Just beat my boss and get me off and then I'll play with you

Suntsu med Jamie tänne näin heti!

Päivä alkoi pikkuhiljaa kääntyä illaksi, mutta ilma oli vieläkin lämmin ja aurinkoinen. Vaikka syksy alkoi jo värittää lehtiä, aurinko porotti yhä taivaalta aivan kuten kesälläkin. Aivan yhtä merkittävästi säteet eivät lämmittäneet, joten maaperä alkoi jo olla viileä, mutta ulkona pärjäsi kuitenkin ihan hyvin t-paidalla. Monet olivat onneksi jo sonnustautuneet paksumpiin vaatteisiin, sillä syksyinen aurinko saattoi olla kovin petollinen; kovin vähissä vaatteissa kulkevat eivät olleet ottaneet huomioon toisinaan puhkuvaa viileähköä viimaa, joka saattoi helposti puraista. Yleisesti ottaen oli siis ihan fiksua pukeutua lämpimästi, vaikka aurinko nauroikin syksyisen lämmintä nauruaan.

Rain oli yksi niistä harvoista typeryksistä, joka liikuskeli iltasella vähissä vaatteissa. Järven ranta oli rauhallinen, eikä muutamia satunnaisia ohikulkijoita lukuun ottamatta lähettyvillä näkynyt ketään. Koulut olivat alkaneet ja nuoriso vietti aikaansa sisätiloissa läksyjensä parissa luultavasti vanhempiensa määräyksestä. Rain oli kuitenkin koulunsa käynyt ja oli siirtynyt tekemään töitä heti koulun loputtua. Koulutuksen uupumisen takia tummaverikkö teki lähinnä hanttihommia, ja toimi pääasiassa rikkaiden puutarhurina. Kovinkaan paljoa siitä ei kahisevaa irronnut, mutta työ oli helppoa ja suhteellisen mukavaa. Rain sai sitä paitsi useimmilta asiakkailtaan - eritoten niiltä vanhemmilta rikkailta rouvilta - vähän ylimääräistä komean ulkomuotonsa ja mukavan käytöksen vuoksi. Se sopi hänelle tietysti paremmin kuin hyvin.

Aamuisen salikäyntinsä jälkeen Rain oli suunnannut nenänsä kohti töitä. Päivä oli ollut suhteellisen raskas, joskaan siltikään hän ei ollut jaksanut mennä suoraan kotiin töistä. Nuorukainen oli auringon mukavasti lämmittäessä käyskennellyt järven rannalle makaamaan. Kaiken huipuksi hän oli riisunut siniruudullisen paitansa pois ja levittänyt sen rannan hiekkaa vasten, jotta voisi makoilla sen päällä. Jalassaan Rainilla oli hyvin - epätavallista kyllä - tummat, hyvin löysät farkut. Tummaverikkö tunsi suurta houkutusta riisua housut ja harmaat kenkänsä pois, mutta ilmeisesti jokin järjenhiven kolkutti vielä hänen päänsä sisällä.

Rainin mieli tuntui miltei tyhjältä, sillä ajatukset lipuivat pois lähes yhtä nopeasti kuin olivat hänen mieleensä tulleet. Silmät oli suljettuina ja kasvoilla oli täysin mitäänsanomaton ilme, mikä ei ollut mikään ihme; miehenpuolikkaan olo oli hyvin raukea, eikä hän jaksanut ajatella yhtään mitään.

(( Täältähän me tulemme >:3 ))

Se päivä oli ollut äärimmäisen pitkäveteinen sekä erittäin vittumainen ja Jamie oli todella iloinen päästessään viimein lähtemään töistä. Siellä kaikki oli oikeastaan mennyt päin helvettiä - ihan aamusta alkaen. Pomo ei todellakaan tykännyt siitä, kun Jamie oli aamulla myöhässä ainakin puoli tuntia. Varsinkaan, kun kaupan muut työntekijät olivat ansaituilla lomillaan. Ja nimenomaan ansaituillaan. Tuota ilmausta pomo käytti varsin painokkaasti, kun nuhteli tummatukkaista tämän liian useista myöhästelyistä. Ei Jamie ole ollut myöhässä kuin ehkä kerran ilman pätevää syytä, mutta silti tuo veti kauhean ohjelmanumeron tämän päiväisestä. Tietenkin hän tiesi, että työelämässä se oli toisinaan hyvin pienestä kiinni, että sai potkut. Ja myöhästelyitä ei todellakaan katsottu hyvällä.

Pomo oli kuitenkin päättänyt antaa Jamielle uuden mahdollisuuden ja koska muut työntekijät olivat poissa, niin sai tummatukkainen jäädä. Mutta kuinka pitkäksi aikaa vielä, sitä hän ei todellakaan tiennyt. Päivä oli kuitenkin lähtenyt käyntiin, kun hän oli saanut kupillisen kahvia ja asettunut kassan taakse. Harmi vain, että juuri sinä päivänä sattui olemaan juuri se tavanomainen ruuhkapäivä ja iltapäivästä kauppa suorastaan täyttyi koululaisista. Ei siinä nyt oikeastaan mitään, sillä Jamie oli tottunut ruuhkaan, mutta koululaisia sekä ylimielisiä teinejä hän inhosi. Olipa sitten käynyt niin mukavasti, että pari kouluikäistä teinipoikaa päättivät ottaa pienen matsin keskellä kauppaa ja töniessään toisiaan, he kaatoivat suuren paputölkkipyramidin. Ja Jamie kun oli ollut aamupäivästä erittäin ahkera ja koonnut ne kaikki, mutta sitten sekin työ meni hukkaan. Riitapukarit saivat vihaiset huudot niskaansa sekä porttikiellon kauppaan. Jamie oli niin suutuksissa, että hänen olisi tehnyt mieli motata jotakuta. Varsinkin silloin, kun nämä kaksi poikaa poistuivat virnuillen kaupasta. Ehkäpä miehen olisi pitänyt laittaa nuo kokoamaan kaikki tölkit uuteen pyramidiin ja siivota lattia papumömmöstä, joka oli valunut ulos rikkinäisistä purkeista. Sen takia mies oli joutunut ylitöihin ja päässyt lähtemään vasta ihan äsken.

Jamie potkiskeli eteensä tulevia pikkukiviä, kun käveli kohti rantaa tupakka huultensa välissä. Ai, että hän sitten vihasi tämän tässä osassa Lontoota asuvia koululaisia. Miehen tekisi mieli laittaa kaikille niille porttikielto siihen kauppaan, missä hän työskenteli. Okei, hän ei halunnut ajatella, että kuinka paljon hän otti teini-ikäisenä ihmisiä päähän, mutta siitä oli jo vaikka kuinka kauan aikaa.
Tummatukkainen katseli laiskasti ympärilleen, kun talsi eteenpäin rannalla. Erittäin tyhjää siellä oli, vaikka ilta olikin suhteellisen lämmin. Tai ainakin sen verran lämmin, että Jamienkin oli ollut pakko kääriä hupparinsa hihat kyynertaipeeseen. Häntä tosiaankin hämmästytti, ettei siellä ollut juuri ketään. Paitsi joku toinen tummatukkainen ilmestys, joka retkotti paidattomana pehmeällä rantahiekalla. Olikohan tuo sammunut tai jotain? Pienehkö virne käväisi miehen huulilla, mutta se leveni vain entisestään kun hän tajusi, että kuka siinä hiekalla makasi. Ei hän tuota paidatonta ilmestystä oikeastaan tuntenunt - mitä nyt kasvoista tiesi, sillä tuo oli muutaman kerran käynyt Jamien työpaikalla kaupassa. Ei tämä tuollakaan ollut jäänyt vaille minkäänlaista huomiota, vaan Jamie oli katsellut tuota ehkä vähän liiankin tarkkaan. Ei hän todellakaan kyylännyt, vaan hän... Minkäs mies sille mahtoi, että tämä aasialaispiirteinen tummatukkainen oli niin vetoava, että Jamie ei kerta kaikkiaan pystynyt pitämään silmiään kurissa. Ja se oli jo paljon se, että sai Jamien katselemaan itseään tällä tavalla. Yleensä hän vain tyytyi toteamaan päänsä sisällä, että joku oli erittäin vetoava fyysisessä mielessä, mutta siihen se jäikin. Tuon toisen tummatukkaisen seurassa vain oli erittäin vaikeaa pitää itsensä kurissa. Ei hän todellakaan tiennyt, miten tuo sen teki, mutta hyvin Jamie oli onnistunut. Ainakin toistaiseksi. Ehkä hän oli hokenut tarpeeksi monta kertaa mielessään, että seurusteli maailman ihanimman tytön kanssa, eikä halunnut rikkoa heidän välejään syrjähypyllä.

Mutta nyt se oli tuossa. Makaamassa ilman paitaa, aivan kuin kutsuen Jamieta luokseen. Helvetti. Ihan kuin tämä päivä ei olisi ollut jo tarpeeksi vaikea muutenkin. Jamie huokaisi ja kävi sitten istumaan eräälle penkille, josta oli mainio näköetäisyys siihen paidattomaan tapaukseen. Jalat vedettiin penkille risti-istuntaan ja toisella kyynerpäällä nojattiin reiteen. Pienet ja hyvin irstaat ajatukset pyöriskelivät tummatukkaisen mielessä, mutta hän pyrki työntämään niitä pois. Ihan vain sen takia, etteivät ne aiheuttaisi minkäänlaisia näkyviä reaktioita hänen kropassaan. Ja eikö se mennyt niin, että katsoa sai, kunhan ei vain koskenut? Jamie ei tehnyt nyt muuta kuin istui ja katseli toista - eihän siinä mitään pahaa ollut?

(( Venähti... Mutta Jamien vaatetus, kun en muistanut kuvailla! :> ))

Rain huljui unen ja hereillä olon rajamailla. Välillä hän säpsähteli hereille lihasten krampatessa - aamuinen salitreeni oli näemmä tehnyt tehtävänsä. Miehenalku oli harrastanut lihastensa kiusaamista jo teini-ikäisestä lähtien, mikä kyllä näkyi hänen kropassaan: kehoa koristivat selvästi esillä olevat lihakset. Eritoten vatsan ja käsien massiiviset lihakset näyttelivät erittäin suurta roolia hänen kropassaan. Rain huolehti itsestään hyvin, oli aina huolehtinut. Hyvin usein hän saikin positiivista palautetta treenatusta vartalostaan.

Jostain läheltä kantautuva tupakansavu sai Rainin aivot herätettyä. Aluksi hajuaistia neutraalilla tavalla ärsyttävä savun katku ei häirinnyt miehenpuolikasta ollenkaan. Se olisi ihan hyvin saattanut kantautua jonkun ohikulkijan tupakasta, mutta kun haju ei hälvennyt pitkänkään tovin jälkeen, heräsi Rainin mielenkiinto. Hieman väsyneesti hän avasi silmänsä ja haukotteli raukeasti. Venyttelemään nuorukainen ei tohtinut ryhtyä, sillä uteliaisuus kutkutti hänen mieltään. Rain tahtoisi mahdollisimman pian tietää kuka oli tuon hajun takan - tai siis kuka oli sytyttänyt hajunlähteen. Ääniä ympäriltä ei kuitenkaan kuulunut lukuun ottamatta kaukaa kantautuvaa normaalia Lontoon hälinää. Ilmeisesti rannalla oli joku toinen yksinäinen Rainin lisäksi, ellei kyseessä ollut mykkäpariskunta.

Hitaasti mutta varmasti Rain nousi istuma-asentoon ja katseli unesena ympärilleen. Tummat hiukset olivat vähän pystyssä ja niihin oli tarttunut vaaleaa hiekkaa. Miehenpuolikas haukotteli toistamiseen ja ihmetteli miksei tupakkaa polttavaa henkilöä näkynyt maillai eikä halmeilla. Kylmähkö viima sai Rainin vartalon väreilemään ja hieman viluisena hän nousi ylös. Nostettuaan ruudullisen paitansa maasta hän puisteli sitä, jotta saisi enimmät hiekat pois vaatteesta. Puhdistettuaan paidan Rain puki sen päälleen, mutta jätti napit auki, koska onnistui viimeinkin etsimään silmiinsä mystisen seuralaisensa. Mustatukkainen, rockahtavasti pukeutunut nuorimies istui puutarhapenkillä suhteellisen lähellä häntä. Tummaverikkö naurahti hyväntahtoisesti näylle: hän tunnisti toisen pojan. Tuo penkillä istuva miehenalku oli töissä eräässä kaupassa, jossa Rain toisinaan asioi. Tummanvihreä silmäpari oli tarkkaillut aasialaispiirteisen nuorukaisen liikkeitä aina hänen käydessään kaupassa. Aivan kuin mustatukka olisi katsellut häntä nytkin? Sen kummempia ajattelematta Rain antoi askeleidensa suuntautua kohti penkkiä ja sillä istuvaa poikaa.

Päästyään perille salaperäisen pojan eteen paita yhä napittamatta, Rain etsi toisen tummanvihreiden silmien katseen ja hymyili lempeästi.
"Moi, mä oon Rain. Oonko mä jotenki hassun näkönen, vai mikä tässä mättää?" nuorukainen sanoi hymyillen mutta hieman ihmetellen.

Jamie vei ihan rauhassa palavan tupakkansa huulilleen ja imi siitä pitkät hatsit. Oli typerää tuijottaa jotakuta näin hartaasti, mutta hän ei vain yksinkertaisesti voinut sille mitään. Tietenkin tämä näytti todella epäilyttävältä, jos joku huomaisi ja silloin Jamien kyllä pitäisi selittää. Varsinkin, jos tämä toinen tummatukkainen saisi hänet kiinni ihan itse teosta. Mitä Jamie silloin sanoisi? "Sä olet vain niin helvetin haluttava, että mun tekis mieli tehdä sun kanssa yhtä jos toistakin", näinkö? Ei tuollaisia sanottu ihmisille ihan suoraan. Varsinkaan sellaisille, joita ei tunnettu jo entuudestaan. Vaikka sitten tuo olikin käynyt siellä Jamien työpaikalla ostoksilla ja saattoi jopa tietää hänet kasvoista. Varsinkin, kun Jamie ei todellakaan ollut siellä mitenkään huomaamaton kaikkiin suuntiin törröttävine hiuksineen ja erittäin kalpeine kasvoineen - ei häntä siellä voinut todellakaan olla huomaamatta. Toki miehellä oli työasu (vaaleansininen kauluspaita, musta liivintapainen sekä siniset housut - hyi!), mutta silti hänet huomattiin aina. Ehkä se johtui siitä, että Jamie todellakin oli nuorin työntekijä, sillä muut tavoittelivat jo kolmeakymmentä - osa jopa neljää- tai viittäkymmentä. Ei se kyllä haitannut, sillä hän tuli muiden työntekijöiden kanssa hyvin toimeen. Tai ainakin silloin, kun hän istui samaan aikaan taukohuoneessa muiden kanssa. Jamie oli töissäkin erakko, joka tyytyi lähinnä omaan kahviseuraansa.

Tummatukkainen hymähti ja laski katseensa hetkeksi reisiinsä. Jamie ei yhtään tiennyt, että mitä hän tekisi juuri nyt. Istuisi täällä ja odottelisi ihan rauhassa, että tuolla rannalla makaava tyyppi lähtisi? Ehkä se olisi vähän liian epäilyttävää, että Jamie lähtisi melkein heti tämän jälkeen. Tummatukkainen vei tupakan jo kertaalleen huulilleen ja puhalsi savut rauhassa keuhkoistaan ulos. Olipa tämäkin sitten... Jamie ei ollut todellakaan tottunut tällaiseen. Siis oli jo todella erikoista, että hän tunsi jotakuta kohtaan näin paljon fyysistä vetoa, mutta hän ei todellakaan voinut tehdä tämän asian eteen yhtikäs mitään. Yleensä hän ei vain tyytynyt katselemaan vieressä, vaan meni ihan suoraan osoittamaan sille toiselle osapuolelle, että tuo oli fyysisessä mielessä erittäin kiinnostava. Se oli ollut silloin paljon helpompaa. Silloin, kun Jamie ei ollut vielä sitoutunut kehenkään. Nyt hän oli ja se toisaalta tuntui erittäin hyvältä, mutta toisaalta taas ahdistavalta. Kuin hänet olisi suljettu suureen häkkiin, josta pakeneminen ei todellakaan ollut mikään yksinkertainen juttu. No, miksi hän ei sitten vain yksinkertaisesti laittanut välejä poikki Alexin kanssa? Jamie ei pystynyt. Hän ei todellakaan halunnut satuttaa tyttöä sillä, että pistäisi välit poikki ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Eikä mies todellakaan tiennyt, että halusiko hän itsekään sitä, että heidän suhteensa päättyisi. Todella helvetillinen tilanne. Tuskin Jamie tällaisessa on ollut ikinä...

Nopeasti tummatukkainen kuitenkin havahtui siihen, että joku ihminen käveli aivan hänen eteensä ja kysyi kysymyksensä. Jamie kohotti nopeasti tummanvihreät silmät tuohon ja kiroili mielessään, kun oli tajunnut, että kuka hänen edessään seisoi. Kyllä. Juuri se aasialaispiirteinen nuorukainen, jota Jamie oli useaan otteeseen katsellut vähän liiankin intensiivisesti. Ja nyt tuo oli ilmeisesti huomannut Jamien katseen ja tullut kysymään, että mikä tässä oikein mätti. Olipa tullut vieläpä auki heitetyn paidan kanssa, että Jamiella oli ihan sievä näkyvyys tuon timmiin yläkroppaan. Miksi Jamieta koeteltiin näin? Ihan tahtomattaan katse valui alemmas ja katsoi ehkä kaksi sekuntia liian kauan tuon aasialaispiirteisen nuorukaisen yläkroppaa, kunnes se nousi takaisin tuon kasvoihin.
"Jaa.. Kuinka niin?" Jamie kysäisi muka-ihmeissään, sillä hänestä alkoi hiljalleen tuntua, että oli jäänyt kiinni ihan rysänpäältä toisen tuijottelusta. Okei, toivottavasti tuo oli huomannut vain Jamien katselevan tuota täällä rannalla, eikä todellakaan siellä kaupalla. Ei se Jamieta hävettänyt, vaan... Okei, se hävetti, jos hän oli jäänyt kiinni. Kyllä hän oli sitä paitsi yrittänyt pitää katseensa kurissa, mutta eipä se tuollaisen ilmestyksen seurassa onnistunut. Kuten ei se onnistunut nytkään, vaikka Jamie kuinka paljon yritti. Tuon yläkroppa suorastaan kiljui Jamien katsetta ja hän joutui puremaan huultaan, että ei olisi antanut sen valua alemmas.

(( Haha, Rain kiusaa Jamieta ihan tahallaan, kun ei laittanut niitä paidannappejaan kiinni! XDD ))

:-----D No mut totta kai Rain kiusaa Jamieta... Mitä nää oikein ootit? MUAHAHA.

Rainin kasvoille laskeutui hyvin tyyvyäinen hymy, kun tuijottelijapoika näytti hieman hämmentyvän hänen sanoistaan. Ilmeisestikään mustatukka ei ollut odottanut stalkkauksen kohteensa nousevan ylös ja tulevan juttelemaan. Rain oli kuitenkin aina ollut erittäin rohkea ja vain harvat asiat saivat hänet nolostumaan - tuskin miehenpuolikas osasi enää edes punastua. Ei tummaverikköä haitannut ollenkaan, jos joku häntä tarkkaili, mutta ennemmin hän toivoi tarkkailijoiden ottavan ihan kunnolla kontaktia - mielellään fyysistä sellaista tietysti, kun Rainista on kyse - eikä vain tuijottelevan ja seuraavan. Ehkä toisen pojan tummanvihreiden silmien katse hänen niskassaan ei häirinnyt kaupassa, koska sen pystyi vielä lukemaan täysin puhtaaseen mielenkiintoon. Oli kuitenkin hieman outoa, kun poika oli seurannut häntä jopa rannalle. Vai oliko tuo sittenkin vain sattunut paikalle? Rainista oli kovin epätodennäköistä, että nuorimies istui puistonpenkillä ihan muuten vain. Oikeastaan erittäin epätodennäköistä ja miltei mahdotonta.

"Häiritsenksmä sun keskittymiskykyä?" Rain naurahti ja viittasi toisen katseeseen, joka oli viipynyt hänen ylävartalollaan suhteellisen pitkään. Äänensävy oli ystävällinen, mutta tarpeeksi miehekäs ja matala ollakseen vakuuttava. Miehenpuolikkaan maskuliinin ääni tuskin ainakaan ajaisi toista pois hänen luotaan.
"Saat sä koskeekin", hän heitti hyväntahtoisen huvittuneena puoliksi tosissaan ja antoi katseensa kierrellä ympäri rantaa.
Kylmänviileästi Rain istahti toisen vierelle penkille ja asettautui hyvin rentoon asentoon niin, että selväpiirteiset vatsalihakset olivat yhä näkyvillä. Tietysti aasialaisnuori halusi vain kiusata toista: vaikuttihan tämä kiinnostuneelta hänestä. Aina oli hyvä heittää lisää panoksia peliin ja hämmentää soppaa vähän isommalla puurokauhalla. Rain oli pelimiehiä ja hän osasi nämä hommat.
"Vai niin. Sä meinaat et oon vaan vainoharhanen, kun mulla on sellanen fiilis, et noi sun kauniin vihreät silmät on seikkailleet mun kropassa vähän useemminkin?" Rain sanoi ja vilkaisi poikaa kallistaen päätään vaativasti. Ironista oli, että juuri hetki sitten mustatukkaisen pojan silmät olivat viettäneet hetken liian kauan hyväilemässä hänen miltei kokonaan paljasta ylävartaloaan.

Rainista oli kovin hauskaa kiusoitella toista. Poika ei tuntunut vaivautuvan pienestä flirtistä, mutta jokin silti näytti hämmentävän tätä. Rainille se oli kuitenkin hyvin tavallista, ja hän joutuikin olemaan yleensä se päällepäsmäri, joka johdatti tapahtumia eteenpäin. Kun mustatukkainen nuorukainen joutui puremaan huultaan olosuhteiden pakosta, hymyili tummaverikkö vain entistä tyytyväisemmin. Tilannehan tuntui etenevän kuin omalla painollaan! Rainista tuntui kuin toisen olisi ollut hankala pitää näppejään erossa hänestä - eipä sillä, oli toinen tummatukkakin varsin vastustamaton hänen mielestään. Pojasta huokui jonkin asteinen kylmyys, joka houkutteli aasialaispiirteistä nuorukaista. Lisäksi toisen kasvot näyttivät kovin herkullisilta ja ihanan kovilta. Rain oli tottunut puuhastelemaan lähinnä itseään paljon lyhyempien ja suorastaan neitimäisten miehenalkujen kanssa, joten mustatukka vaikutti mukavan erilaiselta. Tämä ei näyttänyt paljoakaan lakanoiden laulattamisen mestaria pienemmältä ja oli muutenkin miehekäs.

(( Julmaa, etten nyt sanoisi XDD ))

Jamie yritti pitää kasvonsa lähes peruslukemilla, vaikka hänen pääkoppansa oli ihan ajatuksista sekaisin. Hän todellakin toivoi, että onnistui tavoitteessaan näyttää ihan suhteellisen normaalilta, sillä hän ei todellakaan halunnut paljastua. Onneksi Jamie osasi nämä hommat jo suhteellisen hyvin. Hänelle oli äärimmäisen helppoa näytellä viatonta ja normaalia kylmää itseään, vaikka ajatukset olisivat ihan sekaisin. Nytkin hän uskoi onnistuneen moisessa ihan kiitettävästi - ainakin toivottavasti. Ties vaikka toinen olisi maailman paras ihmistuntija ja osaisi ihmisten pienistäkin eleistä arvata mitä nämä oikeasti ajattelivat.
Tummatukkainen kohotti hivenen toista kulmaansa, kun tuo kysyi, että häiritsikö tämä Jamien keskittymiskykyä. Kyllä, ja erittäin pahasti! "Miksi häiritsisit? Ja kuten huomaat, mulla ei ole juuri nyt kesken mitään hohdokasta, joten ei mikään voi viedä mun keskittymiskykyä mistään", Jamie tokaisi olkiaan kohauttaen ja vei tupakan viimeistä kertaa huulilleen, nakaten sen sitten vähän matkan päähän penkistä. Savuja ulos puhallellen, hän nosti katseensa takaisin tuon toisen suklaasilmiin ja hymyili vinosti. Okei, tuo oli ehkä juuri sellainen tyyppi, joka näki ihmisistä ihan kaiken. Tai sitten Jamie oli yksinkertaisesti ollut liian huomaamaton omien silmiensä takia ja jäänyt yksinkertaisesti kiinni. No, eipä hänen onneksi tarvinnut mitään myöntää, jos ei halunnut. Toinen saisi ihan rauhassa laukoa ilmoille omia päätelmiään (jotka mitä luultavimmin olivat ihan totta), mutta Jamien ei tarvitsisi myöntää niitä.

Tummatukkainen kohotti jo kertaalleen toista kulmaansa ja naurahti hivenen tuon seuraavalle letkautukselle.
"Olettaen, että sulla on tapana tarjota ihan jokaiselle vastaantulevalle miehelle mahdollisuutta kosketella sun yläkroppaa. Ihan kiehtovaa", Jamie nyökytteli virnuillen, mutta ei todellakaan kieltänyt sitä tosiasiaa, etteikö olisi ihan mielellään antanut sormiensa juoksennella pitkin tuon yläkroppaa. Jo pelkkä ajatuskin sai Jamien virnuilemaan yhä leveämmin, mutta hän päätti kuitenkin olla toteuttamatta moista. Ihan vain sen takia, että ei menettäisi itsehillintäänsä ihan tyystin. Siihen hänellä ei todellakaan ollut varaa.
Sitten tuo aiemmin Rainiksi esittäytynyt miehenalku istui Jamien vierelle penkille, jättäen varmaan ihan tarkoituksella paidan siihen asentoon, että se paljasti aivan riittävästi tämän timmiä vatsaa. Kehtasi kiusatakkin vielä. Melko itsevarma tyyppi - pakko se oli tummatukkaisenkin myöntää. Mutta itsevarmat tyypit olivat osittain myös erittäin kiehtovia, että Jamie ei missään nimessä voinut jättää tätä tapausta rauhaan.

Tuon viimeisin lausahdus sai Jamien hämmentymään hivenen ja hän päätti sitten tekemisenpuutteessa kaivaa jälleen tupakka-askin taskustaan, työntäen yhden syöpäkäärön huultensa väliin. Voi helvetti. Tuo oli aistinnut Jamien katseen harhailleen tässä jo useampaan otteeseen. Hän oli näköjään ollut ihan liian huolimaton itsensä kanssa, voi perkele.
"Vainoharhaisuus on yleinen tauti täällä päin. Ei se ole sun vika, että olet liian itsevarma oman vetovoimasi suhteen", Jamie tokaisi virnuillen ja sytytti tupakkansa. Eikä mielessäkään käynyt kysyä, että haittoiko tuota komistusta Jamien polttaminen. Siinäpä lähtisi kävelemään, jos haittasi. Oikeastaan, se voisi olla parempi idea, sillä silloin Jamien ei tarvitsisi taistella itseään vastaan tällä tavalla. Varsinkaan, kun tajusi ihan hetki sitten olevansa ahdistettuna nurkkaan. Se oli vain tosiseikka, että Rain tiesi Jamien katselleen tätä laittoman usein ja tarkasti.

"No jo sitä nyt esitetään vaikeasti tavoteltavaa! Ja ei, mulla ei oo tapana tarjota mahdollisuutta kosketella mun yläkroppaa jokaiselle vastaantulevalle miehelle. Eli sulla oli melkein ainutlaatuinen tilaisuus, mut taisit menettää sen jo." Rain sanoi iskien silmäänsä ja naurahtaen samalla pehmeästi. Lopuksi hän painoi silmänsä kiinni ja paistatteli tyytyväisenä syysauringon alla. Säteet ylsivät juuri ja juuri miehenalun vartalolle, joskaan ne eivät polttaneet yhtä mukavasti kuin kesällä. Tilaisuus oli varmasti viimeisiä sille syksylle, joten auringon lämpimistä säteistä tuli ottaa kaikki irti. Sitä paitsi Rain halusi tarjota toiselle mahdollisuuden katsella häntä täysin vapaasti. Ehkä pojalle oli helpompaa, jos hän luuli ettei tummaverikkö huomaisi hänen silmiensä poltetta vartalollaan. Kiusoitellen Rain siirsi vielä kauluspaitansa helmoja pois vatsaltaan, jotta ylävartalo olisi ihan kokonaan näkyvissä. Miehenpuolikas hymähti huvittuneesti ja avasi silmänsä. Hetken hän hyväili silmillään toisen poikamaisia kasvoja ennen kuin antoi katseensa valahtaa reisiinsä.

Rainista oli hauska katsella toisen reaktioita ja arvailla miten tämä käyttäytyisi hänen seuraavan siirtonsa jälkeen. Poika vaikutti jokseenkin kylmältä, mutta lämpimät naurahdukset ja huvittuneet kulmankohotukset viestivät aivan päinvastaisesta. Mustatukka oli selvästi kiinnostunut hänestä - se oli täysin selvää. Vaikeasti tavoiteltavat henkilöt kuitenkin kiinnostivat Rainia aina kaikista eniten, joten mitään suurta hätää ei ollut.
"Eli sä siis väität, että mä en viehätä sua ollenkaan? Sulla taitaa sitten olla paha tapa antaa virheellisiä signaaleja. Ja mä kun niin kovasti toivoin, et sä oisit musta kiinnostunut. Hmh." nuorukainen veti kasvoilleen hyvin surkean ilmeen ja kallisti päätään koiranpentumaisesti. Tummat silmät katselivat toisen vihreitä silmiä ja kävivät seikkailemassa jossain huulien tienoilla. Pian halukas katse oli kuitenkin poissa ja suunnattuna järveen päin. Rain pohti jo seuraavaa siirtoaan. Hänen tuskin tarvitsisi tehdä kauheasti toisen voittamiseksi puolelleen: olihan tämä sentään selvästi hänestä kiinnostunut.
"Harmi", Rain lisäsi vielä olkiaan kohauttaen.

"Saanko mä sun nimeä udella kumminkin, vaikka oonkin kovin epäkiinnostava? Niinkin epäkiinnostava et sä välillä tuppaat tuijottelemaan mua." Rain lausahti ja katseli toista lämpimästi hymyillen.

Jamie naurahti hivenen toisen lauseelle siitä, että nyt hän muka esitti vaikeasti tavoiteltavaa. Ei hän esittänyt mitään, sillä hän oli tosiasiassa aika vaikeasti tavoiteltava tyyppi. Ihmiset saivat ihan oikeasti tehdä työtä sen eteen, että sai edes jonkinmoista kontaktia häneen. Ainakin iskemismielessä. Jamie ei todellakaan lämmennyt maailman helpoiten ja se oli todistettu esimerkiksi hänen nykyisessä suhteessaan. Alex oli todellakin nähnyt vaivaa sen eteen, että oli saanut Jamien koukkuun - jos kornisti puhui. Ja niinhän se oli, vaikka harvemmin tuota sanaa tässä yhteydessä käytetään.
"Ehkä mä olen, ehkä mä en ole vaikeasti tavoiteltava. Mutta mä en ikinä esitä yhtään mitään. Ei mun tarvitse. Ja älä huoli. Jos mä ihan tosissani haluaisin sun kroppaasi kosketella, niin mä tekisin sitä ihan parhaillani. Mä nimittäin otan sen mitä mä haluan", Jamie tokaisi ilkikurinen pilke silmäkulmassaan ja katseli sitten hetken tuon tummatukkaisen kasvoja, kunnes käänsi katseensa järveä kohti. "Ja eivätkös miehet yleensä tykkää haasteista? Luulisi nyt, että sunlainen suklaasilmä saa ihan kenet vaan heittäytymään polvilleen eteesi, kunhan vihjaat jotain siihen suuntaan", hän totesi virnistäen ja vilkaisi sitten sivusilmällään Rainia. Tuo härnäsi häntä - ihan selvästi. Kerta jo siirsi paitansa helmoja pois vatsansa päältä. Ihan vain, että Jamiella olisi paljon parempi näkymä tuon laittoman hyväksi treenattuun kroppaan. Ärsyttävää, sillä eihän hän olisi mitään halunnut tehdäkään kuin katsella sitä. Tai vielä parempaa; todeta ihan sormillaan kropan olevan täydellinen ja antaa huultensa tehdä omaa tutkimusretkeään sen pinnalla. Miksi juuri tänään? Jamie ei todellakaan ollut valmistunut tähän. Tai, hän oli oikeastaan uskonut, että hän vain tyytyisi tarkastelemaan Rainia ihan vain kauempaa. Eikä todellakaan, että pääsisi tuon kanssa ihan samalle penkille istumaan ja todistaa sitten sivusilmällä, että miten hyvä kroppa tuolla todellakin oli. Aivan tajuttoman pirullinen miehenalku!

Oli häiritsevää, että Rain tuntui tietävän varsin selvästi, että Jamie halusi tuota. Ilmeisesti hän oli ollut ihan liian varomaton itsensä kanssa ja paljastunut. Tai sitten tuo oli vain meedio, joka tiesi ihan kaiken. Ei, ei se niin voinut mennä. Jamie oli ollut liian varomaton, eikä ollut tajunnut pitää katsettaan kurissa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis - se sanonta piti tässä tilanteessa varsin hyvin paikkansa.
"Olenko mä muka sanonut jossakin välissä, että sä et viehätä mua ollenkaan? Mielestäni en. Mutta voit sä toki niinkin luulla, jos haluat", Jamie virnisti ja käänsi sitten katseensa toiseen. Ja se katse pysyi. Ihan vain sen takia, että Jamie sai todettua tuolla olevan aivan syötävänsuloiset silmät. Ja yhdistettynä ne aivan täydelliseen kroppaan, niin tulos oli kyllä aika pantava.
"Ja jos se on musta kyse, niin tää asetelma on jo melkoinen saavutus joltakulta. Mä en oikeasti ole mikään helppo tapaus. Vaikka en mä nyt sitä tarkoita, että mä olisin jo ihan sulaa vahaa sun käsissä", nuorukainen ilmoitti, heitti jalkansa maahan ja kääntyi hivenen sivuttain penkillä, jotta saattoi katsella toisen kasvoja ihan yhtäjaksoisesti. Ehkäpä se oli sitten parempi tuijottaa ihan kunnolla nyt ennen, kuin Jamie lähtisi pois tilanteen käydessä liian hankalaksi. Ja nimenomaan hankalaksi siinä suhteessa, että Jamien oli äärimmäisen vaikea pitää näppejään erossa toisesta. Tiesiköhän tuo itsekään, että kuinka hankalaa Jamielle oli olla tuon seurassa? Nytkin aloillaan pysyminen tuotti suuria vaikeuksia. Näin voimakasta kiinnostusta jotakuta kohtaan Jamie ei ollut kokenut pitkiin aikoihin. Ja yleensä se oli mennyt ajanmyötä ohitse, mutta nyt tämä tuntui vain jatkuvan jatkumistaan. Se tuntui äärimmäisen sietämättömältä ja hänen mielessään käväisi jopa ajatus siitä, että hän antaisi periksi. Unohtaisi ihan kaiken ja tekisi niin kuin tuntui hyvältä? Mitä siitä seuraisi, jos se jäisi vain heidän välilleen? Mitä siitä seuraisi, jos joku saisi tietää? Esimerkiksi Alex? Jamie olisi kusipää, jos hän rikkoisi heidän välinsä tällä tavalla. Se oli väärin ja kiellettyä... Oikeastaan, kaikki kielletty oli aina hauskaa, eikö niin?

Toisen tiedustellessa hänen nimeään, poika virnisti hyvin ovelasti ja katsahti vähän matkan päässä istuvaa nuorukaista. Nopealla liikkeellä hän oli kuronut moisen välimatkan umpeen ja katsoi sitten tuota suoraan silmiin. Nopeasti hän kohotti sormensa ja kirjoitti sillä oman nimensä tuon timmiin vatsaan. J - A - M - I - E, eikä hän todellakaan kiirehtinyt minkään kirjaimen kohdalla liikaa. Hän teki sen oikeastaan ihan liioitellun hitaasti, joka oli tietenkin vain hauskaa. Ja viimein hän sai jopa kokeiltua, miltä tuon kroppa tuntui - vaikka eihän se tietenkään riittänyt alkuunkaan. Jamie kuitenkin katsoi parhaakseen hillitä itsensä siihen paikkaan, sillä muuten hän olisi muuten hypännyt toisen syliin ja tehnyt vähän muutakin epäsoveliasta tässä tilanteessa. Olo alkoi jopa käydä niin sietämättömäksi, että hänen oli pakko nousta penkiltä ja kävellä aivan vedenrajaan katselemaan horisonttiin laskeutuvaa aurinkoa. Eikä hän todellakaan tehnyt sitä vain toista härnätääkseen - ei todellakaan. Hänestä tuntui, että hän menettäisi hallintansa itseensä, jos olisi istunut tuossa yhtään sekuntia kauempaa. Oliko se omatunto, joka hänen pääkoppaansa kolkutti? Oliko Jamiella sellainenkin? Mielenkiintoista...

AWWWW. Ihana Jamie!

"Hmm, eli mulla siis on mahdollisuus saada sut lakoaan mun eteen polvilleen? Vihjaillut kyllä oon, mutta ehkä mun pitäs yrittää vielä kovemmin." Rain totesi tutkaillen horisonttia kuin siellä olisi ollut jotain hyvinkin mielenkiintoista. Tosiasiassa nuorukainen vain mietti seuraavaa siirtoaan. Mustatukka vaikutti sen verran etäiseltä ja jääkylmältä, että Rain tuli siihen tulokseen, että paras keino olisi edetä suhteellisen hitaasti - se sopi hänelle ihan hyvin. Välillä oli ihan hauskaa leikkiä henkilöllä, joka ei kapsahtanut sänkyyn heti kättelyssä. Valitettavasti valtaosa näistä ihmisistä, jotka olisivat hypänneet vaikka kankkulan kaivoon tummaverikön käskystä, oli naisia. Hameväkeen Rain ei halunnut koskea - se tuntui ihan liian luonnottomalta. Miehien kanssa värkkäämiseen tottuneena hän ei ollut koskaan tuntenut tarvetta kajota naisiin enää uudelleen. Ennen kaapista ulos hyppäämistä Rain kyllä harrasti irtosuhteita naisten kanssa, mutta kovin montaa (tietysti hänen mittakaavassaan) kertaa hän ei ehtinyt naiseuden ihanuuksista nauttia, kun kääntyi ihan täysin puppelipojaksi.

Rain antoi ruskeiden nappisilmiensä katseen harhailla pitkin toisen vartaloa jääden pidemmäksi aikaa tuon silmiin. Ilmeisesti toinen poika ei enää vierastanut tummaverikkö niin hirveästi, sillä tämä uskalsi jo katsella häntä suhteellisen vapaasti. Rain hymyili lämpimästi pojan virnistelyille - oli vallan mukavaa, että tuo pystyi jo rentoutumaan edes hiukan hänen seurassaan.
"Eli sä et oo vielä sulaa vahaa? Ootas vaan, kyllä mä saan sut vielä polvistuun mun eteen. Usko pois." Rain lausahti leikkisästi ja iski silmäänsä.
"Tai sit se oon mä, joka polvistuu sun eteen. Mut se me nähään vasta vähän myöhemmin." hän lisäsi pehmeästi pitäen katseensa tiukasti toisen vihreissä silmissä. Tummaverikkö ei pelännyt ollenkaan katsella pojan kauniita silmiä - olikohan noin edes sopiva sanoa miespuolisen henkilön silmistä? Joka tapauksessa mustatukan vihreät silmät miellyttivät Rainia hyvinkin paljon.

Rain yllättyi hyvin harvoin, mutta hieman jäisen luonteen omaava poika todellakin sai hänet yllättymään: vieläpä positiivisessa mielessä. Toisen sormet alkoivat piirtää kirjaimia hyvin hitaasti treenattuun vatsaan. Kovin tarkkaantummaverikkö yritti seurata liian nopeasti, joskin todellisuudessa liioitellun hitaasti, liikkuvia sormia, mutta hän ei äkkiseltään tavoittanut niistä muodostunutta nimeä. Vatsalihakset nousivat vielä paremmin näkyville viileähköjen sormien juostessa niiden päällä. Rainin keskivartalo jännittyi lähes pakonomaisesti ja hän huokaisi pehmeästi, kun toisen kosketus katosi hänen vartaloltaan. Jamie. Nuorukainen ei ehtinyt edes sanoa mitään, kun poika oli jo loikannut ylös penkiltä ja kävellyt veden rajaan. Tummat silmät seurasivat toisen toimia ihmetellen. Pelottiko häntä? Rainin siirroissa tuskin oli mitään vikaa, sillä itsehän Jamie oli edennyt haluamaansa tahtiin. Kylmänrauhallisesti miehenpuolikas nousi ylös penkiltä ja käveli hitaasti toisen taakse. Hetkeäkään miettimättä hän tarttui Jamieta kiinni takaapäin halaukseen ja painoi päänsä toisen olkapäälle. Kädet kiertyivät pojan ympärille jättäen pienen varan sille, että tuo haluaisi karata niiden otteesta. Yleensä Rain ei kyennyt halaamaan ketään takaapäin pitkän vartensa ja kumppaneiden lyhyyden vuoksi - tai ainakaan nauttimaan siitä. Tällä kertaa hänen päänsä oli kuin tarkoitettu kuuluvaksi Jamien olalle.

"Mikskä sä karkasit multa?" Rain kuiskasi Jamien korvaan karheasti ja painoi pienen, hyvin hellän suudelman tuon korvan taa.

(( Haha. Raukkaparka vähän sekaisin ittensä kanssa <: ))

Kyllä vain. Toisella oli mahdollisuus saada Jamie lankeamaan polvilleen tuon eteen, mikäli tuo sitten sitä tarpeeksi paljon haluaisi. Tai ainakin periaatteessa, sillä hänen ylpeys tuskin antaisi periksi tehdä sitä. Ei todellakaan olisi hänen tapaistaan langeta jonkun eteen polvilleen ja pyytämään ottaa itsensä nopeasti. Okei, Jamie uskoi, että se on tässä tilanteessa enemmänkin vertauskuvallista, mutta hän aikoi kyllä taistella viimeiseen asti sitä vastaan. Hänhän ei niin epätoivoinen olisi... Vaikka hän sitten olikin heitellyt toista kohti joitain satunnaisia epätoivoisia katsahduksia silloin kaupassa, mutta polvilleen hän ei todellakaan menisi!
"Jos sä sitä oikeasti haluut ja jaksat nähdä vaivaa sen eteen, niin kyllä", Jamie vastasi lyhyehkösti pieni pilke silmäkulmassaan. Kaiken sai, jos vain viitsi nähdä sen eteen tarpeeksi vaivaa. Ei hän tästä Rainista todellakaan tiennyt, että jaksoiko tämä maanitella Jamieta kuinka pitkään vai lähtisikö tämä etsimään helpompaa kohdetta jostain muualta. Sekös häntä helpottaisi, sillä sitten Jamiella ei todellakaan olisi pelkoa siitä, että hän menisi ja pettäisi. Ei ainakaan vielä, mutta entäpä jos hän tapaisi Rainin jälleen tällaisessa tilanteessa? Hän ei todellakaan voinut vakuuttaa itselleen sitä, että sitten osaisi pitää näppinsä kurissa.
"Melkoinen itsevarmuus, pakko myöntää. Mutta kaiketi se on ihan hyvä juttu", Jamie hymähti. "Tuskin sitä tässä elämässä mihinkään pääsisi, jos ei olisi riittävästi itsevarmuutta. Ja varo oikeasti; olen mä ennenkin saanut miehiä polvistumaan mun eteen. Ihan vaan näin vihjeenä sulle", hän tokaisi virnistellen ja haroi hivenen tummia hiuksiaan. Hän oli ihan oikeasti pari kertaa saanut kestää paria niinkin epätoivoista tyyppiä, jotka aivan varmasti olisivat olleet valmiita vaikka konttaamaan mudassa hänen tähden. Että nuorukainen olisi suostunut viettämään noiden kanssa edes yhden illan. Jo tuon muisteleminen sai Jamien virnistelemään itsekseen, mutta sitten hän palasi todellisuuteen ja muisti missä tilanteessa itse oli. Ei helvetti...

Kun Jamie oli hypännyt alas penkiltä ja kävellyt veden äärelle, hän pureskeli alahuultaan ja haroi tukkaansa. Miksi tämän kaiken piti olla näin helvetin vaikeaa? Sinkkuna kaikki oli ollut paljon helpompaa, sillä silloin sai tehdä ihan mitä halusi ja ihan kenen kanssa halusi. Mutta nyt ei saanut tehdä oikein mitään, mitä oli sinkkuna tottunut tekemään. Sinkkuna Jamie olisi oitis lähtenyt tähän leikkiin mukaan, mutta nyt hän epäröi. Ja se tuntui naurettavalta. Eikä hän oikeastaan edes halunnut kertoa toiselle, että ei ollut sinkku ja tällainen olisi sitten tajuttoman väärin. Jamie ei todellakaan halunnut tehdä sitä. Mutta jossain sisimmässään hän tiesi myös sen, että tämä oli ihan tajuttoman väärin. Tai mikäli hän edes lähtisi tähän mukaan. Hän todellakin moisella satuttaisi ihmistä todella pahasti ja se tuntui Jamiesta pahalta - ihme kyllä. Mutta osa hänestä taas... Ei jaksaisi moisesta välittää.
Jamie katseli mietteliäänä kauas ulapalle ja työnsi kätensä hupparinsa taskuihin. Oli kummallista, että vaikka täällä ulkona oli ihan suhteellisen lämmin, niin Jamiella oli viileät kädet. Ja Rainhan juoksenteli täällä paita auki, mutta silti tuon yläkroppa oli ollut aivan tajuttoman lämmin. Ja ne vatsalihakset kyllä olivat tuntuneet aika suudeltavilta, että oli ihme, että Jamie sai hillittyä itsensä. Paras itsehillintätapa oli vain lähteä pois - se oli nyt todistettu.

Nopeasti tummatukkainen kuitenkin havahtui siihen, kun Rain käveli hänen taakseen ja kietoi sitten kätensä hänen ympärilleen. Pää löysi paikkansa hänen olaltaan ja huulet hipoivat hänen korvaansa. Kylmät väreet juoksentelivat pitkin tummatukan kroppaa, kun hän kuuli tuon käheän seksikkään äänen korvassaan. Hengitys oli tihentynyt ihan huomaamatta ja Jamielle tämä kaikki alkoi oikeasti olla jo ihan liikaa.
"Mä halusin vaan katsoa, että oonko mä oikeasti sun mielestä niin kiinnostava, että seuraat perässä", Jamie hymähti hiljaa ja mietti kuumeisesti mikä olisi hänen kannaltaan järkevämpi siirto. Pujahtaa pois tuon lämpimästä syleilystä vai jäädä siihen? Kumpikin tuntuivat sinällään oikeilta vaihtoehdoilta, mutta Jamie ei osannut päättää. Tämä oli sitten ilmeisesti ensimmäinen kerta kun hän joutui valitsemaan näistä kahdesta. Ennen päätös olisi ollut ihan tajuttoman helppo, mutta ei todellakaan nyt.
"Ja ilmeisesti mä sitten olen aika kiinnostava, koska seurasit..." Jamie huokaisi ja ihan huomaamattaan vei toisen kätensä puristamaan toisen lihaksikasta käsivartta. No olipa tämä kaikki ällöä ja romanttista. Seisoa nyt tällaisessa asetelmassa järven rannalla ja auringon laskiessa. Jamie ei todellakaan ollut romanttinen ihminen ja suorastaan kammoksui vähänkin senlaisia tilanteita, mutta nyt hän silti oli tässä. Ja syy siihen oli täysin tuntematon.
"Mä vaan... En tiiä, että mikä on... Oikein", Jamie sanoi empien melkein jokaisen sanan jälkeen ja taivutti huokaisten kaulaansa. Tässä tilanteessa oli vain kaksi vaihtoehtoa; pettää tai lähteä kävelemään. Ja Jamie alkoi hiljalleen taipua tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Tummatukkainen käänsi päätään sen verran, että sai haettua toisen silmät omiinsa ja vain katseli tuota ihan hiljaa hetken aikaa.
"Suutele mua", Jamie sanoi tai pyysi - ei hän itsekään tiennyt kumpaa näistä se oli enemmän.

Rain tarkkaili Jamien liikkeitä kirjaimellisesti tuon olan takaa ja hymyili tämän sanomisille miltei koko ajan.
"No se on mukava kuulla, et en oo turhaa nähny vaivaa. Tosin enhän mä nyt vielä ees hirveästi vaivaa oo sun eteen nähny." hän sanoi painottaen selkeästi sanaa "vielä". Miehenalku oli varma, että Jamie tulisi olemaan vielä tyytyväinen päätökseensä, jos hän sattuisi olemaan valmis petipuuhiin tuon aasialaispiirteisen Casanovan kanssa.
"Ja mä en kyllä usko, et mun pitäis jotenkin varoa sun eteen kapsahtamista: mä kyllä tekisin sen ihan mielellään." Rain sanoi silmäänsä iskien, vaikkei Jamie sitä nähnytkään. Ehkä mustatukka pystyi kuvittelemaan ehdottelevan ilmeen hänen kasvoillaan: olihan tuo nähnyt sen nuorukaisen kasvoilla monet kerrat aikaisemminkin sinä päivänä. Sitä paitsi jo äänensävy oli niin suoranaisen flirttaileva, ettei tummaverikön tarkoitusperistä voinut millään erehtyä - ellei sitten ollut kyseessä täysin aivoton saapas. Jamiella kuitenkin heidän keskustelunsa perusteella oli tunteet ja aika paljonkin järkeä päässä. Tosin vaikuttihan rokkipoika hieman viileältä, ehkäpä suorastaan kylmältä, mutta kyllä sieltä se pieni lämpö ja ihmisyys kuulsi koko ajan lävitse.

"Mä oon toitottanu sulle koko ajan tässä, että oon ilmeisen kiinnostunut susta ja sä vielä huutelet sen perään?" Rain naurahti vasten toisen niskaa ja hymyili lempeästi, vaikkei Jamie sitä nähnytkään. Oliko hän kerties epävarma siitä mitä halusi vai kenties jopa itsestään? Tummaverikön mielestä tuon syötävän herkulliset silmät omaavan nuorenmiehen ei todellakaan olisi tarvinnut edes miettiä tuota viimeisempää kysymystä. Jamiehan näytti kerrassaan hurmaavalta. Ulkonäkösi jollain poikkeavalla tavalla valtavirrasta, mutta ei kuitenkaan erottunut ihan täysvaltaisesti massasta. Rain suorastaan paloi halusta liu'uttaa sormiaan pitkin tuon synkkiä hiuksia ja painaa suudelmia tämän kaulalle ja niskaan. Hän kyllä tekisi kaikkensa, jotta pääsisi vielä pitkälle tämän tapauksen kanssa.

Jamien epäröinti oli Rainista kovin suloista. Hänen isälliset vaistonsa heräsivät ja kädet tiukensivat toisen sanojen jälkeen välittömästi otettaan tuon rintakehän ympärillä ja pää pureutui entistä tiukemmin olkapäätä vasten. Kävellessään rantaviivan ja mustatukan luo miehenpuolikkaan oli ollut hieman kylmä, mutta Jamien lämmin selkä oli heti parantanut tilannetta huomattavasti: hänen paljasta vatsaansa ei palellut enää lainkaan. Kaikessa kylmyydessään jääprinssi suorastaan tuntui hehkuvan lämpöä. Sitä paitsi Jamien persoonakin muuttui hetki hetkeltä tutummaksi ja lämpöisemmäksi Rainin hellässä huomassa - eikä mikään ihme. Mitä toisen epäröinnin aihepiiriin tuli, tummaverikkö aavisteli pojan seurustelevan, mutta ei oikeastaan välittänyt tietää enempää. Rainista päätös ei kuulunut hänelle, vaan Jamielle itselleen - hän tekisi niin kuin parhaakseen näkisi - vastuu ei kuulunut tummaverikön mielestä tippaakaan hänelle.
"Nii, jotkut asiat on tietysti vähän monimutkasia. Mut me eletään vaan kerran", Rain hymähti hiljaa ja katseli meren horisonttiin piirtyvää viivaa. Kauaa molempien osalta jokseenkin mietteliäs hiljaisuus ei kestänyt, kun Jamie oli jo avannut suunta. Rain hämmentyi jälleen kerran vähän toisen yhtäkkisestä rohkeudesta, mutta ei hän tietystikään pahaksi pistänyt - ei missään nimessä.
"Hmm, ootas kun mietin suutelenksmä sua", nuorukainen naurahti maskuliinisesti ja kuljetti huuliansa pitkin Jamien poskea vieden ne lopuksi tämän huulien luo. Hieman haeskellen ja etsiskellen hän painoi huulensa vasten toisen omia ja siirsi vasemman kätensä tämän rintakehältä tuon lantiolle. Matka rinnalta lantiolle oli hidas ja nauttiva, muttei piiruakaan liian ahdisteleva. Rain ei tahtonut missään nimessä hyökätä suoraa päätä Jamien housuihin, koska pientä epäröintiä kuitenkin oli ollut ilmassa koko heidän tapaamisensa ajan. Oikea käsi pysyi tukevasti toisen rintakehällä

Jamieta ahdisti, mutta toisaalta hänellä oli aika hyvä olo. Niin ristiriiraiselta se kuulostikin, eikä hän todellakaan olisi halunnut tuntea näin. Oli häiritsevää olla ahdistunut, mutta samalla myös hyvillään samaan aikaan. Eikä hänellä ollut tietoakaan siitä kumpaa hän tunsi voimakkaammin tällä hetkellä. Tummatukkaista ärsytti, että hän oli tässä juuri nyt. Tai ainakin tällaisessa tilanteessa itsensä kanssa - ei se oikeastaan ollut lainkaan ärsyttävää seistä toisen kanssa näin. Mutta oli ärsyttävää olla näin sekaisin itsensä kanssa, että siitä johtuen ahdisti. Ahdistus ei ollut kivaa - sen voisi ihan kuka tahansa myöntää. Ja voisi jopa luulla, ettei Jamien kaltainen jääprinssi juuri ikinä ahdistuisi tällaisissa tilanteissa, vaan toimisi ihan kylmänrauhallisesti siten miten halusi. Eli joko lähti kävelemään tai jatkoi. Mutta totta se silti oli; Jamie ahdistui, vaikka siihen tarvittiinkin paljon enemmän kuin joillekin muille.
Jamie naurahti hivenen tuon lauseessa olleelle 'vielä'-sanalle. Tuo tummatukkainen osui aika oikeaan tuolla sanallaan. Jamien eteen sai toisinaan nähdä paljon vaivaa, mikäli hän sitten päättäisi heittäytyä todella vaikeaksi. Nyt hän ei ollut heittäytynyt vaikeaksi, vaan hän nimenomaan oli sellainen juuri nyt.
"Osuit ihan nappiin", Jamie naurahti lyhyesti ja virnuili. Pitäisköhän hänen heittäytyä sitten entistä vaikeammaksi? Katsoa kuinka pitkälle tuon kantti kestäisi ennen, kuin tämä lähtisi turhautuneena pois? Jotenkin Jamie jaksoi uskoa, että tuon kantti kestäisi vielä vaikka kuinka pitkälle. Mikäli tämä Jamien ihan oikeasti halusi petiseurakseen (tai mihin tahansa mihin tuo häntä ajatteli), niin eiköhän tuo myös sen aikoisi saada. Liian päättäväiset ihmiset olivat kiinnostavia. Ainakin toisinaan.
Jamie puri alahuultaan ja mietti niin helvetin kuumeisesti, kuin ihminen saattoi siinä tilanteessa miettiä. Ottaen huomioon, että hänen takanaan seisoi sellainen ihminen, joka sanoillaan ja äänellään vei pojalta melkein tajun. Pelkästään vain puhumalla. Mikä ihme häneen oli mennyt? Miksi Jamie oli näin yhtäkkiä menettänyt otteen itseensä? Ei tämä todellakaan ollut nautittavaa.
"Niin huutelenkin. Haluan vaan, että sä sanot sen ääneen", Jamie sanoi pienesti hymyillen ja painoi silmänsä hetkeksi kiinni, avaten ne kuitenkin varsin nopeasti.

Tummatukkainen nielaisi ja käänsi sitten katseensa hetkeksi olkapäähänsä. Niinhän se meni. He elivät vain kerran ja aina sanottiin, että elämä piti elää täysillä. Kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Mitä Jamie sitten tekisi, jos hän jättäisi tämän tähän ja lähtisi pois? Katuisiko hän tyhmyyttään? Vai olisiko hän onnellinen ja menisi Alexin luokse aivan, kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. Eikä todellakaan kertoisi mitään siitä, että oli seisonut toisen miehen kanssa näin? Ei tietenkään kertoisi. Alex ei saisi tietää yhtään mitään tästä päivästä.
Tummanvihreät silmät kohosivat jälleen toisen kasvoihin, kun tämä mietti ääneen, että suutelisiko Jamieta. Hän oli jopa aukaisemassa suunsa sanoakseen, ettei hänen kanssaan todellakaan leikitty, kunnes tunsi tummaverikön huulet poskellaan ja sitten vasten huuliaan. Se oli hänelle kuin sähköshokki, joka sai koko kropan tärisemään. Oli jopa ihme, etteivät hänen polvensa notkahtaneet pelkästään siitä tunteesta, joka jylisi hänen kroppansa lävitse. Miten yksi vaivainen suudelma saattoi vaikuttaa häneen näin palavasti? Jamie ei kuitenkaan aikonut jättää Rainia yhtään sen kylmemmäksi, joten vastasi siihen - joskin hivenen varauksella. Hänelle oli jotenkin todella outoa suudella jotakuta toista ihmistä näiden parin kuukauden jälkeen. Hän ol suudellut vain Alexia ja se oli riittänyt hänelle ihan hyvin. Mutta sitten tuli Rain ja sai Jamien pään menemään ihan pyörälle.

Tummatukka olisi mielellään suudellut toista pidempäänkin, mutta happi alkoi loppua ja Jamieta alkoi epäilyttää. Mikä tässä enää mätti? Hänhän oli jopa pyytänyt toista suutelemaan itseään, mutta nyt taas omatunto kolkutti? Ei helvetti. Jamien olisi parasta hankkiutua moisesta turhakkeesta eroon ja aika nopeasti. Tummanvirheät silmät etsiytyivät toisen omiin ja niissä näkyi jälleen se hänelle tyypillinen ilkikurinen pilke.
"Et sä kyllä ihan paska suutelija ole", Jamie tokaisi ja sipaisi etusormellaan härnäten tuon komistuksen leukaa. Hän oli kyllä havainnut sen tosiseikan, että Rainin toinen käsi oli liukunut tuon suudelman aikana hänen lanteilleen ja sekös sai tummatukan virnuilemaan.
"Ehkä mä sitten vaan päästän irti", Jamie kuiskasi itsekseen ja painoi uudestaan huulensa vasten tuon omia, tehden suudelmasta tällä kertaa jopa intohimoisen. Pienellä liikkeellä hän nappasi kiinni Rainin siitä kädestä, joka lepäsi hänen lanteillaan ja lähti kiusoittelevan hitaasti viemään kohti kriittisintä aluettaan.
"Tätähän sä haluat, eikö niin?" Jamie henkäisi pitäen omia huuliaan vain parin millin päässä toisen omista, kunnes painoi niille uuden suudelman.

"No jos mä vielä kerran sit sanon, et oon kiinnostunu susta. Riittääkö jo?" Rain naurahti äänekkäästi ja pyöräytti päätään huvittuneesti.
"Sähän oot hei kietonu mut ihan kokonaan sun pikkusormes ympärille! Tosi reilua!" tummaverikkö otti hetkeksi askeleen taaksepäin, mutta antoi vartalonsa palautua hyvin nopeasti toisen selkää vasten. Kylmyys oli miltei jäätävää, kun paljas vatsa oli irtautunut Jamien lämmöstä edes tuoksi pieneksi hetkeksi. Hieman kylmissään Rain puristi vihreäsilmän entistä tiukemmin otteeseensa, mutta höllensi otettaan, ettei vain tukahduttaisi toista. Tosin olihan Jamie varsin kookas itsekin, mutta siitä huolimatta tummaverikkö oli tuota paljon massakkaampi ja voimakkaampi. Sitä se yltiöpäinen treenaaminen teetti, mutta eipä siitä kukaan ollut koskaan valittanut. Ennemminkin Rainin lihakset ja iso koko vetivät ihmisiä puoleensa - ilmeisesti suurimpaan osaan vetosi nallekarhumainen olemus, joka tarpeen vaateissa muuttui tiikerimäisen hyökkääväksi.

Suudelma, joka oli Jamien puolelta hyvin varautunut, sai Rainin vain haluamaan lisää. Toisen pieni epäröinti ei saanut tummaverikköä lainkaan varpailleen, vaikka joissakin moinen tuntuma olisi saattanut aiheuttaa hämmennystä. Jamien vähäisten sanojen myötä Rain kyllä ymmärsi miksi tuo hieman vierasti tilannetta - pettäminen oli tietysti hyvin väärin ja sai ihmisen tuntemaan huonoa omatuntoa. Sen kummemmin miehenpuolikas ei halunnut lähteä mustatukkaista nuorukaista moralisoimaan - eihän hän itsekään ollut sieltä yksiavioisesta päästä. Rain oli muutamaan kertaan kokeillut seurustelua, mutta ei ollut tuntenut sitä omaksi jutukseen. Tosin tummaverikkö oli seurustellut vain parin tytönhempukan kanssa teini-ikäisenä, mutta ne suhteet olivat päättyneet aina hänen toimestaan ja mihinkäs muuhunkaan kuin pettämiseen. Rain olisi totta tosiaan tarvinnut lukon housujensa ympärille, jotta olisi pysynyt uskollisena kumppanilleen. Onneksi miehenalku sentään tajusi pidättäytyä seurusteluhommista kokonaan, ettei sentään särkenyt tietämättömien raukkojen sydämiä ihan päivittäin. Toisinaanhan Rainille kävi niin, että petikumppanit olivatkin odottaneet häneltä ehkä vähän liikaa - deittailu ja seurustelu eivät kuuluneet hänen elämäänsä millään tavoin, eivätkä kaikki sitä heti kättelyssä ymmärtäneet, vaikka joitakin hän jopa varoitti asian tiimoilta.

Rain huokaisi hieman pettyneesti, kun Jamie erkautui heidän huultensa välisestä leikistä. Hän hymähti huvittuneesti, kun toinen sipaisi sormellaan hänen leukaansa.
"Ihan paska? Kiitti hei hirveesti!" hän naurahti pehmeästi ja suukotti toista vielä hellästi suupieleen. Ilmeisesti tummaverikön piti ottaa se jonkinlaisena kohteliaisuutena, vaikka eihän se ihan suoraan sellainen ollut. Jamie ei kuitenkaan vaikuttunut mitenkään erityisen ylitsevuotavalta perseennuolijalta, joten Rain päätti tyytyä ottamaan tuon lausahduksen puhtaana kehuna.

Tummaverikkö sattui juuri ja juuri kuulemaan Jamien kuiskauksen, mikä saikin hyvin positiivisen tunteen leviämään pitkin hänen kroppaansa. Rain tyytyi vain hymähtämään tyytyväisesti vasten toisen korvaa. Tuon pienen hymähdyksen perään miehenpuolikas murahti täysin yllättäen ja tiedostamatta, sillä Jamie oli painanut huulensa jälleen hänen omiaan vasten. Nuorukainen ei ehtinyt reagoida tilanteeseen yhtään mitenkään, kun intohimoinen suudelma oli jo loppu. Samaan aikaan Jamie lähti kuljettamaan Rainin kättä kohti miehisiä alueitaan. Tummaverikkö veti kuitenkin pidemmän korren ja lähti kuljettamaan vapaata kättään toisen hupparin alle. Päästyään toisen paidan sisälle hän alkoi hyväillä tämän vatsaa niin perusteellisesti kun vain kykeni.
"Hmm, annas mä mietin haluanko", Rain kuiskasi vasten Jamien huulia ja vei tämän paidan alla seikkailleen käden kohti housujen rajaa. Pian käsi hyväilikin jo mustatukan alavatsaa erittäin kiihkeästi etsien tietään yhä vain alemmas ja alemmas. Tällä kertaa Rain osasi varautua toisen intohimoiseen suudelmaan ja oli täysin mukana. Samalla kädellään toisen housujen rajalla leikkien hän suuteli toista niin hyvin ja kiihkeästi kuin vain osasi - ja se oli paljon se.

Jamie hymyili erittäin tyytyväisesti Rainin myöntäessä hänen kiertäneen tämän pikkusormensa ympärille. Se oli niin mahtavaa kun joku kehtasi myöntää sen ääneen. Jamie ei ikinä kehtaisi, vaikka hän nyt harvemmin alistui moiseen. Hän oli yksinkertaisesti ihan liian ylpeä persoona sellaiseen, joten yleensä hän pyrki kiertämään muita pikkusormensa ympärille.
"No totta helvetissä mä olen. Koska mä olen muutenkin näin ihana, fiksu ja seksikäs, niin sun on ihan pakko vaan totella", Jamie vitsaili ja hymyili erittäin pirullisesti. Kyllä hän sen taidon osasti, etteivät ne voineet sanoa hänelle 'ei'. Ja Rain oli oppinut tavoille suhteellisen nopeasti, joten Jamie oli tyytyväinen. Ainakin osittain. Eihän hänen oikeastaan tarvinnut tehdä tässä muuta, kuin olla oma kylmä itsensä ja tuo luultavasti seuraisi häntä kuin koiranpentu. Ainakin tuo osasi näyttää koiranpentumaiselta, jos vain halusi - Jamie oli kyllä moisen pistänyt merkille. Tai se tapa miten tuo kallisti päätään, sai luultavasti kaikki naiset ja miehet vajoamaan polvilleen. Jamieta tietenkään lukuunottamatta. Hän uskoi vakaasti, että siinä kävisi vielä ihan päinvastoin mikäli hän vain haluaisi. Kyllä Jamiekin osasi näyttää eksyneeltä koiranpennulta, jos osasi, mutta nyt hän ei kokenut sitä tarpeelliseksi. Rain tekisi ihan kaiken mitä Jamie laittaisi tuon tekemään. Kyllä hänkin osasi siis olla järin itsevarma itsestään.

Rain ei varmaan kauheasti tykännyt Jamien letkautukselle tuon suutelijantaidoista, joka sai tummatukkaisen virnuilemaan yhä enemmän.
"Toi on multa kuule kohteliaisuus. Sanoisinko, että sellainen... Kasi ja puol", Jamie kiusasi hivenen lisää. "Riippuu tietenkin myös siitä, että mitä muuta sä osaat tehdä. Keskiarvo saattaa nousta aika huomattavasti, jos saat mut tyytyväiseksi", hän lisäsi virnistellen ja oikeastaan yllättyi Rainin seuraavaa siirtoa. Tuon käsi ei näet todellakaan löytänyt tietään hänen haaraväliin, vaan se pujahti hänen paitansa alle hyväilemään vaaleaa vatsaa. Pörröpään huulten välistä karkaili lukuisia pieniä henkäisyjä ja hän painoi huulensa yhä ahnaammin tuon omia vasten. Oli se kummallista miten nopeasti Jamienkin mieli muuttui, vaikka aiemmin hän oli epäröinyt tätä kaikkea Alexin takia. Nyt sekin ajatus oli tiessään ja tilalla oli vain käsittämätöntä halua tuota aasialaispiirteistä miehenalkua kohtaan. Kyllä hän tiesi jossain alitajuntansa syövereissä, että jos hän jäisi tästä ikinä Alexille tai kenelle tahansa muulle, niin silloin hän olisi kyllä aikamoisessa kusessa. Ei, Alex ei saisi missään nimessä tietää, sillä tämä tottakai jäisi vain tähän yhteen kertaan.

Toisen tummatukkaisen käsi liukui yhä vain alemmas Jamien alakropalla ja miehen huokailut voimistuivat entisestään. Vaikka hän tietenkin yritti pitää niitä riittävän matalina, että vain Rain saattaisi kuulla ne. Ei olisi järin nautittavaa, jos joku iltakävelyllä ollut pariskunta kuulisivat Jamien kovaääniset voihkailut. Luulisivat vielä, että he harrastaisivat seksiä tässä keskellä rantaa... Ja niin he luultavasti tulisivat harrastamaankin, jos jompikumpi ei älyäisi ilmoittaa, että haluaa jonnekin intiimimpään paikkaan.
"Älä härnää mua tälleen. Siitä ei loppupeleissä seuraa ikinä mitään hyvää..." Jamie voihki vasten tuon komistuksen huulia, mutta ei hänellä ollut aikomustakaan keskeyttää tuon käden hyväilyliikkeitä hänen alavatsallaan. Tummatukkainen tiesi varsin hyvin, että myös hänen kroppansa alkaisi aivan pian reagoimaan näihin kosketuksiin ja tulos olisi luultavasti aika näkyvä - vaikka farkkukangas ottikin ihan hyvin vastaan. Jamie huokaisi matalasti ja suuteli tuota nuorukaista uudestaan.
"Meidän on ihan kohta pakko siirtyä johonki inhimillisempään paikkaan", hän aloitti ja painoi uuden suudelman toisen huulille. "Kun ei mua oikeen inspailis tulla vielä tässä rannalla. Mennään mun kämpille. Se ei oo mikään linna, mutta siel on kuitenkin sänky... Ja keittiön pöytä", Jamie virnisti ilkikurisesti lauseen lopuksi. Nyt tuli Rainillekin selväksi se tosiseikka, ettei Jamie todellakaan ollut mikään sellainen ihminen, joka aina halusi harrastaa seksiä pehmeässä sängyssä ja kynttilöiden valaistessa huonetta tunnelmallisesti.

Oisko sitte se Jamien kämppä!

Rain ei voinut muuta kuin nauraa Jamien itsevarmuudelle. Ei hänellä ollut mitään sitä vastaan, että hän olisi itse se altavastaaja, joka tanssi toisen pillin mukaan. Suhde ei kuitenkaan etenisi vaakamamboamisesta pidemmälle, joten se oli aivan yksi ja sama hänelle. Tärkeintä oli, että tummaverikkö saisi toisen kaadettua sänkyyn ja tietysti se, että heillä olisi mukavaa yhdessä, joskaan sitä hän ei epäillyt yhtään. Jamien jäinen luonne ja Rainin miellyttämisenhaluinen ja lämmin persoona täydensivät toisiaan juuri sopivassa määrin ja juttu luisti todella hyvin. Vähän kankeat ja taivuttelemista vaativat tapaukset olivat nuorukaisen mielestä erittäin mielenkiintoisia, sillä hänestä oli vain mukavaa, kun täytyi yrittää todella kovasti ja pistää likoon enemmän kuin normaalisti. Jamie ei kuitenkaan ollut edes vaikea saalistettava, sillä pienen lämmittelyn jälkeen tuo tuntui jo ihan hyvin sulaneelta Rainin käsissä - hänen täytyi vain varoa, ettei toinen lipeäisi hänen sormistaan.
"Ahaa, sä tykkäät alistaa", Rain pohti ääneen.

"Hmm, mun pitää siis vissiin yrittää vieläki kovemmin. Noo, katotaas mitä mä keksin." tummaverikkö kuiskasi toisen korvaan niin karheasti kuin osasi, mikä oli jo aika hyvin, koska hänen äänensä oli muutenkin hyvin matala ja maskuliininen. Lempeän ja tietysti haluttavan ulkonäkönsä lisäksi Rainin miehekäs ääni oli hänen valttikorttinsa - se jos joku tehosi vähän vaikeampiin tapauksiin.

Kiusoitellen Rain antoi kätensä matkustaa pois Jamien paidan alta.
"Mmm, no ei sitten. Vaikka sä kyllä kovasti kuulostat siltä, että tykkäät." hän kuiskasi ja suukotti toisen niskaa. Tuon pienen etsiskelevän suudelman jälkeen miehenpuolikas siirsi päätään hieman lähemmäs toisen poskea ja näykkäsi tuon korvalehteä varovasti. Haukkailemisen kanssa tuli aina olla varovainen, sillä kaikki eivät pitäneet moisesta toiminnasta. Näin ollen tuo näykkäisy oli hyvin pieni ja tunnusteleva, ja jätti sen varan, että toinen ei pitänyt hampaista niskassaan.
"Jos tää ois parempi?" Rain murahti suoraan Jamien korvaan ja liikutti kättään tällä kertaa kohti toisen miehustaa, joskin housujen päältä. Niiden sisälle tunkeutuminen olisi saattanut viedä tunnelman vähän liian pitkälle: yleinen ranta tuskin oli se kaikista paras paikka kahden miehen väliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Se tuntui turhan härskiltä jopa itse Casanovan mielestä. Tällä kertaa Rain ei varonut otteissaan, vaan hyväili ihan reilulla kädellä vihreäsilmän miehisyyttä housujen päältä. Tummaverikkö vastasi Jamien suudelmaan kiihkeästi ja siirsi kätensä tuon kriittisiltä paikoilta pois ehkä turhan nopeasti. Hyvin intohimoisen kielten tanssin loputtua Rain huokaisi hieman pettyneesti, mutta vastasi toisen ehdotukseen nyökäten myöntävästi. Jokin aasialaispiirteisen nuoren housuissa alkoi elää omaa elämäänsä, eikä olisi ollut lainkaan ihme, jos Jamiekin olisi tuntenut sen alaselkäänsä vasten.
"Keittiön pöytä kuulostaa ihanalta", miehenalku naurahti mustatukan korvaan ja tarttui tämän käteen.
"Mä todellaki toivon, ettet sä asu kauhean kaukana." hän lisäsi vielä ja otti muutaman askeleen taaksepäin Jamien luota. Rain varmasti räjähtäisi halusta, jos mystisen nuorukaisen asunnolle olisi kauhean pitkä matka.

"Ei sua ainakaan voi tuosta fiksuudesta sakottaa", Jamie hymyili tuolle, kun tämä ilmoitti hänen ilmeisesti tykkäävän alistaa. Niinhän se oli aina ollut. Jamien oli aina pakko olla kaikissa asioissa se päällepäsmäri, joka pykri pyörittelemään muita pillinsä mukaan. Mikäli hänen kanssaan aikoi oleskella, niin sai luvan tottua siihen. Tai sitten laittaa kunnolla vastaan, mutta ei se todellakaan sitä tarkoittanut, että hän ei yrittäsi alistaa. Ei hän tietenkään tiennyt, että missä yhteydessä Rain tuota alistamista tarkoitti. Saattoihan tuo puhua alistamisesta siellä makuukamarin puolella. Kyllä Jamie toisinaan sielläkin pyrki alistamaan ihmisiä, mutta hänellä oli outo mieltymys isoihin ja lihaksikkaisiin miehiin, jotka myös alistivat. Näiden kanssa ei yleensä kannattanut alkaa taistella makuuhuoneen herruudesta, sillä Jamie ei todellakaan ollut mikään treenattu atleetti. Kyllä häneltä ne lihakset löytyivät, joita hänen ikäisellään miehenalulla oli, mutta eivät nekään kauhean treenattuja olleet. Eikä niissä todellakaan riittänyt sen vertaa voimaa, että hän olisi saattanut alistaa jonkun kaapinkokoisen järkäleen. Naisia hän tietenkin alisti ihan kunnolla, mutta miehiä harvemmin (tai oli alistanut, sillä hänhän seurusteli Alexin kanssa). Jamie oli oikeastaan aika helppo alistaa seksin yhteydessä, vaikka hän saattoikin protestoida aika kovasti vastaan. Loppupeleissä hän oli aina tyytyväinen lopputulokseen, joten asiasta ei puhuttu sen enempää.

Se toisen käsi oli ihan liikaa hyväilemässä Jamien miehuutta housukankaan läpi, sillä se sai aikaan ne lukuisat huokaisut, jotka karkailivat yksi toisensa jälkeen hänen lävistettyjen huultensa välistä. Hän ei edes halunnut ajatella miten hänen tässä tilanteessa aivoja vastaava elin reagoi. Toivottavasti ei kauhean näkyvästi, sillä heidänhän oli käveltävä vielä Jamien asunnolle. Toivottavasti vastaan ei todellakaan tulisi ketään tuttua tai niitä iltakävelyllä olevia pariskuntia.
"Hyvä. En mä tosin epäillyt hetkeäkään, että sä et muka lähtisi mun mukaan", Jamie huokaisi ja suukotti tuota toista tummaverikköä huulille, kunnes lähti sitten tuon johdattelemana eteenpäin. Käden hän ravisti pois, sillä Jamie ei todellakaan halunnut paljastua. Olisi kiusallista, jos joku tuttu olisi sattunut kävelemään vastaan ja nähnyt Jamien kävelevän käsikädessä jonkun täysin tuntemattoman miehen kanssa. Eikä Jamie edelleenkään ollut sellainen ihminen, joka käveli käsikädessä jonkun kanssa ihan julkisella paikalla. Se ei todellakaan ollut tyypillistä hänelle.
"Ei se kauheen kaukana ole. Mutta voit sä toki kantaakin mut, jos sä haluat sinne vielä nopeammin", Jamie tokaisi ilkikurisesti ja kiiruhti sitten tuon edelle. Ei Jamie ihan oikeasti asunut kauhean kaukana tästä rannasta - sinne meni kävellen ehkä viisitoista minuuttia.

(( https://londoncalling.palstani.com/asumukset-f20/come-on-and-play-with-me-k-18-t843.htm#17133 <--- tuonne aloittelin uutta peliä! <: ))

» Drugs, money or beat up?
» Come on and play with me (k-18)
» Let's play some game (K-18)
» Let's play (Kahdelle hahmolleni seuranhakua)
» Luck and intuition play the cards with spades to start