money, money, she's makin', makin'

dreamer ja william tänne !

Pikkulauantait The Elegance and Preciousissa olivat muodostuneet enemmänkin tavaksi kuin poikkeukseksi - niin myös tänään. Becky vietti iltaansa tällä kertaa yksin, vaikka jokapaikanhöylä ja hänen managerinsa alaisuudessa toimiva Jackson Hawk yritti saada ainakin yhtä kätyriä näyttelijättären selustan turvaamiseksi. Mihin hän olisi sellaista tarvinnut? Tuskin yksikään yrittäisi sentään ryöstää tai raiskata häntä keskellä Lontoon kuumimiin kuuluvassa yökerhossa, jonne yhdelläkään vähävaraisemmalla ei ollut asiaa.
Puhelin oli soinut pitkin iltaa Hawkin häiriköidessä Beckyn vapaa-ajanviettoa terrorisoivilla puheluillaan, luulisi harmaahapsisen miehen tajunneen, että viidessä minuutissa tuskin ehtisi tapahtua yhtään mitään mullistavaa. Sitäpaitsi, Becky oli aikuinen nainen joka osasi pitää huolen itsestään ilman jonkun turhantärkeän Jackson Hawkin huolehdintaa.
Hermoja viilentämään tilattu martini oli kumottu hetkeä aikaisemmin kurkusta alas ja nyt joku nurkkapöydässä istuva oli päättänyt omatoimisesti tarjota brunetelle drinkin, jollaista hän ei muistikuvien mukaan aikaisemmin ollut maistanut.
Tarjoilija laski drinkin pöydälle ja lasi kilahti kimeästi osuessaan vasten pöytää. Becky kohotti lasin huulilleen ja vilkutti hienovaraisesti nurkkapöydän ja sen tummiinpukeutuneen asukkaan suuntaan, saaden vastaukseksi asiallisen lasinkohotuksen. Ilta ei tuntunut etenevän oikein mihinkään, mutta eipä se ollut edes yllätys. Kuka idiootti edes haluaisi lähteä viihteelle ilman seuraa?

Muutama henkilö tunnisti Beckyn ja halusivat välttämättä päästä kättelemään naisenalkua, joka oli selvästi korviaan myöten täynnä saamastaan huomiosta. Joo, hän saattoi olla muutamassa elokuvassa ja joidenkin miesten päiväunien kohde... Mutta silti, hän, Becky Kennedy, oli aivan tavallinen ihminen tavallisine ajatuksineen.
Puhelin soi jälleen kerran ja soittelija oli - kukas muukaan, kuin - Jackson Hawk. Brunette huokaisi syvään ja kumosi drinkistään aimo määrän kurkustaan alas, irvistäen kitkerälle maulle. Turkoosiksi lakatun kynnen somistama sormi painoi vastentahtoisesti vihreää luuria, samalla kun puhelin kohotettiin korvalle.
"Jackson... Mä sanoin juuri viisitoista minuuttia sitten, että mä olen aivan kunnossa", Becky tiuskaisi kyllästyneenä ja haroi hiuksiaan odottaen miehen vastausta.
"Joo mutta täällä ollaan huolissaan, sinun lahjasi menevät ihan hukkaan jos lehdet rupeavat kirjoittelemaan jostakin alkoholisoituneesta ja 'lupaavasta tähdenlennosta'", Jackson vastasi vähintäänkin yhtä kiivastuneena saaden bruneten lähestulkoon repimään hiuksensa irti.
"Mä olen aikuinen, mä osaan ottaa kohtuudella enkä hankkiudu ongelmiin - saatika lööppeihin...", näyttelijätär artikuloi ärsyttävän selkeästi, "... Siis jos sä et soittele mulle enään", hän kuitenkin jatkoi ja virnisti voitonriemuisesti. Jackson puuskahti puhelimeen niin, että korvissa saakka rätisi epämääräisesti.
"Okei, mä en soittele... Etkä aiheuta mitään skandaalia sitten", mies myöntyi ja sulki puhelimen. Becky laittoi oman luurinsa takaisin sievään Guessin laukkuunsa ja risti jalkansa. Vartaloa verhosi D&G:n puuterinvärinen röyhelömekko jonka hän oli saanut omakseen jonkun lehden kuvauksista tai jotakin, ei hän voinut muistaa.
Alkoholia maistettiin jälleen ja huomaamattomasti kieli lipaisi alahuulta, jolle oli äskettäin valunut muutama mitätön tippa ananaksenmakuista juomaa.

The Elegance ja Precious oli jälleen kerran täynnä lontoon silmäätekeviä, pintaliitosakkia, äkkirikastuneita uusmiljonäärejä ja kaupungin vaikutusvaltaisimpia ihmisiä, harvalla kuitenkaan oli yhtä paljon rahaa ja valtaa kuin William Evansilla. Tummalla miehellä sattui myös olemaan varsin tehokas koneisto takanaan, jonka ansiosta miehestä ei tiedetty juuri mitään, silti kukaan ei halunnut suututtaa tunnetusti melko viileää ja kylmähermoista miestä sen verran vaarallisena tapauksena tämä silti tiedettiin. Siksi nytkin ihmiset jotka miehen tiesivät osasivat pitää etäisyytensä ja loivat milloin kunnioittavia milloin kaihoisia katseita kieltämättä melko komeaan mieheen mittatilaustyönä tehdyssä puvussa. Ne jotka eivät Williamia tunteneet tutkailivat ilmestystä uteliaasti, etenkin pistettyään merkille muiden käytöksen tätä tapausta kohtaan.

Tapojensa mukaisesti William ei juonut mitään, lasi miehen edessä oli soodavettä, tosin sitähän ei kukaan tiennyt. Tupakka sen sijaan savusi toisessa kädessä, vaikkei se ollutkaan luvallista, muttei kukaan halunnut mennä siitä tummalle miehelle huomauttamaankaan, jos tällä olisi huono päivä voisi sellaisesta vedosta lähteä työkin alta. Vihertävät silmät seurasivat klubin elämää, välillä ne harvat tutut uskaltautuivat tervehtimään miestä ja vaihtamaan tämän kanssa pari sanaa, muuten tämä sai olla melko rauhassa, vaikka tietenkin tumma komistus sai paljon merkitseviä kaitseita useammaltakin nuorikolta. William ei kuitenkaan ollut etsimässä seuraa, ei ainakaan sellaista millaista nuo nuoret nymfot olisivat tarjonneet, juuri sillä hetkellä tummaverikkö ei olisi millään jaksanut kuunnella ilmapäisten blondien hölinöitä eikä nuorukaisten kukkoilua.

Tavanomaisen rikkaan ja hyvin pukeutuneen massan seasta erottui nainen joka ei näyttänyt viihtyvän kovinkaan hyvin. Tumma neitokainen näytti varsin tuskastuneelta, eikä tämä näyttänyt olevan alkuunkaan mielissään huomiosta jota sai yhdeltä jos toiseltakin miehellä. Naisen harmiksi tämän olemus ei ollut yhtä vakuuttava ja kunnioitusta herättävä kuin Williamin, joten helpostusta tämän tilanteeseen ei ollut tulossa. Entistä kärsivämmäksi bruneten ilme muuttui kun tämän puhelin pärähti soimaan, tämä kumosi loput juomastaan ja puhui sitten ilmeisen tiukkasanaisen puhelun sen kanssa joka luurin toisessa päässä sattui sillä hetkellä olemaan. Ilmeisesti puhelu kuitenkin loppui neitokaisen mielen mukaisesti, sillä tämän ilme rentoutui hitusen puhelimen sujahtaessa takaisin laukkuun. Oli selvää että nainen oli rahoissaan, asukokonaisuus ei ollut halvimmasta päästä.

Sitä paitsi William tunnisti kyllä kasvot useiden lehtien kansista ja muutamasta elokuvastakin, tälläisissä tapauksissa valokuvamuistista oli hyötyä. Becky Kennedy oli nouseva nimi, niin elokuvamaailmassa kuin Lontoon kermankin keskuudessa, poikkeuksena useisiin muihin 'lupaaviin' näyttelijättäriin, jotka tuskin olivat saaneet osia pelkkien taitojensa turvin, nainen osasi myös oikeasti näytellä. Hyväksyvä hymähdys pääsi Williamin huulilta sillä nainen olis myös niitä harvoja nuoria näyttelijättäriä jotka eivät kerta toisensa jälkeen päätyneet pelkkien hölmöilyjensä takia lehtien lööppeihin.

Herra Evans irroitti silmänsä kauniista näyttelijättärestä, ei tämä poikennut juurikaan ulkonäöltään muista vaan oli melko klassisen kaunis tapaus, poikkeavan Becky Kennedystä teki tämän olemus joka huokui karismaa, kuin muistona hollywoodin kultakausista ja sen klassisista kaunottarista. Tämä huomio sai Williamin ajattelemaan naisesta hieman suopeammin, vaikkei se näkynytkään mitenkään tämän kasvoista. Ajatuksissaan miljardööri tumppasi tupakkansa ja katsahti torjuvasti kahta neitosta jotka yrittivät selvästi lähestyä vaikutusvaltaista miestä.

Becky ei ollut asettanut illalle mitään odotuksia ja muutenkin tähän saakka nähdyn perusteella luvassa olisi jälleen yksi surullisen kuuluisa ilta, kun mitään mielenkiintoista tai odottamatonta ei tapahtunut. Ei, vaikka näyttelijätär olisi itse hakeutunut sellaisiin tilanteisiin, joista saisi irti jotakin muuta kuin sitä samaa vanhaa; muutama uusi numero puhelinluettelossa ja tyhjät 'nähdään uudestaan'-lupaukset. Oikeastaan nainen oli äärimmäisen huono ylläpitämään uusia kaverisuhteita, miesten kanssa hän ei lähestulkoon koskaan edennyt ensimmäisiä treffejä pidemmälle ja muutenkin merkityksettömien lupausten lunastaminen tuntui vain ajanhukalta.

Pitkähköt kynnet naputtelivat pöydän kiiltävää pintaa ja katse sahasi edestakaisin yökerhon sisätiloissa, ihmisissä ja lukemattomissa kasvoissa, joita Becky ei tunnistanut.
Ja oikeasti, hän ei tällä hetkellä viihtynyt täällä. Liian moni tuntui tunnistavan bruneten ja tekevän siitä suuren numeron, moni olisi varmasti halunnut istua seuraan, mutta kukaan ei kuitenkaan tehnyt sitä. Baaritiskillä ei tuntunut olevan tungosta ja Becky haluaisi jälleen kerran olla mahdollisimman huomiotaherättämätön, joten hän ei ryhtynyt viittomaan tarjoilijaa suureleisesti luokseen.
Hetken mielijohteesta (tai silkasta alkoholinhimosta) nainen nousi seisomaan ja käveli baaritiskille, lantio askelten tahtiin kainosti keinuen. Beckyllä ei ollut mitään kuudetta aistia, eikä hän huomioinut miesten suunnalta saamia hienovaraisia eleitä tai pientä huomiota melkein koskaan. Poikkeuksena olivat ne, jotka aidosti saivat bruneten kiinnostumaan itsestään eikä sitä todellakaan tehty tahallisella leveilyllä ja pankkitilin loppusaldoa huutelemalla.

Baaritiskille päästyään Becky nojasi sievästi sen teräksenkylmää reunaa vasten ja joutui odottamaan baarimikkoa vai silmänräpäyksen ajan, "Laita... jotakin hyvää", brunette tilasi virnistäen leikkisään sävyyn. Hän antoi baarimikolle vapaat kädet ja sai hetken kuluttua eteensä vihreänsävyisen juoman ja ilmoituksen siitä, että talo tarjoaisi tämän.
Becky istui korkealle baarijakkaralle ja keskittyi tyhjentämään juomaansa, jonka nimeä hän ei ollut saanut edes tietää. Hyvää se ainakin oli, hieman ehkä liian makeaa mutta menetteli.

Olisi voinut luulla että niinkin varakas, tasokas ja kuuluisa pintaliito paikka olisi ollut täynnä ihmisiä jotka olivat jo tottuneet siihen että ympärillä pyöri alati tunnettuja ihmisiä, milloin miltäkin alalta. Jokainen tottakai nero omalla alallaan. Mutta ei, aina kun joku hiemankin tavanomaista suurempi kuuluisuus katsoi parhaimmaksi saapua viettämään iltaa klubiin kohdeltiin tätä kuin eläintä lasihäkissä, töllisteltiin ja ihmeteltiin, yritettiin tökerösti lähestyä ja sitten loukkaantua kun vastaanotto ei ollut niitä parhaimpia. Tälläistä kohtelua neiti Kennedy tuntui saavan melkoisen runsaissa mitoin, jokainen halusi oman osansa nousussa olevan tähden hohdetta osakseen, toivoi kiinnittävänsä tämän huomion ja saavansa lipun tuosta noin vain kaunottaren sisäpiiriin. Oli ehkä naisen huonoa tuuria valita sellainen ilta jolloin klubilla ei ollut juurikaan muita kuuluisuuksia. Ei ainakaan samalla tavoin kuuluisia ihmisiä kuin Becky, harva tunnisti menestyviä tuottajia taikka pörssiguruja.

William kiinnitti huomiota näyttelijättären kohteluun ja naisen omiin eleisiin, tämä ei ilmiselvästikkään viihtynyt ja yritti tekeytyä mahdollisimman näkymättömäksi, tajuamatta kuitenkaan itse ettei se ollut mahdollista bruneten kohdalla. Halusi tämä sitä tai ei, tämän koko olemus suorastaan huusi tulla huomatuksi, ominaisuus joka harvalla naisella oli ja jota ei voinut vain napsauttaa pois päältä tarvittaessa. Jopa näyttelijättären tapa kävellä kiinnitti huomiota, tajusi tämä sitä itse tai ei. William olisi voinut sääliä naista, tämä halusi ilmiselvästi olla huomaamaton, muttei samalla voinut itselleen mitään.

Tumma mies irrotti jälleen katseensa näyttelijättärestä, lähinnä koska eräs liikekumppani oli istuutunut tämän pöytään, ei kovinkaan mieluinen sellainen. Vihreiden silmien hieman närkästynyt katse sai toisen miehen selvästi hermostuneemmaksi, ei ollut vaikea arvata mitä tämäkin loinen oli tullut havittelemaan, lisää rahaa sijoituksiinsa jotka eivät kuitenkaan tulisi kannattamaan. Silti herra Evans kävi varsin sivistyneen, mutta äärimmäisen lyhyen keskustelun miehen kanssa, kiinnittämättä tähän kovinkaan paljon huomiota. Hetkellinen seuralainen piti kuitenkin muut huomionhavittelijat loitolla.

Tähän havaintoon liitettynä Williamin kyllästyminen naisten ja joidenkin miestenkin vihjaileviin katseisiin ja huomionkipeään käytökseen sekä toinen havainto liittyen tapaan jolla naiset katselivat Becky Kennedyä, tiettyä alemmuudentuntoa katseesaan, saivat tumman miehen tutkailemaan näyttelijätärtä uusin silmin. Tai ainakin erillaisten ajatusten kanssa, oli ilmiselvää ettei kumpikaan juuri sillä hetkellä olisi välittänyt uteliaista katseista taikka tunkeilevista seuralaisista.

Oli joidenkin mielestä sydäntäraastavaa että tähänkään ikään mennessä Becky ei ollut havainnollistanut omaa viehätysvoimaansa ja sitä, miten se vaikutti ympäröiviin ihmisiin. Sitä kykeni käyttämään aseena ja välineenä saavuttamaan haluamansa, ei ehkä jokaisessa asiassa mutta siitä oli hyötyä. Kuitenkin, Kennedyjen kuopus oli varttunut oikeassa takapajulassa, farkut täynnä kulumia ja paikkoja, polvet ruvella ja hiukset takkuisina. Jos hän olisi pitänyt veljiensä sijasta äitiään esimerkkinään, Becky olisi varmaan naisellisuuden huippu ja haluaisi tehdä selväksi, että hän tiedosti kauneutensa ja niin edespäin.
Pahana tapanaan hän kantoi pientä diivamaisuutta ja tiedä sitten, oliko sekin vain lehdistön aikaansaama mielikuva, vai tekikö Beckyn omanlaatuinen nöyristelemättömyys hänestä oikeasti diivamaisen.

Muutaman huikan jälkeen juomalasi oli jälleen tyhjentynyt kiitettävästi ja jos paikalla olisi ollut yksikin lehdistön edustaja, Becky olisi saanut viimeistään perjantaina lukea lehdestä, kuinka alkoholisoitunut hän oikeasti olikaan. Ja tietenkin, hän olisi vähintäänkin masentunut ja kaavailemassa Marilyn Monroe-tyylistä tempausta miksattuna unilääkkeisiin ja sitten hän kuolisi alastomana silkkilakanoihin ja niin edelleen.
Julkisuuden haittapuoli oli se, että lehdet kirjottivat asioita joita ei ollut edes ehtinyt tapahtua. Becky sieti toimittajia, paparazzeja ja typeriä kysymyksiä tiettyyn pisteeseen asti ja piti omat yksityisasiansa tiukasti omana tietonaan. Toisinaan työ ja elämä tuntuivat sekaantuvan liikaa toisiinsa ja se sai bruneten usein tuntemaan itsensä nurkkaan ahdistetuksi; vaikka hän näyttelemistä ja kameraa rakastikin. Ja rakkaus kameran kanssa oli molemminpuoleista, siitä kieli ennen kaikkea se, että hän ei jäänyt yhden elokuvan ihmeeksi vaikka debyyttinsä valkokankaalla Becky teki kauhuelokuvassa. Ei ehkä se suosituin genre, mutta elokuva sai kriitikoilta hivenen enemmän kehuja kuin haukkuja, vaikka se sortuikin tiettyihin kliseisiin.

Jälleen kerran Becky haroi hiuksiaan ja tyytyi alahuultaan huolimattomasti puraisten sekoittelemaan juomaansa siihen upotetulla mustalla muovipillillä. Vaikuttikohan hän joltain yksinäiseltä tyttörukalta, jolla riitti rahaa mutta rakkaus uupui? Ehkä nainen vain ajatteli liikaa sitä, mitä muut hänestä ajattelivat.
E&P oli nähnyt vilkkaampiakin päiviä ja tämänhetkiseen asiakaskuntaan ei tainnut kuulua yhtäkään tuttua; vain joitakin liikemiehiä, rikkauksiin hukutettuja miljonääriperheiden vesoja ja ennen kaikkia niitä kuuluisia onnenonkijanaisia, joille tosirakkaus tarkoitti vähintään kolmen miljoonan omaisuutta.

Ilmeisesti Becky yritti saada itseään rentoutumaan juoman avulla, nainen joi sen melkoista vauhtia ja siitä takuulla kirjoiteltaisiin varsin mieluusti juorulehtien sivuilla, näyttelijättärelle kehiteltäisiin kuin tyhjästä alkoholiriippuvuus ja juorujen ja huhujen annettaisiin hoitaa loput. Kaikki siitä ettei tuntenut oloaan kotoisaksi klubilla, joka oli täynnä ihmisiä. Vielä hetken Willliam tutkaili naista, mittaillen tätä, muistellen kaikkea mitä oli toisesta kuullut, lehdistöllä oli tummaveriköstä melko hyvä kuva, tästä usein käytettiin adjektiiveja jotka liittyivät itsevamuuteen, seksikkyyteen ja ihme kyllä älykkyyteen. Tosin, nainen joka nousi kuuluisuuteen kauhuelokuvan teosta huolimatta täytyi olla jo fiksu tapaus.

Hieman itsekseen hymähtäen tumma mies nousi paikaltaan, kiinnittäen vihreät silmänsä näyttelijättäreen, joka voisi hyvällä tuurilla parantaa Williamin iltaa huomattavasti. Parhaassa tapauksessa vaikutus olisi molemminpuolinen. Koska tummaverikkö ei pitänyt turhaa kiirettä päästä näyttelijättären luo, tällä vei oman aikansa luovia läpi ihmismassan, välillä miehen täytyi vaihtaa yksi jos toinenkin sana jonkun etäisen tuttavuuden kanssa. Lopulta tämä kuitenkin pääsi tiskille, asettuen tarkoituksella Beckyn lähettyville.
"Samallainen." William ilmoitti baarimikolle, joka kyllä tiesi mitä tummaverikkö sillä tarkoitti, olihan tämä koko illan juonut pelkkää soodavettä, hiljalleen tämä alkoikin epäillä oliko herra Evansilla jokin monista monituisista 'liiketapaamisista' meneillään.

"Sinä et näytä alkuunkaan viihtyväsi nahoissasi tällä hetkellä." Williamin sanat oli osoitettu Beckylle ja vanhempi mies oli kääntänyt katseensa naisen puoleen, suoden tälle ohimenevän hymyn häivänkin.

Becks keskittyi edelleen drinkkinsä juomiseen, kiinnittämättä liiemmin huomiota ympärillä pyöriviin ihmisiin. Muutenkin tietyt asiat (ja etenkin henkilöt) olivat saaneet hänen hermonsa kireäksi jo alkuillasta, jotenkin työstressi tuntui puskevan päälle ja kaiken kukkuraksi brunette vielä tiedosti ylireagointinsa.
Katse käväisi hänen lähettyvilleen astelleessa, vähän vanhemmassa miehessä, mutta kuitenkaan tälle ei jaettu huomiota sen suuremmissa määrin. Kun viimeisetin drinkinrippeet oli kumottu alas, Becky laski lasin baaritiskille ja sipaisi suupieliään sormenpäällään, hengähtäen syvään. Hän alkoi hiljalleen olla humalassa, posket tuntuivat kuumottavan ja olo oli rennompi kuin hetki sitten.

Brunette kuuli ilmeisesti hänelle esitetyn kysymyksen ja käänsi katseensa tämän miehen suuntaan, "Näkyykö se minusta todellakin niin pitkälle?", nainen naurahti hieman kuivasti ja nojasi kyynärpäällään baaritiskiin. Toisessa ei ollut sellaisia pyrkyrimäisiä piirteitä, joita suurin osa E&P:n asiakkaista oli pullollaan. Silmiinpistävä viileys ja omanarvontunto olisivat olleet ehkä omiaan kuvaamaan tummahapsista miestä, tai jotakin sellaista.
Beckyllä ei ollut yhtäkään syytä tuoda itseään julki sen enempää tai toitottaa ummet lammet urastaan, tulevaisuudensuunnitelmistaan ja kaikista niistä työn tarjoamista hienouksista.
"Väitätkö sinä sitten viihtyvän täällä?", brunette kysyi kulmaansa hieman kohottaen ja kääntyi jälleen baarimikon puoleen. "Laita viski... tuplana", ne saisivat olla illan viimeiset. Becks oli juuri sellaisessa olotilassa, että ainoa tie olisi vain alaspäin - änkyräkännit eivät olleet hänen juttunsa.

Nainen sai tuplaviskinsä ja baarimikko maksunsa. Viski ei ollut näyttelijättären lempijuomaa, kyllä se alas meni pienissä määrissä, mutta humaltumistarkoitukseen sitä ei juotu - eikä kyllä makunsakaan puolesta.

Nainen alkoi hiljalleen olla humalassa, tosin sitä ei tästä juuri näkynyt, ellei otettu huomioon poskien pienoista punehtumista. Laiha nainen tuskin tarvitsi kovinkaan paljon alkoholia päästäkseen humalaan, kännien vetäminen tuskin kuitenkaan kannatti varsinkaan niin näkyvälle julkisuuden henkilölle kuin mitä tummaverikkö oli. Mies virnisti lyhyesti naisen kysymykselle.
"No en nyt sanoisi niinkään, tuskin sitä kukaan muu on huomannut." William totesi yksioikoisesti, mitä sitä peittelemään että mies oli keskivertoa parempi lukemaan ihmisiä, itse asiassa tämä oli siinä mestarillinen. Se oli lähes pakonomainen taito niissä hommissa mitä tummaverikkö teki, ilman sitä maailma ei olisi koskaan saanut nähdä Evans Corporationin nousua yhdeksi suurimmista yhtiöistä.

"En minä sellaista menisi väittämään." William vastasi Beckyn kysymykseen huvittuneena, yleensä miehen asemassa olevat ihmiset elivät hurjaa elämää, juhlivat, kännäsivät ja käyttivät ties mitä aineita, vilahtelivat lehdissä harva se päivä ja lopulta joko kuolivat, tuhosivat uransa tai hankkiutuivat vankilaan, tai peräti kaikkea noita. Tumma mies ei moista harrastanut, eikä tästä paljoa kirjoteltu lehdissä, kiitos rautaisen otteen joka tällä oli lehdistöön.
"Mutta kyllä täällä hyvässä seurassa voi viihtyä." William huomautti, sen virheen kumpikin oli tehnyt, sekä mies itse että näyttelijätär; kumpikin oli tullut yksin. Tosin jos nyt totta puhuttiin, ei miestä ollu houkutellut soittaa yhdellekkään monista seuralaisistaan, eikä tällä juuri ollut läheisempiä ystäviä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, jotka tosin eivät viettäneet paljoa aikaa Britannian maaperällä.

William hörppäsi juomaansa, jonka oli jo saanut eteensä. Vihreät silmät pysyttelivät Beckyn silmien seutuvilla, miehen ei tarvinnut enää tutkailla naista, tämä oli tehnyt tarvittavat havainnoinnit jo ennen kuin oli edes lähestynyt viehättävää näyttelijätärtä.

Ai tylsistyneisyys ei ollut loistanut brunetesta kilometrien päähän? Mies taisi olla sitten hyväkin ihmisasiantuntija, jos hän kykeni lukemaan Beckyä noin helposti. Tosin, naista ei huvittanut leikkiä mysteeristä, kun lähes kaikki näyttivät tunnistaneen hänet. Se olisi ollut sama asia, kuin jos seepran koittaisi vaihtaa kirahviin.
Ei mieskään väittänyt viihtyvänsä Elegnance and Preciousissa. Se olisi ollut melkein helposti arvattavissa, mieshän oli yksin. Becky oli yksin myös, mutta olisihan hän saattanut jopa viihtyä nahoissaan - ellei puoli asiakaskuntaa olisi ollut hänen riesanaan ja jos Jackson ei olisi soitellut viiden minuutin välein.

"Hyvä seura onkin asia erikseen", Becky totesi lyhyesti ja siemaisi jälleen viskiään. Häntä tavallaan häiritsi miehen paikallaolo, ei kuitenkaan siksi, että tuo olisi ahdistanut tai käynyt hänen hermoilleen häntä jollain tapaa, vaan pikemminkin sen vuoksi, että nainen tunsi olevansa hieman selkä seinää vasten.
Katse harhaili hetken aikaa miestä vältellen, kunnes Becky uskaltautui hakemaan lyhyttä katsekontaktia. "Mutta minulla ei ollut tuuria tänään, kuten varmasti näkyy", hän lausui sievoisesti sammaltaen ja hymähti. Ajatukset poukkoilivat harvakseltaan, silmissä oli pienoinen humalankiilto. Olikin erittäin viisasta juopua vieraassa miesseurassa, varsinkin, kun brunette ei tiennyt seurassaan istuvan miehen todellista identiteettiä. Eikä hänellä ollut siitä pienintä aavistustakaan.

"Pitäisikö tähän väliin esittäytyä kliseisesti?", Becky kysyi kulmiaan kohottaen, samaa tahtia myös viskilasi kohosi naisen punatuille huulille. Mhn, oli miten oli, hän ei halunnut häätää miestä pois seurastaan - tiedä sitten, mitä niin puoleensavetävää tuossa oli. Jotakin mielenkiintoista ainakin, ja Becks olisi kovasti halunnut ottaa siitä selvää.

Anteeksi kesto !