Please don't stay in touch

(Rige tänne ^^)

Äh, typerät nopeusrajoitukset. Tätä menoa Alec nyt ainakin myöhästyisi sovitusta haastattelusta! Se ei tosin ollut miehen oma vika, sillä haastattelusta vastuussa ollut kollega oli yllättäen tullut kovin huonovointiseksi ja joutunut lähtemään kotiin kesken työpäivän. Niin, juuri silloin kun sovittuun haastatteluun oli vain yksi tunti aikaa. Sopivaa tuuraajaa ei tuntunut löytyvän hommaan, joten lopulta aivan viime tipassa Alecille oltiin lätkäisty nippu papereita kouraan, annettu haastattelupaikan osoite ja tuupittu matkaan, ennen kuin mies itse oli edes kerinnyt tajuta asiaa kunnolla. Alec ei yleensä, ainakaan nykyään tehnyt mielellään näitä viihdemaailman haastatteluja nimittäin. Hän oli siirtynyt toisenlaisiin hommiin, mutta ei hän kehdannut kieltäytyäkkään haastattelemasta, kun oli nähnyt miten paljon pomo oli tuskaillut asian suhteen. Haastattelu tulisi kuulemma olemaan iso juttu seuraavaan lehteen ja ilman sitä kaikki suunnitelmat menisivät piloille. Sen verran Alec ehti kuulla, että haastateltava oli joku iso kuuluisuus, mutta loput olivatkin sitten pimeän peitossa.. hän ei ollut edes ehtinyt vilkaistakkaan niitä taustatieto-papereita, jotka miehelle oltiin tyrkätty käteen.

Ja vihdoinkin mies kaartoi jäänsinistä Fordiansa haastattelupaikan, eli Precious Loven, parkkipaikalle. Alec vilkaisi nopeasti kelloansa.. viittä minuuttia vaille kaksi. Vielä viisi minuuttia aikaa siis tutkia haastateltavan taustatietoja - great.. onneksi kysymykset oli kuitenkin laadittu valmiiksi jotenkuten etukäteen, ettei Alecia nyt ihan susille oltu heitetty. Mies nappasi viereiseltä etupenkiltä paperiläjän ja silmäili sitä nopeasti. "Amerikkalainen miesmalli, tunnettu tiuhaan tahtiin vaihtuvista julkimo-naisystävistään, Will Reed, omistaa suuren urheiluautokokoel.."

Hetkinen. Will Reed.. Will Reed.. Will Reed? Ei Alec, ei se teksti muuttuisi katseesi voimalla, vaikka kuinka moneen kertaan sitä yrittäisit. Tuhlaat vaan aikaasi jumittamalla sitä samaa tekstin pätkää kokoajan. "Ei saatana..!" Tämä oli jo uskomatonta. Juuri kun oli kulunut toiset kaksi viikkoa siitä, kun Alec oli saanut olla kyseiseltä herralta rauhassa ja nyt.. nyt hän joutuisi mennä haastattelemaan häntä. Ei tule kesää! Peruuttaminen tässä vaiheessa olisi kuitenkin hengenvaarallista Alecille, sillä Thomas rupeaisi janoamaan miehen verta murhanhimoisena jos haastattelua ei tulisi. Kai se sitten oli pakko.. tuskaista se tulisi olemaan, sen hän tiesi. Alec nimittäin.. no, ei tullut toimeen Willin kanssa, mikä oli varsin ilmeistä miehen reaktion asiaan huomioiden. Will nimittäin oli Lilyn ex-mies, joka oli jo muutamaan otteeseen saanut Alecin kiehumaan raivosta ja inhosta, sillä hän epätoivoisesti yritti vikitellä Lilyä takaisin itselleen. Tai ainakin Alecin silmissä se näytti siltä.

Mies nousi voimattoman oloisena ylös autostaan ("Miksi minua kidutetaan näin, oi miksi?!") ja lukitsi ovet. Sitten hän lähti lampsimaan kohti hotellin sisäänkäyntiä, joka oli vastaavanlainen tunne sille kuin olisi kävellyt kohti kuolemaansa. "Alec Lawford, London Now-lehdestä. Olisi haastattelu herra Reedin kanssa sovittuna", mies oli jo ehtinyt hotellin vastaanottovirkailijan puheille ja vilautti taskussaan olevaa lehdistöpassiansa. "Herra Reed saapuu pian hotellin oleskelutilaan, joka sijaitsee tuosta vasemmalle. Voitte odottaa häntä siellä." "Kiitos."

Alec oli löytänyt tiensä melko nopeasti hänelle määrättyyn paikkaan ja asteli sisälle huoneeseen. Huoneessa selvästi käytettiin kaikista kalleimpia merkkihuonekaluja, ja Alecista tuntui että yksi sohvakin oli varmaan hänen asuntonsa arvoinen.. mies ei pitänyt tästä tilanteesta, ei sitten ollenkaan. Hän istuutui yhdelle sohvista vaivaantuneen oloisena ja päätti vain odottaa. Se olisi pian ohi.. tai sitten ei. Seuraavista hetkistä tulisi hänen elämänsä piinaavimmat sekunnit ikinä.

-Will Reed-

Pikavauhtia mallimaailman huipulle nouseva mies oli ehtinyt olla Lontoossa kuukauden ajan, koska hänen agenttinsa oli sanonut siellä olevan tähän aikaa vuodesta parhaimmat markkinat. Ja niin olikin. Will tuskin oli saanut hengähtääkään, kun kaikki lehdet olivat häntä haastattelemassa ja paparazzit napsivat hänestä kuvia minkä kerkesivät. Mies ei tosin pistänyt pahakseen, ei lainkaan. Hän suorastaan nautti saamasta huomiostaan ja väläytti paparazzeille aina parhaan hymynsä. Mikäs tässä, kun oli niin suosittu ja hyvännäköinen. Ainakaan kukaan nainen ei voisi häntä vastustaa.
Niin Will ajatteli myös entisestä naisystävästään, joka oli ehtinyt olla miehen vaimokin sen pitkän vuoden ajan.

Lily Gleason. Siinä oli Willille haaste. Hän oli ottanut tehtäväkseen saada nainen takaisin itselleen. Vielä hän ei tosin ollut sen enempää sotasuunnitelmaa miettinyt, kun hän tuskin sai olla ikinä rauhassa. Tosin pariin kertaan Will oli vain kylmästi lähtenyt jostakin haastattelusta, koska ei kokenut sen tuovan hänelle oikein mitään. Will tahtoi toimia oman päänsä mukaan. Kukaanhan ei häntä pompottelisi. Hän saisi pompotella kaikkia, koska hän se tähti tässä oli.

Will vinkkasi silmää hotellivirkailijalle, kun oli päässyt alakertaan. Nainen punastui helakasti ja yritti näyttää niin kauniilta kuin osasi. Hmm, ei paha. Tuon voisi jopa kellistää sänkyynkin asti. Ainakin naisen rintavarustus oli kunnossa.
"Herra Reed, teitä odotetaan tuolla", nainen sopersi ujona kikattaen ja osoitti oleskeluhuoneen suuntaan. Will väläytti jälleen hurmaavan hymynsä naiselle ja nyökkäsi kohteliaasti. "Kiitos oikein paljon. Teet hienoa työtä. Oletko vapaa tänä iltana? Hyvä, tule huoneeseeni kymmenen aikaa", Will puhui, eikä antanut naisen puhua. Nainen ei tosin olisi häntä keskeyttänyt, sillä hän alkoi nyökätä nopeaan tahtiin.
Niin, ei kukaan voisi häntä vastustaa.

Malli astui sitten oleskeluhuoneeseen, joka oli varattu hänelle ja hänen haastattelijalle. Toivottavasti haastattelija olisi vetävän näköinen nainen, koska niistähän Will nautti. Nainen tiukassa ja lyhyessä hameessa, mmmm. Siinä vasta jotain niin seksikästä ja viehättävää. Olihan tukka varmasti hyvin?
Will vilkaisi itseään nopeasti käytävällä olevasta peilistä ja asetti vaaleaa hiuspehkoaan paremmin. Noin, nyt se oli hyvin. Hän harjoitteli nopeasti vielä hymyjään, kunnes oli valmiina kohtaamaan haastattelijan.

Will tajusi heti oleskelutilaan astuttuaan, että häntä haastatteleva henkilö ei ollut nainen, vaan mies. Mutta mikä mies tämä oli, sehän tässä oli saanut Willin purskahtamaan nauruun. Will asteli naurusta hykertäen lähemmäs haastattelijaa ja pysähtyi tämän eteen virnuillen päätään pudistellen epäuskoisesti.
"Kohtalolla on sormet pelissä", Will totesi virnuillen ja katsoi arvioiden edessä olevaa miestä. "Mitä kuuluu, Alec? Miltä tuntuu saada haastatella nousevaa tähteä?" mies ivaili, eikä hänen virneensä näyttänyt olevan vielä pitkään aikaan sammumassa.
Oi, miten Will tahtoikaan päästä kiusaamaan tätä miesparkaa. Alec oli häneen verrattuna lyhyt, huonomman näköinen ja mitätön. Mitä ihmettä Lily tuossa miehessä oikein näki.

Voi elämä. Tämä oli paljon pahempaa kuin Alec ikinä olisi osannut kuvitellakkaan. Heti sillä hetkellä, kun Will oli astunut huoneeseen niin suunnattoman suuri pahantuulisus-aalto oli pyyhkäissyt miehen lävitse ja inho toista kohtaan oli vain kasvanut entisestään. Jos mies tulisi enään yhtään lähemmäksi Alecia niin.. "Niinkö tosiaan luulet?" Alec totesi sitten kylmänrauhallisena, yrittäen pitää kasvoillaan täyttä pokerinamaa, vaikka se olikin hyvin vaikeata kun huoneeseen oli juuri saapunut joku, joka jo pelkällä olemuksellaan sai miehen raivonpartaalle.

Vai että miltä tuntuu? No nyt kyllä rehellisesti tuntuu siltä, että musta rengas silmiesi ympärillä korostaisi niiden kauneutta entisestään. "Jos jätettäisiin kuulumisten vaihtelut johonkin.. toiseen kertaan, sillä minulla on kiire ja olen täällä tekemässä työtäni." Niin, mitä Will oikein yritti? He molemmat hyötyisivät tästä, jos juttu hoidettaisiin mahdollisimman nopeasti: Alec selviäisi ilman mielisairautta ja vakavia vihanhallinta-ongelmia tästä tilanteesta, Will saisi lisää mainetta ja kunniaa itselleen. Ah tosiaan joo, Alec oli ehtinyt melkeinpä unohtaa, että toinenhan suorastaan nautti Alecin ärsyttämisestä. Mies ei vilkaissutkaan enään Williin, vaan kohdisti huomionsa nyt kädessään olevaan lehtiöön, johon oli kirjattu kysymyksiä valmiiksi ja kaivoi farkkujensa taskuista äänitintä. "Voimmeko aloittaa haastattelun nyt?" Se ei ollut oikeastaan tarkoitettu kysymykseksi, sillä Alec vaati, että haastattelu alotettaisiin heti sillä hetkellä. Hän ei minuuttiakaan istuisi Will Reedin kanssa ylimääräistä aikaa, ehei.

Will hymähti hyväntuulisesti, kun Alec ei vaikuttanut pitävän tilanteesta ollenkaan. Olikohan mies sitten huomannut Willin yrittävän lämmittää välejään Lilyyn, luultavasti. Koska eihän toisen olemukselle voinut olla muutakaan selitystä. Ellei Alec sitten kadehtinut Willin huomattavan hyvää ulkonäköä.
"Mikäs on saanut sinut noin pahalle päälle? Ryppyjä rakkaudessa kenties? Hah", Will naurahti sitten ja istuutui hänelle varatulle tuolille silmäillen Alecia edelleen katalasti virnuillen. Miten hän halusikaan päästä nöyryyttämään tuota miestä. Ei toinen voinut millään olla Lilyn arvoinen. Jos kerran Lily seurustellut jonkun kuin Willin kaltaisen miehen kanssa, niin Lily kyllä ansaitsi enemmän jotain Willin kaltaista kuin alempaa sakkia.

"Aloitetaan vain. Turhia tässä pälisemään pidempää. Mutta kerrohan ensiksi, kuinka Lily voi? Onko hän kysellyt perääni?" alkoi pian vaikuttaa siltä, että Will se tässä haastattelija oli. Mies ei vain malttanut itselleen ja ivailuille mitään, ne tulivat luonnostaan. Hän tahtoi saada Alecin tuntemaan olonsa huonoksi ja epäonnistuneeksi. Sekä tajuamaan, ettei ansainnut niin kaunista naista itselleen kuin Lilyä. Olisihan se vain haaskausta, jos kaikki kauniit naiset joutuisivat päätymään näiden tavallisten tallaajien naisiksi.

Mies päätti olla välittämättä kokonaan Willin heitosta liittyen Alecin pahantuulisuuteen. Miehen kädessä oleva äänityslaite sai kuitenkin kokea ehkä turhankin kovakouraisen puristuksen. Seuraavat kysymykset, jotka Will toiselle esitti saivat miehen nostavan katseensa viimein lehtiöstä toiseen mieheen. Will siis tosiaan tahtoi lähteä tälle linjalle? Noh.. "Lily ei liity tähän asiaan mitenkään. Mutta sen voin sanoa, että meille kuuluu oikein hyvää. Lily voi loistavasti", tällä kertaa Alec oli se joka virnuili typeränä. Se sai hänen olonsa tuntumaan hivenen paremmalta jo, sillä Alechan se tässä oli se osapuoli, joka oli onnellisessa parisuhteessa Lilyn kanssa. Will ei. "Taitaa vanha suola janottaa, Reed?"

Haastattelu ei siis vieläkään ollut päässyt edes käyntiin. Mutta jotenkin Alecista tuntui, ettei siitä tulisi muutenkaan niin järin.. hyvä. Se oli tosin ihan ymmärrettävä asia, kun haastattelija ja haastateltava eivät tulleet missään määrin toimeen toistensa kanssa. Alecin pomo ei sitä tietenkään ollut tiennyt lähettäessä miehen matkaan, mutta ei myöskään hän.

Will ei osannut varautua siihen, että Alec lähti myös tähän piilovittuilu-linjalle hänen kanssaan. Mutta täytyy myöntää, että mies oli hieman tästä yllättynyt ja se näkyi ehkä jonkin verran hänen kasvoillaan. Nopeasti Will kuitenkin sai sen äskeisen tyytyväisen virneen kipuamaan takaisin kasvoilleen. Ei Alecin kaltainen tavallinen mies voisi häntä missään voittaa. Ei edes naisasioissa.
"Hmm, mitäs jos sanonkin, että janottaa?" vaaleahiuksinen mies vastasi muka viattomasti ja kohensi ryhtiään asettaessaan jalkansa toisen jalkansa päälle miestyylillä. Will tahtoi ajaa Alecin hulludenpartaalle ja saada miehen tuntemaan olonsa luuseriksi. "En häpeä myöntää sitä, että tein virheen luopuessani hänestä. Enkä myöskään häpeä myöntää sitä, että Lilyssä on edelleen sitä jotain, mikä vetää minua taas puoleensa", Will myönsi avoimesti ja kohotti kulmiaan voitonvarmasti.
"Jos teillä kerran menee niin hyvin kuin annat olettaa, niin sittenhän sinulla ei ole mitään pelättävää siitä, että Lily valitsisikin minut sinun sijasta."
Okei, nyt alettiin jo pikkuhiljaa lähteä pois turvalliselta polulta. Will ei vain osannut pitää suutaansa enää kiinni, vaan hän aikoisi kiustata toista miestä koko heille varatun hetken ajan.

"Aiotko haastatella minua vai et? Vai haluatko kenties yhä kertoa, kuinka hyvin teillä menee Lilyn kanssa", Will kysyi sitten ja hieraisi sormellaan leukaansa.

Alec päätti vaihteeksi olla taas ihan hiljaa vain, ettei tilanne karkaisi käsistä ja haastattelun asiallinen aloittaminen olisi täysin mahdoton asia. Niin, eihän Alecilla ollut edes mitään syytä pelätä sitä, että Lily jättäisi hänet ja lähtisi Willin matkaan. Hän tiesi, että nainen rakasti vain häntä eikä haikallut enään toisen miehen perään. Ja tuskin Lily tekisi samaa virhettä toistamiseen, sillä olihan naisen omienkin sanojen mukaan heidän avioliittonsa ollut kuin jotain pelkkää leikkiä. Mutta siltikään Alec ei pitänyt yhtään siitä ajatuksesta, että Will oli vieläkin Lontoossa ja tiesi missä Lily asui.. hän muisti vieläkin, että kuinka tolaltaan mies oli mennyt palatessaan töistään takaisin naisystävänsä luo ja nähnyt Willin tämän ovella.

"Ah, niin tosiaan, mutta itsepähän tulit kysyneeksi Lilyn kuulumisia." Alec kohautti olkiaan ja ennen kuin Will edes ehti mitään sanoa niin hän jo naksautti äänityslaitteensa päälle. "Olet viettänyt nyt kuukauden Lontoossa. Miksi? Ja mikä on vierailusi aikana ollut miellyttävintä tässä kaupungissa?" Kuka ihme näitä kysymyksiä oikein tekee? Juuri tämän takia Alec ei pitänyt haastatteluista, varsinkaan supertähtien kanssa..

Alec aloitti sitten kysymyksiensä esittämisen, joihin Will vastasi samanlaisesti kuin aina; hän tietenkin esitti olevansa kuin mikäkin pyhimys, eikä antanut itsestään sellaista kuvaa, että olisi pahemmassakin naistenmiehen maineessa. Hän välillä korosti sitä, että etsii vain sitä oikeaa, mutta se oikea ei ole vielä tullut hänen kohdalleen. Ja juuri sen takia hänen naisseuransa vaihtuu tiuhaan tahtiin. Will oli yhdessä agenttinsa kanssa keksinyt hänelle ns. julkisuusluonteen, jollaisena hänen piti esiintyä julkisuudessa. Muualla hän pystyi sitten olemaan oma villi itsensä, joka vain rakasti huomiota, suosiota ja naisia.
Will kertoi rakastuneensa Lontooseen ja että aikoi jäädä tänne vielä toiseksikin kuukaudeksi. Mies aavisteli, että tästä Alec ei varmaankaan pitänyt ja virnuili vastauksensa ajan julmasti. Niin, Will ei ollut aikeissa jättää Lilyä vielä kokonaan Alecin huostaan. Voi miten Will tahtoikaan nähdä Alecin sortuvan. Mitenköhän se onnistuisi..

Kysymykset olivat melko samanlaisia kuten aina ja Will vastasi niihin samanlaisesti niin kuin aina. Booring. Onneksi haastettelu ei kestänyt kuin 15 minuuttia, jonka jälkeen Will suoristautui ja ojensi kätensä kätelläkseen Alecia.
"Erinomainen haastattelu. Ihan itsekö keksit kysymykset?" Will virnuili ja sipaisi vaaleaa hiuspehkoaan. Sitten hän jo suuntasikin oleskeluhuoneen oville, mutta kääntyi kuitenkin vielä Alecin suuntaan. "Kerrothan Lilylle terveisiä minulta", mies huikkasi, heilautti kättään ja poistui pirullinen virne naamallaan huoneesta.

Ai että hänen päivänsä oli parantunut huomattavasti.

Mies oli jo aikaisempien kokemustensa kautta tottunut, että suurinosa haastateltavista selvästi yritti luoda itsestään mahdollisimman täydellisen vaikutelman lukijoille, mutta Willin vastaukset kysymyksiin olivat jo naurettavia. Lukijaparat eivät sitä valitettavasti tienneet, että millainen mies hän todellisuudessa oli.. mutta toisaalta se asia oli Alecille ihan yhdentekevä, kunhan hän vain pääsisi tilanteesta nopeasti pois ja saisi haastattelun tehtyä kunnialla loppuun. Vai että aikoisi jäädä toiseksikin kuukaudeksi.. jos Will vain tajuaisi pitää näppinsä erosta Lilystä niin asia olisi Alecille ok. Hänellä tosin oli paha aavistus siitä, että niin ei tulisi käymään.. mutta sopihan sitä aina toivoa.

Viimeinkin haastattelu oltiin saatu päätökseen ja Alec naksautti äänityksen pois päältä. Mies nousi ylös ja katsoi hivenen ärsyyntyneenä Willin ojentamaa kättä, mutta päätti kuitenkin tarttua siihen pieneksi hetkeksi ja veti oman kätensä sitten takaisin. "Itseasiassa en." Alec mulkaisi miestä vielä pahasti, kun toinen oli kehottanut muka kertomaan terveisiä Lilylle. "Unen näit", hän mutisi ääneen vasta silloin kun Will oli vihdoinkin hilannut itsensä pois siitä huoneesta. Hei hei, ei tule ikävä.

Alec poistui itsekin paikalta vähän Willin jälkeen ja suuntasi pikavauhtia ulos hotellista. Hän käveli parkkipaikkaa kohden selvästi vittuuntuneempana kuin 20 minuuttia sitten paikalle tultuaan ja saikin osakseen muutaman auton tööttäyksen kävellessään tien yli välittämättä valoista, jotka hetki sitten olivat vaihtuneet vihreistä punaisiksi. Päivä oli nyt niin huonolla mallilla, että tuskin sitä pahemmaksi voisi enää muuttua. Edes ajatus Lilystä ei Alecia tällä kertaa saanut rauhoittumaan, sillä heti siitä tuli taas mieleen äsken vietetty aika Willin kanssa, kun mies oli sanonut Lilyn vetävän vielä häntä puoleensa.. ehkäpä poikkeaminen salilla auttaisi, ennen kuin Alec palaisi kotiinsa? Hän ei todellakaan halunnut Lilyn joutuvan kestämään miehen pahantuulista kiukuttelua. Nainen itsehän oli täysin syytön siihen asiaan.
Autoon päästyään Alec paiskasi oven kiinni astetta agressiivisemmin kuin yleensä ja poistui renkaat vinkuen parkkipaikalta.

//loppuuu