Happy now?

//Elli pelli >) //

Christopher Kewan

Chrishän käveli portaita ylös, eikä mennyt hissillä.. Ensinnäkin portaat olivat turvallisemmat ja niin.. Askeleet harppoivat joka toisen askelman, eikä ilmekkään ollut mikään järin tyytyväinen. Olihan mies saanut ihan mukavan loman ja se oli hyvästä, mutta rahan kuluminen ei. Tästä saikin kiittää Angeliciaa.. Muka ilmiantoi, mutta missä ilmianto? Ei missään. Chris oli saanut turhaan lähteä koko helkutin Lontoosta, ehkä Alician kiusaksikin. Nyt oli kuitenkin aika mennä sanomaan suorat sanat näiden muutamien poissa oltujen viikkojen jälkeen.. Ihan suoraan, tai ei suoraan. Riippui kuka oli kotona.. Chrisillä oli kuitenkin kumpaakin osapuolta varten edes joku mukamas syy.. Angelicialta jäänyt kaulakoru. Se oli kyllä löytynyt Chrisin kassista..

Mies saavutti vihdoin ylintä kerrosta, ehkä vähän hengästyneenäkin, mutta mitäpä siitä.. Piti vielä etsiä oikea ovi. Chris kaivoi jo korun nahkatakin taskusta nyrkkiinsä. Nahkatakin alla oli valkoinen t-paita ja housuina farkut. Ehkä iho oli hiieman ruskettuneemman puoleinen, mutta eihän Chris mihinkään pohjoiseen ollut jäänyt. Hän katsahti vielä kädessä olevaa riipusta ennenkuin luuli löytäneensä oikean oven. Mitään odottamatta tai epäilemättä Chris paukutti sitä nyrkillään, peruuttaen muutaman askeleen koputuksensa jälkeen..Vaikka vieressä oli kyllä ovikellokin.

Ja kyllähän Angelicia tuli avaamaan.. "Mitä sä oikein yritit? Pilata kaiken vai? Jos sä haluat huijata mua seuraavan kerran nii mä vannon, että sä et oo enää sen jälkeen kävely kunnossa. Voi vittu..", mies paasasi ihan tässä rappukäytävän puolella ja osoittaen muutamaan kertaan Aliciaa mahdollisimman syyttävästi, ennenkuin toinen ennätti edes tajuta mitä tapahtui. "Mä en nimittäin tee mitään turhaan ja arvaa oliko tää turhaa? Oli!", Chris ärähti matalasti ja muisti sitten korun kädessään. Olihan mies ehkä tavallaan halunnutkin nähdä Angelician, mutta jaa.. Ei hän ollut varma.

"Sulta sitäpaitsi jäi sun korus..", Chris tarttui napakasti Angelician ranteesta, vetäisi käden itseään kohti ja tiputti riipuksen naisen kämmenelle. Hyvä ettei ollut hajonnut miehen omaan nyrkkiin, mutts sinänsä ihme että Christopher palautti sen.. Yleensähän korut vaihdettiin rahaksi.. "Mä vannon, että sä kärsit tästä myöhemmin.", hän siristi silmiään, katsoen Angeliciaa ja oikeastaan naisen takana olevaa onnellista elämää murhaavasti. Lopulta mies huokaisi syvään ja tarkisti vielä loputkin taskut oliko siellä mitään ja mitään jatkamatta Chris nojautui kyynärpäällään oven vieressä olevaan karmiin ja kämmenellä otsaansa. "Että nyt näyttää olevan kivaa.. Varmasti onnistunut suunnitelma..", hän hymähti hyyvinkin katkerasti, sillä se tuntui miltei häviöltä joutua tällä tavalla huijatuksi..

//Elli tulloo >) //

Angelicia Prihodko:

Angelicia hyräili itsekseen ja pisti rauhassa astioita tiskikoneesta kaappeihin. Radio sai taustalla hiljaisella voluumilla ja asunto oli muutenkin melko rauhallinen. Ami oli tapansa mukaan tähän aikaan asioillaan ja harjoituksissa. Angelicia vilkaisikin kelloa muistuttaen itseään, että alkaisi tekemään ruokaa oikeaan aikaan. Sitten he voisivat syödä ruuan yhdessä ja ehkä lähteä ulos vielä kaupungille, jos Ami jaksaisi. Angelicia hymyili ajatuksilleen ja sipaisi muutaman hiuksen korvansa taakse ennen kuin jatkoi astioiden pistämistä.
Alicia ei turhaan ollut hyvällä tuulella. Viime viikkoina asiat olivat menneet harvinaisen hyvin. Olihan Alicia todennutkin mielessään, ettei hänellä mennyt yleinsä näin hyvin... Työasiat sujuivat, Amin kanssa meni juuri loistavasti ja kaikki oli vain.. hyvin. Liiankin hyvin. Angeliciaa oli pari kertaa häirinnyt, että oliko tämä vain pahaenteisen hyvää. Kuin tyyntä myrskyn edellä. Oli muka kaikki niin hyvin ja sitten.. räjähtäisi. Aliciaa kammostutti hiukan ajatus, koska hän alkoi tottua jo tähän tasaiseen hyvään elämään. Ei yleinsä hänen tapaistaan, mutta ehkä hänenkin oli parempi tottua tällaiseenkin. Nainen oli kyllä pariin kertaan totenut, että häntä ei oltu täysin luotu tähän elämään.. Mutta Ami sai yleinsä pienetkin epäröinnit kaikkoamaan. Mies todella sai Angelician tuntemaan olonsa hyväksi. Niinpä nainen rauhassa jatkoi päivästä päivään. Pieni varovaisuus naisen mielessä oli, mutta se hälveni koko ajan vähitellen. Ehkä kerrankin kaikki menisi sitten hyvin.

Päällään Angelicialla oli mustat suorat farkut sekä valkoinen lyhythihainen rento paita, jossa oli avara kaula-aukko. Paita paljastikin naisen toisen hartian sekä olkapään ja edessä paidassa oli mustalla kevyettä kuviointia yläreunassa sekä helmassa. Kaulassa roikkui pitkä hopeinen ketju, jossa roikkui perhosen muotoinen musta riipus. Korvissa roikkuivat hopeiset renkaat ja naisella oli silmissään hiukan rajausta ja harmahtavaa luomiväriä. Mustat kiharat nainen oli vetäisi juuri enemmän toiselle hartialleen samalla, kun sulki tiskikoneen. Seuraavaksi luvassa olikin ihan hetken television katselu tai muuta rentoutumista. Alicia ei kuitenkaan ehtinyt kuin kääntyä olohuonetta kohti, kun ovea paukutettiin melko kovin ottein. Nainen hymähti hiukan ihmeissään, koska eihän Amin vielä pitänyt tulla.. Ketä sitäpaitsi muutenkaan hakkasi ovea noin. No, se selviäisi yhdellä tavalla.

Angelicia asteli ovelle melko reippain askelin ja avasikin samantien oven. Eikä nainen todellakaan osannut valmistautua seuraavaan näkyyn.. Chris. Angelicia ehti vain jähmettyä silmät tavallista suurempina, kun Chris jo avasikin sanaisen arkkunsa;
"Mitä sä oikein yritit? Pilata kaiken vai? Jos sä haluat huijata mua seuraavan kerran nii mä vannon, että sä et oo enää sen jälkeen kävely kunnossa. Voi vittu.."
Angelicia kurtisti hiukan kulmiaan ja sai vain oudon äännähdyksen suustaan. Heti refleksinä tuli melkein itsensä puolustaminen, mutta yksi ajatus ylsi edelle.. Chris. Siis CHRIS. Oven takana. Huutamassa.. Mitä hittoa, oli hyvä koostumus Angelician ajatuksista juuri sillä hetkellä.
"Mä en nimittäin tee mitään turhaan ja arvaa oliko tää turhaa? Oli!"
"Siis.. mitä sä.. Mitä hittoa sä täällä sit teet?"
Angelicia tiuskahti pakosti, vaikka oli pakosti samalla hämmentynyt. Sen kyllä huomasi naisen äänensävystä ja ilmeestä, kun hän nosti kätensä lanteilleen. Pakosti tässä ärtyi, kun Chris niin tavallisen ihanaan tapaansa vain ärisi ja syytteli, mutta.. Chris oli tosiaan siinä. Kaikkien viikkojen jälkeen. Kun Angelicia vihdoin oli lopettanut pienimmätkin ajattelut miehestä niin tuo.. oli siinä. Chris lievästi sanottuna hallitsi nämä ajoitukset.

"Sulta sitäpaitsi jäi sun korus.."
Angelicia ehti vain kohottaa kulmiaan ihmeissään, kun Chris nappasikin kiinni naisen ranteesta. Alicia älähtikin hiukan tyytymättömänä, mutta pakosti tunsi oudon tunteen, kun Chris ylipäätään kosketti häntä.. Alicia ei oikein tiennyt miten olla ja hän vain katsoi korua, jonka Chris pudotti hänen kämmenelleen. Aa.. tuo koru. Alicia ei ollut edes huomannut sen puuttumista ja tuskin nainen olisi pitkään aikaan muistanut sitä muutenkaan. Outoa ylipäätään, että edes Chris palautti sen... Angelicia vain puristi korun hellästi nyrkkinsä sisään ja veti kättään taaemmas, hiukan asteen rauhallisempana jo. Katse nousi Chrisiin ja Alicia kurtisti hiukan kulmiaan. Hämmennys oli vaihtunut ihan liian monen tunteen sekoitukseksi.. Ihmetystä, ärtymystä ja ehkä jopa hiukan.. ilahtuneisuutta.
"Mä vannon, että sä kärsit tästä myöhemmin."
Angelicia vastasi ehkä luonnottamankin tyynenä Chrisin erittäin uhkaavaan ilmeeseen. Niin tavallista käytöstä mieheltä. Joskus miestä oli vaikeaa ymmärtää, mutta Angelicia tunsikin miehen.. Chris kyllä käyttäytyi tavalliseen tapaan röyhkeästi ja uhkaavasti, mutta Alicia osasi ajatella sitä olennaista. Miksi Chris oli takaisin? Tuo ei olisi huvikseen tuhlannut aikaansa naiseen. Tai mihinkään korun palauttamiseen.. Ja Chris ei näyttänyt olevan lähdössäkään. Mies vain jäi nojailemaan ovenkarmiin ja Alicia automaattisesti pisti merkille miten hyvältä mies näytti.. Hitto. Alicia puri huultaan. Ei hänen olisi pitänyt tuntea näin. Hän oli luullut, että kaikki oli ohi.
"Että nyt näyttää olevan kivaa.. Varmasti onnistunut suunnitelma.."
"Chris.. Jos sä lopettaisit sen paskan jauhamisen."
Angelicia sanoi, mutta oudon rauhallisella äänellä. Nainen vain huokaisi syvään ja laski kätensä, jossa piti korua.
"Miks sä oot täällä?"
Angelicia kysyi ja katsoi ruskeilla silmillään hiukan vaikeasti Chrisiä. Syy oli siinä, että Alicia odotti.. jotain. Hänen olisi kai pitänyt raivota tai samantien hankkiutua Chrisistä eroon. 'Hehän' olivat mennyttä. Vain turhia muistoja.. Tai niin Alicia oli ajatellut. Naisesta tuntui, että kaikki hänen ajatukset olivat nykyään aivan vääriä.
"Mä tunnen sut. Sä et tuhlais aikaa pelkän korun palauttamiseen, tiuskimiseen tai vain siihen et näytät et oot takas. Jo sun takas tulemises on mulle.. hämmennys."
Angelicia selitti ja kröhäisi perään. Alicia tiesi, että oli sekaisin. Tämä oli tullut vain niin äkkiä.. ja hän ei ehkä hallitsisikaan sanojaan täysin sen takia.
"Niin et jos sä kerrot mitä oikeesti haluat musta tai tästä paikasta. Sulla on pakko olla edes jonkinlainen syy miks palasit. En kyl oikeen valitakkaan siitä koska.. mä taisin ikävöidä sua."
Angelician ääni hiipui lähes kuulumattomiin viimeisen lauseen kohdalla ja Alicia pelästyi lähes sanojaan. Hän taisi olla liiankin suora.. Angelicia kröhäisikin ja puraisi huultaan samalla, kun pakosti katsoi Chrisiin hiukan kulmiensa alta. Katse ei kyllä ollut mitenkään uhkaava tai vihainen.. paremminkin vastakohta sellaiselle.
"Jos sä.. tulisit sisälle."
Angelicia sanoi äkkiä ja vilkaisi käytävälle ennen kuin omatoimisesti repäisi Chrisin sisälle. Nainen tiesi tekevänsä typerästi, mutta ei voinut sille mitään. Tämä oli kai se suuri myrsky, jota tyynet viikot olivat vain ennustaneet... Angelicia huokaisi raskaasti ja hieraisi otsaansa samalla, kun käveli sisemmälle asuntoon. Alicia odotti, että Chris sulkisi oven perässään ja nainen pysähtyi, mutta jääden selin mieheen.. Hitto, mitä hän teki. Ei Angelicialla ollut aavistustakaan. Angelicia älähti ja käännähti katsomaan Chrisiä. Nyt ruskeissa silmissä oli varmempi katse, vaikka sekin hiukan hapuileva. Nainen ei tiennyt mitä sanoa ja toivoikin Chrisin tekevän tai sanovan.. jotain.

Angelicia näytti varsin hämmentyneeltä kun juuri Chris oli ilmestynyt oven taakse paasaamaan, mutta edes hämmentynyt ilme ei saanut miestä hiljenemään - päinvastoin. Mies ei vastannut Alician esittämiin kysymyksiin, mutta mietti kyllä mielessään mitä hemmettiä naisen päässä oikein pyöri! Christopherhan oli ollut täällä ensin, ei siis tässä asunnossa mutta kuitenkin.. Sai hän tulla tänne takaisinkin. "Mä en jauha paskaa. Ihan kun olisin kuullu noi sanat joskus aikasemminkin", hän murahti silmiään liioitellusti pyöräyttäen. MItä vielä? Angeliciako ei olisi jauhanut paskaa? Ei ainakaan poliiseille, mutta Chrisille kyllä.. Ja oivasti oli jauhonutkin. Mies kuitenkin hiljentyi.. Ja pian jopa kuunteli mitä naisella oli sanottavana.

"Mä olen täällä sen takia, koska sä huijasit mua. Sä et ilmiantanut kenellekkään.. ", joka oli itseasiassa ihan hyvä asia, mutta rahaa ja matka oli silti mennyt hukkaan. Matkailuunkin liittyi omat riskinsä.. Hyvä kun Chris ei ollut jäänyt lentokentällä kiinni.. Mies kuitenkin hieman havahtui siihen, kun Alicia sanoi niin suoraan hämmentyneensä Chrisin tulemisesta, vaikka olihan hän nähnyt sen naisen ilmeestäkin. Christopher hymähti silti tympääntyneesti, mutta vielä seuraava.. Ikävöinytkin? Jahas, mitä tämä nyt oli? Joku valmis suunnitelma miehen naruttamiseksi? "Mhm..", hän kurtisti kulmiaan ja katsahti asunnon sisäpuolelle tarkemmin. Ei tainnut olla Ami kotona... No ei tietenkään. Tuskin Angelicia olisi muuten tuollaista puhunut ja mies kyllä näki Alician ilmeestä senkin. Ah, tämä oli outoa.. Chrisin oli pitänyt tulla tänne ihan muista syistä, mutta jostain kumman syystä pää tyhjeni täysin.

Ja ennenkuin Chris ennätti sanoa mitään naisen kutsuun vastaan, hänet oltiinkin jo kiskaistu kynnyksen toiselle puolen. "No..", Christopher vetäisi oven lähes automaattisesti perässään kiinni. Ei ainakaan ollut yhtään jäätynyt omissa puheissaan. Niin hänenkö muka piti selittää tarkemmin miksi oli täällä? EIköhän se ollut tullut jo tarpeeksi tarkasti: Alicia oli huijannut ja Chrisin piti kostaa se päin naamaa, mutta nähtävästi sunnitelmat olivat vähän takertuneet matkalla.

Christopher seurasi Angeliciaa katseellaan ja nosti pian olkalaukun päänsä yli lattialle. Kyllä - mies oli tullut vasta äskettäin. "Okeei.. Miten sulla on yhtäkkiä niin ikävä ollu, vaikka täällähän on jo kaikki.", Chris virnisti, vaikka olihan se väärin pilailla sellaisilla asioilla, mutta ei mies sitä tajunnut. Ehkä vain varmisteli puhuiko nainen edes totta.. Mitäs oli niin epäileväinen jokaiseen pikkuasiaan. "Meinasit keittää kahvit ja sanoa että oot vielä raskaanakin sille rikkaalle pellelle?", mies hymähtäen pyyhkäisi eteisen seinää kädellään, mutta astahti silti pian lähemmäs Aliciaa katsoen naista aavistuksen kulmat kurtussa. Viestittäen selvästi kuitenkin jotain muuta kuin vihaa.. Chrisin sänki hieman kasvanut, mutta Angelicia ei näyttänyt unohtavan ulkonäöstään huolehtimista edes ollessaan yksin. Mies nyökäytti hitaasti päätään pelkälle näylleen. Olihan hän tänne asti suostunut jo kävelemään, eikä missään näyttänyt olevan mitään ansaa, ainakaan päälle päin.
"Noniin, nyt mä olen täällä sisällä.. Toin sun korun... koska mä en halunnu säilyttää sitä. Mitä vielä?", miten surkea selitys..

Angelicia poimi vain osittain Chrisin vastauksen siitä, mitä mies teki täällä. Niin, se uhkaus.. Oli ollut kyllä aika tyhjä uhkaus ja ei Alicia tosiaan ollut odottanut, että mies ottaisi sitä niin kirjaimellisesti. No ei kyllä yllätys... Ei Chris tietenkään vankilaan halunnut tai paremminkin sähkötuoliin. Kyllähän Angelicia sen ymmärsi. Chris ei ollut siis ottanut riskejä ja vain lähtenyt. Angelicia oli saanut sen itse aikaan ja oli myös saanut kärsiä teostaan.. Muttanyt Chris oli takaisin ja siinä, sisällä Amin asunnossa. Alicia oli vielä mennyt möläyttämään, että oli ikävöinyt miestä. Nyt nainen ei sitten tiennyt yhtään mitään mitä ajatella tai sanoa. Kai hänen möläytyksensäkin oli vain tullut siitä, että hän pelkäsi Chrisin vain katoavan. Ei enää... Alicia vain huokaisi hiljaa ja tutki Chrisiä katseellaan. Mies oli ehkä hitusen ruskettunut, mutta muuten ulkonäkö ei ollut pahemmin muuttunut. Ei ainakaan huonompaan suuntaan.. Laukusta päätellen Chris oli vain äskettäin tullut. Alicia miettikin mihin mies oli ylipäätään lähtenyt... No, ehkä oli parempi vain keskttyä siihen, että mies oli takaisin. Se tosiaan oli juuri nyt se tärkein asia.

"Okeei.. Miten sulla on yhtäkkiä niin ikävä ollu, vaikka täällähän on jo kaikki."
No, Chrisin asenne ei ollut ainakaan kovin muuttunut. Se ei kyllä paljon varjostanut Alician mieltä. Eihän Chris olisi oma itsensä, jos tuo ei käyttäytyisi noin. Jotenkin huvittava ajatus.. Alicia ei kyllä saanut hymyiltyä vaan hän hymähti Chrisin sanoille, ohittaen pakolla tuon. Oliko miehen pakko heti aloittaa...
"Meinasit keittää kahvit ja sanoa että oot vielä raskaanakin sille rikkaalle pellelle?"
Nyt Chris sai aikaan tyrmistyneen ilmeen Angelician kasvoille. Nainen älähtikin hiukan ärtyneesti, ei Chris voinut olla tosissaan!
"Voitko sä lopettaa?"
Angelicia puoliksi huudahtikin, mutta ei kovin vihaiseen sävyyn. Sävy oli paremminkin anova ja Alicia huokaisikin syvään samalla, kun vei kätensä lanteilleen. Miten tässä voisi ikinä jutella kunnolla Chrisin kanssa, jos tuo vain piikittelisi tuolla tavoin... Angelicia kohtasi kuitenkin samassa Chrisin katseen ja jotenkin naisesta tuntui, ettei piikittelyä olisi ehkä sittenkään vain tulossa. Ja ei Alicialta jäänyt huomaamatta miten Chris katsoi häntä.. Nainen tiesi ja tunnisti kyllä Chrisin katseet, varsinkin tuon. Angelicia vain jäi katsomaan Chrisiä takaisin, antaen pienen hiljaisudeen laskeutua tilaan. Mutta vain hetkeksi..

"Noniin, nyt mä olen täällä sisällä.. Toin sun korun... koska mä en halunnu säilyttää sitä. Mitä vielä?"
"Sun ei olis ollu myöskään pakko palauttaa sitä. Ja olisit sä voinu vaan lähettää sen.. tai jättää roikkumaan ovenkahvaan. Mut ei, sä hakkaat ovea ja jäät nojailemaan ovenkarmiin saarnas jälkeen. Sit sä suostut tulemaan sisään ja katot mua.. tolla tavalla. Chris, jos vaan antaisit olla."
No, Angelicia ei ainakaan kierrellyt. Jotenkin nainen ei jaksanut tuhlata aikaansa tai sanojaan sellaiseen. Chris tuntui kuluttavan turhan puheen kummankin puolesta eli eiköhän olisi parempi, että edes jompikumpi olisi suora sanoissaan. Alicia huokaisi ja katsoi tyynesti Chrisiä. Ruskeiden silmien katseessa oli myös ehkä hiukan pyytävää sävyä.. Jos vain Chris yrittäisi lopettaa turhan selittämisen ja käyttäytyä myös hiukan järkevämmin.
"Jos nyt vaik unohdetaan se sun ilmiantos.. ja tää koru."
Alicia ottikin tämän taktiikan. Nainen ojensi kätensä ja piti tyynen katseensa Chrisissä samalla, kun pudotti korun läheiselle pöydälle. Sen jälkeen nainen toi kätensä takaisin lanteelleen.
"Eikö sulla oo mitään sanottavaa?"
Angelicia kysyi hiukan hiljaisemmin. Nainen ei tiennyt tarkkaan mitä odotti Chrisin sanovan.. tai tekevän Ehkä Alicia vain halusi tietää, missä mentiin. Hän oli kyllä jäljillä, kun vain mietti ja päätteli Chrisin käytöksestä muutamia asioita. Mutta ei sillä tavalla ymmärtäisi tätä kaikkea. Angelicia vain halusi Chrisin.. olevan rehellinen. Siinä oli kyllä suuri pyyntö ja saisi nähdä onnistuisiko se Chrisiltä...

Okei, nähtävästi Angelicia ei ollut raskaana. Ainakaan tuosta älähdyksestä päätellen, joka käski Chrisiä lopettamaan. Suu ainakin loksahti kiinni ja mies kohotti aavistuksen toista kulmaansa. No mistä sitten oli kyse? Ei Alicia oikein vastannut mihinkään, niinkuin ei Chriskään. Toisinsanottuna tässä oltiin toistaiseksi pienoisessa umpikujassa. Mies oli kuitenkin se joka rikkoi hiljaisuuden, koska hänellä ei tainnut olla kokopäivää aikaa tässä vain tuijottaa tai olla paikallaan. Chrisillä oli muutenkin tekemistä tämän rakennuksen ulkopuolella.. Alicia hänen harmikseen tiivisti miten mies olisi myös voinut tehdä, että olisi välttänyt naisen näkemisen. Ääh, meni monimutkaiseksi. "En tehny niin. Mielummin mä sanon sanani päin naamaa, kun jollekkin helvetin paperille tai ovelle.", mieskin nosti kätensä vyötäisillleen, katsoen Angeliciaa yhä tuimasti, kuin viestittäen ettei tästä kysymyksestä 'miksi' kannattaisi enää jatkaa. Ainakaan Christopherin kannalta - Alician kannalta kyllä, miehen mielestä.

Mutta ei. Chris katsoi pöydälle laskettavaa korua. Jos ei ollut sitä, eikä syytä ilmiantoon niin mitä sitten? Ihan kuin mies olisi osannut siihen vastata. Hän nosti kätensä paremmin puuskaan rintakehälleen antaen nahkatakkinsa vain kahista hiljaisuudessa. Hän tässä käyttäytyi mahdollisimman torjuvasti, mutta Chrisin mielestä Aliciassa oli jokin oudosti. Jotenkin, ettei Chris sitä tunnistanut. Mies huokaisi syvään ja koetti edes miettiä oliko hänellä tosiaan mitään muuta sanottavaa? Katse kävi pöydällä olevassa korussa ja heidän välilleen lankeava hiljaisuus oli enemmän kuin painostava, eikä sellainen ollut kuulunut Christopherin suunnitelmiin. Eikä oikeastaan paikalleen jääminen ja oven karmiin nojaileminen ollut myöskään.

"Ai mulla jotain muuta sanottavaa? Sähän se mut tänne vedit ja sanoit, että oli mukamas ikävä. Mä sanoin jo mitä mun piti sanoa... Sä et enää ikinä, et helvettivie ikinä, keksi mitään semmosta, että mä olisin muka raiskannut sut! Etkä ikinä edes yritä uhkailla siitä poliisi juttua. Mua ei huvita vaan lähteä sen takia jonnekki tuhansien kilometrien päähän ja kuulla, että mua on huijattu..Eikö se ole muka ihan hyvä syy tulla sanomaan jotain päin naamaa..?", Christopher painotti napakasti ikinä- sanoja ja nojautui paremmin pyöydän reunaan, huitaisten kätensä puuskasta. Se raiskaus juttu oli kyllä niin yli vedettyä, että se ärsytti vieläkin. Angelician koru jäi miehen kämmenen alle ja pian Chris nosti sen lähemmäs kasvojaan. Hän huokaisi ja taas hetken hiljaisuuden jälkeen avasi suunsa: "Ehkä se ei oo niin olennaista tietää, et halusin nähdä onko tää mun tuntema kusipää säilyny parisuhderiidoilta.. Silleen että mä vielä tunnistan sen.", mies naurahti lopulta ja tipautti korun takaisin pöydän pinnalle, että kolahdus vain kuului. Niin kenestäköhän puhui ja missä muodossa? Varmasti vaikeaa arvata, krhm.
"Et onhan se, ja se siitä..", Christopher totesi lattealla äänellä ja katsahtikin jo ulko-ovea kohti. Ei nyt saisi mennä liian yksityiskohtaiseksi. Hän nojautuikin varmuudeksi taaksepäin, eteisen oven karmeihin, kuin ollen jo matkalla ulos muttei vielä kuitenkaan.

Angelicia jäi odottamaan rauhallisesti, että Chris sanoisi nyt edes jotain. Chris kuitenkin vain pysyi vaiti, nostaen kätensä puuskaan. Mies kyllä onnistui hyvin näyttämään torjuvalta ja vihaiselta, mutta se ei kuitenkaan häirinnyt Aliciaa tai uponnut naiseen sen pahemmin. Angelicia vain piti tiiviin katseensa miehessä samalla, kun hiljaisuus aina vain piteni. Naisen teki jo mieli pian lopettaa hiljaisuus, mutta tavallaan hän odotti, että Chris tekisi sen. Hiljaisuus muuttui muutenkin aina vain painostavammaksi ja teki Alician olon hiukan kiusalliseksi. Mitä tässä nyt olisi voinut sanoa... Chrisillä ei kirjaimellisesti ollut mitään sanottavaa. Se alkoi jo hiukan pelottaa Aliciaa, mutta nainen muistutti itseään, että mies oli kuitenkin siinä.. yhä. Chris ei sanonut ehkä mitään, mutta ei tuo myöskään liikkunut mihinkään suuntaan. Angelicialla olikin ristiriitainen olo, kun hän mietti halusiko hän tosiaan miehen jäävän.. Tavallaan. Mutta tavallaan tilanne oli muuttunut niin hankalaksi, että Chrisin olisi vain parempi lähteä. Alicia keikkui noiden kahden vaihtoehdon välillä samalla, kun nainen katsekin harhaili aina vain enemmän. Taas pitikin mennä niin hankalaksi.

Hiljaisuus tuntui aivan loputtoman pitkältä ja Angelicia säpsähtikin, kun yhtäkkiä se todella loppui;
"Ai mulla jotain muuta sanottavaa? Sähän se mut tänne vedit ja sanoit, että oli mukamas ikävä. Mä sanoin jo mitä mun piti sanoa... Sä et enää ikinä, et helvettivie ikinä, keksi mitään semmosta, että mä olisin muka raiskannut sut! Etkä ikinä edes yritä uhkailla siitä poliisi juttua. Mua ei huvita vaan lähteä sen takia jonnekki tuhansien kilometrien päähän ja kuulla, että mua on huijattu..Eikö se ole muka ihan hyvä syy tulla sanomaan jotain päin naamaa..?"
Angelicia kuunteli taas melko tyynesti ja keskeyttämättä Chrisin puheet, vaikka naisen hiukan kurtisti kulmiaan kuin ärtyneenä. Mutta muuten eleet eivät viitanneet siihen, että Alicia olisi suuttumassa. Ei nainen tiennyt kykenikö tässä sekavassa mielentilassa sellaiseen kuin suuttuminen... Sitäpaitsi Angelicia ei tiennyt jaksaisiko enää kerrata mennyttä. Se aika tuntui olevan niin sekavaa ja virheitä täynnä olevaa aikaa. Se raiskaus ja ilmiantouhkauskin... Angelicia vain huokaisi. Ei hän olisi juuri nyt ikinä mennyt sanomaan sellaisia. Mutta se oli se, kun hänen ja Chrisin välit.. olivat melko sähäkät. Mutta mitä ne nyt sitten olivat?
Angelicia heräsi hiukan ajatuksistaan, kun Chris nosti naisen korua kasvojaan kohti. Nainen vain katsoi korua, joka oli tuonut Chrisin tänne.. puhumaan vain tuollaisia. Angelicia olisi mieluummin keskittynyt johonkin ihan muuhun kuin tällaiseen katkeraan puheeseen tai paremmin sen kuunteluun. Mutta tilanne oli niin epävakaa..
"Ehkä se ei oo niin olennaista tietää, et halusin nähdä onko tää mun tuntema kusipää säilyny parisuhderiidoilta.. Silleen että mä vielä tunnistan sen."
Angelician katse terävöityi hiukan ja nainen katsoi tiukasti Chrisiä kasvoihin. Jo pelkkä ei oo niin olennaista- aloitus sai Alician heräämään. Jotenkin se tarkoitti, että asia oli tärkeä, kun Chris yritti sivuuttaa sen noin. Ja se tosiaan oli... Halusiko Chris vain nähdä millaisessa elämäntilanteessa Alicia oli juuri nyt? Tai paremminkin, että miten Angelicialla ja Amilla meni... No, nainen ymmärsi sen omalla tavallaan. Mutta.. välittikö Chris todella? Mielenkiintoinen ajatus.

Angelicia kurtisti kulmiaan, mutta nyt mietteliäästi samalla, kun katse valui kaulakoruun. Chris oli juuri pudottanut sen siihen, mutta nainen ei kiinnittänyt siihen enää enempää huomiota. Hän näytti vain hiukan poissaolevalta eikä hän ollut hetkeen sanonutkaan mitään, kuunnellut vain Chrisiä.
"Et onhan se, ja se siitä.."
Angelicia näki sivusilmällään miten Chris vilkaisi ulko-ovelle.. Alicia tajusikin, että nyt hiljaa oleminen ei olisi enää hyödyksi. Nainen vain tuijotti kaulakorua, kun sanoikin yhtäkkiä;
"Anteeks..."
Angelicia käänsi anteeksipyynnön perässä katseensa Chrisiin ja nainen huokaisi syvään;
"Anna anteeks ne uhkaukset. Niinku huomasit, en tarkottanu niitä.. Oli edes typerää mennä sanoo niitä mut en voi enää pahemmin perua niitä. Meni jo... Mut luulis sun tietävän etten vois ilmiantaa sua. Mä jos joku haluan et sä pysyt vapaana.. kaikesta huolimatta. Mä en halua satuttaa sua."
Ja taas sitten tuli aika suoraa tekstiä. No Alicia ei nähnyt syytä kierrellä enää.. Ja hän halusi vain näyttää, että halusi unohtaa aikaisemmat vihoittelut. Nekin tuntuivat niin turhilta ja lapsellisilta juuri nyt. Chris sitäpaitsi näytti siltä, että oli nyt vihdoin saanut sanottua asiansa ja mies olisikin varmaan lähdössä. Angelicia ei tiennyt mitä Chris oikein ajatteli naisesta.. ei kovin hyvää puheista päätellen. Alicia kuitenkin halusi edes ennen miehen lähtöä pyytää kunnolla anteeksi. Jos he eivät sitten enää näkisi...
"Mä voin sanoo vaik mitä mut niinku muistat.. vaan puolet musta vihaa sua. Näköjään se pitää vaik mitä tapahtuukin. Eli voit olla varma etten aiheuta sulle mitenkään harmia."
Angelicia sanoi, pakosti hiukan vaisumpaan sävyyn. Nainen puraisi huultaan ja nappasi kaulakorunsa.
"Kiitos viel tästä."
Alicia mutisi hiljaa ja hymyili hitusen ennen kuin kääntyi ja lähti kävelemään kohti makuuhuonetta, tarkoituksena viedä koru muiden luo. Nainen olettikin, että Chris vain häipyisi nyt. Tuo oli saanut kiukkunsa ulos, saanut sellaisen kuin anteeksipyynnön jopa ja.. Angelicia oli luvannut, ettei haittaisi enää miestä. Aika kova lupaus Alicialta. Nainen tunsikin olonsa ihan ontoksi ja jähmeäksi, kun hän käveli kohti makuuhuonetta. No, ehkä sen vain piti mennä näin.

Ei Chris ollut oikeasti lähtemässä, mutta miksi, oi miksi Angelician oli pakko keskeyttää miehen ajatusten juoksu tuollaisillakin sanoilla kuin 'anteeksi'. Christopher koetti pitää havahtumistaan mahdollisimman olemattomana. Hän kyllä kuunteli naisen puheita, mutta ihan kuin niillä ei olisi ollut kauheasti vaikutusta. Ei silloisessa tilanteessa Aliciasta ollut näkynyt mitään muuta kuin vihaa, niinkuin ei Chrissäkään. Olisi voinut ilmoittaa tuollaisesta jo etukäteen... Tai olihan nainen kertonut, mutta vähiten mies sellaisiin asioihin uskoi sellaisissa kohtauksissa..Tuntui vain niin kummalliselta, kun ei Chris ollut tottunut totiseen puhumiseen.. Tai totiseen kyllä, mutta vähän eri tyylissä.

Mies nosti kätensä ovensuun karmia vasten yläpuolellaan ja nojasi päällään olkavarteensa, katse Angeliciassa. Suusta ei kauheasti lähtenyt mitään puhetta.. Ja nähtävästi Chris oli tässä se, joka ei tuntenut naista tarpeeksi hyvin. Tai ei jäänyt koskaan miettimään mitä kaikkea oli Alician suusta ajan kuluessa kuullut.. Hän huokaisi syvään ja päästi jonkun matalan äänen merkiksi siitä, että kuunteli yhä.. Vaikka toinen lähtikin jo viemään kaulakorua jonnekkin säilöönsä. Chris ei silti lähtenyt, vaan jäi hämmentyneenä paikalleen.. Angelicia ei ollut suuttunutkaan, vaan oli jotenkin haikean oloinen. Kuin olisi odottanut Christpherilta jotain muuta kuin paasaamista, mutta eikös se ollut sitten Amin homma..?

Chris pudisti lopulta päätään ja mitään sanomatta meni takaisin eteisen puolelle, nostaen laukun olalleen jatkaakseen matkaansa. Mies ennätti avata jo ulko-ovenkin, kun syvään huokaisten pamautti sen edestään kiinni. Mitä hän oikein ajatteli? Chris oli kuitenkin jäänyt kiinni pistetyn oven tälle puolen. Mies antoikin askeleensa viedä kohtalaisen nopeasti makuuhuoneen ovelle asti, etsimään Aliciaa katseellaan ja siellähän nainen oli.
"Angelicia.. Suutele mua.", hän nosti olkalaukun päänsä yli ja tipautti sen toistaiseksi viereensä. Ajatelkoot nyt mitä vain, mutta nyt oli hätätilanne.. Krhm. Chris tekisi niin itse jos ei muuten onnistunut.

Angelicia ehti jo mennä makuuhuonen ovensuusta makuuhuoneen puolelle, kun ulko-ovi pamahti. Alicia jähmettyi hetkeksi ja nainen henkäisi hankalasti. Chris lähti.. se oli sitten ohi. Angelicia ei tiennyt miksi hänellä oli näin kauhea olo. Tämänhän piti muka mennä näin.. Alicia kyllä tiesi mielessään, että valehteli itselleen. Mutta oli parempi vain valehdella. Angelicia huokaisi ja käveli tason luo, missä oli hänen korurasiansa. Nainen ehti vain avata rasian, kun yhtäkkiä kuuli askeleet. Hämmentynyt katse meni ovelle, jossa Chris yhtäkkiä seisoikin. Alicia ehti vain katsoa miestä hämmentyneenä, kun Chris sanoikin äkisti;
"Angelicia.. Suutele mua."
Nyt vasta Alicia näyttikin kysyvältä. Chrisin sanat todella yllättivät Angelician, jolla kesti tiedostaakkin mitä mies tosiaan oli sanonut. Chris kuitenkin näytti olevan täysin tosissaan ja tuo heitti vielä laukkunsakin lattialle. Asia kuitenkin tuntui vieläkin.. liian yllättävältä. Angelicia vain katsoi hetken jähmettyneenä Chrisiä ja nainen ei saanutkaan yhtäkään sanaa suustaan. Hiljaisuus venyi ja se ehkä tuntui Chrisistä ikuisuuden pitkältä. Angelicia vain tuijotti Chrisiä, kunnes tiesi jo, mitä tekisi.. Miksi enää siis viivytellä?

Angelicia pudotti kaulakorun kädestään tasolle ja käveli nopein askelin Chrisin luo. Nainen ei paljon jäänyt hidastelemaan vaan hän kiersi kätensä Chrisin ympärille samalla, kun suuteli tuota kiihkeästi. Kädet kietoutuivat vain paremmin miehen ympärille ja pieninkin hätäisyyden sävy katosi suudelmasta. Alicia olikin hetken jo pelännyt, että Chris ehtisi lähteä... Mutta ei. Chris oli yhä siinä ja mies oli itse pyytänyt suudelmaa. No nyt sen sitten sai...
Pitkän suudelman jälkeen Angelicia hengähti katkonaisesta ja nainen jäi vain nojaamaan otsallaan Chrisin otsaan. Ei ollut ainakaan mikään kiire kauemmas miehestä.. Alicia vain puraisi huultaan samalla, kun halasi Chrisiä.
"Mä en halu et sä meet.. Jos lähdet nii otat mut mukaas."
Angelicia kuiskaisi hätäisenä Chrisin korvaan samalla, kun halasi hiukan tiukemmin Chrisiä. Alicia oli todella typerys, kun oli melkein antanut Chrisin lähteä. No onneksi Chris oli Chris ja tuo ei ollut lähtenyt mihinkään... Angelicia ei kyllä tiennyt tarkkaan mitä Chris halusi juuri nyt, mutta Alicia halusi vain yhden asian - Chrisin. Hän ei vain voisi unohtaa miestä täysin, vaikka miten yritti. Chris ei siis todellakaan pääsisi hänestä eroon.

Chris jätti kaikki Angelician hämmentyneet ilmeet sikseen, mutta kyllä vain - hiljaisuus tuntui Chrisin mielestä ikuisuudelta. Hän ei kuitenkaan miettinyt olisiko sitä pitänyt sanoa, tai tulla ollenkaan makuuhuoneeseen. Mies tuijotti Aliciaa sen hetken hiljaisena ja pysyi paikallaan, päästäen kassinsa hihnasta kokonaan irti oikein varmuuden varmuudeksi, ettei pilaillut. Ei tässä oikeastaan mikään viitannut pilailemiseen. Samassa Angelicia pudotti korun kädestään ja asteli nopeasti lähemmäs. Ennenkuin nainen edes koski Chrisiin, hän ojensi kätensä, kiertäen ne sitten Alician ympärille huulten painautuessa kiihkeästi toisiaan vasten. No, se ei ainakaan ollut kieltävä vastaus.. Chris ummisti silmänsä, eikä ollut lopettamassa ihan heti. Vaikka mies ei voinutkaan tänne kovin pitkäksi aikaa jäädä. Se tuntui hyvältä, ja sitä oli turhaa edes yrittää kieltää.

Suudelman jälkeenkään otteet eivät löysänneet toisistaan ja tavallaan mies piti siitä.. Hän tosin piti käsiään ehkä hieman löysemmin ottein kuin Angelicia. Mies ei harmikseen tiennyt mitä naisen päässä oli sen aikaa liikkunut, mutta Chris kyllä tajusi naisen poteneen ikävää – siis ihan oikeasti. Sekin tuntui kummalliselta, mutta mikäpä siinä. Hän vastasi koko ajan halaukseen ja nojasi otsallaan naisen otsaan hengittäen aavistuksen hengästyneesti. Siitäs sait Ami.. Chris melkein naurahti itsekseen, kun korviin kantautukin Angelician hätäinen kuiskaus mukaan tulemisesta.. Voooi ei. Hetken tuntui kuin olotila olisi muuttunut painostavaksi – itseään kohtaan. Kaikenlisäksi hän tunsi vielä halausotteen kiristyvän, viestittäen selvästi ettei Angelicia olisi halunnut päästää irti, kun taas Christopherin ote löystyi aavistuksen. Öh, mukaan?

"En mä voi ottaa sua mukaan...", mies rikkoi hiljaisuuden hiljaisella puheellaan ja latistavilla sanoillaan. Hän huokaisi syvään ja tässä vaiheessa sai kyllä kysyä mitä helvettiä Chrisillä oikein pyöri mielessä. Vain Angelician ja Amin suhteen pilaaminenko? Mies ei voinut ottaa naista vielä mukaansa. Chrisillä oli niin paljon..öh.. muuta, mistä juuri Alician ei olisi hyvä tietää. Hän lopetti otsallaan Angelician otsaan nojailunkin. "Nyt ei oo hyvä aika.", näin tiivistettynä.. Eikä hyvä aika ollut edes lähiaikoina. Mies ei kuitenkaan näyttänyt sanovan edes suoraan, että halusi kyllä Aliciaakin.. Öhm. Vaikeaa ja se todellakin osasi ajaa umpikujaan, mutta se nyt olisi varmaa, ettei nainen voisi tulla.

Angelicia ei tietenkään heti aistinut Chrisin muuttuvaa olemusta naisen sanojen jälkeen. Ei Alicia olisi heti kuvitellut, että Chris sanoisi ei.. Mutta mites kävikään.
"En mä voi ottaa sua mukaan..."
Angelicia tunsi kuin häntä olisi isketty palleaan.. Nainen nojautui jähmeästi kauemmas Chrisistä, katsoen miestä ensin hämillään. Katse kuitenkin valui enemmän ja enemmän epätoivoisen puoleen. Chris.. oli tosissaan. Angelicia näki sen miehen kasvoista ja naisesta tuntuikin, ettei hän saisi pian henkeä. Ilme vain huusi sitä yhtä sanaa, jota nainen ei saanut suustaan "mikset?!" Eiköhän Chris ymmärtänyt ja mies vastasikin pian äänettömään kysymykseen;
"Nyt ei oo hyvä aika."
Angelicia katsoi Chrisiä, uskomatta kuulemaansa. Nainen vain tunsi kylmän tunteen samalla, kun hän pudotti kätensä Chrisin vartalolta. Heti perään tuli horjahtava askel taaemmas ja Alician kauhu alkoi muuttua vähitellen raivoksi, joka vain odotti, että nainen avaisi suunsa..
"Ei oo.. hyvä aika. Helvetti Chris luulis sun keksivän edes jotain parempaa."
Alicia sähähtikin hiljaisesti samalla, kun nainen puristi tärisevät kätensä nyrkkiin. Angeliciasta tuntui, että koko hänen vartalonsa alkoi tärisemään raivosta ja, ettei hän voisi enää kauan pidätellä sitä. Chris oli vain ylittänyt kunnolla rajat taas..

"Mitä hittoa sä oikein ajattelet ittestäs.. Eka sä olet täysi kusipää ja lopulta jätät mut rauhaan. Silti tuut kaikkien viikkojen jälkeen tänne vaik olisit voinu hitto painua vaikka suoraan Australiaan ja pysyä siellä!"
Angelicia ääni kohosi vähitellen raivoisaksi huudoksi ja nainen heilautti kättään vihaisesti sanojensa perään. Nainen vain veti henkeä välissä, kun jatkoikin;
"SITTEN sä pyydät et mä suutelen sua ja sit sanot ettet voi ottaa mua mukaas! Onnittelut, sä todella huiputit mua jälleen kerran! Helvetti sä et sitten ikinä muutu!"
Angelicia raivosi katkeraan sävyyn samalla, kun tunsi tärinän vain lisääntyvän. Usein se hellitti jo tässä kohtaa, kun Alicia pääsi oikein kunnolla huutamaan kurkku suorana Chrisille. Mies kyllä niin ansaitsi sen nyt. Angelicia vain hengähti hankalasti samalla, kun tunsi tärinän lisääntyvän.. Se ei kyllä tarkoittanut, että Angelicia olisi vielä hiljentynyt;
"Mä oikeesti oon maailman typerin ihminen kun luulin sun vielä välittävän musta! Koska mä välitän susta helvetti vieköön! Mikset sä voi vaan jättää mua rauhaan?! VIHAAN SUA!"
Angelician ääni värähti jo muutamaan kertaan ja nainen tavallaan aisti jo mitä oli tulossa. Hänellä ei ollut kyllä mitään mahdollisuuksia estää sitä.. Viimeisen kiljaisun jälkeen Angelicia äkisti purskahtikin tuskaiseen itkuun. Alicia vain vei kätensä ohimoilleen ja itki samalla, kun hänen teki mieli vain kiljua kurkku suorana. Hän hyvin harvoin menetti hillintänsä näin... Olihan Chris nähnyt vaikka minkälaisi raivokohtauksia, mutta tämä.. Aivan omanlaisensa raivokohtaus.
"Ammu mua samantien jos sä nautit noin paljon mun satuttamisesta!"
Angelicia kiljaisi itkunsa keskeltä ja nainen paiskaisi osan tavaroista alas läheiseltä pöydältä. Se ei auttanut yhtään oloon ja Angelicia vain itki enemmän, kun hän kohotti epätoivoisen katseensa Chrisiin.
"Miks sä teet näin.."
Angelicia sähähti samalla, kun kyyneleet valuivat vuolaasti naisen poskilla. Nainen ei edes yrittänyt hillitä itseään, koska se olisi ollut täysin turhaan. Kaikki murehtiminen, turhautuminen ja katkeruus tuli vain kerralla ulos.. Siinä sitten hiukan käsiteltävää Chrisille.

Angelicia ei selvästikkään ollut järin ilahtunut siitä, että mies ei ollut ottamassa naista mukaansa. Hän arveli taas, ettei tämä päättyisi hyvin. Kun ei voinut ottaa mukaan niin ei vain voinut, mutta tehty mikä tehty. Ei siinä suudelmassakaan ollut mitään valitettavaa.. "Se oli asia tiivistettynä. Mä _en_ voi ottaa sua mukaan.", Chris koetti toistaa mahdollisimman tyynesti ja löysäsikin otteensa Aliciasta kokonaan tuntiessaan naisen selvästi jännittävän lihaksiaan. Hän kohotti kulmiaan naisen huudoille, mutta Chrisin kootessa samaa asiaa mielessään, mies ei todellakaan syyttänyt vain itseään. Syytä hän ei tosin keksinyt miksi teki juuri näin.. Chris vain.. teki.
"Lopeta. Mä en oo tässä ainoo syyllinen.", hän ärähti, kun Alicia jatkoi puheitaan siitä suudelmasta. Öhm. "No en muutu. Siitä voit olla varma.", Chris mutisi enemmänkin itsekseen. Hän koetti ottaa naisen sanat mahdollisimman kevyesti ja näyttää, että eihän se missään tuntunut..

Ah, silti Angelicia jaksoi jatkaa. Mies perääntyi askeleen, kun nainen alkoi jaaritella välittämisestä.. Ai vieläkin? Viimeisten sanojen jälkeen Christopher olisi voinut parhaimmin mahdollisuuksin lähteä, mutta Alician yhtäkkinen itkuun purskahtaminen sai miehen jähmettymään ja miettimään mitä tässä oikein tapahtui oikeasti. Voi hemmetti.. Olivatko asiat oikeasti näin huonosti? Chris taisi keventää niiden totisuutta mielessään aikalailla. "Älä nyt..", mies murahti matalasti ja koetti mennä lähemmäs Aliciaa, mutta nainen vetäisi juuri tavaroita alas, melkein viskoen ne Chrisin päälle. Ei hän ollut ketään täällä ampumassa, ainakaan Angeliciaa. "Rauhotu!", Chris ärähti ääntään korottaen, mutta näytti kun sanat eivät olisi edes tavoittaneet naisen korvia, kun mies sai vastakysymyksiä ja lauseita takaisin.

Chris ei ollut nähnyt tuollaista raivokohtausta Alicialta aikasemmin.. Mies hengähti turhautuneesti, eikä ollut oikein varma mitä pitäisi tehdä. Hän kuitenkin tavoitti naisen väkisin ja ensitöikseen tarttui Angelician kyljiltä vetääkseen toisen lähemmäs. Löi tai viskoi nainen tavaroita tai ei. "Nyt kuuntelet!", Christopher korotti ääntään totisena ja tajusi kyllä, ettei tykännyt katsoa noin surkeaa näkyä. "Kuuntele..", mies toisti vielä vähän rauhallisemmin saadakseen naistakin rauhoittumaan. "No älä kysy mitä mun päässä liikku. Okei? Sä tässä myös pyysit anteeks ja myönsit välittäväs.. Ääh, luuletko sä sitten, että mä en olis välittäny tippaakaan?! Tai jotain.", viimeinen merkitsevä lause oli Chrisiltä oikea uroteko.. "Ehkä se suudelma olis edes jonkinverran helpottanut, mutta ei, kun sä keksit jotain lisäsuunnitelmia.. Sä et vaan voi tulla.. Et edes vaan tietosella läsnäololla voi sotkea mun asioita just nyt! Etkö voi tajuta sitä? Onhan sulla sitäpaitsi Ami täällä..Ja nytkö se ei sitten kelpaa? Että kukakohan tässä ei tajua ja ketä..", mies paremminkin mutisi viimeisest sanansa ja huokaisi syvään.Hän kohotti kätensä pyyhkäisemään kämmenillään kevyesti Angelician kyynelistä kastuneita poskia. Vaikka sanat eivät olleetkaan kovin lohduttavia – teot koettivat olla. Sai nyt nähdä tehosiko se naiseen ollenkaan..

Angelicia vain jatkoi itkuaan samalla, kun hän ärähti välillä raivoisasti. Nainen jo melkein harkitsi mitä heittäisi lattialle, vaikka eihän se oloon auttaisi. Alicia oli vain kadottanut hillintänsä täysin ja hän antoi kaiken vain tulla ulos. Ei kyllä kovin kaunein seurauksin... Chriskin tuntui hetken vain turhautuneelta ja vaikealta, mutta yllättäen mies tulikin lähemmäs. Angelicia parkaisi heti itkunsekaisesti ja horjahti taaemmas, koettaen tönäistä Chrisiä kauemmas. Chris ei kuitenkaan antanut heti periksi ja mies nappasi vielä naisen kyljistä kiinni.
"Älä koske muhun!"
Angelicia kiljaisi heti itkuisesti ja nainen vain rimpuili Chrisin otteessa, kun mies meni vielä vetämään naista lähemmäs itseään. Juuri nyt läheisyys ei ollut yhtään Alician mieleen, joka huitoikin miestä muutaman ärähdyksen kera. Iskuja ei kuitenkaan pahemmin kohdistunut Chrisin kasvoihin. Angelicia olisi ehkä voinutkin lyödä miestä kunnolla, mutta jotenkin hän ei vain.. halunnut. Se tuntui saavan naisen vain enemmän sekaisin ja hän iski raivoisasti käsiään Chrisin rintakehää vasten. Olisi vain ollut parempi, jos Chris olisi pysynyt kauempana..
"Nyt kuuntelet!"
Chris sai jotenkuten naisen huomion itseensä, kun äänentaso voimistui. Alicia tuijotti tuskaisena Chrisiä silmiin ja rimpuilukin hellitti jotenkuten, mutta itku ei vieläkään tuntunut loppuvan. Se teki pakosti Angelician olosta hiukan hankalan, koska hän ei ollut tottunut pahemmin itkemiseen. Nyt sitten kaikki itkut tulivatkin kerralla.. ainakin siltä tuntui.
"Kuuntele.."
"No älä kysy mitä mun päässä liikku. Okei? Sä tässä myös pyysit anteeks ja myönsit välittäväs.. Ääh, luuletko sä sitten, että mä en olis välittäny tippaakaan?! Tai jotain."
Viimeistään Chrisin toisteksi viimeinen lause sai Angelician jähmettymään. Nainen yllättyi hiukan, että Chris sanoi tuon.. lopulta. Tavallaan Alicia oli kyllä tiennyt koko ajan, mutta nyt kun mies vihdoin sanoi sen.. Se ei tuntunutkaan niin hyvältä kuin Alicia odotti. Paremminkin koko asia tuntui vain hankaloittavan kaikkea.. Ihan kuin sitä oltaisiin tässä vielä kaivattu.
"Ehkä se suudelma olis edes jonkinverran helpottanut, mutta ei, kun sä keksit jotain lisäsuunnitelmia.. Sä et vaan voi tulla.. Et edes vaan tietosella läsnäololla voi sotkea mun asioita just nyt! Etkö voi tajuta sitä? Onhan sulla sitäpaitsi Ami täällä..Ja nytkö se ei sitten kelpaa? Että kukakohan tässä ei tajua ja ketä.."
Angelicia kuunteli yhä vaiti, itkuisena Chrisin sanoja. Naisen olemus kiristyi taas, kun Chris puhui lisäsuunnitelmista ja sitten miten nainen vain voisi tulla. Että Angelicia vain sotkisi Chrisin asioita... Se pakosti loukkasi omalla tavallaan Aliciaa. Ennen he olivat olleet tiiviisti yhdessä ja Alicia oli todella luullut tuntevansa Chrisin. Nyt kaikki tuntui vain olevan niin.. väärin. Chris vain veti naista luokseen ja työnsi sitten taaemmas, koko ajan vain edestakaisin.. Ja sitten yhtäkkiä Angelicia vain sotki Chrisin asioita. Angelicia vain henkäisi hankalasti ja siirsi katseensa syrjemmälle.

Vielä nainen ei siirtynyt kuitenkaan poispäin ja Chris pyyhkikin naisen kosteita poskia. Se omalla tavallaan helpotti Alician oloa, joka sulki silmänsä henkeään tasoitellen. Vihdoin alkoi tuntua siltä, että itkukin loppuisi. Paha olo ei kylläkään haihtunut vaan se tuntui muuttuvan aina vaan hirveämmäksi, vaikka Alicia luuli, että joku raja oli jo tullut vastaan.. mutta ei. Tällä olotilalla ei ollut mitään rajoja ja Angelicia ei tiennytkään miten paljon voisi enää kestää. Nainen huokaisikin raskaasti samalla, kun nosti kätensä. Kädet tarttuivat Chrisiin käsiin, joilla mies pyyhki vielä naisen poskia.. Alicia vain veti Chrisin kädet hitaasti pois samalla, kun nainen avasi silmänsä surkean näköisenä.
"Chris.. lähde."
Angelicia sanoi hankalasti ja nainen irroitti Chrisin käsistä, mutta ei jaksanut mennä vielä kauemmas. Tuntui vain siltä, että nainen romahtaisi täysin, jos hän ei vain hetken saisi olla vielä.. siinä.
"Mä en voi kieltää sitä et välitän susta.. Mut näen et tästä ei vaan tuu mitään ja ymmärrän sen. Mä lupasin etten olis haitaks ja pidän yhä sen lupauksen. Mä jään tänne enkä pyydä enää kertaakaan et lähtisin sun mukaan. Eli.. voit lähteä rauhassa yksin."
Angelicia tunsi kuin hän olisi iskenyt itseään puukolla joka sanan kohdalla, mutta.. kai sen piti mennä näin. Chris ei halunnut Angeliciaa lähelleen juuri nyt.. Kävihän Angelician mielessä sana myöhemmin, mutta se oli jo säälittävää. Hän ei haluaisi ryhtyä miksikään varalla olevaksi leluksi, vaikka hän miten välitti Chrisistä. Chris saisi siis lähteä ja Alicia yrittäisi vain.. unohtaa tuon. Hänellä tosiaan oli Ami. Ja koti... Vaikka miten osa naisesta olisi halunnut mennä muualle, hän kai sitten vain jäisi tähän. Ehkä jos menisi tarpeeksi aikaa eikä nainen näkisi Chrisiä, hän voisi myös unohtaa tuon täysin. Ainakin sitä sai toivoa...

Heillähän meni hyvin. Ensin toinen halusi toisen luokse ja sitten oltiin tyytyväisiä, mutta sitten yhtäkkiä oltiin sodassa – tai paremminkin Angelicia oli. Chris ei ollut yllättynyt siitä, että naista oli vaikea tavoittaa, mutta onneksi tästä ei kiertynyt mitään loputonta kissa – hiiri jahtia. Mies ei vastannut mitään naisen kehotuksiin olla koskematta, päinvastoin. Ensinnäkään Christopher ei ollut aikeissa jättää Aliciaa tuohon tilaan, vaikka olisi varmaan muutama tunti aikaisemmin tehnyt niin.. Mies sentään koetti rauhoittaa tilannetta, vaikka puheet tulivat taas vaihteeksi Chrisin oman tilanteen kannalta, tottakai. Tosin rintakehään hakkaaminen sai miehen ärsyyntymään ja korottamaan ääntään, että nainen edes koettaisi keskittyä tähän itkuraivaristaan huolimatta.

Hän oli halunnut nähdä Angelician ja oli tullut tapaamaan, mutta näin pitkälle tuleminen ei ollut kuulunut Chrisin suunnitelmiin alunperin. Ehkä jotain niin kutsuttuja tunteiden hippuja naista kohtaan oli jäljellä.. Niinkuin Aliciakin oli myöntänyt. Sitten taas välillä 'järki', eli omat päämäärät tulivat vastaan, jota Chris kuunteli paljon mielummin..Niiden välillä mies keikkui jatkuvasti. Hän kurtisti kulmiaan Angelician kääntäessä katsettaan sivuun, kun nainen ei olisi halunnut enää kuunnella. Kuunteli tai ei, Chris ei puhunut enää, vaan pyyhki kämmenillään kyyneliä Alician poskilta, kunnes toinen nosti omat kätensä miehen käsien päälle. Christopher oletti jo tilanteen laantuneen jonkinverran, mutta Angelician suusta tulikin vain käsky lähteä.. Että nainen osasi ajoittaa käskynsä hyviin kohtiin, kun mies ei ollut aikeissa tehdä niin. Olisi sanonut saman kymmenen minuuttia sitten. Chris pysyi hiljaa, eikä suostunut nostamaan käsiään Alician poskilta, vaikka nainen itse irroittikin otteensa miehen käsiltä..

Christopher kuitenkin laski kätensä ja hymähtäen vastasi Angelician sanoihin. Antaisi mennä vain? Mikä tuo välittämis osa sitten oli.. Mies hymähti uudelleen, hieman turhautuneemmin. "Kyllähän mä lähtisin..", hän aloitti, vieden kätensä lepäämään vyötärölleen. Ihan kun tässä ei oltaisi näkemässä enää koskaan uudelleen.. Varsin typerä tilanne ja Chris tuntui enemmänkin olevan solmussa kuin varma siitä mitä oli tekemässä. Välillä huulten välistä karkasi turhautunut huokaus ja katse käväisi vuorotellen kassissa sekä Angeliciassa. "En mä vielä.", Christopher paikkasikin sanansa, muttei jäänyt sen enempää selittämään niille syytä. Kaikki osasi heidän välillään aina mennä pidempää kautta.. Kuten nytkin. Chris vain ei osannut päättää. Hänen oli helpompi tehdä omia typeriä ja vähemmän typeriä asioitaan yksin.. Ja niin. Ääh.. No, Chris pyöritteli ihmisiä ja heidän rahojaan hyötyäkseen siitä itse. Juuri sitä hän teki. Mies ei halunnut siihen ketään muuta tielleen, myöskään sellaista joka ymmärtäisi väärin..

Mies kuitenkin kietoi käsiään Alician ympärille uudelleen. Tällä kertaa jättäen vähän enemmän varaa mahdolliseen rimpuiluun. "Sähän kutsuit mut sisäänkin..", Chris totesikin pienen hiljaisuuden jälkeen, puoliksi jopa huvittuneella äänensävyllä, mutta hänellä oli tapana koitua ongelmaksi.. Tai sitten oliko Chrisillä taka-ajatuksena piristää Aliciaa? "Ja mä jopa tulin tänne, joten haluun olla tässä vielä.", nähtävästi myös Angelician muutamilla totuuksien laukomisilla oli omat seurauksensa tähän asiaan..

"Kyllähän mä lähtisin.."
Angelicia vain katsoi Chrisiä lähes pyytävällä ilmeellä, vaikka tavallaan nainen halusi vain takertua Chrisiin ja pakottaa tuo jäämään. Miehen olisi vain paras lähteä.. Alicia ei ymmärtänytkään mitä Chris oikein yritti sanoa, koska asiahan tuntui niin selvältä. Olisi vain voinut kysyä, että miksi ihmeessä Chris jäisi? Eihän tuo halunnut Angeliciasta mitään ja nainen olisi vain miehen mielestä jonkinlainen.. ongelma. Angelicia inhosi miten hankalaksi kaikki olikaan muuttunut. Chriskin huokaili turhautuneesti samalla, kun Angelicia peruutti aavistuksen taaemmas miehestä. Nainen katsoi mieluummin muualle kuin Chrisiin päin.. Pakosti kyllä Alicia huomasi, miten Chrisin katse hyppeli naisen ja kassin välillä. Angelician tekikin mieli ottaa kassi, heittää se Chrisille ja lähes työntää mies ulos. Olikin eri asia olisiko Angelicia todella kyennyt tuohon.. Mutta nainen alkoi vain turhautua miten tilanne jumitti. Pitikö tämän mennä vielä vaikeammaksi?
"En mä vielä."
Angelicia kurtisti kulmiaan hiukan samalla, kun käänsi kysyvän katseensa Chrisiin. Ei.. vielä? Tavallaan nainen tunsi olonsa hiukan helpottuneeksi, mutta samalla vielä sana oli uusi kivun aiheuttaja. Niin vielä... Angelicia tiesi kyllä, että mikään ei parantuisi odottelun myötä. Tämä olisi käynyt paljon tuskattomammin, jos Chris olisi vain häipynyt samantien. Angelicia kyllä tiesi tuon kaiken.. mutta silti hän jostain syystä halusi Chrisin jäävän siihen. Chris satuttaisi häntä kuitenkin omalla tavallaan ja ehkä se kivun määrä olisi pitänyt minimoida, mutta Angelicia oli kai vain vähän huono ajattelemaan sellaista juuri nyt.

Angelicia tiesi, ettei ollut työntämässä Chrisiä heti ovesta ulos vielä, kun mies omasta tahdostaan halusi jäädä.. Silti naisen olo ei ollut mikään kovin kevyt, kun Chris kietoi kätensä naisen ympärille. Tuo selvästi jätti pientä väliä ja Alicia kiitti hiljaa siitä mielessään.. Hänestä tuntui, että oli parempi ehkä vain pitää edes pientä väliä.
"Sähän kutsuit mut sisäänkin.."
Angelicia ei tajunnut, miten Chris sai noin äkkiä äänensä noin kevyeksi, lähes huvittuneeksi. Alicia vain hymähti ja huulilla kävi joku vaisu hymyntapainen.. Ensinnäkin hänen olonsa ei ollut vieläkään mitenkään hyvä ja Alicia kyllä tiesi Chrisiä sen verran, että jäi pakosti miettimään mitä Chris oikein yritti. Vain piristää säälittävää Angeliciaa, joka itkeä tuhersi Chrisin takia? Vaiko koettiko mies vain olla sitä, mitä Alicia olisi halunnut. Mutta sekin vaihtoehto sattui, koska Chrishän sen oli sanonut.. Angelicia ei voisi lähteä miehen mukaan.
"Ja mä jopa tulin tänne, joten haluun olla tässä vielä."
Chrisin sanat saivat Angelician heräämään ajatuksistaan ja nainen siirsi tarkkailevan katseensa Chrisiin. Mies taisi todella tarkoittaa sanojaan ja Alicia osasi kyllä lukea tuota.. Tuo oli tullut, koska tuo kai jollain tapaa välitti yhä Angeliciasta. Ja mies ei ollut vieläkään valmis lähtemään. Jotenkin tuo toi omanlaistaan uutta toivoa Angelicialle, mutta samalla se suretti naista lisää. Jos hän ei voisi olla Chrisin kanssa niin olisi ollut mukavaa etteivät he molemmat olisi sitten tunteneet mitään toisiaan kohtaan.. Mutta eeei. Heidän asioillaan oli sitten taipumus mennä niin vaikeiksi, ettei Alicia pysynyt enää yhtään perässä. Ja niin kävi nytkin.

"Mä en oikeen tiedä Chris.."
Angelicia mutisi vaikeana. Naisen teki mieli kiertää kätensä Chrisin ympärille, mutta hän vain nosti ne hankalasti puuskaan. Oli kaksi vaihtoehtoa.. Käskeä Chris vain häipymään ja pysymään poissa tai sitten vain nauttia siitä, että Chris oli vielä siinä. Angelicia ei oikein pitänyt kummastakaan vaihtoehdosta ja hän tiesi varsin hyvin, että sellainen henkilö kuin Chris toi oman vaikeutensa kumpaankin vaihtoehtoon.
"Mä en tiedä miten olla sun kanssas.. Sä puhut etten voi tulla mukaan ja mulla on Ami. Silti sä oot.. tolla tavoin. Sun oliskin parasta vaan lähtee mut.."
Angelicia koetti selittää, mutta ei puhe oikein edistynyt. Chris kuitenkin toivottavasti tajusi mitä nainen tarkoitti ja Alicia nosti huokaisten ruskeiden silmien epäröivän katseen Chrisin silmiin.
"Miten tästä tuli näin vaikeeta?"
Angelicia kysyi epätoivoiseen sävyyn ja heti perään nainen pakosti laski otsansa Chrisin hartialle. Kädet tulivat melkein heti perässä Chrisin ympärille, mutta Alicia pakottautui puristamaan käsiään itseään vasten. Silti hän piti otsansa Chrisin hartialla samalla, kun huokaus karkasi naisen huulilta. Milloin tästä oli tosiaan tullut näin vaikeaa..

Pistetään sitten överiksi koko homma, kun ei kumpikaan oikein ollut varma mitä tässä pitäisi tehdä, mutta Chris halusi olla se, joka tietäisi.. Eli piti vain päättää. Hän ei ollut lähdössä ja Alicia saisi luvan lohduttautua siihen vaihtoehtoon, mutta ei Christopher täällä loputtomasti norkoilisi. “Pakko tietää..”, mies sai vain itsevarmuutta, kun oli aivan varmasti päättänyt jotain.. Hän ei löysännyt otettaan naisen ympäriltä ja katsoi Aliciaa enemmänkin mitään sanomattomasti ja odotti, että toinen kesisi edes vähän parempaa reagoitavaa kuin pistämällä kätensä puuskaan. Ainakin itkuraivari oli loppunut toistaiseksi siihen..

Nainen selvästi koetti kokoilla tilannetta mielessään, mutta pakko myöntää, että edes Chris ei saanut siitä täysin selvää. “Unohda se nyt edes hetkeks. Ne voi mennä silleen, mut en mä halua vielä lähtee.”, hän sanoi. Olihan se typerää kun tuolla tavalla menivät tunteet ja järki sekaisin – niin ei olisi pitänyt tapahtua.. Mutta kuitenkaan Angelicia ei ollut kaikonnut kauemmas, vaikka olisi päässyt Christopherin otteesta nyt aika helpostikkin.

Mies tunsi silti tyytyväisyyden tunteen sisällään, kun nainen nojautui otsallaan Chrisin olkapäähän. Kyllä, se oli varmasti jotain edistystä. Kysymykseen hän ei osannut vastata, mutta kädet kiertyivät avaamaan Angelician kädet puuskasta ja mies kiersi ne itsensä ympärille. Näköjään piti vähän avittaa.. Tällä kertaa kun ei oltu selvästikkään toisten kurkuissa kiinni. Hän antoi Alician nojata olkapäähänsä, kun Chris itse nojasi hieman naisen pään sivua vasten poskellaan. Eiköhän se pian rauhoittuisi. “Et sä ainakaan kovin pahasti mua ovesta pois taluta..”, mies kuiskaisi lopulta ja kumartui suukottamaan Angelician kaulaa. ..Siitä taisikin olla melkoisen pitkä aika kun Chris oli tehnyt niin viimeksi.
"Mistä lähtien oot sitäpaitsi ruvennu ajattelemaan liikaa..", mies puhui melkeinpä piristävän huvittuneeseen sävyyn.

“Unohda se nyt edes hetkeks. Ne voi mennä silleen, mut en mä halua vielä lähtee.”
Angelicia vain huokaisi. Olihan se helpompaa, että jompikumpi heistä oli tässä se itsevarmempi ja tiesi missä mentiin, mutta.. Alicia ei vakuuttunut täysin Chrisin sanoista, ainakaan vielä. Ei mies vain tuntunut tajuavan miten vaikeutti asioita. Tai sitten tajusi, mutta tuo ei pahemmin välittänyt. Ei olisikaan ollut mitenkään uutta ja yllättävää, kun oli kyse Chrisistä. Mies oli tosiaan jostain syystä päättänyt, että tämä oli oikein.. vaikka miten kaduttaisi myöhemmin. Angelicia kuitenkin epäröi yhä, vaikka hänestä tuntui, että kaikki miettiminen aiheutti hänelle vain pahan migreenin. Ja olisi vain helpompi tukeutua Chrisiin, kun nainen olisi muutenkin vain halunnut olla ihan miehessä kiinni.. Ja juuri tuon takia Angelicia ei oikein osannutkaan pistää vastaan, kun Chris irroitti naisen kädet puuskasta siirtäen ne sitten itsensä ympärille. Huvittava siirto, mutta se toimi.. Angelician kädet liikkuivat ensin kankeasti, mutta lopulta nainen huokaisi lannistuneesti ja kädet kiertyivät hellän tiukasti Chrisin ympärille. No, tuo ainakin helpotti oloa. Jos hän nyt vähän sitten...

“Et sä ainakaan kovin pahasti mua ovesta pois taluta..”
Angelicia vain hymähti hiukan uupuneesti. Hänellä oli niin voimat vähissä, ettei hän jaksanut edes kiistellä tuosta, vaikka asia piti paikkansa. Yleinsä Alicia olisi vain heti pistänyt vastaan tai käskenyt edes Chrisin pitää turpansa kiinni. Nyt oli kuitenkin vain helpompaa pysyä hiljaa ja nauttia siitä, että sai olla Chrisin lähellä. Miehen suukottaessa Alician kaulaa, nainen liikahti aavistuksen. Liikahdus ei kuitenkaan johtunut vastahakoisuudesta vaan siitä, että Alicia piti tuosta.. Siitä tosiaan oli aikaa, kun Chris oli viimeksi tehnyt noin. Mies sitten todella osasi pistää eleet oikeisiin kohtiin juuri nyt. Angelicia tulikin vähän lähemmäs miestä kuin vaivihkaa. Aina vain lipsui..
"Mistä lähtien oot sitäpaitsi ruvennu ajattelemaan liikaa.."
Angelicia ei olisi uskonut, että hän kykenisi.. mutta hän tosiaan naurahti. Nainen nosti päätään puuskahtaen, mutta huulilla oli yllättäen hymy. Ensin se oli vain vaisu hymy, mutta se leveni hiukan, kun nainen katsoi Chrisiä. Mies sitten todella onnistui piristämään naista jollakin oudolla tavalla. Ehkä se johtui vain miehen pirteästä äänensävystä ja siitä, että mies piti naista lähellään. Kaikki toimi..
"Siitä lähtien kun sä aloit aiheuttaa mulle ajattelemisen aihetta."
Angelicia heitti leikkisästi takaisin ennen kuin sortuikin.. Nainen ei kunnolla edes harkinnut asiaa vaan suuteli Chrisiä eikä mitenkään kovin hellästi. Suudelma oli melko uskalias, kun tilannetta ajatteli. Mutta Chris kai sen vain teki.. Sai naisen unohtamaan kaiken muun sitten. Chris antoi aina ajattelun aihetta, mutta useimmiten myös osasi poistaa sen. Taas sekin todistettiin..

Angelicia ei pahemmin näyttänyt katuvan suudelmaa. No, milloin hän olisi katunut suudelmaa Chrisin kanssa. Ei tullut ihan heti mieleen mitään kertaa...
"Miks sun pitää olla tollanen.."
Angelicia mutisi ja huokaisi perään, mutta pakosti nainen hymyili taas. Hyvä on, hänen oli vaikeaa olla kovin vihainen nyt. Chris syyttäköön itseään, jos tilanne menisi hänen mielestään hallinnasta. Alicialle ei ollut kyllä sellaista suunnitelmissa.. Piti se joku raja olla. Alicia kiersi käsiään paremmin Chrisin ympärille samalla, kun nainen näykkäisi hellästi Chrisin alahuulta. Tässä kohtaa taisi tosiaan se ylimääräinen ajattelu loppua.

Tämähän toimi! Tai siis ei Chris ollut epäillyt sitä hetkeäkään, mutta Angelicia ei ainakaan jättänyt miehelle kovinkaan arvailun varaan. Pienikin ele, kuten kohti nojaaminen olivat selviä merkkejä. Hän piti siitä kun asiat rupesivat edes jollain tavalla sujumaan. Christopher ei vain jaksanut ruveta miettimään enää liikoja tai sekoittaa tosiasioita sen enempää. Oltiin sotkettu jo ihan tarpeeksi ja mies halusi heittää sen jonnekkin.. roskikseen ja seurata sitä tietä mitä itse halusi. Eli se meni juuri näin: Angelician kautta, vaikka se ei tainnut olla loppujenlopuksi kovin turvallinen vaihtoehto. Ei nykyään kyllä ollut olemassa edes sellaisia asioita kuin turvallinen vaihtoehto..

Kysymys ajattelusta sai Chrisin vetämään kasvojaan hieman kauemmas, kun Aliciakin teki samoin. Ja kappas, mitä hän naisen kasvoilta löysikään.. Hymyn kareen. Heti mies hymyili leveästi, kuin ollen tyytyväinen voitostaan. Pian Aliciankin hymy jopa leveni.. Tämähän oli hauskaa. Chris virnisti ja vilautti kieltään hampaidensa välistä, selvästi pienen leikin käydessä katseiden ja huulten välityksellä. Hommahan eteni toistaiseksi ihan hyvin.. Ja ennenkuin Chris ennätti edes ajatella Angelician sanoja tarkemmin, huulet painautuivat toisiaan vasten. Mies ummisti silmänsä samantien, eikä varmasti ollut valittamassa asiasta mitään. Nehän vain paranivat koko ajan, kun suudelmakaan ei mikään pieni suukotus ollut. Christopher veti Angeliciaa tiiviimmin itseään vasten ja kosketus nautti siitä mitä ei ollut pitkään aikaan saanut koskettaa. Tuntui hyvältä.

Chris ei suostunut vetämään kasvojaan sen kauemmas Angelician kasvoista edes suudelman jälkeen. Eikä hän ollut varma olisiko naisen sanat pitänyt ottaa posiitiivisesti vai vähemmän positiivisesti. Jokatapauksessa se sai miehen naurahtamaan hieman mietteliääseen sävyyn. “..Sen takia kun sä oot tommonen.“, hän virnisti ja otti vain rennomman asennon, sekä valutti kätensä ristiin Alician alaselälle. Chris piti katseensa Alician silmissä tuntiessa näykkäisyn alahuulellaan. Hän kallisti hieman päätään ja näykkäisi takaisin naisen alahuulta kostoksi, kunnes huulet lähtivät kevyesti hyväilemään Angelician leukaluuta ja kaulaa. “Sun on näköjään vaikee päättää ketä sä haluat..”, mies kuiskaisi naisen korvaan ja näykkäisi perään korvanlehteä. “Jos sä tulisit mun mukaan niin kaipaisitko sä sitten sitä Amia?”, ei, Chris ei ollut edelleenkään ottamassa naista mukaansa, mutta halusi tietää. Hellät kosketukset eivät pysähtyneet hetkeksikään ja välillä huulet kävivät suukottamassa ja näykkäisemässä Angelician alahuulta ja leukaa – vastapainoksi sanoille. Otteet eivät olisi muutenkaan halunneet koskettaa vain kevyesti.. Mies huokaisi syvään ja lämpimät kämmenet kummasti karkasivat osittain Alician paidan alle. Mielummin sitä kosketti ihoa kuin kangasta.. Chris ainakin.

“..Sen takia kun sä oot tommonen.“
Angelicia naurahti pakosti ja vastasi sitten leikkisällä hymyllä Chrisin virneeseen. No, he molemmat olivat tosiaan.. tällaisia. Ja juuri nyt he olivat selvästi päättäneet ettei ollut väärin vähän nauttia toistensa seurasta. Angelicia ei tosiaan pistänyt vastaan sitä, että kaksikko oli jotenkin vaivihkaa liikkunut ihan lähekkäin ja Alicia tunsikin pian miten Chris kuljetti kätensä naisen alaselälle. Pakosti Angelicia totesi, että hän oli kaivannut tuota.. Chrisiä ei yhtään voinut olla kaipaamatta, vaikka miten valehteli itselleen. Ehkä nainen oli jossain kohtaa luullut, että itsensä huijaaminen toimisi, mutta nyt kun taas oli näin Chrisin kanssa nainen tiesi samantien mikä oli totuus. Enempää Alicia ei kyllä jäänyt miettimään vaan hän päätti vähän.. nauttia hetkestä. Chris ei selvästikkään pistänyt vastaan vaan mies näykkäisi naisen huulta takaisin, kunnes miehen huulet karkasivatkin hyväilemään naisen ihoa leukaa pitkin ja tietenkin vielä naisen herkimmälle alueelle, kaulalle. Angelicia vain hymyili leikkisästi ja kaarsi aavistuksen kaulaansa kuin tarjoten miehelle enemmän ihoa. Pakostihan nainen nautti tuollaisista kosketuksista.. pitkästä aikaa. Alicia vain kosketti käsillään Chrisin vartaloa vaativimman ottein, mutta vielä kädet pysyivät sentään ihan kankaan päällä..
“Sun on näköjään vaikee päättää ketä sä haluat..”
Angelicia vain päästi epämääräisen äännähdyksen, koska hän ei ollut varma olisiko pitänyt ärähtää vai naurahtaa. Lopulta nainen vain kuitenkin hymyili ja tunsi näykkäisyn korvanlehdellään. Joku taisi vähän innostua enemmänkin.. Olisi se kyllä pitänyt arvata, että tämä menisi tähän. No, Aliciaa ei kuitenkaan haitannut tiippaakaan.

“Jos sä tulisit mun mukaan niin kaipaisitko sä sitten sitä Amia?”
Angelicia kurtisti kulmiaan pakosti Chrisin kysymykselle. Nainen oli jo onnistunut ohittamaan miehen aikaisemmin toteamuksen, mutta pitikö nyt tuollaista vielä kysyä.. Alician oli kyllä vaikeaa ärtyä tai muutenkaan keskittyä hirveästi puhumiseen, kun Chris ei hellittänyt kosketuksien suhteen hetkeksikään. Pienimmätkin kosketukset kaulalle saivat Angelician painautumaan paremmin Chrisiä vasten samalla, kun huulilta karkasi hiljainen henkäys. Niin, pitikö hänen vastatakkin.. Chrisin äänensävy oli ainakin ollut sellainen, että mies todella halusi vastauksen. Angelicia jäikin kunnolla miettimään.. Jos hän nyt sitten lähtisi Chrisin mukaan, mikä ei valitettavasti ollut mahdollista, kaipaisiko hän takaisin? Ehkä vähän.. ja vähän aikaa. Eiköhän Chrisistä olisi hänelle tarpeeksi. Angelicia hymyili ajatukselleen ja samassa nainen tunsi kuinka miehen kädet karkasivat naisen paidan alle. Jonkun oli selvästi hyvin vaikeaa hillitä itseään..
"En.. En kaipais."
Angelicia lopulta kuiskaisikin. Oli hyvin mahdollista, että Chris vähän vaikutti naisen vastaukseen kosketuksillaan.. Mutta Alicia ainakin uskoi, ettei kaipaisi Amia. Tai sitten vain hetkellisesti. Nainen tajusi, että oli taas sortumassa liikaan miettimiseen. Se kannatti jättää heti pois ja nautti vain hetkestä..

"Sä todella tunnut varmistavan sen et ketä mä haluan.."
Angelicia kuiskaisi leikkisästi ennen kuin sortui liuvuttamaan omat kätensä Chrisin selälle, paidan alle. Nainen ei tarkoittanut varsinaisesti tässä sitä, että Chris suostutteli naista mukaansa vaan jotain ihan muuta.. Ehkä Chris ymmärsi jo sen siitä, kun Angelicia suukotteli painokkaasti miehen kasvoja samalla, kun kynnet kokeilivät hellästi miehen ihoa.
Angelicialla oli ehkä pieni varovaisuus mukana tässä, mutta se tuntui aina vain vähenevän Chrisin takia. Angelicia ei vain voinut sille mitään, että hänen oli vaikeaa vastustaa Chrisiä. Tuntui tosiaan siltä, ettei nainen pääsisi siitä ongelmasta ikinä eroon.. Olisihan se ollut helppoa, jos Chrisin kanssa olisi voinut vaikka vain.. jutella normaalisti. Mutta ajatus oli jo naurettava, kun asiaan normaali juttelu yhdisti heidät kaksi. No, heillä oli oma tapansa.. keskustella. Tuntui aina olleen.
"Kuinka kova kiire sulla olikaan?"
Angelicia henkäisi miehen korvaan, mutta nainen ei jättänyt paljon aikaa vastaamiselle, kun huulet painautuivatkin kiihkeästi toisiaan vasten. Ehkä tuo oli pieni suostuttelutapa.. Suudelman jälkeen Angelicia väläytti leikkisän hymyn Chrisille samalla, kun liuvutti käsiään tuon kyljille. Nainen tiesi, että oli viemässä itseään jonnekkin aivan väärään suuntaan.. Alicia hymähtikin samalla, kun kallisti päätään.
"Siis mä vaan mietin kuuun.. niiin.."
Angelicia yritti kyllä kovasti keksiä jotain tekosyytä miksi oli kysynyt tuota, mutta eivätköhän he molemmat tienneet varsin hyvin mistä oli kyse. Alicia puraisi hellästi alahuultaan ja katsoi tiiviisti Chrisiä silmiin. Nainen liuvutti käsiään aina vain kiusaavammin Chrisin vartalolla samalla, kun Alicia odotti jonkinlaista merkkiä Chrisiltä. Kummasti taas mies sai vähän päätösvaltaa tässä.. No, nyt mies saisi sitten päättää. Angelicia kyllä tiesi, että hänen ei olisi kannattanut. Chrisinhän piti olla vain.. hetken. He osasivat taas hiukan hankaloittaa tilannetta. Angelicia vain mietti, että miten hyvin he voisivat lopettaa, jos he jatkaisivat tästä eteenpäin.. Nyt tuntuikin olevan se viimeinen hetki miettiä jatkaakko vai olisiko Chrisin paras lähteä heti. Alicia ei kyllä ollut varma näkikö Chris tilanteen yhtään hankalana, mutta milloin viimeksi Chris oli pystynyt kävelemään tyynesti pois tällaisesta? Aa.. no ehkä joskus viimeksi vankila-aikoina. Saisi vain nähdä kuinka kova itsehillintä Chrisillä siis olisi..

Tietty Chris tarpeen mukaan avitti kysymykseen haluamaansa vastausta kosketuksillaan. Hän halusi kuulla sen Alician suusta, että Ami oli oikeasti vain turhake.. Mutta jos vastaus olisi kieltävä.. Ei mies tiennyt miten siihen reagoisi. Ei kovin kiltisti ainakaan, sillä toisen miehen ei tullut saada niin paljoa valtaa Christopherin silmissä. Tarpeeksi ärsyttävä kilpailija nytkin.. Miehen kasvoille tosin kohosi ihan puhdas virne Angelician myöntäessä, ettei jäisi sitä tyyppiä kaipaamaan. “Hyvä tietää.”, Chris vastasi tyytyväisenä. Mies ei muutenkaan edes ajatellut naisen puheita millään muulla kuin yhdellä tavalla.. Hän kohautti viekkaasti kulmiaan tuntiessaan kädet paitansa alla. Huomio pysyi enemmän Alician kosketuksissa ja Chris ennätti suukottaa muutaman kerran takaisin naisen poskelle ja leualle, ennenkuin tajusi edes vastata:
“Mä kyllä tiedän sanomattakin ketä sä saattaisit haluta..”, kädet kiertyivät paremmin Angelician paidan alle, koskettaen ihoa enemmän käsivarsillaankin. Chris oli kyllä jyrkästi sitä mieltä, että vain käsivarsien kosketus ei kelvannut.

Nähtävästi Aliciakaan ei miettinyt sen enempää minkään asioiden seurauksia kysyessään oliko miehellä kiireitä.. Christopher melkein nauroi, mutta tukahdutti sen huvittuneeseen hymähdykseen. Ai kiire vai? Äsken olisi ollut.. Suudelma kuitenkaan ei antanut edes mahdollisuutta vastata, tai edes vastata kieltävästi. Angelicia osasi iskeä sen juuri sopivasti, vaikka mies ei edes epäillyt jäämistään.. Suudelman jälkeen Christopherin katse laski naisen huuliin ja pian hän kohotti kulmiaan pitkitetyille sanoille, jotka eivät olleet oikein varmoja mitä piti sanoa.. Olipa vaivihkaista, mutta ei jäänyt Chrisille epäselväksi. “Musta tuntuu, että mun suunnitelmiin tuli pieni muutos. Hätä tilanne.”, hän virnisti. Hätätilanne tosiaan..

Mies ei tiennyt miten monimutkaisena Alicia asian ajatteli, mutta Chrisin tapauksessa se tuntui vain pieneltä mutkalta suorassa tiessä.. Miksi lähteä karkuun, kun mies piti naisen kosketuksesta? Hah, ei hän ollut siinä mielessä typerä, itsensä mielestä. Mies piti nauttimisesta ja varmasti vapaana ollessaan pyrki siemaamaan sitä niin paljon kuin pystyi. Christopher sen enempää puhumatta vetäisi myös kätensä naisen paidan alta. Ei tosin nostamaan kassiaan, vaan vetämään nahkatakin pois päältään ja pudottaen sen siihen paikkaan. “Hmm.. Missä sun prinssi uljas on?”, Chris varmisti ja taas osoitti kuinka sukkahousuritarina sitä Amia piti. Hän nojautui takaisin Alician eteen, vieden kätensä varsin omistavaan sävyyn naisen lantiolle. “Paraskin olla kaukana.”, hän totesi käsien mennessä naisen topin alle vatsan puolelta ja seuraamaan ihan farkkujen reunan yläpuolella olevaa ihoa. Kummasti askeleet etenivät vaivihkaa eteenpäin kohti sängyn reunaa, kunnes Chris tyrkkäisikin Angelician siihen istumaan. Typerää edes epäillä. “Mä nimittäin vihaan keskeytyksiä..”, hän totesi, kumartuen naisen eteen niin, että vain kämmenet nojasivat sängyn reunaan Alician kummankin puolin.

Angelicia kyllä hiukan epäili, mitä oli tässä tekemässä. Mutta nainen arvasi, että jälleen kerran Chris nauttisi haluamastaan päätösvallasta tässä. Oli kyllä hiukan hölmöä ajatella, että Chris nyt pistäisi tälle stoppia.. Olisihan Chris nyt pitänyt tietää tällaisissa tilanteissa. Kun oli mukavaa niin siitä sitten nautittiinkin..
“Musta tuntuu, että mun suunnitelmiin tuli pieni muutos. Hätä tilanne.”
Chris totesikin virnistäen. Angelicia naurahti ja hän vastasi heti leikkisällä virneellä. Hätätilanne niin.. Nainen jotenkin nautti siitä, miten sai Chrisin jäämään. Mutta olisi ehkä kannattanut miettiä mihin tässä antoi Chrisille luvan ja mitkä olisivat tämän seuraukset. Jotenkin se taas.. unohtui.

Angelicia olikin jotenkin antanut tässä itselleen sekä Chrisille luvan jatkaa, seurauksista huolimatta. Nainen vain upotti hellästi kyntensä Chrisin ihoon ja sipaisi huulillaan miehen huulia. Chris siirsikin omat kätensä pois naisen paidan alta, mutta ei kyllä peruuttaakseen vaan nahkatakki sai näköjään luvan lähteä pois. Tuo ele ei saanut Angeliciaa epäröimään yhtään ja nainen koskettikin yhä vapaasti Chrisin vartaloa paidan alta. Naisesta kyllä tuntui, että tuo paitakin saisi ehkä pian luvan löytää itsensä lattialta..
“Hmm.. Missä sun prinssi uljas on?”
Chrisin kysymys sai Angelician hiukan havahtumaan. Nainen kurtisti taas kulmiaan, mutta äännähtikin vain mietteliäästi. Miehen kädet tuntuivat hyvältä lantiolla ja saivat Angelician pakosti taas hiukan taipumaan miehen mukaan. Niin, kai se Ami nyt pysyisi vielä jonkin aikaa poissa.
“Paraskin olla kaukana.”
Angelicia vain kykeni ensin hengähtämään Chrisin sanoille, kun miehen kädet siirtyivätkin taas naisen paidan alle etupuolelta. Alicia liuvutti kynsiään hellästi ylemmäs miehen selkää pitkin, livuttaen samalla tuon paitaa ylemmäs.
"Se on tarpeeks kaukana.. Ja tarpeeks kauan."
Angelicia lopulta sanoi päättäväisesti. Hän jäi miettimään vain hetkeksi sanojaan ja niiden pätevyyttä, kun keskittyminen siirtyi omiin jalkoihin. Kummasti Alicia lähti peruuttamaan samalla, kun nainen suuteli kiihkeästi Chrisiä. Heti suudelman perään Chris tönäisikin naisen istumaan vuoteen reunalle. Tuo sai jotenkin naisen vatsassa heittämään, hyvällä tavalla. Jotenkin Chrisin itsevarmuus ja tilanteen pieni vaarallisuuskin toi oman säväyksensä tilanteeseen. Tuon säväyksen takia Angelicia unohtikin miettiä miten väärin tämä olikaan.. Mites oli se uskollisuus? No, hitto vie. Eihän sellainen ollut mahdollista, jos Chris oli lähellä...

“Mä nimittäin vihaan keskeytyksiä..”
Angelicia nauroi pakosti Chrisin sanoille, koska hän jos joku tiesi varsin hyvin miten Chris vihasi kaikenlaisia keskeytyksiä ja keskeyttäjiä. Alicia huomasi naurun yhteydessä miten hänen hengityksensä oli alkanut kummasti tiivistyä ja pian nainen laskeutuikin pehmeästi selälleen vuoteelle. Kädet saivat yhä pysyä Chrisin iholla, koska Alicia veti Chrisiä hiukan mukanaan ja mies nojautuikin suoraan naisen yläpuolelle.
"Pieni.. hetki."
Alicia kuiskaisi virnistäen samalla, kun huulet koskettivat toisiaan puheen lomassa. Nainen ymmärsi, että nytkin kannatti välttää ylimääräisiä keskeytyksiä.. Ensin kädet nousivatkin Chrisin selälle, vetäisten samalla reippaasti miehen paidan tuon päältä. Heti perään Alicia vei kätensä housujensa taskulle, ottaen puhelimensa. Tuo esine oli tarpeeksi monta kertaa keskeyttänyt heidät... Angelicia ei malttanut enää vaan suuteli Chrisiä kiihkeästi, vieden toisen kätensä tuon niskalle painokkaasti. Samalla toinen käsi pistikin kännykän äänettömälle ja heitti sen sitten lattialle. Noin, nyt oli parempi. Chris kun ei ollut ainoa, joka vihasi keskeytyksiä.
"Oon täysin sun."
Angelicia kuiskaisi kuin antaen varmistuksen ja lupauksen, ettei keskeytyksiä tulisi Angelician taholta. Naisen huulilta löytyi samalla kiusoitteleva virne, kunnes hän näykkäisikin Chrisin alahuulta. Chrisin jo valmiiksi suuri ego taisi tässäkin taas kasvaa pari kokoa.. Tuo voitti tässä Alician täysin itselleen (ainakin joksikin aikaa) ja mies sai samalla varmaan omaa voitonriemua, kun tässä nyt oltiin kuitenkin Amin asunnossa. Chris nyt piti Amia omassa arvossaan ja tavallisesti se ärsytti Angeliciaa. Oli se kyllä mielenkiintoista, että Angelicia käyttäytyi taas näin, vaikka olikin Amin kanssa yhdessä. Amia ei siitä voinut kyllä syyttää vaan eräitä. Ja myöhemmin Angelician silmissä; erästä.

Ai Ami oli tarpeeksi kaukana? Chris ainakin kelpuutti sen.. Toistaiseksi. Eikä Alicia näyttänyt ulospäin mitään epämääräisyyksiä, jotka olisivat saaneet Christopherin epäilemään.. Sitäpaitsi nainen itse olisi pulassa jos tulisi yllätysvierailijoita, mutta mitäs halusi ongelmiin tai ei. Angelician kosketukset saivat miehen vain puoliksi keskittymään puhumiseen ja siihen mitä nainen sanoi, joten edes miettiminen ei ollut mikään vaihtoehto. Keskeytyksien vihaaminen oli tainnut tulla selväksi jo vuosia sitten, jos ihan tarkkoja oltiin.

Chrisin mielestä oli huvittavaa seurasta kun Angelician naurusta kuului selvästi hengitysen sävy. Hän noajutui kepeästi naisen yläpuolelle toisen kellahdettua selälleen, omillakin kasvoilla leveämpi hymy. No, ainakaan ei voinut kieltää etteikö Chris olisi pitänyt Alician naurusta. “Hmm, pieni hetki mitä?”, mies mutisi naisen huulia vasten, kun paita peittikin osittain Chrisin näkyvyyden sen tullessa osittain silmien eteen. Kävi selväksi.. Mies nopeasti nykäisi paidan kokonaan pois, nojautuen vartalollaan aika lahjakkaasti Alician vartaloa vasten, toisen polven noustessa sängyn reunalle. “Sä ja sun pikku hetkes..”, Chris virnisti ja huulet painautuivat toisiaan vasten. Näköjään nainen koetti pistää vain kännykkänsä kiinni ja äänettömälle. Hyvä! Hyvä... Se tässä saisi keskeyttää kaikkein vähiten.

Alician kuiskaus oli tosiaan vain kannustusta ja sai miehen hymyilemään leveämmin, sekä näykkäämään naisen suupieltä. “Ihan kokonaan?”, nyt Chris vain kiusasi. Hah, tottakai kokonaan! Hän lipaisi kielellä alahuultaan, jota nainen oli äsken jo näykkäissyt. Näykkimisestä taitaa tulla vielä jokin kilpailu? Oli miten oli, Chrisin mielestä tässä ei enää mietitty tai varottu mitään, ja olihan miehenkin paita saanut jo menolipun lattialle. Hän nosti toisenkin polvensa sängyn reunalle vieden kätensä vetämään Alician valkoista paitaa pois päältä, ja pian Chris viskasi senkin oman paitansa seuraksi. “Eiköhän tää paranna joitakin asioita..”, ..tai pahensi, mutta mies ei ainakaan lopettanut vaatetusten vähentämistä, kun kädet kiertyivät Angelician selälle. Huulet lähtivät lähes ahnaasti naisen huulilta löytämään tietään alemmas, eivätkä mahdolliset kynsistä lähtevät naarmut haitanneet Chrisiä hänen selässään tippaakaan.. Kuten ei sen koommin muutenkaan. Paras vain, että tunsi kunnolla mitä kosketti..

//Skipetiskip :---------------) //

Mies makoili selällään, toinen jalka roikkuen pedin ulkopuolella. Hän oli vetäissyt Angelician kainaloonsa, tai tuskin tarvitsi sen enempää vetäistäkkään? Olo oli niin mukavan raukea, eikä Chrisistä tuntunut kiireeltä, vaikka olisi pitänyt.. Hänen katseensa pysyi Angeliciassa, ja sormet kulkivat naisen hartialla, hiuksiin, pään yli ja toiselle hartialle – samaa reittiä edestakaisin. Välillä sormi tosin ylitti kaulan kohdalta.

Ainakaan kukaan ei ollut keskeyttänyt.. Ja Alicia oli pitänyt sanansa Amin kaukana olemisesta. “Seuraavalla kerralla mä ehkä ilmotan etukäteen..”, mies virnisti tarkoittaen, ettei hänen mielestään tässä sanottu mitään hyvästejä.. “Ehkä mun pitäs ruveta kohta lähtemään..”, hän sanoi lopulta, muttei tehnyt elettäkään tästä noustakseen. Ei todellakaan olisi tehnyt mieli nousta juuri nyt kun pieni hiki pysyi vielä iholla.. Ääh, Chrisiä ei kuitenkaan huvittanut saada yllätys vieraita ja sitä myöten lisää paskaa niskaan. Käsi vain jatkoi Alician ihon sivelemistä.

“Ihan kokonaan?”
Angelicia päästi myöntävän äännähdyksen virne huulillaan. Ihan kuin Chris ei olisi tiennyt.. Angelicia oli tuon, halusi nainen sitä ei. Ainakin juuri tällä hetkellä Angelicia halusi sitä enemmän kuin mitään muuta. Angelicia vain upottikin kynsiään hiukan enemmän Chrisin selkään, vetäen miestä samalla enemmän itseään vasten. Valitettavasti kangasta oli vielä välissä.. Chris kyllä hoiti senkin ongelman pian riisuessa Angelician paidan reippaaseen tahtiin. Angelicia vain tunsi hengityksensä kiihtyvän samalla, kun hän auttoi Chrisiä paitansa kanssa. Nainen ei ollut pitkään aikaan tuntenut kunnolla Chrisin ihoa omaansa vasten.. Nyt hän henkäisikin tuntiessaan Chrisin vartalon omaansa vasten. Hän oli todellakin ikävöinyt tätä.
“Eiköhän tää paranna joitakin asioita..”
Angelicia vain naurahti käheästi eikä paljon edes kuunnellut Chrisin sanoja. Olisi voinut kyllä kysyä, että miten ihmeessä tämä voisi parantaa asioita. Aiheutti vain lisää ongelmia.. Alicia kiroisikin tätä virhettään vielä myöhemmin. Ehkä hän tiesi koko ajan, että tulisi katumaan. Olihan se selvää, mutta.. hän oli vain Angelicia. Yhtä paha siis kuin Chris lähes tällaisessa; nautinto nyt, katumus myöhemmin.
Kaksikon vaatteet vähenivät hyvin nopeaan tahtiin ja nyt ei ainakaan hidasteltu turhaan. Angelicia vain kosketti aina vain enemmän Chrisin ihoa samalla, kun suuteli kiihkeästi Chrisiä. Pian miehen huulet lähtivät polttavin kosketuksin kulkemaan alemmas naisen huulilta, saaden Angelician lähes haukkomaan henkeä. Kynnet upposivat vain napakammin Chrisin ihoon samalla, kun Alicia kiersi jalkansa Chrisin ympärille. Tässä ei tosiaan oltu perumassa mitään. Ei käynyt mielessäkään...

//skippidii //

Angelicia hengitti rauhalliseen tahtiin, tuntien samalla Chrisin hengityksen mukana kohoilevan rintakehän, kun nainen oli miehen kainalossa. Alicia nojautuikin pehmeästi Chrisiä vasten, hymy huulillaan. Oli oli täydellisen raukea ja katumus ei ollut vieläkään iskenyt päälle. Angelicialla ei kyllä katuminen käynyt mielessään, kun hän katsoi Chrisiä silmiin ja samalla nainen tunsi miten Chrisin sormet kulkivat mukavasti naisen iholla sekä hiuksissa. Angelicia ei tiennytkään milloin viimeksi olisi tuntenut olonsa näin hyväksi.. Chrisissä oli tosiaan se. Tuon kanssa tuntui kokevan ne parhaimmat sekä pahimmat olotilat. Juuri nyt onneksi vain ensimmäistä.
Angelicia myhähti tyytyväisesti, kun miehen sormet kävivät myös naisen kaulalla. Naisen omat sormet lepäsivät rauhassa Chrisin rintakehällä ja kovin tuttuun tapaan piirsivät kuvioita miehen iholla. Välillä sormet kävivät miehen kaulalla ja leualla sekä jossain välissä sormet hipaisivat kiusoittelevasti miehen alahuultakin. Juuri nyt oli ihanaa nauttia tuollaisista pienistä kosketuksista ja samalla myös vähän koskettaa itsekkin. Siitä olikin jo aikaa, kun he olivat viimeksi olleet näin.

“Seuraavalla kerralla mä ehkä ilmotan etukäteen..”
Angelicia pakosti hiukan yllättyi miehen sanoista, jonka huomasi naisen hiukan kohottaessa kulmiaan. Mutta tämä oli Alicialle vain positiviinen yllätys ja naisen huulilta löytyikin samalla hymy, joka leveni asteen verran. Tietenkin tämä oli vain hyvä asia naiselle. Ei hänellä käynyt mielessään, että tämä voisi tuottaa hankaluuksia myöhemmin. Ehkä tärkeintä tässä oli vain se, ettei naisen tarvinnut edes harkita hyvästejä. Hän oli niin huono niissä ja vihasikin niitä, lievästi sanottuna.
"Mm.. Tosiaan parempi niin."
Angelicia kuiskaisi vielä virneen kera. Pitihän sitä vielä kunnon suostumus antaa, vaikka se oli jo selvää, että Alicia halusi nähdä vielä Chrisiä.
“Ehkä mun pitäs ruveta kohta lähtemään..”
Noista sanoista Angleicia ei pahemmin yllättynyt eikä ilahtunutkaan. Mutta niin kuin nainen osasi olettaa, Chris ei tehnyt mitään pienintäkään elettä noustakseen tuosta. Alicia vain kuljetti vielä hetken sormiaan miehen iholla, kunnes pysäytti liikkeen jälleen miehen alahuulelle.
"Kai sun on sit pakko..."
Angelicia mutisi ja huokaisi raskaasti, mutta sitten naisen huulille tuli leikkisä hymy. Alicia katsahtikin Chrisiä silmiin kiusoittelevasti ennen kuin kierähtikin ketterästi istumaan hellästi miehen lantion kohdille. Tummat kiharat valuivat naisen toista hartiaa pitkin alas, mutta pian hiukset hipoivat Chrisin rintakehää, kun Angelicia kumartui lähemmäs Chrisiä. Alicia virnistikin ja piti käsiään Chrisin pään molemmin puolille, kunnes huulet koskettivat hellästi toisiaan. Angelicia raotti vain hitaasti huuliaan auki samalla, kun virne leveni hiukan. Hänellä oli kyllä omat tapansa hiukan viivyttää Chrisin lähtöä...

Angelicia ei malttanut montakaan sekuntia ja huulet painautuivatkin räväkästi kiihkeään suudelmaan. Alicia ei todellakaan jättänyt suudelmaa lyhyeksi. Eihän sitä ikinä tiennyt milloin Chris pääsisi tulemaan.. Tavallaan nainen kyllä aisti, ettei siihen menisi kovin paljon aikaa. Suudelman jälkeen Angelicia nosti vain jonkin verran itseään ja nainen vain hymyili Chrisille leikkisästi.
"Mä oletan ettei mee kauan et me taas nähdään.."
Angelicia pakosti totesi, mutta lauseessa oli kyllä oma pieni kysyvä sävynsä. Eihän nainen tyhmä ollut; ei Chrisistä loppujen lopuksi tiennyt varmasti. Mutta Angelicia oli jo osannut tulkita Chrisin tunteet naista kohtaan. Eiköhän mies tulisi. Niin ja tiesihän Chris miten paljon Angelicia ilahtuisi, jos miestä ei näkyisi pitkään aikaan. Silloin ei sitten olisi tulemista ollenkaan. Angelicia kyllä uskoi, ettei tämä menisi siihen.. heidät tuntien.

Chris ei aivan ennättänyt valua mihinkään epätoivoon pois lähtemisestä, kun katse sattui kohtaamaan Angelician leikkisän hymyn. Sinne taisi jäädä miettiminen pukemisesta ylipäätään.. Mies kohotti aavistuksen kulmaansa, mutta itsekkin huvittuneena. Pitkään mies ei ihmetellyt kun Angelicia löytyi pian yläpuolelta, juuri sopivasti. Chris liuvutti kätensä naisen reisille, lantiolle ja siitä vielä ylöspäin, pieni virneenkare kasvoillaan. Juuuri tällaisesta mies piti ja hän kohottikin päätään pehmeältä alustalta, saadakseen hivottua Angelician huulia nopeammin, muttei kuitenkaan suudelmaan. No ei tietenkään. Kummasti hengittäminen tosin odotti suudelmaa, mutta mieli ei vielä.. Hän kiersi käsiään vain paremmin Alician ympräille, painaen niskalta naisen kasvoja aavistuksen alemmas. Taisi kummankin itsehillintä vähän pettää, jos kiusaamisen oli tarkoitus olla pitempikin. Chris ei ainakaan jaksanut odottaa loputtomiin, vaikka olisikin kilpailu kyseessä. Mies ummisti silmänsä vastaten suudelmaan täysin tuntein. No, lähtö tuntui silti tulevan vastaan, joten ei kannattanut jättää kylmäksi, kuten ei koskaan muulloinkaan.

Hän naurahti naisen sanoille ja löysäsi vähän otettaan hymisten pitkään, kunnes kierähti painamaan Angelician selän patjaa vasten. "Ei taida kestää, kunhan pidät sen ritaris poissa.", mies virnisti, pitäen käsiään naisen olkapäillä kuin varoittavaan sävyyn. Christopher kumartui vielä suukottamaan Angelician suupieltä ennenkuin nousi istumaan vuoteen reunalle. Olihan se tylsää vain nousta ja lähteä, mutta nyt ei voinut muutakaan. Chris varmaankin tulisi myöhemmin yllätysvierailulle, hän ei tosin luvannut, että varoittaisi etukäteen tulostaan. Ei mies koskaan muutenkaan sen kummemmin varoitellut tuloistaan tai menoistaan. Hän oletti kaikkien tietävän ne jo etukäteen, joka oli sinänsä mahdotonta.. No, saivat vain luvan tottua tilanteeseen. Mies kumartui vetämään vaatteitaan ylös lattialta, edes koettaen valmistautua lähtöön.
"Suna mä ottaisin siitä muutenkin kauempaa kontaktia.. ", krhm, siis Chris antoi vain hyviä neuvoja.. Ei hän ollut pitänyt Amista alunperinkään, mutta sehän oli ihan ymmärrettävää.

Mies viskaisi vaatteitaan olkansa yli Angelician päälle ja vetäisi sitten bokserinsa jalkaan. Äh, hän kävisi suihkussa kun olisi päässyt asuntoonsa, jos se nyt olisi vielä olemassa. "Älä yritä turhaan saada mua kiinni. Mä soitan mielummin sulle.. ", hän puki farkkunsa ja kiristi vyön kiinni. "Anna se paita.", mies kellahti selälleen liuvuttaen kämmentään Angelician reittä pitkin pienenä kehotuksena.

Angelicia hymyili leikkisästi Chrisille samalla, kun nainen odotti pientä varmistusta sanoihinsa. Chris vain hymisi pitkästi, kunnes nainen yhtäkkiä löysikin itsensä selälleen vuoteelta, Chris yläpuolellaan. Alicia vain virnisti ja liuvutti kätensä miehen kylkiä pitkin ylemmäs, kunnes kiersi kätensä enemmän miehen selän puolelle.
"Ei taida kestää, kunhan pidät sen ritaris poissa."
Nyt Angelicia hymisi vuorostaan. Hymy kuitenkin kertoi, ettei Angelicia pelännyt vieläkään ajatusta, että hän oli todella tekemässä tämän Amille. Chris tässä tuntui nyt siltä tärkeimmältä asialta ja Alicia otti tämän vain pienenä haasteena. Kyllähän hän saisi pidettyä Amin juuri sopivasti poissa. Oli Alicia tehnyt vaikka mitä, tämä oli vain uusi pieni mutka, jonka nainen suoristaisi helposti.
"Eiköhän se onnistu."
Angelicia sanoi ja virnisti leikkisästi miehelle. Naisen lauseessa ei ollut tippakaan kysymystä ja Alicia antoikin sellaisen kuvan, että hän hoitaisi kyllä Amin. Niin nainen kyllä aikoikin tehdä.. Loppujen lopuksi, kuinka paljon hänellä oli vaihtoehtoja? Angelician silmissä Chrisin tapailu ei ollut ehkä muodossa. Niinpä kaikki muu saisi sopeutua sen mukaan, että Alicia tapailisi Chrisiä. Niin Angelicia sen ajatteli, mutta hän ei ainakaan vielä nähnyt tuossa paljonkaan ongelmaa. Koko ilkikurinen tilanne sai naisen hymyilemään ja Angelicia äännähti tyytyväiseen sävyyn, kun Chris suukotti vielä naisen suupieltä. Niin, miehen olisi parasta lähteä piakkoin.. Lähtö ei olisi kuitenkaan lopullinen ja se olikin ainoa syy, miksi Angelicia antoi miehen rauhassa nousta istumaan vuoteen reunalle. Ensi kerta tulisi kyllä..

Angelicia kierähti hiukan enemmän kyljelleen ja hymyillen nainen sipaisi Chrisin selkää, kun mies yritti selvästi saada itseään edes hiukan lähtövalmiiksi. Valmistelut olivat kyllä melko hidasta puuhaa, mutta sehän ei haitannut Angelicia tippaakaan.
"Suna mä ottaisin siitä muutenkin kauempaa kontaktia.. "
Angelicia hymähti Chrisin sanoille ja hymy kärsi hiukan, kun Alicia tajusikin.. Saisi nähdä miten normaalisti Alicia kykenisi olemaan Amin kanssa. Tai sitten se kävisikin yllättävän helposti, sitä Alicia ainakin toivoi syvästi.
"Anna mä hoidan Amin ja hoida sä sun tulos tänne niin kaikki on hyvin."
Angelicia sanoi hiukan leikkisästi, mutta silti äänensävy oli melko napakka. Nainen olikin tosissaan.. Chris hoitakoon oman osansa tästä ja Angelicia hoitaisi omat ongelmansa. Eiköhän hän tässä keksisi jotain.
Angelicia nauroi, kun Chris heitti vaatteitaan olkansa yli suoraan Alician päälle. Nainen vain ponnistautui istumaan, pitäen Chrisin vaatteita sylissään. Chrisillä tässä oli ehkä suurempi kiire pukea ja lähteä, mutta Alicia ei pahemmin kiirehtinyt. Pitäisi kyllä pukea, siistiä itseään ja.. vaihtaa lakanat. Angelicia ihmetteli miten kevyt olo hänellä oli eikä häntä huolestuttanut ollenkaan. No, ehkä oli vain parempi, että hän tunsi näin.. vaikka olihan se vähän outoa.
"Älä yritä turhaan saada mua kiinni. Mä soitan mielummin sulle.. "
Angelicia vain nyökkäisi ja päästi myöntävän äännähdyksen samalla, kun hänen keskittymisensä oli enemmänkin Chrisin vartalossa. Naisen katse liukuikin tarkkana Chrisin iholla, kun tuo puki farkut päälleen. Ei kyllä ihme, että Chris tässä olisi se yhteydenottaja.. Mutta Angelicia hyväksyi sen, ainakin toistaiseksi. Nainen osasi kyllä ohjata Chrisiä omalla tavallaan eli ei mies tässä niin pomon roolissa ollut kuin ehkä luuli.. Chris ja tuon suuri ego.

"Anna se paita."
Angelicia vain virnisti Chrisille, kun mies laskeutui selälleen vuoteelle ja pian miehen käsi karkasi koskettamaan naisen reittä. Alicia nousi virnistäen paremmin istumaan samalla, kun vetäisi ohimennen peittoa vartalonsa ympärille. Toinen käsi nappasi samalla Chrisin paidan ja nainen roikottikin sitä melko korkealla Chrisin kasvojen yläpuolella.
"Onks ihan pakko.. Mä kun tykkään susta paljon enemmän ilman paitaa."
Angelicia kuiskutti kiusoittelevasti samalla, kun heilutteli paitaa. Ei, nainen ei tekisi tätä kovin helpoksi Chrisille.. Mutta miellyttäväksi enemmänkin. Angelicia liikkuikin ketterästi peitto ympärillään sekä miehen paita kädessään jälleen Chrisin lantion yläpuolelle.
"Ehkä mä sit annan tän sulle. Mut haluan ite pukee sen sulle."
Angelicia sanoikin ja naurahti leikkisästi samalla, kun suoristi enemmän selkäänsä. Nainen odottikin, että Chris nousi istumaan ennen kuin nainen otti paidasta kunnon otteen.
"Kädet ylös.."
Alicia kuiskaisi korostetun hitaasti, virne huulillaan. Pakostihan nainen nautti tästä pikku pomottelusta, mutta Chrishän ei saisi sanoa nyt yhtään pientäkään eitä. Angelicia odottikin, kunnes Chris oli nostanut kätensä suoraan ylöspäin. Sitten vasta Angelicia kohottautui hiukan Chrisin sylissä, pujottaen miehen kädet paidan hihoista sisään. Tämä pukeminen ei kyllä käynyt tuosta vain.. Angelicia lähti hyyvin hitaasti liuvuttamaan kangasta Chrisin ihon peitteeksi, vaikka nainen olisi mieluummin riisunut eikä pukenut.. Mutta piti joskus mennä näinkin. Lopulta Angelicia pujotti Chrisin päänkin paidan kaula-aukosta ja heti perään Alicia suutelikin räkävästi Chrisiä. Suudelman lomassa nainen päästi paidasta irti ja se valahti vapaaksi Chrisin vatsan peitoksi. Alicia ei kyllä paljon hidastellut vaan kiersi vielä kätensä Chrisin paidan alle samalla, kun suuteli tuota uudelleen. Tätä kertaa ei todellakaan jätetty kylmäksi. Syyttäköön siitä aikaa, jota oli jo tässä viime kerrasta ehtinyt kulua...

Tietty Chris ohjeisti vain hyviä ohjeita, sillä hänhän, krhm, tiesi mitä piti ohjeistaa.. Mies 'pyysi' kuitenkin sanojensa päätteeksi vielä paitaansa, mutta se ei joutanutkaan heti oikeaan osoitteeseen. Christopher kohotti kulmiaan ja katsahti paitaa ohimennen ylöspäin, muttei tietenkään alentunut kinuamaan sitä takaisin.. Noniin, olipas hauska leikki, vaikka mies pitikin siitä miten Alicia puhui. “Kyllä sulle pitää jättää jotain enskertaankin.”, hän virnisti takaisin, mutta mietti uskoiko siihen itsekkään. Mies piti katseensa Alician kasvoissa naisen tultua sopivasti taas Chrisin yläpuolelle. Hän vain hymyili maireasti, kunnes toinen sanoi itse haluavansa pistää paidan. Miehen katse valui hetkeksi arvioivasti Angelician vartaloon.. Hyvä on, Chris ei itse alistunut tässä kenenkään tahtoon, nainen vain.. palveli. Sillä syyllä mies suostui suoristautumaan istumaan ja virnistämään uudelleen. “Okei sit.”, hän kohautti olkiaan mukamas välinpitämättömästi, vaikka pelkkä ajatuskin tuntui kutittavalta vatsanpohjassa.

Toivottavasti naisen käskyt eivät sentään saaneet miestä hypnotisoitumaan. Chris suostui nostamaan kätensä ylös Alician käskystä, mutta katse ei irronnut naisen kasvoista hetkeksikään. Angelicia vain palveli, vain palveli.. Mies vähän laski käsiään ja vetäisi hihoja hiljaa paremmin naisen vetäessä helmaa alemmas. Chris lähes tajuamattaan raotti huuliaan toistaessaan mielessään miten hyvältä tuo tuntui. Hän naurahti, kun pääkin pääsi ulos kaula-aukosta, mutta mikä kiittäminen? Ei ainakaan sanallisesti, sitäpaitsi Angelicia oli se joka tässä suudelman Chrisin huulille painoi. Mies nojautui eteenpäin, kiertäen kätensä naisen ympärille ja pyörähtäen päälimmäiseksi. Chris tosin vetäisi huulensa aavistuksen kauemmas, melkeinpä kesken suudelman, mutta ainakin loppu puolella. “Multa katoo vaatteet tätä menoo uudestaan..”, mies painoi peukalonsa pysäytykseksi Angelician alahuulelle aavistuksen hengästyneenä.

Chris liuvutti sormeaan kuitenkin vielä Alician leukaa pitkin, seuraten sitä katseellaan niinpitkään kunnes vastahakoisesti nousi naisen yläpuolelta. Olisi paaaakko lähteä, ihan pakko. Chris pyyhkäisi paitaansa suoremmaksi ja nosti kaulakorunsa paidan kankaan päälle, miettien kävelisikö tilanteesta noin vain pois. Tekihän Chris sitä miltei aina.. Joten. “Älä luulekkaan, että mä nyt häipyisin koko maasta ja kaupungista.. Ainakaan hetkeen.”, hän virnisti vetäisten sukat ja kengät jalkaansa. “Mä soitan.”, Chris kumartui painamaan kämmeniään sängyn reunaa vasten ja sipaisemaan naisen olkapäätä ja solisluuta, sekä siitä kummasti alemmas kurottaessaan vielä näykkäisemään Angelician alahuulta. Oikein esimakua siitä mitä ei kannattaisi jättää ensikerrallakaan paitsi. “Eikä sitte yhtään kiukuttelua sen suhteen.”, mies lässytti kiusallaan ja suoristi selkänsä vetäisten vielä nahkatakin. Ehkä parasta jättää Angelicia siihen, vaikka mies loi toiseen merkitseviä silmäyksiä.
“Nähään.”, Chris kiskaisi laukun ylös lattialta ja olalleen, kadoten sitten makuhuoneesta ja samantien koko asunnosta. Ei ainakaan ollut tullut yllätysvierailijoita ja siihen Chris oli tyytyväinen..

// Zim! Kiitän pelistää >D //