Chaostheory - Quepek & Alessio

/ jäi häiritsee, puhuuko nää ny englantia vai italiaa? /

Alession silmiin Lucan elämä oli täydellistä, niin täydellistä kun tavallinen elämä nyt saattoi olla, kun taas oma elämä oli alkanu haista vaikka se tähän asti oli ollut enemmän tai vähemmän täydellinen, tai vähintäänkin kaikin puolin mahtava. Ei mies oikeastaan ollut vihainen kellekkään, ja silti hän samalla vihasi kaikkia. Tai ehkä olisi parempi sanoa, että Alessio oli vihainen, muttei enää muistanut kelle? Itselleen? Ehkäpä. Kaikille niille jotka nauraen tyrkyttivät lisää aineita ja kädestä pitäen kertoivat miten tehdä helpoiten itsemurha piikki kädessä. Ale ei osannut edes sitä, hän ei onnistunut heittämään henkeään vaan jäi maan pinnalle kitumaan, kuihtumaan henkisesti elävältä muiden kannustaessa vieressä.
Rokkarille iski päälle totaalinen henkinen takapakki kun hän joutui tekemisiin Lucan kanssa, veljesten välillähän oli tunnetusti aina kilpailua ja nyt Alession oli tunnustettava, että hän oli pahasti alakynnessä. Ja se ei käynyt päinsä, italiaanon oli aina oltava paras kaikessa, ihan kaikessa, oli aina pitänyt, ja piti edelleen.
"Kauniisti sanottuna", pörröpää nyökkäsi ja ignoorasi pikkutytön kommentin täysin.

Kyllä Alessio ymmärsi ettei Lucankaan elämä ollut välttämättä aina ollut ruusuilla tanssimista, jotain oli selvästi tapahtunut kun tuolla ei ollut sormusta mutta tyttö oli, omiin ongelmiin oli kuitenkin helpompi samastua ja ne tuntuivat isommilta kun toisten ongelmat joista ei oikeastaan tiennyt mitään.
"Mitä sun muijalle tapahtu, ton äidille? Vai ooksä homo ja toi on.. Adobtoitu?", italiaano kysyi melkein vilpittömään sävyyn ja viittasi Maria kuitenkaan katsomatta tuota, ei Ale katsonut suoraan Lucaankaan tälle puhuessaan, sinne päin kuitenkin.
"Kuoliko autokolarissa? Petti? Ero muute vaan?", Alessio tiedusteli harvinaisen tietoisena siitä, että taisi ottaa puheeksi juuri sen asian josta ei 'ensitapaamisella' puhuttu,
"ja miksi sä sait pennun? Eikö elatusmaksut olis ihan tarpeeks?" Alen ei ollut tarkoitus olla törkeä, ja kyllä Lucakin varmaan muisti tämän puhuneen loukkaavaan sävyyn ihan aina. Rokkari nyt vain kävi asioita järjestyksessä läpi hyvin suorasanaisesti, mitä sitä turhaan kiertelemään ja kaartelemaan, katosi vielä pointti koko asiasta.

Ale sai itsensä vaivoin hiljenemään, nyt kun hän oli päässyt puhumisen makuun olisi kysymyksiä ollut vielä parisataa lisää, ja ne olisi kaikki voinut esittää yhteen putkeen kevyesti. Mies päätti jatkaa sitten kun Luca saisi edellisiin vastattua.

Alessio ei ollut koskaan kokenut jättämistä, mikä oli ihan ymmärrettävää koska hän oli vältellyt suhteita koko ikänsä, tosin nyt se ensimmäinenkin oikea suhde johon sisältyi muutakin kun päätöntä naimista oli päättymässä heti alkuun ilman miehen omaa päätöstä vain sen takia, että naimassa oli pitänyt käydä muiden kanssa välillä. Säälittävää.
"Vahinko?", mies varmisti odottamatta oikeastaan vastausta. Kai se oli aikalailla itsestäänselvyys, että Mari oli vahinkolapsi, jos pari olisi suunnitellut lasta yhdessä, sisustellut rauhassa lastenhuonetta ja mitä nyt ikinä vanhemmuuteen valmistautumiseen kuuluikaan olisi hommassa ehkä pysynyt mielenkiinto kauemmin yllä. Olihan Simonellakin tosin lopahtanut mielenkiinto kesken, tuo oli tosin vain hylännyt sen vaikeamman tapauksen ja päättänyt selvitä helpomman kanssa kunnialla. Kävi se niinkin.
"Mut sä oot kuitenkin pärjänny ihan hyvin ja silki on puolikas perheestä, ni hommahan on ihan okei", rokkari päätteli ja kohautti harteitaan nostaen jalkansa koukkuun sohvalle, sormiin löytyi jälleen uusi tupakka jonka Ale sytytti sohvapöydällä olevalla yksinkertaisella mustalla sytkärillä, tämä ojensi askia myös Lucaa kohti ja poimi tuolle tupakan laskien heti perään mukaan sytkärinkin. Ei Ale vaivautuntut kysymään polttiko tuo, kaikkian polttivat jos tarjottiin.

Italiaano ei ollut oikea ihminen arvostelemaan Lucan entisen naisen tekemisiä kun tiesi, että olisi tehnyt itse tismalleen samoin, paitsi ettei luultavasti olisi jäänyt odottamaan syntymääkään.
Alessio sai itsensä pysymään tyynenä vaikka Luca siirtyikin vähän viereen, viaton ele tuntui tungettelevalta ja ahdistavalta muttei Ale kehdannut siitä mitään sanoakkaan. Ehkä hän pari minuuttia kestäisi.
"Que on..", rokkari aloitti ja hiljeni sitten. Ei hän tiennyt missä Quepek oli, jos Luca nyt edes kysymyksellään sitä tarkoitti. Ale ei oikeastaan edes tajunnut kysymystä, halusiko Luca vain tietää missä nainen oli vai oliko tuo tarkoittanut kysymyksellään jotain laajemmin?
"En tie, se on varmaan duunissa tai jossain", Alessio kohautti harteitaan jälleen.

Tilanne oli jotenkin teennäinen, kuulumisia vaihdeltiin vaikka kumpaakaan ei varmasti oikeasti kiinnostanut mitkään mitättömät arkipäivän asiat, Alessiollakin olisi ollut paljon asioita josta hän olisi ehkä oikeasti halunnut puhua, mutta joita hän ei yksinkertaisesti saanut sanottua ääneen.
"Mut, rehellisesti, miks sä oot täällä? Tai miks sä nyt edes hetkeks jäit", Ale ei edes yrittänyt saada itseään muodostamaan katsekontaktia,
"sä näät et mä oon konikoukussa, ett munkin elämä on pikkuhiljaa menossa sinne helvettiin päin. Sulla menee hyvin, joten.. Miks?"

/ Mun tässä anteeks pitäis pyytää /

Alessio koitti olla jotenkin välinpitämätön ja etäinen omaa nahkaansa suojellakseen, Luca lähtisi kuitenkin joten heittäytymällä täysin rinnoin menneeseen aiheutti hallaa vain itselleen. Italiaano oli kuitenkin aidosti utealias siitä mitä veli oli vuosien saatossa saanut aikaan, ja jos kokemus jotain kertoi niin toisen sai avoimeksi vain olemalla avoin itse. Alessio ei oikein tiennyt halusiko välttämättä leväyttää kaikki mokansa joita osaa katui aidosti esille, mutta miten hän voisi vaatia Lucaa kertomaan jotain jos ei itse sanonut mitään? Pienikin mitätön 'satuilu' varmaan jotenkin avaisi tunnelmaa.
"En tiije, me ollaan oltu hyviä frendejä niin kauan, että koko juttu sit on mitä on. Mä en tajua uskollisuutta, ja se ei tajua ettei voi kontrolloida kaikkea", Ale kohautti pienesti harteitaan, taas, ja hiljeni toviksi kun ei tiennyt miten jatkaa.
"Mä kuitenkin kosin sen jälkee ku oltiin jo julistettu kuolemantuomio, ihan kirjaimellisesti, mut kuten näet pääsin kusesta, joten siitä voi jo päätellä aika paljon jos suhde virallistetaan linnassa", mies jätti hienovaraisesti mainitsematta miksi oli saanut kuolemantuomion, muutkin yksityiskohdat jäivät piiloon. Miten muka kerrot veljelle vuosien jälkeen, että olit tappanut jonkun? "Nii joo kylmäsin yhen tyypin pari kuukautta sit, ihan pieni juttu, ei mitään ongelmaa enää"? Maailmassa oli tuskin yhtään ihmistä joka tunnustaisi murhaajan veljekseen.

Rokkari antoi katseensa taas harhailla jonnekkin Lucan kasvojen paikkeille, Alessio ei kääntänyt sitä pois edes tajutessaan veljen tuijotuksen vaikkei kyllä ihan suoraan tuota silmiin tuijottanutkaan. Ale yllättyi Lucan puhuessa vastuussa. Ei toisen kuulunut tuntea olevansa vastuussa, ei vaikka tuo kuinka oli veljeksistä vanhempi. Alessio oli kuitenkin ihan aikuinen, teoriassa kykenevä huolehtimaan itsestään ja kantamaan vastuun täysin itse.
"Ei sun pidä tuntee olevas vastuussa - ja sen tupakan voi iha sytyttääkki", italiaano viittasi toisen sylissä olevaan syöpäkääryleeseen ja sytyttimeen. Kaksi asiaa samassa lauseessa, hämmentynyt toteamus joka oli muotoiltu melkein kysymykseksi, miksi, ja täysin tarpeeton ivallisenkin sävyinen huomautus.

/ Ale ei sanonu tota kylmäämisjuttua ääneen: D/

Homma ei toiminut ihan kuten Ale oli ehtinyt toivoa, Luca ei saanut mitään yllättävää avautumispuuskaa vaan muuttui entistä vaivaantuneemman oloiseksi. Minkäs sille mahtoi, eikai mies voinut puukko kädessä pakottaa toista puhumaankaan, jos eivät kielenkannattimet hellänneet niin antoi hiljentyä sitten, oma oli menetys. Tosin Alessio epäili myös vahvasti ettei Luca tajunnut puheista mitään, miehellä tuskin oli Alen käyttämästä slangijengimurteesta aikaisempia kokemuksia, jotkut sanat tuntuivat tosiaan vain hiljentävän Lucaa ennestään, eikä vihaisena tai peloisssaan vaan ainoastaan kysyvänä. Ei veli kuitenkaan kehdannut tarkennusta pyytää.
"Sä et taida tajuta puheesta puoliakaan", italiaano totesi itsestäänselvyyden ja vaihtoi sitten kielen lennossa italiaan,
"me siirrytään varmaan sit tähän, mun kirjaenkkua et tajua sentäs vertaa." Alen italia ei ollut sen parempaa kieliopillisesti, olihan hän puhunut sitä viimevuosina vain ja ainoastaan Roccon kanssa joka puhui hyvin.. Samalla tavalla kun Alessio englantia, mies kuitenkin veikkasi että Luca puhui italiaa paremmin kun englantia joten tajuaisikin helpommin.

"Et edes sillo kun ilmaseks saa?", rokkari ihmetteli kun Luca ilmoitti ettei polta. Alession periaate oli, että mitä tahansa saattoi ottaa jos tarjottiin ilmaiseksi, ihan mitä tahansa, vaikka sitten syöpälääkkeitä jos ei parempaa löytynyt, tietysti röökitkin kelpasivat tilanteessa kun tilanteessa.
"En mä aio käydä suhun käsiks tai mitään", Ale lupasi kun tajusi syyn sille miksi Luca oli jännittynyt entisestään.
"Kaikki häkkikeikat on tullu vähemmän selvin päin, ja suur osa täys vahingon seurauksesta", italiaano kertoili vakuuttavasti puhuen häkkikeikasta huomiotta monikossa, valehtelua oli mahdoton huomata jos ei asiasta paremmin tiennyt.

Alessio ihmetteli Lucan jäämistä vähintään yhtä paljon kun mies itsekkin. Täysipäinen olisi jo napannut kakaran reppuselkään ja juossut pakoon tajutessaan veljen olevan narkkari, viimeistään siinä vaiheessa kun tajuaisi tämän olleen myös vankilan vakiokalustoa, mutta Luca senkus istui Alen vieressä kylmäpäisen näköisenä. Täydet kunniat sille.

Päivä ei ollut ollut niitä parhaimpia, ei ainakaan Quepekille, nainen oli saanut jahdata koko päivän jotakin huono-onnista ja raskasvelkaista diileriä, joka oli ilmeisesti oli myös kaiken lisäksi melko liukas liikkeissään. Se ongelma oli kumminkin jo hoidettu ja ukon ei tarvinnut enää juoksennella ympäri lontoota. Kerralla hiljaiseksi. Tummaverikkö asteli sisään ovestaan, työntäen aseensa tälle tarkoitetulle vyölle. Tottakai romanitar oletti Alession olevan kotona yksin, eikä nainen epäröinyt käveleskellä ympäri taloa ase selväsit esillä, miehen oli vain hyvä muistaa millaisen naisen kanssa asui.

Que ei ilmoittanut tulostaan vaan asteli suoraan keittiöön, josta kaivoi pullon ja lasin esille, vasta istuttuaan keittiön pöytään tämä tajusi tuijottavansa tummasilmäisen pienen tytön silmiin. Hetken aikaa naiselta vei tajuta koko asetelma, tummaverikkö oli kävellyt oikeaan asuntoon, kyllä vain, mutta siellä ei pikku tyttöjä pyörinnyt. Ei alkuunkaan. Hetken hiljaisuuden ja tuijottelun jälkeen, romanitar pääsi mitä ilmeisimpään johtopäätökseen; tuo pikku äpärä oli todiste jostakin Alession yhden yön jutusta. Pikku räkänokan äiti oli ilmeisesti vain saanut pennustaan tarpeekseen ja sysännyt italiaanolle, romanitar ei vain voinut uskoa että rokkari oli suostunut päästämään tyttölapsen asuntoon ja antanut vielä jäädä sinne.

"Alessio, miksi helvetistä minun keittiössäni on joku pikku tyttö?" Que karjaisi, turha miestä oli lähteä etsimään, eiköhän tämä pian ilmaantuisi paikalle, ennen kuin tummaverikkö ehtisi päättää mitä seuraavaksi tekisi tuolle tummahiuksiselle tytölle joka oli pahemman kerran tunkeutunut romanittaren kotiin.

/ hyvähä toi oli! /

"Siistiä", Ale kuittasi kun Luca hymähtämällä varmisti ettei tosiaankaan polttanut edes silloin kun tarjottiin. Italiaanon silmiin tosiaan oli ihan siistiä sekin, että toinen kieltäytyi ihan omien periaatteidensa takia, jos ei polttanut niin sitten ei polttanut. Piste. Moni sortuisi aikalailla heti kun vähän painosti, mutta selvästi Luca ei. Ja koska mies kieltäytyi tupakasta sitkeästi oletti Alessio, että tuo pitäytyi kaikesta muustakin "kielletystä", ihan vain lapsen vuoksi, ja se oli hänestä ennenkaikkea siistiä. Ei ollut helppo olla absolutisti. Lucan pisteet nousivat Alen silmissä huomattavasti.

Alession katse pysähtyi oviaukkoon jonka ohi Que käveli ase selvästi esillä. Naisesta huomasi selvästi, ettei takana ollut maailman paras päivä, ei siis ehkä kovin hyvä aika esitellä isoveli ja tuon lapsi. Ale harkitsi tosissaan, että heivaisi nopeasti molemmat ulos ihan vain oman nahkansa pelastaakseen. Que suhtautuisi aikaisemmin syrjähypyn takia lapseen todennäköisesti kaikkea muuta paitsi innolla, päättelisi tuon olevan seurausta jostain rokkarin aikaisemmasta panosta, moka sinänsä, että lapsessakin oli italialaisia piirteitä eikä Quepek tainnut isoveljestä tietää mitään. Ja tällöin Ale saisi kaikki huudot niskoilleen koska olisi selvästikkin kaikkea liikkuvaa nussiva ja ylihedelmällinen tai jotain.
"Herrajumala", miehen huulilta karkasi, ja ennen kun tämä oli ehtinyt selittää mitään oli Lucakin jo noussut sohvalta ja suunnistanut keittiöön jossa Que oli jo ehtinyt aloittaa huutamisen. Italiaano kiirehti perään samaa vauhtia.

Asetelma oli ollut helposti arvattavissa. Quepek oli nostanut pöytään juotavaa ja nyt se tuijotti pikkutyttöä järkyttyynenä, selvästi sen näköisenä ettei tiennyt oliko vihainen, hämillään vai vain puhtaasti järkyttynyt.
"Se on Marinella, Lucan", rokkari kiirehti sanomaan sovittelevalla äänellä, ennen kun nainen ehtisi saamaan suurempia kohtauksia. Alessio ei voinut olla hymyilemättä kun Lucakin hymyili ojentaessaan kättää kohti Quea esittäytyäkseen. Veljen hymy oli joko hyvin tarttuva, tai sitten kyseessä oli joku veljesjuttu. Marin huomautus kuvistakin olisi ehkä ollut huvittava jos ei Quepek näyttäisi siltä, että oli hermoromahduksen partaalla.

Alession oli pakko myöntää, että hänkin nöyrtyi naisen edessä kuin ihmeen kaupalla. Quessa oli vain sellainen joku todella dominoiva piirre joka sai kaikki muut tuntemaan itsensä alempiarvoiseksi ja heikoksi, sellainen piirre joka tuli esiin vain silloin, kun nainen oli jostain syystä vihainen. Viimeaikoina tuo oli ollut paljon vihainen, ja ihan syystäkin, kyllä Ale tiesi ettei hän ollut vain ihan viaton uhri.

Quepekin mielessä kävi kolme vaihtoehtoa, yksi niistä kieltämättä oli tuon tuolilla istuvan ongelman pyyhkiminen pois mitä yksinkertaisimmin: heittämällä ikkunasta ulos. Viimeisenä nainen olisi olettanut täysin vieraan miehen ilmestyvän keittiöön, Alession sijasta, ja vielä uskaltavan hymyillä! Romanittaren katse ei ollut alkuunkaan lämmin, eikä takuulla saanut toista tuntemaan oloaan tervetulleeksi, viisas mies olisi kääntynyt siltä seisomalta ja kadonnut tummien silmien näköpiiristä alta aika yksikön. Ongelmana nimittäin oli, ettei Que tiennyt alkuunkaan kuka hemmetti toinen oli, tosin sukulaisuus suhde Alessioon tuskin olisi paljoa nostanut sillä hetkellä toisen osakkeita.

Sitten saapui Alessio, mies näytti tajuavan varsin hyvin kuinka räjähdysarka tilannen oli sillä hetkellä, ainakin päivän mittaan rasittuneen naisen osalta. Rokkari olisi luultavasti saanut melkoisen ryöpyn niskaansa, erinnäisiä huomautuksia tämän liiallisen aktiivisesta libidosta, joka ei osannut pysyä aisoissa kirveelläkään, sekä tietysti erinnäisiä uhkauksia siitä mitä ipanalle kävisi jos selitystä ja hyvää sellaista ei alkaisi kuulua, ellei olisi ehtinyt julistaa Marinellan olevan Lucan hedelmien tuote. Que tyytyi mulkaisemaan pikku tyttöä, melkoisen veret seisauttavasti, nainen ei juuri pahaa tuultaan peitellyt, eikä sitä ettei juuri pitänyt vieraista ihmisistä talossaan.

"Nippa nappa." romanitar ilmoitti, juuri selventämättä oliko tarkoittanut sanansa kaikesta päätellen Luca nimiselle käsi miehelle vaiko Alessiolle, viestiäkseen kuinka lähellä Marinella oli ollut lentää ikkunasta ulos lapsekkaine ja italialaismaisine kasvoineen. Tummaverikkö nojasi pöytään, tutkaillen nopeasti vierasta miestä, joka tuntui olevan kovin tuttavallinen, joka ei sinänsä ollut hyvä piirre silloin kun asioi Quepekin kanssa. Ehkä juuri siksi romanitar jätti ojennetun käden tylysti huomiotta.
"Marinella, Luca?" nainen kysyi, kohottaen kulmaansa hieman, selityksen oli syytä olla hyvä, tummaverikkö ei ollut kovin suotuisalla päällä mitä tuli suulaisiin ipanoihin ja ylituttavallisiin italialaisiin.

/ anteeks lyhyt! /

Alessio oli kieltämättä vähän vaivaantunut Quen käytöksen takia, eikä hän oikein uskaltanut tehdä mitään, kuten pyytää naista yrittämään olla ystävällinen. Quepekista oli vaikea sanoa räjähtäisikö tuo saman tien ja kävisi siltä istumalta käsiksi joka ikiseen huoneessa, häipyisikö seuraavaksi puoleksi vuodeksi vihaisena vai tekisikö hymyillen mitä pyydettiin. Joskus naisen kanssa oli hyvinkin rasittava asua ja tulla toimeen, mutta hyvät hetket kyllä korvasivat huonot moninkertaisesti.
Ale oli pitkän tovin hiljaa kunnes sai Lucan silmäyksen myötä suunsa auki.
"Que kiltti, ei nyt", ääni ei varsinaisesti ollut mateleva tai anova, mutta alistuva kylläkin, ja se jo oli italiaanolta paljon. Normaalisti Alessio ei missään tilanteessa suostunut näyttämään nöyrältä tai heikolta, nyt hän kuitenkin toivoi sen verran paljon, ettei nainen nolaisi heitä molempia, että oli valmis tekemään vähän myönnytyksiä.

"Ei teiän tarvi viel lähteä", rokkari lupasi ja vaihtoi kielen jälleen italiaan ihan sen vuoksi, ettei Quepek loukkaantuisi,
"kyl se tosta asettuu, tais olla paska päivä."
Alessio viittasi molempia istumaan pöydän ääreen ja istui itsekkin Quen viereen (pitäen tosin pienen turvavälin, ihan varmuuden vuoksi.)

Tunnelma oli melkolailla vaivaantunut, mitään muuta tuskin olisi voinut odottaakkaan.

Se ettei Quepek ollut vaivaantunut, vaikka olikin juuri käyttäytynyt mitä kylmäkiskoisimmin Alession veljeä kohtaan, ei ollut ihme. Nainen kun ei juuri välittänyt sillä hetkellä, eikä milloin muulloinkaan jos totta puhuttiin, mitä ventovieraat ajattelivat romanittaresta. Tummaverikölle oli hienoinen yllätys tajuta Alession olevan vaivaantunut, harvoin sellaista tapahtui, ja ilmeisesti tämäkin johtui nyt Lucasta. Joka näytti ilmestyneen kuin tyhjästä Quen taloon, ilmeisesti rokkari ei ollut katsonut asiakseen edes varoittaa veljensä vierailusta.

Alession pyyntö sinällään olisi ollut omiaan vain laukaisemaan naisen jo valmiiksi melko pitkälle venyneen pinnan, hetken tämä tutkaili asetelmaa tummilla silmillään, kuin yrittäen päättää heittäisikö kakaran isineen ulos vaiko istuisiko alas ja yrittäisi toimia edes hieman vähemmän pelottavasti. Lopulta tummaverikkö kuitenkin istuutui paikalleen, kaivaen aseen pois taskustaan ja asettaen sen pöydälle, ei mahtaillakseen sillä vaan lähinnä varmistaakseen Alession tajuavan sen olevan lupaus ettei nainen ainakaan Lucan paikalla ollessa intoutuisi käyttämään asettaan.

Silti rokkari sai mulkaisun osakseen tämän uskaltautuessa samalle puolelle pöytää, sanomatta kuintenkaan mitään Que joi lasinsa tyhjäksi, oli se kumma että Alession sukua alkoi ilmestyä milloin mistäkin heti kun mies joutui vankilaan. Ensin oli ilmaantunut Rocco, sitten rokkarin äiti ja nyt vielä veli ja tuo pikku kakarakin. (joka sai kiittää onneaan ettei sukulaisuussuhde ollut yhtään läheisempi)

/ No ei mullakaan superpitkää synny :'D /