siirtyi takaisin toiseen.."Mitä kuuluu?" Kysymys leijaili ilmoille pienen hymyn saattelemana.

Haru katseli toista pää hennosti kallellaan. Tuota kiinnosti kovasti kuulla toisen ääni, olisiko se kenties yhtä mielenkiinnon heti ensikuulemalla herättävä kuin toisen ulkonäkö oli ollut? Olisi varmasti. Jostain kuului hiljaisena tausta musiikkia, sekoitettuna porealtaan kuplien vaimeisiin ääniin. Haru ei edes muistanut milloin oli viimeksi ollut porealtaassa...Tai no. Kylpylässä ylipäätään, hän oli ylensä käynyt nopeasti uimassa tavallisten uimahallien kunto altaassa ja siinä se. Aikaisemmin hänellä ei ollut ollut edes kiinnostusta tälläiseen, mutta nyt hän oli kerrankin päättänyt tulla katsomaan millaisia ne aina niin suositut kylpylät olivat. Se oli ollut todellakin kannattava ja loistava idea. Kylpylä oli miellyttävä altaineen ja kaikkine koristeluineen, jopa kunto allaskin oli paljon mukavempi kuin tavallisissa uimahalleissa mikä ei kyllä niin yllättävää tarkemmin mietittynä ole mutta kuitenkin. Kaikesta tuosta enemmän, tuosta kylpyläreissusta teki upean ja kiinnostavan kuitenkin tuo toinen olento joka oli vähänmatkan päässä hänestä. Haru ei ollut koskaan nähnyt ketään hänen kaltaistaan vaikka olikin riekkunut paljon siellä jos täälläkin ja tavannut ties kuinka erillaisia ihmisiä. Tummien silmien katse pilkehtien tuo odotteli toisen vastausta. Ei hänellä ollut mikään kiire, hän vain toivoi ettei toinen olisi vielä menossa pois. Ei ainakaan lähi aikoina.

Aihe: Vs: It makes me smile La Tammi 23, 2010 8:20 am

Rain hymähti tyytyväisesti, kun hän näki aasialaispojan lähestyvän poreallasta. Lämpöä huokuvaa katsetta tuki hymy, jonka sanoma paistoi kilometrien päähän: toinen poika oli täysin tervetullut. Tummaverikkö oli otettu siitä, että noin komea nuorukainen teki itse aloitteen. Yleensä hän oli itse se dominoivampi osapuoli ja sai suurin piirtein työntää sanoja toisten suuhun. Ujot ihmiset olivat ihan sympaattisia ja kivoja johonkin pisteeseen asti, mutta ei Rain jaksanut aina vaivaa moisten eteen nähdä. Tietysti erityisten vaikuttavien henkilöiden eteen miehenalku teki melkein mitä tahansa. Komeana ja ulospäin suuntautuneena herrasmiehenä monet lankesivat Rainiin ilman, että hänen itsensä tarvitsi tehdä oikein mitään.

"Heipä hei", Rain totesi rauhallisesti matalalla äänellään. Pää oli kallistettu hieman kainosti alaspäin ja hienoinen hymy pilkisti miehenpuolikkaan huulilta. Sillä hetkellä Rain unohti miltei kaiken muun: edes alati pölisevät täti-ihmiset eivät häirinneet häntä. Hetken toisen ruskeita silmiä ihasteltuaan nuorukainen laski katseensa hetkeksi alas. Hymy kuitenkin pysyi Rainin huulilla koko ajan. Se oli lämmin, pieni ja tyytyväinen hymy, ei mikään luotaan pois työntävä virnistys.
"Itse asiassa mulle kuuluu nyt ihan hyvää, kun sä ilmaannuit jostain siihen", tummaverikkö nosti katseensa takaisin toisen kasvoille ja antoi tuon piirteiden painautua mieleensä. Toinen nuorukainen todellakin oli hyvännäköinen. Harvoin Rain oli törmännyt yhtä ihastuttaviin aasialaisiin kaksilahkeisiin. Naispuoliset aasialaiset olivat asia erikseen, sillä heitä koko Lontoo tuntui tulvivan.
"No mut mitäpä prinssille itselle kuuluu?" Rain kysyi hymyillen hetken aikaa hiukan leveämmin. Lihaksikkaan nuorukaisen käsi kiirehti sipaisemaan kampauksesta karanneen hiussuortuvan takaisin paikoilleen. Pian kädet löysivät muuta tekemistä ja ne alkoivat huljutella vettä intoutuneina. Tummaverikön hymyilevät kasvot oli laskettu alas veteen ja kädet piirtelivät erilaisia kuvioita vedenpintaan. Samalla Rain mietti seuraavaa siirtoaan ja sitä, tekisikö hän ylipäätänsä seuraavan siirron?

Rain unohti vesileikkinsä ja kääntyi pohdiskelevana katsomaan aasialaisnuorta. Tummaverikön kasvoilta huomasi heti mietiskelevän sävyn. Puoleensavetävä katse ei häpeillyt ja se siirtyi tarkkailemaan toisen kasvojen sijaan tämän hartioita, solisluita ja sitä kaikkea mikä vain sattui altaan poreilun seasta näkymään. Tietysti Rain oli pistänyt heti merkille, ettei aasialaispoika ollut mikään kovin hentoinen, mikä oli pelkästään positiivinen asia: yleensä miehenpuolikas itse oli se jäntevä ja massiivisempi sirojen kumppaneidensa rinnalla. Rain piti omasta lihaksikkaasta vartalostaan, eikä se pukenut muita miespuolisia yhtään sen huonommin.

Vierailija

Viimein tuo kaunehin toive toteutui, Haru sai kuulla toisen puhuvan. Toisen ääni teki todella vaikutuksen, se oli yhtä upea mutta samalla sellainen jota ei sanoin voinut kuvailla, samalla hurmaava mutta samalla jotain muuta. Jos nuorukainen olisi itse saanut päättää, toinen olisi kernaasti saanut jatkaa puhumista kerralla pidempäänkin.
Kun toinen laski katsettaan, Haru katseli toista tarkemmin.. Hellällä katseellaan aivan kuin huomaamattomasti hyväillen, hymyillen itsekin lämmintä hymyään. Toisen hymy oli kovin suloinen näky, sitä olisi voinut istua katselemassa vaikka koko loppupäivän.
Toisen seuraavat sanat saivat Harun hymyn syvenemään.. Mitään tuo ei sanonut mutta silmien tuikehdinnasta kuten hymystäkin saattoi päätellä että tuo oli pitänyt kuulemastaan. " Minusta kun taas tuntuu että minun päiväni parani hetkessä kun sinä ilmaannuit jostakin paikalle.." Ääni oli samettinen, ja joka sanaa tarkoittava.
Katse vastasi toisen katseeseen, siirtyen siitä hiljalleen toisen vahvaan kehoon.. Toisella todellakin oli ihailtavan jäntevä ja lihaksikas vartalo. Mitä nyt Haru oli ehtinyt nähdä aikaisemmin istuskellessaan altaan reunalla, ja siitä päätellen mitä hän kykeni näkemään kuplivassa altaassa.
Joskus Haru oli itsekin halunnut olla sellainen rimpula joita jotkut olivat, joilla ei näkynyt lihakset juurikaan ja jotka olivat sellaisia hyvin hento rakenteisia. Nyt hän kumminkin sai kiittää itseään siitä että oli patistellut itsensä lenkille ja salille, pieni toive eli että toinenkin pitäisi häntä kenties yhtä puoleensa vetävänä kuin hän piti toista.
Mieli olisi kovasti tehnyt mieli siirtyä jo lähemmäksi, Haru ei vain ollut varma olisiko se vielä suotavaa joten pysytteli paikallaan. Eihän tämä nyt sentään mikään hämyinen yö-kerho ollut josta nyt jokainen saattoi heti päätellä mihin sieltä katoavat mahdollisesti toisensa löytäneet ihmiset menivtä ja mitä tekemään, ei ei. Tämä oli kylpylä jossa oli kaiken lisäksi sivistyneitäkin ihmisiä, tämä ei ollut oikea paikka eikä aika toimia täysin odottamattoman radikaalisti. Vaikka sitten seurassa oleva olisi kuinka hyvännnäköinen tahansa.

Haru vastasi toisen hymyyn, hymyn syventyessä täysin huomaamatta omillakin kasvoilla. Tiesiköhän toinen itsekään miten hurmaavan hymyn tuo omisti?
"Paljon parempaa kuin aikoihin.. Ja se johtuu täysin sinusta" Nuorukainen sanoi, ilmeen pehmetessä hetkeksi yhä enemmän kuin aikaisemmin. Silmissä vilahti leikkisä mutta samalla jollain tavalla luokseen johdatteleva välkähdys.
Kun toinen alkoi leikkiä vedellä, piirrellä siihen kuvioita.. Harunkin katse seurasi hetken aikaa toisen tekemisiä. Aidosti kiinnostuneena, lähtien siitä sitten taas hiljalleen tutkimaan rauhassa toista uudemman kerran.
Oli suoranainen ihme että noin hyvännäköinen aasialais nuorukainen oli täällä yksin, olisi todella olettanut että toisella olisi ollut joku käsipuolessa varmistamassa ettei tuo pääsisi karkaamaan mihinkään, tai no. Ettei kukaan pääsisi liian läheiseksi toisen kanssa.
Tuo huomasi toisen miettiväisen katseen " Kerrohan.. Mitä mielessäsi liikkuu juuri nyt..?" Kysymys ei ollut tarkoitettu hyökkääväksi eikä se siltä kuulostanut äänenkään puolesta. Se oli lausuttu lempeällä äänellä, ja Harusta kykeni selvästi näkemään että tuota aidosti kiinnosti mitä toisen päässä liikkui.
"Ei kai sinulla vielä ole kiire mihinkään..?"
Hän ei haluaisi menettää seuralaistaan, ei todellakaan vielä.
Odotellessaan toisen vastausta, Haru katseli toista jälleen.. Huomaten sitten että tuon juuri paremmin kiinni laittamat hiukset olivat taas irroittautumassa paikoiltaan. Haru mietti ohikiitävän hetken ennen kuin kohottautui paikaltaan, mennen hieman lähemmäksi nuorukaista, alkaen hoikin sormin laittamaan hellästi hiuksia takaisin paikoilleen. Saatuaan ne laitettua, tuo ei kumminkaan perääntynyt toisen läheltä mihinkään. Sydän jätti lyönnin välistä, nuorukaisen huomatessa kuinka lähellä hän toista olikaan, vain noin viiden sentin etäisyydellä toisen kasvoista.
Katse kohtasi kaltaisensa, aika tuntui hetkellisesti pysähtyvän.

Aihe: Vs: It makes me smile Su Tammi 24, 2010 8:01 am

"Sepä mukava kuulla", Rain lausahti pehmeästi samalla huvittuneesti hymyillen. Vai oli hän tuonut iloa toisen elämään! Sellaista oli aina mukava kuulla, varsinkin noin komealta yksilöltä. Mieshenkilöt harvoin uskalsivat tulla itse tekemään aloitetta, ellei oltu baarissa viettämässä iltaa. Rain oli sen verran maskuliininen miehiin päin kääntyneeksi, että monet kaksilahkeiset ajattelivat hänen olevan seksuaaliselta suuntautumiseltaan täysin suorasukaisesti hetero. Toisin kuitenkin oli. Ulkonäkö ei kertonut kaikkea. Ulkopuolisten silmin Rainin olisi voinut kuvitella rennon ja sympaattisen luonteensa vuoksi miehenaluksi, joka etsi sitä oikeaa. Tummaverikön ystäväpiiri tiesi kuitenkin, että Rain haki tällä hetkellä sitä oikeaa vain yhdeksi illaksi kerrallaan. Totta kai hänellä oli muutaman tyypin numero puhelimessaan, joille hän pystyi yksinäisen ja tylsempääkin tylsemmän illan koittaessa soittamaan. Uusiin ihmisiin tutustuminen oli kuitenkin parasta mitä miehenpuolikas tiesi. Eritoten jos tutustuminen johti petikamarin puolelle.

Rain naurahti pehmeästi.
"Haluatko sä varmasti tietää mitä mun päässä liikkuu?" hän kysyi ja suorastaan söi katseellaan aasialaisnuorukaisen kasvoja. Ilme muuttui hetkeksi hieman vakavammaksi, mutta hymy kiri takaisin tummaverikön kasvoille, kun tämä laski katseensa takaisin altaan poreisiin. Rain ei ollut täysin varma kannattaisiko hänen kertoa toiselle mitä oikeasti halusi tehdä. Miehenalku ei tiennyt tuosta komistuksesta vielä yhtään mitään, eikä hän halunnut pilata tilannetta heti alkuunsa.

Rain ei ehtinyt vastata toisen kysymykseen, kun tämä oli jo ihan lähellä häntä. Hymy vain leveni, muuttui yhä suloisemmaksi, eikä perääntyminen edes käynyt hänen mielessään. Tummaverikkö katseli toisen kasvoja, huulia, kun tämä asetteli hänen hiuksensa takaisin asemiinsa. Tietenkään Rain ei pistänyt moista pahakseen. Oli vain mukavaa viettää aikaa ihmisen kanssa, joka eteni nopeasti. Toisaalta ehkä tilanne eteni liian nopeasti? Ei se Rainia niinkään haitannut, mutta rakennuksessa kylpevät täti-ihmiset saattoivat häiriintyä liian nopeasta toiminnasta. Niin pitkälle tummaverikkö ei ehtinyt ajatuksissaan, vaan hän antoi vasemman kätensä nousta vedenpinnan yläpuolelle ja etsiä aasialaisen pojan kasvot käsiinsä. Rainin hymy oli kadonnut ja tumma katse oli suunnattu toisen huuliin. Käsi liikkui toisen leukaluilla, siveli kasvoja hellästi. Vaivihkaa vasen käsi hivuttautui poreiden alla likemmäs toista tummaverikköä. Hitaasti ja varmasti se kiertyi toisen vartalon ympärille. Rain veti veden ansiosta kovin kevyeksi muuttunutta nuorukaista lähemmäs itseään ja hymyili lempeästi. Käsi tarttui hieman voimakkaammin kiinni toisen leuasta ja veti tämän kasvoja itseensä päin. Huulet eivät vielä painautuneet toisen omille, vaan Rain painoi otsansa vasten Prinssin otsaa ja katseli tuon lumoavan ruskeita silmiä.

Vierailija

Moni varmasti tietää tilanteen, kun aika tuntuu ikäänkuin pysähtyvän ja äänet kaikkoavat tajunnasta jättäen jäljelle vain sen syyn jonka takia koko tunne ylipäätään oli ilmaantunut. Haru leijui tuossa tunteessa, hän ei kuullut sitä miten ohi menevät vanhukset, arvokkaan oloiset rouvat jupisivat keskenään jotakin eikä sitä miten viereisessä altaassa jotkin pikku lapset pitivät meteliä leikkiessään keskenään.
Haru nyökkäsi vastaukseksi toiseen esittämään kysymykseen "Tottakai.. En minä olisi kysynyt ellen haluaisi.." ääni oli pehmoinen, ystävällinen eikä siinä ollut töykeyden häivääkään.
Katse viipyi toisessa, kasvoille maalautui hento hymy tuon odotellessa uskaltautuisiko toinen valoittamaan ajatusmaailmaansa hieman.

Haru oli todella kiinnostunut kuulemaan mitä toisen mielessä pyöri. Vaikka hän koettelisi arvailla mielessään hän tuskin osuisi oikeaan, ainoa vaihtoehto oli siis toivoa että toinen kertoisi.. Tai sitten jäädä tiedottomuuteen.

Toisen yllättävä, mutta silti hyvinkin tervetullut kosketus sai aikaan pienen värähdyksen, sähköisen mukavan tunteen joka lähti kulkemaan pitkin nuorukaisen selkärankaa. Kovin moni, oikeastaan kukaan ei ollut vielä saanut Harussa aikaan tuommoista tunnetta, pelkästään koskettamalla nuorukaisen kasvoja. Katse oli kohdannut kaltaisensa, veikeä mutta silti lämmin hymy piirtyi huulille samalla kun tuo nosti toisen kätensä vedestä, koskettaen hellästi aasialaisnuoren kasvoja. Kosketus oli hyvin hellä, aluksi hento kuin perhosen siiven kosketus, siirtyen siitä leukaluille.. Koskettaen niitä hennosti mutta silti niin lempeästi.
Toisen nuorukaisen Harun lähemmäksi vetäminen, sai aikaan uuden sydämen lyönnin väliin jäämisen. Tuo piti mieluusti otsaansa vasten toisen otsaa.. Vain katsellen noita niin hurmaavia silmiä, toivoen voivansa upota niihin. Niiden lumoavuuteen.

Tuo painautui asteen verran lähemmäksi, olkapäät koskettivat hennosti toisiaan. Jos Haru olisi siirtynyt enää yhtään enempää toista lähemmäs, olisi huulet mitä luultavimmin osuneet toisiinsa. Harulla ei tosin ollut sitäkään vastaan yhtään mitään.. Ajatuskin toisen huulista omilla, sai aikaan pienen kutkuttavan tunteen tuon sisimpään.
Käsi siirtyi hiljalleen aasialaisnuoren niskaan, piirrellen sinne omia kuvioitaan hellästi, tunnelma oli käsinkosketeltavan tiivis, jollain lailla sähköinenkin.
Nuorukaisen katse oli pysynyt koko tuon ajan toisen silmissä, eikä ollut väistymässä edelleenkään.
Toinen käsi, kosketti ensin kokeilevaisen hennosti.. Sitten varmemmin mutta hellänä kosketuksensa pitäen toisen nuorukaisen kylkeä. Laskeutuen siitä hiljalleen lantiolle, hivellen lantioluita.
Haru piti kovasti lantioluista, siihen ei ollut mitään pelottavaa fetissimäisen tukalaa syytä vaan ne kuuluivat muuten vain tämän suosikkeihin toisista ihmisistä.

Tilanne oli kehittynyt suhteellisen nopeasti siihen missä se nyt oli, eikä Haru ollut ollenkaan pahoillaan siitä. Tuo toinen todella kiehtoi häntä, vetipuoleensa jollain mystisen lumoavalla tavalla jota muut nuorukaiset eivät olleet koskaan missään tehneet. Ei edes se narkkari jonka takia, Haru oli melkein linnaan joutunut.
Yhden yön juttuja vastaan hänellä ei ollut mitään, olihan niitä ennennkin ollut.. Mutta etenkään tuon toisen kanssa, jos tilanne siihen menisi, Haru ei laittaisi ollenkaan vastaan. Pikemminkin päinvastoin. Jollain lailla.. Haru kumminkin jo tunsi itsessään sen, että hän ei haluaisi jäädä vain yhden yön seuralaiseksi toiselle, unohtuen sitten toisen mielestä kokonaan. Hän olisi mielellään toisen kanssa yön, jos voisi olla varma ettei pyyhkiytyisi heti aamuntullen tuon mielestä pois kuten kuka tahansa baarista mukaan poimittu seuralainen.

"Sinä senkin komistus.." Sanat luisuivat hiljaisina, mutta samalla hieman leikkimäisen hurmaavina Harun huulilta. Aivan kuin huomaamattaan tuo piirteli kevyesti toisen kylkeen, aivan lantio luun yläpuolelle, miltei sen päälle hyvin läheisesti sydäntämuistuttavan kuvion.

Aihe: Vs: It makes me smile To Helmi 04, 2010 1:50 am

Rainin huulilta pääsi ilmoille naurahduksen ja murahduksen sekainen ääni, joka erottui hyvin porealtaan kohinan seasta. Nuorukainen irrotti katseensa toisen ruskeista silmistä ja antoi kasvojensa siirtyä hitaasti toisen olan seutuville. Samalla tummaverikön huulet koskettivat toisen poskea ja niskaa.
"No mä haluaisin tehdä sulle näin", Rain kuiskasi hiljaa toisen korvaan antaen huuliensa koskettaa toisen veden kylmettämää korvaa. Pieni hymy nousi noille huulille, kun ne erkanivat toisen korvan luota ja siirtyivät toisen kaulalle. Hitaasti ja erittäin varoen Rain antoi huuliensa painautua vasten toisen vesipisaraista ihoa. Miehenalku halusi maksimoida nautinnon määrän ja antoi huuliensa koskettaa toisen ihoa vain hetken ajan. Aasialaisnuori janoaisi varmasti lisää. Prinssi oli käyttäytynyt alusta asti hyvin selkeästi, eikä ollut lainkaan epäröinyt. Rain saattoi jossain määrin olla ahdistavaa seuraa, sillä hän oli erittäin itsevarma ja tietoinen viehätysvoimastaan. Luonteeltaan hieman heiveröisemmät ihmiset saattoivat säikähtää rennon rempseää tummaverikköä, joka taas ei itse osannut pelätä toisia ihmisiä.

Hitaasti Rain erotti huulensa toisen kaulalta luoden vielä kaipaavan suudelman toisen solisluun tietämille ja nosti kasvonsa takaisin Prinssin kasvojen lähelle. Hän hymähti hiljaa hymyillen ja antoi ruskeiden silmiensä vilkuilla vuoroin toisen silmiä vuoroin tuon huulia. Hetkeksi nuorukainen unohtui tarkastelemaan toisen huulia. Kylmien väreiden kiriessä pitkin Rainin selkäpiitä nosti hän sormensa vasten toisen huulia. Lumoutuneena tunteesta, jonka Prinssin piirustukset hänen ihollaan aiheuttivat, tummaverikkö siveli toisen huulia, mutta antoi kätensä valahtaa takaisin veden alle.
"Mä haluaisin tehdä sulle myös jotain tän tapaista", Rain sanoi virnistäen pehmeästi ja valutti kättään alaspäin pitkin aasialaisnuorukaisen vartaloa. Käsi liikkui nopeasti ja pysähtyi toisen uimahousujen rajalle. Rain vilkaisi toista hymyillen silmillään ali kulmiensa ja otti pöksyjen reunasta kiinni varomattomasti. Hetken hän siveli ihoa, joka oli vähän aikaa sitten ollut visusti kankaan alla.
"Mut mä en tee sitä vielä", hän jatkoi ja nosti kätensä toisen leualle tarttuen siitä lujasti kiinni. Rain katseli saalistaan ja kallisti päätään pienesti ikään kuin tutkiskellen tosien kasvoja. Pian toinen käsi kiertyi vieraan niskan taa tehden pienen tutkimusretken tuon märkiin hiuksiin.

"Itse asiassa sä oot niin herkullinen, että mä haluaisin tehä sulle vaikka mitä", Rain hymähti virnistäen suloisesti. Jokainen sana oli totta, sillä tummaverikkö oli ympäröity lukuisilla ongelmilla: hän ei tiennyt mitä olisi ensimmäiseksi halunnut tehdä. Saalistus oli käynyt helposti, eikä Rainin ollut tarvinnut nähdä tilanteen eteen hirveästi vaivaa, eikä se haitannut miehenpuolikasta ollenkaan. Oli mukavaa, kun oli innokas seuralainen, joka osasi itsekin tehdä aloitteita.

Vierailija

Haru ei ollut yhtään osannut valmistautua siihen että tuntisi toisen huulet niskaa ja poskeaan vasten. Kosketus sai aikaan pienen kutkuttavan sähköisen väreen joka lähti vilkkaasti kulkemaan pitkin nuorukaisen selkärankaa. Se tosiaan tuntui hyvältä. Komistuksen lausumat sanat saivat kutkuttavan tunteen jatkumaan entistä vahvempana, ja ellei toinen ollut havainnut Harun lävitse kulkevaa nauttivuuteen viittaavaa värähdystä huomasi toinen sen varmasti viimeistään nyt.
Haru kallisti päätään hennosti, antaen toiselle enemmän tilaa kaulalleen.
Nuorukainen huomasi kyllä komistuksen olevan varma itsestään, mutta se juuri oli yksi seikka joka veti toisessa häntä puoleensa.
Tämä oli myös siltäkannalta erittäin erityislaatuinen, ettei hän ollut koskaan aikaisemmin kohdannut samanlaista, yhtä aikaa niin itsevarmaa mutta samalla niin kiehtovaa olentoa.

Tummien silmien katse vastasi toisen katseeseen, pää edelleen hieman toiselle sivulle kallistuneena.
Huulet raottuivat aivan kuin huomaamatta, pienesti toisen koskettaessa niitä sormellaan. Haru olisi niin halunnut painaa huulensa vasten tuon jumalaisuuden huulia mutta pidätteli itseään. Ei vielä.
Tuo halusi kamalasti nähdä mitä tulevaisuus toisi tullessaansaan, tai no voisiko paremmin sanoa että aika toisi tullessaan.
Haru jatkoi hiljaista piirtelyään toisen iholle veden pinnan alapuolella.. Siirtyen välillä ylemmäs välillä hiljalleen alemmas toisen kylkeä pitkin. Hitain hivelevin mutta samalla niin hennon hyväilevin liikkein.
Lantio luuta unohtamatta.

Sormet pysähtyivät hetkeksi, tuon tuntiessa aivan uudenlaisen tunteen toisen sormien etsiytyessä hänen uimahousujensa kankaan sisäpuolelle. Jos tuo ei olisi viime hetkessä purrut itseään kieleen, hillitäkseen itseään ei olisi ollut mitenkään mahdotonta että tuo olisi joko avittanut toisen kättä pitemmälle reitilleen tai sitten tehnyt jotakin muuta hyvinkin intiimiä.
Tuon silmissä leikitteli ilkikurisen ja haluavan sekainen pilke.
Päästämättä katsettaan irti komistuksen katseesta, tuon sormet lähtivät jälleen liikkeelle.. Jatkaen aivan kuin viattomin elkein piirtelyään. Kunnes, hiljalleen saapuivat alemmas ja alemmas... Hivellen hetken aikaa kiusoitellen toisen vatsan pehmeätä ihoa siirtyen siitä kiduttavan hitaasti kankaan alapuolelle.
Niin mieluusti kuin Haru olisi jatkanut pidemmällekin, tuo siirsi sormensa muka siveellisen oloisena takaisin lantion seudulle.
Tuo painautui kevyesti toisen kehoa vasten, tuntien vatsaansa vasten toisen jäntevän kehon.

Nuorukainen tiesti itsekin, että toinen oli helposti pystynyt havaitsemaan ja lukemaan hänestä ilman vaivaa että tuo oli ollut hyvin mielissään toisen sanoista, niin kuin teoistakin todellakin. Se ei häntä haitannut, parempihan se oli että asia näkyi suoraan kuin että toinen olisi pitänyt häntä täysin tunteettomana olentona. Ilman nauttimisen taitoa tai läheisyyden kaipuuta.
Katse salamyhkäisesti pilkehtien, tuo vastasi toisen virneeseen hellyyttävästi.
Miten toinen osasikaan olla niin suloinen, monta niin lumoavaa puolta samassa ihmisessä.
Haru katseli toista hetken aikaa, ollen täysin hiljaa ennen kuin painautui lähemmäksi toista...Niin lähelle että huulet miltei koskettivat toisiaan " Milloin sitten on oikea aika... ? " Tuo kysyi hyvin pehmeästi, kutsuvan vivahteisella äänellä. Kehot olivat nyt hyvinkin kiinni toisissaan. Aivan kuin härnäten, nuorukainen painoi keveän suukon toisen nenänpäähän.. Posken pehmoiselle iholle.. Siirtyen siitä hiljalleen kaulalle. Kosketukset olivat hentoja, jättivät arvailemaan mitä tuleman piti. Kosketus oli hyväileväistä, tuo kokeili hennosti hampaillaan nuorukaisen kaulan herkkää ihoa. " Et uskokaan mitä minä haluaisin tehdä sinulle...juuri nyt" Sanat aivan kuin lipsuivat tuon huulilta, kaulan ihoa vasten.
Käsi etsiytyi toisen kädelle, lomittaen hetkellisesti sormet yhteen mutta päästäen sitten hitaasti hyvin hyvin hitaasti ne lipeämään toisistaan.

Aihe: Vs: It makes me smile Ti Huhti 06, 2010 9:03 am

Rain ei peitellyt hymyään, jonka toisen värähtelevä keho sai hänessä aikaan. Oli ihana tuntea toisen iho vasten omaa, tuntea ne pienet väreet kulkevan tuon kostealla iholla, tuntea se odottava jännite heidän välillään. Rain oli tolkuttoman rakastunut siihen tunteeseen. Se sai hänet aina jollain tapaa varpailleen, positiivisesti kuitenkin. Mahanpohjaa kutitti ja jokin polttava leiskui miehenalun sisällä. Ironista oli, että Rain oli kumminkin miltei kaksimetrinen mies kera treenatun vartalon ja silti hän tunsi moisia ihastuksen kaltaisia tunteita. Tosiasia kuitenkin oli, että samanlaisen reaktion tummaverikön kehossa sai aikaan melkein jokainen vähänkin kokeneempi henkilö. Huomioon oli otettava kuitenkin se, että aasialainen prinssi oli erityisen herkullisen näköinen, mikä tietysti vain auttoi asiaa.

Tummanruskeat silmät tarkkailivat tiukasti toisen reaktioita harhautuen kuitenkin välillä tämän huulten tietämille. Prinssin käsien hakeutuessa yhä alemmas Rainin vartaloa, ei hän voinut hillitä huokaisua, joka purkautui huulilta pienenä miehisenä ähkäisynä. Sormien etsiytyessä takaisin miehenpuolikkaan lantiolle, nojasi hän tuskastuneena päänsä taaksepäin ja nielaisi syvään. Rainin oli pakko myöntää, että vastapeluri osasi kiusoittelun jalon taidon käsittämättömän hyvin, eikä tuo taito haitannut häntä lainkaan - päinvastoin. Nuorukainen oli tottunut hieman ronskimpaan ja yksinkertaisempaan kohteluun, ja selvää oli, että kaksikon välinen leikittely oli paljon hauskempaa kuin tylsä itse asiaan suoraan hyppääminen. Rain piti tästä tyylistä paljon enemmän. Sen lisäksi, että se maksimoi nautinnon, toi se eräänlaista jännitettä peliin mukaan. Rain rakasti tuottaa mielihyvää muille. Hän ei ollut itsekeskeinen ja halunnut saada tyydytystä vain itselleen: tummaverikölle oli tärkeää myös, että toinen tunsi mielihyvää.

Halu alkoi pikkuhiljaa käydä sietämättömäksi. Rainin teki mieli suorastaan hyökätä toisen kimppuun ja repiä uimahousut tämän päältä. Hän halusi kuitenkin pitää tuon mukavan rauhallisen ja leikittelevän sävyn tekemisissään, eikä kiirehtiä turhaa, vaikka mieli olisikin tehnyt. Rain hymyili vielä leikkisästi ennen kuin toinen hyväili hänen ihoaan pehmeällä äänellään. Tummaverikkö ei vastannut mitään, työnsi toisen vain hetkellisesti kauemmas ja kipusi tämän päälle. Asetelma oli varmasti hieman outo, olihan Rain vahva ja kookas, vaikka olipa nuorukainen hänen allaankin jokseenkin jäntevä. Miehenpuolikas oli ikään kuin polvillaan istuen toisen päällä kuitenkin niin, ettei hän satuttanut allaan istuvaa. Rain hymyili viekkaasti antaen kätensä etsiä tiensä pitkin toisen vartaloa tämän kasvoille. Lopuksi hän tarttui prinssiä leuasta kiinni ja vei kasvonsa toisen omien lähelle.
"Nyt", Rain kuiskasi hiljaa vasten aasialaisnuoren huulia ja antoi huultensa painautua varovasti, mutta halukkaasti yhtäkaikki, toisen huulille. Tummaverikkö siirsi vasemman kätensä altaan reunalle pitäen näin itsensä hyvässä tasapainossa. Oikea käsi sen sijaan hyväili aasialaisnuorukaisen niskaa.

Vierailija

Haru oli sanoinkuvaamatton tyytyväinen, ja onnellinen kuullessaan komistuksen äännähdyksen. Toisin kuin useat muut, nuorukainen itsekin kun kuului niihin jotka välittivät toisen olosta ja tahtoivat saada tämän nauttimaan.
Halu ja himo kasvoivat hiljalleen melkein sietämättömiksi, oli niin vaikeaa pysytellä aloillaan kun olisi halunnut kun halusi niin paljon enemmän, niin paljon lähemmäksi.
Samalla kuitenkin, tunne oli kiehtova.. jollain tapaa kaunis. Tuo ei halunnut pilata tilannetta kiirehtimällä, rikkoa tunnelmaa joka oli aivan kuin huomaamatta tiivistynyt tiivistymistään.

Tuon silmissä välähti jonkinmoinen kysymys, toisen yllättäen työntäessä häntä taemmaksi, mutta tämän istuessa kohta Harun sylissä hymy kohosi tahtomattakin kasvoille. Miten lumoava toinen olikaan. Värähdys kulki pienen hiljaisen mutta silti kuultavissa olevan huokaisun saattelemana pitkin nuorukaisen kehoa. Koko keho suorastaan huusi, anoi Komistuksen kosketusta. Läheisyyttä.
Haru katseli toista, tuon silmiä.. katseen laskeutuessa alemmas.. toisen huulille.
Komistuksen pidellessä häntä leuasta kiinni, sydän jätti pari lyöntiä välistä.
Huulten koskettaessa toisiaan, joka ikinen vihoviimeinenkin ajatus kaikkosi nuorukaisen päästä. Tuo vastasi suudelmaan hellästi, mutta samalla haluavan vahvan oloisesti.
aasialaisnuoren huulet maistuivat hyvälle, hänen omiaan vasten samalla joltakin raikkaalta.. ja samalla. Sille ei taida olla edes sanoja, mutta hyvälle jokatapauksessa.
Toinen käsi etsiytyi komistuksen lantiolle, vetäen tuota hellän varmasti hieman lähemmäksi, toisen sormien lomittautuessa tuon hiuksiin.. Hyväillen niskaa. Samalla luoden otollisen mahdollisuuden suudelman syvenemiselle.

Jos joku olisi aiemmin sanonut Harulle, että hän kohtaisi kylpylässä uimassa käydessään jonkun joka olisi yhtä lumoava ja puoleensavetävä kuin hänen sylissään istuva olento oli. Hän ei olisi todellakaan uskonut. Toki hän oli hurmaavia nuorukaisia tavannut ja suudellutkin, mutta komistus oli jokatapauksessa jotakin aivan erityistä, jotakin ainutlaatuista jota ei voinut kohdata päivittäin kadulla kävellessä.

Aihe: Vs: It makes me smile Ti Toukokuu 04, 2010 6:42 am

Rain ei olisi halunnut kiihdyttää tahtia heti alkuunsa, mutta ei voinut itselleen enää mitään. Kieli tanssahteli toisen suuhun etsien tahtia. Rytmi tuntui löytyvän heti ja tummaverikkö hymyili tyytyväisesti suudelman lomasta palauttaen kuitenkin vakavan ja jokseenkin hyvin kiihkeän ilmeen kasvoilleen. Miehenpuolikkaan ilmeet kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa, samoin hänen kosketuksensa kieli hänen tuntemuksistaan ihan yhtä selkeästi kuin kasvot. Rain hyväili Prinssiä parhaansa mukaan ja käsitteli tätä niin hellästi kuin pystyi. Käsi vaelsi toisen leualta yhä alemmas jääden hetkeksi sivelemään aasialaispojan rintaa. Kosketus oli yhtä aikaa sekä hellä että halukas. Pikkuhiljaa varma käsi laskeutui vieläkin alemmas saapuen toisen pojan uimahousujen päälle. Rain irrottautui suudelmasta henkäisten raskaasti ja nojasi otansa toisen otsaa vasten. Miehenalku alkoi hyväillä toista uimahousujen päältä ensin varovasti kokeillen, sitten hieman vapautuneemmin.

"Sä toden totta oot ihan liian herkullinen", Rain henkäisi toisen korvaa vasten. Lausahduksensa jälkeen hän painoi vielä varovaisen suudelman tuon korvan alle hellyyttä osoittaakseen. Tummaverikkö nauraa hörähti pienesti ja kipusi alas toisen päältä. Järki kolkutti miehenpuolikkaan päässä - kerrankin: eivät he sentään voineet kovin näyttävästi toistensa kimpussa olla, olivathan he kuitenkin ylimystön kalliissa kylpylässä. Moisella toiminnalla kaksikko saisi osakseen vain paheksuvia katseita ja luultavasti kaupan päällisiksi vielä porttikiellon kylpylään.

Miehenalun vahva käsi käväisi kiusaten Prinssin polvella, mutta hakeutui takaisin paikalleen hyvin nopeasti. Rain virnisti ilkikurisesti ja avasi suunsa:
"Musta vähän tuntuu, että me voitas siirtyä tonne höyrysaunan puolelle. Mitä mieltä sä oot?"

Vierailija

Haru sovitteli oman kielensä toisen kaltaisensa kanssa samantahtiseen tanssiin. Ilon ja halunsekainen välkähdys sinkoutui läpi tuon kehon, henkäyksen purkautuessa pehmoisena mutta miltei huomaamattomana tuon huulilta, komistuksen käden eksyessä Harun uimahousujen ohuen kankaan päälle. Sormet takertuivat hetkellisesti hellähköön tukistusotteeseen toisen hiuksista.
Tuo havaitsi toisen hymyilevän, ja aivan kuin itsestään nuorukaisen omatkin huulet kaartuivat hymyyn, hieman viekkaan härnääväiseen sellaiseen.. Toisen käden lähtiessä etsimään tietään lantiolta hieman sivummalle..alemmas, välillä pysähdellen hyväilemään yhtä kohtaa ennen kuin jatkoi taas kiduttavan hitaasti matkaansa.

Sanat jotka tuo seuraavaksi kuuli, saivat tuon naurahtamaan käheästi. Haru pudisti päätään, " sinä se tässä se varsinainen herkkupala olet.." tuo mutisi, kääntäen päätään niin, että kykeni suomaan toisen hellyyden osoitukseen vastauksen, kaulan pehmoiselle iholle.
Aasialaisnuoren noustessa ylös hänen sylistään, ei tuonut voinut välttää hetkellistä pettynyttä huultenmutristusta. Jota seurasi kumminkin miltei heti leikkisä virnistys. Haru katseli toista päätään hieman toisella laidalle kallistaen, odottaen tuon seuraavaa liikettä.
Vasta nyt tuo tiedosti muun ympäristön, ja kieltämätä hän ymmärsi kyllä miksi siinä samaisessa altaassa ei voinut kovin ahnaasti toista käydä tutkimaan. Muut uimarit ja kylpylässä nautiskelijat tuskin haluaivat sellaista katsella.. eikä Harukaan varsinaisesti halunnut vartijoita raahaamaan itseään pellolle, eikä sitä varmasti halunnut hänen puoleensa vetävän näköinen seuralaisensakaan.

Toisen koskettaessa hänen polveaan, tuon olisi kovasti tehnyt mieli vetäistä komistus takaisin syliinsä..
Haru nyökkäsi toisen sanoille virnuillen, "erittäin hyvä ehdotus.."
Hän katseli toista hetkisen silmät pilkehtien, ennen kuin nousi paikaltaan.. hipaisten aivan kuin ohimennen toisen lantiota.. katseen viipyessä toisen katseessa. Tuo otti toisen kädestä kiinni, suudellen leikkisä ilme kasvoillaan toisen kädenpintaa " teidän jälkeenne"

» Keep that and smile //sov//