Together we're invincible

Alec hymyili jälleen leveää hymyänsä, kun Lily myötäili hänen ajatustaan siitä, että parin kannattaisi hankkia isompi asunto. Tämä oli yksi heidän suhteensa parhaimmista puolista, pari tuli lähes jokaisessa asiassa hyvin toimeen keskenään, mitä nyt muutamia turhia väittelyitä lukuunottamatta. Mutta väittelyt kuuluivat asiaan. Ainahan niitä parisuhteessa oli, Alecin ja Lilyn kohdalla ne eivät tosin mitään vakavemman puoleisia olleet, pientä kinastelua vain ja lopulta nekin aina päättyivät jonkunlaiseen yhteisymmärrykseen.

"Ah, unohdin ihan kokonaan.." Alec totesi siihen, kun Lily muistutteli etteivät he olleet kertoneet tuloillaan olevasta pienokaisesta omille perheilleen vielä. "..Ehkä meidän pitäisi tosiaan ilmoitella asiasta", mies hykersi hyväntuulisena ja kosketti kevyesti huulillaan vaaleaverikön otsaa, jättäen siihen pienen suukon.
Niin tosiaan, miten Alecin perhe mahtoi suhtautua siihen, että hän olisi saamassa perheenlisäystä, eikä ollut edes ehtinyt esitellä tulevan lapsensa äitiä ja kumppaniansa heille..? Heidän mielipiteellä ei ollut juurikaan merkitystä, sillä Alechan varmasti pysyisi naisen rinnalla viimeiseen asti, oli perhe siitä mitä mieltä hyvänsä. Mutta toisaalta, miksi heillä edes olisi jotain Lilyä vastaan?
"Aivan varmasti he ovat iloisia meidän puolestamme." Mies sanoi rohkaisevasti ja silitteli naisen vaaleita hiuksia hellästi samalla. "Voimmehan me joku päivä lähteä käymään Liverpoolissa, niin saat tavata äitini ja veljeni. Isäni asuu myös Lontoossa, mutta.. enpä ole muuten puhunut hänen kanssaan aikoihin", Alec kurtisti hivenen kulmiaan todettuaan sen tosiasian. Hän oli tavannut viimeksi isäänsä ehkäpä kuukausi ennen sitä kun tapasi Lilyn. Lilyn tapaaminen oli taas saanut miehen sitten näköjään niin sekaisin, ettei hän ollut pahemmin viime aikoina muistanut soitella isälleen ja kysellä vaikkapa kuulumisia. He molemmat tosin elelivät täysin omaa elämäänsä, sillä isä oli viime tapaamisella kertonut tavanneensa jonkun uuden naisen.
Isästä ajatukset lähtivät sitten rullaamaan äitiin päin. Mitenköhän äiti asian ottaisi? Hän oli vaikuttanut ainakin olevansa kovin innoissaan silloin kun Alecin veli James ja hänen naisystävänsä olivat kertoneet vauvauutisista. Heidän lapsensa syntyisi kuitenkin kuukausia ennen Alecin ja Lilyn pienokaista, mutta silti. Violetista tulisi melko lyhyen ajan sisällä jo kahden lapsen isoäiti.

"Minulla ei ole kylläkään mikään kiire sen Liverpooliin lähdön kanssa, mutta jos sinä haluat niin..? Voisin soittaa äidilleni vaikka huomenna?" Mies katsoi neitoon kysyvänä, eikä ollut vieläkään lopettanut toisen päätä silittelevää käden liikettä. Hän ei halunnut painostaa Lilyä mitenkään, mutta tiesi itse varsin hyvin miten kärsimätön hänen äitinsä osasi olla. Kun Alec oli kertonut sinä eräänä päivänä hänelle seurustelevansa jonkun uuden naisen, eli siis Lilyn kanssa, niin Violet oli heti vaatinut tuoda tätä näytille. Asia oli sitten mieheltä unohtunut täysin, kun he olivat edenneet Lilyn kanssa kaikessa rauhassa ja nyt jos koskaan olisi jo korkea aika esitellä naiset toisillensa.

Lilyä alkoi hieman huvittaa heidän tilanteensa, kun Alec oli myös pohtinut sitä, että pitäisikö heidän ilmoittaa tästä vauvauutisesta perheilleen. Neito oli jo yhdeksättä viikkoa raskaana ja heille ei ollut ennen tätä päivää tullut mieleenkään kertoa tästä lähimmäisilleen. Lily tahtoi kertoa tämän uutisen, todellakin tahtoi! Hän tahtoi tiedottaa kaikille, että hän oli raskaana rakastamalleen miehelle. No, ei ehkä aivan kaikille, mutta niille jotka vähänkin tunsi. Hän oli tajunnut kertoa raskaudestaan vain pomolleen, joka oli luvannut Lilyn saavan jatkaa töissä lapsen syntymän jälkeen. Se oli ollut hyvä kuulla, ei ainakaan tarvinnut murehtia siitä, että mistä saisi töitä lapsen syntymän jälkeen.

Naisen olo keventyi hieman Alecin todetessa, että kaikki olisivat varmasti iloisia heidän puolestaan. Lily hymyili onnellista hymyään ja nautti miehen silittäessä hänen hiuksiaan. Jos Lily olisi kissa, hän varmasti kehräisi tällä hetkellä onnessaan. Sitten mies jo ehdotti käyntiä Liverpoolissa, mikä sai Lilyn huokaisemaan jännittyneesti. He menisivät tapaamaan Alecin äitiä ja veljiä, joita LIly ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Täytyi myöntää, että tämä sai Lilyn jännittymään. Hän kun ei kovin paljon uusista tilanteista pitänyt, mutta hän oli tiennyt tämän tulevan vielä vastaan. Ja samalla tapaamiskerralla he kertoisivat Lilyn raskaudesta. Eh, tämä särähti kyllä epämiellyttävästi Lilyn korviin, mutta hän yritti olla ajattelematta tilannetta niin pahana kuin se kuulosti.

"H-huomenna?" Lily ei ollut voinut mitään änkyttämiselle, mikä oli yhtäkkiä pompannut hänen sanaansa. Alec soittaisi äidilleen jo huomenna? Apua, he aikoisivat oikeasti mennä käymään Liverpoolissa tapaamassa Alecin perheen.
Lily meni totisesti aivan lukkoon. Hän tiesi, että Alecin äidin ja veljien tapaaminen ensimmäistä kertaa oli hyvin tärkeä asia. Koska ensimmäisen tapaamisen perusteella ihmiset muodostivat käsityksensä toisista ihmisitä. Mitä jos Alecin äiti ja veljet saisivat Lilystä huonon kuvan ja pyytäisivät Alecia harkitsemaan vielä toiseen kertaan, että oliko Lily tosiaan tämä oikea nainen?
"M-minä... T-tai siis... Haluaisin t-todella tavata perheesi, mutta.." neito ähkäisi sitten viimein ja katsoi Alecia jokseekin epätoivoisella katseella. "En tiedä, p-pystynkö siihen.." Lily kuiskasi puraisten alahuultaan hermostuneena. "Tiedäthän sinä, en ole kovin hyvä uusissa tilanteissa.."
Lily tunsi itsensä sillä hetkellä niin säälittäväksi ja araksi. Hän toivoi voivansa olla rohkeampi ja avoimempi uusille ihmisille, mutta menneisyys oli muovannut hänestä herkän ja ahdistuneen. Vaati monien tuntien prosessia, että Lily uskaltaisi puhua tuntemattomille vapautuneesti. Kuten Alec oli varmasti huomannut.

"Haluan kuitenkin hoitaa tämän pois alta, joten.." vaaleaverikkö sanoi sitten hiljaisemmalla äänellä ja hakeutui takaisin äskeiseen asentoonsa; hän nojasi selällään miehen rintakehään ja silitti yhä ympärillään olevia Alecin käsiä käsillään. "Mennään tapaamaan perhettäsi jo ensi viikolla?"
Mitä pikemmin tämän saisi hoidettua pois alta, sen parempi. Ja Lily tahtoi jo kiivaasti tutustua naiseen, joka oli Alecin synnyttänyt ja kasvattanut.

"Ei meidän edelleenkään ole pakko sinne heti lähipäivinä lähteä, ymmärrän kyllä jos et ole valmis", Alec kiiruhti korjaamaan nopeasti huomattuaan Lilyn reaktion ehdotukseensa. Mies poti hivenen huonoa omatuntoa, sillä olisihan hänen nyt pitänyt tietää ettei nainen suhtautunut uusien ihmisten tapaamiseen läheskään yhtä kevyesti kuin useimmat muut. Mutta Lilyllä oli ihan pätevä syy siihen, eikä mies todellakaan halunnut painostaa häntä mihinkään vasten tahtoaan.
"Hyvin se menee, kulta.. olen koko ajan vierelläsi eikä sinun ei tarvitse selviytyä siitä yksin", mies kuiski sitten neidon korvan lähellä ja painoi suukon Lilyn päälaelle välittävästi, jatkaen samaa silittelevää liikettä kädellään. Hän halusi ettei nainen turhaan murehtisi tulevaa tapaamista ja tuntisi olonsa mahdollisimman rentoutuneeksi. Totta kai hän sen ymmärsi, että jos Lily jännitti sitä, mutta syytä huoleen ei ollut. Ja jos Alecin perheellä (tuskimpa) olisi jotain naista vastaan, niin mies ei moisesta välittäisi. Heidän suhtautumisensa asiaan ei muuttaisi mitenkään parin asioita. "Aivan varmasti he ihastuvat sinuun. Eihän kukaan täysjärkinen nyt voi olla pitämättä sinusta", Alec jatkoi hymyillen aurinkoisesti taas.

Jossain määrin mies kuitenkin pelkäsi itsekin sitä, että miten hänen äitinsä saattoi suhtautua raskausuutiseen.. eiväthän he Lilyn kanssa olleet edes naimisissa tai olleet suunnitelleet mitään sen tapaista ainakaan vielä. Mutta mitä tahansa sitten Violet-äidin suusta pääsisikään, niin Alec ei ikinä antaisi naisen haukkua lastaan niin sanotuksi "äpäräksi", kun hän syntyisi avioliiton ulkopuolella. Niin.. Violet osasi olla välillä kovin vanhanaikainen. Voi sitä riitaa ja tuskaa mikä olikaan seurannut siitä, kun mies ilmoitti äidillensä eronneensa kirkosta. Nainen ei suostunut puhumaan pojallaan muutamaan kuukauteen, kunnes oli päättänyt ottaa yhteyttä häneen taas, mäkättäen siitä, että kuinka poika tulisi päätymään vielä helvettiin tekonsa johdosta, mutta sanoi sitten ettei se hänen asiansa ollut jos toinen oli niin typeryyttään tehnyt. Ja nyt hän oli onnistunut.. no, saattamaan naisystävänsä odottavaan tilaan, ilman avioliiton luomaa pyhää "turvaa." Voi ei.. Mutta ei Violet voisi Lilyyn pettyä, eihän?

Oli ihanaa, että Alec osasi olla niin huolehtivainen ja oli aina huolehtimassa Lilyn voinnista. Eikä tuolle piirteelle voinut mitenkään olla suuttunut. Lilystä Alelin huolehtivaisuus ja huomaavaisuus oli yksi miehen parhaista piirteistä.
"Kyllä minä varmasti pärjään", vaaleaverikkö sanoi sitten ja hymyili itsevarmasti. "Enhän minä tosiaan yksin ole.." Lily jatkoi käänsi päätään niin, että näki miehen kasvot. Nainen painoi pehmeän suukon miehen kaulaan ja kääntyi sitten takaisin television puoleen. Niin, olihan hänellä tosiaan Alec rinnallaan. Silloin Lily selviäisi vaikka minkälaisista koettelemuksista. Myös Alecin perheenjäsenten tapaamisesta.

Silloin televisiosta alkoi jokin romanttinen draama, jota Lily syventyi katsomaan. Hän oli siinä miehen jalkojen välissä pää painuneena Alecin rintakehää vasten. Parempaa nojapaikkaa ei löytyisi, siitä Lily oli aivan varma. Hänestä oli mukavaa viettää aikaa miehen kanssa, hiljaa ja liikkumattomina. Se jos mikä rentoutti ja rauhoitti. Välillä Lilyn oma käsi siveli naisen tajuamatta omaa vatsaa. Lily oli alkanut viime aikoina tajuamattaan silitellä vatsaansa. Liike tuntui hyvältä ja tuntui luovan vatsassa kasvavalle lapselle vain entisestään turvaa ja huolenpitoa. Siitä Lily aikoisikin pitää huolta, hän aikoisi turvata lapsen kasvun vatsassa millä keinolla hyvänsä. Hän välttelisi vaarallisia paikkoja ja tietenkin liiallista rasitusta.
Lily ajatteli vain lapsen parasta. Sehän oli jokaisen odottavan äidin toive.

//Tantantaa, the end