Keep that and smile //sov//

[Dremer ja tämän kulta tervetuloa]

Kylmyys oli jo alkanut väistyä lämmön tieltä ja ihmisiä oli kadulla kiitettäväst. Lämpötila oli alkanut nousta hiljalleen voiton puolelle, luojan kiitos. Nicole oli laittanut päälleen kevyen takin ylleen, korkeat saapikkaat, hameen ja paidan. Huivi suojasi herkkää kaulaa pieneltä tuulelta. Kameralaukku roikkuu olalla ja siellä on vain välttämättömät tarvikkeet.

Muutamat ihmiset loivat uteliaita katseita Nicoleen ja tämän kameraan, kun hän pysähtyi kuvaamaan jotain. Selvää oli, että nainen ei ollut mikään turisti, sillä kamera oli niin täynnä kaikkea nippulaa ja nappulaa, että vain ammattilainen olisi sitä osannut käyttää. Muutamia ihmisiäkin nainen oli pysäyttänyt ja pyytänyt kuvattaviksi.

Katsellessaan ihmisiä seinän viereltä Nicole bongasi miehen, joka olisi saatava filmille. Päättäväiset askeleet lähtivät kuljettamaan naista kohti miestä. Hän sipaisi punaisia kiharia hiuksiaan ja loihti kasvoilleen mitä kauneimman hymynsä saadakseen tahtonsa helposti läpi. Päättäväisyys kasvoi pienen punapään sisällä, sillä hän taistelisi haluamansa puolesta ja nyt hän sattui haluamaan tuon miehen muistikortilleen seisomassa tiiliseinän vierellä. Hän oli nähnyt miehen hymyn vähän matkan päästä ja sen kun saisi kameralle... Nic oli melko varma, että mies ei ollut malli, sillä nainen saattaisi tietää toisen silloin.

”Anteeksi, saanko häiritä hetkeksi?” Nicole kopautti kevyesti miehen hartiaa saadakseen tämän huomion osakseen, sillä toinen oli ollut osittain selin naiseen. Lähempää katsottuna, mies oli yhä paremman näköinen ja saatava kameralle. Henkisesti Nic valmistautui tekemään taikojaan, jotta saisi miehen suostumaan. Jotkut vierastivat kameraa liikaakin ja eivät luottaneet itseensä sen läheisyydessä, siksi Nicolen oli osattava suostutella oikein.

Lontoo oli entisellään, se oli yhä täynnä ihmisiä, kiireisiä ja uraputkeen ajautuneita, taikka päässeitä riippui mistä katsoi, ihmisiä. Useimmat naiset loivat Darieniin uteliaita katseita ja mies vastasi näille iloisesti hymyillen, oli selvää ettei kylmä viima vaivannut tätä. Mies piti kieltämättä enemmän vilpoisesta säästä, kuuma ilma tuppasi ahdistamaan tummaverikköä liian kanssa. Itsekseen virnistäen skotti kietaisi kaulahuivinsa paremmin ympärilleen ja kääntyi kulmasta tutulle kadulle, jossa ainakin ennen oli ollut Darienin makuun laadukkaita ja hyviä kauppoja. Joku voisi tarjota miehelle töitäkin väliaikaisesti, ei mies halunnut sisarensa nurkissa turhaan elellä.

Harmikseen skotti sai kuitenkin huomata Lontoon muuttuneen ainakin jollain tavoin. Se katu joka oli ennen ollut mielenkiintoisten ja persoonallisten pikku puotien valloittama oli vallattu, tilalle oli tullut ilmeisesti jokaisen ylemmistö rouvan unelma, muotiputiikkeja silmän kantamattomiin. Turhaa krääsää, helyjä ja asusteita, jotka saivat liiankin suuren osan naisista huokailemaan kaihoisasti. Darien saattoi melkein kuulla nuorten naisten ajatukset, jonakin päivänä minulla on rahaa noihin Manolon kenkiin..

Silmiään pyöräyttäen mies jatkoi suosiolla seuraavaan kadun kulmaukseen, se näytti hämmentävästi vanhalta itseltään, aivan kuin edellisen kadun härdelli ei olisi ollut tietoinenkaan siitä. Ilmeisesti ydinkeskusta ei aivan ollut jaksanut kurkottaa otettaan tälle kotoisalle kadulle ja siitä skotti oli tyytyväinen, edes jotain vanhaa ilmeisesti säilöttiin. Darien oli juuri aikeissa kääntyä takaisin ja palata takaisin Yellow Streetille, pienen tutkimusretkensä jälkeen kun naisen ääni keskeytti skotin ajatukset.

Kiinnostuneena ja ystävällisesti hymyillen Darien kääntyi ympäri ja tutkaili kameraa kantavaa naista uteliaasti, tämä näytti päättäväiseltä ja se yleensä tuntui tietävän vaikeuksia skotille.
"Voit häiritä pitempäänkin." tummaverikkö vastasi naurua äänessään, virnistäen punapäälle, tutkaillen kiinnostuneena kameraa ja toivoen ettei kyseessä ollut mikään turha katukysely siitä tulisiko pääministerin kunnostautua naisasioidensa kanssa taikka muuta turhanpäiväistä. Reportterin tapainen nainen ainakin taatusti oli.

Miehen kääntyessä ja puhuessa scotti aksentilla, Nic oli hurrata. Lontoossa oli monenlaisia persoonia ja ihmisiä, mutta Nic oli iskenyt kultasuoneen. Sen sijaan, että hän olisi kirkunut, hän tyytyi hymyilemään ystyvällisesti ja naurahtamaan.
”Taidampa häiritäkkin. Olen Nicole Smith, valokuvaaja. Et sinä haluaisi antaa ikuistaa itseäsi kameralle? Ei, se ei mene mihinkään muuhun kuin taide käyttöön”, Nicole vastasi automaattisesti mahdolliseen kysymykseen ja hymyili vihreät silmät nauraen. Hän oli tottunut jo kaikkiin kysymyksiin, mitä ihmiset saattaisivat esittää. Nicole näki jo miehen tiettyä kivisenää vasten nojaamassa.

Ihmiset kävelivät kaksikon ohitse ja muutama mutisi jotain väistämisestä. Nicole olisi helposti voitu niitata tieltä, mutta kun oli kaksi niitattavaa, ei tarvinnut moisesta huolehtia. Ihmiset menivät ja tulivat, hienosto naiset astellen suoraan kalliisiin putiikkeihin, joihin Nic ei nenäänsä laittaisi. Kerta oli ollut kylliksi. Hän oli ahdistunut vain ja halunnut hautautua piiloon kyseisessä putiikissa. Mallien kuvaaminen moiset päällä ei ollut mitään.

”Joten, voit suostua helposti, tai minä suostuttelen”, Nic kertoi hymyillen ja väläytti hymynsä miehelle. Toisessa olisi materiaalia enemmänkin kameran eteen. Tietty rentomaisuus näkyi luonteessa ja mies näytti vähän... rentulta. Sellaiselta johon naiset lankesivat helposti. Eipä Nickään voinut sanoa, etteikö mies ollut vetovoimainen.

Nicoleksi esittäytyvä nainen meni suoraan asiaan, saaden Darienin hymyn vain levenemään, kuinka virkistävää suorasukkaisuutta. Punapäästä myös näki että tämä aikoi saada tahtonsa läpi, eikä tummaverikkö voinut vastustaa kiusausta vastahakoisen esittämisestä. Ei kuva sinänsä häirinnyt, mieshän oli kuin kotonaan kameran edessä, se kävi tältä lähinnä luonnostaan. Mutta Darien oli lähinnä utelias näkemään miten valokuvaaja reagoisi pieneen vastarintaan.
"Vai että taidekuviin.." mies toisti poikamaisesti hymyillen, Nicole Smith, nimi sinänsä kuulosti varsin tutulta ja skotti olikin melko varma että oli nähnyt toisen ottamia kuvia jossakin. Darienilla kuitenkin oli ilmiömäinen muisti, vaikkei tämä sitä ollut koulussa käyttänyt hyväkseen.

Muutamat hieman ärsyyntyneet mutinat jotka kaksikko sai ohikulkijoilta eivät tummaverikköä häirinneet, tämä kuittasi ne aurinkoisella hymyllä saaden jopa ylimysmäiset naiset hetkeksi hämilleen ja punastelemaan kuin teinitytöt. Nopeasti tummaverikkö käänsi kuitenkin katseensa nopeasti takaisin naiseen edessään.
"Hmm, se riippunee täysin millaisia suostuttelukeinoja käytätte neiti Smith." Darien lopulta totesi poikamainen, vino hymy huulillaan, jos totta puhuttiin nainen oli tarjonnut turhankin hyvän mahdollisuuden moisiin kaksimielisyyksiin. Ja luonnollisesti skotin oli ollut lähes pakko tarttua siihen.

"Darien Star." mies esittäytyi sitten, kohteliaisuushan piti toki muistaa. Samalla tummat silmät kuitenkin tarkkailivat Nicolen kasvoja leikkisästi, punapää oli ainakin tarjonnut jotakin toimintaa Darienin muuten melko tasapaksuun päivään.

Vai oli mies sitten vaikeasti saatavaa sorttia, sehän nähtäisiin. Nicole lisäsi vain hymyynsä tehoa ja nyökkäsi taidekuvan kohdalla ponnekaasti. Niciltä ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta, miten miehen hymy vaikutti naisiin ja varsinkin näiden arvokkuuteen. Mieshän olisi kameran edessä, maksoi mitä maksoi. Kaksimielisyys, voi hemmetti. Nicole ei antanut hymynsä hyytyä, vaan räpäytti vihreitä silmiään kerran ja vastasi nauravaisella äänellä: "Minä käytän sellaisia keinoja, ettet sano ei. Sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia, joten luovuta helpolla komea hymysi kameralleni".

Miehen esittäytyessä sukunimi oli saada Nicin naurahtamaan. Olisikohan maailmassa yhtään osuvampaa nimeä? Nainen epäili sitä, sillä miehessä oli vain sitä jotain. Toinen pääsisi pitkälle, jos näkisi vaivaa.
"No, Darien Star, kelpaisiko kahvi kuvauksen palkkiona?" Nicole lausui nimen hymyillen ja lempeästi. Kuka nyt voisi vastustaa sellaista lausumista? Kahvikin oli toki hyvä valttikortti, sillä Nicolen kantakahvila sattui olemaan aivan nurkan takana. Se oli vanhimpia putiikkeja koko paikassa. Sen tunnelma oli aina vetänyt Nicin uudelleen luokseen ja siellä nainen oli kirjoitellutkin melko paljon eri tekstejäänkin.

Nurkan takaa tuli esiin pari korstoa, jotka eivät olisi pelänneet tuupata omaa äitiäänkään auton alle. Terve järki sai Nicin hieman astumaan sivuun, sillä häntä ei huvittanut pään aukominen melkein puolimetriä pidemmälle miehelle. Joskus oli hyvä vain tehdä tilaa.

No ainakin naisessa oli särmää, tämä ei edes punastunut Darienin letkautuksesta.
"Kuulostaa kieltämättä houkuttelevalta, harmi vain että osaan olla melkoinen jäärä sille päälle sattuessani." mies huomautti, olihan kyse sentään skotlantilaisesta kunniasta! Tosin eikös tummaverikkö ollut juuri karsastanut runoutta sekä hagista kyseisten stereotypioiden takia? Mutta vastapainona, mistäpä vakaudesta tämä ei olisi valmis luopumaan hetkeksi pienen kiusan vuoksi. Vaikka olihan kulkuri jo valintansa tehnyt.
"Nimittäin minäkin osaan halutessani olla melko vakuuttava." Darien lisäsi iskien Nicolelle veikeästi silmää.

Valokuvaaja oli selvästi huvittunut Darienin nimestä, mies oli varsin usein kuullut huomautuksia siitä, milloin keltäkin. Paras oli luultavasti ollut agentti joka oli jo ehtinyt juhlia sitä ettei tarvinnut käydä vaikeita nimenvaihdoksia läpi, ennen kuin tummaverikkö oli kieltäytynyt mahdollisuudestaan. Niin pettynyttä ilmetta Darien ei ollut nähnyt aikoihin.
"Kahvi kuulostaa kieltämättä hyvältä, harmi vain että se tekee minusta toivottoman adhd tapauksen jo pelkällä hajullaan." skotti vastasi nauraen, samalla kun vilkaisi korstoja jotka lähestyivät hyvää vauhtia.

Kaksikko oli selvästi Darienia kookkaampia, kömpelöllä ja melko alkukantaisella tavalla, mutta skotti ei siitä juuri välittänyt vaan suhtautui näihin kuten suhtautui kaikkiin; avoimen ystävällisesti. Jos skotti nimittäin jotain oli oppinut, niin sen kuinka näyttää isommalta kuin oikeasti olikaan itsevarmuuteen verhoutuneena. Kyseinen 'superkyky' toimi nyttenkin ja Darien sai osakseen kaksi varsin miehekästä nyökkäystä mieheltä toiselle.

"Onko se kahvi edes hyvää?"

Kiltisti Nicole kuunteli toisen vakuutteluita, mutta hän ei kuulisi sanaa ei.
"Uskon sen, mutta et sinä voi voittaa minua nyt. Et sinä saa sanoa kauniille kuvaajalle ei, kun hän pyytää sinun yhtä hurmaavaa hymyäsi", Nicole suostutteli ja hymyili kuin hän näkisi jumalan edessään. Paha vain, että Nic ei uskonut kyseiseen henkilöön juurikaan. Veikeään silmän iskuun, Nic vastasi virnistyksellä. Hän ei iskisi silmäänsä takaisin, vaan antaisi miehen leikkiä aikansa ja pakottaisi sitten seinää vasten ja hymyilemään.

Kahvi ei siis ollut ehkä oikea valinta, kun Darien kertoi tulevansa melkein ADHDksi jo pelkästä tuoksusta.
"Sitten sinä juot kamomilla teetä", nainen vastasi ja nauroi. Hän oli kuvanut niin patsaita kuin ylivilkkaita viisivuotiata, joilla oli ainoastaan koko ero sitten mieheen. Tosin, kahden korston nyökkäys, oli saada Nicin ottamaan metrimitan esiin. Miten ihmeessä mies oli onnistunut? Nicin nuo olisivat ehkä säälistä väistäneet, mutta vihaisina siitä kuitenkin.

Kuin sydänjuuriaan myöten loukkaantuneena Nic vetäisi happea keuhkoihinsa.
"Kuinka sinä mies kehtaat? Minun vakio kahvilani kahvi on kuin jumalten lahja. Toisiksi parasta suklaan jälkeen, joten siitä ei voi edes puhua samassa lauseessa hyvän kanssa, koska se on tullut taivaasta", Nicole vakuutti ja nyökkäsi päätteeksi, kuin olisi kertonut itsestään selvyyden. Lisäksi keväisin oli mukavaa juoda lämmintä kahvia, kun oli tullut vielä hieman viileästä ulkoilmasta.

Viileästä puheen ollen, tuuli puhalsi ja sai punaiset hiukset pörröttymään ja Nicole tiesi, että hän näytti nyt melko... räjähtäneeltä. Hänen hiuksensa todellakin hallitsivat nämä ajoitukset ja miten hurmata kanssa puhujat. Irlantilaisesta verestään Nic ei vannonut mitään, mutta olihan se hyvin mahdollista, että keijut halusivat pitää hänet mahdollisimman epäinhimillisen näköisenä. Onneksi hänen ei tarvinnut olla kameran kohteena.

"No mutta kaunis kuvaajahan on saanut jo useamman hymyni osakseen, mihin sinä enää yhtä tarvitset?" Darien kysyi virnistäen leikkisästi, Nicole oli ilmeisen itsevarma nainen ja itseppäinen, lisäksi päässä lenteli ilmiselvästi muutakin kuin perhosia.
"Ah, kamomilla tee ei ole ikinä kuulunut suosikkeihini. Ehkä tuplaexpresso olisi sopivampi." mies vastasi hymyillen veikeästi, nojautuen tiiliseinään, työntäen kätensä taskuunsa ja tutkaili kuvaajaa poikamainen pilke silmissään.

"Tälläistä kuvaahan sinä suunnittelit etkö vain, sen näkee jo pelkästään ilmeestäsi." Darien huomautti kiusoitellen hetken hiljaisuuden jälkeen, "Mutta tarvitset siihen lupani, muutenhan sinulla olisi minusta kuva täysin julkaisukelvottomana." mies jatkoi virnistäen, antaen itsestään entistä renttumaisemman kuvan.

"Joten kaiketi sinun täytyy vain vakuuttaa minut taidoistasi, mihin ne sitten liittyvätkään." niinkin viaton ehdotus kuulosti suorastaan törkeältä Darienin niin halutessa, ja sillä hetkellä mies halusi todenteolla kiusoitella punapäätä. Saisi valokuvaajakin nähdä hieman vaivaa kuvansa eteen, tai pikemminkin kuvattavansa eteen.

Vai että hänelle oli suotu jo useita hymyjä, Nicole ei voinut olla naurahtamatta ja laittamatta pieniä käsiään takkinsa taskuihin kylmältä piiloon.
”Ota vaikka tripla, mutta se tietää kameran eteen astumista”, kuvaaja totesi ja väläytti niitä enkeli hymyjään, joita hän soi silloin ihmisille kun hän halusi jotakin. Nyt hän halusi Darien ja hän roikkuisi siinä kuin terrieri.

Miehen asettuessa oikeaan asentoon Nicole oli kehrätä. Hänen visuaalinen silmänsä oli häikäistyä ja vain kova bisnesnainen puoli sai hänet olemaan huokaamatta. Häviötä ei myönnetty.
”Toki, mutta vielä parempana”, Nicole totesi kuin maailman suurimman itsestään selvyyden. Hän saisi kaikki lontoon naiset iskemään herraan kiinni, jos saisi oikean laisen kuvan.

Kuullessaan melkein törkeän ehdotuksen, Nic kohotti kulmaansa.
”Kultaseni, sinun kannattaisi ehkä lukea lehteä. Taidan olla tänään sivulla seitsämän Timesissä ja voit olla varma”, Nicole asteli miestä lähemmäs silmät tuikkien: ”Että saat jokaisen Lontoon naisen polvilleen, mutta anna minun tehdä sitä mitä minä teen parhaiten. Kaiken huipuksi, saat vielä mukavan lämpimän juoman ja nauttia hurmaavasta seurastani sen ajan”, Nicole puhui lempeällä äänellä ja joku ohitse kulkija olisi voinut pitää tilannetta romanttisenakin, jos ei kuunnellut sanoja.