It's midnight and it is colder (k-18)

Chris nautti tilanteesta niin pitkään, kun kunnes kuuli niiin ärsyttävän, häiritsevän, mutta silti niin tutun pirinän. Voii vittu.. Mies hengähti lähes turhautuneesti katsahtaen Evaa, joka vilkaisi puhelimeensa päin. Yrittäisikin... Christopher meinasi jo läimäistä puhelimen tiehensä, mutta saikin käskyn odottaa.. Mitenköhän monta kertaa Chrisin oli keskeyttänyt typerä puhelu?! Ja kuinkakohan monta kertaa hän oli luvannut hajoittavansa jokaikisen sellaisen kapistuksen maan päältä? Vaikka hänellä oli sattumoisin itselläänkin kännykkä..
"Tän kerran..", Chris murahti matalasti, kuitenkin senverran hiljaa, ettei sen toisessa päässä voinut saada mitään selvää tai edes kuulla. Christopher kuitenkin virnisti naisen selittäessä selvästi miehelleen jotain, sillä vastakkaisen miehen ääni kuului luurin toisesta päästä.. Hyvä kun Chris ei pärskähtänyt ääneen kuulemalleen. Hmm, mies saikin idean.. Hän häiritsi ja kosti Evalle sen, että nainen oli vastannut. Mies rupesi suukottelemaan Evan leukaluuta ja lipaisemaan kielellään naisen korvanjuuresta. "Sulje se.", hän sanoi iiiihan hiljaa ja houkuttelevasti Evan korvaan, naisen koettaessa puhua liikunta harrastuksistaan keskellä yötä. Ne oikeastaan pitivät paikkansa, vaikka siitä jätettiin pois se olennaisin: Missä, mitä ja kenen kanssa. Mitä väliä. Christopher ei lopettanut kiusaamistaan puhelun ajaksi ja kädet hipoivat vähänväliä Evan alavatsaa lähes höyhenen kevyesti, kuin saadakseen naisen hengähtämään suoraan luuriin. Niin pikku liikuntaa siis vain..

Luuri ei myöskään koskaan päätynyt takaisin paikoilleen, mutta johdon repiminen olikin parempi idea. Christopher oli vähän saanut hengitystään tasaantumaan, ja olihan se ollut pakkokin. "Vooi, miehellä oli ihan ikävä.. Tosi söpöö.", Chris ja sana 'söpö' eivät todellakaan soveltuneet yhteen, mutta tässä tilanteessa se oli tarkoituksellakin vittuileva, Evan juuri huomioidessa siitä mihin oltiinkaan jääty. Chris katsoi samalla pakosti alemmas naisen liuvuttaessa rintaliivien olkaimen selvänä kehotuksena.. Sitä ennen hän veti omankin kännykän taksustaan, pistäen sen nopealla liikkellä kiinni, ettei vain kukaan onnistuisi ilmoittamaan Christopherille jostain... No, jostain sellaisesta missä mies oli jollain tavalla paljastunut. Hänen väärennetyt passinsa olivat yhä turvallisilla vesillä kuten Chriskin. Mies tyrkkäisi kaikkia puhelimia kauemmas, että kännykkäkin putosi lattialle. Pysykööt siellä vain ja hiljaa. "Mä vihaan jos puhelin soi kesken kaiken. Tästä lähtien sun olis hyvä tietää se..", mies puhui hiljaa kohottaen sinisten silmien tuiman katseen Evan tummiin silmiin selittäessään asiansa melkoisen totisesti.

Hän piti katseensa yhä pistävänä ja tarkkana Evassa, mutta kädet ja kaikki muu viestittivät jotain ihan muuta. Ne kiersivät aukaisemaan rintaliivien hakaset ja vetämään koko vaatekappaleen pois tieltä. "Eli seuraavalla kerralla pistä se kiinni..", hän virnisti, kuin olisi ollut tulossa tänne myöhemminkin. No jaa, asiasta voi olla montaa mieltä.. Christopher näykkäisi hitaasti naisen alahuulta tajuttuaan oman virneensä, jonka ei olisi pitänyt paljastua. Hän viskaisi rintsikat jonnekkin lattialle sen tunikan perään, vetäen seuraavaksi naisen reittä ylemmäs, jotta se voisi koskettaa Chrisin omaa jalkaa paremmin. Paitsi että miehellä oli vielä farkutkin jalassa..Hän puraisi alahuultaan ja ujutti kätensä varsin ovelasti vartaloiden väliin, jättämättä Evan rintoja rauhaan, mutta siitä se kuitenkin sutjakasti löysi tietään sivellen alemmas avaamaan vyötään.
"Kato nyt mitä se sun puhelus sai aikaan..", hän sanoi taas hengästyneemmin, vaikka jokin siinä oli niin pirun huvittavaa. Housutkin unohtuivat jalkaan.

Oli ihme, ettei Fredrick tajunnut minkälaista liikuntaa keskellä yötä makuuhuoneessa harrastettiin. Tosin mies varmaan vain kuvitteli vaimonsa olevan kellarikerroksen kuntosalilla. Eva henkäisi tahattomasti, kun hän tunsi Chrisin huulien taas koskettavan ihoaan. "Mm'mh", nainen ynisi vastaukseksi miehelle, kun tämä vaati häntä sulkemaan puhelimen. Fredrickin sanat toisessa päässä meni täysin ohi korvien. Eva katsahti paljon puhuen Chrisia. Ei jäänyt varmasti epäselväksi, että kyseessä oli kehotus lopettaa, sillä Eva ei mielinyt jäädä kiinni tekosistaan aviomiehensä selän takana.

Tummaverikkö virnisti vinottain, ja sipaisi kasvoilleen kaiken sen tuoksinnan keskellä valahtaneet hiukset takaisin omalla paikalleen. Nainen puraisi huultaan viettelevä pilke silmäkulmassaan kimmeltäen. Katse seurasi kuinka mies sammutti oman puhelimensa ja tyrkkäsi sitten molemmat puhemasiinat alas lattialle. Eva hymähti hieman huvittuneena, mutta ilme vakavoitui, kun mies ilmoitti kantansa piriseviin puhelimiin. Kuvitteliko se tosiaan, että olisi jokin seuraava kerta? Eva hymähti sisäisesti. Eihän sitä tiennyt, vaikka todennäköisyys olisi hyvin pieni, kai.

Jostain syystä Eva tunsi itsensä alistetuksi. Hän ei tiennyt mistä se johtui. Ehkä miehen äänensävystä tai katseesta. Se ei ollut millään tavalla kumminkaan sellaista, että Eva olisi halunnut eroon tunteesta. Chrisin valtaotteessa oli jotain... turvallista. Nainen kurottautui miehen korvan tasolle ja näykkäisi tätä leikitellen korvalehdestä. "So bossy", hän kuiskasi matalalla, käheällä äänellä. Komentelevissa miehissä vain oli sitä jotain.

Naisen lävitse kulki taas joku värisyttävä aalto, kun Chrisin hampaat kostettivat hänen alahuultaan. Hemmetti, mies osasi tämän liiankin hyvin ja sai Evan haluamaan vain koko ajan lisää. Se oli inhottavaa, että sillä tavalla epätoivoisesti halusi lisää. Ranskatar naurahti vaimeasti ja siirsi kätensä miehen vyön soljelle, läppäisten tämän omat kädet tiehensä. "Miten olisi vähemmän puhetta ja enemmän toimintaa, Chris?" Kysyvä katse kohdistui toisen silmiin, kun nainen samalla - ehkä vähän turhan kovakouraisesti, mutta sen oli vain tarkoitus saada mies tajuamaan, että smalltalk saisi jäädä nyt jo johonkin myöhempään ajankohtaan - kiskaisi vyön soljen paikoiltaan. Napit napitettiin seuraavaksi auki ja sitten housut taiteiltiin lattialle kaikkien muiden vaatteiden seuraksi. Eva kurottautui hamuamaan huulillaan miehen kaulaa, hartioita ja leukapieliä. Nyt sitä sähäkkäämpää toimintaa.

Mitäköhän Evan mies keksisikin jos naikkonen jäisi tästä kiinni? No, Chris viilettäisi jo kaukana puuttumatta ongelmiin sen enempää. Saattaisi vain virnuilla itsekseen sen miehen kannalta, joka luuli omistavansa kiltin vaimon. Hah, Christopher kun ei uskonut uskollisuuteen tippaakaan! Hänestä se oli huvittavaa saada Eva vain keskittymään puhelun tälle puolen. Rankat treenit menossa.. Se oli tarpeeksi hyvä selitys, mutta pian kaikki mahdolliset puhelimet olivat poissa tieltä. Yksikin pirinä niin Chris heittäisi sen ikkunasta ulos. Hän halusi kuulla vain naisen kaikki pienetkin myhähdykset, joten parasta vain pysyä siinä. Mies sai tajuttoman mukavia väreitä vartalolleen Evan kuiskatessa juuri jotain sellaista, mikä ei ainakaan saanut Chrisiä tuntemaan itseään millään tavalla heikoksi osapuoleksi. Ehkä se oli vain naisten käyttämä ase, mutta mies otti sen tosissaan. Tyytyväinen matala murahdus karkasikin kurkusta. Juuuri niin, juuri sellainenhan hänen pitikin olla ja tuo nainen vain onnistui vahvistamaan sitä tunnetta, kaikkien muiden mukavien väreiden sivussa.

Hänellä kun oli tapana tuskastuttaa toinen vaikka mihin loputtomuuksiin. Ajateltiin sitä sadistisena tai ei, mutta mies nautti sellaisen katsomisesta.. Tämähän oli paljon parempi kuin humaltuminen ja toisaalta terveellisempikin vaihtoehto. Chris ei ennättänyt tarttua edes vyönsä solkeen, kun Eva päätti läpsiä käden pois saaden miehen vain virnistämään ja tuomaan kasvojaan lähemmäs. Henkäisy karkasi parkosti sierainten kautta naisen kiskaistessa vyösoljen pois. Hyvä on, hyvä on. Nyt kun Christopherilta alkoi mennä itsehillintä, hän sallisi sen myös Evalle.. "Kato muistat vielä mun nimenkin, Eva.", se oli silti ihan pakko sanoa. Chris siirsi toisen kätensä repimään housujaan pois ja muiden vaatteiden seuraksi lattialle, kun katse mielummin kääntyi takaisin tuohon ranskattareen. Mies vilautti kieltään hampaiden välistä ja päätti juuri, että saisi hengityksensä aivan samalle tasolle kuin se oli hetki sitten ollut. Ei sillä etteikö se olisi nyt jo kiitettävissä lukemissa, mutta kuitenkin... Chrisille kelpasi vain paras. Tai mahdollisimman paras.

"Ai toimintaa..", hän mutisi huvittuneesti ja käheämmin Evan huulten hamuilun kiertässä vähän sielläsuntäällä aiheuttaen jokaisesta kohdasta innostavan tunteen. Chris liuvutti kättään nyt paremmin Evan reidellä, saaden tuntea sen ihon painokkaammin omaa jalkaansa vasten. Mies kyllä hankkiutuisi aivan pian viimeisistäkin vaatekappaleista eroon. Chris ei vain voinut sille mitään, mutta innostui tyyliin jo pelkästään siitä, että sai tuntea hyvännäköisen naisellisen vartalon omaansa vasten ja kiusata sitä lähes miten halusi, kuten nytkin näykkimällä ja suukottelemalla Evan kaulaakin alempaa. Hän oikeastaan nykäisikin osittain naisen alushousuja alemmas, vaikka käsi kiersikin nivusen kautta pakaralle - tällä kertaa paljon vaativimmin ottein, varsinkin nivusen kohdalla ja vähän alempanakin. Kummasti hän piti juuri sen seudun koskettamisesta, koska ne tuottivat eniten mukavia seurauksia.
Christopher painoi huulet vielä räväkämpään suudelmaan, samalla repiessä viimeiset vaatekappaleet lattialle rivakoin ottein. Hän ei antantut Evalle edes aikaa hengähtää suudelman lomasta, kun päätti olla turhia odottelematta ja antaisi lantionliikkeidensä hoitaa seuraavan osan.. Kun kerran haluttiin sitä kunnon toimintaa, niin toimintaahan tuli, kun Chris ei enää tosiaan säästelisi itseään, eikä kyselisi mitään typeriä kysymyksiä osan hänestä yhtyessä naisen kanssa. Miehen suusta karkasi ensimmäinen pikä nautinnon huokaus kesken huulten leikin. Ei hän päästäisi Evaa helpolla. Eikä kyllä itseäänkään.

Tietysti hän nyt yhden nimen muistaisi. Ei sitä sentään kaikkien niiden Tequila Slammerien jälkeen oltu niin humalassa, että kotiin raahatun miehen nimi olisi unohtunut ennen kuin edes ehdittäisiin makuuhuoneeseen. Myöhemmin se nimi saattaisi tuottaa ongelmia (ei niinkään nimi, vaan nimen muistaminen), mutta sitä kannatti vasta murehtia kun ja jos se olisi ajankohtaista.

Eva nautti kaikista niistä kosketuksista, vaikka Chrisin otteet olivat pikemmiten kourivaa aiempaan verrattana. Ne aikaisemmat olivat olleet lähinnä hyväilyjä. "Toimintaa", hän toisti ja virnisti ilkikurisesti. Virnistely sai loppua lyhyeen, kun ynähdykset karkasivat naisen punattujen huulien välistä. Miehen huulet seikkailivat hänen kehollaan jälleen ja aiheuttivat värisyttäviä, räjähdysmäisiä aaltoja, jotka pyyhkäisivät koko naisen mukanaan. Itsehillinnän viimeisetkin rippeet rapisivat taivaan tuuliin. Eikä kyllä tainnut enää toinenkaan osapuoli pitää itsehillinnästään kiinni, ainakin siitä päätellen millä tavalla alushousut kiskottiin jalasta. Eva oli varma, että kuuli niiden risahtavan epäilyttävästi, mutta keskittyminen oli aivan toisaalle varattuna sillä hetkellä. Vaatekappaleiden kunnon voisi tarkistaa sitten, kun olisi vähemmän varattu. Mielessään nainen vilkutti terveelle järjelle ja fiksuille teoille. Kuten olemme oppineet, järkevä ajattelutapa ja teot paiskattiin useimmiten roskakoriin. Niin tehtiin itse asiassa nytkin. Perääntyminen, mikä olisi ollut kummalta tahansa osapuolelta fiksua ja aikuismaista käytöstä, ei ollut enää vaihtoehto. Se kuului ennemminkin kategoriaan 'älä tee näin'.

Hengähdystaukoja ei annettu, mutta ei niitä oikeastaan kaivattukaan. Tummaverikkö vastasi suudelmaan intohimoisesti ja nälkäisesti. Hän ynähti vaimeasti ja taivutti vartaloaan hieman kaarelle, tuntiessaan täyttävän tunteen sisällään, joka oli tullut ehkä vähän odottamattomana. Hengityksen saattoi jo laskea huohotukseksi. Punaisella lakalla maalatut kynnet painautuivat miehen selkään ja huulet hamusivat toisen omia. Niihin myös tukahdutettiin suurin osa ynähdyksistä ja voihkaisuista, jotka karkasivat omia aikojaan ilmoille. Hetkellisesti huulet saattoivat irrottautua suudelmasta, vain siksi, että leukapieliä hamuten päästiin näykkimään miehen korvalehteä ja suutelemaan kaulaa. Toinen käsistä kiertyi Chrisin niskan taakse, silmien painuessa puoliksi umpeen. Ilma oli täynnä sähköä, kiihkoa ja kaivattua jännitystä. Mikä kiellettyjen houkutusten mukaan antautumisessa sai olon tuntumaan, niin... niin vapaalta ja mielettömältä? Vastausta ei siihen ainakaan Evan mielestä löytynyt, mutta ainakaan hän ei osannut sanoa tälläisille houkutuksille ei. Jos joku osasi, niin hienoa.

- Ja sitten sensuroidaan, koska kaikkihan me tiedämme mitä tässä välissä tapahtuu ^^ -

Eva hätkähti hereille. Ensimmäinen asia, minkä naisen mieli rekisteröi oli se, että hän tunsi jonkin tai jonkun makaavan vieressään. Eva katsahti olkansa ylitse, vain nähdäkseen edellisen illan tutut kasvot. Hymähdys. Ilta ei ollut päättynyt lainkaan huonommin. Moneltahan he olivat nukahtaneet? Oliko kello ollut kolme vai sittenkin puoli neljä, kun tummien silmien katse oli viimeisen kerran käväissyt siinä. Rouvalla ei ollut harmainta aavistustakaan, eikä asialla kai ollut oikeastaan edes väliä. Käsi käväisi pöyhimässä tummia kutreja, mutta siirrettiin sitten suun eteen, kun makea haukotus teki tuloaan.

Tummaverikkö kohotti päätään nähdäkseen kelloradion näytöltä ajan. Vasta puoli kymmenen. Eva huokaisi ja könysi istumaan, vetäen peittoa rintansa suojaksi. Katse kävi uudestaan siinä edellisen illan Prinssi Hurmaavassa. Ei se näyttänyt niin kamalalta näin aamullakaan, vaan oikeastaan paljon paremmalta kuin yökerhon hämyisessä valaistuksessa. Juuri silloin havaittiin lattialla lojuva puhelin. Hampaat iskeytyivät alahuuleen huomaamatta. Mitenhän senkin selittäisi? Eva ei tuhlannut aikaa rikkinäiselle puhelimelle sen enempää, vaan kääntyi puolittain Chrisiin päin. Nyrkki iskettiin hellästi toisen olkavarteen. "Voisit nousta. Sisäkkö tulee pian", juu, ja mies haluttiin pois sisäkön uteliaan katseen alta. Tiedä vaikka juoruaisi talon isännälle miespuolisesta vieraasta, joka oli selkeästikin viipynyt yön yli. Ja siinähän olisi soppa valmiina. Avioero ja paluu köyhään, etuoikeudettomaan elämään.

Tavallaan se oli kiellettyä Chrisinkin kannalta.. Rajoja oli aina hauskaa rikkoa, jos siitä ei jäänyt kiinni. Rajojen rikkominen taisi muutenkin olla hänellä verissä. Eikä Evasta ainakaan huokunut mitään tyytymättömyyden merkkejä. Ei tietenkään, Christopherhan piti sitä ihan itsestäänselvänä. Ajatukset eivät tosin lähteneet harhailemaan Evan tuntemisesta minnekkään muualle! Suudelmiin tukahtuvat äännähdykset olivat hyvin paljon kertovia ja Chris piti siitä haluamatta lopettaa ihan heti.

// jejee, skip skip ::--'D //

Aamu oli jo vierähtänyt ja Chris oli nukkunut varsin sikeästi, vaikkei omassa asunnossaan ollutkaan. Ehkä se johtuikin juuri siitä.. Hän ei ollut myöskään saanut viimeaikoina kunnolla unta. Se luutavasti johtui dumppauksen lisäksi siitä, ettei Chris ollut viettänyt kenenkään kanssa lähemmin kahdenkeskeistä aikaa. Ainahan kelpasi vaikka joku yökerhosta bongattu.. Kuten tälläkin kertaa. Chrishän ei ollut usein mikään aamuvirkku, eikä nytkään ollut valveiden rajamailla ollenkaan.. Niinpä kevyt nyrkin napautus sai Chrisin vavahtumaan ja hieman säpsähtämään, kun väsynyt katse haki ilkeää lyöjää. Todella ruusuinen herätys kun viimeyöstä tuttu nainen totesi jotain sisäköstä. Asia meni Chrisiltä suoraansanottuna toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos miehen katsahtaessa naista paremmin, silmiään hieraistuaan.
"Ai jaa.. Noinko nopeesti sä haluat musta eroon?", Christopher naurahti käännähtäessään kyljelleen Evaa kohti, sipaisten sormellaan naisen yläselkää lähes laiskasti. Mitä muuta tähän aikaan aamusta odottaisi? Chris ainakin piti aamuisesta näystään ja pehmeästä sängystä allaan. Olisi voinut jäädä vain kellimään.

Hetken kesti Chrisilläkin mielessä koota koko tilanne mielessään ja se, mitä oli jo tapahtunut. Hän hymyili väkisinkin itsekseen ja venytti käsiään, kuin ei olisi ollut kiire mihinkään.. Eihän Chrisillä ollut kiire. Lopulta mies kohottautui istumaan ja painoikin kasvonsa yllättäen vasten Evan poskea, suukottaen muutaman kerran toisen pehmeää ihoa. "Turhaan sä ittees peittelet.", mies kuiskaisi virnistäen, muttei tehnyt sen enempää, kun hieroi vielä kasvojaan koettaessa estää aamuisen haukottelunsa.
"Ääh, vittuun sisäköt..", hän murahti tajuttuaan asian vihdoin. Sisäkön Chris ajatteli enemmän jonain vartijana. Miksi ihmeessä piti olla jotain ylimääräisiä talossa? Chrisiä se ainakin olisi häirinnyt suunnattomasti.. Kuten nytkin, vaikka hän olikin vain 'vieras'. "Onks täällä edes jotain ihan tavallista suihkua?", olisi sisäkkö tulossa tai ei, mutta Chrishän menisi suihkuun. Etsisi sen vaikka itse.

Seuraavaksi hän kumartui jo Evan jalkojen yli kurottamaan lattialle pudonneeseen kännykkäänsä. Samalla hyvä tekosyy päästä vielä hetkeksi naisen lähelle. Ainakaan lämpöä ei puuttunut ja Chris katsahti toisen kasvohin enemmänkin ilkikuriseen sävyyn. Kännykkä tosin lähti toiseen suuntaan, lennähtäen maahan viskattujen housujen päälle. Mies kääntyi istumaan sängyn reunalle ollen kuulevinaan jotain elämisen ääniä muualta talosta. Typerää.
"Onko pakko iihan tosi nopeesti. Mitä se täältä edes haluaa?", noh, Chris ei nyt järin tarkkaan tiennyt mitä kaikkea hommaa kaikenmaailman sisäkköjen työhön kuului..

((anteeksi, että tän vastaamisen kanssa on kestänyt : S))

Eva hymähti. Terävä havainto. Mies oli oikeilla jäljillä. Hän halusi tästä eroon mahdollisimman pikaisesti ja huomiota herättämättä. Palvelusväestä ei koskaan tiennyt, mistä ne päättivät juoruta ja jos Fredrick sattuisi kävelemään sisään keittiöön, ja kuulemaan juorut... Evaa riipaisi ajatus moisesta. Katumista tai muutakaan vastaavaa tuntemusta ei ollut vielä ilmestynyt aviomiehen pettämisestä, tuskin ilmestyisikään.

"Chris", Eva ynähti, tuntiessaan kosketuksen poskellaan. Nimikin oli vielä muistissa, luultavasti. Ei tietenkään olisi yhtään noloa, jos muistaisi edellisen illan seuralaisensa nimen väärin. Toisaalta taas molemmille oli ollut selvää alusta lähtien, mistä oli kyse, joten eiköhän nyt yhden nimen unohtamisesta selviydyttäisi ilman, että ketään pahoittaisi mielensä ainakaan kovin pahasti. "Sinulla pitäisi olla hyvin tuoreet muistikuvat, joten saat tyytyä niihin", nainen hymähti ja taputti lohduttavasti Chrisin poskea. "Kylpyhuoneessa", hän tokaisi kyselyihin suihkusta ja nyökkäsi päällään kohti yhtä niistä valkoisista ovista, jotka olivat sängyltä katsoen vastakkaisella seinustalla.

Eva oli aikeissa nousta ylös ja etsiä itselleen jotain päälle pantavaa, sillä suihkussa hän kävisi vasta hankkiuduttuaan eroon Chrisista, mutta mies heittäytyikin kurottelemaan puhelintaan hänen jalkojensa ylitse. Niinpä nainen pääsi vasta nousemaan ja toteuttamaan aikeensa, kun arvon herra siirtyi istumaan sängyn laidalle. Tummaverikkö sipsutti vaatekaapille ja valikoi nopeasti mustat alusvaatteet sekä kynähameen, antaen sitten vartalonsa peitteenä pitämänsä peiton tipahtaa lattialle. Eva vaihtoi rintaliivit, hipsterit ja hameen päälleen vikkelästi, mutta turhia kiirehtimättä. Ikäväkseen hän ei löytänyt vaatekaappinsa syöveröistä etsimäänsä valkoista toppia. Sen oli siis oltava jossain huoneessa. Ehkäpä työpöydän penkillä, tai sängyn alla. Ennen toppinsa etsimistä, Eva käännähti Chrisin puoleen. "Tuskin se täältä haluaa mitään. Siivoilee varmaan vaan käytävää ja alakertaa", Eva oli aikoinaan tehnyt hyvin selväksi sisäköille, että ellei nainen ollut poistunut vielä makuuhuoneesta, ei sinne ollut näillä mitään asiaa. "Joten turhaan huolehdit. Eivät ne suhun tule törmäämään", ainakaan jos se oli Evasta kiinni.

Brunette asteli kylpyhuoneen ovelle, käänsi kahvaa alas ja pukkasi oven auki. "Se kylpyhuone, jonka perään arvon herra kaipaili", ilkikurinen virnistys ja vilkaisu kylpyhuoneeseen ikään kuin nainen olisi tarkistanut, ettei siellä ollut ketään muuta. "Älä pidä mitään kiirettä", ehkä aavistuksen sarkastinen kehotus.

// eeip mitään :------) //

Ei Chrisillä ollut mitään kiirettä, joten hän ei myöskään esittänyt sellaista. Evan olemus taas oli ihan erilainen kuin eilisiltana, no tietenkin, mutta mies ei ollut varma ärsyttikö se häntä. Lievästi sanottuna mukamas suoraviivaisuus sai helposti Chrisin päässä kiehumaan.. Tyytyä muistikuviin ja suihku kylpyhuoneessa kera alistavan poskeen taputuksen. Yrittäisikin vielä kerran! Mies murahti ajatellessaan kuinka ihanan aamun oli luoja suonut. Ei seura ollut näin jälkeenpäin sen ystävällisempää kuin tapaamisen aluksikaan. Mies pyöräytti silmiään mennen silti täysin omassa tahdissaan. Eihän hän nyt naista voinut totella! Chris ei rikkoisi periaatteitaan edes kyläillessään.

Mielummin mies jäikin vain katsomaan, kun Eva puki päälleen. Hän puraisi kevyesti alahuultaan silmäilessä vielä viimeisen kerran tuota vartaloa, jota olisi tehnyt mieli silmäillä enemmänkin. Miten huomaavaista. Christopher nojautui oikein rennosti vielä tyynyjen päälle tyytyväiseen sävyyn, jonka oli samalla tarkoitus ärsyttää Evaa. "Ne siivotkoon sitten vaan.", hän sanoi haukotellen ja yhtäkkiä tajusi Evan osoittavan Chrisille tietä kylpyhuoneeseen. Oikein palvelukin pelasi..? Mies katsoi tietään kuitenkin arvioiden ja nousi jo kertaalleen istumaan. Pelottiko naista, että hän jäisi kiinni? Oli kai sitten virhe 'kutsua' Chris kylään.
"Älä pidä kiirettä", hän toisti murahtaen ja keräili vaatteitaan lattialta nostaen niitä tympääntyneesti syliinsä noustessaan vuoteelta. Mies ei kuitenkaan kävellyt suoraan suihkuun, vaan vei kasvonsa silmät sirillään lähemmäs Evan kasvoja. Toisella kädellään Chris tarttuikin naisen leuasta, mutta vankilassa se oli toiminut parhaiten puhumistapana, jos oli selvästi jotain sanottavaa:
"Tiiätsä, sä oot kuuma, mut tee tolle pikku diivailijalles vielä jotain. Se ottaa päähän.", varmasti hyvin vakuuttavaa, kun osittain vartalon peitteenä olivat vain sylissä olevat vaatteet, jotka peittivät sentään sen olennaisimman. Sanojensa päätteeksi Chris tökkäisi sormellaan naisen leukaa varoittavasti ennenkuin hävisi pesuhuoneeseen työntäen oven kiinni perässään. "Enkä varmasti pidä kiirettä.", mies mutisi itsekseen heittäen vaatteensa kasaan suoraan oven eteen.

Pian Chris oli jo suihkussa, eikä todellakaan kiireellä itseään pessyt. Olisi kiva jos olisi itselläänkin tällainen suihku, josta tuli koko ajan lämmintä vettä.. Pitihän tällaisesta yhdenyön luksuksesta ottaa ilo irti. Mies kuitenkin sammutti hanan ja haparoi kädellään vain jonkun pyyhkeen sen enempää välittämättä kenen nimikko pyyhe se oli. Päästyään peilin eteen Chris ei suinkaan etsinyt katseellaan mitään voiteita, pyh niitä vähiten, vaan jotain arvotavaroita. Tämä etu tässä oli, vaikka olisi nainen ollut kuinka diivailija tahansa! Eiväthän tuollaiset pohatat huomaisi mitään jos jokin tavara vähän katoaisi..
Hän vetäisi jonkun laatikoston auki, muttei siellä ollut mitään. Vasta silmäiltyään paremmin tasoja Chris huomasi jotain kiiltävää. Mies nappasi jonkun rannekorun käteensä ja viskaisi sen sitten vaatteidensa päälle. Näytti tarpeeksi arvokkaalta, mutta makuuhuoneesta löysäisi varmasti jotain vielä arvokkaampaa. Hän kumartui vetäisemään bokserit jalkaansa ja perään farkkunsa.
"Eiks täällä tarjota edes aamupalaa.", Chris huikkasi virnistäen.

Eva yllättyi, kun mies oli yhtäkkiä taas aivan liian lähellä. Vielä enemmän hän kumminkin yllättyi, kun toinen tarrasi kiinni hänen leukaansa. Vaistomainen pakoreaktio sai naisen liikahtamaan kuin hän olisi ollut lähdössä jonnekin, mutta siitä huolimatta Eva pysyi niillä sijoillaan. Tummien silmien katse oli naulittu Chrisin silmiin. Ne olivat yhä niin lumoavat kuin olivat olleet illalla. Nainen yritti saada ajatuksen hakoteiltä takaisin, mutta ei onnistunut siinä kovinkaan kaksisesti. Varoittava tökkäisy leukaan sai Evan hätkähtämään. Kerrassaan raivostuttava mies. Se ilmeisesti kuvitteli olevansa Euroopan omistaja, mutta tummaverikkö olisi valehdellut, mikäli olisi väittänyt ettei se kiehtonut. Oliko kyse siitä, että nainen itse oli voimakastahtoinen ja pomotteleva luonteeltaan, ja nyt kohdannut ihmisen, joka oli vähintäänkin yhtä voimakastahtoinen ja pomotteleva? Vastauksesta ei ollut mitään hajua, mutta ehkä sillä ei tarvinnutkaan olla. Eva tuhahti närkästyneesti ja katsahti kylpyhuoneen sulkeutunutta ovea. Koukuttavaa ja hyvin turhauttavaa.

Miehen suihkutellessa kaikessa rauhassa, uhrasi Eva oman aikansa toppinsa etsimiseen. Työpöydän tuolilla se ei ollut, eikä myöskään sängyn alla. Toppi löytyi lopulta erään lipaston alta, miten lie sinnekin joutunut, mutta yhtä kaikki. Eva veti topin päälleen ja tunki sen helman hameen reunan alle. Katse käväisi lattialla olevissa vaatteissa. Pitäisi varmaan kerätä nekin kokoon ja käydä tunkemassa pyykkikoriin muiden vaatteiden joukkoon.

Evan mietteet seuraavasta toimintasuunnitelmasta katkesivat ikävästi, kun mies kyseli aamiaisen perään. Hymähdys karkasi pakostakin huulien välistä, kun nainen asteli kylpyhuoneen ovelle ja avasi sen rauhallisesti. "Selkeästikin odotat jotain viiden tähden palvelua", brunette tokaisi ja töytäisi miestä lempeästi olkapäällään, astuessaan tämän ohitse. Nainen seisahtui lavuaarin ja peilin eteen, napaten hyllystä meikkipussinsa. Edellisen illan meikki oli vielä kasvoilla, eikä Eva oikeastaan jaksanut ruveta pesemään sitä pois nytkään. Niinpä hän päätyi vain vähän siistimään meikkiään. Hiuksiakin vain harottiin siistimpään kuntoon. Eva katsahti miestä peilin kautta. "Ymmärsin, että et halua tulla jonkin sisäkön näkemäksi", tai sitten ranskattaren mieli vain oli kehitellyt Chrisin sanoista ihan oman version. Mikä sekin oli hyvin mahdollista. Eva kiersi huulikiillon korkin auki ja levitti sitä sitten hitaasti huulilleen.

Chris halusi aina edustaa voimaa ja pomoa, joten hän rupesi herkästi pitämään Evaa kilpailijanaan, mutta etteikö nainen olisi ollut vetävä.. Sitä mies ei tainnut kieltää, mutta olisi sujut vasta sitten kun oli voittanut jotain sellaista mitä ei edes itse tiennyt. Ehkä sitten kun oli päässyt tästä talosta ulos ja saanut kivat pennoset korusta? Hän nosti juuri paitaansa lattialta, kun Eva raotti ovea todetessa viihden tähden palvelusta. Äkkiä Chris vetäisi paidan myttyyn käteensä, sillä hän oli sattunut sen korun siihen heittämään. Eikä Eva saanut nähdä. Muutenhan menisi kaikki ihan pieleen, eivätkä epäonnistumiset kuuluneet Christopherin sanavarastoon. Mies suoristi selkäänsä ja kohautti kulmaan välinpitämättömästi Evan tökätessä häntä olkapäähän. Chris kyllä taitoi syyttömältä näyttämisen.. "Mitäpä muutakaan?" Mies pyyhkäisi hartiaansa automaattisesti.

Hän odotti vielä hetken paikallaan, kuin varmistaakseen sen, ettei Eva ollut varmasti huomannut mitään. Silmät haroivat naisen kasvoja peilin kautta selvästi tarkkailen. Ehkä hieman vainoharhaisen näköistä, mutta mies piilotti paitaansa selkänsä taakse, koettaen saada korun sen uumenista samalla viedessään huuliaan lähemmäs Evan korvaa. Mikä hämäys..
"Tai paremminkin sä et sitä halua että se näkee. Mulle se on ihan sama vaikka sun mies näkis mut. Mä osaisin kyllä hoidella sen.", hän uhkasi ja virnisti, saaden korun tungettua samalla taka-taskuunsa. Huh. Sieltä sen ennättäisi siirtää toiseen taskuun myöhemmin.. Ennenkuin mies meinaisi istua minnekkään. Chris tuhahti katsahtaessaan tutkivasti Evan huulikiiltoa ennenkuin peruutti muutaman askeleen, vetäisten paidan päälleen. Helppo homma.
"Nii, se viiden tähden palvelu kelpais vieläkin. Muuten meen itse etsimään jotain. Ja mulla jäi se konjakkikin sinne pöydälle..", Chris kurtisti kulmiaan. Hemmetti, siellä olivat hänen vähäiset rahansa. No, tuskin sisäkkö oli ennättänyt käydä jo siinä asti.

Mies nojautui hetkeksi kämmenellään tasoon harvinaisen tyytyväisen näköisenä. Oikein ärsyttävän tyytyväisen näköisenä. "Mm-m. Kyllä viimeyön jälkeen kelpaa..", hän kurotti taputtamaan kädellään Evan poskea aivan samalla tavalla miten nainenkin oli Chrisiä jokinaika sitten poskelle taputellut. Eihän mies sitä ollut unohtanut, ja ennenkuin neiti diivailija ennättäisi pistää siihen mitään vastaan, Christopher kääntyi jo poistuakseen kylppäristä. Hän vetäisi jo sukat ja kengätkin jalkaansa.
"Seuraavan kerran kun herätät nii tee se jollaki muulla tavalla kun tökkimällä. Mä en oo sun tylsä miehes, joten ei tarvii edes kokeilla..", Chris oli huomannut miten huvittavaa se oli kiusata Evaa pienillä asioilla. Sen enempää ajattelematta ja odottamatta Evan siistiytymistä mies avasi makuuhuoneen oven, lähtien portaita alas, muttei mennytkään ihan alas, kun jäi puoleen väliin huomattuaan takkinsa ja konjakin yhä turvallisesti paikoillaan.
"No ala nyt säkin tulla sieltä.", Chris ei ainakaan äänen hiljaisena pitämisestä perustanut.. Ja jos nyt kovin kamalaksi meni niin voisihan mies tarvittaessa leikkiä jotain serkun tyttären miehen kaiman veljeä. Oltiin kyllä kokeiltu, ellei Chris rupeaisi ihan tosissaan pirulliseksi.

"Fiksu mies", Eva tokaisi pirullisesti virnistäen ja kallisti päätään, katsahtaen Chrisia peilin kautta. "Ja ei, Chris. Sä et osaisi hoidella sitä", nainen tunsi miehensä. Halutessaan Fredrick oli kiero kuin korkkiruuvi. Eva vilkaisi miestä varoittavasti. Jos se uskaltaisikin poistua makuuhuoneesta, niin... No, tosiasiassahan hän ei sille paljoakaan mahtaisi, mutta aina saattoi uhkaille. "Sun on vaan parempi pysyä täällä. Sisäkkö luulee sua vielä joksikin murtomieheksi ja hälyyttää poliisit paikalle."

Tummaverikön katse pysyi pääasiassa peilissä, vaikka sivusilmällä miestä tarkkailtiinkin. Eva läppäisi miehen käden alas poskeltaan ja soi perään vielä myrkyllisen katseen. Hän ei halunnut edes tietää, mitä kieroa nautintoa Chris sai hänen kiusaamisestaan. Pakko se oli silti myöntää, Eva itse nautti ihan yhtä lailla siitä, että sai ärsyttää toista. Ei mennyt kauaakaan, kun rouva poistui miehen esimerkkiä noudattaen kylpyhuoneesta. Hän vain sammutti vielä valot ja kiskaisi oven kiinni. Eva asettautui Chrisin taakse, mutta joutui kohottautumaan varpailleen, että sai vietyä huulensa johonkin miehen korvan seutuville. Kyseessähän oli pelkkää pottuilua - ainakin nyt suurimmaksi osaksi. "Ai, meinaat että herätän sut seuraavankin kerran?" Ilkikurinen hymy oli ottanut taas vallan naisen kasvoilta, eikä Eva oikeastaan yrittänyt pyyhkiä sitä pois.

Eva aikoi varoittaa miestä taas huoneesta poistumisesta, mutta liian myöhään, kun tämä oli jo avannut makuuhuoneen oven ja astunut käytävään. Perään ei rouva aikonut juosta, joten ihan yhtä hyvin hän saattoi etsiä jalkaansa kaikessa rauhassa sievät kengät. Itse asiassa, hän päätyi kiskomaan jalkaansa edellisen illan punapohjaiset avokkaat. Vasta kun jalkineet oli saatu jalkaan, nainen asteli ulos makuuhuoneesta. Samaan aikaan Chris kuului jo huutelevan alhaalta. Eikö se osannut olla hiljaa? Eva pyöräytti silmiään, ettei vaan tehnyt tahallaan sitä. Saattoi hyvin olla. Ehkä olisi pitänyt raahata mies hotelliin, koska siellä ei ollut vaaraa, että palvelusväki olisi puhunut eteenpäin. Motelli olisi varmasti ollut vielä parempi vaihtoehto.

Brunette vilkaisi miestä paljon puhuvasti, päästyeen tämän luokse. Eva tönäisi miestä oleskeluhuoneen suuntaan. "Pysykin täällä. Ei mitään katoamistemppuja. Nauti rauhassa siitä konjakistasi", äänensävy oli pikemminkin ystävällinen kuin piikittelevä. Ei sillä, etteikö sitä saattanut siitä huolimatta tulkita pelkkänä kettuiluna. Eva sulki oleskeluhuoneen oven ja kävi sitten sisäkön puheilla, antaen tälle loppupäivän vapaaksi. Kummastunut irlantilaissyntyinen Zoe otti vapaansa ilman vastaväitteitä ja poistui takaisin allastaloonsa vaihtamaan vaatteensa. Eva puolestaan sipsutti koroissaan oleskeluhuoneeseen. "No niin, sisäköstä ei pitäisi olla enää häiriöksi. Tarvitsetko sä kyydin?" Kyydin tarjoaminen oli vain tapa varmistua, ettei Chris jäisi notkumaan nurkille, sillä nainen oli todennut, että parempi oli varautua kaikkeen. Hänellä ei ollut ajatustakaan siitä, mitä miehen mielessä liikkui, vaikka yleensä hän luki ihmisiä kuin avointa kirjaa.

Chris vain murahti Evan sanoille siitä, miten mies ei osaisi hoidella naisen puolisoa.. Hah! Unissaan vain kuvitteli noin, mutta Christoper oli aivan varma asiasta, että hoitelisi sen, jos olisi tarvis. Olihan hän vankilassakin vaikka miten kieroihin törmännyt, itsestä puhumattakaan. Paitsi että vankilassa oli ehkä enemmänkin niitä 'yhdenlaisia' kieroja. No, Chris ei uskonut joutuvansa kenenkään pomoteltavaksi. Silti hänen olisi tehnyt mieli jotain asiasta ärähtää, mutta ei kannattanut vaarantaa tässä mitään huomauttamalla menneisyydestä. Vaikka Eva uhkasikin jo sisäköstä, joka kuulosti herkästi säikähtävän jos joku ylimääräinen oli talossa.. Chris vain huitaisi kättään välittämättä asiasta sen enempää.

Palattuaan takaisin makuuhuoneen puolelle hän aisti kyllä Evan pian takanaan, muttei ollut huomaavinaan sitä vasta kun kuuli kuiskauksen korvallaan. "Aina pitää varautua.", Chris hymyili itsekseen ajatellessan asiaa. Hän taisi varautua aika usein.. Tai sitten Christopher halusi mukamas miellyttää. Tuskin. Näkisi sitten.. Sitäpaitsi tuo oli Evankin puolesta kuulostanut jotenkin vittuilevalta. Niinpä mies ei sen enempää ollut tekemässä tuttavuutta, kun lähti jo kiellon perään sitä konjakkihuonetta kohti. Eipä saanut mitään valitteluja, joten ei mitään syytä perääntyä.

Mies sai konjakin tyytyväisenä käteensä ja päätyi haistelemaan sitä sen reunalta, kun Eva oikein käski Chrisin jäämään tänne iihan rauhassa. Mies kohautti toista kulmaansa ja katsahti naisen perään. Tai oikeastaan enemmänkin toisen vartaloa, jota ei pian enää näkynyt.. Äkkiä Chris laski konjakkilasin pöydälle, nostaen korun takataskustaan, että sai nähdä mistä se oltiin tehty.. Sen kun möisi niin Chrishän eläisi sillä rahalla kuukauden! Tai puolikuukautta.. Parhaassa tapauksessa viikon. Hän tunki korun äkkiä kunnolla etutaskuun, taputtaen sitä tyytyväisenä. Ei pitänyt kahmaista liikaa kerralla, mutta piti viedä jotain semmoista, mistä ei heti ymmärtäisi että se oltaisiin varastettu.. Chrisin piti olla äärimmäisen varovainen näissä asioissa, vaikka joskus tuppasi lipsahtamaan ja olemaan turhan uhkarohkea.

Chris kaatoi jo lisää konjakkia itselleen Evan palatessa takaisin. Hän katsahti naista mairea virne huulillaan, kuin olisi omistanut koko paikan. "Hienoo, kun sä hoidat senkin pois mun vuoksi.", hän hörppäisi lasista ja mietti sitä kyytiä.. "Voin tietty tsekata teidän autot, mut siitä kyydistä en oo niin varma jos sä ajat.. ", mies ajatteli ääneen. Chris kärsisi muuten ego kolauksen jos joutuisi kyyläämään vierestä. Sitäpaitsi jos se hoitsu oli lähtenyt muualle niin ei Evallakaan olisi kiire? Mies napautti tyhjentyneen lasin pöydän pintaa vasten, ennenkuin lähti kävelemään Evaa kohti takki olallaan. "Nii missä se sun autos on?", Chris virnisti pysähdyttyään ihan naisen eteen ja yhtäkkiä mies iskikin takkinsa toisen olkapäälle. Jos nainen jättäisi sen lattialle, olisi Chrisistä eroon pääseminen hitaampaa. "Etkä muuten ennättäny vielä tarjota sitä aamupalaakaan. Missä sun vieraanvarasuutes oikein on, nainen?", hän aukaisi seuraavan oven, josta Eva oli hetki sitten tullut takaisin. Chris tosin jäi vielä ovensuuhun. "Sä oot selvästi viettänyt liikaa aikaa pohatoiden kanssa. Tai sit toi on vaan joku typerä eurooppalainen tapa. Mä kyllä opetan..", mies hymähti tutkivasti ajatellessaan, että Evan pitäisi opetella vähän käytöstapoja.. Hänen kannaltaan. Paitsi eihän Chris tajunnut itsekkin käyttäytyvän yleensä noin.

"En sun, vaan lähinnä itseni takia. Mua ei erityisesti huvita kärähtää aviomiehelleni kyseenalaisista toimista toisen miehen kanssa", Eva katsahti Chrisia hymyillen vinosti. Ei nainen olettanut miehen ymmärtävän, sillä jos tämä olisi ymmärtänyt, ei mies olisi lähtenyt edellisenä iltana hänen matkaansa. Eva veti kädet puuhkaan rintansa korkeudelle ja kallisti päätään katsellen Chrisia arvioiden. "Mun ajotaidoissa ei ole mitään vikaa, mutta jos se ottaa sun egon päälle, niin ainahan herra voi istua itse ratin taakse", miten vain, kuhan saatiin varmistus siitä, että arvon herra poistuisi omille kulmilleen. "Autotallissa ne molemmat on", Eva jätti auton yleensä aina talon oven eteen, josta kultarakas-aviomies sitten sen iltahämärässä kävi ajamassa autotalliin, etteivät vaan pitkäkyntiset iskisi. Ihan niin kuin niiden kaikkien turvajärjestelyiden ja takorautaporttien lävitse olisi selviytynyt ilman, että tuli ammu... siis poliisin huostaan joutuneeksi.

Eva käännähti puolittain ympäri ja katsahti ovensuussa notkuvaa Chrisia. Nainen asteli miehen luokse ja seisahtui aivan tämän eteen. "Opetat mitä, Chris?" Ilkikurinen virne kiiri kasvoille kysymyksen aikana ja sen jälkeen nainen kurottautui painamaan kiusoittelevan suukon Chrisin suupieleen. Katsahdus vielä silmiin tyytyväisen hymähdyksen kera ja sitten nainen työntyi toisen ohitse eteiseen. Sitä ennen hän kumminkin sysäsi nahkatakin takaisin herralle itselleen. Kyllä Evakin osasi pelata - halutessaan. Oli väärin aliarvioida naista. "Halusitko sä sitä aamupalaa vai et?" Hän huikkasi, katsomatta kumminkaan taakseen, kun askeleet samaan aikaan veivät keittiön suuntaan.

Onneksi sisäkkö oli ehtinyt jo laittaa kahvin tulemaan. Eva tarttui pannuun ja kaatoi mustaa, höyryävää juomaa pöydällä odottavaan kuppiin. Vielä tilkka maitoa ja nainen vei kupin huulilleen, siemaisten hivenen kahvistaan. Aamu ei lähtenyt kunnolla käyntiin, ellei ensin saanut muutamaa kupillista kahvia. Tapahan se oikeastaan vain oli, kuten esimerkiksi hermostuneena parin syöpäkääryleen polttaminen, mutta Evalla ei ollut tarpeeksi viitseliäisyyttä hankkiutua siitä eroonkaan. Niinpä oltiin aamukahvin orjia valittamatta.

Olihan niitä autoja enemmänkin. Chris olisi tosiaan mielummin se, joka istuisi ratin taakse jos joku sinne istuisi.. Vaikka kuinka nainen koettaisi vedota ajotaitoihinsa, mutta Eva näytti tajuavan itsekkin sen tuottavan miehelle egokolauksen. Chris vain näytti tyytyväistä ilmettä, kuin hän olisi saanut äänettömän tahtonsa läpi. Nähtävästi nousi nopeasti päähän ruveta pompottamaan, mutta Eva rysäytti Christopherin takaisin maanpinnalle tökättyään takin takaisin hänen käsiinsä. Jalo taito sekin. Hetkeksi oli huomio pettänyt, kun nainen oli suukottanut suupieltä. Mies meni varmaan siihen lankaan kaikkein useimmiten.. Niin mitä hän oli opettamassa?
"Miten oikeesti toimitaan.", Chris vastasi katsahtaen takkia sylissään ja pian heilautti sen takaisin olalleen, mennen Evan perään minne ikinä nainen olikaan menossa. Eteinen alkoi vaikuttaa jo uhalta pois lähtemiseen, mutta aamupala oli parempi vaihtoehto. "Tietty.", mies jätti takin jollekkin tuolille katsoen keittiötä mahdollisimman pienieleisesti. Omatoimisesti Chris nappasi itsekkin mukin jostain ja kaatoi siihen kahvia.. Pistämättä mitään muuta sekaan.

Hän hörppi kahviaan, katse koko ajan Evassa. Kyllähän Chris piti vain katsomisestakin, mutta jokin toisessa veti puoleensa. Ehkä se oli olemus? Mies kun piti haasteista ja vähän tulisemmasta tyypistä ja Evassa oli sitä kumpaakin. Hän tiesi kuitenkin, että kohta olisi ihan pakko lähteä, ennenkuin nainen äkkäisi miehellä jotain omaansa.. Mies laski kahvikupin pöydän reunalle ja nappasi muutaman keksin sellaisia huomattuaan. Terveellinen aamupala.. Konjakkia, kahvia ja keksejä. Kelpaisihan se useimminkin.
"Sitten pitää kohta läthee, kulta. Kannattaa pitää siitä autosta huoli jos päätänkin kolkata sut kesken matkan.", mies vilautti kieltään hampaiden välistä näyttäen juuri siltä, että voisi tehdäkkin niin. Hän kierähti kuitenkin vielä toistaiseksi Evan eteen ja nojautui hyvin lähelle naista vieden kätensä toisen kummankin puolin keittiöntason reunalle. Kuitenkin varoen kaikkia mahdollisia kahveja sunmuita, niitä ei olisi mukavaa saada päälle näin aamutuimaan.
"Ne opettamiset taitaa jäädä seuraavaan kertaan.", Chris kuiskaisi kiusoitellen ja suukotti kevyesti naisen leukaa. Yleensäkkään mies ei lähtenyt niin vain kiireellä, ellei ollut ihan pakko. Tietysti häntä kiinnosti miten toinen osapuoli ottaisi aamulla vieressä makaavan yllätyksen vastaan. Tänään oli ollut vähän kuoppainen matka, mutta ihan hyvinhän tässä mentiin.

Eva piti katseensa tiukasti kahvikupissaan, tutkien sen sisältöä kuin olisi löytänyt siitä jotain hyvinkin mielenkiintoista. Vasta kun hän kuuli miehen sanat, katsahti hän tätä. "Ihan niin kuin tekisit niin", hyvä on. Eva ei ollut varma, mitä mies tekisi ja mitä ei. Kuten aiemminkin sanottu, hänellä ei ollut harmaintakaan aavistustu, mitä ihmettä herran mielessä liikkui. "Sitä paitsi niissä autoissa varmaan jotkut GPS-paikantimet kytkettynä virtapiireihin, joten niiden irti repiminen ei käy tosta noin vaan ja sut löydettäisiin alta aikayksikön", Eva ei olisi yhtään ihmetellyt, vaikka olisi ollutkin. Fredrick oli suorastaan raivostuttava hankkiessaan kaikki mahdolliset turvallisuuden takaajat. Esimerkiksi pääportissa oli sormenjälkitunnistin, kameroita oli aseteltu niin, että yhtään kulmaa ei jäänyt katveeseen. Vainoharhaista? Yeah, I guess not.

Nainen seurasi uteliaasti, kun Chris tuli taas hänen eteensä ja nojautui tasoa vasten. Eva kohotti toista kulmaansa kuin kysyen, mitä arvon herralla oli mielessä. Vastaus siihen saatiin pian. "Seuraavaan kertaan?" Eva hymähti epäuskoisen huvittuneena. Hän nyökkäsi päällään ja hymyili muka tietävästi. Nainen tuuppasi Chrisia sen verran, että pääsi tämän käsien välistä siirtymään avainkaapin luokse. "Audi vai Volvo?" Vastausta kumminkaan odottamatta tummaverikkö jatkoi: "Otetaan Audi. Fredrick omii sen aina", Eva piti Volvostakin, mutta sillä oli taas vaihteeksi ajeltu ihan tarpeeksi. Varihtelu virkisti. Hän nappasi Audin avaimet ja heitti ne sitten Chrisille. "Alahan tulla, charmeur!"

Eva kiersi eteisen kautta. Mukaan tarttui pitkä, musta takki, jonka helma päättyi kutakuinkin ennen polvea. Naisen askeleet veivät seuraavaksi ovelle, josta pääsi sisätilojen kautta autotalliin. Eva ei nimittäin jaksanut kiertää ulkokautta, ellei se ollut aivan välttämätöntä. Sitähän saattaisi saada vaikka myrkytyksen raikkaasta ulkoilmasta, juuh. Nainen kävi istumaan pelkääjän paikalle ja odotti, että Chris saisi laskettua takalistonsa kuskin paikalle. Samaan aikaan Eva painoi kaukosäätimestä, jota säilytettiin Audin keskikonsolissa, autotallin oven nousemaan ylös.

Paikantimet tai ei, ehkä Chris voisi tuon tiedon kanssa dumpata auton jonnekkin jokeen.. Hän katsoi Evaa huvittuneesti, mutta kulmat hieman kurtussa. Taisi olla nopea syy miksi sitä ei kannattaisi varastaa. Ei Christopher osannut arvatakkaan miten 'turvalliseksi' koko talo oltiin tehty. Sehän muistuttaisi pian vankilaa ja kyllä Evakin saisi autonsa takaisin. Tämän kerran.
"Seuraavaan.", Chris toisti yhä ja joutui pian siirtymään naisen edestä. Hän nosti kätensä tyynesti nahkatakkinsa taskuihin, vaikkei pitänytkään tuosta eleestä, joka alkoi muistuttaa jo täysin sivuun työntämistä ja unohtamista, mutta olivathan he olleet yhdessä vain yhden yön. Mies halusi silti pitää johto asemansa. Nähtävästi se kärsi aina sitä mukaa miten rikkaassa seurassa hän oli..

Chris sai seuraavaksi päätettäväkseen kahden automerkin väliltä. No Audi tietenkin. Chris oli ajanut jollain Audilla Amerikassa siellä ollessaan, mutta sekin piti jättää jonnekkin ettei tulisi liikaa ongelmia.. Eva osasi valita hyvin. "Kelpaa.", mies myhäili tyytyväisenä ja juuri ja juuri ennätti vetäistä toisen kätensä nahkatakkinsa taskusta, että sai autonavaimet kiinni. Hyvä ajoitus, mutta nähtävästi sitä lähdettäisiin nyt. Sitä ennen Chris kuitenkin naurahti Evan ranskan puhumiselle. Kyllä mies tuosta sanasta osasi jotain päätellä, vaikkei kieltä muuten ymmärtänytkään. Kuulosti.. Vetävältä. Ihan kiva pakkaus, joka turhaan pilasi elämäänsä tällaisessa avioliitossa, Chrisin mielestä. Mutta omapahan oli ongelmansa, johon mies ei puuttunut sen enempää.

Sitten kun päästiin autojen luo, ei Chris voinut olla hymähtämättä lähes tympääntyneesti! Miksei hänellä ollut tuollaista? Paitsi siihen oli ihan hyvä selitys jo olemassa.. "Nicee..", hän sanoi ääneen ja kyllä Audi muutenkin vei ulkonäöllään voiton. Mielellään mies istahti kuskin paikalle ja auton sisällä oli uuden auton tuoksu.. Hän lipaisi huuliaan ja auto päästi tutun kuuloisen hurahduksen käynnistyessään. Kaikkea sitä pitikin olla.. Autotallikin. Chris katsoi tällaista rihkamaa yleensä nenänvarttaan pitkin, mutta jossain mielensä perukoilla taisi tajuta itsekkin haluavan sellaista - toisinsanottuna kateutta.
"Täällä on tosi paljon helpompaa ajaa kun Yhdysvalloissa.", mies totesi lopulta kun ajettiin yleisemmällä tiellä, vaikkei yleensäkkään paljoa omista kokemuksistaan siitä maasta puhunut, mutta eihän se Chrisistä sinänsä paljastanut mitään. Jotkut ns. isommat tiet saattoivat tuntua pikkuteiltä ja niinedespäin. Tosin Chrisin kärsivällisyyttä ei oltu aina luotu liikenteeseen. Varsinkaan ruuhka-aikaan tai hitaaseen tietä ylittävään mummoon.
"Sä et varmaan halua nähdä missä mä asun.", juu ei. Chrisin 'kotitalo' ei ollut niinkään loistokas, mutta mies ei välittänytkään. Parempi kuin selli. "Koska se on Rasheella.", hän naurahti, vaikka jossain määrin Chrisiä ärsyttikin miten alentui lainaamaan jonkun autoa. Mies kuitenkin onnistui peittämään sen tekaistun tyytyväisyyden ja avoimmuuden taakse. Ehkä välillä jotain pilkahti esiin, mutta sitä hän ei voinut estää. Näkyi se vaikka katseesta ja sen suunnasta tai jostain pienestä eleestä, kuten nenän nyrpistämisestä.

Eva katsahti Chrisia. Hyvä, että kelpasi, vaikka ei nainen olisi enää ruvennut Volvon avaimia noukkimaan, koska... no, ei vain olisi alkanut. Se oli ihan pätevä syy.

"Sä asut Rasheella?" Eva kohotti toista kulmaansa aavistuksen, mutta piti katseensa tiessä. Hymähdys karkasi seuraavaksi naisen huulilta. Tummaverikkö oli nähnyt aikoinaan kaikenlaista. Vaikka Eva ei ollut koskaan joutunut miettimään mistä pitäisi tinkiä, eivät omat vanhemmat olleet asuneet missään luksuslukaalissa. Kuuden lapsen perheessä se oli kai ihan ymmärrettävää, että rahaa ei jäänyt niihin laskuihin, joita suurien talojen ylläpitäminen tuotti. "Aja vaan suoraan kotitalosi eteen. Mä en pienestä säikähdä", Eva katsahti Chrisia ja hymyili jopa ystävällisesti - ihmeiden aika ei ollut ohi, näköjään. "Enkä mä ole aina asunut hienossa valkoisessa talossa, joka on nykyarkkitehtien luoma taideteos", nainen pyöräytti huvittuneena silmiään. Mieleen palasivat muistikuvat hänen ja Lucasin pienestä asunnosta. Siellä oli tuskin mahtunut kaksi ihmistä olemaan, mutta toisaalta se oli riittänyt vallan hyvin rakastuneelle pariskunnalle. Eva kurtisti kulmiaan huomaamattaan ja karkotti samaan aikaan menneisyyden haamut mielestään. Niiden ajattelu ei tuottanut muuta kuin pahaa mieltä.

Kun lopulta saavuttiin määränpäähän. Eva nousi autosta ja odotti, että arvon herra pääsisi myös kuskin paikalta. "Avaimet, kiitos!" Nainen loi mieheen odottavan katseen ja ojensi kätensä tätä kohden, ihan vain korostaakseen olemustaan.

Vai ei ole Eva ollut mikään 'aatelinen' koko elämäänsä? Chris katsahti naista hieman epäröiden, sillä toisen olemus ei ainakaan kielinyt sellaisesta alempilahkoisesta elämästä tippaakaan. Mies kohautti lopulta vain kulmiaan, vilkaisten Evaa vielä peilin kautta. "..Ja joo, Rasheella.", Chris virnisti. Ei hänkään näyttänyt siltä, että asuisi edes Devon Streetillä. Tai voisi, mutta niin ei ollut.. Rashee oli loppujenlopuksi juuri sopiva paikka Chrisille. Sinne kyllä eksyi poliiseja, mutta nuo etsivät kaikkea muuta, ja tuskin juuri kukaan tietäisi mistä Chris tuli. Eli.. Täällä hän pysyisi. Pitkästä aikaa Chris oli saanut jäädä suhteellisen kunnolla johonkin kaupunkiin. Yhdysvalloissa sitä tuntui pitävän vaihtaa koko ajan, eivätkä mitkään tuppukylät olleet miehen mieleen niiden asukkaiden mielenkiinnosta vieraita kohtaan..

Hän siis sai luvan oikein pysäköidä oikean talon eteen ja mielellään Chris pysäytti auton oikean rapun ovenkin eteen, josta olisi kyllä vielä muutama kerros kivuttavana.. "Ylös vielä.", hän osoitti avaimilla taivasta kohti noustuaan autosta, kun Eva pyysi niitä jo takaisin ojennetun käden kera. Miten ylevää. Chris katsahti kättä ja tarttuikin siitä kiinni. Sen sijaan, että mies olisi pistänyt avaimet suoraan kämmenelle, hän veti Evaa kädestä lähemmäs itseään, saaden näin taas korostaa omaa voimaansa.. Hän virnisti ja asettikin avaimet naisen mekon kauluksen reunalle sen enempää sanomatta ole hyvää tai kiitos.
"Moikka vaan, kulti.", Chris vilautti kieltään hampaidensa välistä, näykkäisten pikaisesti Evan alahuulta, ennenkuin peruutti muutaman askeleen ja kääntyi ympäri päästäkseen näin rappuun ja sitä myöten kotiinsa.. Erittäin tyytyväinen ilme kasvoillaan. Olipa saanut pienen matkamuiston, joka olisi hyvä muuttaa rahaksi mahdollisimman pian.

// Hihee, ja näin Chris poistui :----) Kiitän tästä pelistä! >:'3 //