Maybe three seconds is enough for my heart to quit it

tännepäin, lissu ja kenneth ! todellisuudessa mulla ei sitten ole hajuakaan mistään kasinomeiningistä tai pokerista ylipäätänsäkkäänXDD yritä jotenkin päästä mukaan

Ilta oli alkanut epävirallisesti jo kolmen aikoihin iltapäivällä, Becky oli kuljetettu keskustan halki jonkun lehden haastatteluun ja sen jälkeen takaisin toiselle puolelle keskustaa saman lehden kuvauksia varten. Tämän aikana hän oli ehtinyt kumota kurkustaan alas muutaman rentouttavan lasillisen kuohuviiniä ja olihan tarjolla ollut tuoreita mansikoitakin.
Loppupäivän nainen olikin viettänyt kotonaan vaahtokylvyssä rentoutuen, vastaillen viiden minuutin välein puhelimeensa. Hänen kuuluisi olla tasan kello seitsemän jollakin klubilla edustamassa ja naiselliseen tapaan Becky meinasi myöhästyä, mutta hänen ihan henkilökohtaisella kuljettajallaan oli synnynnäinen (tai ainakin krooninen) taipumus olla välittämättä nopeusrajoituksista tai liikenneturvallisuudesta. Tämä niin sanottu edustustilaisuus oli sujunut hyvin aina siihen saakka, kun oli aika lähteä jatkoille. Kuljettajaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla, joten Becky seurueineen olivat joutuneet ahtautumaan erään toimittajan pieneen henkilöautoon, mutta onneksi he pääsivät loppujen lopuksi ehjinä ja hemaisevina jatkopaikalle.

Becky ei ollut koskaan perehtynyt uhkapelien hienouteen, hän tiesi vain sen, että ne viehättivät miehiä ja niihin liittyi paljon rahaa. Oikeastaan hän piti uhkapelejä ja kasinoita jollain tapaa seksikkäinä, vaikka kasinolla näki yleensä yhtä sun toista, vilunkipeliä ja väkivaltaa.
Seurueeseen kuului kaksi kollegaa; epäidenttiset kaksoset Jenna ja Jaylee McCrawn, jotka kuitenkin kovasti yrittivät olla identtisiä, aina asusteitaan myöten. Lisäksi hännillä roikkui manageri, Gerard Hethfield, joka yritti keskittyä uhkapeleihin katseitakääntävästä naisseurastaan huolimatta ja jokapaikanhöylänä tunnettu Jackson Hawk - mies, joka asetti työtehtävänsä ensimäiseksi asiaksi elämässään ja tällä hetkellä hänen tehtävänsä oli pitää huolta siitä, ettei naiskolmikosta yksikään tekisi mitään noloa tai tahrisi mainettaan. Kiellettyjen asioiden listalla olivat siis liika alkoholin nauttiminen, vieraassa seurassa paikalta poistuminen ja asiaton käytös. Etenkin epäidenttisille-ja-samaan-aikaan-identtiset kaksoset olivat puolestaan sitä mieltä, että heidän velvollisuutensa ja ennen kaikkea oikeutensa oli aiheuttaa muutenkin harmaantuneelle Jacksonille lisää harmaita hiuksia kuohuviinin lipittämisen merkeissä. Sisääntulo Coyote Casinoon oli varmasti neitien osalta ollut huomiotaherättävä, eikä Becky ollut jäänyt toiseksi. Valitettavasti portsari oli takavarikoinut omasta takaa varatut juomat haltuunsa ja osoittanut seurueelle baaritiskiä, jonne naisedustajat olivatkin syöksyneet heti ensimmäisenä, Jackson vanavedessään päätään pudistellen.
Muutaman martinin, San Fransiscon ja kahden kuohuviinilasillisen jälkeen turkoosinmustaan, muotojahivelevään mekkoon sonnustautunut Becky oli innostunut pelaamaan hedelmäpeliä. Mainittakoon, että hän ei raudanlujasta taktiikastaan huolimatta ollut jäänyt voitolle. Lieneekö asialla ollut McCrawnien kaksosten paikallaolo tai silkka, hyväntuulinen hiprakka joka aiheutti naisenalussa selittämättömiä hihityskohtauksia vaikka somassa lompakossa olleet kolikot hupenivat pelikoneen sisuksiin hyvää tahtia.

"Becky, istu tuonne pokeripöytään!", Jenna hihkaisi pidellen drinkkilasia violettien kynsien somistamissa sormissaan. "Joo, ehdottomasti, sä voitat!", ensinnämainitun sisko jatkoi samaa linjaa ja osoitti pöytää, jossa mitä ilmeisemmin oli alkamassa uusi peli. Becky naurahti huvittuneena, pudistellen päätään, "Ei, en muuten takuulla mene", hän esitti vastalauseensa ja siemaisi kuohuviiniä korkeasta lasista, jonka reunus oli hieman tahriintunut punaiseen huulipunaan.
"No jos me mennään kaikki kolme?", Jaylee ehdotti ja sai Jennan hyväksynnän ehdotukselleen. Kummatkin vaaleaveriköistä nyökkäilivät ja hymyilivät rohkaisevasti vielä empivälle brunetelle. Todellisuudessa Becky olisi halunnut kokeilla onneaan, mutta ajatus rahojen menettämisestä toistamiseen ei houkuttanut sen enempää kuin ajatus huomenaamuna odottavasta krapulastakaan. "No... En mä tiedä... Joo, okei, mutta mä luovutan heti jos näyttää siltä että häviän", näyttelijätär lopulta myöntyi ja lähti seuraamaan blondien vanavedessä pokeripöytää kohti.
Kolmikko istahti vapaille tuoleille ja onnistuivat vaihtamaan rahansa pelimerkkeihin (vaikka oikeasti se olisi kuulunut tehdä sille tarkoitetulla pisteellä, jonne yksikään naisista ei älynnyt alun alkaen mennä) ja muut pöydässä istuneet katselivat toisiaan lähinnä huvittuneina. Beckyllä ei ollut hajuakaan, mikä peli mahtoi olla kyseessä. Hän sai eteensä kaksi korttia, ja asetti minimipanoksen ennen kuin edes tajusi katsoa korttejaan. Ässäpari? Ja ei, hän ei tosiaan tiennyt, oliko ässäpari hyvä vai huono juttu.
"Voi hitto", Jaylee manasi ilmeisesti korttejaan ja hetken aikaa Becky ehti epäillä bluffiakin, mutta tuskin blondi olisi ollut niin viisas turvautuakseen sellaiseen.

Nyt kun Olivekin oli Lontoossa, hän oli luvannut lähteä mukaan kasinokierrokselle. Olive kuitenkin oli peruuttanut tulonsa jokin aika sitten, joten Kenneth joutui lähteä yksin. Hän oli valinnut illaksi päälleen perinteisen puvun, joka oli tarpeeksi siisti kasinoa varten. Yleensä Kenneth kuitenkin pukeutui huomattavasti rennommin, mutta nyt, pelaamisen makuun uudelleen päästyään Kenneth tahtoi olla edes hieman siistimmän näköinen. Kenneth katseli kuvajaistaan peilistä huokaisten. Olisi se Olive nyt edes lähtenyt mukaan - olisi voinut toimia Kennethin omana, henkilökohtaisena onnettarena. Pikkusisko? No, parempi sekin, kuin ei mitään. Tarkastettuaan, että kaikki tarpeellinen oli mukana, Kenneth soitti itselleen taksin ja jäi odottelemaan hetkeksi eteiseen sitä, että siirtyisi ulos. Hän kiillotteli paperinpalalla kenkiään ja katsahti aina välillä itseään peilistä. Siedettävä, ainakin tarpeeksi. Kenneth huokaisi uudelleen. Oikeastaan kaikki suurin kiinnostus pokeria kohtaan oli jo laimentunut, kun Olive oli peruuttanut. Kennethillä kuitenkin oli yksi niistä harvoista vapaailloista, joita hän todella oli pyytänyt vapaiksi, joten ei hän viitsisi käyttää sitä kotona istuen. Aikaa oli kulunut kutakuinkin viitisen minuuttia, kun Kenneth sitten lopulta irtautui asemistaan ja lähti kävelemään ulos. Askeleet olivat kyllästyneitä ja vetivät miestä vain miten kuten eteenpäin, riittävästi kuitenkin. Kun Kenneth avasi rappukäytävän alaoven, taksi pelmahti juuri sopivasti paikalle. Ennen kuin taksikuski ehti nousta autosta avaamaan Kennethille ovea, hän oli ehtinyt avata sen jo itse. "Coyote Casinolle", Kenneth sanoi ja nojautui paremmin penkkiä vasten.

Sisään Coyote Casinoon Kenneth pääsi oikeastaan aika vaivatta. Hänen ei tarvinut jonottaa kauaakaan, eikä hänen henkilöllisyyttäänkään varauduttu tarkastamaan. No, se tarkastettaisiin sitten pöydässä viimeistäänkin sen vuoksi, että hänellä olisi todella varaa maksaa mahdolliset häviönsä. Velkaa - sitä Kenneth ei todellakaan aikonut ottaa pelkän pokerin vuoksi. Coyote Casino oli melkoisen täynnä ihmisiä, mutta suurin osa kansasta oli rantautunut pelipöytiin. Kenneth ei koskaan osannut lähteä pelaamaan ilman lasillista viskiä, joten jo perinteeksi muodostuneella tavalla hän marssi ensimmäisenä baaritiskille. Hän tilasi itselleen viskin tuplana. Kenneth ei lähtenyt heti ensimmäisenä kiertelemään ympäriinsä, vaan sitä vastoin jäi paikoilleen ja katseli ympärilleen. Muutama nainen taisi luoda vilkauksensa Kennethin suuntaan, mutta itse Ken ei sitä huomannut. Hän ei ollut osannut kiinnittää huomiotaan naisiin kunnolla sitten... Sitten Carlotan. Kenneth ravisti ajatukset pois päästään ja päätti hetken aikaa todella katsoa ympärilleen. Ehkä hänen olisi vihdoin viimein aika tehdä jotain asian eteen. Rentoutua. Oliko hän kunnolla edes tuntenut elävänsä sen jälkeen, kun oli palannut Espanjasta? Tuskin. Carlota oli onnistunut särkemään hänen sydämensä käytännössä katsoen täydellisesti. Ehkä menneisyyden pitäisi antaa pysyä siellä, minne se kuuluikin - poissa silmistä, poissa mielestä. Eihän Kenneth enää edes tiennyt mitään Carlotasta, joten mitä hän enää asialla märehtisi. Viskilasi kädessään Kenneth lähti vihdoin viimein kiertelemään kasinoa.

Muutamassa pöydässä peli oli juuri näyttänyt alkavan. Kenneth pysähtyi yhden pöydän ääreen ja katseli. Porukka näytti siltä, ettei ollut pelannut pokeria muutamaa kertaa enempää, ja mikä parasta - pöydässä oli vielä tilaa. Kierros oli kuitenkin kesken, joten Kenneth ei vielä edes istunut pöytään. Hän siemaili viskiään ja katseli ympärilleen. Muutaman pöydässä istuvan leidin kortit näkyivät varsin selkeästi taaksepäin, eikä Kenneth voinut olla hymyilemättä. "Pidät vaan naaman peruslukemilla, niin putsaat kyllä koko pöydän", Kenneth sanoi kumartuneena tummahiuksisen naisen puoleen. Hän seisoi pienen matkan päässä tämän takana, jatkaen edelleen viskinsä naukkailemista aina silloin tällöin. Kaiken hyvän kuitenkin piti loppua aikanaan, ja niin myös Kennethin viskilasissa oli enää jäljellä pieni tippa pohjalla. Hän kumosi sen alas kurkustaan ja jäi katselemaan kierrosta. Kenneth oli kuitenkin hieman muissa maailmoissa - hän jäi miettimään, mistä tunsi kyseisen nuoren naisen. Ehkä hän oli törmännyt tähän jossakin. Kadulla? Baarissa? Missä ihmeessä? Kenneth ei saanut sitä päähänsä, ei millään. Ken kuitenkin katsoi televisiota sen verran harvakseltaan, ettei osannut yhdistää asioita keskenään. Koko kierroksen loppu meni mieheltä ohi, joten hän ei ehtinyt saada kiinni siitä, kuka oli saanut parhaimmat voitot itselleen. Pöytään tuli tilaa vielä lisääkin, kun yksi äskeisellä kierroksella pelanneista, vanhemmista herrasmiehistä lähti ilmeisesti hakemaan juotavaa itselleen. Epäröimättä Kenneth istahti itsekin pöytään ja kaivoi baaritiskillä juomatilauksensa yhteydessä vaihtamansa pelimerkit käsiinsä. Hän erotteli ne puoliksi - viitisensadan punnan edestä pelimerkkejä riittäisi kyllä, eikä Kenneth rehellisesti sanoen uskonut jäävänsä tappiolle. "All in, boy", Kenneth totesi hiljaa, vain itselleen. Siinä vaiheessa hän tajusi istuneensa saman bruneten viereen, jolle oli äsken puhunut. "So, the poker face helped?" hän kysyi kohottaen kulmiaan, hymyillen poikamaisesti.

Becky joutui toden teolla keskittymään siihen ässäpariinsa, ennättipä hän tutkailemaan jopa muiden pelaajien kasvoja ja ilmehdintää, vaikka sisimmässään brunette tiesikin, että muut olivat oletettavasti paljon kokeneempia kuin hän, jaylee tai jenna.
Ensimmäinen luovutti jo flopin jälkeen, samoin teki myös Jaylee. Becky panosti vuorollaan ja tarkkaili pelipöytää silmissään pienoinen humalan kiilto. Koska hän olisi edes pelannut pokeria? Oikeastaan tämä taisi olla ensimmäinen kerta, sillä hänellä ei ollut pienintäkään muistikuvaa tai tiedonpätkää korttipelien suhteen - saatika sen, miten jotakin Texas hold 'emiä pelattiin.
Tuntematon miesääni sai Beckyn hätkähtämään ja kääntämään päätään siten, että hän kykeni näkemään puhujan sivusilmällä. Kevyt ja huomaamaton naurahdus kumpusi punaisiksi maalattujen huulten välistä näyttelijän nyökätessä pienesti, "Kiitos neuvosta", tämä lausui ja hymyili hetken aikaa tälle uudelle - ja kieltämättä varsin silmää miellyttävälle - tuttavuudelle.
Katse käännettiin takaisin pelipöytään ja yhteisiä kortteja oli ladottu tiskiin yksin kappalein ja Becky piti kasvonsa peruslukemilla, aivan kuten häntä oli neuvottukin. Kortin nähtyään ja omat korttinsa tarkastettuaan (hän oli jo unohtanut ne) Becky maksoi, tai siis tässä tapauksessa matki muita pelaajia ja antoi pokerille jälleen täyden keskittymisensä.

Loppujen lopuksi Becky ja Jenna luovuttivat heti riverin jälkeen ja blondi lähti etsimään pöydästä aikaisemmin noussutta Jayleeta ilmeisesti naistenhuoneen puolelle. Becky puolestaan tyytyi siemailemaan sivistyneesti kuohuviiniään ja seuraamaan peliä loppuun saakka, aikeinaan osallistua mahdollisesti seuraavallekin kierrokselle.
Jälleen kerran pelaajia alkoi valua pöytään seuraavaa peliä varten ja Becky sai uuden vierustoverin - siitä samaisesta miehestä joka oli kehottanut Beckyä turvautumaan pokerinaamaan. Nainen tutkaili toista hetken aikaa katseellaan ja kiitti luojaa mielessään, ettei ilmapiiriä vallannut kiusallinen hiljaisuus. "Valitettavasti ei", Becky vastasi ja yritti hetken aikaa näyttää surulliselta, vaikka hän oli menettänyt vasta pienet rahat verrattuna niihin pelaajiin, jotka pelasivat tyhmänrohkeasti koko omaisuudellaan. "Eikä minulla ollut edes aloittelijan tuuria...", jatkettiin samaan sävyyn, jonka sekuntia myöhemmin pilasi suupieliin kohonnut hymy. Kuoharilasi kohotettiin jälleen kerran huulille sinertävien silmien tarkkaillessa leikkisä pilke kulmassaan tätä toistaiseksi nimetöntä miestä. "Sulla on hyvää aikaa antaa mulle pari vihjettä lisää ennen seuraavaa kierrosta", Becky muotoili kysymyksen käskyksi ja naurahti jälleen. Tässä välissä kuuluisi ilmeisesti esittäytyä, mutta moiset muodollisuudet ehtisi hyvin hoitaa myöhemminkin, sillä näyttelijätär olisi voinut lyödä vaikka päänsä pantiksi siitä että tunsi Jackson Hawkin pistävän katseen niskassaan. Jos hän olisi kääntynyt ympäri, se pahainen harmaahapsi olisi varmasti vilkutellut baaritiskin luota ystävällinen ilme kasvoillaan tai poukkaillut ympäri kasinoa yrittäen pysyä J&J:n perässä otsaltaan hikeä pyyhkien.
"Sä taidat olla joku ammattilainen?", Becky veikkasi naurahtaen ja käännähti istumaan vinottain, kasvot toiseen päin.

Kennethin kasvoille nousi pieni hymy naisen sanojen johdosta. Hän tarkasteli toisen kasvoja pitkään, mutta ei siitäkään huolimatta tavoittanut mitään. Hän oli yhä edelleen varma siitä, että oli nähnyt naisen jossain aiemminkin, mutta missä? Se häiritsi hieman, mutta Kenneth ei kehdannut miettiä asiaa enempää. Miettiessään hän olisi kuitenkin alkanut raapia leukaansa, mikä ei vaikuttanut juuri sillä hetkellä parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta. Hänen piti keskittyä. "Ei sitä aloittelijan tuuriakaan aina ole, sääli", Kenneth sanoi ja naurahti päälle. Häntä alkoi kaduttaa, että oli kulauttanut viskinsä niin nopeasti alas. He odottelivat vielä muutamia mahdollisia pelaajia liittymään heidän seuraansa, joten kierros ei ollut vielä alkanut. Kenneth tarkkaili naista sivusilmällä, mutta siirsi katseensa tähän kunnolla siinä vaiheessa, kun hän puhui uudelleen. "Tärkeintä varmaankin on se, että pidät kasvot peruslukemilla, etkä hermoile korteista. Ihmiset paljastavat yleensä korttinsa ennemmin tai myöhemmin kasvoillaan, joten toisten ilmeitä kannattaa tarkkailla", Kenneth sanoi pohdiskellen. Hän oli nähnyt pokerinpelaamisen maailman niin monesti, niin monesta eri näkökulmasta, että hänelle se oli jo tuttua. Tämä nainen taisi olla ensimmäisiä kertoja pelaamassa. Nyt, kun kyse oli kuitenkin myös Kennethin omista rahoista, hän ei mitenkään voisi alkaa sääliä vastapelaajaansa. Mikäli nainen pelaisi korttinsa oikein - no, tietyllä tavalla - Kenneth voisi ehkä antaa tämänkin hyötyä voitoistaan. Sen Kenneth takaisin, mutta sitä hän ei kuitenkaan sanoisi ääneen. Kenneth pyöritteli pelimerkkejä hetken kädessään, kunnes havahtui jälleen uuteen kysymykseen. "No jaa. Sanotaanko, että oon mä pelannut ennenkin", Kenneth sanoi ja hymyili. Vihdoin, peli oli alkamassa.

Kuten tavallista, Kenneth tarkkaili korttien jaon jälkeen vastapelaajiensa ilmeitä. Yksi näytti selvästi tuskaiselta - kyseisen miehen kädet hipoivat pelimerkkejä kuitenkaan koskematta niihin. Kaikki muut pysyivät huomattavasti rauhallisempina, mikä teki ilmeistä vaikeampia tulkita. Yksi, hieman vanhemman puoleinen nainen vilautti vahingossa korttejaan. Tämä oli oikeastaan aika selvä peli. Oikeastaan vain vieressään istuvan nuoren naisen kortit olivat Kennethille epäselvät. Hänelle itselleen oli kuitenkin sattunut ilmeisen hyvä tuuri ja Kenneth tiesi, että mikäli hänen vierustoverinsa kortit eivät olleet ilmiömäiset, hän voittaisi. Jännitystä kesti hetken, kunnes tilanne laukesi. Kennethiä ei oikeastaan yllättänyt se, että hän oli voittanut. Hän oli saanut tuplasti omansa takaisin, mikä ei ainakaan haitannut miestä ollenkaan. Epäröimättä hän kahmi saamansa pelimerkit mukaansa ja nakkasi siitä yhden, kutakuinkin sadan punnan arvoisen vierustoverilleen. "Mikäli satut pelaamaan uudestaan, siinä on sulle vähän alkuun. Ettet heti alkuun jää tappiolle", Kenneth sanoi naurahtaen. Pelimerkkejä ei onneksi ollut paljoa, niiden arvo vain oli sitäkin suurempi. Niitä oli helppo kantaa ainakin baaritiskille asti, sillä juuri nyt Kenneth halusi uuden lasillisen viskiä. Ei hänen varsinainen tarkoituksensa ollut kääntyä humalaan, mutta ei pieni hiprakka toisaalta välttämättä pahaa tekisi. Kenneth ehti pohtia asiaa vain hetken - niin pitkän hetken kuitenkin, että ehti kelata mielessään kuvan Carlotasta. Hän kuitenkin pakotti ahdistavat ajatukset pois mielestään ja kääntyi nuoren naisen puoleen. "Mikäli sulla ei ole kiire, mä voisin tarjota sulle jotain juotavaa, lievittämään tota äskeistä tappiota", Kenneth sanoi naurahtaen. "Näin sivumennen sanoen - Kenneth Armstrong."

Becky kuunteli miehen vihjeitä niin tarkasti, kuin vain nousujohdannaiselta humalaltaan kykeni. Ei hän missään räkäkännissä ollut, vaan sellaisessa avoimessa ja rennossa mielentilassa - täydellisessä siis, mitä tuli uusiin ihmisiin tutustumiseen. Toisinaan hän kyllä saattoi miettiä ehkä turhankin tarkkaan sitä, mitä muut ihmiset hänestä ajattelivat. Oli turhauttavaa elää siinä tiedossa, että kun kerran saisi tietynlaisen maineen, siitä oli lähestulkoon mahdoton päästä eroon. Etenkin, kun sattui olemaan ammatissa, jonka vuoksi pääsi väkisinkin julkisuuteen. Becky oli oppinut ajattelemaan tarkkaan sanomisiaan erilaisissa lehdistötilaisuuksissa ja haastatteluissa ja välillä tämä sanojen varominen tarttui arkielämäänkin. Mikään kaavoihin kangistunut ja huumorintajuton nainen ei omaksi (ja muiden) onneksi ollut, hän osasi pitää hauskaa eikä turhaan päästänyt sisäistä tosikkoaan valloilleen.

Ei ollut vaikea arvata, että mies oli pelannut aikaisemminkin. Tuon antamat neuvot olivat kuitenkin jääneet harmistuttavan vähäiseksi ja jollain tapaa se oli onnistunut herättämään Beckyn mielenkiinnon. Jälleen kerran näitä yhden yön kestäviä kiinnostuksia jotka tuskin tulisivat etenemään suuntaan tai toisee ja aamuisin Becky lähes pakotti seuralaisensa vannomaan, ettei tämä hiiskahtaisi lehdistölle sanaakaan tapahtuneesta. Toistaiseksi nainen oli päässyt helpolla eikä hänen miesseikkailuistaan lukenut juorulehtien lööpeissä, joten kiltin ja viattoman naisen imago oli säilynyt lähes säröttömänä.
Kierros oli alkamassa ja Becky siemaisi sirosti juomansa loppuun, siirtäen lasinsa sivummalle ja keskittyen peliin. Tällä kertaa hän ei antanut ilmeensä värähtääkään vaikka ruutujätkällä ja patakakkosella ei pitkälle pötkittykään. Pelin toistamiseen hävittyään brunette päätti, ettei tuhlaisi enään penniäkään moisiin turhuuksiin, vaikka häntä pidettäisiin huonona häviäjänä.
Miehen nakkaamalle pelimerkille Becky keksi paremman paikan kuin pelipöydän; salakavalasti ja jostakin selvittämättömästä syystä nainen nakkasi sen mustaan, pieneen iltalaukkuunsa.
"Näytänkö mä siltä että olen armopalojen tarpeessa?", Becky kysyi kulmaansa kohottaen, koittaen näyttää edes jotakuinkin vakavalta. Ei hänen taloutensa sentään muutamaan menetettyyn sataseen (tai oikeastaan hieman isompaan summaan) kaatuisi, mutta ketäpä häviö olisi miellyttänyt? Sen maku oli aina yhtä karvas, eikä siihen vaikuttanut itsensä psyykkaaminen häviämisen varalta. Oli täyttä pötypuhetta että itsestään epävarmat ihmiset pitivät häviötä epämiellyttävänä, se oli inhottavaa - oli itsetunto taivaissa tai ei.

Kun tämä silmäämiellyttävä mies päättikin sitten ehdottaa baaritiskille siirtymistä jotta tuo voisi tarjota Beckylle lohdutuspalkinnon naisen huomio kiinnittyi tähän jälleen. Oliko hänellä kiire? Hetken aikaa brunette näytti miettivän vastaustaan ja niin hän tekikin; pähkäili kahta vaihtoehtoa ja sitä, halusiko hän tutustua tähä... Kenneth Armstrongiin paremmin? Kun näyttelijätär oli vihdoin ja viimein päättänyt ja sitemmin päätynyt myöntävään vastaukseen, kasvoille levisi hivenen flirttaava ja leikkisä hymy. "Ei mulla ainakaan pitäisi olla kiire", hän vastasi. "Aivan, Becky Kennedy", brunette tajusi silmänräpäystä myöhemmin esittäytyä, hiprakassa käytöstavat ja etiketti tuntui unohtuvan harvakseltaan.
Turkoosinmustaan mekkoon verhoutunut näyttelijätär nousi seisomaan ja kohotti kulmiaan jälleen kerran, "No, luovutuspalkinnon aika", hän kommentoi tasaiseen äänensävyyn joka ei paljastanut hänestä yhtään mitään. Ilmeisesti tämä Kenneth seuraisi perässä - tai parempi olisi, että seuraisi, joten Becky ei kokenut tarpeelliseksi jäädä oppaaksi niinkin lyhyelle matkalle. Baaritiskillä oli huomattavan vähän tungosta ja suurin osa asiakkaista oli levittäytynyt jonkinlaisiin sosiaalitiloihin tai rahapelien pariin. Becky otti rauhallisia askeleita lanteiden keinuessa itsevarmasti askelten tahtiin, tänään ei ollut sellainen päivä, jolloin hän halusi tekeytyä näkymättömäksi siinä kuitenkaan onnistumatta.

Kun Beckyksi itsensä esitellyt nuori nainen oli todennut, ettei hänellä ollut kiirettä, Kenneth tunsi jossakin (hyvin syvällä ja tiedostamattomissa) pientä mielihyvää asiasta. Oli kai hänen jo aikakin päästää irti menneisyyden haamuista, vaikka kieltämättä ajatukset Carlotasta kiusasivat yhä melko päällimmäisinä mielessä. Kenneth tunsi olevansa säälittävä. Miksi hän mietti eksäänsä, kun hän saattoi hyvinkin saada itselleen seuraa - no, ainakin täksi illaksi? Turhaan hän mitään turhia ajatuksia patoaisi. Tällä hetkellä Carlota oli ollut hänen ainoa elämänsä nainen ja tulisi luultavasti pitämään pintansa tässä asemassa pitkään. Kenneth ei osannut edes kuvitella ketään toista elämäänsä. Vaikka Carlota olikin kaukana poissa, Espanjassa, Kenneth kai elätteli siitä huolimatta yhä toiveita siitä, että he palaisivat vielä jonakin päivänä yhteen. Järjellä ajatellen se oli kuitenkin sula mahdottomuus, vaikka Kenneth sitä itse ei niin ajatellutkaan. Hiljaisena hän nousi paikoiltaan Beckyn perässä ja suoristautui täyteen pituuteensa ventellen huomaamattomasti. Nimi Becky Kennedy kuullosti hämärästi tutulta, mutta edelleenkään Kenneth ei tavoittanut ajatuksiaan. Mikäli Becky oli näiltä kulmilta kotoisin, he olivat saattaneet käydä primary schoolia yhdessä. Tai jotakin muuta. Television ja elokuvien maailmaan Kenneth ei kuitenkaan osannut yhdistää Beckyä ollenkaan, olihan hän sentään vain mies miehen aivoineen.

Kenneth seurasi Beckyä baaritiskin suuntaan. Nyt, kun hän oli saanut karistettua ajatuksensa Carlotasta, hän antoi katseensa kiertää Beckyssä häpeilemättä. Nyt hänellä oli siihen oivallinen tilaisuus, sillä nainen kulki edeltä. Eihän kenelläkään sentään silmiä selässä ollut, joten Kenneth pystyi tyydyttämään kasvavan uteliaisuutensa juuri nyt. Naisen lantio keinui viehättävästi ja Kenneth huomasi myös pitävänsä Beckyn mekosta, joka teki oikeutta naisen muodoille. Hän huomasi hymyilevänsä tyytyväisenä, vaikka toisaalta - ilta oli vasta alussa, eikä Kenneth tiennyt, mihin se tulisi johtamaan. Ehkä olisi liian aikaista ajatella asioita vielä kovinkaan pitkälle, vaikka toisaalta... Yksi, mitätön yhden yön juttu voisi hälventää hänen ajatuksiaan Carlotasta kauemmaksi. Eihän Kenneth paria vuotta sentään täysin siveellisesti ollut elänyt, mutta silti ajatus eksästä kummitteli mielen perukoilla toistuvasti - kuten huomata saattaa. Mielessään Kenneth teki päätöksen siitä, että mikäli Becky olisi tarpeeksi suostuteltavissa ja lämpiäisi, kyllä hän tämän kotiinsa voisi viedä. Vain täksi yhdeksi kerraksi. Eihän Kennethin tarvitsisi tavata naista enää uudestaan - hän voisi omalla, miehisellä tavallaan hyötyä tilanteesta. Kaikkea tätä Kenneth ehti pohtia sillä matkalla, kun he kävelivät baaritiskille. Kun he vihdoin pysähtyivät paikoilleen, Kenneth selaili juomalistaa. Voisihan hän ehkä ottaa jotain muutakin, kuin viskiä, mutta... Pitäydyttäisiin nyt vain omissa tavoissa. "Ota mitä tahdot", Kenneth sanoi. Hän itse tarkasteli eri viskilaatuja. Kaikki brittiviskit olivat hyviä, mutta toisaalta - nyt hänellä oli rahaa pelistäkin, joten miksei hän voisi samalla irrotella kunnolla. "Skottiviski, laita tuplana", Kenneth sanoi hetken mietittyään ja laski pöydälle kasan pelimerkkejä. "Vaihtaisitko nämä samalla, otat tästä minun sekä neidin juomien hinnan pois", hän jatkoi vielä, jääden odottelemaan juomia.

Kun kaksikko oli viimein saanut tilaamansa juomat eteensä, Kenneth siemaisi viskistään hieman. Nyt hän olisi sen verran viisaampi, ettei latkisi hyvää juomaa kerralla kurkustaan alas. Kenneth antoi katseensa kiertää hetken verran kasinon suuressa salissa, kunnes palautti sen takaisin Beckyyn. "Jos sulla kerran ei ole aiempaa kokemusta pokerista tai kasinoista yleensä, kuinka sä eksyit tänne?" Kysymys esitettiin mahdollisimman tavallisella äänensävyllä, vaikka Kenneth ei täysin onnistunutkaan pitämään kasvoiltaan poissa virnettään. Oikeastaan oli aika huvittavaa nähdä Beckyn kaltainen, nuori nainen kasinossa, vailla mitään kokemusta. Kenneth tiesi monia sellaisiakin, kutakuinkin Beckyn ikäisiä naisia, jotka olivat olleet tekemisissä pokerin kanssa koko ikänsä. Se ei kuitenkaan haitannut menoa, päin vastoin. Naiset saattoivat välillä olla pahimpia vastustajia. Eivät välttämättä taitojensa puolesta, mutta heidän ilmeitään oli ehdottomasti vaikeampi tulkita, kuin miesten. Lisäksi useimpien naisien tulkintaa häiritsivät avonaiset kaula-aukot tai muuten vain mielenkiintoiset näkymät. Ajatus sai Kennethin naurahtamaan hieman - niin vähän kuitenkin, ettei se varmastikaan kuulunut Beckylle asti, sillä äänen taso kasinolla oli puheensorinasta ja taustalla kuuluvasta musiikista yhdessä melkoinen. Katse kääntyi jälleen takaisin Beckyyn, porautuen naisen silmiin. Kennethiä kiinnosti tietää lisää naisesta, eikä hän tässä vaiheessa häpeillyt näyttää sitä. Hän oli päätöksensä tehnyt - hän ei antaisi Carlotan enää tunkeutua ajatuksiinsa. Ei ainakaan tänään.

Hetken mietinnän jälkeen Becky päätti tilata saman kuin tämä herra Armstrong - skottiviskin tuplana. Nainen oli erittäin huono tekemään päätöksiä niinkin yksinkertaisissa asioissa kuin juoman valitseminen; kuoharia, viskiä vai jotakin muuta? Sama päti vaatteisiin, asusteisiin, hiustyyliin ja niin edelleen. Yhden päivän aikana hän oli onnistunut vaihtamaan asukokonaisuuttaan peräti neljästi, ennen kuin lopulta oli tyytyväinen.
Kun Becky sai viskilasin käsiinsä, hän kohotti sen sievästi huulilleen ja antoi vahvahkon alkoholin valua kurkustaan alas. Jos totta puhutaan, hän ei erityisemmin pitänyt viskeistä. Pieni irvistys kohosi bruneten kasvoille tuon nielaistua viimeisetkin suuhunsa kaadetut viskit ja ilmeestä varmasti näkyi, ettei maku miellyttänyt. No joo, hän oli tähän saakka pitänyt viskejä ja konjakkeja enemmänkin miesten juomina ja tyytynyt itse lipittämään sellaisia alkoholijuomia, joita miehet puolestaan vertasivat 'limuihin ja mehuihin'. Luulisi, että kaksi isoveljeä olisivat opettaneet pikkusiskolle, miten jätkät ryyppäsivät ja niin edelleen, mutta ei. Ehkä oli ihan hyvä asia, ettei Becky ryypiskellyt kuin mies, tai oikeastaan kuten veljensä.

Sinertävät silmät hakeutuivat jälleen vieressä käyskentelevään mieheen kulmien kohotessa hivenen ylöspäin. Jollakin tapaa Becky oli helpottunut siitä, ettei toinen automaattisesti tunnistanut häntä ja yhdistänyt naista salamavalojen loisteeseen; toista olisi ollut jos kasinolle olisi syöksynyt lauma paparazzeja kameroineen tunkeilemaan.
Sormet pyörittelivät lasia hitaasti pöydän päällä bruneten kallistaessa päätään, "No mulla oli alkuillasta joku edustustilaisuus tai jokin vastaava ja lopuksi mun ihana ja lahjakas manageri halusi päästä pelaamaan ja häviämään koko omaisuutensa muutaman pokerikierroksen vuoksi", hän kiteytti koko asian yhteen lauseeseen ja hymähti pienesti. "Joten, tässä mä olen, sun onnekses", nainen lisäsi melko soinnuttomasti naurahtaen ja siirsi katseensa hetkeksi rulettipöydän luona käyskentelevään Hethfieldiin, joka näytti nauttivan täysin rinnoin Jennan, Jayleen ja rahapelien tarjoamista riemuista. Becky oli kahteen kollegaansa verrattuna selvinpäin, sillä kaksosilla näytti menevän vähän turhankin lujaa. Jacksonia ei näykynt mailla eikä halmeilla ja hyvä niin. Tuo olisi repinyt harmahtavat hiustupsunsa yksi kerrallaan irti jos olisi nähnyt miten manageri piti suojateistaan huolta. Jokainen heistä oli kuitenkin täysi-ikäisiä ja itse vastuussa omista teoistaan mutta jokapaikanhöylä otti asiat yleensä vähän turhankin vakavasti; kukaan ei haluaisi nähdä brittien Lindsay Lohania valkokankaalla - eikä välttämättä edes lööpeissäkään.
"Mitä sä sitten teet täällä?", Becky palasi nykyhetkeen ajatuksistaan ja katsahti jälleen Kennethiin kysyvä ilme kasvoillaan. Viskilasia kohotettiin jälleen huulille ja tällä kertaa makuun osattiin varautua, vaikka eipä se tuntunut helpottavan viskin alassaamista mitenkään. Alkoholi tuntui lämmittävän kurkkua ja rintaa mukavasti sitä mukaa, kun sitä saatiin kumottua alas.

"Jos sä ajattelit pelata vielä niin mähän voin toimia sun henkilökohtaisena onnettarena", Becky naurahti kulauttaessaan loputkin viskinsä alas. Oli ehkä hieman noloa myöntää, mutta hänellä ei ollut kovinkaan kehuttava viinapää ja illan aikana nautitut lasilliset alkoivat pikkuhiljaa humahtaa ihan pääkoppaan saakka.
Hiprakassa näyttelijä oli suorasanaisempi ja saattoi sanoa sellaisiakin asioita, jotka kykeni ymmärtämään monella tapaa. No, ei hän mitään härskejä kuitenkaan ehdotellut mutta oli kuitenkin huomattavasti avoimempi kuin selvinpäin. Pientä ja huoletonta flirttiä oli huomattavissa Beckyn suunnalta, mutta sekin rajoittui vain viattomiin ja lähes huomaamattomiin eleisiin, joita nainen teki. Harmi vain, että suurin osa miehistä oli täysin kykenemättömiä havaitsemaan hienovaraista ja viatonta flirttiä - ja brunette toivoi, ettei Kenneth kuulunut siihen sakkiin. Tosin, toinen vaikutti sen verran mielenkiintoiselta tapaukselta (komean ulkonäkönsä lisäksi), että Becky olisi valmis tekemään parempaakin tuttavuutta tuon kanssa, juttelun merkeissä tietenkin - ja tilanne saattaisi edetä naisen aloitteesta pidemmällekin, jos tuo saisi kumottua illan aikana vielä enemmänkin alkoholia.

Päässä pyörivät nyt monenlaiset ajatukset, Carlota ei saanut sijaa Kennethin ajatuksissa enää. Edustustilaisuus? Se ehkä selittäisi myös sen, missä Kenneth oli nähnyt Beckyn aiemmin. Mutta millainen edustustilaisuus? Oliko Becky malli tai promoottori? Molemmat sopivat Kennethin mittapuulla kyllä kuvaan, mutta hän ei siitäkään huolimatta osannut täysin yhdistää Beckyä malliksi tai promoottoriksi. Ajatus häiritsi Kennethiä, mutta hän ei kehdannut kysyä asiasta mitään - ainakaan vielä. Kenneth pyöritteli viskilasia käsissään, viivytteli hetken aikaa kysymykseen vastaamista. Lopulta hän kuitenkin kohotti katseensa lasistaan takaisin Beckyyn, pienen virnistyksen kera. "Ajattelin tulla virkistämään muistiani", Kenneth totesi, mutta ei vielä sanonut enempää. Hän lopetti hetkeksi lasin pyörittelemisen ja siemaisi hieman viskistään, kunnes päätti jatkaa. Becky tuskin saisi kovinkaan paljoa kiinni Kennethin vastauksesta muistinvirkistykseen liittyen, eikä ollut kohteliasta pitää naista epätietoisena. "Pelasin aiemmin pokeria paljonkin, mutta nyt viimeaikoina on jäänyt vähemmälle", hän sanoi, kiinnittäen katseensa jälleen takaisin viskilasiin. Kenneth hymähti hieman, mutta se ei kuitenkaan kuulostanut pilkalliselta tai ivaavalta. Alta kulmain mies katseli hetken Beckyyn päin, mutta ei antanut todellisten ajatustensa näkyä päällepäin. Mikäli Kenneth todella tahtoisi viedä Beckyn tänään mukanaan kotiin, hänen ei ainakaan pitäisi kertoa heti ensialkuun itsestään liikaa. Kenneth tiesi kuitenkin sen, että juuri liiallinen avoimmuus saattaisi pilata muuten kiinnostavalta vaikuttavan ihmisen ensivaikutelman hyvinkin nopeasti.

"That'll do", Kenneth sanoi Beckylle hetken päästä. Kyllä hän mielellään henkilökohtaisen onnettaren ottaisi - etenkin, jos kyseinen onnetar sattui olemaan yhtä kaunis, kuin Becky. Viski lämmitti kurkussa, lihakset tuntuivat rentoutuvan hieman. Alkoholi ei varsinaisesti ollut vielä käynyt päähän - olihan Kennethillä kuitenkin enemmän massaakin, kuin esimerkiksi Beckylla. Kenneth oli aistivinaan kevyttä flirttiä, mutta hän ei ainakaan toistaiseksi halunnut viedä asioita suoremmalle tasolle. He ehtisivät kyllä, kunhan ilta etenisi pidemmälle. Kenneth tyytyi sen sijaan hymyilemään Beckylle hieman vinoa hymyään, joka kyllä kertoi kaiken tarvittavan - tässä pelissä Kenneth oli mukana. Viskilasi pyörähti kädestä vinhaa vauhtia, Kenneth nappasi sen kiinni ja kulautti loput juomastaan alas kurkusta. Onneksi pelimerkkejä oli vielä jäljellä, niitä ei siis tarvitsisi ainakaan äkkiseltään vaihtaa. Kenneth mietiskeli hetken. Pokeria, vai jotain muuta? Mitä hän ajattelikaan. Pokeria, tietenkin! Sivusilmällä Kenneth tarkkaili vapaita pöytiä ja niitä, joissa oli kohtapuolin alkamassa uusi kierros. Samalla hän arvioi pikapuolin mahdolliset vastustajansa. Koska hänellä oli ollut taukoa pelaamisesta, hän ei halunnut turhaan riskeerata rahojaan. Aivan liian nuoret pelaajat samoin, kuin keski-iän ylittäneet olivat yleensä kaikkein helpoimpia saaliita - niitä, joilta saisi kynittyä kaikkein varmimmin rahat itselleen. Yksi pöytä hieman syrjempänä näytti erityisen sopivalta, edellinen kierros oli juuri loppumassa. Kenneth työnsi tyhjän viskilasin baaritiskin toiselle puolelle, se olisi siitä helpommin työntekijöiden noukittavissa.

Kenneth vilkaisi Beckyyn - hänen kasvoillaan oli aavistuksen haastava ilme. "Vieläkö se henkilökohtaisen onnettaren tarjous on voimassa?" hän kysyi suoristautuessaan paikaltaan. "Mikäli näin, tule. Tuolla on oikein sopiva pöytäseurue", Kenneth totesi osoittaen aikaisemmin katselemansa pöydän suuntaan. Kenneth päätti olla sen verran suoratoimisempi, että vei Beckyn puoleisen kätensä naisen alaselälle kevyenä heidän kävellessään eteenpäin. "Tiedätkö, miksi mä valitsin juuri tuon pöydän?" hän kysyi hiljaa oikean pöydän lähestyessä. "Tuon pöydän pelaajilta saa kaikkein varmimmin nyhdettyä vähätkin rahat pois. Kokematon, itseensä liikaa uskova, kokematon, pelokas ja taas kokematon. Sen pystyy lukemaan ihmisten eleistä ja ilmeistä", hän jatkoi kertomaansa. Kierros loppui juuri sopivasti, rehvakkaan näköinen, kuusissakymmenissä oleva mies katsahti Kennethiin väheksyen. Kenneth itse piti katseensa ilmeettömänä istuessaan paikoilleen. Hetkeä myöhemmin Kenneth sai kortit käsiinsä. Ei näillä välttämättä varsinaisesti juhlittaisi, mutta tämän kierroksen panoksia Kenneth ei ollut asettanut kovinkaan suuriksi. Aivan kuten hän arvelikin, tällä kertaa onnetar ei ollut hänelle suosiollinen. Kenneth nyökkäsi kohteliaasti omahyväisen näköiselle miehelle, joka kahmi pelimerkkejä suuntaansa. Ilmeisesti sillä puolella pöytää onnetar juuri nyt oleili. "Nyt mä taidan tosiaankin tarvita sun taitojasi onnettarena", Kenneth vihjaisi Beckylle hymyillen hieman, kun hän asetti seuraavaa kierrosta varten reilumman panoksen. Se oli ehkä hieman uhkarohkeaakin, mutta tällä kertaa fiilis oli hyvä. Omahyväinen herrasmies uskoi itseensä aivan liikaa, lopuilla kokemusta ei ollut tarpeeksi pärjätäkseen. Kun kortit jaettiin, Kennethin olisi tehnyt mieli hyppiä riemusta. Tästä tulisi reeti. Kenneth kuitenkin piti ilmeensä tyynenä, odotteli, mitä peli toisi tullessaan. Kaksi korttia jakamatta, juuri ne kaksi, joista toisen pitäisi olla ässä. Ei ensimmäisellä. Jakaja venytti toisen kortin läväyttämistä pöytään, mutta kun se iskeytyi pöytään, se todella oli pataässä. Vaikka Kenneth olisi tahtonut ponkaista suorinta tietä ylös hurratakseen, hän tyytyi vain hymyilemään ja vinkkaamaan silmää pöydän toisella puolella tuijottavalle miehelle. "Kiitos, arvon neiti", Kenneth naurahti ja nousi pöydästä. Hän oli juuri äsken nelinkertaistanut kuukausipalkkansa - vain pokeria pelaamalla.

Becky hymähti itsekseen, hän oli jotenkin osannut arvata että Kennethillä oli pelikokemusta enemmänkin. Oikeastaan hän olisi ollut typerä, jos ei olisi arvannut sitä... Tai sitten toisen itsevarman oloinen käytös oli vain harvinaisen hyvää bluffia.
Becky oli kiitollinen siitä, että mies ei ilmeisesti tunnistanut häntä (ehkä tunnisti, muttei kuitenkaan tehnyt siitä suurta numeroa) ja hyvä niin. Tästä olisikin puuttunut joku hysteerinen fanipoikakohtaus, joita nainen halusi mielellään välttää viimeiseen saakka. Brunette nyökähti lyhyesti Kennethin puhuessa ikään kuin elehtiäkseen, että hän kuunteli.
"Okei, sä oletkin sitten oikein pelimiehiä", kommentoitiin suupielien taittuessa humoristiseen virneeseen. Becky olisi mielellään tilannut lisääkin juotavaa, mutta toisaalta oli viisaampaa juoda hitaampaan tahtiin etenkin nyt, kun alkoholi oli noussut päähän. Mopo lähtisi helposti käsistä ja loppuillan nainen kaulailisi vessanpöntön kanssa, jos hän lähtisi kumoamaan viinaksia reilummalla kädellä.

Kenneth totesi pelaavansa vielä illan aikana, joten Becky pääsisi siis toimimaan onnettarena. Hän kyllä epäili vakavasti sitä, että hänen läsnäolollansa olisi minkäänlaista vaikutusta miehen pokerionneen. Mistä sitä tiesi, vaikka olisikin ollut, mutta kieltämättä olisi noloa, jos toinen häviäisi kaikki rahansa. Näyttelijätär ei kuitenkaan lähtenyt suorilta käsin aliarvioimaan Kennethin pokeritaitoja joten ajatus onnettarena toimimisesta (niin epävirallista kun se olikin) ei ruvennut kaduttamaan. Sitä paitsi, Kenneth vaikutti sen verran hyväkäytöksiseltä herrasmieheltä että tuo olisi varmaan keksinyt vaikka väkisin jonkun tekosyyn epäonnelleen sen sijaan, että olisi ruvennut syyttämään Beckyä rahojensa häviämisestä.
Jopa omaan korvaansa Becky kuulosti tällä hetkellä joltakin naisten oikeuksien puolustajalta, joten hän jätti asian ajattelemisen sikseen ja keskittyi katselemaan ympärilleen. J&J:tä ei näkynyt enään missään, Jackson istui nurkkapöydässä jonne näyttelijätär ei kunnolla nähnyt ja Hethfield keskittyi ruletinpeluun sijasta vokottelemaan jotakin vanhempaa naikkosta, joka olisi tyylinsä puolesta kuulunut takaisin 40-luvulle. Kaikkea sitä näkikin, vaikka Lontoon yöelämä oli kummajaisia pullollaan. Satunnaisesti sinertävät silmät eksyivät Kennethiin, joka näytti ainakin hetkellisesti ajatuksiinsa uppoutuneelta. Beckyn keskittymiskyky tuntui huvenneen hieman ja loppujen lopulta hän tajusi näpertelevänsä tyhjäksi juotua viskilasiaan ja katselevan ilmeettömänä ympärilleen. Ei, hän ei ollut tylsistynyt tai kyllästynyt tähän uuteen tuttavuuteensa, humalasta se johtui.

Silkasta hetken mielijohteesta Becky kääntyi takaisin baaritiskin puoleen ja tilasi jälleen jo vakioksi muodostunutta juomaansa - kuohuviiniä. Saatuaan jälleen yhden korkean lasin käteensä ja maksettuaan sen, brunette käännähti baarijakkaralla selkä tiskiä kohden ja hörppäsi kirpeänmakeaa juomaa.
Kenneth kysyi, oliko henkilökohtaisen onnettaren tarjous vielä voimassa ja Becky kiinnitti huomionsa mieheen ja naurahti. "Koko illan ajan", vastattiin myöntävästi naisen laskeutuessa baarijakkaralta alas pidellen lasia varovasti käsissään, jotta tippaakaan kuoharia ei roiskuisi kapeahkon lasin reunojen yli. Käskystä hän lähti seuraamaan miestä, jolla tuntui olevan tarkempiakin suunnitelmia pelipöydästä, joten näyttelijätär ei edes vaivautunut kyselemään turhia kysymyksiä määränpäästä. Hän kyllä tunsi toisen käden alaselällään, tai ainakin pienen hipaisun - eikä brunette pistänyt moista ollenkaan pahakseen. Oikeastaan Becky oli tyytyväinen siihen että hän oli saanut viihdyttävää seuraa ja oivan pakokeinon päästä Jacksonin ja J&J:n seurasta eroon.
"No?", brunette kysyi mieheltä kulmiaan kohottaen kääntäen katseensa toisen osoittamaan pöytään. Ilmeisesti Kennethillä oli tarkempikin strategia pelaamisen ja pelipöydän valitsemisen suhteen, joita Becky itse ei ollut tajunnut edes ajatellakaan. Vastausta ei tarvinnut odotella kovinkaan kauaa ja miehen lopettaessa lauseensa brunette ei voinut olla naurahtamatta. Kenneth taisi todellakin tietää, miten pokeria pelattiin, jälleen yksi syy lisää, miksi Becky piti uhkapelejä ja kasinoita seksikkäinä; niiden parista tuntui löytyvän joitakin fiksuja miehiä.

Ensimmäinen kierros ei sujunut aivan niin hyvin, kuin mitä Becky olisi olettanut ja hetken hän jo kerkesi toivomaan, ettei olisi koskaan lupautunut kenenkään henkilökohtaiseksi onnettareksi. Onnetar taisi olla jo pienessä hiprakassa ja onnesta ei tuntunut olevan tietoakaan, mutta Kenneth ei vaikuttanut hätääntyneeltä saatika murehtivan menetettyjen pelimerkkiensä perään.
Ennen toisen kierroksen alkua mies totesi tarvitsevansa bruneten taitoja onnettarena, mikä aiheutti naisessa hivenen huvittuneen reaktion. "Mä lupaan yrittää parhaani", hän kumartui toisen puoleen. Muuten, korkokengät eivät sopineet pokeripöydän luona seisoskeluun, vaikka yksi kierros harvemmin kesti kovinkaan pitkää aikaa. Silti seisoskelu verotti mukavuutta jonkun verran mutta Becky tyytyi pitämään pintansa ja jatkamaan Kennethin takana seisoskelua.
Toisen kierroksen alussa nainen laski vasemman kätensä tuon olkapäälle - se oli ihan merkityksetön ele, eikä sillä erityisemmin tarkoitettukaan mitään. Becky koitti itsekin seurata peliä, vaikka ei rehellisesti sanottuna tajunnut siitä yhtään mitään. Ehkä hänen olisi ollut syytä opetella vaikka säännöt muiden pelaajien matkimisen sijaan mutta minkä aloittelija virheilleen mahtoi.
Toinen kierros toikin sitten sitä menestystä mukanaan sillä Kenneth voitti koko potin itselleen ja kiitti brunettea ilmeisesti niistä onnettaren 'taidoista'. Mies nousi pöydästä ja Becky puolestaan kumosi loputkin kuohuviinistään laskien lasinsa ohikulkeneen tarjoilijan tarjottimelle, joka oli selvästikin käynyt tyhjentämässä pöytiä tyhjistä ja puoliksi tyhjennetyistä laseista.

"Sähän luet ihmisiä kuin avoimia kirjoja", Becky huomautti ja käänsi katseensa Kennethiin, kohottaen hivenen kulmiaan. Olihan sekin taito siinä missä muutkin ja siitä oikeasti kykeni hyötymään jos vain osasi.
"Mitä sä osaat lukea musta?", nainen lisäsi kysymyksen muodossa. Olisi hauskaa kuulla, mitä toinen tiesi - tai toisessa tapauksessa uskoi tietävänsä - hänestä. Osuisiko miehen vastaus oikeaan vai menisikö se aivan päin metsiä?

(( Ääääh, sori kun kesti! Mulla lagas netti eilen, muuten oisin kirjotellu tämän jo eilen. Mutta här så! ))

Kenneth oli säästellyt viskiään mahdollisimman pitkään, mutta kun illan potti oli muuttunut kuin salamaniskusta nelinkertaiseksi kuukauden palkkaan verrattuna, oli Kenneth kumonnut epäröimättä viskinsä alas kurkustaan. Hän nousi pöydästä - näitä pelimerkkejä hän ei viitsisi enää viedä baaritiskille vaihdettavaksi, nämä pitäisi viedä pelitoimistoon vaihtoon.Kenneth työnsi oman, tyhjän viskilasinsa samalle tarjottimelle, jolle myös Becky oli laskenut oman kuohuviinilasinsa. Naisen toteamus sai Kennethin nostamaan kulmiaan aavistuksen verran. "Siitä on hyötyä pokeria pelatessa ja oikeastaan siinä sitä kaikkein parhaiten oppii", Kenneth totesi. Se oli totta. Ei hän ollut kummoinenkaan ihmistuntija, ollut ainakaan ennen Espanjaan muuttoaan. Siellä hän oli tarkkaillut ihmisten reaktioita, elekieltä ja muutakin sanatonta viestintää, minkä hän oli huomannut kertovan paljonkin. Sekin toki vaikutti asiaan, että Kenneth näki tavallisesti samoja kasvoja illasta toiseen, jolloin tietyt maneerit toistuivat ja Kenneth oppi yhdistämään niitä selkeästi joihinkin kokonaisuuksiin. Suuntana askeleilla oli pelitoimisto, jonne ei enää ollut paljoa matkaa. Pelimerkit painoivat yllättävän paljon etenkin, kun niitä oli näinkin paljon. Naisen kysymys sai Kennethin yllättymään hieman. Olisihan hänen kai pitänyt osata odottaa jotain tällaista, mutta ei. Ainakin tässä kohtaa Kennethin ihmistenlukutaito oli pettänyt, tai mahdollisesti sen voisi laskea keskittymisen piikkiin. Kenneth oli ollut hivenen ajatuksissaan kaikesta - kasasta pelimerkkejä, Beckysta itsestään sekä vielä siitä, mihin ilta tulisi vielä menemään. Hetken aikaa Kenneth pohdiskeli, kunnes avasi pelitoimiston oven, antaen Beckyn pujahtaa heistä sisään ensimmäisenä. Itse hän seurasi perästä - jonoa ei ollut. Kenneth laski pelimerkit tiskille, pyytäen niiden vaihtoa käteiseksi. Sen jälkeen hän kohdisti katseensa Beckyyn ja hymyili vinoa, poikamaisinta hymyään.

"Sä... Olet vähän haastavampi tapaus", Kenneth sanoi naurahtaen. "Yleensä mulla on aikaa tarkkailla ihmisiä kauemmin. Mutta sanotaanko vaikkapa, että sussa on jotain, jota mä en tiedä. Jotain, joka vaikuttaa sun elämään, suhun ihmisenä - kaikkeen. Enkä mä osaa tulkita ollenkaan sitä, mitä se voisi edes olla", Kenneth sanoi. Hänen kasvoillaan käväisi hieman närkästynyt ilme, toisaalta sen saattoi helposti lukea myös mietteliääksi. Kennethiä todella häiritsi se, ettei hän tiennyt Beckysta aivan kaikkea. Voi, kun Kenneth olisi vain osannut yhdistää Beckyn siihen erääseen kuuluisaan ja erittäin kauniiseen näyttelijättäreen, mutta ei. Kenneth päätti siirtyä seuraavaan asiaan - hieman helpompaan. Hän oli osannut kuitenkin tulkita Beckysta jotain muutakin, ja hieman helpommalla. "Sä et myöskään ole kovinkaan yksiselitteinen persoona. Sussa on monia eri puolia, mä en tosin ole nyt nähnyt susta kuin tämäniltaisen Beckyn. Lisäksi mä veikkaisin, että sä nautit huomiosta, ainakin tietyssä määrin", Kenneth sanoi, lopettaen kertomansa siihen. Pelimerkit olivat vaihtuneet rahoihin, Kenneth tunki paksua setelinippua lompakkoonsa. Hän ei pelaisi enää tänään. Kenneth ei ollut pelannut pitkään aikaan, eikä hän luottanut hyvään tuuriinsa. Beckyyn sen sijaan... Olihan Becky tuottanut hänelle onnea pelipöydässäkin, joten... Miksei? Hulille karkasi virnistys, jonka Kenneth kuitenkin nieleksi mahdollisimman pian virneensä jonnekin sen syntysijoilleen saakka. Eipä kai hän voisi mennä asioissa niiden edelle, ainakaan vielä.

Vaikka pelaaminen oli päätetty sivuuttaa tältä illalta, tahtoi Kenneth kuitenkin vielä juoda paukun tai pari. Nyt, kun Kenneth oli saanut sivuutettua alkuillan ikävät ajatukset, hän pystyi keskittymään täysin Beckyyn. Nyt Kenneth viimein ymmärsi sen, ettei hän todellakaan ollut menossa kotiin yksin. Hänellä ei ollut mitään tietoa siitä, olisiko hän päätymässä omaan asuntoonsa Beckyn kanssa, vai jonnekin toisaalle, mutta ehdottomasti hän halusi seuraa mukaansa. "Mitäs sanoisit jos... Jos jätettäisi pelaaminen tältä illalta ja otettaisiin vielä vähän juotavaa", Kenneth sanoi. Hän lähti ajatuksissaan kävelemään lähemmäksi baaritiskiä, hän oli päättänyt jälleen maksaa. Eihän miesten kuulunut maksattaa illan hauskanpitoa naisilla, se ei ollut ainakaan hienojen miesten työtä. Kun kaksikko oli viimein päätynt baaritiskille saakka, Kenneth antoi jälleen Beckyn valita oman juotavansa ensin.Kenneth ei tällä kertaa päätynyt viskiin, vaan tilasi itselleen kossubatteryn. Ehkä tämä jäisi illan viimeiseksi drinkiksi. Nyt mies tunsi olevansa sopivassa nousujohteisessa, mutta aivan liian ankaraan humalaan hän ei haluaisi itseään juoda. Se ei johtaisi mihinkään. Kenneth vetäisi Beckylle vapaan tuolin baaritiskin edestä, itse hän seisoi. Ihmisiä oli alkanut kertyä melkoisesti heidän ympärilleen, mutta Kenneth ei antanut sen häiritä. Hänen keskittymiskykynsä oli jämähtänyt vain ja ainoastaan Beckyyn. Joku Kennethin takana tönäisi häntä - juuri sopivasti sen verran, että mies siirtyi automaattisesti lähemmäs Beckya. Käsi eksyi naisen reidelle, eikä Kenneth tehnyt elettäkään viedäkseen kättään pois. Sen sijaan hän nosti katseensa Beckyn silmiin ja hymyili tälle ilkikurisesti.

"No, mitä sä tykkäät... Tuosta?" Kenneth sanoi osoittaen juomaa Beckyn kädessä. Itse hän siemaisi kossubatteryaan Beckyyn katsellessaan. Hänen oli yksinkertaisesti pakko saada nainen houkuteltua keinolla tai toisella mukaansa, mutta Kenneth ei vielä tiennyt, kuinka. Hän katseli naista hetken aikaa, pohtien, mitä hän saattaisi tehdä. Yksinkertaisesti vaikeaa. "Minne sä olet suunnitellut meneväsi jatkoille?" Kysymys, joka huulilta oli muodostunut, oli lopulta yksinkertainen, mutta se yhdistettynä Kennethin veijarimaiseen hymyyn. Kenneth toivoi, että Becky lukeutui niihin naisiin, jotka eivät voineet vastustaa hänen hymyään.

Becky asteli Kennethin pitelemästä ovesta sisään pelitoimiston puolelle virnuillen edelleen lähestulkoon voitonriemuisena. Jotenkin hänen kysymyksensä oli (ainakin naisen omien tulkintojen mukaan) saanut miesraukan hieman hämilleen ja vaikka se sydäntäsärkevää olikin, nainen tunsi olonsa lähes voittajaksi aiheutettuaan toisessa sellaisen reaktion.
Seuraavaksi Becky joutui hämmästelemään, miten hyvin Kenneth osasi häntä kuvailla. Tosin Kenneth ei ilmeisesti vieläkään tajunnut, kuka brunette oikein loppujen lopuksi oli. Ehkä hyvä niin, vaikka totuus tulisi luultavasti julki viimeistään maanantain juorulehtien ilmestyessä kaupan hyllyihin.
Mutta kuitenkin, takaisin asiaan. Becky oli siis kuulemma haastava, mikä ei tullut naiselle itselleen mitenkään yllätyksenä, sitä hän olikin. Mitään Kennethin mainitsemia muita puolia hän ei kuitenkaan itsestään tunnistanut, vaikka ulkopuolisen silmin se oli naurettavan helppoa. Becky oli monipuolinen luonne, josta paljastui vielä monen vuoden tuntemisen jälkeen uusia piirteitä, senkin lisäksi että häneen oli helppo liittää monia eri ennakkoluuloja ja odotuksia, jotka eivät sitten kuitenkaan pitäneet aina ihan paikkaansa. Jos Kenneth osasi tulkita brunettea nyt jo näin hyvin, hänhän ei kykenisi enään yllättämään. Oikeastaan toisen tulkinnassa oli venymisvaraa suuntaan ja toiseen, eikä se ollut mitenkään kovin yksityiskohtainen.
"Oho, herra Armstrong", Becky naurahti katseen käväistessä pelitoimiston pöydälle lasketuissa pelimerkeissä, jotka toinen vaihtoi paksuhkoon setelinippuun. "Sä osuit aika lähelle", hän jatkoi sinertävien silmien kohotessa Kennethin kasvoihin, ehkä hänellä sittenkin olisi mahdollisuuksia sen yllättämisen suhteen.

Mies teki viisaan ratkaisun todetessaan, ettei aikoisi enään pelata tänä iltana. Ainakaan menestys ei ollut noussut päähän ja voittorahat olivat siis turvassa, erittäin fiksua. Jos Kenneth olisi paljastunut peliriippuvaiseksi, Becky olisi oletettavasti liuennut paikalta vähin äänin ja manannut kotimatkalla paskaa tuuriaan ja surkeasti toimivaa miestutkaansa (vaikkakin hän ei ollut lähtenyt kasinolle miesseuran toivossa, mutta mitenpä kävikään?).
Baaritiskin puolelle siirtyminen kuulosti hyvältä idealta ja Becky nyökähti mitään sanomatta Kennethille, jonka suusta idea oli alunperin tullutkin. Oli silkkaa hyvää tuuria, että brunette oli onnistunut törmäämään Kennethiin, joka vaikutti erittäin hyväkäytöksiseltä ja sellaiselta, jonka seurassa voisi viettää vähintäänkin yhden yön. Ja jälleen, ihan kuin Beckyn miesjutut muutenkaan kestäisivät muutamaa yötä pidempään - hän ei koskaan onnistunut etenemään kenenkään kanssa ensimmäisiä treffejä pidemmälle. Ehkä se oli hänen kirouksensa, mutta ainakaan ei ollut pelkoa siitä, että kyllästyisi saman naaman katseluun. Miehiä tuli ja miehiä meni, vaikka Becky ei ollutkaan laulattanut lakanoitaan jokaisen Lontoon seurapiirikollin kanssa, kollegoistaan puhumattakaan. Hän halusi vetää selvän rajan työnsä ja yksityiselämänsä välille.
Baaritiskillä tuntui olevan tungosta ja muutama ihminen tuntui tunnistaneen Beckyn, joka yritti vältellä suoraa katsekontaktia niihin ihmisiin, jotka par'aikaa tuijottivat häntä sillä perinteisellä 'onko tuo nainen tuolla...'-ilmeellä. Ehkä näyttelijättären olisi pitänyt huutaa kovaan ääneen, kuka hän oli, niin ihmiset olisivat lopettaneet tuijotuksen ja keskittyneet jälleen omaan illanviettoonsa.

Becky istui Kennethin tarjoamalle baarijakkaralle tiskin eteen ja tilasi itselleen Urban Mojiton, pitkästä aikaa. Vaihtelu virkisti melkein joka asiassa, sillä nainen oli ehtinyt jo kyllästymään kuoharin kuivahkoon makuun - Urban Mojito oli kaikkea muuta kuin kirpeä tai yksitoikkoinen.
Ja juuri kun neiti oli saanut siemaistua ensimmäiset huikat mojitostaan, joku itsestään liikoja luuleva idiootti ilmeisesti tönäisi Kennethiä. Ei sillä, brunette ei pistänyt tönäisystä johtuneita seurauksia ollenkaan pahakseen. Hän pisti kyllä merkille reidelle siirtyneen käden ja sen, ettei Kenneth ilmeisesti ollut siirtämässä sitä mihinkään (ja Becky olisi valehtelija, jos olisi väittänyt hänen reidellään lepäävän käden haitanneen häntä). Neiti katseli miestä takaisin ja hymyili tälle vähintään yhtä ilkikurisesti, puraisten alahuultaan lähes huomaamattomasti lasin kohotessa jälleen huulille.
"Tämä on ihan hyvää, siis oikeasti", Becky hymähti juomaansa kommentoidessa ja puheesta oli selvästi aistittavissa pientä sammallusta. Olihan hän ehtinyt kumota pitkin päivää - ja iltaakin - aikamoisen määrän alkoholia ja se yhdistettynä heikohkoon viinapäähän johtaisi poikkeuksetta humaltumiseen... Beckyn tapauksessa myös harkitsemattomiin tekoihin ja ehkä turhankin avoimeen käytökseen. Kun Kenneth kyseli näyttelijättären suunnitelmia jatkopaikan suhteen, hän osasi jo veikata, ettei tulisi lähtemään kasinolta yksin. Katse oli pysynyt jo pidempään miehen silmissä ja kertaheitolla ilme oli jälleen muuttunut hivenen flirttailevampaan suuntaan. Becky olisi halunnut kysyä jotakin 'mitä sä sillä tiedolla teet'-tyylistä, mutta Kenneth olisi voinut ottaa sen reaktiona, joka ihmisissä syntyi kun näiltä kysyttiin jotakin, mihin ei haluttu vastata.
"Kotiin", Becky vastasi lyhyesti kulmaansa kohottaen, kumotessa jälleen huikan verran drikkiään kurkusta alas. Jos Kenneth aikoisi liittyä seuraan myös jatkojen ajaksi, tuon olisi parempi suostua tulemaan bruneten kämpille (ja siis myös siinä tapauksessa, jos tutustumista jatkettaisiin makuuhuoneen puolella). Jos neiti poistuisi lähes puolituntemattoman miehen kämpiltä, lehdistö hyökkäisi varmasti jossakin vaiheessa matkaa kimppuun. Niin tulisi kuitenkin käymään luultavasti myös heti, kun hän astuisi kasinon ovista ulos Kenneth vanavedessään.

Ja kyllä, Kennethin hymy vetosi myös Beckyyn. Oikeastaan brunette olisi voinut repiä toisen paidankauluksesta kiinni pitäen vaikka kasinon vessaan tutustumaan hieman paremmin, jos näin kykeni asian ilmaisemaan.
"Mitä sä olet ajatellut? Liittyä mun seuraan vaiko keksiä jotakin muuta?", Becky esitti vastakysymyksen ja tyhjensi loputkin mojitostaan. Ei ollut ehkä ihan viisasta juoda sellaiseen tahtiin, mutta kun ne ensimmäiset saatiin kurkusta alas, tahti tuntui vain kiihtyvän ja kiihtyvän. Ai niin, jos Kenneth aikoisi tarttua bruneten kutsuun, neidin tulisi luultavasti varoittaa kasinon ovien takana odottavista paparazzeista. No sen kerkeisi luultavasti hoitamaan myöhemminkin...
Becky alkoi todella olla humalassa (ei vielä missään räkäkänneissä tai nelivetokunnossa... mutta humalassa kuitenkin). Naisen silmissä kaikki näytti hieman sumealta ja fiilis oli hyvä, itsetunto katossa ja niin edelleen.

(( Sori, kirjoitan kauheen lyhyen nyt + kauheaa crapia, vähän kiire alkaa olla... Mutta tahdon ehtiä vastata edes jotain. Saat mun puolesta edistää suuntaan tai toiseen ihan vapaasti ja Kentsua saa hittailla myös, jos oot iltaan mennessä ehtiny vastata, mä ehdin luultavasti silloin vastailla takasin vähän enempi! ))

Kenneth hymyili hieman Beckya kuunnellessaan. Tämä alkoi todellakin kehittyä sopivasti siihen suuntaan, mitä Kenneth oli ajatellutkin. Ei yhtään hullumpaa, ei yhtään hullumpaa kerrassaan. Hän kuitenkin venytti pitkään kysymykseen vastaamista, sillä hän halusi kiusoitella Beckya. Edes hieman. Kennethin ihmistuntemus sanoi nimittäin juuri sillä hetkellä sen, että Beckya kiinnosti kyllä tietää, mitä Kenneth vastaisi. Hän katseli muka hajamielisenä ympärilleen, näpräsi drinkkilasia sormissaan ja antoi toisen kätensä sivellä hyvin hitaasti Beckyn reittä. Käsi kipusi joka kerta hieman ylemmäs, mekon helma nousi kerta kerralta hieman ylemmäksi. Kennethin kasvoilla ilme kuitenkin oli täysin viaton, kuin hän ei olisi tehnyt mitään, mikä viittasi mihinkään aikuisten väliseen. Hän huokaisi kevyesti, mutta se ei kuulostanut kyllästyneeltä tai tympääntyneeltä. Ainoastaan huokaus, jonka jälkeen kasvot kääntyivät paremmin Beckya kohti, virnistäen.
"Mikäli neiti vain haluaa, mä voisin kyllä... Lähteä sun kanssa samaan osoitteeseen", Kenneth sanoi.
Puheesta alkoi olla havaittavissa pieni humalaisen aksentti - Kenneth kun oli ehtinyt ottaa muutaman paukun pohjalle jo kotona. Hän virnisti, tällä kertaa hieman leveämmin. Virnistyksen yhteydessä huulten raosta paljastui rivistö valkoisia hampaita, eikä Kenneth voinut olla naurahtamatta. Olihan hän humalassa, mikä sen parempi tekosyy saattoi edes olla?

Kenneth kumosi loput juomastaan alas kurkustaan ja jäi katselemaan Beckya - suoraan silmiin. Käsi reidellä kipusi yhä ylemmäs ja ylemmäs, siirsi kulkureittiään ulkoreideltä yhä enenevissä määrin sisäreiden puolelle. Virnistys leveni sitä mukaa, mitä tyytyväisemmäksi Kenneth olonsa tunsi. Ei hän koskaan naisseuraa pahakseen pistänyt - sitäpaitsi, nyt hän oli onnistunut työntämään ajatukset Carlotasta täysin taka-alalle, toisin kuin alkuillasta. Kenneth tiesi, että heti seuraavana päivänä hän tulisi väistämättä vertaamaan Beckya Carlotaan - se oli enemmänkin sääntö, kuin poikkeus. Kaikkia yhden yön juttujaan ja lyhyitä seurustelusuhteitaa Kenneth vertasi väistämättä Carlotaan. Kenneth alkoi vihellellä hiljaa erästä kappaletta, joka hänen päässään soi juuri sillä hetkellä. Snow Patrol, Chasing cars. Jollakin tapaa kappaleen sanat saivat hänet ajattelemaan Beckya.
"Onko sulla vielä jotain erityisen tärkeää toimitettavaa täällä, vai... Pitäiskö meidän vaihtaa osoitetta?"
Jälleen kerran kasvoja koristi virne, josta ei ollut epäilystäkään. Kenneth todellakin tahtoi Beckyn mukaansa, eikä hänellä ollut vähintäkään väliä sen suhteen, menisivätkö he Beckylle vai hänen luokseen.

((hittasin nyt eteenpäin oikein kunnolla:---D))

Beckya nauratti ajatus siitä, ettei kukaan heitä ympäröivistä ihmisistä tiennyt, mitä Kenneth sillä hetkellä sattui tekemään. Eihän se mikään maailmaa mullistava juttu ollut, mutta miehen toimesta Beckyn mekon helma tuntui kohonneen sellaisiin korkeuksiin, joissa siveellisyyden ja asiallisen käytöksen raja rikottiin helposti. Mutta kuitenkaan brunetella ei ollut pahaa sanaa sanottavana, vaikka tämän tyylinen provosointi julkisella paikalla ihmisten ympäröimänä olikin Kennethilta ilkeää. Becky - ilmiselvästi - nautti saamastaan huomiosta, vaikka hän joutui jatkuvasti toisella kädellään kiskomaan mekkonsa helmaa alemmas, ihan kuin toinen olisi halunnut hänen päätyvän lehtiin otsikoilla 'Becky Kennedy biletti tuntemattomassa miesseurassa alushousut vilkkuen!' - naisen manageri olisi tukehtunut järkytykseensä ja Jackson puolestaan saanut sydänkohtauksen. Ja Beckyn uskottavuus olisi luultavasti laskenut miinuksen puolelle ja hän päätyisi joihinkin Ö-luokan surkeisiin elokuviin Ö-luokan näyttelijäksi, jota pilkattaisiin joka ikisessä elokuva-arvostelussa.

Takaisin aiheeseen. Niin mitähän helvettiä Kenneth aikoisi? Mies ei ollut edelleenkään vastannut Beckyn kysymykseen ja hetken aikaa naisparka luuli, ettei toinen aikoisi vastatakkaan. Brunette kohdisti humalaisen katseensa Kennethin silmiin ja kallisti sievästi päätään, yrittäen keskittyä ajattelemaan jotakin muuta kuin reidellä yhä ylemmäs vaeltelevaa kättä. Hänen kasvoiltaan paistoi varmaan kasinoin toiselle puolelle asti se, että naikkonen olisi oikeasti voinut siirtyä vähän läheisempiin tunnelmiin vaikka tässä, heti ja nyt.
- Ja sieltä se sitten tuli, vastaus jota Becky oli joutunut mielestään odottamaan ihan liian pitkään. Asia oli sitten sillä selvä, he voisivat vaihtaa maisemia vaikka saman tien (mitä nopeammin, sen parempi) ja mielellään sellaisessa välissä, kun Jackson ei ollut hiillostamassa ja puuskuttamassa niskaan.
Näyttelijätär vilkaisi sivulleen, etsien äsken mainittua miestä katseellaan. Kun hän ei löytänyt etsimäänsä, kännettiin katse takaisin Kennethiin. Becky puraisi alahuultaan ja näytti hetken aikaa siltä, että hän olisi unohtanut, mitä hänen piti sanoa. Kun mies kysäisi osoitteen vaihtamisesta ja siitä, olisiko naisella vielä jotakin toimitettavaa kasinolla, tämä nyökkäsi lyhyesti ja astui alas baarijakkaralta jääden seisoskelemaan aivan Kennethin eteen. Valehtelematta heidän välilleen ei ollut jäänyt yhtäkään ylimääräistä senttiä. Becky kohotti katseensa itseään hieman pidemmän miehen kasvoihin ja hymyili, "Kun me päästään täältä ulos, susta saatetaan ottaa muutama valokuva", nainen naurahti sävyttömästi ja laski kätensä baarijakkaralle, jolla hän oli hetkeä aikaisemmin istunut. Brunette korjasi hieman ryhtiään ja tarttui Kennethin käteen, lähtien mitään sanomatta johdattelemaan tuota ulko-oville.

Heidän onnekseen ihmiset olivat järjestäen päättäneet viettää aikaansa pelipöydissä ja baaritiskin luona, joten eteneminen oli huomattavasti helpompaa verrattuna siihen, mitä se olisi saattanut olla jos he olisivat joutuneet raivaamaan tietään ihmisten läpi. Ovimies ojensi kohteliaasti Beckylle tämän pitkän, mustan trenssitakin, jonka hän oli jättänyt narikkaan saapuessaan paikalle. Jos ovimies ei olisi tehnyt sitä, nainen olisi luultavasti unohtanut, että hänellä oli edes ylipäätänsä takkia mukanaan.
Nopeasti näyttelijätär oli kiskonut takin yllensä, laittanut sen kiinni ja kiinnittänyt vyötärölle kuuluneen vyön.
Hän ei ollut hetkeen puhua pukahtanut yhtään mitään, lähinnä siksi että naista pelotti Kennethin reaktio mahdollisesti heidän kimppuunsa hyökkäävistä paparazzeista, jotka myivät surkeat kuvansa vielä surkeampiin juorulehtiin.
Kenneth näytti olevan valmiina paikalta poistumiseen, niin myös Beckykin. Ovimies avasi oven ja brunette astui ulos kasinosta, kaivoi iltalaukustaan puhelimen ja näppäili taksin numeron. Hän ei taatusti menisi enään yhdenkään toimittajan kyydillä mihinkään, taksi kelpaisi paremmin kuin hyvin.
Nainen käännähti Kennethin puoleen tilattuaan taksin, naurahti humalaisesti ja katseli ympärilleen. Muutamassa minuutissa paikalle oli ilmestynyt noin kymmenkunta paparazzia, joiden kamerat välkkyivät muuten pimeässä yössä häikäisten jokaisella välähdyksellään. Becky oli tottunut tähän, vaikka se tuntui joka kerta aivan yhtä oudolta kuin hänen uransa alku-aikoina. Onneksi taksi saapui Coyote Casinon ovien eteen pelastamaan kaksikon paparazzeilta ja muutamalta muulta kiinnostuneelta ja uteliaalta silmäparilta. Näyttelijätär avasi kuskin puoleisen oven ja istahti penkille, antaen tarkemmat tiedot määränpäästä Kennethin noustua autoon.

Taksi lähti liikkeelle ja edessä olisi noin viidentoista minuutin matka ennen perille pääsyä.
Brunette naurahti jälleen ja nojasi puolittain oveen, "Ootko sä ihan okei?", hän tarkisti Kennethilta kysymyksen muodossa ja ryhdistäytyi hieman, hivuttautuen sitten keskipaikalle istumaan.
Hämärässä taksissa tuskin näki eteensä, mutta ohi vilisevät katuvalot paransivat asiaa jonkun verran. Becky-parka naureskeli jälleen itsekseen, syytettäköön siitäkin humalaa. Hetkeä myöhemmin hän yritti jälleen pysyä vakavana ja laski kätensä Kennethin rintakehälle, antaen sormiensa takertua miehen paitaan, vaikka Beckyn perimmäinen tarkoitus oli... niin, mikä?
Joko taksikuski keskittyi tarkkailemaan takapenkin tapahtumia, tai sitten tuolla oli näössä pahasti vikaa, sillä mies tuntui huomanneen liikennevalot vähän turhan myöhään ja löi jarrut lukkoon niin, että brunette meinasi tippua paikaltaan takapenkin jalkatilaan.
Koomistahan se oli ja Becky naureskeli jälleen aikansa, eikä hän edelleen saanut sanoja suustaan ulos. Kun katse oli hakeutunut Kennethiin ja viipynyt miehessä Beckyn mielestä niin pitkään, että hän tunsi asian jo häiritseväksi, näyttelijätär otti ohjat omiin käsiinsä ja lupia kyselemättä painoi huulensa Kennethin huulia vasten. Sitä paitsi, taksimatka kuluisi varmasti paljon rattoisammin (ja riettaammin) mikäli heillä olisi jotakin oikeasti kivaa tekemistä (Beckyn mielestä).
Sattumanvaraisesti Becky näykkäisi toista huulesta ennen kuin erkaantui suudelmasta voitonreimuisesti virnuillen. Silmät tuntuivat sinkoilevan sinne tänne mikä oli myöskin kuningas Alkoholin aikaansaamaa.

Kenneth katseli Beckya ja tämän aavistuksen verran erottuvaa epäröintiä. Eikö Becky halunnutkaan lähteä hänen kanssaan mihinkään? Jokin pettymyksensekainen vihlaisi Kennethiä syvältä sisältä. Tältäkö tuntui saada pakit viime metreillä? Hän alkoi ärtyä, mutta ei antanut sen näkyä kovinkaan selvästi päällepäin. Kenneth vilkuili epämääräisesti ympärilleen, pysytellen kuitenkin Beckyn lähellä. Kun Becky sitten vihdoin avasi suunsa, Kenneth oli kummastunut. Valokuvia, heistä? Miksi? Ei Kenneth itse ainakaan ollut kiinnostava ihminen, mutta toisaalta - Becky ehkä tarkoitti itseään. Kenneth oli todella kummissaan, ei ehtinyt itse sanoa yhtään mitään, kun Becky olikin jo tarttunut häntä kädestä. Katse kääntyi kosketuksen suuntaan, mutta Kenneth ei pistänyt vastaan. Jollain tapaa hän tajusi, ettei ollutkaan saanut pakkeja, ja sekös nuoren miehen mieltä lämmitti. Hieman omahyväinen virne kasvoillaan Kenneth lähti seuraamaan Beckyn perässä ulos, hän oli ehtinyt jo puolittain unohtaa mahdolliset valokuvaajat.

Kaikki ihmiset - tai ainakin suurin osa heistä - oli ryhmittäytynyt pelipöytien tai baaritiskin ääreen, jonka vuoksi Kenneth ja Becky pääsivät luovimaan tiensä väkijoukon lävitse suhteellisen kivuttomasti. Kenneth oikeastaan tyytyi vain seurailemaan Beckyn perässä - hänellä itsellään ei ollut tietoakaan siitä, minne he olivat menossa ja millä aikataululla. Koska Becky ei ollut kysellyt ainakaan tässä vaiheessa osoitteita tai erityisempiä tietoja, he luultavasti menisivät Beckyn luo, eivät Kennethin. Se sopi kyllä. Becky ja Kenneth olivat päätyneet narikan luokse. Kun Beckyn takkia avustettiin päälle, Kenneth vilkuili jälleen ympärilleen ja haukotteli makeasti. Häntä ei varsinaisesti väsyttänyt, mutta ei hän toisaalta tuntenut oloaan äärimmäisen pirteäksikään. Kenneth olisi tietysti hyvin voinut jutellakin Beckyn kanssa - kysyä näin esimerkiksi, mihin he olivat menossa, mutta toisaalta - jännityksessäkin oli omat hyvät puolensa. Kun Beckyn takki oli vihdoin ja viimein avustettu päälle, jatkui matka kasinolta ulos. Viimeistäänkin tässä vaiheessa ajatus valokuvaajista oli haudattu jonnekin hyvin kauas, Kennethin kasvoille oli rantautunut ainoastaan itsepintainen, aavistuksen omahyväinen virnistys. Beckyn tilatessa taksia Kenneth vihelteli hyväntuulisesti. Hän ei ollut tunnistanut osoitetta aivan tarkalleen - jos totta puhuttiin, Kenneth oli liian humalassa rekisteröidäkseen mitään tietoa itseensä.
"Mikäs neitiä noin naurattaa?" Kenneth sai kysyttyä, mutta hänen äänestään tuskin sai selvää.
Kenneth oli ollut puhumatta sen verran kauan, että puhumattomuus ja humalatila tekivät omat jäynänsä. Puhe kuullosti epäilyttävän sammaltavalta ja epäselvältä, mutta oli Kenneth myös puhunut niin hiljaa, että sanoja tuskin erotti Lontoon yön hälinässä. Niinpä Kenneth vain pysytteli Beckyn lähettyvillä tiiviisti, vihellellen edelleen. Siinä vaiheessa hän tajusi heidän ympärilleen purjehtineet paparazzit - Kenneth ehti virnistää muutamalle näistä vilkutuksen kera, kunnes hän tajusikin jo istuvansa taksin penkillä.

Taksin lähtiessä liikkeelle Kenneth tunsi pienen pahan olon aallon hyökyvän sisällään. Carlota. Mitä Carlota ajattelisi hänestä nyt, kun hän oli lähtenyt tuosta noin vain tuntemattoman naisen matkaan? Kenneth puristi silmänsä tiukasti yhteen, joka puolestaan aiheutti toisenlaisen pahanolon tunteen. Fyysisen. Heti, kun silmät olivat sulkeutuneet, maailma alkoi kieppua Kennethin ympärillä. Se hääti ajatukset Carlotasta tehokkaasti, palauttaen miehen takaisin nykyhetkeen ja Beckyyn. Miksi hänen pitäisi tuntea tästä huonoa omaatuntoa? Hän oli täysin varma, että myös Becky tiesi, missä mentiin. Eivät he olleet tässä puhumassa tulevasta avioliitosta, suuresta omakotitalosta ja keskimäärin kahdesta ja puolesta lapsesta. Ajatus sai Kennethin naurahtamaan yhdessä Beckyn kanssa, vaikka he luultavasti ajattelivatkin täysin eri asioita. Viimeisin tirskahdus kuulosti samalta, kuin se olisi päässyt teini-ikäisen tytön suusta. Kuinka säälittävää, Mr Kennedy! Anteeksi - Kennethän se oli? Uusi ajatus kirvoitti jälleen naurun Kennethin huulilta. Hetken aikaa hän vain katseli Beckya suoraan silmiin aivan, kuten Beckykin katseli häntä. Edes taksikuskin töppäilyt eivät haitanneet Kennethiä. Hän vain katseli Beckya lumoutuneena ja nykäisi tätä takaisinpäin penkillä, sillä jarrutuksen voimasta Becky oli vaihtanut paikkaansa aivan liian kauas Kennethistä itsestään. Juuri siinä vaiheessa, kun Kenneth teki päätöksensä suudella Beckya, hän tunsi pehmeät huulet omiaan vasten. Ensimmäisen puolen sekunin aikana Kenneth ei tajunnut reagoida asiaan mitenkään. Hyvin hitaasti, kuin lamppu pölyttyneellä ullakolla, jokin syttyi Kennethin päässä. Häntähän suudeltiin! Kenneth vastasi suudelmaan - juuri siihen nimenomaiseen, joka loppui aivan liian pian. Beckyn näykätessä häntä huulesta Kennethin silmien palo saavutti uuden huippunsa. Hän osasi pelata tätä peliä aivan yhtä hyvin, jos hän vain halusi. Huulet kaartuivat entistäkin leveämpään virneeseen, kun Kenneth painoi Beckyn hellästi toisella kädellään takaisin itseään vasten. Tällä kertaa Kenneth todella suuteli, eikä ollut yllätettynä osapuolena.

Matka Beckyn luo sujui kutakuinkin vastaavissa merkeissä. Kenneth ei olisi millään malttanut pitää käsiään kurissa, eikä hän totuuden nimissä niitä pitänytkään. Ahnaiden suudelmien lomassa kädet seikkailivat Beckyn takin selkämyksellä, hakeutuen välillä myös takin alle. Jo aiemmin tutuksi tullut reisi sai myös lisähuomiota aiempaan nähden, ainoa asia, johon Kenneth siinä kohdin pystyi kiinnittämään huomiotaan oli se, että Beckyn reiden iho tuntui sileältä. Suorastaan viettelevän sileältä - oli lähes itsensä kiduttamista olla repimättä Beckyn mekkoa moneksi pieneksi kangassuikaleeksi siinä, keskellä taksin takapenkkiä. Suudelmien lomassa myös Kennethin virneet alkoivat ulottua uusiin sfääreihin. Lopulta taksi pysähtyi - no, jonnekin - eikä Kenneth tarkalleen ottaen edes tiennyt, kumpi heistä maksoi taksin. Taksista ulos astuttuaan seuraava ymmärryksen tasolle asti päätynyt seikka oli se, että Kenneth oli tarttunut kiinni Beckyn lanteilta, painanut tämän lähimmän rakennuksen seinää vasten. Koko Kennethin keho painoi Beckya seinää vasten lujaa, mutta suudelmat. Ne suudelmat, ne olivat vielä aiempaakin intohimoisempia. Kädet vaeltelivat Beckyn vartalolla äärimmäisen levottomina, vaikka he eivät vielä olleet päässeet muualle, kuin ulos taksista.
"Pitäiskö meidän... Mennä tästä johonkin?" Kenneth sai lopulta kysyttyä, kun malttoi irrottautua suudelmista edes pieneksi hetkeksi.
"Ajattelin vaan, että tässä voi tulla aika kylmä. En mä tiedä. Tai kohta sun mekko on ihan riekaleina", Kenneth jatkoi.
Hän kuuli jonkin sauman Beckyn mekosta ratkeavan. Hänellä ei ollut mitään käsitystä siitä, oliko sauma ollut pienempi vai suurempi, eikä hän siinä vaiheessa jaksanut kiinnittää asiaan huomiotakaan.
"Mennään."
Kenneth ei jaksanut odottaa enää hetkeäkään pidempään - hänen oli pakko saada kasinoilta jonkinlaiseen päätökseen. Todellisuudessa Kenneth kaipasi toisen ihmisen vartaloa viereensä enemmän, kuin mitään - edes muut, miehisemmät tarpeet eivät päässeet ajamaan sen edelle.

Beckyn antama suudelma taisi jättää Kennethin, kuten myös neidin itsensä, varsin kylmäksi. Ei mennyt kauaakaan, kun mies painoi bruneten takaisin lähemmäs itseään ja suuteli neitiä, joka vastasi suudelmiin ehkä turhankin ahnaasti. Jos auto ei olisi ollut taksi, ja jos taksikuskin paikalla olisi ollut Beckyn oma, henkilökohtainen kuljettaja, hän ei olisi hukannut sekuntiakaan, vaan olisi välittömästi yrittänyt päästä Kennethin vaatteista eroon.
Loppumatka sujui varsin, öhmm, kiihkeissä merkeissä ja näyttelijätär nautti jokaisesta hyväilystä, jonka hän tunsi. Muutama, hiljainen äännähdys karkasi punaisiksi maalatuilta huulilta silkasta kosketetuksi tulemisen riemusta ja siitä nautinnosta, jonka toisen hyväilyt saivat aikaan. Oli suoranainen ihme, että Beckyn mekko oli säilynyt ehjänä edes siihen saakka, että taksi pysähtyi korkean kerrostalon eteen ja kuski mumisi matkan hinnan. Hieman vastahakoisesti ja äärettömän vaivalloisesti Becky kompuroi ulos taksista ja kaivoi laukustaan muutaman setelin, jotka hän tarjosi kuskille ikkunasta, kehottaen tuota pitämään loput.
Humalaisia naurahduksia kimpoili edelleen bruneten huulilta tuon ottaessa haparoivia askeleita Kennethin johdattelemana, päätyen sitten miehen ja kotitalonsa betoniseinän väliin. Okei, tämäkin olisi ollut mukava (mutta jokseenkin turhan kylmä) paikka jatkaa sitä, mihin taksissa jäätiin. Becky ei tuntunut enään edes ajattelevan mitään muuta kuin sitä, miten hän saisi Kennethin ylävartaloa verhoavan, valkoisen kauluspaidan napit auki. Tällaisten asioiden ajatteleminen ja niiden yhtäaikainen toteuttaminen oli yllättävän hankalaa, mutta pienen taistelun jälkeen Becky sai kiskottua paidan auki. Muutama nappi saattoi irrota, mutta tuskin miehen talous kaatuisi yhden kauluspaidan rikkoutumiseen.
Suudelmiin Becky vastasi vähintäänkin intohimoisesti - olisihan sen pitänyt olla ilmiselvää, kun päässä ei sillä hetkellä pyörinyt mitään muuta kuin se, että lopuistakin tiellä olevista vaatekappaileista tulisi päästä eroon nopeasti. Tietenkään sitä ei voinut tehdä tässä, vaikka hyvällä tuurilla Beckyn mekko tosiaan jäisi kerrostalon ovenpieleen, ainakin päätellen niistä äänistä, joita mekon saumat päästelivät Kennethin otteessa.

Hengitys tuntui kaksiverroin raskaammalta, mutta siltikään nainen ei päästänyt miehen huulia karkaamaan omiltaan. Toisen kätensä hän ujutti miehen niskaan, toisen seikkaillessa tuon vatsalta kyljelle. Auki riuhdottu paita oli paljastanut Kennethin timmin näköisen ylävartalon, jota Becky ei kuitenkaan kyennyt kiireiltään tutkailemaan sen tarkemmin. Toisen iho tuntui lämpimältä hänen kätensä ihoa vasten ja näyttelijätär havaitsi, miten kylmä ulkona oikeasti olikaan.
Kun Kenneth sitten ehdotti muualle siirtymistä, Becky nojasi päätään karheaa betoniseinää vasten, "Ehkä", hän huokaisi hengityksen ollessa edelleen hivenen kiivaampaa.
Mekon sauma tuntui repeävän entisestään ja kohta brunette pääsisi oikeasti mekostaan eroon ennen kotioveaan. Viimeinkin hän tajusi kaivaa avaimet laukustaan ja horjahdella lasisen ulko-oven luokse. Avainta aseteltiin lukkoon ja pienen ikuisuuden jälkeen Becky sai oven auki, alkuvaikeuksista huolimatta. Hissi oli ovesta katsottuna parin metrin päässä oikealla puolella ja hämärässä rappukäytävässä näyttelijätär näki vain ja ainoastaan vihreänä hohtavan hissintilausnapin, jota hän kurottautui painamaan.
"Tule", Becky komensi Kennethiä ja livahti horjahdellen hissin ovista sisään, kun ne aukesivat ja valaisivat hetken aikaa modernia ja siistinä pidettyä rappukäytävää. Näyttelijätär painoi hissin seinustassa olevaa nappia, jota painamalla oli tarkoitus päästä korkean rakennuksen ylimpään kerrokseen.
Välittömästi ovien sulkeuduttua oli Beckyn vuoro käydä Kennethin kimppuun. Ehkä hän oli vähän turhankin innokas ja aggressiivinen ahdistaessaan miehen hissin perimmäiseen nurkkaan ja varastaessaan tuon huulet jälleen omiensa maisteltavaksi. Brunette päästi kätensä vaeltelemaan jälleen toisen ylävartalolle, niskalle ja taas takaisin ylävartalolle. Jos hissimatka olisi ollut yhtään pidempi, Becky olisi voinut viskata vaatteensa hissin nurkkaan siltä seisomalta, nyt hän ei sitä kuitenkaan tehnyt. Ai niin, ja sen jälkeen tehtävälistalla olisi ollut päästä eroon myös Kennethin vaatteista.

Kimeä kilahdus ilmoitti hissin saapuneen perille ja jälleen ovet avautuivat, paljastaen takaansa vanhemman pariskunnan, jotka olivat ilmeisesti poistumassa Beckyn seinänaapurien luota. Kyseisillä naapureilla oli tapana järjestää muutamana kertana viikossa illanistujaisia shakinpeluun ja viskinmaistelun merkeissä, miehet keskustelivat politiikasta ja naiset puolestaan seurapiiritapahtumista.
Olisi ollut silkkaa valehtelua, jos olisin väittänyt, ettei Becky ja Kenneth saaneet paheksuvaa tuijotusta osakseen. Mekko, jonka sivusauma oli pettänyt jo pihalla, paljasti antoisasti bruneten reiden ja hieman mustista rintaliiveistäkin, oli ylipäätänsä ihme, miten koko vaatekappale pysyi enään edes hänen päällään. Hetken aikaa Becky näytti pelästyneeltä ja saattoi hän punastuakin, mutta loppujen lopuksi ainoa, oikeasti näkyvä ja kuuluva reaktio oli nauruun repeäminen naisen kompastellessa hissistä ulos Kennethiä mukaansa kiskoen.
"Voi luoja...", Becky taivasteli kävellessään humalaisesti huojuen himmeästi valaistua käytävää pitkin, pidellen kotiavaimiaan kädessään. Tästä puhuisi varmasti koko helvetin taloyhtiö, sillä talo oli täynnä seurapiirirouvia shakkia pelaavine aviomiehineen.
Kun tuttu ovi oli vihdoin ja viimein kasvojen edessä, Becky avasi sen ulko-ovea sulavammin ja astui pimeään eteiseen. Oletettavasti Kenneth osasi sulkea oven perässään, sillä brunette viiletti täyttä vauhtia modernisti kalustettua keittiötään kohti. Samalla, modernia sisustusta jatkoi myös muu talo.

Matkallaan Becky sytytti muutamat valot päälle, jotta hän ja Kenneth näkisivät edes jonkin verran eteensä. Sen jälkeen nainen oli löytänyt tiensä perille ja kiskaisi jostakin salaisesta jemmastaan esiin viinipullon ja kiersi tylsän metallisen kierrekorkin auki.
Pullo löysi tiensä Beckyn huulille ja eittämättä viini maistui halvalta. Sellaiselta viiniltä, joka oli ostettu niitä hätätapauksia varten, kun tarjolla ei ollut muuta juotavaa mutta alkoholia olisi saatava.
"Mä olen täällä", brunette huhuili kovaäänisesti kiiveten marmoroidun keittiösaarekkeen päälle tyhjentämään viinipulloaan. Hän ei ollut saanut edes korkokenkiä jaloistaan, mutta trenssistään nainen oli onnistunut luopumaan. Olemus oli etäisesti ilmaistuna hieman räjähtänyt, eikä kampaus ollut kestänyt matkan varrella koettuja vastoinkäymistä, vaan tummia hiussuortuvia sojotti hieman sinne sun tänne.
Ei ollut mikään maailman viisain vaihtoehto litkiä lisää alkoholia, kun humala oli sitä tasoa, että puhe sammalsi ja mielessä ei liikkunut mikään muu kuin se tosiasia, että Becky tosiaan halusi yöksi jotain toimintaa sänkyynsä. Mitään muuta hän ei ollut suunnitellut sen lisäksi, että hän aikoisi aamulla häätää Kennethin nurkistaan ja ehkä (hyvin pienellä mahdollisuudella) pyytää tuon numeron. Mutta mitään vakavempaa tästä ei tulisi, no way! Becky oli nuori ja hän ei kaipaisi mitään sormusta sormeensa ja tuskin Kenneth edes olisi hänen tyyppiään. "Herra Armstrong, mä en pistäisi pientä huomiota yhtään pahakseni", Becky ilmoitti suorasanaisesti puhe sammaltaen ja laski viinipullon saarekkeen päälle. "Ja osaan sanoa että tuskin sullakaan olisi mitään sitä vastaan", neiti jatkoi samaa, vihjailevaa linjaa itsekseen naureskellen. "Mua ei kannata pelätä, olen ihan kiltti ja mukava", olikohan Becky oikeasti ihan täysissä järjissään? Ei. Hän oli erittäin humalassa ja myös kuulosti siltä päättömine puheineen. Muutama, soinnuton naurahdus täytti keittiön jälleen muutamaksi sekunniksi ja joku olisi oikeasti saattanut pitää naista seinähulluna.

"Sä muuten rikoit mun mekon", Becky totesi toruvasti ja käänsi katseensa Kennethin suuntaan, vaikka silmät tuntuivat harottavan pahasti eri suuntiin ja katseen kohdistaminen oli haastavaa. "Sä voit rikkoa tän loppuun asti, kun kerran olet aloittanutkin", nainen ehdotti alahuultaan malttamattomana puraisten. Jos kohta ei alkaisi tapahtumaan, hän kyllä repisi koko helvetin mekon vaikka itse.

Kennethin sanoista oli ollut hyötyä ainakin sen verran, että he todella pääsivät liikkeelle johonkin suuntaan. Mies virnisti pienesti, kun Becky alkoi selvästi humaltuneena kaivaa laukustaan avaimia. Kenneth ei tuntenut olevansa aivan yhtä hyvässä nelivedossa kuin Becky, mutta siitäkin huolimatta hänellä oli lieviä vaikeuksia päästä suoraan kävellen alaovelle. Becky hoiti onneksi kaikki hissiin liittyvät asiat - Kenneth ei kyennyt muuta, kuin keskittymään Beckyn vartalon tutkimiseen. Heti, kun molemmat olivat päässeet hissiin, Kenneth tunsi Beckyn lähellään. Tarkalleen ottaen Kenneth oli ajettu nurkkaan, mutta se ei haitannut häntä tippaakaan. Koko hissimatka kuluikin lopulta näissä merkeissä, mikä ei haitannut Kennethiä ollenkaan. Hän antoi käsiensä vaellella pitkin Beckyn vartaloa hyvin tietoisena siitä, että heidän pitäisi kohta lähteä hissistä. Hissin ovien avautuessa heitä vastassa oli vanhempi pariskunta, johon Kenneth kuitenkaan ei jaksanut vaivata huomiotaan. Häntä todellakin kiinnosti vain Becky. Kompastelujen ja horjumisten seurauksena molemmat olivat lopulta Beckyn eteisessä, Kenneth oli vetänyt oven heidän perässään kiinni. Kennethin potkiessa vielä kenkiä jaloistaan Becky oli jo ehtinyt kadota keittiöön saakka - ainakin oletettavasti. Kennethillä kesti hetki päästä Beckyn kanssa samaan huoneeseen - ehtipä Becky jo huudellakin hänen peräänsä.
"Joo joo, odota nyt ihan pieni hetki", Kenneth sanoi naureskellen.
Lopulta hän kuitenkin pääsi keittiöön saakka. Hän vislasi matalasti, katsoen Beckya sangen tyytyväisenä. Hän käveli Beckyn luokse, tarttui tämän kädessä olevaan viinipulloon ja kulautti siitä kunnolla itsekin.
"Niinpä taisin rikkoa", Kenneth jatkoi verkalleen, antaen sormensa sivellä rikkoutuneen sauman alta paljastunutta ihoa.

Hän vei kätensä Beckyn selän taakse, taivutti naisen päätä hieman lähemmäksi itseään ja suuteli. Kenneth ei todellakaan epäröinyt - suudelma ei ollut mikään toverillinen pikkupusu, vaan kertoi kyllä kaiken, mitä mies juuri sillä hetkellä halusi. Kun hän sai Beckyn edes joten kuten pysymään paikoillaan, tarttui Kenneth kaksin käsin mekkoon ja repäisi sen kokonaan rikki.
"Sori", hän virnisti - eikä todellisuudessa edes ollut pahoillaan.
Kenneth työnteli mekon riekaileita pois Beckyn ympäriltä, antaen käsiensä nyt vaeltaa vapaasti Beckyn selkäpuolella. Jossain vaiheessa Kenneth piti pientä taukoa ahnaista suudelmistaan, joi hieman lisää viiniä ja antoi pullosta Beckyllekin. Kun odotus alkoi käydä kerrassaan sietämättömäksi, Kenneth nappasi Beckyn syliinsä, kantoi tämän makuuhuoneeseen. Hetken ajan Kenneth vain katseli Beckya ymmärtämättä itsekään, kuinka humalassa he olivat. Ajatus sai miehen tirskahtamaan lähes tyttömäisesti, kunnes hän todella keskittyi Beckyyn ja siihen, ettei hänen tarvitsisi viettää yötään yksin.

- -

Aamulla Kenneth heräsi ensimmäisenä. Hän katseli hetken nukkuvaa Beckya. Viinipullokin oli mitä ilmeisimmin eksynyt mukaan makuuhuoneeseen ja jo pelkkä pullon näkeminenkin sai Kennethin voimaan pahoin. Hän kaivoi jostain kynää, repäisi pullon etikettiä ja kirjoitti siihen numeronsa. Hän tuskin kuulisi Beckysta, mutta... Kohteliaisuussäännöt piti tietysti aina muistaa. Ennen lähtöään Kenneth suukotti vielä Beckyn hiuksia. Ken tietäisi, ehkä heidän tiensä kohtaisivat vielä joskus tulevaisuudessa.

(( Lopetus ))