Drugs, money or beat up?

Harmaanvalkoisilla skeittikengillä ja löysillä sinisillä farkuilla varustetut ohuet jalat takoivat lämpimästä asfaltista vauhtia kirjavalle skeittilaudalle. Samalla kun lauta liikkui pienessä loivassa mäessä itsekseen, sen päällä tasapainotteleva Amalia, ystävien keskuudessa aka. Henry, korjaili tummaa huppariaan paremmin niskansa suojaksi, kuitenkin niin, että tatuointi näkyi. Tässä tapauksessa mustilla piilolinsseillä ja tummasti mustalla kajalilla varustetut silmät tarkkailivat aluetta läpikotaisin jokaisen talon seinästä seinään. Henry ei ollut ennen käynyt Rashee Roadilla, sillä olihan hän melko uusi näky nykyisellä kotikadullaankin, Devon Streetillä. Skeittilauta kääntyi kuin käskystä pienelle sivukujan tapaiselle aukiolle, jota vastapäätä möllötti tien toisella puolella Rasheerasp niminen baari. Hän oli oikeassa paikalla, tai ainakin olisi parempi olla. Ympärillä ei näkynyt ketään, paitsi muutama lusmu kävelemässä kadunvartta pitkin. Henry pysäytti laudan ja kävi sen päälle istumaan tarkkaillessaan ympärilleen. Tyttö oli niin varma siitä, että tänäiltana hän vielä vetäisi kunnon jurrit. Hän oli innoissaan, niin innoissaan että hänen täytyi kokoajan taputella skeittikenkiensä pohjia vasten asfalttia. Samassa tuon silmät poimivat Elm Squarelle astelevia puliukkoja, joiden läsnäololle Henry päätti vain tuhahtaa. Eikö niillä oikeasti ollut muuta elämää?

"Hei, jätkä! Onko sulla aikaa hieroo meijän kanssa kauppoja?" kysyi toinen, harmaapäinen ja suuren takkuisen parran omistava vanhus. Henry ei räväyttänyt minkäänlaista ilmettä katsahtaessaan kylmästi ukkoja kohti. Muut olisivat varmaan revenneet nauramaan moiselle ilmestykselle, pulille nimittäin, mutta Henrylle kovapäisenä oleminen ei tuottanut mitään ongelmia. "Ei teijän kanssa" likka vastasi matalalla äänensävyllä, joka viestitti, ettei tuota voinut vähempää kiinnostaa. Niin, oikeasti hänen piti nyt vain saada tavata se... oliko sen nimi nyt Jamie. Niin, Henry halusi tavata Jamien. Likka asetti pipoaan paremmin päähänsä samalla kun tynki kätensä taskuihinsa ja tunnusteli seteleitä. Hän tiesi, että kunnon aineista maksettaisiin hyvä hinta. Hyvällä tuurilla hänelle jäisi hieman mammonaa jäljelle, mutta se oli erittäin epätodennäköistä. Tämä leikitteli oikeanpuolimmaisella huulikorullaan ja alkoi sitten tonkia taskustaan röökiaskia.

Sormienväliin eksyi yksi rööki ja likka puhalsi päähän, ennenkuin asetti savukkeen huultensa väliin. Hän kaivoi taskustaan valkoisen sytyttimen ja sytytti röökin, vetäen sitten päivän viidennen röökin savut kauhkoihinsa. Samassa hän kuuli Dr. Aculan biisin Lets Get Invisible, soivan hänen tumman kännykkänsä suunnasta. Tyttö kaivoi kännykkänsä melkein loputtomilta tuntuvien hupparin taskujen lomasta ja vilkaisi ruutua. Se oli Juliet, Amalian äiti, joka yritti tavoittaa tytärtään neljättä kertaa sen jälkeen, kun tämän oli sanonut pari tuntia sitten lähtevänsä ulos.
"No?" Henry kysyi ja veti nikotiinia keuhkoihinsa. "Missä sä oikein olet? Sanoit, että tulet yhdeksäksi kotiin", tytön äiti uteli mukamas huolestuneena tyttärestään. "Mun menemiset ei sulle kuulu paskan vertaa, ja sanoin et näkyilee. Moro" likka sanoi ja painoi punaista luuria. Häntä ei voisi kiinnostaa hänen äitinsä lässytys siitä, kuinka tyttö muka sanoi tulevansa kotiin ennen kymmentä, vaikkei asia edes ollut niin. Noh, vanhemmat oli vanhempia.
"Sais se yksi ny tulla" Henry tokaisi itsekseen ja huokaisi, vilkaisten sitten puliukkoja ja alaken jälleen vetää röökiä.
Odottaminen kyllästytti, sillä koska ADHD-tapausten pitäisi olla kokoajan liikeessä, Henryn oli yhtä tuskaa odottaa paikoillaan.

Ei ollut todellakaan Jamien tapaista saapua yhtikäs mihinkään sovitussa ajassa, eikä kyllä ollut nytkään. Tuskin kukaan oli nähnyt koskaan sellaista päivää, että hän oli saapunut ajoissa - eikä tulisi kyllä koskaan näkemäänkään. Hän ei vain millään jaksanut pitää kiinni sovitusta aikataulusta, vaikka se äärimmäisen tärkeä asia oliskin. Kuten esimerkiksi työpaikoilla vaadittiin äärimmäistä täsmällisyyttä, ainakin Jamien työpaikalla eräässä rasheelaisessa kaupassa. Hänen työnantajansa oli toisinaan ihan äärimmäisen tarkka siitä, että saapuuko mies työpaikalleen ajoissa, mutta joskus taas tuo vähät välitti siitä, milloin hän kauppaan ilmestyi. Ei Jamie kuitenkaan vielä ollut potkuja saanut, mutta se vain oli ajankysymys, milloin mies sellaisen tietoonsa sai.
Rasheelainen tuhahti ja pysähtyi sitten sytyttämään tupakan. Nytkin hänen olisi pitänyt olla tapaamisessa jo ainakin viisitoista minuuttia sitten, mutta ei vain ollut jaksanut väsymykseltään nousta tarpeeksi aikaisin sängystä. Eikä todellakaan ollut yllättävää, että Jamie oli maanut koko päivän sängyssä, sillä edellisenä iltana hän oli ollut muutamalla tuossa läheisessä baarissa. Ja olosta päätellen, hän oli vetänyt tuolloin paljon muutakin kuin alkoholia. Aamulla olisi kyllä pitänyt nousta töihin, mutta pikainen soitto pomolle antoi Jamielle koko loppupäivän vapaaksi. Äärimmäisen hyvillä näyttelijänlahjoillaan hän osasi kuulostaa puhelimessa kuin kuolemaa tekevältä ihmiseltä, joten pomo nieli syötin ihan heti.
Tähän tapaamiseen Jamien oli kuitenkin mentävä, sillä hän tarvitsi rahaa. Kaupan kassalla ei todellakaan tienannut mitenkään ruhtinaallisesti ja laskujen maksamisen jälkeen jäi hädintuskin rahaa ruokaan, saati sitten kaljoihin. Miehen oli pakko saada ekstrarahaa, jotta olisi pysynyt hengissä. Ja eritoten siinä tärkeämmässä - viinoissaan.

Jamie henkäisi hivenen ja työnsi toisen kätensä mustan nahkatakkinsa taskuun ja vei tupakan jälleen huulilleen. Miehellä oli yllään nahkatakin lisäksi mustan hihattoman sekä housuina toimivat vaaleat farkut, joista löytyi reikiä niin polvista kuin perseeltäkin. Lanteilla keikkui vinosti musta niittivyö ja kenkinä hänellä oli valkoiset, risaiset tennarit. Musta tukka oli laitettu hiuslakan avulla hivenen pörrölleen ja pehkoon oli vielä isketty puna-valkokuvioinen huivi.Tummanvihreitä silmiä reunusti haalea kerros mustaa kajaalia.
Jamie katseli ympärilleen, kun oli päässyt Elm Squarelle ja pitsi merkille muutaman juopon, jotka nukkuivat suuren roskiksen vieressä. Mies värähti hivenen noita katsellessaan, sillä ulkonäöltään nämä eivät todellakaan olleet mitenkään siistejä. Rikkinäiset ja likaiset vaatteet oikein korostivat sotkuisia kasvoja, joista ei nähtävästi oltu vähään aikaan partaa ajettu.
"Hei, poika! Oisko sulla mitään myytävää?" Jamie kuuli erään parrakkaan miehen huutelevan hänelle ja asteli häntä kohti hivenen hoiperrellen.
"Valitan, nää on menossa yhelle toiselle", Jamie huusi takaisin ja käveli eteenpäin. Hän paikansi katseellaan jotakuta nuorempaa henkilöä, joka hänelle oli tässä vähän aikaa sitten soittanut. Nimeä hän ei todellakaan muistanut, mutta äänestä päätellen kyseessä oli joko erittäin nuori poika tai sitten joku tyttö. Ihan sama se hänelle oli.
Jamie pysähtyi erään roskiksen luokse ja vilkuili edelleen ympärilleen. Ei hän todellakaan nähnyt ketään tyttöä, vain jonkun skeittilaudan kanssa seisoskelevan pojan. Huulia mutristettiin ja ympärille katseltiin edelleen. Ketään sellaista ihmistä ei näkynyt, jolle Jamie olisi voinut kuvitella jutelleensa puhelimessa. Tätä ei vain nyt näkynyt. Ehkä tämä oli jänistänyt viimehetkellä ja jäänyt kotiin peiton alle.

Henry nuokkui tylsistyneenä skeittilaudan päällä ja hetken päästä, oikeastaan nopeammin kuin hän osasi kuvitella, oli paikalle tupsahtanut kuin tyhjästä tummapehkoinen mieshenkilö, joka ainakin näytti siltä, että omaisi samanlaisen äänen kuin puhelimessa olevalla tyypillä. Ja tyttö sai siitä jopa varmistuksenkin, tuon huutaessa pulsulle, että ne aineet oli jollekkin muulle. Noniin, sieltähän Henryn elämän kokohohta saapuikin, tuon tyypin taskuissa. Toisen jäätyä seisomaan kauemmas, Henry pyöräytti silmiään ja nousi ylös sekittilaudan päältä, kaapaten sen sitten kainaloonsa, lähtien toinen käsi taskussa kävelemään tuota tyyppiä kohti. "Jamie, eks ookki?" Henry kysyi ja tuijotti tuota tummien hiustensa alta, vaikkeivät silmät näkyneet kuin vain puoliksi. Likka tuijotti toista hetken hiljaa, kunnes alkoi jälleen leikitellä huulikorullaan. "Sä annat sen pussin tänne ni mä vippaan rahat, eikai se se vaikeempi systeemi oo?" Henry kysyi ja tuijotti toista vielä hetken, kunnes kuuli takaansa askelia. Hän vilkaisi olkansa yli ja huomasi siinä seisovan sellaisen raihnaisen näköisen vanhuksen, joka ei todellakaan ollut huolehtinyt ulkonäöstään tippaakaan. Vanhus tuijotti tyttöä bensan värisillä haalistuneilla silmillään, kunnes muutaman sekunnin jälkeen Henry kääntyi ja tönäisi toisen pois tieltä. "Ihanku sunki pitäis siihe tulla kärkkymään" tyttö sanoi miehelle matalalla äänensävyllä ja vilkaisi sitten Jamieta. Likka käveli eteenpäin, samalle paikalle jossa oli istunut aikaisemmin, odottaen toisen seuratessa perässä. Jos se pummi vielä sattuisi hönkäilemään tummatukan niskaan, niin seuraavaksi tuo saisi viikon raget päin kasvoja, ei muuta.

Henry istahti jälleen skeittilaudan päälle ja tutkaili toista hetken. Hän kaiveli rahoja taskustaan ja laski ne nopeasti, varoen kuitenkin antamasta niitä toiselle ehdoin tahdoin. Henry alkoi kaivaa jälleen röökiaskia taskustaan, kunnes sai jälleen sytytettyä yhden röökin ja vedettyä sauhut keuhkoihinsa.

Jamie mutristeli huuliaan ja vei jo ahkeraa vauhtia loppuunpalaneen tupakan huulilleen, vilkaisten nopeasti ympärilleen. Siis mitä helvettiä tämä kaikki oikein oli? Soittaa nyt Jamielle, herättäen hänet hänen kauneusuniltaan ja pyytää aineita. Ja sitten ku tapaaminen sovitaan, niin ketään ei helvetti soikoon näy missään! Kyllä tuollainenkin ansaitsisi kuulla kunniansa ja ihan mojovan iskun keskelle otsaansa...
Jamie tuhateli ihan ääneen ja potkaisi sitten erästä limutölkkiä, joka lensi päin kadun vastapäistä seinää. Käsi heitti loppuun palaneen tupakannatsan maahan, polkaisi sitä jalallaan ja käsi työntyi toiseen nahkatakin taskuun. Siellä hänellä oli pieni minigrip-pussi, joka sisälsi viisi pientä, värikästä pilleriä. Nämä hänellä oli ollut tarkoitus myydä sille yhdelle kusipäälle, mutta kun ei tätä näyttänyt näkyvän, joten Jamie luultavasti pistäisi ne jemmaan myydäkseen ne jollekulle myöhemmin tai käyttäisi itse. Ehkä hän myisi ne myöhemmin, sillä rahatilanne nyt oli mitä oli.

Mies kaiveli toista taskuaan ja veti sieltä esiin tupakan, joka syttyi näppärin kitaristin sormin. Hän odottaisi tässä tasan viisi minuuttia ja sitten lähtisi takaisin kotiinsa! Se molopää saisi syyttää omaa tyhmyyttään, kun ei ollut ilmestynyt paikalle. Ja Jamie oli vieläpä tullut ihan ruhtinaalisesti myöhässäkin, joten oli se kumma, jos ei ketään näkynyt. Ja Jamiehan ei todellakaan suvainnut myöhästelyä, vaikka sitä itse harrastikin yhtenään. Vittujen kevät, kun hän ei edes sen soittajan nimeä muistanut, että olisi sitten tajunnut sopia uuden ajan ja hakannut sitten tuosta ilmat pihalle.

Jamien ajatukset kuitenkin keskeyttivät askeleet, jotka suuntasivat häntä kohti. Tummanvihreät, ihan suhteellisen äkäiset silmät suunnattiin tulijaa kohden ja mies yllättyi ihan oikeasti. Tulijahan oli se sama jätkä, joka oli vähän aikaa sitten seisoskellut vähän matkan päässä skeittilautansa kanssa. Mies kutristi kulmiaan erittäin hämmästyneenä ja odotti, että toinen oli kävellyt hänen luokseen.
"Kyllä. Ja sä olet?" Jamie kysäisi ja vei tupakan jälleen huulilleen, puhaltaen savut tätä tummatukkaista päin. Siis jos tämä oli se, kenelle Jamien olisi tarkoitus myydä aineita, niin... Ei helvetti. Toisen puhuessa jälleen, miehen aavistukset saivat vastauksen ja naurahdus karkasi hänen suupieltensä välistä.
"Oikeesti?" Jamie naurahti ehkä enemmän itsekseen, mutta kyllä tämä toinen tummatukkainen sen aivan varmasti kuuli. Äkkiä toisen taakse kuitenkin ilmestyi eräs rähjäinen vanhus, joka kyllä oli ihan tuttu kasvo Jamielle. Tämähän näet pyöri täällä Rasheen kaduilla kodittomana ja oli Jamie jopa muutaman kerran myynyt tuolle gramman verran kokaiinia. Saaden siitä kuitenkin ihan liian vähäisen maksun.
Äkkiä tämä toinen tummatukkainen - poika ilmeisesti - vetäytyi hivenen kauemmas, istui skeittilautansa päälle ja sytytteli tupakkaa. Tuo oli tosissaan, eikö niin? Miehen suupielillä kaareili epäuskoinen, joksenkin ivallinen hymy ja hän käveli tuon skeittilaudalla istuvan tyypin luokse. Hetken aikaa hän vain katseli tuota epäuskoisena, kunnes kyykistyi tämän tasolle.
"Siis säkö mulle soitit? Oot se ihme... Mikälie", Jamie vielä varmisti kohottaen aavistuksen kulmiaan ja vei tupakan huulilleen. "Kuules nyt, pentu. Sä et näytä todellakaan tietäväs, minkä ja kenen kanssa sä oot just nyt tekemisissä. Mähän en näet keillekään keskenkasvuisille jätkille mitään aineita myy", hän vielä jatkoi ja mittaili toista katseellaan.

Henryn kulmat kurtistuivat aavistuksen, toisen näyttäessä niinkin yllättyneeltä. Tummatukat tuijottivat toisiaan hetken, kunnes Henry sai toisen tupakansavun naamalleen. Tämän silmät eivät rävähtäneet, mitään ei näyttänyt moisesta tapahtuvat. Hieman vain sisällä kuohahti moinen. Tyttö ei edes tuollaista mielessään hyväksynyt, sillä tunsi senkin olevan jokin merkki, että toinen oli, tai ainakin luuli olevansa valta-asteikolla ylempänä. Kuitenkaan likan naama ei värähtänyt suuntaan jos toiseen. Hän kuuli toisen kysymyksen, ja toisaalta hän oli mielissään, että oli löytänyt juuri kaivatun henkilön.
"Et välttämättä haluu tietää, mut näi aluks sano vaa Henryks" likka sanoi, mutta vaikka tosiasiaa oli vaikea kiistää, hän aikoisi kertoa todellisen nimensä myöhemmin, nyt sitä ei tarvittu. Henry kuuli toisen, jo tarkoituksella tehdyn pilkallisen kysymyksen toisen huulilta. Pää kallistui asteen sivulle ja ilme oli enemmän tai vähemmän murhaava, ei kuitenkaan enää perusilmeen puolella. Toinenhan piti häntä kakarana, pienenä säälittävänä pentuja joka ei tiennyt asioiden kulusta mitään. Henry vain halusi ne napit, eikä solvauksia.

Toisen kävellessä perässä ja kyykistyttyä Henryn tasolle, likka vai siirsi katseensa toista kohti ja veteli hatseja röökistään, kuunnellen tarkasti mitä toinen sanoi. "Joo, mä se olin" Henry vastasi ja häntä alkoi pikkuhiljaa kyrsiä moiset vittuiluun sulautuvat kysymykset. "Se sun ihme "mikälie" muutti tänne just pari viikkoo sit ni tuskin oot nähny" Henry tuhahti ja yritti vielä rauhoitella itseään. Kuullessaan toisen varoitusta hivelevän kommentin, Henry puri huultaan ja kasvoille syttyi hermoja raastava ilme. Tytön hermot pimahtaisivat, aivan pian.
Röökinjämä lensi kauas kaksikosta, mutta Henry ei tehnyt mitään väräyttääkseen katsettaan pois tuosta rokkarista. "Ensinnäkää en oo keskenkasvune ja toiseks-", nyt piti miettiä. Ei, kaikesta menisi suoraasanottuna into jos hän nyt paljastaisi olevansa likka. "... ja toiseks sun on turha vittuilla mulle. Jos sä haluut ne rahat ni pörröpää on hyvä ja iskee ne toho mu nokan etee, ni kyl mä sitte nää rahat annan" Amalia kovisti, mutta ei ollut sekään kaukana, että olisi voinut hyökätä toisen kimppuun, vähintäänkin sylkäistä tuon kasvoille.

"Suttusilmä ei näköjää ookkaa mitää luotettavimpiin kuuluvaa sakkia? Ihme et joku ees ylipäätää tollaselta hilleri näköseltä jätkältä mitää ostaiskaa" Henry virnisti. Hänen hyviä puoliaan olivat ne, että hän ainakin osasi peittää tunteensa täydellisesti.

Jamie vaistosi, että toisella alkoi keittää ihan kunnolla, mutta ei jaksanut tuon rääpäleen kovistuksista välittää. Pikemminkin ne naurattivat häntä, eikä mies todellakaan peitellyt ivallisuuttaan millään tavalla. Hänestä oli mukava saada ne ärtymään niin pahasti, että hyvä jos eivät käyneet käsiksi. Sittenpä olisi vasta riemu revennyt, jos toinen olisi käynyt päälle. Jamie kyllä tiesi, ettei tuollaisista olisi hänelle vastusta ja sitä paitsi, mikäli tuo häneen hipaisisi edes pikkusormellakaan, niin mies lähtisi armotta kävelemään kohti kotiaan ja pitäisi napit itsellään. Siinäpä jäi sitten miettimään, mitä oli taas tullut tehdyksi ja olisiko jotain pitänyt kenties tehdä toisin. Tosin, silloin Jamie ei saisi rahojakaan, mutta nopeastiko hän jonkun nistin jostain kujalta löytäisi. Kyllä hänellä asiakkaita oli, ei se siitä ollut kiinni.
Jamie katsoi toista lievästi kiinnostuneena, kun tämä esittäytyi Henryksi. Vai niin. Nytpä ainakin hän tietäisi, kenen soittopyyntöihin hän ei vastaisi, mikäli tilanne äityisi siihen pisteeseen, että toinen kävisi häneen käsiksi. Se ei nimittäin näyttänyt olevan kovinkaan kaukana.
"No, Henry", Jamie aloitti ja vei tupakan huulilleen, nousten sitten seisomaan. Hän katsoi toista kallistaen aavituksen päätään ja mietti kuumeisesti, mikä tyyppi tämä oikein oli. Tietenkin, olisi ollut kummankin paremman edun mukaista, että Jamie olisi luovuttanut napit ja olisi saanut sitten Henryltä rahat. "Sä et näköjään ole yhtään perillä siitä, miten näissä piireissä oikein toimitaan. Joka arvateenkin johtuu siitä, että sä olet sanomasi mukaan muuttanut tänne pari viikkoa sittan ja ehkäpä just siitä, että sä oot liian kakara ymmärtääksesi yhtään mitään mistään", Jamie jatkoi ja kaivoi sitten takkinsa taskuja, ottaen sieltä esiin pienen minigrip-pussin. Kyllä. Siinä olivat ne toiselle myytävät aineet, mutta sai vielä nähdä, suostuisiko Jamie niistä luopumaan.

Mies mutristi huuliaan, kun toinen kertoi, ettei tämä halunnut kuunnella vittuilua ja kutsui Jameta pörröpääksi. Huulille tosin ilmestyi jälleen pieni hymy, sillä tämä Henry oli todellakin huvittava tyyppi. Tuskin edes tiesi näistä asioista yhtikäs mitään. Kuullut vain joidenkin kavereidensa kautta, että huumeita on olemassa ja päättänyt kokeilla itse. Hemmetin typerä pentu..
"Voi, kuule. Kyl sä vähän olet keskenkasvuinen. Ainakin muhun verrattuna", Jamie sanoi ja mittaili toista edelleen katsellaan. Jos hän nyt ikää alkaisi arvailla, niin hän uskoisi toisen olevan ainakin noin... 17- tai 18-vuotias. Eli ainakin neljä vuotta Jamieta nuorempi. Ja Jamie, jos kuka tiesi, millaista se oli, kun aliarvioitiin iän perusteella näissä pimeissä kaupoissa. Hänhän oli ollut vasta 15-vuotias, kun oli ensimmäistä kertaa ottanut vahvempia huumausaineita ja käynyt ensimmäistä kertaa Elm Squarella. Kyllä hänkin oli saanut tuntea vinoja katseita niskassaan, mutta ei hän niistä jaksanut kamalasti välittää. Ja ekan annoksen hän kuitenkin sai eräältä tuttavalta, joten sen jälkeen ostaminen oli paljon helpompaa.

"Ja mä olen kyllä luotettava. Mä en vaan jaksa uskoo sitä, että tollanen pentu ihan oikeesti on tullut ostamaan multa aineita", Jamie tokaisi ja sivuutti täysin sen toisen nimittelyt hilleriksi. "Ku ei sunlaisilles saa antaa siideriä vahvempaa, ku meette siitäkin jo ihan sekasin. En ees halua ajatella, mitä tapahtuu, jos otat yhdenkin E:n", mies nauroi ja puhalsi tupakansavuja ulos keuhkoistaan.

Henryllä alkoi jo keittää, keittää ja pahasti. Hänen kätensä hikosivat sen takia, että tämän teki niin paljon mieli vain napata huumeet, heittää rahat toiselle ja häipyä. Se olisi paljon helpompaa, mutta toinen näköjään halusi tehdä sen vaikeemman kautta. Tupakansavu kulkeutui hänen keuhkoistaan ilmaan ja tummat silmät tarkkailivat tuota jätkää todella epävarmasti.
Jos Henry nyt ei saisi niitä pillereitä, hän haukkuisi kaikki, joka ikisen Rasheelaisen kivenkoloon, maan alle, helvettiin. Tyttö oli jo vähällä puraista huultaan, mutta jätti sen tekemättä. Hänen veljensä olivat manipuloineet hänen pinnansa enstistä lyhyemmäksi, eikä tämä voinut enää mitään sille, että pienikin alistamisen vivahdus sai hänet raivoamisen partaalle. Tosin, tytön raivoaminen tässä tilanteessa olisi paljon lievempää kuin silloin, kun häntä ärsyttämällä ärsytetään. Tai mistäs sitä tietää milloin Amalian hermo katkeaa moisiin hörhöihin lopullisesti, kuten Jamieen.
"Ai sä pidät mua kakarana vai?" Henry kysyi ja virnisti, tuijottaen toista sitten pitkään ja hartaasti. "Kuule, ehkä täällä voi olla eri säännöt ku muualla, mut sen mä ny ainaki tiiän et tääl tyypit on täys kusipäitä" Henry vastasi ja tuijotti Jamieta. Toinen tosiaan oli kusipää, jota Henry ei jaksanut katsella. Tuo teki asiat niin vaikeasti. Vaikka Henryä haukuttiinkin pennuksi, se ei vielä saanut tämän pinnaa katkeamaan, kaikki muu tuon hillerin suusta pulppuava skeida oli myrkkyä tytön korville.

Toisen kaivaessa pussin taskustaan, kiinnitti Henry siihen kyllä huomion, mutta piti katseensa siltä Jamiessa. Jos toinen nyt keksisi heilutella pussia vielä tytön kasvojen edessä, Henry kävisi päälle, ja nopeasti. Kuitenkaan niin ei käynyt, vaan vittuilu jatkoi. Melko tylsä tyyppi. Henry tuhahti kuullessan toisen sanoessa häntä pennuksi, ainakin itseensä verrattuna. "No kato peilii, kurppa. Ite oot kohta samassa jamassa ku noi, jos elät vaa huumekaupan avulla. Eiks täälpäi ihmiset yleensä ryyppää viikon putkee ja vetää morfiinii perää. Ei ihme et sitte nuokutaa räkä poskella katujevarsil ku kaikki rahat on menny" Henry sanoi ja virnisti. Hän ei kylläkään tiennyt toisen rahatilanteesta mitään, ties vaikka olisi miljonääri, mutta ehei. Ei Jamie näin eläisi jos omistaisikin kolmetuhatta huvilaa. Henry oli valmis saamaan sen pussin tavalla tai toisella, mutta hänen oli vain pakko saada se, siitä oltiin jo sovittu. Jos ei muuten, Henryn pinna saattaisi napsahtaa ja sitten pussista ja rahoista voitaisiin tapella, ihan miten vain... Vaikeamman kautta.

Jamie nauroi. Hän nauroi kolkkoa ja ivallista nauruaan, kohottaen kulmiaan kuin pyytäen Henryä kertomaan lisää. Hän ei tosin yhtään kieltänyt sitä seikkaa, etteikö nämä ihmiset täällä Rasheella olisivat olleet täysiä kusipäitä. Kyllä, suuri osa oli, joka tietenkin ruokki ihmisten mielipidettä vahvasti tästä asuinalueesta. Yleensä nämä kusipäät tienasivat suurimman osan rahoistaan käymällä pimeää kauppaa ja tietenkin varastelivat muilta ihmisiltä. Kyllä se täällä toimi, sillä ei kukaan uskaltanut puuttua eikä poliisia todellakaan kiinnostanut. Eivät nämä voisi tehdä asialle yhtään mitään, sillä eivät nämä ihmiset täällä kuunnelleet järkipuhetta ja tekivät asiat niin, miten parhaaksi itsensä kohdalla nähtiin. Ei täällä todellakaan välitetty seinän toisella puolella asuvasta naapurista, vaikka tämä tekisinkin kuolemaa omassa asunnossaan. Oma etu oli aina se kaikkein tärkein. No, eivät tietenkään kaikki rasheelaiset olleet itsekkäitä kusipäitä. Jotkut tekivät ihan oikeasti rehellisiä töitä ansaitaakseen rahansa ruokaan, eivätkä todellakaan harkinneetkaan tekevänsä mitään pimeitä töitä. Nämä ihmiset eivät vain olleet niin usein esillä, kuin nämä niin sanotut laitapuolenkulkijat. Jamie itse ei todellakaan tiennyt, kumpaan ryhmään hän itse itsensä luokitteleisi. Hänellä oli nimittäin ihan laillinen työpaikka, mutta yleensä hän hankki ekstrarahaa pimeällä kaupalla. Ja tästä kusipäisyydestä hän ei viitsinyt edes kiistellä toisen kanssa. Hän todellakin tiesi olevansa sellainen, joten se sai hänet vain naurahtamaan.
"Kerro kuule välillä jotain uutta", mies naurahteli ja katseli sitten tätä Henryä lievästi kiinnostuneena. Ja tällä hän tietenkin tarkoitti sitä, kun tämä haukkui häntä kusipääksi. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Jamie moisen solvauksen kuuli. Mikäli sitä edes solvaukseksi pystyi edes sanomaan.

Jamie heitti jo loppuun palaneen tupakan maahan jonkin matkan päähän ja käänsi sitten huomionsa tätän toiseen tummatukkaan. Mies ihmetteli, että mitä hän täällä vielä teki. Hänhän voisi oikeastaan lähteä kävelemään ja jättää tämän toisen jätkän nuolemaan tänne näppejään. Ihan vain sen takia, että tuo ärsytti olemassaolollaan Jamieta ihan suunnattomasti ja muutenkin puhui hänelle epäkunnioittavasti.
Henry tuhahteli jotain siitä, että Jamie olisi luultavasti pian samassa jamassa kuin esimerkiksi se yksi vanhus, joka oli jonkin aikaa sitten kärkkynyt miehen taskujen antimia. Hän ei voinut muuta kuin virnistää tuolle, vaikka kaikki tuo saattaisi ihan pian pitää paikkansa. No, niin kauan kun miehellä oli vakituinen työpaikka kaupassa, niin ei ollut pelkoa joutua kodittomaksikaan. Niin, tai sitten hän vain yksinkertaisesti menisi ja iskisi jonkun miehen baarista, ja menisi tämän luokse asumaan. Ei se niin vaikeaa ollut.
"Hyvin mahdollista, mutta se nyt on ehkä sun huolistas se vähäisin. Pistää vituttaa ku tollasseet kakarat tulee tänne Rasheelle nalkuttaa siitä, millaista elämää ihmiset täällä oikein elää. Mistähän säkin oot oikein kotosin... Jostain vitun hyvästä perheestä, jolla on vitun siisti kämppä ja rahaa jatkuvasti ruokaan. Ja sitten tuut tänne, ku haluut kokeilla hivenen kovempia aineita. Ei vittujen kevät, oikeesti", Jamie tuhahteli ja katsoi toista ylimielisenä. "Ja vaikka tää ei sulle kuulukkaan, niin voi kertoo mulla olevan kyllä ihan vakituinen työpaikka, mutta tää on vaan nii vitun siistii tää pillereiden myymimen, että ihan huvikseenhan mä tätä teen", hän tuhahti ja katseli sitten läpinäkyvässä pussissa olevia Ekstaasi-pillereitä.
"Taidanpa tästä lähteä himaan kattelee, jos vaikka käyttäis nää ite tai etsisi jonkun vanhan nistin jostain", Jamie puheli ja kateli ympärilleen. Kyllä hän jostain jonkun vanhan narkomaanin löytäisi, joka ei kertakaikkiaan pystyisi elämään ilman päivän huumeannostaan.

Toisen kolkko ja ivallinen nauru sai Henryn päässä olevan dynamiittilangan palamaan. Vielä tarvittaisiin kuitenkin jotain, jotain oikein, oikein kolauttavaa, niin henry kävisi kimppuun oikein olan takaa. Hyvin alkoi tälläkin paikkakunnalla asuminen. Vitut siitä, minkälaista porukkaa Devonilla asui, mutta jos Jamie todella luuli olevansa niin mahtipontinen ihminen kuin oletti, ehkäpä sen jälkeen kaikki Rasheelaiset vihaisivat Henryä. Hän ei ikinä ollut jaksanut kuunnella toisten kertomia "tosiasioita", koska olisi ollut parempaakin tekemistä. Jos tuo Jamie nyt alkaisi tosissaan vittuilemaan, Henry toivoisi koko sydämensä pohjasta, ettei olisi koskaan tavannut tuota kusipäätä. Niin, hän ei alkaisi selittää toiselle mitään. Tuo näköjään hamusi itselleen lisää tietoa jotta voisi varmaankin selittää frendilleen kuin pieni pentu tuli paasaamaan hänelle Rasheelaisten elämäntavoista. Minkäs Henry sille voi, että puhui suunsa puhtaaksi hänen mielestään olevista tosiasioista. Rasheelaiset olivat mitä olivat, mutta jyrkempää idioottia kuin Jamie, Henry joutuisi etsiä vain maailman toiselta puolelta. Tähän ei auttanut enää yhtikäs mitään, peli oltiin jo menetetty. Ei Henry saisi niitä nappeja puhumalla, mutta omapa oli miehen ongelma, jos sai pennun kimppuunsa. Henry toivoi, että kun hän tulee pääsemään tästä hermoja raastavasta seurasta pois, ei hän haluaisi nähdä Jamietä enää ikinä. Se oli fakta.
"Ei mun pidä sulle mitää selittää. Sähä näköjää oot näitte katujen kunkku ni kai sä ny tiiät minkälaisia kusipäitä täällä oikei asuu" Henry sanoi ja poltti tupakasta hieman, polttaen sitten lisää ja puhaltaen edelliset savut sieraimistaan ulos.
Häntä vitutti, vitutti ja pahasti. Toisen alkaessa selittää, kuinka pisti aivoon Rasheelle ryntäävät kakarat ja muut, Henry puri huultaan. Puri niin kovaa että seuraavaksi hän maistoi veren suussaan. Kohta tytön hermot katkeisivat.
Toisen mainitessa yleellisestä perheestä, jolla riitti rahaa ruokaan sun muuhun, talon kunnossapitoon yms. Henryn sisällä kuohahti.

Ei sillä että hän haluaisi suojella perhettään narkomaaneilta, hah, täysin päinvastoin. Hän tuijotti katua huultaan purren ja siirsi sitten nopeasti katseensa Jamieen. Niin, toinen oli osunut arkaan paikkaan. Tyttö tekisi mitä-tahansa, jotta voisi lähteä perheensä luolta. Nuo olivat liian kilttejä hänelle, hän tarvitsi kunnon elämän. Kunnon samanlaisen elämän kuin vaikka noilla puliukoilla, silloin kaikki olisi niin helvetin helppoa. Kukaan ei valittaisi mistään, ja saisi tehdä juuri kuin haluaa. Niin, nyt tytön hermot pimahtivat, eivät lopullisesti, mutta pahasti.
Tämä heitti tupakan maahan, vaikka se olikin siinä jamassa, että se olisi pitänyt heittää pian pois. Hetkeäkään epäröimättä Henry nousi ylös nopeasti ja ryntäsi toista kohti yrittäen napata tuota kiinni nahkatakin kauluksesta ja niin... seuraavaa hänen ei ehkä olisi pitänyt tehdä. Hän jopa yritti sylkäistä toisen kasvoille, kuten oli aijemmin suunnitellutkin. Se siitä vittuilemisesta sitten, nyt ei välttämättä nappeja heruisi, mutta mitäpä toinen meni koettelemaan tämän hermoja. Henry katsoi toista niin vittumainen ilme kasvoillaan, kunnes avasi jälleen suunsa.
"Vittuako sä mulle selität kuinka hyvä elämä mulla muka on!? Vittu sä et kestäis siel vitun lastentarhassa päivääkää, ku itelläs on paljo parempi elämä. Ni älä tuu vihjailee mulle et mun elämä muka ois täydellistä!" Henry karjui toiselle päin naamaa, mutta edes äänestä ei olisi voinut kuvitella tuon olevan vastakkaista sukupuolta.
Henry tiesi saavansa pian nyrkistä, mutta itsepähän toinen alkoi vittuilla ja kun aihe luisui tarpeeksi pitkälle, ei Henry enää kestänyt kuunnella. Hän vihasi perhettään olan takaa, eikä haluaisi asua siellä lastentarhassa enää päivääkään.

Jamie mulkoili tuota tummatukkaa jo hyvin ärsyyntyneenä ja pian hänenkin pinnansa luultavasti katkeaisi. Se oli vain ajankysymys, tämä henry alkoi ottaa aika pahasti kaaliin. Eikä siihen tarvittu edes paljoa, että Jamien sai suuttumaan ihan kunnolla. Vain muutama väärä sana ja hän olisi suurinpiirtein kurkussa kiinni. Vaikka sitten itse olisi aloittanut koko sanailun - ei hän moisesta jaksanut välittää. Kysymys oli vain siitä, kumpi sai tökättyä kyntensä pahemmin toisen lihaan ja kummalla riittää enemmän pokkaa. Jamie tosin uskoi, ettei sitä pokkaa tältä ihan tuntemattomalta jätkältä löytyisi. Ei tuo yhtään mitään uskaltaisi tehdä, kunhan aukoi päätään ja yritti saada miehen luovuttamaan. Harmi vain, ettei se todellakaan käynyt niin helposti. Jamiella riitti pokkaa melkein loputtomiin. Hän ei heltynyt, vaikka häntä uhkailtaisiin puukolla ja näin oli ikävä kyllä käynyt kerran. Ja se oli tietenkin kostautunut miehelle itselleen ja niinpä hän oli saanut puukosta vatsaansa. Siltikään, Jamie ei osannut varoa yhtään ketään. Hän ei näet suvainnut sitä, että hänen silmilleen yritettiin hyppiä. Varsinkaan, kun kyseessä oli tällainen keskenkasvuinen, uhitteleva jätkä, joka suurinpiirtein luuli pystyvänsä päihittämään sanallisessa että fyysisessä kamppailussa ihan kenet tahansa. Ehkä tuollaiselta olisi aika ottaa luulot pois ja lähettää sinne, mistä tämä tulikin.
Henryn ensimmäiseen tuhahdukseen Jamie ei viitsinyt edes vastata, mutta tyytyi naurahtamaan kolkosti. Ei hän edes jaksanut tehdä toiselle selväksi sitä, että kyllä ihan varmasti tiesi, millaisia ihmisiä täällä asui ja iso osa oli kusipäitä. Eli tässä asiassa, Henry oli ihan oikeilla jäljillä.

Jamie kuitenkin hätkähti, kun toinen nousi rivakasti ylös ja tarttui häntä sitten nahkatakin kauluksesta. Ja hetkeä myöhemmin, hän tunsi kosteat sylkipisarat vasten kasvojaan. Vai, että näin sitten tälläkertaa. Jamie hymyili, vaikka hänen kimppuun käytiinkin - ainakin periaatteessa. Hänestä vain oli huvittavaa, että toinen oli päätynyt sylkemiseen lyönnin sijaan ja se oli myös äärimmäisen yllättävää. Ehkäpä hänen pitäisi epäillä toisen seksuaalisuutta? Ehkäpä hänellä oli vastassaan tässä suurimmanluokan homo, jolla oli yllättäviä naisellisia ominaisuuksia. Jamie katseli tuon kasvoja hetken aikaa hyvin tarkkaan ja puraisi huultaan. Oikeastaan, hän oli tässä alkanut miettiä, että kumpaa sukupuolta toinen edes oli. Nimittäin ulkonäöltään tämä oli ilmiselvä jätkä, mutta ääni antoi ymmärtää toista.
"Parempi elämä. Paskat..." Jamie tuhati ja katsoi toista sitten suoraan silmiin. Siis ymmärsikö hän nyt oikein? Toinenko ihan oikeasti ihaili elämää Rasheella? No, tietenkin täällä sai olla ihan miten halusi ja tehdä melkein ihan mitä vain halusi. Mutta ihmiset olivat täällä äärimmäisen ahdasmielisiä ja pienestäkin erilaisuudesta saattoi saada turpaansa. Kuten esimerkiksi seksuaalivähemmistöt. Homojen oli pysyttävä visusti kaapissa, mikäli halusivat pysyä hengissä. "Ja säkö muka kestäisit täällä yhden päivän? Älä jauha paskaa. Tuskin edes paria tuntia kauempaa", Jamie tokaisi ja katsoi toista ylimielisesti.
"Ja olisi ehkä järkevintä sun kannalta, että päästät irti", hän vielä varoitti ja kohotti toista kulmaansa. "Tai sit mun täytyy oikeesti satuttaa sua. Ja mitäpä sä sitten meinasit? Ei kukaan sua täällä auttaisi. Ei ainakaan Elm Squarella. Ei kukaan ihminen soita täällä ambulanssia hakatulle. Nistit vaan tulee, ryöstää ja raiskaa sut, jättäen sitten maahan makaamaan verissäpäin", mies sanoi ja pyöräytti kerran alahuulessaan olevaa korua.

Jos Jamie meinasi, että Henry pomppisi himaan sillä sekunnilla häntä koipien välissä, toinen oli pahasti hakoteillä. Tapahtui sitten mitä tahansa, Henry aikoisi saada ne pillerit, vaikka toinen kuinka uhkailisi tai kovistelisi ties millä, mitä muut säikähtäisivät. Henryä ei kiinnostanut, eikä tuo olisi heti lähdössä kotiinkaan, kenties koko yönä. Hän viihtyi oikesti missä tahansa muualla paremmin kuin kotona. Jos se olisi tytösktä kiinni, hän voisi lähteä pois kotoaan silmänräpäyksessä, napaten vain skeittilautansa mukaan ja siinä se.
Rashee vaikutti paljon mielenkiintoisemmalta paikalta asua kuin Devon Street, vaikka tyttö kyllä joutuisikin nukkua kadulla, mutta se olisi yksi hailea hänelle. Jos Devonilla oli kammottavaa asua, entäs The Yellow sitten? Kaikki olisi niin mahtavaa ja täydellistä. Pelkkä ajatuskin siitä yleellisyydestä sun muusta sai pahan maun Henryn suuhun. Tyttö vihasi yleellisesti kasvatettuja kakaroita sun muuta, mikä liittyikin kultalusikka suussa kasvatus menetelmään.

Jamien kysyessä paremmasta elämästä liittyen Rasheeseen, Henry oli edelleen sitä mieltä, että Rashee vaikutti paremmalta. Henry tuijotti toista tummanvihreisiin silmiin jonkin aikaa, kunnes tuhahti. "Älä tuu sanomaa, että se on muka pelkkää skeidaa. Ite ku et tiiä tätä yleellisemmästä elämästä vittu yhtää mitää" Henry pamautti suoraa toisen kasvoille, vaikka nyt hän oli väärässä. Kuitenkin, siltä hänestä tuntui. Mistä hän voisi tietää miehen asioita, mutta Jamie oli yksi viimeisimmistä ihmisistä, jotka vaikuttivat yleellisyydessä kasvaneilta.
Toisen alkaessa puhua siitä, kuinka henry ei kestäisi Rasheella paria tuntia kauempaa, sai tytön raivostumaan entistä enemmän. Hän puri hampaitaan yhteen ja tuijotti toista murhaavasti. Häntä alkoi vituttaa toisen hetken kestävä ylimielinen katse. "Sepä nähdään" Henry murahti hiljaa ja tuijotti toista edelleenkin. Toisten silmissä tilanne näytti varmasti jokseenkin... oudolta. Nuorempi nyt käymässä Jamien kimppuun. Moista ei varmaan oltu nähty.
Jamie kommentti siitä, että Henrynä hän päästäisi jo suosiolla irti. "En ikinä" Henry sanoi, eikä välittänyt toisen kulman kohotuksesta, vaikka samalla kiristi vain otettaan toisen nahkatakin kauluksesta.
"Jos sä luulet saavas mut tolla luikkimaan karkuun, ni oot nii väärässä ku ihmine vaa voi olla" Henry tokaisi ja siristi silmiään, tarkentaen niin katsettaan entisestään. "Mä otan sen riskin" likka totesi, puraisi toista huuliläväriään kuin valmistuakseen ja kohotti sitten nyrkkinsä kohti tummenevaa taivasta, iskien nyrkkinsä sitten suoraa Jamien nenän seuduille.

// Lopun hitistä sovittiin yhdessä Suntsun kanssa. //

Jamie pyöräytteli silmiään ja kuunteli tarkkaavaisesti kaiken, mitä toisella oli mielenpäällä. Oli lähes pelottavaa, miten lähelle toinen osui tuolla lauseellaan. Oikeastaan, aika helvetin lähelle, mutta se ei kuitenkaan saanut Jamien ilmettä rävähtämäänkään. Voi, kumpa tuo olisikin tiennyt... Jamiella jos kenellä, oli hajua siitä, millaista oli kasvaa ja elää hienostoperheessä. Hän tiesi, millaista se oli kun kaikki tuotiin valmiina naaman eteen ja mitense kaikki erosikin tästä Rasheen elämästä. Hän tiesi myös sen, kuinka vittumaiselta se kaikki holhoaminen tuntui ja millaista oli kun jokaista liikettä tarkkailtiin ihan jatkuvasti. Jotta ei vain olisi tehnyt mitään väärää ja pilannut perheen mainetta naapureiden silmissä. Ei siellä ollut muuta kuin tajuton määrä pelkkää kulissia, joiden kaaduttua näiden ihmisten elämä olisi suurinpiirtein pilalla.
"No on mulla kuule pää ja aivot. Mä osaan kuvitella, vaikka ei se mua kyllä liikuta paskaakaan. Ne ihmiset saa elää siel ihan miten haluaa. Mua ei kiinnosta", Jamie sanoi painokkaasti ja mulkoili hänen kauluksestaan edelleen kiinni pitävää Henryä. "Ja musta ois ihan helvetin kiva, jos sun paksuun kalloon viimein menisi se tosiseikka, ettei elämä täällä Rasheella ole todellakaan mitään ruusuilla tanssimista", mies jatkoi ja katsoi tuota tiukasti tummanvihreillä silmillään.

Jamie tuhahti ärsyyntyneesti, kun toinen kieltäytyi jyrkästi päästämästä irti hänestä. Lähes tyhmänrohkeaa, joka yhdistettynä tuohon muuhun luonteeseen, niin tulos oli kieltämättä melko negatiivinen. No, se oli lähes sama Jamiellekin, mutta sitäpä hän ei tietenkään myöntäisi. Ei ikinä. Eihän kukaan melkein koskaan myöntänyt huonoja puoliaan ääneen - ne vain kulkivat kivasti mukana.
"Ehkä olisi syytä. Ei mua oikeesti millään huvittais kouluttaa sua mitenkään", Jamie tokaisi ja kohotti molempia kulmiaan, kuin käskien toista vetäytymään kauemmas hänestä. Tätä toinen ei kuitenkaan tekisi, se oli ihan varma. Ehkä ei auttanut sitten muu kuin lyödä tuota turpaan ihan kunnolla, että tajuaisi antaa edes jonkinmoista kunnioitusta ihmisille.
Ehkä hän kuitenkin oletti toisen väistyvän ihan liian ajoissa. Nimittäin ei kulunut aikaakaan, kun mies tajusi toisen kohottavan nyrkin kohti taivasta ja täräyttävän sen suoraan hänen nenäänsä. Suusta purkautui kivun voihkaisu ja mies horjahti hivenen taaksepäin, kuitenkin ottaen toisesta sen verran tukea, ettei ihan kaatunut.
"Voi helvetti sun kanssa! Ja tälläkö keinolla sä meinasit ne pillerit multa ottaa", Jamie karjaisi tuon jätkän kasvoja, mutta ei tehnyt vielä mitään.

(( Sori, tuli lyhyt ja tönkkö... ))

Henry ei tosiaankaan ajatellut pilata elämäänsä Devonilla, ja vaikkei perhe ollutkaan mikään yltiörikas, olivat lapset perheen pääaihe. Aina kun tuli sukulaisia, puhe oli vain lapsista. Aina kun puhuttiin naapureiden kanssa, kyse oli silloin vain ja ainoastaan siitä, miten ihania tytön nuoremmat kaksoisveljet Jasper ja Viljar olivat, ja kuinka kapinallinen Amalia oli noihin kahteen verrattuna. Oli kyse sitten mistä tahansa, aina puhuttiin siitä, kuinka ystävällisiä lapset olivat. Lapset, lapset, lapset. Ja paskat. Henry vihasi perhettään, asuinpaikkaansa, naapureitaan ja kaikkea mahdollista.
Vaikka hän haluaisikin muuttaa Rasheelle, hänen vanhempansa ensinnäkin saisivat kohtauksen ja määräisivät tytön arestiin moisista hulluuksista. Noh, aresti ei tyttöä pysäyttänyt. Arestista poispääsy oli yhtä helppoa kuin ottaisi tikkarin vauvalta. Toiseksi, hänen vanhempansa eivät uskoisi häntä, mutta viimeistään silloin kun tyttö oikeasti otti ja lähti, vanhemmat saisivat palvoa maata hänen jalkokensa alla. Tosin sekään ei auttanut. Kolmanneksi, jos Henry päättäisi nyt jäädäkkin Rasheelle koittamaan katuelämää, hänen vanhempansa soittaisivat joka toinen minuutti ja varmaan hälyttäisivät huolissaan etsimispartion tytön perään. Kaikelle tuollaiselle holhoomiselle Henry pystyikin vain nauramaan, sillä häntä ei saataisi kuriin, ei sitten millään. Hänen kuullessaan Jamien sanat siitä, että Rasheella eläminen ei ollut ruusuilla tanssimista, Henry tuhahti. "Tuskimpa mun päätökset sua kiinnostaa, joten turhaa sä paasaat mulle tollasista asioista" Henry sanoi ja virnisti ärsyttävästi.

Mustilla piilolinsseillä varustetut silmät katsoivat Jamieta hetken, kunnes toinen tuhahti ärsyyntyneesti. Henry ei tuntenut Jamieta, eikä voinut tämänhetkisen keskustelun lomasta sanoa, mitä mieltä toisesta oli. Kovistelu, uhkaaminen ja pelottelu ei hätkäyttänyt Henryä tippaakaan. Hän oli tasan sitä mieltä, että jos hän joutuisi hakatuksi ja jäisi siihen kitumaan, se vain tapahtui. Ei hän uskonut kohtaloihin sun muihin, asiat vain tapahtuivat, joten kenenkään ei pitäisi tulaa selittämään hänelle muuta, tyttö ei kuitenkaan uskoisi moiseen.
Toisen tokaistessa että Henryn kannattaisi päästää irti, likka mulkaisi toista. "No kyllä luulis huvittavan. Turhaa sä enää selität mitää vaikka sun tosissas tekis varmaa mieli potkasta multa ilmat pihalle. Senkusta koulutat vaa" Henry sanoi, äänessä tietynlainen pieni naurahduksen tapainen vivahde. Toisen termi "kouluttaminen" oli näköjään jokseenkin merkki siitä, että jos toinen oikeasti alkaisi käyttää nyrkkejään, tulisi vähintäänkin rumaa jälkeä. Aivan sama, ei Henry nyt aikoisi vetäytyä.
Toisen horjahtaessa lyönnin osuessa taaemmas, tokihan Jamie itsekin nappasi kiinni Henryn hupparista, mutta Henry ei edes tajunnut irroittaa otettaan toisen nahkatakin kauluksesta. Se auttoi toisen ylösnousemisessa, periaatteessa. Vaikkei toinen edes ollutkaan kaatunut. Tuon alkaessa karjua jälleen pillereistä Henryn kasvojen edessä, tyttö tuhahti ja kohotti kulmaansa. "No sä et näköjään haluis antaa niitä muutenkaa" Henry ärähti takaisin, ja päästi kuin päästikin irti Jamien takin kauluksesta, liikkumatta silti suuntaan jos toiseen.

Jamie kallisti hivenen päätään ja puraisi huultaan. Tuo ei todellakaan näyttänyt pelkäävän yhtään mitään. Vaikka ehkä niin olisi jopa parempi, sillä kuka täysin selväjärkinen alkaisi panna hanttiin itseään ihan suhteellisen monta vuotta vanhemmalle ja etenkin täysin erilaisissa piireissä asuvalle ihmiselle? Eihän siinä yksinkertaisesti ollut mitään järkeä, sillä Jamie nyt kuitenkin oli asunut näissä piireissä jo sen verran kauan, että tiesi miten ihmiset täällä menettelivät. Toinen ihan oikeasti tulisi yllättymään, mikäli vain tajuaisi asian. Ehkä tämän luuli tietävänsä, mutta ei se voinut olla mahdollista. Kukaan ei tiennyt, millaista oli oikeasti asua Rasheella paitsi ne, jotka ovat asuneet täällä jo jonkin aikaa. Ei Jamie kieltänyt sitä, etteikö itse olisi yllättynyt silloin, kun oli muuttanut tänne. Olihan se kuitenkin sen verran iso pudotus, kerta hän oli aiemmin asunut Yellowlla, jossa kaiken sai valmiina. Mutta entäs sitten kun tuli Rasheelle? Näki, kuinka huonoissa oloissa nämä ihmiset täällä asuivat ja millaisia nämä olivat. Oli kodittomia narkomaaneja, jotka nukkuivat roskiksissa ja vetivät aineita sekä alkoholia kaiket päivät. Sai olla todella onnellinen, jos sai täällä edes jonkinmoisen kämpän itselleen ja mahdollisesti myös työpaikan. Ja Jamie sai olla omasta kämpästään todella onnellinen, koska oli kuitenkin tullut tälle kadulle ihan untuvikkona. No, onneksi hän oppi nopeasti tämän kadun tavoille ja tuntui, kuin hän olisi asunut täällä aina. Toki, myös Jamiesta putkahtaa esiin se pieni snobi, joka haluaa vain parasta, mutta ei enää niin usein kuin muutamia vuosia aiemmin.

Jamie tuhahti toiselle. "Niin. Ei kyllä kiinnostakaan, oot ihan oikeessa", mies tokaisi tuolle ja pyyhkäisi hivenen nenäänsä. Siitä oli alkanut vuotaa verta, joka ei kylläkään ollut mitään uutta hänelle. Mieshän joutui yhtenään erilaisiin tappeluihin, joista jäi aina melko mukavasti kaikenlaisia jälkiä - kuten nyt vaikkapa murtunut nenä sekä mustelmia. Tappelut olivat täällä ihan normaali käytäntö, eivätkä useimmat edes pystyneet välttämään niitä täällä. Sitä hän ei vain pystynyt sulattamaan, että häntä oli lyönyt joku keskenkasvuinen ipana, joka ihan oikeasti luuli pärjäävänsä Jamielle. Tuossa tämä erehtyi pahemman kerran. Jamie ei ehkä ollut niitä maailman parhaiten treenattuja miehiä, jotka selättivät ihan jokaisen ihan tuosta vain, mutta kyllä hänelle oli taitoja kertynyt vuosien varrella.
"Kyllä, niin tekis", Jamie tokaisi toiselle, joka ihan selvästi piti häntä pilkkanaan. Voi, sitä hän ei todellakaan aikoisi katsoa enää kauaa. Niinpä hän sitten astui askeleen lähemmäs toista ja työnsi tämän rinnasta sitten tiukasti vasten kylmää tiiliseinää. "Mä en todellakaan jaksa sulattaa sunlaisen ihmisen käytöstä. Sä näytät todellakin olevan ihan ulalla kaikesta tästä. Et sä vaan voi tulla tänne tolleen ja luulla selviäväs täällä hengissä ihan tosta vain", mies sanoi hyvin matalalla äänellä ja painoi toista tiukemmin Henryä seinää vasten.

Henry katsoi Jamieta, joka pyyhkäisi verta nenältään. Toisinsanoen Henry hyppi hyvinkin suoraasanotusti toisten silmille. Se oli hänen huonoin puolesta, vittuilla niille kenelle ei pitäisi. Tyttö ei haluaisi moisesta liian suurta numeroa, mutta itsepähän toinen teki kaiken vaikeaksi. Asia olisi käsiteltävissä helpomminkin, mutta jos toinen kerran halusi saada Henryn uudestaan silmilleen, ei tuon kannattaisi pidentää tätä juttua enää.
"No, mitäs ajattelit tehdä?" Henry kysäisi, toisen sanoessa, että hänen tosiaankin tekisi mieli opettaa toiselle käytöstapoja. Tummat silmät tarkkailivat toista jonkin aikaa, kunnes Henryn silmät suurenivat aavistuksen, toisen tullessa lähemmäs ja työntäessä Henryn tiiliseinää vasten. Henry ei jaksanut kuunnella toista ja yritti tasan kerran saada itseään irti, mutta hän tiesi, ettei tulisi pääsemään toisen otteesta tuosta vain. Voisihan hän toki yrittää potkaistakkin, mutta tämän hän päätti selvittää puhumalla. "No se on sun ongelmas. No, mä oon nyt tässä jumissa, sä voit oikeestaan tehä ihan mitä sä haluat" Henry tokaisi ja virnisti Jamielle. Hänen olisi turha yrittää pois, sillä hän ei pääsisi irti vanhemman otteesta.
"Mitä mun pitäis ylipäätään tehä, että mä saisin ne napit sulta?" Henry kysyi sitten melkoisen ärtyisällä äänellä. Hän ei jaksanut tuollaista, ellei toinen väkisin halunnut nyrkkitappelua. Vaikka Henry olikin Jamieta vastakkaista sukupuolta, kyllä hän toki osasi lyödä. Jamie tosin löisi astetta kovempaa, tuohan oli kokenut Rasheella asuja, mutta siitä Henry ei välittänyt.

Päivästä oli kääntymässä ilta. Siertävä taivas alkoi muuttua jokseenkin punertavaksi, mutta Henry ei menisi kotiin. Aivan sama missä hän olisi ja mitä hän tekisi. Joko hän skeittaisi koko yön, tai makaisi Elm Squarella hakattuna, muiden potkittavana. Moisesta ei ollut tietoa, mutta se oli varma, että tänä iltana Henryä ei missään tapauksessa näkyilisi kotonaan Devonilla.

(( No nyt on kestänyt tää vastaaminen ihan liian kauan! Pahoittelen D: ))

Jamie kohotti aavistuksen toista kulmaansa ja siristi mietteliäänä silmiään. Hän ei ollut edelleenkään perillä siitä, että mikä tyyppi tämä Henry oli. Sen Jamie ainakin tiesi, ettei tuo ainakaan Rasheelta ollut, vaikka tuskinpa nyt ihan Yellowltakaan. Mikäpä sitten jäi jäljelle? Mies oli kyllä sitä mieltä, että tämä Henry voisi ihan hyvin painua takaisin sinne Devonille oman äitinsä helmoihin ja palata sitten kun oli kasvanut hivenen. Enemmän henkisesti, mutta miksei nyt fyysisestikkin.
"Niin vittu voisinkin. Mä voisin ihan hyvin vääntää sulta niskat nurin tai leikata sun kurkun auki, jos mä haluaisin", Jamie ärähti. Hän ei todellakaan tykännyt toisen äänensävystä puhua hänelle. Se oli liian ivallinen ja itsevarma. Tuo ei todellakaan tiennyt, kenen kanssa oli tekemisissä. No, ei Jamie itseään väittänyt Rasheen vaarallisemmaksi ihmiseksi, mutta ei hän todellakaan vaaratonkaan ollut. Toisinaan, jos miehen onnistui suututtamaan ihan kunnolla, niin hän antoi nyrkkien puhua ja todellakin hakkasi sen toisen osapuolen ihan kunnolla, jättäen tämän sitten siihen. Ei täällä haettu muuta kuin omaa etua.

Voi, että Jamien olisi sitten tehnyt mieli kuristaa tuo poika hengiltä, mutta päätti kuitenkin olla tekemättä sitä. Yleensä tuollaiset saatiin kyllä pelottelemalla hiljaiseksi, mutta ei Henryä. Ilmeisesti tämä leikki useinkin hengellään, joka vain ärsytti Jamieta lisää.
Mies painoi toista yhä tiukemmin seinää vasten ja punnitsi, mitä vaihtoehtoja hänellä oli. Voi, niitä oli vaikka kuinka paljon. Toinen oli ihan hänen armoillaan, vain odottaen, mitä Jamie päättäisi tälle tehdä. Julma virne kohosi tummatukkaisen suupielille ja toista huulikorua pyöräytettiin muutamaan otteeseen. Nopeasti hän kohotti polveaan ja yritti sitten sillä potkaista toista vatsaan ihan suhteellisen lujaa.

Henry oli kiikissä. Hän ei itse käyttäisi sanaa "kiikissä" tai saati sittenkään "pulassa", sillä hän ei pitänyt moisista sanoista. Hän oli mielestään vain seinän ja narkkarin välissä. Tosiaan, hän ei voisi tehdä mitään niin kauan, kunnes Jamie tekisi siirtonsa hänen suhteen. Jos toinen iskisi, likka voisi vain yrittää selvitä siitä, mutta jos toinen kääntyisi takaisin, Henry mitä luultavammin juoksisi toisen perään ja yrittäen edelleenkin saada kamoja toiselta. Niiden paskojen takia hän oli tänne raahautunutkin.
Pian Jamie kuitenkin kohotti polveaan, ja voi kyllä, se ostui suoraa nappiin. Henry tunsi vatsansa työntyvän sisään niin, että olisi voinut siinä samassa oksentaa. Kaikki kävi silmänräpäyksessä, ja seuraavaksi hän huomasikin makaavan polvillaan asfaltilla. Henki ei kulkenut, mutta moisesta henry ei luovuttaisi. Hän saisi ne kamat...

Mustat silmät siirtyivät toisen kasvoihin, leiskuen nyt enemmän vihaa kuin koskaan aikaisemmin. Amaliaa saisi hakata ja potkia mielensä mukaan, mutta sitten kun hänellä olisi jotai kättä pidempää, hän saattaisikin kostaa kaiken. Tosin, hän tiesi, ettei mahtaisi Jamielle yhtikäs mitään. Hermot eivät vain kestäneet tuollaisia kusipäitä jotka pettivät lupauksensa.
Henry piteli vatsaansa hetken ja samassa maistoi suussaan veren. Kaipa sekin oli normaalia näillä kulmilla. Likka räkäisi vähän matkan päähän ja lyyhistyi sitten enemmän tasaamaan hengitystään, kunnes raahautui istumaan seinää vasten ja mulkoillen Jamieta. "Miks mä en tajuu sua?" Henry sanoi, väräyttämättä lihastakaan kasvoillaan.
Toinen tosiaan oli melko outoa sorttia... Mitä tuolle enää voisi sanoa? Jos hän saisi enää yhdestäkään istusta mittaa, hänen päänsä suoraasanottuna räjähtäisi ja sen jälkeen hän tosiaan yrittäisi tehdä mitä tahansa Jamien päänmenoksi.