Hopelessly, I'll love you endlessly

(rige + lilyyyy)

Tasan kuusi viikkoa sitten Alec oli palannut takaisin Lontooseen Kanadasta. Reissu oli kaikinpuolin ollut hyvin kannattava: Alec sai Lily takaisin, hän pääsi tutustumaan naisen perheeseen ja samalla ottamaan pientä lomaa arjesta, jonka tarpeessa olikin ollut jo jonkin aikaa. Mutta heti reissusta palattuaan työvelvollisuudet kutsuivat ja miehen täytyi tehdä tuplasti töitä maksaakseen sen kaiken lomailunsa takaisin työpaikalleen. Mutta ei Alec todellakaan katunut hetkeäkään sitä päätöstä lähteä Kanadaan.. ties minkälaisessa tilassa mies silläkin hetkellä olisi jos ei olisi lähtenyt hakemaan rakastamaansa naista takaisin Englantiin. Toki jatkuva työskentely oli uuvuttavaa, mutta töiden päätyttyä kotona odottava Lily sai hänet aina unohtamaan kaiken työmaailmaan liittyvän stressin ja keskittymään vain niihin onnellisiin hetkiin, jotka hän naisen kanssa vietti.

Pari oli viimeaikoina ollut entistäkin tiiviimmin kokoajan yhdessä ja Aleckin oli onnellisempi kuin koskaan. Ne kaikki tapahtumat, mitä heille kahdelle oli suhteellisen lyhyen ajan sisällä tapahtunut saivat parin lähentymään entisestään ja vannomaan ikuista rakkautta toisillensa, luvaten etteivät koskaan jättäisi toista. Ja hyvä niin, sillä Alec halunnut kokea sitä epäselvää eroa taas. Eikä huutaa enään ikinä sillä tavalla Lilylle, ei enää ikinä.

Vihdoin ja viimein mies oli taas päässyt lähtemään töistään ja ajoi tuttua reittiä takaisin asuntoansa, Devon Streetiä kohden. Töissä oli ollut erityisen kiireinen päivä, sillä toimistolle oli iskenyt äkillisesti pulaa henkilökunnasta. Syysflunssa oli jotenkin kummallisesti päättänyt valikoida uhrinsa Alecin työpaikalta ja miehen osaksi oli siis sinä päivänä jäänyt parin muunkin ihmisen edestä töitä.. mutta onneksi hän olisi pian jo kotonaan ja pääsisi taas rakkaansa luokse.

Jäänsininen Ford parkkeerattiin sille varatulle paikalle, kun Alec oli ajanut tutun kerrostalon pihaan ja hän astui ulos autosta, kantaen mustaa työsalkkuansa toisessa kädessään. Tulevan illan hän haluaisi vain levätä ja rentoutua Lilyn parissa, eikä ajatella nyt enää yhtäkään työhön liittyvää asiaa tai mitään muutakaan, joka saattaisi hänen aivonsa ylikuormittaa. Hartioita myöten Alec tunsi olevansa täysin jumissa ja kirjoituskättäkin kolotti ikävästi.

Rappuset ylöspäin tuntuivat kummallisesti laajenneen sen ajan aikana, jonka Alec oli töissään viettänyt ja niiden ylipääseminen tuntui uskomattomalta tehtävältä.. jotenkuten mies onnistui kuitenkin lahtaamaan itsensä työsalkkuineen ylös omaan kerrokseensa ja ihan asuntonsa ovenkin eteen. Avaimia kaiveltiin taskunpohjalta ja niitä käytettiin lukossa.. ihan pieni hetki enään vain..
Alec astui sisään, sulkien oven perässään ja riisui kenkänsä pois jalastaan. Työsalkku oltiin tiputettu jonnekkin kenkien vierelle ja mies käveli peremmälle asuntoonsa, haukotellen leveästi. "Lily?"

Siitä oli tosiaan kulunut kuusi viikkoa, kun Lily oli palannut takaisin Lontooseen ja asettunut takaisin aloilleen. Kuten neito oli olettanut, hänen siskona oli maininnut Lilylle siitä, että edestakaisin ramppaaminen ei ollut terveellistä. Lily oli kuitenkin luvannut, ettei tekisi tätä katoamistemppua enää toiste, joten Chlóen ei tarvitsisi murehtia siitä enää jatkossa. Ihmeellisen helpolla sisko oli hänet kuitenkin pälkähästä päästänyt.
Lily oli myös soittanut sille eräälle naiselle, joka oli luvannut pitää balettitunteja Lilyn sijaan. Vaaleaverikkö oli kysynyt, saisiko hän takaisin vanhan paikkansa. Ihme ja kumma, nainen oli melkein heti sanonut, että Lily sai paikkansa takaisin. Lily ei kysynyt syytä tähän, muttei valittanutkaan. Hänesta olisi jälleen mukava ja ihanaa päästä takaisin tuttujen lapsien luokse.

Kun Lily sitten pitkästä aikaa näyttäytyi Alecin asunnolla, oli rouva Hopkins sattumoisin ollut pihalla viemässä roskia. Hän ilahtui nähdessään tutun vaaleaverikön jälleen ja torui Lilyä siitä, kun tätä ei ollut pitkiin aikoihin näkynyt siellä. Lily ei ollut paljastanut rouvalle mitään Alecin ja hänen välisestä epäselvästä erosta, koska se oli sen verran henkilökohtainen asia. Neito pahoitteli tapahtunutta ja sanoi, ettei tulisi tekemään katoamista enää toiste. Jo se oli helpottanut rouva Hopkinsin oloa.
Lilystä tuntui aluksi hieman oudolta olla taas Alecin asunnolla. Varsinkin keittiö oli sellainen paikka, missä neito oli äärimmäisen hermostunut ja herkkänä. Sekin meni kuitenkin jo parin päivän sisällä ohi. Hän luotti Aleciin täysin, eikä uskonut miehen enää koskaan huutavan hänelle sillä lailla. Kyllä Lily ymmärsi sen, miksi Alec oli mennyt sillä lailla 'sekoamaan'. Olihan mies kuvitellut Lilyn olleen sängyssä Willin kanssa, vaikka näin ei ollut tapahtunut. Kaikki oli ollut vain yhtä suurta väärinkäsitystä, jonka takana oli Will Reed. Willistä puheenollen, tämä näytti kadonneen otsikoista kokonaan. Totuus oli se, että Will oli palannut takaisin Amerikkaan. Tervemenoa vain, ei Williä täällä nimittäin kaivattu.

Ensimmäisen paluuviikon jälkeen Lily alkoi voida hieman pahoin. Hän löysi itsensä harva se aamu vessanpöntöltä ja yökki yleensä melkein ilmaa tai sitten hän oikeasti oksensi. Lily tietenkin kuvitteli syöneensä jotain huonoksi mennyttä ruokaa, joten hän päätti vain jatkossa olla tarkkana siitä, mitä hän söi ja milloin oli parasta ennen päivämäärä.
Pahoinvoinnin lisäksi Lily alkoi tuntea itsensä hyvin uupuneeksi. Hän jaksoi hyvin harvoin nousta sängystä ennen yhdeksää, vaikka ennen se oli ollut niin helppoa ja normaalia. Lily sai itsensä yleensä ylös sängystä siinä 11 aikoihin, koska hän ei halunnut tuhlata koko päivää sängyssä maatessaan. Hän hoiti kotityöt hyvin laiskasti ja hitaasti. Lily alkoi mennä päivissä sekaisin ja pariin kertaan Alec oli joutunut muistuttelemaan, että tänään oli taas balettitunti.
Lily ei tiennyt yhtään, mikä häntä oikein vaivasi. Oliko hän tulossa kipeäksi? Ei hän ennen ollut näin pitkään tuntenut oloansa niin heikoksi, uupuneeksi, huono muistiseksi pahoinvointiseksi ja jotenkin... Turvonneeksi?

Kun kuusi viikkoa oli kulunut ja pahoinvoinnista oltiin jotenkin päästy eroon, Lily päätti silti mennä lääkärin vastaanotolle. Hänessä oli jotain vikana, ei normaali ihminen tuntisi tällä tavoin itseään tällaiseksi terveenä ollessaan.
Lily onnistui saamaan ajan melko nopeasti lääkärin vastaanotolle ja nyt hän odotti terveyskeskuksen odotustilassa kutsua sisälle. Hän vilkuili huomaamattomasti ympärilleen. Odotustilassa oli lapsi äitinsä kanssa ja lapsen polvessa oli aika pahan näköinen haava. Siellä oli myös vanhempi mieshenkilö, joka yski häiritsevän usein. Sitten siellä oli myös näitä tapauksia, jotka eivät näyttäneet lainkaan sairailta. Kuten Lily.
"Lily Gleason?" kuului sitten kutsu sisälle ja Lily tunsi sydämensä jyskyttävän nopeasti rinnassa. Mitä jos hän olisikin pahasti sairastunut ja hänen olisi pitänyt hakeutua aikasemmin lääkäriin?

"Hyvää päivää, neiti Gleason. Istukaa toki", lääkäri tervehti, kun Lily oli astunut huoneeseen. Vaaleaverikkö nyökkäsi hajamielisesti ja istuutui hänelle tarkoitetulle tuolille. "Neiti Gleason, sanokaahan heti ensimmäiseksi, että milloin viimeksi teillä oli kuukautiset?" mieslääkäri esitti suoraan ensimmäisen kysymyksensä ja sai Lilyn heti häkeltymään. Kuukautiset? Miten ne tähän liittyivät? Lily alkoi sitten miettiä, milloin hänellä oli viimeksi ollut kuukautiset. Ne olivat olleet... Silloin, kun Lily oli lähtenyt Kanadaan. Aivan. Ja siitä oli..?
"Noin kuusi viikkoa sitten", Lily vastasi ja kurtisti sitten kulmiaan. Olivatko hänen kuukautiset todellakin kaksi viikkoa myöhässä? Outoa, yleensä ne tulivat ajallaan. Lily oli kyllä kaksi viikkoa sitten ihmetellyt niiden perään, mutta oli unohtanut ne heti seuraavana päivänä. Hän oli ajatellut, että ne olisivat vain hieman myöhässä. Mutta että kaksi viikkoa?
"Oletteko olleet seksuaalisessa kanssakäymisessä ilman ehkäisyä?" lääkäri kysyi häpeilemättömästi ja tuijotti papereita käsissään. Lilyn poskia punoitti ja hän oli jo vastaamassa kieltävästi, kunnes eräs tilanne muistui hänen mieleensä. Isovanhempien luona Kanadassa, Alecin kanssa sohvalla... Alec ja Lily olivat unohtaneet ehkäisyn.
"L-luulisin niin?" Lily vastasi epävarmasti ja risti kätensä. Mitä lääkäri oikein ajoi takaa?

--

Lily istui sängyllä, kun hän kuuli Alecin tulevan kotiin. Neito nousi nopeasti seisomaan ja oli jo säntäämässä eteiseen, mutta jokin pysäytti hänet. Vaaleaverikkö käveli hetken aikaa edestakaisin makuuhuoneessa, kunnes hän sitten huomasikin jo seisovansa makuuhuoneen oven suussa Alecia katsellen. Mies näytti väsyneeltä ja Lilyä kävi hieman sääliksi.
"Hei", neito tervehti vaisusti ja yritti hymyillä, mutta se jäi vain yritykseksi. Lily tajusi sen itsekin, joten piiloutui takaisin makuuhuoneen puolelle.
Voi, miten hän pystyisi kertomaan tämän Alecille? Miten mies tähän reagoisi? Lily ei ollut ajatellut muuta kuin sitä, miten Alec tulisi reagoimaan tähän asiaan. Lily tunsi olevansa aivan eksysissä, kun hän käveli huoneessa edestakaisin. Miten hänen pitäisi kertoa tämä asia? Paukauttaa se niin vain ulos? Ei, ei se kuulostanut hyvältä. Miten tästä kannattaisi kertoa? Varovaisesti? Äh, voi ei!

Vaaleaverikkö palasi takaisin makuuhuoneen ovelle ja katsahti taas Aleciin.
"Kävin tänään lääkärin vastaanotolla", Lily aloitti hiljaisella äänellä ja nojautui makuuhuoneen ovenpieleen ja laski katseensa maahan. Niin, miten tästä eteenpäin?

Hetken päästä Lily tulikin esiin, seisoskellen makuuhuoneen oven suulla. "Hei.." Alec aloitti pienesti hymyillen, mutta nainen oli taas äkillisesti kadonnut makuuhuoneeseen. Hän näytti muutenkin olleen jotenkin.. vaisun oloinen. Mies otti askeleita lähemmäs ovensuuta, kun Lily palasi siihen. Okei, nyt viimeistään Alecin päässä rupesi hälytyskellot soimaan. Jokin oli selvästi pielessä ja se näytti vaivaavan naisen mieltä.

"Lääkärillä..?" Mies kysyi hämmentyneenä ja yritti saada katsekontaktia naiseen, mutta toinen oli oman katseensa laskenut jo lattiaan. "Lily, ei kai mitään ole tapahtunut? O-oletko sinä kunnossa?" Sydämen syke Alecin rintakehässä oli kiivaasti nostanut tahtiaan, kun hän tilanteen kunnolla tajusi. Lily oli käynyt lääkärissä eikä kovin iloiselta näyttänyt.. jotakin täytyi olla vialla. Mutta mikä?
Alecin kasvoille oli kohonnut nyt hyvin huolestunut ilme, niin että mies saattoi näyttää ehkä hivenen surkealtakin siinä. Miehen mieleen tulvi nopeasti erilaisia ajatuksia siitä, että mitä sairaalassa olisi voinut tapahtua.. ei kai Lily ollut sairastunut johonkin vakavaan tautiin..? Ei, ei hän voisi olla. Lily oli täysin terve ihminen, viimeaikoina hän oli tosin ollut hivenen uupuneen oloinen, mutta..
Mies otti askeleen entistäkin lähemmäs naista ja nosti kätensä hänen olkapäälleen, toisen hakeutuessa neidon leuan alle. Alecin sormet sivelivät Lilyn leukaa pehmeästi ja hän katsoi naiseen edelleenkin se hyvin huolestunut ilme kasvoillaan.. mitä tahansa Lily seuraavaksi kertoisikin, niin.. mies lupasi itselleen että pysyisi siinä.

Lily oli selvästi sanonut väärin sanansa, sillä nyt Alec tietenkin kuvitteli, että Lilyllä oli jotain hätänä. Alec oli kävellyt hänen luokseen ja tunsi miehen sormet leuallaan. Neito nosti katseensa mieheen ja pudisteli päätään.
"M-minä olen kunnossa. Tai siis... Se kyllä liittyy minuun, mutta ei mitään vaarallista", vaaleaverikkö selitti sitten ja kietoi kätensä Alecin kainaloiden alapuolelta painautuen mieheen sitten tiiviisti kiinni.

Siinä Lily sitten oli, hetken aikaa aivan hiljaa rauhallisesti hengittäen. Hän kasasi voimiaan seuraavaan paljastukseen. Mutta oikeasti, miten ihmiset reagoisivat tällaiseen asiaan? Lily ei osannut yhtään ennalta päätellä, miten Alec tulisi tähän asiaan reagoimaan. Neito ei voinut kuin toivoa, että... Että Alec suhtaisi asiaan rauhallisesti ja järkevästi.
Kun Lily ei tuntunut osaavan suhtautua tähän asiaan sitten ollenkaan.

Neito vetäytyi sitten halauksesta ja nosti katseensa päättäväisesti Aleciin. Päättäväisyys kuitenkin katosi melkein heti hänen katseestaan, kun hän kohtasi miehen merensiniset silmät. Ei Lily tätä voinut kuitenkaan enää pitkittää, hän kertoisi Alecille nyt asian, mikä oli hänellekin vasta äskettäin paljastunut.
"Alec.." Lily henkäisi hiljaa ja päästi keuhkoissaan olevat ilmat pihalle pitkän huokauksen aikana. "... Olen raskaana."
Noin, eihän se nyt niin vaikeaa ollut? Paitsi, että se oli ollut..

"Olen raskaana."
...
Alecin silmät laajenivat aavistuksen verran ja hänen leukansa oli loksahtanut auki niin, että suu oli nyt aivan ammollaan. Raskaana. Lily oli raskaana.. Alecista tulisi isä?
"Mitäh? Miten muka..?" Olivat ensimmäiset sanat, jotka miehen huulien väliltä tulvahtivat ilmoille. Kysymys oli saattanut kuulostaa melko typerältä tosin, sillä.. no, kyllähän hän tiesi, että miten raskaus saisi alkunsa, mutta.. "Mehän olemme aina käyttäneet -" Ja silloin Alec tajusi. Kanadassa. Lilyn kanssa sohvalla vietetty hetki.. he olivat kokonaan unohtaneet ehkäisyn. Voi helvetti..

Totta kai Alec halusi lapsen, ei siitä kiinni ollut. Mutta että nyt jo. Hän ja Lily olivat hädistuskin edes tunteneet muutamaa kuukautta enempää.. niin, oliko siitä nyt peräti neljä kuukautta, kun he olivat tavanneet? Lily oli sitä paitsi vasta 22-vuotias, mikä oli melko nuori ikä lapsen hankkimiselle nykymaailmassa. Tai siis, lapsihan oli elävä ihminen, josta piti kantaa täysi vastuu monen vuoden ajan ja se rajoittaisi monia menemisiä. Ei Lily muutenkaan kyllä ollut mitään baareissa notkuvaa ja bilettävää tyyppiä, mutta silti.. Alec itse oli jo ehtinyt täyttää 28-vuotta, mutta ei mies itsekään ollut ajatellutkaan lapsen hankintaa siinä iässä. Hän oli suunnitellut vievänsä naisen vielä jossain vaiheessa Pariisiinkin, minne menosta Lily oli kertonut uneksivansa ja ties mitä muuta. Mutta nyt heidän täytyisi suunnitella menonsa siten, ettei se häiritsisi lapsen elämää.

Mies oli ottanut askeleita pois päin, kohti sänkynsä reunaa ja lysähti sitten pehmeälle patjalleen selälleen. Hänen jalkansa olivat ruvenneet tuntumaan uskomattoman veteliltä ja hänen oli pakko päästä makaamaan. Kun se tieto oli nyt vihdoinkin kokonaan saatu vastaanotettua miehen aivojen takaisimille perukoille asti, niin ne olivat ruvenneet todellakin käymään ylikierroksilla. Tieto Lilyn raskaudesta olivat olleet Alecille kuin se kuuluisa viimeinen heinänkorsi, joka lopulta katkaisi kamelin selän.
".. Lapsi." Mies toisti ääneen maaten vieläkin sängyllä. "Veljeni.. hänen naisystävänsä on myös raskaana. Meidän lapsestamme tulee serkku", Alec mutisi sekavan oloisena lähinnä itsekseen. Hän sitten ummisti silmänsä kiinni tajuttuaan, että kuinka väsynyt hän olikaan. Mies ei kuitenkaan nukkunut.. ehei, hänen aivonsa kävivät vieläkin liian ylikierroksilla, jotta hän olisi voinut saada unen päästä kiinni.
"Lily, tule tänne", mies taputti toisella kädellään vieressään olevaa tyhjää paikkaa, silmiänsä vieläkään avaamatta.

Alecin reaktio oli ollut juuri sellainen kuin Lily oli pelännyt. Mies ei ollut hyppinyt riemussa uutisen kuullessa tai muuttunut vihaiseksi. Vaan Alec selvästi järkyttyi, eikä se parantanut jo valmiiksi epävarman Lilyä olo sitten yhtään. Kumpikaan heistä ei ollut täysin varma siitä, oliko tämä hyvä vai paha asia.

Isä, se Alecista tosiaan tulisi. Ja Lilystä tulisi äiti. Äiti? Hetkinen, Lilystä tulisi oikeasti äiti lapselle? Vasta nyt vaaleaverikkö alkoi hahmottaa asioiden todellisen laidan. Heistä tulisi vanhempi, suurin piirtein seitsemän ja puolen kuukauden päästä. Niin, Lily aikoi kyllä synnyttää tämän lapsen. Ei hänestä olisi aborttia tekemään koska lapsen (vaika hänen sisällään kasvavaa oliota ei voinut vielä lapseksi kutsua) tappaminen, se... Se olisi kauheaa ja anteeksiantamatonta. Jos Lily tekisi abortin, se tulisi piinaamaan häntä hänen loppuelämänsä ajan. Siitä Lily oli ehdottoman varma. Hän rakasti lapsia liikaa tehdäkseen abortin.
Lapsi oli siis pidettävä. Mutta olisiko Lilystä oikeasti tähän, huolehtimaan pienestä lapsesta? Entäpä Alec, mitä mieltä mies olisi tästä, aikoisiko Alec pysyä Lilyn rinnalla vai... Sitä jälkimmäistä Lily ei pystynyt edes ajattelemaan loppuun, niin hirvittävältä se oli jo mielessä kuulostanut.

Mies oli siirtynyt makuuhuoneen puolelle ja makasi nyt selällään sängyllä. Lily katsoi Alecia jotenkin epätoivoisesti. Alec oli mennyt selvästi pois tolaltaan, puhui itsekseen ja käyttäytyi aivan oudosti. Se ei ollut hyvä asia, nimittäin nyt Lily alkoi pelätä pahinta.
Alec kutsui Lilyä luokseen ja pian neito löysi itsensä istumasta sängyn reunalla. Lilyn sydän hakkasi kovaa rinnassa ja nainen näytti kauhistuneelta ja pelokkaalta.
"... Sinä tunnet minut, en.. En pysty.." Lilyn sanat olivat pelkkiä surullisia kuiskauksia. "En pystyisi tekemään aborttia.."
Lily sulki silmänsä ja päästi huuliensa välistä värisevan henkäyksen. Neito avasi kuitenkin taas silmänsä, jotka olivat nyt vetistyneet. Katse oli kiinnittyneenä kattoon ja Lily yritti silmiään räpyttelemällä kuivata niitä.
"Jos p-pidän tämän lapsen, aiotko.. Aiotko jättää minut..?" nämä sanat olivat olleet melkein äänettömiä. Lily tärisi nyt kauttaaltaan ja puri alahuultaan vimmatusti. Hän jäi peloissaan odottamaan Alecin vastausta.

Lilyn yllättävä raskaus oli selvästi muuttanut kaiken. Ja niinhän se tulisikin muuttamaan. Pian selviäisi, pysyisikö Alec hänen rinnallaan vai eroaisivatko heidän tiensä Lilyn vatsassa kasvavan lapsen myötä. Lily ei toivonut jälkimmäistä, ei. Vaikka he olivat olleet miehen kanssa yhdessä niin vähän aikaa, se tuntui Lilylle jo ikuisuudelta. Alec varmasti tunsi samoin. Hehän näkivät joka päivä toisensa, vaikkeivat periaatteessa asuneet vielä saman katon alla. Lapsi tulisi muuttamaan kaiken, siis aivan kaiken.

Mies havahtui siitä horrosmaisesta tilastaan Lilyn mainitessa sanan "abortti." Abortti? Mies ei ikinä sallisi naisen tehdä aborttia heidän lapselleen. Eikä hän tietenkään ollutkaan tekemässä mitään aborttia, Lilyn tuntien.Eihän se nyt vielä mikään lapsi ollut, mutta ihmisen alku kuitenkin. Se, mikä Lilyn kohdussa tällä hetkellä asui, ei mitenkään ollut syyllinen tapahtuneeseen ja ansaitsi oikeuden saada elää. Alec oli noussut takaisin istumaan ja silmänsä avatessaan hän käänsi katseensa sängyn reunalla istuvaan naiseen, jonka katse oli lukittautunut kattoon ja hän selvästi yritti pidätellä kyyneleitä. Tilanne ei selvästikään ollut helppo Lilyllekkään eikä Alecin sekava reaktio asiaan varmastikaan helpottanut naista mitenkään.. Mies huokaisi syvään ja hivuttautui sitten pienellä liikkellä lähemmäksi neitoa, antaen käsiensä käpertyä naisen ympärille ja painoi päänsä hetkeksi toisen olkapäätä vasten.

"Puhuinko minä muka abortista?" Alec pudisteli päätänsä nostettuaan sen ylös vaaleaverikön olalta. "Sinä et tee aborttia ja me pidämme tämän.. lapsen.." Miehen toinen käsi oli valahtanut Lilyn vyötäröltä hänen vatsalleen, jonka sisässä tuleva lapsi vielä tietämättömänä ulkomaailman menosta kasvoi turvallisesti. Heidän lapsensa. Alecin ja Lilyn. "Minä en ikinä, en ikinä jätä sinua.. olen vain kamalan väsynyt enkä yhtään osannut odottaa mitään tällaista.." Totta puhuen Alec ei pitänyt tilanteesta lainkaan, sillä eihän naisen raskautta oltu milläänlailla suunniteltu. Jos se olisi tapahtunut ehkäpä.. vuoden päästä siitä hetkestä, niin mies olisi saattanut reagoida asiaan eri tavalla ja olla jopa iloinenkin siitä. Mutta kyllä Alec varmasti oppisi ennemmin tai myöhemmin olemaan iloinen asiasta. Hänestä tulisi ihan oikeasti isä ja lapsi tarvitsi kaiken mahdollisen rakkauden ja huomion, mitä isä vain pystyisi tarjoamaan.. ja Alec halusi olla hyvä isä tulevalle lapselle. Nyt ajatus isyydestä tuntui vaan niin uskomattoman kaukaiselta, mutta miehen oli otettava vastuu teoistaan ja sen seurauksista sekä huolehtia tulevasta äidistäkin eikä jättää häntä yksin lapsen kanssa.

Alec kohosi istumaan, Lily tunsi sängyn liikkuvan siihen malliin. Alecin kädet kietoutuivat Lilyn ympärille ja miehen pää painautui naisen olkaa vasten, jolloin siniharmaat silmät uskallettiin laskea alemmas. Lily kohtasi sitten miehen katseen ja tämä alkoi viimein puhua.
Vaaleaverikkö katsoi silmät vetistyneenä Alecia, joka sanoi, että he pitäisivät tämän lapsen. Alec oikein kielsi naista tekemään abortin. Miehen käsi tunnettiin sitten vatsalla, mutta Lily katsoi Alecia yhä silmiin. Hänen katseensa oli täynnä... Liikuttuneisuutta, onnea ja huojentuneisuutta, vaikka kaikki oli vielä varsin epäselvää.
"Alec", Lily kiinnitti sitten miehen huomion itseensä, porautui silmillään miehen merensinisiin silmiin ja asetti kätensä Alecin kasvojen molemmille puolille. "Minäkään en osannut odottaa tätä.." neito myönsi rehellisesti ja katsoi Alecia yhä syvälle silmiin. Nainen siveli miehen kasvoja hellästi ja hänen huulilleen kohosi sitten pienen pieni hymy. "Mutta.. Mutta uskon, että me tulemme selviämään tästä. Onhan meillä toisemme.." Lily lopetti sitten, hänen kätensä löysivät paikkansa miehen niskan takaa ja neito painautui suutelemaan Alecia. Hän kaatoi heidät sängylle makaamaan ja erkani suudelmasta, joka ei ollut ollut kovin pitkä.

Lily pysytteli aivan Alecin lähellä ja antoi käsiensä hyväillä pehmeästi miehen niskaa ja hiuksia.
"Onneksi sinulla on huomenna vapaapäivä... Saat vihdoin levätä kunnolla.." neito kuiskasi miehen kasvojen lähellä ja silitti Alecin poskea hitaasti. Alec oli tehnyt viime aikoina niin paljon töitä, että Lilystä tuntui pahalta vain katsoa väsynyttä miestä, kun Alec tuli töistä kotiin.
Niin. Kun he molemmat saisivat nukuttua tämän yön yli, niin varmasti aamulla kaikki olisi selkeämpää. Ainakin toivottavasti.

Myös Alecin huulille nousi pieni hymynkare, kun Lily siveli hänen kasvojansa ja sanoi uskovansa siihen, että he selviytyisivät siitä tilanteesta. "Niin on.. ja me selviydymme", hän myötäili naisen sanoja, ennen kuin toinen painautui suudellakseen miestä. Alec vastasi siihen hellästi, samalla kun hänet oltiin kaadettu naisen mukana takaisin makuulle. Miehen silmät aukesivat taas ja ne kohtasivat Lilyn siniharmaat silmät, kun hän oli päättänyt lyhyen suudelman. Alecin huulilla koreileva nyt entistäkin leveämpi hymy riitti varmasti kuvastamaan hänen tunteitansa naista kohtaan tarpeeksi ilman minkäänlaisia sanoja. Aivan, he tulisivat aivan varmasti selviytymään tästä kunnialla ja heistä tulisi hyvät vanhemmat Lilyn vatsassa kasvavalle ihmisen alulle. Siitä ei ollut epäilystäkään enään, vaikka ajatus vanhemmuudesta tuntui täysin vieraalta ja uudelta asialta heille molemmille.

"Niin.. saamme viettää koko päivän kahdestaan.. paitsi, että nyt meitä onkin kolme", mies hymähti hyväntuulisena, siirtäen katseensa naisen vatsalle ja siveli sitä hellästi kädellänsä Mutta Alec sitten selvensi kurkkuaan ja nosti katseensa taas ylös Lilyn silmiin. "Muuten.. minä olen jo pitkän aikaa miettinyt tätä, mutta en vain oikein ole saanut tilaisuutta kysyä tätä sinulta.." Hän siirsi toista kättään tiukemmin naisen selän taakse. "Muuttaisitko tänne luokseni..? Siis ihan kunnolla. Ymmärrän kyllä, jos et halua, sinun ei ole mikään pakko.. ajattelin vain, että nyt olisi hyvä aika, kun saamme lapsenkin ja kaikkea.." Alec lisäsi viitaten siihen, että Lily oli viimeaikoina majaillut entistäkin enemmän miehen asunnolla ja ulkopuoliset varmasti kuvittelivat parin asuvan yhdessä, kun nainen niin kovasti tiuhoin aikavälein vieraili hänen luonaan.

Jotenkin tilanne oli saanut aivan uuden käänteen. Lily ja Alec hymyilivät molemmat ja kaikki tuntui mahdolliselta. Myös Alec uskoi, että he tulisivat selviämään tästä yhdessä.
Lily päästi huvittuneen hykerryksen huuliensa välistä, kun Alec totesi heitä olevan nyt kolme. "Höpsö.." neito torui pehmeällä äänensävyllä ja kosketti omalla nenällään miehen nenää. Nainen oli nyt niin kiinni Alecissa kuin vain hän ikinä pystyi olemaan. Alecin lähellä oli niin levollista ja turvallista olla. Ja silloin kaikki oikeasti tuntui mahdolliselta.

Siniharmaat silmät kohtasivat taas nuo merensiniset silmät, Alecilla oli näköjään asiaa. Lily kuunteli kärsivällisesti miehen ensimmäiset sanat ja nyökkäsi sen merkiksi, että hän oikeasti kuunteli.
Lily ei todellakaan osannut odottaa tuollaista kysymystä, vaikka se oli ollut melko itsestäänselvyys. Joku ehkä järkevämpi ihminen olisi osannut jo odottaa tuota kysymystä ja täytyi myöntää, että yhteenmuutto oli käynyt Lilynkin mielessä pariin kertaan, mutta... Mutta silti, se tuli täytenä yllätyksenä!
Neidon suu oli auennut hieman, kun hän katsoi Alecia edessään. Lily räpäytti silmiään pariin kertaan ja yritti opiskella sen hetkisiä tuntemuksia sisällään. Lily muuttaisi Alecin luo, heistä tulisi oikea pariskunta. He olisivat avoliitossa?

Ja sitten neito olikin jo hyökännyt Alecin kimppuun. Eli hän oli kietonut kätensä tiukemmin miehen ympärillä ja oli painanut huulensa tiiviisti Alecin huulia vasten. Suudelma oli pitkä ja antaumuksellinen. Sen jälkeen Lily jakoi suukkojaan pitkin Alecin kasvoja, huulet kaareutuneet onnelliseen hymyyn suukkoja jakaessaan.
"Miten muka voisin kieltäytyä?" Lily kysyi nauraen heleästi ja painoi otsansa Alecin otsaa vasten rauhoittessaan hieman. Hänen sydämensä löi tiuhaan rinnassa ja Lily tunsi olevansa niin onnellinen. "Et pääse minusta- tai siis meistä enää koskaan eroon", vaaleaverikkö tajusi kyynelehtivänsä silkasta onnesta ja hän joutui pyyhkäisemään silmäkulmiaan sormellaan. Lily naurahti hiljaa ja painoi jälleen suudelman miehen huulille.

Alec oletti Lilyn reagoinnin asiaan tarkoittavan myöntävää vastausta kysymykseen yhteenmuutosta, sillä nainen oli mitään sanomatta painanut huulensa taas vasten miehen omia. Mies vastasi pitkään suudelmaan epäröimättäkään vähintääkin samalla mitalla, hymyillen sitten leveästi suudelman päätyttyä. Lilyn nauru kävi kuin taivaallisesta musiikista hänen korvilleen. Kaikki olisi taas hyvin ja tästä heidän yhteinen elämänsä voisi alkaa ihan virallisesti saman katon alla asuen. Lisäksi suunnilleen seitsemän ja puolen kuukauden päästä asunnossa kuuluisi myös kolmas ääni, joka kuuluisi pariskunnan pienelle vauvalle, ikiomalle lapselle..

Mies avasi hitaasti silmänsä nähdäkseen aivan lähellään olevan Lilyn, joka selvästikin oli itsekin myös onnensa kukkuloilla. Outoa, vielä hetkisen sitten Alecista ei ollut tuntunut sitten lainkaan hymyilyttävän, mutta naisen seuralla oli ihan omalaatuiset seurauksensa vailla vertaa. Onneksi hänellä oli Lily. "Enkä minä yrittäisikään päästä teistä eroon", mies huomautti sitten nopeasti vakavalla naamalla, mutta suupielet vääntäytyivät väkisinkin taas hymyilevään nousuun. Nuori pariskunta oli taas päätynyt suutelemaan, kun he eivät millään vain pystyneet pitämään näppejänsä erossa toisistaan, mutta tällä kertaa Alec erkani naisen huulilta parin sentin päähän. Hän haukkoi hetken happea lisää keuhkoihinsa, sillä suudelma oli ollut pidemmän ja tiiviimmän puoleinen jälleen kerran.

"Sinä.. siis te olette elämäni tärkeimmät asiat", Alec sitten totesi matalalla ja hiljaisella äänellä, katse tiiviisti Lilyn siniharmaissa silmissä. "Me todellakin saamme oman lapsen.." Mies henkäisi epäuskoisena vieläkin asiasta ääneen ja silitti kädellänsä hellästi naisen poskea. "Minä rakastan sinua, Lily Gleason", hän hymyili onnesta säteillen ja painoi pikku suukon neidon otsalle. Ties kuinka mones kerta se oli, kun mies oli ääneen sanonut rakastavansa naista, mutta se tuntui aina niin hyvältä. Ja varmalta. Hän oli hyvin varma siitä, että rakasti ja tulisi aina rakastamaan vain ja ainoastaan Lilyä ja että nainen omisti miehen sydämen täysin kokonaisuudessaan.

Voisiko ihminen olla tämän onnellisempi? Miten sitä muka pystyi olemaan tämän onnellisempi, kun rakastama mies oli juuri ehdottanut yhteenmuuttoa ja heille syntyisi vieläpä jonkin ajan kuluttua pieni nyytti, joka vaatisi jatkuvaa huomiointia. Lily ei kuitenkaan pelännyt tulevaa, olihan hän yhdessä Alecin kanssa. He selviäisivät kaikesta yhdessä, kunhan kumpikaan ei tulisi menettämään hermojaan.

Lily katsoi Alecia myös syvälle silmiin ja nyökkäsi onnellisesti hymyillen miehelle, joka totesi heidän tosiaan saavan lapsen. Niin, lapsi. Heidän lapsensa, Lilyn ja Alecin verta. Lily rakasti lapsia niin kovasti, että oman lapsen saaminen tuntui samalla niin ihmeelliseltä ja niin ihanalta ajatukselta. Naiselle olisi aivan sama olisiko lapsi tyttö vai poika, se olisi kuitenkin heidän lapsensa.
"Rakastan sinua enemmän", neito vain henkäisi onnessaan, sulki silmänsä ja huokaisi rauhallisesti. Hän hakeutui aivan mieheen kiinni ja heidän nenänsä koskettivat toisiaan.

Mutta Lily ei kuitenkaan malttanut rauhoittua, ei sitten ollenkaan. Hän avasi jälleen silmänsä ja hänen mielessään oli tuhansia erilaisia ajatuksia, joita hän ajatteli jakaa miehen kanssa.
"Kumpaa toivot, tyttöä vai poikaa?" Lily kysyi sitten pehmeällä ja iloa täynnä olevalla äänellä hakien Alecin silmät katseeseensa. "Onko sinulla jotain nimitoivomuksia? Oh, on tuo kyllä vielä aika aikaista.." neito tajusi oman kysymyksensä olleen hieman tahditon ja nyt naisen kulmat kurtistuivat aivan hitusen.
"Oma pieni lapsi..." Lily kuiskasi haaveilevasti ja risti oman kätensä Alecin käden kanssa. Neito nosti heidän käsiään ylemmäs, jotta näki ne yhdessä. "En voisi olla tämän onnellisempi", vaaleaverikkö myönsi ja alkoi sitten nauraa hennolla äänellään. Lily oli todellakin mennyt aivan sekaisin tästä vauvauutisesta.

"Sinusta tulee maailman paras isä", Lily totesi sitten ja hän siirsi katseensa heidän ristityistä käsistä miehen silmiin. Lilyn silmät tuikkivat onnea ja rakkautta. "Lapsella ei voisi parempaa isää olla.."

Alec hykerteli hivenen naurusta Lilyn innostuneisuudesta ja niistä kysymyksistä, joita hän miehelle esitti. Hän tunsi niin suurta lämpöä sydämessään nähdessään naisen olevan kovin innoissaan asiasta. Mutta niin.. kumpaa Alec toivoi? Tyttöä vai poikaa? .. Eipä on ollu aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että kumman haluaisi sitten joskus kun hänestä tulisi isä. Nyt kun Alec asiaa mietti, niin loppujen lopuksi sukupuolella ei ollut mitään merkitystä.. toki oma pikku prinsessa kuulosti hellyyttävältä ajatukselta, mutta ei hän pahaksi pistäisi vaikka saisikin poikavauvan, jolle saisi opettaa miehenä olemisen salat. Mies ei siis toivonut erikseen mitään tiettyä sukupuolta lapselleen.. pääasia nyt oli vain se, että lapsi syntyisi terveenä ja hyvinvointisena. Entä nimi? Ehkäpä sen ajatteleminen tosiaan oli vielä hivenen liian aikaista, niin kuin Lily jo ehti mainita. Olihan heillä tässä vielä rutkasti aikaa miettiä ja harkita asiaa tarkoin..

Lily oli ristinyt parin kädet yhteen ja nauroi taas hennosti. Ja sitten hän kertoi, että Alecista tulisi maailman paras isä. "No.. ainakin yritän tehdä kaikkeni sen eteen.. että olisin hyvä isä", miehen suupielet olivat edelleenkin leveässä hymyssä. Niin, siihen mies todellakin yrittäisi tähdätä. Olla hyvä isä tulevalle lapselle ja tarjota kaikista parhain mahdollinen elämä hänelle.
"..Mutta sinun täytyy rauhoittua nyt ja välttää turhaa rasitusta", Alec sitten vakavoitui ja hän todellakin tarkoitti sitä. Lily kantoi nyt heidän lastansa, joten oli ihan ymmärrettävää jos nainen tunsi olonsa väsyneemmäksi ja uupuneemmaksi tai että jos ylimääräinen riehaantuminen kostautuisi juuri edellämainituilla tavoilla.
"Onko sinulla nälkä? Voin laittaa sinulle jotakin -"

Lily ei vain millään malttanut lopettaa hymyilemistä. Se suunnaton onnellisuus suorastaan säteili hänestä. Nainen oli aivan lumoutunut ajatukseen omasta lapsesta. Lily tiedosti sitten, että yksi hänen unelmistaan oli aikeissa pian toteutua; saada oma lapsi. Lilyn unelmat olivat varmasti monelle muullekin naisille tuttuja; löytää elämän rakkaus, mennä naimisiin, perustaa tämän kanssa perhe, kasvattaa lapset, vanheta yhdessä.. Ei elämältä muuta tarvinnut. Lily oli jo saavuttanut yhden unelmistaan, hän oli löytänyt elämänsä rakkauden. Jep, se oli Alec. Kukas muukaan. Lilyn rakkaus miestä kohtaan ei tulisi koskaan sammumaan, koska hän ei antaisi rakkautensa sammua.

Alec vakavoitui ja kehotti Lilyä rauhoittumaan sekä välttämään turhaa rasitusta. Lilyn huulilla säilyi kuitenkin yhä se onnellinen hymy.
"Alec, sen minä tiedän raskaudesta, että nainen pystyy tekemään silloin aivan tavallisia askareita", vaaleaverikkö sanoi sitten tietäväisellä äänellä ja kohottautui nyt miehen viereltä istumaan. "Olet ollut tänään töissä ja olet väsynyt. Minä voin tehdä sinulle pari kinkkuvoileipää?" Lily ehdotti huolehtivaiseen sävyyn ja nousi jo ylös sängyltä. Hän kuitenkin kiinnitti silloin huomionsa vatsaansa ja laski kätensä sen päälle.
"Milloinkohan vatsani alkaa pyöristyä", neito pohti itsekseen ääneen ja sitten hän jo taas hykersi onnesta. Lily katsahti Aleciin suuresti hymyillen, ennen kuin katosi makuuhuoneen puolelta keittiön puolelle tekemään Alecille syötävää.

"Otatko jotain juotavaa?" Lily kysyi sitten pian, kun oli kadonnut makuuhuoneen puolelta. Hän otti kaapista vaalean leivän ja leikkasi veitsellä siitä pari siivua.
Niin, raskaana olevat naiset saivat tehdä tavallisia askareitaan. Jotkut jopa kävivät lenkkeilemässä niin pitkään, kunnes vatsa oli jo sen verran suuri ja painava, että lenkkeily vaikeutuisi huomattavasti. Lily aikoisi tietenkin levätä aina silloin, kun siltä tuntuisi, mutta muuten hän kyllä hoitaisi kotityöt sun muut askareet aivan viimeiseen asti.

Lily oli Alecin kehoituksesta levätä huolimatta noussut istumaan ja pian jo kokonaan ylös sängyltä ja ehdotti, että voisi tehdä miehelle leipiä. "Ei sinun tarvit-" No joo, nainen oli jo ehtinyt kadota keittiön puolelle. Kaikkea sitä.. toinen oli raskaana eikä näyttänyt kärsivän pienestäkään väsymyksestä, kun taas toinen ei ollut todellakaan raskaana, vaan oli tosiaankin ollut töissä koko pitkän päivän ja tunsi olevansa hyvin uupunut. "En", Alec vastasi sänkynsä pohjalta keittiöön ja kuuli, kuinka Lily siellä puolella avasi kaapin. Mies päästi huuliltaan jonkinlaisen ähkäisyn ja älähdyksen välimaastolla sijaitsevan äännähdyksen ja lopulta nosti itsensä ylös sängyltä, suunnaten sitten Lilyn perään keittiöön.

Hän jäi seisoskelemaan hetkeksi oven suulle, katsellen siitä naisen puuhasteluja, kunnes siirtyi sitten pöydän ääreen istumaan. Mies kuitenkin käänsi tuolinsa siten, että oli nyt kasvot Lilyyn päin. "Olet uskomaton", hän pudisteli huvittuneena päätään ja nojasi kyynärpäällään keittiönsä pöytää vasten, merensinisten silmien katse edelleenkin tiiviisti vaaleaverikössä. "Kunhan se mahasi vain kasvaa siitä, niin etpähän kauaa minulle leipiä jaksa tehdä." Miehen kasvoille oli syntynyt pienoinen virneenpoikanen ja hän seurasi naisen tekemisiä ilkikurisena.

Lily oli ehtinyt jo voitelemaan kaksi leivän palaa, kun hän kuuli askeleita läheltään. Alec oli näköjään löytänyt tiensä keittiöön ja katseli nyt Lilyä, joka otti jääkaapista seuraavaksi esille kinkkuviipalepaketin ja juustoa. Lisäksi jääkaapista otettiin kurkkua ja tomaattia, terveellisempää leivän päällistä.
Vaaleaverikkö käänsi päätäänsä sitten miehen suuntaan, joka oli juuri todennut Lilyn olevan uskomaton. Neito naurahti sydämellisesti ja asetteli kurkkuviipaleita leivän päälle viimeiseksi päälliseksi.
"Otan tuon kohteliaisuutena", Lily vastasi huvittuneena, kun kiikutti sitten lautasen päälle pöydälle Alecin eteen kaksi leipää. "Oletko varma, ettet ota mitään juotavaa?"

Nainen tuhahti muka pyöristyneesti Alecin sanoille siitä, että kun hänen mahansa kasvaisi, niin Lily ei jaksaisi tehdä leipiä miehelle. Lilyn kädet löysivät paikkansa lanteiltaan ja neito katsoi Alecia muka kiukkuisesti. "Vihjaatko sinä, että pian minä löydän itseni löhöämästä sängyltäsi ja orjuutan sinua tekemään kaiken työn?" Lily kysyi toinen kulma koholla ja käveli aivan Alecin tuolin vierelle kyykistyen sen verran, että hänen kasvonsa olivat miehen kasvojan tasalla.
"Kuulostaa hyvältä. Maltan tuskin odottaa sitä, että näen sinut putsaamassa pölyjä kaapin päältä. Tai tuomassa minulle sänkyyn ruokaa", Lily nauroi ja suukotti miestä molemmille poskille.
"Syöhän nyt, että jaksat", neito kehotti sitten ja suoristautui. Hänen toinen kätensä asettautui miehen niskalle ja Lily siveli sitä hitaasti edestakaisin. "Vaikutat hieman jäykältä", Lily totesi hiljaisemmalla äänellä ja asettautui kunnolla miehen tuolin taakse asettaen molemmat kätensä nyt Alecin niskalle. Hänen kätensä alkoivat hiljalleen hieroa Alecin niskaa. "Niskasi ovat aivan jumissa..."
Lily alkoi hieroa Alecia oikein kunnolla, sillä miehen niskan jäykkyys oli todellakin herättänyt hänen huolensa. Alec teki liian paljon töitä, eikä se ollut enää hyvä juttu.

"Miten sinun työpäiväsi meni tänään?" Lily kysyi sitten hierossaan samalla Alecia.

Lily oli saanut leivät sitten valmiiksi ja toi ne Alecin eteen. "Se käy minulle oikein hyvin, kunhan en itse joudu synnyttämään", hän hymähti tyytyväisenä tuntiessaan naisen lämpimät suukotukset molemmilla poskillaan. Miestä ei tarvinnut sen enempää kehottaa syömään, kun hän jo oli tarttunut toiseen kahdesta leivästä ja pisteli sitä nälkäisenä poskeensa. Hän ei ollut edes osannut tajuta, että kuinka nälissään oli ollut, sillä olihan se uutinen Lilyn raskaudesta vienyt tosiaankin ajatukset hivenen muualle. Naisesta tulisi varmasti hyvä äiti, kun hän tavallaan osasi huolehtia Alecistakin, joka sentään oli aikuinen mies eikä mikään pienoinen lapsi enään, eikä moneen vuoteen ollutkaan. Silti Alec ei varmastikaan olisi tajunnut syödä mitään, ellei Lily olisi tarjoutunut tekemään hänelle niitä voileipiä.

Ja sitten naisen kätöset tunnettiinkin jo miehen niskalla ja Lilyn hierovat otteet niillä seutuvilla tuntuivat taivaallisilta. Olivathan niskat todellakin ehtineet jumittua ja jäykistyä työtä raataessa ja Alec tunsi kärsivänsä hyvin piinaavista niskakivuista pitkin päivää. "Mmmh, olet ihana", mies sanoi ajatuksensa naisesta ääneen nielaistuaan ensin suunsa tyhjäksi leivästä ja sulki silmänsä sitten pieneksi hetkeksi. Sen kaiken lisäksi vielä, että Alec rakasti Lilyä niin suunnattomasti niin toinen osasi olla aina niin huolehtiva, rakastava ja ihana. Mies ei rehellisesti ollut keksinyt yhtäkään negatiivista kommenttia naisen luonteesta, vaikka he olivatkin ehtineet nyt tuntea toisensa jo jonkin aikaa. Lily oli todellakin oikea kultakimpale eikä varmasti hänen kaltaistaan toista ihmistä maan päältä löytyisi.

"Se oli suoraan sanottuna kamala, suurinosa toimistolta on sairaslomalla syysflunssa-aallon kourissa ja jouduin siis tehdä monenkin ihmisen edestä työt", Alec sitten vastasin naisen esittämään kysymykseen kuluneesta työpäivästä. "Melkein itsekin toivoisin saavani jonkun taudin, että saisin edes vähäsen lomaa töistä", mies jatkoi avautumistaan, kun oli taas saanut nielettyä jo toista leipäänsä alas. Toisaalta Alecin kuuluisi vain olla iloinen siitä, että hänellä sentään oli töitä! Lilyhän ei toistaiseksi missään kunnon töissä käynyt, eikä siihen ollut syytäkään, kun hän odotti lasta. Joten elannonhankkiminen oli nuoren perheen isä, Alecin vastuulla. "Mutta entä sinä? Miten päiväsi meni..? Siis muutenkin kuin siellä lääkärillä." Mies vilkaisi takanaan olevaa vaaleaverikköä olkansa takaa.

Lily purskahti hiljaiseen nauruun kuullessaan Alecin sanovan, että orjana oleminen kävi oikein hyvin, kunhan mies ei itse joutuisi synnyttämään. "Voi rakas, älä huolehdi siitä. Tähän asti vielä kukaan mies ei ole joutunut synnyttämään lasta", neito sanoi naurunsa lomasta ja hymyili huvittuneesti. "Mutta... Nykyään kaikki tuntuu olevan mahdollista. Saa nähdä, milloin ensimmäinen mies synnyttää lapsen!" vaaleaverikkö totesi muka tosissaan ja suukotti miestä sitten nenän päähän. "Että olehan varovainen sanoissani. Jos synnytys tuntuu mahdottomalta ja kiduttavalta, sinä saat synnyttää seuraavan lapsen."
Sen jälkeen Lily kuitenkin pudisti huvittuneena päätään ja yritti palata takaisin maanpinnalle. Miten hän tunsikaan olonsa niin suunnattoman onnelliseksi, rakastuneeksi ja huolettomaksi sillä hetkellä. Raskausuutinen olikin oikeasti ollut aivan ihana yllätys ja nyt Lily ei millään malttaisi lopettaa hymyilemistään.

Vaaleaverikkö jatkoi Alecin niskan hieromista, kun mies todellakin vaikutti nauttivan siitä. Alecin niskat tuntuivatkin kovin jäykiltä, eikä siis ollut ihmekään, jos Alec oli noin väsynyt. Jos Lily vain onnistuisi hieromaan niskat edes jotenkin auki, niin miehen olo parantuisi huomattamasti.
"Yritän olla", Lily naurahti hiljaa Alecin sanoille siitä, että Lily oli ihana. Häne kätensä tekivät yhä töitä miehen niskalla. Välillä hänen kätensä laskeutuivat hivenen alemmas hieromaan miehen selkää lapaluiden alueelta.
Lily kuunteli hiljaisesti Alecin kertomusta päivästään. Ei siis ollut ihmekään, että mies oli näin väsynyt, jos kerran Alec oli joutunut tekemään myös toisten töitä! Lily tunsi olonsa niin hyödyttömäksi, kun ei osannut oikein mitenkään auttaa Alecia tämän työn kanssa.
"Eikö teillä sitten ole keitään sijaisia käytettävissä? On ikävää, että joudut tekemään omien töiden lisäksi toisten töitä..." vaaleaverikkö puhui hiljaisemmalla, vakavemmalla äänensävyllä. "Saathan sinä jotain ylityökorvausta siitä, että teet muiden töitä?"

"Minä soitin tänään erääseen vanhainkotiin. He hakevat sinne hoitajaa", Lily kertoi Alecille ja tunsi sitten peukalonsa muljauttavan jotain miehen niskassa. Ahaa, siinä se kipeä piste siis oli. "Minulla on ensi viikolla tapaaminen siellä. Toivottavasti saisin sieltä töitä. Me tulemme nimittäin tarvitsemaan rahaa", vaaleaverikkö huomautti ja alkoi sitten ajatella sitä, mihin kaikkeen rahaa tulisi tulevaisuudessa kulumaan. Lapsi tulisi viemään todella paljon rahaa, sen Lily alkoi vasta nyt hahmottaa. Nyt nainen alkoikin pelätä sitä, ettei heillä olisi varaa oikein mihinkään, jos myös Lily ei saisi töitä.
"Sitten minä vain... Makoilin sohvalla", Lily myönsi hivenen nolona. Yleensähän hän harrasti siivoilua, mutta tänään hän ei oikein ollut saanut mitään aikaiseksi. "Joko tuntuu paremmalta?" nainen kysyi sitten tarkoittaen siis sitä, että joko Alec tunsi niskansa olevan hitusen paremmassa kunnossa.

Alec naurahti ääneen Lilyn sanoessa, että mies saisi synnyttää seuraavan lapsen jos synnytys olisi kovin kivulias. Niin.. seuraava lapsi. Mies tiesi jo nyt haluavansa toisenkin lapsen Lilyn kanssa, vaikka esikoinen olikin vasta tuloillaan. Hän oli saanut nyt leipänsä syötyä loppuun ja rentoutui naisen tarjoamassa niskahieronnassa. Vielä hän hemmottelisi neidon piloille tästä hyvästä, se oli varmaa. Mies pudisteli sitten päätään pienesti, vastaukseksi Lilyn esittämään kysymykseen. "Ei, ei ole sijaisia.. toki saan pientä korvausta, mutta se on tosiaankin pientä", Alec mutristi huuliaan hajamielisenä samalla kun selosti taas asiaansa naiselle.

"Ai kävit vaa-aai?" Miehen kysymyksen viimeinen sana venyi hivenen pidemmäksi, sillä juuri sillä hetkellä Lily oli jotenkin onnistunut saamaan Alecin niskan kipeimmän kohdan avattua ja olo oli helpottunut heti sillä sekunnilla. "Toivon todella, että saat sen paikan", miehen huulille oli kohonnut taas pienoinen hymy. Se, että nainen oli ehkäpä saamassa itselleen kunnollista työtä oli tietysti hyvä asia. Rahaa ei ikinä ollut liian paljoa eikä Alecin liksa nimittäin sen kummoisempi ollut. Pian olisi vieläpä yksi suu lisää ruokittavana ja lapsi tarvitsi kaikenmaailman pinnasängyt sun muut kalusteet.. ja jossain vaiheessahan parin täytyisi muuttaa isompaan asuntoon. Lapsen kasvaessa ei enää pelkkä pieni kerrostalokaksio riittänyt asumiseen. Mutta se olisi sen ajan murhe ja kyllä pari tästä taloudellisesta ahdingosta kunnialla selviäisi, aivan varmasti.

Mies naurahti taas hiljaisena ääneen, kun Lily kertoi vain makoilleensa sohvalla. "Tuntuu, kiitos", Alec käänsi päätään taas naisen suuntaan ja nousi ylös tuoliltaan. "Rakastan sinua niiin paljon.." Hän hymyili rakastunut hymy kasvoillaan, silmät tuikkien onnesta, kun mies katsoi Lilyyn. Hän olikin jo vetänyt naisen syleilyynsä sitten halakseen ja suukottanut häntä lämpimästi huulille. "Miten olisi pienet torkut..? Vai oletko laiskotellut tarpeeksi sohvalla jo tälle päivälle?" Mies virnuili Lilylle pienesti, painaen taas hellän pusun hänen kasvoilleen.

Ei edes sijaisia. Lilyn kasvoille kohosi sitten hetkeksi aikaa sellainen ilme, että hän ei pitänyt Alecin tilannetta ollenkaan reiluna ja neito oli jo melkein sanomassa pari valittua sanaa miehen työpaikasta, mutta onnistui kuitenkin pitämään sievän suunsa kiinni. Ei ollut Lilyn tapaista alkaa kritisoida ja paheksua jotain, mutta... Mutta ei ollut reilua, että Alec joutui paiskimaan töitä niin paljon ja sai tästä hyvästä vain vähän korvausta.
"Kuulostaa kohtuuttomalta.." vaaleaverikkö nurisi hiljaa. Sen enempää hän ei uskaltanut asiaa kommentoida.

Lily hymisi myöntävästi Alecille. "Minäkin toivon sitä", neito vastasi omasta puolestaan vielä uudemman kerran. "Jotenkin en vain... En vain ollut tajunnut sitä, että minun pitäisi hankkia työpaikka... Kaikki sujui niin helposti, kun asuin Chlóen nurkissa. Chlóe maksoi suurimman osan vuokrasta ja näin... Tuntuu, että olen ollut vain taakkana hänelle ja sinulle", neito selitti ehkä hivenen epäselvästi, mutta hän uskoi Alecin tajuavan rivien välistä, että Lily ei ollut oikein saanut otetta elämästä. Niin, hänhän olisi ehkä vieläkin kiinni menneisyydessään, jos Alec ei olisi ilmestynyt kuvioihin ja antanut Lilylle syyn elää ja olla onnellinen.
"Mutta nyt minä ryhdistäydyn", vaaleaverikkö sanoi päättäväisesti ja hymyili hieman. Hänen elämänsä ei ollut enää mitätöntä ja turhaa, hänellä oli oikeasti joku, jonka kanssa hän tahtoi elää kuolemaan asti. Hän ei tahtonut Alecin yksinään huolehtia rahan hankkimisesta, vaan pian he tekisivät sen yhdessä.

Alec kiitteli Lilyä, joka oli nähtävästi onnistunut hieromisyrityksessään. Lily oli jälleen yhtä hymyä, kun Alec nousi tuolilta ja veti naisen käsiensä suojaan. Nainen otti ilomielin vastaan Alecin huulet. "Sinä tiedät, mitä minä sinusta ajattelen", Lily vain henkäisi onnellisesti miehen huulia vasten ja suukotti vuorostaan Alecia.
"Koskaan ei voi laiskotella liikaa. Tai oikeastaan voi, mutta ei takerruta siihen seikkaan", Lily totesi heleästi ja lähti sitten hiljalleen johdattamaan heitä takaisin makuuhuoneeseen.
Makuuhuoneeseen päästyään Lily riisui empimättä tiukat farkkunsa ja rintaliivinsä valkoisen toppinsa alta. Hän asettui sitten sängylle makaamaan pelissä mustissa alushousuissaan ja valkoisessa topissa. Näin oli paljon kevyempi ja vapautuneempi torkkua, kun mikään ei painanut inhottavasti ihoa vasten.

Alec lähti Lilyn johdattamana kohti heidän yhteistä makuuhuonettaan. Niin, yhteinenhän se nyt oli, kun pari oli sopinut vähäsen aikaa sitten naisen muuttavan saman katon alle. Mies oli vain niin suunnattoman onnellinen, ettei sitä pystynyt sanoilla kuvaamaan. Eikä Alec varmasti tulisi katumaan sitä päätöstä, että oli pyytänyt Lilyä muuttamaan kanssaan yhteen. Jo nyt neito oli ehtinyt hemmotella miestä herkullisilla voileivillä ja ihanalla niskahieronnalla, vaikka ei hänen suinkaan olisi tarvinnut. Alecille riitti, että Lily olisi vain mahdollisimman lähellä häntä ja mahdollisimman usein. Toki he olivat nähneet toisiansa joka päivä seurustelunsa aikana, mutta vielä parempi olisi herätä joka ikinen aamu rakastettunsa vierestä ja saada seurata neidon vatsassa kasvavan pienokaisen kehittymistä taukoamatta.

Mies seurasi Lilyn esimerkkiä ja riisuen farkkunsa ja yllään olleen neuleen, jolloin Alec oli enää pukeutunut pelkästään boksereihin ja t-paitaan. Hän sitten kömpi sänkyyn naisen vierelle ja asetti kätensä neidon vyötärön ympärille, vetäen itseään samalla lähemmäksi häntä. Alec laski päänsä tyynylle, aivan Lilyn oman viereen lämpimästi hymyillen. Mies ei malttanut pitää huuliaan erossa naisesta vieläkään, joten pieni suukko käväisi taas toisen huulilla, ennen kuin Alecin silmäluomet rupesivat painumaan hiljalleen alaspäin.

"Väsyttää.." Mies mumisi huuliensa välistä haukotellen pitkästi sen jälkeen ja hakeutui taas tiiviimmin vierellä olevaa Lilyä vasten. Päivä oli tosiaan ollut pitkä ja raskas, täynnä yllätyksiä.. mutta nyt Alec pääsisi vihdoinkin lepäämään ilman huolen häivää oman rakkaansa vierellä.

Lily katseli Alecin väsyneitä kasvoja, kun mies oli asettunut hänen vierelleen ja vetänyt naisen lähemmäs itseään. Neito vastasi lyhyeen suudelmaan ja huokaisi sen jälkeen rentoutuneesti. Hänen toinen kätensä siveli rauhalliseen tahtiin Alecin poskea.
"Nyt voit levätä.." vaaleaverikkö kuiskasi pehmeästi ja toi kasvojaan lähemmäs Alecin kasvoja. Pian heidän nenänsä hipoivat toisiaan ja siinä Lily päätti pysyä. Hänen kätensä jatkoi yhä miehen posken sivelemistä. "Voisimme vaikka tämän jälkeen käväistä ulkona hieman virkistäytymässä.. Eihän kellokaan ole kuin vasta kuusi" Lily puhui hiljaisella äänellä ja sulki sitten viimein omatkin silmänsä. Käsi, joka oli Alecin poskea sivellyt, löysi uuden paikkansa miehen kyljeltä.

"Ai niin... Minulle varattiin ultraäänitutkimuksiin aika kahden viikon päästä... Siellä tarkastetaan lapsen hyvinvointi.." Lily muisti sitten ja hänen huulilleen kipusi tahtomattakin pieni hymy, joka kertoili Lilyn onnellisuudesta. Niin, heidän lapsensa hyvinvointi, se oli Lilylle tärkeintä sillä hetkellä. Kun lapsella olisi kaikki hyvin, niin myös Lilyllä olisi kaikki hyvin. Hän tekisi kaikkensa suojellakseen vatsassa kasvavaa lastaan. Olihan se hänen ja Alecin yhteinen lapsi.
Lily hymähti sitten epäuskoisen kuuloisena ja pudisteli itsekeen päätään. "En vain voi millään... En voi millään uskoa, että vatsassani oikeasti kasvaa jokin.." neito paljasti ja piti silmänsä yhä kiinni. Hänen huulillaan oli nyt entistä suurempi hymy. "Pian me jo saamme nähdä lapsemme", Lily henkäisi onneissaan ja painautui entistä tiiviimmin Alecia vasten.

"Nyt olen hiljaa, että saat levätä", Lily mutisi hieman häpeissään, kun oli tajunnut alkavansa puhua, vaikka heidän piti levätä. Tämä lapsiasia, se... Se vain oli saanut Lilyn pois tolaltaan. Hyvällä tavalla pois tolalta.

"Mmmh.." Alec mumisi ääneen Lilyn ehdotukselle lähteä ulos virkistäytymään torkkujen jälkeen. Se varmaan tekisikin hyvää, sillä mies ei juurikaan ollut sen päivän aikana ehtinyt ulkona käväistä. Hän oli ollut koko päivän töissä ja tullut sitten kotiin. Mutta ensin nukuttaisiin pieni hetki, pienet torkut tähän väliin nimittäin eivät tekisi ainkaan pahaa miehelle.
Ja sitten Lily kertoi, että ultraäänitutkimukset olisivat kahden viikon päästä. Alecin silmät avautuivat ja hänen väsyneille kasvoilleen oli kohonnut hivenen yllättynyt ilme, mutta se muuntautui pian onnelliseksi hymyksi. "Nyt jo.. lapsihan kasvaa kamalan nopeasti", mies hymisi hiljaa ja sipaisi toisella kädellään taas naisen vatsaa. Toistaiseksi se oli vielä kovin pieni, eikä Alec millään osannut kuvitella, että kuinka suuri se mahtaisi olla jo parin kuukauden päästä.

Tieto tulevasta ultraäänitutkimuksesta oli saanut miehen mielen taas kiireiseksi eri asioilla, joita hän mietiskeli. Mies ei vain malttanut odottaa sitä, että saisi tuntea kädellään, kuinka vauva Lilyn vatsan sisällä liikkuisi.. niin ja vauvan pitäisi saada kuunnella myös musiikkia! Tai no, Lilyn vatsassahan se vauva asustelisi seuraavat kuukaudet, joten Alec ei asiaan pääsisi kamalasti vaikuttamaan. Ellei sitten Lily olisi myös samaa mieltä.. ja tietenkin jos se olisi hyödyksi lapsen tulevaisuudelle, sitten kun hän vihdoinkin putkahtaisi maailmaan. Alec ei paljoa raskaudesta ja lapsista tiennyt, mutta eiköhän hän saisi oppia nyt Lilyn kautta kaikenlaista uutta.

"Ei se mitään.. minäkin haluaisin jo kovasti nähdä sen lapsen", Alec hymyili hivenen huvittuneena Lilyn mutinalle siitä, että hän olisi hiljaa nyt. Silmät sitten kuitenkin sulkeutuivat jo pienen hetken päästä takaisin jo kiinni ja miehen kädet asettuivat rennosti naisen ympärille, kunnes suusta karkasi unelias tuhahdus ja hän oli jo kovaa vauhtia lipumassa unten maille, pieni hymynkare koristamassa edelleenkin huulia. Alec oli äärimmäisen onnellinen nyt ja tuskin malttoi odottaa enää seitsemää ja puolta kuukautta. Ajatukset isyydestä vain tuntuivat.. luontevilta, vaikka vielä minuutteja sitten saatua tietää asiasta oli osittain vieroksunut sitä outoa, uutta tunnetta. Mutta nyt hän tiesi varsin hyvin mitä halusi olla. Hyvä isä hänen ja Lilyn yhteiselle lapselle.