Casă te Quepek (k18)

Tavanomainen Rasheen asunto, kyseenalaisessa kunnossa oleva rakennus, itse ylimmässä kerroksessa oleva asunto on tilava ja suhteellisen hyvä kuntoinenkin. Sisustus on yksinkertaista ja suoraviivaista. Kaikki tarpeellinen on esillä, käden ulottuvilla. Aseille on oma piilonsa ja niitä piiloja löytyy ympäri taloa.

Quepek nousi autosta venytellen ja vilkaisten ympärilleen, naapurit eivät yrittäneet tunkea nenäänsä tummaverikön asioihin, ei sen jälkeen kun eräs oli nähnyt liikaa ja saanut osakseen ystävällismielisen naapurivierailun, jonka jälkeen tyyppi oli löytynyt pari viikkoa myöhemmin läheisestä järvestä.

Ei nainen ollut aikeissa päästää itseään kyydinnyttä miestä suoraan autosta asuntoonsa, ehei, tummaverikkö ei ollut vieläkään päättänyt mille kannalle tämän suhteen kallistuisi. Toinen oli nuori, se oli melko selvää, ilmeisesti ei kuitenkaan liian nuori ollakseen edes tosissaan otettava kovanaama. Tarpeeksi nuori kuitenkin ollakseen tyhmän rohkeakin isottelussaan, tai sitten lähemminkin tietämätön siitä kelle isotteli.

"No niin, sinun täytyy ansaita lippusi yläkertaan. Jääräpäisyydellä ja sutkautuksilla sinne ei päästä." Quepek ilmoitti sytyttäen uuden tupakan ja katsahtaen kuskiinsa haastavasti.

Vai, että täällä tuo nainen asui hmm mielenkiintoista.

" Täytyy ansaita vai " Johnny kysyi leikitellen.
" No jos haluat nauttia on sinun päästettävä minut sisään nimittäin en yleensä pane ketään kadulla " Lisäsi Johnny vielä ilkikurisesti äskeisen kommentin perään.

Quepek kohotti kulmaansa, tupakka toisessa suupielessään, "Minulla on kaksi tervettä kättä, mikään pakottava tarve minulla ei ole raahata sinua tuonne." tummaverikkö vastasi naurahtaen ja otti taas tupakan käsiinsä.
"Minä en nimittäin antaudu pantavaksi kadulla." nainen vielä lisäsi.

"Voisit aloittaa nimestäsi." Quepek huomautti, päästäen savun karkaamaan keuhkoistaan ja seurasi katseellaan sen lipumista ylemmäs ja ylemmäs viileässä illassa.
"Ja sitten yrittää vakuuttaa minut että todellakin haluan olla yhden kokemuksen rikkaampi sinun kanssasi." tummaverikkö totesi olkiaan kohauttaen, virnistäen jopa hieman leikkisästi.

Johnny naureskeli jälleen naisen vastauksille, sisään pääsy ei tainnut olla helppo.
" Niin nimenhän haluat tietenkin tietää. No sen on Johnny Limon "
Johnny ei ollut varma mitä hänen pitäisi tehdä joten hän astui lähemmäs naista ja suuteli tätä intohimoisesti ja halukkaasti.

Tuon pitäisi tepsiä, toivottavasti.

"Johnny Limon." Quepek toisti, yrittäen muistella oliko kuullut nimen missään, ei ainakaan tähän mennessä, ehkä pian kuulisi jos mies jatkaisi samaan malliin kuin casinolla. Suudelma oli jo hyväyritys, vaikkei ollutkaan kovinkaan harvinainen ratkaisu. Suora ja yksinkertainen, kertoi sinänsä paljon miehestä joka oli uskaltautunut vittuilemaan tummaverikölle ja suutelemaan tätä vielä kaiken lisäksi.

"Johnny, Johnny, jos se olisi noin helppoa, minun oveni takana olisi jono miehiä." nainen vastasi naurahtaen, alkaen kuitenkin jo selvästi kallistua sen puoleen että miehestä voisi olla varsin mukaavaakin ajanvietettä yhdeksi yöksi.

Ei sitten suudelmakaan tepsinyt jo on, nyt tarvittaisiin mielikuvitusta ja sitä Johnnylta ei tällä kertaa löytynyt sitten yhtään. Johnnyn puhelahjatkin olivat aika huonot.

" No eikö olisi kiva jo päästä tuosta mekosta eroon? Ja varmasti nauttisit enemmän minun kanssani kuin omien käsiesi kanssa " Johnny vastasi hieman mahtaillen ja nauroi tuolle käsikommentille.
" Eivätkö nuo kengätkin olleet huonot jalassa? Minä en ainakaan tykkäisi pitää niitä " Johnny jatkoi vielä selitystään ja hymyily.

Quepek pyöräytti silmiään, poju tarvitsi selvästi opastusta suostuttelussa, toivottavasti sama tahti ei jatkuisi yläkerrassa.
"Nyt kuulostat vain epätoivoiselta." nainen ilmoitti virnistäen, "Tuollainen puhe vain houkuttelee jättämään sinut omien käsiesi pariin." tummaverikkö jatkoi naurahtaen, astuen lähemmäs Johnnya.

"Kyse on enemmänkin siitä, että suostuteltavalle on hyvä valaista mistä hän jää paitsi." Quepek jatkoi puhumistaan samalla kun painautui kiinni mieheen ja ohjasi tämän käden kyljelleen, liu'uttaen sitä alas aina pakaralleen saakka. Nainen liikahti muutaman kerran toista vasten, antaen katseensa painua intessiivisesti miehen silmiin. Hetken kuluttua tummaverikkö astui kauemmas ja heitti tupakkansa maahan, puhaltaen viimeisetkin savut ilmaan keuhkoistaan.
"Ja tietenkin pitää jättää jotain arvailun varaan." Quepek totesi virnistäen, asteli ovelle ja vilkaisi Johnnyyn, "Tuletkos?"

Johnny jäykistyi hämmennyksestä, kun nainen tuli niin lähellä häntä. Johnny oli odottanut, että nainen jättäisi hänet kadulle ja hän saisi lähteä kotiin. Johnny oli kuitenkin mielissään kun hänen ei tarvinnut enempää yrittää mitään. Johnny ei ollut tottunut siihen, että naiset olivat noin vaikeasti tavoiteltavia. Silloin harvoin, kun Johnny etsi seuraa yöksi naiset yleensä tulivat juoksien hänen luokseen. Tämä nainen kuitenkin oli täysin eriasia, tuo nainen oli saanut Johnny Steven Limonin yrittämään jotain ja se oli todellinen saavutus. Kylmäverinen Johnny kun ei koskaan yrittänyt päästä noin kovasti naisen lakanoiden väliin, koska hänen ei tarvinnut.

Johnny yllättyi kun sai kutsun sisälle, mutta johan sitä oli odotettukkin. Hän ei vastannut naisen kysymykseen mitään vaan käveli ovelle.

Mistähän johtui että Quepek päästi Johnnyn näinkin helposti sisään? Ehkäpä tämä katsoi asiakseen sivistää nuorta miestä, varsinkin kun olisi yleensä säälimättömästi potkinut yhtä huonot suostuttelijat kadulle. Ei auttanut kuin toivoa ettei toinen ollut yhtä kokematon vällyjen välissä. Tätä saattoi kutsua kohta hyväntekeväisyydeksi, joka tosin voisi päättyä missä vaiheessa vain siihen että tummaverikön pinna napsahtaisi ja Johnny Limo löytäisi itsensä oven toiselta puolelta.

Portaat eivät sinänsä tuottaneet tuskaa, mutta kengät kyllä. Quepekin oli pakko miettiä miksi ihmeesä jotkut naiset kykenivät pitämään moisia kidutusvehkeitä päivästä toiseen, vuosi vuoden jälkeen. Ja vielä ilman että joutuivat sairaalaan jonkin luuvääristymän takia. Lopulta portaat loppuivat ja tummaverikkö avasi kotiovensa. Edes ovessa ei lukenut naisen oikeaa nimeä, vain 'Q'-kirjain.
"Etsiydy makuuhuoneeseen, minä tarvitsen kofeiinia." Quepek ilmoitti, murehtimatta siitä kuinka suorasukainen moinen käsky oli. Kappas kun nainen ei samalla käskenyt Johnnya riisuutumaan odotellessaan.

Johnny nauroi naisen kommentille ja etsi tiensä makuuhuoneeseen, joka ei ollut työ eikä mikään. Toivottavasti tämä oli ollut vaivan arvoista, koska jos tämä pano olisi huono niin sitten vituttaisi. Johnny uskoi kuitenkin että tämä kaikki oli ollut sen arvoista. Mies ei mitään muuta halunnut kovemmin kuin riisua sen naisen mekon ja kaataa hänet tuohon sängylle.

Johnny seisoskeli makuuhuoneessa ja odotteli milloin tuo nainen sattuisi saapumaan paikalle. Toivottavasti pian ei tässä koko yötä olisi aikaa.

Jokin liiankin makea energiajuoma kelpasi sillä hetkellä kofeiinin lähteeksi, se oli omiaan pitämään päänsäryn loitolla, samalla ajatukset ohjautuivat epäilemättä punaisen värin valtaamaan makuuhuoneeseen, jota hallitsi suuri mahonkinen parisänky, omiaan vieraisiin jotka eivät jääneet koko yöksi.

Quepek heitti tölkin menemään, nainen ilmestyi makuuhuoneen ovelle ja silmäili Johnnya hetken tarkasti. Astellen sitten rauhallisesti tämän luo, "Minä oletin että olisit tajunnut vähentää vaatetustasi." tummaverikkö huomautti naurahtaen, tuleva nautinto sai naisen mielen pakostakin paremmalle kantille. Vaikka tällä olikin epäilyksensä nuorukaisesta. Tottakai.

" Mielestäni olisi mukavampaa vähentää ensin sinun vaatetustasi " Johnny sanoi napittaen samalla kauluspaitansa auki. Johnny heitti paidan jonnekkin huoneen nurkkaan, kaippa se sieltä sitten löytyisi. Johnny lähestyi naista ja otti tämän vyötäisiltä kiinni. Mies painoi huulensa naisen huulia vasten ja suuteli tätä intohimoisesti. Johnny vei hiljaa kättään naisen vartaloa pitkin päätyen lopulta pakakaroiden päälle. Mies liu'utti hiljalleen kättään naisen vatsan päälle, mutta otti sitten kätensä pois.

Johnny irroittautui naisesta ja odotti tämän reaktiota, eihän tässä nyt sopinut alkaa hätäilemään.

"Taatusti olisikin." Quepek vastasi virnistäen, nainen kun kuitenkin nautti katsellessaan petikumppaniensa riisuutumista, monet sanoivat tummaverikköä tämän takia miesmäiseksi, mutta minkäs tämä mieltymyksilleen mahtoi? Mitä Johnnyyn tuli, tämä oli varsin hyvin muotoutunut nuorukainen, jota kyllä kelpasi katsella ilman paitaakin.

Miehen kosketuskin alkoi saamaan naisessa vastakaikua ja suudelma oli paljon parempi kuin edellinen, toivoa siis oli. Quepek vastasi suudelmaan, hyväillen käsillään toisen paljasta rintaa, vei sitten kätensä lihaksikkaalle selälle.
"Paljon parempi." tummaverikkö ilmoitti hymyillen.

Nainen astahti taas kiinni Johnnyyn, painaen huulensa vasten tämän huulia, aloittaen himokkaan suudelman, käsien hakeutuessa housujen vetoketjulle.

Johnny ilahtui naisen reaktiosta, kyllähän sekin näköjään jostain lämpeni. Mies nautti naisen kosketuksesta paljaalla rinnallaan. Johnny liikutteli käsiään pitkin naisen vartaloa, kunnes löysi mekon vetoketjun, se saisi lähteä. Johnny näykki välillä hellästi naisen alahuulta.

Mies suuteli välillä naisen kaulaa ja palasi sitten taas huulille. Mies sujautti housunsa pois ja jatkoi sen jälkeen naisen suutelua.

Quepek tunsi mekon tiukan syleilyn hellittävän ja hankkiutui eroon siitä, mustan kankaan alta paljastui sukkanauhat, sekä mustaa pitsiä. Oli melko selvää että tummaverikkö oli panostanut alusasuunsa, tosin ei Johnnya varten. Mutta mies siitä nyt kuitenkin sai nauttia. Mekon alta paljastui myös kaksi tikaria, sukkanauhaan sujautettuna, sekä pieni pistooli, jolle oli kiinnitetty kotelo reiden sisäpinnalle. Tottuneesti ja nopeasti Quepek riisui aseistuksensa, potkaisten ne sitten sängyn alle.

Tässä välissä mies oli jo suoriutunut ulos housuistaan ja tummaverikkö vastasi tämän suudelmiin jo paljon halukkaammin, sekä innokkaammin. Kyllähän Johnnyn kanssa voisi pitää hauskaa ja mies luultavasti tajuaisi myös olla jäämättä jalkoihin sitten tulevaisuudessa.

Johnny liikutti käsiään naisen rintojen päällä samalla vastaten tämän suudelmiin. Pikkuhiljaa Johnny kuori naisen myös alusvaatteista pois, näky oli aika mahtava tätä oli kannattanyt odottaa. Johnny siirtyi hitaasti kohti rintoja ja leikitteli niiden päällä kielellään. Johnny hieroi niitä myös pienesti käsillään ja nipisteli välillä nännejä.

Johnny palasi aina välillä hitaasti kaulan kautta suutelemaan naista huulille, kunnes palasi taas takaisin naisen rintojen pariin. Mies suukotteli välillä myös pienesti naisen vatsaa.

// Edellinen peli mitä ilmeisimmin loppu ku Hucca läks ^^ //

Liian paljon avaimia, jokainen eri lukkoon, ties mihin, Quepek ei itsekkään tiennyt täysin. Avaimethan nainen oli 'lainannut' talonmieheltä, kun Alessio oli raivospäissään ottanut ja nakannut romanittaren oman avaimen englannin kanaaliin. Tummaverikkö ei edes yrittänyt muistaa moisen kohtauksen syytä, olikohan nainen rajoittanut italiaanon menoa miehen omasta mielestä liian aikaisin? Vaiko kuvitellut Quepekin lähettäneen sammuneen ruipelon matkoihinsa? Mistä sitä enää muisti.

Lopulta oikea avain kuitenkin löytyi ja ovi avautui, valoja ei tarvittu, ilta-aurinko soi vielä tarpeeksi valoa asuntoon, eihän siinä valossa lukemaan saattanut, mutta rahojen ja panosten hakemiseen tarpeeksi. Tyhjällä aseella oli huono puolustautua mahdollisten kostonhimoisten gansterien hyökkäyksiä vastaan.

"Tuu sisään ja laita se ovi kiinni perässäs." Quepek käskytti Alessiota, "Tässä voi mennä hetki."

Alessio tiesi, että oli itse syyllinen siihen, että he joutuivat kykkimään käytävässä ison avainnipun kanssa mutta esitti silti hyvin loukkaantunutta odottelun vuoksi. Tavallaanhan se oli kuitenkin Quepekin moka, mitä oli ruvennut valittamaan liian nuoresta naisesta ja sen väkisin känniin juottamisesta ja pillerein täyttämisestä, ilman sitä he olisivat jo sisällä juomassa kaikessa rauhassa.
Rokkari näytti siis hyvin vittuuntuneelta seistessään siinä oven takana. Sade oli yllättänyt hänet kesken juominkeja rannalla porukassa, se oli yllättänyt myös kaikki muut ja ajanut vielä lähes selvät ihmiset pois. Italiaano oli kastunut mutta ehtinyt osittain jo kuivuakkin seistyään niin pitkään siinä hiostavassa eteisaulassa, hiukset näyttivät oikeastaan todella siisteiltä ja huolitelluilta kun ne roikkuivat alhaalla pienessä pörrössä. Päällä oli vaihteeksi nahkahousut, tiukat ja ihonmyötäiset joissa oli nauhoitus etupuolella vetoketjun ja napin sijaan sekä sinertävän sävyinen 'röyhelörinnustainen' paita jonka kaula-aukko oli auki niin, että vielä napakin näkyi, sen päälle oltiin vedetty ruskea nahkatakki (näin).

Italiaano totteli ja käveli sisään asuntoon välittämättä potkia korollisia cowboybuutseja jaloistaan saapastellessaan eteisestä olohuoneeseen, ovea hän ei tietenkään muistanut sulkea perässään.

Alessio saapasteli sisään omistajan ottein, näyttäen jälleen kerran sateesta ja kaikesta huolimatta hyvältä, mikä oli ärsyttävää, sillä Quepek muistutti lähinnä Alice Cooperia sateen levitettyä naisen meikkejä. Veden pitävät my ass, tummaverikkö manasi mielessään vilkaistuaan peiliin. Hiukset olivat lähes yhtä pörröiset kuin italiaanolla, kosteudesta johtuen. Ovea romanialainen ei tullut huomanneeksi, vaan heitti kostean nahkatakin sohvalle ja katosi makuuhuoneeseen, vetäen märkiä vaatteita päältään, entä sitten vaikka Alessio näkisikin mustat liivit ja stringit, joiden pitämien kieltämättä kiristi hermoa, olihan mies nähnyt tummaverikön bikineissäkin.

Muutama romanialainen kirous lipsahti Quepekin huulilta tämän ängetessä nahkaisia housujaan pois päältään, niin hyvältä kuin nahkahousut näyttivätkin, ne eivät olleet käytännölliset sateen sattuessa.
"Noin pöyhkeitä kirouksia Draga, varoisit hieman kieltäsi." liiankin tuttu ääni sai tummaverikön jähmettymään paikalleen, kieli oli ollut romaniaa ja äänen omistajaa Quepek ei olisi halunnut nähdä, ei varsinkaan nyt. Nopeasti nainen veti ylleen ensimmäisen vaatekappaleen, todeten sen mustaksi mekoksi, joka suoraan sanottuna tyrkytti tummaverikön vartaloa silmille. Sai kelvata oli äiti nähnyt pahempaakin.

"Voi helvetin helvetti Alessio, et sitten sulkenut sitä ovea." Quepek kirosi harppoen makuuhuoneestaan ja käänsi vastahakoisesti katseensa ovelle, jonka avonaisen oviaukon täytti melko näyttäväkin pariskunta. Pitkä, tumma mies, lukematon ilme kasvoillaan, tummat silmät juoksivat asunnossa arvostelevaisina. Nainen oli myöskin tumma, varsin rintava tapaus, ulkomuodossa oli hieman yhteneväisyyksiä Quepekiin, mutta lyhyt vanhempi nainen oli.

Ale oli vähällä saada sydänkohtauksen kun ovesta marssi sisään joku juuri sillä hetkellä kun hän löysi käteensä viinapullon. Quepek oli kieltänyt viinan tältä illalta ja hiukan vainoharhaisessa mielessään rokkari oli hetken ehtinyt kuvitella, että nainen oli oikeasti lähettänyt jonkun estämään hänen aikeensa. Pullo löysi välittömästi tiensä lähimmän kaapin taakse, minibaarin ovi paukahti kiinni ja italiaano käännähti ympäri hyvin järkyttyneen näköisenä. Ja hän arvatenkin järkyttyi vain lisää.
Rokkari oli ollut kyykyssä ja kun hän nousi seisomaan suoraan pariskunnan edessä, ensimmäinen asia hänen näkökentässään olivat rinnat. Valtavat rinnat. Mielettömän isot rinnat jotka puskivat esiin paidasta joka yritti pitää ne paikallaan. Rinnat olivat painuneet kangasta vasten hyvin tiukasti ja nännitkin erottuivat sitä vasten. Rokkari näytti todennäköisesti teinipojalta joka pääsi sänkyyn ensimmäistä kertaa elämässään ja jäi ensin ihailemaan näkyä, niin hartaasti hän tuijotti suoraan eteensä ennenkun suoristautui mykistyneenä. Kasvot eivät sitten olleetkaan niin miellyttävät.

Vaikka Alessio olikin hivenen pihalla hän tajusi nopeasti, että kyseessä oli Quepekin vanhemmat ja perääntyi hitaasti takavasemmalle valmiina pelastautumaan syöksymällä ulos ikkunasta. Ne vanhemmat jotka löysivät tyttärensä kotoa epämääräisen pultsarin olivat yleensä raivohulluja, kokemusta oli. Mies ei missään nimessä aikoisi syöksyä vapaaehtoisesti tiikeripariskunnan kynsiin, ehei! Hän mielummin kuolisi oman käden kautta.
Rokkarin katse siirtyi hyvin hitaasti Quepekkiin, hyvin kysyvänä ja hyvin pelästyneenä. Pelästynyt tila ei kestänyt kauaakaan vaan italiaano keräsi itsensä nopeasti löytäen jälleen itsevarman renttuvaihteen päälle, olemus muuttui kerralla uhmakkaaksi, kapinallisesti ja vihaiseksi, eli siis kaikeksi muuksi kun pieneksi koiranpennuksi tai millään tavoin alistuneeksi.

Ei ollut vaikea arvata missä puuhissa Alessio oli ollut Quepekin painajaisen astuessa sisään ovesta, viinapullo pilkisti hieman kaapin alta, mutta nainen ei jaksanut välittää siitä. Siinä se nyt oli, menneisyys ja koti olivat sitten saavuttaneet kuin saavuttaneetkin tummaverikön. Nainen olisi milloin tahansa muulloin nauranut miehen ilmeelle tämän tuijottaessan suuria rintoja, kuin teinipoika joka näki ensimmäistä kertaa alastoman naisen. Vakuuttavan nopeasti miehen ilme muuttui takaisin melko tavanomaiseen ilmeeseen.
"Etkö aio esitellä meitä Draga?" keski-ikäinen nainen kysyi, murtaen hyvin paljon romanialaisittain, alkuperämaasta ei voinut erehtyä. Tummien silmin irstaan utelias pilke ei lupaillut hyvää Quepekille.
"Alessio, tässä on isäni Emil ja äitini Afina." tummaverikkö esitteli vanhempansa italiaanolle pitkin hampain, miettien samalla mitä sanoisi, ei kaksikkoa haitannut rokkarin läsnäolo, vaan nämä takuulla paloivat halusta nähdä se mies jonka takia heidän 'rakas' tyttärensä häipyi englantiin.

Jo ennen kuin oli avannut suunsa, romanitar oli tarrannut tiukasti, hyvin tiukasti kiinni Alession kädestä, toivoen toden teolla ettei tämä menisi möläyttelemään mitään. Oli onni ettei Quepekin veli Andrian ollut mukana, silloin tapaaminen olisi kääntynyt jo ajat sitten ammuskeluksi.
"Isä, äiti, tässä on poikaystäväni Alessio." jos mahdollista tummaverikön ote tiukentui entisestään, jos vain toinen tajuaisi pitää turpansa kiinni ja pysyä paikallaan. Nainen kyllä tiesi rokkarin olevan niillä hetkillä valmiina hyppäämään ikkunasta, päästäkseen karkuun.

Quepekin ilmoitus oli yhtä mukava kun potku haarojen väliin tai sylky niskaan.
Mies oli yllättäen alkanut epäillä englanninkielen taitoaan hyvin paljon, hän ei totta helvetissä ollut kuullut oikein. Nainen oli jopa tarttunut kiinni rokkarin käteen, tosin puristi kylläkin niin, että oli ihme etteivät luut raksuneet poikki yksi kerrallaan musertuessaan tuon lihaksikkaisen sormien väliin.. Italiaano ei enään koskaan epäilisi Quepekin voimia. Ilmoitus oli täysin käsittämätön, mistä ihmeestä nainen oli keksinyt jotain tälläistä? Toinenhan oli selvä sekopää, mielisairas stalkkari ja mitä vielä.
Alessio oli ehkä maailman sitoutumiskammoisin ihmisin, jo tatuointi joka kieli kihloista oli ollut hänelle maanloppu, minkäännäköinen seurustelu, edes leikkiseurustelu ei siis tullut kyseeseenkään. Ilme pysyi täysin kivettyneenä, kasvoilta oli mahdoton lukea minkäänlaisia tunteita.

Rokkari ei kuitenkaan sanonut mitään, ei sanaakaan, hän ei edes hengähtänyt terävästi tai tähyillyt pakokauhuisesti ympärilleen, ehei, mies vain seisoi paikallaan hyvin ylimielisen näköisenä, aivan kun tuo pariskunta olisi maailman alin paska ja hän halveksisi noita rajattomasti. Reaktio oltiin tarkoitettu Quepekille, mutta Alessio ei tosiaankaan voinut kääntää katsettaan naista kohti. Ale sai ajatuksistaan ja tunteistaan jonkinlaisen yliotteen ja kasvoille suli jonkinlainen lähes miellyttävä hymy ennenkun kukaan ehti kunnolla edes tajuta ensireaktion tarkoitusta.
Italiaano tunsi itsensä täysin alastomaksi, molemmat vanhemmat tuijottivat häntä hyvin intensiivisesti, tunkeilevasti ja ahdistavasti.

Alessio ei tosiaankaan tiennyt pitäisikö hänen friikahtaa totaalisesti, vetää täysimittaiset raivokohtaukset vai pyörtyä siihen paikkaan, kaikki vaihtoehdot tuntuivat oikein hyvältä.

Jos Alessiota halutti hypätä ikkunasta, niin kyllä halutti Quepekiakin, hypätä ulos ja juosta. Niin kauas kuin ikinä vain pääsikin, mahdolliset murtumat voisi kyllä hoitaa sitten myöhemminkin. Mitä tahansa muuta paitsi perheen vierailu olivat tervetulleita, romaniasta ei nähnyt rasheelle asti, eikä kuvitusmiestä oltu tarvittu. Ennen tätä päivää, Alessio parka oli ollut väärässä paikassa väärään aikaan ja jättänyt vielä ovenkin auki! Kuinka ironista.

"Ai tämänkö takia minun piti päästää tyttäreni maailmalle?" Emil avasi suunsa ensimmäistä kertaa, vaikka lähes mustat silmät olivat jo tutkailleet paheksuvasti Quepekin mekkoa sekä Alessiota näin yleensäkin. Mies oli tainnut toivoa jonkin sortin pukurikollista, eikä tälläistä nenäkästä ja selvästi renttumaista rokkaria. Joka pysyi hiljaa, eikä yrittänyt karata, ihme ja kumma italiaano oli tainnut kaivaa jostakin tilannetajua, tässä vaiheessa pakoyritys olisi luultavasti johtanut siihen että rokkari olisi joutunut tuijottelemaan romanittaren isän aseen piippua. Quepek kyllä tiesi ettei ollut ikinä maininnut puolella sanallaankaan perheensä, melkeimpä taipumukseksi kutsuttavaa toimintaa. Perinnöllä kiristämistä, miesehdokkaita, painostusta, tyttären oikeuksien suoranaista halveksimista.
"Alessio, se ei ole romanialainen nimi." Afina totesi, kenen tahansa muun suusta lausahdus olisi ollut suorastaan ääliömäinen, mutta tämä nainen halusi vain tuoda esille kuinka halveksi tyttärensä valintaa.

"Ei ole, Alessio ei ole romanialainen." Quepek vastasi saaden vihdoinkin koottua itsensä, vanhemmat olivat saaneet naiselta yllätysedun, mutta moinen heikko hetki ei tulisi toistumaan. Lisäksi kaksikko pitäisi lähettää matkoihinsa mahdollisimman pikaisesti, että tummaverikkö pääsisi selittämään kieltämättä seinähullun ilmoituksensa. Tosin milloinpa hätä olisi lakia lukenut?

Alessio ei tiennyt Quepekin vanhemmista mitään. Perhe oli sellainen asia josta ei normaalisti puhuttu, mitä nyt saatettiin joskus heittää joku 'isobroidi olis kyllä ylpeä' tyylinen kommentti, siihen se sitten jäikin. Jos rokkari oli osannut lukea oikein rivien välistä ja tulkita nyt näkemäänsä eivät naisen vanhemmat olleet kovin.. Normaaleja. Kummallakaan ei ollut mitään mukavia oloasuja, ruututossuja eikä kumpikaan halaillut Dragaa ja itkenyt ikävää ja rakkautta, molemmat olivat kylmiä ja etäisiä, tunteettomia ja ammattimaisia. Ei sillä, että Alessionkaan äiti olisi juossut syleilemään häntä itkien, ehei, se olisi karjunut pää punaisena ja repinyt hiukset yksi kerrallaan irti, pakottanut Alession opettelemaan ranskan ja italian täydellisesti juuri sillä hetkellä ja laittanut opiskelemaan juristiksi ja lääkäriksi, tai sitten se olisi vaan kuollut järkytyksestä.
Quepekin isässä oli jotain joka herätti kunnioitusta, edes itsetuhoinen italiaano ei olisi alkanut haastamaan riitaa tuon kanssa. Miehessä oli jotain niin vaikutusvaltaista ja _jotain_, ettei Alessio osannut edes tajuta mitä, hän tiesi vain, että itsesuojeluvaisto käski pysymään tuosta miehestä niin kaukana kun mahdollista. Ale tajusi myös, että Quepekillä todennäköisesti oli joku idea eikä kyseessä ollut vain mikään stalkkaritemppu.

Rokkari päätti hiljaa itsekseen, että oli paras pitää kansallisuus syvästi salassa. Kuinka hyvän vaikutuksen olisikaan tehnyt; "olen alessio, nussin tytärtänne ja olen ranskalaisitalialaisenglantilainen työtön pultsaripummi"? Sekarotuisuus ei ollut hyvä juttu, ei tosiaankaan, ikävä kyllä sille ei myöskään mahtanut mitään.
Miehellä ei ollut mitään käsitystä mitä pitäisi sanoa, hän ei ymmärtänyt edes tuon vanhempien puheesta sanaakaan joten vastaaminen oli melko mahdoton yritys. Molemmat mursivat vahvasti, niin vahvasti, että kuulosti kun nuo puhuisivat Romaniaa vaikka kieli luultavasti olikin englanti.