Chaostheory - Quepek & Alessio

Aihe: Chaostheory - Quepek & Alessio Ti Syys 22, 2009 12:09 am

Tähän vissiin jotain perustavan laatuista kuvailua joskus. Toivottavasti.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ti Syys 22, 2009 12:19 am

Askelten terävä kaiku halkoi illan sen hetkistä hiljaisuutta, kaikki olivat jossakin, kuka juhlimassa, kuka töissä, joku ehkä nukkumassakin. Jopa korkojen kopina kuulosti äkäiseltä, aivan kuin Quepek olisi yrittänyt aiheuttaa jonkin asteisen maanjäristyksen pelkällä tahdon voimalla. Nainen oli kävellyt koko matkan nurmikentältä kotiin, jonne Alessiolla ei tummaverikön mielestä ollut mitään asiaa, menisi vain nuoleskelemaan huoriaan minne tahtoi, voisi huomenna noutaa tavaransa lähimmästä roskiksesta ja toivoa ettei kukaan pummi ollut ehtinyt apajille ensin.

Kukaan ei ollut edes uskaltanut pysäyttää pyhää vihaa uhkuvaa tummaverikköä, vaikka takuulla jollakin oli ollut huomauttamistakin tämän välinpitämättömyydestä liikennesääntöjä kohtaan taikka verisestä paidasta. Quepek kihisi pelkästä raivosta, nainen halusi ampua jonkun, ihan vain täyttääkseen halun painaa liipasinta. Mieluiten romanitar olisi rei'ittänyt luodeillaan erästä tiettyä mersua ja sen sisuksista kömpinyttä naista. Ehkä tummaverikkö olisi päässyt kuin koira veräjästä jos olisi vedonnut kulttuurieroihin ja kunniamurhaan.

Quepek kaivoi esille tupakkinsa, kädet tärisivät pahemman kerran pelkästään naisen vihaisuuden takia, tämä purki agressioitaan sytkäriin, joka katsoi asiakseen mennä rikki. Kirottu vekotin hajosi osiin osuessaan rakennuksen seinään ja romanitar kaivoi melko arvaamattoman oloisena jotakin muuta sytykettä taskuistaan.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ti Syys 22, 2009 12:40 am

Alessio oli enemmän kun säikähtänyt Quepekin reaktiosta vaikka se olikin oikeastaan hyväksyttävä ja jonkun muun kohalla ennalta arvattavissakin. Mies oli tosissaan kuvitellut, että nainen olisi suhtautunut asiaan.. Tyynen rauhallisesti, kuvitellut tuon jo tavallaan tietävän asiasta etukäteenkin, nainen oli kuitenkin friikahtanut aivan totaalisesti, melkein nylkenyt Sugarinkin. Ihan ymmärrettävää, ei kuitenkaan yhtään sen mukavampaa.
Italiaanolle ei oikeastaan jäänyt mitään muita mahdollisuuksia kun seurata naisen kintereillä, anella anteeksiantoa ja vannoa kaiken olevan vain iso paha moka. Mitä muutakaan mies olisi voinut tehdä? Ehkä keksiä hyvän selityksen jota ei toistaiseksi mieleen ilmestynyt edes kovalla painostuksella. Homma oli läpimätä. Ale kokisi avioeron ennen kun olisi kaksiviisi ja joutuisi asumaan rotanloukkoon Roccon kanssa, ja tietysti menettäisi Quepekin joka osaisi olla hyvinkin pitkävihainen.

"Mä oon pahoillani", rokkari sanoi ehkä kymmenennen kerran lyhyen ajan sisällä seistessään portaikon yläpäässä olkapäät alas painuneena ja oikeasti katuvan kuuloisena. Alen olisi tehnyt mieli ampua itsensä, miksi helvetissä hän ei saanut miehuuttaan pysymään komennossa? Miksi hänen piti tunkea se ihan kaikkialle? Mies oli pikkuhiljaa pahempi kun ne pikkuhuorat joita hän nussi. Ja se oli selvästi varoituksen merkki.
Alessio sai vain vaivoin pidettyä omat tupakat taskussaan, stressin purkamisen olisi ainakin näin alkuun voinut kohdistaa niihin. Sytkärin italiaano sen sijaan ojensi Quepekille vaistomaisesti oikeastaan sen enempää miettimättä. Tässä vaiheessa kannattaisi ehkä pitää vähän etäisyyttä oman terveyden vuoksi.

Ale harkitsi hyvin vahvasti polvillaan anelua, yleensä se auttoi viimekädessä siinä vaiheessa kun kaikki muu oli jo mennyt hevosvituksi perseelleen. Yleensä Ale kyllä mielummin turvautui siihen sovintoseksiin, näillä näkymin sitä ei kuitenkaan ollut saatavilla, ja jos totta puhuttiin, juuri nyt italiaanoa ei olisi voinut haluttaa vähempää.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ti Syys 22, 2009 1:04 am

Uskomatonta kyllä Alessio oli roikkunut mukana koko matkan, Quepekista tuntui siltä että mies oli yllättynyt romanittaren reaktiosta. Mitä ihmettä rokkari oli kuvitellu? Että tummaverikkö olisi kylmän rauhallisesti kohauttanut olkiaan ja myöhemmin olisi harrastettu sovintoseksiä? Hah!
"Painu sinne mersuun panemaan niitä huorias." nainen vastasi jäätävällä äänellä ja mulkaisi italiaanoa tavalla, joka olisi saanut herkemmän ihmisen itkemään, sytkärin tummaverikkö kyllä huoli pitkin hampain. Saatuaan savukkeen kuitenkin sytytettyä, nyt käyttökelvottomaksi muuttunut esine lensi päin Alessiota niin kovalla voimalla kuin romanitar vain sai sen matkaan, se tekisi taatusti edes hieman kipeää osuessaan kohteeseensa.

"Selviämään voit sitten raahautua Roccon tykö, tänne sinulla ei ole asiaa." Que ilmoitti kireällä, räjähdysalttiilla äänellä, naisen mielessä kävi jopa kostopano jonkin italiaanon tapaisen mieshuoran kanssa, mutta sen idean romanitar oli hylännyt siihen paikkaan. Mieluummin nainen olisi halunnut ampua muutaman onnettoman narkkarin, ajatus ei tuntunut hullummalta, joku saisi maksaa hengellään Alession virheestä. Kuulosti ehkä kohtuuttomalta, mutta romanitar janosi verta nyt enemmän kuin koskaan.

Tupakka ei rentouttanut alkuunkaan, lähinnä naisen teki mieli painaa savuava tupakka keskelle italiaanon otsaa, häpeämerkiksi. Niin Quepekin isä oli pettureita käsitellyt.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ti Syys 22, 2009 1:27 am

Ale astui verkkaasti pois sytkärin tieltä sen lentäessä rajusti selvästi tarkoituksena osua rokkariin, nyt se ei sentäs osunut keskelle kasvoja tai mitään vaan ainoastaan 'hipaisi' olkapäätä ohi lennellessään. Pitäisikö soittaa parisuhdeterapeutille ja kertoa, että nainen oli vihainen ja heitteli tavaroilla? Alessiolla ei tietystikkään ollut mitään tekemistä sen kanssa, kuten ei koskaan. Oikeastaan mies kyllä tiedosti tehneensä ison mokan ja katuikin, sen myöntäminen ääneen olisi kuitenkin eri asia. Se, että italiaano pyyteli vuolaasti anteeksi vielä menetteli jotenkin, se ei ollut suoranainen katumuksen tai heikkouden merkki. Se olisi jos saisi turpiin vaimoltaan.
Quepek ei selvästi aikonut niellä anteeksipyyntöä purematta, ja se jos jokin oli ollut aavistettavissa.

Italiaano meinasi heikolla hetkellään jopa ehdottaa, että Quepek kävisi naimassa jotain ja sitten he olisivat sujut ja kaikki olisi hyvin, mies ei kuitenkaan mitenkään päässyt sujuksi sen ajatuksen kanssa, ettei Que kuuluisi yksin hänelle. Sairasta, 'älä tee kuten minä, tee kuten sanon'. Alessio tiesi olevansa omistushaluinen, ja hän jopa osasi kuvitella sen tunteen, jos pitäisi koskea jotakuta jonka tietäisi tehneen samat asiat vain hetki sitten toisen kanssa. Mies alkoi pikuhiljaa jopa asettaa itseään henkisesti Quepekin asemaan, ei hänkään innoissaan olisi vaan todennäköisesti reagoisi vieläkin pahemmin ja vähintäänkin paiskaisi tuon kumppanin alas helvetti eiffeltornin huipulta. Ale oli vastaavassa sovittelutilanteessa niin harvoin, ettei tosiaankaan tiennyt mitä pitäisi tehdä. Juuri nyt rokkari olisi voinut vaikka soittaa Simonelle ja kysyä tuolta neuvoa, nainen oli varmaan tottunut sovittelemaan vastaavia tilanteita.

Ale ei kyennyt tekemään tai sanomaan mitään sen fiksumpaa, tämä pudisti vain päätään ja totesi "tuskin" Quen mainitessa mersun ja huoran. Selvästikkin italiaano viettäisi ainakin tämän yön roccon luona, kai hän yhden yön kestäisikin, Alessio vain ei tosiaankaan halunnut luopua koko suhteesta vain yhden (paljastuneen) mokan takia.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ti Syys 22, 2009 1:59 am

"Siellä sinä olisit nytkin tyytyväisenä jos en olisi purkanut teitä ulos siitä autosta." Quepek huomautti vihaisesti, jos totta puhuttiin nainen ei itsekkään ollut kuvitellut reagoivansa tähän näin. Olihan tummaverikkö aina tiennyt olevansa omistushaluinen, mutta oli kuvitellut pystyvänsä kuitenkin sivuuttaman toisen naisen jotenkin. Nyt se ei kuitenkaan tuntunut mahdolliselta, ajatus siitä että italiaano ei kuulunut ainoastaan romanittarelle, erityisesti ajatuksesta teki entistä kiduttavamman epäilys muutamista muistakin. Eikä se tehnyt anteeksiannosta sillä hetkellä edes mahdolliselta tuntuvaa ratkaisua.

"Mitä jos minä menisin ja iskisin itselleni jonkun väliaikaisen mieshuoran?" tummaverikkö kysyi terävästi, saaden kasvoilleen jonkinlaisen pirullisen virneen, "Kovin kaukaa tuskin tarvitsisi hakea jotakuta joka tajuaisi pysyä housuissaan sinua paremmin!" romanitar jatkoi puheen muuttuessa lähinnä ärjynnäksi. Que alkoi todella katua ettei ollut vain posauttanut mersua täyteen reikiä avaamatta ovea ja läksinyt paikalta, ehkä purkamalla raivoaan muutamaan Alession niin kutsuttuun ystäväänkin.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ti Syys 22, 2009 3:13 am

Alessio yritti jo tahdonvoimalla painaa itsensä polvilleen, keho kuitenkin pysyi sitkeästi pystyssä eikä yksinkertaisesti suostunut tekemään kuten mies halusi. Ehkä se oli vain hyvä juttu, että päässä oli jonkin verran sitä maalaisjärkeäkin, tosin sitä oltaisiin kaivattu enemmän siinä vaiheessa, kun Sugar oli istunut eteen ja vetänyt toppiaan alemmas, ei nyt kun olisi pitänyt pyytää anteeksi.
"Mä mokasin, tiedän, ja sä voit ihan vapaasti raivota ja.. mitä vaan", rokkari oli selvästikkin täysin vierailla vesillä, yleensä tämä puhui aina hyvinkin itsetietoisesti, sen oloisena kun tietäisi kaikesta kaiken eikä erehtymisen mahdollisuutta olisi, nyt äänessä tai olemuksessa ei taas ollut mitään muuta kun epävarmuutta.
"Mä oon pahoillani, mut enää ei oikeen voi tehä mitään", italiaanon käsi eksyi jonnekkin niskan paikkeille viimeisenä merkkinä vaivaantuneisuudesta. Alessio sai ihmetellä itsekkin milloin oli menettänyt viimeisetkin kunnian rippeensä ja muuttunut näin.. Säälittäväksi.

Alen olemus kiristyi nähtävästi kun Que edes mainitsi toisen miehen. Rokkari ei kyllä pystyisi sulattamaan sitä, ja hän kyllä roikkuisi vaikka anellen ja rukoillen naisen jalassa jos ei muu auttaisi tuon pitämiseen muista erossa. Periaatteessahan Quepekilla kuitenkin oli oikeus, joten mikä Alessio oli sanomaan vastaan?
"Jos sä.. Haluat", mies myöntyi tuon ehdotukseen kaikkea muuta paitsi vapaaehtoisesti. Alessiolta oli lähes mahdoton nyhtää suurempaa myönnytystä, hän tosissaan alkoi olla aika epätoivoinen suhteen pelastamisen kanssa kun kielikin alkoi selvästi takkuilla tositilanteessa eikä millään muulla oikein voinut hommaa pelastaa tai kasata. Oli aika outoa, että mies saattoi nauraa ja heittää läppää mistä tahana silloinkin kun makasi kiljotiinissa, mutta tässä tilanteessa hän meni täysin lukkoon.
Alen piti vain pitää sormet ristissä, ettei Quepek ottaisi ehdotuksesta vaaria, italiaano ei varmaan koskaan pystyisi katsomaan tuota enää suoraan. Ja se jos joku olisi paha juttu, koska hän ei myöskään voisi naista omien tekojensa takia syyllistää.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ti Syys 22, 2009 3:31 am

"Ja kuinkahan monta kertaa olet ehtinyt jo 'mokata'?" Quepek huomautti myrkyllisesti, tämä alkoi jo vakavasti pohtia lukittautumista asuntoon, pään vetämistä täyteen, jonkun miehen hankkimista ja hirveiden pano-orgioiden pitoa. Mutta tummaverikkö oli melko varma ettei olisi nauttinut niistä mistään, ehtä hitusen nautintoa olisi tuonut ajatus maksaa Alessiolle potut pottuina, mutta siihen tarvittiin paljon enemmän. Italiaano itse näytti sillä hetkellä olevan täysin eksyksissä.
"Etköhän sinä olet tehnyt jo aivan tarpeeksi." romanitar ilmoitti, polkien tupakan jämät asfalttiin säälimättömästi.

Rokkari ei näyttänyt alkuunkaan pitävän ajatuksesta toisesta miehestä, sen kyllä näki, hetkessä tummaverikkö halusi satuttaa miestä, saadakseen tämän tuntemaan edes murto-osan Quepekin sen hetkisestä olotilasta. Se ei onnistuisi toisen miehen kautta, eikä toisen naisenkaan, eikä edes fyysisen kivun kautta.
"Romaniassa sinut olisi jo kuohittu, ajatteletko tosiaan niin itsekkäästi että saat huitoa kenen tahansa sylissä haluat ja minun pitäisi tyytyä vain sinuun?" tummaverikkö kysyi uuden raivon nostaessa jälleen päätään, kaikki mahdolliset huorat joiden sylissä tuo italialainen renttu olikin ruuhannut ja sitten raahautunut kotiin selviämään vailla omatunnon pistoakaan. Ehkä Quepek oli todellakin kuvitellut Alession muuttuvan edes jollakin tapaa.

"Saat kaivaa huomenna tavaras roskiksesta jos kiinnostaa, kämpälle sulla ei ole enää asiaa." romanitar ilmoitti lopulta pelottavankin rauhallisella äänellä, tämän oli onnistunut saavuttamaan jonkinlainen tyyneys olotilaansa. Joka oli tosin valmis romahtamaan yhdestä sanasta.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ti Syys 22, 2009 3:50 am

/kiitos pelistä! : > /

Italiaano ei osannut sanoa tai tehdä mitään, joten hän piti parhaimpana vaihtoehtona vain antaa olla. Ehkä kokeilla parin päivän, tai viikon, päästä uudelleen, kerätä itsensä ja antaa Quepekillekkin aikaa selvitellä ajatuksiaan. Jos nainen sanoi homman loppuun yhdestä mokasta, sille ei voinut enään tehdä mitään, edes Alessio ei voinut puhua toista siitä vain ympäri tai palata paria kymmentä minuuttia taaemmas ajassa ja yksinkertaisesti lähettää Sugarin pois ja pysyä uskollisena. Miten se saattoi olla niin vaikeaa? Todennäköisesti se ei enää olisi, jos Que antaisi anteeksi ei rokkarin varmasti tekisi pitkään toviin mieli hypätä kenenkään sänkyyn, ja jos ei.. No, silloin Alella ei ollut ketään jolle olla uskollinen, paitsi ehkä neulalle ja pullolle? Niiden kanssa teki mieli lähteä kaveeraamaan läheisemmin saman tien.
Arvatenkin juuri siihen päättyisi tänään molempien ilta, yksinkertaisimpaan tapaan selkeyttää (=poistaa) ajatukset, vetää pää niin täyteen kaikkea kun vain ikinä mahdollista. Todennäköisesti yksin lukkojen takana.

Luojan kiitos Alessio ei asunut romaniassa.
Kieltämättä Quepekin sanat olivat hyvin totuudenmukaisia. Eihän Ale ollut ajatellut tippaakaan, ei yhtään. Tai oli, hän oli ajatellut niinä hetkinä vain ja ainoastaan omien tarpeidensa täyttöä, vitut muista ja niiden tunteista, pääasiahan oli vain se, että rokkari sai tehdä mitä halusi. Ja oikeastaan koko ajatusmalli tuntui nyt kuvottavalta. Mies ei voinut käsittää miten oli kehdannut palata kotiin senkin jälkeen, kun oli juuri käynyt baarissa nussimassa pariakin naista, ja sitten täysin puhtaalla omallatunnolla oli kehdannut katsoa Quea, ja arvatenkin tehdä paljon muutakin. Alessio ei varmaan koskaan olisi antanut anteeksi jos Quepek olisi tehnyt niin.. Joten miksi ihmeessä Quepekin pitäisi antaa anteeksi, taas sen takia, että Alen tunteet olivat pääosassa? Tuskin.

Italiaano sai vihdoinkin itseään kaavittua jonkinnäköiseen kontrolliin, ilme pysyi lukemattomana Quen sanojen myötä. Mies päätti totella kiltisti heti ensimmäisellä pyynnöllä joten tämä vain kylmästi kääntyi ympäri ja lähti, mitä muutakaan siinä tilassa olisi voinut tehdä?
Mieli painoi kumman paljon kun joutui tiedostamaan, että oli jälleen kerran täysin vapaaehtoisesti romuttanut oman elämänsä.

/ ja ale häipyy kämppäänsä juomaan pään täyteen ja rähjäämään roccolle, vinkvink jos peli kiinnostaa XD /

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ti Syys 22, 2009 7:20 pm

Quepek ei tiennyt oliko kiitollinen siitä että Alessio tajusi pitää turpansa kerrankin tukossa, sillä romanitar ei olisi ottanut vastuuta teoistaan mikäli mies olisi mennyt sanomaan jotain ääliömäistä, joten ehkä oli vai hyvä että mies oli hiljaa. Tummaverikön tunnetilat olivat illan mittaan heitelleet sinne tänne, oli vain ajan kysymys milloin tapahtuisi jotain niinkin harvinaista että nainen antaisi itselleen luvan itkeä. Ja niitä katkeria kyyneleitä Quepek ei halunnut rokkarin näkevän, toinen saisi ottaa itse selvää kuinka verisesti oli vaimoaan loukannut.

Mitä anteeksi antoon tuli, se vaikutti olevan täysin poissa laskuista sillä hetkellä, ehkä muutaman hyvin ryypätyn yön jälkeen romanitar voisi edes harkita moista. Ehkä. Taikka sitten jatkaa vain juomista, kunnes heräisi jostakin skotlannista vieraan ukon vierestä täysin ilman muistoja kusipäisistä aviomiehestä ja tätä nuoleskelevista huorista. Ei ollut vaikea arvata miten Alessio olisi reagoinut jos osat olisivat olleet toisin päin, toinen tuskin olisi päässyt yli ajatuksesta toisen miehen olemassa olosta.

Tummaverikkö katosi rakennuksen tilaan ja porraskäytävässä kaikui pitkän tovin naisen paiskattua asunnon ovi kiinni perässään. Vasta sitten romanitar antoi itselleen luvan lyyhistyä, kaikki oli ollut liikaa yhdelle päivälle. Que hautasi kasvonsa käsiinsä ja huokaisi raskaasti, tuntien sillä hetkellä itsensä haavoittuvaisemmaksi kuin aikoihin, enää naisella ei ollut edes raivoa johon olisi tukeutunut kuten alhaalla kadulla oli hetkeä aiemmin ollut. Tämä jos mikä oli heikkoutta.

/ Kiitos myös ^^ ja Rocco kaipaaki kunnon rähinää Alession osalta, olkoot se jonkinlaista terapiaa x) /

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ti Syys 29, 2009 1:27 am

/ ma en tosiaan sit tienny, että asuuko ne kerrostalossa vai missä ni veikkasin että kerrostalossa. :-D Jos meni fail niin sitte meni ihan sama! /

Kahden henkilön muodostama siluetti lähestyi Rashee Roadin pahamaineisia kujia. Päiväsaikaankin alueella riehuttiin ja mellakoitiin, eikä se ollut mitenkään erikoista. Kaksikko kuitenkin erottui muusta väestä täysin. Toinen heistä oli suhteellisen tavallisennäköinen ja kookas mieshenkilö ja toinen hyvin suloinen tummaverinen tyttö. Mies oli monta kertaa tyttöä isompi, mutta he muodostivat yhdessä hyvin herkän kuvan. Monien päät kääntyivät parivaljakon suuntaan lähinnä pienen tytön vuoksi, sillä sellaista ei usein Rasheen kaduilla nähty.

Lucan mielestä koko idea oli täysin arveluttava. Tallustella nyt tapaamaan pikkuveljeään monien vuosien jälkeen, ja viedä vielä lapsi mukanaan? Vaikka mies oli aina tiennyt nuorempansa olleen varsin räväkkä tapaus, ei hän olisi uskonut tämän paatuneen Rashee Roadille asumaan. Hän ei uskaltanut ajatella mitä oli odotettavissa ja vilkuili hieman hermostuneesti ympärilleen jo senkin takia, ettei kukaan vain koskisi Marinellaan. Huoli oli kuitenkin turha, sillä ihmiset tuntuivat lähinnä karttavan heitä kaukaa.

”Isi missä se oikein asuu?” Kysyi sulopiirteinen tyttö suuremmaltaan tuskastuneesti. Pienelle lapselle matka Devon Streetiltä Rashee Roadille oli tietysti suhteellisen pitkä, eikä tietystikään lapsenomainen malttamattomuus meinannut antaa periksi. Marinellan ruskeat silmät kiertelivät ympäriinsä ujohkosti, olihan seutu hänelle vielä outoa ja suhteellisen ronskin näköistä. Luca ei kuitenkaan halunnut lisätä tyttärensä pelkoa nostamalla tätä syliin tai hyssyttelemällä. Sen sijaan hän piti Marinellaa lujasti kädestä kiinni ja hymyili tälle rohkaisevasti.

”Tässä ihan lähellä”, Luca vastasi rauhalliseen sävyyn ja kaivoi samalla nuutuneen paperilappusen taskustaan. Miehen äiti oli soittanut hänelle puhelun, jonka myötä hänen oli lähes pakko tavata veljensä. Äiti oli saanut ylipuhuttua Lucan, joskin toisaalta häntä houkutti itseäänkin nähdä pikkuveljensä. Joka tapauksessa hän pelkäsi mitä oli tuleman, sillä Alessiosta ei voinut koskaan olla varma.

Saatuaan ruudullisen ja riekaleisen paperilapun käsiinsä, tarkisti Luca osoitteen ja teki saman vielä monta kertaa uudelleen. Selvää oli, että miestä jännitti. Eikä ollut ihme. Mitä ihmettä hän sanoisi veljelleen näiden vuosien jälkeen? Ja eritoten, miten Alessio suhtautuisi kaikkeen? Monet kysymykset pyörivät Lucan mielessä, mutta ne eivät kuitenkaan näkyneet neutraaleilla kasvoilla, joita italialaiset piirteet korostivat.

Vihdoin ja viimein perille päästyään kaksikko seisahtui kerrostalon eteen, mutta ei suinkaan Marinellan takia. Luca oli pysähtynyt ja näin ollen samalla pysäyttänyt myöskin pienen ja hennon tyttösen. Marinellalla ei ollut mitään vastaanpanemista, sillä mieshenkilö oli ihan liian vahva hänen purtavakseen.
”Isi mennään jo!” Marinella veti isäänsä kädestä kärsimättömästi, eikä Luca voinut jäädä seisoskelemaan enää pidemmäksi aikaa paikoilleen. Hän loi pikkutytölle luottavaisen hymyn ja lähti kipuamaan portaita ylös Marinellan käsi yhä omassaan.

Portaiden nousu tuntui hyvin pitkältä, vaikka ei rappuja ollut kuin muutama hassu alimman kerroksen ja kerroksen, jossa Alessio asui, välissä. Marinella hyppelehti portaita ylös innoissaan, siinä missä hänen isänsä käveli niitä ylös verkkaiseen ja rauhalliseen tapaansa. Vaikka Lucan ulkomuoto kieli rauhallisuudesta ja neutraalista olotilasta, ei mies sisällään niin tuntenut. Häntä jännitti, ihan silmittömästi.

Ennen kuin mies kerkesi reagoida mitenkään, oli Marinella jo ehtinyt pimpottaa Alession ovikelloa. Itse asiassa hän ei ollut edes huomannut saapuneensa jo Alession asunnon oven kohdalle. Luca katsahti Marinellaan vähän ärtyneesti, mutta veti tämän pian luokseen. Pieni tummahapsinen tyttö kiiruhti isänsä jalkojen juureen ja odotti innostuneena, mitä oven takaa mahtaisi paljastua.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ti Syys 29, 2009 3:19 am

/ mäkään en tie:D
Ja forgive me, heti ekasta pelistä skeidaa/

Alessio ei ollut vaivannut päätään perheasiolla pitkiin aikoihin, miehellä alkoi pikkuhiljaa olla kasassa jotain mikä oli paljon arvoasteikolla korkeammalla kun menneiden palvominen. Simone ei ollut toviin ottanut yhteyttä, mikä oli ihan okei, Alessiosta ei yllättäen edes tuntunut siltä, että nainen yritti taas ottaa etäisyyttä ja karata takavsemmalle. Vielä pari kuukautta sitten italiaano olisi voinut suhtautu pieneenkin huomiotta jäämiseen kaikkea muuta paitsi positiivisesti, fliipata ja kadota itse kuvioista vain ollakseen itse se hylääjä. Miehessä asui edelleen se pikkupoika joka halusi olla kaikkien huomion keskipiste, piirre oli juurtunut niin keskeiseksi asiaksi luonteeseen, että rokkari tuskin koskaan kasvaisi siitä eroon.
Ale olisi hyvin voinut syyttää siitä kaikesta paskasta jota oli kokenut vain yksin äitiään, ja oikeastaan hän edelleen ainakin alitajuisesti syyttikin, vaikkei asia ihan niin ollutkaan ja italiaano sen hyvin tiesi. Mies oli ihan itse tyhjentänyt ne kaikki viinapullot, hankkinut kuvat ihoonsa ja lävistellyt itseään neuloilla syytäen suoniinsa aina vain lisää myrkkyjä tavoitellen jotain tyynen rauhallista tilaa, autuasta tietämättömyyttä, hän oli aivan itse hankkinut itsensä mukaan jengikuvioihin, kylmännyt ne kaikki ihmiset ja tuhonnut elämänsä, tietenkin hän oli aivan itse myös löytänyt Quepekin ja alkanut kasata palasia pikkuhiljaa takaisin paikalleen varmistaen jokaisen välin paksulla kerroksella vahvaa liimaa, ihan vain sen takia ettei kaikki taas leviäisi käsiin.
Huumepuoli oli täysin käsittelemättä, ulkopuolinenkin tajusi sen vain vilkaisemalla käsivarsia, pistoarpia oli aivan riittämiin, myös uudet jäljet näkyivät kämmenselässä melko selvästi. Alessiolla ei ollut tarvetta edes tehdä asialle mitään, hänhän oli edelleen hengissä, eikä vielä edes tekemässä kuolemaa. Mies tiesi olevansa autuaasti koukussa, hän oli tajunnut sen siinä vaiheessa kun oli refloissa vuosia sitten itkenyt jonkun jaloissa kadulla anellen kädet ristissä mitä tahansa millä pään saisi sekaisin.

Italiaano makoili kaikessa rauhassa sohvalla olohuoneessa kun ovikellon terävä särähdys leikkasi ilmaa, kuului stereoista pauhaavan aerosmithin livelevynkin yli. Alessio ei ensin reagoinut mitenkään, karisteli vain palavan tupakan tuhkat sohvapöydällä olevaan lasiseen kulhoon ja pyöritteli lusikkaa irlantilaisittain vahvistetussa kahvissa, mies jaksoi viivytellä ehkä viisi minuuttia ennen kun päätti, että jos oven takana vielä joku olisi olisi sillä todennäköisesti oikeaa asiaa, tuskin kukaan muuten olisi minuuttitolkulla odotellut.

Ensisilmäyksellä joku olisi voinut kuvitella, että miehellä oli paita päällä, tatuoinnit koristivat sen verran tiiviisti koko paljaana olevaa yläkroppaa aina kaulasta rystysiin alavatsan kautta, lantiolle oli hirtetty mustat collegehousut (jotka päällä Ale ei koskaan olisi esiintynyt julkisesti talon ulkopuolella). Mustat hiukset roikkuivat vallattomana pehkona kasvoja kehystämässä, ne olivat tavallista vähän siistimmät ja näyttivät melkein asiallisilta. Sormissa kärysi tupakka joka löytyi huulilta siinä vaiheessa kun italiaano oven avasi.

Voisi vaikka sanoa, että Alessio järkyttyi perinpohjaisesti kun oven takaa paljastui mies ja tyttölapsi. Mies oli melkein valmis rupeamaan räyhäämään siitä, että ei totta vitussa ollut vastuussa eikä maksaisi elatustukea, aivot kuitenkin kertoivat yllättävän nopeasti, ettei mies voinut saada lasta, joten Alessio ei todennäköisesti ollut biologinen isä. Tai sitten mies oli jonkun Alen hoidon poikaystävä joka toi lapsen kyllästyneenä Alessiolle? Ei tulisi kesää, Ale heittäisi sen roskikseen.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ti Syys 29, 2009 4:19 am

/ Aivot jumissa, sori! /

Oven takaa avautunut näky oli suorastaan hurja: isokokoinen italialainen mies, jonka vartalo oli täynnä tatuointeja. Ihmeellistä oli, että Marinellaa uusi tuttavuus ei kauhistuttanut ollenkaan. Hän hymyili onnellisesti raavaalle miehenalulle ja ojensi oitis kätensä tuota kohti.
”Hei setä! Olen Marinella!” Tyttö hymyili rohkaisevasti miehelle, sillä tämän ilme oli kerrassaan hämmentynyt. Marinellan ulkoinen olemus huokui innostuneisuutta, joka nyt yleensä aina laukesi uusien tilanteiden tullen tuon pienen tytön elämässä.

Siinä missä Marinella oli innoissaan Alessiota vastassa, ei Luca ollut tehnyt elettäkään oven avauduttua. Järkytys oli hänelle suuri, kun oven suussa seisova Alessio ei ollut enää se sama pieni pojankloppi, joka teki pahaa minkä kerkesi. Nuorukainen oli kasvanut kovasti ja näppituntumalta Luca ymmärsi, että Alessio oli saanut hänet jo pituudessakin kiinni. Outo ulkomuoto sinällään ei hämmästyttänyt vanhempaa veljeä, olihan heistä nuorempi ollut aina vähän omituinen. Sen sijaan käsivarsia tähdittävät pistojäljet saivat Lucan huomion kiinnittymään. Pieni halveksiva olento nosti päätään miehen sisällä, mutta se ei kuitenkaan näkynyt ulospäin. Voisihan Luca aina jättää veljensä oman onnensa nojaan, mikäli tämän huumesekoilut vaivaisivat hänen ja Marinellan elämää jotenkin.

”Pikkuveli”, Luca hymähti virnuillen oudosti. Hän ei oikein osannut tehdä mitään, sillä ei miehellä ollut harmainta aavistusta edes siitä, tunnistiko Alessio hänet. Joskin hämmästynyt, suorastaan järkyttynyt ilme kieli, ettei tatuoitu nuorukainen välttämättä osannut tunnistaa häntä tai sitten syy löytyi Lucan ja Marinellan yllättävästä vierailusta.

”Simone soitti. Kertoi että asut täällä”, hän jatkoi rauhallisesti puhuen. Virkkeestä huomasi kuitenkin selvästi, että Luca varoi mainitsemasta sanaa ”äiti”. Hän oli varma, etteivät Alession ja Simonen välit olleet kovinkaan hyvät. Toisaalta eipä Lucan itsensä ja hänen äitinsä väleissä ollut mitään kehumisen varaa. Suhde tulehtui, kun hän muutti nuorena pois äitinsä luota, eikä Marinellan syntyminen auttanut asiaa.

”Saadaanko me tulla sisään?” Marinella tirskahti, mutta hiljeni oitis Lucan toruvan katseen johdosta.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ti Syys 29, 2009 1:44 pm

Alessio ei osannut päättää oliko hyvin järkyttynyt, vihainen vai iloinen, kaikki vaihtoehdot tuntuivat yhtä hyviltä, tai yhtä huonoilta. Lapsi ainakin oli totaalinen järkytys, miehellä kun meni pitkä tovi saada päästä pois ajatukset elatustuen maksusta ja jaetusta huoltajuudesta.. Ja Quepekista. Nainen oli kestänyt syrjähypyn, mutta jos italiaano olisi saattanut jonkun raskaaksi.. Siinä olisi todennäköisesti lähtenyt henki kaikilta kolmelta. Pikkutyttö esittäytyi pontevasti kasvoillaan korvasta korvaan yltävä hymy ja käsi ojossa, Alessiota olisi kiinnostanut paljon enemmän muut asiat kun kakaran nimi. Hän ei koskaan ollut ollut erityisen lapsirakas ihminen, ei tosiaankaan, Ale inhosi lapsia, osittain varmaan sen takia että oli saanut omasta lapsuudestaan ei-niin-mukavaa esimakua. Italiaano fliippaisi täysin jos oma pentu alkaisi heitellä systemaattisesti kaikkia irti olevia huonekaluja ulos ikkunasta tai murtautuisi sisään seinän läpi. Tosin kovien kiviseinien läpi olisi varmaan vaikeampi murtautua kun homeisen puuseinän.
Lapsi vei huomiosta suuren osan joten mies jäi oikeastaan vähemmälle huomiolle, rokkari ei katsonut tuon kasvoja niin pitkään että olisi tajunnut niissä olevan jotain tuttua.

Alessiolla tosiaankin meni asioiden tajuamisessa tavallista kauemmin, sana pikkuveli tuntui olevan ihan utopiaa. Mies ei myöskään osannut vastata mitään, hänellä ei ollut hajuakaan mitä kieltä toinen oli puhunut, italiaa vai englantia? Ranskaa? Roccon ja Quen kanssa vuorotellen puhuminen oli tosiaan saanut italiaanon sekoittamaan kielet niin pahasti ettei hän tajunnut enää laisinkaan mitä puhui tai mitä joku muu puhui, asioiden sisältö kuitenkni selveni.
Italiaano melkein toivoi ettei olisi tajunnut sanan sisältöä, se kuitenkin valkeni turhankin hyvin. Ale harkitsi oven sulkemista sillä hetkellä ja sänkyyn hautautumista seuraavaksi vuodeksi, jostain syystä hän kuitenkin jäi paikalleen, ehkä vähän uteliaanakin. Alessio kallisti vanhasta tavasta päätä pienesti kun ei tajunnut jutun ideaa, ja oli saman tien valmis iskemään päänsä seinään ihan vain sen takia, että inhosi sitä elettä joka tuli automaattisesti aina. Simonekin oli huomannut sen ja muistanut kaikkien vuosien jälkeenkin.
"Luca?", mies valitsi ihmeteltäväksi ainoan sanan joka tuli mieleen ja joka ei vaatinut minkään kielen osaamista. Isoveljeksi Ale ei toista tasan kutsuisi.

Rokkari ei ehtinyt kommentoida Simonen soittoa mitenkään (onni lapsen kannalta, kommentti olisi todennäköisesti ollut jotain 'mikä huora' tyylistä) kun tyttö jo jatkoiki puhetulvaansa ja halusi sisälle.
"Kai te saatte", Ale myöntyi ja otti askeleen taakseppäin niin, ettei seissyt suoraan oviaukossa.
Yllättäen italiaano oli liiankin tietoinen siitä, kuinka oli vuosien varrella muuttunut. Lucakin oli, mutta parempaan suuntaan. Alessio oli vain täyttänyt kropan tatuoinneilla, kädet pistoksilla ja heittäytynyt elämään täysin rinnoin omaa pientä rokkiunelmaa. Nännikorukin häiritsi sen ollessa esillä paljaalla rintakehällä. Tunne oli Alelle oikeastaan järkytys, hän ei ollut koskaan ennen hävennyt itseään missään tilassa.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ti Syys 29, 2009 8:34 pm

Luca nyökkäsi vastaukseksi toiselle. Alessio näytti kovin järkyttyneeltä, eikä Luca kokenut viisaaksi avata suutaan, joten hän piti sen visusti kiinni. Hän antoi vain katseensa lipua pitkin varsin eriskummallista miehenalkua, joka seisoi suoraan hänen edessään. Pikkuveljestä ei ollut koskaan ottanut selvää, joten tuonakaan hetkenä Luca ei ollut varma hyökkäisikö tämä hänen kimppuunsa, löisikö oven kiinni vai kapsahtaisi tämä hänen kaulaansa. No, viimeinen vaihtoehto oli kyllä poissuljettu. Kaiken sen jälkeen Alessio tuskin kohtelisi Lucaa kovinkaan vieraanvaraisesti, joskaan eihän isoveli ollut voinut vaikuttaa Simonen päätökseen. Totta kai Luca oli veljeään surrut, mutta eihän sitä kukaan ollut huomannut. Mies oli ollut pienestä pitäen hyvin vaikeaselkoinen, eikä hän mielellään näyttänyt tunteitaan, joten ihan helposti Simone oli saattanut luulla Lucan olleen vain iloinen muutosta.

Totta kai näky järkytti Lucaa. Hän oli nähnyt Alession viimeksi monia vuosia sitten, eikä tämä ollut enää lapsenpyöreä ja virnuileva lapsi, vaan kookas, lähinnä narkomaanilta, näyttävä mies. Ajatus jo noinkin kummallisesta ulkonäöstä lähinnä kauhistutti Lucaa, eivätkä pistojäljet parantaneet ensivaikutelmaa yhtään. Inho velloi jossain määrin miehen sisällä, mutta hän ei antanut sen ottaa valtaa itsestään. Olihan Alessio silti hänen veljensä.

Alession luvattua Marinellan ja Lucan sisään, tepasteli ensiksi mainittu kovin itsevarmasti sisälle. Liike oli kovin teennäistä ja leikittelevää, eikä Luca voinut olla naurahtamatta tyttärelleen pienesti. Marinella käveli ympäri huonetta katsellen jokaista pientä yksityiskohtaa hyvin tarkasti. Tuhkakupista tuleva savu kiinnitti lapsen huomion ja tämä käveli kulmat kurtussa sen luo. Hän kääntyi hyvin vaativa ilme kasvoillaan Alessioon ja nosti kätensä itsevarmasti lanteilleen.
”Tupakka on vaarallista!” Marinella sanoi toruvasti sedälleen.

Luca sen sijaan oli hiljaa ja seisoi yhä oven ulkopuolella. Pieni hymähdys kuitenkin karkasi tämän huulilta, sillä mies pelkäsi Marinellan tomeruuden häiritsevän Alessiota. Jostain syystä Luca ymmärsi, ettei veli pitänyt lapsista. Marinellan turvallisuuden tähden mies siirtyi Alession asuntoon sisälle hitaasti ja varoen. Hän käveli veljensä ohi tarkkaillen tätä visusti pitäen kasvoillaan koko ajan hyvin rauhallisen ilmeen.

”Marinella”, Luca kutsui tytön luokseen. Marinella totteli isäänsä ja käveli tämän jalkojen juureen tarttuen isäänsä kädestä kiinni. Toruva ilme katosi Lucan kasvoilta, kun tyttö sai vihdoin pidettyä itsensä kurissa.

Koska Lucan kaikki huomio oli kiinnittynyt hetki sitten vain Marinellaan, ei hän ollut pistänyt merkille asunnon kuntoa. Se kieli sitä samaa tarinaa, mitä Alession koko keho ja ilme kertoivat. Sinällään veljen rähjäinen ulkoasu ei enää häirinnyt Lucaa – joskin oli miehen myönnettävä, että kyllä se vähän härnäsi – mutta pistojäljet tämän käsivarsilla saivat inhonväreet hiipimään hänen ihollaan. Ei Luca olisi uskonut Alession sentään noin pahasti retkahtaneen. Hän oli kuvitellut, että huumeet olivat kuuluneet miehenalun elämään joskus muinoin nuoruudessa. Valitettavasti kuitenkin myrkyt olivat seuranneet Lucan pikkuveljeä aikuisuuteen saakka.

”Olet kuulemma kihloissa?” Luca yritti viritellä keskustelua ja hyvin kehnosti hän sen tekikin.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ti Syys 29, 2009 8:56 pm

/ näytti wordissa pidemmältä: o /

Asunto oli ihan suhteellisen hyvässä kunnossa, sitä oli oikeasti sisustettu ja siivottukin. Huoneet noudattivat samaa yhtenäistä linjaa ja niissä tosissaan näkyin naisen kosketus, värit ja tavarat kuitenkin olivat Quepekin valitsemia joten mitään pitsiä tai vastaavaa ei missään ollut. Oikeastaan italiaano piti kämpästä, vaikka aluksi 'oikea asunto' oli tuntunut häiritsevän hienostuneelta ja jonkun koristetakan idean tajuaminen vei tovin. Omaa Roccon valtaamaa kämppäänsä Alessio ei olisi kehdannut esitellä, seinät olivat olleet graffittien peitossa, muutenkin koko paikka oli enemmän tai vähemmän romuna, olihan se toiminut kaikkien paikallisten sekopäiden kokoustilana aina kahdentoista jälkeen.
Mies johdatti pikkutytön ja Lucan epäröiden olohuoneen puolelle, siellä ei ainakaan missään olisi roskista täynnä neulapaketteja tai laineja odottamassa pöydällä. Takan päällä sen sijaan oli rivissä viskipulloja ja niiden metallisia säilytysrasioita, ne näyttivät kuitenkin enemmän sellaisilta koriste-esineiltä joista tapeltiin kirpputoreilla kun juopottelun jäänteiltä.

Italiaano katsahti pikkutyttöä ehkä vähän huvittuneena tuon huomauttaessa tuhka kupissa olevasta tupakasta.
"Totta", Ale nyökkäsi ja nosti huulilleen mukana olevan tupakan, ei miehellä käynyt mielessäkään, että passiivinen tupakointi voisi jotenkin olla vaarallista pikkulapselle, tai että hän antaisi jotenkin huonoa esimerkkiä.
Mies istui rennosti mustalle nahkasohvalle ja katsoi kuinka Luca kutsui tytön luokseen toruvan näköisenä. Veljestä oli selvästi tullut juuri sellainen ihminen jota Alessio inhosi ihan periaatteesta. Menestyvä isä, hienostunut ja hyväkäytöksinen, Alen vastakohta. Italiaano oli enemmän tai vähemmän huonokäytöksinen, törkeä ja itseriittoisa, kaikkea muuta paitsi hillitty ja kohtelias.

Rokkari nyökkäsi vaiteliaan oloisena Lucan sanoille. Kai hän oli kihloissa, tai ainakin päässyt takaisin taloon, olihan molemmilla edelleen sormuksetkin, eivät he Quen kanssa kuitenkaan mitenkään erityisen rakastuneita olleet olleet viimeaikoina. Tietysti miehen syrjähypyllä saattoi olla osansa asiaan.

Alessio muuttui hetki hetkeltä vaivaantuneemmaksi kehonsa kanssa. Luca katsoi selvästi paheksuen käsivarsia koristavia arpia ja tatuointeja, ja merkitsi isoveljen hyväksyntä Alelle jotain vaikkei hän sitä myöntänyt edes itselleen.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ke Syys 30, 2009 1:31 am

/ sori ei suju /

Marinellan nappisilmät suorastaan paisuivat järkytyksestä, kun Alessio vei syöpäkääryleen huulilleen. Pienikokoinen tyttö oli hämmästyksestä soikeana, eikä voinut muuta kuin seisoa paikoillaan. Isokokoisen körilään istahdettua sohvalle seurasi Marinella perässä. Hänen ilmeensä muuttui hämmästyneestä epäuskoiseksi, mutta hyvin tomerasti tyttö käveli sohvan eteen, keräsi kaikki voimansa ja hypähti sille istumaan. Varsin pienikokoisena Marinella oli tarvinnut käsivoimia, jotta hän oli päässyt ylipäätänsä istumaan sohvalle.

”Sinua taitaa kiukuttaa”, Marinella hymähti hymyillen ja katseli kuinka Alessio poltti savuketta istuen hiljaa sohvalla. Tyttö ei keksinyt muuta syytä miehen oudon etäiselle käytökselle kuin ärtynyt olotila.

Luca seisoi yhä paikoillaan, eikä hän voinut kuin hämmästellä tyttärensä rohkeutta. Joskin ennemmin hän olisi toivonut tytön pitävän isäänsä kädestä kiinni ja pitävänsä suunsa supussa. Toisaalta ehkä Alessio tottuisi ajatukseen veljestään ja toisinpäin, kun kolmasosapuoli hoiti puhumisen. Tietystikään Marinellan höpinät eivät kovin terapeuttisia olleet, mutta ehkä se vei Alession ajatukset pois siitä, mitä vuosia sitten tapahtui.

Marinellan katsellessa vierellään istuvaa Alessiota, Luca ei ollut vieläkään uskaltanut liikkua suuntaan tai toiseen. Hän pelkäsi veljensä suuttuvan tai tekevän jotain muuta eriskummallista. Pistojälkien perusteella Alen elämä ei sujunut kovin mallikkaasti ja tunnetustihan narkomaanit käyttäytyivät arvaamattomasti. Ei Luca suoranaisesti veljeään pelännyt, häntä vain arvelutti. Tilanne oli kovin uusi kaikille, ja vaikka Marinella osasi nautti siitä, Luca ei osannut, eikä luultavasti osannut Alessiokaan.

”Oot ihan isin näkönen”, tyttö hymyili Alessiolle ja näpräsi vaaleanpunaisen mekkonsa helmaa. Oli itse asiassa outoa, että Marinella tykkäsi prinsessamaisista jutuista, olihan hän elänyt yli puolet elämästään ilman äitiä. Tomera pikkuneiti kuitenkin kuljetti isäänsä aina vaatekaupasta toiseen hamuten mahdollisimman tyttömäisiä vaatekappaleita.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ke Syys 30, 2009 1:56 am

Alessio ei tosiaankaan tiennyt mikä vika pikkutytössä oli, se vain puhui, puhui ja puhui, selitti ja selitti, hyppeli sohvalle ja seurasi perässä kun koiranpentu. Ja jakeli outoja huomautuksia tupakanpoltosta ja ulkonäöstä. Olikohan Luca harkannut tytön käyttämistä terapeutilla? Kannattaisi ehkä, Alella ei kuitenkaan juuri nyt ollut tarpeeksi pokkaa asiaa ehdottaa. Italiaano oli vain iloinen siitä ettei Que (luultavasti) halunnut lapsia, tai ainakaan se ei ollut siitä mitään sanonut, tosin ehkä sen takia, että se tiesi Alession häipyvän suin päin pois jos lapset tulisivat mainituksi, mies ei kertakaikkiaan halunnut olla vastuullinen esimerkki tai jumittaa kotona haisevan käärön kanssa, kihloissakin oli jo tarpeeksi sulattamista. Selvästikkin Luce eli hänen painajaistaan, ja Ale Lucen.
"Mistä sä niin päättelet?", Ale kysyi pikkutytöltä ihmeissään. Miksi hän olisi vihainen jos poltti? Miehestä tuntui tyhmältä puhua lapselle, sehän oli melkein sama asia kun jos puhuisi koiralle, ja koiralle puhuminen kieli siitä että oli päästä sekaisin.

Alessio ei oikein osannut tulkita Lucan eleitä. Toinen oli joko kuvotuksen vuoksi oksennuksen partaalla, vihainen tai peloissaan, eikä Ale keksinyt yhdellekkään reaktiolle hyvää syytä. Ei rokkari ollut pelottava, tietysti häntä saattoi pitää jotenkin sekopäisenä friikkinä jos tiesi narkkareista vain tasan kuulopuheiden vuoksi, ja se saattaisi hyvin päteä Lucaan. Jos mies olisi joskus ollut tekemisissä narkkarin kanssa ennen osaisi tuo ehkä suhtautua eri tavalla, tai sitten ei ja Alen arvaukset menivät täysin metsään. Okei, kyllä Alekin saattoi olla äkkipikainen, arvaamaton ja väkivaltainen, muttei selvin päin, vain silloin kun viinaa ja kaikkia käsien ulottuvilla olevia aineita oli mennyt koko yön. Pääasiassa rokkari oli hyvin hiljainen ja kiltti narkkari, jos niin nyt saattoi edes sanoa (ja jos Alen omaan mielipiteeseen nyt oli luottamista).

"Khyl sä voit ihan istuakkin", italiaano huomautti ja sai ääneensä tietynlaista ironista särmää Lucalle puhuessaan,
"etköhän sä pärjää vaikka sattuisinkin fliippaamaan tai jotain." Alessio ei ihan voinut hillitä kieltään.

"Kiitos", Alessio vastasi pikkutytölle ja äänestä oli mahdoton päätellä heittikö mies läppää vai oliko tosissan.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ke Syys 30, 2009 2:23 am

”Näytät vähän äkäiseltä. Voin puhaltaa känkkäränkän pois jos haluat? Isi tekee aina niin, jos minua kiukuttaa.” Marinella selitti innoissaan ja hymyili Alessiolle rohkaisevasti. Ilmentääkseen ylitsevuotavaa innostustaan tyttö siirtyi vähän lähemmäs vanhempaansa ja hymyili tälle yhä. Jostain syystä karskin näköinen Alessio ei pelottanut lasta ollenkaan, päinvastoin. Ehkä omituisella ulkomuodolla oli jotain tekemistä asian kanssa.

Luca ei osannut suhtautua veljensä sanomisiin mitenkään. Ensinnäkin hänen oli hankala ymmärtää toisen puhetta, koska mies ei ymmärtänyt yhtään mitä fliippaaminen tarkoitti. Ei ilmeisestikään mitään kovin hyvää, sen Luca sentään käsitti. Vastaukseksi veljelleen mies tyytyi vain nyökkäämään. Alession kehotuksesta hän istahti nojatuolille, joka oli lähellä Marinellaa. Ihan Alession viereen Luca ei uskaltautunut istumaan. Ainakaan vielä.

Marinella sai hirmuisen hihityskohtauksen Alession kiitoksesta.
”En kyllä kiittäisi, jos joku sanoisi minua isin näköiseksi”, tyttö kurottautui lähemmäs Alessiota ja kuiskasi. Marinella tirskahti ja vilkaisi nopeasti isäänsä, joka ei ilmeisestikään ollut kuullut tyttärensä sanoja. Se olikin ollut Marinellan kuiskaamiseen syynä.

Silmätarkkana Luca katseli Marinellan ja Alession suhtautumista toisiinsa. Oli selvää, että mies kiinnosti pikkutyttöä silmittömästi huolimatta tuon rajusta ulkonäöstä. Alessio sen sijaan vaikutti vähän hämmentyneeltä alati puhuvan pikkutytön vierellä, mutta siltikään Luca ei osannut sanoa pitikö veli hänen lapsestaan vai ei. Luultavasti mies ei vain ollut tottunut papupadan tavoin papattaviin pieniin olentoihin.

Yhtäkkiä pikkuruinen tyttö kääntyi kokonaan Alessioon päin ja vei kasvonsa hyvin lähelle miehen käsivarren ihoa. Marinellan kasvot olivat hämmästyksestä väärällään, kun hän tarkkaili erilaisia ja – värisiä kuvioita miehen iholla. Varoen, mutta ei suinkaan miestä peläten, tyttö vei etusormensa erään kuvion päälle ja siveli sitä hellästi. Marinellan oli varmistettava oliko kädessä likaa, mutta sipaistuaan miehen kättä hän ymmärsi, etteivät kuviot suinkaan likaa olleet.

”Mitä nuo on?” Tyttö henkäisi innoissaan.
”Isi katso! Tule katsomaan! Setä on mutantti!” Marinella huudahti isälleen innoissaan. Aikaisemmin hän ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota miehen pinnassa koreileviin tatuointeihin, eikä hän sen puoleen ollut koskaan ennen nähnyt moisia. Aluksi tyttö oli luullut, että miehellä oli paita päällä, mutta nyt hän oli varma, että miehessä oli jotain outoa.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ke Syys 30, 2009 2:57 am

Mistä sen sai pois päältä? Ale etsi katseellaan tytöstä jonkinnäköistä nappia jota painamalla sen saisi hiljaiseksi ja sammumaan, sitä ei kuitenkaan löytynyt keskeltä otsaa eikä mies viitsinyt alkaa systemaattisesti käymään kaikkia paikkoja läpi. Miten joku saattoi oikeasti ihan vapaaehtoisesti hankkia lapsia? Lucakin tuijotti Marinellaa niin imelästi, huolehtivasti, aivan kun jotain.. Koiranpentua. Alession vertauksen alkoivat olla vähissä, hän ei keksinyt mitään muuta paitsi sen kirotun koirannulikan ja jonkun robotin johon oli kierretty liikaa kierroksia.
"Sun kannattais puhaltaa tonne suuntaan", Alessio kehotti ja viittasi Lucaa joka istui nojatuolilla jäykkänä ja vaivaantuneen näköisenä. Alella kävi mielessä, että toinen kuvitteli saavansa hivin tai jonkun muun narkkaritaudin vain istumalla 'saastuneessa' talossa. Tavallaan se oli aika surullista.
Italiaano tumppasi tupakan lasikulhoon ja jätti sen siihen muiden tumppien joukkoon, sormiin löytyi seuraavaksi kahvikuppi josta mies ohimennen naukkasi. Mausta tajusi heti, että kahvia oltiin terästytty jollain asteen vahvemmalta, Alen ilme ei kuitenkaan värähtänytkään. Kuppi palasi takaisin sohvapöydälle, oli kai epäkohteliasta juoda itse jos ei ollut tarjota muille mitään. Viskiä olisi ollut, mutta kumpikaan tuskin halusi.

Marinellassa oli tavallaan jostain tosi siistiä, se ei arastellut tai vaivaantunut kuten aikuiset, se ei kavahtanut Alea tai katsonut kieroon vaan käyttytyi kun olisi tekemisissä vähintään parhaan ystävänsä kanssa. Italiaanosta oli sääli, että lapselliset mutta pelkästään positiiviset ajatusmallit karisivat iän mukana pois, oli suoranainen mahdottomuus löytää aikuinen ihminen joka oli täysin ennakkoluuloton, ei tuominnut ketään ulkonäön perusteella ja oli valmis antamaan kelle tahansa mahdollisuuden, saati sitten että se sama ihminen pystyisi vielä käyttäytymään rennosti jännittävässäkin tilanteessa ja ottamaan kaikesta täysin rinnoin ilon irti. Alessiokin olisi mielellään palannut vaikka viisitoistakesäiseksi, silloin oli saanut riehua viimeiset kerrat ennen kun piti alkaa ottamaan vastuuta.

Tyttö kumartui lähemmäs kikatellen kuiskaamaan ja pakosti italiaanon kasvoillekkin nousi ihan pieni heltynyt hymy, se kuitenkin katosi melkein ennen kun oli ehtinyt kasvoille asti.
"Ei ehkä kannata", mies myöntyi. Ale rentoutui tutussa ympäristössä huomattavasti nopeammin kun vaikka jossain kahvilassa, siellä hän voisi ihan hyvin olla vielä lopussakin kylmän etäinen ja kävellä stressaantuneena ulos edes hyvästelemättä.

Alessio sai hämmentyä jälleen tytön suorasukaista käytöstä tuon vetäessä käden otteeseensa ja tutkiessa kuvioita uteliaana, pian tuo syytti mutantiksikin. Italiaanolle oli ihan okei, että tyttö ihmetteli tatuointeja, käsivarressa olevat pistojäljet vain tuntuivat oikein kiljuvan huomiota.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ke Syys 30, 2009 4:19 am

”Totta, mutta isiä taitaa vähän pelottaa”, Marinella kuiskasi Alessiolle muuttaen ilmeensä samalla hyvin vakavaksi. Luca tosiaan oli hyvin jäykkä ja vakavakasvoinen ja kaiken lisäksi hänen tyttärensä oli aivan oikeassa. Miestä todellakin jännitti, joskin kyllä hän tavallisestikin oli varsin vakavakasvoinen ja ehkä hiukan hiljainenkin. Jännittävää kuitenkin oli se miten Marinella huomasi pelon isästään. Luca oli tunnettava todella hyvin, että edes tuollaisen päätelmän pystyi tekemään.

Marinella huokaisi äänekkäästi, laskeutui alas sohvalta ja kipusi isänsä syliin. Hän loi Lucaan rohkaisevan katseen, suikkasi suukon tämän poskelle ja kuiskasi tämän korvaan hiljaa:
”Älä pelkää isi.” Kuiskauksen jälkeen hän katsahti vielä isäänsä, joka istui hymyillen nojatuolilla, hyppäsi kepeästi alas tämän sylistä ja hyppelehti takaisin istumaan Alession viereen.

Tyttö sai tuulta purjeisiinsa Alession pienestä hymystä ja vaikka se olikin todella pieni ja kesti vain hetken, oli Marinella huomannut sen. Lapsi oli hämmästyttävän tarkkaavainen ja huomasi setänsä liikkeistä senkin, ettei hän ollut tottunut moisiin tilanteisiin. Saman oli myös Luca pistänyt merkille.

Luca ei voinut muuta kuin naurahtaa Marinellan huudahdukselle.
”Vähän epäilen Mari”, hän huokaisi tyttärelleen virnuillen. Samalla hän tarkkaili yhä Alession liikkeitä lähinnä tapansa vuoksi. Harvoin Luca oli tilanteessa, jossa Marinella antoi huomiotaan enemmän jollekin muulle kuin isälleen. Totta kai uusi henkilö kiehtoi tyttöä, mutta jostain syystä se arvelutti Lucaa. Ehkä se johtui siitä millaisena hän muisti Alession, ehkä tuon rähjäisestä ulkomuodosta ja pistojäljistä.

”Mitä nuo sitten on? Minäkin haluan!” Tyttö taputti käsiään yhteen ja nousi polvilleen päästen näin katselemaan kuvia, jotka koristivat miehen paljasta rintaa. Marinella oli jo aivan käsittämättömän lähellä miestä, joka erosi hänestä itsestään kovin paljon. Pientä vaaleanpunamekkoista tyttöä ei ehkä olisi ensimmäiseksi osannut tuon tatuoidun miehen vierelle, jonka hiukset olivat sekaisin kuin harakanpesä.

”Voi ei katso”, Marinella kosketti tulehtuneen näköistä jälkeä miehen iholla ja kavahti hiukan jääden kuitenkin miehen lähelle.
”Pitäisikö siihen laittaa laastari?” Tyttö kysyi aidosti huolestunut ilme kasvoillaan ja antoi katseensa kiertää pitkin Alession käsivartta. Ei mennyt aikaakaan kun hän huomasi, että haavanomaisia jälkiä oli enemmänkin.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ke Syys 30, 2009 4:46 pm

Tilanne oli jokseenkin outo. Luca istui hiljaa sen näköisenä kun olisi äitinsä puhuttelussa, Ale ei puhunut veljelleen oikeastaan sanaakaan ja pikkutyttö veti keskustelua kuusi nolla. Alella ei ollut Lucalle mitään sanottavaa, olisi hän tietysti voinut vakuutella ettei ollut vihainen ja kertoa vain kiitollinen tuon palatessa, sanat vain eivät jotenkin löytäneet tietä ulos asti. Oli vaikeaa olla normaali ollessaan samassa huoneessa jonkun kanssa jota ei ollut nähnyt vuosikausiin, silloin ei vain tosiaankaan halunnut hypätä itkien kaulailemaan. Tai ainakaan Alen olematon ego ei antanut myöte niin paljon, että mies olisi kyennyt tekemään mitään etäisestikkään kiintymykseen viittaavaa elettä, kuten nyt vaikka hymyä tai kuulumisten kysymistä.
Italiaano ei tosiaankaan osannut lukea veljeään, ei koskaan ollut osannut. He olivat aina olleet niin erilaisia, että ongelmaton yhdessäelo oli melkein mahdottomuus. Ale oli aina himoinnut toimintaa ja ongelmia, halunnut syöksyä suin päin mukaan kaikkeen, sekoilla urakalla ja elää kuten halusi, Luca oli ollut enemmänkin ajatteleva ja rauhallinen, ja nyt nähtiin mihin pääsi niillä eväillä mitä oltiin nuoruus kerätty. Lucalla oli turvattu tulevaisuus, ammatti ja lapsi, Alella oli vaimo jonka kanssa oli ollut yhdessä vain pari viikkoa ja josta oli jo eroamassa, ei työtä, ei rahaa, ei mitään turvattua tulevaisuutta, mies joutui vastentahtoisesti elämään elämäänsä päivä kerrallaan ja suunnittelematta vaikka jonkinlainen vakaakin elämä olisi jo kelvannut. Jos hankki rahat diilaamalla ei oikein voinut vaatia eläkettä tai kesälomia, kaikki oli ihan auki.

"Et sä halua, sattuu vitusti", rokkari vastasi tytölle tuon ilmoittaessa haluavansa tatuointeja. Alessio ottaisi varmaan omatkin kuvat pois ihostaan jos se olisi niin helppoa, ei sillä että hän olisi niitä jotenkin inhonnut tai pitänyt rumana, aika turhia ne kuitenki olivat ja tietysti vähän häiritsi kun kroppa oli täynnä idioottimaisia kännissä tai aineissa otettuja kuvia. Osa kuvista oli kuitenkin ihan ajatuksella otettuja, kuten rintakehällä olevat lohikäärmeet ja selkää koristava aurinko.
"Ne on tatuointeja, tiäks, neulalla mustetta ihon alle?", rokkari selitti, ei kovin laajasti tai tarkasti.

Alessio veti kätensä tytön otteesta välittömästi tuon sipaistessa yhtä uusimmista pistojäljistä, nimenomaan sitä jonka kautta mies oli vain viimeyönnä ruiskuttanut myrkkyä sisuksiinsa. Jäljissä oli jotain äärettömän henkilökohtaista, ne olivat selviä heikkoiden merkkejä, eikä Alessio halunnut olla heikko kenenkään silmissä.
"Säkin haluat varmaan sanoa jotain", italiaano nosti katseensa Lucan kasvoihin ja käänsi sen pois, ihan vain sen takia ettei vahingossakaan ajautuisi katsekontaktiin.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ke Syys 30, 2009 10:32 pm

”Mustetta?” Ihon Alle?” Marinella risti molemmat kädet suunsa peitoksi peittämään järkytystä, joka kuitenkin näkyi tytön ruskeista silmistä. Pieni tyttö ei ollut koskaan kuullut moista. Mustekynän lapsi kyllä tiesi, mutta että mustekynän mustetta ihon alle? Se kuulosti perin kummalliselta Marinellan korviin, eikä hän voinut kerta kaikkiaan peittää hämmästystään. Se oli ylitsevuotavaa, niin kuin tytön käytös noin ylipäätänsäkin.

Luca loi varoittavan katseen Marinellaan. Mies näki jonkin veteen piirretyn kynnyksen, jota tyttö oli parasta aikaa ylittämässä. Sanaakaan sanomatta lapsi laski kädet syliinsä ja otti vähän etäisyyttä vieressään istuvaan mieheen. Ilmeisesti Marinellakin oli tajunnut ylittäneensä jonkun rajan ja kuroi innostuksen sisälleen. Hämmästynyt ilme katosi nopeasti tytön kasvoilta ja hän laski katseensa vaaleanpunaisen mekkonsa helmaan, jota hän oli alkanut jälleen näprätä.
”Anteeksi”, tyttö sopersi silmät vetistäen. Ei hän ollut tarkoittanut mitään pahaa, eikä Alessio voinut väittää, etteivätkö pistojäljet olisi olleet hurjaa katseltavaa noin pienelle tytölle. Totta kai Marinella oli hämmentynyt tulehtuneista jäljistä, joita miehen käsivarret olivat täynnä.

Alession katseen käväistessä Lucan kasvoilla, nosti isoveli itsekin katseensa pienempäänsä. Eikö toinen voinut millään käsittää, ettei tilanne ollut hänellekään helppo? Luca alkoi pikkuhiljaa katua päätöstään. Ehkä hänen olisi vain ollut parasta jäädä kotiin.
”Marinellalta on hankala saada puheenvuoroa”, Luca totesi hymyillen ja piti katseensa Alessiossa toivoen, että tämä voisi katsoa häntä silmiin.

”Mutta niin, Simone soitti ja pyysi käymään.” Luca avasi suunsa jälleen ja antoi katseensa laskeutua Marinellaan, joka istui paikoillaan yhä mekonhelmaa hypistellen. Mies ei oikein tiennyt pitikö hänen mainita äitiä vai ei. Kaiken lisäksi Luca puhui äidistään tyynenrauhallisesti Simonena, eikä äitinä. Siitä oli pitkä aika kun hän oli viimeksi pystynyt kutsumaan vanhempaansa äidiksi, itse asiassa siitä oli monia vuosia.

Alessio selvästi odotti Lucan sanovan jotain ja sama päti myös toisinpäin. Kun veljeksistä vanhempi vihdoin ymmärsi, ettei nuorempi ollut aikeissa sanoa mitään, yritti hän aloitella kepeää keskustelua.
”No, mitä sinulle kuuluu?”

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio Ke Syys 30, 2009 10:57 pm

Ale tajusi nopeasti kuvittelevansa Lucan olevan jokin pelastava ritari tai jotain yhtä kliseistä, että veli olisi se joka repisi italiaanon ylös pohjamudista vaikka väkisin ja laittaisi tämän risaisen elämän taikasauvan heilautuksella kuntoon, ja hän pettyi suunnattomasti kun näin ei tapahtunut, veli vain kysyi laimeasti kuulumisia.
Kukaan ei koskaan ollut laittanut Alea elämäntyylistä koville, joku oli ehkä sanonut että jäljet olivat rumia, muuten kaikki olivat vain myötäilleen oikein positiivisina, mikäs siinä kun miehellä oli aina satavarmasti kamaa ja aikaa tulla seuraksi sekoilemaan milloin vaan. Ihmiset olivat vain käytön puolesta, oikein tyrkyttivät aineita, eikä Alella tietenkään ollut kanttia sanoa ei, teki kuitenkin mieli niin kovasti, että pahaa teki.
Alessio olisi todennäköisesti ihan eri jamassa jos Simone ei olisi läksinyt Lucan kanssa silloin vuosia sitten tai jos tällä olisi ollut jonkinlainen isähahmo. Ei rokkari ollut niin idiootti ettei lopettaisi jos joku kertoisi miksi ja miten, miehelle yksinkertaisesti piti asettaa rajoja ja sanoa ei, kukaan ei ollut tekemässä sitä. Ei koskaan ollut ollut. Simone oli aina suostunut tai hyväksynyt poikansa teot jos Ale heittäytyi hankalaksi, opettajat eivät olleet edes välittäneet tai koittaneet tehdä häiriökäyttäytymiselle loppua ja kavereista oli vain siistiä, että tämä halusi kokeilla ihan kaikkea.

"Nyt sä oot käyny ja sä pääset jatkamaan kivaa elämääs", Alessio nosti katseensa jälleen kohdaten Lucan katseen, katsekontakti kesti tuskin paria sekuntiakaan. Mies kirosi mielessään kun ei saanut suojamuureja vedettyä ympärille, olemus ei muuttunut kovaksi ja torjuvaksi, ja Ale inhosi sitä. Hän oli vain heikko, alistunut ja anova, vihdoinkin se surkea narkki jollaiseksi hän oli muuttunut vuosien saatossa hyväksymättä muutosta itse. Ei italiaano omissa silmissään ollut romuna, hänhän näytti siistiltä Rasheen ja omien piiriensä asteikossa, omasi kulmakunnan ehkä parhaimman viina- ja kamapään ja nettosi vielä jengin kautta kivasti rahaakin (tosin se meni heti huumeisiin). Mikä siis oli vialla? Se kaikki glamouri oli vain silmälumetta, Alessio tiesi liian hyvin, ettei elämässä ollut mitään muuta kun se viinan ja kaman veto, ja Quepek, ja senkin hän oli jo mokannut.
Ale olisi hyvin voinut taantua hetkessä pikkulapsen tasolle, hän tosissaan tarvitsi olkapään jota vasten itkeä (kuvaannollisesti, mies ei itkisi missään tilanteessa) ja käden joka löisi ja opettaisi elämästä ne asiat joita italiaano ei koskaan ollut oppinut. Hitto, Alessio tarvitsi jonkun joka pakottaisi elämään. Ja selvästikkään hän ei tulisi sellaista saamaan koska viimeinen oljenkorsi kyseli kuulumisia kun tyhjäpäinen blondi hoito. Ale alkoi turhautua, pitikö hänen oikeasti huutaa täyteen ääneen niin lujaa kun keuhkoista lähti, että joku tajuaisi ja tekisi jotain?

Sen sijaan, että Alessio olisi ruvennut huutamaan hän kysyi vain katkeraan sävyyn "miltä näyttää" ja vaikeni.

Aihe: Vs: Chaostheory - Quepek & Alessio To Loka 01, 2009 12:07 am

Alession sanat sattuivat. Oikeasti. Luca huokaisi syvään, muttei sanonut sanaakaan. Tietysti Alessiosta tuntui pahalta, totta kai. Joskaan ei Lucankaan elämä ollut mitään ruusuilla tanssimista ollut , vaikka eihän sitä voinut mitenkään verrata siihen mitä hänen pikkuveljensä oli joutunut kokemaan. Kaikesta huolimatta kuvitteliko Ale, että Luca olisi huvin vuoksi palannut tämän luo kyläilemään?

”Isi tuli tänne sinun takia”, Marinella avasi suunsa pitkän hiljaisuuden jälkeen. Hänen katseensa oli kohdistunut Alessioon ja ruskeat nappisilmät toivoivat, että mies olisi vastannut katseeseen. Olihan Mari kovin pieni, mutta kyllä hän silti ymmärsi isänsä puheista, että Alessio merkitsi tälle jotain. Luca oli useaan otteeseen puhunut veljestään ja kertonut hyvistä hetkistä, joita Alessiolla ja Lucalla oli ollut ihan liian vähän ja harvoin. Kaikesta huolimatta oli heillä joskus hauskaankin ollut, vaikka Alessio tuskin niitä muisteli – ainakaan kovin lämpimästi. Tuskin tämä edes muisti moisia hetkiä.

”En tiedä? Huonolta?” Luca liikahti tuolissaan ja laski kyynärpäänsä nojaamaan tuolin käsinojaa vasten. Jännitys alkoi pikkuhiljaa laueta ja mies uskalsi puhua enemmän, joskin ei häneltä vieläkään voinut mitään syviä anteeksipyyntöjä odottaa. Toisaalta Luca olisi halunnut pyytää Alessiolta anteeksi, mutta mitä hän tarkalleen ottaen olisi anonut anteeksi? Ei nuori mies ollut itse mitään pahaa tehnyt, Simonehan se oli Alession tahtonut oman onnensa nojaan jättää. Jos Lucalta olisi tuolloin kysytty mielipidettä, ei hän olisi jättänyt pikkuveljeään mistään hinnasta. Eiväthän he kovin läheisiä olleet koskaan olleet, mutta suonissa virtaava veri merkitsi jotain ja samaa vertahan he olivat.

Luca katseli veljeään ja tämän surkeaa olemusta. Luultavasti Alessio oli tavoitellut niitä typeriä asioita, joista hän oli lapsenakin pitänyt. Jostain syystä kurjuus oli aina vetänyt poikapoloista puoleensa, eikä Luca voinut kerta kaikkiaan ymmärtää sitä. Ehkä veljeksistä nuorempi näki huumehuuruisen elämän jotenkin hienona ja upeana. Mutta eikö karu totuus ollut jo iskenyt? Ainakaan kovin hyvässä kunnossa Alessio ei näyttänyt olevan.

Vaikka Lucaa jossain määrin inhotti oma veljensä, lähinnä tuon ulkomuodon ja elämäntapojen takia, tunsi hän myötätuntoa tätä kohtaan. Olihan Alessio huonossa jamassa – tai ainakin hän näytti siltä – mutta oli hän samalla myös Lucan veli, eikä sitä asiaa muuttanut mikään.

» Alessio Edwards
» Casă te Quepek (k18)